Jessican sananen. Ajankohtaista. Kuulumisia kololta. Menneitä. Kesäterkkuja Johtajien yhteystiedot

Transkriptio

1 KIERTÄJÄ 2 / 12

2 S ISÄLLYS Jessican sananen 3 RajakivenKiertäjät 25 vuotta Kiertäjän suuri kansikuvakilpailu Toimitus testaa Ajankohtaista Kuulumisia kololta Lukijan ääni Menneitä PaKu eli Pallokalat Kuusistossa Kettujen touhuja Vaeltajien Mykkis Karvamatojen päiväretki URHO Sankarimatka Lupauksenanto Vuoden tarpojan haastattelu Kesäterkkuja Johtajien yhteystiedot Ilmari Kannessa: Karvamadot valmiina Sankarimatkalle (Satu Rantanen) Lippukuntalehti Kiertäjä (nettiversio) Päätoimittaja: Maarit Heikkinen Toimittajat: Satu Rantanen, Sanni Salonen, Marianna Pukkala ja Elina Vainio Taittaja: Jasmin Salonen Toimituksen osoite: Poikluomantie 9, Piispanristi Julkaisija: RajakivenKiertäjät ry Painopaikka: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo Levikki: 110 Numero: 2/12

3 JES S ICAN SANANEN Kiertäjä Marssin jälkeen Taas on marssit marssittu, jäätelöt syöty ja uunituoreet Kiertäjät kädessä. Nämä merkit perinteisesti tarkoittavat sitä, että yksi partiovuosi on taas melkein pulkassa. Tämähän oli tosiaan 25. Partioparaatimme, ja sitä juhlistettiin näyttävästi. Tätä kirjoittaessa en tiedä osuiko ryhtikilpailun tai Karelia maljan voitto kohdallemme, mutta peukut ovat jo pystyssä ja odotukset korkealla. Olisihan se hienoa saada taas poika kotiin! Tosiaan muutaman viikon päästä järjestettävään kevätretkeen päättyy toimintamme ja on aika siirtyä kesälaitumille, ainakin partion osalta. Kesällä järjestämme taas vuoden tauon jälkeen koko lippukunnan yhteisen leirin, jonne toivomme tietenkin suurta osallistujamäärää ja aurinkoista säätä. Jännittävän tästä leiristä tekee se, että edes me johtajat emme tiedä mitä leirillä tapahtuu, sillä kaikki materiaali tulee suoraan partiopiiriltä. Mutta hyvää ohjelma tulee olemaan, sen lupaan. Itselleni tämä partiovuosi on ollut hieman erilainen, sillä aloitin syksyllä ryhmän johtamisen monen monen vuoden tauon jälkeen. Hieman totuttelemistahan se aluksi vaati, mutta on ollut mukavaa olla taas viikottaisessa toiminnassa mukana vaikka kiirettä onkin pitänyt. Osaa kyllä arvostaa kaikkia johtajia, jotka jaksavat vuodesta toiseen ja viikosta viikkoon ryhmiä vetää. Suuri kiitos siis kaikille teille! Hyvää kesää siis kaikille ja kiitos tästä keväästä! Kyllä tämän joukon keulassa on mahtava marssia! Jessica 3

4 4 A JA N KO H T A I S T A RajakivenKiertäjät 25 vuotta 25 vuotisjuhlavuotemme historiakatsauksen viimeisessä osassa halusimme tuoda esille myös muutamien partiolaisten äitien näkökulman. Varsinkin, koska näiden äitien lapsilla on ollut melko suuri vaikutus lippukuntamme toimintaan vuosien varrella. Vanhemmilla on myös merkitys varsinkin par tioharrastuksen alkutaipaleella sen mahdol listajina! Hyvä asenne tuo jatkuvuutta lasten ja ehkä koko perheen partioharrastukseen sekä lippukunnan toimintaan. Pitkänlinjan partioäidit Merja, Terttu ja Tiina Cissen, Katan ja Karon äiti Tiina puolestaan muistelee tyttöjen harrastuksen alkuaikoja näin: Koulun kautta muistaakseni saatiin tieto RajakivenKiertäjistä silloin kun Katariina oli ekaluokkalainen. Lähdimme porukalla alka jaiskokoukseen ja silloin myös kaksi vuotta vanhempi Kristiina lähti mukaan. Hänet otettiin oman ikäistensä jouk koon, vaikkei hänellä aiempaa kokemusta par tiosta ollutkaan. Kun Karoliina tuli kouluikään, oli partio itsestään selvyys siskojen vanavedessä. Kolme haastat telemaamme äitiä ovat vas tanneet yhteensä yhdeksän Raja kivenkiertäjän kasvattamisesta. Näiden yhdeksän partiolaisen jou kosta löytyy muun muassa kolme lippukun nanjohtajaa, Alkuun vanhem kaksi lippukun pien tuella nanjohtajan apulaista ja yh Tinja oli aloitta Katan, Karon ja Cissen paraatiedustus deksän ryhmän nut partion eka johtajaa. Kaikki luokkalaisena sisarusparvet ovat nyt jo ehtineet täysi ikäi Juankoskella ja kun muutimme Kaarinaan siksi, mutta partioharrastus ja RajakivenKier 1990 jatkoi Tinja partiotoimintaansa lähim täjät ovat säilyneet kaikkien mukana tähän mässä lippukunnassa eli RajakivenKiertäjissä. saakka. Mutta miten kaikki sai alkunsa? Lindalle ja Nooralle vanhemmat taisivat valita ekaluokkalaisten pakollisiksi harras Partio harrastuksena oli luonnollinen tuksiksi partion ja pianonsoiton, kertoo valinta omien lasten kohdalla, kun itsekin Terttu ja jatkaa olin aikoinaan ja itse asiassa vieläkin innokas partiolainen. Eli kaikki kolme kohdallaan liit Tytöt ovat alusta asti olleet aktiivisia par tyivät mukaan, kun ikä riitti, kertoo Maijan, tiolaisia ja viimeistään murrosiän jälkeen Maaritin ja Johannan äiti Merja. ehdottomasti tehneet sitä omasta vapaasta valinnastaan! Ja harrastus on kaikki nämä 28 vuotta ollut olennainen osa meidän lasten elämää. Jatku Partion harrastaminen ei missään perheessä vasti edelleenkin joku on menossa kokouk ole hankaloittanut arkielämän aikataulujen siin, koulutuksiin tai leireille! yhteensovittamista, varsinkaan arki iltoina. Loma aikojen pidempien leirien ja muiden

