ÄIDINKIELEN PRELIMINÄÄRIKOE 2016

Transkriptio

1 ÄIDINKIELEN PRELIMINÄÄRIKOE 2016 TEKSTITAIDON KOE Ohje Tehtävät liittyvät oheiseen aineistoon. Valitse viidestä tehtävästä kolme. Tehtävät arvostellaan pistein 0 6. Vastausta kirjoittaessasi voit lähteä siitä, että lukija tuntee aineiston. Vastauksessa esitetyt havainnot, väitteet ja tulkinnat tulee kuitenkin perustella aineiston avulla. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 sivua. Aloita jokainen vastaus uudelta sivulta. Anna kullekin vastaustekstillesi otsikko. Merkitse otsikon eteen tehtävän numero. Vastausten tulee olla selvästi ja siististi kirjoitettuja, mutta niitä ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi kuulakynällä tai musteella. Tehtävät Vertaile sivulla 2 olevaa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin (1870) ja sivulla 3 olevaa Riina Katajavuoren Wenla Männistö -romaanin (2014) aloitusta. Analysoi Riina Katajavuoren Wenla Männistö -romaanikatkelman (s. 3) tyyliä. Erittele ja arvioi Turun Sanomien uutista (s. 4) tekstilajinsa edustajana. Millainen kuva Kaisa Mäkäräisestä syntyy tekstikokonaisuuden (s. 5 6) perusteella, ja millä keinoilla kuva luodaan? Erittele Yhteisvastuukeräys-kampanjan 2014 (s. 7) vaikuttamiskeinoja. Aineisto Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (romaanikatkelma)... 2 Riina Katajavuori: Wenla Männistö (romaanikatkelma)... 3 Rebekka Härkönen: Ryyppyiltana leikitty puukkoleikki vei vankilaan (uutinen)... 4 Jarmo Färdig: Sihti taas kohdallaan (uutisartikkeli) Yhteisvastuu 2014 parantaa suomalaista saattohoitoa (kampanjamainos)... 7 Huom. Tekstien kieliasu on alkuperäinen. 1

2 Ensimmäinen luku Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä. ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa leveyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampun-karvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä,

3 Alku Helsingin Kumpulassa, Allastien ja Intiankadun kulmassa, on punainen puutalo. Silmänkantaman päässä pauhaa Kustaa Vaasan tie, jonka toisella puolella sijaitsee Toukola (mistä löytyvät eksoottiset Sumatrantie, Jaavantie, Kongotie). Tuon sosiaalitoimen syystäkin silmätikkuna olevan omakotitalon lähellä, siinä loivassa rinteessä missä hellepäivinä jonotetaan Kumpulan maauimalaan, kasvaa happamia marja-aronioita, joista peruskoululaisten vanhemmat opettajan johdolla syksyisin valmistavat myyjäisiin omena-aronia-nektaria. Intiankadun molemmin puolin kohoilee kallioita sekä kaupunkimetsän ja pusikon välimuotoa, minne äidit lapsineen palmusunnuntain alla sukeltavat etsimään pajunvitsoja. Kumpulassa on vielä hyvää vanhan ajan kylähenkeä. Puutarhakaupunginosan asukkaat tuntevat toisensa, vaihtuvuus on vähäistä. Myös punaisen talon poikajoukkion laatu on kaikkien tiedossa. Pasific Tyynenmeren taistelutoverit Veljekset ja tytöt katsovat toisesta maailmansodasta kertovaa HBO:n minisarjaa Pasific Tyynenmeren taistelutoverit. Merivoimien suurimman joukko-osaston jenkkisotilaat taistelevat paratiisisaarilla japanilaisia vastaan. Guadalcanal, Cape Gloucester, Peleliu, Iwo Jima, Okinawa. Paljon lähikuvaa, paljon roisketta, taivaalta leijuvaa valkoista tuliperäistä hippusta. Ollaan teltoissa, luetaan Raamattua ja Hemingwayta. Kärsitään janoa, merkitään lyijykynällä muistiin henkilökohtaisten kaatojen määrää. Kasvetaan, koetaan yhteyttä ja veljeyttä. Kiinnytään esimieheen. Välitetään, keskustellaan, menetetään. WENLA (vispaa käsiään sivuilla). ÄÄÄK! IIIK! (nauraa) Paperia! JUSA (ryntäilee ja säntäilee, tuo vessapaperia, painelee Wenlan avokaulaisen potkupukumaisen sortsitoppiasun pehmeää, kukkeaa kaula-aukkoa). Sä oot yks söhelö. WENLA (kiemurtelee, hekottaa, nauttii). Se oli vahinko! Cappuccinot hulahti tissien väliin. ANSKU. Miten sä onnistuitkin. JUSA. Sinne lorautit sumpit. WENLA (avaa ylimmän napin ja kurkistaa miten märkää kaikki on, poukkaa ylös sohvalta, hihittää. Lämmin neste imeytyy turkooseihin rintaliiveihin, rintaliiveistä miehustaan, ja valuu edelleen mahalle. Wenla ravistelee hartioitaan). Uuu! Tuntuu samalta ku olis pissannu housuun. JUSA (tuijottaa rintoja). Ai? WENLA (selittää käsillään). Mut vaan vähän ylempänä. JUSA. Justiin. (Jusa puristaa märkää paperimyttyä nyrkissään niin että nestettä valuu rystysten välistä lattialle, katsoo Wenlaa, märkää tissivakoa, hieraisee nenäänsä, toljottaa sitten paperimyttyjä, kumartuu nostamaan pudonneen kahvikupin ja jää seisomaan se kädessään.) Riina Katajavuori: Wenla Männistö, Tammi

