Kunnallisvaalit 2008

Transkriptio

1 Väestöliitto 3/08 Puoluesihteerit piinapenkissä! - Mihin euroja jaetaan? Maahanmuuttajanuoret haaste seksuaalikasvatukselle Lapset ja perheet palvelujen keskiöön Saneleeko talous, kuka lapsesi kasvattaa Lähisuhdeväkivalta vastuunkantajat haussa Kunnallisvaalit 2008 Kehitä kuntaasi äänestä ja vaikuta!

2 päätoimittajalta PÄÄTOIMITTAJA Helena Hiila Toimitussihteeri Paula Alkio Ulkoasu ja taitto Innocorp Oy/Milla Toro Toimitusneuvosto Paula Alkio Kirsikka Bonsdorff Ida Hakola Helena Hiila Elina Korhonen Päivi Seppälä Pirjo Somerkivi Jaana Syrjälä Heli Vaaranen Toimituksen osoite Kalevankatu 16 A PL 849, Helsinki Puh. (09) pari.perhe@vaestoliitto.fi Kansikuva Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Kustantaja Väestöliitto ry. Painopaikka Edita Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kaarina Happo, (09) kaarina.happo@vaestoliitto.fi ISSN X (Painettu) ISSN (Verkkolehti) Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Toinen vuosikerta Kannattaako äänestää Kunnallisvaalit kiinnostavat tilastojen valossa suomalaisia kaikkein vähiten. Viime vaaleissa vain 58 % kansalaisista vaivautui uurnille. Kunnilla on Suomessa kansainvälisessä vertailussa harvinaisen suuri valta ja vastuu ihmisten jokapäiväisistä palveluista. Pikkulapsiperheelle on tärkeää, miten lasten päivähoito kotikunnassa järjestetään, vähän isompien lasten vanhemmille, miten peruskoulu kunnassa toimii. Useimpia koskettaa terveyskeskuspalvelut ja julkinen liikenne vain tärkeimpiä palveluja mainitakseni. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, joten sekin millaiseksi rakennettu ympäristö muodostuu, on hyvin paljon kunnan päättäjien käsissä. Jos sinulle on samantekevää, miten kuntasi neuvola toimii, millaisia vaihtoehtoja lastesi päivähoidolle on olemassa, mitä kieliä koulussa lapsillesi opetetaan, onko koulun oppilashuolto järjestyksessä, mitä nuorille kotikunnassasi on tarjolla tai ovatko vanhukset oman onnensa nojassa, niin jätä kaikin mokomin äänestämättä! Jos taas tuntuu, että puolueet ovat liikaa toinen toistensa kaltaisia, kannattaa tarkistaa oletko oikeassa. Pari & perhe kyseli puoluesihteereiltä konkreettisia, lapsiin, nuoriin, perheisiin ja parisuhteisiin ja maahanmuuttajiin liittyviä kysymyksiä. Vastauksista voi päätellä, että monista perusasioista ollaan samaa mieltä, mutta kyllä erojakin löytyy. Ainakin jos lukee paitsi riviltä myös niiden välistä. Moni puolue tuntuu olevan huolissaan nuorten äänestyspassivisuudesta. Keinoksi on ehdotettu äänestysiän laskemista kuuteentoista. Minusta se kuulostaa kosiskelulta. Sopii kysyä, jos eivät kahdeksantoistavuotiaatkaan ole kiinnostuneita politiikasta, miten heitä kaksi vuotta nuoremmat oli- sivat. Nuoret voisivat innostua äänestämään, jos puolueilla olisi tarjota nuoria ehdokkaita, joihin puolueet itsekin uskovat ja ovat valmiita panostamaan. Agendalla pitää myös olla nuoria kiinnostavia asioita. Nuoret ovat taitavia näkemään, milloin ollaan tosissaan ja milloin vain toistetaan poliittista liturgiaa. Nykynuoret ovat fiksuja, mutta hekin tarvitsevat aikaa ja rauhaa kypsyä aikuiseksi. Edes äänestysinnon takia ei lapsuutta ja nuoruutta tulisi ehdoin tahdoin lyhentää. Ääni-ikärajan alentamisen sijasta huomio kannattaa kiinnittää vaikkapa siihen, mitä me aikuiset vaadimme lapsillemme ja nuorillemme vaalien alla ja niiden välillä. Itsellemme vaadimme mielellään erikoislääkäritasoisia työterveyspalveluja, mutta lastemme kouluterveydenhuoltoon kelpaa kuka tahansa keikkalääkäri. Vanhemmat ovat lastensa edunvalvojia ja voivat halutessaan vaikuttaa siihen, millaiset ryhmät päiväkodissa on tai onko kouluterveydenhuolto suositusten mukainen. Kannattako äänestää? No, kyllä kannattaa ja juuri kunnallisvaaleissa jos haluaa vaikuttaa oman elämänsä arkipäivän sujumiseen. Helena Hiila Kare Bonsdorff 2 pari & perhe 3/2008

3 pari & perhe 3/ Huoltajuusriitojen sovittelussa rakennetaan silta vanhempien välille 12 Paula Risikon haastattelu 14 4 Saneleeko talous, kuka lapsesi kasvattaa? 8 Puoluesihteerit piinapenkissä 12 Peruspalveluministeri Paula Risikko: Lapset ja perheet palvelujen keskiöön. 14 Mistä apua, kun kotona mättää Toisilla päivärumba sujuu, toisille arjesta voi muodostua valtava taakka. 16 Sex In The City Nuoret juhlivat Taiteiden yönä. 18 Maahanmuuttajanuoret haastavat suomalaisen seksuaalikasvatuksen Henkilökohtaisia tapaamisia kirjallisen materiaalin sijaan. 20 Nuoret miehet antavat seksuaalisuuskasvatusta Tansaniassa 22 Alakoulujen terveydenhuolto retuperällä 24 Tukea kotoutumiseen 26 Sovittelu on lapsen etu huoltajuuskiistoissa 29 Vain samassa tilanteessa ollut voi ymmärtää Mistä apua kun kotona mättää Kunnallisvaalit 2008 Kunnissa päätetään konkreettisista ihmisiä koskettavista asioista. Katso, mitä mieltä puoluesihteerit ovat. Sivu 8 pari & perhe 3/2008 3

