Long Play 20: Maassa maan tavalla

Transkriptio

1

2 Long Play 20: Maassa maan tavalla Teksti: Ilkka Karisto Kansi: Janne Iivonen Julkaisija: Long Play Media Oy Päätoimittaja (vt.): Anu Silfverberg ISSN ISBN Helsingissä lokakuussa 2014

3 MAASSA MAAN TAVALLA Idean piti olla loistava: Salora päätti 1970-luvun puolivälissä valloittaa rotusortoa harjoittaneen Etelä-Afrikan markkinat ja myydä määrättömästi televisioita. Yhtiö rakensi televisiotehtaan rajan taakse Swazimaahan ja lähetti sinne suomalaiset työntekijät perheineen. Holtittomasti johdettu retki holtittomasti johdettuun valtioon epäonnistui täydellisesti. Long Play matkasi Saloran jäljille Swazimaahan ja tapasi siellä itsevaltaisen kuninkaan entisen neuvonantajan, timantteja myyvän suomalaisen kunniakonsulin sekä televisioasentaja Jorma Tulosen, joka jäi Afrikkaan, kun tehtaan muu väki palasi pohjoiseen. ILKKA KARISTO

4 TIE ON NIMETTY kuningas Sobhuza II:n mukaan. Risteykseen tultaessa Jorma Tulonen, 60, jarruttaa ja kääntää nelivetomaasturinsa kapeammalle tielle, joka on nimeltään King Mswati III Avenue. Mswati III on kuningas Sobhuza II:n poika ja Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkki. Hän on hallinnut köyhää Swazimaata vuodesta 1986, ja hänet tunnetaan mieltymyksestään nuoriin naisiin, kalliisiin autoihin ja matkusteluun yksityisellä suihkukoneella. Tänä vuonna valtion budjetissa kuninkaan menoihin on varattu 45 miljoonaa euroa. Swazimaan 1,2 miljoonasta asukkaasta yli puolet elää alle yhden euron päivätuloilla. Tulonen painaa kaasua. Tien vasemmalla laidalla häämöttää Matsaphan vankila, jonka ahtaissa selleissä istuu yli 800 vankia, heidän joukossaan kielletyn oppositiopuolueen Pudemon puheenjohtaja Mario Masuku. Vankilan kohdalla Tulonen kääntyy oikealle, pitkulaisen tehdasrakennuksen pihaan. Ovat päästäneet paikat ränsistymään, Tulonen sanoo autosta noustuaan. Saloran aikaan nurmikot oli siististi leikatut. Tämä oli viimeisen päälle hieno halli. Täällä Matshaphan teollisuusalueella Salora valmisti 1970-luvulla tuhansia kuvaputkitelevisioita. Yhtiön oli tarkoitus valloittaa rotusortoa harjoittaneen Etelä-Afrikan markkinat. Mikään ei mennyt niin kuin piti. Pahasti epäonnistunut Swazimaan-seikkailu oli osaltaan ajamassa Saloraa kohti tuhoaan. Myöhemmin Saloran raunioille nousi Nokia, ja osa Swazimaassa työskennelleistä johtajista oli mukana Nokian maailmanvalloituksessa 1990-luvulla. Mutta 1970-luvulla ei puhuttu vielä globalisaatiosta eikä kaukomaille lähdetty pelkästään halvan työvoiman vuoksi:

5 Salora toi Swazimaahan omat tehdastyöntekijänsä Suomesta ja maksoi heille suomalaiset palkat. Tehtaalla työskenteli enimmillään viitisenkymmentä suomalaista, ja kun perheenjäsenet laskettiin mukaan, suomalaisia oli maassa yli sata. Jorma Tulonen saapui Swazimaahan helmikuussa Hän oli 22-vuotias, eikä hän ollut koskaan aiemmin käynyt ulkomailla. Lähtö tuli äkkiä. Mulla oli Salossa tyttöystävä. Sanoin, että tulen parin vuoden kuluttua takaisin, enkä tullut. NYT VANHASSA tv-tehtaassa valmistetaan jääkaappeja. Vastaanottotiskin takana istuva nuori nainen ei tunne talon historiaa, mutta suostuu hetken emmittyään soittamaan Fridge Factoryn eteläafrikkalaiselle toimitusjohtajalle Colin Fosterille. Jorma Tulonen tarttuu luuriin ja selittää, että haluaa käydä katsomassa vanhaa työpaikkaansa. Hän puhuu nopeatempoisella englannilla, jonka läpi erottuu vahva varsinaissuomalainen nuotti. Foster on kiireinen ja kärttyisä. Hän ei halua nyt tavata, vaikka on Tuloselle vähintäänkin palveluksen velkaa: Tulonen asensi taannoin Fosterin kotitaloon satelliittiantennin, mutta Foster ei koskaan maksanut laskuaan. Lopulta johtaja lupaa lähettää poikansa näyttämään paikkoja. Tehtaan takapihalla Saloran henkilökunnan uima-allas on yhä paikallaan, mutta vesi on sameaa ja siinä uiskentelee nyt ankkoja. Tossa mä kävin aina lounastunnilla uimassa, Tulonen sanoo. Sisällä tehdashallissa jyrisee. Melu on ihan samanlainen kuin minun aikana. Tehtaan ääniä, Tulonen sanoo ja pujottelee Billy Fosterin perässä jääkaappirivistöjen lomitse eteenpäin. Poika-Fosterilla tuntuu olevan yhtä kova kiire

6 kuin isällään. Hän harppoo työläisten ohi heitä tervehtimättä ja johdattelee pian vieraita jo kohti takaovea. Mutta silloin Jorma Tulonen kipuaa portaat parvelle, jossa on rivi toimistokoppeja. Tulonen koputtaa oveen, jossa lukee Office 1, ja aukaisee sen vastausta odottamatta. Neljä lyhythihaisiin kauluspaitoihin pukeutunutta miestä kääntyy ovelle. Tämä on vanha toimistoni. Näyttää ihan samalta kuin ennenkin, Tulonen mutisee suomeksi. Kokousta pitävät miehet tuijottavat Tulosta hölmistyneinä. Billy Fosterkaan ei tunnu täysin ymmärtävän Tulosen vierailun tarkoitusta. Tulonen selittää miehille: Olin täällä töissä kauan sitten. Tehtaan perusti suomalainen firma nimeltä Salora. Myöhemmin Salorasta tuli Nokia, ja joistain vanhoista työkavereistani tuli miljonäärejä. Minä olin typerä, jäin tänne ja olen edelleen köyhä. JOTAIN ITUA Saloran suunnitelmissa oli. Etelä-Afrikka oli ilmoittanut aloittavansa tv-lähetykset vuoden 1976 alussa. Se lupasi hurjia myyntilukuja. Monissa köyhemmissä Afrikan maissa televisio oli näkynyt jo vuosikausia, mutta Etelä-Afrikan apartheidhallinto oli vastustanut sitä jääräpäisesti. Valkoisten vallanpitäjien mielestä televisio toisi maahan haitallisia ulkomaisia vaikutteita. Salora halusi ensin perustaa tehtaansa Etelä-Afrikkaan. Siihen ei tullut lupaa. Niinpä yhtiö käänsi katseensa Swazimaahan, Uudenmaan läänin kokoiseen kuningaskuntaan, jonka rajalta on vain runsaan 300 kilometrin matka Johannesburgiin. Britannian entinen siirtomaa Swazimaa oli kätevä kiertotie Etelä- Afrikan markkinoille. Maa oli ja on yhä tulliliitossa Etelä-Afrikan

7 kanssa, joten valmiit televisiot voitiin viedä tullitta myytäviksi Etelä- Afrikan puolelle. Salorassa ymmärrettiin pian, että Swazimaa oli hyvä sijoituspaikka tehtaalle myös poliittisista syistä. Etelä-Afrikka ei ollut vielä kansainvälisessä kauppasaarrossa (se alkoi vasta seuraavalla vuosikymmenellä), mutta tehtaan perustaminen umpirasistiseen valtioon olisi voinut herättää arvostelua. Salora teki hankettaan varten hieman yritysjärjestelyjä. Tehdasta pyörittämään perustettiin uusi osakeyhtiö nimeltä Salora Swaziland Ltd. Se rekisteröitiin Swazimaahan. Yhtiön pääomistajaksi tuli 80 prosentin osuudella Saloran Sveitsiin rekisteröimä holdingyhtiö Salora GmbH. Loput 20 prosenttia osakkeista omisti Swaziland Industrial Development Corporation (SIDC) eli käytännössä Swazimaan itsevaltainen kuningasperhe. ENSIMMÄISET SUOMALAISET muuttivat Swazimaahan kesällä Työntekijät asuivat aluksi hotelleissa ja vuokrakämpissä, joita haalittiin sieltä täältä. Toimitusjohtaja Timo Holmin käyttöön oli ostettu suuri ja hieno talo pääkaupungista Mbabanesta. Holm oli Saloran 32-vuotias lakimies, jolla ei ollut juurikaan johtajakokemusta. Matshaphan tehdasta vasta rakennettiin, ja niinpä Salora valmisti televisioita aluksi pienemmässä vuokrahallissa Manzinin kaupungissa. Se ei ollut varsinainen tehdas, vaan televisioiden uudelleenkokoamispaikka: televisiot rakennettiin Salossa, purettiin osiin ja lähetettiin Afrikkaan, jossa ne koottiin uudestaan. Omituinen järjestely johtui Etelä-Afrikan kovista tuontitulleista valmiiden televisioiden maahantuonnista olisi joutunut maksamaan sata prosenttia tullia.

