VALMISTEYHTEENVETO. Suositus: Hoito tulee aloittaa gynekologian, ihotautien, lastentautien tai sisätautien erikoislääkärin toimesta.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI NIZORAL 200 mg tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi tabletti sisältää 200 mg ketokonatsolia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti Valkoinen, pyöreä, litteä, viistoreunainen ja keskeltä jakouurrettu tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu JANSSEN ja toiselle puolelle K/ KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Käyttöaiheet: Ihon ja limakalvojen dermatofyytti- ja/tai hiivainfektiot, joita ei voida hoitaa paikallisesti leesion sijainnin tai laajuuden vuoksi tai silloin, kun infektio sijaitsee syvällä ihossa: - Pityriasis versicolor - krooninen, uusiutuva emättimen kandidoosi. Suositus: Hoito tulee aloittaa gynekologian, ihotautien, lastentautien tai sisätautien erikoislääkärin toimesta. 4.2 Annostus ja antotapa Nizoral-tabletit tulee ottaa aterian yhteydessä, jotta lääkeaine imeytyy mahdollisimman hyvin. Aikuiset Yksi tabletti (= 200 mg) kerran vuorokaudessa aterian yhteydessä. Jos riittävää vastetta ei saavuteta tällä annoksella, annos tulisi suurentaa kahteen tablettiin (= 400 mg) kerran vuorokaudessa. Emättimen kandidoosi aikuisilla: kaksi tablettia (= 400 mg) kerran vuorokaudessa aterian yhteydessä. Hoidon tavanomainen kesto: - Emättimen kandidoosi: 5 päivää kuurina - Pityriasis versicolor: 10 päivää Jos vastetta ei saavuteta suositellun hoitojakson aikana, tulee vaihtoehtoista hoitoa harkita. Hoito on lopetettava välittömästi ja maksan toiminta on tutkittava, jos hepatiittiin viittaavia oireita, kuten ruokahaluttomuutta, pahoinvointia, oksentelua, epänormaalia väsymystä, keltaisuutta, vatsakipua tai tummaa virtsaa, ilmaantuu. Erityispotilasryhmät: Maksan vajaatoiminta (ks. 4.3 Vasta-aiheet).

2 4.3 Vasta-aiheet Nizoral-tablettien käyttö on vasta-aiheista seuraavissa tilanteissa: - potilaille, jotka ovat yliherkkiä ketokonatsolille tai jollekin apuaineelle. - potilaille, joilla on akuutti tai krooninen maksasairaus. - Nizoral-tablettien ja CYP3A4-substraattien (astemitsoli, bepridiili, sisapridi, disopyramidi, dofetilidi, halofantriini, levasetyylimetadoli, mitsolastiini, pimotsidi, kinidiini, sertindoli tai terfenadiini) samanaikainen käyttö on vasta-aiheista, koska näiden lääkeaineiden pitoisuuden suurentuminen plasmassa voi johtaa QT-ajan pidentymiseen ja harvoin esiintyvään kääntyvien kärkien takykardiaan. - domperidonin samanaikainen käyttö Nizoral-tablettien kanssa on vasta-aiheista, koska niiden yhdistelmä voi aiheuttaa QT-ajan pidentymistä. - samanaikainen triatsolaamin tai suun kautta käytettävän midatsolaamin käyttö on vasta-aiheista. - CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvien HMG-CoA-reduktaasin estäjien, kuten simvastatiinin ja lovastatiinin, samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. - samanaikainen ergot-alkaloidien, kuten dihydroergotamiinin, ergometriinin, ergotamiinin ja metyyliergometriinin käyttö on