4 Teksti Ida Hakola Saneleeko talous, kuka lapsesi kasvattaa? Lastenhoidon eri muotojen hyvistä ja huonoista puolista riittää keskusteltavaa. Työelämä, vanhemmat, perhepäivähoitajat ja kunnat, kaikilla on intressejä, budjetteja sekä omia tahtotiloja pelissä. Lapsenhoitokysymykset tulisi kuitenkin ratkaista vanhemman ja lapsen tarpeiden pohjalta. Lastenhoidon eri vaihtoehdoista keskusteleminen on tulenarkaa puuhaa. Moni asiantuntijakaan ei uskalla tai tohdi lähteä ilmaisemaan kantaansa kotihoitoon tai päivähoitoon. Kotihoidon puolesta puhuva pelkää syyllistävänsä töihin lähteneitä äitejä ja päivähoidon hyviä seikkoja listaava kokee astuvansa lastenpsykologien tontille. Talouskasvu ja työelämä houkuttelevat Tilastot osoittavat, että naiset kouluttautuvat yhä pidemmälle. Tämä näkyy myös siinä, että synnytyksen jälkeen naiset jäävät kotiin yhä lyhyemmäksi ajaksi. Kymmenkuiset hoitolapset eivät ole enää harvinaisuus etenkään pääkaupunkiseudun päivähoitopaikoissa. Ensikatsauksella näyttääkin siltä, että Suomen talouskehitys säätelee työelämän imun lisäksi myös lastenkasvatuksen suuntaviivoja. Naiset säntäävät töihin hyvän työllisyyden aikoina, työpaikkojen vähetessä kotihoito yleistyy. Päivähoitotarpeiden kasvu on ollut havaittavissa viime aikoina. Siitäkin huolimatta Suomessa vietetään vielä pitkä aika kotona synnytyksen jälkeen muihin maihin verrattuna, muistuttaa päivähoidon erityisasiantuntija Anna-Maija Haliseva- Lahtinen Kuntaliitosta. Naisen sopeutuminen yhteiskunnan vaatimuksiin on kaikkea muuta kuin uusi asia. Äidit ovat lähteneet kotoa yhteiskunnan hälytyskellojen soidessa kerran jos toisenkin. Nykyisen verotus- sekä tukijärjestelmän ansiosta suomalaiset elävät kuitenkin yhteiskunnassa, jossa valinnanvaraa on tai ainakin kuuluisi olla. On tärkeää pohtia, ohjaako talouden kasvu vanhempien valintoja sen sijaan, että nämä tekisivät päätöksiä omista henkilökohtaisista tarpeistaan ja haluistaan. Hoitovaihtoehdot vetävät kuntaan asukkaita Kunnallisessa päivähoidossa on lapsista 54 prosenttia. Määrä on ollut kasvamaan päin. Kuntia hirvittää suuri päivähoitopaikkojen tarpeen kasvu, sillä se merkitsee päivähoidon resurssien lisäämistä. Hoitokertoimet ovat sitä suuremmat mitä nuorempi hoidettava on. Viime aikoina päivähoitoon on tuotu yhä enemmän todella pieniä lapsia. Tämä vaatii kunnilta myös moninkertaisia resursseja. Pienten lasten kanssa täytyy olla huomattavasti kiinteämmin ja ihan pienten lasten päivärytmi myös eroaa jo vähän vanhempien lasten päivärytmistä, kuvailee Helsingin kaupungin päivähoitoalueen päällikkö Marica Schulman. Puhtaasti taloudelliselta kannalta katsoen päivähoito on vanhemmille kotihoitoa houkuttelevampi vaihtoehto. Ryhmämuotoista päivähoitoa on saatu vielä toistaiseksi järjestettyä riittävästi, mutta suositun perhepäivähoidon kohdalla kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Perhepäivähoitajista on pula jo nyt, ja vuoteen 2020 mennessä 60 prosenttia heistä jää eläkkeelle. Vanhemmat käyttävät mielellään perhepäivähoitoa, sillä kotihoito koetaan luotettavaksi ja hyväksi. Hoitajat taas haluavat aikaisempaa useammin rauhoittaa kodin omalle perheelleen, eivätkä aukaise kotejaan helposti jos muitakin vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä esimerkiksi ryhmäperhepäivähoitoon vielä saadaan hoitajia, Haliseva-Lahtinen analysoi tilannetta. Perhepäivähoitajan työ voi olla myös yksinäistä. Kuntiin pitäisi saada tiiviimpi yhteistyö perhepäivähoitajien kesken. 4 pari & perhe 3/2008

5 Kotihoidon puolesta puhuva pelkää syyllistävänsä töihin lähteneitä äitejä ja päivähoidon hyviä seikkoja listaava kokee astuvansa lastenpsykologien tontille. Haliseva-Lahtinen tarjoilee ratkaisuksi ohjausta, tukea ja parityötä. Se on tullut selväksi, että pula perhepäivähoitajista ei ole niinkään palkkakysymys. Kuntien pitäisi järjestää erilaisia projekteja, jotka toisivat perhepäivähoitajia yhteen ja joiden avulla he voisivat monimuotoistaa omaa työnkuvaansa. Kaiken kaikkiaan päivähoito on kunnille tärkeä kilpailutekijä. Kunnat ovat panostaneet entistä enemmän, jotta niistä tulisi vetovoimaisia asumispaikkoja. Tärkeintä on, että valinnanvaraa riittää ja että kukin voi valita halutessaan kotihoidon, perhepäivähoidon tai päiväkotihoidon väliltä, Haliseva- Lahtinen listaa. KUVALIITERI/TERO PAJUKALLIO Oma hoitovalinta paras valinta Mikä ohjaa nykyisellään eniten äidin valintaa jäädä kotiin tai palata töihin? Ovatko taloudelliset rasitteet keskiössä vai eivätkö vanhemmat vain viihdy kotona? Äidit saattavat olla erityksissä ja yksinäisiä jäädessään kotiin. Kun päätetään palata töihin, ei etunenässä ole suinkaan aina lapsen intressi. Tärkeintä onkin löytää ja tukea perheen heikointa lenkkiä. Jos lapsi ei voi hyvin ryhmässä, on parempi siirtyä kotihoitoon. Jos äiti masentuu kotona, on parempi palata työhön, Väestöliiton perhetoimintojen vs. johtaja Heli Vaaranen summaa erilaisia vaihtoehtoja. Kolmevuotinen kotihoitosuositus perustuu kiintymyssuhdeteoriaan, jonka mukaan lapsi on muodostanut siihen mennessä kiintymyksen vanhempaan. 3-vuotias lapsi pystyy jo ylläpitämään mielikuvaa vanhemmasta, joka palaa takaisin. Teorian mukaan ihmissuhteiden pysyvyys on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Teoriasta huolimatta tutkimuksista on käynyt ilmi, että päivähoitolapsilla ei ole heikompia tiedollisia tai sosiaalisia taitoja. Monien päivähoitolapsien sosiaaliset taidot ovat jopa kehittyneempiä kuin kotihoidossa olleiden. Lähtökohtaisesti Suomen hoitojärjestelmä toimii hyvin ja koulutuksen taso on korkea. Kyllä vanhemmat voivat jättää ihan huoletta päivähoitoon lapsensa, Suomessa hoidon taso on korkeaa ja hoitajat koulutettuja, Haliseva-Lahtinen vakuuttelee. Ehkäpä mielikuva huonon omatunnon kanssa kamppailevista äideistä alkaa olla jo hieman vanhentunut. Ei nuoria lapsia hoitoon jättävillä vanhemmilla tunnu olevan sen kummemmin huonoa omaatuntoa, eikä sitä pitäisikään olla. Monet sanovat, että olisi kiva olla kotona, mutta mahdollisuuksia tähän vain ei ole. Osa vanhemmista yrittää järjestää lapselleen hoitoa kolmivuotiaaksi asti, välillä työelämän paineet tai päälle painava asuntolaina kuitenkin pakottavat naiset työkentille, toteaa Schulman. l pari & perhe 3/2008 5

6 Teksti ja kuvat Ida Hakola Arkkitehtitoimisto vaihtui kotiympäristöön Arkkitehti Tiina Reponen, 38, päätti jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin odottaessaan ensimmäistä poikaansa vuonna Tätä nykyä nainen toppuuttelee kahta pyörremyrskynpoikasta täysipäiväisesti Espoon Tapiolassa. Reponen on perheineen juuri muuttanut uuteen asuntoon, ja osa huoneista on vielä muuttomallilla. Vajaa 4-vuotias Juuso ja 2-vuotias Jesse laittavat kodin järjestystä aktiivisesti uuteen uskoon. Onhan tämä aina välillä aika rankkaa, ja välillä huomaa kaipaavansa aikuiskontakteja. En kuitenkaan kadu missään määrin ratkaisuani jäädä kotiin, Reponen huikkaa iloisesti. Olin päättänyt jäädä kotiin koko kolmeksi vuodeksi jo hyvissä ajoin ennen Juuson syntymää. Ja kun Jesse ilmoitti tulostaan, päätin jatkaa kotona oloa. Opiskelin itseni arkkitehdiksi, sillä jotain piti lähteä lukemaan. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt työtä sillä intohimolla kun luovan alan ihmiset yleensä. Niinpä päätös jäädä hetkeksi pois työelämästä ei ollut vaikea, Reponen selittää. Tällä erää nelivuotinen kotiäiti tuumaa myös päivähoitojärjestelmän toimivan Suomessa hyvin. Nainen on käyttänyt esikoistaan puoliviikkoisesti kunnallisessa päivähoidossa kaksi ja puoli -vuotiaasta lähtien. Oli tärkeää, että Juusokin sai omanikäisiään kontakteja, sillä pihapiirissä ei ollut saman ikäistä kaveria. Samalla pystyin antamaan Jesselle samanlaista huomiota, jota ensimmäinenkin lapsi oli saanut. Se on mielestäni tärkeää. Reposen on tarkoitus palata työelämään vuoden päästä eli Jesse-pojan lähestyessä kolmen vuoden ikää. Miltä naisesta tuntuu palata takaisin piirtopöydän ääreen monen vuoden tauon jälkeen? Kaiken kaikkiaan arkkitehdin työ on tätä nykyä kovin tietokonepainotteista. Ohjelmaan, jolla suunnittelen, on tullut tänä aikana jo ainakin viisi päivitystä ja lukuisia uusia toimintoja. Minun täytyy joka tapauksessa kertailla ja opiskella vähän ennen kun palaan töihin. Olen vakuuttunut, että oikealla asenteella saa aina töitä, Reponen hymähtää. l 6 pari & perhe 3/2008

