Kokemuksia tuotantotilojen valaistuksesta kotieläintiloilla

Transkriptio

1 TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 2/2011 (629) RAKENTAMINEN Kokemuksia tuotantotilojen valaistuksesta kotieläintiloilla Tutkija Sakari Alasuutari, TTS Kyselyn vastaajista 67 prosenttia oli tuotantorakennuksensa valaistukseen tyytyväinen. Eniten toivottiin lisävaloa ulkotiloihin. Kuvat: Sakari Alasuutari Valaistus on tärkeä osa ihmisten ja eläinten hyvinvointia. Uusia tuotantorakennuksia suunniteltaessa pyritään saavuttamaan myös hyvä valaistustaso. Uudet rakennukset ovat useimmiten niin korkeita, että valaisinten huolto tuo omat haasteensa. Kaikki valaisimet eivät myöskään toimi tuotantorakennusten haastavissa olosuhteissa toivotulla tavalla. Miten 2000-luvulla kotieläintiloja rakentaneet kokivat onnistuneensa näiden ja monien muiden valaistukseen liittyvien haasteiden edessä. TTS selvitti Maatalouskoneiden tutkimussäätiön rahoittamana nykypäivän tuotantorakennusten valaistustekniikkaa. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa valaistustarpeesta tuotantorakennuksissa, valaistuksen järjestämisen vaihtoehdoista sekä valaistuksen vaatimasta energiantarpeesta ja valaistuksessa käytettävän energian säästömahdollisuuksista. Hankkeessa tehtiin uusille 2000-luvulla rakennetuille kotieläintiloille kyselytutkimus, jossa kartoitettiin nykyisiä valaistusratkaisuja ja selvitettiin viljelijöiden tyytyväisyyttä nykytilanteeseen. Kyselyssä tiedusteltiin vastaajilta mm. erilaisia kokemuksia tuotantotilojen valaistuksesta. Tavoitteena oli saada selville, mihin oltiin tyytyväisiä ja mitkä tekijät aiheuttivat mahdollisesti ongelmia. Minkälaisia käytännön ratkaisuja oli käytössä muun muassa valaisinten huoltamiseen ja puhdistamiseen? Kuka valaistuksen oli suunnitellut ja oliko siihen asianomainen päässyt vaikuttamaan? Miten luonnonvalon saantiin oli kiinnitetty huomiota? Entä tuleeko hehkulamppujen poistuminen aiheuttamaan ongelmia? Kyselyitä lähetettiin yhteensä 1996 kappaletta ja vastauksia saatiin 176. Kyselyssä kysyttiin rakennukseen ja valaistukseen liittyviä teknisiä tietoja, mutta myös valaistukseen liittyviä kokemuksia ja mielipiteitä. Vastausten tuotantosuuntapainotuksista näkyi, että valtaosa viime vuosien investoin-

2 neista on tehty nautatiloille. Vastanneista tiloista yli puolet oli maitotiloja ja lähes kolmannes naudanlihantuotantotiloja. Siipikarjatilojen osuus yhteensä oli 7,4 prosenttia ja sikatilojen 3,4 prosenttia. Muutamilla tiloilla oli myös yhdistelmätuotantoa. Seuraavat vastaukset on kooste kaikilta 176 vastaajalta, eikä tuloksia ole jaoteltu vastaajien tuotantosuunnan mukaan. Yleinen tyytyväisyys tuotantotilojen valaistukseen Kyselyssä tiedusteltiin omaa mielipidettä riittävästä valon määrästä oikeissa paikoissa tuotantorakennuksessa työskentelyä varten. Vastaajista 67 prosenttia oli valaistukseen tyytyväinen. Eniten (14 % vastaajista) toivottiin lisävaloa ulkotiloihin. Sekä konehalliin että eläintiloihin toivoi 7 % vastaajista lisää valoa. Myös rehutilat ja lypsyasemat todettiin joissakin vastauksissa turhan pimeiksi paikoiksi, joissa lisävalaistus olisi paikallaan. Ulkovalaistus Kyselyssä kartoitettiin vielä tarkemmin maatilojen ulkovalaistusta. Kysyttiin valaisintyypeistä, valon säädöistä ja valaisinten sijainnista erikseen