Leukapussi. Eläinkauppaspesiaali. Gerbiilien sukupuolierot. Joululahja- ja virikevinkkejä. Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 4/2008

Transkriptio

1 Suvi Niemisalo Maustetie Oulunsalo Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan osoitteeseen: Leukapussi Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 4/2008 Eläinkauppaspesiaali 2 Gerbiilien sukupuolierot Joululahja- ja virikevinkkejä

2 OSJH:n 2. vuosikokous ja Pikkujoulut! Huomio kaikki pet-tuomarin tehtävistä kiinnostuneet! OSJH järjestää: Pet-tuomarikoulutus klo Pateniemen Honkapirtillä s Tarjolla jouluisia herkkuja, lemmikeille oma joulupöytä s Kaikkien kesken arvotaan jyrsijäaiheinen tarvikeja ruokapakkaus! s Pikkujoululahjojen jako - osallistu tuomalla mukanasi noin 2 e Kilpailuja! arvoinen lahjapaketti s Marsujen ja kanien pukukilpailu: valmista lemmikillesi persoonallinen asu. Pikkujouluissa pidetään kanien ja marsujen oma muotinäytös! s Boksintuunauskilpailu: tuunaa kuljetusboksin ulkopuoli jouluiseksi! Hienoin tuunaus palkitaan. s Perinteiset pikkukilpailut Koulutustilaisuudessa suoritetaan tuomarikoulutuksen teoriaosuus, jonka lisäksi tuomarikokelaat hankkivat harjoitussuorituksia näyttelyissä. Koulutuskokonaisuudesta valmistuu lajiyhdistysten hyväksymiä lemmikkituomareita hamstereille ja gerbiileille, mutta myös muiden lajien arvostelusta kiinnostuneet voivat osallistua koulutukseen ja harjoitussuoritusten jälkeen toimia oman lajinsa tuomarina OSJH:n näyttelyissä. Kuva: Essi Saloranta OSJH:n 2. vuosikokous s kokouksessa suunnitellaan tulevan vuoden toimintaa ja valitaan hallitus vuodelle 2009 s kaikki jäsenet mukaan! klo 16 Oulussa Kaijonharjun nuorisotalolla, Kalevalantie 5 Kouluttajina toimii kunkin lajin kokeneita kasvattajia ja tuomareita. Koulutus on maksuton, ja jaamme paikanpäällä tarvittavan materiaalin. Lisätietoja koulutuksesta kiinnostuneille antavat Elise: elyseegerbils@yahoo.com Anna: tommi.takkinen@mail.suomi.net Satu: Sini: sini.hameenkorpi@gmail.com. Tervetuloa!

3 Leukapussi 4/2008 Puheenjohtajan palsta...2 Päätoimittajan jorinat...2 Virkeäksi virikkeillä iloa elämään rotille ja muille pikkujyrsijöille...3 Meidän kaksi riiviötä...6 Altin elämää, osa 1 Täältä tullaan elämä!...8 Gerbiilien hauskat ja harmittavat sukupuolierot...10 Count De Ville Elämäsi tarina...12 Eläinkauppavertailu kolmessa oululaisessa eläinkaupassa...14 Kani- ja jyrsijäharrastajat shoppailijoina...18 Eettistä pohdiskelua eläinkauppatoiminnasta...20 Näyttelyyn valmistautuminen talvisella säällä...23 Kasvattamisen ihanuus ja kurjuus...24 Joululahjavinkkejä hamstereille...28 Pähkinää purtavaksi: hiiriristikko...29 Bussimatka Kauhajoelle Chinchilla vei BIS-voiton Oulussa Näyttelytulokset Oulu Tulevia tapahtumia...38 Hyödyllisiä yhteystietoja...40 OSJH:n sähköpostilista lista@osjh.net...43 Kirjoita, piirrä tai kuvaa Leukapussiin!...44 Leukapussi-lehti Päätoimittaja Essi Saloranta leukapussi@osjh.net Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, kesä-, syys- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaalin tulee olla lehdessä viimeistään Lähetä materiaali osoitteeseen leukapussi@osjh.net. Saat vastausviestin parin päivän sisään. Ellei vastausta kuulu, lähetä materiaali uudelleen! Katso lisää ohjeita materiaalin toimittamisesta tämän lehden viimeiseltä sivulta. Mainoshinnat yrityksille: Mustavalkoiset (sisäsivuilla): koko sivu (146 mm x 220 mm) puoli sivua (146 mm x 110 mm) neljäsosa sivua (bannerin muotoinen 146 mm x 55 mm) neljäsosa sivua (yhden palstan levyinen 70 mm x 110 mm) Värilliset (sisäkansiin): koko sivu 25 euroa 20 euroa 15 euroa 15 euroa 35 euroa Kansikuvat Etukannen jouluisen hiirikuvan on ottanut Juliaana Savikoski. Takakannessa haukottelee syyrialainen hamsteri Viivi Hillevi, omistaja ja kuvaaja Sarita Kemi. 1

4 Puheenjohtajan palsta Heippa kaikille! Vuosi lähenee taas loppua. Uskomatonta miten nopeasti vuosi aina vierähtää! Kohta on taas pikkujoulujen ja uuden hallituksen valinnan aika. Saa nähdä, kuka tätä palstaa ensi vuonna kirjoittaa. Minä toivon, että mahdollisimman moni teistä lukijoista tulisi käyttämään omaa äänivaltaansa ja äänestämään mielestään sopivia henkilöitä hallitukseen. Muistathan, että äänestämiseen ei ole ikärajaa, kunhan olet OSJH:n jäsen! Tätä kirjoittaessa ensilumikin ehti jo sataa ja valitettavasti sulaakin. Pihan oravakin on hamstrannut naapurin lintulaudalta ihan ylitöinä pähkinöitä talvivarastoon. Näin kotona töitä tekevänä on ollut hauskaa seurata lasten kanssa, kun viuhahdus vain käy takapihan terassin poikki tupsukorvan singahdellessa pähkinöiden kanssa. Kauhajoen bussireissulla heräsi itsellänikin kaipuu taas gerbiilien hankintaan. Tosin mies ei ollut ihan samaa mieltä asiasta. Mutta kyllä jonain päivänä, kun saan oman huoneen eläimiä varten Sitten meille muuttaa taas tupsuhäntä jos toinenkin! Kesällä meinasi jo pieni lipsahdus käydä, kun meidän oven eteen eksyi kahdesti sama hieman hämmentynyt myyrän poikanen. Se oli ihan kesy, pidin sitä kädessä ja se vain katseli ympärilleen eikä edes yrittänyt hypätä pois tai purra. Ensimmäisellä kerralla siirsin sen oven edestä vain lähimpien puiden juurelle ja ajattelin, että kyllä se siitä kotiinsa osaa. Pari päivää myöhemmin sama myyrä oli takaisin meidän oven edessä ja silloin jo todella meinasin viedä sen kotiin Onneksi järki voitti ja vein luontokappaleen parin kymmenen metrin päähän ihan oikeaan metsään. Sieltä se ei enää tullut takaisin, mutta pikku karvakasa oli kyllä todella hurmaava ja supersuloinen! Toivottavasti se löysi turvallisen paikan elellä. Minä toivotan nyt kaikille rauhallista joulua ja onnea vuoteen 2009! Nähdään pikkujouluissa! Anna Päätoimittajan jorinat Siitä on nyt vierähtänyt vuosi, kun liityin OSJH:n jäseneksi ja rupesin kyselemään, että saisinkohan alkaa toimittaa tätä Leukapussi-lehteä, kun minulla olisi kovasti ideoita siihen. Nyt olen saanut valmiiksi neljännen Leukapussini, ja täytyy sanoa, että on ollut mukava vuosi. Tämän lehden teko on ollut rentouttavaa vastapainoa niille taitto- ja toimitustöille, joilla hankin itselleni leivän pöytään. Toivottavasti saan jatkaa lehden päätoimittajana vielä ensi vuonnakin. Tämän lehden erityisteemana ovat meille jokaiselle jyrsijäharrastajalle tutut pikku putiikit: eläinkaupat. Eläinkauppatoiminta jakaa mielipiteitä ja aiheuttaa toisinaan ristiriitaisia tunteita meidän eläinrakkaiden mielissä. Niitä asioita nostetaan tässä lehdessä esille ja pohdinnan alle. Samalla kurkistetaan kolmeen oululaiseen eläimiä myyvään eläinkauppaan. Oma jyrsijäharrastukseni on sitten viime kirjoittaman päässyt hieman riistäytymään käsistä: kotonani kuikuttelee jo kokonaista kuusi marsua. Välillä tuntuu, että raja alkaa jo tulaa vastaan, mutta onhan niiden kanssa tosi ihana puuhastella. Mitäköhän niille keksisi joululahjaksi? Kiinnostavia lukuhetkiä Leukapussin parissa ja hyvää joulua ja kaikille toivottaa Essi Freija Saloranta marsut.kronolia.com 2