5 Kiertäjä Terttu, Tinja, Linda ja Noora lupauksenannossa erikoistapahtumien takia on matkojen ja muiden tekemisten ajankohtia jouduttu joskus hieman sovittelemaan. Vanhempien konkreettinen tuki tyttöjen harrastukseen on ollut lähinnä kuskaamista ja leivonta sekä ostostukea myyjäisissä. Ja aina ennen lupauksenantoa ja marssia harrastus on näkynyt perheen arjessa äärim mäisenä kiireenä merkkien ompelussa, varus teiden tarkistamisessa ja ajantasalle saattamisessa, nauraa Tiina. Elinikäistä ystävyyttä ja valmiuksia pärjätä missä vaan Partiolaisuus parhaimmillaan vaikuttaa läpi elämän. Se tuo vastuunkantamista toisista, luonnosta ja koko maailmasta. Sen myötä saatu ystävyys kestää monien osalta "van hainkotiin asti". Lisäksi partio opettaa suun nitelmallisuutta ja pärjäämistä tilanteessa kuin tilanteessa muissakin yhteyksissä, pohtii Merja. Terttu näkee harrastuksen tukeneen myös vanhempien tärkeinä pitämiä arvoja. Koska arvostamme luonnossa liikkumista, mökkeilyä ja vesillä liikkumista, ovat partios sa harjaannutetut tiedot, taidot ja leirielä män oppiminen antaneet lapsillemme valmiuksia ja näkemystä koko elämää varten. Yksi tärkeimmistä asioista on kaveripiiri. Par tiossa kasvetaan paitsi omanikäistensä seu rassa, ollaan tekemisissä myös itseään nuorempien ja vanhempien kanssa. Yhdistys toiminnassa toimimisen taitoja jokainen tar vitsee jossakin vaiheessa elämäänsä, ja tämä oppi on meidän lapsille tullut bonuksena partiotoiminnasta. Partiolaisuus on elämänasenne. Leirit, kaverit, erilaisten taitojen ja valmiuksien oppiminen ja vanhempana ryhmänjohtajan taidot ja vastuun ottaminen ovat kaikki ri kastuttaneet koko perheen elämää, täyden tää Tiina. Järkevää ajankäyttöä Vaikka aikaa partiotoiminnan parissa on jo kaisella tyttärellä kulunut välillä vähemmän, välillä paljon ja välillä todella paljon, on aikaa jäänyt myös muuhun! Partioon käytetty aika ei äitien mielestä ole ollut hukkaan hei tettyä aikaa. Koululaisten vapaa aika on rajallista ja sen käytön suhteen joudutaan tekemään valinto ja, mutta partiohommissa lapset ovat olleet poissa muusta pahanteosta. Totta puhuen partiolainen on reipas ja utelias kokeilemaan kaikkea uutta; lapsemme ovat harrastaneet myös muita asioita, kertoo Terttu ja Tiina jatkaa: Vaikka muissa harrastuksissa on välillä kat sottu karsaasti partion vievän liikaa aikaa, ovat tytöt silti halunneet olla aktiivisia par tiolaisia ja sovittaneet elämänsä sen mukaan. Joskus kyllä partiokin on joutunut kärsimään muista harrastuksista. 5

6 6 A JA N KO H T A I S T A Maija, Johanna, Merja ja Maarit valmiina marssiin Mukana kannattaa pysyä Vaikka vanhempia usein ohimennen tapaakin kololla ennen tai jälkeen kokouksen tai leiril le lähtiessä, niin harvoin tullaan kysyneeksi miltä lippukuntamme toiminta näyttää van hempien silmillä katsottuna. Miten haastat telemamme partioäidit arvioivat RajakivenKiertäjien toimintaa? Lippukunnan toiminta on mielestäni parasta A luokkaa, josta osoituksena suuri jäsenmää rä. Sitä ei synny, ellei toiminta ole kiinnosta vaa ja vetäjät "ammattitaitoisia" ja innostuneita, arvioi Merja ja Terttu jatkaa Toiminta on mielestäni pitkäjänteistä, suunnitelmallista, hyvin organisoitua, ihmis läheistä ja laadukasta. Olen ylpeänä kertonut Cissen, Katan ja Karon kuuluvan RajakivenKiertäjiin. Mieles täni lippukunta pitää huolen asioista kiitettä västi ja opettaa tytöille oikeita elämänarvoja ja antaa hyviä kokemuksia vanhana muistel tavaksi. Monella seurakuntatalolla on ollut vaikeuksia partiotoiminnan kanssa. Vetäjät eivät ota vastuuta, tiloista ei pidetä huolta ym. RajakivenKiertäjät ovat huolehtineet yh teisistä tiloista ja ottaneet muutkin tilojen käyttäjät huomioon. Siitäkin pelkkää plussaa lippukunnalle ja sen vetäjille. Terveiset tuleville pitkänlinjan partio vanhemmille Lippukunnan toiminnassa on tälläkin hetkellä mukana monia muitakin sisaruksia ja muuta man vuoden kuluttua kolmikkojakin on toi vottavasti lisää. 30 vuotisjuhlissa haastateltavana saattavat siis olla nykyisten tarpojien, seikkailijoiden ja sudenpentujen vanhemmat. Kaikille lippukuntalaisille ja muille vanhemmille Terttu, Merja ja Tiina haluavat lähettää seuraavat terveiset: Lippukuntalaiset saavat olla ylpeitä toimin nastaan. Vanhemmat uskokaa siihen, että tähän harrastukseen panostaminen kannatta. Jatkakaa samaan malliin. Tässä arvoköy hässä ja itsekkäässä maailmassa ei voisi pa rempaa vaihtoehtoa nuorten toiminnalle olla kuin partio. Kerran partiolainen, aina partio lainen! Nyt jo "vanhojen" partiolaisten äitinä olen iloinen kaikista niistä hyvistä hetkistä, joita olemme saaneet koko perheenä kuluneiden vuosien aikana RajakivenKiertäjien kanssa. Toivottavasti monet muutkin saavat muisto rikkaita hetkiä partiosta! Teksti: Maarit Heikkinen Kuvat: haastateltavien perhealbumit