vasta-aiheista. - nisoldipiinin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. - eplerenonin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. - irinotekaanin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. - everolimuusin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. Ks. myös 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Vakavien maksahaittojen riskin vuoksi Nizoral-tabletteja tulee käyttää vain, kun odotetut hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset riskit, ja ottaen huomioon muut saatavilla olevat tehokkaat sienilääkkeet. Maksan toiminta on tutkittava ennen hoidon aloittamista niin, että akuutit tai krooniset maksasairaudet saadaan suljetuksi pois. Lisäksi maksan toiminta on tutkittava riittävän usein ja säännöllisesti hoidon aikana sekä ensimmäisten mahdollisten maksatoksisuuteen viittaavien oireiden ilmaantuessa. Maksatoksisuus Suun kautta annetun ketokonatsolihoidon jälkeen on esiintynyt hyvin harvinaisina tapauksina vaikeita maksahaittoja, myös kuolemaan tai maksansiirtoon johtaneita tapauksia (ks. 4.8 Haittavaikutukset). Joillakin potilailla ei ollut mitään erityistä maksasairauteen viittaavaa riskitekijää. Tapauksia on raportoitu ensimmäisen hoitokuukauden aikana ja joitakin jo ensimmäisen hoitoviikon aikana. Kumulatiivisen hoitoannoksen käyttö on vaikeiden maksaoireiden riskitekijä. Kaikkien Nizoral-tabletteja saavien potilaiden maksan toimintaa on seurattava (ks. Maksan toiminnan seuranta.) Potilaita tulisi neuvoa kertomaan lääkärille mahdollisimman nopeasti kaikki hepatiittiin viittaavat merkit ja oireet, kuten ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu, epänormaali väsymys, keltaisuus, vatsakipu tai tumma virtsa. Näissä tapauksissa hoito on lopetettava välittömästi ja maksan toiminta on tutkittava. Maksan toiminnan seuranta Kaikkien Nizoral-tabletteja saavien potilaiden maksan toimintaa on seurattava. Maksan toiminta on tutkittava ennen hoidon aloittamista sekä riittävän usein ja säännöllisesti hoidon aikana akuutin ja kroonisen maksasairauden poissulkemiseksi (ks. 4.3 Vasta-aiheet). Maksan toiminta on tutkittava

3 myös heti, jos maksatoksisuuteen viittaavia oireita ilmaantuu. Jos tutkimusten tulokset viittaavat maksavaurioon, hoito on lopetettava välittömästi. Jos potilaan maksa-arvot ovat kohonneet tai jos potilaalla on esiintynyt maksatoksisuutta muiden lääkkeiden käytön yhteydessä, hoitoa ei saa aloittaa, elleivät odotetut hyödyt ole suuremmat kuin mahdollisen maksavaurion riski. Tällaisissa tapauksissa maksan entsyymiarvojen seuranta on välttämätöntä. Lisämunuaisen toiminnan seuranta Terveillä vapaaehtoisilla tehdyissä ACTH-stimulaatiokokeissa ketokonatsolin on osoitettu heikentävän lisämunuaisen kykyä erittää kortisolia, jos vuorokausiannos on ollut 400 mg tai enemmän. Tämän vuoksi lisämunuaisen toimintaa on syytä seurata potilailla, joilla sen toiminta on heikentynyt tai joilla se toimii vain välttävästi, joille on tehty jokin pitkittynyttä stressiä aiheuttava toimenpide (suuri leikkaus, tehohoito jne.), sekä pitkäaikaista ketokonatsolihoitoa saaneilla potilailla, joiden oireet viittaavat lisämunuaisen vajaatoimintaan. Mahalaukun vähäinen happamuus Imeytyminen on heikompaa, jos mahalaukun