Johdanto kestävän kehityksen kansainväliseen historiaan ja merkkipaaluihin Saku Vuori, Mari Tuusjärvi ja Soile Aatos

Transkriptio

1 Etelä-Suomen Yksikkö M10.1/2007/ Espoo Johdanto kestävän kehityksen kansainväliseen historiaan ja merkkipaaluihin Saku Vuori, Mari Tuusjärvi ja Soile Aatos

2 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Saku Vuori, Mari Tuusjärvi ja Soile Aatos Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Johdanto kestävän kehityksen kansainväliseen historiaan ja merkkipaaluihin Tiivistelmä Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan toimintaa joka kykenee turvaamaan ihmiskunnan hyvinvoinnin viemättä mahdollisuuksia tulevilta sukupolvilta täysipainoiseen elämään. Se yhdistää sosiaalisen, taloudellisen sekä ekologisen näkökulman ja pyrkii sopeuttamaan ihmisen toiminnan luonnon kantokyvyn mukaisesti. Kestävä kehityksen periaatteet ovat viime vuosikymmenen aikana nousseet yhdeksi merkittäväksi Euroopan Unionin poliittisiin linjauksiin vaikuttavaksi tekijäksi. Paine ympäristön, sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien yhteensovittamiselle on olemassa myös globaalilla tasolla mm. ilmastonmuutoksen yleismaailmallisten vaikutusten vuoksi. Väestömäärän lisääntymisen ja elintason nousun aiheuttamat ongelmat heijastuvat kasvavan energian tarpeen ja raaka-aineiden käytön kautta alati kasvavina kasvihuonepäästöinä. Melko yleisesti on hyväksytty ihmisen toiminnan vaikuttavan ilmastoon vaikka vaikutuksen määrästä ja ilmenemisestä on erilaisia näkemyksiä. Tämä tietoisuus on kuitenkin riittänyt poliittisen tahtotilan muutokseen jonka tavoitteena on pyrkiä ratkaisemaan havaitut ongelmat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tässä selvityksessä on kerätty taustaa ja tapahtumia jotka ovat vaikuttaneet kestävän kehityksen periaatteiden syntymiseen ja muotoutumiseen. Tämä kronologinen katsaus on johdanto kestävän kehityksen aihepiiriin ja historiaan, lisäksi raportti on samalla myös opas tarkempaa perehtymistä varten viitteidensä ja linkkiensä kautta. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kestävä kehitys, historia, kansainvälinen Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Eurooppa, maailma Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus M10.1/2007/95 Kokonaissivumäärä 23 s. Kieli suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Etelä-Suomen yksikkö / Kallioperä ja raaka-aineet Allekirjoitus/nimen selvennys Saku Vuori Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Mari Tuusjärvi

3 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 KESTÄVÄ KEHITYS 1 2 HISTORIAA JA MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA LUKU LUKU LUKU LUKU LUKU 4 3 NYKYTILA-ARVIO 6 4 YHTEENVETO 7 5 KIRJALLISUUSVIITTEET 8 6 INTERNETSIVUSTOJA Kestävä kehitys tai vastaavaa Instituutteja Julkaisusarjoja 18

4 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 1 1 KESTÄVÄ KEHITYS Kestävä kehitys määritellään tyypillisesti toiminnaksi joka kykenee turvaamaan ihmiskunnan hyvinvoinnin viemättä mahdollisuuksia tulevilta sukupolvilta täysipainoiseen elämään. Se yhdistää sosiaalisen, taloudellisen sekä ekologisen näkökulman ja pyrkii sopeuttamaan ihmisen toiminnan luonnon kantokyvyn mukaisesti. Länsimaisiin hallinto- ja toimintakulttuureihin on 1990-luvulta lähtien vaikuttanut halu toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Näiden periaatteiden omaksuminen ja sisällyttäminen esimerkiksi EU:n strategioihin ja direktiiveihin ei ainoastaan heijastu jäsenvaltioiden toimintaan vaan antaa signaalin halutusta kehityksen suunnasta myös globaalilla tasolla. Kestävän kehityksen yleisten periaatteiden jalkauttaminen toiminnan tasolle on nostanut esille tarpeen tutkia ja selvittää eri sektoreille omia kestävän kehityksen mukaisia sovellutuksia. Tärkeimmät ongelmat nivoutuvat yhteen suuren väestökasvun sekä elintason nousun kautta jotka ylläpitävät progressiivista energian ja raaka-aineiden tarvetta sekä hiilidioksidipäästöjen kasvua. Nykyisen poliittisen kestävän kehityksen tahtotilan taustalla on pitkä ja polveileva syntyhistoria jonka yksittäistä alkulähdettä ei ole osoitettavissa. Sekä nykypäivän kestävää kehitystä että sen historiaa voidaan kuvata itseohjautuvaksi dynaamiseksi systeemiksi mm. tieteidenvälisyytenä, eri tasojensa ja aikaulottuvuutensa vuoksi. Tämä raportti on kerännyt yhteen tärkeimpiä tapahtumia kestävän kehityksen historiassa ja tarjoaa lukijalle tiivistetyn kronologisen johdannon aihepiiriin sekä runsaasti viitteitä ja linkkejä tarkempaa perehtymistä varten. 2 HISTORIAA JA MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA LUKU Erilaisia ympäristönsuojeluun pyrkiviä järjestöjä ja toimintaa on ollut olemassa jo pitkän aikaa, mutta arvioitaessa ihmisen toiminnan vaikutusta ympäristöön tieteelliseltä pohjalta, pidetään 1962 ilmestynyttä Rachel Carsonin kirjaa "Silent Spring" [1] yleisesti ensimmäisenä merkittävänä merkkipaaluna ympäristönsuojelun historiassa luvulla maatalouden torjunta-aineiden käytön aiheuttamia haittavaikutuksia tutkittiin toksikologian, ekologian ja epidemiologian menetelmin ja arvioitiin mahdollisia haittavaikutuksia eläimiin ja ihmisiin. Vuosikymmenen lopulla DDT:n käytön vastustaminen alkoikin yleistyä. Paul Ehrlich pohti vuonna 1968 julkaistussa kirjassaan "Population Bomb"[2] populaation määrän, resurssien käytön ja ympäristön suhdetta toisiinsa LUKU Vuosikymmenen alussa ympäristön suojeluun liittyvä tietoisuus alkoi selvästi nostaa päätään perustettiin ensimmäinen kansainvälinen komissio, International Development Research Centre (IDRC) [3], jonka tarkoituksena oli keskustella uudenlaisesta ympäristöystävällisemmästä lähestymistavasta kehitykseen. Myös kansalaisaktivismi lisääntyi ja 1971 perustettiin Friends of Earth [4] Britanniassa ja Greenpeace [5] Kanadassa. Samana vuonna OECD valtuusto [6] esitti "Likaaja maksaa" -periaatteen. Lisäksi ilmestyivät myös ympäristö- ja kehitysstrategioiden yhdistämistä ehdottava ns. Foundex-julkilausuma [7] sekä Rene Dubosin ja Barbara Wardin biosfäärin tulevaisuutta käsittelevä kirja "Only One

