Riihimäen Kalmun kaava-alueen luontoselvitykset

Transkriptio

1 Riihimäen Kalmun kaava-alueen luontoselvitykset Espoo 2008

2 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Tulokset Luontotyypit Pienvedet Luonnonmuistomerkit Kasvillisuus Liito-orava Kovakuoriaiset Kääväkkäät Muu lajisto 6 3. Toimenpidesuositukset 6 4. Kirjallisuus 6 Liite 1. Menetelmäkuvaukset 10 Liite 2. Tulokset 16 Kannen kuva: Kalmun Tuomolan seudun luonnontilaista purojaksoa. Valokuvat Faunatica Oy (valokuvat ovat autenttisia ja otettu luonnonmukaisissa olosuhteissa) Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupanro 53/MML/08 Kirjoittajat: Marko Nieminen (jaksot 1-4, liito-orava, pienvedet; Faunatica Oy) Juha Kinnunen (kääväkkäät; Helsingin yliopisto) Ilpo Mannerkoski (kovakuoriaiset; Suomen ympäristökeskus) Seppo Niiranen (linnut; Luonnontieteellinen keskusmuseo) Irmeli Vuorinen (kasvillisuus ja luontotyypit; Helsingin yliopisto) Kiitokset: Raija Niemi, Carita Uronen ja Elina Mäenpää (Riihimäen kaupunki).

3 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Tiivistelmä Tässä raportissa esitetään Riihimäen Kalmun osayleiskaava-alueella vuonna 2008 tehtyjen luontoselvitysten tuloksista. Selvitykset teki Faunatica Oy Riihimäen kaupungin teknisen viraston toimeksiannosta. Maastotyössä etsittiin: Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaisia luontotyyppejä Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonmuistomerkkejä Muita huomionarvoisten luontokohteita Huomionarvoisia putkilokasvi-, kovakuoriais- ja kääpälajeja Liito-oravaa ja viitasammakkoa. Tärkeimmät kohteet ja lajihavainnot olivat: Yksi luonnontilainen purouoma ja 11luonnontilaisen kaltaista purojaksoa Takalan-Tuomolan alueen runsaasti lahopuuta sisältävä metsäalue, jonka vanhojen metsien indikaattorikääpälajistoon perustuva suojeluarvo on 5 pistettä Mesipillikäävän (Antrodia mellita; uhanalainen (VU) ja erityisesti suojeltava) esiintymä Tiltaltti (Phylloscopus collubita; vaarantunut VU) Ilves (Lynx lynx; EU:n luontodirektiivin liitteiden II & IV laji, silmälläpidettävä NT) paikallisten asukkaiden ilmoittamana Pikkusieppo (Ficedula parva; EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, silmälläpidettävä NT) Ketoneilikan (Dianthus deltoides; silmälläpidettävä NT) esiintymiä Silokäävän (Gloeoporus pannocinctus), korkkikerroskäävän (Perenniporia subacida) ja ruostekäävän (Phellinus ferrugineofuscus) (silmälläpidettäviä NT) sekä viiden vanhojen metsien indikaattorikääpälajin esiintymiä Hammaskurokka (Sistotrema raduloides; silmälläpidettävä NT) -sienilajin esiintymä Pyy (Bonasa bonasia; EU:n lintudirektiivin liitteen I laji). Suosittelemme, että: Ns. Lehtolanojan yläjuoksun luonnontilainen puro-osuus säilytetään muuttumattomana Epranojan, ns. Hiivolanojan ja ns. Lehtolanojan luonnontilaisen kaltaiset purojaksot säilytetään Takalan-Tuomolan seudun runsaasti lahopuuta sisältävä metsäalue säästetään ja lahopuujatkumo turvataan Mesipillikäävän esiintymälle tehdään erityisesti suojeltavan lajin elinympäristörajaus.

4 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Johdanto Tässä raportissa esitetään tulokset Riihimäen Kalmun osayleiskaava-alueella vuonna 2008 tehdyistä luontoselvityksistä. Työt tehtiin Riihimäen kaupungin teknisen viraston toimeksiannosta ja Faunatica Oy:n toimesta. Selvitysalueiden rajaukset näkyvät kuvasta 1. Maastokäyntien yhteydessä etsittiin seuraavanlaisia kohteita ja lajistoa: Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaisten luontotyyppien esiintyminen (Vesilaki 1961, Metsälaki 1996, Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005) Metsä- ja vesilain mukaisten lähteiden ja vesiuomien esiintyminen Kalmun koko osayleiskaava-alueella (pienvesiselvitys) Muiden huomionarvoisten luontotyyppien ja mahdollisesti korkean biodiversiteetin sisältävien alueiden esiintyminen sekä muilla tavoilla arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen Alueiden, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja, esiintyminen Luonnonsuojelulain 23 :n mukaisten luonnonmuistomerkkien esiintyminen (Luonnonsuojelulaki 1996) Rauhoitettujen, erityisesti suojeltavien, uhanalaisten, silmälläpidettävien, EU:n luontodirektiivin mukaisten, Suomen vastuulajien ja muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintyminen (Rassi, ym. 2001, Ympäristöministeriö 2008a, c, e-g) EU:n direktiivilajien liito-oravan (Pteromys volans) ja viitasammakon (Rana arvalis) esiintyminen (Ympäristöministeriö 2008a). Liito-oravan esiintyminen tarkistettiin myös useista erikseen sovituista kohteista Kalmun osayleiskaava-alueella. Huomionarvoisten kovakuoriaislajien esiintyminen Kalmun Takalan-Tuomolan alueella Huomionarvoisten kääväkäslajien esiintyminen Kalmun Takalan-Tuomolan alueella Kaikkien osatöiden yhteydessä havainnoitiin myös muiden kuin kohde-eliöryhmän huomionarvoista lajistoa ja niiden esiintymiä. Selvitysalueet ja selvitysmenetelmät on kuvattu tarkemmin liitteessä Tulokset Tässä jaksossa esitetään yhteenveto tuloksista ja esitellään huomionarvoiset kohteet ja lajisto. Tulokset esitetään yksityiskohtaisesti liitteessä Luontotyypit Luontoselvitysalueella ei ole luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain mukaisia kohteita.

5 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset 2008 Kuva 1. Selvitysalueiden rajaukset (punainen viiva = luontoselvitysalue; sininen viiva = pienvesiselvityksen lisäalue; vihreät katkoviivat = yleisötietojen perusteella mahdolliset liitooravareviirit; vihreät yhtenäiset viivat = muut liito-oravakohteet; oranssit katkoviivat = lahopuukovakuoriaisten ja kääväkkäiden selvitysalueet Pienvedet Koko Kalmun osayleiskaava-alueella on yksi luonnontilainen purouoma (kansikuva & liite 2: kuva 2.1). Lisäksi luonnontilaisen kaltaisia purojaksoja on 11. 4

