Iho- ja Allergiasairaalan sisäilmapoliklinikan

Transkriptio

1 1599 Katsausartikkeli Sisäilmaongelmat kotikäyntien valossa MARJATTA MALMBERG HELENA MUSSALO-RAUHAMAA SOILI MÄKINEN-KILJUNEN HENRIK MALMBERG TARI HAAHTELA Kodin sisäilman ärsykkeillä on keskeinen merkitys allergistyyppisten oireiden aiheuttajina. Potilastyötä tekevät lääkärit eivät yleensä joudu työssään perehtymään kotien sisäilmaongelmiin samassa laajuudessa kuin työterveyslääkärit työpaikkojen sisäilmaongelmiin. Lääkärin tai muun terveydenhoitoalan henkilön tekemästä työpaikkaselvitykseen verrattavasta kotikäynnistä voi kuitenkin olla pulmatilanteissa ratkaisevasti apua. Potilaiden asumisolosuhteisiin tutustuminen avaa monesti lääkärin silmät. Iho- ja Allergiasairaalan sisäilmapoliklinikan kuntoutushoitaja on vuodesta 1995 lähtien tehnyt kotikäyntejä sellaisiin koteihin, joissa hoitava lääkäri ja potilas ovat epäilleet, että kotona on sairautta pahentavaa altistumista allergeeneille, kosteusvauriomikrobeille tai muille ärsykkeille. Taulukossa 1 on lueteltu tavallisimmat allergiaa aiheuttavat tekijät kotiympäristössä. Muita oireiluun vaikuttavia tekijöitä ovat ilmanvaihdon riittämättömyys, tupakointi, kosteusvauriot ja niihin liittyvien mikrobikasvustojen tai rakennusmateriaalien päästöt sekä ulkoilmasta tulevat ärsykkeet (1). Raportoimme tässä artikkelissa neljän vuoden aikana tehtyjen 450 kotikäynnin tavallisimmat löydökset, joilla on voinut olla vaikutusta potilaan sairauteen. Taulukko 1. Kodin sisäilman allergiaa aiheuttavia tekijöitä. Kissa, koira Jyrsijät (kani, marsu, hiiri jne.) Akvaariot ja terraariot Häkkilinnut Hevonen (ratsastusharrastus) Lehmä (maatalousympäristö) Viherkasvit, kukat, siitepölyt Pöly- ja varastopunkit Homesienet Taulukko 2. Kotikäyntipotilaiden valittamia oireita (n = 450). Oire Luku- % määrä Keuhko-oireita astma tai astmaepäily Nenäoireita Silmäoireita Iho-oireita Hengitystietulehduksia Väsymys, päänsärky 34 8 Asuntoja POTILAAT JA KOTIKÄYNTI- KOHTEET Kotikäyntipotilaista oli naisia 327 ja miehiä 123. Heidän keski-ikänsä oli 34 vuotta, miesten 28 vuotta ja naisten 36 vuotta. Potilaista 16-vuotiaita tai nuorempia oli 68 (15 %). Potilaiden valittamat oireet on esitetty taulukossa 2. Potilaista 257:llä (56 %) oli vähintään yksi positiivinen reaktio ihopistokokeessa merkkinä atooppisesta herkistymisestä. Ihotesti suoritettiin 11 tavallisella inhalaatioallergeenilla (Soluprick, ALK, Tanska ja Alyostal, Stallergenes, Ranska). Kotikäyntikohteet sijaitsivat pääkaupunkiseudulla. Tarkastetuista asunnoista oli omakotitaloja 47, rivitaloasuntoja 117 ja loput 286 oli kerrostaloasuntoja. Rakennusten ikä ilmenee kaaviosta 1. Suurin osa asunnoista oli rakennettu tai 1990-luvuilla. Omistusasuntoja oli 201 ja vuokra-asuntoja 249. Kuntoutushoitajan käyttämät ko Tarkastettujen asuntojen rakennusvuosikymmen (n = 450) Vanhempi Kuvio 1. Tarkastettujen asuntojen rakennusvuosikymmen (n = 450).

