O S T R O B OT N I A. helsinki helsingfors 3 / 2007

Transkriptio

1 O S T R O B OT N I A helsinki helsingfors 3 / 2007

2 O S T R O B OT N I A helsinki helsingfors 3 / 2007 Kansikuva Sampo Kallio Sisällys Satavuotis-iloittelua budjetinlaatijan näkökulmasta 4 Draamaa ja itkuraivareita EPO:n satasten edellä! 5 Vasa nation Lycka och vänskap i 100 år 6 Kellonveto 8 PPO:n 100v-kesäretki 10 Olohuone 22 Alapääkirjoitus 23 Kaljupää Kettu 9, 21 Päätoimittaja Chefredaktör Graafinen suunnittelu Grafisk design Julkaisija Utgivare Sampo Kallio sampo.kallio@helsinki.fi Hanna Kauppinen hanna.m.kauppinen@gmail.com Pohjalainen valtuuskunta Töölönkatu 3 A Helsinki Ostrobotnia on kolmen pohjalaisen osakunnan yhteinen noin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenjulkaisu ilmoitushinnat : 1 sivu 300, 1/2 sivua 150 ja 1/3 sivua 75 paino: Fram, Vaasa painos: n issn:

3 Sampo Kallio Päätoimittaja Satavuotis-iloittelua budjetinlaatijan näkökulmasta Kulunut vuosi on ollut pohjalaisille osakunnille, ja varsinkin PPO:lle, varsin kummallinen. Olimme jo edellisen vuoden puolella päässeet vähän outouden makuun pyörittelemällä suurelta näyttäviä arvauksia muuttoremontin kustannuksista. Pian vuoden vaihduttua tuli kuitenkin selväksi, etteivät remonttimiehet sano edes hyvää päivää tuolla summalla ja luvut menivät uusiksi. Remontit alkoivat, vuosijuhlat tulivat ja menivät jättäen jälkeensä liskounia ja irtonaisuuden tunnetta. Sitten ensimmäinen remontti kai valmistui, vaikka paikat olivat edelleen remontin tarpeessa ja rahaa paloi Tri Teno yhä. Epäilimme jo, että joku käyttää setelituppoja Ostrobotnia-talon lämmittämiseen, mutta 5. kerroksesta ei löytynyt takkaa etsinnöistä huolimatta. Sitten tuli juhlavuoden kesäretki ja kesäretkibudjetti.. Historiateoskin ilmestyi lopulta, vetäen samalla kesäretken budjetin kuralle. Talousvaliokunnassa katseet kohdistuivat kaihoisasti kohti vuoden loppua. Muistelimme lämmöllä PPO:n vuoden 2005 hallitusta, jossa toimiston verhojen valinta oli vuoden kuumimpia päätöksiä. Lopulta koitti syksy, ja fukseja rynnisti satapäin ovista ja ikkunoista. Rupesimme laskemaan: uudet fuksit x (12 euron jäsenmaksu + 40 euron historiateos) = osakunnan talouden pelastuminen? Remontin toinen vaihe valmistui, vieläpä kohtuullisen hintaisena. Seuraavan vuoden budjetti hyväksyttiin, vieläpä kohtuullinen sellainen. Osakuntatoiminnan jatkuminen alkoi vaikuttaa taas mahdolliselta. Kunhan vain saisimme pimitettyä tulevalta osakuntasukupolvelta juhlavuoden tuhlailut! vasa.nation.fi/100/ Draamaa ja itkuraivareita EPO:n satasten edellä! EPO:n historian komeimpien kemujen eli maaliskuussa pidettävien 100-vuotisjuhlien suunnitelmien pitäisi olla jo melkein valmiita tai ainakin hyvässä tohinassa. Totuus on karvas ja päinvastainen: vuosijuhlamestarit Outi ja Timo ovat tukkanuottasilla, hädin tuskin puheväleissä ja suututtivat Vanhan keittiömestarin haukkumalla koeillallisen niin pahoin, että Vanhalle ei taida olla enää menemistä. Tai ainakaan ruoaksi ei tämänhetkisen uhkauksen mukaan saada muuta kuin tillilihaa ja kanaviillokkia. Mestareiden keskinäinen kommunikointi hoidetaan muiden toimikuntalaisten kautta. Tosin Outi sai draaman kaarta noudattaen itkuraivarit viimeisimmässä kokouksessa ja katkaisi puhevälit muihinkin toimikuntalaisiin. Timo uhkasi tästä syystä erota osakunnasta, kuraattori harkitsee Outin erottamista huonon käytöksen vuoksi. Myös esiintyjärintamalla on epäonnea. Jo useampi puhuja on kieltäytynyt juhlapuheen pitämisestä (mm. Sting, Prinssi William ja Paris Hilton), tällä hetkellä vastaustaan miettivät vielä Matti Nykänen ja BB-Kaki. Elina Harjunpää Niinikään Riverdance peruutti tulonsa viime viikolla yhdessä Plácido Domingon kanssa. Tällä hetkellä kiinnitettynä on Ukrainan Verka Serdjutshka. Ei vaiskaan. Satavuotisjuhlista on kovalla sykkellä tulossa vuosituhannen kovimmat kekkerit, tai ainakin piirun verran paremmat kuin PPO:lla. Koska asialla ovat pedantit ja kaiken pikkutarkasti etukäteen suunnittelevat pitkän linjan osakuntalaiset, ei voi kuin todeta: vaikka keskinkertaasta yrittää, niin priimaa pakkaa tulemahan. Etelä-Pohjalaisen Osakunnan 100-vuotisjuhlien kohokohta on iltajuhla Vanhalla Ylioppilastalolla lauantaina