6 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia lähteitä tai lampia ei löytynyt (kuva 8) Luonnonmuistomerkit Luontoselvitysalueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain mukaisia luonnonmuistomerkkejä Kasvillisuus Putkilokasveista ei tavattu rauhoitettuja, erityisesti suojeltavia, uhanalaisia, EU:n luontodirektiivin mukaisia tai Suomen vastuulajeja. Kolme silmälläpidettävän (NT) ketoneilikan (Dianthus deltoides) esiintymää löytyi (kuviot K3 & K5) (ks. liite 2). Luontoselvitysalueen runsaslajisimmat ja samalla arvokkaimmat metsät ovat reheviä, lehtomaisia kuusikoita. Näissäkin puusto on kuitenkin melko nuorta ja käsiteltyä, mutta ajan myötä näillä olisi potentiaalia kehittyä edustavammiksi Liito-orava Merkkejä liito-oravasta ei havaittu millään kohteella Kovakuoriaiset Selvityksen yhteydessä ei tavattu yhtään uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua tai harvinaisena pidettävää kovakuoriaislajia. Takalan-Tuomolan alueella on kuitenkin runsaasti lahopuuta sisältävänä sellaisenaan arvokas alue (kuva 2), erityisesti jos lahopuujatkumo säilyy alueella Kääväkkäät Selvitysalueilta tavattiin yhteensä 42 kääpälajia. Näistä yksi on uhanalainen (VU) ja erityisesti suojeltava mesipillikääpä (Antrodia mellita; kuva 5), kolme on silmälläpidettäviä (silokääpä Gloeoporus pannocinctus, korkkikerroskääpä Perenniporia subacida & ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus) sekä viisi vanhojen metsien indikaattorilajeja. Lisäksi tavattiin silmälläpidettäväksi luokiteltu kääpien lähisukulainen hammaskurokka (Sistotrema raduloides) Vanhojen metsien indikaattorilajistoon perustuvassa suojeluarvon arvioinnissa selvitysalueen metsä saa 5 pistettä, joka on merkittävästi enemmän kuin keskimääräisten talousmetsien tyypillisesti saamat 0-2 pistettä. Metsän potentiaali kehittyä vieläkin paremmaksi lahottajasienilajiston kannalta on erittäin hyvä.

7 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Muu lajisto Alueelta saatiin havaintoja seuraavista luokitelluista eläinlajeista: Ilves (EU:n luontodirektiivin liitteiden II & IV laji, silmälläpidettävä NT) paikallisten asukkaiden ilmoittamana Tiltaltti (vaarantunut VU) Pikkusieppo (EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, silmälläpidettävä NT) Pyy (EU:n lintudirektiivin liitteen I laji). 3. Toimenpidesuositukset Ns. Lehtolanojan yläjuoksulla on yksi luonnontilainen puro-osuus (ks. kansikuva & liite 2: kuva 2.1). Kohde on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö ja ehkä myös vesilain mukainen lakikohde. Luonnontilaiset purot ovat Etelä-Suomessa erittäin vähälukuisia, joten purojakso lähiympäristöineen tulisi säilyttää muuttumattomana. Suosittelemme myös Epranojan, ns. Hiivolanojan ja ns. Lehtolanojan luonnontilaisen kaltaiset jaksot säilytettäviksi muuttumattomina (kuvat 4 & 6). Luontoarvojen säilymistä edesauttaa, jos kyseiset ojat/purot säilyvät nykytilassa mahdollisimman laajoilla alueilla. Luontoarvoja edistäisi, mikäli ravinnekuormitusta esim. pelto- ja metsäojista voitaisiin pienentää. Suosittelemme Takalan-Tuomolan seudun runsaasti lahopuuta sisältävän alueen (ks. liite 2: kuva 2.3 [osa-alueet A & C]) säästettäväksi, sillä alueen vanhojen metsien kääpälajistoon perustuva suojeluarvo on keskimääräistä merkittävästi suurempi ja alueella esiintyy yksi erityisesti suojeltava kääpälaji. Alueelta ei löytynyt uhanalaista tai silmälläpidettävää kovakuoriaislajistoa, mutta kovakuoriaisselvitys ei ollut kattava. Alueelta tavattiin myös pikkusieppo, joka suosii vanhoja metsäalueita. Alueella on hyvä potentiaali muotoutua monimuotoiseksi vanhaksi metsäksi, jollaisia on Etelä-Suomessa hyvin vähän. Yhtenäinen metsäalue jatkuu osa-alueista A & C pohjoiseen sisältäen sekä osa-alueen B että selvitysalueen ainoan luonnontilaisen purojakson. Suosittelemmekin koko yhtenäisen metsäalueen säästämistä, sillä monet metsälajit suosivat mahdollisimman suuria yhtenäisiä kokonaisuuksia. Lahopuujatkumon turvaamiseen tulisi myös kiinnittää huomiota. Suosittelemme, että mesipillikäävälle laaditaan erityisesti suojeltavan lajin elinympäristörajaus. 4. Kirjallisuus Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1996: Uhanalaiset käävät Suomessa. 2. painos. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 184 s. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen

8 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996). [ Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy 2006: Kalmun alueen luontoselvitys. Raportti Riihimäen kaupungille. Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) [ Niemelä, T. 2005: Käävät puiden sienet. Norrlinia 13: Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen J. 2005: Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727. Rassi, P. (toim.) 1993: Suomen kovakuoriaisten (Coleoptera) frekvenssipisteet Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 6. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ruohonen, J. 2006: Riihimäki Kalmu. Muinaisjäännösselvitys Riihimäen kaupunginmuseo / arkeologiset selvitykset. Siivonen, Y. & Wermundsen, T. 2007: Riihimäen lepakkokartoitus Riihimäen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö ja kaavoituspalvelut Vesilaki 1961: annettu vesilaki (264/1961) [ Ympäristöministeriö 2008a: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008b: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008c: Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvit ja sienet. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008d: Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008e: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luettelo luonnonsuojeluasetuksessa. Internet-sivut, viitattu

9 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Ympäristöministeriö 2008f: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008g: Suomen kansainväliset vastuulajit. Internet-sivut, viitattu Kuva 2. Takalan-Tuomolan alueen lahopuustoa. Kuva 3. Seulosnäytteen tutkiminen käynnissä. Kuva 4. Kääpien etsintää maapuista. Kuva 5. Erityisesti suojeltavaa mesipillikääpää raidalla.

10 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Kuva 6. Ruostekääpää kuusen rungolla. Kuva 7. Epranojaa laidunalueella. Kuva 8. Puurakenteilla suuresti muutettu lähde. Kuva 9. Epranojan itäisintä osaa.

11 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Liite 1. Menetelmäkuvaukset. Selvitysalueet Osalla Kalmun osayleiskaava-aluetta (n. 215 ha; punainen rajaus kuvassa 1; kutsutaan raportissa luontoselvitysalueeksi) tehtiin luontotyyppi-, luonnonmuistomerkki- ja kasvillisuusselvitys sekä liito-oravaselvitys. Pienvedet (luonnontilaiset lähteet ja vesiuomat) selvitettiin koko Kalmun osayleiskaava-alueelta (n. 850 ha; sisältää sinisen rajauksen kuvassa 1), erityisesti etukäteen tiedossa olleista mahdollisista kohteista. Tällä alueella selvitettiin myös liito-oravan esiintymistä muutamasta kohteesta (vihreät katkoviivarajaukset kuvassa 1), joista oli etukäteistietoja mahdollisista esiintymistä tai vanhoja havaintoja, sekä huomionarvoisten lahopuukovakuoriaisten ja kääväkkäiden esiintymistä tietyllä osa-alueella (oranssit rajaukset kuvassa 1). Kaikkien osatöiden yhteydessä havainnoitiin myös muiden kuin kohde-eliöryhmän huomionarvoista lajistoa ja niiden esiintymiä. Taustatiedot Ennen maastotöitä tutustuimme kohteista mahdollisesti olemassa oleviin aiempiin selvitystuloksiin (Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio 2006, Ruohonen 2006, Siivonen & Wermundsen 2007), mutta näissä ei ollut laji- tai luontotyyppihavaintoja selvitysalueelta. Lisäksi saimme käyttöömme ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan tiedot Riihimäeltä ilmoitetuista uhanalaisista lajeista ja suojelluista kohteista, mutta niistä ei ole tietoja selvitysalueelta. Luontotyyppi-, luonnonmuistomerkki- ja kasvillisuusselvitys Maastotyöt teki Irmeli Vuorinen 24. ja Selvitysalueet inventoitiin kulkemalla jalan niiden lävitse ja havainnoimalla kasvillisuutta ja puustoa erityisesti luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä, metsä- ja vesilain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, luonnonsuojelulain mukaisia luonnonmuistomerkkejä sekä muita luontoarvoiltaan tärkeitä alueita silmälläpitäen. Lajistoa tarkasteltiin erityisesti rauhoitettujen, uhanalaisten, silmälläpidettävien ja EU:n luontodirektiivin mukaisten putkilokasvilajien löytämiseksi. Eri kasvillisuuskuvioiden osalta merkittiin ylös tyypilliset tai muuten kiinnostavat lajit sekä puustoisilta kuvioilta pääpuulajit. Puuston ikää arvioitiin silmämääräisesti. Kasvit tunnistettiin paikan päällä. Kartoitusajankohtana oli mahdollista havaita useimmat kasvilajit. Maastossa tehtyjen havaintojen perusteella tutkittu alue jaettiin kartalla kuvioihin melko yhtenäisten luontotyyppien mukaan ja kuviot arvotettiin niiden luontoarvojen perusteella. Luontotyypit luetellaan ja kuvaillaan tuloksissa (liite 2). Yksittäisten kasvillisuuskuvioiden ominaispiirteitä on pyritty kuvailemaan siltä osin kuin niihin liittyy erityisiä luontoarvoja. Puuston ikää kuvataan esittämällä rungon läpimitta rinnankorkeudelta. Pensas- ja kenttäkerroksen lajistoa on kuvattu lajilistana.