7 Graafinen suunnittelija Sara Bengts hörppää lasista vichyä ja muistelee tuntemuksiaan vuosi taakse päin, kun hän vei yhdeksän ja puolikuukautisen Alva-tyttärensä päivähoitoon. Oli ikävää jättää niin nuori vauva hoitoon, mutta silloin ei ollut muuta vaihtoehtoa. Helsingin keskusta-alueella ei yksinkertaisesti pysty elämään äidille suotavien tukien varassa. Tyttö oli aluksi viitisen tuntia hoidossa päivittäin. Onneksi hän viihtyi hoitopaikassaan hyvin, eikä alkanut esimerkiksi itkeä jättäessäni hänet sinne, Bengts muistelee. Helsingin päivähoidon tasoa nainen kehuu hyväksi, vaikka isot hoitoryhmät ja suuri tunku ryhmiin välillä huolestuttavat. Meilläkin kesti todella pitkään saada hoitopaikka läheltä kotia. Lisäksi alku oli hankalaa, sillä niin pienen tytön rutiinit eivät vielä sopineet yhteen päivähoitopaikan rytmiin. Muuten meidän kanssamme tekemisissä olleet hoitajat ovat olleet todella ammattitaitoisia ja kivoja. Lontoosta Helsinkiin kaksi vuotta sitten paluumuuttanut graafikko päätti perustaa oman yrityksen välittömästi äitiysloman loputtua, sillä Helsingissä ei vielä ollut muotiin erikoistunutta mainostoimistoa. Bengtsin pitkän haaveen tulos, Perfect White, on ollut nyt pystyssä vuoden ajan ja työt ovat lähteneet hyvin käyntiin. Äitiyden ja yrittäjyyden yhteensovittamisessa tosin riittää hommia. Hyvä puoli tässä on, että pystyn pitämään Alvaa vähemmän aikaa hoidossa, sillä päiväni ovat joustavat. Toisaalta huomaan, että viikonloppuina taas nähdään vähemmän kun muut lapset ja vanhemmat, sillä iltaisin ja viikonloppuisinkin pitää usein tehdä hommia. Vaikka taloudellinen tilanne olisikin ollut suotuisampi, Bengts uskoo, että olisi Yrittäjäksi äitiyden ohessa Joillekin pelkässä äidiksi tulemisessa on mullistusta kerrakseen. Sara Bengts päätti pistää samaan syssyyn pystyyn oman mainostoimiston. palannut suhteellisen pian takaisin työelämään synnytyksen jälkeen. En usko, että kaikille sopii kotona olo. Työni on minulle lähes elämäntapa, se on luonnollinen osa minua. Jos mahdollisuus olisi ollut, olisin kuitenkin ollut mieluusti tytön ensimmäisen vuoden kotona. Tosin välillä tuntuu vähän hassulta valittaa. Lontoossa olisin joutunut palaamaan äitiyslomilta töihin kolmen kuukauden jälkeen. New Yorkissa moni on töissä jopa neljän viikon kuluttua synnytyksestä, Bengts tuumii. l Pikakatsaus pääkaupungin päivähoitoon Helsingin päivähoidon johtaja Satu Järvenkallas Mitä yleisiä huolenaiheita vanhemmilla on päivähoitoon liittyvissä kysymyksissä? Vanhempien aktiivisuus on lisääntynyt, mikä on hyvä asia. Vanhemmat ovat kiinnostuneita varhaiskasvatuksen laadusta, eivätkä halua sen heikkenevän. Teimme viime vuonna otantapohjaisen kyselyn uusille päivähoidon asiakasperheille. Kyselyyn vastanneista 95 prosenttia oli tyytyväisiä lapsensa päivähoitopaikkaan. Päivähoitopaikka halutaan läheltä kotia ja henkilöstön merkitys on suuri. Miten Helsingin päivähoitoa kehitetään juuri nyt? Tällä hetkellä painopiste on lapsen henkilökohtaisessa suunnitelmassa, joka tehdään yhdessä vanhempien kanssa. Helsingissä henkilöstö on saanut kasvatuskumppanuuskoulutusta ja se on koettu hyväksi ja tarpeelliseksi asiaksi. Lisäksi yksityisen päivähoidon osuutta yhtenä päivähoidon vaihtoehtona on pyritty korostamaan päivähoidon palveluverkkoa kehitettäessä. Helsingin päivähoidon erityiskysymykset liittyvät yleensäkin ison kaupungin haasteisiin, kuten maahanmuuttajalasten tarpeisiin, syrjäytymisen ehkäisyyn, yhteisöllisyyden kehittämiseen ja ylläpitämiseen. l pari & perhe 3/2008 7

8 kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit Teksti Outi Romero Puoluesihteerit piinapenkissä Kunnissa päätetään konkreettisista lapsiin ja nuoriin, perheisiin, parisuhteisiin sekä maahanmuuttajiin liittyvistä asioista. Kartoitimme puolueiden mielipiteet Väestöliiton esiin nostamista kysymyksistä kuntavaalien alla. 1. Pitäisikö alle 20-vuotiaiden saada ehkäisyvälineet maksutta? 2. Miten perheille voitaisiin tarjota todellinen mahdollisuus valita heille itselleen parhaiten sopiva vaihtoehto lastensa hoidon järjestämiseksi? 3. Pitäisikö vastuu parisuhdepalveluiden järjestämisestä olla kunnilla? 4. Miten maahanmuuttajaperheiden sekä -lasten ja -nuorten kotoutumista voitaisiin edistää kunnissa parhaiten? 1 Jarmo Korhonen, Keskusta 1. Tärkeintä on, että nuoret saavat terveys- ja ehkäisytietoa kouluopetuksen ja -terveydenhuollon sekä tiedotusvälineiden kautta. Ilmaisten ehkäisyvälineiden jakaminen voisi olla yksi keino nuorten ei-toivottujen raskauksien ja sukupuolitautien ehkäisyssä. 2. Lapsiperheiden tulonsiirtojen ja perhepalvelujen avulla. Kuntien pitää turvata laadukas ja joustava päivähoito niin, että esimerkiksi yksinhuoltajien työssäkäyntiä ja työllistymistä voidaan tukea. Kotona tapahtuva hoito on vanhemmille aito vaihtoehto vain, jos siihen on taloudelliset edellytykset. Vanhasen hallitukset I ja II ovat korottaneet kotihoidon ja yksityisen hoidon tukia sekä osittaisen hoidon tukea. Osa-aikaisen hoidon mahdollisuutta sekä avoimia päiväkoteja ja kerhotoimintaa tulee ke hittää. Avoin toiminta vähentää kokopäiväisen päivähoidon tarvetta. Perheellisten opiskelijoiden asemaa pitää parantaa. Tärkeintä on vahvistaa parisuhdeneuvonnassa ennaltaehkäisevää työtä. Yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä on lisättävä. Kuntiin tarvitaan tukihenkilöitä auttamaan maahanmuuttajia jo aivan perusasioista lähtien: osallisuus, oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa. Maahanmuuttajien kieli- ja kulttuuriopetuksesta on huolehdittava ja syrjäytymisvaarassa olevien maahanmuuttajanuorten (esimerkiksi ns. koulupudokkaat) ongelmiin puututtava ajoissa. Vanhempien työelämään pääsy on tärkeimpiä keinoja turvata perheen hyvinvointi. Siksi kuntien on palkatta pari & perhe 3/2008