4 Ryyppyiltana leikitty puukkopeli vei vankilaan Kop, kop, kop puukon terävä kärki nakutteli sormien välejä pöydällä. Kolme nuorta miestä pelasi vanhaa vaarallista peliä ryyppyiltansa ratoksi Laitilassa viime syyskuussa. Kaveruksilla oli käytössä useita veitsiä, joita välillä jopa teroitettiin. Sitten miehet päättivät lisätä puukkoleikin jännitystä. Pelaajat asettivat sormensa toisten sormien kanssa limittäin pöydän pintaa vasten. Käsien päälle pudotettiin puukko. Häviäjä oli se, joka veti kätensä ensiksi pois alta. Humalaiset sopivat, että kaksi perättäistä voittoa saanut saisi viiltää häviäjää käteen. Ensin viilsi 28-vuotias kaksi kertaa sormiin 29-vuotiasta vastapelaajaansa. Sitten koitti 29-vuotiaan vuoro. Kukaan miehistä ei osannut kertoa, miten va- kava käsivamma täsmälleen ottaen lopulta syntyi. Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 28-vuotiasta syytettiin pahoinpitelystä ja 29-vuotiasta teon törkeästä asteesta. Kummatkin kiistivät syyllistyneensä rikokseen, sillä viiltämiseen oli lupa. Pahemmin viiltänyt tosin myönsi ruumiinvamman tuottamuksen. Oikeus katsoi, että pelissä oli kyse yhteisestä riskinotosta ja totesi molempien syyllistyneen pahoinpitelyyn. Puukolla sormiin viiltänyt sai rangaistukseksi 40 päiväsakkoa. Käsivarteen viiltäneen miehen teon tuomioistuin katsoi niin vakavaksi, että passitti miehen 10 kuukaudeksi vankilaan. Tuomiossa otettiin huomioon miehen aiempi rikostausta. (Toimittaja: Rebekka Härkönen, julkaistu Turun Sanomissa ) 4

5 AMPUMAHIIHTO Sihti taas kohdallaan Kaisa Mäkäräinen pudotti 19 taulua ja otti jo kolmannen peräkkäisen ykköstilansa ampumahiihdon maailmancupissa URHEILU Jarmo Färdig HELSINGIN SANOMAT Kaisa Mäkäräinen pudotti toisella pystypaikalla laikat, vaikka mittari ranteessa kertoi, että syke on 162. Kuva: Samuel Kubani AFP 5 Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on tällä hetkellä täysin pitelemätön maailmancupissa. Joensuulainen otti sunnuntaina Hochfilzenissä jo kolmannen peräkkäisen osakilpailuvoittonsa. Tällä kertaa ykköstila tuli takaa-ajoksi kutsutussa kilpailussa, joka ei suomalaisen ylivoiman vuoksi vastannut nimeään. Mäkäräinen, 31, pääsi perjantaisen pikakisan voittonsa ansiosta radalle 10,4 sekunnin etumatkan turvin. Hän tuli maaliin 10 km:n kisassa 34,4 sekuntia ennen Venäjän Jekaterina Glazerinaa. Kolmanneksi sijoittunut Ranskan Anais Bescond jäi jo 46,5 sekuntia. Mäkäräinen ampui kärkikolmikon muiden naisten tavoin yhden ohilaukauksen. Suomalaiselta karkasi ensimmäinen luoti ensimmäisellä pystypaikalla. Se tuntui ihan hyvältä laukaukselta, mutta ei siinä ollut aikaa jäädä ihmettelemään sitä kuin muutamaksi sekunniksi, Mäkäräinen kertoi puhelimitse HS:lle. Hänen kauden kolmas Kisa oli ihan riittävän kova. Se oli paljon vaikeampi, mitä ulkopuoliselle näytti. ja uransa kahdestoista voitto perustui erinomaiseen työhön ampumapenkalla. Laikkoja putosi 19. Mäkäräinen ei suostunut kutsumaan kauden starttiaan unelma-aluksi, vaikka hän on ollut jokaisessa viidessä osakilpailussa kolmen parhaan joukossa. En ajattele asioita tuloksien kautta, vaan keskityn koko ajan tekemiseni ja itseluottamukseni rakentamiseen. Lähden joka kisaan suoritus, en tulos edellä. Maailmancupin kokonaisvoiton puolustaja johtaa tämän talven kisaa ylivoimaisesti. Mäkäräisellä on jo 77 pisteen karkumatka Valko- Venäjän Darja Domratševaan. c

6 Joensuulainen on jo vuosia ollut yksi vauhdikkaimmista ellei nopein ladulla. Tällä kaudella myös luodit ovat osuneet osoitteeseensa. Mäkäräinen on ampunut 80 kertaa, osumia on 71. Ei sitä nyt häikäiseväksi voi sanoa, vaikka siihen pyritään. Kesällä tuli paukuteltua jotain kymmenentuhatta kertaa. En ole tarkkaa kirjaa pitänyt. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta eilinen ykkössija vaati veronsa. Mäkäräinen on potenut vajaan viikon flunssaa, joten hänen ykkösvahvuutensa hiihto oli rankkaa. Kisa oli ihan riittävän kova. Se oli paljon vaikeampi, mitä ulkopuoliselle näytti. Meno ei ollut vahvaa. Olin väsynyt, ja jalat ovat yhä väsyneet, hän totesi kolmisen tuntia kisan jälkeen. Lepoa ei ole ennen joulua tiedossa. Maailmancup jatkuu ensi torstaina Slovenian Pokljukassa. Suomen tuore päävalmentaja Marko Laaksonen on saanut uralleen lentävän lähdön. Kaisan [Mäkäräinen] alkua on vaikea kuvailla. Hänellä on juuri nyt sellainen itseluottamus, että oksat pois, sanoi Laaksonen, joka valmensi kolme edellistä kautta Ruotsin maajoukkueita. Sievoiset joulurahat Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on tienannut runsaassa viikossa palkintorahaa maailmancupista euroa, joten joensuulainen voi halutessaan lähteä huoletta jouluostoksille. Kansainvälinen ampumahiihtoliitto maksaa jokaisessa osakilpailussa kymmenelle parhaalle. Voittaja kuittaa , kakkonen ja kolmas euroa. Lisäksi maailmancupin kokonaiskisan johtaja ja eri alalajien kärkiurheilijat saavat bonuksena liivilisää 750 euroa. Mäkäräisellä on kaudelta viisi starttia. Saldo on komea: toinen, kolmas ja kolmasti ykkönen. Joensuulainen sai Östersundin osakilpailussa palkintorahaa ja bonuksia euroa. Hochfilzenistä irtosi ykkössijoista ja bonuksina euroa. Mäkäräinen on lajinsa ehdotonta eliittiä. Hänellä on lukuisia yhteistyösopimuksia, jotka poikivat lisäeuroja bonuksineen. Sopimussummat eivät ole julkisia. Kommentti: Kaisa Mäkäräisen kauden alku on sokeeraava Kaisa Mäkäräisen aloitus kauden maailmancupissa on sokeeraava, vaikka hän itse suhtautuu asiaan ainakin julkisesti maltillisesti. Joensuulainen on vallannut kolme voittoa ja kaikkiaan viisi palkintosijaa peräkkäin. Moiseen eivät herkässä lajissa ole yltäneet kuin jo eläkkeelle kilpailutoiminnasta siirtyneet Saksan Magdalena Neuner ja Norjan Tora Berger. Vuosi sitten Mäkäräisen alku maailmancupissa oli ohdakkeinen. Hän aloitti 46. tilalla, eivätkä seuraavatkaan sijoitukset olleet kuin osastoa ynnämuut. Viime kaudella hän nousi alkuhankaluuksien jälkeen kokonaisvoittajaksi. Nyt hän johtaa ylivoimaisesti cupia. Mäkäräisen kohdalla toteutuu myönteinen lumipalloefekti. Menestys näkyy itseluottamuksena, joka versoo menestystä. Mäkäräinen kilpaili Itävallan Hochfilzenissä flunssaisena tai ainakin toipilaana. Hän itse tietää rajansa, mutta kannattaako riskejä ottaa? Jos oli joensuulainen viikonloppuna vakuuttava, niin sama pätee sunnuntaina Ylelle kisaa kommentoineeseen Sanna-Leena Perunkaan, 38. Moninkertainen arvokisaedustaja toi havainnoillaan takaa-ajokisaan kosolti lisäarvoa. 6