4 N N Vasa A nation A O V A S1 S O A S A A V R R T 0 0 T Lycka och vänskap N R T i 100 år Planeringen inför Vasa nations 100- årsjubileum startade redan för ett drygt år sedan då en arbetsgrupp bestående av både äldre och yngre aktiva nationsmedlemmar samlades för att dra upp de stora linjerna för feståret. Arbetsgruppens brainstorming resulterade i en plan med mångsidigt program för jubileumsåret. Vid höstens första nationsmöte valdes en årsfestkommitté bestående av Monica Lillqvist, Eva Orava, Heidi Orava, Maria Vidberg, Susanne West och Sebastian Örndahl som tillsammans med årsfestmarskalkerna skall förverkliga de för feståret planerade evenemangen. Firandet av Vasa nations 100-årsjubileum koncentreras till läsåret Ett övergripande tema för jubileet är lycka och vänskap. Vasa nation har genom åren fungerat som ett andra hem för österbottniska studerande i Helsingfors. På Vasa nation har många varma vänskapsband knutits och också många parförhållanden och äktenskap har fått sin början på nationen. Ett av huvudmålen för vårt jubileumsår är att göra PR för Vasa nation bland österbottniska ungdomar samt att etablera kontakt till graduerade äldre och yngre vasungar som tappat kontakten till nationen. Vi vill genom vårt mångsidiga program visa att nationsverksamheten är seriös och omfattar mycket mera än fester. Cykelstafett som startskott för feståret Feståret inleddes med en cykelstafett lördagen 7.7. Sommarens stafett var den tredje i sitt slag då vasungar med gemensamma krafter trampade från Karleby till Helsingfors och Tölögatan 3. Idén med cykelstafetten var att uppmärksamma blivande österbottniska högskolestuderande om möjligheterna att studera i Helsingfors samt att rekrytera medlemmar till Vasa nation. Samtidigt ville vi uppmärksamma såväl yngre som äldre vasungar om det annalkande 100-årsjubileet. Vi ville också påminna företagen i Österbotten om att det finns högutbildade österbottningar i Helsingfors som kan tänka sig en framtid i hemtrakterna. Först och främst var tanken, trots allt, ändå att göra någonting roligt tillsammans. Cykelstafetten genomfördes i samarbete med Folkhälsan. Under hösten fortsatte Vasa nation att fira sitt jubileum i samband med föreläsningsserien Studia Generalia vid Helsingfors universitet. Fyra tisdagar i oktober 2007 föreläste forskare med österbottniska rötter kring temat lycka. Föreläsningsserien varr ett samarbete mellan Vasa nation, Svenska ärenden vid HU och Kommittén för det fria bildningsarbetet. Under oktober utlyste Vasa nation en skrivtävling för österbottniska gymnasieelever. Skrivtävlingen pågår fram till då juryn som består av författare, professor emeritus Lars Huldén, FM, doktorand Disa Widell, författare, doktorand Hannele Mikaela Taivassalo samt modersmålslärare Pamela Granskog tar över och läser och bedömer de inskickade alstren. I början av februari 2008 offentliggörs vinnaren och de övriga pristagarna på Vasa nations webbplats. I december 2007 finns en julsoaré i österbotten inplanerad. Tanken är att återuppta en tradition som legat i glömska i flera årtionden. Senast i början på 1970-talet har vasungarna samlats till en middag med program under jullovet. Bakom återupprättandet av traditionen med julsoarén finns en tanke om att förstärka banden mellan