VALMISTEYHTEENVETO. Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 50 mg bikalutamidia.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Bicalutamid Sandoz 50 mg tabletti, kalvopäällysteinen 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 50 mg bikalutamidia. Apuaine, joiden vaikutus tunnetaan: laktoosimonohydraatti 60,15 mg. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Kalvopäällysteinen tabletti Valkoinen, pyöreä kalvopäällysteinen tabletti Ø 7 mm. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Yhdistelmähoito Bicalutamid Sandoz 50 mg tableteilla: Pitkälle edenneen eturauhassyövän hoito yhdessä LHRH-analogihoidon tai kirurgisen kastraation kanssa. Monoterapia (3 kpl Bicalutamid Sandoz 50 mg tabletteja eli 150 mg bikalutamidia): Bicalutamid Sandoz 150 mg on tarkoitettu käytettäväksi joko monoterapiana tai eturauhasen poistoleikkauksen tai sädehoidon liitännäishoitona potilailla, joilla on paikallisesti levinnyt eturauhassyöpä ja suuri sairauden etenemisen riski (ks. kohta 5.1). 4.2 Annostus ja antotapa Yhdistelmähoito Bicalutamid Sandoz 50 mg tableteilla: Aikuiset miehet ja iäkkäät potilaat: yksi tabletti (50 mg) kerran vuorokaudessa ruuan kanssa tai ilman ruokaa. Bikalutamidihoito voidaan aloittaa joko 3 päivää ennen LHRH-analogihoidon aloittamista tai samanaikaisesti sen kanssa tai samaan aikaan kirurgisen kastraation kanssa. Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta: annoksen muuttaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintapotilaille. Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta: annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on lievä maksan vajaatoiminta. Valmiste voi kumuloitua tavallista suuremmassa määrin elimistöön, jos potilaalla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.4).

2 Monoterapia (3 kpl Bicalutamid Sandoz 50 mg tabletteja eli 150 mg bikalutamidia): Aikuiset miehet ja iäkkäät potilaat: kolme tablettia (150 mg) kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman ruokaa. 150 mg bikalutamidiannosten käyttöä tulee jatkaa tauotta vähintään 2 vuoden ajan tai kunnes tauti etenee. Potilaat, joilla on unuaisten vajaatoiminta: annoksen muuttaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintapotilailla. Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta: annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on lievä maksan vajaatoiminta. Valmiste voi kumuloitua tavallista suuremmassa määrin elimistöön, jos potilaalla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.4). 4.3 Vasta-aiheet Bikalutamidi on vasta-aiheinen naisilla ja lapsilla (ks. kohta 4.6). Bikalutamidia ei saa antaa potilaille, joilla on ollut yliherkkyysreaktio vaikuttavan aineen tai tuotteen jonkin kohdassa 6.1 luetellun apuaineen käytön yhteydessä. Terfenadiinin, astemitsolin tai sisapridin käyttö samanaikaisesti bikalutamidin kanssa on vasta-aiheista (ks. kohta 4.5). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Hoito tulee aloittaa erikoislääkärin valvonnassa. Bikalutamidi metaboloituu suuressa määrin maksassa. Tutkimustiedot viittaavat siihen, että sen eliminaatio voi hidastua, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta. Tällöin lääke voi kumuloitua tavallista suuremmassa määrin elimistöön. Tästä syystä bikalutamidin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta. Säännöllisiä maksan toimintakokeita on harkittava, sillä valmiste saattaa vaikuttaa maksan toimintaan. Valtaosa muutoksista tapahtuu todennäköisesti bikalutamidihoidon ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Vaikeita maksatoiminnan muutoksia ja maksan vajaatoimintaa on havaittu harvoin bikalutamidihoidon yhteydessä, ja myös kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu (ks. kohta 4.8). Bikalutamidihoito tulee lopettaa, jos muutokset ovat vaikeita. Bikalutamidin on