7 Kiertäjä Kiertäjän suuri kansikuvakilpailu! Onko sinulla mahtava idea Kiertäjän kansikuvaksi? Toimitus järjestää kansikuvakilpailun, johon ihan kaikki saavat osallistua! Haemme partiomaisia otoksia tämän vuoden kaikkiin lehtiin. Parhaat kuvat tietenkin pääsevät Kiertäjän kanteen ja kuvaajat palkitaan lisäksi yllätyspalkinnoin. Joulujuhlissa toimitus julkistaa koko vuoden parhaan partio otoksen, joka tietenkin palkitaan ruhtinaallisesti. Ota siis kamera käteen voit saada kuvasi Kiertäjän kanteen! Hyvän kansikuvan resepti 1 digikamera 1 partiomainen kuvauskohde Ota kamera mukaan partiotapahtumaan. Napsaise kuva iloisesta ja partiomaisesta kuvauskohteesta, kuten partiokavereistasi. Lähetä kuvasi pienentämättömänä osoitteeseen jasmin.salonen@hotmail.com. Kerro viestissäsi kuvaajan nimi, kuvassa esiintyvien henkilöiden nimet ja tapahtumapaikka. Jää odottamaan seuraavaa Kiertäjää! Käy tutustumassa nettisivuihimme osoitteessa Sieltä löydät toimintakalenterin, tietoa tulevista ta pahtumista, uutisia, tapahtumamonisteita, johtajien yhteystiedot, historiaa, ohjeet partiopukeutumi seen, kuvia ja paljon kaikkea muuta! 7

8 8 A JA N KO H T A I S T A Toimitus testaa: Retkievästestissä Laatu vastaan Rainbow Joudutko ostamaan omilla rahoillasi retkieväät? Eivätkö rahasi riitäkään tunnettujen merkkien herkkuihin? Toimituksen tämän kevään ruokapainotteinen linja jatkuu samoajien avustuksella. Samoajat testasivat laatumerkkien tuot teet ja vertailivat niitä halpismerkki Rain bowin vastaaviin tuotteisiin. Testi suoritettiin silmät sidottuna, eikä raadille kerrottu maisteluhetkellä, oliko tuote Rain bowin vai laatumerkin. Hinnat ovat tutusta Piispanristin Prismasta ( ). 2. Appelsiinilimsa (0,5l) 1. Sourcream and onion sipsit Rainbow Orange, 0,72 Maistuu appel siinilta, vitamii nijuomamainen Vähemmän hii lihappoja Hartwall Jaffa, 1,73 Hyi! Paljon hiilihap poja Oikea Jaffa Tulos: Jaffa vei voiton. 3. Keksisuklaapatukat Estrella, 1,89 Hyvää, rasvaista, pehmeää! Rainbow, 1,59 Rapea, mutta silti pahvimainen Mausteinen, mutta mauton Tyhmä loppumaku Tulos: Estrella vei voiton, mutta raadista löytyi pari Rainbow faniakin. Twix, 0,54 Pehmeä pohja Hyvä loppumaku Rainbow keksisuklaa, 0,45 Paksu, liian neliömäinen Appelsiinin maku Tuli mieleen pääsiäismuna Tulos: Twix vei voiton.

9 Kiertäjä 4. Rusinat Sun Maid, 1,69 Kirpeä Tunkkainen Löysä Rainbow, 1,19 Perus rusinamaku Tulos: Rainbow vei voiton. 5. Hedelmäkarkit Fazer Tuttifrutti Passion, 1,62 Raati tunnisti tämän heti Tuttifrutiksi, hyvää! Rainbow hedelmämix, 1,29 Kuin kumia söisi, limainen ja sitkeä Tuoksuu tehtaalta Tulos: Tuttifrutti ylivoimaiseen voittoon. 6.Appelsiinitäytekeksit LU Jaffa Appelsiini, 2,39 Painava, pohja ei murene Tuoksuu hyvälle Appelsiini maistuu Rainbow Appelsiinikeksi, 1,35 Paksu pohja Pistävä kuori Tulos: LU Jaffa niukasti voittoon. Lopputulos: Laatumerkit veivät kokonais voiton selvästi 5 1, mutta Rainbowin tuotteet eivät kuitenkaan olleet niin huonoja, ettei niitä kannattaisi kokeilla. Päätä siis itse, haluatko panostaa vai pihistää! Teksti ja kuvat: Satu Rantanen 9

