Kolmoiselämää Ulla Ahvenniemi Kuvat Johanna Kokkola ja Anu Vehviläisen kotialbumi

Transkriptio

1 Kaikki elämäni kodit Kolmoiselämää Ulla Ahvenniemi Kuvat Johanna Kokkola ja Anu Vehviläisen kotialbumi 36 Tärkeiden tavaroiden kaappi on kulkenut kansanedustaja Anu Vehviläisen mukana kodista toiseen. Puolison itsemurhan jälkeen hyvien päivien muistot hyllyillä lohduttavat, kun Anu jatkaa elämäänsä kolmessa kodissa.

2 Anu Vehviläinen ja tärkeä kaappi vuonna 1982 ja nyt. Lapsuudenkodissa kaappi täyttyi paraatiastioista. Nyt hyllyiltä Anua katsovat Timo, Tatu ja Timon lapset, peilistä nainen, joka selviää. Kodin Kuvalehti 7/

3 sänkyyn näkyy vain silityslauta. Siitä Anu Vehviläinen muistaa, missä kodissaan herää: siinä, josta on tänään kiire pois. On perjantaiaamu ja lentolaukku odottaa ovenpielessä. Oikeastaan kaksio Helsingin Kruununhaassa on kämppä vain. Seinillä ei ole tauluja ja ikkuna on kamalan likainen. Likaisenkin lasin läpi näkee vastapäisen talon ja sen seinässä Karjalan vaakunan; talo on Karjalaisen osakunnan rakennuttama. Muistanpa ainakin joka aamu noustessa, kenen asialla Helsingissä olen. Anu Vehviläinen, 49, on ollut pohjoiskarjalaisten äänestämänä eduskunnassa 14 vuotta. Nyt keskustan kansanedustajana, aiemmin myös liikenneministerinä. Perjantaisin eduskunnassa on lyhyt päivä, mutta se tuntuu pitkältä. Kun lento kone viiden jälkeen laskeutuu kotikentälle Joensuuhun, on jo hoppu. En ole vaihtanut mitään tavaroita Timon poismenon jälkeen. En ole tahtonut enkä oikein jaksanutkaan. 38 Tatun sähly on loppunut ja hän odottaa tosi nälkäisenä. Silloin ei ruveta kokkailemaan. Anu ajaa kotiin rivitalon päähän pizzapaikan kautta. Tatu, 12, ilahtuu äidistä ja kinkku-ananas-katkarapu-pizzasta. Illalla äiti ja poika istuvat olohuoneen sohvalla jalat vastatusten. Anu selaa sanomalehtiä, Tatu pelaa ipadilla, jutellaan maantiedon kokeesta ja menneestä viikosta. On hyvä olla kotona taas. Jäljelle jäävät muistot Lauantaiaamuna kotona Joensuussa Anu herää rauhassa. Parisängyn päässä on kaappi, jossa ovat esillä tärkeät tavarat. Ylähyllyn pehmopossun Tatu toi äidille tuliaisiksi Ruotsin-risteilyltä. Alahyllyn helmitiara oli Anun päässä hääpäivänä. Matkaikoni ja maatuska ovat täyttä rihkamaa mutta kauniita. Kaapin päällä kehyksissä ovat valokuvat, joiden katsominen tuntuu yhtä aikaa hyvältä ja haikealta. Anun ja Timon hääkuva on toukokuulta Ristiäiskuvassa Anu ja Timo pitelevät hellästi nimen saanutta Tatu Hannesta. En ole vaihtanut mitään tavaroita Timon poismenon jälkeen. En ole tahtonut enkä oikein jaksanutkaan. Anun puoliso ja Tatun isä kuoli runsas vuosi sitten, marraskuussa Sinäkin perjantai-iltana Anu oli tullut Helsingistä eduskunnasta kotiin Joensuuhun. Rikoskomisariona työskennellyt Timo oli mennyt keskusrikospoliisin pikkujouluihin. Vähän ennen puoltayötä hän haki työpaikan lukitusta kaapista pistoolin ja ampui itsensä. Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän. Sen olen oppinut, että toista ihmistä ei voi tuntea kokonaan, vaikka luulisi niin. Miehen kuoleman jälkeen elämässä muuttui niin moni asia, että kodin ennallaan pysyminen on tärkeää jo Tatunkin takia. Yläkerran takkahuoneesta tuli Anun äidin huone: mummi ajaa joka viikko Iisalmesta Joensuuhun ja asuu Tatun kanssa tiistaista perjantaihin, kun Anu on töissä Helsingissä. Olohuoneen lipastolle sohvan viereen laitettiin kynttilä ja Timon valokuva. Nyt Anu tietää jo, että selviää. On selvinnyt ennenkin. Silloin, kun tärkeiden tavaroiden kaappi oli vielä astiakaappi ja lapsuudenkodin keittiössä. Silloin, kun Anu oli lapsi ja tuvan piippuhyllyllä kynttilän vieressä oli oman isän kuva. Arkea ja pullaa tiilitalossa 1960-luvun Kotalahti ei ole mikä tahansa maalaiskylä keskellä Savoa. Kotalahdesta on löytynyt niin paljon nikkeliä, että siellä on Euroopan suurin nikkelikaivos. Kaivos tuo moneen kotiin työtä ja toimeentuloa. Anun kotitila Kotalahdessa on Unimäki ja Anu on Unimäen Anu. Hän päättelee nimen tulevan siitä, että Unimäen väki nukkuu niin hyvin. Unimäen vanhassa talossa on pärekatto ja päreillä vuoratut hirsiseinät luvun puolivälin jälkeen talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Tiilitaloon muuttaa nelihenkinen perhe: äiti, isä, Anu ja vuotta vanhempi veli Marko. Navetassa ovat Ilo, Juhlikki, Keiju ja muutama muu lehmä, peltoa on reilut 10 hehtaaria, koko tila metsineen lähemmäs 200 hehtaaria. Uudessa kodissa on sisävessa ja erikseen arki- ja pyhäsisäänkäynti. Anu ei tiedä, milloin pyhäsisäänkäyntiä käytetään. Äidin navettavaatteet ovat arkieteisen kaapissa, mutta haju ei aina jää sinne. Muutoin kotona tuoksuu isän punaiselle nortille ja äidin tekemälle leivälle. Perjantaisin on pullapäivä. Leivinuuni on tuvan ja keittiön välissä, ja sen ympärillä Anu ja veli juoksevat karkuun silloin, kun äiti tai isä yrittää antaa tukkapöllyä. Räsymatot luistavat jalkojen alla lakatulla lattialla. Mustat ja mustemmat päivät Vehviläisten tiilitalo ei ole suoranainen edistyksen mekka. Äiti ei innostu kahvinkeittimestä vaan on sitkeästi kylän viimeisiä porokahvin keittäjiä. Hiihtoa ja yleisurheilua käydään katsomassa naapureiden telkkarista luvulla maaseudun murros on kuitenkin nopeaa. Kylämatkoilla Anu ja Marko kääritään vällyihin ja hevosen vetämään rekeen. Isä käy aluksi metsätöissä hevosen kanssa, mutta pian traktori korvaa Raku-hevosen. Lopulta pihaan tulee auto, Morris Minor, sitten Anglia. Puutavararekat ajavat öisin kotipihan halki niin, että Anu herää verhojen takaa välkkyviin valoihin. Kodin Kuvalehti 7/2013

4 Kahdenistuttavaan keinutuoliin mahtui koko perhe. Isän sylissä Marko, äidin sylissä Anu. Perhevaiheen ainoa koti, sopivan tavallinen rivitalo Taidelukiolainen soluasunnossa itse kudotun saalin päällä omassa huoneessaan. Täyttä elämää 16 osoitteessa Unimäen vanha talo, Kotalahti, Leppävirta Talo oli rakennettu 1800-luvulla. Päätä paleli herätessä Unimäen tiilitalo, Kotalahti, Leppävirta Paimensin lehmiä lypsylle ja maalasin vesiväreillä auringonlaskuja Pihlajavedenkuja ja Casinon saari, Savonlinna Äiti oli rohkea, kun pääsin nuorena omilleni. Taidelukiossa oli vipellystä Alkio-opisto, Korpilahti Viiden opiskelijatytön mökissä kiljuttiin, kun hiiri