Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä erityisvaliokunta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä erityisvaliokunta TYÖASIAKIRJA rahanpesusta Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä erityisvaliokunta Esittelijä: Salvatore Iacolino DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 SISÄLTÖ I Johdanto: asiakirjan aihealue ja tavoite II Rahanpesu: määritelmä, yleiset menetelmät ja torjuntavälineet III Kansainvälinen säädöskehys IV Unionin välineet rahanpesun torjumiseksi V Joidenkin jäsenvaltioiden ratkaisuja VI Loppusuositukset I Johdanto: asiakirjan aihealue ja tavoite Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä erityisvaliokunta on päättänyt laatia kolme työasiakirjaa, joista yksi käsittelee järjestäytynyttä rikollisuutta, toinen korruptiota ja kolmas rahanpesua. Työasiakirjojen pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia väli- ja loppumietinnöt. Esittelijän tavoitteena on käsitellä tässä työasiakirjassa rahanpesua ja arvioida sen levinneisyyttä jäsenvaltioissa ja Euroopan unionissa sekä tutkia mahdollisia lainsäädäntökeinoja kyseisen ilmiön torjumiseksi ja lopettamiseksi. Työasiakirjassa hyödynnetään arvokkaita tietoja, jotka on saatu valiokuntamme järjestämien rahanpesua käsittelevien julkisten kuulemisten ja tutustumiskäyntien yhteydessä. II Rahanpesu: määritelmä, yleiset menetelmät ja torjuntavälineet Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä rahanpesun määritelmästä. Rahanpesuna voidaan kuitenkin pitää kaikkia toimia, joilla pyritään peittämään laittoman pääoman todellinen alkuperä ja osoittamaan sen olevan peräisin laillisista lähteistä, jolloin pääoma on helpompi sijoittaa uudelleen lailliseen talouteen. Todellisuudessa ilmiöön liittyy piirteitä, jotka jäävät usein huomaamatta. Yhtäältä laittomien rahavirtojen määrää on hankala arvioida, koska niiden laiton alkuperä pyritään yleensä peittämään. Toisaalta rahanpesumenetelmät ovat jatkuvasti monimutkaisempia ja läpinäkymättömämpiä. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi jo vuonna 1996, että rahanpesuun liittyvien varojen osuus oli maailmanlaajuisesti katsottuna 2 5 prosenttia silloisesta BKT:stä 1. Sittemmin Yhdistyneiden kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava järjestö (UNODC) on arvioinut, että laittomasta toiminnasta peräisin olevan rahan osuus on 3,6 prosenttia (eli noin miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoden 2009 tason mukaisesti) koko maailman BKT:stä ja rahanpesuun liittyvien maailmanlaajuisten rahavirtojen osuus noin 2,7 prosenttia (eli noin miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoden 2009 tason mukaisesti) 2. 1 Sama luku esitetään Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston laatimassa asiakirjassa Reference Guide to Anti-Money Laundering and Combating the Financing of Terrorism (2006), joka on saatavilla osoitteessa 2 Luvut perustuvat UNODC:n julkaisuun Estimating illicit financial flows resulting from drug trafficking and other transnational organized crimes - Research report (2011), joka on saatavilla osoitteessa Lisäksi PE v /13 DT\ doc

3 Luvut ovat hälyttäviä, koska kyseiset summat ovat pois talouden kehittämisestä ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä 1. Rahanpesu liittyy järjestäytyneelle rikollisuudelle tyypilliseen toimintaan (huumekauppa, asekauppa, ihmiskauppa, salakuljetus, kiristys ja niin edelleen) ja usein myös korruptioon, veropetoksiin ja veronkiertoon. Rahanpesu käsittää yleensä kolme vaihetta: 1) laittomasta toiminnasta saatujen varojen (tavallisesti käteisvarojen) sijoittaminen (placement) rahoitusjärjestelmään 2) pääoman laittoman alkuperän peittäminen (layering) erilaisia menetelmiä käyttäen 3) varojen liittäminen normaaliin talousjärjestelmään (integration) sen jälkeen, kun niitä ei voida enää mitenkään yhdistää aiempaan rikolliseen toimintaan. Tämän asiakirjan liitteessä esitellään joitakin yleisimpiä rahanpesumenetelmiä. Nykyaikaisemmissa menetelmissä käytetään apuna pankkeja ja muita rahoituslaitoksia (muun muassa vakuutuslaitoksia sekä valuutanvaihto- ja rahansiirtopalveluja) ja veroparatiiseihin ja/tai vankkumattoman pankkisalaisuuden maihin tehdyistä sijoituksista saadaan usein myös voittoa. Erityisen kehittyneitä ovat sellaiset rahanpesumenetelmät, joissa hyödynnetään kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita: markkinoilla siirretään päivittäin niin suuria rahasummia, että rahanpesuun liittyvät maksutapahtumat joita toteutetaan saman päivän aikana useita ja eri markkinoilla saattavat hyvinkin jäädä huomaamatta 2. Laittoman rahan pesu on todellakin mahdollista, ja rikolliset voivat yhtä lailla luottaa siihen, että pankit, vakuutuslaitokset, rahoituksen välittäjät ja alan muut ammattilaiset tekevät heidän kanssaan yhteistyötä (joko tietoisesti tai tiedostamattaan). Yhtäältä on varauduttava siihen, että rikollisjärjestöt hyödyntävät sinänsä laillisia talouden mekanismeja laittomiin tarkoituksiinsa. Toisaalta taas on torjuttava kaikenlainen "valkokaulustyöntekijöiden" ja rikollisten välinen yhteistyö, joka mahdollistaa rahanpesun. Asianosaisten alojen ammattilaiset on velvoitettava noudattamaan asianmukaista huolellisuutta niin asiakkaidensa kuin omien työntekijöidensä ja kaikkien liikekumppaniensa (kuten tavarantoimittajien, ulkopuolisten avustajien ja muiden tahojen) tunnistamisessa, jotta palautetaan mieliin Euroopan komission ja Eurostatin yhteinen tutkimus, jossa esitetään vain alustava ja osittainen analyysi ja joka perustuu varsinaisten tuomioiden sijasta ennemmin ilmoituksiin epäilyttävistä rahansiirroista. Tutkimus Money laundering in Europe - Report of work carried out by Eurostat and DG Home Affairs (2010) on saatavilla osoitteessa 1 Komission jäsen Algirdas Šemeta totesi 23. tammikuuta 2013 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, että veropetosten ja veronkierron arvo on Euroopan unionissa tällä hetkellä noin tuhat miljardia euroa, minkä seurauksena jokaiselta unionin kansalaiselta jää vuosittain saamatta noin euroa. Noillakin varoilla voitaisiin edistää talouskasvua ja yhteiskunnan hyvinvointia. 