Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten korjausratkaisujen kehittäminen

Transkriptio

1 Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten korjausratkaisujen kehittäminen Jarek Kurnitski 1, Juhani Pirinen 2, Susanna Peltola 3, Targo Kalamees 2, Vesa Asikainen 4 1 Teknillinen korkeakoulu, LVI-tekniikka 2 Hengitysliitto Heli ry 3 Teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka 2 Kuopion yliopisto, ympäristötieteiden laitos Tiivistelmä Teknillinen korkeakoulu, Hengitysliitto Heli ry ja Kuopion yliopisto selvittävät laajassa tutkimushankkeessa koulurakennusten korjausratkaisuja. Vuoden lopussa päättyvän hankkeen tavoitteena on yleisesti hyväksyttyjen, eritasoisten korjausratkaisujen kehittäminen niin rakenteiden kuin ilmanvaihtojärjestelmän osalta. Hankkeessa kehitetty ohjeistus esittää ajan tasalla olevan tiedon toimivista korjausratkaisuista ja rakennusten kunnot tutkimisesta. Näitä ohjeita noudattamalla korjausten onnistumisen ja tarkoituksenmukaisuuden pitäisi olennaisesti parantua. 1. Johdanto Suomessa on merkittävän kokoinen koulurakennuskanta, joista erityisesti luvun koulurakennusten korjaaminen on ajankohtaista. Suuressa osassa toisen maailmansodan jälkeen luvuilla rakennetuissa koulurakennuksissa sisäilmaston laatu on huono ja niissä esiintyy koululaisten ja koulun henkilökunnan terveyttä haittaavia kosteudesta aiheutuneita homevaurioita. Kyselytutkimuksen perusteella arvioitiin kymmenen vuotta sitten noin neljäsosassa koulurakennuksia esiintyvän vakavia kosteusvaurioita [1]. Näitä vielä yleisempiä ongelmia aiheuttivat veto (42 %), riittämätön ilmanvaihto (40 %) ja tunkkainen ilma (31 %). Vuonna 2003 peruskouluissa, lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa sekä yliopistoissa oli opiskelijoita yhteensä noin henkeä, joista peruskouluissa ja lukioissa opiskeli [2]. Opettajia peruskouluissa ja lukioissa oli noin , mikä oli kaksi kolmasosaa kaikkien oppilaitosten opettajien lukumäärästä yliopistot mukaan lukien [3]. Oppilaitoksia maassamme oli 5014, joista peruskouluja ja lukioita oli Vuonna 1998 oppilaitokset toimivat noin 9100 opetusrakennuksessa, joista noin on kuntien ja kuntayhtymien opetustoimen rakennuksia. Rakennusten sisäilmaongelmat ovat monimuotoisia ja niiden havainnointi mittauksin voi olla erittäin vaikeata. Ongelmaa vaikeuttaa se, että sisäilman laatua ei pystytä kaikilta osin mittaamaan ja homeiden terveysvaikutusmekanismeja tunnetaan hyvin vähän. Vaikka homeen kasvua osataan jo melko hyvin mallintaa, joudutaan rakenteiden korjauksissa toimimaan usein kokemusperäisen tiedon pohjalta, koska erityyppisissä rakenteissa ja samankin rakenneratkaisun eri paikoissa ei voida hyväksyä samanlaisia homeen kasvuolosuhteita. On mielenkiintoista, että tieteellisesti on osoitettu parhaiten kosteusvaurioiden ja terveysvaikutusten välinen yhteys [4,5] Homeen ja terveysvaikutusten välinen yhteys on todettu tapahtuvan juuri kosteusvaurioiden kautta. Esim. homeen haju tulkitaan tämän tiedon perusteella kosteusvaurion indikaattoriksi. Homeiden ja terveyden välistä yhteyttä ei vastaavalla tarkkuudella ole vielä pystytty osoittamaan. Ei siis tiedetä mitä homeen aineenvaihduntatuotteita ja missä määrin saa tulla rakenteiden läpi