kulkureiteillä, oviaukoissa, pihan työskentelypisteissä ja piha-alueen yleisvalaistuksessa. Kooste kyselyn tuloksista on esitetty taulukossa 1. Piha-alueen kulkureiteillä halogeenivalot ovat yleisimpiä. Seuraavaksi on noussut jo energiansäästölamput, ja seuraavina tulevat elohopea- ja hehkulamput. Jonkin verran on käytössä myös suurpainenatrium- ja monimetallilamppuja. LED-valaisimet ovat vielä aivan marginaalisia ulkovalaistuksessa. Kyselyn mukaan pihapiirin kulkureiteistä 8,6 % ei ollut valaistu lainkaan. Oviaukkojen yleisin valaisintyyppi on energiansäästölamput, mutta yleisiä ovat myös hehkulamput ja halogeenit. Muita lampputyyppejä on ovenpielissä selvästi harvemmassa. Kolmannes pihapiirin työskentelypisteiden valaistuksesta hoidetaan halogeenivalaistuksella. Myös suurpainenatrium- ja elohopealamppuja on tähän käytössä, mutta hehkulamppuja ei enää juurikaan. Kyselyn vaihtoehtojen ulkopuolelta mainittiin lisäksi loistelamput pihan työpisteiden valoina. Piha-alueen yleisvalaistus hoidetaan pääsääntöisesti joko elohopealampuilla, energiansäästölampuilla tai suurpainenatriumlampuilla. Kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti, että piha-alueella ei ole yleisvalaistusta. Valokatkaisin on yleisin tapaa säätää valoja, päällä tai pois päältä. Kuitenkin liiketunnistin on yhtä yleinen varsinkin kulkureiteillä ja oviaukoissa. Hämäräkytkin puolestaan tulee enemmän kuvaan mukaan etenkin työskentelypisteissä ja pihan yleisvalaistuksen säätämisessä. Kellokytkintä myös käytetään jonkin verran pihan yleisvalaistuksen yhteydessä. Ulkovalaisimet on sijoitettu yleensä rakennusten seiniin, oviaukkoja valaisemaan käytännössä näin lähes aina. Piha-alueen yleisvalaisin on kuitenkin lähes yhtä usein sijoitettu pylvääseen. Erillisessä pylväässä olevia valaisimia on käytössä myös pihan työskentelypisteissä ja kulkureiteillä. Siirrettäviä valaisintelineitä tai niin kutsuttuja puutarhavalaisimia on maatilojen ulkovalaistuksessa kyselyn mukaan käytössä varsin vähän. Kyselyssä kartoitettiin myös maatilojen ulkovalaistusta. Seinään kiinnitetty, liiketunnistimella varustettu halogeenivalaisin oli kulkureittien yleisin valaisutapa. Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden maatilojen ulkovalaistuksen toteutustapa. Ulkovalaistus Kulkureitit Oviaukot Työskentelypisteet pihalla Piha-alueen yleisvalaistus Valaisintyyppi, % halogeeni 31,9 22,7 33,3 9,0 elohopea 11,2 3,6 16,2 28,8 suurpainenatrium 4,3 3,6 18,9 14,4 monimetalli 4,3 1,8 9,0 6,3 hehkulamppu 11,2 26,4 3,6 9,9 energiansäästölamppu 26,7 37,3 7,2 20,7 led 1,7 0,0 0,9 0,9 ei valaistu 8,6 4,5 10,8 9,9 Valon säätö, % valokatkaisin 36,6 44,1 64,8 56,5 hämäräkytkin 19,4 12,7 17,6 32,6 kellokytkin 2,2 2,9 2,2 9,8 liiketunnistin 41,9 40,2 15,4 1,1 Valaisimen sijainti, % seinässä 83,0 98,3 87,0 52,0 pylväässä 16,0 1,7 10,0 45,0 siirrettävä teline 0,0 0,0 3,0 1,0 puutarhavalaisin 1,0 0,0 0,0 2,0 2