9 kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit va työntekijöikseen aiempaa enemmän muiden erityisryhmien lisäksi myös maahanmuuttajia. 2 Taru Tujunen, Kokoomus 1. Ehkäisyvälineiden mahdollinen maksuton jakelu on kunkin kunnan itse päätettävissä oleva kysymys. Tärkeää on, että nuorille on tarjolla oikeaa tietoa ja maksutonta ohjeistusta ehkäisyyn liittyvissä kysymyksissä. 2. Kokoomukselle on tärkeää, että perheet voivat valita itselleen sopivimman päivähoitomuodon. Tämän varmistamiseksi tarvitaan lisää perhepäivähoitajia ja monipuolista päiväkotitarjontaa. Lisäksi Kokoomus haluaa korotukset kotihoidon ja yksityisen hoidon tukiin. 3. Tarjontaa tarvitaan julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Perheneuvontaa, siihen liittyvää vanhemmuuden tukea ja vertaisryhmätoimintaa on kehitettävä ja resursoitava riittävästi. 4. Kotoutumisen keskeinen elementti on pitkäkestoinen ja perusteellinen suomen tai ruotsin kielen opetus. Tähän on löydyttävä kunnista resursseja. Olisi tärkeää, että kaikki maahanmuuttajat saisivat opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikan ja että maahanmuuttajalapset kiinnittyisivät suomalaiseen arkeen harrastusten, ystävien ja lähiympäristön avulla. 3 Ari Korhonen, SDP 1. Ehkäisyvälineiden saatavuus ei toistaiseksi ole esiintynyt mittavana ongelmana, joten ehkäisyvälineiden maksuttomuudella ei ehkä saavuteta haluttuja hyötyjä. Valistuskampanjat, joissa ehkäisyvälineitä jaetaan maksutta, ovat tervetulleita. 2. Siten, että lapsille löytyy päivähoitopaikka riittävän läheltä kotia silloin, kun työ tai elämäntilanne sitä vaatii. Siten, että päivähoidossa tarjotaan valin nan mahdollisuuksia voit esimerkiksi hoitaa lapsiasi kotona, viedä lapsesi perhepäivähoitoon, kolmiperhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Suhtaudumme ajatukseen suurella mielenkiinnolla, ensiksi olisi selvitettävä toiminnan järjestämisen mahdollisuuksia ja edellytyksiä kunnissa. Parisuhteen tukeminen osana vanhemmuuden tukemista voisi alkaa jo neuvolassa. Maahanmuuttajien asumiskeskittymäalueiden syntymistä ja kasvamista on aktiivisesti pyrittävä välttämään. On pyrittävä siihen, että maahanmuuttajat käyttävät samoja palveluja kantaväestön kanssa. Maahanmuuttajille tarjottavat palvelut tarvitsevat kuitenkin lisäresursointia mm. ajankäytön osalta. Hyvä ja laadukas kielenopetus auttaa maahanmuuttajia parhaiten integroitumaan yhteiskuntaan ja työelämään. 4 Panu Laturi, Vihreät 1. Nuorten tulisi saada ehkäisyvälineet maksutta. Tätä voisi aluksi kokeilla nuorten kokoontumispaikoilla, kesätapahtumissa ja festivaaleilla. Kondomien arvonlisäveron voisi poistaa, se maksaisi todennäköisesti itsensä nopeasti paranevan seksuaaliterveyden kautta (puoluesihteerin oma henkilökohtainen näkemys). 2. Vihreät ovat kunnallispolitiikassa kannattaneet kotihoidon kuntalisiä, jotka mahdollistavat monelle aidon valintatilanteen lasten kotihoidon ja päivähoidon välillä. 3. Kuntien tulisi tarjota riittävät neuvonta- ja terapiapalvelut mm. neuvoloissa, terveyskeskuksissa ja perheneuvoloissa. Kuntien pitäisi samalla pohtia, miten näillä palveluilla voitaisiin tukea parisuhteita ja auttaa parisuhdeongelmissa. Samalla on tuettava kansalais- 4. järjestöjä, jotka tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä parisuhdeongelmia ratkottaessa ja parisuhteita tuettaessa. Maahanmuuttajille tulee taata subjektiivinen oikeus kielikoulutukseen. Tavoitetasoksi on asetettava se, että jokainen maahanmuuttaja pärjää kielitaidollaan itsenäisesti. Koulutus- tai työpaikan saaminen vähentää maahanmuuttajien asiakkuutta sosiaalitoimessa. Viranomaisten tulee saada koulutusta, jotta maahanmuuttajien asioita ei nähtäisi erillisinä "erityistarpeina". Yksi esimerkki vihreiden kannattamasta menettelystä on Helsingin ns. positiivisen diskriminaation raha, jota kohdennetaan kouluihin, joissa on erityisiä resurssitarpeita. 5 Sirpa Puhakka, Vasemmistoliitto 1. Suhtaudumme myönteisesti alle 18-vuotiaille tarjottavaan maksuttomaan ehkäisyyn, mutta sen ohella on tarjottava säännöllistä terveysneuvontaa. Nuorille on oltava matalan kynnyksen neuvontapisteitä, joissa huomioidaan myös pojat. Ensisijaisesti nuorille tulisi tarjota maksuttomana ehkäisynä kondomeja. 2. Päivähoitotapoja koskevaa tiedottamista on parannettava. Perheen omia näkemyksiä tarvitusta päivähoitomuodosta ja -ajasta on kunnioitettava. Kunnissa on tarjottava monipuolisia päivähoidon muotoja: päiväkoteja, ryhmäperhepäiväkoteja, perhepäivähoitoa ja kerhotoimintaa. Päiväkotien on sijaittava hyvien julkisten liikenneyhteyksien lähellä. Varsinkin vuorotyötä tekevien huoltajien (erityisesti yksinhuoltajien) kannalta on tärkeää, että myös ympärivuorokautista päivähoitoa on tarjolla riittävästi pari & perhe 3/2008 9