de vasungar som bor i Österbotten samt att etablera verksamhet bland yngre seniormedlemmar. Årsfestvecka med digert program Jubileumsfirandet på nationen kulminerar i en årsfestvecka som firas den sista veckan i februari och de första dagarna i mars Det preliminära programmet för årsfestveckan ser ut så här: Tisdag 26.2 Årsfest på Ostrobotnia. Torsdag 28.2 Seminarium kring nationens historia med tyngdpunkt på kontakterna till studentnationer och föreningar i Sverige (Uppsala och Lund) samt Estland (Tartu). Fredag 29.2 Festgudstjänst i Tempelplatsens kyrka kl Predikant Vasa nations hedersmedlem, ärkebiskop emeritus John Vikström, Wivan Nygård-Fagerudd medverkar med sång. Efter gudstjänsten bjuds till kyrkkaffe på Tölögatan 3. Under kyrkkaffet finns möjlighet att träffa nationsvänner som anlänt under veckans lopp. Lördag 1.3 Jubileumsbankett på Gamla studenthuset inleds kl Traditionell akademisk bordsfest med middag, program, musikunderhållning, sång och salongsdanser. Festen fortsätter med eftersläpp på Vasa nation från och med kl. 24. Söndag 2.3 Traditionell sillfrukost på Ostrobotnia kl Feståret avslutas med en traditionell sommarfest med tillhörande exkursioner och kulturprogram samt sitz i Österbotten. Platsen och tidpunkten för sommarfesten är ännu inte fastslagna. Vi vill önska Ostrobotnias läsare varmt välkomna att delta i alla festårets evenemang. Vill du ha närmare information om de olika evenemangen kan du gå in på webbplatsen Vi ses i jubileumsvimlet! Hälsar årsfestmarskalkerna Camilla Granholm och Janne Pasanen 6

5 Mikko Kantokari Seuraava tarina karhunkaatajasta on alun perin äitini isoisän kertoma, jonka Keski-Pohjanmaan maakuntaliitto nauhoitti ja puhtaaksikirjoitti 1950-luvun alussa. Kertomus sijoittuu 1800-luvun alkupuoliskolle, aikaan jolloin petoviha oli kiihtymässä. Suustaladattavat luodikot olivat käytössä epäluotettavia ja niinpä metsästäjien apuna olivat edelleen myös keihäät. Risu-Jussi oli tuota niin kahesti haettu niin Risumäeltä Viitasaarelle ni karhuntappoon. Siel oli ollu sitten ni ensimmäinenki, soli ollu suuri ja vihanen uroskarhu, että niin Viitasaaren karhumiehet ei ollut tohtinu käyvä niin likelle kimppuun että niin rueta tappelemaan ja tappamaan. Ni oli laittannu sanan eli oikeen hakumiehen, jo oli saannu kuulla että niin Risu-Jussi vainaa on tuota niin pelekäämätön mies ja son keihäällä tappannu tuota jo Risumäen syjänmaalle usiampia. Ni ne tullu häntä hakemaan. No hän lähti tuota ko kerran tultiin hakemaan ja niin sitte tuota noli kahtena kolomena päivänä tuota niin sitä jälestäneet mutta ni ko soli vihanen eikä ollu tuota vielä Viitasaarelaisillakaan karhutussaria muuta ko suusta latattavia luotikoita niin nei tohtinne niillä pillillään ollenkaan ruikkiakaan, eikä tohtinnu sitte niin likelle mennä. Kyllä niilläki oli ollu yks vai kahella miehellä keihäs, mutta niin ei kumpikaan tohtinnu mennä niin likelle, että ois keihäällä. Kellonveto No sitte ko hän sinne tuota tuli perille ja niin lähettiin sitten miesten kans mehtään ja ni viimen sitte ko kovasti hiihettiin, ko hyvä oli suksivööri ni he sitte rupes sauttamaan karhua että he näki. No hän sitte ko hän oli veres mies ja ni sillä että hän on nyt miehevä karhumies ni hän sitte mahikseen ni eeltä hiihti että hän näyttää nyt kivijärveläisten kurssia, että siellä karhumies on. No ko hän tulee likemmäks ni se toppas heti tuota niin menonsa ja ni rupes vain möyryämään ja tuota huutamaan, kämmeniinsä viheltämään eikä paennu. No hän aatteli sitte niettä ni mäikkää vain, käyvään vastakkain, joo. No hänpä hiihtää niettä ei ollu ko pari kolome metriä väliä ko soli kahella jalakaa seissu ja huutanu niinko metänelävä ainaki. Ni Viitasaaren karhumiehet oli jo hälle huutannu että niin äläpäs