10 10 KUULUMIS IA Lukijan ääni KO L O L T A Kiertäjässä on tilaa lukijoiden äänille puolesta ja vastaan, kritiikille ja kannatukselle, joten sana on vapaa! Tämän kertaiseen lehteen olemme saaneet vastauksen viime lehdessä julkaistuun Grilu aiheiseen kirjoitukseen ja myös aivan uuden avauksen. Oman kirjoituksesi voit lähettää Maaritille sähköpostilla tai vaikkapa posti kortilla. Hyvä Grilu4ever! En malttanut olla vastaamatta kirjoitukseesi Kiertäjässä 1/2012. En ymmärrä jatkuvaa vouhottamista grillimausteen ihanuudesta! Enkä ymmärrä miten arvon nimimerkki voi edes kuvitella, että joku olisi voinut välttyä griluun tutustumiselta, koska sitä pakkosyö tetään heti ensimmäisistä partioruokailuista lähtien. Joten jos joku ei tähän maustee seen ole vielä tutustunut, niin sitä kannat taa mielestäni vältellä jatkossakin! Ja se vihreäkorkkinen purkki on todella hankala. Mielestäni Grilu saa kaikki ruoat maistu maan samalta. Itse pyrin välttelemään siitä viimeiseen asti ja toivoisinkin, että lippu kunnan maustetarjontaa laajennettaisiin nykyisestä. Ruoan kanssa voisi olla tarjolla esimerkiksi erilaisia yrttimausteita, joilla ruokaan saa makua! Nimim. Maailmassa on muitakin mausteita O n k o s in haluat jaulla mielipide, j T a r t u r o k a a k o k o l ippu k o n k a lähetä tehkeasti toimeen unnalle? ma a r i t. m k s t i s i o s o i t t e e s j a ee.h e ik k in e n@gmailn. co m Lastenjuhlat takaisin toimintakalente riin En tiedä kehen tässä asiassa voisi olla yh teydessä, joten kirjoitan siitä tänne Lukijan ääni palstalle, jotta asiaan voisivat kaikki halutessaan ottaa kantaa. Eli joskus aikai sempina vuosina vanhimmat ryhmäläiset järjestivät sudenpennuille ja heidän nuo remmille sisaruksilleen lastenjuhlat. Minne tämä perinne on hävinnyt ja miksei juhlia voitaisi taas ruveta järjestämään? Lastenjuhlat pidettiin yleensä loppusyksystä lasten oikeuksien päivän tienoilla. Juhlien teemana oli usein kansainvälisyys ja ohjel massa oli usein erilaisia toimintapisteitä ja lopuksi jotain yhteistä ohjelmaa. Lastenjuhlat oli mielestäni kaikin puolin hyvä tapahtuma, joten mielestäni sen jär jestämistä voisi ainakin miettiä uudelleen! Lastenjuhlien järjestäminen antoi järjestä välle ryhmälle mahdollisuuden harjoitella tapahtuman suunnittelua ja toteuttamista. Lisäksi juhlissa oli mahdollista tutustua nuorempien ryhmien jäseniin. Osallistujat saivat kokea mukavan tapahtuman ja lisäksi oppia jotain tärkeää kansainvälisyydestä. Eli rajat ylittävää ystävyyttä parhaimmillaan! Itse muistan vieläkin sudenpentuna maista neeni Lastenjuhlissa kookospähkinää ja miten kivaa oli vartiolaisena päästä pitä mään rasteja nuoremmille. Nimim. Ikuinen juhlija

11 MENNEITÄ Kiertäjä PaKu eli Pallokalat Kuusistossa Kuusiston hiihtomaja Pallokalojen ensimmäistä omaa yöretkeä vietettiin maaliskuisena viikonloppuna Kuusiston hiihtomajalla Salapoliisi merkkiä suorittaen. Perjantai Leirimme starttasi Kuusiston hiihtomajalta. Heti leirin alussa Sanni auto jäi jumiin ojaan. (Kiitämme nyt kaikki Pallokalat Ronjan isää ja muita apujoukkoja, jotka auttoivat auton ojasta työntämisessä, mikä kesti monta tuntia) Johtajien irrottaessa autoa Pallokalat sähläsivät pulkalla ja leiritavaroilla niin, että munat meinasivat hajota. Kun kaikki olivat vihdoin majoittautuneet, pelasimme Cluedoa. Jännittävän pelin jälkeen oli iltaohjelma, johon kuuluivat näytelmät, peli, leikit sekä salapoliisikirjan lukeminen. Myöhemmin menimme ulos etsimään arvoitusta. Kaiken tämän jälkeen oli iltapala (hampurilaisia, jee!). Iltapalan jälkeen söimme karkkia ja menimme nukkumaan. Nukkumisesta ei kyllä tullut oikein mitään Lauantai Tiia heräsi lauantaiaamuna Susannan ja Petran kikatukseen, johon vähän väliä joku muukin heräsi. Kun olimme kaikki heränneet, söimme aamupalaa. Sitten Iidakin saapui paikalle. Tämän jälkeen menimme ulos suorittamaan yhtä Salapoliisimerkin kohdista, joka oli valokuvien etsintää ja niistä kertomista. Teimme myös sormenjälkitaulukot ja tunnistimme makuja ja hajuja. Vähän myöhemmin menimme ulos valmistamaan ruokaa, söimme broilerpyöryköitä, riisiä ja currykastiketta. Söimme jälkkäriksi Susannan edellisenä iltana löytämät tikkarit. Sitten rupesimme askartelemaan. Teimme jokaiselle omat periskoopit ja salakieliympyrät. Välipalaksi söimme vohveleita, vadelmahilloa, sokeria ja vaahterasiirappia. Vähän ennen kello neljää lähdimme kävelemään Sannin auton luokse, josta vanhempamme hakivat meidät. Niin oli PaKu leiri purkissa. Teksti ja kuvat: Pallokalat Jäjellä enää kaksi epäiltyä salapoliisitehtävässä Iltaohjelmassa testailtiin myös salapoliisikokelaiden aisteja 11

12 12 MENNEITÄ Kettujen touhuja Kettujen Toimittaja jäljen suorittaminen on edennyt loppusuoralle, vähän niin kuin koko sudariaikamme! Syksyllä jatkamme partioharrastustamme seikkailijoina. Olette voinut lukea juttujamme jo aiemmin Kiertäjästä numero 4/11. Tähän numeroon olemme kirjoittaneet maaliskuussa pidetystä päiväretkestämme, jossa tutustuimme mm. nuotion tekemisen saloihin. Lisäksi selvitte limme partioviikolla Kettujen mielipiteitä tähän asti koetuista partiojutuista ja koke muksista tekemällä pari gallup kyselyä. Lu kemisen iloa! Martti liekeissä Kettujen päiväretki Martti liekeissä seik kailtiin maaliskuun alussa Tuorlan rantalaa vulla nuotiojäljen merkeissä. Ketut muistelivat retkeään seuraavasti. Ensin tulimme Tuorlan parkkipaikalle. Sitten katsoimme kartasta, missä laavupaikka si Hei onks sillä joku kannettava printteri tekemisiämme on seurattu! jaitsi. Sen jälkeen kävelimme laavulle. Kun olimme perillä, leikimme kahden tulen välissä leikkiä. Sitten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja harjoittelimme nuotion tekemistä. Sen jälkeen sytytimme kynttilöitä tulitikuilla. Meillä oli ruoaksi pääkalloa, jälkiruoaksi oli uuniomenoita, jotka olivat pahoja ja hyviä. Pääkallon oikea nimi oli makaronilaatikko. Sen jälkeen me etsimme palapelin paloja, joissa oli merijuttuja, ja me etsittiin ne il mansuuntien avulla. Teksti: Siiri, Eve, Vilma, Tanja, Olivia ja Ka roliina, Ketut Ensimmäisessä kyselyssä haluttiin vastaukset seuraaviin kysymyksiin: 1. Mikä on kivoin leiri sinun mielestäsi? 2.Mikä on ollut kauhein kokemuksesi leireil lä?? (Jos on!) 3. Mikä on ollut kivoin kokemuksesi jollain leirillä? Mestarin taidonnäyte kiehisten teossa Ensimmäiseen kysymykseen haastateltiin Kengurua, jolle ihan ensimmäiseksi tuli