10 kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit 3. Kunnilla tulee olla mahdollisuus tarjota yksilöille tukea akuuteissa kriiseissä ja eroa mietittäessä. Myös seksuaalineuvojia ja -terapeutteja tarvitaan julkiseen terveydenhuoltoon. Erityisen tärkeää on huomioida perheiden moninaisuus (esim. sateenkaariperheet ja uusperheet). Kuntien on huomioitava myös pari- ja perheterapiapalvelut jakaessaan avustuksia järjestöille. 4. Kuntien henkilöstölle on tarjottava koulutusta, ja maahanmuuttajien tarvitsema aika on huomioitava palveluissa. Kouluihin, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, on saatava enemmän avustajia. Ryhmäkokoja on pienennettävä. Päivähoidossa maahanmuuttajalapsille on tarjottava riittävää suomen kielen opetusta, jotta kouluun siirtyminen sujuu mahdollisimman kitkattomasti. Myös kotikielen kerhoja on oltava tarjolla. Vanhemmille on tarjottava kielen opetusta ja mahdollisuus lasten hoitoon. Asuinalueita suunniteltaessa tavoitteena on oltava erilaisten väestönosien mahdollisimman tasainen sekoittuminen. 6 Sari Essayah, Kristillisdemokraatit 1. Ilmaista ehkäisyvälineiden jakelua tärkeämpää on panostaa kouluissa perhekasvatukseen ja kouluterveydenhuollon resursseihin. Maksuton jakelu saattaisi lisätä paineita varhaisen seksielämän aloittamiseen. Ehkäisyvälineiden jakoon tulisi aina liittyä keskustelu terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, jolloin varmistutaan mm. terveydentilasta ja oikeasta käytöstä sekä henkisestä kypsyydestä. 2. Kotihoidon tukea tulisi nostaa, jolloin se antaisi myös pieni- ja keskituloiselle perheelle todellisen valinnan mahdollisuuden. Kristillisdemokraatit ovat ajaneet isovanhemmille oikeutta hoitovapaaseen, jos vanhemmat eivät voi sitä käyttää. Perhepäivähoitajien palkkauksen epäkohdat tulisi korjata. 3. Parisuhdepalveluiden paras asiantuntemus on seurakunnilla ja kolmannen sektorin järjestöillä, joilta kunnat voisivat ostaa palveluita tai järjestää ne palvelusetelillä esim. sosiaalitoimen kautta. 4. Maahanmuuttajien erityistarpeet tulisi huomioida mm. päiväkotien ja koulujen ryhmäkoossa, kotouttamissuunnitelmien laatimisessa maahanmuuttajat tulisi saada mukaan. Nuorten opiskelu- ja työpaikkojen saamiseen sekä harrastustoiminnan tukemiseen tulee kiinnittää huomiota. Kuntien tulisi palkata aktiivisesti maahanmuuttajia. 7 Ulla Achrén, RKP 1. Kyllä. 2. Kuntien tulee tarjota erilaisia vaihtoehtoja osapäivähoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon ja kielikylpyyn. Perheiden tarpeet ovat erilaiset. 3. Parisuhdepalvelut hoidetaan järjestöjen ja seurakuntien kautta hyvin. Seurakuntia ja järjestöjä voitaisiin tukea niin, että palvelujen saatavuus paranisi. Kunnat voivat toimia aktiivisina kanavina järjestöihin päin, jotta tieto palveluista kulkisi nopeasti. 4. Uussuomalaisille on annettava oikeus valita opetuskieleksi suomi tai ruotsi kaksikielisissä kunnissa. Kielen osaaminen on avain sopeutumiseen ja kotouttamisen onnistumiseen.kannustamme kuntia neuvolan, päivähoidon ja sosiaalihuollon yhteistyön lisäämiseen. Kunnan on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että maahanmuuttajatyttöjen ja -naisten oikeus vapauteen, yhteisöllisyyteen ja koulutukseen toteutuu. Kansalaisopistojen mahdollisuudet kotouttamisprosessissa on hyödynnettävä ja tulkkipalveluja tarjottava kunnissa riittävästi. 8 Ossi Sandvik, Perussuomalaiset 1. Nuoret tarvitsevat ehkäisyvälineistä ja niiden käytöstä riittävät tiedot, mutta ei ehkäisyvälineiden maksuttomia tarvitse olla. Tärkeämpää on huolehtia seksuaalikasvatuksesta ja tehostaa tiedottamista nuorille. 2. Tarvitaan riittävä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä noin 300 euron kuntalisä kuukaudessa, jotta olisi vaihtoehto kunnalliselle päivähoitopaikalle perheiden päättäessä tavastaan hoitaa lapsensa. 3. Ei, ainakaan ilman valtion rahoitusta. 4. Maahanmuuttajaperheet julkisten palvelujen asiakaskuntana tarvitsevat tietoa palveluiden saatavuudesta ja lain velvoitteista. Kuntien tarjoamat palvelut ovat ensiarvoisia niin suomalaisille kuin maahanmuuttajillekin. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajia ei tule missään tilanteessa asettaa erilaisin yhteiskunnallisin tuin parempaan asemaan kuin suomalaisia. l KUVALIITERI/E.J. Laamanen Päivähoitoon vaihtoehtoja Valtaosa perheistä haluaa hoitaa pientä lasta kotona ainakin jonkin aikaa vielä vanhempainloman jälkeen. Kunnat voivat tukea pienten lasten kotona tapahtuvaa hoitoa maksamalla alle 3-vuotiaan lapsen perheelle lakisääteisen kotihoidontuen lisäksi nk. kuntalisää. Vuonna kuntaa (18 % kunnista) maksoi kuntalisää, joka vaihteli /kk välillä. Korkeimmillaan kuntalisä on lähes tuplannut kotihoidontuen määrän (kotihoidontuki 294 /kk). Työllistymisen parantuessa ja asumisen kallistuessa moni perhe valitsee päivähoidon kotihoidon sijaan. Syksyn alkaessa moni kunta onkin joutunut tiukoille, kun päivähoitohakemusten määrä on kasvanut odotettua nopeammin, eikä perheille ole aina pystytty osoittamaan paikkaa juuri halutusta päiväkodista. Lakisääteinen velvollisuus tarjota päivähoitopaikka kohtuullisessa ajassa on käytännössä merkinnyt sitä, että lopettavaksi määrättyjä päiväkoteja on pitänyt avata uudelleen ja henkilöstö- ja tilamitoitukset on kiristetty äärimmilleen. Kokoaikaisen päivähoidon ohella kunnat voivat tarjota myös osa-aikaista hoitoa. Joissakin kunnissa osa-aikaisen hoitopaikan rajana on viisi tuntia, ja jos hoitoaika on tätä pidempi, hoidosta peritään kokopäiväisen hoidon maksu. Alle viiden tunnin hoitoajan yhdistäminen työssäkäyntiin voi olla vaikeaa, kun myös työmatkoihin 10 pari & perhe 3/2008

11 kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit Teksti Anneli Miettinen Kuntien välillä eroja lapsiperheiden palvelujen ja etuuksien tarjonnassa Keväällä 2008 Kuntaliiton tekemän selvityksen perusteella lähes 50 kuntaa ilmoitti maksavansa lapsiperheelle vauvarahaa tai huomioivansa muulla tavoin uuden kuntalaisen syntymän. Vaikka vauvaraha onkin mukava yllätys monessa perheessä ja kertoo ehkä kyseisten kuntien halusta panostaa lapsiperheiden hyvinvointiin, perheet tarvitsevat tukea ja palveluja myös vauvavaiheen jälkeen. kuluu aikaa. Esimerkiksi Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat porrastaneet osa-aikaisen hoidon aikaa (ja hintaa) liukuvammin. Lisäksi säännöllisistä poissaolopäivistä on mahdollista saada hyvitystä päivähoidon maksuihin. Moni vanhempi haluaa kodinomaisempaa hoitopaikkaa aivan pienelle lapselle. Perhepäivähoitopaikan saaminen on usein kuitenkin kiven takana. Vuonna 2001 perhepäivähoidossa oli vielä 35 % päivähoitolapsista, nyt enää alle 30 %. Perhepäivähoitajien määrä vähenee koko ajan, matala palkkataso ja pitkät työpäivät eivät juuri houkuttele. Hoitajan palkka on sidottu hoitolasten määrään, eikä palkkatakuuta ole, vaan lapsen loma-aika tai pidempi vapaa merkitsee palkatonta jaksoa hoitajalle. Kunnat ovat olleet myös varsin nihkeitä korvaamaan hoitajille ruoasta, asunnon käytöstä tai erilaisten tarvikkeiden hankkimisesta syntyviä kuluja. Ryhmäperhepäiväkodit ovat olleet välimuoto perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä. Niissä toimii 2 3 hoitajaa, usein kunnan omistamassa tilassa. Hoitolapsia ryhmäperhepäivähoidossa voi olla enimmillään 12. STM:n tekemän selvityksen mukaan lapsiryhmien koko ylitti kuitenkin 12 henkeä lähes kahdessa kolmasosassa niistä kuntia, joissa ryhmäperhepäivähoitoa oli tarjolla. Kuntien mukaan syynä ylisuuriin ryhmiin oli hoitoaikojen vaihtelu, vuorohoidon tarve tai rekrytointivaikeudet. Ryhmäperhepäivähoito ei toistaiseksi ole kovin yleistä; vain alle 10 prosenttia päivähoitolapsista hoidetaan ryhmäperhepäivähoidossa. Työntekijän näkökulmasta ryhmäperhepäivähoito on kuitenkin perhepäivähoitoa houkuttelevampi vaihtoehto, työntekijä on silloin normaalissa työsuhteessa kuntaan, työaikalain piirissä, ja työtä on päivittäin jakamassa ainakin yksi toinen aikuinen. Päiväkodin ja koulun henkilöstö lujilla Ryhmäkoon ylitykset sekä päiväkodeissa että ryhmäperhepäivähoidossa kielivät siitä, että henkilöstöä on nipistetty lain sallimaan minimiin ja päivähoitopaikat on täytetty ääriään myöten. Poikkeuksellisiin tilanteisiin ei ole varaa. Äkilliset muutokset päivähoitotarpeessa, hoitajien sairastumiset, sijaispula ja hallinnollisen työn määrän aliarviointi henkilöstömitoituksessa johtavat usein siihen, että hoitajia on paikalla liian vähän lapsilukuun nähden. Lain sallima tilapäinen ryhmäkoon ylitys on monessa kunnassa muuttunut arkipäiväksi. Kiireen ohella työntekijöiden hyvinvointiin vaikuttaa myös työsuhteeseen liittyvä epävarmuus. Määräaikaisten työsuhteiden käyttö on yleistä varsinkin sosiaali- ja terveysalalla sekä opetustoimessa. Osalle lyhytaikaisista työsuhteista on luonnollinen selitys: naisvaltaisilla aloilla perhevapaiden pitäminen on runsasta, ja sijaistarve siten suuri. Määräaikaisia työsuhteita on kuitenkin käytetty kunnissa myös säästökeinona, kun työntekijän työsuhde on katkaistu esimerkiksi koulun tai päiväkodin kesäloman ajaksi. Vanhempien osallistumista kaivataan Sekä vuoden alusta voimaan tullut lastensuojelulaki, oppilashuoltolaki että vuoden vaihteessa työnsä päättänyt varhaiskasvatuksen neuvottelukunta ovat suositelleet vanhempien osallistumisen lisäämistä ja tukemista kasvatustyössä. Vaikka vanhemmat ovatkin yleensä mukana omaa lasta koskevissa keskusteluissa ja neuvonpidoissa, harva vanhempi kuitenkaan osaa tai jaksaa perehtyä esimerkiksi eri hallinnonalojen suosituksiin tai ohjeistuksiin perheiden palveluiden järjestämisestä ja kysellä puuttuvien palvelujen perään. Kunnat voisivat palvella asukkaitaan myös seuraamalla itse suositusten toteutumista kunnassa ja tiedottamalla kehittämistarpeista asukkaille. Ehkä oman koulun tai päiväkodin asiat tulisivat läheisemmiksi myös sitä kautta, että vanhempienilloissa ja toimikunnissa keskusteltaisiin myös koulun tai päiväkodin toimintaan liittyvistä yleisemmistä kehittämistarpeista ja ongelmista. l Kirjoittaja työskentelee perhetutkijana Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella. pari & perhe 3/