happamuus vähenee. Jos potilasta hoidetaan samanaikaisesti happoa neutraloivilla lääkkeillä (esim. alumiinihydroksidi), ne voidaan ottaa aikaisintaan kahden tunnin kuluttua Nizoral-tabletin ottamisesta. Aklorhydriapotilaiden, esim. eräiden AIDS-potilaiden ja mahalaukun eritystä estäviä lääkkeitä (esim. H 2 -antagonistit, protonipumpun estäjät) saavien potilaiden, olisi suotavaa ottaa Nizoral-tabletit kolajuoman kanssa. Mahdolliset yhteisvaikutukset Ketokonatsolilla saattaa olla kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia (ks. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset). Apuaineet Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasin puutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Ketokonatsolin imeytymiseen vaikuttavat lääkkeet Mahalaukun happamuutta vähentävät lääkkeet heikentävät ketokonatsolin imeytymistä (ks. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Ketokonatsolin metaboliaan vaikuttavat lääkkeet Ketokonatsoli metaboloituu pääasiassa sytokromi CYP3A4:n kautta. Entsyymejä indusoivien lääkeaineiden, kuten rifampisiinin, rifabutiinin, karbamatsepiinin, isoniatsidin, nevirapiinin ja fenytoiinin, käyttö pienentää merkittävästi ketokonatsolin hyötyosuutta. Ketokonatsolin ja entsyymien toimintaan voimakkaasti vaikuttavien lääkkeiden samanaikaista käyttöä ei suositella. Ritonaviiri lisää ketokonatsolin hyötyosuutta. Jos näitä lääkkeitä käytetään samanaikaisesti, ketokonatsoliannoksen pienentämistä voidaan harkita. Ketokonatsolin vaikutukset muiden lääkkeiden metaboliaan Ketokonatsoli voi estää joidenkin maksan P450-entsyymien avulla metaboloituvien lääkeaineiden hajoamista, erityisesti CYP3A-välitteistä lääkeainemetaboliaa. Tämä voi johtaa vaikutusajan

4 pidentymiseen, vaikutuksen voimistumiseen tai haittavaikutusten lisääntymiseen. Esimerkkejä tällaisista lääkeaineista ks. 4.3 Vasta-aiheet Lääkkeet, joita on käytettävä varoen suun kautta käytettävän ketokonatsolin kanssa, ja joiden pitoisuutta plasmassa, vaikutusta ja haittavaikutuksia tulee seurata. Annosta on pienennettävä tarvittaessa, jos niitä käytetään samanaikaisesti ketokonatsolin kanssa. Nämä seikat on huomioitava samanaikaista lääkitystä määrättäessä. Esimerkkejä: - suun kautta annettavat antikoagulantit - HIV-proteaasin estäjät, kuten indinaviiri ja sakinaviiri - tietyt antineoplastiset aineet, kuten vinka-alkaloidit, busulfaani, dosetaksoli, erlotinibi ja imatinibi - CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvat kalsiumkanavan salpaajat, kuten dihydropyridiinit ja mahdollisesti verapamiili - tietyt immunosuppressiiviset aineet: syklosporiini, takrolimuusi, sirolimuusi - tietyt CYP3A4-entsyymin välityksellä metaboloituvat HMG-CoA-reduktaasin estäjät, kuten atorvastatiini - tietyt glukokortikoidit, kuten budesonidi, flutikasoni, deksametasoni ja metyyliprednisoloni - digoksiini (P-glykoproteiinin eston kautta) - muita: alfentaniili, alpratsolaami, brotitsolaami, buspironi, silostatsoli, ebastiini, eletriptaani, fentanyyli, midatsolaami IV, ketiapiini, reboksetiini, repaglinidi, sildenafiili, solifenasiini, tolterodiini ja trimetreksaatti. Harvinaisena ketokonatsolin interaktiona on raportoitu samanaikaisen alkoholin käytön yhteydessä antabus-tyyppinen reaktio, johon on liittynyt punastumista, ihottumaa, ääreisosien turvotusta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet ovat hävinneet kokonaan muutamassa tunnissa. 