MENETTELYOHJE SUURTEN TUOTANTOELÄINTEN LOPETUKSESTA TULIPALOJEN TAI MUIDEN ONNETTOMUUKSIEN YHTEYDESSÄ

Transkriptio

1 OHJE LSAVI/22/ /2014 Lounais-Suomi MENETTELYOHJE SUURTEN TUOTANTOELÄINTEN LOPETUKSESTA TULIPALOJEN TAI MUIDEN ONNETTOMUUKSIEN YHTEYDESSÄ 1. YLEISTÄ Tässä ohjeessa on esitelty eri viranomaisten vastuita suurten tuotantoeläinten lopetuksesta tulipalojen tai muiden onnettomuuksien, kuten sortumien yhteydessä, sekä esitelty Elintarviketurvallisuusviraston antamat ohjeet tuotantoeläinten lopettamisesta, jotka perustuvat eläinten lopettamisesta annettuun lainsäädäntöön. Lisäksi ohjeessa on esitelty joitakin turvallisuusnäkökohtia eläinten lopettamispaikan järjestämiseksi. Suurten tuotantoeläinmäärien lopetuksesta, menetelmästä tai sen suorittamisesta tulipalon tai muun onnettomuuden sattuessa ei ole annettu yksityiskohtaisia ohjeita, sen sijaan eläinsuojelua koskevassa lainsäädännössä on annettu säädökset eläinten lopettamisesta ja käytettävistä menetelmistä yksittäistapauksissa. Liitteissä 2 ja 3 on esitelty eläinten lopettamismenetelmät ja niiden soveltuvuudesta onnettomuustilanteissa eri eläimille. Poikkeustapauksissa, kuten onnettomuustilanteessa syrjäisessä paikassa, jossa pätevää henkilöstöä ja asianmukaisia välineitä ei voida tuoda eläinten luokse, kaikkien hyvinvointisäännösten noudattaminen voisi pidentää eläinten kärsimystä. Siksi on eläinten edun mukaista jättää hätälopetus tiettyjen lopetusasetuksen (Euroopan Unionin neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009) säännösten soveltamisen ulkopuolelle. Lopetusasetuksella säädetään eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä ja sitä sovelletaan myös joukkolopetuksiin ja seuraavilta osin myös hätälopetuksiin: Eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana. Alan toimijoiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet erityisesti sen varmistamiseksi, että eläimille tarjotaan fyysinen mukavuus ja suoja erityisesti pitämällä ne puhtaina ja sopivassa lämpötilassa sekä estämällä niitä kaatumasta tai liukastumasta eläimiä suojellaan loukkaantumiselta eläimiä käsitellään ja säilytetään niin, että niiden normaali käyttäytyminen otetaan huomioon eläimissä ei näy merkkejä vältettävissä olevasta kivusta, pelosta tai epänormaalista käyttäytymisestä eläimet eivät joudu pitkään kärsimään ravinnon tai veden puutteesta eläimiä estetään olemasta vältettävissä olevassa vuorovaikutuksessa niiden hyvinvointia haittaavien muiden eläinten kanssa. Eläinsuojelulain (247/1996) 14 :n 2 momentissa on säädetty yleisestä ilmoittamisvelvollisuudesta: LOUNAIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Turun päätoimipaikka fax Itsenäisyydenaukio 2 kirjaamo.lounais@avi.fi PL 22, Turku

2 2/11 Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille. 2. YHTEISTOIMINTA TULIPALO- TAI ONNETTOMUUSTILANTEESSA Onnettomuustilanteen johtaminen ja toiminnan yhteensovittaminen Tulipaloissa tai muissa onnettomuuksissa pelastustoiminnan johtaja vastaa pelastustoiminnan johtamisesta ja suoritettavista toimenpiteistä onnettomuuspaikalla. Pelastustoiminnan johtajana toimii useimmissa tapauksissa päivystävä palomestari tai päivystävä päällikkö. Suurissa onnettomuustilanteissa tilannepaikalle perustetaan pelastustoiminnan johtamisen tueksi esikunta, jossa työskentelee pelastustoiminnan johtajan lisäksi