12 kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit Peruspalveluministeri Paula Risikko: Varhaiskasvatuslaki valmisteluun, lapsiperheille lisää vaihtoehtoja ja kunnille viisautta panostaa ennaltaehkäisyyn. Teksti Tiina Kirkas Lapset ja perheet palvelujen keskiöön Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) haluaa koota päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait yhdeksi varhaiskasvatuslaiksi. Laaja-alainen, hallintorajat ylittävä valmistelutyö on jo käynnissä. Tavoitteena on luoda laki, joka kuvaa lapsen polkua kokonaisuudessaan alun hoitopainotteisista palvelujärjestelmistä kohti koulua. Lain on tarkoitus kattaa myös kotihoidossa oleville lapsille tuotetut avoimet varhaiskasvatuspalvelut kuten leikkipuistot. Lain valmistumisajankohta on vielä avoin. Kuluvana syksynä on kuitenkin määrä puuttua jo nykyiseen päivähoitolakiin. Risikko kaipaa esimerkiksi lakitekstiä kuntien ja päivähoitoyksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmista. Päiväkotiryhmien kokoa hän ei sitä vastoin säätäisi edelleenkään liian jäykäksi. Lapsilla ja kunnilla on erityistarpeita, joten ryhmäkoon määritelmän on kyettävä joustamaan ja elämään lapsen parhaaksi. Muutoin Risikko ei ole opetusministeri Sari Sarkomaan (kok) tavoin kiirehtimässä päivähoidon hallinnon siirtoa sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriöön. Hallitusohjelman mukaisesti asiaa ryhdytään kuitenkin selvittämään syksyllä Tärkeintä on katsoa sitä, mikä parhaiten palvelee päivähoidon keskiössä olevaa lasta ja myös kuntia, Risikko muistuttaa. Hänen mielestään mallia ei aina tarvitse hakea ulkomailta, joissa päivähoito on usein myös toteutukseltaan lähellä koulumaailmaa. Suomalaiset voivat olla ylpeitä omasta järjestelmästään, joka painottaa hoitoa ja kasvatusta (educare) lapsen kehitysvaiheiden mukaisesti. Itse asiassa EU-kokouksissa tapaan kollegoita, jotka ovat kiinnostuneita meidän mallistamme. Perheystävällisyyttä yrityksiin Nykyhallitus on linjannut lapsiperheet sosiaali- ja terveyspolitiikkansa keskiöön. Käytännössä se on tarkoittanut taloudellisia panostuksia muiden muassa lapsilisiin, vanhempainrahoihin ja kotihoidontukeen. Tarkoituksena on luoda perheille valinnanvaraa heidän omien tarpeidensa mukaisesti, Paula Risikko kuvaa. Esimerkiksi lapsen kotihoidon pitäisi olla perheille todellinen vaihtoehto, mitä 12 pari & perhe 3/2008

13 kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit kunnallisvaalit se ei taloudellisesti vielä ole. Samoin lastenhoidon ja työnteon yhdistämisen pitäisi sujua nykyistä jouhevammin. Siksi kotihoidontuen osittaista hoitorahaa korotetaan ja laajennetaan yrittäjille vuonna 2010, Risikko mainitsee. Hänen mielestään työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole kuitenkaan vain päivähoidon tai edes yhteiskunnan vastuulla. Myös yritykset ja muut työnantajat voivat nimetä perheystävällisyyden arvokseen siinä missä ympäristönsuojelun tai yhteiskuntavastuun. Perhe on yhteiskunnan kivijalka, joten parasta yhteiskuntavastuuta on huolehtia perheiden hyvinvoinnista. Toivonkin, että se olisi tulevaisuudessa yritysten kilpailuvaltti hyvien työntekijöiden markkinoilla. Risikko muistuttaa, että jo nyt Suomi tarvitsee kaikki työntekijänsä varsinkin naisvaltaisilla hoitoaloilla. Siksi työnantajien soisi ymmärtävän, että nainen tai mies voi jäädä joksikin aikaa kotiin hoitamaan lastaan ja palata takaisin kelpo työntekijänä. Perheystävällinen työnantaja tarjoaa myös pienten lasten vanhemmille tilaisuuden lyhentää tai joustaa työaikaansa. Erilaisilla perheillä, myös sinkuilla on omat tarpeensa. Niiden huomioon Myös yritykset ja muut työnantajat voivat nimetä perheystävällisyyden arvokseen siinä missä ympäristönsuojelun tai yhteiskuntavastuun. ottaminen tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä ja aikatauluihinsa perheen hyväksi. Kunnat säästävät ennaltaehkäisystä Valtaosa lapsiperheiden palveluista tuotetaan kunnissa, jotka hallinnollisen rakennemyllerryksensä lisäksi kärsivät rahapulasta. Paula Risikko on huomannut, kuinka yhä suurempi osa kuntien sosiaali- ja terveysmenoista ohjautuu ongelmien jälkihoitoon eikä niiden ennaltaehkäisemiseen. Esimerkkinä hän mainitsee lapsiperheiden lakisääteisen kotipalvelun, joka monissa kunnissa on jo historiaa. Hankalassa tilanteessa perhettä saattaa parhaiten auttaa tomera kodinhoitaja, joka kehottaa nousemaan sängystä, pukemaan vaatteet ja keittämään puuroa. Perhetyöntekijän vierailu sitä vastoin voi vaikuttaa lastensuojelulliselta toimenpiteeltä ja nostaa kynnystä avun vastaanottamiseen. Risikko tähdentää ennaltaehkäisyä myös taloudellisista syistä, sillä lasten tapauksessa se tulee huostaanottoa halvemmaksi. Silti hallitus ei ole korvamerkitsemässä kunnille jaettavia valtionosuusrahoja vaan tyytyy tiedolla ja lainsäädännöllä ohjaamiseen. Päätökset rahankäytöstä tehdään kunnissa, ja toivoisin niiltä viisautta huolehtia lapsiperheiden palveluista monipuolisesti ja ennaltaehkäisevästi. Myös laki edellyttää kunnilta lastensuojelusuunnitelmaa, joten jokaisen valtuutetun on otettava kantaa kuntansa lastensuojelun avopalveluiden toimivuuteen. l KUVALIITERI/MATTI YLITUPA Väestöliiton kuntavaaliohjelma: Lapsi- ja perheystävällisyys on kuntien kilpailuvaltti! Väestöliitto kutsuu kuntavaaliohjelmassaan kunnallisvaaliehdokkaita sitoutumaan työhön lapsiperheiden, nuorten ja parien hyvinvoinnin edistämiseksi. Väestöliitto esittää, että kouluterveydenhuoltoon, nuorten pahoinvointia ennalta ehkäisevään työhön sekä ammattilaisten koulutukseen lisätään voimavaroja. Lapsiperheille Väestöliitto esittää mm. kotipalvelua ja parempia mahdollisuuksia valita haluttu päivähoitomuoto. Maahanmuuttajaperheiden hyvä kotoutuminen on huomioitava kunnissa entistä paremmin niin, että muuttajien psykososiaaliset tarpeet sekä niihin liittyvät palvelut ovat kunnossa. Lue koko ohjelma: kunnallisvaalit l pari & perhe 3/