Risumäen isäntä mee, että antaa riivatun, se tappaa sinut. Hän oli sanonu: En lähekkään ennonko koitetaan. Hän meni ja lähätti tuota niin keihään rintaan. Soli riski mies vaikka ei sollu pitkä äijä, mutta soli ollu paksu ja sitte voimakas äijä ja hyvä keihäs, terävä ja iso sitte hyvä varsi, vanha tuominen varsi, että se kesti sitte tuota kiikuttaa. Ja son karhu sitte semmonen niettä ni ko keihän täyttää rintaan niin se vatvistaa kahen kouran kans ni keihän varteen kiinni ja niin ja son sen verran erehyksissä niettä niin se aattelee niettä ni hän vetää miehen tuota ni sieltä keihän varren päästä likelle että saa kynsiinsä ja vetääki te- rän rintaansa, joo. Sano kyllä se sitte tuota hairasi tuota ni hänen keihäsä varteen kiinni ja rupes vetämään ja ni sano että ni, ei hänen jalakasa painunu yhtään, kyllä se kiikutti oikeen korkialla ni sielä keihän varren nenässä häntä, mutta hän pitää varresta kiinni ja hän aatteli että niin et kauan Risuäijää kei- kuta. Aikasa keikutti niin ni pätkähti kyelleen ja heitti pois. Kyllä Viitasaaren karhumiehet oli sanonu että ni kyllä, kyllä oli näymmä sisukas äijä. Se oli ollu tuota ni kuonon nenästä tuota ni häntätypyyn ni hyvästi neliän vanhaa kyynärää pitkä. Kaljupääkettu Tuomo Niemelä 8 9

6 < Innokkaita juna-ajelijoita. > Carringtonia Oulun huipulla. Abstraktia pohjoispohjalaista taidetta. Hiihtoputki tarjosi palan talvea keskelle kuuminta kesää. < Rovaniemellä tapasimme ^ ^ eksoottisia eläimiä. < PPO:n 100v-kesäretki Kielikylpyjä ja etsintäpartioita ympäri kanta-aluetta K un viime syksynä PPO:ssa heräsi ajatus normaalia laajemman kesäretken järjestämisestä 100-vuotisjuhlien kunniaksi, innostuin heti itse ajatuksesta ja myös retken järkkäilyistä. Ideoita esitettiin vaikka minkälaisia, hurjimpana matka jokilaivalla läpi koko kanta-alueen (mitenhän se olis toteutettu?) tai oman lentokoneen vuokraaminen. Kun lopulta päädyttiin 9 päivää kestävään turneeseen ympäri koko PPO:n kanta-alueen, eli Kainuu, PohjoisPohjanmaa ja Lappi, monet epäilivät että onko siinä mitään järkeä ja onnistuvatko järjestelyt ikinä. Itsekin olin kieltämättä aluksi vähän epäileväinen, mutta mitä enemmän ideoita järkkäriporukassa pyöriteltiin, sitä paremmalta idea alkoi tuntua. Ja loppujen lopuksi toteutus onnistui loistavasti, vaikka itse sanonkin Mikäli et päässyt mukaan retkelle, voit nyt lukea mitä siellä maakunnissa oikein tapahtui. Ja teille jotka olitte mukana, luvassa hieman muistinvirkistystä. 10 Kuvat Mikko Hämeenniemi

7 Pöytäjuhlissa Kajaanin kattojen yllä. Kainuu Kesäretki starttasi Kajaanin rautatieasemalta kauniina lauantaisena iltapäivänä. Asemalla odottaneet etujoukot saivat jo heti asemalla nähdä hulmuavan PPO:n lipun ja suuren joukon innokkaita osakuntalaisia. Lippukulkueessa lähdettiin kävelemään kohti Kajaanin keskustaa ja aiheutettiin matkalla täysin ansaittua huomiota paikallisten keskuudessa. Tässä vaiheessa myös painettiin päähän vanhan ajan ylioppilaiden malliin ylioppilaslakit, joita ei otettukaan pois koko loppuretkellä. Tai no, saunasta oli pakko jättää lakit pois. Kajaanissa pääsimme vierailemaan Kainuun maakunta-kuntayhtymän tiloissa, isäntänä vanha osakuntalainen Jyrki Haataja. Jyrki kertoi meille Kainuun kuulumisia, mm. työllisyystilanteesta ja kuntayhtymäkokeilun tuloksista. Hyvältä kuulemma tulevaisuus näyttää, vaikka yleinen mielipide ei oikein Kainuun puolella olekaan. Sinne siis kaikki töihin tai yrittäjäksi! Yrittäjyydestä kuulimme lisää illalla kun Intotalo ystävällisesti isännöi meitä Kainuun maakuntapöytäjuhlan muodossa. Illan isäntä ja emäntä Ollis ja Henna pitivät osakuntalaisista oikein hyvää huolta, suurkiitos heille siitä! Pöytäjuhla järjestettiin aivan Kajaanin keskustassa ulkona kattoterassilla. Ainakin naapurin asukkaat saivat näytöksen siitä millaista ääntä pohjalaisista oikein 12 13