12 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Pienvesiselvitys Pienvesien määritelmät ovat monimuotoisia, kuten pienvedet itsekin, ja yksiselitteisiä määritelmiä ei ole käytössä (Ohtonen ym. 2005). Metsälakiin sisältyy kuitenkin määritelmä, että lain tarkoittamien pienvesien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia (Metsälaki 1996). Metsälaissa ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen. Vesilaissa (Vesilaki 1961) puhutaan pelkästään luonnontilaisista pienvesistä lakikohteina, mutta luonnontilaisuutta ei määritellä. Lisäksi vesilain määritelmän mukaan lakikohteita ovat vain vesiuomat, joissa ei ole vettä koko vuoden ajan. Tässä pienvesiselvityksessä keskityttiin etsimään metsä- ja vesilain mukaisia kohteita eli luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia puroja ja lähteitä, erityisesti tarkistettiin paikallisten asukkaiden lähteiksi ilmoittamat kohteet. Kohteiden määrittelyssä seurattiin Ohtosen ym. (2005) ohjeita ja ehdotusta uudeksi vesilain tulkinnaksi. Mikäli luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä ei huomioida Etelä-Suomessa, ei täällä ole kuin yksittäisiä lähinnä suojelualueilla olevia säästettäviä kohteita, sillä erityisesti luonnontilaiset purot ovat lähes kadonneet ja luonnontilaisia lähteitäkin on enää hyvin vähän. Luonnontilaisen kaltaisiksi tulkittiin seuraavanlaiset lähteet: - Lähteessä voi olla pieniä rakenteita (esim. yksittäisiä lankkuja), jotka eivät vaikuta merkittävästi luonnontilaan - Lähteen kevyt muotoilu ja lähdesammalten osittainen poisto ei vaikuta merkittävästi luonnontilaan - Lähiympäristön hakkuut eivät muuta lähteen tilaa merkittävästi, jos lähteen rakenne ja vesitalous on säilynyt - Lähiympäristössä voi olla ojituksia, mikäli lähteen vesitalous ja eliöstö eivät ole merkittävästi muuttuneet (tässä työssä ei selvitetty vesieliöstöä). Luonnontilaisen kaltaisiksi tulkittiin seuraavanlaiset purouomat: - Uomassa merkkejä vanhan perkauksen jäljistä, uomaan liittyy yksittäisiä ojia ja/tai pieniä rakenteita (esim. yksittäinen silta), mikäli uoman vesitalous, eliöstö ja rakenne ovat palautuneet (tässä työssä ei selvitetty vesieliöstöä) - Lähiympäristön metsä voi olla hakkuiden muuttamaa, jos uoman rakenne ja vesitalous ovat säilyneet - Lähiympäristössä voi olla ojituksia, mikäli uoman vesitalous, eliöstö ja rakenne eivät ole merkittävästi muuttuneet (tässä työssä ei selvitetty vesieliöstöä). Purojen luonnontilaisuus voi olla hyvin hankalasti todettavissa, jolloin jäljet kauan sitten (vuosikymmeniä) tehdyistä perkaustoimista voivat olla jo näkymättömissä tai ainakin tulkinnanvaraisia. Jos perkaus- tms. jälkiä käsittelystä on havaittavissa, luokitellaan kohde luonnontilaisen kaltaiseksi. Luontoselvitysalueen ulkopuoliset (sininen rajaus kuvassa 1) maastokäynnit teki Marko Nieminen seuraavasti: Epranoja, Hiivolanoja ja Lehtolanojan alajuoksu ja alueen pohjoisosan mahdolliset lähdekohteet klo 9:20-13:25 (Marko Nieminen)

13 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Lehtolanojan yläjuoksu klo 10:40-12:45 (Marko Nieminen) Takalan ja Tuomolan alueen kohteet klo 10:20-12:50 (Marko Nieminen) Luontoselvitysalueen pienvedet selvitettiin kasvillisuusselvityksen yhteydessä (Irmeli Vuorinen). Liito-oravaselvitys Liito-orava on Suomessa uhanalainen (VU) sekä EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji, mikä edellyttää lajin tiukkaa suojelua ja erityisten suojelutoimialueiden osoittamista. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat direktiivin mukaisesti suojeltuja. Työn tavoitteena oli tehdä selvitys liito-oravan mahdollisista lisääntymis- ja levähdyspaikoista alueella. Maastotyössä tarkistettiin elinympäristön sopivuus ja mahdolliset pesäpaikat (maasta näkyvät sopivat kolot, pöntöt ja oravan risupesät). Kohteiden lähiympäristöstä kartoitettiin myös lajin tarvitsemat liikkumisreitit. Tämän aineiston perusteella laadittiin arvio alueiden merkityksestä alueelliselle liito-oravakannalle. Maastokäynnit tehtiin seuraavasti: Hiivolan alue: klo 12:20-15:10 (Marko Nieminen) Säätila: n. 7 C, pilvisyys 1/8. Hiirenkallion, Tuomolan, Takalan ja Kytösuon seudun kohteet: klo 9:45-15:00 (Marko Nieminen) Säätila: 3-6 C, 8/8, poutaa. Köykkälän, Mäenpään ja Koiviston seudun kohteet: klo 9:30-13:00 (Marko Nieminen) Säätila: 3-10 C, 1/8. Kovakuoriaisselvitys Kovakuoriaisselvitys tehtiin erikseen sovitulla ha alueella Takalan ja Tuomolan tilojen lähistöllä ns. aktiivihavainnoinnilla (kartta selvitysalueesta liitteessä 2: kuva 2.3). Passiivisesti pyytäviä pyydyksiä (vapaasti riippuvat tai runkoon kiinnitetyt ikkunapyydykset) ei niiden vaatiman suuren työmäärän vuoksi käytetty. Aktiivisella etsinnällä ei ole mahdollista löytää kaikkia puissa eläviä kovakuoriaislajeja, varsinkaan sisällä puuaineessa eläviä, mutta sillä saa kuitenkin varsin hyvän kuvan lajistosta. Kyseisellä alueella on runsaasti kuolleita kuusia ja mäntyjä sekä hieman kuollutta lehtipuuta. Selvityksen teki Ilpo Mannerkoski.