5 Virkeäksi virikkeillä iloa elämään rotille ja muille pikkujyrsijöille Pienet jyrsijät ovat luonnollisesti aktiivisia ja eloisia eläimiä, ja kaipaavat elämäänsä tekemistä ainaisen häkissä nököttämisen lisäksi. Tässä esittelen pieniä vinkkejä, joilla lemmikkijyrsijän elämästä voi tehdä mielekkäämpää. Elinympäristön monipuolisuus ja liikunta Ensimmäinen virike lemmikeille on niiden oma asumus. Asumuksen tulee olla lajille sopiva, eli ei gerbiiliä häkkiin, eikä rottaa tunkkaiseen terraarioon. Ota selvää lajiyhdistysten sivuilta tai kokeneilta harrastajilta millainen on paras asumus millekin lajille. Asumuksen tulisi olla niin kookas kuin mahdollista. Sisustus on myös tärkeä, ja myös siinä lajityypilliset ominaisuudet tulee ottaa huomioon. Hamsterit ja vanhat urosrotat saattavat olla joskus kömpelöitä, joten näiden kiipeilevien lemmikkien asumus tulisi sisustaa niin, etteivät ne voi tippua kovin korkealta. Gerbiilit rakastavat kaivamista ja tunnelien tekemistä, joten niille tulisi laittaa runsaasti puruja terraarioon. Laumaeläimille parasta virikettä on lajitoverin seura, jota tulisi ehdottomasti olla saatavilla mm. rotilla, gerbiileillä ja naarashiirillä (vaikka näissäkin lajeissa on poikkeuksia, jotka eivät hyväksy lajikumppanien seuraa). Kääpiöhamstereista osa tulee toimeen lajitoverin kanssa, toiset alkavat ajan mittaan tapella niin rajusti, että ne on erotettava. Syyrialainen hamsteri taas on ehdottomasti erakko. Kuva: Laura Kurkela Syyrialainen hamsteri Viivi. 3

6 Pienet jyrsijät ovat kokoonsa nähden hyvin liikunnallista väkeä. Hamstereilla on usein juoksupyörä virikkeenä, vaikkakin joskus hamsteri voi juosta pyörässään liikaa. Tällöin suositellaan, ettei pyörä olisi hamsterin saatavilla koko aikaa. Parempi vaihtoehto lähes kaikille jyrsijöille on juoksentelu turvallisessa tilassa. Näin jyrsijän kanssa voi samalla seurustella, ja se saa tyydytettyä uteliaisuuttaan tutkaillessaan ympäristöään. Ihan pienimpiä lajeja, kuten hiiriä ja kääpiöhamstereita ei välttämättä kannata päästää koko huoneeseen juoksentelemaan, vaan niille voi tehdä puuhalaatikon isosta pahvilaatikosta. Myöskään ihan villiä jyrsijää ei kannata päästää isoon tilaan vapaaksi, sillä sitä ei välttämättä saa enää kovin helposti kiinni. Tärkeintä on varmistaa, että juoksutustila on turvallinen: ei ole koloja joihin jyrsijä voisi puikahtaa, tai sähköjohtoja joita se voisi jyrsiä. Lemmikkejä kannattaa pitää silmällä, sillä ne saattavat päätyä vaaratilanteisiin, joita omistaja ei ole osannut ennakoida. Juoksupallon kanssa liikkuessaan jyrsijä ei pääse tutkimaan ympäristöään kuten oikeasti vapaana juostessaan, joten kannattaa miettiä onko juoksupallo oikeasti sen parempi liikuntamuoto kuin normaali juoksupyörä. Jyrsiminen on jyrsijän työtä Jyrsijät ihan nimensä mukaan jyrsivät hyvin mielellään. Jyrsijöiden hampaat kasvavat jatkuvasti, joten sopivaa jyrsittävää kannattaa pitää koko ajan saatavilla myös terveyssyistä. Gerbiilit tunnetaan innokkaina silppureina, jotka silppuavat pahvirullat ja -laatikot alta aikayksikön, kun taas jotkut hamsterit eivät tunnu jyrsivän mitään. Hyvää jyrsittävää ovat lehtipuiden, kuten pajun, koivun, pihlajan ja haavan oksat. Oksat kannattaa kerätä tarpeeksi kaukaa teistä, ettei niissä ole saasteita. Oksia ei kannata ottaa paikasta, jossa niiden lehdet tai ympäristö ovat luonnonlintujen ulosteiden tuhrimia. Oksat kannattaa pestä kuumalla vedellä karhean harjan avulla, ja halutessaan laittaa uuniin kuumumaan, mikäli oksa sinne mahtuu. Lahoja ja homeisia oksia ei tietenkään kannata kerätä, vaan mahdollisuuksien mukaan parhaat oksat saa ne suoraan puusta katkaisemalla. Oksien katkominen ei kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, joten maalla asuvat sukulaiset ovat kaupungissa asuvalle jyrsijänomistajalle plussaa. Minttu-rotta. Muuta hyvää jyrsittävää ovat tietysti erilaiset pahvilaatikot ja -putket. WC- ja talouspaperirullia tulee jokaisessa taloudessa, isompia putkia voi kysellä mm. kangaskaupoista. Enemmän iloa esimerkiksi WC-paperirullasta irtoaa, jos siinä on vielä paperia jäljellä. Pahvista mökkejä tehdessä ei kannata käyttää teippiä tai runsaasti liimaa. Mökkejä voi tehdä myös puusta. Mökkejä tehdessä oviaukoista tulee tehdä niin isot ettei jyrsijä voi jäädä niihin jumiin. Myös eläinkaupoissa on myytävänä erilaisia mökkejä, mikäli omat tai lähipiirin taidot eivät riitä mökkien taiteiluun. Jyrsittäväksi ja pesänpehmikkeeksi voi käyttää heinää, olkea, rutirexiä (ekokuitu) ja paperia. Paperin tulee olla mielellään väritöntä, oli kyseessä sitten pehmeä WC-paperi, talouspaperi tai servetti, tai normaali kopiopaperi. Kovemmat paperit rapisevat mukavasti. Ne kannattaa mieluummin repiä pienemmäksi kuin leikata saksilla, jotta niihin ei jäisi niin paljon teräviä reunoja, jotka voivat viiltää lemmikin suuta. Haastetta ruuan eteen Luonnossa ruoka ei todellakaan tule kupissa jyrsijän nenän eteen. Sen takia kannattaakin antaa lemmikin nähdä hieman vaivaa herkkuruokiensa eteen. Nopean aineenvaihdunnan takia pikkueläin heikkenee nopeasti, jos se ei saa ravintoa vähään aikaan. Siksi terveellisen ja vähärasvaisen perusravinnon saatavuutta ei saisi rajoittaa tai vaikeuttaa Kuva: Laura Kurkela 4