2 1600 S UOMEN L ÄÄKÄRILEHTI 14 15/2000 VSK 55 Taulukko 3. Kuntoutushoitajan kotikäyntivarusteet. Hyvä haju- ja näköaisti Pölynimuri pölynäytteen ottoa varten Huoneilman kosteus- ja lämpömittari Pintakosteusmittari Pintalämpömittari Hiilidioksidimittari Savuilmaisin ilmanvirtausmittauksiin (ilmanvaihto) Taskulamppu Näytteenottovälineet (teippi- ja materiaalinäytteet kosteusvauriomikrobien tunnistamista varten) Kotikäyntilomake Kamera Kuva 1. Tapetin alta remontin yhteydessä paljastunut korvausilmaventtiili. Kuva 3. Kerrostaloasunnon kylpyhuoneen poistoilmaventtiili oli pölyn tukkima. Seinien ja katon maalipinnoissa kasvoi Cladosporium- ja Phoma-hometta. Taulukko 4. Vuosina tehtyjen 450 kotikäynnin tavallisimmat löydökset. Löydös Asuntoja % Puutteellinen ilmanvaihto suunnittelu- tai rakennevirhe käyttö- tai huoltovirhe Kosteus- ja homevaurio pieni vaurio suuri vaurio Ongelmia sisustus- tai rakennusmateriaaleissa Kotieläimiä Tupakointi Kuva 2. Rivitaloasunnon ainut korvausilmaventtiili, joka oli tukittu vedontunteen vuoksi. Kuva 4. Suihkutilan seinästä puuttunut kosteuseristys on aiheuttanut kosteusvaurion, joka näkyy viereisen vaatehuoneen seinässä. tikäyntivarusteet on esitetty taulukossa 3. LÖYDÖKSET Tavallisimmat kotikäyntilöydökset, joita seuraavassa kuvataan, on esitetty taulukossa 4. Ilmanvaihto Lähes säännönmukaisesti kotien ilmanvaihto oli puutteellinen. Puutteet johtuivat joko käyttö- tai huoltovirheistä, suunnittelu- tai rakennevirheistä tai usein molemmista. Asukkaat ovat usein hyvin tietämättömiä ilmanvaihdon toimintaperiaatteista. Esimerkiksi ilmanvaihdosta kysyttäessä asukas saattoi kertoa, että WC:ssä on aukko, josta ilma kulkee, jolla hän tarkoitti kylpyhuoneen poistoilmanvaihtoventtiiliä. Harva näytti tietävän, että asuntoon pitää tulla myös raitista ilmaa eli korvausilmaa (kuva 1). Usein sekä tulo- että poistoilmaventtiilit oli tukittu vedon, muista asunnoista kulkeutuneen tupakansavun tai äänien kuulumisen vuoksi, tai ne olivat tukkeutuneet liasta ja pölystä (kuva 2). Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto saattoi olla kytketty pois toiminnasta asukkaan epäillessä sen olevan syy kärsimiinsä nenä- ja silmäoireisiin. Koneellista poistoilmanvaihtoa saatettiin myös pitää säästösyistä vajaalla teholla tai huippuimuri oli rikki. Yleinen suunnittelu- tai rakennevirhe oli esimerkiksi se, että rakentamisen tai peruskorjauksen yhteydessä oli asennettu tiiviit kolmilasiset ikkunat huolehtimatta korvausilman saannista tuloilmaventtiilein. Tällöin korvausilma usein tuli postiluukun kautta rappukäytävästä ja tiivistämättömien putkien läpivientien kautta esimerkiksi rakennuksen alapohjasta. Tämä on erityisesti luvulla rakennettujen talojen ongelma silloisen energiasäästöinnon vuoksi. Peruskorjausten seurauksena samaa ongelmaa esiintyy myös ja 1960-luvun kerrostaloissa. Niissä valitetaan asunnon tunkkaista ilmaa, ikkunalasien huurtumista, kohonnutta kosteuspitoisuutta ja lämpötilan nousua, jotka yleensä johtuvat juuri huonosta ilmanvaihdosta. Kosteus- ja homevauriot Kosteus- ja homevauriot olivat yleisiä. Tavallinen syy kotikäynnille