8 Osat ensimmäisiin televisioihin lähetettiin Suomesta lentorahtina. Se oli järjettömän kallista, mutta johtajien mielestä välttämätöntä, koska kiire oli kova. Etelä-Afrikassa televisioiden kauppa kävi jo kuumana, ja markkinoille halusivat kaikki kansainväliset tv-jätit. Salora oli vähän myöhässä. Tuotanto Manzinin väliaikaistiloissa oli aloitettu kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä. Myös uuden tehtaan rakentaminen viivästyi. Avajaisia vietettiin marraskuussa 1976, seitsemän kuukautta suunniteltua myöhemmin. Paikalle oli lentänyt Saloran pääjohtaja Jouko Nordell, ei sentään Saloran omalla suihkukoneella, vaikka hän oli sellaisenkin ehtinyt hankkia. Nordell oli perinyt pääjohtajan paikan isältään Fjalar Nordellilta kolme vuotta aiemmin ja pannut heti tuulemaan. Yhtiö oli saanut jalansijaa monissa Euroopan maissa, ja nyt vuorossa oli Afrikka. Swazimaassa valmistettuja televisioita oli tarkoitus myydä ympäri mannerta ja myös Persianlahden maihin. Avajaisissa eturivin paikat oli varattu Swazimaan kuningasperheen edustajille ja muille silmäätekeville. Kutsuttujen joukossa oli myös pääministeri Maphevu H. Dlamini. Hän oli pukeutunut asepukuun. Nordell lahjoitti Dlaminille Aalto-maljakon. Tehtaanjohtaja Timo Holm piti puheen, jossa hän kiitteli Swazimaan tervettä ja vakaata poliittista ympäristöä. Se oli hieman outo kommentti, sillä kolme vuotta aiemmin kuningas Sobhuza II oli kumonnut perustuslain, kieltänyt poliittiset puolueet ja julistanut maahan poikkeustilan, joka oli edelleen voimassa. Tehdaskierroksen ja cocktailtilaisuuden jälkeen Timo Holm, Jouko Nordell ja muut Salora-pamput kuljetettiin Royal Swazi -hotelliin, jonka ravintolassa he nauttivat pitkän juhlaillallisen Swazimaan valtaapitävien kanssa.

9 KAKSI PÄIVÄÄ myöhemmin Royal Swazi -hotellissa pidettiin Salora Swazilandin johtokunnan kokous. Suomalaisista paikalla olivat Jouko Nordell, Timo Holm ja Saloran talousjohtaja Bjarne Gorschelnik. Swazimaan kuningashuonetta edustivat SIDC:n toimitusjohtaja Henry Nathan ja valtiosihteeri T. Nkosi. Tunnelma oli selvästi kireämpi kuin tehtaan avajaisissa. Kaikki ei ollut niin kuin piti. Etelä-Afrikan-myynti ei vetänyt. Vuosi 1976 oli lopuillaan, ja kesän jälkeen kaupaksi oli mennyt hädin tuskin kaksituhatta televisiota. Saloran tavoitteena oli myydä Etelä-Afrikkaan televisiota vuodessa. Pahin notkahdus oli tapahtunut lokakuussa, juuri ennen uuden tehtaan avaamista. Silloin televisioiden kauppa Etelä-Afrikassa tyrehtyi muillakin valmistajilla. Kysyntä oli sittenkin arvioitu aivan liian suureksi: käytännössä televisioihin oli varaa vain valkoisilla, ja heistäkin pieni osa hankki vastaanottimen. Tilikirjoista paljastui muitakin ikäviä asioita. Swazimaan kuningashuoneen edustajat ihmettelivät, miksi yhtiö oli maksanut omalle toimitusjohtajalleen Timo Holmille randin (nykyrahassa euroa) kuukausipalkan päälle konsulttipalkkioita randin (nykyrahassa yli euroa) edestä. Holm ei ollut maksanut konsulttipalkkioistaan veroja Swazimaahan, mitä swazimaalaiset paheksuivat. Jouko Nordell totesi, että Holm selvittäköön asian verottajan kanssa yhtiölle se ei kuulu. Holmin touhuja oli katseltu kummeksuen jo pitkään. Hän viihtyi enimmäkseen Etelä-Afrikan puolella Johannesburgissa, missä hänellä oli myös toimisto. Kun Holmilla oli asiaa Swazimaahan, hän vuokrasi itselleen lentokoneen.

10 Joskus oli niin, että Swazi Airin lento olisi lähtenyt kello 14 ja Holm ilmoitti, että hän lähtee privaattikoneella kello Se oli aivan absurdia toimintaa, sanoo yksi Holmin kanssa töitä tehnyt suomalainen, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Holmilla oli myös sellainen periaate, että mitään ei laitettu papereihin. Kaikki sovittiin suullisesti. Ennen tehtaan perustamista Holm oli vieraillut Etelä-Afrikassa solmimassa yhteyksiä. Sillä matkalla hän oli tavannut Harold Sussmanin, juutalaisen liikemiehen, joka teki bisnestä Etelä-Afrikassa ja omassa kotimaassaan Rhodesiassa (nykyisin Zimbabwe). Holm teki Sussmanin kanssa sopimuksen, joka takasi Sussmanin Tempest-nimiselle tukkumyyntiyhtiölle yksinoikeuden Saloran televisioiden jälleenmyyntiin Etelä-Afrikassa. Sopimuksen ehdot olivat Saloralle äärimmäisen huonot. Sussman sai 557 markkaa jokaisesta myymästään televisiosta. Kun televisioiden hinnat myöhemmin halpenivat, palkkion osuus hinnasta nousi merkittävästi. Lisäksi Sussman laskutti Salora Swazilandilta kymmeniätuhansia dollareita myynnin ja markkinoinnin konsultoinnista. JORMA TULONEN muistaa kuulleensa huhuja Harold Sussmanin kanssa solmituista sopimuksista. Mutta yksityiskohtia hän ei tiedä. Ei sellaiset tiedot koskaan tulleet meille, jotka työskentelimme lattialla, hän sanoo Timo Holmin rahankäytön Tulonen kyllä pani merkille. Eikä Holm ollut ainoa tuhlari. Johtajat elivät herroiksi. Kyllä ne käyttivät asemaansa surutta hyväksi. Matkustelivat ja laittoivat kaiken firman laskuun.