7 huomattavasti. Epäterveellisemmät herkut, kuten auringonkukansiemenet ja pähkinät voi noukkia pois siemenseoksesta, ja piilottaa niitä esimerkiksi eläimen juoksentelualueelle tai asumuksen kuivikkeisiin. Herkkuja voi tarjota myös kädestä, mikä vahvistaa lemmikin ja omistajan välistä sidettä, tai herkkupaloja voi piilottaa myös mitä erilaisimpiin virikkeisiin, joita esittelen seuraavaksi. Herkun voi kääriä paperiin, jolloin eläin joutuu avaamaan paperin ennen kuin pääsee käsiksi herkkuun. Näitä paperiruttuherkkuja voi myös piilottaa kuivikkeisiin, tai tunkea vaikka tyhjään kananmunakennoon tai WC-paperirullan sisään, josta lytätään päät. Mikäli peukalo ole ihan keskellä kämmentä, voi ohuesta, noin 1 3 cm halkaisijaltaan puun oksasta sahata tai katkoa oksasaksilla sopivia pätkiä, joihin porataan poralla reikiä. Näihin reikiin voi sitten tunkea erilaisia herkkuja. Maapähkinän palaset ovat hyviä, sillä ne eivät murennu ahtaaseen reikään survottaessa, kuten auringonkukansiemenelle voi käydä. Jyrsijä joutuu jyrsimään puuta rikki päästäkseen käsiksi herkkuunsa. Herkkupalan saamisen voi tehdä vaikeaksi, näitä herkkupuupaloja voi rutata paperin sisään ja sen edelleen vaikkapa kananmunakennoon. Puupalikan voi tehdä myös isommalla mittapuulla, eli ottaa vaikka halon, ja poraa siihen reikiä joihin tunkee herkkupaloja. Herkkupaloja voi myös tunkea käpyjen suomujen väleihin. Männynkävyt ovat parempia, sillä ne ovat harvemmin pihkaisia eikä niissä ole kuusenkävyn tavoin teräviä reunoja. Kävyt kannattaa kerätä kuivasta paikasta, homeisia kovin kosteita käpyjä ei kannata kerätä! Kävyt kannattaa keittää tai käyttää uunissa, sillä suomujen välissä asustaa usein joitain ötököitä, jotka eivät välttämättä irtoa jos käpyä vain huuhtelee kuumassa vedessä. Sopivia herkkuja pienille jyrsijöille ovat esimerkiksi auringonkukansiemenet, erilaiset pähkinät (esimerkiksi maa-, hassel-, cashew- ja saksanpähkinä), mantelit, leipä, sokeroimattomat murot ja mysli. Varsinkin pähkinät ovat kuitenkin rasvaisia, eivätkä muutkaan luetellut isoina määrinä järin terveellisiä, joten herkkuja kannattaa laittaa virikkeisiin vain pieniä määriä. Karkit, sipsit, popkornit ja sokeroidut- tai suklaamurot eivät ole soveliaita herkkuja jyrsijöille! Myöskään kosteaa ruokaa ei kannata piilottaa etsittäväksi, sillä jos se jääkin löytymättä, se saattaa pilaantua. Erikoisempaa virikettä Rotat ovat jyrsijöistä älykkäimpiä, joten niille todella hyvää aivotyötä ovat temput. Temppujen opettaminen on kohtuullisen helppoa, kunhan muistaa olla kärsivällinen. Hyvästä yrityksestä palkitaan, mikäli eläin ei tottele tai tee kuten halutaan, sitä ei pitäisi rankaista, vaan yrittää myöhemmin uudelleen tai toista lähestymistapaa. Palkintoina kannattaa käyttää pieniä, helposti syötäviä herkkuja, jotta eläin keskittyisi itse temppuihin, eikä syömiseen. Houkutteluun voi käyttää jotain tuoksuvaa herkkua. Rotta ei luultavasti jaksa keskittyä kovin kauaa, joten kannattaa pitää useampi lyhyt koulutushetki päivässä, kuin yksi pitkä. Turvallisuus ensin Virikkeitä laittaessa tulee kuitenkin asettaa ensisijalle lemmikin turvallisuus. Mikäli epäilet, ettei jokin tässä esitellyistä virikkeistä ole sovelias lemmikillesi, jätä se mieluummin käyttämättä. Ota huomioon lemmikkisi lajityypilliset ja yksilölliset piirteet miettiessäsi sille virikkeitä, ja muista: turvallisuus ensin. Esimerkiksi kananmunakennon kannen pienet reiät saattavat olla vaaran paikka, jos eläin saa tungettua päänsä reiästä sisään ja jää kaulastaan jumiin. Samoin kuin kömpelöille eläimille ei kannata tehdä monimutkaisia ja korkeita viritelmiä asumuksen sisustukseksi. Artikkelin kirjoittaja ei vastaa näiden virikevinkkien mahdollisista aiheuttamista vahingoista, se mikä on toiminut meillä, ei välttämättä toimi kaikilla. Laura Kurkela 5

8 Meidän kaksi riiviötä Heips ja hyvää joulunalusaikaa kaikille! Minulle heitettiin näyttelyissä pyyntö kirjoittaa näistä meidän kahdesta riiviöstä, näyttelyissä vähemmistöjyrsijöitä edustavista karvapalloista. Tällä tarkoitan siis meidän iki-ihania chinchilloja. Niitä meillä on kaksi kappaletta, kohta kolme vuotta tuleva uros Ronaldinho ja parivuotias naaras Titan. Standardeja kumpikin. Mistä kaikki lähti? Olin näyttelyissä nähnyt muutamia chilloja, ja vanhemmat olivat tuodessaan ja hakiessaan näyttelyistä niitä katselleet. Jo silloin ihastuimme monesti paikalla olevaan urokseen, Ronaldinhoon, joka oli silloin Iina Pätsin omistuksessa. En liiemmin innostunut. Olihan ne kivoja, mutta kun ajattelin, ettei ole mahdollisuuksia itselle saada, niin siihenpä se jäi. Isä sitten kerran katseli jotain jyrsijäkirjaa ja kysyi että mikä tuo on? ja osoitti chinchillan kuvaa. Chinchillahan se oli ja jouduin vastaamaan muutamiin muihinkin kysymyksiin. Isän mielestä ne näyttivät hauskoilta elukoilta, mitä ne ovatkin kieltämättä. Tuli sitten vielä heitto, että hankitaan meille tuollainen. Ajattelin vain että just joo, ihan varmasti. Asia jäi, kunnes kerran bongasin netistä ilmoituksen myytävästä naaraasta tarvikkeineen Oulussa. Isä innostui ja niin sinä iltana meille muutti Titan. Ei sitä oikein sylissä voinut pitää ja häkistä ottaessa näykki ja sylki päälle. Haaveiltiin siinä toisesta, ei julkisesti, mutta kukin omassa mielessään. Kun Ronaldinho tuli myyntiin, kaikki olivat mukana hankkimassa sitä meille. Niin meille muutti toinenkin karvakoipi, eikä ole kaduttanut! Suloisia riiviöitä Menimme ostamaan mukavaa chinchua, josta olisi iloa ja huvia kaikille jo kokonsa puolesta. Saatiin kaksi tempperamenttista, itseään täynnä olevaa tuholaista. Mutta silti ne vaan on niin suloisia! Kun Roopen häkille menee, se työntää heti pään kättä vasten rapsutettavaksi ja kääntelee sitten itseään, jotta rapsutus tulisi oikeaan paikkaan. Siitä sen saa helposti syliin, ja se matkustelee tyytyväisenä olkapäällä kun käyt hakemassa itsellesi syötävää ja alat lukemaan kirjaa. Kuulostaako idylliseltä? Kyllä varmaan, mutta entä sitten kun joku erehtyy taputtamaan jotakin lähellä? Roope on kyllä saman tien hypännyt lattialle ja viilettää tuhatta ja sataa sohvan alle tarkkai- Kuva: Tierra Titan. 6