3 1601 olikin potilaan epäily kosteus- ja homevauriosta. Suurin osa todetuista kosteusvaurioista oli lieviä. Ne saattoivat olla osin itse aiheutettuja, kuten homepilkkuja kosteiden tilojen saumausaineessa tai maalatuilla pinnoilla seinissä ja katossa. Useimmiten kylpyhuoneita ei ole tarkoitettu pyykinpesuun ja kuivaukseen suihkussa käyntien lisäksi, varsinkaan jos poistoilmaventtiili on pölyn tukkima ja ovea pidetään aina kiinni (kuva 3). Vauriot arvioitiin suuriksi 29 %:ssa kaikista kosteusvaurioista. Näitä olivat aiheuttaneet vesieristeiden puuttuminen suihkutilojen seinistä ja lattioista (kuva 4), huolimattomasti kiinnitetyt muovimatot, katto-, vesijohto- ja viemärivuotojen aiheuttamat vauriot sekä puuttuvasta salaojituksesta aiheutuneet ongelmat. Astianpesukoneet vuotivat usein parketin alle tai jopa seinän läpi kostuttaen ja homehduttaen viereisen huoneen muovimaton. Kosteusvaurioista otetuista materiaalinäytteistä eristetyt homesienikannat on esitetty taulukossa 5. Sisustusmateriaalit Sisustusmateriaaleista haittaa voivat aiheuttaa voimakkaasti pölyä keräävät ja vaikeasti puhdistettavat materiaalit, kuten plyysi-, villa ja samettikankaat, kangastapetit ja kokolattiamatot. Samoin avokirjahyllyt, runsas elektroniikka sekä viherkasvit ja kuivakukat keräävät pölyä. Huonekalujen toppauksissa saattoi olla puhdistamattomia höyheniä, olkia ja meriheinää, jotka aiheuttivat pölyä ja hajua. Viherkasveja oli 384 kodissa (85 %). Viherkasvien tiedetään puhdistavan huoneilmaa, mutta useat asukkaat eivät tiedä, että joillakin niistä, kuten limoviikunalla (86 kodissa, 22 %) (kuva 5), on allergisoiva vaikutus (2). Myös ruukut ja mullat voivat homehtua. Potilastapaus 1 Nenän tukkoisuudesta sekä silmäoireista ympärivuotisesti etenkin kotona kärsivän 26-vuotiaan miehen todettiin ihotesteissä herkistyneen koivun siitepölylle ja eläimille. Suunniteltiin, että potilaalle aloitetaan siedätyshoito koivulle. Kotikäynnillä todettiin, että 1990-luvulla rakennetussa yksiössä olivat sekä tulo- että poistoilmaventtiilit pölyn tukkimia. Sisustus oli vanhemmilta perittyä, kuten 1970-luvun samettisohva ja villaplyysimatto. Vuoteen vieressä oli lattialla pölyinen kattoon asti ulottuva lyyraviikuna (Ficus lyrata) sekä iso jukkapalmu ja traakkipuu. Potilaalla todettiin tämän löydöksen vuoksi tehdyssä ihotestissä voimakkaat positiiviset reaktiot edellä mainituille kasveille, ja häntä kehotettiin luopumaan näistä viherkasveistaan. Ongelmallisia voivat olla myös vesisängyt homehtumisriskin vuoksi (sijauspatja), perintö- ja kierrätyshuonekalut sekä -patjat. Ne saattavat kuljettaa mukanaan eläin- ja pölysekä varastopunkkiallergeeneja edellisistä sijoituspaikoistaan. Eläimille ja punkeille herkistyneiden potilaiden kodeista otettiin tarvittaessa pölynäyte vuoteista, sohvilta tai lattioilta oireilun syyn löytämiseksi. Pölypunkin ulosteen guaniinipitoisuutta mittaa semikvantitatiivinen Acarex-tutkimus (Allergopharma, Saksa). Se oli positiivinen alle 10 %:ssa näytteitä, mutta herkkä immunokemiallinen ELISA-tutkimus (ALK, Tanska) antoi positiivisen tuloksen yli 50 %:ssa. Punkkiantigeenipitoisuudet olivat kuitenkin yleensä pieniä (3). Pölypunkki on melko pieni ongelma pääkaupunkiseudun asunnoissa, joissa huoneilma on suurimman osan vuotta kuiva, sillä punkit viihtyvät kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa. Yllätyksiä aiheutti monesti eläinpölyn löytyminen paikasta, jossa asukas ei sitä olettanut olevan. Koiran lyhyenkin vierailun on todettu suurentavan koira-al- Taulukko 5. HYKS:n Iho- ja Allergiasairaalan mykologian laboratoriossa tutkitut materiaalinäytteet (n = 1 510) niistä pääkaupunkiseudun kodeista, joissa oli havaittu kosteusvaurioita. Natiivinäytteistä 52 %:sta löytyi homesieni-, hiiva- tai aktinomykeettikasvua. Näytteistä eristettiin homesienikantaa. Listassa ovat ne mikrobit yleisyysjärjestyksessä, joita löytyi vähintään 1 %:sta näytteitä (Pirkko Koukila-Kähkölä 1999). Homesienilaji % Huomautuksia eristetyistä kannoista Kuva 5. Limoviikuna (Ficus benjamina). 