7 Yhteisvastuu 2014 parantaa suomalaista saattohoitoa Suomessa saattohoitoa tarvitsee vuosittain noin parantumattomasti sairasta ihmistä. Tällä hetkellä jokaisella heistä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta laadukkaaseen tukeen ja hoitoon elämänsä viimeisillä metreillä. Sosiaali- ja terveysministeriön Saattohoitosuositusten (2010) mukaan jokaisella kuolevalla ihmisellä on oikeus hyvään saattohoitoon potilaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti myös kotona, palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, ei ainoastaan sairaaloissa. Tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu. Suomessa laadukkaan saattohoidon saaminen omalla kotipaikkakunnalla on sattumanvaraista. Pahimmillaan kuoleva potilas toimitetaan viimeisiksi päivikseen jopa satojen kilometrien päähän kodistaan ja rakkaistaan. Yhteisvastuu / Kirkkopalvelut ry. Kuva: Samuli Karala 7

8 ÄIDINKIELEN PRELIMINÄÄRIKOE 2016 ESSEEKOE Ohje Lue tehtävät, silmäile aineistot läpi ja valitse tehtävistä yksi. Tehtävät arvostellaan pistein Kirjoita ehyt ja kielellisesti huoliteltu teksti. Sopiva pituus on 4 5 sivua. Valmiit otsikot on lihavoitu. Muussa tapauksessa anna kirjoituksellesi oma otsikko. Merkitse kirjoitustehtävän numero otsikon eteen. Osaan kokeen kirjoitustehtävistä liittyy aineistoa, jota on hyödynnettävä tehtävänannon mukaan. Jos valitset aineistotehtävän, tekstisi pitää olla siten ehyt, että lukija voi ymmärtää tekstisi, vaikka ei tunnekaan aineistoa. Aineistotehtävissä tulee viitata aineistoon. Tekstin tulee olla selvästi ja siististi kirjoitettu, mutta sitä ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi kuulakynällä tai musteella. Tehtävät Menestykseen riittää, että vain on kaunis ja seksikäs. Ota kantaa väitteeseen. Vuosi 2015 on kansalliseepoksemme Kalevalan 180. juhlavuosi. Käsittele Kalevalaa jostakin valitsemastasi näkökulmasta. Voit keskittyä esimerkiksi sen merkitykseen nykysuomalaisille, tarkastella jotain kirjan tapahtumaa tai pohtia jotakuta henkilöhahmoa, joka kiinnostaa sinua tai johon voit vaikkapa samastua. Millaisia tietoteknisiä taitoja nykyihminen tarvitsee ja miksi? Missä historian kaudessa haluaisit elää ja miksi, jos aikamatka olisi mahdollinen ja paluu taattu? Väkivaltaisen radikalisoitumisen uhan katsotaan lisääntyneen myös Suomessa. Pohdi ilmiötä. Tutkimusten mukaan perhetaustalla on suuri merkitys lasten koulutusvalintoihin ja äiti on uravalinnassa isää tärkeämpi. Jos vanhemmista ainakin toisella on maisterin tutkinto, nuorella on lähes seitsenkertainen todennäköisyys päätyä yliopistoon verrattuna ei-akateemisten vanhempien jälkeläisiin. Ammattikouluissa korkeakoulutettujen lapset ovat aliedustettuina. Sen sijaan ammattikorkeakoulujen opiskelijat tulevat tasaisesti eri perhetaustoista. Kirjoita perheen vaikutuksesta nuoren ammatinvalintaan. Otsikoi itse tai laita otsikoksi: Minä päätän ammattini itse! Periytyvätkö vanhempien ammatit? Minusta tulee niin kuin äidistä / isästä Onko Suomessa vielä tabuja? Tarkastele sivulla 3 olevaa kokonaisuutta laittomasta maahantulosta. Kirjoita laittomasta maahantulosta koosteen tietoja hyödyntäen. 1