2 sisäilmaan. Näin ollen kysymykselle, saako homehtunutta materiaalia jäädä rakenteisiin, voidaan vastata vain kokemusperäisesti. Erityisesti korjausrakentamisessa joudutaankin toimimaan edelleen kokemusperäisten, testattujen ratkaisujen varassa. On tiedettävä, mitkä ratkaisut ovat osoittautuneet käytännössä sisäilmaston ja terveysvaikutusten kannalta toimivaksi ja mitkä eivät. Tämän työn tavoitteena oli määrittää yleisesti hyväksytyt korjausratkaisut 1950-luvulla ja myöhemmin rakennettujen peruskoulurakennusten tyypillisiin ongelmakohtiin. Korjausratkaisujen määrittämisessä hyödynnetään sekä tieteellistä että kokemusperäistä tutkittua tietoa. Koska korjausratkaisujen terveysvaikutuksia ei em. syistä täysin hallita, joudutaan korjausratkaisut antamaan eritasoisina raskailla korjauksilla ongelmat saadaan varmasti poistettua, mutta ylikorjaamisen vaarakin voi esiintyä. Korjausratkaisujen lisäksi ohjeistetaan hyvän käytännön mukainen korjausprosessi. Sitä noudattamalla tilaajat (kaupungit ja kunnat) voivat suunnitella, toteuttaa ja valvoa hankkeensa oikealla tavalla. 2. Sisäilmaongelman korjauksen periaatteet Kun rakennuksessa alkaa ilmetä terveyshaittoja, pitäisi kiinteistön omistajan reagoida niihin erittäin nopeasti. Terveyshaitan aiheuttaja tai aiheuttajat tulisi selvittää perinpohjaisesti ja korjata haitan tuottaja heti. Osa varsinkin mikrobien aiheuttamille terveyshaitoille altistuvista ihmisistä tulee koko ajan herkemmiksi, eli reagoi jatkossa yhä pienempiin sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Rakennuksen käyttäjien oireilu yhä pienempien epäpuhtausmäärien takia tekee sisäilmaongelmien korjauksista erittäin haastavia. Tyypillisiä virheitä korjauksissa ovat olleet: liian vähäiset kuntotutkimukset ja niiden pohjalta tehty väärä vaurioarvio liian vähäiset korjaukset vain osa vaurioista on korjattu ilmanvaihto jätetty korjaamatta tai korjattu väärin Jos kuntotutkimuksia ei ole tehty riittävällä tarkkuudella, on seurauksena usein ollut liian vähäinen tai jopa väärän kohdan korjaaminen. Puutteelliset kuntotutkimukset ovat voineet johtaa myös siihen, että vain osa vaurioista on korjattu. Tyypillisesti esim. kellaritiloissa on korjattu läpimärkää ja pahoin homevaurioitunutta lattiarakennetta, mutta ympäröivien seinien sisällä olevia homehtuneita lämmöneristeitä ei ole havaittu. Lattiarakenteen korjauksen jälkeen osa henkilökunnasta pystyy tiloissa työskentelemään, mutta osa reagoi seinärakenteen homevaurioista tulevaan haittaan. Koska ilmanvaihto lähes aina alipaineistaa sisätilan ulkoilmaan ja talon rakenteisiin nähden, pitäisi ilmanvaihdon ja valitun korjaustavan yhteisvaikutus tarkastella jokaisen korjauksen yhteydessä huonetiloittain jo suunnitteluvaiheessa. Alipaineinen ilmanvaihto kiskoo korvaavaa ilmaa jokaisesta mikroskooppisen pienestä raosta, joka rakenteesta löytyy. Mikäli rakenteen sisällä on mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita, tulevat nämä ilmanvaihdon avustuksella sisäilmaan. Mitä alipaineisempi ilmanvaihto on, sitä enemmän epäpuhtauksia rakenteista sisäilmaan siirtyy. Myös mikrobien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden määrällä ja laadulla on vaikutusta. Mitä enemmän hometta rakenteessa on, ja mitä enemmän ja mitä myrkyllisempiä aineenvaihduntatuotteita homekasvusto tuottaa, sitä todennäköisempää on, että rakenteiden ilmavuotojen kautta tai rakenteen läpi tulevat epäpuhtaudet aiheuttavat terveyshaittoja. Tällä