1 Penicillium spp. 19 usein pintakontaminantteja 2 Cladosporium spp. 9 usein pintakontaminantteja 3 Phoma spp. 9 4 Hiivat 8 5 Aspergillus versicolor 7 6 Aktinomykeetit 6 bakteereja, ei hometta 7 Acremonium spp. 5 8 Fusarium spp. 4 9 Aureobasidium spp Ulocladium spp Aspergillus sydowi 3 12 Chaetomium globosum 2 13 Trichoderma viride 2 14 Paecilomyces spp Scopulariopsis spp Stachybotrys chartarum 1 17 Cliocladium spp Verticillium spp Exophila, Fonsecae, Phialophora ym. 1

4 1602 S UOMEN L ÄÄKÄRILEHTI 14 15/2000 VSK 55 Kuva 7. Parketin tummumista irrotetun lattialistan alla mahdollisesti kostuneen tasoteaineen pilaantumiseen viittaava ongelma? Kuva 6. Suodatinpidike ja suodatin pölynäytteen ottoa varten. lergeenipitoisuutta vierailukohteessa. Ihminen kuljettaa hiuksissaan ja vaatteissaan eläinallergeeneja esimerkiksi kotoa työpaikalle tai päinvastoin (3). Potilastapaus 2 Useita osastohoitoja tarvinnut atooppisesta ihottumasta kärsivä 5-vuotias poika todettiin allergiseksi koivun ja heinien siitepölyille, kissalle, koiralle sekä pölypunkille. Aamuisin hänen ihonsa kutisi ja silmät punoittivat. Perheessä oli akvaario, mutta ei lemmikkieläimiä. Äiti kertoi, että kotona kävi leikkimässä lapsia, joilla oli kodissaan lemmikkieläimiä. Kotikäynnillä lapsen vuoteesta pölynimurilla otetusta pölynäytteestä etsittiin merkkejä pölypunkeista Acarex-menetelmällä ja mitattiin ELISA-menetelmällä kissa-, koira- ja pölypunkkipitoisuuksia. Pölynäyte otettiin pölynimurin metalliputken päähän liitetyn muovisen suodatinpidikkeen (ALK) avulla, jolloin pöly menee imuroidessa suoraan suodattimelle (kuva 6). Acarex-tulos oli negatiivinen, mutta ELISAtutkimuksessa löytyi kissa-allergeenia ng/g pölyä (suositus alle ng/g ja arvioitu herkistymisraja ng/g), koira-allergeenia ng/g (suositus alle ng/g) ja pölypunkkiallergeenia ng/g (suositus alle ng/g). Tarkennetussa haastattelussa selvisi, että lapsen joustinpatja oli saatu perheestä, jolla oli kissa. Rakennusmateriaalit Tarkastetuissa 1990-luvun kerros- ja rivitaloasunnoissa osa asukkaista valitti päänsärkyä, silmä- ja iho-oireita. Kuva 8. Koirat voivat tuoda turkissaan sisään ulkoilman allergeeneja, kuten siitepölyjä. Näkyvää haittaa ei useinkaan tarkastuksissa todettu. Joskus ainoa löydös oli pesupulverimainen tai pistävä haju. Syynä voivat olla rakennusmateriaalit. Niistä johtuvia ongelmia saattavat aiheuttaa valkuaisainepohjaiset tasoitteet (kaseiini) kosteuden aiheuttaman hajoamisreaktion takia, kostuneet lastulevyt ja paneelit, liimat, lakat, maalit ja muut haihtuvat yhdisteet (kuva 7). Uusin mahdollinen epäpuhtauksien lähde on muovimatto tai sen liimauksessa käytetyt liimat. Myös tämän ongelman taustalla on usein liiallinen kosteus rakenteissa. Näiden materiaalien päästöt voivat näkyä sisäilman suurentuneina ammoniakin tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuuksina (PVC-muovin pehmitinaineet, liiman