9 Ronaldinho. lemaan tilannetta. Jos sitä ei juoksutuksen aikana huomioida, kuuluu kohta jostain jyrsk jyrsk, kun listat tai nurkat saavat kyytiä. Johdoissa on kivoja kuvioita, kun ei aina ole huomannut laittaa piiloon. Titan ei sylissä niin viihdy, mutta on helpompi juoksutettava, kun se ei ole koko aikaa jyrsimässä jotain. Roopen häkkiin saaminen on aina oma operaationsa. Helpoiten saa, kun sen päästää hiekka-astiaan kylpemään ja nappaa sieltä, mutta Titanille riittää kun ohjaa häkille ja käskee häkkiin. Chinchilloille ei saa antaa kuin hyvälaatuista pellettiä, heinää tai heinäpellettiä, sekä joskus harvinaisina herkkuina näkkäriä tai rusinaa. Roope nyt ei muuta vilkaisekaan, sillä kun saimme jostain hieman toisenlaista pellettiä, niin poika istui ruokakupin laidalla ja nakkasi joka ikisen väärän pelletin kupista lattialle pinnojen läpi. Titania juoksuttaessa taas täytyy olla varuillaan jos syöt jotain, sillä neiti on varmasti yrittämässä varastaa ruokaa käsistä. Suklaa ja hedelmät varsinkin menevät jos vahingossakaan unohtaa lähettyville. Tästä olette varmaan jo huomanneet näiden kahdenkin chinchillan luonteiden erot. Erilaisista Kuva: Tierra tavoista ja tempauksista voisi kirjoittaa loputtomasti, mutta jääköön tähän. Roopea on luultavasti aika moni nähnyt näyttelyissä, joko minun tai Iinan omistuksessa. Sen kanssa tullaan varmasti jonkin verran käymään, mutta yksi suuri haave on: että pääsisi Titanin kanssa joskus näyttelypaikalle. Tai saahan sen paikalle, mutta että sen kehtaisi tuoda arvosteltavaksi. Kavereille olenkin jo hehkuttanut, kun olen siltä jo ainakin viisi kertaa katsonut hampaat. Se huono puoli siinä vain on, että sitä on pakko käsitellä iltaisin, jolloin se itse saattaa hypätä käsille ja sen saa kiinni. Päivällä häkille ei ole asiaa! Huonoja puolia käsketään kuitenkin sanoa, joten sama kirjoittaa nekin. Niitä ovat muun muassa tietenkin isot tilavaatimukset, mutta se on ehkä pientä verrattuna tuohon tempperamenttiin. Mikäli päivään tai pariin ei ole aikaa päästää eläimiä ulos häkistä edes puoleksi tunniksi, yöllä saat maksaa! Roopella on kiva tapa soitella pinnoja, tai toisessa häkissä repiä kaltereita tai kolistella jotenkin muuten, että kuuluu mahdollisimman iso ääni. Titan tyytyy vain juoksemaan häkissä tasoja edestakaisin ja ympyrää, ja ne puutasothan ei kolahtele tai mitään. Ja jos Roopella on mielestään huonoa tai liian vähän ruokaa, se heittelee niitä surutta häkistä ulos ja lopulta kiskoo ruokakupin irti paikaltaan. Sitten se pomppii se suussa häkin ylätasoille ja heittää sieltä alas ja sama uudestaan. Rattoisaa yötä siinä sitten! Chinchilloihin tietenkin välillä menee hermot, varsinkin kun ostat 14 maksavat riipparitasot kummallekin ja ne eivät käytä niitä. Tai kun yöt menevät valvoessa, ja tulee mieleen pieni ilkeä ajatus siitä, kuinka hyvät hanskat noista saisi. Mutta sitten ne taas katsoa napittaa niin viattoman näköisenä luukulla enks mä pääsis pois, niin kyllähän siinä sulaa vähemmästäkin. Lisää chinchilloja saattaa tarttua mukaan, jos oikein ihana tulee vastaan, vaikka sitähän ne on kaikki. Onneksi näitä ei myydä kovin usein! Nähellään näyttelyissä, ja meitä saa tulla rapsuttelemaan jos näkee (mielellään chinchilloja, ei minua) tai kyselemään lisää. Mira Snellman (Tierra) ja chinchut (sekä tietty ne muutkin karvaiset pienet kotona) 7

10 Altin elämää, osa 1 Täältä tullaan elämä! Oli kaunis maanantai-iltapäivä, syyskuun kahdeksas vuonna Omistaja päätti ryhtyä siivoamaan marsupariskunta Simonin ja Lunan häkkiä. Siitä häkin siivouksesta tuli Omistajalle ikimuistoinen kokemus, koska kesken kaiken Pikku-Altti päätti, että nyt on aika tulla ulos Luna-mamman masusta ja aloittaa ihan oikea marsun elämä. Pikku-Altti ja Luna-mamma onnistuivat pelästyttämään Omistajan aivan henkihieveriin, koska tämä ei ollut koskaan ennen teettänyt poikasia lemmikkieläimillään eikä ollut osannut arvata, että synnytys tapahtuisi jo nyt. Omistaja oli kuvitellut, että vielä pari viikkoa pitää odotella, koska Luna-mamman masu ei ollut kasvanut erityisen isoksi. Syy tähän selvisi synnytyksen jälkeen: masussa oli ainoastaan yksi vauva. Isi Simon oli edelleenkin Luna-mamman kanssa samassa häkissä, mikä ei missään tapauksessa ollut suotavaa synnyttävän marsun kannalta. Omistaja sieppasi Simonin äkkiä pois häkistä, mutta jäi sitten ihmettelemään, että mihin kummaan hän nyt tämän marsun laittaa. Simon sai asustaa koko loppupäivän vapaana Omistajan asunnossa, koska sille ei ollut häkkiä. Omistaja haali pikaisesti kokoon mahdollisimman yksinkertaiset häkinrakennustarvikkeet: jostain projektista ylijäänyttä verkkoa, pahvilaatikon sekä vahakangasta ja sai kuin saikin iltaan mennessä yhden uuden häkin rakennettua. Sieltä se sitten putkahti vauhdilla maailmaan, Pikku-Altti, pieni karamelli pusuhuuli. Ja se valloitti saman tien koko kodin hurmaavalla olemuksellaan. Se veti kaiken huomion puoleensa ja kodin muut viisi marsua jäivät saman tien sen varjoon. Se oli syntyessään melko isokokoinen, painoi huimat 138 grammaa. Se kulki aluksi aivan kierossa ja pää vinossa, koska Luna-mamman masussa oli ollut hieman ahdasta siitäkin huolimatta, että Pikku-Altti oli siellä aivan yksinään saanut mellastaa. Nopeasti Altti kuitenkin sai rankansa suoristettua ja lähti juoksemaan suhteettoman suurilla ja äärimmäisen hassun näköisillä jaloillaan. Kuva: Essi Saloranta Luna ja Altti lepäämässä synnytyksen jälkeen. 8

11 Altti kolmen päivän iässä. Pikku-Altille kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Se seurasi mammansa perässä joka paikkaan ja matki Lunan tekemisiä tarkasti. Jo yhden päivän ikäisenä se ryhtyi popsimaan heinää, mutta sen lisäksi se jaksoi kyllä jatkuvasti olla etsiskelemässä nisää mamman masun alta. Ei siis ihme, että tämä pilalle hemmoteltu, kaiken saanut ainoa lapsi alkoi kasvaa nopeaa vauhtia. Sillä näytti riittävän energiaa loputtomiin, kun se juoksi ja hyppeli riemun loikkia ympäri häkkiä. Omistaja ja hänen miehensä nostivat rakkaudesta höpsähtäneinä Pikku- Alttia häkistä kymmeniä kertoja päivässä syliinsä, kun eihän tästä suloisuudesta voinut pitää näppejä erossa. Altti tottui nopeasti siihen, että sitä ihmiset Kuva: Essi Saloranta jatkuvasti lääppivät. Siitä huolimatta sillä oli kivasti omaa tahtoa ja kykyä ilmaista, ettei se suinkaan jaksanut kököttää paikallaan ainoatakaan sekuntia. Kun Pikku-Altti kasvoi, saatiin huomata, että siitähän tulikin Iso-Altti. Vieroitusikäisenä sillä oli massaa jo puolet emonsa koosta. Omistaja sai ilokseen ja hämmästyksekseen todeta, että tämä pikkujättiläinen oli muutenkin aika erityinen tapaus. Se rakasti yli kaiken huomiota, jota sai Omistajalta osakseen. Sillä oli energiaa niin valtavat määrät, että Omistaja pelkäsi sen repeävän nahoistaan millä hetkellä hyvänsä. Kun Altin häkkiin laittoi käden, juoksi marsupoika heti sitä pussailemaan ja sen jälkeen hyppeli muutamat ilon hypyt käden ympärillä. Omistaja oli aivan ihmeissään eihän näin mahtavaa lemmikkiä voi ollakaan kuin Altti. Se oli jotain aivan erityistä ja poikkesi täysin kaikista niistä marsuista, joita Omistajalla oli Altin lisäksi. Nyt Altti elelee leppoisaa nuoren marsun elämää ja kasvattelee turkkiaan. Siitä alkaa jo huomata, että kyseessä on todellakin pitkäkarvainen marsu, vaikka lyhytkarvaisena syntyikin. Jos Omistajan suunnitelmat toteutuvat, niin Altti lähtee joulukuussa Helsinkiin asti viralliseen marsunäyttelyyn esittelemään turkkiaan ja isi Simonilta perittyä mahtavan massiivista ruumiinrakennettaan. Miten näyttelyreissulla käy ja mitä muuta Altin elämään kuuluu siitä kerrotaan seuraavassa Leukapussissa. Essi Saloranta Kuva: Essi Saloranta Altti viikkoa ennen 2 kk syntymäpäiväänsä. Siitä alkaa jo nähdä, että kyseessä on todellakin pitkäkarvaisen rodun edustaja. 9