11 Johtajien leveä elämä ei herättänyt juuri pahoja puheita, koska kaikki suomalaiset elivät aika mukavasti. Palkka oli Swazimaan hintatasoon suhteutettuna ruhtinaallinen. Mistään ei tarvinnut huolehtia itse. Salora maksoi asunnot, takasi autolainat ja kuljetti kaikki halukkaat joka lauantai firman pikkubussilla ostoksille pääkaupunki Mbabaneen. Kotitaloustöistä huolehtivat palvelijat. Kun Tulonen saapui Swazimaahan, Saloran tehtaalla työskenteli kolmisenkymmentä suomalaista. Joukkoon oli helppo solahtaa. Suurin osa työntekijöistä oli Tulosen lailla nuoria poikamiehiä. Perheelliset miehet kadehtivat meitä. Suomalaisten vaimoilla riitti kiinni pitelemistä, ja kai siinä jokunen avioerokin tuli. Perheelliset viettivät vapaa-aikaansa Saloran työntekijöiden klubirakennuksella, jossa oli sauna ja uima-allas. Poikamiehillä oli omat klubinsa, joista suomalaisten erityisessä suosiossa olivat kiinalaisten pyörittämä Yen Saan -yökerho sekä hotelli Happy Valleyn disko nimeltä Why Not, jonne Jorma Tulosella oli ilmainen sisäänpääsy. Viinan juomiseen ei puututtu, kunhan hoiti työnsä. Kaikki eivät hoitaneet. Oli yksi Esa, joka ei tehnyt muuta kuin ryyppäsi. Kerran se lähetettiin ostamaan kioskista lounaaksi leipiä. Sitä ei kuulunut takaisin pariin päivään. Esalla oli paikallinen naikkonen, jota kutsuttiin Helikopteriksi, koska sen tukka sojotti joka suuntaan. Ruvettiin sitten selvittämään, missä Helikopteri asuu. Ja sieltähän Esa löytyi, lattialta, aivan ympäripäissään. Aika nopeasti sille lykättiin lentolippu kouraan ja takaisin Suomeen. MATSHAPHAN TEHTAALLA valmistettiin 26-tuumaisia, puupaneloituja televisioita, joissa oli yksi aivan uusi ominaisuus:

12 nappeja ei tarvinnut painaa, kanavat vaihtuivat hipaisemalla. Se oli aikansa Rolls Royce -malli. Yksinkertaiset kytkennät, toimintavarma yksilö, se oli helkkarin hyvä, Jorma Tulonen sanoo. Suurin osa tehtaan työntekijöistä oli paikallisia. Kuningasperhe oli auttanut sopivien ihmisten löytämisessä, ja siksi monet olivat jotain sukua hallitsijoille. Swazit olivat kuitenkin tehtaalla alempaa kastia. Heitä ei esimerkiksi päästetty ilman suomalaisia varastoon, jossa valmiita televisioita säilytettiin. Swazien minimipalkka oli vain 56 randia, mikä vastaa nykyrahassa 170:tä euroa. Swazeilla oli myös vähemmän lomapäiviä kuin suomalaisilla. Saloran sisäisissä raporteissa swazityöntekijöitä luonnehdittiin työtä vieroksuviksi, laiskoiksi ja epäsiisteiksi. Tulonen ei muista ajatelleensa niin. Mutta kovin ammattitaitoisia swazit eivät olleet luvulla televisioiden valmistaminen vaati vielä paljon käsityötaitoa robotit tulivat tehtaisiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Koulutettuja televisioasentajia ei Swazimaasta löytynyt, koska maassa ei näkynyt televisio. Etelä-Afrikasta olisi voinut hommata ammattilaisia. Täällä sähkömies oli ehkä lähinnä sellaista. Saloran oli tarkoitus itse kouluttaa swazeja, mutta koulutus ei koskaan kunnolla alkanut. Siksi kovapalkkaisia suomalaisia piti lähettää Afrikkaan aina vain lisää. Oman ongelmansa tehtaan arjessa muodostivat Etelä-Afrikan sähkötarkastuslaitos ja sen pikkutarkat muutosvaatimukset. Jokaisesta tuhannen valmistuneen television erästä 80 laitetta piti purkaa osiin ja antaa eteläafrikkalaisten tarkastettavaksi. Eteläafrikkalaiset tekivät mielellään tarkastusmatkoja Swazimaan puolelle, sillä heistä pidettiin siellä hyvää huolta.

13 Tarkastajat tulivat tehtaalle yleensä perjantaina, Tulonen kertoo. Yhden Unskin tehtävänä oli viedä ne pitkälle lounaalle. Miehet palasivat sitten aikamoisessa huppelissa ja löivät kiltisti leimoja papereihin. Joskus varmaan saivat mukaansa jonkun telkkarinkin. TALON SEINÄSSÄ lukee sinisillä kirjaimilla Finn Electronics. Jorma Tulonen jättää autonsa lukitsematta ja astuu nuhjuiseen varastorakennukseen, jonka etumaisen huoneen täyttävät vanhat televisionraadot. Niitä on yhteensä 79. Televisioiden korjaaminen ei enää kannata. Ihmiset eivät edes hae telkkareitaan pois. Vein juuri ison lastin kaatopaikalle, ja nyt näitä on taas näin paljon, Tulonen sanoo. Takahuoneessa on hänen toimistonsa. Pöydällä lojuu ruuveja, sähköjohtoja, käyntikortteja, avaamattomia ja avattuja kirjekuoria ja Immigration -leimalla merkitty tullauskaavake. Seinällä roikkuvasta kalenterista tuijottavat kuningas Mswati III:n kasvot. Tulonen perusti Finn Electronicsin vuonna 1984, pian sen jälkeen kun Saloran perustama tehdas lakkautettiin. Hän käväisi Säkylässä kokeilemassa suomalaisen palkkatyöläisen arkea, mutta palasi nopeasti Afrikkaan. Tuntui, että elämä oli täällä. Finn Electronicsin kulta-aikaa oli 1990-luku. Satelliittikanavat levisivät silloin Swazimaahan, ja lautasantenneja sai asentaa niin paljon kuin ehti. Televisioiden korjaaminenkin oli vielä kannattavaa. Tuohon aikaan Tulosen yhtiökumppanina oli Hannu Haapaniemi, toinen Swazimaahan asumaan jäänyt Saloran työntekijä. Haapaniemi on nykyisin töissä autokorjaamossa lähellä Saloran vanhaa tehdasta.

14 Nyt Tulonen pyörittää Finn Electronicisia yksin, mutta työllistää yhä kaksi paikallista miestä. Tänään Tulosen alaiset ovat vetämässä tv-kaapeleita maahan lomakylässä, jota rakennetaan Mosambikin vastaisen rajan tuntumaan. Tulonen kaivaa tietokoneensa ruudulle kuvia alueesta. Siistejä lomamökkejä, avarat pihat. Toi olisi kiva paikka perheloman viettoon. Kyllä täällä kaikenlaista on. Golfkentätkin on tosi hyvät. Tulonen ei ole enää pitkiin aikoihin harkinnut palaamista Suomeen. Täältä hän on löytänyt itselleen vaimon, ja täällä hän on kasvattanut kolme lastaan. Tulosen vaimolla Nqobilella on oma bisneksensä. Hänen yrityksensä toimittaa majoitusparakkeja maaseudun sokeriviljelmien työläisille. Teemme molemmat aika pitkää päivää. Jos on yhteistä aikaa, niin sitten vaan saunotaan tai vaikka grillataan kotona. Tulosen kaksi tytärtä olivat nuorempina Swazimaassa julkkiksia. Colleen Tulonen kruunattiin vuonna 1999 Miss Swazimaaksi, ja kaksi vuotta myöhemmin pikkusisko Hanna ylsi 15-vuotiaana Face of Africa -kauneuskilpailun finaaliin ja teki myöhemmin mallinuraa maailmalla. Nykyisin Colleen Tulonen asuu suomalaisen miehensä kanssa Kapkaupungissa. Hanna Tulosella on oma vaatekauppa Helsingissä. Jorma Tulonen käy Suomessa vain kesälomillaan mutta ei läheskään joka vuosi. Hän ei oikein löydä jutunjuurta vanhojen kavereidensa kanssa. Ei niillä ole mitään käsitystä mun elämästä Afrikassa. Silti ne kertovat mulle, kuinka mä kärsin täällä. Siinä suhteessa ne ovat vähän kuin jehovan todistajat. Tulosen vanhemmat eivät ole koskaan vierailleet Swazimaassa.