8 Hailuodon merimaisemaa. pöytäjuhlassa lähtee Ilta päätettiin paikallisessa Club 96:ssa paikan (viimeistään nyt) kuuluisien mustikkashottien äärellä. Seuraavana aamuna lähdettiin virkeinä maisteri Kallion vetämälle kaupunkikierrokselle. Aleksi kunnostautuikin oikeana paikallisasiantuntijana ja saimme kuulla viiltävää analyysia niin Kekkosen muistomerkistä kuin Kajaanin linnan raunioistakin. Kierroksen aikana kävimme myös jättämässä oman panoksemme Kajaanin taidemuseon kokoelmiin. TJEU: Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa, Kajaanin taidemuseon portaikko. Päivän taide-elämyksen täydensi vähintään erikoinen tulkinta Pinokkiosta Kajaanin harrastajateatterin kesäteatterissa. Mutta tärkeintä kesäteatterissa onkin se tunnelma! Illan ja yön vietimme rentoutuen ja saunoen vanhalla maatilalla Hoikkalassa. Seuraavaksi oli edessä retken ehkä urheiluhenkisin päivä kun tutustuimme Vuokatin Urheiluopistoon. Entinen yhdistetyn päävalmentaja Jyri Pelkonen kertoi meille urheiluopiston toiminnasta ja innokkaimmat hiihtäjät pääsivät kokeilemaan hiihtoputkea. Kainuun suuren pojan Heikki Kovalaisen innoittamana tutustuimme myös moottoriurheilun vauhdikkaaseen maailmaan. Tosin meidän autoissa ei ollut moottoreita, vaan ne kulkivat pelkällä painovoimalla alas Vuokatin rinteitä. Voin suositella Mountain Kartingia lämpimästi kaikille (ei ole maksettu mainos). Lämpimän pohjalaisen urheiluhengen merkeissä käytiin näyttämässä epolaisille oikeata pesäpallokulttuuria Sotkamon hienolla stadionilla ja illalla vielä Rokualla pelattiin hyvässä hengessä EPO-palloa. Säännöt muistuttavat erehdyttävästi idiootti-palloa, tosin tässä pelissä häviäjän pilkkanimeksi tuli epolainen. Ilta päättyi hieman erilaisen urheilun merkeissä Eesti Ülioppilaste Seltsin edustajien järjestämässä olutpöydässä. Ei siitä sen enempää Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalle oltiin siirrytty maantieteellisesti jo edellisenä iltana, mutta retken varsinainen Pohjois-Pohjanmaan osuus alkoi heinäkuun viimeisenä päivänä. Päivä tosin oli ehkä hieman välipäivän tyylinen, tiukka Kainuu-rutistus ja olutpöytä vaativat sen verran veronsa. Oulun yliopiston tietojenkäsittelijöiden ainejärjestö Blanko ry. sai nauttia osakuntalaisten vierailusta vuoroin vieraissa -periaatteella, kiitos heille kun ottivat meidät vastaan. Vierailun jälkeen kävim

9 me nauttimassa oululaista perinneruokaa eli pitsaa paikallisessa Görem-pizzeriassa. Mukana olleiden paikkakuntalaisten mukaan Görem on todellinen legenda. Ainakin nimi jää helposti mieleen. Illaksi suunnattiin vielä merille ja lautalla Hailuotoon. Kauniit merimaisemat ja hieno vanha majakka olivat kyllä todella näkemisen arvoiset näin mantereen koirankin mielestä Seuraava päivä aloitettiin siirtymällä takaisin mantereelle ja Oulun kaupungintalolle. Kaupungin puolesta meille tarjottiin kahvit ja esiteltiin hienoa kaupungintaloa sekä kerrottiin faktoja reilut 400-vuotiaasta Oulusta. Ouluun tutustuttiin myös enemmän käytännönläheisesti Potnapekka-juna-ajelulla. Tässä vaiheessa retkeä median edustajat piirittivät retkeläisiä jo niin innokkaasti että junaan oli todellisia vaikeuksia ehtiä. Mutta onneksi ehdimme kaikki mukaan, junamatka oli todellinen elämys. Illalla olikin vuorossa Pohjois-Pohjanmaan maakuntapöytäjuhla. Osakuntalaiset tuntevat arvonsa ja niinpä tämäkin juhla järjestettiin kaupungin keskustassa kattohuoneistossa. Tällä kertaa juhla järjestettiin tosin sisätiloissa, terassista kuitenkin päästiin nauttimaan saunomisen aikana. Tapiola tarjosi meille ystävällisesti tilat juhlille ja tarjottavaakin, lisäksi he pitivät esittelyn toiminnastaan juhlan aluksi. Pöytäjuhla ohjelmineen oli