Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 57/2006 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (maaperäpuitedirektiivi) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 26 päivänä tammikuuta 2007 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveiksi (maaperäpuitedirektiivi) (U 72/2006 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Anna-Maija Pajukallio, ympäristöministeriö - ympäristöasiantuntija Vesa Valpasvuo, Suomen Kuntaliitto - toimitusjohtaja Jukka Saarenpää ja projektipäällikkö Tuija Kuusmetsä, Salvor Oy - asiantuntija Jukka Luokkamäki, Elinkeinoelämän keskusliitto EK - luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Lisäksi valiokunta on saanut Helsingin kaupungin kirjallisen lausunnon. Viitetieto U-kirjelmä liittyy asiaan E 137/2006 vp, josta valiokunta on antanut lausunnon YmVL 54/2006 vp. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Maaperäpuitedirektiivillä ehdotetaan pantavaksi täytäntöön teemakohtaisen strategian keskeiset osat. Direktiiviehdotus sisältää säännökset: maaperänsuojelun sisällyttämisestä muihin politiikan aloihin; maankäyttäjien velvoittamisesta ennalta ehkäisemään tai minimoimaan maaperän toimintoja merkittävästi heikentävien toimien vaikutuksia; maaperän sulkemisesta aiheutuvien ongelmien lieventämisestä; eroosion, orgaanisen aineksen vähenemisen, tiivistymisen, suolaantumisen ja maanvyörymien riskialueiden määrittämisestä sekä kansallisten toimenpideohjelmien laatimisesta näille alueille; velvollisuudesta ennalta ehkäistä maaperän pilaantumista; jäsenvaltioiden velvollisuudesta kartoittaa pilaantuneet alueet määritellyn menettelyn U 72/2006 vp Versio 2.1

2 mukaisesti eli tunnistaa ensin alueet, joilla on ollut mahdollisesti pilaavaa toimintaa, tutkia ne sekä arvioida merkittävien kohteiden riskit; maaperän tilaa koskevan selvityksen laatimisesta mahdollisesti pilaantunutta aluetta myytäessä; sen varmistamisesta, että pilaantuneet alueet kunnostetaan sekä luodaan mekanismit sellaisten alueiden kunnostamisen rahoittamiseksi, joiden osalta aiheuttajaa ei saada vastuuseen; kansallisen kunnostusstrategian laatimisesta; tietoisuuden parantamista koskevista toimista ja yleisön osallistumista koskevien menettelyjen noudattamisesta; raportointivelvollisuudesta sulkemista koskevista toimista, riskialueista ja niitä koskevista toimenpideohjelmista, pilaantuneiden alueiden kartoituksesta, kansallisesta kunnostusstrategiasta ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävistä toimista määrä-ajoin; komitologiamenettelyssä tapahtuvista direktiivin täytäntöönpanoon ja tekniseen mukauttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä; direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) korjaavia toimia koskevan artiklan 6 kohdan 3 muuttamisesta. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto tukee komission ehdottaman maaperänsuojelun puitedirektiivin tavoitteita maaperän suojelusta ja maaperän kestävästä käytöstä. Tällä hetkellä EU:ssa ja Suomessa ei ole yhtenäistä ja kokonaisvaltaista maaperänsuojelupolitiikkaa. Maaperänsuojelu on kuitenkin sisältynyt välillisesti useisiin EU:n ja Suomenkin politiikkoihin, toimintaohjelmiin ja säädöksiin. Maaperänsuojelu on melko hyvin otettu huomioon jo olemassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä (esim. ympäristönsuojelulaki, metsälaki, luonnonsuojelulaki, jätelaki, laki ympäristövahinkovakuutuksesta, laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjunnasta, kemikaalilaki, laki öljysuojarahastosta). Komission näkemys siitä, että riskit arvioidaan ja maaperän suojeluun kohdistuvat