2 Arvioiden mukaan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla siirretään päivittäin noin miljardin dollarin arvosta rahaa. On kuitenkin todettava, että pestyn rahan siirtäminen rahoitusmarkkinoille tapahtuu useimmiten rahanpesuprosessin väli- tai loppuvaiheessa, koska mahdollisia rikoskumppaneita lukuun ottamatta hyväksytyt välittäjät eivät todennäköisesti ottaisi vastaan käteistä rahaa (jonka alkuperän peittäminen on kuitenkin laittoman rahan haltijan tärkein päämäärä). DT\ doc 3/13 PE v01-00

4 rikollisten soluttautumisyritykset voitaisiin torjua kokonaan 1. Euroopan komission teettämän tutkimuksen 2 mukaan jäsenvaltioissa tehdään erittäin harvoin ilmoituksia rahoitusalan ulkopuolisista toimijoista. Näin ollen esittelijä suosittelee, että epäilyttäviä maksutapahtumia koskevaa ilmoitusmekanismia vahvistetaan esimerkiksi ottamalla asianosaisten ammattialojen keskuudessa käyttöön eettisiä säännöstöjä ja/tai itsesääntelyjärjestelmiä 3. Esittelijä mielestä on myös tullut aika tarkastella uusien maksumenetelmien (kuten ennalta maksettujen korttien, credit- ja debit-maksukorttien sekä verkkopankkipalvelujen) käyttöä, jotta voitaisiin vähentää väärinkäytöksiä, jotka liittyvät siihen, että kyseisten välineiden virtuaalinen ja nimetön käyttö on mahdollista. Lisäksi pitäisi rajoittaa käteisen rahan ja muiden haltijamaksuvälineiden käyttöä, koska se hankaloittaa maksutapahtumien jäljittämistä. Esimerkiksi ennalta maksettujen korttien mahdollista arvoa ja toimintoja voitaisiin rajoittaa (esimerkiksi kortinhaltijan henkilöllisyyden ja korttiin liittyvän pankkitilin tarkistaminen sekä kortille ladattavan enimmäissumman, kortilta suoritettavien maksutapahtumien määrän ja yhden henkilön hallussa olevien korttien määrän rajoittaminen). Uutta maksutekniikkaa voitaisiin itse asiassa hyödyntää rahanpesun torjunnassa 4. Myös credit-/debit-maksukortin käyttöä pitäisi edistää, sillä kyseinen kortti on ehdottomasti voitava yhdistää tiettyyn pankkitiliin. Näin voidaan välttää anonyymi käyttö. Euroopan parlamentin jäsen Mario Borghezio muistuttaa rahanpesun, pankkien ja rahoitusalan välisistä suhteista laatimassaan kannanotossa, että alalla sovellettavan sääntelyn takia monissa rahapeleissä on todella helppoa nostaa voitto nimettömästi ja laillisena rahana, kun on ensin syöttänyt pelikoneeseen laittomasti hankittua rahaa. Kyse on huolestuttavan laajalle levinneestä rahanpesumenetelmästä, joka liittyy myös verkossa järjestettäviin uhkapeleihin 5. Siksi uhkapelejä sekä niitä koskevia lupia ja tarkastuksia varten olisi suotavaa luoda unionin laajuinen yhdenmukainen säädöskehys. Kollega Mario Borghezio käsittelee kannanotossaan myös käteisen rahan jäljitettävyyttä. Hän viittaa tässä yhteydessä erityisesti laittomaan menettelyyn, jossa lähetit kuljettavat rahasummia "fyysisesti" rajojen yli. Yleisesti ottaen korkeat avoimuusstandardit niin rahoitusmarkkinoilla kuin pankkisektorilla sekä epäilyttäviä maksutapahtumia koskevien ilmoitusmekanismien vahvistaminen ovat edellytys talous- ja rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämiselle. 1 Kyse on tunnetusta "kolmen k:n säännöstä": Know your customers, Know your suppliers and Know your employees ("Tunne asiakkaasi, tavarantoimittajasi ja työntekijäsi.") 2 Deloitte: Final Study on the Application of the Anti- Money Laundering Directive, Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota asian tärkeyteen myös 11. huhtikuuta 2012 antamassaan kertomuksessa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY soveltamisesta (COM(2012)0168 final). Komissio käsitteli kertomuksessaan erityisesti lakimiesten ja muiden oikeusalan ammattilaisten velvollisuutta ilmoittaa epäilyttävistä toimista. 4 Rahanpesun vastainen toimintaryhmä FATF (katso seuraava kohta) esitti samanlaisia ajatuksia lokakuussa 2010 antamassaan raportissa Money Laundering Using New Payment Methods sekä vuosikertomuksissaan vuosilta ja Katso liite I. PE v /13 DT\ doc