14 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Aktiivihavainnoinnilla tarkoitetaan asiantuntijan tekemiä maastokäyntejä, joiden aikana hän etsii tiettyjä lajeja oikeaan vuodenaikaan niille sopivista kohteista ja pienelinympäristöistä (esim. tietynlajiselta ja tiettyä lahoastetta olevalta maapuulta, jossa kasvaa tiettyä kääpälajia). Työ tehtiin liikkumalla kattavasti selvitysalueen kaikissa osissa sekä etsimällä samalla kovakuoriaisia sopivannäköisistä paikoista. Kovakuoriaisselvitys keskittyi lahopuiden lajistoon, mutta jonkin verran näytteitä otettiin myös muilla tavoin. Maastotyöt tehtiin seuraavasti: Kierros selvitysalueen A eri osiin lahopuuesiintymien selvittämiseksi. Tässä yhteydessä kerättiin myös näytteitä lupaavannäköisistä puista. Kierros alueella B. Tarkempia tutkimuksia alueen A parhailla lahopuualueilla sekä kierros alueen eteläpuolella, jossa lahopuuta sisältävä alue näytti jatkuvan selvitysalueen ulkopuolelle (alue C) Kovakuoriaisten etsintää alueen A lahopuustoisissa kohteissa Aamupäivällä täydentävää kovakuoriaisten etsintää alueella A, iltapäivällä lahopuuta sisältävän alueen C rajojen tarkistusta alueen A eteläpuolella. Lahopuun määriä ei mitattu, runsaimmin lahopuuta sisältävät alueet merkittiin summittaisesti kartalle (ks. liite 2). Kuljetut reitit piirrettiin kartalle 9.6., muilla käynneillä reitit tallennettiin satelliittipaikannuslaitteella (GPS). Puut, joista kerättiin näytteitä, paikannettiin GPS:llä. Kovakuoriaisia etsittiin aikaisemman kokemuksen perusteella puista, joissa puukovakuoriaisten esiintyminen näytti todennäköiseltä tai mahdolliselta. Etsintä tapahtui irrottamalla kuorta puukolla, joissakin tapauksissa myös kaivamalla itse puuaineesta. Sellaisia puita, joissa kovakuoriaisia näytti esiintyvän tai jotka olivat muuten lupaavannäköisiä (esim. kynsikääpäiset kuuset), tutkittiin lisäksi seulomalla (kuva 3), jolloin vaikeasti havaittavat pienetkin lajit saadaan esiin. Aikuisten kovakuoriaisten lisäksi havainnoitiin toukkia ja toukkien puihin jättämiä syömäjälkiä. Syömäjäljet voivat olla nähtävissä ja tunnistettavissa vielä useita vuosia sen jälkeen, kun aikuiset kuoriaiset ovat lähteneet puusta. Lahopuututkimuksen lisäksi otettiin 9.6. seulanäyte hirven lannasta, kenttähaavinäytteitä mm. avoimelta suoniityltä sekä näyte polkemalla suolaikun kasvillisuutta ja sammalia veteen ja poimimalla kovakuoriaiset vedenpinnalta. Kääväkässelvitys Työn tarkoituksena oli selvittää alueen (kuva 1.1; n. 40 ha) kääpälajisto, erityisesti mahdollinen uhanalainen ja muu huomionarvoinen lajisto. Selvitysalue on yksityisomistuksessa olevaa vanhahkoa metsää, jonka valtapuulaji on kuusi. Muita esiintyviä puulajeja ovat mänty, koivu, haapa; hyvin vähän esiintyy leppää, pihlajaa, raitaa ja vaahteraa. Valtapuusto ei ole vielä huomattavan vanhaa, mutta pitkäaikainen hakkaamattomuus on luonut hyvän vanhan metsän potentiaalin.

15 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Kääpälajiston kannalta tärkeä kuollut puusto esiintyy maapuukeskittyminä, joiden sijainnit näkyvät vihreällä värillä kuvassa 1.1. Eniten maapuuta on osa-alueella A ja vähiten osa-alueella B. Aikaisempia kääpätietoja alueelta ei ollut tiedossa. Maastotyö tehtiin ja keräysten mikroskooppinen loppumääritys Helsingin yliopiston Kasvimuseossa Työt teki Juha Kinnunen. Maastokäynnin (kuljettu reitti kuvassa 1.1) aikana kerättiin määritys- ja dokumenttinäytteitä 16 kappaletta. Kerätyt näytteet kuivattiin sienikuivurissa ja keräykset luovutetaan Helsingin yliopiston Kasvimuseon (H) kokoelmiin. Maastossa työskenneltiin siten, että inventoija keskittyi lajien etsimiseen, määrittämiseen ja näytteiden keruuseen. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja indikaattorilajien löytöjen koordinaatit määritettiin satelliittipaikannuksella (GPS). Lajien runsauksia ei merkitty muistiin. Inventoija eteni hitaasti tarkastaen elävät ja kuolleet pystypuut, maapuut ja puukariketta (pudonneet oksat, kannot, hajonneet rungon jätteet) järjestelmällisesti (kuva 4). Tutkittu kaistale oli m leveä. Havainnoista kirjattiin käävän lajinimi, mutta usein (harvinaisista lajeista aina) myös isäntäpuulaji, rungon halkaisija esiintymiskohdalta ja lahoaste (asteikolla 1-5), sekä harvemmin paikan koordinaatit ja samalla puulla kasvavat muut sienilajit. Tieteellinen nimistö noudattaa Niemelän (2005) käyttämää nimistöä. Arinakääpä (Phellinus igniarius coll.) määritettiin kollektiivisena ryhmälajina eli "pikkulajeja" (lepänarinakääpä P. alni, koivunarinakääpä P. cinereus, sysikääpä P. nigricans) ei erotettu. Valkohaprakääpää (Postia lactea) ei erotettu harmohaprakäävästä (Postia tephroleuca). Lajien uhanalaisuus on ilmoitettu Rassin ym. (2001) mukaan. Kuva 1.1. Kääväkässelvityksessä kuljetut reitit (punaiset viivat).vihreällä korostetut alueet ovat lahopuukeskittymiä. Oranssit katkoviivat ja kirjaimet A-C osoittavat osaaluejaon.

16 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Liite 2. Kalmun selvitysalueen tulokset. 1. Luontotyypit Luontoselvitysalueella ei ole luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain mukaisia kohteita. Kaikki alueen luontotyypit ovat vahvasti ihmistoiminnan muokkaamia (ks. jaksot 2 & 4). 2. Pienvedet Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset purojaksot on merkitty kuvaan 2.1. Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ei löydetty kartoitetut kohteet Lehtolanoja Yläjuoksu kartoitettu Purojakso 1: Luonnontilainen uoma, jonka kasvillisuuskin on pääasiassa luonnontilaista (reunoilla yksittäisiä kantoja; ks. kansikuva). Uoma muodostaa tämän jakson alueella laajemman kosteikon (leveys 5-15 m). Todettu luonnontilaiseksi metsälakikohteeksi jo aiemmassa selvityksessä (Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio 2006). Purojakso 2: Hakkuun läpi kulkeva mutkitteleva uoma. Uoman luonnontilaisuuden kaltaisuus perustuu ilmeisesti melko vähäisiin vanhoihin perkaustoimiin, mutta viime vuosina tehty hakkuu vähentää arvoa. Purojakso 3: Metsässä kulkeva luonnontilaisen kaltainen uoma, jonka reunoilla on merkkejä vanhoista perkauksista. Purojakso 4: Harvapuustoinen, 2-3 uomaa sisältävä kokonaisuus. Siltarummun molemmilla puolilla on lyhyet kaivetut osuudet ja jakson pohjoisosassa uoman yli on ajettu metsäkoneella (uomassa tukit tällä kohtaa). Jakso on kuitenkin tulkittu luonnontilaisen kaltaiseksi. Purojakso 5: Metsässä kulkeva uoma, jonka reunoilla on merkkejä vanhoista perkauksista. Pohjoisosassa olevalla tontilla uomaan on kaivettu pienimuotoinen lampare. Purojakso 6: Hakkuun läpi kulkeva mutkitteleva uoma. Uoman luonnontilaisuuden kaltaisuus perustuu melko vähäisiin vanhoihin perkaustoimiin, mutta viime vuosina tehty hakkuu vähentää nykyistä arvoa. Alajuoksu kartoitettu Purojakso 7: Vanhalta Kormuntieltä itään lähelle pellonreunaa uoma on luonnontilaisen kaltainen (uomassa kiviä ja lahopuuta). Tämä osuus on kauttaaltaan puustoinen. Pellonreunasta itään kaivettu oja. Epranoja Kartoitettu Itäosa (Kormuntien ja Vanhan Kormuntien välinen osa) Purojakso 8: Laidunalueista itään uoma on pääosin luonnontilaisen kaltainen (uomassa paljon kiviä, lahopuuta ja vesisammalia; kuva 9; alueella on aiemmin ollut mylly (Ruohonen 2006).