3 hetkellä ei ole tarkkoja ja helppokäyttöisiä analyysimenetelmiä näiden mittaamiseen eikä myöskään tarvittavia terveyshaittaraja-arvoja. Mikrobikasvustoille on myös ominaista se, että kosteusolosuhteiden vaihdellessa sekä mikrobilajit että niiden tuottamat aineenvaihduntatuotteet vaihtelevat. Siksi yksittäisistä mittauksista ei saa vetää suoria johtopäätöksiä vaurion haitallisuudesta. Toistaiseksi on syytä suhtautua jokaiseen mikrobikasvustoon potentiaalisena myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden tuottajana ja terveyshaitan aiheuttajana Asumisterveysohjeen mukaisten ohjearvojen määrittämällä tavalla. Kun rakenteita korjataan, pitää myös ilmanvaihto aina korjata. Ilmanvaihdon turhaa alipaineistamista on syytä välttää. Kukin korjattu huonetila tulisi varustaa huonekohtaisesti tasapainotilaan säädetyllä ilmanvaihdolla. Eli huoneeseen tuodaan yhtä paljon tuloilmaa kuin sieltä ilmaa poistetaan. Näin alipaineisuutta vaipan rakenteisiin nähden voidaan vähentää. 3. Sisäilmaongelmien korjauksen tasot A,B,C Suurin vaikeus sisäilmaongelmien korjaamisessa liittyy korjauksen laajuuden ja korjaustavan määrittämiseen. Tutkimusten mukaan perusteellisesti tehty korjaus usein lopettaa käytännössä sisäilmaan liittyvät terveysoireet, mutta vain osittain tehdyn korjauksen jälkeen oireilut jatkuvat [6]. Toisaalta käytännössä koulurakennuksissamme on paljon rakenteita, mm. talon keskellä olevia maanvastaisia kellariseiniä, joita ei yksinkertaisesti pysty korjaamaan nykyisin vaadittavaan tasoon niiden mahdottoman sijainnin takia. Ikävä tosiasia on myös se, että jokaisen suomalaisen vanhemman rakennuksen vaipassa on jossain paikassa mikrobeja, tuulensuojalevyjen ulkopinnoissa, lämmöneristevillojen ulkopinnoissa, vesikaton eristeiden ulkopinnoissa ja ainakin lattioiden alla olevassa täyttömaassa. Eli hometta löytyy aina, jos sitä vain tarpeeksi syvältä ryhtyy kaivamaan. Korjaussuunnittelijan vaikea tehtävä on ymmärtää milloin ja missä mikrobikasvu aiheuttaa terveyshaittariskin ja millä edellytyksillä. Korjaussuunnittelijan pitää myös uskaltaa esittää rakennuksen purkamista, mikäli vaurioiden määrä ja laatu sitä edellyttävät. Mikrobien tuottamat itiöt ja rihmaston osat liikkuvat ilmavirtausten mukana ja niiden tulo sisäilmaan voidaan teoriassa estää sulkemalla niiltä ilmareitti vaurioituneesta materiaalista sisäilmaan Kyseistä menetelmää kutsutaan tiivistämiseksi. Mikrobien aineenvaihduntatuotteet ovat kaasuja ja tulevat siksi pienessä määrin myös useimpien rakennusmateriaalien läpi [7]. Mikäli rakenteeseen syystä tai toisesta joudutaan jättämään mikrobivaurioitunutta materiaalia, on siis erittäin tärkeää, että rakenteen sisäpuolinen kerros on mahdollisimman kaasutiivistä, kaikki liitokset ja läpiviennit on erittäin hyvin tiivistetty ja huonetilan ilmanvaihto on määrällisesti suuri, mutta ei lainkaan alipaineinen. Monissa paikoin voitaisiin jopa soveltaa ilmanvaihdon pientä ylipaineistamista mikrobivaurion korjauksen yhteydessä. Rakenteen kaasutiiveysvaatimus johtaa siihen, että myöskään vesihöyry ei pääse rakenteen läpi. Se rajoittaa jonkin verran tiivistyskorjausten käyttöä. Tässä ohjeessa korjausvaihtoehdot on luokiteltu kolmeen tasoon A, B ja C. A-tason ratkaisussa poistetaan vaurioitunut materiaali. Periaatteessa A-taso vastaa uutta, nykyaikaista rakennetta. B- tason ratkaisussa rakenteeseen jää vaurioitunutta materiaalia, mutta materiaalissa syntyvien päästöjen pääsy sisäilmaan on estetty yhtä aikaa kahdella eri tavalla. C-tason ratkaisussa rakenteeseen jää vaurioitunutta materiaalia, mutta materiaalissa syntyvien päästöjen pääsy ilmavuotoina sisäilmaan on estetty.