13 Kiertäjä mieleen Öttimönkiäinen. Toiseen kysymyk seen vastannut Siiri mainitsi, että ulko wc tai pimeällä wc:hen (yksin!) meneminen on ehkä ollut kauhein kokemus. Kolmannessa kohdas sa Rosa kertoi omenoiden paistamisen olleen kivoin kokemus. Kysymykset ja haastattelu: Anni, Milla ja Suvi, Ketut Toisessa kyselyssä selvitettiin Kettujen suo sikit eli kysyimme Ketuilta, 1. Mitkä ovat olleet kivoimmat jutut koloker roilla? 2. Mitkä ovat olleet kivoimmat retket? 3. Mitkä ovat olleet parhaat leirit Kettujen mielestä? Ensimmäiseen kysymykseen saimme vastauk seksi kokkaaminen, tuunaaminen ja pihaul koilu. Kivoimpien retkien kärkeen kiilasivat Öttimönkiäinen, Martti liekeissä ja Martti hukassa. Suvisirkus, Hundu, Köyhät ritarit ja Kampela ovat puolestaan olleet meidän mie lestämme parhaat leirit. Ketut vakavina tämä nuotio ei vielä lämmitä Mikä ei kuulu joukkoon? Kysymykset ja haastattelu: Iida, Emmi ja Ropsu, Ketut 13

14 14 MENNEITÄ Vaeltajien Mykkis Kuusiston hiihtomajalla Kevään aikana lippukuntamme vaeltajaryhmä, eli vuotiaiden johtajien muodostama noin kymmenhenkinen joukko, on ehtinyt tehdä kaikenlaista. Olemme testailleet käsivoi miamme kiipeilyn parissa, leiponeet Runebergin torttuja ja maaliskuussa pingotimme kär sivällisyyttämme äärimmilleen suorittamalla mykkäliljan, eli olemalla 24 tuntia ihan hiljaa. Kohti äänettömyyttä Ennen hiljaisuuden alkamista suunnittelimme hiukan aikataulua ja jaoimme kokkausvuoro ja. Tämän jälkeen tuijotettiinkin kelloa silmä kovana ja yritettiin sanoa kaikki mitä sanot tavissa oli ja sitä oli paljon. Kun kello löi neljä, alkoi täydellinen hyste ria, joka jatkuikin sitten ensimmäiset viisi toista minuuttia. Pikku hiljaa äänettömyys alkoi sujua, mutta ensimmäinen virhe koh dattiin, kun hiljaisuutta oli jatkunut 36 mi nuuttia ja intensiivinen Yatzy peli sai Essin huudahtamaan. Tässä vaiheessa keksimme myös oivan rankaisukeinon, ja teippasimme Essin suun suppuun seuraavaksi puoleksi tun niksi. Pelailun opettelimme myös viittomaan ja Hiekkarannan siskokset valmistivat meille lounaaksi herkullista nuudeliwokkia. Ruokai lun aikana kenenkään suu ei onneksi ollut teipin peitossa. Saaks tänne mistään valoja? Ruuan jälkeen pelailimme, tiskailimme ja hengailimme. Mykkäily sujui pitkään erittäin onnistuneesti, kunnes Salkkareiden katselun huumaannuttama Noora alkoi kysellä voisiko valoja laittaa päälle. Kokonaisen lauseen lausuminen tuotti Nooralle tunnin teippisuu na. Muita illan aikana rangaistuksen tuotta neita äännähdyksiä olivat muun muassa ei ja vitsi ku hankalaa. Iltapala kokkailtiin nuotion ääressä (ei ole muuten koskaan tuntunut nuotio syttyvän niin hitaasti ) Hodarit ja tikkupullat onnis tuivat suunnitelmien mukaisesti, mutta kyllä oli vaikeaa olla hiljaa, kun toiselta levisi Salli lipsui mykkäilystä jo 1h 20min jälkeen hodari ja toiselta pulla pitkin pientaretta. Il tapalan jälkeen luvassa oli vielä erityinen herkutteluosuus ja ryhmällemme tavalliseen tapaan näpersimme cocktailtikku siilin il taamme ilostuttamaan. Illan elokuvavalinta suoritettiin peukkuäänestyksellä. Vielä viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa neiti Hiekkaranta junior unohti jälleen, mistä koko hommassa on edes kyse ja alkoi puhella ymmärtämättä tehneensä mitään väärää Ei oo taas ihan normaali päivä. Aamupalamme oli melkoinen karppaajan unelma (aamusiili <3). Aamupäivä kului Mo