5 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 2 Earth" [8]. Myös International Institute for Environment & Development (IIED) [9] perustettiin Britanniassa vuonna Vuonna 1972 järjestettiin Tukholmassa YK:n "Human Environment" -konferenssi, jossa käsiteltiin mm. happamien sateiden vaikutusta ympäristöön. Konferenssissa perustettiin YK:n United Nations Environment Programme (UNEP) [10] ja kokousta voidaan pitää alkusysäyksenä useiden kansallisten virastojen tai järjestöjen perustamiselle Euroopassa. Rooman Klubi [11] julkaisi vuonna 1972 "Limits of Growth" raportin, jossa ennustettiin vakavia seurauksia ympäristölle, jos jatkuvaa kasvua ei hillitä. Raportti aiheutti laajalti keskustelua mm. siitä, voidaanko uuden teknologian avulla hillitä ympäristön kuormitusta ja pitääkö kolmansien maiden jäädä kulutusjuhlien ulkopuolelle jatkossakin. 70-luvun puolivälin aikoihin CFC -kaasujen yläilmakehän otsonia vähentävä vaikutus ymmärrettiin ja Rowland & Molina (Nature 1974) [12] ennustivat otsoni-kerroksen ohenemisen laskennallisesti. Vuotta myöhemmin perustettiin Worldwatch Institute [13], jonka tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta ympäristö-asioista. Aavikoitumis-ongelmaa käsittelevä YK:n "Desertification" -konferenssi järjestettiin 1977 ja vuotta myöhemmin OECD:n ympäristödirektoraatti käynnisti uudelleen tutkimukset ympäristön ja talouden välisistä yhteyksistä LUKU International Union of the Conservation of Nature (IUCN) [14] julkaisi vuonna 1980 "Word Conservation Strategy" -ohjelmansa, jossa esiteltiin kestävän käytön konsepti. Samana vuonna Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carter käynnisti luonnon monimuotoisuutta selvittävät tutkimukset. Tutkimusten pohjalta koottiin Global 2000 raportti [15], jossa korostetaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyttä ihmiskunnalle. Vuonna 1982 Yhdysvalloissa perustettiin World Resources Institute [16]. Lisäksi YK:ssa sovittiin merien käyttöön ja likaamiseen liittyvä "Law of the Sea" [17] ja julkistettiin "World Charter for Nature" -periaate, jonka mukaan kaikkia elämänmuotoja tulee kunnioittaa. OECD:n vuonna 1984 järjestämässä "Environment and Economics" konferenssissa todettiin, että talouden ja ympäristön pitäisi olla vastavuoroisesti toisiansa tukevia. Kokouksen lausuma loi pohjaa tulevan Brundtlandin komitean [18] työlle. Worldwatch Instituutin vuosittaisten "State of World" -raporttien julkaisu aloitettiin vuonna 1984 ja hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutukset nostettiin esille vuonna 1985 Itävallassa pidetyssä World Meteorological Organization (WMO) [19], UNEP ja International Council for Science (ICSU) [20] -järjestöjen organisoimassa kokouksessa. Samassa kokouksessa ennustettiin maapallon keskilämpötilan tulevan nousemaan. Samana vuonna Etelämantereen yllä havaittiin otsoniaukko Brittiläisten ja Yhdysvaltalaisten tutkijoiden toimesta. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 nosti ympäristöasiat laajalti julkiseen keskusteluun. Lisäksi World Resources Institute aloitti vuosittaisten "World Resources" - raporttien julkaisun. World Commission on Environment and Development -toimikunnan [18] raportti "Our Common Future" ts. Brundtlandin raportti julkistettiin vuonna Se nitoo yhteen sosiaaliset, ekonomiset, kulttuurilliset ja ympäristölliset asiat peräänkuuluttaen samalla globaaleja ratkaisumalleja. Raportin avulla myös kestävä kehitys termi levisi suuren yleisön tietoisuuteen. Samana vuonna "Montrealin Protokolla" nimellä [21] tunnetun sopimuksen myötä otsonikatoa aiheuttavien aineiden käytön määrä alkoi vähentyä. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) [22] perustettiin vuonna 1988 Genevessä WMO:n ja UNEP:n toimesta arvioimaan tieteellisen ja sosio-ekonomisen informaation pohjalta ihmisen toiminnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja ongelmia. Vuonna 1989 perustettiin Ruotsiin globaalin ja alueellisen mittakaavaan ympäristötutkimusta tekevä, riippumaton Stockholms Environment - instituutti [23]. Samana vuonna Yhdysvalloissa syntyi lähinnä suurten öljy- ja autoteollisuusyh-