4 A-korjaustasossa rakenteen vaurioituneet osat poistetaan ja uusi korjattu rakenne täyttää vähintään nykyisten rakentamismääräysten tason sekä kosteus- että lämpöteknisiltä ominaisuuksiltaan. Korjauksen jälkeen rakennusosassa ei ole vaurioitunutta materiaalia eikä siitä voi tulla sisäilmaan päästöjä. A-tason ratkaisussa siis korjataan esim. homevaurioitunut rakenne uudenaikaiseksi, varmatoimiseksi rakenteeksi. Pääsääntöisesti on suositeltavaa käyttää A- korjaustason ratkaisuja sisäilmaongelmien korjaamisessa. C-korjaustasossa kaikkia rakenteen vaurioituneita osia ei poisteta, vaan osa vaurioituneesta materiaalista jää rakenteen sisään. Rakenne tiivistetään ilmatiiviiksi päästöjen minimoimiseksi. Korjauksen jälkeen rakenteen sisällä olevasta vaurioituneesta materiaalista ei saa tulla ilmavuotojen kautta sisäilmaan päästöjä. Tiivistyksen onnistuminen varmennetaan merkkiaineanalyysillä. Tiivistetyn rakenteen toimintaa pitää seurata säännöllisin väliajoin (n. 3-5 v. välein) tehtävällä merkkiaineanalyysillä. Myös tilan käyttäjien terveysoireita tulee seurata säännöllisesti, ks. terveysseurantaohje. B-korjaustaso eroaa C-tasosta siten, että tiivistyskorjauksen varmuutta on lisätty esimerkiksi alipaineistamalla vaurioitunut eristetila. Korjaus ei saa jäädä alipaineistuksen varaan, vaan myös tiivistyskorjauksen pitää olla jo itsessään toimiva. Alipaineistus lisää varmuutta. Korjauksen jälkeen rakenteen sisällä olevasta vaurioituneesta materiaalista ei saa tulla ilmavuotojen kautta sisäilmaan päästöjä. Tiivistyksen onnistuminen varmennetaan merkkiaineanalyysillä ja alipaineistuksen onnistuminen paine-eromittauksella. Rakenteen toimintaa pitää seurata säännöllisin väliajoin (n. 3-5 v. välein) tehtävillä merkkiaineanalyysillä ja paine-eromittauksella. Myös tilan käyttäjien terveysoireita tulee seurata säännöllisesti, ks. terveysseurantaohje. B- ja C-tason korjauksia voidaan soveltaa pääasiassa betonirakenteisiin, jotka ovat itsessään kohtalaisen tiiviitä. Myös tiilisissä rakenteissa voidaan joissain tapauksissa soveltaa tiivistyskorjauksia, jos muurattu rakenne päällystetään esim. tiiviillä laastikerroksella. Puu- ja levyrakenteita ei kannata korjata tiivistämällä niiden huonon perusilmatiiveyden tähden. Korjauksen tilaajan ja suunnittelijan pitää tiedostaa, että vain A-tason korjausratkaisujen toimivuudesta terveyshaittojen poistajana on toistaiseksi tutkittua tietoa. Erilaisista tiivistys- ja alipaineistuskorjausten toimivuudesta ei ole olemassa seurantatutkimuksia. B- ja C-luokan ratkaisuja on siis syytä käyttää vain väliaikaisissa korjauksissa ja tilaaja tulee ohjeistaa tarvittavia seurantatutkimuksia varten. Saman rakennuksen eri tiloissa voitaneen käyttää eritasoisia korjausratkaisuja. Tiloissa, joissa ei juurikaan oleskella eikä varastoida käyttötarvikkeita kuten esimerkiksi tekniset laitehuoneet, voi olla perusteltua käyttää kevyempiä korjausratkaisuja kuin varsinaisissa opetustiloissa. Suunnittelijan tulee kuitenkin huomioida se, että esimerkiksi koulutarvikevarastojen sisäilman pitää olla puhdasta, koska epäpuhtaudet voivat pilata tarvikkeita, kuten kirjoja, vihkoja yms. Käyttöhenkilökunta tulee ohjeistaa tilojen uudesta käyttötarkoituksesta hyvin. Jos suunnittelija on ottanut korjauksen lähtökohdaksi esimerkiksi sen, että kellaritilat korjataan tiivistämällä rakenteita, ja niiden käyttö on korjauksen jälkeen tarkoitettu muuhun kuin opetuskäyttöön, pitää ohjeistuksen mennä läpi koko hallinto-organisaation. Opetusta ei sen jälkeen tule sallia ko. tiloissa. Tilojen uusi käyttötarkoitus on merkittävä suunnitelmiin yksiselitteisesti ja kiellettävä muu käyttö. 4. Korjaushankkeiden suunnittelu ja läpivienti