3 Eläintilan valoisuus Kyselyssä pyydettiin vastaajan näkemystä, onko hänen mielestään eläimillä riittävästi valoa. Vastaajista lähes kaikki, 97 %, oli sitä mieltä, että eläimillä oli tarpeeksi valoa. Muutamat kuitenkin kommentoivat, mistä he päättelivät eläinten tarvitsevan lisää valoa. Arveltiin muun muassa lehmien kiimattomuuden johtuvan liiasta hämäryydestä. Puolet navetan lampuista kerrottiin toisaalta olevan rikki ja uusien lamppujen olevan jo tilauksessa. Toisessakin vastauksessa kritisoitiin loistelamppujen kestämättömyyttä: Eivät kestä 5 vuotta kauempaa. Toinen valaisinremontti jo suunnitelmissa. Parissa vastauksessa todettiin, että kun itsekään ei tahdo nähdä, niin eivät varmaan eläimetkään. Myös ruokintapöydän valaistusta moitittiin muutamassa vastauksessa riittämättömäksi. Tapaturmia hämärässä Tuotantotiloissa ja ulkona sattuneilta, heikosta valaistuksesta johtuvilta tapaturmilta vastaajat olivat välttyneet. Vain parista kompastelusta mainittiin. Häikäisystä Kyselyssä kysyttiin, esiintyikö tuotantotiloissa keinovalaistuksen aiheuttamaa häikäisyä. Vastaajista 93 % mukaan häikäisyä ei esiintynyt. Niiden mukaan, jotka totesivat, että häikäisyä esiintyy, ylivoimaisesti yleisin syy oli halogeenivalot. Halogeenilamppuja oli käytössä mm. ulkovalaisimina seinissä ja konehallin valoina. Häikäisyä oli huomattu myös valvontakameroiden yhteydessä. Valvontahuoneesta eläintilaan katsoessa saattoi esiintyä häikäisyä. Otsalamppu Kyselyssä selvitettiin otsalampun käytön yleisyyttä maataloustöissä. Kysyttiin, käyttikö vastaaja otsalamppua satunnaisesti tai säännöllisesti töitä tehdessään. Vastaajista 38 % kertoi käyttävänsä vähintään satunnaisesti, eli otsalamppu oli todettu käteväksi avuksi hyvin moninaisiin töihin. Yleisimpiä töitä olivat ehkä kaikenlaiset koneenkorjaus- ja huoltotyöt, varsinkin maastossa, koneiden rasvaus, työkoneiden asennukset ja remontti- ja rakennustyöt. Otsalamppu oli todettu hyväksi myös rehujen siirtoon ja rehustukseen liittyvissä tehtävissä, yleensä tarkkuutta vaativissa töissä sekä kaikissa töissä valaistusalueen ulkopuolella, missä kä- Piha-alueen yleisvalaistus hoidetaan kyselyn mukaan yleensä joko elohopealampuilla, energiansäästölampuilla tai suurpainenatriumlampuilla. Ulkovalaisimet on useimmiten sijoitettu rakennusten seiniin, oviaukkoja valaisemaan käytännössä näin lähes aina. Kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti, että piha-alueella ei ole yleisvalaistusta. Otsalamppu on maatiloilla ahkerassa käytössä. Vastaajista lähes 40 prosenttia ilmoitti käyttävänsä otsalamppua vähintään satunnaisesti. Yleisimpiä töitä, missä otsalamppu oli todettu hyväksi apuneuvoksi, olivat erilaiset koneenkorjaus- ja huoltotyöt, työkoneiden asennukset ja remonttija rakennustyöt. Otsalamppu oli todettu hyväksi yleensä kaikissa tarkkuutta vaativissa töissä valaistusalueen ulkopuolella, missä kädet täytyi olla vapaina. 3

4 det täytyy olla vapaina. Otsalamppua käytettiin myös muun muassa iltatarkastuksilla, sorkkahoidossa ja kellarissa käydessä. Otsalamppua käytettiin myös ulkona liikkumiseen, missä kulkureittejä ei ollut muuten valaistu. Mainittiinpa otsalampun olevan käytössä talviaikaan navettatöissä jatkuvasti. Lippalakin led-valot oli huomattu myös näppäräksi lisävaloksi. Mukana kulkeva valaistus Otsalampun käytön lisäksi haluttiin selvittää, oliko mukana kulkevalla valaistuksella korvattu kiinteää valaistusta. Mukana kulkeva valaistus ei ollut aivan yhtä yleistä kuin otsalampun käyttö, mutta kuitenkin 24 % ilmoitti, että liikuteltavalla valaistuksella oli korvattu kiinteää valaistusta. Yleisin tapa oli käyttää hyväksi traktorin valoja esimerkiksi koneen korjauksissa ja rehuvarastossa. Taskulamppuja ja kannettavia led-valaisimia oli