6 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 3 tiöiden perustama Global Climate Coalition vastustamaan välitöntä toimintaa kasvihuonekaasujen vähentämiseksi LUKU Vuonna 1990 IPCC julkaisi ensimmäisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia arvioivan raporttinsa (IPCC First Assessment Report), jossa arvioitiin ihmisen vaikutuksen ilmaston lämpenemiseen olevan todennäköistä. Samana vuonna YK järjesti Summit for Children konferenssin [24], jossa korostettiin ympäristön merkitystä tuleville sukupolville. Elinkaari -määritelmä (Life Cycle Assessment), esiteltiin Society of Environmental Toxicology and Chemistry -organisaation (SE- TAC) [25] toimesta 1990, samana vuonna kun Kanadassa perustettiin International Institute for Sustainable Development (IISD) [26]. "Earth Negotiations Bulletin" sarjan [27] julkaisu alkoi IISD:n toimesta vuonna Samana vuonna "The Business Council for Sustaining Development" neuvostolta [28] ilmestyi "Changing Course" -raportti [29], jossa osoitettiin kestävän kehityksen periaatteiden mukaan toimimisen lisäävän myös liiketoiminnan kannattavuutta. Vuonna 1992 esiteltiin ensi kertaa myös "Material Input from nature Per Service unit" laskentaperiaate (MIPS) [30], jonka avulla voidaan kuvata tuotteisiin koko niiden eliniän aikana kuluneen materian määrää (ekologinen selkäreppu). Lisäksi samana vuonna pidettiin YK:n järjestämä "Earth Summit" -konferenssi Rio de Janeirossa (UNCED) [31], jonka tuloksena syntyi mm. Rion julistukseen sekä biologiseen monimuotoisuuteen, ilmastonmuutokseen ja metsien käyttöön liittyviä kannanottoja sisältävä Agenda 21 [32]. Lisäksi kokouksessa syntyneen väittelyn pohjalta IPCC julkaisi päivityksen (IPCC supplementary report) vuonna 1990 julkaisemaansa ilmastonmuutosraporttiin. Konferenssin jälkeen muodostettiin "The Earth Council" -komitea [33], jonka tehtävänä on seurata Rion kokouksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja koordinoida mm. kansallisten kestävän kehityksen organisaatioiden yhteistyötä. Vuonna 1993 järjestettiin ensimmäinen YK:n "Commission on Sustainable Development" konferenssi [34], jossa pyrittiin edelleen parantamaan kansainvälistä yhteistyötä ja päätöksentekoa ympäristöasioihin liittyen. Elinkaari-analyysien tekemistä ohjeistava "Code of Practice" -raportti [35] julkaistiin SETAC:in [25] toimesta Kansainvälisen kaupan, ympäristön ja kehityksen yhteyttä omalta osaltaan linkittävä Maailman Kauppajärjestö (WTO) [36] perustettiin Samana vuonna IPCC julkaisi toisen ilmastonmuutoksen kehitystä arvioivan raporttinsa (IPCC Second Assessment Report), jossa todettiin kasvihuonekaasujen määrän ilmakehässä jatkaneen kasvuaan. Lisäksi EU:n tasolla kiinnitettiin huomiota mineraalivarojen käyttöä ohjaavien kansallisten poliittisten linjausten vähäiseen määrään ja hajanaisuuteen. Asiaa tarkasteltiin erityisesti varojen kestävän käytön kannalta [37]. Seuraavana vuonna (1996) aloitettiin vapaaehtoisten ISO standardien [38] käyttö yritysten ympäristöasioihin liittyvien toimintatapojen yhtenäistämiseksi ja SETAC julkaisi Elinkaari-analyysimenetelmiä tarkentavan "Towards a Methodology " -raportin [39]. Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen tähtäävästä Kioton Protokollasta sovittiin vuonna 1997 [40] Kiotossa ja seuraavana vuonna protokolla avattiin allekirjoitettavaksi. Sopimuksen tarkoituksena on tasoittaa kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä sellaiselle tasolle, joka ei aiheuta vakavia häiriöitä ilmastossa. Protokollassa kasvihuonekaasujen päästöjen alentamiselle asetettiin selkeät tavoitteet ja samalla sovittiin päästö-oikeuksiin liittyvästä kaupankäynnistä. Samana vuonna (1997) YK järjesti yleiskokouksen, jossa arvioitiin UNCED:in Agenda 21:n tavoitteiden saavuttamista [41]. Yksi merkittävä virstanpylväs kestävän kehityksen historiassa on OECD:n 1998 julkaisema ekotehokkuuden määritelmä, missä tuotteiden ja palveluiden arvo jaetaan ympäristöön kohdistuvien paineiden summalla (Eco-efficiency) [42]. Samana vuonna Euroopan komissio julkaisi ympäristöohjelman joka tavoitteena on edetä kohti kestävän kehityksen