15 Kiertäjä nopolya pelaten, telkkua tapittaen, löhöten ja syöpötellen. Ja sehän on toki aina yhtä jännittävää, kun partioleirille eksyy ulkopuolisia, mutta tällä kertaa jokainen hiihtomajan pihaan saapunut sai pulssimme kohoamaan taivaisiin, koska emme tosiaan tienneet mitä heille sanoisim me, jos he tulisivat juttelemaan. Tai siis miten selittäisimme mitä täällä tapahtuu, sa nomatta mitään. Sunnuntaipäivän ehdotto masti eksoottisen kokemus oli ruokareissu Paraisten Hesburgeriin. Kyllä oli myyjälläkin ihmettelemistä, kun sanaakaan sanomatta tilasimme purilaisemme kuponkien ja apupaperien avulla. Naurun täyteisen ruokailun jälkeen paistatte limme hetken päivää Las Pargasin auringon alla, ennen kuin suuntasimme takaisin mökillemme. Siellä ehdimme vielä katsella yhden elokuvan siivoilu pak kailu rumbaa. Mykkäilyä Paraisten Hesellä Hiihtomajalta suuntasimme takaisin kololle odottamaan johtajiston alkua. Ihmet telemistä riitti myös joh tajakollegoillamme, joita oli kololla vastassa joukko, jonka jäsenistä osan suut oli jälleen teipattu tukkoon, ja jotka kaikki tuijottivat kelloa ja laski vat ääneti minuutteja. Kun vuorokausi vihdoin tuli täyteen alkoi todellinen puhetulva ja ihan heti ei tähän hommaan uudelleen ryhdytä, niin hauskaa kuin se olikin. Kyllä 24 tuntia on sitten pitkä aika! Teksti: Sanni Salonen Kuvat: Satu Rantanen 15

16 16 MENNEITÄ Karvamatojen päiväretki Pyhän Katariinan Poluilla Ensimmäisen vuoden sudenpennut pitivät ikioman päiväretken Ala Lemun tutuissa maisemissa. Hieman koleasta säästä huolimatta Karvamadoilla oli hauska päivä! Puukot heti käyttöön Mutaa ja muita aarteita Parkkipaikalta käveltiin reippaasti metsän reunaa pitkin toiselle parkkipaikalle, missä kaivettiin trangiat esiin. Ennen ruuanlaittoa oli kuitenkin selvitettävä tavuja yhdistelemällä, mitä ruokaa tehtäisiin. Lounaaksi paljastui jauheliha makarooni herne maissi paprika herkkua! Pari paistinlaistaa pääsi heti käyttöön jauhelihaa ruskistaessa. Vanhannäköisessä kirjeessä kerrottiin aarteesta, joka löytyisi maamerkkien avulla. Aarteeksi paljastui herkullisia vaahtokarkkeja, joita paahdettiin nuotiolla makkaroiden ohella. Kun jokainen oli syönyt vaahtokarkkeja lähes ähkyyn asti, oli aika lähteä. Matkan varrella ihailtiin vielä lintutornista komeita maisemia, joku taisi nähdä kotiinsa asti! Pienen kävelymatkan jälkeen oli aika päättää retki ja lähteä vanhempien kyydeillä kotiin. Kymmenen aikaan aamulla seitsemän reipasta Karvamatoa sekä heidän johtajansa kokoontuivat parkkipaikalle reput pakattuina ja sateelta suojautuneina. Alkumenojen jälkeen päästiin heti työn touhuun, sillä jokainen sai tehtäväkseen tehdä itselleen puisen paistinlastan. Sahausten, veistelyiden ja hiomisten tuloksena syntyi upeita paistinlastoja! Vatsat täysinä lähdettiin kävelemään kohti laavua. Matkalla hämmästeltiin mutakikkareita kengänpohjissa, tunnusteltiin sokkona puita ja jutusteltiin mukavia, kunnes saavuttiin perille. Kalliomaisemasta löytyi heti hyvät leikkimaastot. Leikit jäivät kuitenkin kesken, sillä Essi oli löytänyt Karvamadoille osoitetun kirjeen maasta. Teksti ja kuva: Satu Rantanen Essin, Hannan ja Sanin makkaranpaistohetki

17 Kiertäjä URHO Mynämäen Kivijärvellä Perinteiseen tapaan kevään viikonloppuretki on koko lippukunnan yhteinen. Tällä kertaa retki osui hienosti lupauksenannon aloittaneen partioviikon päätteeksi ja ekstra ohjelmana olivat vielä sudari ja seikkailijakisat. Yllätyksiä ja uusia kulmia Perjantaina bussin lähdön lähestyessä saimme huomata, että moni urhoollinen RKKlainen oli valitettavasti joutunut sairau den kouriin ja joutui perumaan osallistumi sen sankariteemaiselle kevätretkelle. Myös viikonlopun aikana taudit koettelivat muuta maa leiriläistä Tästä huolimatta iloinen joukkomme lähti matkaan bussin kyyditsemi nä kohti kaikille tuntematonta Tekovahantie tä. Sairausepidemioiden lisäksi myös tavaroiden katoamiset tai puuttumiset aiheuttivat on gelmanratkaisutaitojen käyttöönottoa rat kaisut tietysti löytyivät näppäriltä ärkkisläisiltä. Unohtuneiden maakiilojen ja hetkellisesti kadoksissa olleiden telttakep pien avulla Kettu sudarit, kaikki seikkailijat ja tarpojat saivat katon päänsä päälle yöksi. Perjantai ilta kului suurimmaksi osaksi tava roita levitellessä sekä iltapalaa nauttiessa. Onneksi kerkesimme ennen nukkumaanme noa laulamaan muutaman laulun yhdessä. Illan aikana seuraavan päivän sudari seikkai lijakisoihin valmistautuvat vartiot hioivat strategioitaan. Jännitys oli lähes käsin kos keteltavaa. Ensimmäinen yö leirillä sujui enemmän ja vähemmän nukkuessa Sankarimaista seikkailua ympäri Mynistä Lauantaina aamuherätys oli kisoihin lähtijöil lä (eli suurimmalla osalla) totuttuakin aikai semmin, klo Se ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa ja bussi kisakeskukseen starttasi Tarpojille aamu oli rauhaisampi ja aa mupuuro kiehutettiin kaminan päällä. Tarpo jien päivä kului sekä ennen että jälkeen lounaan sankaruuteen valmistavia kisailu ja muita tehtäviä tehden. Maa, vesi, ilma ja tuli elementit tulivat tutuiksi mm. joenylitys tehtävässä, jossa tiimityönä rakennettiin A pukki esteen voittamiseksi. Nuotionsytytyskilpailussa kilpailijoiden taitoja haastoi myös tuuli elementti. Lou naaksi valmistettiin herkulliset lohimedal jongit mummonmuusilla, luonnollisesti trangialla. Jälkiruokahetkeä nautittiin teen, kahvin ja kaurasuklaapalleroiden kera. Leiriläisten ruokahetki Me ollaan sankareita kaikki Päivän aikana käytettiin myös luovia käden taitomenetelmiä. Valokuvaustehtävien tu loksena päivän hetkiä ikuistettiin sekä luonnon värejä ja kontrasteja tuotiin mai niosti esiin. Jokainen sai myös ommella ja painaa itselleen super aiheisen liinan. San karikokelaiden fyysisiä taitoja testattiin juoksuradalla ja kärsivällisyyttä uppoava omena tehtävässä. Kanawokki päivällisen jälkeen aamulla kisoi hin lähteneet seikkailijat ja sudenpennut sekä heitä saattamassa olleet johtajat pala 17