15 Salora-aikoina yhteydenpito oli vielä säännöllistä, mutta vaivalloista. Kirjeet kulkivat Swazimaan ja Suomen välillä useita viikkoja, ja kalliit ulkomaanpuhelut piti tilata etukäteen. Mulle jäi siitä periaate, että soitan kotiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja vapunpäivänä, sillä äitini nimi on Vappu. Onhan se kiva aina kuulla äidin ääni, mutta ei meillä enää oikein ole mitään puhuttavaa. Isäkään ei enää kysele työasioista. JORMA TULONEN ohjaa autonsa kehätien tapaiselle. Jossain ulisee hälytyssireeni, ja ääni voimistuu nopeasti. Vastaantulijoiden kaistalla autot väistävät penkalle, ja pian ohi sujahtaa musta BMW, jonka katolla vilkkuu hälytysvalo. Joku ministeri varmaankin palaamassa töistä, Tulonen arvelee. Samana päivänä lehdissä on kerrottu, että hallituksen ministereille on juuri tilattu 18 uutta BMW X5 -tila-autoa. Hankinta viivästyi, koska ministerit eivät tahtoneet päästä sopuun automallista: osa ministereistä olisi halunnut itselleen kalliimman auton kuin kollegoilleen. Ajamme pääkaupunki Mbabanen keskustaan. Tulonen parkkeeraa maasturinsa Swazi Plaza -kauppakeskuksen kattotasanteen parkkipaikalle, laskeutuu liukuportaita Cuba Nora -kahvilaan ja tilaa kahvin ja hampurilaisen. Kahvilan portugalilainen omistaja tulee tervehtimään Tulosta, ja miehet vaihtavat pari sanaa kahvilaan tilattujen uusien televisioiden asentamisesta. Ympärillä kiiltelee lasi. Suihkulähde pulputtaa rytmikkäästi, eikä maassa näy roskan roskaa. Eteläafrikkalaisissa ketjuliikkeissä myydään viihde-elektroniikkaa, kosmetiikkaa ja Gore-Tex-

16 ulkoiluvaatteita. Tulonen on asentanut satelliittiyhteydet lähes jokaiseen kauppaan. Kaikki kulkee täällä nykyisin satelliitin kautta. Noilla firmoilla on pääkonttori Johannesburgissa, ja kassajärjestelmät ovat suoraan yhteydessä sinne, ja sitä kautta tulee myös kaupassa soitettava musiikki. Ulkona aukeaa toinen todellisuus. Entisen linja-autoaseman ovat vallanneet toimeliaat yksityisyrittäjät, jotka kaupittelevat aaltopeltivajoissaan kaikkea mahdollista käytetyistä muttereista käteislainoihin. Mbabanen keskusaukion yläpuolella kohoaa kaksi mainoskylttiä. Toisessa toljottavat kuningas Mswati III:n kasvot, ja toinen mainostaa miesten ympärileikkauksia. Niiden uskotaan estävän hiv-tartuntoja. Swazimaassa joka neljäs aikuinen on hiv-positiivinen. Täällä kuollaan nuorempina kuin missään muualla maailmassa: elinajan odote on 49 vuotta. KAUPUNGINTALON KULMALLA seisoo ihmisiä odottamassa kohupastori Nkosingiphile Dlaminin saarnaa. Tänä iltana Dlamini on luvannut seuraajilleen sähkölaitteita ja äkkirikastumisia. Hänen seurakuntalaisiaan kutsutaan ruohonsyöjiksi, sillä saarnatilaisuuksissa Dlaminilla on tapana komentaa ihmiset nyhtämään hampaillaan maasta ruohoa ja pikkukiviä ja nielemään ne. Dlamini on kertonut osaavansa kävellä vetten päällä ja vaatinut Raamatun uudelleenkirjoittamista, jotta hänen omat ihmetekonsa saadaan mukaan pyhän kirjan kansien väliin. Päivän lehdissä ruohonsyöjistä kirjoitetaan aukeamakaupalla. Toinen suuri uutinen on Barack Obaman uhkaus poistaa Swazimaa

17 Agoa-maiden listalta. Agoa-sopimus (African Growth and Opportunity Act) antaa köyhimmille Afrikan maille mahdollisuuden viedä tuotteitaan Yhdysvaltoihin tulleitta. Swazimaan taloudelle ja etenkin ihmistä työllistävälle tekstiiliteollisuudelle tullittomuus on ollut 2000-luvulla merkittävä kilpailuetu. Nyt Swazimaa on menettämässä sen, ja syynä on maan heikko ihmisoikeustilanne ja haluttomuus demokraattisiin uudistuksiin. Swazimaassa kuningas nimittää tärkeimmät virkamiehet, tuomarit, ministerit ja suuren osa parlamentin jäsenistä. Kuningas Mswati III on sanonut julkisesti, että parlamentaarikkojen tehtävä ei ole säätää lakeja, vaan toimia hänen neuvonantajinaan. Itseään 26 vuotta vanhempaa pääministeri Barnabas Sibusiso Dlaminia hän on kuvaillut pojaksi, joka työskentelee kuninkaalle. Poliittisia puolueita ei sallita, ja oppositiopoliitikkoja istuu vankilassa. Ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa kerrotaan mielivaltaisista pidätyksistä ja kidutuksesta. Tilanne on pahentunut viime vuosina. Keväällä 2011 Swazimaassa järjestettiin laajoja mielenosoituksia, joissa vaadittiin demokratiaa, talousuudistuksia ja työtä. Poliisi hajotti mielenosoitukset kyynekaasulla ja patukoilla. Kuninkaan kerrotaan järkyttyneen mielenosoituksista, ja etenkin siitä, että hänen oma asemansa kyseenalaistettiin. Sellaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Swazimaassa kuningas on tottunut olemaan lähes jumalallinen isähahmo, joka hallitsee maata niin kuin parhaaksi näkee. Kuninkaan yksinvalta ja holtiton rahankäyttö ärsyttävät yhä useampia swazeja. Huhutaan jopa mahdollisesta kansannoususta.

18 Näkyvin uudistusten vaatija on vasemmistolainen Pudemopuolue, jolla arvioidaan olevan jo parikymmentätuhatta aktiivia. Swazimaassa puolue luokitellaan terroristijärjestöksi. Viime keväänä poliisi vangitsi Pudemon puheenjohtajan Mario Masukun ja kuusi muuta johtohahmoa. Heidän rikoksensa oli puolueen T-paidan käyttäminen. MUN MIELESTÄ kuningas ihan turhaan pelkää Pudemoa. Vähän voisi vapaammin antaa olla, Jorma Tulonen sanoo. Kun hän 38 vuotta sitten muutti Swazimaahan, valtaa piti vielä Mswati III:n isä, Sobhuza II. Hänen nimissään on maailmanennätys pisimpään hallinneena kuninkaana: Sobhuza II peri kruunun vuonna Pitkän elämänsä aikana hän ehti haalia itselleen 70 vaimoa, ja kuollessaan hänellä oli yli tuhat lapsenlasta. Vuonna 1973 Sobhuza II kumosi perustuslain ja julisti Swazimaahan poikkeustilan, joka on yhä voimassa. Vanha kuningas oli hyvin vanhoillinen. Hän ei ymmärtänyt nykymaailmasta mitään. Silti häntä kunnioitettiin, toisin kuin hänen poikaansa, Tulonen sanoo. Nykyinen kuningas Mswati III, ristimänimeltään Prince Makhosetive Dlamini, vietti lukiovuotensa yksityisessä poikakoulussa Englannissa, pelasi rugbya ja heitteli innokkaasti dartsia. Vuonna 1986, 18-vuotiaana, hän palasi kotimaahansa omiin kruunajaisiinsa. Kun kuningas nousi valtaan, häneltä odotettiin hieman länsimaisempaa tyyliä. Niin ei käynyt, ja nyt tilanne on vain pahentunut, Tulonen sanoo. Mswati III täyttää kaikki kliseisen kehitysmaadiktaattorin tunnusmerkit: hänellä on 15 vaimoa ja arviolta 70 autoa. Omille

19 syntymäpäiväjuhlilleen hän kutsuu esiintyjiksi kansainvälisiä poptähtiä. Tänä vuonna Happy Birthdayn lauloi Erykah Badu. Kaksi vuotta sitten Mswati III sai syntymäpäivälahjaksi DC 9 -suihkukoneen, ja väitetään että rahat sen hankkimiseen tulivat valtion kassasta (hallituksen mukaan lentokoneen lahjoitti ulkomainen kehityskumppani ). Nyt kuninkaalle on rakennettu oma lentokenttä, King Mswati III International Airport. Se on Swazimaan suurin, ja sen rakentaminen maksoi valtiolle yli 200 miljoonaa euroa. Toistaiseksi sitä ei ole käyttänyt kukaan muu kuin kuningas seurueineen. Kävin asentamassa sinnekin televisiot, Jorma Tulonen sanoo. Joka syksy kuningas Mswati III saa valita itselleen uuden vaimon. Silloin järjestetään Umhlanga, kahdeksan päivää kestävä juhla, jossa kymmenettuhannet nuoret naiset heidän pitää olla neitsyitä tanssivat rinnat paljaina kuninkaalle ja muille katsojille. Kuninkaan jokaisella vaimolla on oma palatsinsa. Kerran vuodessa kuninkaan vaimot lähtevät ostosmatkalle. Vuonna 2009 julkisuuteen vuosi tieto, että viiden kuningattaren ostoskierros Ranskassa, Italiassa, Dubaissa ja Taiwanissa maksoi Swazimaan valtiolle lähes viisi miljoonaa euroa. Samaan aikaan Swazimaan talous oli kääntynyt alamäkeen, eikä valtio pystynyt maksamaan virkamiehille ajoissa palkkoja. IHAN YKSIN kuningas ei maansa asioista päätä. Perinteiden mukaan kuninkaan on kuunneltava neuvonantajiaan, joista tärkein on hänen oma äitinsä, Ntfombi Tfwala.