14 Teksti Sirpa Kurvinen Mistä apua, kun kotona mättää Lapsiperheen elämässä riittää haasteita. Toisilla päivärumba sujuu, toisille arjesta voi muodostua valtava taakka. Mistä perhe saa apua arjen järjestymiseen, jos omat voimat ja keinot eivät riitä? Perheverkko 10 v. Väestöliiton Perheverkosta alle kouluikäisten lasten vanhemmat voivat hakea keskusteluapua ja neuvontaa pikkulapsivaiheen kasvatus- ja perheongelmiin. Neuvoja kysytään paljon myös perheen suunnitteluvaiheessa, tai uusperhettä perustettaessa, jolloin lapsia voi olla vauvasta murrosikäisiin. Yleisin syy hakeutua Perheverkon asiakkaaksi liittyy parisuhteen toimimattomuuteen, riitelyyn ja kodin huonoon ilmapiiriin. Kunnalliselta puolelta voidaan ohjata apua tarvitsevia vanhempia ottamaan yhteyttä Perheverkkoon, tai asiakkaaksi voi hakeutua suoraan. Mitään lähetettä ei tarvita. Neuvoloiden tarjoamat palvelut eivät aina riitä kaikille. Jotkut vanhemmat voivat kokea, että neuvolakäynnillä ei ole tilaisuutta keskustella mieltä vaivaavista asioista. Etenkin lapseen ja parisuhteeseen liittyvät keskustelut on hyvä käydä aikuisten kesken, selvittää projektikoordinaattori Minna Oulasmaa. Uusimpana toimintamuotona meillä on nettivastaanotto. Se on palveluistamme ehkä kaikkein helpoimmin lähestyttävä. Siinä keskustellaan chat-tyyppisesti nimettömänä. Silloin on helppo ottaa esille asioita, joita ei uskalla sanoa ääneen tai joista ei ole ennen puhunut kenellekään. Oulasmaa rohkaisee vanhempia ottamaan yhteyttä, sillä esimerkiksi henkilökohtaisella vastaanottokäynnillä pystyy avautumaan aivan eri tavalla, kun toinen osapuoli on perheen ulkopuolinen. KUVALIITERI/Ismo pekkarinen KUVALIITERI/tero pajukallio 14 pari & perhe 3/2008

15 Haluamme korostaa, että pikkulapsivaiheesta selviää. Vähäksi aikaa niin isän kuin äidinkin on sysättävä omat tarpeensa sivuun ei kokonaan, mutta jossain määrin, Oulasmaa muistuttaa. Mikä Perheverkko? Väestöliiton Perheverkossa tarjolla ovat lääkärin, psykologin, perhetyöntekijän, koulutussuunnittelijan ja projektikoordinaattorin palvelut. Raha-automaattiyhdistys tukee toimintaa. Perheverkossa tehdään yhteistyötä myös sosiaalisektorin kanssa. Sieltä käydään kouluttamassa neuvolatyöntekijöitä ja muita kasvatusalan ammattilaisia. Lisäksi tärkeä osa Perheverkon toimintaa on materiaalituotanto. Lastenhoitoon ja -kasvatukseen, parisuhteeseen, eroon ja esimerkiksi äitien tunne-elämään liittyvät opasvihkoset ovat tuttuja äitiyspakkauksista sekä neuvoloista ja perheneuvoloista. Niitä voi myös tilata Väestöliitosta. Kelluva arki haltuun ammattilaisten avulla Väestöliitossa on myös käynnissä Arki Haltuun -projekti, joka pyrkii korjaamaan perheissä jo kaaokseksi muuttunutta elämää ja tuottamaan arjesta puuttuvat rakenteet. Projekti on suunnattu perheille, joiden arki kelluu ilman suuntaa. Perheissä ongelmia voi olla muun muassa ruoan, vaatetuksen ja lasten nukkumaaikojen suhteen. Perustarpeet jäävät huomiotta. Säännöllisten rakenteiden puuttuminen tekee arjen ei-ennustettavaksi. Ennustettavuus on kuitenkin lapsen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Kelluva arki on lapselle hyvin turvaton rakenne. Vanhemmilla voi olla myös mielenterveys- tai päihdeongelmia. Usein uupumuskin voi olla syynä arjen rakenteen sortumiseen, projektikoordinaattori Antero Kupiainen kertoo. Loimme uuden työvälineen, arjen jaksotusmenetelmän, jota kutsumme sekvenssikartaksi. Siinä vuorokausi ja viikko pilkotaan osiin ajan avulla. Arkea rakennetaan yhdessä perheen kanssa tarkastelemalla aamua, päivää, iltaa ja yötä jaksoina, sekvensseinä. Tarkastelu tehdään lapsen näkökulmasta, osastopäällikkö Mona Jonsson selvittää. Kyse on eräänlaisesta tarkasta päiväkalenterista. Jonsson korostaa, että kartan avulla ongelmiin tarttuminen konkretisoituu ja helpottuu. Kun arkeen luodaan selkeä rakenne, myös muut elämänalueet löytävät paikkansa arjen kuvioissa. Asiakasperheet ovat tulleet pääkaupunkiseudun lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kautta. Ajatuksena on, että perhe työskentelee itse aktiivisesti tilanteen korjaamiseksi. Projektityöntekijät avustavat ja ohjaavat työskentelyä. Hankkeen tarkoituksena on luoda uusi perhetyön menetelmä. Nykyiset menetelmät keskittyvät selvittelemään perheen koko ongelmakenttää laajasti, ja sitä kautta saamaan arjen hallintaan. Arki Haltuun puolestaan pyrkii ensin järjestämään arjen riittävän toimivaksi, sitten voidaan ratkoa elämänhallinnan muita ongelmia. Olemme saaneet hyviä tuloksia. Perheissä on tapahtunut heidän itsensä ja sosiaalityöntekijöiden arvioiden mukaan jopa isoja muutoksia. Eräs perheenäiti totesi, että hänen lapsensa ovat nyt ensimmäistä kertaa kehdanneet pyytää kavereitaan yökylään, Kupiainen toteaa. Projekti käynnistyi vuonna 2007, ja sillä on Rahaautomaattiyhdistyksen tuki vuoden 2009 loppuun. l KUVALIITERI/helena tuomaala Teksti: Sirpa Kurvinen Lastensuojelu on pelottava peikko Perheiden huonovointisuus ja lasten ongelmat työllistävät kuntasektoria. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla perhetyön ja lastensuojelun tarve on jatkuvasti kasvanut, ja asiakkaaksi pääsy saattaa kestää. Vantaalla Korso-Koivukylä -alueella lastensuojelun sosiaalityöntekijänä työskentelevä Ritva Leijala on tehnyt yhteistyötä Arki Haltuun -projektin kanssa. Hänen mukaansa lastensuojelulain muutoksen myötä ilmoitusten määrä on jatkuvasti kasvanut. Tämän vuoden toukokuuhun mennessä Leijalan toimialueella lastensuojeluilmoituksia oli tehty jo 700. Lastensuojelu on käsitteenä edelleen pelottava asia. Yleensä ihmiset ajattelevat, että se tarkoittaa lasten huostaanottoa. Näinhän ei suinkaan aina tapahdu. Lastensuojelun yhteydenotto on aina kutsu yhteistyöhön. Ensin mietitään, millaista apua tai tukea tarvitaan. Vantaalla ongelmia ratkotaan esimerkiksi perhetyön, perheneuvolan tai perhekuntoutuskeskuksen kautta. Kaupungilla on myös oma intensiivisen perhetyön projekti. Intensiivityössä mukana olevissa perheissä käydään tiiviisti, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tavoitteet ovat aika samankaltaiset kuin Arki Haltuun -projektilla. Projekti painottuu huostaanoton alla oleviin perheisiin tai sellaisiin, joissa odotetaan huostaanoton purkua. Kunnan ulkopuolisia järjestöjä ja organisaatioita käytämme apuna silloin, kun kunnalliset palvelut ovat ruuhkautuneet tai sopivaa hoitoa ei löydy. Väestöliitonkin palveluja tarjotaan kunnille ostopalveluina. Yhteistyö liittojen ja järjestöjen kanssa on ollut toimivaa, Leijala mainitsee. l pari & perhe 3/