18 18 MENNEITÄ Leirin iloiset marssiharjoitukset sivat leiriin. Toisin kuin olisi voinut kuvitella, energiavarastot eivät juurikaan tuntuneet huvenneen, vaan saunomiseen, uimiseen, lei rimerkin tekoon ja iltaohjelmaan riitti paljon virtaa. Supersankarigaalassa nähtiinkin hui keita esityksiä ja naurettiin vatsa kippurassa muun muassa Pasi poliisin, tv:stä tutun neu rokirurgi Derek Shepherdin sekä sankarimai simmaksi äänestetyn huippupartiolaisen mukana! Eipä sitä usein näe niin montaa prinsessaa, peppiä, taikuria tai kissanaista samassa paikassa! Leikkiä, siivousta ja tiukkaa treeniä Sunnuntainakin ilmojen jumala oli puolellam me ja heräsimme auringonpaisteeseen. Aa mutoimet ja pakkaus sujuivat mallikkaasti, joten vauhdikkaasta yhteistoimintaleikistä päästiin nauttimaan heti kymmenen maissa. Lasten vilistäessä ja suorittaessa monenlaisia taitoja vaativia tehtäviä pihapiirissä johtajat pääsivät nauttimaan hetken paikallaolosta aurinkoisella päärakennuksen seinustalla. Keskustelussa ja mielessä pyörivät jo tulevat partiotapahtumat, esimerkiksi SePeli ja tuleva partiosyksy. Leiriläisten leikin aikana johtajat saivat myös vastailla kysymyksiin ja osallistua tehtäviin, joita leikkijät saivat suo ritettavakseen, muun muassa leirinjohtajalta tiedusteltiin lautasen väriä ja useammalta johtajalta kerättiin nimikirjoituksia. Makka rakeiton jälkeen kevätleirin loppuhuipen nuksen avainsanat olivat rummut ja suorat rivit, eli kyseessä oli tietenkin marssiharjoi tukset. Jollei lähititenoo vielä ollut kuullut ärkkisläisistä, niin nyt viimeistään ovat! Viikonlopusta jäi mieleen erityisesti aurin gonpaiste, mukava leiripaikka haastavine vessanovineen, uiminen ja saunominen järven rannassa, erittäin monipuolinen ohjelma, jukeboksimainen musiikkivalikoima, huikea kisamenestys (onnittelut esimerkiksi Kisuille 8. sijasta, mahtavaa!) sekä uljaat sankarivierailijat lauantai illalta. Mitkään näistä tekijöistä eivät kuitenkaan olisi olleet mahdollisia ilman organisoijia. Suurensuuri kiitos korvaamattomille johtajaystävilleni sekä tietysti vauhdikkaille leiriläisille! Leirillä todella näkyi ystävyys yli ikä ja vartiorajo jen. Teksti: Linda Hiekkaranta Kuvat: Jessica Holmqvist

19 Kiertäjä Sankarimatka Sudenpentu ja seikkailijakisat Mynämäellä Urho leirin lauantaipäivästä valtaosa kului sudenpentujen ja seikkailijoiden osalta Sanka rimatka kisoissa partiotaitoja treenaten. Sakke sudenpennun ja Siiri seikkailijan matkassa RajakivenKiertäjätkin oppivat yhtä sun toista uutta. Onnea noppien avulla Aloitusrastilla kaikki kisaryhmät pääsivät treenaamaan sahan ja vasaran käyttöä ra kentelemalla jokaiselle kisaajalle oman onnen nopan. Homma oli aikaa ja vaivaa vievä, mutta oli palkitsevaa, kun juuri se oma noppa oli viimein valmis. Aloitusrastilta lähdimme kiertämään maastossa olevia rasteja, joiden löytäminen oli helppoa, mutta ainakin Pallokalat halusivat silti vähän väliä tarkastaa suunnan kompassin avulla. Liikennerastilla testattiin kisailijoiden tie toutta siitä, millä puolella katua oikein kuu luukaan kulkea. Entäpä silloin, kun pyöräilet ja saako moottoritien reunassa kävellä? En siapurastilla sen sijaan piti osata tyrehdyttää nenäverenvuoto ja sudenpentujen piti muistaa mitä tehdään pyörtyneelle ja seik kailijat pääsivät treenaamaan kylkiasentoa. Paju vai pihlaja? Myös perinteisiä luonnontuntemustaitoja vaadittiin, kun eräällä rastilla piti tunnistaa merkittyjä puulajeja sekä vastata puuaihei siin kysymyksiin. Kisailijat pääsivät myös ar vioimaan ajan kulua, määriä ja muun muassa sitä kumpia on Suomessa enemmän, maa kuntia vai partiolippukuntia. Yksi suurta suo siota niittänyt rasti oli se, jossa sekä sudarit että seikkailijat pääsivät ampumaan tennis 19

20 20 MENNEITÄ palloja vanteen läpi paksua kuminauhaa apuna käyttäen. Tässä lajissa maltti, tark kuus ja toimiva yhteispeli olivat valttia, ja kyllähän sieltä pari palloa saatiinkin osumaan. Välillä piti tietenkin pysähtyä myös nauttimaan mukaan eväiksi pakatuista säm pylöistä ja välipalapatukoista. Sudenpennut ja seikkailijat pääsivät myös mukaan kansainväliseen tunnelmaan poh tiessaan, mitä eri juhlia ulkomailla viete täänkään. Myös partiomerkkien paikkaa partiopaidassa mietiskeltiin eräällä rastilla ja kierrätyspisteessä ainakin seikkailijat olivat hyvin perillä roskien lajitteluperiaatteista.