eri viranomaisia ja muita yhteistyötahoja. Esikunta voidaan perustaa onnettomuuspaikalla johtokeskusajoneuvoon, johon kutsutaan yhteistyöviranomaisia tai muita tahoja toiminnan yhteensovittamiseksi. Maatalouden tuotantolaitosten tulipaloissa esimerkiksi eläintenpitäjä, poliisi tai eläinlääkäri kutsutaan johtokeskukseen. Yleisperiaatteen mukaan tilannetta johtaa se viranomainen, jonka toimialaan tilanne kuuluu. Tulipaloissa ja muissa onnettomuustilanteissa johtovastuu on pelastusviranomaisella. Pelastuslain (379/2011) 35 :ssä on säädetty pelastustoiminnan johtamisesta yhteistoimintatilanteissa: Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, tilanteen yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja. Yleisjohtaja vastaa tilannekuvan ylläpitämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta. Eri toimialojen yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuudessaan edistävät onnettomuuden tai tilanteen seurausten tehokasta torjuntaa. Onnettomuuspaikalle saapuvan yhteistyötahon tulee ilmoittautua pelastustoiminnan johtajalle. Liite 1 sisältää muistilistan tilanteen aikaisesta yhteistoiminnasta. Eläinlääkärille ilmoittaminen ja paikalle kutsuminen Eläinsuojan tai eläinten muuten ollessa tulipalon tai muun onnettomuuden kohteena, tulee tapahtumasta ilmoittaa ensisijaisesti kunnaneläinlääkärille ja toissijaisesti päivystävälle eläinlääkärille, jotta tämä voi lähteä paikalle toimimaan tarvittaessa lopetuspäätöksen tekijänä tai asiantuntijana. Pelastuslain 33 :n mukaan pelastuslaitoksen tehtävänä on laatia hälytysohje. Ohjeessa voidaan tarpeen mukaan määritellä myös eläinlääkärin hälyttäminen tulipalo- tai onnettomuuspaikalle. Lopetus ja hätälopetus Eläintenpitäjällä tai toiminnanharjoittajalla on ensisijainen vastuu eläinten hyvinvoinnista. Lopetusasetuksen 19 artiklan perusteella vastuu eläimen hätälopetuksesta on ensisijaisesti eläinten pitäjällä, jonka on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin eläinten lopettamiseksi mahdollisimman pian. Mikäli eläintenpitäjä ei pysty organisoimaan hätälopetusta, voi mm. kunnaneläinlääkäri tai poliisi ryhtyä eläinsuojelulain 44 :n perusteella toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällöin ensisijaisesti kunnaneläinlääkäri ja toissijaisesti poliisi voi tehdä päätöksen eläimen lopettamisesta. Eläinsuojelulain (247/1996) 32 :ssä on annettu yleiset määräykset eläinten lopettamisesta, jonka mukaan:

3 3/11 Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Eläimen saa lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään. Liitteessä 4 on esitelty eläintautivalmiussuunnitelman mukaiset tuotantoeläinten tainnutus- ja ampumiskohdat. Hätätapauksessa eläinsuojelulain 33 e :n mukaan Eläimen kärsimyksen pitkittymisen estämiseksi ja jos 32 :ssä tarkoitettuja lopetusmenetelmiä ei ole mahdollista käyttää tai jos eläintä ei saada kiinni, se voidaan lopettaa myös muulla tavalla, kuitenkin niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Tulipalotilanteessa poliisi vastaa mm. alueen eristämisestä, teiden sulkemisesta ja tarvittaessa alueella olevan väestön varoittamisesta. Poliisi voi lopettaa riista- tai tuotantoeläimen ampumalla poliisilain (872/2011) 2 luvun 16 :n perusteella. Onnettomuustilanteissa poliisi ei ole kuitenkaan ensisijainen tuotantoeläimen lopetuksesta vastaava viranomainen, vaan