5 Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota rikollisuuteen, joka liittyy rikollisen itsensä suorittamaan rahanpesuun. Kyse on siis siitä, että alkuperäisen rikoksen tekijä on myös rikoksesta saamansa rahan pesijä. Tällaista tekoa pidetään usein post factum -tekona, josta ei voi rangaista, koska se katsotaan vain osaksi sitä alkurikosta, josta voitot ovat peräisin 1. Tämä ei näyttäisi vastaavan järjestäytyneen rikollisuuden todellisuutta, jossa kaikkien tekojen rahanpesuun osallistuvien tahojen värväyksestä rikollisesti hankitun rahan pesuun tarkoituksena on oman vallan vahvistaminen ja voiton saaminen. Näin ollen kaikkien järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien ilmiöiden pitäisi olla rangaistavia 2. Rahanpesun yhteydessä käsitellään usein myös veroparatiiseista peräisin olevia tai niihin siirrettäviä varoja 3. Siksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että verotuksen alalla sovelletaan hyvän hallintotavan mukaisia vähimmäissääntöjä myös ja ennen kaikkea edullisemman verotuksen järjestelmissä. Tätä varten jäsenvaltioilta edellytetään yhteisiä aloitteita suhteissa sellaisiin kolmansiin maihin, jotka toimivat veroparatiiseina 4. Euroopan parlamentin jäsen Rui Tavares esitti rahanpesua, veroparatiiseja ja veronkiertoa koskevassa kannanotossaan, miten rahanpesun vastaisella politiikalla ja verorikosten torjunnalla voidaan samanaikaisesti ehkäistä kyseisiä rikollisia ilmiöitä. Esimerkkinä oli veroparatiiseihin siirretyn omaisuuden valvonta, kun kyseistä toimintaa voidaan pitää rahanpesun alkurikoksena. Rui Tavares ehdottaa kannanotossaan yhteisen kehyksen luomista veropetosten, rahoitusalan rikosten, järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjumiseksi. Vaikka noiden rikosten oikeudelliset profiilit ovat erilaiset, niiden torjunnassa voitaisiin hyödyntää yhteisiä tutkintavälineitä ja poliisiviranomaisten yhteistyötä, jota tuettaisiin solmimalla johdonmukaisia kansainvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa. Mahdollisista torjuntavälineistä voidaan mainita viimeaikainen kehitys kohti pankkiunionin perustamista. Tähän liittyy erityisesti pyrkimys antaa Euroopan keskuspankille uusia toimivaltuuksia, jotta se voi valvoa jäsenvaltioiden suurimpien luottolaitosten vakautta. 1 Yhden lähestymistavan mukaan kyse ei ole uudesta rikoksesta, jos rahanpesun suorittaa alkurikoksesta epäilty, vaan rahanpesu on pikemminkin jatkoa aiemmalle rikokselle. 2 On syytä huomauttaa, että vaikka joissakin kansainvälisissä välineissä (joita käsitellään yleisemmin seuraavassa kohdassa) velvoitetaan asettamaan rahanpesuun liittyvistä toimista syytteeseen, kansallisessa lainsäädännössä on sallittua jättää nostamatta syytettä rahanpesurikoksen tekijöitä vastaan (katso esimerkiksi Varsovan yleissopimuksen 9 artiklan 2 kohdan b alakohta sekä Palermon yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan e alakohta). Euroopan unionin lainsäädännössä (jota käsitellään tarkemmin kohdassa IV) puolestaan määritellään rahanpesu siten, että se kattaa myös rikoksentekijän itsensä suorittaman rahanpesun, vaikkakin määritelmä koskee pelkästään epäilyttävistä toimista ilmoittamista ja muita due diligence -menettelyyn (asiakkaan tuntemisvelvollisuus) liittyviä toimenpiteitä. 3 Veronkiertoon liittyvä rikollisuus on erilaista kuin rahanpesuun liittyvä rikollisuus. Veronkierrossa käytetään kuitenkin usein samanlaisia tai jopa samoja menetelmiä tai kanavia kuin rahanpesussa, jos tavoitteena on peittää rahan laiton alkuperä. Lisäksi monessa oikeusjärjestelmässä pidetään veronkiertoa rahanpesun alkurikoksena. 4 Myös Euroopan komissio otti tähän hiljattain kantaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 6. joulukuuta 2012 antamassaan tiedonannossa Toimintasuunnitelma veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012)0722). Komissio suosittelee, että jäsenvaltiot toteuttaisivat esimerkiksi seuraavat toimenpiteet: sellaisten oikeudenkäyttöalueiden mahdollinen asettaminen mustalle listalle, jotka eivät täytä vaatimuksia, kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien sopimusten uudelleen neuvotteleminen, soveltamisen keskeyttäminen tai tekeminen sekä omien asiantuntijoiden lähettäminen avustamaan verohallintoja niissä kolmansissa maissa, jotka sitoutuvat noudattamaan vähimmäissääntöjä mutta tarvitsevat teknistä tukea. DT\ doc 5/13 PE v01-00

6 Esittelijä on sitä mieltä, että tätä välinettä pitäisi vahvistaa myös siksi, että se helpottaisi pankki- ja rahoitusalan valvontaa sekä rahanpesun torjuntaa 1. III Kansainvälinen säädöskehys Ensimmäinen kansainvälinen säädös alalla oli Wienissä 20. joulukuuta 1988 tehty Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan. Kyse oli ensimmäisestä kansainvälisestä välineestä, joka sisälsi rahanpesun määritelmän (erityisesti huumekaupasta saatujen tuottojen osalta, katso mainitun yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta). Sitä käytettiin myös myöhempien säädösten perustana. Euroopan unioni ja kaikki sen jäsenvaltiot ovat ratifioineet yleissopimuksen sellaisenaan. Seuraavassa kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta tehdyssä YK:n yleissopimuksessa (niin kutsuttu Palermon yleissopimus, tehty 15. marraskuuta 2000) ja sen lisäpöytäkirjoissa määrättiin velvollisuudesta asettaa syytteeseen myös muista lähteistä kuin huumekaupasta peräisin olevien rahojen pesusta (6 artikla). Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot (Tšekin tasavaltaa lukuun ottamatta) ovat ratifioineet Palermon yleissopimuksen sellaisenaan. Euroopan neuvosto käsitteli tätä aihetta jo 27. kesäkuuta 1980 antamassaan suosituksessa R(80) 10. Se tuki myös seuraavan rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan yleissopimuksen tekemistä. Kyseinen yleissopimus allekirjoitettiin Strasbourgissa 8. marraskuuta 1990, ja siinä laajennettiin vuonna 1988 tehdyn YK:n yleissopimuksen rahanpesua koskevaa määritelmää siten, että se kattoi aiempaa useammat alkurikokset. Strasbourgin yleissopimuksella silotettiin siis tietä edellä mainitulle Palermon yleissopimukselle. Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet Strasbourgin yleissopimuksen. Seuraava alaan liittyvä Euroopan neuvoston yleissopimus oli rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesusta, etsinnästä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta sekä terrorismin rahoittamisesta tehty yleissopimus, joka allekirjoitettiin Varsovassa 16. toukokuuta Sillä päivitettiin ja laajennettiin Strasbourgin yleissopimusta siten, että se kattoi terrorismin rahoittamisen laillisesta toiminnasta saaduilla varoilla rahanpesun ohella. Yleissopimuksen mukaan pääsy rikollis- ja terroristijärjestöjen rahavaroja koskeviin tietoihin on olennainen väline kyseisten järjestöjen torjunnassa. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. 1 On hyvä muistaa johdanto-osan 22 a kappale, joka lisättiin Euroopan komission alkuperäiseen ehdotukseen (COM(2012)0511 final) Marianne Thyssenin laatimassa mietinnössä: "EKP:n olisi yhteensovitettava toimensa täysin niiden kansallisten viranomaisten kanssa, joiden toimivaltaan kuuluvat kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen ja rahanpesun torjunta." Neuvoston hyväksymässä lopullisessa tekstissä (katso 12. joulukuuta 2012 annettu asiakirja 17812/12) säilytettiin kuitenkin alkuperäisen ehdotuksen lähestymistapa: "Niiden valvontatehtävien, joita ei anneta EKP:lle, olisi säilyttävä kansallisilla viranomaisilla. Kyseisiin tehtäviin olisi sisällyttävä seuraavat: (...) rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin ja terrorismin rahoitukseen" (johdanto-osan 22 kappale). PE v /13 DT\ doc

7 Euroopan neuvoston aikaansaannoksista on mainittava myös riippumaton valvontamekanismi, jonka rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioiva asiantuntijaryhmä (Moneyval) on kehittänyt. Kyse on pysyvästä arviointijärjestelmästä, jonka avulla on tarkoitus varmistaa, että siihen kuuluvat valtiot toteuttavat tehokkaita toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi ja noudattavat alalla voimassa olevia kansainvälisiä säännöksiä. Seuraavat Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat Moneyvaliin (vaikkakin unioni osallistuu sen toimintaan Euroopan komission ja neuvoston lähettämien tarkkailijoiden välityksellä): Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro. Kansainväliseen säädöskehykseen ovat erityisesti vaikuttaneet rahanpesun vastaisen toimintaryhmän (Financial Action Task Force, FATF) suositukset. FATF on vuonna 1989 Pariisissa pidetyssä G7-maiden huippukokouksessa perustettu hallitustenvälinen elin, johon kuuluu nykyään 36 jäsenvaltiota. Vuonna 1990 FATF antoi 40 suositusta, joita on sittemmin päivitetty useita kertoja (viimeksi helmikuussa 2012). Lisäksi FATF antoi vuonna 2001 ja vuonna 2004 yhteensä yhdeksän erityissuositusta, joilla edelliset suositukset laajennettiin koskemaan terrorismin rahoituksen ja joukkotuhoaseiden leviämisen torjuntaa. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Kyse on silti mahdollisesti onnistuneimmasta yrityksestä luoda koordinoitu ja tehokas keino torjua tiettyjä rikollisuuden ilmiöitä. Euroopan komission lisäksi FATFiin kuuluvat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Lisäksi Euroopan keskuspankilla, Europolilla ja Eurojustilla on FATFissa tarkkailijan asema. Euroopan neuvosto on FATFin liitännäisjäsen, ja sitä edustaa Moneyval. IV Unionin välineet rahanpesun torjumiseksi Ensimmäinen ja ratkaiseva säädös oli neuvoston direktiivi 91/308/ETY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 1991, rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä. Siinä käsiteltiin rahanpesua pääasiassa huumerikoksista saadun hyödyn näkökulmasta. Seuraava säädös oli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/97/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2001, rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta, jolla laajennettiin lähinnä edellisen direktiivin soveltamisalaa (mukaan otettiin kiinteistövälittäjät, notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat sekä kasinot). Lisäksi laajennettiin rahanpesun määritelmää siten, ettei sillä enää viitattu pelkästään huumekaupasta saatuun hyötyyn. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoittamiseen perustui FATFin antamiin suosituksiin. Sillä laajennettiin entisestään soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden joukkoa sekä otettiin käyttöön "poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön" määritelmä. Kyseisessä direktiivissä otettiin käyttöön myös "riskiin perustuvan lähestymistavan" käsite. Näin asiakkaan tuntemisvelvollisuus voitiin porrastaa paremmin ja yksinkertaisemmin konkreettisesti ennakoitavissa olevan rahanpesuriskin mukaisesti. Lisäksi direktiivissä vahvistettiin jäsenvaltioiden velvollisuus DT\ doc 7/13 PE v01-00