toimet päätetään paikallisista ja kansallisista lähtökohdista käsin, on kannatettava. Valtioneuvosto pitää laillisesti sitovaa direktiiviä periaatteessa hyväksyttävänä, koska kyseessä on puitedirektiivi. Tämä ehdotus ei kuitenkaan vastaa esitettyjä tavoitteita joustavuudesta ja kansallisesta valinnanvapaudesta eri toimien suhteen. Ehdotus on etenkin pilaantuneiden alueiden osalta liian yksityiskohtainen erityisesti, kun on kyse paikallisesta ongelmasta. Toimenpiteiden suunnittelua ja raportointia koskevat velvoitteet vaikuttavat myös osin ylimitoitetuilta. Jotta valtioneuvosto hyväksyisi direktiiviehdotuksen, se kaipaa vielä runsaasti työstämistä. Toisaalta maaperän suojelemiseksi saattaisi riittää myös yhteisesti hyväksytty, maaperästrategian pohjalta työstetty toimenpideohjelma. Valtioneuvosto pitää joustavaa riskialueille kohdennettua puitedirektiiviä valmisteluvaiheessa esillä ollutta yleistä seurantadirektiiviä parempana vaihtoehtona. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että riskien hyväksyttävyys, tavoitteiden vaativuustaso sekä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät toimenpiteet jäävät myös käytännössä jäsenvaltioiden päätettäväksi. On myös erittäin tärkeää, että direktiivin edellyttämistä toimenpiteistä ei tule suhteettoman raskaita suhteessa ongelmien vakavuuteen ja maaperässä tapahtuviin melko hitaisiin muutoksiin. Direktiiviehdotuksen mukaiset toimenpidevaatimukset käynnistävät aikaa vievän ja kalliin selvitys-, suunnitteluja raportointityön, jota edellytetään päivitettäväksi säännönmukaisesti. Erityisesti raportointivaatimukset vaikuttavat ylimitoitetuilta. Valtioneuvosto pitää pilaantuneita maita koskevia vaatimuksia huomattavan yksityiskohtaisina verrattuna direktiiviehdotuksen muihin kohtiin ja direktiivin puiteluonteeseen. Ehdotuksessa esitetty maaperän pilaantumisen estäminen on perusteltua. Esimerkiksi kansallisen kartoituksen tekeminen on tarpeellista, mutta siihen sisältyvät tiukasti säädellyt toimet kaikkien mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tutkiminen, merkittävien kohteiden riskinarviointi annetun aikataulun mukaisesti, pilaantuneiksi todettujen alueiden kunnostaminen eivät ole 2

3 esitetyn mukaisina toteuttamiskelpoisia. Kartoitukseen liittyy sitovia toimenpiteitä, joten liitteen sisältö on erittäin merkityksellinen. Valtioneuvosto pitää kansallisen kunnostusstrategian laatimista tarpeellisena toimena. Pilaantuneiksi todettujen alueiden kunnostaminen on niin ikään tarpeellista. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa, että maaperän tilan heikentymisellä on huomattavia vaikutuksia vesien suojeluun, ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden suojeluun sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen. Maaympäristö muodostaa dynaamisen järjestelmän, joka on elintärkeä ihmisten toiminnalle ja ekosysteemien säilymiselle. Maaperä on erittäin keskeinen luonnonvara, johon kohdistuu yhä enemmän ympäristöpaineita ja jota on tehokkaasti suojeltava pilaantumiselta. Valiokunta toteaa, että maaperän biologinen monimuotoisuus hyötyy yleisesti maaperän uhkien torjumiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Maaperänsuojelun puitedirektiiviehdotus sisältää yleiset periaatteet maaperän suojelulle. Maaperä on käytännössä uusiutumaton, mutta elintärkeä luonnonvara. Maaperän tila EU:n alueella huononee jatkuvasti, eivätkä nykyiset säännökset riittävän laajasti suojele maaperää. Maaperän pilaantuminen voi vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen, vesiin, ihmisten terveyteen ja elintarvikkeiden laatuun. Tällä hetkellä EU:ssa ja Suomessa ei ole yhtenäistä ja kokonaisvaltaista maaperän suojelua koskevaa politiikkaa. Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että maaperänsuojelun nostaminen yhdeksi tarkasteluelementiksi veden ja ilman rinnalle parantaa maaperää koskevien seikkojen nykyistä parempaa huomioon ottamista päätöksenteossa. Maaperänsuojelu on melko hyvin otettu huomioon voimassaolevassa Suomen kansallisessa ympäristölainsäädännössä, mutta kokonaisvaltaisempi lähestymistapa edistäisi maaperänsuojelun yleisten tavoitteiden saavuttamista. Valiokunta toteaa, että direktiiviehdotuksessa maaperän suojelu on otettava kattavasti huomioon erilaisia maaperään kohdistuvia toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Maaperään kohdistuvista uhkista direktiiviehdotuksella pyritään torjumaan eroosiota, orgaanisen aineksen vähenemistä, pilaantumista, suolaantumista, tiivistymistä, biologisen monimuotoisuuden vähenemistä, maaperän sulkemista rakentamisella sekä maanvyörymiä ja tulvia. Suomessakin suurin osa esitetyistä uhkista on tunnistettavissa, mutta niiden merkitys on hyvin erilainen kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Valiokunta katsoo, että maaperänsuojeludirektiivin valmistelussa kansallisten erityispiirteiden huomioiminen on erittäin keskeistä. Suomen maaperän ominaispiirteitä ovat paikoin suuri orgaanisen aineksen määrä, vähäinen ravinnepitoisuus sekä maaperän luontainen happamuus. Pohjanlahteen laskevien vesistöjen valuma-alueella on paljon happamia sulfaattimaita. Happamissa sulfaattimaissa on rautasulfidia, joka peltojen kuivatuksen yhteydessä hapettuu rikkihapoksi aiheuttaen maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Happamoitumisen akuutit vaikutukset ilmenevät ajoittain Pohjanmaan jokivesistöissä äkillisinä kalakuolemina. Valiokunta pitääkin tärkeänä happamien maiden ongelmien torjunnan sisällyttämistä direktiiviehdotukseen. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää sitovaa maaperänsuojeludirektiiviä hyväksyttävänä ratkaisuna edellyttäen, että velvoitteissa voidaan ottaa kansalliset erityispiirteet huomioon. Ehdotuksessa esitetty riskialueiden tunnistaminen sekä seurannan ja toimenpiteiden kohdistaminen näille on hyvä lähestymistapa. Direktiiviehdotus on kuitenkin pilaantuneiden maa-alueiden osalta varsin yksityiskohtainen, vaikka kyse on kuitenkin keskenään hyvin erilaisista paikallisista ongelma-alueista. Pilaantuneita maita koskevan kartoituksen tekeminen on 3

4 tarpeellista, mutta ehdotettu sääntelyn tarkkuus ei ole tarkoituksenmukaista. Ehdotettu minimitoimialaluettelo sisältää merkittävyydeltään hyvin erilaisia pilaantuneisuuden aiheuttajia, eikä se vastaa Suomessa toteutetun mahdollisesti pilaantuneen maan tietojärjestelmän nykyistä toimialaluokitusta. Suomen rekisteri painottuu jo toimintansa lopettaneisiin kohteisiin ja on toimialaltaan direktiiviehdotuksen liitteessä esitettyä laajempi. Valtioneuvoston kantaan yhtyen valiokunta toteaa, että toimialaluetteloa tulee jatkovalmistelussa tarkistaa. Ympäristövastuudirektiivissä määritellyn maaperävahingon ja maaperänsuojeludirektiiviehdotuksen välistä suhdetta tulee selventää. Ympäristövastuudirektiivissä määritellyissä maaperävahingoissa otetaan huomioon aineiden ihmisille aiheuttamat haitalliset vaikutukset, mutta ei mainita ympäristövahinkoja. Maaperänsuojeludirektiiviehdotuksessa taas pilaantuneen maan määritelmä sisältää sekä ympäristöriskit että terveysriskit. Valiokunta katsoo, että maaperän pilaantuminen tulee määritellä samalla tavalla kummassakin direktiivissä, jotta myös maaperän kunnostusvastuut muodostuvat