4.6 Raskaus ja imetys Raskaus Nizoral-tablettien käytöstä raskauden aikana on vain rajoitetusti tietoa. Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymistoksisuutta (ks. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista riskiä ihmisille ei tunneta. Tämän vuoksi Nizoral-tabletteja ei saa käyttää raskauden aikana, elleivät äidin mahdolliset hyödyt ole suuremmat kuin sikiölle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Imetys Koska ketokonatsoli erittyy äidinmaitoon, ketokonatsolihoitoa saavat äidit eivät saa imettää. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Vaikutuksia ei ole havaittu. 4.8 Haittavaikutukset Nizoral-tablettien turvallisuutta arvioitiin 4735 tutkimuspotilaalla, jotka osallistuivat 92 kliiniseen tutkimukseen. Nizoral-tabletteja annettiin sieni-infektion hoitoon tai terveille vapaaehtoisille koehenkilöille. Näiden kliinisten tutkimusten yhdistettyjen turvallisuustietojen perusteella yleisimmin raportoituja (ilmaantuvuus 1 %) haittavaikutuksia olivat: pahoinvointi (2,5 %), päänsärky (2,4 %), ripuli (1,8 %), vatsakipu (1,2 %) ja maksan toiminnan poikkeavuudet (1,2 %). Seuraavassa taulukossa esitetään edellä mainitut haittavaikutukset sekä Nizoral-tablettien käytön

5 yhteydessä joko kliinisissä tutkimuksissa tai myyntiluvan saamisen jälkeisen käyttökokemuksen yhteydessä raportoidut haittavaikutukset. Esiintymistiheydet on esitetty seuraavan esitystavan mukaisesti: Hyvin yleinen ( 1/10), yleinen ( 1/100, < 1/10), melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100), harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Elinjärjestelmä Veri ja imukudos Yleinen ( 1/100, < 1/10) Melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100) Haittavaikutus Esiintymistiheys Harvinainen ( 1/10 000, < 1/1 000) Tuntematon Trombosytopenia Immuunijärjestelmä Umpieritys Gynekomastia Anafylaktoidinen reaktio Allergiset tilat, kuten: Anafylaktinen sokki Anafylaktiset reaktiot Angioneuroottinen edeema Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta Aineenvaihdunta ja ravitsemus Hermosto Päänsärky Ruokahaluttomuus Hyperlipidemia Ruokahalun lisääntyminen Huimaus Uneliaisuus Alkoholin sietokyvyttömyys Parestesiat Psyykkiset häiriöt Hermostuneisuus Unettomuus Silmät Valonarkuus Verisuonisto Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Ruoansulatuselimistö Maksa ja sappi Vatsakipu Ripuli Pahoinvointi Maksan toiminnan poikkeavuudet Ylävatsakipu Ummetus Suun kuivuminen Makuhäiriö Dyspepsia Ilmavaivat Oksentelu Ortostaattinen hypotensio Nenäverenvuoto Kielen värimuutos Hepatiitti Ikterus Korjaantuva kallonsisäisen paineen kohoaminen (esim. näköhermon nystyn turvotus, aukileen pullistuma vauvoilla) Vakava maksatoksisuus, kuten: Kolestaattinen hepatiitti Biopsialla varmistettu maksanekroosi Kirroosi Maksan toimintahäiriö, mukaan lukien tapaukset, jotka johtivat elinsiirtoon tai kuolemaan.