12 Gerbiilien hauskat ja harmittavat sukupuolierot Kerta toisensa jälkeen on vain ihmeteltävä, että vuodet tuntuvat menevät yhä nopeampaan tahtiin. Ehkä se on tämä vanhuus, mikä saa ajan suorastaan juoksemaan! Joulukoristeita saa kohta taas puhdistella pölystä ja terraariotkin verhota (ulkopuolelta) vaikka jouluköynnöksiin. Mikäli katsellaan Leukapussin gerbiilipalstojen historiaa, on artikkeleissa ehditty käsitellä yhtä jos toistakin asiaa lähestulkoon kaikkea. Näyttelyihin valmistautumista pesemisestä kynsien leikkuuseen, terraarioiden sisustamista, hankintaa, vanhuutta, astutusta, valokuvauskikkoja.. Miettiessäni palstan tulevaa suuntaa olen ottanut ohjenuorakseni tehdä jatkossakin täysin faktatietoartikkeleita, sekä hieman viihteellisempiäkin juttuja. Tasapuolisuuden nimissä! Tällä haavaa gerbolassamme vallitsee ukkovalta, sillä uroksia on kolme ja naaraita vain yksi. Toivon mukaan hamassa tulevaisuudessa naaraiden Kuva: Heidi Äijälä No Go, nutmeg pied naaras sanavalta tässä talossa kuitenkin kasvaa! Hankkiessani aivan ensimmäisiä gerbiileitäni en niinkään ajatellut sukupuolikysymystä, sillä naarasparivaljakko tuli meille niin sanotusti puun takaa. Perhe ei voinutkaan vauvan synnyttyä enää pitää puolivuotiaita tyttösiä ja ne matkasivat minulle. Oletan ja toivon kuitenkin, että jokainen harkitsee lemmikin ottamista tarkkaan. Yksi yleinen kysymys on gerbiileidenkin kohdalla, hankkiako naaras- vai urospari/lauma. Tämänkin kysymyksen kohdalla on muistettava, että jokainen gerbiili on yksilö, mutta joitakin pääeroja voidaan kuitenkin sukupuolten välillä mainita. Yleensä naaras on pienempi (noin grammaa) ja linjakkaampi, sekä ehkä jossain määrin urosta vilkkaampi. Uros puolestaan on massiivisempi (noin grammaa) ja yleispätevästi voisin väittää urosten olevan naaraita rauhallisempia. Huvittuneena olen vuosien saatossa pistänyt merkille myös sen, miten naaraat ovat usein huomattavasti monimutkaisempia! (Eikös se näin mene ihmistenkin maailmassa..) Totuttaessani nuoria ihmisiin ja kädelle tuloon, naaraat usein vain pikaisesti noukkivat siemenet kädeltä ja pinkovat sitten parempaan piiloon natustamaan napattuja herkkuja. Urokset puolestaan saattavat istuskella tyynesti kädellä, samalla ruokaillen. Harmittava tosiseikka on se, että omassa gerbolassani suurin osa syntyneistä tappeluista on ollut naaraslaumojen sisällä. Urosten tappelut ovat usein syntyneet nuoren uroksen ryhdyttyä havittelemaan heikentyneen johtouroksen paikkaa naaraiden tappeluiden syyt sen sijaan ovat usein jääneet minulta täysin hämärän peittoon. Ilman laajempia tutkimuksia on kuitenkaan turhaa vetää liian kärkkäitä johtopäätöksiä tästä; tappeluiden syyt ovat paljon monisyisempiä, eivät vain sukupuolisidonnaisia. Sairastavuudessakin voi olla sukupuolisia eroja. Esimerkiksi hajurauhaskasvaimet ovat yleisempiä uroksilla; toisaalta naarailla voi ilmetä kasvaimia sisäelimissä, kuten munasarjoissa. 10

13 Mäiski Mätki, black uros Edellä mainittu vilkkausero ei kuitenkaan tosiaan aina päde, sillä itselläni on kokemusta niin sylilössykkänaaraasta kuin ADHD-uroksesta. Eräs eläinkaupasta taannoin pelastamani, jo valitettavasti edesmennyt agoutinaaras Atsalea pelastusretken jälkeen nukahti syliini televisiota katsellessamme. Se ei vain saanut päänsilityksistä tarpeekseen! Uroksista taasen sukupuolirooleja Kuva: Heidi Äijälä rikkoi black-uros Mäiski, joka oli itse tasmanian tuholainen. Pahvia lähes täyteen ahdettu terraario oli aamuisin täynnä silkkaa pahvisilppua. Toisaalta ensimmäinen gerbiilini, Bianca, oli ehkäpä vilkkain koskaan tapaamani jyrsijä! Se hajotti, tuhosi ja terrorisoi kaiken, minkä vain hampaisiinsa sai, samalla kun sen sisko käyttäytyi miesmäisen tyynesti. Rauhoittuipa Biancakin kuitenkin joskus, pääsessään istumaan olkapäälle. Pikakelauksena oman gerbolani kuulumisia: Wulf-herra jaksaa ihmetyttää lähes neljän vuoden iällään! Turkki on yhä uskomattoman kiiltävä ja hyväkuntoinen muutamaa harmaata karvaa lukuun ottamatta. Avopuolisoni nimeämä ja ihastuksenkohde (en myönnä olevani mustasukkainen) Van Damme on hänkin kasvanut jo varsin komeisiin uroksen mittoihin. Syyhyttäisi kuljettaa nuorimies näyttelyihin, mutta en soisi häiritä Wulf-ukon vanhuudenpäiviä. Dammen esiintuloa siis saadaan vielä odotella, mutta ehkä ensi kesänä sitten olisi senkin aika. Ensi kerralla luvassa kauneimpia gerbiilimuistoja niitä odotellessa, hyvää joulua joka iikalle ja tupsuhännälle! Heidi Äijälä 11

14 Count De Ville Elämäsi tarina Olit melkein 4kk ikäinen pikkaisen äkäinen hiiriherra tullessasi meille Vaasan näyttelystä. Saimme sinut kasvattajaltasi ilmaiseksi hieman kyseenalaisen luonteesi vuoksi. Et siis ollut ihan pikkupoju enää. Reagoit toisiin uroksiin pikkaisen liian äkäisesti, ja olit purrut kasvattajaasi kerran kunnolla. Sinut tuotiin siis yömyöhällä näyttelystä kotiimme ja täällä odotti sinua uusi koti ja asumus. Tavallaan tuloosi oli tarkoituskin ihan, mutta jäi meidän harkintaan katsoa ajan kanssa olisitko tarkoituksen sopiva vai jäisitkö ihan vaan lemmikkimielessä kuitenkin. Huomasimme jonkun ajan päästä hännässäsi tipin, ja niin jäisitkin ihan lemmikiksi etkä pääsisi tapaamaan tyttöhiirua, jolle olimme sinua ajatelleet alun perin sulhoksi. Oltuasi täällä tovin aloit rauhoittua, ja olit helppo käsitellä. Puremisesta ei ollut tietoakaan, kunnes kerran meidän ollessa reissussa täällä kävi hoitaja teitä hiiruja ruokkimassa. Tuli viesti, että eräs toinen uros oli löytynyt häkkisi päältä karkuteillä. Se oli saatu omaan häkkiinsä ja kaikki oli näyttänyt olevan kunnossa. Count De Ville. Kuva: Sharon Garnett Tulimme parin päivän päästä reissusta, ja meitä odotti surkea näky. Karkureissusta oli jäänyt sittenkin seurauksia ja löysimme sinut naarmuilla ja pieni pala hännästä puuttuen. Putsasimme naarmut, hännänpään sekä laitoimme naarmuihin Terrapoly-nimistä salvaa, jonka pitäisi auttaa tällaisissa tapauksissa. Tapauksen jälkeen olit taas jonkun aikaa hieman arvaamattomampi, mutta käsiteltävissä. Ajan kanssa saimme luottamuksesi ihmistä kohtaan takaisin ja sinusta kehkeytyi aivan ihana poju, jota oli helppo käsitellä. Piti vaan huolehtia, että siivotessamme häkkiäsi kädet eivät saaneet haista toiselle urokselle lainkaan. Tuli marraskuu, ja eräänä iltana näimme hännän luona pienen kohouman vatsan puolella ja pelästyimme, että se on kasvain.ajattelimme, että tässäkö tämä nyt oli? Tappeluita karkulaisen kanssa ja hännänpään menetys ja sitten vielä tämänkin. Seurasimme kohouman kasvamista, ja päätimme näyttää sitä kokeneemmalle ystävällemme. Kävit visiitillä hänen luonaan. Hän oli sitä mieltä, että ei olisi kasvain vaan paise, joka saattaisi tyhjentyä itsestään, tai sitten sitä voisi itse hieman putsaamalla yrittää puristella. Tulit kotiin, ja haudoimme paisetta muutamia kertoja. Tuntui, ettei mitään tule ulos, ja otimme sinut Ouluun mukaan valmiina luopumaan sinusta. Mieli oli murheellinen. Sinua tutkaili useampi hiirien kanssa enemmän ollut ihminen, ja he löysivätkin paiseesta pienen ulostuloaukon, ja saimme sinut kotiin. Olimme todella onnellisia asiasta. Jatkoimme hautomista, ja välillä laitoimme sitä samaa voidetta mitä naarmuihinkin olimme laittaneet. Muutaman päivän kuluttua vaihtaessamme purujasi löysimme sieltä hieman verestävän kellertäviä tahroja pesäpapereistasi, ja olimme riemuissamme. Tutkimme heti kuntosi, ettei se ollut mistään muualta ja näimme, että paise oli pienentynyt huomattavasti. Jatkoimme hautomista ja rasvailua kunnes paise oli tyhjentynyt, ja siitä ei ollut jälkeäkään. 12