erittäin riehakas, tiernapojatkin kävivät oululaiseen tapaan vierailulla. Illan päätteeksi siirryttiin Oulun yöelämään retken numerobaariteeman mukaisesti 45 Specialiin tutustumaan paikallisiin alkuasukkaisiin. Aamulla ajettiin Haukiputaan ohi kohti Torniota ja Lappia. Torniossa käytiin tutustumassa tunturipurojen raikkauden lähteeseen eli Lapin Kullan tehtaisiin. Kierroksen vetänyt nainen paljastui vasta aivan kierroksen loppuvaiheessa vanhaksi osakuntalaiseksi ja esitimme tietysti hänelle muutamia osakuntalauluja kiitokseksi kierroksesta. Muutenkin olimme ehkä erilaisia tehdasvieraita, uskoisin että ainakin lopussa maistelun yhteydessä pidetty spontaani olutpöytä oli sellaista mitä tehtailla harvemmin nähdään. Tornion jälkeen oli edessä matkan ulkomaanosuus kun bussi suuntasi matkansa kohti Ruotsia. Rajan yli päästiin ongelmitta molempiin suuntiin ja kaupasta Ruotsin puolelta tarttui luonnollisesti mukaan voita, suklaatupakkaa ja 2-olutta. No, oikeasti vain yhtä noista. Illaksi siirryttiin jo Rovaniemen välittömään läheisyyteen valmistautumaan seuraavaan tärkeään päivään. Lappi Historianjulkistuksesta otettiin ilo irti illalla. Lapin osuuden alussa oli edessä retken juhlallisin päivä, PPO:n historiateoksen julkistustilaisuus Lapin maakuntakirjastossa. Päivän alussa vedettiin jo puvut ja hameet päälle ja lähdettiin tapaamaan Lapin maaherraa Hannele Pokkaa. Pokka otti meidät vastaan kiireisestä aikataulustaan huolimatta ja ehti jutellakin osakuntalaisten kanssa Lapin ajankohtaisista aiheista ennen kuin velvollisuudet kutsuivat. Maaherralle luovutettiin luonnollisesti painotuore versio historiateoksesta. Iltapäivällä oli edessä kauan odotettu hetki kun PPO:n viime vuosien suuri projekti eli historiateos näki päivänvalon. Julkistustilaisuus ja lehdistötilaisuus pidettiin Lapin maakuntakirjastossa, paikalla oli mukavasti niin osakuntalaisia, lehdistöä kuin muutakin yleisöä. Illaksi siirryttiin viettämään Lapin maakuntapöytäjuhlaa, joka oli vahvasti maustettu historiateoksen juhlistuksella. Tämäkin juhla järjestettiin luonnollisesti kaupungin keskustassa kattohuoneis

10 tossa, tällä kertaa terassi tosin oli aiempaa pienempi, mutta pystyimme elämään asian kanssa. Illan aikana lahjoitettiin kirjan erikoispainoksia, pidettiin puheita, kiitettiin tekijöitä ja luonnollisesti syötiin, juotiin ja laulettiin tarpeeksi. Juhlassa oli paikalla retkeläisten lisäksi ilahduttavan paljon senioreita jotka olivat tulleet paikalle varta vasten todistaakseen historian julkistamisen. Juhlatilan alakerrassa sijaitseva Tupsu Pub sai myös illan aikana erikoisia asiakkaita kun juhlan päättänyt maccaroni kävi pyörähtämässä vierailulla. Seuraavana aamuna saatiin paljon tarvittua happea koko rahan edestä kun Rovaniemeen tutustuttiin joelta käsin kirkkoveneajelulla. Happihyppelyn jälkeen käytiin tyhjentämässä Rovaniemen Alkot Carrington -kuohuviinistä ja lähdettiin kohti sitä todellista Lappia, kohti Unarin-Luusuaa Sodankylän kunnassa. Unarissa seniorimme Samuli Onnela otti meidät vastaan, kertoi tarinoita Lapista (ja paljasti siinä sivussa hirvittävän salaisuuden jota en voi edes tähän kirjoittaa), esitteli kattavaa kirjastoaan sekä tarjosi meille salaisuudeksi jäänyttä juomaa sekä poromakkaroita. Onneloiden kanssa vietettiin mukavaa iltaa heidän kodassaan nuotion äärellä laulaen. Illan aikana pääsimme myös ajelemaan saunalautalla Unarinjärvelle saunatakeissamme. Saunatakit kävivät myös ensimmäistä kertaa karaoketansseissa kun kävimme laittamassa yöelämän sekaisin Unarin nuorisoseurantalolla. Huhut saunatakkipukuisista haamuista olivat kiirineet seuraavana aamuna jo 50 kilometrin päähän. Viimeisen illan kunniaksi myös köytettiin ja tervattiin Jokiveneajelulla tuuletettiin niin mieltä kuin kehoa.