6 Iho ja ihonalainen kudos Luusto, lihakset ja sidekudos Sukupuolielimet ja rinnat Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Tutkimukset Kutina Ihottuma Urtikaria Lihassärky Kuukautishäiriöt Voimattomuus Vilunväreet Väsymys Huonovointisuus Kuume Alopesia Dermatiitti Punoitus Erythema multiforme Kserodermia Kuumat aallot Perifeerinen edeema Vähentynyt verihiutalemäärä Valoyliherkkyys Nivelkipu Erektiohäiriöt; siittiökato suositusannoksia 200 mg/vrk tai 400 mg/vrk suuremmilla annoksilla 4.9 Yliannostus Ketokonatsolille ei tunneta vasta-ainetta. Oireet: Suuria Nizoral-annoksia ottaneilla potilailla raportoiduista haittavaikutuksista on saatu tietoja kuudesta kliinisestä tutkimuksesta yhteensä 459 potilaasta, joille Nizoralia annettiin vuorokausiannoksina 1200 mg joko tabletteina tai oraalisuspensiona. Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat pahoinvointi (27,2 %), väsymys (uneliaisuus ja letargia mukaan lukien) (14,2 %), oksentelu (12,6 %), maha-suolikanavan kipu (epämiellyttävä tunne vatsassa, ruoansulatuselimistön häiriöt, epämiellyttävä tunne mahassa mukaan lukien) (12,0 %), ruokahaluttomuus (laihtuminen, ruokahalun heikkeneminen mukaan lukien) (7,4 %), punastelu (liikahikoilu mukaan lukien) (6,3 %), turvotus (5,7 %), gynekomastia (4,8 %), ihottuma (ekseema, purppura, dermatiitti mukaan lukien) (3,3 %), ripuli (2,2 %), päänsärky (2,0 %), makuhäiriö (1,3 %) ja alopesia (1,1 %). Hoito: Tahattoman akuutin yliannostuksen hoito on oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Jos lääkkeen ottamisesta on kulunut vähemmän kuin tunti, voidaan antaa lääkehiiltä. Mahahuuhtelu voidaan tehdä tarpeen mukaan. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset sienilääkkeet, imidatsolijohdokset ATC-koodi: J02AB02 Ketokonatsoli on synteettinen imidatsolidioksolaanijohdannainen, jolla on fungistaattista tai fungisidista vaikutusta dermatofyytteihin ja hiivasieniin (Candida, Malassezia, Torulopsis, Cryptococcus), dimorfisiin sieniin ja eumysiitteihin. Vähemmän herkkiä ketokonatsolin vaikutukselle ovat Aspergillus-lajit, Sporothrix schenckii, eräät Demantiaceae- ja Mucor-lajien sienet sekä muut leväsienet Entomophtholares-sientä lukuunottamatta.

7 Ketokonatsoli estää ergosterolin biosynteesiä sienissä ja muuttaa muiden solukalvon lipidien rakennetta. Joistakin kliinisistä farmakokinetiikkaa ja -dynamiikkaa sekä yhteisvaikutuksia selvittäneistä tutkimuksista saadut tiedot viittaavat siihen, että QT-aika voi pidentyä hieman, kun ketokonatsolia käytetään suun kautta 200 mg kahdesti vuorokaudessa 3-7 vuorokauden ajan: suurin pidentyminen oli keskimäärin noin 6-12 millisekuntia ketokonatsolin huippupitoisuuden aikana, noin 1-4 tuntia ketokonatsolin ottamisen jälkeen. Tätä pientä QT-ajan pidentymistä ei kuitenkaan pidetä kliinisesti merkittävänä. Terapeuttisella 200 mg:n vuorokausiannoksella on havaittu ohimenevää plasman testosteronipitoisuuden vähenemistä. Testosteronipitoisuudet ovat palautuneet normaaleiksi 24 tunnin kuluessa ketokonatsolin annosta. Pitkäaikaishoidossa 200 mg:n vuorokausiannoksella ei ole havaittu merkitseviä eroja ketokonatsolia saavien ja verrokkien plasman testosteronipitoisuuksissa. Ketokonatsolin on osoitettu vähentävän kortisolin vastetta adrenokortikotrooppisen hormonin stimulaatioon terveillä vapaaehtoisilla potilailla, kun annos oli 400 mg tai enemmän (ks. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Ketokonatsoli on heikko kaksiemäksinen aine, joka liukenee ja imeytyy vain happamassa ympäristössä. Noin 3,5 µg/ml:n keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1-2 tunnin kuluessa suun kautta aterian yhteydessä otetun 200 mg ketokonatsoliannoksen jälkeen. Jakautuminen Ketokonatsoli sitoutuu in vitro 99-prosenttisesti plasman proteiineihin, lähinnä albumiiniin. Ketokonatsoli jakautuu laajasti kudoksiin, mutta vain vähäinen osa pääsee aivoselkäydinnesteeseen. Metabolia Ketokonatsoli imeytyy ruoansulatuskanavasta, jonka jälkeen siitä muodostuu useita inaktiiveja metaboliitteja. Pääasiallisesti ketokonatsoli metaboloituu imidatsoli- ja piperatsiinirenkaiden oksidaation ja hajoamisen kautta maksan mikrosomaalisten entsyymeiden vaikutuksesta. Lisäksi esiintyy oksidatiivista O-dealkylaatiota ja aromaattista hydroksylaatiota. Ketokonatsolin ei ole osoitettu indusoineen omaa metaboliaansa. Eliminaatio Eliminaatio plasmasta on kaksivaiheinen, puoliintumisaika ensimmäisten 10 tunnin aikana on 2 tuntia ja sen jälkeen 8 tuntia. Noin 13 % annoksesta, josta 2-4 % on muuttumatonta lääkeainetta, erittyy virtsaan. Pääosa erittyy sapen mukana suolikanavaan. Erityispotilasryhmät Ketokonatsolin farmakokinetiikassa ei ollut merkittävää eroa maksan tai munuaisten vajaatoimintapotilaiden tai terveiden koehenkilöiden välillä. Ks. 4.3 Vasta-aiheet ja 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Ketokonatsolia on tutkittu tavanomaisin ei-kliinisin turvallisuustutkimuksin. Koirilla tehdyssä 12 kuukautta kestäneessä tutkimuksessa toistuvilla annoksilla havaittiin maksatoksisia vaikutuksia. Munuaisissa, lisämunuaisissa ja munasarjoissa havaittiin rotilla lieviä

8 patologisia muutoksia 18 kuukautta kestäneessä toistetuilla annoksilla toteutetussa tutkimuksessa. Lisäksi naarasrotilla havaittiin luiden haurastumista. Pienin annos, jolla haittavaikutuksia ei esiintynyt (No Observed Adverse Effect Level, NOAEL), oli kummassakin tutkimuksessa 10 mg/kg/vrk. Lisääntymistoksisuutta selvittäneissä tutkimuksissa ketokonatsoli heikensi naarasrotan hedelmällisyyttä ja lisäksi havaittiin sikiötoksisuutta ja teratogeenisiä vaikutuksia poikasissa (oligodaktyliaa ja syndaktyliaa), kun annos oli hyvin suuri ja emolle toksinen (80 mg/kg/vrk tai enemmän). Annoksella 40 mg/kg rotilla ja kaniineilla ei havaittu sikiötoksisuutta, teratogeenisuutta eikä vaikutuksia hedelmällisyyteen. Hiirillä ei havaittu teratogeenisiä vaikutuksia millään tutkitulla annoksella (160 mg/kg saakka). Ketokonatsoli ei ole karsinogeeninen eikä genotoksinen. Elektrofysiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ketokonatsoli estää oikaisevan kaliumvirtauksen nopeaa osaa sydänlihassoluissa, pidentää aktiopotentiaalin kestoa, ja saattaa pidentää QT-aikaa. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Laktoosimonohydraatti Maissitärkkelys Povidoni Mikrokiteinen selluloosa Kolloidinen vedetön piidioksidi Magnesiumstearaatti 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen 6.3 Kestoaika 3 vuotta 6.4 Säilytys Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle. Säilytä alle 30 C. 6.5 Pakkaustyypit ja pakkauskoot 10 ja 30 tablettia: PVC/LDPE/PVDC /alumiini-läpipainopakkaus 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Janssen-Cilag Oy Vaisalantie Espoo

9 8. MYYNTILUVAN NUMERO MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ / TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