vastuu eläimen lopettamisesta on ensisijaisesti eläintenpitäjällä tai kunnaneläinlääkärillä. Mikäli tulipalotilanteessa joudutaan lopettamaan eläimiä ampumalla, poliisi vastaa alueen eristämisestä poliisilain (872/2011) 2 luvun 8 :n 1 momentin perusteella. Eläinten lopettamisessa voidaan käyttää apuna riistanhoitoyhdistyksiä tai paikallisia metsästysseuroja eläintenpitäjän tai viranomaisen apuna. Näiden hälyttäminen on tarkoituksenmukaista hoitaa SRVA-yhteyshenkilöiden (suurriistavirka-apu) kautta (riistaweb) sen jälkeen, kun poliisin ja riistanhoitoyhdistysten SRVA -sopimukset on tältä osin päivitetty. Tulipalo- tai muussa onnettomuustilanteessa pelastustoiminnan johtaja toimii kuitenkin tilanteen yleisjohtajana, jolloin eläinten lopettamisesta tai sen aloittamisesta on aina neuvoteltava ja sovittava pelastustoiminnan johtajan kanssa. Lopetuspaikan järjestämisessä pelastuslaitos voi tukea eläintenpitäjää, poliisia tai muuta viranomaista järjestämällä lopetuspaikalle esimerkiksi valaistuksen, antaa kantoapua eläinten siirtämiseen tai muuta tilanteessa tarvittavaa tukea. Loukkaantuneiden ja kuolleiden eläinten siirtäminen ja hävittäminen Eläintenpitäjän on tarvittaessa varauduttava järjestämään onnettomuuspaikalle eläinkuljetusajoneuvoja, joilla terveiden, loukkaantuneiden tai kuolleiden eläinten kuljetus voidaan järjestää. Kunnaneläinlääkäri tai poliisi voi eläintenpitäjän ollessa estynyt eläinsuojelulain 44 :n nojalla määrätä em. toimenpiteet suoritettavaksi kiireellisinä toimenpiteinä. Elävien ja kuolleiden eläinten kuljetus on järjestettävä erikseen. Märehtijöiden osalta Suomessa on erikseen järjestetty raatokeräily, josta löytyy lisätietoa Elintarviketurvallisuusviraston verkkosivuilta, Loukkaantuneen eläimen kuljettaminen voi vaatia eläinlääkärin arvion eläimen kuljetuskuntoisuudesta. Elite-tietojärjestelmästä on saatavilla tiedot alueella olevista eläinkuljetusajoneuvoista. Järjestelmään on kirjattu tiedot minkä eläimen kuljetukseen ne sopivat ja ajoneuvon eläimille tarkoitettu lattiapinta-ala, jonka perusteella on mahdollista arvioida ajoneuvon

4 4/11 kuljetuskapasiteettia. Viranomaiset voivat saada nämä tiedot käyttöönsä oman alueensa aluehallintovirastosta. Eläintenpitäjän vastuulla on onnettomuuden jälkitoimet, joihin kuuluu mm. kuolleiden eläinten hävittäminen. Kuolleet eläimet voidaan hävittää toimittamalla ne esim. lihaluujauhoa valmistavalle laitokselle. Mikäli eläimet eivät kelpaa tähän tarkoitukseen, voidaan eläimet haudata maahan. Muutamat kaatopaikat ottavat vastaan kuolleita eläimiä. Mikäli eläimet haudataan maahan, on toiminnanharjoittajan hankittava toimenpiteeseen lupa kunnan ympäristöterveydenhuollosta. Toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista vastaa eläintenpitäjä. 3. LOPETTAMISPAIKAN JÄRJESTELYT Pelastustoiminnan johtajan tehtävänä on pelastuslain 35 :n perusteella yhteen sovittaa toimintaa onnettomuuspaikalla. Päätös eläinten lopettamisesta, sen aloittamisesta ja lopetuspaikan järjestämisestä on tehtävä yhteistyössä eläintenpitäjän, poliisin, pelastustoimen ja eläinlääkärin kanssa. Eläinten lopettaminen on suunniteltava ja suoritettava siten, ettei siitä aiheudu vaaraa lopetuksen suorittajalle tai muulle onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä olevalle henkilölle. Eläimet tulee tarvittaessa ohjata erilliselle