myös käytössä. Käyttö oli pitkälti samantyyppistä kuin otsalampullakin, ehkä kuitenkin satunnaisempaa eikä niin etukäteen suunniteltua. Satunnaisiin ja äkillisiin tehtäviin pimeässä turvauduttiin kannettaviin lamppuihin, kun taas tiedossa olevaan pimeässä työskentelyyn, missä tarvittiin molempia käsiä, otettiin käyttöön otsalamppu, mikäli sellainen oli käytettävissä. Kyselyn mukaan neljännes vastaajista oli korvannut kiinteää valaistusta liikuteltavalla valolla. Yleisin tapa oli käyttää hyväksi traktorin valoja mm. koneen korjauksissa ja rehuvarastoissa. Taskulamppuja ja kannettavia LED-valaisemia oli myös käytössä. Vastaajista 82 prosenttia ilmoitti, että hehkulamppujen poistuminen ei aiheuta ongelmia. Kuitenkin energiansäästölamppujen hidasta syttymistä myös moitittiin, ja varsinkin kylmässä nopeasti syttyviä lamppuja jäätiin kaipaamaan. Monet myös kertoivat, että osa energiansäästölampuista ei sovi vanhojen valaisimien kupujen sisään ja koko valaisin on näin uusittava. Hehkulamppujen poistuminen EU-direktiivi poistaa perinteiset hehkulamput kaupoista EU:n alueella vaiheittain vuodesta 2009 alkaen, ja EU-asetuksen myötä elohopeahöyrylamppujen markkinoille saattaminen tulee kielletyksi vuonna Kyselyssä kysyttiin, aiheuttavatko nämä muutokset ongelmia tuotantotilojen valaistuksessa. Vastaajista 82 prosenttia ilmoitti, että muutokset eivät aiheuta ongelmia, mutta 18 prosentin mielestä ongelmia oli tiedossa. Monet kertoivat, että osa energialampuista ei sovi vanhojen valaisimien kupujen sisään ja koko valaisin on näin uusittava. Energiansäästölamppujen hidasta syttymistä myös moitittiin. Varsinkin kylmässä nopeasti syttyviä lamppuja jäätiin kaipaamaan. Tapaturmavaarakin mainittiin tässä yhteydessä. Kalliiden energiansäästölamppujen heikko kestävyys tuotantotiloissa mainittiin useammassa vastauksessa. Valaistuksen säädön sanottiin hankaloituvan. Energiansäästölamppujen ei kerrottu toimivan valonsäätimissä, ei edes säädettävinä ostetut lamput. Kustannusten sanottiin kaiken kaikkiaan nousevan, kun on hankittava korvaavia valaisimia; pelkät lamppujen vaihdot eivät riitä. Muutamia elohopealamppuja sanottiin jouduttavan vaihtamaan kuivureissa, rehuladoissa ja ulkovalaisimissa. Erikseen vielä kysyttiin, oliko lamppujen rikkoutumisiin varauduttu. Käytännössä kaikki kertoivat, että lamppuja oli varastossa. Myös hehkulamppuja oli jonkin verran hamstrattu. Vinkkinä loistevalaisimista kerrottiin, että tuotantotiloissa kannattaa pyrkiä valaisimiin, joihin kaikkiin käy samanlainen lamppu. Näin vältytään monien, erilaisten lamppujen varastoinnista. Onko valaistusta jouduttu lisäämään? Kyselyssä kysyttiin, onko turvallisuuden, ilkivallan tai häirinnän vuoksi jouduttu lisäämään valaistusta. Aivan tuntematonta tämä varautuminen ei ollut. Vastaajista 13 % kertoi, että valaistusta oli jouduttu lisäämään. Turvallisuus mainittiin syyksi muutamassa vastauksessa. Tämän tarkemmin ei syitä eritelty. Kerrottiin myös, että ei vielä ole tarvinnut turvautua lisävalaistukseen. Eli tiettyä varuillaan oloa oli aistittavissa. Valaistuksen energian kulutus Kyselyssä tiedusteltiin, oliko tilalla mahdollista seurata valaistuksen energian kulutusta. Yleensä tähän ei ole varauduttu, mutta yhdeltä lypsykarjatilalta saatiin myöntävä vastaus. Energian kulutuksen valaistukseen kerrottiin tilalla olevan kwh vuodessa. Tarkempaa tietoa ei ole kuitenkaan siitä, mikä kaikki valaistus tähän lukuun sisältyy. Laskettaessa kyselyyn vastanneiden lypsykarjatilojen (97 kpl) keskimääräistä eläintilan valaistukseen kuluvaa energiaa ilmoitettujen käyttöaikojen ja valaisinten tehojen perusteella saatiin 4