5 Työssä on kehitetty hyvä käytäntöä noudattava systematiikka ja opastus korjaushankkeiden suunnittelua ja läpivientiä varten. Se on kehitetty koulurakennusten peruskorjaukseen, mutta sitä voidaan soveltuvin osin käyttää myös muiden rakennusten korjaushankkeissa. Tämä ns. projektiohje on tarkoitettu kaupunkien ja kuntien tiloista ja korjaushankkeista vastaaville henkilöille ja kuntokartoitusten, -tarkastusten ja -tutkimusten suorittajille. 4.1 Kunnon arvioinnin ja tutkimisen prosessi Rakennuksen kunnon tutkimisessa on tärkeää kokonaisvaltainen ja vaiheittain tarkentuva lähestymistapa, jolla varmistetaan, että kaikki olennaiset asiat tutkitaan. Kuntotutkimuksia ei aina voida heti tilata määrätyssä laajuudessa vaan niiden tarve voidaan määritellä teknisellä riskiarviolla, joka on lähinnä riskirakenteiden tunnistamista ja ilmanvaihtojärjestelmän teknisen tason tarkistamista piirustuksista. Jatkossa on kuitenkin tarkistettava, että rakenteet on toteutettu piirustusten mukaisesti. Tekninen riskiarvio voidaan tilata yritykseltä, jolla on valmiudet kosteusvaurioiden, ilmanvaihtojärjestelmän ja sisäilmaston tutkimiseen. Riskiarvion tuloksesta voidaan päätellä ne asiat, mitkä sen perusteella on tutkittava. Kunnon tutkimisen prosessi etenee kuvan 1 mukaisesti. Riskiarvion perusteella tehdään kohteessa tarvittavat kartoitukset ja tarkastukset. Nämä tehdään ilman rakenneavauksia, mutta ne tarkoittavat kuitenkin muutaman asiantuntijan useita työpäiviä tyypillisessä koulurakennuksessa. Kartoitusten ja tarkastusten havainnot ja mahdolliset lisätutkimustarpeet raportoidaan. Jos lisätutkimustarpeita ei ole, voidaan korjaussuunnitelmat laatia edellä mainittujen havaintojen perusteella. Jos rakennuksessa on tarvetta lisäselvityksille, työtä jatketaan kuntotutkimuksilla. Kuntotutkimuksissa tehdään tyypillisesti rakenteiden avauksia, otetaan materiaalinäytteitä sekä suoritetaan porareikämittauksia, sisäilmaston tutkimuksia ja näytteenottoja. Korjaushankkeissa on eduksi, että sama konsultti tekee kuntotutkimukset alusta loppuun, esittää korjaustapaehdotukset, tarkistaa korjaussuunnitelmat, järjestää korjausrakentamisen kilpailuttamisen ja valvoo työn toteutusta. Tekninen riskiarvio: Tilaajan puhelinhaastattelu Aikaisemmat selvitykset Riskirakenteiden ja ilmanvaihtojärjestelmän arviointi piirustuksista Kartoitukset ja tarkastukset: Käynti kohteessa (useita työpäiviä) Havainnot ja katselmukset Oirekysely Kuntotutkimusten suunnittelu Kuntotutkimusten toteutus Korjaussuunnitelman laatiminen Korjauksen toteutus ja valvonta Onnistumisen seuranta

6 Kuva 1. Rakennuksen kunnon arvioinnin ja korjaamisen prosessi Esitettyä prosessia noudattamalla voidaan vähentää hankkeen toteutuksen aikana tapahtuvat yllätykset tai ainakin tiedetään, onko niitä tulossa vai ei. Toteutuksen aikana on tärkeätä valvoa, että toteutus noudattaa yksityiskohtaisesti korjaussuunnitelmia ja -ohjeita. Useissa kohteissa korjaukset ovat epäonnistuneet, koska urakoitsija tai vastaava mestari ovat käyttäneet omia ratkaisujaan. Korjausten jälkeen tulee varmistautua korjausten onnistumisesta. Vaikka valitukset loppuvat, on syytä tarkistaa tilanne esimerkiksi 6 kk jälkeen rakennuksen käyttöönotosta oirekyselyllä. 