15 Olit kestänyt kaiken tämän muutaman viikon hautomisen, rasvailun ja käsistä käsiin tutkittavaksi menon täysin rauhallisesti ja tyynesti. Vaikka olitkin muutaman kuukauden sisään kokenut varsin kovia kohtaloita, tappelut karkulaisen kanssa ja hännänpään menetyksen ja sitten vielä tämä. Olit urhea nuori hiiripoju. Sinusta tuli kerta kerralla rakkaampi ja rakkaampi näitten koettelemusten myötä ja toivoimme saavamme pitää sinut luonamme pitkään. Tuli talvi ja joulu ja sinä olit vielä ilonamme ja jotenkin sait erityisen aseman hiirulassamme. Sait hieman ekstraherkkuja välillä ja huomiota kovastikin. Talvi kääntyi kevääseen ja toukokuun lopussa täytit vuoden. Edelleen jaksoit olla kiinnostunut ympäristöstäsi ja olit kerjäämässä herkkuja. Olit oikea löllykkäpoju kädessä. Kesän jälkeen tuli syksy, ja nyt on tulossa seuraava etappi elämässäsi; tätä kirjoittaessani lähestyy sinun 1,5-vuotis syntymäpäivä. Toivottavasti saat nähdä sen ja saamme antaa sinulle erityisiä herkkuja tuolloin. Siihen on aikaa enää kolme viikkoa. Vauhtisi on hieman hidastunut, mutta silti kiipeilet ketterästi pitkin terrasi köysiä pätkityttyä häntääsi loistavasti apuna käyttäen. Jaksat uteliaasti tutkia paikkoja purujen vaihdon jälkeen. Nukut ehkä hieman enemmän kuin aiemmin, mutta muuten olet kyllä varsin pirteä ja vireä hiiriherra isolla H:lla. Vointiasi seurataan jatkuvasti, ja iltaisin sinut pitää saada näkyville ja välillä käteenkin, että voimme olla varmoja voinnistasi. Alat olla siinä iässä, jossa kasvainten ja muitten vaivojen ilmaantuminen voi tapahtua yhdessä yössä. Olethan uroshiirujemme vanhin. Päivä kerrallaan nautimme läsnäolostasi ja arvostamme jokaista päivää, jonka olet vielä luonamme. Sitten, kun tulee aika luopua sinusta tulet jättämään ison aukon hiirulaamme ja vielä isomman sydämiimme. Olet kovin rakas Ville. Sharon Garnett Kirjoita sinäkin juttu omasta jyrsijästäsi tai kanistasi! Kirjoita oman lemmikkisi esittely, tai vaikkapa elämän ehtoopuolella tai vihreämmillä nakertelumailla olevan jyrsijän tai kanin elämäntarina ja lähetä se julkaistavaksi Leukapussissa! Jutun ei tarvitse välttämättä olla pitkä, se voi olla vaikkapa muutaman lauseen pituinen lyhyt esittely, monen sivun pituinen elämäntarina tai mitä tahansa siltä väliltä. Laita mukaan myös kuva tai kuvia (tietysti riittävän suuria) esittelyn kohteena olevasta eläimestä. Ohjeita materiaalin lähettämiseksi Leukapussilehteen löydät sivulta

16 Eläinkauppavertailu kolmessa oululaisessa eläinkaupassa Päätimme tehdä pienen tutustumiskierroksen kolmeen Oulussa sijaitsevaan eläimiä myyvään eläinkauppaan: Akvaariosoppiin, Haukun Paikkaan ja Lilzoohon. Tarkastelimme eläinkaupoissa sitä, miten viihtyisiä ne olivat, millainen valikoima oli jyrsijä- ja kaniharrastajille ja millaisissa oloissa eläimiä pidettiin. Erityisesti siihen kiinnitettiin huomiota, miten siisteissä ja tilavissa asumuksissa eläimet olivat, ja oliko niille tarjolla piilopaikkoja, jotka ovat näille pelokkaille saaliseläimille hyvin tärkeitä. Meitä kiinnosti myös se, mistä myyntieläimet olivat peräisin ja millaisia tietoja niistä oli saatavilla. Myös hintoja vertailtiin muutamien tuotteiden osalta. Lilzoo Viihtyisyys ja valikoima Lilzoo oli selvästi pienikokoisempi kuin kaksi muuta tutustumisemme kohteena ollutta kauppaa. Sijainti oli keskustassa shoppailevan kannalta mukavin, eli lähimpänä ydinkeskustaa, mikä osittain selittää kaupan pienen koon. Koska kauppa oli pieni, se oli varsin ahdas sisältä. Siitä huolimatta tavarat olivat ihailtavan siistissä järjestyksessä, ja pieneen tilaan oli onnistuttu mahtumaan varsin runsas jyrsijöiden ruoka- ja tarvikevalikoima. Lilzoossa oli selvästi monipuolisemmin tarjolla jyrsijöiden virikkeitä kuin muissa kaupoissa. Jyrsijöiden ruuat Ruokavalikoima oli varsin monipuolinen. Myytävänä oli mm. monenlaisia siemensekoitus- ja pellettipusseja, jotka olivat kaupan itsensä pussittamia. Näissä pakkauksissa ei lukenut, millainen ravintosisältö rehulla oli, mistä pieni miinus. Myyjä sanoi, että tiedot ruokien sisällöstä saadaan tarvittaessa selville soittamalla maahantuojalle, mutta positiivisempaa olisi ollut, jos esimerkiksi hyllyn reunassa olisi ollut tarkka selostus pussien sisällöstä. Ruokavalikoimasta jäi kuitenkin positiivinen kuva, ja allekirjoittanut marsuharrastaja ilahtui kovasti tarjolla olleesta Altrominin marsupelletistä, mikä on virallisten marsukasvattajien yleisesti suosittelema merkki. Eläinten olot Myynnissä olleiden jyrsijöiden häkit olivat siistejä, ja niissä oli ilahduttavan paljon virikkeitä. Kanien häkki oli turhan pieni, mutta muilla eläimillä oli tilavat häkit. Hyllyssä tosin oli muutamia turhan ahtaan näköisiä jyrsijäterraarioita, mutta sillä ei varsinaisesti ollut merkitystä, koska niissä ei ollut asukkaita. Häkeissä oli tarjolla piilopaikkoja ja juomapullot olivat puhtaita. Eläimistä saatavilla olevat tiedot ja eläinten alkuperä Lilzoo voitti muut eläinkaupat eläinten alkuperän suhteen: myyjä kertoi, etteivät he ota missään tapauksessa myyntiin tukku- tai ulkomailta tuotuja eläimiä. Kaikki eläimet ovat siis peräisin Suomesta kasvattajilta. Eläimistä saatavat tiedot vaihtelevat aina ei välttämättä aivan tarkkaa syntymäaikaa eläimelle saa tietoon, mutta nyt kaupassa myynnissä olleilla eläimillä oli syntymäajat tiedossa ja osalla jopa paperit. Eläinten sukupuolet olivat myös tiedossa. Lilzoossa annetaan eläinten mukaan OSJH:n laatimat hoito-ohjeet. Palvelu Palvelu oli ystävällistä ja vaikutti asiantuntevalta. + Erittäin laaja ja hyvä valikoima virikkeitä + Useita vaihtoehtoja jyrsijänruokaa + Myytävillä eläimillä virikkeelliset häkit - Hieman ahdas 14