20 Kuninkaan äiti, jota kutsutaan Suureksi naaraselefantiksi, on virallisesti Swazimaan toinen valtionjohtaja, ja hänellä on oma palatsinsa ja siellä oma hovinsa. Mswati III:lla on 96 sisarusta, ja moni heistä istuu erilaisissa salaperäisissä kuninkaallisissa neuvostoissa. Kuninkaan sisäpiiriä kutsutaan Swazimaassa nimellä labadzala, kasvottomat. Heistä tiedetään vähän. Väitetään, että alamaiset lähestyvät kuningasta aina kontaten. Wikileaksin vuotamissa yhdysvaltalaisissa diplomaattisähkeissä kerrotaan tapauksesta, jossa Mswati III oli istuttanut neuvonantajiaan tuntikausia lattialla, jonka lämpötilaa nostettiin hiljalleen tulikuumaksi. Etelä-Afrikassa tapasin yhden kuninkaan entisistä neuvonantajista. Musa Ndlangamandla vietti vuodet Mswati III:n palatsissa. Hänen vastuullaan oli kuninkaan puheiden kirjoittaminen. Kuningasta hän tapasi vain öisin. Kuningas työskentelee yöllä. Päivisin hän lähinnä nukkuu, Ndlangamandla, 43, kertoi. Ennen työnsä aloittamista hän oli tavannut Mswati III:n vain kerran. Kuulin nimityksestäni radiosta. En edes ajatellut kieltäytymisen mahdollisuutta. Swazimaalaisena olin tottunut siihen, että kuninkaan käskyjä totellaan. Palatsissa Ndlangamandla oppi nopeasti tavoille. Kuningasta ei saanut kätellä tai muutenkaan koskea. Hänelle kannatti kertoa vain sellaisia asioita, jotka hän halusi kuulla. Uudet ideat piti esitellä niin, että kuningas kuvitteli keksineensä ne itse. Hän ei ole kovin sivistynyt ihminen. Hän uskoo esimerkiksi vahvasti noituuteen.

21 Kerran Ndlangamandla sai kokea sen itsekin. Hän sai keskellä yötä kutsun palaveriin. Kuningas istui mukavassa nojatuolissa ja kaikki muut lattialla. Kokous kesti monta tuntia. Väsynyt ja kyllästynyt Ndlangamandla nappasi lattiamatosta irronneen langanpätkän käteensä ja kiersi sen sormensa ympärille. Kun tapaaminen päättyi, kuningas käski Ndalngamandlan jäädä huoneeseen. Hän alkoi kuulustella Ndlangamandlaa langanpätkästä. Paikalle kutsuttiin henkiparantajia tutkimaan tilannetta, ja lopulta lanka ommeltiin takaisin mattoon. Kun Ndlangamandla seurasi kuningasta valtiovierailuille, matkat tehtiin yksityisellä suihkukoneella. Ulkomailla Ndlangamandla joutui kirjoittamaan puheet kieli keskellä suuta. Toisten ihmisten kehuminen on kuninkaalle erittäin vaikeaa ja vastenmielistä. Diplomatian sääntöihin kuitenkin kuuluu isännän kehuminen. Opin kirjoittamaan nuo kehut hyvin lyhyiksi. Vuonna 2003 kuningas nimitti Ndlangamandlan Swazi Observer -lehden päätoimittajaksi. Lehden omistaa valtio. Kaikki meni aluksi hyvin, ja levikkikin kääntyi nousuun. Mutta tammikuussa 2012 Ndlangamandla teki jotain ennenkuulumatonta: hän julkaisi kielletyn Pudemo-puolueen edustajien haastattelun. Kosto seurasi pian. Poliisi teki iskun Swazi Observerin toimitukseen ja takavarikoi päätoimittajan tietokoneen. Minulla oli ystäviä turvallisuuspalvelussa, ja sain heiltä neuvon poistua nopeasti maasta. Kuulin, että minua vastaan nostetaan syyte terrorismin tukemisesta. Pakonsa jälkeen Ndlangamandla ei ole käynyt Swazimaassa. Etelä-Afrikassa hän työskentelee viikkolehti Mail & Guardianin toimittajana. Hän yrittää elää tavallista perhe-elämää, mutta takaraivossa jyskyttää pieni pelko.

22 Olen kuullut, että he ovat yhä kintereilläni. Katuuko hän menneisyyttään? En ole mikään enkeli. Olin osa sitä koneistoa. THE ROYAL VILLAS -hotellin allasbaarissa ei ole yhtään asiakasta. Baaritiskin yläpuolella pyörii kahdella tv-ruudulla Los Angeles Kingsin ja Anaheim Ducksin välinen NHL-jääkiekko-ottelu. Toisen television kuva välkehtii. Jorma Tulonen kävelee baaritiskille ja tarttuu sanaakaan sanomatta television johtoihin. Rusettikaulainen tarjoilija yrittää ojentaa ruokalistaa, mutta Tulonen torjuu sen käden heilautuksella. Mitä teidän telkkarille on tapahtunut? hän kysyy tarjoilijalta. Sir, haluatteko kenties juotavaa? Ei kiitos. Tulonen katselee ruutua. Vika voi olla näytönohjaimissa. Paikalle saapuu hotellin johtaja. Hän tervehtii Tulosta kuin vanhaa ystäväänsä ja vanhoja tuttuja he ovatkin, sillä Tulonen on tehnyt tv-kaapeloinnit kaikkiin The Royal Villasin huoneisiin. Miehet neuvottelevat muutaman minuutin sivummalla, minkä jälkeen Tulonen palaa allasbaarille. Jätetään se kuitenkin tänne. Täällä on valtiovierailu tänään, Namibian presidentti on tulossa. Näyttää paremmalta, jos televisioita on kaksi. Koko valtava hotellialue vaikuttaa olevan tyhjillään. Pihalla partioi vain poliiseja kommandopipot päässään ja konepistoolit tanassa. Hotellille johtavaa tietä koristellaan parhaillaan pienillä Namibian lipuilla. Kun presidentti Hifikepunye Pohamba saapuu, hänet

23 majoitetaan rakennukseen, jota kutsutaan Sulttaanin sviitiksi. (Se rakennettiin Brunein sulttaanin vierailua varten.) Siellä vierailla on käytössään oma baari ja henkilökohtainen hovimestari. Kerran Ruandan presidentti asui siinä, ja minut hälytettiin paikalle. Presidentti vaati televisioonsa lisää kanavia. Tuotiin sitten dekooderi paikalle hirveällä hädällä, Tulonen kertoo. Talo oli täynnä tummiin pukuihin ja mustiin laseihin pukeutuneita turvamiehiä, jotka olivat olevinaan hirveän tiukkoja. Minulla oli paikallinen työntekijä mukana. Hänellä soi kännykkä. Turvamies nappasi puhelimen heti pois ja huusi: täällä pitää puhua englantia eikä swatia. Kuningas Mswati III:n Jorma Tulonen on nähnyt vain kerran ja silloinkin vilaukselta. Tulosen tytär Hanna oli koulussa samalla luokalla yhden kuninkaan lapsen kanssa. Kerran syntymäpäivät järjestettiin kuninkaan palatsissa. Kun menimme sinne, kuningas oli juuri lähdössä lenkille. Kauhea määrä turvamiehiä siinä oli ympärillä. Tulosen puhelin soi. Lomakylätyömaalla tarvitaan lisää kaapelointiputkea. Joko se kaikki meni? Tulonen varmistaa alaiseltaan. Paljonko ostan? Ajamme rautakauppaan. Täältä löytyy kaikki tarvittava. Suomessa kun menee rautakauppaan niin se tavaran määrä on aivan järjetön. Ei siinä ole oikein enää mieltä. Yhdellä Suomen-lomallaan Tulonen huomasi, että huoltoasemalta voi nykyisin ostaa mökkireissun ruuat, grillihiiliä, cd-levyjä ja hot dog -aterian.