rajatulle alueelle, jossa ampuminen voidaan suorittaa turvallisesti. Mikäli lopetus suoritetaan ampumalla, toimenpiteestä vastuussa olevan on suositeltavaa määrätä erillinen ammunnan johtaja, jonka tehtävänä on vastata siitä, että ampuminen tapahtuu turvallisesti, oikein ja eläinsuojelulain edellyttämällä tavalla. Ampumapaikka on mahdollisuuksien mukaan valittava ja järjestettävä siten, että ampuminen voi tapahtua ylhäältä alaspäin. Mahdolliset kimmokkeet on pyrittävä estämään. Ampumisesta ei saa aiheutua myöskään vaaraa pelastustoimen henkilöstölle tai muille onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleville. Liitteessä 5 on eläinsuojeluasetuksen (396/1996) tarkemmat säädökset koskien suurten tuotantoeläinten lopettamista sekä sairaan tai vahingoittuneen eläimen siirtämistä. Ilkka Horelli Johtaja Tapio Palmu Yksikön päällikkö, läänineläinlääkäri Ohjeen valmisteluun on lisäksi osallistunut Lounais-Suomen aluehallintovirastosta läänineläinlääkäri Tea Ahtelo. Poliisihallitus on antanut ohjeeseen lausuntonsa, joka on huomioitu ohjeen laadinnassa.

5 5/11 LIITE 1 Muistilista yhteistoiminnasta Pelastustoiminnan johtaja: 1. Ilmoittaa onnettomuudesta eläintenpitäjälle, kunnaneläinlääkärille ja poliisille sekä tarvittaessa kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle onnettomuudesta, mikäli ilmoitusta ei ole tehty muun viranomaisen tai tahon toimesta. 2. Määrittää eläinten lopettamispaikan yhteistyössä eläintenpitäjän, poliisin ja eläinlääkärin kanssa. 3. Sopii alueen eristämisestä ja väestön varoittamisesta yhteistyössä poliisin kanssa. 4. Sopii tiedottamisesta. Eläintenpitäjä: 1. Huolehtii eläinten hyvinvoinnista onnettomuustilanteen aikana. 2. Päättää ensisijaisesti eläinten lopettamisesta. Sopii eläinten lopettamistoimenpiteiden suunnittelusta ja aloittamisesta yhdessä pelastustoiminnan johtajan, poliisin ja eläinlääkärin kanssa. 3. Pyytää tarvittaessa poliisin kanssa riistanhoitoyhdistystä tai metsästysseuraa avuksi SRVA-yhteyshenkilöiden kautta, mikäli eläimiä joudutaan lopettamaan ampumalla. 4. Sopii tarvittaessa ammunnanjohtajasta yhdessä poliisin kanssa. 5. Huolehtii loukkaantuneiden tai kuolleiden eläinten poiskuljettamisesta ja hävittämisestä. Poliisi: 1. Eristää onnettomuustilanteesta syntyvän vaara-alueen ja varoittaa tarvittaessa alueen väestöä. 2. Eristää tarvittaessa eläinten lopettamiseen käytettävän alueen. 3. Kunnaneläinlääkärin ollessa estynyt, tekee tarvittaessa päätöksen eläinten lopettamisesta kuultuaan onnettomuuspaikalla olevaa eläinlääkäriä asiantuntijana, pelastustoiminnan johtajaa ja eläintenpitäjää. Poliisi voi yksittäistapauksessa lopettaa eläimen tai pyytää virka-apua SRVA:lta eläinten lopettamiseen. Kunnaneläinlääkäri (virka-aikana tai päivystävänä eläinlääkärinä): 1. Avustaa tarvittaessa eläintenpitäjää eläinsuojelussa, eläinten poiskuljettamisessa ja tarvittavissa jatkotoimenpiteissä. 2. Toimii onnettomuustilanteessa eläinsuojelun ja eläinten lopettamisen asiantuntijana. 3. Tekee tarvittaessa päätöksen eläinten lopettamisesta. 4. Antaa määräyksen eläinten lopettamisesta kuultuaan poliisia. Mikäli päivystävä eläinlääkäri ei ole kunnan virkasuhteessa, hän ei voi tehdä edellä mainituissa kunnaneläinlääkäriä koskevissa asioissa hallintopäätöksiä, mutta päivystävä eläinlääkäri toimii onnettomuustilanteessa asiantuntijana.