7 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 4 periaatteita [43]. Vuonna 1998 perustettiin myös ilmastonmuutoksen vaikutukset tiedostavien yritysten toimesta "Pew Center on Global Climate Change" järjestö [44], jonka tavoitteena on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. The World Commission on Forests and Sustainable Development [45] julkaisi vuonna 1999 "Our Forests, Our Future" -raportin [46], jonka tarkoituksena on edistää kestävän kehityksen periaatteiden noudattamista metsävarojen käytössä. Yritysten kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen toiminnan vertailua varten perustettiin vuonna 1999 ensimmäinen globaali indeksijärjestelmä: Dow Jones Sustainability Group Indexes [47]. Se helpottaa sijoittajia löytämään sijoituskohteiksi kestävän kehityksen periaatteita noudattavia yrityksiä. Samana vuonna järjestettiin ensimmäiset globalisaation vastaiset mielenosoitukset WTO:n kokouksen yhteydessä Seattlessa. Helsingissä 1999 pidetyssä kokouksessa Euroopan neuvosto kehotti Euroopan komissiota laatimaan vuoteen 2001 mennessä pitkän aikavälin strategian joka yhdistää talouden, ympäristön ja sosiaalisen kestävän kehityksen LUKU Vuosituhat alkoi puhtaan veden ja vesivarojen käyttöön liittyvillä kokouksilla, joiden tuloksena julkaistiin vuonna 2000 mm. The World Commission on Water:in "World Water Vision" ja The Second World Water Forum:in "Declaration of The Hague " -raportit [48]. Köyhyyden lieventäminen ja maailmantalouden tasapuolisuuden edistäminen katsottiin samana vuonna järjestetyssä YK:n "Millenium Summit" konferenssissa [49] järjestön tärkeimmäksi tehtäväksi tulevalla vuosisadalla. Yleisesti voidaan todeta tällä vuosikymmenellä tapahtuneen selvän muutoksen kaivannaissektorin kestävän kehityksen periaatteiden omaksumisessa. Vaatimukset kaivannaisteollisuutta kohtaan kestävän kehityksen toimintatapojen noudattamisen suhteen alkavat kasvaa myös valtioiden/hallinnon puolelta, mitä kuvastaa esim. EU:n julkaisema linjaus vuodelta 2000 [50]. Samana vuonna järjestetty Lissabonin kokous asetti Euroopan tavoitteeksi olla kilpailukykyisin dynaamisuuteen ja tietotaitoon perustuva talousjärjestelmä [51]. Kaupan, kestävän kehityksen ja ympäristöön liittyvien asioiden edistymistä tarkasteltiin WTO:n neljännessä ministerikokouksessa Qatarissa [52] vuonna Samana vuonna IPCC julkaisi kolmannen raporttinsa (The IPCC Third Assessment Report), jossa todettiin ilmaston lämpenemisen olevan suurelta osin ihmisen toiminnan aiheuttamaa, sekä esiteltiin ilmastomallien kehittymistä. Samassa yhteydessä IPCC julkaisi myös raportin mahdollisista tulevaisuuden ilmastomalleista (IPCC Special Report on Emissions Scenarios), joissa otetaan huomioon mm. väestönkasvu, fossiilisten polttoaineiden käyttö ja teknologian kehittyminen. Raporttien vaikutus oli niin suuri, että esim. 90-luvulla aktiivisesti fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä vastustanut Global Climate Coalition (GCC) koki suuren luokan jäsenkadon yritysten tiedostettua ilmastonmuutoksen olevan todellinen riski. Tämä johti kyseisen järjestön lakkauttamiseen Kaivosteollisuuden alalla perustettiin (2001) International Council on mining and metals (ICMM) joka edistää yrityssektorin toimintaa ja näkee alalla olevan tärkeän osan kestävän kehityksen toteutumisessa [53]. Samainen järjestö julkaisi pian perustamisensa jälkeen The Global Mining Initiative (GMI) ohjelman joka pyrkii joustavuuteen alaa kohtaavien haasteiden edessä [54]. Göteborgissa järjestettiin vuonna 2001 Euroopan neuvoston kokous, jossa julkaistiin ensimmäinen EU:n kestävän kehityksen strategia ja kehotettiin jäsenvaltioita lisäksi valmistelemaan omat kestävän kehityksen strategiansa [55]. Tämän vuosikymmenen tähän asti merkittävin kansainvälinen konferenssi "World Summit on Sustainable Development" [56] pidettiin vuonna 2002 Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa. Se keräsi laajan osanottajajoukon hallitusten, YK:n, talouselämän, kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen edustajia keskustelemaan erityisesti globaalia muutosta ja ympäristöasioita koskevista