21 Kiertäjä Sankarikuvia ja suklaapatukoita Maalirastissa kisaryhmät ompelivat hienot sankariviitat, joihin kirjattiin sekä kisan että kisailijoiden nimet. Osana tehtävää oli myös kehitellä idea valokuvaan, joka kuvastaisi ar kipäivän sankaruutta. Kun hienot valokuvat oli otettu, käytiin vielä ilmoittautumassa maaliin, josta saimme mukaamme kun niakirjat kisaan osallistumisesta. Maalirastin jälkeen menimme vielä yhdessä syömään nuudelipataa ja jäimme odottelemaan kisatuloksia. Muutamilla oli vielä jäljellä kisaevääksi saatu suklaapa tukkakin, jota oli mukava mutustella jälk käriksi. Vaikka mitalisijoille saakka RajakivenKiertäjät eivät tällä kertaa yltä neetkään, saivat johtajat olla ylpeitä las tensa aktiivisuudesta ja siitä, että kaikki pentueet ja joukkueet suorittivat tehtävät kunnialla loppuun saakka. Teksti: Sanni Salonen Kuvat: Sanni Salonen, Satu Rantanen, Jessica Holmqvist 21

22 22 MENNEITÄ Lupauksenanto Rajakivellä Kaikki ikäryhmät saivat taas antaa tärkeät lupaukset ja kiinnittää sen myötä partiopaitoihinsa uusia merkkejä. Edellisenä päivänä olimme pohtineet, ettei uuden kolon aikana lupauksenantoa ole pidetty sisätiloissa kertaakaan. Aamulla herätessäni kuitenkin satoi vettä. Töistä kotiin tullessani satoi edelleen vettä. Ajattelin jo, ettei lupauksenanto tunnu yhtä juhlalliselta ja perinteiseltä, jos se vesisateen vuoksi pidetään jossain muualla kuin metsässä hautausmaan lähellä. Lippukunnanjohtajamme Jessica oli kuitenkin seurannut koko päivän tiiviisti Ilmatieteenlaitoksen sadetutkaa ja hän sanoi minulle sateen loppuvan klo 16. Sade kuitenkin jatkui vaikka kello oli jo yli neljä. Saavuttuamme parkkipaikalle oli sade kuitenkin tauonnut ja pääsimme rajakivellemme. Jes! Tunnelma oli märästä metsästä ja viileähköstä säästä huolimatta iloinen ja hieman jännittynyt. Lippujen saavuttua juhlallisesti paikalle, alkoi ohjelma kunkin ikäkauden lupauksenannolla sekä ikäkausivastaavan puheella. Tämän jälkeen oli vuorossa ansiomerkkien jako. Ennen sisaruspiiriä oli Kaarinan seurakunnan pastori Laura Kajalan puheen vuoro. Tilaisuuden jälkeen oli tarjolla pullaa ja mehua sekä mahdollisuus ostaa toisille pieneksi jääneitä partiovaatteita. Sudenpennuista lupauksen antoivat Sani Haltson, Nella Heikkilä, Hanna Heino, Emma Helander, Viivi Lehestö, Meri Parvinen, Essi Santanen, Frida Johansson ja Olivia Karhu. Seikkailijalupauksen antoivat Susanna Heino, Inka Leino, Iida Vainio, Ronja Vallenius, Vilja Virtanen, Jatta Jalopaasi, Sina Kunnas ja Nelli Kytöluhta. Tarpojalupauksen antoivat Sini Herva, Jenna Kaarrela, Vilma Koskela, Camilla Laaksonen, Nea Sjöholm, Ida Vallenius, Noora Laaksonen, Emilia Santanen, Annika Tirkkonen ja Linda Valtonen. Johtajista samoajalupauksen antoivat Maria Mellanen, Petra Valtonen sekä Heidi Vesa ja vaeltajalupauksen Noora Hiekkaranta ja Salli Suominen. Jessica Holmqvist sai Lounais Suomen partiopiirin pronssisen ansiomitalin, Noora Hiekkaranta II luokan Mannerheim soljen ja Sanni Salonen Collanin soljen. Vuoden vartiolaisena palkittiin Linda Valtonen. Teksti: Tytti Kankaristo Kuvat: Terttu Hiekkaranta

23 Kiertäjä Vuoden Tarpojan haastattelu Lupauksenantotilaisuuden perinteisiin on jo lähes vuosikymmenen ajan kuulunut Vuoden Tarpojan valinta. Vuoden 2012 Tarpojaksi valittiin Linda Valtonen Krokoista, joka sai palkinnoksi Simo Suomisen lahjoittaman puukon. Tässä vähän Lindan mietteitä valinnan jälkeen. Mitkä fiilikset? Osasitko yhtään odottaa tätä? En osannut, valinta tuli ihan yllätyksenä. Iloiset on fiilikset! Paras partiomuistosi? Parasta partiosssa on kavereiden kanssa oleminen. Parhaat partiomuistot ovat tulleet leireiltä. Erityisesti Krokojen oma Ikiliikkuja leiri on jäänyt mieleen. Mitä aiot tehdä kesällä? Aiotko mennä kesäleirille? En mene kesäleirille, sillä olen lähdössä KlenKKa vaellukselle. Kesällä menen myös riparille sekä teen kesätöitä lastenhoitajana. Terveisiä? kaikille, kiitos! :) Teksti ja kuva: Satu Rantanen 23