4.2 Kunnon arvioinnin ja tutkimisen prosessi Esimerkki korjausprosessin yhdestä vaiheesta, kuntokartoitusten ja -tarkastusten suorittamisesta, on esitetään seuraavassa. Tämä on korjausten epäonnistumisten perusteella ehkä tärkein vaihe koko prosessissa. Ellei rakennuksen ja sen järjestelmien kuntoa tarkasteta hankkeen alussa kokonaisvaltaisesti, on vaarana, että suoritetaan vääriä kuntotutkimuksia ja jopa korjataan vääriä asioita, ja lopputuloksena ongelmat eivät poistu korjausten jälkeen. Tekninen riskiarvio ja oirekysely Rakennuksen kunnon arviointi aloitetaan teknisellä riskiarviolla (kuva 2), mikä tilataan rakennusten kunnon arviointiin erikoistuneelta yritykseltä, jolta löytyy riittävissä määrin sekä rakennusteknistä että LVI-teknistä asiantuntemusta. Riskiarviota kilpailutettaessa yrityksille toimitetaan rakennuksesta rakenne- ja LVI-piirustukset sekä raportit rakennuksessa aiemmin tehdyistä selvityksistä, joiden perusteella yritykset voivat tehdä tarjouksen. Riskiarvio ei edellytä yleensä kohteessa käyntiä, vaan se voidaan tehdä tilaajan kanssa käydyn puhelinhaastattelun, aikaisempien selvitysten ja piirustusten pohjalta. Riskiarviossa tarkistetaan piirustusten ja aikaisempien selvitysten perusteella kohteen riskirakenteet ja ilmanvaihtojärjestelmän tekninen taso. Asiantuntija löytää piirustusten ja kyseessä olevan aikakauden tyypillisten ratkaisujen perusteella kohteen riskirakenteet. Myös ilmanvaihtojärjestelmän tekninen taso nähdään piirustusten ja rakentamis- tai korjausajankohdan perusteella. Riskiratkaisujen selvittyä kysymys on siinä, mitkä näistä ovat johtaneet kosteusvaurioihin tai sisäilmaongelmiin ja mitkä ovat kyseessä olevassa kohteessa toimineet ongelmitta. Tämä tarkistetaan kohteessa tehtävillä tarkemmilla kartoituksilla ja tarkastuksilla. Vaikeissa tapauksissa on riskiarviota hyvä täydentää henkilökunnalle tehtävällä Työterveyslaitoksen sisäilmaston oirekyselyllä MM-40 [8,9], joka perustuu Ruotsissa kehitettyyn oirekyselyyn. Oirekysely on suositeltavaa toteuttaa yhteistyössä paikallisen työterveyshuollon kanssa, mutta sen voi tilata myös esimerkiksi Työterveyslaitokselta, jolloin toimeksiantoon sisältyy pyydettäessä myös lausunto. Oirekysely tehdään jakamalla kyselykaavakkeet koko rakennuksessa tai tutkittavassa rakennuksen osassa työskentelevälle henkilökunnalle, myös muulle kuin opetushenkilökunnalle. Oppilaille kyselyä ei tehdä. Yleisesti on suositeltavaa, että riskiarvion tekijä ei käy kohteessa ennen oirekyselyn suorittamista, koska se voi vaikuttaa vastauksiin. Aikaa kyselyyn vastaamiseen annetaan 1-2 viikkoa. Oirekyselyn yhteydessä kannattaa tehdä myös kartoitus kyselyyn vastaavan henkilön ajankäytöstä eri osissa rakennusta. Tällä tavalla oirekyselyn avulla voidaan myöhemmin tehtäviä kartoituksia ja tarkastuksia kohdentaa tarkemmin eri osiin rakennusta. Jos oire- ja ajankäyttökyselyt osoittavat, että vain tietyissä rakennuksen osissa, kerroksissa tai tiloissa oireillaan, niin ne voidaan heti tutkia tarkemmin. Ilman oirekyselyä onkin vaarana, että hankalat piilovauriot voivat jäädä havaitsematta pintapuolisissa kartoituksissa ja tarkastuksissa. Toisaalta voidaan tuhlata

7 voimavaroja alueilla, joissa oireita ei havaita lainkaan. Perusteellisia kuntotutkimuksia voidaan aika- ja kustannussyistä usein tehdä vain rajatuilla alueella. Tästä johtuen oirekyselyllä voi olla suuri merkitys koko korjaushankkeen onnistumisen kannalta. Oirekysely voidaan toistaa rakennuksessa tehtyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen ja näin voidaan arvioida myös korjausten onnistumista ja niiden vaikutusta henkilöstön oireisiin. Oireet/valitukset Tekninen riskiarvio Oirekysely Kosteusvauriokartoitus: Kaikkien tilojen ja rakenteiden katselmus Pintakosteuskartoitukset Kosteuden mittaus rakenteita avaamatta Iv-toimintarkastus: Ilmanvaihtojärjestelmän ja muun talotekniikan toimintatarkastus Lämpötilapoikkeamat Veto ja paine-erot Sisäilman laadun arviointi: Aistinvaraiset arviot hajuista ja materiaaleista, ym. Mahdollinen kosteusvaurio kuntotutkimus: Kosteuden mittaus porarei istä Rakenteiden avaukset Materiaali- ja pintanäytteiden ottaminen Vauriomekanismien määritys Korjaustapaehdotukset Mahdollinen sisäilmaston