8 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 5 asioista. Se käynnisti myös Extractive industries transparency initiative (EITI) aloitteen, joka pyrkii kaivannaisteollisuuden läpinäkyvyyden lisäämiseen yhteistoiminnassa erityisesti erilaisten hallinnon/yhteiskunnan instanssien kanssa [57]. Kaivannaisteollisuuden kestävän kehityksen toimintatapojen omaksumista ja yhteiskuntasuhteiden hoitamisen tärkeys nostettiin esiin myös muissa yhteyksissä mm. ICMM:n Mining, Minerals and Sustainable Development (MMSD)- projektin raportissa [58]. Vuonna 2002 YK:n toimesta valmisteltiin vuosille ajoittuva kestävän kehityksen opetuksen vuosikymmen, joka tähtää ihmisten tietoisuuden parantamiseen kestävästä kehityksestä [59]. Euroopan komissio julkaisee 2001 kuudennen ympäristöohjelmansa [60], joka koskee myös luonnonvarojen käyttöä. Tämän lisäksi Euroopan komissio lausuu tavoitteekseen tulla osakkaaksi globaaliin kestävään kehitykseen [61]. Kestävän kehityksen käytäntöjen yhdenmukaistamisen paine kasvaa yhä nopeutuvan ja laajenevan kehityksen myötä. Lisäksi esille alkaa nousta mm. tarve alkaa selkeämmin kontrolloida kontrollia. Yhdenmukaistamisen liittyviä asioita käsitellään mm julkaistussa Sustainability Integrated Guidelines for Management (SIGMA) projektin raportissa [62]. Samana vuonna kehitettiin kaivosyhtiöiden aloitteesta Kimberley Process Certification Scheme. Sen tavoitteena on varmistaa kestävä mineraalien hyödyntäminen, vaikeuttamalla ei sertifioidusti ja mahdollisesti laittomasti tuotettujen timanttien kauppaa samalla parantaen yleisesti kaivosalan profiilia [63]. Mineraalialan kestävän kehityksen raameja Euroopassa pohdittiin Wagnerin 2004 julkaisemassa tutkimuksessa, joka osoitti 25:n EU-maan maankäytön ja mineraalipolitiikan perusteella pääsyn mineraalivarantoihin muuttuneen yhä vaikeammaksi [64]. Lisäksi EU:n kestävän kehityksen strategiaa otettiin revidoinnin kohteeksi [65]. Kaivannaisteollisuuden kestävän kehityksen indikaattoreiden tilaa Euroopan tasolla tarkasteltiin myös samana vuonna Raw Materials Supply Group:in (RMSG) -raportissa [66]. Vuonna 2005 pidettiin YK:n kokous "The 2005 World Summit" New Yorkissa [67]. Kokouksessa asetettiin YK:n tavoitteet seuraaville kymmenelle vuodelle, joita ovat mm. köyhyyden puolittaminen, HIV:n leviämisen hillitseminen ja kestävään kehitykseen kannustaminen valtiollisessa päätöksenteossa. Samana vuonna järjestettiin YK:n toimesta myös "Avoiding Dangerous Climate Change" konferenssi [68], jonka tärkein saavutus oli uusi arvio kasvihuonekaasujen ilmakehäkonsentraation suhteesta ilmaston lämpenemisen määrään. Kioton sopimus astui voimaan vuonna 2005 Venäjän ratifioitua sopimuksen. Kaksi merkittävää kasvihuonekaasujen tuottajamaata, USA ja Australia, pysyvät kuitenkin sopimuksen ulkopuolella, mutta ne liittyivät vuonna 2006 voimaan tulleesseen "Asia-Pacific Partnership on Clean Development and Climate (AP6) sopimukseen [69], jonka osapuolet ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä haluamallaan määrällä. Lissabonin kokouksen tavoitteiden saavuttamisen hidas vauhti antoi sysäyksen aloittaa agendan modifiointi ja toimenpiteiden uudelleen aktivointi [70, 71]. Ympäristökuormituksen vähentämiseen mm. kaivannaisteollisuuden toiminnan yhteydessä tähtäävä Euroopan temaattinen luonnonvarojen kestävän käytön strategia julkaistiin myös 2005 [72]. Sen merkittävimpiä anteja olivat elinkaariajattelun ottaminen ympäristövaikutusten arvioinnin perustaksi ja uusi ekotehokkuuden konsepti (ns. decoupling) joka tavoitteena on ympäristöhaittojen pieneneminen luonnonvarojen käytön sekä talouden kasvusta huolimatta. Lisäksi Euroopan komissio jatkoi kestävän kehityksen strategian kehittämistä [73]. Vuosikymmenen taitteen aikoihin yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi alkoi nousta erityisesti mineraalisten raaka-aineiden saatavuus. Esimerkiksi vuonna 2006 Euroopan globaalin strategian yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi otettiin pääsy mineraalivaroihin [74]. Tämän asian tärkeys huomioitiin Euroopan Komissiossa samana vuonna erityisesti metalliteollisuuden näkökulmasta energian saatavuuden ohella mutta myös laajemmassa mittakaavassa Euroopan kilpailukyvyn kannalta [75]. Raaka-aineiden saannin tärkeyttä Euroopan talouden kannalta korosti myös European Economic and Social Committee raportissaan vuonna 2006 [76]. Lisäksi raportissa todettiin