6 6/11 LIITE 2 LOPETTAMISTAVAT TUOTANTOELÄINLAJIKOHTAISESTI Luettelossa on mainittu vain ne lopettamistavat, jotka soveltuvat suurten eläinmäärien lopetukseen. Märehtijät Lävistävä pulttipistooli (pelkkä tainnuttaminen) Isku päähän. Saa käyttää vain alle 5 kg painoisille karitsoille ja kileille Sika Lävistävä pulttipistooli (pelkkä tainnuttaminen) Isku päähän. Saa käyttää enintään 5 kg painoisille porsaille Siipikarja (ei koske sileälastaisia lintuja, joita ovat esim. strutsi, emu ja nandu) Lävistävä (tai iskevä) pulttipistooli Niskanmurto (manuaalista niskanmurtoa ei saa käyttää eläimiin, joiden elopaino on enemmän kuin kolme kiloa. Mekaaninen niskanmurto on sallittu ainoastaan enintään 5 kg painavalle siipikarjalle) Isku päähän, sallittu enintään 5 kg painavalle siipikarjalle Strutsi, emu ja nandu Lävistävä pulttipistooli (pelkkä tainnuttaminen) Poro Lävistävä pulttipistooli (pelkkä tainnuttaminen) Hevonen Lävistävä pulttipistooli (pelkkä tainnuttaminen)

7 7/11 LIITE 3 LOPETTAMISMENETELMÄT Pulttipistooli Pulttipistoolilla (lävistävä ja iskevä) aiheutetaan eläimelle aivovaurio, minkä jälkeen eläimen kuolema varmistetaan verenlaskulla katkaisemalla eläimen kaulavaltimo. Lävistävä pulttipistooli Lävistävä pulttipistooli aiheuttaa iskun ja pultin tunkeutumisen seurauksena vakavan ja peruuttamattoman vaurion aivoissa. Se on pelkkä tainnutusmenetelmä, joten vaatii mahdollisimman pian kuoleman varmistavan menettelyn. Menetelmä soveltuu teurastukseen, joukkolopetukseen sekä muihin lopetuksiin. Keskeiset parametrit, jotka pitää kirjata toimintaohjeistoon: Ampumiskohta ja -suunta Pultin asianmukainen nopeus, ulostulopituus ja läpimitta eläimen koon ja lajin mukaan Enimmäisaika (s) tainnutuksesta verenlaskuun/lopetukseen Iskevä pulttipistooli Iskevä pulttipistooli aiheuttaa aivoihin tunkeutumattoman pultin iskun seurauksena vakavan vaurion aivoissa. Se on pelkkä tainnutusmenetelmä, joten vaatii mahdollisimman pian kuoleman varmistavan menettelyn. Menetelmää käytettäessä on varottava kallon murtumista. Menetelmä soveltuu märehtijöille ainoastaan teurastettaessa ja sitä saa käyttää vain märehtijöihin, joiden elopaino on alle 10 kg. Siipikarjan, kanien ja jänisten osalta menetelmä soveltuu teurastukseen, joukkolopetukseen sekä muihin lopetuksiin. Keskeiset parametrit, jotka pitää kirjata toimintaohjeistoon: Ampumiskohta ja -suunta Pultin asianmukainen nopeus, läpimitta ja muoto eläimen koon ja lajin mukaan Käytetyn panoksen voimakkuus Enimmäisaika (s) tainnutuksesta verenlaskuun/lopetukseen Tuliase ja ammus Tuliase ja ammus aiheuttavat iskun ja yhden tai useamman ammuksen tunkeutumisen seurauksena vakavan ja peruuttamattoman vaurion aivoissa. Eläintä on ammuttava aivoihin. Mikäli eläintä ei saada pidettyä kiinni tai paikoillaan, on eläin lopetettava siten, että se kuolee mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Menetelmä soveltuu