hajoamistuotteet, esi- merkiksi alkoholit). Helsingin kaupungin ympäristökeskus, VTT:n kemiantekniikka ja jotkut yksityiset asiantuntijat tutkivat tarvittaessa rakennusmateriaalien päästöjä. Kotieläimet Tarkastetuissa asunnoissa yleisin kotieläin oli koira (72 kotia, 16 %). Seuraavaksi yleisin oli kissa (38 kotia, 8 %) ja akvaario oli 40 kodissa (9 %). Monenlaisia eläimiä pidettiin lemmikkeinä: jyrsijöitä, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sauvasirkkoja ja etanoita. Kotieläinten omistajista 83 (57 %) oli ihopistokokeen perusteella atoopikkoja. Kotieläimiä oli asunnoissa yllättävän paljon ottaen huomioon, että potilaat olivat tutkittavina allergistyyppisten vaivojen vuoksi. Yleensä potilaat eivät omasta mie-

5 1603 lestään olleet allergisia lemmikilleen eli he eivät myöntäneet saavansa siitä oireita tai eivät osanneet liittää oireita eläimeen. Lemmikkejä oli myös hankittu koteihin ei-allergisoivina, kuten kaloja, kilpikonnia, sauvasirkkoja, etanoita. Tiedetään kuitenkin, että näiden eläinten eritteille, ravinnolle (esimerkiksi akvaariokaloja syötetään voimakkaasti allergisoivilla surviaissääsken toukilla) ja terraarioiden kuivikkeille voi allergisoitua, ja niistä on hoitamattomina hajuhaittaa. Kilpikonnan saattoi nähdä liikkuvan vapaasti lattioilla ja sen eritteisiin joskus miltei liukastui. Potilastapaus 3 Koivun siitepölylle ja koiralle allergisella 24-vuotiaalla naisella oli allerginen nuha ja astma, jotka vaivasivat tutkimuksen aikanakin, viikko ennen vappua. Hän toivoi kotitarkastusta saadakseen neuvoja, kuinka estää siitepölyn pääsyä sisätiloihin, koska epäili oireitaan sen aiheuttamaksi. Sairauskertomuksessa oli maininta, että nainen oli luopunut koirasta vuosi ennen tarkastusta. Asunnosta löytyi kuitenkin suurikokoinen koira, jonka poikaystävä oli tuonut muuttaessaan asuntoon (kuva 8). Makuuhuoneeseen koiraa ei kuulemma päästetty ja makuuhuoneen ovea pidettiin kiinni. Ikkuna oli aina raollaan, mistä johtui siitepölylle altistumisepäily. Vuoteesta (runko- ja petauspatjat) otetusta pölynäytteestä löytyi ELISA-menetelmällä runsaasti koira-allergeenia, ng/g pölyä. Herkistämisrajana pidetään ng/g, mutta pienemmätkin pitoisuudet voivat aiheuttaa oireita jo herkistyneelle (4). Tupakointi Tupakoinnin sisätiloissa myönsi 125 tupakoivasta asukkaasta 44. Loput 81 kertoi polttavansa parvekkeella, ovenraossa tai pihalla. Tupakanhaju kulkeutuu kuitenkin vaatteissa ja hiuksissa sisätiloihin. Parvekkeelta ja ovenraosta haju löytää tiensä naapurin tai oman raitisilmaventtiilin tai juuri avatun ikkunan kautta sisälle aiheuttaen varsinkin muille kuin tupakoitsijoille harmia. POHDINTA Taulukko 6. Terveen asumisen kymmenen ohjetta (1). 1 Säädä huoneen lämpötilaksi talvella astetta. 2 Huolehdi ilmanvaihdosta; makuuhuone, keittiö, kylpyhuone. 3 Vältä haisevia materiaaleja, haju on haitta. 4 Siivoa säännöllisesti. 5 Pidä suhteellinen kosteus %:ssa. 6 Estä kosteusvauriot ja korjaa heti vesivahingot. 7 Ajattele kanssaihmisiä; tupakointi, lemmikkieläimet, hajusteet. 8 Vältä asumista remontin keskellä. 9 Suosi rakentamisessa yksinkertaisia ja koeteltuja ratkaisuja. 