17 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Läheltä Kormuntietä ojaa ilmeisesti oikaistu tienrakentamisen yhteydessä, mutta kuitenkin melko lyhyeltä matkalta ja uoma on pitkälti palautunut. Alue on kauttaaltaan metsäinen. Purojakso 9: Uoman länsiosa kulkee laitumen läpi (kuva 7). Avoin ympäristö, mutta itse uoma on mutkitteleva ja tulkittu luonnontilaisen kaltaiseksi. Keskiosa (Vanhalta Kormuntieltä länteen lampareeseen asti) Itäosa Vanhasta Kormuntiestä länteen muutaman kymmenen metrin matkalta on kaivettu suoraksi (ojan varrella vanhaa penkkaa ja ilmeisiä vanhan uoman jäänteitä metsänpohjalla). Purojakso 10: Suoristetusta osuudesta kaivettuun lampareeseen asti länteen uoma on luonnontilaisen kaltainen (uomassa kiviä, lahopuuta ja vesisammalia). Koko keskiosan reunat ovat puustoisia tai pensaikkosia. Länsiosa (Hirvijärventieltä itään lampareeseen asti) Itäinen n. 2/3:aa kaivettu suoraksi. Pääosin puustoinen. Purojakso 11: Läntinen 1/3 luonnontilaisen kaltainen (uomassa kiviä, lahopuuta ja vesisammalia). Pelto tulee paikoin kiinni uomaan etelän/lännenpuolelta, mutta muutoin puustoinen. Hiivolanoja Kartoitettu Purojakso 12: Länsiosa Hirvijärventieltä sähkölinjalle asti itään luonnontilaisen kaltainen. Maastossa merkkejä vanhoista perkauksista, mutta uomassa runsaasti kiviä ja lahopuuta. Alueella on ollut monenlaista ihmisvaikutusta pitkään (Ruohonen 2006). Länsiosa on kauttaaltaan puustoinen. Sähkölinjasta kaakkoon uoma on kaivettu oja. Epranojan eteläpuolella mahdollinen lähde, joka voimakkaasti muutettu rakentamalla siihen puukehikko (kuva 8; : YKJ) (asukkaiden etukäteen ilmoittama lähde). Hiirenkallion kaakkoispuolella kolme rengaskaivoa sekä mahdollinen melko voimakkaasti muutettu tihkupinta yksityistontilla ( : YKJ) (asukkaiden etukäteen ilmoittamia lähteitä). Tuomolasta koilliseen mahdollinen tihkupinta-alue ( : YKJ) (asukkaiden etukäteen ilmoittama lähde). Koska kohde oli sateisenakin kesänä 2008 epävarmasti määritettävissä, se ei täytä metsälain ympäristöstään selvästi erottuvan vaatimusta. Koivumäen pohjoispuolella mahdollisesti voimakkaasti muutettu (aukikaivettu) lähde ( : YKJ) (asukkaiden etukäteen ilmoittama lähde). Vesi kirkasta ja kylmää, altaasta lähtee noro, allas kasviton ja sammaleeton kartoitetut kohteet (Takalan-Tuomolan alue) Alueella (asukkaiden etukäteen ilmoittama lähdealue) on ainakin seitsemän kaivettua allikkoa, joista ainakin osa saattaa olla vanhoja lähteitä. Allikkojen sijainnit: : (YKJ) : (YKJ) : (YKJ); ilmeisesti valumavesistä muodostunut lampare, ehkä myös ainakin osittain kaivettu (asukkaiden etukäteen ilmoittama lähde).

18 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset : (YKJ); noin kolme allikkoa tästä pisteestä itään : (YKJ); allikosta jatkuu n. 20 m pitkä ja 3-5 m leveä kosteikko. Pienestä avosuokuviosta ja suohon liittyvistä metsäojista kaivetun laskuojan jatkeeksi muodostunut ja luonnontilaisen kaltaiseksi muotoutumassa oleva puro/noro ( : YKJ). Takalantien lounaispuolella on rengaskaivo (asukkaiden etukäteen ilmoittama lähde). Luontoselvitysalue Luontoselvitysalueella ei ole metsä- tai vesilain mukaisia pienvesikohteita. Kuva 2.1. Kalmun osayleiskaava-alueen luonnontilaiseksi (#1; vihreä viiva) ja luonnontilaisen kaltaisiksi (#2-12; tummansiniset viivat) tulkitut uomat.

19 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Luonnonmuistomerkit Luontoselvitysalueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain mukaisia luonnonmuistomerkkejä. 4. Kasvillisuus Kalmun luontoselvitysalueen metsät ovat vahvasti käsiteltyjä talousmetsiä. Tuoreita hakkuualoja on runsaasti. Lehtipuuvaltaiset metsät ovat hyvin nuoria taimikoita ja mäntyvaltaiset nuoria istutusmetsiä, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueen kuviojako on esitetty kuvassa 2.2. Alueen arvokkaimmat metsät ovat reheviä, lehtomaisia kuusikoita. Näidenkin osalta puusto on melko nuorta ja käsiteltyä, mutta ajan myötä näillä olisi potentiaalia kehittyä edustavammiksi. Runsainta kasvilajisto on rehevissä lehtomaisissa kuusikoissa. Putkilokasveista ei tavattu rauhoitettuja, erityisesti suojeltavia, uhanalaisia, EU:n luontodirektiivin mukaisia tai Suomen vastuulajeja. Kolme silmälläpidettävän (NT) ketoneilikan (Dianthus deltoides) esiintymää löytyi (kuviot K3 & K5). Kuvioiden kuvaukset Lehtipuuvaltaiset metsät L1 Alueella kasvaa pääosin nuorta lehtipuutaimikkoa: koivua (Betula sp.), haapaa (Populus tremula) ja raitaa (Salix caprea). Seassa kasvaa myös vähän kuusta (Picea abies) ja mäntyä (Pinus sylvestris), etenkin länsiosassa. Puusto on nuorta, läpimitaltaan 5-10 cm (10-20 vuotiasta); aivan alueen lounaiskulmassa vanhempaa, n. 20 cm läpimittaista (n. 40-vuotiasta). L2 Vanhalla hakkuuaukealla kasvaa hyvin nuorta, muutaman vuoden ikäistä lehtipuuvesaikkoa: haapaa, koivua, pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja raitaa. L3 Muutaman vuoden ikäisellä hakkuaukealla kasvaa runsaasti koivunvesoja. L4 Tiheää noin 10-vuotiasta koivutaimikkoa. L5 Hyvin nuorta, alle 5-vuotiasta koivuvesaikkoa. L6 Nuorta, noin 5-vuotiasta koivutaimikkoa vanhalla hakkuuaukealla. Männyntaimia ja myös joitain kuusia on joukossa. Siemenpuuasentoon jätetyt vanhat männyt ovat yhä jäljellä.

20 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Kuva 2.2. Riihimäen Kalmun luontoselvitysalueen kuviojako.