teurastukseen, joukkolopetukseen sekä muihin lopetuksiin. Keskeiset parametrit, jotka pitää kirjata toimintaohjeistoon: Ampumiskohta Panoksen teho ja kaliiperi Ammustyyppi Niskanmurto Niskanmurto aiheuttaa niskan manuaalisen tai mekaanisen venytyksen ja väännön seurauksena aivojen verenkierron estymisen ja hapenpuutteen. Menetelmää saa käyttää siipikarjalle, jonka elopaino on enintään 5 kg. Menetelmä soveltuu teurastukseen, joukkolopetukseen sekä muihin lopetuksiin. Niskanmurtoa ei saa käyttää rutiinimenetelmänä, vaan ainoastaan silloin, kun ei ole käytettävissä muita tainnutusmenetelmiä. (Lopetusasetuksen suomenkielisessä versiossa on käännösvirhe edellisen lauseen kohdalla jonka mukaan niskanmurtoa ei saa käyttää teurastamoissa rutiinimenetelmänä). Menetelmää ei saa käyttää teurastamoissa muutoin kuin tainnuttamisen varamenetelmänä. Kukaan henkilö ei saa lopettaa manuaalisella niskanmurrolla enempää kuin 70 eläintä päivässä. Manuaalista niskanmurtoa ei saa käyttää eläimiin, joiden elopaino on enemmän kuin 3 kiloa.

8 8/11 Isku päähän Päähän annettu luja ja tarkka isku aiheuttaa vakavan vaurion aivoissa. Menetelmää saa käyttää vain enintään 5 kg painaville porsaille, karitsoille, kileille, kaneille, jäniksille, turkiseläimille sekä siipikarjalle. Menetelmä soveltuu teurastukseen, joukkolopetukseen sekä muihin lopetuksiin. Menetelmää ei saa käyttää rutiinimenetelmänä, vaan ainoastaan silloin, kun ei ole käytettävissä muita tainnutusmenetelmiä. Menetelmää ei saa käyttää teurastamoissa muutoin kuin tainnuttamisen varamenetelmänä. Kukaan henkilö ei saa lopettaa iskulla päähän enempää kuin 70 eläintä päivässä. Keskeinen parametri, joka pitää kirjata toimintaohjeistoon: Iskun voima ja kohta. Kuolettava ruiske Eläinlääkettä sisältävä ruiske aiheuttaa tajunnan ja tuntemiskyvyn menetyksen ja sitä seuraavan kuoleman. Menetelmä soveltuu muihin lopetuksiin kuin teurastukseen. Keskeiset parametrit, jotka on kirjattava toimintaohjeistoon: Ruiskeen laatu Hyväksyttyjen lääkkeiden käyttäminen

9 9/11 LIITE 4 ELÄINTAUTIVALMIUSSUUNNITELMAN MUKAISET TAINNUTUS JA AMPUMISKOHDAT ERI ELÄIMILLE Naudan tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 1. Naudan tainnutuskohta on päälaen ja silmien keskivälissä olevan kuvitellun viivan puolivälissä. Vasikan tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 2. Vasikalla tähdätään hieman alemmaksi kuin naudalla (aivojen yläosa ei ole vielä kehittynyt). Vasikan tainnutuskohta on hieman päälaen ja silmien keskivälissä olevan kuvitellun viivan puolivälin alapuolella. Sarvettoman lampaan ja vuohen tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 3. Sarvettoman lampaan ja vuohen tainnutuskohta on pään korkein kohta. Sarvellisen lampaan ja vuohen tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 4. Sarvellisen lampaan ja vuohen tainnutuskohta on heti sarvien keskellä kulkevan harjanteen takana.