osoitettu estävän CYP3A4:n toimintaa, joten varovaisuutta on noudatettava, jos potilas käyttää samanaikaisesti pääasiassa CYP3A4:n välityksellä metaboloituvia lääkkeitä (ks. kohta 4.5). Androgeenideprivaatiohoito voi pidentää QT-aikaa. Potilailla, joilla on todettu QT-ajan pidentyminen tai sen riskitekijöitä, sekä potilailla jotka saavat samanaikaisesti QT-aikaa mahdollisesti pidentäviä lääkkeitä (katso kohta 4.5), lääkärien pitäisi arvioida hyöty-haittasuhde ottaen huomioon kääntyvien kärkien takykardian mahdollisuus ennen kuin Bicalutamid Sandoz -hoito aloitetaan. Yhdistelmähoito Bicalutamid Sandoz 50 mg tableteilla: LHRH-agonisteja saaneilla miehillä on havaittu glukoosinsiedon heikkenemistä. Tämä voi ilmetä diabeteksen puhkeamisena tai aiemmin todetun diabeteksen hoitotasapainon huononemisena. Veren

3 glukoosiarvojen seurantaa tulee harkita, jos potilas käyttää bikalutamidia yhdessä LHRH-agonistien kanssa. Monoterapia (3 kpl Bicalutamid Sandoz 50 mg tabletteja eli 150 mg bikalutamidia): Bikalutamidihoidon lopettamista tulee harkita, jos potilaan taudin on objektiivisesti todettu edenneen ja PSA-arvo on koholla. Valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkevalmistetta. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Bikalutamidin ja LHRH-analogien välillä ei ole havaittu mitään farmakodynaamisia tai farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. In vitro tutkimukset ovat osoittaneet, että R-bikalutamidi estää CYP3A4:n toimintaa ja vähemmässä määrin myös CYP2C9:n, CYP2C19:n ja CYP2D6:n toimintaa. Bikalutamidilla ei todettu olevan yhteisvaikutuspotentiaalia muiden lääkkeiden kanssa kliinisissä tutkimuksissa, joissa antipyriiniä käytettiin sytokromi P450:n toiminnan merkkiaineena. Keskimääräinen midatsolaamialtistus (AUC) suureni kuitenkin jopa 80 %, kun potilaat käyttivät midatsolaamia samanaikaisesti bikalutamidin kanssa 28 vuorokauden ajan. Tällainen muutos voi olla merkitsevä, jos lääkkeen terapeuttinen indeksi on kapea. Terfenadiinin, astemitsolin ja sisapridin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta 4.3), ja bikalutamidin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilas käyttää samanaikaisesti esimerkiksi siklosporiinia tai kalsiuminestäjiä. Näiden lääkkeiden annostusta on ehkä pienennettävä, etenkin, jos lääkkeen vaikutuksen todetaan voimistuvan tai potilaalla ilmenee haittavaikutuksia. Siklosporiinia käytettäessä on suositeltavaa, että lääkkeen pitoisuutta plasmassa ja potilaan kliinistä tilaa seurataan tarkoin bikalutamidihoidon aloittamisen tai lopettamisen yhteydessä. Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalle määrätään bikalutamidia samanaikaisesti lääkeaineiden oksidaatiota estävien lääkkeiden kanssa (esim. simetidiini ja ketokonatsoli). Tämä saattaa teoriassa suurentaa bikalutamidin pitoisuutta plasmassa, mikä saattaa teoriassa lisätä haittavaikutuksia. In vitro tutkimukset ovat osoittaneet, että bikalutamidi saattaa syrjäyttää varfariinia (kumariiniantikoagulantti) sen sitoutumiskohdista. Tästä syystä on suositeltavaa, että protrombiiniaikaa seurataan tarkoin, jos kumariiniantikoagulantteja entuudestaan käyttävä potilas aloittaa bikalutamidihoidon. Koska androgeenideprivaatiohoito voi pidentää QT-aikaa, Bicalutamid Sandoz -valmisteen samanaikaista käyttöä lääkkeiden kanssa, jotka pidentävät QT-aikaa tai voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien takykardiaa, kuten luokan IA (esim. kinidiini, disopyramidi) tai luokan III (esim. amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi) rytmihäiriölääkkeet, metadoni, moksifloksasiini, antipsykootit, jne., pitäisi tarkoin arvioida (katso kohta 4.4). 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Bikalutamidin käyttö naisilla on vasta-aiheista, eikä sitä saa antaa raskaana oleville eikä imettäville naisille.