10 Hoida ja huolla asuntoasi. Kotikäynnit tehtiin oireilevien ihmisten koteihin. Siksi oli perusteltua puuttua asunnon haitalliseksi arvioituihin tekijöihin (5). Nopeasti kävi selväksi, ettei potilaan lääkärille esittämä epäilty haitta, kuten home, useinkaan ollut asunnon ongelma. Lääkärille ei aina kerrottu lemmikkieläimistä, sisällä tupakoinnista ja asukkaiden todellisesta määrästä eikä elämäntilanteesta, vaikka niillä oli selvästi merkitystä potilaan hoitoa suunniteltaessa. Kysyttäessä potilas usein kertoi, että asunto oli niin sanotusti allergiasaneerattu, mutta kotikäynti paljasti muuta. Etenkin vuokra-asunnot oli usein päästetty huonoon kuntoon. Pikkuvioista ei ilmoitettu huoltomiehille tai isännöitsijöille. Se oli katsottu turhaksi, koska asukkaan mielestä valituksia vähäteltiin tai niihin ei reagoitu. Rahalla on päärooli, kun kyseessä on asunnossa olevan haitan korjaus. Maksaja täytyy olla selvillä ennen kuin mitään tehdään ja sitten korjauksen tekee halvimman tarjouksen antanut taho. Niinpä Iho- ja Allergiasairaalaan sisäilmapoliklinikalle tulleista potilaistakin moni oli asunut pitkään kosteusvaurioisessa asunnossa oireiden lisääntyessä. Ilmanvaihtoasiat osoittautuivat vieraiksi useimmille asukkaille, usein ne olivat vieraita myös huoltomiehille ja isännöitsijöille. Puutteellinen ilmanvaihto lisää huoneilman epäpuhtauksien määrää. Se voi myös edistää kosteus- ja homeongelmia ja aiheuttaa asukkaille väsymystä ja päänsärkyä. Siivouksen taso ja siivousvälineiden huono kunto yllättivät. Pölynimurit olivat suureksi osaksi huoltoa vailla, eikä niitä käytetty riittävän usein niiden aiheuttaman pahan hajun ja pölyn takia. Yleensä pölypussit olivat räjähtämäisillään pölystä ja pölysuodattimet, jos niitä ylipäätään oli, olivat likaisia. Pelkkä ilmanvaihtoventtiilien useammin tapahtuva puhdistaminen ja avaaminen, hormien nuohous ja ilmanvaihdon säätöjen tarkistus ja huolellisempi kodin hoito olisivat estäneet haittojen syntyä. Tällöin olisi vältytty monilta turhilta tutkimuksilta ja hoidoilta. Samansuuntaisia kotiolosuhteiden löydöksiä on raportoitu myös muualta Suomesta (6) ja Ruotsista (7). Kotikäyntikokemusten perusteella on ilmeistä, että ihmiset tuntevat huonosti terveellisen asumisen perusasiat. Tarvitaan nykyistä enemmän valistusta, puolueetonta ja asiantuntevaa neuvontaa siitä, kuinka koteja hoidetaan ja korjataan ja asutaan terveellisesti (taulukko 6). Asunto-osakeyhtiöissä tarvitaan nykyistä pätevämpää isännöinti- ja huoltotoimintaa. KIRJALLISUUTTA 1 Haahtela T, Reijula K. Sisäilman terveyshaitat ja ehdotukset niiden vähentämiseksi. Sosiaali- ja teveysministeriön työryhmämuistioita 1997;25. 2 Haahtela T, Sorsa P. Allergiakasvit. Helsinki: Kirjayhtymä 1999, 2 painos. 3 Mäkinen-Kiljunen S, Malmberg M, Haahtela T. Sisäilman allergeenien määrä pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 1998;53(18 19): Haahtela T. Sisäilman allergeenien merkitys. Duodecim 1996;112: Reijula K, Haahtela T. Sisäilmasto-ongelmat. Suom Lääkäril 1998;36: Tuomainen M, Forss P, Juvonen P. Hengityssairas ja kodin sisäilma. Keuhkovammaliiton tutkimuksia 1999;4. 7 Munir AKM. Exposure to indoor allergens and relation to sensitization and asthma in children. Linköping University Medical Dissertation, Linköping Valokuvat: Kirjoittajat MARJATTA MALMBERG esh, kuntoutushoitaja HELENA MUSSALO-RAUHAMAA dosentti, erikoislääkäri SOILI MÄKINEN-KILJUNEN FT, sairaalakemisti HENRIK MALMBERG dosentti, osastonylilääkäri HYKS, Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka TARI HAAHTELA dosentti, ylilääkäri