juoksi lattian poikki Peltolankatu, Joensuu Asetuin Joensuuhun. Ratapihan vieressä junanvaunujen kolina herätti öisin Vanamokatu, Joensuu Katsoimme kulturelleja elokuvia ja suunnittelimme anarkistisia mielenilmauksia Huvilakatu, Joensuu Ensimmäinen omistusasunto, paljon katuteatteria. Sitten alkoi kahden kodin elämä Helsinki Lehmustie, Pukinmäki Lauttasaarentie, Lauttasaari Lönnrotinkatu, Hietalahti Tunturikatu, Töölö Liisankatu, Kruununhaka Helsingin kämpissä tärkeintä on hyvä sänky Sepänkatu, Joensuu Kun sinkkunaisen kolmion remontti valmistui, rakastuin Sompatie, Hukanhauta, Joensuu Koti on sellainen, jossa eletty elämä kulkee mukana. En voisi muuttaa toisen sisustamaan kotiin Mökki, Höytiäisen ranta, Kontiolahti Möksä on rakas kaikella tavalla. Maisemia ei voita mikään. 1 2 Synnyinkodissa oli päreitä seinästä kattoon. Anu ja kukkakimppu omasta pihasta. Kotimökissä Alkioopistolla. Rauhaa ja rakkautta, ei ydinvoimalle! Maisema mökin portailta. Hyvä on Tatun soudella. 5 39

5 Anu saa perinnön, ja raha polttelee. Hän ostaa saman tien stereot, väritelkkarin, videot ja kuohuviinipullon. Anglialla isä kuskaa Anua juoksuharjoituksiin Leppävirralle. Isä ja tytär käyvät yhdessä myös kalassa: keväällä, kun hauki kutee, katiska melkein repeää. Kymmenvuotiaana Anu saa ikäkausikilpailuja varten juoksupiikkarit ja on niistä niin ylpeä, että juoksee piikit piloille kotikylän hiekkateillä. Heinäkuussa 1975 Anu ja veli ovat kesätöissä mansikoita poimimassa. Kotiin palattuaan he näkevät, että kaikki ei ole kunnossa. Aamiaisastiat ovat yhä pöydässä eikä äitiä näy. Ei näy isääkään. Isä on kuollut, tehnyt itsemurhan. Isän itsemurha oli yllätys, mutta ei niin täysi yllätys kuin mieheni poismeno. Lapsuudenperheessäni elämä ei ollut helppoa ennen isän kuolemaa. Suruun sekoittui muitakin tunteita. Kesätyöt loppuvat siihen. Alkavat painostavan raskaat loppukesän päivät. Anun mieltä parantaakseen äiti päästää tytön yksin junalla Helsinkiin ja ostamaan Beaversin farkut. Anu on 11-vuotias, saman ikäinen kuin Tatu oli isänsä kuollessa. Kaksion keittiössä tuoksuu tomaatti: 10 kiloa tomaatteja on mätänemässä mielenosoitusta varten. 40 Isän kuolinsyytä ei yritetä salata. Ratkaisu on selvä myös Anulle 36 vuotta myöhemmin. Henkisestä tuesta tai terapiasta ei puhuta 1970-luvulla mitään luvulla Anu hakee apua heti. Kaikkialle tieto Anun isän kuolemasta ei kulje. Kun koulu alkaa, Anu seisoo luokan edessä upeissa Beaverseissään ja nieleskelee kyyneleitä. Opettaja on käskenyt hänet piirtämään hirsipuu- sanaleikin hirsipuuta. Opettaja ei tiedä, että Anun isä on hirttäytynyt. Kylän väki tukee ja auttaa paljon. Seuraavana kesänä heinät nostetaan seipäille talkoilla. Aamu- ja iltalypsyllä Maailmalle meno tuntuu hienolta. Anu on 15-vuotias ja lähtenyt taidelukioon Savonlinnaan. Viikonloppuisin hän istuu bussissa lähes 150 kilometrin matkan kotiin ja palaa Savonlinnaan äidin ruisleipää kassissa. Kyläkoulun paras piirtäjä ei ole kuvataidelukiossa enää ollenkaan paras. Se ei Anua haittaa. Hän on löytänyt tekstiilityöt ja kutoo villasaalin sängynpeitoksi neljän tytön soluun. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Anu päättää mennä Jyväskylään opiskelemaan taidehistoriaa. Pääsykokeisiin lukemisen sijaan hän rehkii kesän lomittajana neljässä maatalossa, hoitaa eläimiä, pesee ikkunoita ja perkaa kasvimaita. Lypsämisen hän oppii, pääsykoekirjaa ei. Yliopistoon ei ole vielä asiaa. Kansankorkeakoulujen listalla on ensimmäisellä sivulla Alkio-opisto. Kytky keskustalaiseen aatemaailmaan on sivuseikka, kun Anu aloittaa kulttuuritoiminnan linjalla ja muuttaa Alkio-opistolle, Korpilahdelle Keski-Suomeen. Pienessä mökissä on kaksi alkovia ja viisi opiskelijatyttöä. Välillä siellä on myös Anun uusi poikaystävä. Yhdessä ollaan rauhan puolesta ydinvoimaa vastaan. Opistolla kävi luennoitsijoita, myös Kalevi Sorsa. Tuntui uskomattomalta olla samassa salissa Suomen pääministerin kanssa. Vähitellen yhteiskunnallisuus alkaa kiehtoa Anua yhä enemmän. Kulttuurisihteeriksi valmistuttuaan hän muuttaa Joensuuhun, alkaa opiskella kirjallisuutta, parantaa maailmaa ja protestoida. Kapinaa Joensuun kaduilla Kotona Unimäellä tehdään sukupolvenvaihdos. Anun äiti on opiskellut sairaanhoitajaksi, ja tila siirtyy veljelle. Anu on 22-vuotias ja asuu vuokralla rivitalossa Joensuussa poikaystävänsä sekä toisen pariskunnan kanssa. Hän saa perinnön, ja raha polttelee taskussa. Ostin saman tien stereot, väritelkkarin, videot ja kuohuviinipullon. Sitten kutsuimme kaverit meille katsomaan videoita. Anu ystävineen on perustanut Sukan, Suomen kansallisen katuteatterin. Teatterilaiset tekevät esityksiään siellä, missä niitä ei välttämättä kaivattaisi. He ottavat kantaa asunnottomuuteen ja suvaitsemattomuuteen, kritisoivat aids-panikointia ja vastustavat freonia käyttävää tehdasta. Anu ja kihlattu hankkivat ensimmäisen omistusasuntonsa. Pian kerrostalokaksion keittiössä tuoksuu tomaatti: 10 kiloa espanjalaisia lentotomaatteja on siellä mätänemässä. Holkerin hallitus tulee Joensuuhun pitämään rakennemuutosseminaaria, ja katuteatteriryhmä Sukka aikoo mennä heitä vastaan. Kun päättäjien bussi sitten lähestyy konferenssipaikkaa, Anu ja muut pysäyttäjät heittäytyvät kipsinaamiot kasvoillaan makaamaan bussin eteen. Toiset näyttävät herroille plakaatteja ja heittävät bussia tomaateilla. Tomaatit vain eivät ole ehtineet mädäntyä, ne ovat marraskuisessa pakkasessa hädin tuskin pehmeitä. Lisäksi ne kopsahtelevat väärän bussin kylkeen. Ensimmäinen bussi on toimittajien. He seuraavat mielenosoitusta aitiopaikalta ennen kuin poliisit ehtivät paikalle. Kun poliisi vei minut autoon, karkasin. Useamman kerran ehdin mennä takaisin tielle. Lehtikuvissa Anulla on musta polkkatukka, valkoinen naamio on pudonnut kaulaan. Yläpuolella on mielenosoituskyltti, jonka teksti käskee pääministeriä häipymään. Anua hävettää vähän ja huvittaa enemmän. Kodin Kuvalehti 7/2013