kuntotutkimus Iv-tekninen kuntotutkimus: ilmavirtojen mittaus Järjestelmän kunnon ja puhtauden tutkiminen Sisäilman mittaukset ja mikrobiselvitykset: Materiaali- (ja pinta-) näytteiden tulosten tulkinta Kuitujen määritys VOC-mittaukset Aldehydimittaukset Ammoniakin mittaukset Kuva 2. Rakennuksen kunnon arvioinnin ja tutkimisen vaiheet Kosteusvauriokartoitus Kosteusvauriokartoitus tehdään pääsääntöisesti rakenteita avaamatta kohteen riskirakenteille. Suurin osa riskirakenteista on tässä vaiheessa tiedossa riskiarvion ja oirekyselyn tulosten perusteella. Loput riskirakenteista selviävät kaikkien tilojen ja rakenteiden katselmuksella. Katselmuksessa on tärkeätä käydä läpi kaikki rakennuksen tilat poikkeuksitta. Katselmuksen tarkastuksen piiriin kuuluvat sisätilojen (maanpäälliset + kellari) lisäksi ryömintätilat, ullakkotilat, vesikatto ja ulkoseinät. Riskirakenteiden osalta tehdään pintakosteuskartoitukset. Tyypillisiä tarkastettavia kohtia ovat maata vasten oleva lattiat ja seinät erityisesti kellaritiloissa. Kartoitukseen sisältyvät myös niin sanotut kevyet kosteuden mittaukset rakenteita avaamatta. Tämä on mahdollista ullakkotilan puisista kattorakenteista piikkimittarilla ja villoista tavanomaisella suhteellisen kosteuden mittarilla. Kosteusvauriokartoitus tarkoittaa työmäärältään laajoissa kohteissa usean asiantuntijan ja apulaisen useita työpäiviä. Kartoituksen voi suorittaa kuntotutkimiseen ja korjausrakentamisen erikoistunut asiantuntija. Kosteusvauriokartoituksen raportoinnissa ei ole syytä esittää kohteen yleiskuvausta vaan siinä tulee keskittyä havaintoihin ja niiden perusteella annettaviin jatkotoimenpide- tai korjausehdotuksiin. Vain kohteessa tehdyt havainnot ovat uutta tietoa ja ansaitsevat raportoinnin.

8 Hyvä raportti on esitystavalta lyhyt ja siinä esitettäviä keskeisiä asioita ovat: kohteen yleistiedot o tutkimuksen tekijät o tutkimuksen tavoite saadut esitiedot o käytettävissä olleet asiakirjat o isännöitsijältä saadut tiedot rakenneselvitykset tiloittain ja rakennusosittain o kyseessä olevaa rakennetta koskeva havainto/havainnot o kyseessä olevan havainnon perusteella annettu korjaustapa- tai jatkotoimenpideehdotus liitteet o pintakosteuskartoituksen tulokset o valokuvat o tarvittavat pohjapiirustukset ja leikkaukset Ilmanvaihdon toimintatarkastus Ilmanvaihdon toimintatarkastuksessa tarkastetaan ilmanvaihtojärjestelmän yleinen kunto ja tekninen taso. Tarkastusta ei tarvita, jos rakennuksessa on ainoastaan painovoimainen tai koneellinen poistoilmanvaihto, koska tällöin ilmanvaihtojärjestelmän korjaustarve on ilmeinen. Alle 10 vuoden ikäiset koneelliset tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmät ovat lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa ja näiden osalta tarkistetaan lähinnä, toimivatko järjestelmät suunnittelulla tavalla. Kuitenkin myös mahdollisiin kuitulähteisiin on kiinnitettävää huomiota. Tätä vanhemmat koneelliset tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmät vaativat perusteellisempaa tarkastusta, jotta järjestelmän kunto, ilmavirtojen riittävyys ja mahdolliset korjaustarpeet saadaan selvitettyä. Tarkastuksessa käydään kaikissa ilmanvaihtokonehuoneissa, joissa tarkistetaan puhaltimet, suodattimet, äänenvaimentimet (potentiaalisia kuitulähteitä) ja kammiot sekä ilmanvaihtokoneiden yleinen kunto ja puhtaus [10]. Ilmavirtoja tarkistetaan merkkisavulla tai paperitestillä pistemäisesti kaikkien ilmanvaihtokoneiden palvelualueilta. Tarkastukset tehdään vähintään niistä tiloista, joissa oirekysely on osoittanut epäiltäviä ongelmia. Tarkastusluukuista tarkistetaan silmämääräisesti tuloilmakanaviston puhtaus [11]. Päätelaitteissa olevaan mahdolliseen mineraalivillaan on