21 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset L7 Noin 20-vuotiasta koivu-mänty sekataimikkoa (runkojen läpimitta n. 10 cm). Alueen kaakkoisin osa on lehtipuuvaltaisin. Pääpuulajina on koivu ja joukossa myös harmaaleppää (Alnus incana) sekä yksittäisellä laikulla runsaasti haapaa. L8 Nuorta, noin vuotiasta koivutaimikkoa, seassa kasvaa myös harmaaleppää ja raitaa. Runkojen läpimitta alle 10 cm. L9 Muutaman vuoden ikäisellä hakkuualalla kasvaa tiheää koivu- ja haapavesaikkoa. Kuusivaltaiset metsät K1 Lehtipuuvesaikon eteläpuolella kasvaa kosteapohjaista noin vuotiasta kuusimetsää. Seassa kasvaa myös koivua, mäntyä ja harmaaleppää. Rungot ovat läpimitaltaan cm. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä mustikkatyyppiä (MT): mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja oravanmarjaa (Maianthemum bifolium). K2 Pieni rehevä lehtomainen metsikkö. Valtapuuna on kuusi, mutta joukossa on myös paljon koivua ja hieman harmaaleppää. Puusto on iältään noin vuotiasta. Rungot ovat läpimitaltaan cm. Kenttäkerroksen lajisto on rehevää OMT-tyyppiä: ahomansikka (Fragaria vesca), käenkaali (Oxalis acetosella), lillukka (Rubus saxatilis), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum), nuokkuhelmikkä (Melica nutans), oravanmarja, sudenmarja (Paris quadrifolia) ja valkovuokko (Anemone nemorosa). Pensaina kasvaa taikinamarjaa (Ribes alpinum). Metsikön halki kulkee koillisesta lounaaseen rehevä oja, jonka kupeessa kasvaa huopaohdaketta (Cirsium helenioides), kyläkellukkaa (Geum urbanum), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), nokkosta (Urtica dioica) ja vadelmaa (Rubus idaeus). K3 Puusto on tiheää, hieman harvennettua istutuskuusikkoa. Pääpuulajina on kuusi ja pääosassa aluetta puusto on iältään n vuotiasta. Rungot ovat läpimitaltaan n cm. Alueen pohjoisosassa puusto on nuorempaa ja myös lähes yksinomaan kuusta. Länttä kohti puusto muuttuu lehtipuuvoittoisemmaksi ja joukossa on runsaasti koivua, haapaa, harmaaleppää ja pihlajaa sekä mäntyä. Myös alueen eteläreunassa on haapavoittoinen laikku, jossa runkojen läpimitta n. 20 cm. Kuusen taimia on kasvamassa tälläkin laikulla. Haapataimia kasvaa koko alueella. Kenttäkerroksen lajisto on OMT-tyyppistä ja rehevää. Lajistoon kuuluvat käenkaali, kielo

22 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset (Convallaria majalis), lillukka, metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea), metsäkurjenpolvi, mustikka, nuokkuhelmikkä, valkovuokko ja yövilkka (Goodyera repens) sekä alueen läntisimmässä osassa maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata). Ketoneilikkaa löytyi kahdelta paikalta: Läntisempi kasvusto n. 40 kasvia, metsätien molemmin puolin ja tien keskellä ( : YKJ) Itäisempi kasvusto kasvia, tien molemmin puolin ja itse tiellä ( : YKJ). K4 Joutomaa-alueen länsipuolella on pieni kuusivaltainen metsikkö. Puusto on noin 50-vuotiasta (runkojen läpimitta n. 25 cm) ja harvennettua. Kuusten joukossa kasvaa myös koivua ja mäntyä sekä vähän raitaa, pihlajaa ja haapaa. Kenttäkerroksen lajisto on OMT-tyyppiä. Käenkaalia on runsaasti sekä lillukkaa, metsämaitikkaa, metsätähteä (Trientalis europaea), mustikkaa, oravanmarjaa ja vadelmaa. K5 Aluetta halkovan tien eteläpuolella kasvaa tiheää istutettua kuusikkoa, jonka ikä vaihtelee 30 ja 50 vuoden välillä ( runkojen läpimitta n cm). Joukossa kasvaa paikoin vähän koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksen lajisto on melko rehevää: ahomansikkaa, käenkaalia, lillukkaa, metsäalvejuurta, vadelmaa ja valkovuokkoa. Pensaina kasvaa myös taikinamarjaa. Ketoneilikkakasvusto n. 30 yksilöä ( : YKJ). K6 Noin 50-vuotiasta melko tiheää kuusikkoa (runkojen läpimitta n. 25 cm). Seassa kasvaa hyvin harvakseltaan mäntyä, raitaa, harmaaleppää, pihlajaa ja haapaa. Alueen eteläreunassa on kaistale, jossa puusto on nuorempaa, noin 20-vuotiasta kuusta ja koivua (runkojen läpimitta n. 10 cm). Kenttäkerroksen lajisto on lähinnä mustikkatyyppiä (MT): metsämaitikkaa, mustikkaa ja oravanmarjaa. Hyvin niukasti kasvaa lillukkaa ja valkovuokkoa. K7 Kuusivaltaista metsää, jossa seassa kasvaa koivua ja haapaa sekä vähän pihlajaa ja harmaaleppää. Lähinnä tietä, alueen eteläreunassa puusto on vanhempaa, runkojen läpimitta n. 30 cm. Muuten puusto on melko nuorta, n. 30-vuotiasta (runkojen läpimitta n. 15 cm). Pellon etelälaidassa on myös vanhempaa puustoa, n. 25 cm läpimittaista harvennettua lähes puhdasta kuusikkoa, jossa vain vähän mäntyä joukossa. Kenttäkerroksen lajisto on lähinnä mustikkatyyppiä (MT), paikoin rehevämpääkin. Lajeja ovat kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas), kultapiisku (Solidago virgaurea), lillukka, metsäkastikka, metsäkorte, mustikka, nuokkuhelmikkä ja sananjalka (Pteridium aquilinum).

23 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Pensaina kasvaa pihlajan taimia, taikinamarjaa, vadelmaa ja jopa lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum). Aivan alueen etelälaidassa on linkkimasto. K8 Hakkuuaukean ja mäntytaimikon väliin jäävä rehevä kostea notkelma, jossa kasvaa nuorta, n. 20-vuotiasta (runkojen läpimitta n. 10 cm) kuusi-koivu sekametsää. Kenttäkerroksessa kasvaa käenkaalia, kyläkellukkaa, lillukkaa, metsäalvejuurta, metsäimarretta, metsäkortetta, metsätähteä, oravanmarjaa ja sudenmarjaa sekä maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), mesiangervoa ja nokkosta. Pensaina kasvaa pihlajan taimia ja vadelmaa. Mäntyvaltaiset metsät M1 Nuorta, n vuotiasta mäntytaimikkoa (runkojen läpimitta n cm), paikoin hyvin tiheää, keskiosasta harvennettua. Eteläisimmässä osassa joukossa kasvaa jonkin verran koivua sekä haapaa ja pihlajaa. Eteläisimmässä osassa on myös pienialaisia kuusivaltaisia laikkuja, jossa seassa on koivua ja mäntyä. M2 Nuorta vuotiasta istutettua lähes puhdasta mäntytaimikkoa. Runkojen läpimitta on n cm. Vaihettuu pohjoispuolen kuusikkoon. M3 Nuorta n vuotiasta istutusmännikköä. Runkojen läpimitta on n cm. M4 Kuusikkoisen alueen ympäröimän mäen laella kasvaa pienialaisesti nuorta, n vuotiasta mäntytaimikkoa. Runkojen läpimitta on n cm. Tuoreet hakkuualat H1 Tuore hakkuuala. H2 Tien varrella melko tuore hakkuuala. Muutama koivu, haapa ja mänty säästetty. Pihlajan ja koivunvesoja. H3 Tuore hakkuuala.