5 Kyselyn vastaajista 13 prosenttia kertoi, että oli joutunut lisäämään tuotantorakennustensa valaistusta turvallisuuden, ilkivallan tai häirinnän vuoksi. Korkealla olevien valaisinten huoltotyöt ja lamppujen vaihdot olivat 67 prosentin mielestä ongelmallisia. Traktorin etukuormain oli yleisin tapa päästä ylös. Etukuormainta ei kuitenkaan ole tarkoitettu henkilönostimeksi, eikä sitä sen vuoksi voi missään nimessä suositella ihmisten nosteluun. Sen sijaan esimerkiksi trukkihaarukkaan sopiva henkilönostokori antaa jo huomattavasti paremman turvan korkealla työskentelylle. tulokseksi aivan samoin kwh eli 20 MWh. Kyselyaineistoon perustuvasta valaistuksen energiankulutuksesta on julkaistu TTS tutkimuksen tiedote: 6/2010 (625). Ikääntymisen vaikutus valontarpeeseen Ihmisen näkökyky heikkenee iän myötä. Tarkan näön näköpiste siirtyy kauemmaksi, sopeutuminen valaistusvoimakkuuksien vaihteluihin hidastuu, häikäisyn haittavaikutuksen voimistuvat ja hämäränäkökyky heikkenee. Valontarve 40-vuotiaalla on kaksinkertainen ja 60-vuotiaalla jo kymmenkertainen verrattuna 20-vuotiaaseen. Kyselyssä tiedusteltiin, oliko havaittu ikääntymisen myötä valontarpeen lisääntyneen tuotantotiloissa työskennellessä. Vastaajien ikää ei ole tiedossa, mutta 23 % vastaajista kertoi kokeneensa iän myötä tarvitsevansa enemmän valoa. Korkealla olevat valaisimet Jos valaistusjärjestelmäksi oli valittu monimetallilamput tai suurpainenatriumlamput, valaisinten ripustuskorkeus oli keskimäärin 5 5,5 metriä, korkeimmat olivat 9 metrissä. Loistelamppujen ripustuskorkeus oli keskimäärin 3,3 metrissä. Kyselylomakkeella tiedusteltiin, miten korkealla oleva lamppu vaihdetaan ja onko siinä ongelmia. Vastaajista 33 % ilmoitti, ettei valaisimien kanssa ole ongelmia, vaikka huoltotoimet tehtiinkin esimerkiksi traktorin etukuormaimesta käsin. Menetelmään oli ilmeisesti jo niin totuttu, ettei sitä pidetty ongelmallisena. Etukuormainta ei kuitenkaan ole tarkoitettu henkilönnostimeksi, eikä sitä sen vuoksi voi missään nimessä suositella ihmisten nosteluun. Kaksi kolmesta vastaajasta koki korkealla olevien valaisinten huoltotyöt ja lamppujen vaihdot ongelmallisiksi. Ulkovalaisinten huolto vielä menetteli, mutta navetan sisällä olevien lamppujen huoltoa pidettiin vaikeana. Kerrottiin suoraan, että yhden palaneen valaisimen vuoksi ei hommaan ryhdytä eikä hankita kalustoa paikalle. Varsinkin eläinten eristäminen ja liukkaus koettiin ongelmaksi. Aina tarvittiin kaksi ihmistä lamppujen vaihtoon. Yksin ei tehtävään voinut ryhtyä. A-tikkailla päästiin yleensä huoltamaan loistevalaisimia, mutta tässäkin 5