4 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Bikalutamidi ei todennäköisesti vaikuta potilaiden ajokykyyn eikä kykyyn käyttää koneita. On kuitenkin huomioitava, että satunnaista huimausta tai uneliaisuutta saattaa esiintyä. Jos potilaalle tapahtuu näin, hänen tulee noudattaa varovaisuutta. 4.8 Haittavaikutukset Tässä kohdassa haittavaikutukset luokitellaan seuraavasti: Hyvin yleiset ( 1/10); yleiset ( 1/100, < 1/10); melko harvinaiset ( 1/1 000, 1/100); harvinaiset ( 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinaiset ( 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Elinjärjestelmä Yleisyys 150 mg bikalutamidia (monoterapia) 50 mg bikalutamidia (+ LHRH-analogi) Veri ja imukudos Hyvin yleiset Anemia Yleiset Anemia Immuunijärjestelmä Melko harvinaiset Yliherkkyys, angioödeema ja Yliherkkyys, angioödeema ja Aineenvaihdunta ja ravitsemus nokkosihottuma nokkosihottuma Yleiset Ruokahaluttomuus Ruokahaluttomuus Psyykkiset häiriöt Yleiset Libidon heikkeneminen, masentuneisuus Libidon heikkeneminen, masentuneisuus Hermosto Hyvin yleiset Huimaus Yleiset Huimaus, uneliaisuus Uneliaisuus Sydän Yleiset Sydäninfarkti tapauksia on raportoitu) 1, sydämen vajaatoiminta 1 Tuntematon QT-ajan pidentyminen (katso kohdat 4.4 ja 4.5) Verisuonisto Hyvin yleiset Kuumat aallot Yleiset Kuumat aallot Hengityselimet, Melko rintakehä ja välikarsina harvinaiset QT-ajan pidentyminen (katso kohdat 4.4 ja 4.5) Interstitiaalinen keuhkosairaus 2 tapauksia on raportoitu) Interstitiaalinen keuhkosairaus 2 tapauksia on raportoitu) Ruoansulatuselimistö Hyvin yleiset Vatsakipu, ummetus, Yleiset Vatsakipu, ummetus, dyspepsia, ilmavaivat, pahoinvointi Maksa ja sappi Yleiset Hepatotoksisuus, ikterus, kohonneet transaminaasiarvot 3 Harvinaiset Maksan vajaatoiminta 4 tapauksia on raportoitu) pahoinvointi Dyspepsia, ilmavaivat Hepatotoksisuus, ikterus, kohonneet transaminaasiarvot 3 Maksan vajaatoiminta 4 tapauksia on raportoitu)

5 Elinjärjestelmä Yleisyys 150 mg bikalutamidia (monoterapia) Iho ja ihonalainen kudos Hyvin yleiset Ihottuma Yleiset Hiustenlähtö, hirsutismi / karvoituksen uusiutuminen, ihon kuivuus 5, kutina 50 mg bikalutamidia (+ LHRH-analogi) Hiustenlähtö, hirsutismi / karvoituksen uusiutuminen, ihon kuivuus 5, kutina, ihottuma Munuaiset ja virtsatiet Hyvin yleiset Hematuria Yleiset Hematuria Sukupuolielimet ja rinnat Hyvin yleiset Gynekomastia ja rintojen arkuus 6 Yleiset Erektiohäiriö Erektiohäiriö Yleisoireet ja Hyvin yleiset Astenia Astenia, turvotus antopaikassa todettavat Yleiset Rintakipu, turvotus Rintakipu haitat Gynekomastia ja rintojen arkuus 7 Tutkimukset Yleiset Painonnousu Painonnousu 1 Havaittu eturauhassyövän hoitoon käytettävien LHRH-agonistien ja antiandrogeenien farmakoepidemiologisessa tutkimuksessa. Riski näytti olevan suurempi, kun 50 mg bikalutamidia käytettiin yhdessä LHRH-agonistien kanssa, mutta riskin kasvu ei ollut ilmeistä, kun 150 mg bikalutamidia käytettiin monoterapiana eturauhassyövän hoidossa. 2 Ilmoitettu haittavaikutuksena markkinoilletulon jälkeisten tietojen läpikäynnin jälkeen. Esiintymistiheys on määritetty 150 mg:n EPC-tutkimuksen satunnaistetun hoitojakson interstitiellin keuhkosairauden esiintyvyyden perusteella 3 Maksatoiminnan muutokset ovat harvoin vaikeita. Ne ovat usein ohimeneviä ja häviävät tai lievittyvät, kun hoitoa jatketaan tai se lopetetaan (ks. kohta 4.4). 4 Ilmoitettu haittavaikutuksena markkinoilletulon jälkeisten tietojen läpikäynnin jälkeen. Esiintymistiheys on määritetty 150 mg:n EPC-tutkimuksen avoimen vaiheen bikalutamidihaaran potilaiden maksan vajaatoiminnan esiintyvyyden perusteella. 5 EPC-tutkimuksissa käytetyn koodaustavan vuoksi haittavaikutus ihon kuivuus koodattiin COSTART-termillä ihottuma. Erillistä esiintyvyyttä ei sen vuoksi voida määrittää 150 mg:n bikalutamidiannokselle, vaan oletetaan, että esiintyvyys on sama kuin 50 mg:n annoksella. 