9 9. Mitä sivun 4 runot (Teemu Manninen: Vaeltaja, Tomi Kontio: Ruuhi, Maria Vuorio: Lepään aina ellen kellu, Eeva-Liisa Manner: Kirkkaat aamut kohoavat) sanovat ihmisen ja luonnon suhteesta? Valitse eriteltäväksi ja tulkittavaksi yksi tai useampi runo Annamari Sipilä vertaa kolumnissaan (s. 5) suomalais- ja brittinuorten käytöstapoja. Ota kantaa Sipilän näkemyksiin. Lapset syntyvät pian mobiililaitteet kourassaan, sanotaan. Kuvakirjat ovat vaihtuneet vuorovaikutteisiin ohjelmiin. Pohdi ilmiön vaikutuksia Kouvolan Sanomien uutisen pohjalta (s. 6). 12. Erittele ja tulkitse Mooses Mentulan novellia Hiekkaa (s. 7 9). 13. Millaisia ajatuksia Baba Lybeckin kolumni Nainen tekee ruokaa, mies on kokki (s. 10) sinussa herättää? 14. Analysoi ja tulkitse Vesa Tynin valokuvaa Sota ( s. 11). Aineisto Petja Pelli: Kymmeniätuhansia merten yli ja maita pitkin ja Entiset päätepysäkit ovat liekeissä (uutiskooste)... 3 Teemu Manninen: Vaeltaja, Tomi Kontio: Ruuhi, Maria Vuorio: Lepään aina ellen kellu, Eeva-Liisa Manner: Kirkkaat aamut kohoavat (runoja)... 4 Annamari Sipilä: Brittiteinistä tuli vetelä kuin suomalainen (kolumni)... 5 Rissanen Virve: Mobiililaitteet ovat nykyajan lastenkirjoja (artikkeli)... 6 Mooses Mentula: Hiekkaa (novelli) Baba Lybeck: Nainen tekee ruokaa, mies kokkaa (kolumni) Vesa Tyni: Sota (valokuva) Huom. Tekstien kieliasu on alkuperäinen. 2

10 Helsingin Sanomat

11 Kirkkaat aamut katoavat Eeva-Liisa Manner Jokainen kevät nostaa silmiin kyyneleet ilosta, koska tämä maa on niin kaunis. Järvi on aina uusi ja erilainen, rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas, se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin. Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu, sinertävä kuin aamumaito, sateella sen silkki on harmaa. Kirkkaat aamut kohoavat, päivä ja yö vaihtelevat, sade ja kuulas ilma. Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy alati hämmästyttävät minua. Kokoelmasta Niin vaihtuivat vuodenajat, Lepään aina ellen kellu Maria Vuorio En lähde täältä minnekään, en vietä koskaan lomaa. Lepään aina, ellen kellu, käpristy tai nuku. Nyt seuraan oravaa ja ampiaista, puun latvan liikettä ja valon hulmuntaa. Koira nojaa kylkeeni raskain vartaloin. Kaikki, mitä rakastan, on aina tässä läsnä. Unessani vauva huutaa kääröstä: Laula mulle, laula! Omakseni sain myös hiiren katseen halkopinon raosta, ja muiston pensastaskusta, joka vadelmista kurkki. En saa lakata rakastamasta. Kokoelmasta Ison kiven juureen, Ruuhi Tomi Kontio Jokainen on koskettanut kiveä, ollut kivi, tullut kiveksi, tuuli, joka antaa puille puheen on kivestä noussut ja kiveksi muuttuu, perhonen, jonka lapsi pyydystää haaviinsa, ulkona, ikkunan takana, kivisellä niityllä on kuollut jo ennen syntymäänsä. Minä makaan ruuhessa, virta on varjoista punottu kangas jota keula ratkoo. Katson taivasta, jolla eilisen kasvot ja huomisen, sylissäni on kiviä, ne mittaavat mennyttä, tulevaa, elämää. Minä olen, sinä olet, me olemme, kuoleman ja syntymän liepeillä, ikuisesti siinä hetkessä, jossa ilmaan heitetty kivi nukkuu. Vaeltaja Teemu Manninen Männyt laskevat kulkijan sylistään vihreän lammen saitaan rantaan. Istutettu haahka kömpii ilmaan, räiskii vaivoin vettä lentimillään. Rusko ryömii tylsään puistoon. Laiska kauris nääntyy lehtoon, tylppä turpa nyhtää kysymystä. Ihmismieli on vain hyökkäystä. Nuotiolla kiehuu vanha pannu. Oksalla kuivuu kallis kuitu. Yössä sinapin keltainen kimalle hiertyy hiiltyneen lihan iholle. Kokoelmasta Paha äiti, Kokoelmasta Vaaksan päässä taivaasta,

12 Brittiteinistä tuli vetelä kuin suomalainen Annamari Sipilä Mikään ei ole niin ikävää katsottavaa kuin vetelä ja pälyileväkatseinen teini. Paitsi tietysti vetelä ja pälyileväkatseinen aikuinen ihminen, joka ei saa sanaa suustaan ja jonka kädenpuristuksen nihkeyden kätkee vain sen äärimmäinen velttous. britanniassa on nyt herätty vetelien teinien aiheuttamaan kansalliseen uhkaan. Keskustelun aloitti viikko sitten suuren Barclays-pankin pääjohtaja Anthony Jenkins, joka valitti nuorison valuvan työhaastatteluihin ilman alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Huonoryhtinen nuoriso ei kuulemma osaa enää katsoa silmiin tai edes kätellä jämäkästi. Nuoriso ei osaa myöskään kävellä itsevarmuutta uhkuen huoneeseen, vaan jää ovenpieleen lymyämään. Kokonaisen sukupolven kilpailukyky kansainvälisillä työmarkkinoilla on vaarassa, Jenkins varoitti The Sunday Times -lehden haastattelussa. Pankki onkin ryhtynyt järjestämään koululaisille käytöskursseja, joissa brittinuorisoon valetaan itsevarmuutta sosiaalisia tilanteita varten. Jenkins itsekin on piipahtanut kouluissa näyttämässä nuorisolle, miten kätellään. (Älä lymyä, vaan hymyä. Purista lujasti, älä vatkaa. Ja muista katsoa silmiin.) suomalaisin silmin katsottuna Jenkinsin ja kumppaneiden huoli vaikuttaa vahvasti liioitellulta. Harvassa maassa nuoret ihmiset käyttäytyvät yhtä kohteliaasti ja itsevarmasti kuin Britanniassa. Mutta jos britit rupeavat koulimaan jälkikasvustaan entistäkin sujuvampia sosiaalisten tilanteiden taitajia, mitä se tarkoittaa suomalaisen nuorison kannalta? Sitä, että rimaa pitää nostaa Suomessakin. Haaste on kova, ja suurin este ei löydy nuorisosta vaan suomalaisaikuisten asenteista. Milloin viimeksi joku on Suomessa murehtinut sitä, että lapsi tai nuori ei osaa kätellä tai kävellä ovesta sisään rinta sopivasti rottingilla? Eihän meillä ole edes tilanoton kulttuuria, vaan vuosisatojen perinne on ollut istahtaa torpan ovenpieleen penkille odottelemaan. Suomessa ihannenuori röhnöttäääkin nurkassa koodaamassa eikä häiritse aikuisia. Kätellä nuoria ei ainakaan kannata, pesevätköhän teinit edes käsiään? Brittien nuorisohuolia voi katsoa myös positiivisesta kulmasta. Ehkä ilmiössä onkin kyse suomalaisen käytöskulttuurin ylivertaisuudesta. Ehkä suomalainen tapa tuijotella mykkänä nurkkiin on nousemassa tekniikan kehittyessä kansainvälisesti hyväksytyksi etiketiksi. Jenkinsin ja kumppanien mielestä nuoriso ei opi toimimaan sosiaalisissa tilanteissa, jos se viettää liian kauan aikaa tekniikan parissa ja sosiaalisessa mediassa. Käytöstavat eivät ehdi iskostua takaraivoon. Nuoriso jää veltoksi ja veteläksi, mykäksi ja pälyileväksi. Mutta jos tämä on kerran globaalisuuntaus, niin silloin suomalaiset ovat vahvoilla. Ehkä sisäänpäin käpertyminen on se seuraava todellinen megatrendi. Ehkä ei. Britanniassa koteja ja kouluja usutetaan lasten ja nuorten tapatalkoisiin. Kättelyharjoitukset voi Jenkinsin mukaan vetää vaikka aamiaispöydässä. Tiedoksi Suomeen: näin muualla. 5 Suomessa ihannenuori röhnöttää nurkassa koodaamassa. Helsingin Sanomat,