6 Navetan valaistukseen vaikuttavat myös seinien ja katon väri. Kyselyn vastaajista suurin osa kertoi navetassa pintojen olevan vaaleita, valoa heijastavia ja helposti puhdistettavia. Aikaisemmin ehkä likaantumisen vuoksi suosittiin tummia seinäpintoja. Eri aikakausien erilainen navettasuunnittelu näkyy oheisissa kuvissa. Parsinavetta on valmistunut 1980-luvun alussa ja pihatto otettu käyttöön vuonna tarvittiin toinen pitämään alla olevia eläimiä silmällä. Etukuormain mainittiin yleisimmin apuvälineeksi. Toisaalta tuli myös esille, että painavilla koneilla ei voinut ajaa joka paikassa lantaritilöiden päälle, vaikka kone navettaan olisi sopinutkin. Varsinaista henkilönostinta myös käytettiin. Usein tämä oli kuitenkin lainattava konevuokraamosta. Myös kurottajat ja saksilavat olivat käytössä. Lisäksi lamppuja kerrottiin vaihdettavan mm. parsien päältä, irtolankkujen päällä seisten tai pienkuormaimen kauhasta palotikkaiden avulla. Kyselyssä mukana olleet navetat olivat osin vielä niin uusia, että lamppuja ei ollut vielä vaihdettu. Vastauksissa paistoi osin turhautumista. Tikapuilla valaisinten luo pitää kiivetä, mutta jää vaihtamatta, kun loisteputken ja sytyttimen vaihdollakaan eivät valot ala toimia. Suojakupujen kiinnitysmekanismien kerrottiin myös olevan kiusallisen pieniä ja särkyvän helposti. Valaisinten luo pitäisi nousta muulloinkin kuin vain silloin, kun lamppu on palanut. Navettailma on tunnetusti hyvin pölyistä ja valaisimet likaantuvat nopeasti. Likainen valaisin ei enää valaise. Navetassa ei enää ole niin valoisaa, kuin suunnittelija alun perin on suunnitellut. Korkealla sijaitsevat valaisimet vähentävät entisestään motivaatiota niiden puhdistamiseen. Maito- ja naudanlihatiloilla valaisimet olivat keskimäärin selvästi korkeammalla kuin sika- ja siipikarjatiloilla. Tämä näkyi myös lamppujen puhdistusaktiivisuudessa. Kyselyn mukaan lypsykarjanavetoissa ja nautakasvattamoissa noin 75 % vastaajis- 6

7 Kyselyn mukaan uusissa navetoissa arvostetaan luonnonvaloa. Yhä useammin korkeisiin tuotantorakennuksiin tehdään suuret päätyikkunat, jonka kautta valoa pääsee pitkälle rakennukseen. Oheisissa kuvissa on uuden navetan pääty ulkoa ja sisältäpäin kuvattuna. ta puhdistaa navetan valaisimet vain tarvittaessa. Vastaajista 14 % ilmoitti puhdistavansa valaisimet kerran vuodessa. Yhdessä vastauksessa ilmoitettiin puhdistettavan valaisimet kerran kuukaudessa. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyse 2,5 metrin korkeudella olevista loistelampuista. Toisin sanoen nykyaikaisissa navetoissa korkealla olevien valaisinten huoltamisesta ja puhdistamisesta tulee helposti ongelma, jos tehtävään ei ole etukäteen varustauduttu. Asian voi tosin ratkaista myös toisin. Yhdessä vastauksessa todettiin, että eläintilan valaistus on suunniteltu niin, että lamppujen vaihtamiset onnistuvat. Katon harjalla oli leveästi valokatetta, minkä lisäksi avoin ruokintapöytä yhdellä seinällä antoi runsaasti luonnonvaloa myös tilan keskiosaan. Kaikki valaisimet oli voitu asentaa seinille, joiden huoltamiseen riittivät tavalliset tikkaat. Eläintilan pintamateriaalien vaikutus valaistukseen Hyvään valaistukseen vaikuttaa myös tilan seinien ja katon väri. Kyselyssä kysyttiin, oliko tuotantotilojen pintamateriaaleissa mietitty niiden vaikutusta valoisuuteen. Asia oli hyvin tiedossa. Vastaajista 71 % ilmoitti, että materiaalien valintaan oli vaikuttanut niiden vaikutus valoisuuteen. Suurin osa kertoi pintojen olevan vaaleita, valoa heijastavia ja helposti puhdistettavia. Kerrottiin muun muassa betoniin sekoitetun valkoista sementtiä, jolloin oli saatu vaaleampaa betonia kuin normaalisti. Toisaalta tuli vastaan esimerkki, missä valaisutehoa oli 7