8 perustaa rahanpesun selvittelykeskus, joka kansallisena keskuksena vastaanottaisi, analysoisi ja jakaisi toimivaltaisille viranomaisille tietoa mahdollisesta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta 1. Kolmas direktiivi ei ole yksittäinen säädös, vaan se kuuluu laajempaan säädöspakettiin, jonka tavoitteena on estää rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen 2. Rahanpesun selvittelykeskusten kansainvälistä yhteistyötä olisi järkevää vahvistaa yhdenmukaistamalla niiden kansalliset toimivaltuudet sekä erityisesti antamalla niille pääsyn ilmoittamisvelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden saamiin tietoihin, poistamalla mahdolliset suodattimet tietojensiirrosta ja säätämällä, että jonkin toisen jäsenvaltion selvittelykeskuksen esittämä yhteistyöpyyntö on yhtä tärkeä kuin epäilyttävästä toiminnasta omassa maassa tehty ilmoitus. Jos rahanpesun määritelmä olisi yhdenmukainen, kyseistä ilmiötä voitaisiin torjua tehokkaammin ja rajatylittävissä tapauksissa olisi helpompi tehdä yhteistyötä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklassa määrätään myös, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat annetuilla direktiiveillä säätää rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä erityisen vakavan rikollisuuden alalla, joka on rajatylittävää (käsittää siis niin kutsutut eurorikokset). Tämä koskee esimerkiksi rahanpesua. Nämä asiat on pidettävä mielessä päätettäessä tulevan Euroopan syyttäjänviraston tehtävistä ja toimivallasta 3. 1 Rahanpesun selvittelykeskusten perustamisvelvollisuus liittyi oikeastaan FATFin alun perin antamien suositusten nro 15 ja 32 täytäntöönpanoon. Lisäksi asiasta oli määrätty myös eräissä kansainvälisissä välineissä, kuten Palermon yleissopimuksessa (7 artiklan b alakohta) sekä Varsovan yleissopimuksessa (12 artikla). Euroopan unionissa selvittelykeskusten yhteistyötä oli jo käsitelty neuvoston päätöksessä 2000/642/YOS, tehty 17 päivänä lokakuuta 2000, jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä, joita noudatetaan tietojenvaihdossa. Tukholman ohjelmassa vuosiksi kehotettiin komissiota ja jäsenvaltioita "huolehtimaan rahanpesun selvittelykeskusten (U) välisen tiedonvaihdon kehittämisestä rahanpesun torjunnassa". Lisäksi on mainittava niin kutsuttu Egmont-ryhmä, noin 120 maan rahanpesun selvittelykeskusten epävirallinen verkosto, joka on kansainvälisesti tärkeä yhteistyö- ja tietojenvaihtokanava. 2 Pakettiin kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006, maksuja koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2005, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta, neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa sekä neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS, tehty 6 päivänä lokakuuta 2006, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin. 3 SEUT-sopimuksen 86 artiklan 4 kohdassa täsmennetään, että Eurooppa-neuvosto voi tehdä yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan ja komissiota kuulutaan päätöksen, jolla laajennetaan Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksia koskemaan rajatylittävää vakavaa rikollisuutta, johon siis myös rahanpesu kuuluu. PE v /13 DT\ doc

9 V Joidenkin jäsenvaltioiden ratkaisuja Tarkasteltaessa eri jäsenvaltioiden omaksumia erilaisia ratkaisuja 1, voidaan esimerkiksi todeta, että rahanpesun selvittelykeskusten tehtäviä voivat hoitaa hallintoviranomaiset (kuten Belgiassa, Kreikassa ja Ranskassa), ja ne liittyvät usein pankkivalvontaan (kuten Italiassa), tai poliisiviranomaisten alaiset erityisyksiköt (kuten Alankomaissa, Itävallassa, Saksassa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa), tuomioistuinten yhteydessä toimivat laitokset (kuten Latviassa, Luxemburgissa ja Portugalissa) tai elimet, jotka ovat edellä mainittujen sekoituksia (kuten Espanjassa ja Kyproksessa). Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomainen (Financial Services Authority, FSA) on tehnyt hyvää työtä rahoitusalan rikollisuuden ehkäisemisessä ja esimerkiksi määrittänyt henkilöt, joiden tehtävät yrityksissä ovat erityisen arkaluonteisia (kyse on niin kutsutuista valvotuista tehtävistä, controlled functions). Noihin tehtäviin kuuluu esimerkiksi ilmoittaminen mahdollisesti rahanpesuun liittyvistä toimista 2. Italiassa on käytössä GIANOS-niminen (Generatore indici di anomalia per operazioni sospette) tietokoneohjelma, joka kehitettiin pankkien yhteistoimintaa varten jo vuonna Sen tarkoituksena on helpottaa epäilyttävien maksutapahtumien tunnistamista 3. Italian rahanpesun selvittelykeskus on puolestaan perustanut hyvin kattavan tilastopalvelun, jonka avulla voidaan määrittää rahanpesuun liittyvät mahdolliset kehityssuuntaukset ja riskit sekä yksittäistapaukset, joita on syytä tutkia tarkemmin paikan päällä. Ranskassa pankkien on vastattava vuosittain rahoitusalan valvontaviranomaisen (Autorité de contrôle prudential) toimittamiin kyselylomakkeisiin ja vastaukset analysoidaan pankkien sisäisten torjuntamekanismien mahdollisten puutteiden havaitsemiseksi. Vastausten perusteella pankeilta saatetaan pyytää lisäselvityksiä tai ne saattavat johtaa vakavimmissa tapauksissa jopa varsinaisiin tarkastuksiin. Joillakin oikeudenkäyttöalueilla (kuten Espanjassa ja Ranskassa) pankkivalvonnasta ja rahanpesun vastaisten sääntöjen noudattamatta jättämisestä annettavien seuraamusten määräämisestä vastaa yksi ja sama viranomainen. Toisilla oikeudenkäyttöalueilla (kuten Italiassa ja Portugalissa) pankkivalvontaviranomaisen rankaisuvalta rajoittuu sisäistä organisaatiota ja valvontaa koskeviin puutteisiin ja ilmoitusvelvollisuuden rikkomista koskevien hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta huolehtii ennemminkin asiasta vastaava ministeriö. Alankomaissa rahanpesun torjunnasta vastaava hallintoviranomainen ja rahoitusalan rikollisuuteen erikoistuneet oikeus- ja poliisiviranomaiset tapaavat toisiaan säännöllisesti 1 Tässä esitetyt tiedot ovat suurimmaksi osin peräisin Maailmanpankin oppaasta Preventing Money Laundering and Terrorism Financing. A Practical Guide for Bank Supervisors (2009), joka on ladattavissa osoitteessa pdf?sequence=1. 2 Kyseiset henkilöt valitaan rehellisyyttä, riippumattomuutta, mainetta, pätevyyttä, osaamista ja henkilökohtaista vakavaraisuutta koskevan arvion perusteella. FSA oli 31. maaliskuuta 2012 mennessä hyväksynyt tähän tehtävään kaikkiaan henkilöä: 3 Arvioiden mukaan GIANOS-ohjelma analysoi kuukausittain 30 miljoonaa maksutapahtumaa, jotka voidaan yhdistää 3,5 miljoonaan henkilöön, ja suurin osa epäilyttäviä toimia koskevista ilmoituksista perustuu sen avulla tehtyihin havaintoihin. DT\ doc 9/13 PE v01-00