13 Mobiililaitteet ovat nykyajan lastenkirjoja TIEDE Amerikkalaisvauvat käyttävät mobiililaitteita jo puolivuotiaina. VIRVE RISSANEN hdysvaltalaistutkimuksen mukaan 36 pro- alle 1-vuotiaista on käyttänyt itse Ysenttia kosketusnäyttöä ja kaksivuotiaista mobiililaitteita käyttää jo suurin osa. Tulokset saatiin 370 vanhemmalle tehdystä kyselytutkimuksesta, jonka vastaukset kerättiin pienituloisille ja vähemmistöille tarkoitetulla lastenklinikalla. Tutkimuksesta kertoi Science Daily. Yksi tutkijoista oli yllättynyt siitä, että puolivuotiaat käyttivät mediatekniikkaa jopa puoli tuntia kerrallaan. Suomalainen psykologian tohtori Tarja Salokoski ei kuitenkaan yllättynyt tuloksista. Itä-Suomen yliopistosta mediapsykologian alalta tohtoriksi väitellyt Salokoski kertoo, että kehityspsykologian kannalta tuloksissa ei ole mitään uutta. Jo yksi- ja kaksivuotiaat ovat hyvin kiinnostuneita eri median muodoista, hahmoista ja äänien virrasta. Se myös vastaa heidän kehitystehtäviinsä, Salokoski sanoo. keskustelua lasten mediankäytöstä käytiin paljon jo kymmeniä vuosia sitten, mutta silloin mediana oli lähinnä televisio, Salokoski muistuttaa. Asiantuntijat ovat useasti todenneet, että televisio tai muut mediat eivät saa toimia lapsenvahtina päivästä toiseen, mutta kokonaan mediateknologiaa ei pidä tuomita. Laitteet ovat uusia ja mahdollisuudet laajempia kuin entisajan luukkukirjoissa. Kuvakirjoista on tullut vuorovaikutteisia. Amerikkalaistutkimuksessa kartoitettiin tilanteita, joissa vanhemmat hyödynsivät mediaa vauvojen ja taaperoiden kanssa. Vanhemmista 73 prosenttia kertoi viihdyttävänsä lasta medialla kotitöitä tehdessään, 65 prosenttia sanoi rauhoittavansa lasta median avulla ja 29 prosenttia käytti mediaa nukuttaessaan lasta. On äärimmäisen inhimillistä, että vanhemmat valitsevat lapselleen mediaviihdykettä vaikka kotitöiden ajaksi, Salokoski toteaa. Hän puuttuisi lähinnä lapsen rauhoittamiseen median avulla. Vaikka ipad toimii rauhoittajana hyvin, lapsen on tärkeä oppia muitakin tapoja tunteiden säätelyyn. Pahaa mieltä ei saisi syrjäyttää välittömällä tyydytyksellä median kautta, Salokoski sanoo. Jos lapsi oppii rauhoittumaan vain taulutietokone sylissään, se voi heijastua sosiaalisiin taitoihin myöhemmin. Lapsi tarvitsee aikuisen apua sanottamaan tunteitaan. Pettymyksen, kivun ja ahdistuksen siedon opettamisessa vanhemmat eivät ole korvattavissa. nukuttamisessakaan media ei korvaa aikuista, mutta esimerkiksi iltasadun kuuntelemisessa Youtubesta Salokoksi ei näe mitään pahaa. Sen sijaan videoiden katselu nukkumaan mennessä todistetusti aktivoi aivoja, joten se ei ole paras vaihtoehto iltapuuhaksi. Mobiililaitteilla pääsee käsiksi kaikenlaisiin sisältöihin. Vaikka määrällisyys lasten mediankäytössä tuntuu olevan tapetilla, sisällöt ovat ne, jotka ratkaisevat. Kouvolan Sanomat