6 Tatu epäilee, että äiti tuskin olisi tunnistanut hiiripöllöä ja lapinpöllöä mökillä ilman häntä. Anu myöntää heti. Ei elettyä elämää pidä katua. Ehkä se kertoo siitä, että en ole pelkkä peesailija. Jonkinlaista riskinottoa löytyy. Joka viikko Anu asuu kolmessa eri kodissa. Sellaista elämä nyt on. Kotoa kämppään ja takaisin Kaksoiselämää on takana nyt 20 vuotta. Niin Anu Vehviläinen kutsuu Joensuu Helsinki-aikaa, jolloin hänellä on ollut kaksi erilaista kotia ja niissä kaksi erilaista elämää. Ensimmäinen varsinainen Helsinginkämppä on huone omakotikommuunissa Pukinmäessä. Siellä helsinkiläiset f asaanit metelöivät aamuöisin niin, että maalaistyttö ei saa nukuttua. Sen jälkeen vuokrayksiöt ja -kaksiot ovat kerrostaloissa. Anarkistisimpien vuosien jälkeen Anu on jatkanut kannanottamista maltillisemmin keinoin. Hänestä on tullut Keskustaopiskelijoiden ja -nuorten puheenjohtaja, sitten ulkoministeri Paavo Väyrysen avustaja. Keväällä 1995 Anu valitaan eduskuntaan. Alkio-opistolla alkanut seurustelu on päättynyt ja tuore kansanedustaja ostaa Joensuun keskustasta sinkkunaisen kolmion. Asunnon remontti on juuri valmistunut, kun Anu tapaa läänien lakkauttamista kritisoivassa tilaisuudessa Timon. Tällä kertaa kohtaaminen poliisin kanssa on kovin sopuisa. Kummankaan ei tarvitse miettiä kauaa. Kaksi kuukautta ensitapaamisen jälkeen, maaliskuussa 1996, Timo vie Anun mökille Höytiäisen rantaan. Syyskuussa Anu ja Timo menevät kihloihin ja ostavat yhteisen asunnon, tämän rivitalonpäädyn. Neliöitä on runsaat sata niin, että joka toinen viikonloppu heillä asuvat Timon teini-ikäiset lapset saavat oman huoneen. Tatu syntyy tapaninpäivänä Hetken Anu on aina väärässä paikassa, joko liikaa pois lapsen tai töiden luota. Eduskunnasta putoaminen tuntuu pahalta, mutta tulee hyvään aikaan. Neljä vuotta Anu asuu vain yhdessä kodissa, palaa sitten eduskuntaan ja liikenneministeriksi. Puoliso kannustaa aina, pojat pärjäävät kotona hyvin. Perjantaina kotiin palaavaa Anua on odottamassa Timon tekemä unkarilainen makkarapata. Hyvää yötä ja huomenta Parhaita ovat sunnuntaiaamut. Silloin Anu tietää silmiä avaamatta, missä hän on. Joskus jäät helisevät rantaa vasten, useammin kuuluu aaltojen ääni. Mustarastas laulaa, ruisrääkkä rääkyy, Tatun tekemä seinäkello tikittää. Mökki Höytiäisen rannalla on kolmas koti ja kodeista tärkein. Käyn myös täältä käsin tilaisuuksissa ympäri vaalipiiriä, mutta möksä on aina levon paikka. Täällä luonto on lähellä, ja Timokin. Aamupalapöytä sisällä tuvassa on kymmenen metrin päässä rannasta. Kahvin ja sämpylöiden jälkeen suunnitelmissa on kaivaa esiin varastoon jääneet pilkit. Kalastus oli isän ja Tatun yhteinen harrastus. Ajattelin, että olisi mukava istuskella jäällä Tatun kanssa. Viime kesänä opettelin grillaamaan ja olin lapsellisen innostunut, kun onnistuin tekemään mehevät possupihvit. Jonakin päivänä Anu voisi asua mökillä kokonaan, mutta ei vielä. Kun sunnuntai alkaa hämärtää, Anu ja Tatu ajavat reilut 40 kilometriä takaisin Joensuuhun. Kolme yötä Helsingissä, yksi yö mökillä, kolme yötä Joensuussa, niin Anun viikko nyt jakaantuu. Tiistaiaamuna lentolaukku odottaa taas. Lähteminen ei tunnu vaikealta, työ kiinnostaa niin paljon. Ja jos jonakin iltana kaksiossa silityslaudan kanssa on raskas olo, Unimäen Anu nukkuu hyvät unet päälle. Aamu on aina iltaa viisaampi. Kodin Kuvalehti 7/