Kuinka poistat ummehtuneen hajun kuivista Dodon sulista

Transkriptio

1 Kuinka poistat ummehtuneen hajun kuivista Dodon sulista Haukion kala julkaisuja

2 Kuinka poistat ummehtuneen hajun kuivista Dodon sulista on tärkeä, aikaisemmin suomeksi julkaisematon museologinen opaskirja. Dodon sulista huolehtiminen on tätä nykyä ensiarvoisen tärkeätä - kustantaja toivookin, että tämän kirjan myötä kaikki suomalaisissa kotikokoelmissa olevat Dodon sulat tulevat jatkossa hyvin hoidetuiksi. Eräissä yhteyksissä on vihjattu, että tämän teoksen lukeminen ei olisi hyödyllistä (Aku Ankka tarina Kukkia ja Mehiläisiä, julkaistu teoksessa Aku Ankan Juhlasarjat 6, Hämeenlinna 1996, ss ). Kustantaja haluaa ilmaista vastalauseen tätä Tupu, Hupu ja Lupu Ankan ilmaisemaa vihjailua vastaan. kustantaja - 2 -

3 Ummehtuneisuus aiheutuu siitä, että tavaroita säilytetään sisällä pimeässä. Nykypäivänä kaikki Dodon (Raphus cucullatus) sulat ovat vähintään 330 vuotta vanhoja, ja useimpia niistä on säilytetty pitkään sisällä pimeässä. Viimeisen kerran elävä Dodo tavattiin vuonna Dodoja asui aikanaan Mauritiuksella. Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Intian valtameressä sijaitsevan saaren aivan 1600-luvun alussa. Jo ensimmäisellä vierailulla Mauritiuksella hollantilaiset kiinnittivät huomiota omituiseen lintuun, ja antoivat sille nimeksi Dodoor (laiskimus, kuhnus). Eräät lähteet väittävät, että nimi tuli portugalin sanasta doudo (tyhmä, yksinkertainen). Suomessa linnun nimeksi on vakiintunut englannista lainattu Dodo

4 Mauritiuksella vieraili pääasiassa hollantilaisia ja portugalilaisia laivoja, joten sulkakauppa oli näiden maiden kauppahuoneiden hallussa. Kauppaa käytiin kuitenkin pääasiassa Lontoossa, jonne sulkien ja lihan lisäksi tuotiin myytäväksi myös eläviä lintuja. Sir Hamon L Estrange kertoo muistelmissa hämmästyneensä suuresti vuonna 1632, kun vastaan Lontoon kadulla oli tullut kalkkunan kaltainen outo lintu. Taluttaja oli sanonut sitä Dodoksi. Vielä enemmän hän hämmästyi, kun Dodo söi kiviä! Mauritiuksella vierailleet merimiehet olivat myös ihmetelleet Dodon ruokailutapoja. Nimi saattaa tulla juuri kivien syönnistä. Myöhemmin biologit ovat selittäneet, että Dodolla on ilmeisesti ollut suuri kivipiira ruoansulatusta varten

5 Merimiesten kertomusten mukaan Dodot kalastivat rannalla kävellen eli kala oli niiden pääasiallista ruokaa. Myös nokan muoto viittaisi tähän. Yllä oleva kuva konservoidusta Dodon päästä on Oxfordissa sijaitsevasta Ashmolen museosta. Kuten huomaamme, Dodon pää oli lähes sulaton. Rannoilla tepsuttelevat, lentokyvyttömät Dodot olivat helppoa riistaa. Niinpä sulkien markkina-arvo romahti hyvin nopeasti. Sukupuuttoon kuoleminen vuonna 1681 ei - 5 -

6 juurikaan auttanut tilannetta. Vasta vuonna 1848 ilmestynyt Stricklandin ja Melvillen teos The Dodo and Its Kindred nostivat jälleen sulkien arvoa. Sulkien arvo nousi huimasti kun Lewis Carroll mainitsi linnun suositussa kirjassaan Liisa ihmemaassa (1865). John Tennielin kuvitusta Liisan seikkailuihin

7 Nyt ummehtuneisuuden poistolle tuli todella kysyntää. Poissa olivat 1700-luvun ylenkatsovat vuodet, kun esimerkiksi Ashmolen museo oli vuonna 1755 päättänyt hävittää hallussaan olleen Dodon. Ummehtuneisuus sulista poistetaan parhaiten tuulettamalla. On kuitenkin huolehdittava, ettei tuuletuspaikka ole liian aurinkoinen tai liian kostea. Liika aurinko tai valo ylipäätään haalistuttaa sulkien värit. Jos värit haalistuvat, niin sulka on menettänyt ne lopullisesti. Värien palauttaminen ennalleen ei onnistu mitenkään. Liika kosteus on sulalle vaaraksi, tosin ei niin nopeasti kuin auringon. Kastuminen ja kuivaminen vuoronperään haurastuttavat sulan rakennetta, ja lopulta se murenee olemattomiin

8 Muistakaa tomuttaa sulkanne aika ajoin mikäli säilytätte niitä näkyvillä! Ok Jyväs-Ainola Haukipudas 2001