9 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 6 Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeiksi tekijöiksi innovatiivista teollisuuspolitiikkaa, joka pyrkii tehokkaampaan raaka-aineiden käyttöön. Samansuuntaiseen raaka-aineiden käytön tehokkuuden lisäämiseen kannusti esim. myös ICMM Maximising value - raportissaan [77]. Mineraalien saatavuuden, elintason ja kestävän kehityksen välinen yhteys ja mineraalien hankinnan vaikeutuminen tuo edelleen painetta kaivannaisteollisuuden suhteiden kehittämiselle niin sosiaalisissa kuin hallinnollisissa asioissa [esim. 78]. Näiden suhteiden hoitamisen yhteydessä nousee esiin tarve myös lisätä päätöksentekijöiden tietämystä kaivannaisteollisuudesta sekä sen omaksumista kestävän kehityksen toimintatavoista [esim. 79]. Lisäksi ICMM:n toimesta kaivannaisteollisuuden mahdollisuuksia edistää kestävää kehitystä tarkastellaan vuonna 2006 julkaistussa raportissa [80]. Kaivannaisteollisuuden kestävän kehityksen indikaattoreita ja niiden kehitystä käsiteltiin samana vuonna ilmestyneessä Euroopan Komission asettaman Raw Materials Supply Group (RMSG) -ryhmän raportissa [81]. Euroopan komissio julkaisee myös uudistetun kestävän kehityksen strategiansa vuonna 2006 [82,83]. Samana vuonna brittiläinen ekonomisti Nicholas Stern julkaisi laajan Stern Review on the Economics of Climate Change raportin ilmaston muutoksen mahdollisesta negatiivisesta vaikutuksesta maailmantalouteen [84]. Toinen merkittävä kestävään kehitykseen liittyvä julkaisu on World Association for Sustainable Development (WASD):n tekemä katsaus [85]. Tämän vuoden aikana julkaistuissa raporteissa on esillä pääsy mineraalivaroihin [86] sekä erityisesti kaivannaisteollisuuden suhteet sidosryhmiin sosiaalisilla tasoilla [87,88]. Lisäksi kestävän kehityksen raportoinnin yhtenäistäminen läpinäkyvyyden lisäksi on noussut keskusteluun [89] ja IPCC:n on määrä julkaista neljäs ilmastonmuutosta käsittelevä raporttinsa (IPCC Fourth Assessment Report). Maankäytön suunnittelussa EU:n alueella on pyritty integroimaan myös kestävän kehityksen periaatteisen mukaisia ohjeita ja määräyksiä. Tämän raportin puitteissa ei käsitellä kestävän maankäytön suunnittelun ja kehittämisen kehitystä, joka on tarkemmin dokumentoitu GTK:ssa tehdyssä koosteraporttissa [90]. 3 NYKYTILA-ARVIO Kestävän kehityksen soveltamisala on laajentunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, jota edelsi määritelmien tarkentamista sisältävä ja kestävän kehityksen ideologiaa markkinoiva noin kymmenen vuoden ajanjakso. Tällä hetkellä ei liene kovin montaa sektoria jonka toimintaperiaatteisiin ei jollain tavalla kuuluisi mukaan myös kestävyyden painotuksia. Kestävän kehityksen periaatteiden omaksuminen hyvin laajalti erilaisten toimintojen pariin on nostanut esille tarpeen tutkia ja selvittää jokaiselle toiminnalle tyypilliset omat kestävän kehityksen mukaiset sovellukset. Tämän periaatteen jalkautumista eri sektoreille ei tarkastella tässä yhteydessä vaan yleisiä linjoja jotka liittyvät itse kestävän kehityksen edistymiseen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on noussut esille monessa yhteydessä myös luonnonvarojen käytön marko-ekonomiset vaikutukset erityisesti mineraalien saatavuuden turvaamisen kannalta. Kaivannaisteollisuus on halunnut vapaaehtoisesti lisätä läpinäkyvyyttä sekä sosiaalista ja hallinnollista yhteistyötä erilaisten asianomistajien kanssa. Esimerkiksi niin sanotut sosiaaliset lisenssit ovat olleet kestävän kehityksen indikaattoreiden kehittämisen sekä materiaalitehokkuuden että mineraalien tehokkaan hyödyntämisen lisäksi tutkimuksen ja keskustelun ytimessä. Mineraalivaroihin pääsyn turvaamiseksi ja ratkaisujen läpiviemisen helpottamiseksi keskusteluihin halutaan ottaa mukaan tahoja joita päätöksenteko koskee, mukaan lukien mm. erilaiset järjestöt (Non Governmental Organisations, NGO s). Teknologia on myös vahvasti mukana kestävässä kehityksessä ja etsinyt erityisesti ratkaisuja ekotehokkuuden kehittämisessä eri osa-alueilla. Neljänneksi kestävän kehi-

10 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 7 tyksen pilariksi on tullut ehdolle hallinto ja päätöksenteko. Päättäjien tietoisuus sekä itse kestävästä kehityksestä että päätösten vaikutuksista kestävän kehityksen edistämiseen on ratkaisevan tärkeää. On katsottu erittäin tarpeelliseksi asiaksi nostaa päättäjien tietoisuuden lisäksi myös suuren yleisön tietoisuutta kestävästä kehityksestä aina kouluopetuksesta lähtien. Lähitulevaisuuden tutkimuspainotukset tulevat luultavasti olemaan kutakuinkin edellä kuvatun kaltaisia. Ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvun seurausten vaikutuksia tutkimuskenttään ja muutoksia nykyisiin tutkimuspainotuksiin on vaikea arvioida. Kestävän kehityksen tietoisuuden lisääminen ja toimintatapojen omaksumisen edistäminen tulee olemaan jatkossakin suuri haaste, kuten erilaisten uusien kestävän kehitysten indikaattoreiden löytäminen. Yleisesti voidaan myös todeta päätöksenteon ja managementin kehittämisen tarkastelun olevan myös yksi tulevaisuuden haasteista teknologian kehittämisen ohella. 4 YHTEENVETO Kestävä kehitystä voi luonnehtia käynnissä olevaksi prosessiksi joka on vaikuttanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana merkittävästi sekä hallinnon että talouselämän toimintaperiaatteisiin. Se on dynaaminen prosessi, joka sopeutuu paikalliseen toimintaympäristöön mutta reagoi myös globaaleihin tapahtumiin. Kestävän kehityksen arvot ovat laajalti hyväksyttyjä ja ne on otettu esim. EU:n toiminnan periaatteisiin vahvasti mukaan. Tämä tulee oleellisesti vaikuttamaan sekä voimassa oleviin että erityisesti voimaan tuleviin toimintatapoihin Suomessa. Prosessin lopputulosta ei voida ennustaa, koska se tulee muotoutumaan esille nousevien haasteiden vaikutuksesta, joita ovat mm. väestön kasvu, mineraalien ja energian saannin ongelmat ja ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvun aiheuttamat muutokset.