14 HIEKKAA Mooses Mentula Vai et saanut töitä. Nyt tulee ilouutinen. Meiltä löytyy. Birgitta, miten se oli vanhainkodin kanssa? Sosiaalitoimiston mies sanoi. Putkihameeseen pukeutunut nainen tuli juosten ja pujotti paperin harvaviiksisen virkailijan peukalon ja etusormen väliin. Tämä hymyili vinosti ja sanoi: Aloitat työt Näsmänkiepin vanhainkodissa maanantaina kahdeksalta. Jyri astui metallinpaljastimen läpi ulos. Heidi istui ikkunalaudalla. Sillä oli silmät kiinni ja pää takakenossa, paistatti pisamaisia kasvojaan. Sitten ei muuta ko Oukulle ottamaan arskaa, se sanoi ja heilutti sossun päätöstä siten, että Jyrin olisi kuulunut lyödä omallaan kippistä. Jyri taittoi työpaperin ja yritti tunkea sen farkkujen takataskuun. Käsi tärisi niin, ettei mennyt. Jyri rutisti paperin tolloksi ja heitti maahan. Mitä? Pistikö se sinut töihin? Heidi kysyi. Jyri istui Heidin viereen. Jalka luiskahti ja pää kolahti ikkunaan. Hän koetti olla kuin ei mitään, vaikka nyt kivisti sekä pään ulko- että sisäpuolelta. Pitäisi vaihtaa kuukausi vanhusten vaippoja, ja palkka olisi samansuuruinen kuin toimeentulotuki. Jyrin ja Heidin piti viettää koko pitkä kesä yhdessä tekemättä mitään. Olisi määrättömästi aikaa, aurinkoa ja he kaksi. Harvaviiksinen paskiainen pilasi kaiken. Miten sinä muka sait pelkät rahat? Jyri kysyi. Kai se johtui siitä että, että minulla on se sosiaalialan koulutus. Niitten olisi pitänyt maksaa palkkaa. Kello herätti puoli seitsemältä. Jyri iski katkaisijaa, vekkari kolahti lattialle. Älä mekasta! Heidi ynähti. Farkut eivät osuneet käteen hämärässä. Tähän, sängyn viereen, Jyri oli ne laittanut. Olivat kävelleet yöllä sohvan laidalle. Suihku huuhtoi unen pois vasta, kun höyry täytti pesuhuoneen. Tätä se tulisi olemaan seuraavan kuukauden: hiippailua suihkuun, vaatteet päälle ja pyörällä kuusi kilometriä vanhainkotiin. Jyri söi jugurttia ja kuunteli, kun Heidi tuhisi alkovissa. Se potkaisi peiton pois, muka unissaan. Paljas takapuoli oli samaan aikaan pehmeä ja kiinteä. Heilutti sitä tahallaan vähän. Jyrin olisi entistä hankalampaa lähteä. Ounaskosken rautatiesillalla tuoksui ratapölkyiltä. Lapintiirat kaartelivat joen päällä. Jyri ei pystynyt ihailemaan kesäaamua. Vitutti. Ylemmän vuosikurssin opiskelijat olivat neuvoneet, että sossussa kannatti sanoa ettei töitä löytynyt ja kotipaikkakunnalle ei ollut menemistä vanhempien ongelmien vuoksi, näin järjestyisi rento kesä sponsored by sossu. Jyrin tulevasta kuukaudesta olisi rentous kaukana. Polkupyörälle löytyi paikka vanhainkodin pihakeinun vierestä. Samassa ovesta horjui elävä henkari. Tulta? Se huusi. Ääni ei ollut kuihtunut. Se komensi kuin mulleja pellolta. Jyri ei ehtinyt vastata ennen kuin vihreävalkoiseen asuun pukeutunut nainen syöksyi ovesta. Taasko se on meän Aarne lähtenyt omin päin. Eikö met olla sovittu ettemmä polta? nainen sanoi. Se tarttui vaatetelinettä kainalosta. Perkele! Mie poltan ko haluan! mies huusi ja riuhtoi. Tuutko apuun? nainen kiljui. Jyri juoksi paikalle ja otti kiinni miehen käsivarresta. Haisi kusi ja paska. Ja sen yhen tupakin mie oisin vetäny. Savustettu liha säilyy. Jyri ja nainen taluttivat puhisevan vanhuksen sisälle. Sähkölukko surahti. Kiitos avusta. Ketä sie tulit kattomaan? Tuota tulin töihin. Vanhainkodin johtaja istui beesiksi maalatussa huoneessa. Pöydän päällä oli tuuletin ja niin oli myös alla. Puhaltaisi suoraan hameen alle, kävi Jyrin mielessä. Naisen hiukset olivat lyhyet ja viininpunaisiksi värjätyt. Mitähän sie osaat? Johtaja kysyi. Jyri oli valmistautunut esittäytymään, mutta kysymys naulitsi. 7