11 Unarin kuuluisat valkoiset haamut saunalautalla. tätä reissua en helpolla unohda. Ja nähdään sitten 125v-retkellä! Ja ai että mitä tuo alun alaotsikko oikein tarkoittaa? No kielikylvyn takana on se, että retkellä puhuttiin erittäin paljon erästä keskieurooppalaista tv-dekkareiden kieltä. Etsintäpartio puolestaan pohjautuu jo aiemmassa kappaleessa mainitsemaani porukan yhteishenkeen, kaveria ei jätetty missään vaiheessa. Jos joku meinasi joutua hukkaan, hänet etsittiin oikein partion voimin. Itsekin olin jossain vaiheessa suuressa hädässä, mutta minut etsittiin ja sain kokea löytymisen riemun Mikäli haluat kuulla enemmän kesäretken tapahtumista, tutustu maakuntien lehtiin retken ajalta. Voit lukea mm. mitä PPO: n kuraattori kertoo osakunnalla harrastettavan (Kainuun Sanomat 29.7.) tai kuinka eteläpohjalaisten kävi reissussa (Kaleva 2.8.). Voit myös tulla juttelemaan minulle tai jollekin muulle retkellä olleelle osakuntalaiselle. Meidät tunnistaa osakunnalla helpoiten riehakkaista Was? -huudahduksista, järjettömän huonoista moottorisaha-aiheisista vitseistä tai isännän kopilla tilaamassa Jussin tuuppausta tai Mantereen koiraa. Kuvia retkestä löytyy reilusti osakuntien kuvagalleriasta PPO:n alta. Ja rakkaat sisarosakuntalaiset, mikäli mietitte näin satavuotisjuhlienne alla kannattaako kesällä järjestää juhlaretkeä, voin sanoa ainakin noin 50 hengen puolesta että se on kaiken rahan ja vaivan arvoista. Niin ja minä ilmoittaudun jo mukaan! Mikko Hämeenniemi PPO, kesäretkivastaava PPO:n kesäretki kiittää lämpimästi kaikkia yhteistyökumppaneitaan sekä henkilöitä ja yhteisöjä jotka ottivat meidät vastaan retken aikana. vanhan (tai uuden?) PPO:laisen kesäretkiperinteen mukaan yksi eteläpohjalainen ja paha pukki kävi myös vierailulla. Viimeisenä päivänä kesäretki lopetettiin sillikseen, jossa jaettiin mukana kestäneille sisarosakunnan ja ystävyysjärjestön edustajille värit. Ilo oli ylimmillään myös retken aivan loppuvaiheissa, paluumatkalla laulettiin karaokea ja järjestettiin pienimuotoiset bussitanssit. Rovaniemellä retkeläisten tiet erosivat lopullisesti, jokainen lähti omiin suuntiinsa. Itse heräsin seuraavana aamuna Helsingistä, olo oli aika epätodellinen kun piti raahautua takaisin töihin. Ja ylioppilaslakin painon tunsin päässäni vielä keskiviikkonakin. Linja-autossa ompi tunnelmaa Kesäretken aikana tapahtui paljon kaikenlaista mitä ei voi tässä julkaisussa selittää. Ei sen takia että se olisi painokelvotonta, tai no ehkä osa on sitäkin, vaan sen takia että kaikkien hauskojen muistojen kertaamiseen tarvitsisi kokonaisen oman Ostrobotnian numeron. Muistoja on todella paljon: bussissa järjestetty huonojen vitsien kilpailu ja sen päätähuimaava taso, Carringtonin nousu lähes kansallisjuoman asemaan, uudet yhteiset harrastukset, Maisteri Kallio -kuvasarja yms. Tärkeimpänä kuitenkin nousee mieleen retkiporukan kesken vallinnut loistava ryhmähenki, kiitos siitä kuuluu kaikille retkelle osallistuneille. Voin vannoa että Kaljupääkettu Tuomo Niemelä 20 21