11 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 8 5 KIRJALLISUUSVIITTEET [1] Rachel Carson: Silent Spring; Houghton Mifflin 1962 [2] Paul Ehrlich: Population bomb; Sierra Club-Ballantine Books 1968 [3] International Development Research Centre (IDRC), 1970, Canada [4] Friends of Earth, 1971, United Kingdom, [5] Greenpeace, 1971, Canada, [6] Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD), 1961, France, [7] [8] Rene Dubos ja Barbara Ward: Only One Earth - The Care and Maintenance of a Small Planet; W.W. Norton & Co Inc 1972 [9] International Institute for Environment and Development (IIED), 1971 UK, [10] United Nations Environment Programme (UNEP), 1972, [11] Rooman klubi, 1968, [12] Molina, M.J. and Rowland, F.S., Stratospheric sink for chlorofluoromethanes: chlorine atom-catalysed destruction of ozone, Nature 249, pp [13] Worldwatch Institute, 1975 USA, [14] The World Conservation Union (IUCN), [15] The Global 2000 Report to the US President Jimmy Carter 1981, Council on Environmental Quality, White House, US [16] World Resource Institute (WRI), [17] Oceans and Law of the Sea, United Nations, [18] The Brundtland Commission aka World Commission on Environment and Development (WCED) [19] World Meteorological Organization (WMO), [20] International Council for Science (ICSU), [21] Montreal Protocol, [22] Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC), [23] Stockholm Environment Institute (SEI), [24] World Summit for Children (1990), [25] The Society of Environmental Toxicology and Chemistry (SETAC), [26] International Institute for Sustainable Development (IISD), [27] Earth Negotiations Bulletin (ENB), [28] World Business Council for Sustainable Development (WBCSD), [29] Changing Course: A global business perspective on development and the environment (WBCSD), [30] Material Input from nature Per Service unit (MIPS) [31] UNCED UN Conference on Evironment and Development (1992), [32] YK Division for Sustainable Development: Agenda 21, [33] Earth Council Alliance (ECA),

12 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 9 [34] YK: Commission on Sustainable Development (CDS) [35] Code of Practice SETAC, [36] World Trade Organization (WTO), [37] Minerals planning policy and supply practices in Europe, Department of the Environment (1995). Her Majestys Stationery Office, U.K. [38] ISO standardointijärjestelmä, [39] SETAC-Europe, Udo de Haes, H.A. (ed.). Towards a methodology for life cycle impact assessment. Belgium. [40] YK - Kioton sopimus, [41] [42] Ekotehokkuudesta WBCSD:n sivuilta alue.pdf [43] The Fifth EC Environmental Action Programme, [44] Pew Center on Global Climate Change, [45] World Commission on Forests and Sustainable Development (WCFSD), [46] Our Forests, Our Future; Cambridge University Press, [47] Dow Jones Sustainability Indexes, [48] World Water Council, [49] UN Millennium Summit 2000, [50] European Commission Communication from the Commission, 265, Promoting sustainable development in the EU non-energy extractive industry, 2000 [51] [52] WTO: ministerial conferences, [53] [54] [55] [56] YK: World Summit on Sustainable Development, Johannesburg 2002, [57]. [58] MMSD Project, Breaking new ground: The Report of the mining, minerals and sustainable development project. International Institute for environment and Development (IIED), Earthscan Publications, London U.K. [59] United Nations General Assembly, resolution 57/254, (2002). United Nations Decade of Education for Sustainable Development [60] 2002, The Sixth EC Environmental Action Programme, [61] [62] SIGMA, The Sigma Guidelines. Putting sustainable development into practice A guide for organisations. [63] [64] Wagner, H., Minerals planning policies and supply practices in Europe. Study commissioned by DG-enterprise, European Comission. November 2004.

13 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 10 [65] [66] Raw Materials Supply Group (RMSG), Sustainable development indicators for the European non-energy extractive industry in 2001, A report from the raw materials supply group. [67] YK: The 2005 World Summit, New York, [68] YK: "Avoiding Dangerous Climate Change" konferenssi, [69] Asia-Pacific Partnership on Clean Development and Climate (AP6), [70] Lisbon action plan incorporating EU Lisbon programme and recommendations for actions to member states for inclusion in their national Lisbon Programmes. Companion Document to the Communication to Spring European Council 2005, COM (2005) 24 Working together for growth and jobs. [71] Communication from the Commission to the Council and European Parliament. SEC (2005) 981. Common actions for growth and employment: The Community Lisbon Programme. [72] European Commission Communication of the Commission, 670, Tematic strategy on the sustainable use of natural resources, 2005 [73] [74] European Commission Communication of the Commission, Global Europe: competing in the World A contribution to the EU s growth and jobs strategy, [75] European Commission Commission staff working document Analysis of economic indicators of the EU s metal industry: the impact of raw material and energy supply on competitiveness SEC (2006) [76] European Economic and Social Committee, Opinion on risks and problems associated with the supple of raw materials to European industry. [77] ICMM Maximising value: Guidance on implementing materials stewardship in the minerals and metals value chain. The International Council on Minerals and Metals: 36. [78] Bruer, T. and Farrell, C., Collaboration between NGO s and the mining industry in the Third World. [79] Chadwick, J., Educating the politicians. Editorial, International Mining. Volume 2, Number 3 (March, ISSN X). [80] ICMM (2006), Synthesis of 4 case studies: the challenge of mineral wealth: using resource endowments to foster sustainable development, [81] European Commission EU non-energy extractive industry sustainable development indicators [82] [83] [84] Nicholas Stern: Stern Review on the Economics of Climate Change [85] World sustainable development outlook 2006, [86] Van Zyl, D. and Lohry, Incorporating Sustainable Development in the land use planning process. Mining life-cycle center, University of Reno, Nevada, s. 30. [87] Advisory Group Report 2007, National roundtables on corporate social responsibility (CSR) and the Canadian extractive industry in developing countries, March,Ottawa, Canada.