10 (kyse on kolmikantayhteistyöstä, josta käytetään nimeä Tripartite Overleg). Tarkoituksena on määrittää yhdessä tehokkaimmat seuraamukset tutkinnan alla oleville rikkomuksille. Alankomaiden järjestelmässä noudatetaan nimittäin periaatetta, jonka mukaan yhdestä ja samasta teosta ei ole mahdollista määrätä sekä rikosoikeudellista seuraamusta että hallinnollista seuraamusta 1. Joillakin oikeudenkäyttöalueilla (kuten Italiassa, Itävallassa, Saksassa ja Tanskassa) rikoksentekijän itsensä suorittamaa rahanpesua ei pidetä yksityisoikeudessa rangaistavana tekona, koska rahanpesu nähdään aiempaan rikokseen liittyvänä jatkotoimena. Toisilla oikeudenkäyttöalueilla (kuten Belgiassa, Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa ja Ranskassa) rahanpesu puolestaan on rangaistava rikos. Samoin sitä pidetään rikoksena tapaoikeutta soveltavissa maissa, joiden mukaan rahanpesurikoksen yhteydessä saatu hyöty joka on saatu laillisen talous- ja rahoitusjärjestelmän kautta on aina erillään alkurikoksesta saadusta hyödystä, minkä takia kyseisiä tekoja täytyy pitää erillisinä rikoksina 2. VI Loppusuositukset Esittelijä katsoo, että rahanpesun tehokas torjunta edellyttää seuraavia toimenpiteitä: a) Kaikissa jäsenvaltioissa on luotava johdonmukainen ja yhdenmukainen säädöskehys, jossa annetaan yhteinen määritelmä rahanpesurikoksesta määritetään rikollisen itsensä suorittama rahanpesu rikokseksi ja säädetään sitä varten yhdenmukaiset seuraamukset säädetään kullekin rikostyypille oikeasuhtaiset ja rikoksia ehkäisevät seuraamukset jokainen jäsenvaltio ratifioi tärkeimmät kansainväliset yhteistyötä ja rahanpesun torjuntaa koskevat välineet. b) Rahanpesuun liittyvät tilastointiperusteet sekä rahanpesun vastaisten toimenpiteiden tehokkuuden arviointiperusteet on yhtenäistettävä. c) Jäsenvaltioiden kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten tehtävät ja toimivaltuudet on yhdenmukaistettava ja niiden välisen yhteistyön mekanismeja on vahvistettava. d) On edistettävä sähköisten maksuvälineiden käyttöä sen varmistamiseksi, että maksusuoritukset voidaan jäljittää ja ne voidaan liittää luonnolliselle henkilölle kuuluvaan pankkitiliin. Samanaikaisesti on rajoitettava käteisen rahan sekä muiden haltijamaksuvälineiden käyttöä. 1 Toinen tärkeä foorumi, jolla rahoitusalan torjuntaan osallistuvat viranomaiset tekevät yhteistyötä, on Financieel Expertise Centrum, joka on vuodesta 1997 pyrkinyt edistämään tietojenvaihtoa ja yhteisiä toimia rahoitusalan rehellisyyden varmistamiseksi. 2 Tässä yhteydessä voidaan viitata esimerkiksi Belgian rikoslain 505 pykälän 2 momenttiin, Ranskan rikoslain 324 pykälän 1 momenttiin, Espanjan rikoslain 301 pykälään, Portugalin rikoslain 368 pykälän A kohtaan sekä vuonna 2002 annetun Yhdistyneen kuningaskunnan rikoksen tuottamaa hyötyä koskevan lain kohtaan. Alkurikosten määrittämisessä sovelletaan kuitenkin hyvin erilaisia perusteita. Joissakin maissa (kuten Kreikassa ja Portugalissa) on esimerkiksi käytössä erityinen alkurikosten luettelo, jota on täydennetty määrittämällä kutakin rangaistavaa rikosta varten sekä vähimmäis- että enimmäisrangaistus. Joissakin toisissa maissa (kuten Belgiassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) puolestaan pidetään alkurikoksena mitä tahansa rikosta, joka saattaa tuottaa tekijälleen hyötyä ("all crime" -lähestymistapa). PE v /13 DT\ doc

11 e) On pyrittävä estämään mahdollisuus pelata nimettömänä uhkapelejä verkossa, mahdollistettava uhkapelejä järjestävän palvelimen tunnistaminen sekä luotava tietojärjestelmiä, joiden avulla voidaan jäljittää kaikki verkossa tai muualla järjestettävien uhkapelien yhteydessä siirretyt käteissummat. f) On arvioitava sellaisiin uusiin pankki- ja rahoitustuotteisiin liittyvät uhat, jotka mahdollistavat toimimisen nimettömästi ja etänä. g) On lisättävä kauppakamarien osallisuutta rahanpesun ennaltaehkäisyssä ja rahanpesua koskevassa tiedottamisessa rahanpesuun liittyvien riskien torjumiseksi yritysmaailmassa. h) On varmistettava, että alan ammattilaiset noudattavat täysimääräisesti rahanpesun torjuntaan liittyviä velvollisuuksiaan, edistävät epäilyttäviä maksutapahtumia koskevia ilmoitusmekanismeja ja laativat käytännesääntöjä alaan liittyviä ammattijärjestöjä ja -liittoja varten. i) Pankit, vakuutuslaitokset ja luottolaitokset on velvoitettava varmistamaan asianmukaisesti asiakkaidensa henkilöllisyys, jotta todellinen omistaja ja edunsaaja (beneficial ownership) on varmasti tiedossa. Lisäksi on laadittava aloitteita, joilla helpotetaan eri jäsenvaltioissa käytössä olevien yritysrekisterien yhteenliittämistä. j) On luotava tehokas säädöskehys, jossa huomioidaan erilaisten rahanpesun vastaisten välineiden, henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskevien välineiden1 sekä henkilöllisyysrikosten välinen yhteys. k) Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valvontavaltaa on lisättävä Euroopan