24 Juttelin Lauttakylässä yhden tutun bensa-aseman pitäjän kanssa, ja hän kertoi, että bensassa katteet ovat kaikkein pienimmät. Tulos tehdään sillä kaikella muulla. Tulonen ajatteli, että ehkä Swazimaassa voisi yrittää samaa. Täällä huoltoasemat olivat vielä samanlaisia kuin sotienjälkeisessä Suomessa: tankki ja siinä letku. Tulonen aikaili liian pitkään. Viime vuosina eteläafrikkalaiset huoltamoketjut ovat avanneet Swazimaahan juuri sellaisia asemia, jollaista Tulonen suunnitteli. Mä olen käynyt sentään laittamassa niihin musiikkiämyrit huutamaan. Kerran Tulonen yritti lyödä rahoiksi säilytyslokeroilla yhdessä Mbabanen keskustan monista ostoskeskuksista. Vartijat avasivat luukut ja vuokrasivat niitä sitten itse halvemmalla. Ei siitäkään juuri rahaa tullut. Swazimaa vaikuttaa aika epätoivoiselta paikalta tehdä bisnestä. Korruptio nielee The Economist -lehden arvion mukaan 40 miljoonaa euroa joka kuukausi. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ennustanut, että tänä vuonna Swazimaa putoaa Somalian alapuolelle viimeiseksi maailman huonoiten hoidettujen kansantalouksien listalla. Jorma Tulonen ei kuitenkaan valita. Finn Electronics on nähnyt parempiakin päiviä, mutta se elättää hänet yhä. Byrokratia on raskas, mutta sen kanssa oppii elämään. Isommilla firmoilla on omat ongelmansa. Yhdysvaltaisen Freedom House -instituutin raportin mukaan ulkomaiset yhtiöt eivät pääse Swazimaan markkinoille ilman kuninkaan lahjomista joko käteisellä rahalla tai antamalla kuninkaalle osakkeita.

25 Niin Salorakin toimi. Kuningashuone omisti viidenneksen tv-tehtaasta. Salora oli yksi ensimmäisistä länsimaisista yhtiöistä Swazimaassa, ja vallanpitäjät odottivat tehtaalta paljon. Nyt samassa asemassa on Coca-Cola Company. Joidenkin arvioiden mukaan 40 prosenttia Swazimaan bruttokansantuotteesta tulee Coca-Colalta. Yhtiöllä on Swazimaassa Afrikan suurin tuotantolaitoksensa, ja se ostaa valtaosan maan sokerista. Kuningas Mswati III omistaa Coca-Colan osakkeita kuningasperheen oman sijoitusyhtiön kautta. Jokin on kuitenkin neljässä vuosikymmenessä muuttunut. Salora sai häärätä Swazimaassa aivan rauhassa. Kukaan ei kysynyt, onko suomalaisen yhtiön soveliasta tehdä bisnestä kuningasperheen kanssa saati myydä televisioita Etelä-Afrikkaan, valtioon joka tuohon aikaan murhasi omia kansalaisiaan. Coca-Cola taas on joutunut 2000-luvulla toistuvasti paheksunnan kohteeksi. Kansalaisjärjestöt syyttävät yhtiötä diktatuurin tukemisesta. TÄNÄÄN Royal Swasi Span ravintolassa on käynnissä arpajaiset. Joku voittaa kylpylämatkan Zimbabween. Paikalla ei näy kuninkaan vaimoja heidän kerrotaan viihtyvän Royal Swazissa. Joskus täällä illallistaa kuulemma itse kuningaskin, omassa kabinetissaan toki. Golfkenttien ympäröimä valkoinen rakennus on se sama, jossa pääjohtaja Jouko Nordell kestitsi Swazimaan pääministeriä ja kuninkaallisia 38 vuotta sitten Saloran tehtaan avajaisten jatkoilla. Heinäkuussa 1977 Salora Swazilandin johtokunta piti Royal Swazissa kaksi ylimääräistä kokousta.

26 Tilintarkastuksissa oli käynyt ilmi, että toimitusjohtaja Timo Holm oli käyttänyt yhtiön rahoja holtittomasti. Selittämättömiä menoja oli yli miljoonan markan edestä. Saloran talousjohtaja Bjarne Gorschelnik oli lentänyt Swazimaahan selvittelemään tilannetta. 15. heinäkuuta Gorschelnik lähetti pääjohtaja Nordellille teleksin Saloon: Timo Holm on vapautettu tänä aamuna toimitusjohtajan tehtävistä. Auto, avaimet, luottokortit y.m. saatu pois. (...) Rahapula on erittäin kova ja tämän takia pitäisi saada lainarahat 1,3 milj. tänne välittömästi. Nordell vastasi: Swaziin tulee tällä viikolla dlrs Suomen pankki hyväksynyt periaatteessa kahden miljoonan uuden lainan. SYP:n ja HOP:n takaus. Mitä sinne kuuluu? Kovin hyvää ei kuulunut. Vuoden 1977 aikana Swazimaan tehdas oli ajautunut syöksykierteeseen: pelkästään komponenttien maahantuonti maksoi enemmän kuin myydyistä televisioista jäi käteen. Yhtiö siis teki sitä enemmän tappiota, mitä enemmän se televisioita valmisti. Vekseleitä ja lainoja oli vähän joka suuntaan, ja uusia tarvittiin kipeästi. Suomalaiset asettivat toivonsa yhtiön vähemmistöosakkaaseen, Swaziland Industrial Development Corporationiin. Ehkä swazimaalaiset voisivat puhua maan hallitukselle ja pyytää lisärahoitusta? Johtokunnan swazimaalaiset jäsenet suhtautuivat Saloran pyyntöihin kuitenkin penseästi. Heidän uskonsa oli jo loppunut. Kevään ja kesän aikana sekä SIDC:n edustajat että Swazimaan hallitus olivat ottaneet yhteyttä suoraan Jouko Nordelliin. Swazimaalaisten mielestä Salora oli laskuttanut törkeää ylihintaa komponenteista,

27 jotka se myi Swazimaan tehtaalle. Lisäksi he olivat huomauttaneet Timo Holmin toiminnasta. Nordell ei ollut reagoinut millään tavalla. Luultavasti hänellä oli muutakin ajateltavaa. Koko Salora oli ajautunut vakavaan rahoituskriisiin, eikä se enää selviytynyt maksuistaan. Yhtiön taloutta rasitti esimerkiksi Nordellin Saloralle hankkima oma öljytankkeri Esthel, joka oli Suomen kauppalaivaston suurin alus. Toinen murheenkryyni oli Valco Oy ja sen rakentama kuvaputkitehdas. Saloran johto ja pääministeri Kalevi Sorsa olivat vuonna 1974 eräällä Lapin tunturimajalla saaneet idean kuvaputkitehtaasta, jonka koko tuotannon Salora ostaisi. Valcon osakkaiksi tulivat Salora, Suomen valtio ja japanilainen Hitachi. Hanketta on myöhemmin luonnehdittu yhdeksi Suomen teollisuushistorian suurimmista hölmöilyistä. Lisäksi poliisi tutki parhaillaan suurta lahjus- ja veropetosvyyhtiä Saloran ympärillä. Yksi pääepäillyistä oli Jouko Nordell. JORMA TULONEN muistaa hyvin Timo Holmin erottamisen. Tilintarkastaja tuli Salosta. Jos ei samana päivänä, niin viimeistään seuraavana sanottiin: tuolla on portti, kävele pihalle. Holm häipyi nopeasti maasta, eikä kukaan tähän juttuun haastatelluista osaa kertoa hänen myöhemmistä vaiheistaan. Salora Swazilandin uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Jouko Honka. Englantia puhuville hän oli Jack Honka. Kun yhtiön papereita käytiin läpi, paljastui että tehtaan ympärillä oli pyörinyt useita hämäräperäisiä liikemiehiä ja Holm oli tehnyt heidän kanssaan outoja sopimuksia. Eteläafrikkalainen J. J. Naude oli Saloran jälleenmyynnistä huolehtineen Harold Sussmanin