12 Olohuone Alapääkirjoitus Markiisi de Pilvi-Pouta Petri Teno Vihdoinkin on osakunnalle saatu oma olohuone ja tila jossa pitää olla ilman kenkiä. Jo pitkään on osakunta kaivannut tilaa jossa ei saa käyttää kenkiä, mutta vasta viidenteen kerrokseen muuton yhteydessä se oli mahdollista järjestää. Nyt voikin vain ihmetellä miten olemme ilman sellaista tilaa tähän asti pärjänneet. Viidennen kerroksen teatteri on nyt osakunnan oma olohuone, jossa on hieno videotykki ja kaikkea, ja eihän kukaan olohuoneessaan kenkiä käyttäisi. Jotkut riidanhaluiset henkilöt toki ovat sitä mieltä, että osakuntalaisten pitäisi saada jopa käyttää tuota olohuonetta. Tässä he menevät kuitenkin aivan liian pitkälle. Avain Teatteriin ja varsinkin AV-laitteisiin tulee olla vain vastuullisilla virkailijoilla, jotka ovat virkansa kautta sitoutuneet osakuntaan toisin kuin tavalliset osakuntalaiset. Hyvänen aika kai nyt kaikki ymmärtävät että me emme ole kuin Satakuntalainen Osakunta, joka antaa avaimet kaikkiin tiloihinsa ja AV-laitteisiinsa kaikille osakuntalaisille. Puhumattakaan että olisimme kuin Hämäläis-Osakunta, joka antaa kaikille jäsenilleen avaimen tiloihinsa, myös tietysti niihin tiloihin jossa videotykki on, joka toimii kello kahdeksaan asti illalla. EI! Pohjalaisten osakuntien tavalliset jäsenet ovat epäilyttävää ja epämääräistä porukkaa jotka voi päästää käyttään tiloja ja laitteita vain virkailijan vastuullisen valvonnan alla. Osakunta ei, hyvänen aika, ole tarkoitettu paikaksi jonne osakuntalaiset voisivat tulla ja viettää aikaa. Osakuntatilat on tarkoitettu siihen että niissä voivat virkailijat kokoustaa ja silloin tällöin järjestää hyvin organisoituja ja valvottuja tapahtumia pääasiassa toisille virkailijoille. Tavallinen osakuntalainen pääsee halutessaan nauttimaan oman osakuntansa olohuoneen videotykistä ja kengättömyydestä sunnuntaikahveilla luotettavan valvonnan alaisuudessa. Tri Teno Intiaanipäällikkö polttaa reservaatissaan rauhanpiippua. Sotakirvestä ei ole haudattu. Se on aina käden ulottuvilla, halkomotin vieressä. Sotajalallaan intiaanipäällikkö pystyttelee tiipiitä. Intiaanipäällikkö kulkee tipusten hepeneissä. Intiaanipäällikkö on mohikaani, jolla on irokeesi. Intiaanipäällikkö asuu vieraan kulttuurin reunalla ja kuvittelee keinuttavansa sitä. Se on jumalten keinu. Intiaanipäällikkö tuntee siitä monta vanhaa tarinaa. Intiaanipäällikkö on reservaattinsa vanhin. Hän johtaa valtakuntaa, jonka valta on rajojen ulkopuolella. Henkitanssi on intiaanipäällikön viimeinen toimiva keino. Se saa esi-isien sielut suopeiksi ja turistit anteliaiksi. Teini-ikäiselle intiaanipäällikölle isot pojat juottivat tulilientä. Intiaanipäällikkö nousi ensimmäisen kerran pilveen. Maan vetovoima ei vetänyt vertoja tuliliemen vetovoimalle. Henki ei enää koskaan palannut ruumiiseen. Henki alkoi sitä vastoin haista pahalle. Lapset leikkivät inkkaria ja länkkäriä. Kun intiaanipäällikkö oli lapsi, hän leikki toteemipaalua. Rooli jäi päälle. Nyt intiaanipäällikkö maksaa sillä seuraavan kuun vuokraa. Kenraali Custer ja Tatanka Jotanka. Little Bighorn oli heidän valtakuntansa, kunnes John Wayne tuli ja teki siitä Hollywoodin provinssin. Vanha intiaanipäällikkö muistaa menneitä joita ei koskaan tapahtunut. Hän on ylpeä niistä ja hän haluaa jättää ne perinnöksi jälkeläisilleen. Intiaanipäällikön henki on tänään esi-isiensä suojeluksessa. Ruumista valvoo kalju korppikotka nokka ja Raamattu ammollaan. Powhatan oli oikea intiaanipäällikkö. Mutta intiaanipäällikkö ei ollut oikea Powhatan. Ja sinä, rakas Pocahontas, äitini. Kalpeanaamojen huora

13 24