15 No Opiskelen oikeustieteitä. Johtaja katsoi ensimmäistä kertaa silmiin. Se näytti sanovan jotain, mutta jätti sitten. Osoitti ovelle. Aulikki opastaa alkuun. Käytävällä odotti sama nainen, jonka Jyri oli jo tavannut ulkona. Olemus oli huomaamaton mutta jämäkkä, kehossa sitkeydestä kertoivat ojankaivajan käsivarret. Aulikki vei Jyrin osastolle neljä, jolla oli enimmäkseen dementikkoja. Anteeksi konduktööri, milloin juna lähtee? käytävän varrella istuva kalju nainen kysyi. Aulikki huomasi nuoren miehen hämmennyksen. Huomenta Maire. Taas reissuun lähdössä. Aulikki hymyili ja jatkoi Jyrille: Maire se täällä oottaa usein junaa. On matkalla siskonsa tykö Riihimäelle. Oleskelutilan levysoitin kieritti, pyöritti pellavapäätä. Seinän vierustojen penkeillä kyssötti muutama pitkälle dementoitunut. Olivat sukeltaneet kauluksiinsa. Näyttivät enemmän eläimiltä kuin ihmisiltä. Pälyilivät tai tuijottivat. Eivät keskustelleet, lukeneet tai miettineet, hengittivät vain. Ajattelin että sinun hommasi olisi lehdenluku. Luet Lapin Kansasta kiinnostavimmat uutiset ääneen. Vähän virikettä asukkaille. Me ei sellaista ehditä, Aulikki sanoi. Muun aikaa Jyri voisi viedä vanhuksia ulkoilemaan. Työntekijöiden vähyyden vuoksi asukkaat pääsivät muuten vain parvekkeelle. Heidi luultavasti vasta heräilisi tähän aikaan olisi laittanut kahvin porisemaan ja venyttelisi lattialla pelkissä pikkuhousuissa. Piti viettää kesä yhdessä. Koko Rovaniemi ja vain me kaksi. Kesän oli tarkoitus olla romanttinen elokuva, jossa aurinko paistaa ja nuoripari nauttii toisistaan. Ei olisi väliä olisiko yö vai päivä, aina olisi sopiva hetki Trivial Pursuit -kysymyksille, rommilla terästetylle teelle, uimiselle, päämäärättömälle kuljeskelulle kaupungilla, haaveilulle, kylmien väreiden piirtämiselle selkiin, rakastelulle. Jyri otti Lapin Kansa ja asettui keinutuoliin. Ympärillä istui tusina vanhuksia. Suurin osa oli syvällä menneisyydessä, lysähtäneet kuin allaan olevat nojatuolit. Lähes kaikilla oli jalassaan karvavartiset pörrösukat. Niissä oli joulukuusten kuvia tai lumihiutaleita sekä isän- tai äitienpäivän toivotuksia. Hyvää huomenta, Jyri aloitti. Hy-vää huo-men-taa! kolme tuikkivasilmäistä mummoa lausui kuorossa. Jyri esitteli itsensä ja kertoi olevansa Näsmänkiepissä kuukauden. Maire iski hänelle silmää. Kikatti kuin ihastunut tyttönen. Pohjois-Suomessa on ollut liikkeellä väärennettyjä sadan euron seteleitä. Perkele, hiljaa! silmät kiinni pyörätuolissa istuva mies huusi. Jyri vilkuili, mutta Aulikkia tai muita työntekijöitä ei näkynyt. Hän päätti jatkaa hiljaisemmalla äänellä. Pääministeri Vanhanen tapaa Venäjän presidentti Putinin. Perkele, ei kuulu! pyörätuolimies karjui. Jyri laski lehden polvilleen ja katsoi kuulijakuntaa. Keinutuoli narahteli. Maire nosteli kulmakarvojaan Jyrille ja tökki vieressä istuvaa tekohampaansa unohtanutta. Pyörätuolimies liikehti rauhattomasti, örisi. Vielä yksi uutinen. Kashmirissa on taisteltu kiivaasti. Tietääkö teistä muuten kukaan, missä on Kashmir? Maire viittasi käsi suorassa kulmassa, tuijotti silmiin ja hymyili arasti. Perunkajärvellä. Heidi makasi Ounaskosken uimarannan hiekalla mahallaan ja luki kirjaa. Se oli avannut bikinin yläosan, jotta aurinko ei polttaisi rajoja selkään. Jyri hiippaili hiljaa vierelle ja pamautti kämmenellä takapuolelle. Älä helkkari säikyttele. Luulin että joku pervo, Heidi sanoi. Jyri riisui paidan ja asettui viereen. Enää yhdeksäntoista päivää lusittavana, hän sanoi. Nopeasti se menee. Sinulla on näin lyhyet päivätkin. Ehkä se tuntuu siltä, kun sivusta katsoo. Minulla on yhdeksäntoista päivää, mutta niillä loppuelämä. Jyri pyöritti päätään. Yritti ravistaa ajatusta pois. Hakisitko jäätelöt? Heidi kysyi. Jäätelöt? En pystyny syömään ees lounasta kun muistin miten ne kuolasi ja haisi paskalta ja oli muuttuneet eläimiksi ja 8

16 Heidi napsautti bikinit kiinni ja nousi seisomaan. Mie meen hakemaan. Ei tuota jaksa kuunnella. Satoi vettä. Jyri veti päälleen sadetakin ja polki vastatuuleen. Hänestä tuntui, että sää halusi rankaista. Kahtena aiempana kesänä Jyri oli ollut palovahtina kotipaikkakuntansa sahalla. 500 kilometrin päässä, seisonut letkun kanssa sahapurukasassa, tarkkaillut kahdeksan tuntia päivässä ettei missään leimahtaisi. Olisi siellä varmasti ollut töitä nytkin. Olisi pitänyt mennä. Ei Heidi mihinkään olisi karannut. Kaupungin varat eivät riittäneet vanhusten ulkoiluihin ja hän oli halunnut leikkiä romanttista elokuvasankaria samoilla rahoilla. Ei hän ollut koskaan edes pitänyt sellaisista elokuvista. Hävetti. Osaston käytävällä tulivat ensimmäisenä vastaan Maire ja hampaaton kaveri, käsi kädessä. Anteeksi, osaatteko te kertoa, mikä tämä paikka oikein on? Maire kysyi. Hampaaton aukoi suutaan kuin kultakala. Tämä on Rovaniemen vanhainkoti Näsmänkieppi, Jyri vastasi. Naiset katsoivat toisiaan ja alkoivat nauraa. Eihän nyt pikkutyttöjä vanhainkotiin laitettaisi. Jyri riisui päällysvaatteensa pukuhuoneeseen ja lähti käytävälle, jossa johtaja tuki rollaattorilla hiipivää haurasta naista. Tulit sopivasti. Helga tarvitsee vessassa apua, johtaja sanoi. Vanhus vilkaisi Jyriä ja päästi suustaan mokelluksen. Sanoista ei saanut selvää mutta nyt sävy kertoi että kyseessä oli ankara vastalause. No, Helga. Et sinä varmasti ole ensimmäistä kertaa alasti miehen edessä, johtaja sanoi. Minun ei pitänyt, Jyri aloitti, mutta johtaja oli jo mennyt. Helga ojensi Jyrille käsivartensa ja tuijotti yläviistoon. Pakeni jonnekkin. Ehkä isoon kotitaloonsa. Sillä oli kukkakuvioinen, kauhtunut yömekko ja kaulassa suuri riipus. Vessaan oli matkaa viitisen metriä. Toivottavasti ennen ovea ilmaantuisi joku hätiin. Ohut käsi tärisi. Auttajia ei näkynyt. Helga töppösteli Jyrin tukemana koppiin, meni seisomaan pöntön eteen, otti yöpaidan helmasta kiinni ja nosti. Alla oli uurteille kääntynyttä nahkaa: tummanruskeaa ja mustia laikkuja. Ihon päällä oli kuin suomuja. Tiukalle sidottu vaippa piti kehoa jotenkuten kasassa. Nahkapussit roikkuivat polvien päällä. Jyri ei ollut tiennyt että ihmisestä tulisi tuon näköinen edes kuoltuaan. Vanhan naisen katse pysyi tiukasti ylhäällä. Jyri tarttui vaippaan, irrotti sen ja pudotti roskiin. Haisi. Oksennus kiipesi. Helga alkoi nyyhkyttää. Se muuttui ulinaksi. Menen tuohon ulkopuolelle, Jyri sanoi. Jalat vapisivat ja huimasi. Oksennus tempoi ruokatorvessa. Oli nojattava seinään. Joku muu saisi jatkaa tästä. Jyri veti hälytysnarusta. Heidi makasi tänään selällään. Bikinin yläosa oli nyt paikoillaan. Onko hyvät? Heidi sanoi. Se tärisytti ylävartaloaan niin että tissit hytisivät. Minä näin yli satavuotiaan naisen alasti. Innostuitko? Jyri pudotti hiekkaa kämmenkupista toiseen. Aika kului tiimalasissa. Sellaiseksi nahkakasaksi sinäkin vielä kuihdut. Kukaan ei ajattele sitä nuorena. Miksi pitäisi ajatella? Et edes huomaa minun uutta kampausta. Kaikki hiekka oli jo valunut. Jyri puristi nyrkin tiukasti kiinni, ettei yhtään jyvää lipsahtaisi maahan. Ennen töiden alkua hiekkaranta oli kokonaan hänen. Heidi joi jääteetä kahvila Antinkaapon ulkopöydässä. Sillä oli päässään isot mustat lasit. Nosti ne otsalle kun Jyri istui viereen. Jyri kulautti teetä suoraan Heidin pullosta. Minä olen miettinyt. Anteeksi etten ole kuunnellut sinun työjuttuja, Heidi aloitti. Jyri pyöritti päätään ja kumosi nopeasti jääteen lopun suuhunsa. Minäkin olen ajatellut. En halua masentaa niillä. Vastaa vain yhteen kysymykseen, niin rauhotun. Jyri nielaisi, rykäisi. Heidi näytti hämmentyneeltä. Tuotko minulle pörrösukat, jos joudun vanhainkotiin ennen sinua? Kokoelmasta Musta timantti, WSOY