28 liiketuttavia. Jostain syystä Holm oli sopinut, että myös Nauden johtama Naude Group saa oman osuutensa kahdeksan dollaria jokaisesta Etelä-Afrikkaan myydystä Saloran televisiosta. Naude ei itse osallistunut myyntiin millään tavalla, mutta hän oli luvannut muuten auttaa Saloraa Etelä-Afrikan puolella. Yksi Swazimaan tehtaalla työskennellyt nimettömänä pysyttelevä suomalainen kertoo Timo Holmin sanoneen, että Naudesta ei ollut mitään hyötyä mutta hänelle piti maksaa, koska hän pystyi saamaan aikaan haittaa. Kesällä 1977, vähän ennen potkujaan, Holm oli neuvotellut Nauden kanssa uuden sopimuksen. Provisiota laskettiin, mutta vastalahjaksi Naudelle maksettiin kertasuorituksena randia. Summa vastaa nykyrahassa :ta euroa. Uusi toimitusjohtaja Jouko Honka oli tyrmistynyt. Hän ilmoitti lakimiehen välityksellä Naudelle, että sopimus ei päde. Mutta Naudesta ei niin vain päästy eroon. Asiaa hankaloitti se, että Holm oli allekirjoittanut sopimuksensa Nauden kanssa Salora Oy:n, siis Suomen emoyhtiön, nimissä. Mitään valtuuksia hänellä ei tähän ollut. Jouko Hongalla oli muitakin murheita. Jostain oli löydettävä rahaa. Sitä löytyi hyvinkin läheltä. Yksinoikeudella Saloran televisioita Etelä-Afrikkaan myynyt Harold Sussman oli rikas mies, ja hän järjesti mielellään luottoa. Lopputulos oli Salora Swazilandille pahin mahdollinen: yhtiö oli pian korviaan myöten veloissa tuotteidensa ainoalle jälleenmyyjälle. JORMA TULONEN kääntää autonsa kuoppaiselle sivutielle. Ohitamme pieniä valkoisia taloja, joiden pihamailla naiset ripustavat pyykkiä naruille. Yhden talon kohdalla Tulonen hidastaa.

29 Tässä mä asuin Rantasen Matin kaa. Talossa oli kaksi makuuhuonetta, pieni keittiö ja kylpyhuone. Joskus kämppään ahtautui 30 suomalaista katsomaan tärkeää jalkapallo-ottelua. Siihen aikaan ilmaisia satelliittilähetyksiä löysi helposti, kun tiesi, mistä etsi. Ovi on auki. Mennäänkö kylään? Eipä taida viitsiä. Saloran kulta-aikoina asuinaluetta kutsuttiin Sunset Villageksi. Vapaapäivinä terasseilla grillattiin ja lipiteltiin Black Label -olutta. Joinain iltoina Saloran pikkubussilla lähdettiin katsomaan drive in -elokuvia läheiselle peltoaukealle. Elokuvateatteria ei enää ole. Suomalaisten suosima Yen Saan -yökerho on sekin jyrätty matalaksi. Paikalla on nyt valtava monttu, johon jonain päivänä nousee loistohotelli nimeltä King Mswati III Hotel and Convention Centre. Se on kuninkaan oma projekti. Toivottavasti se joskus valmistuu, saadaan töitä, Jorma Tulonen sanoo. Samassa Ezulwinin laaksossa sijaitseva legendaarinen Happy Valley -hotelli sen sijaan on yhä pystyssä. Happy Valley ja sen Why Not -disko tunnettiin Saloran aikoina Etelä-Afrikassa asti. Täällä valkoiset miehet saattoivat olla mustan naisen kanssa. Tyttöjä tuli paljon Mosambikista, kun siellä oli sota. Hotellin telkkareista tuli pehmopornoa, oli go go -tyttöjä ja kaikkea. Monien suomalaisten vaimot kielsivät menemästä Happy Valleyhin. Vastapäätä Happy Valleyta on Gables-niminen ostoskeskus, ja nyt Jorma Tulosella on asiaa sinne. Ostoskeskuksen parkkipaikan yläkertaan on avautumassa uusi kuntosali, ja Tulosen pitäisi asentaa sinne viikon kuluttua televisiot.

30 Yllättävän iso kuntosaliksi, Tulonen kommentoi katsellessaan kokolattiamattoja paikalleen liimaavia työmiehiä. Asiakkaita odotetaan naapurista. Ostoskeskuksen viereiselle tontille rakennetaan parhaillaan Yhdysvaltain uutta suurlähetystöä, josta on tulossa maan toiseksi suurin ja kallein suurlähetystö Afrikassa. Viisi maanalaista kerrosta on jo valmiina. KILOMETRIN PÄÄSSÄ Yhdysvaltain suurlähetystöstä huvilansa varjoisalla terassilla istuu eräs Swazimaahan jäänyt suomalainen, jota lähetystön työmaa ärsyttää. Luulen, että siitä tulee jonkinlainen vakoilukeskus koko eteläistä Afrikkaa varten, Tuire Linnovi-Thatcher tuhahtaa. Hän on Suomen kunniakonsuli ja timanttikauppias. Jo eläkeikään ehtinyt nainen pyytää palvelijaansa tuomaan pöytään kahvia ja piirakkaa. Vieressä hänen kanadalainen miehensä John Thatcher latailee piippuaan ja sättii maan hallintoa: Kaikki kuninkaan vanhat kaverit ovat vankilassa, ja nyt hänen ainoa ystävänsä on Robert Mugabe. Vanha kuningas oli sentään sivistynyt. Monet hänen neuvonantajistaan olivat valkoisia John, ei mennä nyt niihin asioihin, Tuire Linnovi-Thatcher keskeyttää. Sitten hän aloittaa neljä tuntia kestävän monologin. Puhuessaan kunniakonsuli vaihtelee jatkuvasti suomen ja englannin välillä, usein jopa kesken lauseen, ja kipakan yksinpuhelunsa aikana hän lyttää niin kuningas Mswati III:n ( Ihmiselle kasvaa niin iso pää, ettei siihen kruunukaan mahdu ), Swazimaassa toimivat amerikkalaiset avustusjärjestöt ( Ne ovat kuin boy scouts, tulevat tänne ja promote circumcision ) kuin Turun ammattikorkeakoulun vessaprojektin,

31 jota Jorma Tulonenkin avustaa ( Turusta tulee hentoranteisia tyttöjä katsomaan, miten paskaa levitetään. Jos Jorma rakennuttaa vielä yhdenkin hyyskän, mä annan sille selkään! ). Linnovi-Thatcher muutti Swazimaahan ensimmäisen kerran vuonna Hänen silloinen miehensä työskenteli YK:n palveluksessa. Lähdin pois kolme viikkoa ennen kuin Salora avasi tehtaansa ja palasin kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Salora oli lähtenyt maasta. Palattuani näin yhden baarin ovessa kyltin, jossa luki: No dogs, no Finns. Suomen kunniakonsulina Linnovi-Thatcher on toiminut 11 vuotta. Konsulaatti toimii samassa pienessä toimistossa, jossa Linnovi-Thatcher ja hänen miehensä pyörittävät African Fantasy Jewelleryn bisneksiä. Pöydällä on pino tullauskaavakkeitta, nurkassa jykevä kassakaappi ja seinällä Tarja Halosen valokuva. Odotan yhä Sauli Niinistön muotokuvaa. Olen sitä monta kertaa pyytänyt, mutta turhaan. Hitto soikoon, itsekö minun pitää se ostaa? Onko se todella niin? Swazimaahan akkreditoidut kunniakonsulit kokoontuvat usein Thatcherien huvilalla hyvän ruuan ja viinin merkeissä, ja niistä illoista Linnovi-Thatcherilla riittääkin juttua tunnin ajan. Viime aikoina tunnelma illanvietoissa on ollut hieman kireä kansainvälisen poliittisen tilanteen vuoksi. Kun Venäjä valloitti Krimin, Linnovi-Thatcher sai kuulla Vladimir Putinin entisen neuvonantajan Andrei Illarionovin arvion, jonka mukaan Putin katsoo myös Suomen kuuluvan Venäjän etupiiriin. Join sinä iltana pullon punaviiniä ja murisin itsekseni. Johan nyt on perkele! Meillä oli sitten kutsut, jossa oli venäläisiä diplomaatteja. Ilmoitin, että tässä talossa venäläisen musiikin kuunteleminen on