14 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 11 [88] ICMM, Sustainable development framework: Working together to improve industry performance. International Council of Mining and Metals, London, p.20. [89] Global Reporting Initiative, G3 Sustainability Reporting Guidelines. accessed March 30, [90] Jaana Jarva, Luonnonvarat ja niiden kestävä käyttö maankäytön suunnittelussa koosteraportti ohjeista ja määräyksistä EU:ssa ja Suomessa. Geologian tutkimuskeskuksen arkistoraportti, K21.42/2007/ s. 6 INTERNETSIVUSTOJA Lista sisältää valikoituja sivustoja käsittäen aiheeseen liittyviä kestävän kehityksen, instituutioiden sekä julkaisusarjojen www-osoitteita 6.1 Kestävä kehitys tai vastaavaa Association for Progressive Communications Compass Network for sustainable development communications Communication for Social Change Consortium (CFSC) Complus Alliance Earth Council Alliance (ECA), Earth Portal European Commission (Sustainable use of natural resources) European Data Bank Sustainable Development European Environment and Sustainable Development Advisory Council (EEAC) European Sustainable Development Network (ESDN)

15 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 12 European Sustainable Development Strategy (EU:n kestävän kehityksen strategia) European Technology Platform on Sustainable Mineral Resources (ETPSMR) Global Environment Information Centre (GEIC) Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC), International Council of mining and metals (ICMM) International Council for Science (ICSU), Institute of European Environmental Policy (IEEP) International Society of Sustainability Professionals Mining, Minerals and Sustainable Development project (MMSD) OneWorld.net Pew Center on Global Climate Change, Society of Environmental Toxicology and Chemistry (SETAC), Sustainable Consumption (SC) Sustainable Development Commission Sustainable Development Communications Network (SDCN) Sustainable Development (index)

16 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 13 Sustainable Development International (SDI) Sustainability Diversity SD Gateway, (Sustainable Development Communications Network) Sustainable Europe Research Institute (SERI) Swiss Centre for Life Cycle Inventories UK Govt Sustainable Development UN Division for Sustainable Development UN Department of Economic and Social Affairs, Division for Sustainable Development UN Environment Programme (UNEP) World Association for Sustainable Development (WASD) World Business Council for Sustainable Development (WBCSD) World Commission on Forests and Sustainable Development (WCFSD), World Conservation Union (IUCN), World Meteorological Organization (WMO), World Trade Organization (WTO), World Water Council,

17 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 14 Wikipedian Sustainable Development -sivusto Instituutteja Eurooppa: Wuppertal Institute for Climate, Environment and Energy, Wuppertal, Germany Institute for Environmental & Sustainability Communication (INFU), University of Lüneburg, Germany The Club of Rome, Hamburg, Germany Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD), 1961, France, International Institute for Sustainable Development (IISD), Genoa, Italy Globus, Institute for Globalization and Sustainable Development, University of Tilburg, Netherlands Copernicus Institute for Sustainable Development and Innovation, University of Utrecht, Netherlands Institute of Environmental Sciences (CML), University of Leiden, Netherlands Institute for Economy and the Environment, University of St. Gallen, Switzerland Tourism & Hospitality Institute for Sustainable Development (THISD), Lausanne, Switzerland Life Cycle Group for Sustainable Development, Lausanne, Switzerland Stockholm Environment Institute (SEI), Stockholm, Sweden

18 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 15 Center for Environmental Assessment of Product and Material Systems, Chalmers University of Technology, Gothenburg, Sweden Institute of Environmental Research and Sustainable Development (IERSD), Greece Institute for Sustainable Development, Poland International Institute for Environment and Development (IIED), London UK Oxford Institute for Sustainable Development, Brookes University, Oxford UK Institute of Energy and Sustainable Development, De Montfort University, Leicester UK Institute for Sustainable Development in Business (ISDB), Nottingham Trent University, Nottingham UK Sustainable Development Research Centre, UHI Millennium Institute, Scotland UK Natural Resources Institute (NRI), The University of Greenwich, Chatham UK Institute for Research on Environment and Sustainability (IRES), University of Newcastle, UK Scottish Institute of Sustainable Technology (SISTech), Edinburgh, UK Pohjois-Amerikka: International Institute for Sustainable Development, Winnipeg Canada The Centre for Interactive Research on Sustainability, Vancouver, Canada Harmony Institute for Sustainable Development and Human Security, Ontario, Canada International Development Research Centre (IDRC), Ottawa, Canada

19 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 16 International Institute for Sustainable Development, Colorado USA Worldwatch Institute, Washington DC, USA, World Resources Institute (WRI), Washington DC, USA The Sustainable Development Institute, Washington USA Sustainable Development Institute, Wisconsin USA Institute for Sustainable Development, Florida USA Institute for the Sustainable Environment, Kentucky USA Institute for Trade, Standards and Sustainable Development, Princeton USA Institute for Governance & Sustainable Development, Washington DC, USA Institute for Sustainable Technology and Development, Georgia USA Center on Ecotourism and Sustainable Development, Washington DC, USA Nautilus Institute, San Francisco USA Prometheus Institute for Sustainable Development, Massachusetts USA Earth Policy Institute, Washington DC, USA The Earth Institute, New York USA Great Plains Institute, Minneapolis USA

20 Mineraalisten raaka-aineiden materiaalivirrat ja kestävä käyttö 17 Institute of Urban & Regional Development, Berkeley, USA Sustainable Development Institute, Norfolk, USA Urban Land Institute, Washington DC, USA Frederick A. and Barbara M. Erb Institute, Michigan, USA Sustainable Development Research Institute (SDRI), British Columbia, USA The Institute for Sustainability Development, Long Island, USA Carnegie Mellon Green Design Institute, Pittsburg, USA York Center for Environmental Engineering and Science, New Jersey, USA Office of Environmental Sustainability, Oberlin College, Ohio, USA Waterland Research Institute, Gouldsboro, USA Muu maailma: Centre for Integrated Sustainability Analysis, Sydney, Australia Centre for Design Sustainability, Research, Solutions, Melbourne, Australia Centre for Business Ethics & Sustainable Development, Auckland, New Zealand Population and Sustainable Development, Auckland, New Zealand Sustainable Development Institute, Liberia