kiinnitettävä huomiota, koska se voi toimia kuitulähteenä ja saattaa vaatia mittauksen. Jos päätelaitteet aiheuttavat selvän vetohaitan, se raportoidaan. Ilmanvaihdon tasapainoisuutta arvioidaan paine-eromittauksella rakennuksen vaipan yli sekä eri huonetilojen välistä. Tarkastuksessa mitataan myös huonelämpötilat ja tarkistetaan patteritermostaattien olemassaolo ja kunto. Tarkastuksen saa suorittaa ilmanvaihtoon ja sisäilmastotutkimuksiin erikoistunut asiantuntija. Sisäilman laatu Ilmanvaihtojärjestelmän toimintatarkastuksen tekijä tai sisäilma-asiantuntija etsii tarkastettavista tiloista mahdollisia poikkeamia sisäilman laadussa. Tarkastus tehdään aistinvaraisesti etsimällä ja arvioimalla mahdollisia hajuja ja niiden lähteitä. Tiloissa voi olla esim. viemärinhajuja, homeen hajuja, ruokalan tuoksuja tai tietyn materiaalin hajuja. Myös yleinen tunkkaisuus, jonka lähdettä ei voida osoittaa, on tärkeä ja kirjattava havainto, joka on otettava huomioon jatkotutkimuksissa. 5. Yhteenveto

9 Työn tulokset kootaan noin 200 sivun oppaaseen, joka esittää keskitetysti ja kokonaisvaltaisesti koulurakennusten tyypillisten ongelmakohtien vaihtoehtoiset A,B,C tasoiset korjausratkaisut niin rakenteiden kuin LVI-järjestelmien osalta. Oppaan käsikirjoitus valmistuu vuoden 2007 loppuun mennessä ja se esitetään julkaistavaksi Ympäristö-oppaana. Korjaushankkeiden läpiviennistä tehdään tilaajan ohjevihkonen, joka julkaistaan em. oppaan liitteenä ja myös erillisenä. Kumpikin julkaisu valmistuu vuoden 2008 alkupuolella. Hankkeessa kehitetty ohjeistus esittää ajan tasalla olevan tiedon toimivista korjausratkaisuista ja rakennusten kunnot tutkimisesta. Nämä ohjeet tulevatkin muodostamaan tärkeän mittatikun korjausrakentamiseen ja näitä noudattamalla korjausten onnistumisen ja tarkoituksenmukaisuuden pitäisi olennaisesti parantua. 6. Lähdeluettelo [1] Kurnitski J, Palonen J, Enberg S, Ruotsalainen R. Koulujen sisäilmasto rehtorikysely ja sisäilmastomittaukset. Teknillinen korkeakoulu, LVI-laboratorio, Raportti B 43, Espoo [2] Tilastokeskus [3] Akavalaiset työmarkkinat [4] Bornehag, C.G., Blomquist, G., Gyntelberg, F., Järvholm, B., Malmberg, P., Nordvall, L., Nielsen, A., Pershagen, G., Sundell, J. (2001). Dampness in Buildings and Health. Nordic Interdisciplinary Review of the Scientific Evidence on Associations between Exposure to "Dampness" in Buildings and Health Effects (NORDDAMP). Indoor Air 2001; 11 (2): [5] Bornehag, C. G., Sundell, J., Bonini, S., Custovic, A., Malmberg, P., Skerfving, S., Sigsgaard, T., Verhoeff, A. (2004). Dampness in buildings as a risk factor for health effects, EUROEXPO: a multidisciplinary review of the literature ( ) on 71 dampness and mite exposure in buildings and health effects. Indoor Air 2004; 14 (4): [6] Meklin T, Putus T, Pekkanen J, Hyvärinen A, Hirvonen M-R, Nevalainen A. Effects of moisture-damage repairs on microbial exposure and symptoms in schoolchildren. Indoor Air 2005, 15 (10), [7] Ström J, Norbäck D, West J, Wessén B, Palmgren U. Microbial volatile organic compounds (MVOC): a causative agent to sick building problems. ASHRAE special publication, Building design, technology, and occupant well-being in temperate climates. Atlanta [8] Seuri, M. ja Palomäki, E. (2005). Työterveyslaitoksen sisäilmastokysely uudistuu. Sisäilmastoyhdistys raportti 23 (toimittaneet Säteri ja Backman). Sisäilmastoseminaari 2006, s Sisäilmateto Oy, [9] Työterveyslaitos (2006). Sisäilmaston oirekysely MM-40. [10] www-lähde: (2007). MIV-CD - Ilmanvaihdon parannus- ja korjausratkaisut. [11] Asikainen, V., Pasanen, P., Holopainen, R. (2007). Ilmanvaihtojärjestelmän puhtauden tarkastus. LVI-kortti Rakennustietosäätiö ja LVI-keskusliitto 2007.