17 Akvaariosoppi Viihtyisyys ja valikoima Akvaariosoppi on isokokoinen, avara eläinkauppa, ja sen puolesta ihan viihtyisä. Valikoimaan olimme pettyneitä: jyrsijätarvikehyllyillä oli runsaasti tyhjää tilaa ja kovin niukasti myytävää. Isoja kanin ja marsun häkkejä oli ihan mukavasti tarjolla, mutta virikkeitä, pikkueläinten asumuksia ja ruokia varsin heikosti. Miinuksena täytyy mainita myös se, että eläinkaupassa myytiin hamsterin pesävanua, joka tunnetusti on haitallista, jopa vaarallista hamstereille. Yleistä viihtyvyyttä vähensi myös suuren akvaarioseinän leväinen ja kasviköyhä ulkonäkö. Jyrsijöiden ruuat Myytävänä oli hyvin pieni valikoima jyrsijöiden siemensekoituksia ja pellettejä. Kyseessä oli eläinkaupan omat sekoitukset. Myynnissä oli joillekin lajeille myös toinen kuivaruokavaihtoehto Akvaariosopin omien sekoitusten lisäksi. Esimerkiksi marsuharrastaja ei tästä kaupasta kunnon rehua eläimelleen saisi: tarjolla oli kaksi marsunruokavaihtoehtoa, joista toinen oli melko kelvotonta siemensekoitusta ja toinen liian rasvaista ja proteiinipitoista (siis lihottavaa) pellettiä. Ruuista oli tarjolla kovin niukasti tietoa niiden sisällöstä, ja ainoastaan vieraalla kielellä. Eläimistä saatavilla olevat tiedot ja eläinten alkuperä Akvaariosopin suurin heikkous oli mielestämme siinä, millaisia tietoja myynnissä olevista eläimistä oli saatavilla, ja mistä eläimet olivat peräisin. Kun kyselimme eläinten tietoja, oli vastaus melkein jokaiseen kysymykseen en tiedä. Eläimet tulevat Akvaariosoppiin tukusta, ja mistä ne tulevat tukkuun, siihen ei osattu vastata muuta kuin luultavasti ulkomailta. Tähän liittyy suuri eettinen ongelma, josta voi lukea lisää sivulla 20 olevasta eläinkauppatoiminnan etiikkaa käsittelevästä artikkelista. Eläimistä ei tiedetty tarkkaa syntymäaikaa, mutta sukupuolet onneksi olivat tiedossa. Eläimille oli saatavilla mukaan hoito-ohjeet. Tosin myyjällä ei ollut oikein selvää tietoa siitä, mistä nämä ohjeet olivat peräisin. Palvelu Palvelu oli ystävällistä. Sitä tultiin tarjoamaan meille pyytämättä. + Avara + Eläimillä oma rauhallinen huone - Tarvike- ja ruokavalikoima niukka - Eläinten alkuperästä ei tietoa - Likaiset juomapullot Eläinten olot Meillä oli jo valmiiksi huonoja kokemuksia Akvaariosopin eläinten oloista. Tällä kertaa saimme yllättyä positiivisesti: eläinten oloja oli selvästi parannettu. Häkit olivat siistejä ja kaikissa niissä oli tarjolla piilopaikat eläimille. Eläimiä ei ollut tungettu liian suuria määriä yhteen häkkiin, poikkeuksena ehkä 100 cm levyiset kanihäkit, joiden ahtaudessa puput elelivät ympärivuorokautisesti. Iso miinus löytyi juomapulloista, joiden sisällä kasvoi vihreää levää. Akvaariosopissa oli eräs positiivinen piirre, jota ei muissa tämän arvostelun kaupoissa ollut: eläimet oli sijoitettu erilliseen huoneeseen, pois hälinän keskeltä. 15

18 Haukun paikka Viihtyisyys ja valikoima Haukun paikka oli tilava, siistin ja viihtyisän näköinen eläinkauppa. Viihtyisyyttä ja positiivista kuvaa lisäsi se, että akvaariot olivat todella hyvin hoidetun näköisiä. Jyrsijöille suunnattu ruoka- ja tavaravalikoima ei ollut aivan niin monipuolinen, kuin olisi voinut toivoa. Varsinkin virikkeitä olisi saanut olla enemmän myynnissä. Valikoimaan kuului todella komean näköisiä, yksityiskohtaisia jyrsijöiden pesäkoppeja, jotka olivat taidokkaita talojen pienoismalleja, eivät mitään tylsän näköistä muoviromua. Tosin pesäkoppien käytännöllisyys mietitytti: niiden pienet, luonnonmateriaaleista tehdyt yksityiskohdat luultavasti jyrsittäisiin aika nopeasti hajalle esimerkiksi hiiren tai gerbiilin käytössä. Eläimiä oli myynnissä todella paljon ja monipuolisesti muihin vertailemiimme eläinkauppoihin verrattuna. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen päättäköön jokainen itse. Asian voisi muotoilla näin: jos haluat itsellesi jonkun tietyn jyrsijän nimenomaan eläinkaupasta, löydät sen todennäköisimmin Haukun Paikasta. Jyrsijöiden ruuat Haukun Paikassa oli ihan hyvän näköinen ruokavalikoima: tunnetusti laadukkaan Supan kuivamuonia myytiin suurista astioista kilohinnalla. Allekirjoittanutta marsuharrastajaa tosin hieman harmitti se, että marsuille ei ollut tarjolla muuta kuin Supaa ja Belloa, jotka sisältävät marsuille sopimattomia eläinperäisiä aineita. Positiivista oli kuulla, että myyntiin on tulossa Teurlings Chinchillaa, joka ilahduttaa paitsi chinchillaharrastajia, myös marsuilijoita, sillä kyseinen pelletti soveltuu marsuille erittäin hyvin. Eläinten olot Haukun Paikan eläimillä oli todella tilavat ja siistit asumukset. Varsinkin entisiin akvaarioihin perustetut pikkujyrsijöiden terraariot olivat erittäin hyvän näköisiä ja kokoisia. Lähes kaikille eläimille oli tarjolla piilopaikat häkeissään ja terraarioissaan, ja juomapullot olivat puhtaita. Muuten kovin myönteistä kuvaa häiritsi kuitenkin se, että lattialle kulkuväylän varrelle oli sijoitettu ilmeisesti tilanpuutteen vuoksi kaksi häkkiä. Toisesta asusti iso lauma marsuja ja toisessa kani, ja niiden ongelmana oli, ettei niille ollut minkäänlaista piilopaikkaa tarjolla. Marsuparat säikkyivät koko ajan häkin vieressä edestakaisin käveleviä ihmisiä, joilta ne eivät päässeet piiloutumaan mihinkään. Joka tapauksessa, näitä paria häkkiä lukuun ottamatta kaupasta jäi sellainen kuva, että eläinten olot ovat varsin mallikelpoisessa kunnossa. Plussana mainittakoon myös se, että gerbiili- ja rottaterraarioihin oli laitettu lappu, jossa luki laumaeläin. On hyvä, että tällainen tieto annetaan ostajalle, ettei hän ryhtyisi ostamaan esimerkiksi yksinäistä gerbiiliä. Myyjä kertoi, että kaupan eläimillä on kerran viikossa tuoreruokapäivä ja niitä pyritään totuttelemaan käsittelyyn. Eläimistä saatavilla olevat tiedot ja eläinten alkuperä Oli positiivista saada tietää, että Haukun Paikassa pyritään aina hankkimaan myytävät eläimet kasvattajilta, mielellään vieläpä papereiden kera. Haukun paikka on myös kasvattanut itse osan gerbiileistä ja marsuista. Pienenä miinuksena oli kuitenkin se, että välillä eläinkauppa hankkii myyntieläimiä Ruotsin tukuista, jos kasvattajilta ei myyntieläimiä saa. Tätä eettisesti epäilyttävää toimintaa kuitenkin lievittää se, että Haukun Paikalla on oma maahantuonti, joten eläimet eivät kulje kauppaan monen mutkan kautta, ja myyjillä on niiden alkuperä selvillä. Erittäin positiivista oli myös se, että ulkomailta tuodut eläimet käytetään terveystarkastuksessa ennen myyntiin viemistä, ja myös kotimaisia eläimiä tarkistutetaan kokeneilla jyrsijäkasvattajilla. Tämä antaa jonkinlaisia takeita siitä, että tästä kaupasta ostaja ei saa mukaansa sairasta eläintä. Eläinten sukupuolet ja syntymäajat olivat tiedossa. Haukun Paikasta eläimen mukaan saa OSJH:n laatimat hoito-ohjeet. Palvelu Palvelu oli ystävällistä ja reipasta. + Tilava ja erittäin siisti + Eläimistä tarkat tiedot saatavilla + Siemensekoituksia saa kilotavarana - Häkkejä kulkureitillä 16