6 Valtaosalla 150 mg bikalutamidiannoksia monoterapiana käyttävistä potilaista esiintyy gynekomastiaa ja/tai rintojen kipua. Tutkimuksissa näitä oireita pidettiin vaikeina enintään 5 prosentilla potilaista. Gynekomastia ei välttämättä lievity spontaanisti hoidon päätyttyä etenkään, jos hoito on ollut pitkäkestoista. 7 Saattaa vähentyä, jos potilaalle tehdään samanaikaisesti myös kastraatio. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 FI Fimea

6 4.9 Yliannostus Yliannostuksesta ei ole kokemusta ihmisellä. Spesifistä vastalääkettä ei ole. Hoidon tulee olla oireenmukaista. Dialyysistä ei välttämättä ole hyötyä, sillä bikalutamidi sitoutuu suuressa määrin proteiineihin eikä erity muuttumattomana virtsaan. Yleiset tukitoimet (mm. elintoimintojen tarkka seuranta) ovat aiheellisia. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Hormoniantagonistit ja vastaavat valmisteet, antiandrogeenit, ATCkoodi: L02BB03 Vaikutusmekanismi Bikalutamidi on ei-steroidinen antiandrogeeni, jolla ei ole muuta endokriinista vaikutusta. Se sitoutuu androgeenireseptoreihin aktivoimatta geeniekspressiota ja estää näin androgeeniärsykkeen syntymisen. Tämä estovaikutus johtaa eturauhaskasvaimen pienenemiseen tai häviämiseen. Kliinisesti bikalutamidihoidon lopettaminen saattaa aiheuttaa joillekin potilaille antiandrogeenien vieroitusoireyhtymää. Bikalutamidi on rasemaatti, jonka antiandrogeeninen vaikutus johtuu lähes yksinomaan R- enantiomeerista. Kliininen teho ja turvallisuus Bikalutamidi 150 mg -valmistetta tutkittiin sellaisten potilaiden hoidossa, joilla oli paikallinen (T1-T2, N0 tai NX, M0) tai paikallisesti levinnyt (T3-T4, N, M0; T1-T2, N+, M0) eimetastasoitunut eturauhassyöpä kolmen plasebokontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen yhdistetyssä analyysissa. Tutkimuksiin osallistui kaiken kaikkiaan potilasta, joille bikalutamidia annosteltiin ensivaiheen hormonaalisena hoitona tai eturauhasen poistoleikkauksen tai sädehoidon liitännäishoitona (ensisijaisesti ulkoinen sädehoito). Kun seuranta oli kestänyt keskimäärin 7,4 vuotta, sairaus oli objektiivisesti katsottuna lähtenyt etenemään 27,4 %:lla bikalutamidia ja 30,7 %:lla plaseboa käyttäneellä potilaalla. Objektiivinen sairauden etenemisen riskin aleneminen havaittiin useimmissa potilasryhmissä, mutta se oli selkein potilailla, joilla oli suurin sairauden etenemisen riski. Sen vuoksi lääkärit saattavat päätyä ratkaisuun, että optimaalinen hoitostrategia potilailla, joilla on pieni sairauden etenemisen riski - erityisesti koskien eturauhasen poistoleikkauksen jälkeisestä liitännäishoitoa - saattaa olla hormonaalisen hoidon lykkääminen siihen asti, kunnes potilaalle ilmaantuu merkkejä sairauden etenemisestä. Yleiseen eloonjäämiseen liittyviä eroja ei havaittu keskimäärin 7,4 vuoden seurannan kohdalla, kuolleisuus oli 22,9 % (riskisuhde [HR] = 0,99; 95 % luottamusväli [CI] 0, ). Tietyt suuntaukset olivat kuitenkin ilmeisiä alustavissa alaryhmäanalyyseissa. Seuraaviin taulukoihin on koottu sairauden etenemisvapaata ja yleistä eloonjäämistä koskevat tiedot potilaista, joilla oli paikallisesti levinnyt sairaus: Taulukko 1 Sairaudesta vapaa eloonjääminen paikallisesti levinneessä eturauhassyövässä (hoitojen mukaiset alaryhmät)