8 Hinta 8,20 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L , ISSN (Painettu), ISSN (Verkkojulkaisu), Oy Fram Ab, Vaasa 2011 viljelijä itse ProAgria meijerin/teurastamon edustaja sähkösuunni elija laitetoimi aja joku muu viljelijä ja suunni elija viljelijä ja laitetoimi aja suunni elija ja laitetoimi aja viljelijä, suunni elija ja laitetoimi aja Kaavio 1. Tuotantorakennusten valaistuksen suunnittelusta vastanneet tahot % valaistussuunnitelmista ylimitoitettu siltä varalta, kun maalaamattomat pinnat kuitenkin tummuvat, mikä ei kuulosta kovin järkevältä tavalta. Myönnettiin myös suoraan, että valitut ruskeat seinät olivat olleet huono ratkaisu. Valaistuksen suunnittelu Tuotantorakennusten valaistuksen suunnittelu on käynyt yhä vaativammaksi. Kyselyssä haluttiin selvittää, kuka tai mikä taho tänä päivänä suunnittelee isojen tuotantoyksiköiden valaistuksia. Yhteenveto suunnittelijoista on kaaviossa 1. Suurimman osan valaistuksista oli suunnitellut sähkösuunnittelija (42,9 %). Joka viidennen oli suunnitellut suunnittelija ja viljelijä yhdessä (20 %) tai viljelijä itse (19,4 %). Eli edelleen yllättävän usein viljelijä itse suunnittelee tuotantotilansa valaistuksen. Laitetoimittaja oli suunnitellut valaistuksen 3,4 % kohteista. Laitetoimittaja ja viljelijä yhdessä olivat suunnitelleet 2,9 % kohteista. Meijerin tai teurastamon edustaja oli suunnitellut lähinnä sikaloiden ja lintu- hallien valaistuksia. Jonain muuna suunnittelutahona ilmoitettiin mm. rakennuksen suunnittelija, rakennusmestari, sähköurakoitsija sekä sähköasentaja yhdessä valaisinmyyjän kanssa. Erikseen vielä kysyttiin, oliko viljelijä päässyt vaikuttamaan valaistuksen suunnitteluun. Vastaajista lähes kaikki (97 %) ilmoitti päässeensä vaikuttamaan. Oli myös kuitenkin toteamus, että jos olisi hoksannut ja osannut, niin olisi tehty jokin asia toisin. Luonnonvalo Luonnonvaloa arvostettiin kyselyn mukaan korkealle nimenomaan navetoissa. Lintuhalleja tämä asia ei niinkään koskettanut. Suuret ikkunat mainittiin useimmin, 60 % vastauksista, joiden kautta luonnonvaloa saadaan sisätiloihin. Ikkunapinta-alaa oli pyritty kasvattamaan mahdollisimman suureksi. Yhä useammin korkeisiin rakennuksiin tehdään myös suuret päätyikkunat, joiden kautta valoa tulee myös pitkälle keskelle rakennusta. Erilaisia valokatteita oli myös paljon käytössä. Kyselyn kohteista 26,4 % oli jonkinlainen valokate tuomassa lisävaloa. Valokatetta oli harjalla tai katon lappeilla. Isot kennolevyikkunat saattoivat kiertää koko seinän matkalla rakennuksen kahden puolen. Verhoseinät mainittiin myös luonnonvalonlähteinä. Vastauksista kahdeksan koski verhoseinäistä rakennusta. Avonaisia katonharjoja tai seiniä, jossa oli ruokintapöytä, oli 8 % vastanneista. Isoilla ikkunoilla, valopäädyillä, valokatteilla, valoharjoilla, valokennolevyillä, verhoseinillä ja kokonaan avonaisilla rakenteilla voidaan tehokkaasti säästää navetoissa valaistukseen kuluvaa energiaa. Suomenkin olosuhteissa puoli vuotta, huhtikuusta syyskuuhun, luonnonvaloa on saatavissa aamupäivästä iltapäivään eläinten kannalta riittävästi ilman lisävalaistusta. Tämä kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. TTS - TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), Rajamäki, puh. (09) Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI Rajamäki, Finland tel asiakaspalvelu@tts.fi 8