24 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset H4 Pieni aukkohakkuu. H5 Pieni laikku hakattu keskelle kuusikkoa kukkulalle. Kasvaa mm. vadelmaa, terttuseljaa (Sambucus racemosa) ja maitohorsmaa. Joutomaa, pellot ja pihat J1 Joutomaata. Vanha hiekkakuoppa jota näytetään käytettävän nyt sähkötolppien, hirviaitojen yms. varastopaikkana. Alue on suljettu puomilla. Alueella kasvaa peurankelloa (Campanula glomerata). P1 Viljelty pelto. P2 Viljelty pelto ja pihapiirit. 5. Liito-orava Selvitysalueiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. Liito-oravasta ei saatu havaintoja miltään kohteelta. Hiivola, Kutti Alueen itä- ja pohjoisosissa kymmeniä järeitä kuusia. Sekapuuna hyvin vähän lehtipuita (mm. haapoja ja koivuja). Länsiosassa pienehkö järeitäkin kuusia sisältävä alue, myös vähän koivuja ja haapoja. Alueen luoteispuolella erillinen (etäisyys n. 10 m) haavikkosaareke, jossa sekapuuna vähän koivuja ja kuusia. Liito-oravalle periaatteessa sopiva alue, mutta lajista ei havaittu merkkejä. Kulkuyhteys etelän kautta, jossa myös lehtipuustoa enemmän. Hiivola, Koivumäki Nuoria koivuja kasvava alue, jossa muutama järeä kuusi. Tätä nykyä eristynyt saareke, joka ei ole sopiva liito-oravalle. Hiivola, Koivumäestä etelään oleva metsäalue Alueen keski- ja länsiosat sisältävät järeitäkin kuusia sekä monia järeitä haapoja. Sekapuuna myös mm. koivuja ja tervaleppiä. Eteläisin osa avohakattu, myös pohjoisreunassa pieni avohakkuu. Periaatteessa liito-oravalle sopivaa aluetta, mutta lajista ei havaittu merkkejä. Kulkuyhteys nykyisellään länteen ja etelään. Itäisin osa äskettäin avohakattu. Siitä länteen harvennettua metsää ja varttunutta taimikkoa. Eivät liito-oravalle sopivia alueita.

25 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Hiirenkallio Pääosa alueesta hakkuuta, taimikkoa tai nuorta metsää; järeät kuuset ja haavat yksittäisiä. Ainoa kohtalainen alue liito-oravan kannalta on Hiirenkallion laen jyrkänteen itäpuolella, mutta sielläkin järeitä kuusia sekä haapoja ja koivuja vähän. Kulkuyhteys useisiin suuntiin. Takalan-Tuomolan välinen alue Järeitä kuusia sekä haapoja ja koivuja melko vähän, vaikka alue on metsäinen. Alueella on myös huomattava potentiaali liito-oravalle, sillä pääosa kuusista on riittävän järeitä vuodessa. Lisäksi alueen koillisosassa on laaja nuorta haapaa kasvava alue, josta kehittyy samassa ajassa hyvä alue liito-oravan kannalta. Alueen männiköt eivät sovellu liito-oravalle. Pääosa alueesta siis kohtalaista liito-oravan kannalta. Kytösuon pohjois- ja kaakkoispuoli Kuusivaltaista metsää. Myös joitain järeitä kuusia, mutta hyvin koivuja ja kohtalaisesti haapoja, joista useat järeitä. Kytösuon kaakkoispuolisen pellon reunassa yhtenäinen haavikko. Alue on kohtalaista liito-oravan kannalta. Kulkuyhteys itään ja lounaaseen. Mäenpään eteläpuoli Jonkin verran järeitä kuusia ja haapaa sekä koivua. Alue on kohtalaista liito-oravalle, mutta kohde on pienialainen. Kulkuyhteys useimpiin suuntiin. 6. Kovakuoriaiset Lahopuun esiintyminen Osa-alue A on pääasiassa tuoretta kuusivaltaista metsää, itäosan kumpareella ja keskiosan korkeimmalla alueella kasvaa myös mäntyä. Nämä alueet ovat osittain kalliopohjaisia. Lehtipuustoa on niukasti, pääasiassa koivua ja joitakin yksittäisiä haapoja. Alueella on lisäksi useita soistuneita painanteita, joissa on myös avosuolaikkuja ja avointa suopohjaista niittyä. Lahopuuta on varsin runsaasti, sekä pystyynkuolleita että maapuita. Pääosa lahopuusta on kuusta, mäntyä on vain yksittäisinä runkoina. Yksittäisiä lahopuita on siellä täällä koko alueella, runsaimmat keskittymät on merkitty kuvaan 2.3. Alueet on piirretty arviolta, eivätkä ne siten ole lahopuualueiden tarkkoja rajauksia. Runsaimmin lahopuuta on alueen keskiosan kallioalueen pohjoisreunalla, jossa on isompia yhtenäisiä tuulenkaatoaukkoja. Karttaan merkittyjen, järeämpää lahopuuta sisältävien alueiden ohella on paikoitellen tiheässä metsässä aika paljon pieniläpimittaista varjostunutta puuta pystyynkuivaneena ja maapuuna. Tällainen puusto keskittyy suopainanteiden reunoille. Lahoa lehtipuuta on pääasiassa niukasti. Jonkin verran on ohutta koivumaapuuta tiheimmissä suon reunametsissä ja ainoastaan yksi vähän runsaampi koivulahopuukohde (kuva 2.3). Valtaosa lahopuusta on melko samassa lahovaiheessa, varsinkin isommissa tuulenkaatorykelmissä, jotka ovat ilmeisesti yhden tai muutaman joitakin vuosia sitten tapahtuneen myrskytuhon seurauksia. Pystyynkuivumista on tapahtunut pidempänä aikana, mutta aivan tuoreita, vastakuolleita tai juuri kuolemassa olevia puita alueella ei käytännössä ole. Ainoa aivan tuore puu, johon oli tänä vuonna iskeytynyt kaarnakuoriaisia, on kaatunut kuusi alueen länsiosassa. Yleisimmät havulahopuussa todetut käävät ovat kuusenkynsikääpä