7 Analysoidut potilaat Tapahtumat (%) bikalutamidiryhmässä Tapahtumat (%) placeboryhmässä HR (95 % CI) Aktiivinen seuranta 193/335 (57,6) 222/322 (68,9) 0,60 (0,49 0,73) Sädehoito 66/161 (41,0) 86/144 (59,7) 0,56 (0,40 0,78) Eturauhasen poistoleikkaus 179/870 (20,6) 213/849 (25,1) 0,75 (0,61 0,91) Taulukko 2. Yleinen eloonjääminen paikallisesti levinneessä eturauhassyövässä (hoitojen mukaiset alaryhmät) Analyysipopulaatio Kuolemat (%) bikalutamidiryhmässä Kuolemat (%) placeboryhmässä HR (95 % Cl) Aktiivinen seuranta 164/335 (49,0) 183/322 (56,8) 0,81 (0,66 1,01) Sädehoito 49/161 (30,4) 61/144 (42,4) 0,65 (0,44 0,95) Eturauhasen poistoleikkaus 137/870 (15,7) 122/849 (14,4) 1,09 (0,85 1,39) Potilailla, joilla oli paikallinen sairaus ja jotka käyttivät bikalutamidi-monoterapiaa, ei havaittu merkitsevää eroa sairauden etenemisvapaassa eloonjäämisessä. Em. potilailla havaittiin myös eloonjäämisen vähenemiseen viittaava suuntaus plaseboryhmän potilaisiin verrattuna (HR=1,16; 95 % CI 0,99 1,37). Tämän vuoksi bikalutamidin hyöty-riski-profiilia ei tällä potilasryhmällä voida pitää suotuisana 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Bikalutamidi imeytyy tehokkaasti suun kautta annettuna. Ruuan ei tiedetä vaikuttavan millään kliinisesti merkitsevällä tavalla sen hyötyosuuteen. Jakautuminen S-enantiomeeri eliminoituu nopeammin kuin R-enantiomeeri, jonka eliminaation puoliintumisaika plasmassa on noin 1 viikko. Kun bikalutamidia otetaan päivittäin, R-enantiomeeri kumuloituu pitkän puoliintumisaikansa vuoksi noin 10-kertaisessa määrin plasmaan. Kun potilas ottaa päivittäin 50 mg bikalutamidia, R-enantiomeerin vakaan tilan pitoisuus plasmassa on noin 9 mikrog/ml. Vakaassa tilassa 99 % verenkierrossa olevista enantiomeereistä on aktiivisempaa R- enantiomeeriä. Ikä, munuaisten vajaatoiminta tai lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta eivät vaikuta R- enantiomeerin farmakokinetiikkaan. Joidenkin tietojen mukaan R-enantiomeeri eliminoituu tavallista hitaammin plasmasta potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta. Biotransformaatio ja eliminaatio Bikalutamidi sitoutuu suuressa määrin proteiineihin (rasemaatti 96 %, R-bikalutamidi 99,6 %) ja metaboloituu suuressa määrin (oksidaation ja glukuronidaation kautta). Metaboliitit eliminoituvat suurin piirtein samassa määrin sekä munuaisten että sapen kautta. Sappeen erittymisen jälkeen glukuronidit hydrolysoituvat. Virtsaan erittyy hyvin pieniä määriä muuttumatonta bikalutamidia.

8 Eräässä kliinisessä tutkimuksessa bikalutamidihoitoa 150 mg annoksina saaneiden miesten siemennesteen keskimääräinen (R)-bikalutamidipitoisuus oli 4,9 mikrog/ml. Naispuolisen kumppanin yhdynnässä mahdollisesti saama bikalutamidimäärä on hyvin pieni, noin 0,3 mikrog/kg. Määrä alittaa pienimmät pitoisuudet, jotka aikaansaivat muutoksia laboratorioeläinten poikasissa. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Bikalutamidi on voimakas antiandrogeeni ja mixed function -oksidaasientsyymin indusori eläimillä. Eläimillä havaittavat kohde-elinten muutokset, myös kasvaininduktio, ovat yhteydessä näihin vaikutuksiin. Prekliinisten tutkimusten tulosten ei katsota olevan relevantteja pitkälle edennyttä eturauhassyöpää sairastavien potilaiden hoidon kannalta. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tabletin ydin: Laktoosimonohydraatti Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A) Povidoni (E1201) Maissitärkkelys Magnesiumstearaatti (E572) Tabletin päällyste: Metyyliselluloosa Titaanidioksidi (E171) Triasetiini (E1518) 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta 6.4 Säilytys Säilytä alle 25 C. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko PVC/Aclar//Al-läpipainopakkaukset: 20, 28, 30, 50, 56, 60, 84, 90, 98 tai 100 kalvopäällysteistä tablettia. PVC/Aclar//Al yksittäispakatut läpipainopakkaukset: 50 tai 100 kalvopäällysteistä tablettia. Läpipainopakkaukset on pakattu pahvirasioihin. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

9 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Sandoz A/S Edvard Thomsens Vej 14 DK-2300 Kööpenhamina S Tanska 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