tasolla, mikä edistäisi myös tehokkaan pankkiunionin perustamista Eurooppaan. l) Hyvän hallintotavan mukaisia vähimmäissääntöjä on edistettävä verotuksen alalla erityisesti jäsenvaltioiden yhteisillä aloitteilla suhteissa veroparatiiseina toimiviin kolmansiin maihin. Tavoitteena olisi esimerkiksi helpottaa pääsyä kyseisissä maissa päämajaansa pitävien mahdollisten peiteyritysten omistajatietoihin. m) Poliisiviranomaisten koulutusta on lisättävä, jotta poliisit tuntisivat paremmin uudet rahanpesumenetelmät ja rahoitustapahtumissa käytettävä uudet tekniikat. Tähän työhön olisi erityisesti otettava mukaan Europol, Euroopan poliisiakatemia (CEPOL) ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA), ja erilaiset rahoitusvälineet, kuten poliisiyhteistyötä koskeva sisäisen turvallisuuden rahasto ja Herkules III -ohjelma, pitäisi myös hyödyntää täysimääräisesti. n) Myös tuomareille ja muille oikeusalan toimijoille on järjestettävä enemmän koulutusta rahanpesun torjunnasta. Lisäksi Euroopan juridisen koulutusverkoston (European Judicial Training Network, EJTN) asemaa ja toimivaltuuksia on yleisesti vahvistettava. 1 Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46/EY 29 artiklan nojalla perustettu tietosuojatyöryhmä käsitteli asiaa kesäkuussa 2011 antamassaan lausunnossa: Opinion 14/2011 on data protection issues related to the prevention of money laundering and terrorist financing, 01008/2011/EN, WP 186, 13. kesäkuuta DT\ doc 11/13 PE v01-00

12 LIITE I YLEISIMPIÄ RAHANPESUMENETELMIÄ Menetelmä: Kullan ja jalokivien ostaminen Tekaistu oikeudenkäynti Pelivoittojen väärentäminen Tekaistut huutokaupat Laskujen väärentäminen Kiinteistökaupat Hawala Loanback eli vakuuslaina Remburssi Asuinpaikassa tai lähetin välityksellä tapahtuva rahanpesu Huomautukset Kyseiset hyödykkeet viedään usein muihin maihin, joissa ne myydään laillisesti eteenpäin. Kullan ja jalokivien vientiin liittyvä ilmoitusvelvollisuus saatetaan kiertää siten, että kerrallaan viedään niin pieni määrä, ettei ilmoitusvelvollisuutta koskeva kynnys ylity. Rikollisten hallinnassa oleva yritys nostaa toista rikollisten hallinnassa olevaa yritystä vastaan syytteen väitetystä sopimusrikkomuksesta ja vaatii siltä vahingonkorvauksia. Kun asiassa annetaan tuomio tai osapuolet sopivat asian muuten, vastaajana ollut yritys suostuu kaikkiin kantajana olleen yrityksen vaatimuksiin. Vahingonkorvauksina maksetut summat näyttävät laillisilta. Tämä menetelmä toimii yksinkertaisesti niin, että henkilö vaihtaa käteistä rahaa pelikolikoiksi ja vaihtaa sitten pelikolikot takaisin käteiseksi pelattuaan niillä vain vähän tai ei ollenkaan. (Mahdollisesti hävitty rahasumma jää usein hyvin pieneksi tai se saadaan takaisin "avuliaan" pelipöydän hoitajan ansiosta.) Verkkokasinopelien yleistyminen lisää rahanpesumahdollisuuksia, ja kiinni jäämisen riski on myös niissä pienempi. Tämä johtuu kyseisten kasinojen aineettomasta luonteesta ja verkkokasinoja ylläpitävien palvelinten salaamistekniikasta. Lisäksi verkkokasinopeleissä on mahdollista käyttää virtuaalitilejä (niin kutsuttuja pokeritilejä), joille voi siirtää haluamansa pelisumman.. Henkilöt päättävät huutokaupata taideteoksen, jonka alkuperää on hankalaa selvittää. Tätä ennen he ovat siirtäneet pestäväksi tarkoitetun rahasumman bulvaanille, joka sitten ostaa teoksen samalla summalla. Alun perin laiton raha saadaan näin pestyä myyntitapahtuman yhteydessä. Yritys laskuttaa fiktiivisistä palveluista tai palvelun todellinen hinta on laskussa ilmoitettua pienempi. Näin yritys voi perustella pankkitileillään olevat summat, ja niistä tulee uudelleen laillisia. Rahanpesijät ostavat kiinteistön, ja maksavat siitä virallisesti todellista arvoa pienemmän summan. Erotus maksetaan käteisellä. Sama kiinteistö myydään välittömästi eteenpäin, jolloin myyjä tekee fiktiivistä voittoa ja saadut tulot vaikuttavat laillisilta. Sana hawala tulee arabian kielen sanoista "vaihto" tai "siirto" ja hindin sanasta "luottamus". Sillä tarkoitetaan eräiden yhteisöjen soveltamaa epävirallista rahansiirtojärjestelmää. Henkilö antaa välittäjälle rahasumman siirrettäväksi edunsaajalle, joka asuu yleensä ulkomailla. Tämän jälkeen välittäjä ottaa yhteyttä kohdekaupungissa toimivaan kollegaansa ja pyytää tätä maksamaan kyseisen summan saajalle sekä veloittamaan summan välittömästi. Välittäjien ja asiakkaiden välillä ei vaihdeta arvopapereita eikä maksutapahtumista lähetetä kuitteja, joten toimet perustuvat suurelta osin luottamukseen. Henkilö ottaa pankista tietyn summan lainaa, jonka vakuutena hän käyttää toiselta, tavallisesti ulkomaiselta, pankilta saamaansa vastaavaa rahasummaa. Henkilö jättää lainan maksamatta takaisin, jolloin ulkomainen pankki maksaa takuut ensimmäiselle pankille ja rahansiirto vaikuttaa lailliselta. Remburssia käytetään yleisesti kansainvälisessä kaupassa. Tarkoituksena on alentaa riskiä, että kaupan osapuolet jättävät maksuvelvoitteensa suorittamatta tai suorittavat ne myöhässä. Myyjä voi luottaa siihen, että kaikkia lainaehtoja noudatetaan ja maksu tulee pankilta. Toisaalta ostajalla on varmuus siitä, että hänen pankkinsa suorittaa maksun vasta saatuaan tarvittavat asiakirjat, joiden mukaan toimituksessa on noudatettu ennalta sovittuja ehtoja ja aikoja. Pankkien on tarkistettava, että remburssiasiakirjoissa noudatetaan sopimusehtoja. Niiden ei kuitenkaan tarvitse tarkistaa, liittyvätkö asiakirjat todelliseen kauppatapahtumaan. Näin ollen rikollisjärjestöt hyödyntävät remburssia ja siirtävät rahaa tekaistun kauppatapahtuman varjolla. Henkilö perustaa fiktiivisen yrityksen jossakin toisessa maassa ja avaa kyseisen yrityksen nimissä pankkitilin. Pankki (joka on luonnollisesti mukana huijauksessa) lähettää yhden omista asiakkaistaan (joka myös on mukana huijauksessa) rahanpesijän luo hakemaan pestäväksi tarkoitetut rahat. Saatuaan rahat lähetti ilmoittaa asiasta välittömästi pankille, joka siirtää fiktiivisen yrityksen tilille vastaavan rahasumman, josta on mahdollisesti vähennetty lähetille maksettava palkkio. PE v /13 DT\ doc