26 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset (Trichaptum abietinum) ja kantokääpä (Fomitopsis pinicola), jotka molemmat ovat runsaita. Samantyyppinen varttunut, melko paljon lahopuuta sisältävä metsä jatkuu osa-alueen A eteläpuolella (osa-alue C). Osa-alue B on varttunutta, tuoretta kuusivaltaista kangasmetsää, jossa lahopuuta on niukasti ja yksittäisinä puina. Ainoastaan alueen itäreunassa olevalla kumpareella on pieni ryhmä kaatuneita, jo melko kuivia kuusia, joista ei löytynyt mielenkiintoisa kovakuoriaisia. Muutenkaan alueelta ei tehty mainittavia kovakuoriaislöytöjä, joten sitä ei ensimmäisen käynnin jälkeen tutkittu uudelleen. Kovakuoriaislajisto Selvityksen yhteydessä ei tavattu yhtään uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua kovakuoriaislajia, ei myöskään harvinaisina pidettäviä lajeja. Harvinaisiksi katsotaan lajit, jotka ovat saaneet kovakuoriaisten frekvenssipisteluokituksessa (Rassi 1993) pistearvon 40 tai enemmän. Muutamia jokseenkin harvinaisiksi arvioitua (frekvenssipisteet 20 tai 30) tavattiin, mutta nämä lajit ovat kaikki sellaisia, joiden pistearvo tulee käynnissä olevassa frekvenssipisteiden tarkistuksessa alenemaan. Käsitys niiden yleisyydestä on muuttunut lisääntyneen tutkimuksen ansiosta, mutta eräät kuusilahopuussa elävät lajit ovat myös runsastuneet viime vuosikymmeninä Etelä-Suomen kuusikoiden ikääntyessä. Mitään nyt tavatuista lajeista ei voi pitää varsinaisina vanhan metsän lajeina. Useat lajit ovat tyypillisiä metsille, joissa on melko runsaasti lahopuuta saatavilla, mutta niitä tavataan ikääntyneissä talousmetsissä, joihin on ehtinyt syntyä lahopuuta, eikä sitä ole poistettu. Tavatut lajit elävät yleensä joko kynsikäävän tai kantokäävän lahottamassa puussa, molempia oli tutkimusalueella runsaasti. Kyseiset käävät ovat myös yleisimpiä vanhoissa talousmetsissä tavattavia havupuiden lahottajia. Juuri tällaiset lajit ovat pystyneet jopa yleistymään, toisin kuin varsinaisia vanhoja metsiä vaativat lajit. Seuraavassa lajiston esittelyssä mainitaan ne havaitut lajit, joiden frekvenssipistemäärä on vähintään 10 sekä esimerkkejä tyypillisistä tätä yleisemmistä lajeista. Frekvenssipistemäärä on suluissa kunkin lajin nimen perässä. Kattavaa luetteloa kaikista havaituista lajeista ei esitetä. Kaatuneissa kynsikääpäisissä puissa tavattiin niille tyypillisistä lajeista mm. lyhytsiipislaji Phyllodrepa linearis (15), hilvekuoriaislaji Atomaria pulchra (4) ja kääpiäislaji Cis punctulatus (15). Kantokäävän tyypillisistä seuralaisista tavattiin mm. ruskopehkiäinen (Ostoma ferruginea 10) ja kelomäihiäinen (Ipidia binotata 30). Samoissa tai samanlaisissa puissa tavattiin useita yleisiä puiden kuoren alla eläviä kovakuoriaislajeja, joilla ei ole tunnettuja erityisvaatimuksia esim. lahottajasienten suhteen tai ne ovat muiden lajien seurassa eläviä petoja. Tällaisia olivat mm. lyhytsiipislajit Gabrius expectatus (2) ja Leptusa pulchella (1), liekohärö (Dendrophagus crenatus 15) ja laakakolva (Pytho depressus 10). Tutkittujen puiden kovakuoriaisyhteisöt olivat tällaisille puille hyvin tyypillisiä ja kaikkia edellä mainittuja lajeja löytää metsistä, joissa havulahopuuta on vähänkin enemmän tarjolla. Metsissä, joissa lahopuuta on hyvin vähän, niistä tapaa vain yksittäisiä lajeja.

27 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset Kuva 2.3. Kovakuoriais- ja kääväkässelvitysten osa-alueet (oranssit rajaukset A-C) ja lahopuukeskittymät (vihreät kuviot; paksulla reunaviivalla osoitettu kuvio on lahoa lehtipuuta sisältävä, muut sisältävät lähinnä lahoa kuusta) Takalan-Tuomolan kovakuoriaisselvitysalueella vuonna Hieman harvinaisempia, mutta kuitenkin vanhoissa talousmetsissäkin tavattavia kynsikäävän seuralaisia liekokuoriaista (Xylita livida 20), havuliekokeijua (Zilora ferruginea 30), täpläsienikeijua (Abdera triguttata 20) ja vyökääpäkeijua (Orchesia fasciata 20) ei tavattu, vaikka niille sopivia puita oli hyvin tarjolla. Näistä liekokeiju on hyvin helppo todeta tyypillisten toukkakäytävien perusteella; muutkin lajit voi todeta myös toukkina, vaikka aikuisia ei löytyisikään. Näitä etsittiin hyvin monesta sopivasta puusta, joista kaivettiin myös lahoavaa puuainesta liekokuoriaisen toukkien ja toukkakäytävien löytämiseksi. Yhdestä kuusesta tavattiin tässä yhteydessä puuaineksen sisältä valesepän (Serropalpus barbatus 30)

28 Riihimäen Kalmun luontoselvitykset aikuisen jäännökset. Tämä laji elää pian puun kuoleman jälkeen vielä lahoamattomassa puuaineessa. Alueen itärajalla, aivan aukon reunassa oli kaatuneessa kuusessa jalokuoriaisiin kuuluvan kultakuoppakauniaisen (Chrysobothris chrysostigma 20) syömäkuvioita. Laji elää toukkana kuoren alla ja painuu sitten vähän puun sisään koteloitumaan. Yhdestä koteloitumiskäytävästä löytyi myös elävä aikuinen yksilö. Kultakuoppakauniainen elää tyypillisesti vain sellaisissa kuusissa, joiden runkoon aurinko pääsee suoraan paistamaan. Useimmin sitä tapaa pystypuissa. Lajia voi pitää jokseenkin harvinaisena, aikuisia näkee hyvin harvoin, mutta syömäjälkiä löytää aina silloin tällöin. Tutkituista pystyynkuolleista puista tavattiin niiden tavallisinta lajistoa, useimmat pelkästään syömäkuvioiden perusteella määritettyinä, koska puut olivat jo ohi sen vaiheen, jossa eläviä toukkia tai aikuisia voi tavata. Tyypillisiä syömäkuvioiden perusteella tunnistettuja lajeja olivat kuusijäärät Tetropium sp., nelikuoppakauniainen (Anthaxia quadripunctata 2), katkosiipijäärä (Molorchus minor 6), tuomaanjumi (Anobium thomsoni 15) ja monikirjaajat Polygraphus sp. Nämä kaikki lajit ovat tavallisia vanhojen talousmetsien ja puistometsien kuolevissa kuusissa. Ainoassa tuoreessa, vastikään kaatuneessa kuusessa oli rungossa kirjanpainajia (Ips typographus 2) ja varsinkin oksissa aitomonikirjaajia (Polygraphus poligraphus 4). Lehtilahopuuta tutkittiin hyvin vähän. Nähdyt kääpien itiöemät (taulakääpiä [Fomes fomentarius] ja pökkelökääpiä [Piptoporus betulinus]) tarkistettiin ja joitakin puita tutkittiin tarkemmin. Kääviltä löytyi joitakin yleisimpiä kääpiäislajeja (heimo Ciidae), yhdestä lahosta pienestä haavanrungosta löytyi isokantohärän (Platycerus caprea 6) toukkia. Tutkitussa hirvenlannassa oli tyypillisesti metsissä lannalla elävää lajistoa, esim. lyhytsiipislajit Megarthrus fennicus (20) ja Anotylus clavatus (20) sekä hilvekuoriaislaji Atomaria hislopi (15). Lantakuoriaisia tavattiin kaksi lajia, lapinlantiainen (Aphodius lapponum 10) ja pohjanlantiainen (A. borealis 4). Lapinlantiainen on nimensä mukaisesti pohjoinen laji, josta näin eteläisiä havaintoja on niukasti, pohjanlantiainen esiintyy koko maassa, mutta sekin on yleisempi pohjoisempana. Kenttähaavilla ja suota polkemalla ei saatu mitään maininnanarvoista, mikä oli varsin odotettua. Selvitysalueen arvo monimuotoisuuden ylläpitäjänä Tutkittu metsäalue on melko tyypillistä varttunutta kuusivaltaista talousmetsää, jossa ei ole tehty hakkuita pitkään aikaan, eikä lahopuuta ole poistettu. Lahopuuta on kuitenkin poikkeuksellisen runsaasti, varsinkin kuusta mutta yksittäisinä puina myös mäntyä. Maapuuta on isompina ja pienempinä ryhmiä, osittain pieninä tuulenkaatoaukkoinakin, mutta myös yksittäisinä runkoina siellä täällä. Puut ovat pääosin olleet kaatuneena melko kauan ja useimmat ovat ohittaneet parhaan vaiheensa kovakuoriaislajistoa ajatellen. Yksittäisiä myöhemmin kaatuneita puita kuitenkin on, vaikka aivan tuoreita vastikään kaatuneita kuusia löytyikin vain yksi. Pystyynkuivuneita kuusia on siellä täällä koko alueella, mutta niidenkin esiintymisessä on myös selviä keskittymiä. Puita on kuivunut eri aikoina, mutta pääasiassa nekin olivat vähän vanhempaa perua. Tuoreita juuri kuolemassa olevia puita, joissa olisi ollut kaarnakuoriaisia