19 Kuva: Anna Takkinen Haukun Paikan siistit terraariot aiheuttivat meissä ihastusta. Ja ehkä hieman hilpeyttäkin, koska terraarioihin oli jätetty vedenalaista tunnelmaa luovat akvaarioiden taustakuvapaperit paikoilleen. Häkkien, kuivikkeiden ja heinien hintaja laatuvertailua Hintavertailun kohteeksi otimme muutamia tuotteita, joita oli myynnissä kaikissa kolmessa liikkeessä. Hinnoissa näytti olevan paikoin aika runsaastikin vaihtelua. Isot häkit olivat jokaisessa kaupassa melko kalliita tiettävästi ainakin Oulun Mustista ja Mirristä on bongattu 120 x 60 cm häkkejä hintaan 49, eli puolet halvemmalla kuin tämän vertailun eläinkaupoista. MörttiRöpöstä mainittakoon, että Haukun paikassa ei myyty varsinaista MörttiRöpöä, vaan vastaavanlaista tuotetta. Akvaariosopissa ja Lilzoossa myytiin Olympia-merkkistä laadukasta, isolastuisen näköistä purua ja Haukun paikassa puristamatonta, mutta pienempilastuista purua. Akvaarion purusäkeistä löytyi hieman jotain homeen näköistä. Heinän tarjonnassa oli isoja eroja: Akvaariosopista sai heinää vain pikkupusseissa, mutta heinä oli laadukkaan näköistä, ja pussin kyljessä jopa luki, mistä heinä on peräisin. Haukun paikassa plussaa oli se, että sieltä sai kokonaisia heinäpaaleja, mikä tietää rahan säästöä pikkupussien osteluun verrattuna. Heinä olisi tosin saanut olla hieman pienikortisempaa ja vihreämpää. Lilzoossa myytiin heinää pienissä paperipusseissa, mikä oli siitä huono asia, ettei pussin läpi nähnyt, millaista heinä oli. Essi Saloranta ja Anna Takkinen Kauppa Akvaariosoppi Haukun paikka 60 x 120 cm Miniduna Mörtti Puru Heinä häkki (tai vastaava) (tai vastaava) 98 56,50 4 kg = 9,95 4 kg = 6,50 1 kg = pussillinen (4 kg?) = 9,90 15 kg = 30 Lilzoo kg = 8,90 15 kg = pussillinen = 2 pussillinen = 2, paali = 8 1 kg = 1,40 4 kg = 4,70 pussillinen = 2

20 Kani- ja jyrsijäharrastajat shoppailijoina Mitä mieltä mahtavat kani- ja jyrsijäharrastajat olla eläinkaupoista? Millaisin perustein he hankkivat itselleen lemmikkieläimiä? Näitä asioita kyseltiin näyttelyvierailta OSJH:n viime näyttelyssä nimettömällä lomakkeella. Kyselyyn vastasi 30 kani- ja jyrsijäharrastajaa. Näin pienestä otoksesta ei voida tietenkään mennä tekemään mitään yleistyksiä, mutta katsotaanpa kuitenkin, mikä oli kyselyn tulos. Eläin halutaan ostaa kasvattajalta tai toiselta jyrsijäharrastajalta Kyselystä kävi selvästi ilmi, että lähes kaikki haluaisivat ostaa kaninsa tai jyrsijänsä kasvattajalta tai toiselta harrastajalta, ei eläinkaupasta. Kaikkien vastanneiden mielestä ostopaikalla on merkitystä. Ainoastaan yksi vastaajista oli laittanut eläinkaupan ostopaikakseen. Eläimen terveys ja tieto sen alkuperästä ovat tärkeitä Lomakkeessa kysyttiin, että minkälaisia vaatimuksia eläimen tulee täyttää, että vastaaja suostuisi eläimen ostamaan. Ehdottomasti tärkein asia oli terveys: yhtä vastaajaa lukuunottamatta kaikki olivat sitä mieltä, että vähääkään sairasta eläintä ei suostuisi ostamaan. Myös sitä pidettiin tärkeänä, että myyjä osaa kertoa eläimen sukupuolen, ja että eläimen alkuperä on tiedossa. Näitä asioita vaativat yli kaksi kolmasosaa vastaajista. Tarkan Tästä kuviosta näkyy, kuinka moni vastaajan mielestä että ostettavan eläimen tulee täyttää tietty vaatimus. Terveyttä vaadittiin eniten, halpaa hintaa vähiten. 18

21 Tästä kuviosta ilmenee, kuinka moni kyselyyn vastanneista henkilöistä suosii mitäkin eläinkauppaa ostaessaan eläimille ruokaa tai tarvikkeita. syntymäpäivän tietäminen oli vaatimuksena noin joka toiselle vastaajista. Yhtä moni oli myös tukkueläinten ostoa vastaan. Vähemmän tärkeinä asioina pidettiin sitä, että eläimellä olisi paperit sitä vaati joka kolmas kyselyyn vastaaja. Kaikkein vähiten tärkeältä vaikutti oli se, että eläimen hinta olisi halpa. Vain joka kymmenes vastaaja oli sitä mieltä. Tämä on hyvä merkki, koska eläintä ei todellakaan kannata ostaa hinnan perusteella. Jos haluaa päästä halvalla, ei ole luultavasti valmis kattamaan eläimen hoito-, ruokinta- ja eläinlääkärikuluja. Lilzoo, Musti ja Mirri sekä Haukun Paikka suosituimmat eläintarvikekaupat Kyselyssä udeltiin, mistä vastaajat ostavat eläimilleen ruokaa ja tarvikkeita. Lilzoo osoittautui vastanneiden keskuudessa suosituimmaksi sekä ruoka- että tarvikekauppana. Toisiksi eniten ruokakauppana suosittiin Haukun Paikkaa, kun puolestaan tarvikeostosten suhteen toiselle sijalle tuli Musti ja Mirri. Käytettyjen tarvikkeiden ostaminen muilta harrastajilta oli melko suosittua. Kouluarvosana muutamalle eläinkaupalle Kyselyssä pyydettiin kouluarvosanaa, eli arvosanaa 4 10 muutamalle eläinkaupalle. Arvosanat vaihtelivat huimasti, mutta kun niille laski keskiarvon, oli kisa melko tasaväkinen. Musti ja Mirri, Lilzoo, Haukun Paikka ja Eläintarvike Sisi saivat arvosanan 8. Akvaariosopin keskiarvoksi jäi 7. Hyvän eläinkaupan ominaisuuksia Vastaajia pyydettiin kertomaan omin sanoin, millainen on hyvä eläinkauppa. Monet olivat sitä mieltä, että eläinkaupassa pitää olla hyvä valikoima ja halvat hinnat tätähän me yleensä vaadimme miltä tahansa kaupalta. Muutamien mielestä eläinkaupassa ei saisi myydä lainkaan eläimiä, vaan ainoastaan ruokia ja tarvikkeita. Pari vastaajaa sen sijaan toivoi, että eläimiä olisi paljon myynnissä. Myyjien asiantuntemusta ja ystävällisyyttä toivottiin. Melko monet mainitsivat, että eläinkaupassa eläimillä pitää olla hyvät olot. Essi Saloranta 19