13 Menetelmä: Luottolaitokseen tehty talletus ja talletuksen välitön nostaminen Peiteyritykset Jurado-menetelmä "Kiinalaiset rasiat" Stellage Edestakaiset myynti- ja ostotapahtumat Vaihtosopimuksen (swapin) ketjuttaminen Henkivakuutussopimuksen ennenaikainen purkaminen kokonaan tai osittain Nollakorkoisen joukkovelkakirjan merkitseminen Perusteettoman vahingonkorvauksen hakeminen varkaus- tai vahinkovakuutuksesta Huomautukset Jotta suuret summat eivät herättäisi liikaa huomiota, käteistalletukset pilkotaan pieniksi eriksi (tästä menetelmästä käytetään nimitystä smurfing). Jotta laiton raha voitaisiin "esipestä", pankkimaksut kierrätetään peiteyritysten (front companies) tai sellaisen liiketoiminnan kautta, joka on välittömästi tai välillisesti jonkin rikollisjärjestön hallinnassa ja jossa käsitellään käteistä rahaa (kyse voi olla esimerkiksi ravintolasta, elokuvateatterista, ruokakaupasta tai pelisalista). Näin laillisesti ja laittomasti saadut tulot sekoittuvat ja talletettujen summien todellista alkuperää on lähes mahdotonta määrittää. Laittomasta kaupasta saadut rahat kierrätetään siten, että ne talletetaan pienissä osissa bulvaanien hallussa oleville pankkitileille eri maissa. Sitten summat siirretään kohdemaahan ja niillä rahoitetaan näennäisesti laillista toimintaa, kuten rakennusyhtiöitä tai apteekkeja. Näin likainen raha saadaan "putsattua". Rikollisjärjestö luo todellisen labyrintin, johon kuuluu eri maissa toimipaikkaansa pitäviä ja erilaisten verojärjestelmien alaisuudessa toimivia emoyhtiöitä, tytäryhtiöitä ja muita kumppaniyrityksiä. Kyseiset yritykset eivät useinkaan tavoittele todellista voittoa, ellei sitten epäsuorana tavoitteena ole laittomasti hankitun rahan pesu. Stellage-menettelyllä viitataan eräänlaiseen arvopaperisopimukseen, jonka perusteella asiakas maksaa palkkion ja pidättää siten itsellään oikeuden päättää, myykö ("put option" eli myyntioptio) vai ostaako ("call option" eli osto-optio) jonkin tietyn määrän arvopapereita ennalta määrätyllä hinnalla ja ennalta määrättynä päivänä. Stellagesopimuksen luovutukseen liittyy myös oma korvauksensa. Määräpäivänä rahanpesijä häviää kauppatapahtumassa pienen summan rahaa, mutta stellage-sopimuksen luovutukselle määrätyn summan maksaa virallisesti optiomarkkinoiden välittäjä. Tällöin sijoitettua summaa ei enää mitenkään voida yhdistää rikolliseen toimintaan. Kaksi samaan rikollisjärjestöön kuuluvaa bulvaania ovat saman rahoitusvälittäjän asiakkaita mutta toimivat eri maissa. Toinen heistä antaa osto- ja myyntimääräyksen tietystä kohteesta. Toinen henkilö antaa samanaikaisesti myynti- ja ostomääräyksen samasta kohteesta päinvastaisessa järjestyksessä. Välittäjä maksaa voitot ja tappiot osapuolille, jolloin rahansiirto vaikuttaa lailliselta. Todellisuudessa toisen osapuolen tappio vastaa toisen osapuolen voittoa, ja koska molemmat kuuluvat samaan rikollisjärjestöön, kyseiset summat saadaan taatusti laillistettua. Vaihtosopimus on rahoitusalan johdannainen, jossa kassavirtoja vaihdetaan tietyin väliajoin kahden osapuolen välillä. Vaihtosopimuksen kohteena voivat olla korot (interest rate swap, koronvaihtosopimus) tai valuutta (currency swap, valuutanvaihtosopimus). Koska tapahtumat toistuvat swap-järjestelyssä ketjumaisesti (vaihto tapahtuu ensin A:n ja B:n välillä, sitten B:n ja C:n välillä ja lopulta C:n ja A:n välillä) ja loppusumma on nolla, rikollisesta toiminnasta saatujen varojen alkuperä on helppo peittää. Monilla oikeudenkäyttöalueilla vakuutetulla on oikeus purkaa vakuutussopimus tietyn ajan kuluessa sopimuksen tekemisestä ja useimmissa tapauksissa maksuitta ja syytä ilmoittamatta (ainakin Euroopan unionin alueella, katso direktiivin 2002/65/EY 6 artikla). Vakuutusmaksu on mahdollista maksaa yhdessä erässä pankkisiirrolla vaikkapa ulkomailta käsin vakuutussopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä. Sopimuksen voi kuitenkin purkaa annetun määräajan sisällä, jolloin maksettu summa palautetaan. Koska palautettava summa tulee virallisesti vakuutuslaitokselta, sen laittoman alkuperän peittäminen on helppoa. Nollakorkoiset joukkovelkakirjat ovat rekisteröityjä tai haltijakohtaisia joukkovelkakirjoja, joista ei makseta säännöllistä korkoa, vaan korot sijoitetaan uudelleen eli pääomitetaan. Ne ovat vakuutusyhtiön liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja, joista maksetaan korvaus haltijalle. Tämä rahansiirtomenetelmä on hyvin yleinen ja siihen liittyvät riskit ovat pieniä. Laittomasti hankitulla rahalla ostetaan auto tai jokin muu esine, joka vakuutetaan varkauden tai vahingon varalta. Sitten henkilö tekee väärän vahinkoilmoituksen ja hakee vahingonkorvausta saadakseen takaisin alun perin sijoittamansa rahasumman. Koska rahasumma tulee vakuutusyhtiöltä, se on peräisin laillisesta lähteestä. DT\ doc 13/13 PE v01-00