yhdenmukaisiksi. Vaikka kysymys on puitedirektiivistä, siihen sisältyy pilaantuneiden maa-alueiden kartoitusta koskevia sitovia, hyvin yksityiskohtaisia velvoitteita. Komission luokitteluperusteiden mukaisesti tehty riskialueiden kartoitus käsittäisi Suomessa noin kohdetta. Alustavien kartoitusten kustannnukset olisivat ensimmäisen viiden vuoden aikana noin 30 miljoonaa euroa ja täydentävien tutkimusten kustannukset 25 vuoden aikana arviolta noin miljoonaa euroa. Jos laskentaperusteena käytetään nykyistä mahdollisesti pilaantuneiden maiden kartoitusta, kohteita on yhteensä noin , jolloin arvioidut kartoitus- ja tutkimuskustannukset saattavat olla yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden kartoittaminen ja tutkiminen on siten erittäin kallista, joten resurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota. Valiokunta katsoo, että maaperään kohdistuvat riskit tulee arvioida ja maaperän suojeluun kohdistuvista toimista päätetään paikallisten ja kansallisten tarpeiden perusteella. Direktiiviehdotukseen sisältyy kansallisen kunnostusstrategian laatiminen seitsemän vuoden kuluessa direktiivin täytäntöönpanopäivästä. Kunnostusstrategian tulee sisältää muun muassa kansalliset kunnostamistavoitteet, alueiden kunnostamisen tärkeysjärjestys, maaperäkunnostusten toteuttamisen aikataulu sekä seuranta ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvista riskeistä. Lisäksi strategiassa tulee olla tiedot varoista, jotka jäsenvaltion viranomaiset myöntävät kunnostuksiin kansallisten menettelyiden mukaisesti. Valiokunta pitää valtioneuvoston kannan mukaisesti kansallisen kunnostusstrategian laatimista tärkeänä. Kansallisen kunnostusstrategian avulla voidaan tarkastella Suomessakin varsin laajaa pilaantuneiden maa-alueiden ongelmaa kokonaisuutena sekä hahmotella suunnitelmallisia ja yhdenmukaisia kansallisia ratkaisuja. Ehdotettu direktiivi edellyttää kaikkien pilaantuneiksi määriteltyjen alueiden kunnostamista. Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset mekanismit sellaisten pilaantuneiden alueiden kunnostamisen rahoittamiseksi, joiden osalta saastuttajaa ei aiheuttamisperiaatteen mukaisesti voida osoittaa. Valiokunta toteaa, että direktiivin tavoite isännättömien pilaantuneiden maiden kunnostamiseksi on asianmukainen. Suomessa arviolta kolmannes pilaantuneiden maiden kunnostuksista tehdään valtion varoin. Valtioneuvosto on todennut, että nykyisin isännättömien alueiden kunnostuksiin käytettävissä olevat valtion varat ovat Suomessa noin viisi miljoonaa euroa vuodessa, mikä ei vastaa direktiiviehdotuksen vaatimuksia. Valiokunta katsoo, että pilaantuneiden maiden kunnostusten mahdolliseen lisääntymiseen ja tarvittavien resurssien lisäämiseen tulee kansallisesti varautua riittävän ajoissa. Samalla tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että riskienarviointia kehitetään systemaattisesti, eikä riskienarvioinnin laajempi käyttö laske maaperäkunnostusten tavoitetasoa hyvän nykykäytännön mukaisesta tasosta. Valiokunta katsoo, että pilaantuneiden maa- 4

5 ainesten puhdistaminen tulee tehdä ekotehokkaasti varovaisuusperiaatetta noudattaen. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2007 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Pentti Tiusanen /vas Oras Tynkkynen /vihr Susanna Haapoja /kesk Rakel Hiltunen /sd Tuomo Hänninen /kesk Antti Kaikkonen /kesk Inkeri Kerola /kesk Miapetra Kumpula-Natri /sd Jouko Laxell /kok Mikaela Nylander /r Heikki A. Ollila /kok Säde Tahvanainen /sd Satu Taiveaho /sd Unto Valpas /vas Ahti Vielma /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 5