10 10/11 Kilin ja karitsan tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 5. Kilin ja karitsan tainnutuskohta on hieman päälaen ja silmien keskivälissä olevan kuvitellun viivan puolivälin alapuolella. Sian tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 6. Sian tainnutuskohta on 2,5 cm silmien tason yläpuolella. Karjun tainnutuskohta on noin 5 cm silmien tason yläpuolella kallon keskiviivan sivussa. Hevosen tainnutus- ja ampumiskohta Kuva 7. Hevosen tainnutuskohta on silmästä vastakkaisen puolen korvaan kulkevien kuviteltujen linjojen leikkauspisteen yläpuolella.

11 11/11 LIITE 5 Eläinsuojeluasetuksessa (396/1996) on annettu tarkempia säädöksiä suurten tuotantoeläinten lopettamisesta. Keskeiset säädökset koskien suurten tuotantoeläinten lopettamista: 30 Yleiset vaatimukset Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Lopettamisen suorittavalla henkilöllä tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Lopetettavaa eläintä on pidettävä kiinni tai sen liikkumista on rajoitettava muulla sopivalla tavalla siten, että eläin säästyy lopettamisessa kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Lopetettavaa eläintä ei saa ripustaa ennen lopettamista, eikä sen raajoja saa sitoa. Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään. 33 Tuotantoeläimet Nisäkäs- tai lintulajeihin kuuluva tuotantoeläin, turkiseläintä lukuun ottamatta, saadaan lopettaa ainoastaan ampumalla taikka sähkövirtaa tai hiilidioksidia käyttämällä. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan lisäksi lopettaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella tai murtamalla alle kolme kiloa painavan eläimen niska nopeasti ja tehokkaasti. Sen lisäksi, mitä 1 3 momentissa säädetään, saadaan eläin lopettaa eläinlääkärin toimesta asianmukaista nukutusainetta käyttämällä. Jos se on eläintautien vastustamiseksi tai diagnostisoimiseksi välttämätöntä, voidaan tuotantoeläin eläinlääkärin luvalla ja valvonnassa lopettaa myös muulla kuin edellä tässä pykälässä säädetyllä lopetusmenetelmällä. 34 Lopettaminen hätätapauksessa Hätätapauksessa, eläimen kärsimyksen pitkittymisen estämiseksi ja jos edellä 32 tai 33 :ssä tarkoitettuja keinoja ei ole mahdollista käyttää tai jos eläintä ei saada kiinni, se voidaan lopettaa myös muulla kuin edellä säädetyllä tavalla, kuitenkin niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. 35 Lopetettavan sairaan tai vahingoittuneen eläimen siirtäminen Sairas tai vahingoittunut tuotantoeläin saadaan siirtää muualle lopetettavaksi tai teurastettavaksi vain, jos eläimen kuljetus tai käsittely kuljetusta varten ei aiheuta sille lisäkärsimystä. Vakavasti sairas tai vahingoittunut hevonen, nautaeläin tai muu vastaava suurehko eläin saadaan kuljettaa muualle lopetettavaksi tai teurastettavaksi vain eläinlääkärin luvalla.