32 nyt loppu. Vaadin anteeksipyyntöä. Ne venäläiset olivat täysin ilmeettömiä. Luulen, että ne ovat KGB-ihmisiä. Asemansa vuoksi Tuire Linnovi-Thatcher on tutustunut myös Swazimaan valtaapitäviin. Hän sanoo tuntevansa kaikki ministerit ja suurimman osan kuninkaan vaimoista. Olen tuntenut kaikki nykyiset ministerit pikkupojista asti. Ne ovat ihan fiksuja poikia, mutta kun ne ovat nousseet huipulle, niistä on tullut ihan mahdottomia. Siitä kunniakonsuli on hieman suivaantunut, että kuninkaan ja hänen vaimojensa perhe-elämästä kirjoitetaan ulkomailla niin ikävästi. Kyllä kuningas on hyvä mies vaimoilleen. Eivät vaimot valita. Ei siellä ole minkäänlaista riftiä. Toisenlaisiakin arvioita on kyllä esitetty. Jo kolme Mswati III:n vaimoa on paennut maasta. Viimeisenä lähtenyt Angela Dlamini syytti kuningasta vuosia jatkuneesta fyysisestä ja psyykkisestä pahoinpitelystä. Sitten kunniakonsuli kertoo sisäpiirijuorun: Kuningataräiti on hyvin vanhoillinen, ja nyt huhutaan, että hän ei tule enää toimeen kuninkaan kanssa. Väitetään, että armeija on äidin takana ja poliisi pojan takana. Se olisi hurja tilanne. Kuningasperheen sisäinen valtataistelu ei ole Swazimaassa ennenkuulumaton asia, ja nykyisellä kuningataräidillä on asiasta omakohtaista kokemusta. Kun vanha kuningas Sobhuza II kuoli vuonna 1982, kruununperijästä puhkesi raju riita. Jotkut ennustivat jopa sisällissotaa. Nyt kulisseissa saattaa taas kuhista. Kunniakonsuli Tuire Linnovi-Thatcher ei ole ainoa, jolta kuulen huhuja kuninkaan erimielisyyksistä lähipiirinsä kanssa.

33 Mutta tapahtui mitä tapahtui, Linnovi-Thatcher ei usko, että Swazimaa siirtyisi lähivuosina ainakaan minkään sortin demokratiaan. Ei kuningas tule sellaista sallimaan. Ja se merkitsee sitä, että underground-toiminta lisääntyy. Kun se vallankumous alkaa, tuolta maaseudulta tullaan kyllä heinäseipäät olalla. SEURAAVANA AAMUNA saan tekstiviestin tuntemattomasta numerosta. Haastattelu ok tänään, viestissä lukee. Soitan numeroon, mutta kukaan ei vastaa. Hetken perästä puhelimeni soi. Taas uusi tuntematon numero. Olen Pudemon puoluesihteeri Mlungisi Makhanya, mies esittelee itsensä. Missä hotellissa asut? Tulen portille kuudelta. En voi puhua enempää. Makhanya on yksi seitsemästä Pudemon jäsenestä, jotka pidätettiin viime huhtikuussa terrorismilain nojalla puolueen T-paidan käyttämisestä. Hän pääsi kahden viikon tutkintavankeuden jälkeen vapaaksi takuita vastaan, mutta puolueen puheenjohtaja Mario Masuku ja nuorisojaoston vetäjä Maxwell Dlamini ovat yhä telkien takana. Makhanya haluaa puhua suomalaistoimittajan kanssa, koska maailmalla pikkuruisen Swazimaan ongelmista ei paljon tiedetä. Hän on sitä mieltä, että ulkomaiden pitäisi painostaa kuningas Mswati III:ta muutoksiin sen sijaan, että hänen kanssaan tehdään bisnestä. Ilta on pimentynyt jo tunteja sitten. Makhanya ei vastaa puheluihin. Päivystän hotellini portilla, kierrän ympyrää ja potkiskelen pikkukiviä. En uskalla lähteä syömään, koska hotellin ravintolasta ei näe portille.

34 Puoli kymmeneltä olen valmis luovuttamaan. Sitten kuulen lähestyvän auton äänen, ja pian etuvalot välkähtävät kuoppaisella hiekkatiellä. Kävelen autoa vastaan. Sivuikkuna aukeaa, ja Mlungisi Makhanya ojentaa kätensä. Pyydänkö vartijaa avaamaan portin? kysyn. Ei. Hyppää kyytiin. Täällä emme voi puhua. Makhanya tekee rivakan U-käännöksen ja kaasuttaa tiehensä. Pahoittelut myöhästymisestä. On ollut kamala päivä. Olin oikeustalolla, hän sanoo. Oikeudessa käsiteltiin maaliskuussa pidätettyjen Nation-lehden päätoimittajan Bhekithemba Makhubun ja ihmisoikeusjuristi Thulani Masekon tapausta. Pidätetyt miehet olivat kirjoittaneet The Nationiin kaksi artikkelia, joissa he kyseenalaistivat Swazimaan oikeuslaitoksen puolueettomuuden (Swazimaassa kuningas nimittää tuomarit eikä häntä itseään voi haastaa oikeuteen). Seuraavana aamuna on Makhanyan vuoro istua syytetyn penkillä, kun T-paita-oikeudenkäynnin valmisteluistunto alkaa. Maksimirangaistus neljästä syytekohdasta on teoriassa 70 vuotta vankeutta. Sitä on parempi olla ajattelematta, Makhanya sanoo ja puristaa suunsa viivaksi. Hänen puhelimensa soi. Mitä? Hän ei tule? Voi paska... sitten puolustamme itse itseämme. Puhelun päätyttyä Makhanya selittää: Pudemon jäsenten asianajaja on ilmoittanut, ettei hän pääse aamulla oikeustalolle. Käännymme sivutielle, joka on kuoppaisempi kuin yksikään toinen tie, jota pitkin olen viikon aikana Swazimaassa ajanut. Yhden vaatimattoman maalaistalon kohdalla Makhanya hidastaa vauhtia.

35 Yksi kuninkaan vaimoista on kotoisin tuosta talosta, hän sanoo. Puolen tunnin ajon jälkeen saavumme pienen omakotitalon pihaan. Vartija kampeaa portin auki ja käy kulman takana tarkastamassa, ettei kukaan seurannut Makhanyan autoa. Makhanya käy hakemassa jääkaapista kaksi pulloa Coca-Colaa ja istahtaa upottavalle sohvalle. Hän asettaa pöydälle kolme puhelinta ja tablettitietokoneen. Täällä voimme puhua vapaasti. Tämä on piilopaikkamme, hän sanoo. Makhanya kertoo joutuvansa noudattamaan monenlaisia varotoimenpiteitä. Aina kadulle poistuessaan hän katsoo, minkälaisia autoja ympärillä on. Hän ei koskaan sovi puhelimessa tapaamisia muiden Pudemon jäsenten kanssa. Liian suuri riski. Ainoa puhelinoperaattori on osittain kuninkaan omistama. Kaikki pidemmät kokoukset Pudemo pitää Etelä-Afrikan puolella. Siellä on turvallisempaa. Etelä-Afrikassa asuu myös paljon Swazimaasta paenneita kuningasvallan vastustajia. Tilanne muistuttaa käänteisesti 1970-lukua, Saloran aikoja, jolloin apartheidhallintoa paenneet ANC-aktivistit hieroivat juoniaan Swazimaassa ja muissa Etelä-Afrikan naapurimaissa. Swazimaan sisällä toimivista demokratiaa ajavista ryhmittymistä Pudemo on suurin ja vahvin. Makhanya kertoo, että parin viime vuoden aikana moni eliittiin kuuluvakin on kysellyt häneltä varovaisesti, miten vastarintaliikkeen asiaa voisi auttaa. Oveen koputetaan. Sisään astuu mies, joka voisi ulkonäkönsä puolesta mennä 1970-luvun Mustien panttereiden aktiivista: muhkea afrotukka, ohuet viikset ja tiukkaakin tiukempi viininpunainen samettipuku.