16 Teksti Pia Tornikoski Kuvat Kirsikka Bonsdorff Väestöliiton Nuorten Avoimet Ovet, NAO juhli Taiteiden Yönä 20-vuotissynttäreitään järjestämällä tapahtuman yli 12-vuotiaille nuorille. NAO edistää nuorten seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia Suomessa. Sex In The City -tapahtumassa nukketeatteriryhmä Kuuma Ankanpoikanen esitti otteita seksuaalikasvatusnäytelmästä Fragile. Väestöliiton sisäpihalla nautittiin myös musiikista ja tarjoiltiin tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta mm. kyselyn, tietovisan, esitteiden ja keskustelujen muodossa. Sex In The City -tapahtumassa vieraili lähes 200 nuorta. Heistä 100 vastasi kyselyymme. Tyttöjen mielestä (95 %) kondomeja on helposti saatavilla. Pojista viidennes vastaavasti piti kondomien saatavuutta vaikeana. Tytöt tiesivät (90 95 %) mistä saa neuvoa ja tietoa ehkäisyasioista, murrosiän kehityksestä ja seksitaudeista. 16 % ei kuitenkaan tiennyt minne hakeutua, jos tarvitsisi apua seurusteluun liittyvissä kysymyksissä. Alle 18-vuotiaat pojat tiesivät hyvin, mistä hakea neuvoa ja tietoa ehkäisyasioista, murrosiän kehityksestä tai seksitaudeista. Puolet alle 15-vuotiaista pojista ei tiennyt, mistä saada apua seurusteluun liittyviin asioihin. 16 pari & perhe 3/2008

17 Teksti Tiina Kirkas Nuorten avoimet ovet 20 vuotta Väestöliitto avasi ovensa nuorille vuonna NAOn 20-vuotissynttäreissä olivat mukana myös GSK, Demi, NRJ, o.b., Schering-Plough ja Suomen RFSU. 15 % tytöistä piti totena väittämää: Mediassa esitetty seksi on samanlaista kuin todellisuudessa. Alle 15-vuotiaat oli ehdottomasti sitä mieltä, että se ei pidä paikkaansa. Alle 18-vuotiaiden poikien mielestä väittämä oli väärin. Sen sijaan lähes puolet täysi-ikäisistä pojista piti väittämää totena. l Ajatuksena oli edistää nuorten hyvinvointia ja siinä sivussa heidän seksuaaliterveyttään, Nuorten Avoimien Ovien perustaja, dosentti Juhani Toivonen kiteyttää. Nuorille suunnattujen seksuaalisuusterveyspalveluiden tarve ilmeni jo varhain 1970-luvulla, kun abortti oli säädetty vapaaksi, mutta kuntien perhesuunnittelu- ja ehkäisyneuvolat keskittyivät aikuisiin. Niiden ajanvaraus- ja sisäänkirjautumiskäytännöt olivat kankeita, eikä yksityisyydestä ollut takeita varsinkaan pienillä paikkakunnilla. Nuorten kynnys hakeutua aikuisten palveluihin oli korkea. Muutoin he tiesivät paljonkin seksuaalisuudesta ja siitä, miten raskaus alkaa ja lapset syntyvät. Omassa elämässä ehkäisyn toteuttaminen kuitenkin ontui, ja ristiriita heijastui tyttöjen aborttilukuihin vuonna 1975, Väestöliiton keskusneuvolan osa-aikaisena vastaavana lääkärinä aloittanut Juhani Toivonen taustoittaa. Nuorten Avoimista Ovista (NAO) olikin määrä luoda paikka, jonne vuotiaiden nuorten oli helppo tulla. Terveydenhoitajan vastaanotolle pääsi ilman ajanvarausta, ja lääkäri oli paikalla kaksi kertaa viikossa. Tarvittaessa sai keskustella psykologin kanssa. Nuorten oli tärkeä päästä puhumaan ongelmistaan heti, kun ne olivat ajankohtaisia. Viikon kuluttua se oli usein myöhäistä, Toivonen tietää. Raha-automaattiyhdistyksen projektirahoitus takasi palvelun maksuttomuuden sekä ehkäisypillerit, kondomit ja raskaustestit koekäyttöön. Asiakkaista 90 prosenttia oli tyttöjä, jotka useimmiten pohtivat ehkäisyään. Joskus pojat tulivat tyttöystäviensä mukana, mutta yleensä he ottivat yhteyttä puhelimitse. Pojat huolehtivat normaaliudestaan tai tulehdusepäilyistään, Toivonen kuvaa. Nykytilanne huolestuttaa Alusta lähtien NAO:n henkilökunta jalkautui nuorten ja heidän vanhempiensa pariin kouluihin ja muihin tapahtumiin. Vastaanotto oli hyvä, jopa pelottavan hyvä, Juhani Toivonen muistaa. Myös vanhemmat kiittelivät Väestöliiton tarjoamaa palvelua, minkä Toivonen hyvin ymmärtää. Lasten ja vanhempien välit voivat olla läheiset, mutta nuorten on usein helpointa puhua seksuaalisuudestaan ulkopuolisen aikuisen kanssa. NAO:n menestyksestä huolimatta Väestöliitolla ei ollut aikeita laajentaa toimintaa muualle Suomeen. Järjestöjen tehtävä on kehittää uusia toimintamuotoja ja tehdä itsensä sen jälkeen tarpeettomaksi. NAO osoittautui toimivaksi konseptiksi, jonka toivoimme muiden tahojen kuten esimerkiksi terveyskeskusten omaksuvan. Kovin hyvin toive ei toteutunut, sillä laman jälkeen nuorten aborttiluvut ja seksuaalivälitteiset tulehdukset lisääntyivät merkittävästi. Yhdeksi tärkeimmistä syistä Toivonen nimeää kouluterveydenhuollon alasajon. Yhdellä terveydenhoitajalla on tavaton määrä oppilaita ja useita kouluja, eikä hänellä ole aikaa keskustella nuorten kanssa seksuaaliterveydestä. Nuorten erillispalvelut eivät muutenkaan ole olleet kurssissa. Toivonen itse siirtyi Väestöliitosta muihin tehtäviin 1990-luvun puolivälissä ja jäi vuosi sitten eläkkeelle virkatyöstään Jorvin sairaalan naistentautien ja synnytysten yksikön johtajana. l pari & perhe 3/