17 Nainen tekee ruokaa, mies on kokki Baba Lybeck On viikonloppu. Nainen ja mies päättävät kutsua ystäviä kylään ja tehdä hyvää ruokaa. Nainen aloittaa valmistelut jo aamupäivällä, sillä ruuan tekeminen on kivointa silloin kun ei ole kiire. Hän aloittaa jälkiruuasta. Suklaafondant on hänen bravuurinsa. Valmistus tapahtuu nopeasti ulkomuistista. Fondantien vetäytyessä pellillä on lisukkeiden vuoro. Salsa verde, baba ghanoush, kermaviili-chilikastike nainen haluaa tehdä kaiken itse, sillä muuten mausta jää puuttumaan jotakin. Kastikkeet nainen laittaa maustumaan ja samalla nostaa grillilihat huoneenlämpöön. Leipä unohtui ostaa. Onneksi focaccian ainekset löytyvät kaapista. Taikinan kohotessa nainen pilkkoo paprikat, maissintähkät ja kesäkurpitsat. Vihannesten jälkimarinadi syntyy käden käänteessä. Nainen tekee vielä tabbuleh-salaatin bulgurista. Kaikki on valmista juuri kun mies saapuu estradille. Mies tarkastaa lihan: onhan se otettu ajoissa huoneenlämpöön? Sen jälkeen hän pukee grillausessun ja teroittaa suureleisesti veitset. Hiiligrilli syttyy tarkkoja rituaaleja noudattaen. Sytytysneste on kielletty. Hiilien palaessa tasaiseksi hiillokseksi mies paloittelee lihat ja laittaa vihannekset halsteriin. Juuri kun mies laittaa ensimmäiset paprikansiivut grilliin, saapuvat vieraat. He kerääntyvät ihastellen tuoksuvan grillin ympärille ja mies aloittaa näyttävän grillausesityksen. Nainen tuo vieraille juotavaa ja katoaa sisälle kattamaan pöytää ja siivoamaan keittiötä. Ateria on herkullinen ja vieraat ylistävät kilvan miehen kokkaustaitoja. Grillauksen saloista käydään kiivasta debattia. Kaasugrillin ystävät harkitsevat jopa hiiligrillin hankkimista. Siinä sivussa katoavat myös kipoista ja kulhoista tabbuleh, lisukkeet ja focaccia. Vasta juuri sopivasti keskeltä löysäksi jäänyt suklaafondant herättää herättää vieraat grillihurmiosta ja nainen saa huomiota. Ihastuneet huudahdukset hän ohittaa nololla olankohautuksella: Eihän tuossa nyt mitään, vanhoja suklaajämiä sulattelin vaan uunissa. Sillä niinhän se tässä tasa-arvoisessa maassamme yhä edelleen usein on, että nainen tekee ruokaa ja mies on kokki. Naisen tekemä ruoka on perusta, johon mies tuo taiteelliset, näyttävät ja huomiota herättävät koristuksensa. Kuka on syypää? Nainen itse, joka kehtaa vähätellä lisukkeiden, marinadien ja jälkiruokien merkitystä ateriakokonaisuudessa. Miltä maistuisivat grillatut vihannekset ilman marinadia? Entä liha, joka heitettäisiin hiillokselle suoraan jääkaapista? Samaan vähättelyyn nainen syyllistyy myös arkiruoan suhteen. Makaronilaatikko ja mitä löytyy kaapista -tomaattimurskakeitto eivät naisen mielestä ole mainitsemisen arvoisia ruokia. Kuitenkin juuri arkiruoka on se, joka vaikuttaa eniten hyvinvointiimme ja jälkipolvien ruokatottumuksien syntyyn. Joten ei nöyristellä enää, eihän? Annetaan lisukkeille ja arkikeitoille niiden ansaitsema arvo ja ollaan niistä ylpeitä. Tarpeen vaatiessa tehdään niistä myös näyttävä show. Bon appétit! Etiketti 4/

18 Vesa Tyni: Sota,