Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere Arja Konttila, PsT Kriminaalihuollon tukisäätiö (Krits)

Transkriptio

1 Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere Arja Konttila, PsT Kriminaalihuollon tukisäätiö (Krits)

2 Kaurala, M. (2012) Restoratiivisen oikeuden kehittäminen vakavissa rikoksissa erityisesti vankilakontekstissa. Kriminaalihuollon tukisäätiön raportteja 1/2012.

3 Vakavissa rikoksissa sovittelu on psykososiaalinen traumanpurkuprosessi, jossa tapahtunutta voidaan käsitellä turvallisissa olosuhteissa puolueettoman koulutetun sovittelijan välityksellä. Se on dialoginen oppimisen ja tunteiden käsittelyn prosessi, joka voi auttaa rikoksen aiheuttamien traumojen purkamisessa. Vakavilla rikoksilla tarkoitetaan yleensä tappoa, murhaa, törkeää pahoinpitelyä, raiskausta ja aseellista ryöstöä.

4 Sovittelu ei yleensä vaikuta tuomioon, koska se tapahtuu vuosien kuluttua rikoksesta. Sovittelun prosessi voi olla pitkä, jopa 9 kk, ja sen aikana sovittelija saattaa tavata osapuolia useita kertoja erikseen ennen mahdollista yhteistä tapaamista. Kumpikin osapuoli voi keskeyttää prosessin

5 Laki rikosasiain ja eräiden riita-asioiden sovittelusta voimaan Sovittelun piirissä on ollut omaisuus-, vahingontekoja pahoinpitelyrikoksia sekä pienehköjä riita-asioita Vuonna 2006 sovittelussa oli 3749 tapausta, 2007 yli ja 2010 jo yli tapausta. Suomen vankiloissa ei ole toteutettu sovittelutoimintaa

6 Teon traumatisoivat vaikutukset voivat olla huomattavasti vaikeampia kuin lievemmissä rikoksissa. Sovitteluprosessi lieventää rikoksen ja sen seurausten vaikutuksia kummallekin osapuolelle ja laittaa tekijän vastuuseen suoraan uhrille; Tutkimusten mukaan uhrin kohtaamisella merkittävä vaikutus vangin asenteiden ja käyttäytymisen muuttumiseen ja vastuun ottamiseen teoistaan (Van Ness 2011) ; vaikutukset uusintarikollisuusriskin vähenemiseen Prosessi tarjoaa uhreille turvallisen mahdollisuuden traumanpurkuun.

7 Restoratiivinen oikeus on olennaisen tärkeä yhteiskunnassa, koska se ei keskity vain itse tekoon, vaan kaikkeen siihen, mitä tapahtui, mikä oli vuorovaikutus ja mikä saattoi aiheuttaa teon Tekijän on tärkeä saada kertoa, mitä tapahtui ja miksi, ja uhrin on tärkeä kuulla se.

8 Uhreilla mahdollisuus saada vastauksia moniin rikoksiin liittyviin kysymyksiinsä: - Yksityiskohdat rikoksenteon yhteydessä - Miksi rikos tapahtui? - Joskus uhrit haluavat kertoa, miten teko on vaikuttanut heidän elämäänsä (mm. ilmaista tunteitaan), tai saada tietoa tekijöiden olosuhteista vankilassa - Rahallinen korvaus harvoin keskeisin aihe

9 Rikoksentekijä haluaa mahdoll. selittää tekoaan Usein tekijät haluavat pyytää anteeksi uhreilta aiheuttamaansa vahinkoa. Joskus tekijät haluaisivat hyvittää tekoaan uhreille jollakin tavalla. Tekijä ja uhri, jotka tuntevat toisensa tai ovat sukua keskenään, haluavat palauttaaa keskinäiset yhteyden. Joskus he haluavat sopia käytännön asioista.

10 Menetelmä on uhria kunnioittava ja tarjoaa valinnanmahdollisuuksia Rikoksentekijät kohdataan kunnioittavasti Kaikkien osapuolten vapaaehtoisuus Perheenjäsenten ja muiden tukihenkilöiden osallistuminen mahdollista, mikäli se sopii uhrille ja tekijälle Osapuolten valmistelu

11 Muunneltavuus osapuolten erityistarpeet huomioiden Vältetään kaavamaista toimintaa; istunnot voivat vaihdella pienistä laajoihin ryhmäistuntoihin

12 Monissa rikoksissa sovittelu ennen oikeudenkäyntiä tai heti oikeudenkäynnin jälkeen on liian aikaista, koska traumat ovat tuoreita ja rikoksen aiheuttamat tunteet niin voimakkaita ettei asioita ole mahdollista vielä käsitellä. Uhrit voivat pelätä sovittelun vaikuttavan tuomioon. Sovittelua on tärkeä tarjota rikosprosessin kaikissa vaiheissa.

13 Syksyllä 2011 Kritsin tekemän selvityksen mukaan restoratiiviseen oikeuteen pohjaavia sovittelun ohjelmia käytetään paljon vankiloissa eri puolilla maailmaa - esimerkiksi Kanadassa, USA:ssa, Belgiassa ja Sloveniassa. Ohjelmissa on keskeistä kuntouttavat tavoitteet sekä rikosten tekijöiden ja uhrien tai uhrien omaisten kohtaaminen. Ohjelmissa voidaan sovitella myös vankien ja heidän perheidensä, vankien keskinäisten tai vangin ja vankilan henkilökunnan välisiä ristiriitoja.

14 Ryhmiin osallistuminen voi madaltaa kynnystä aloittaa uhrin ja rikoksentekijän välinen sovitteluprosessi Ryhmissä 1) annetaan tietoa sovittelun mahdollisuuksista, 2) herätetään uhritietoisuutta ja empatiaa, 3) valmistellaan vankeja uhrien tapaamiseen Ryhmiin voi osallistua yksi tai useampi uhri

15 Alkoi v 1998 ja kolmen vuoden kokeilun jälkeen ( toimintatutkimus 6 vankilassa) toiminta laajeni kaikkiin maan vankiloihin Rikoksentekijän ja uhrin välinen sovittelu on mahdollista kaikille vangeille Sovittelun toteuttaa vankilan ulkopuolinen organisaatio Suggnome, mutta sovittelut tapahtuvat useimmiten vankilassa

16 Belgian jokaisessa vankilassa on sivutoiminen koordinaattori, jonka tehtävänä on restoratiivisten käytäntöjen edistäminen vankilassa ja yhteydenpito vankilan ulkopuolelle. I vaiheessa koordinaattorit informoivat vankilan henkilökuntaa ja vankeja restoratiivisesta oikeudesta. Alussa paljon vastustusta, koska uusi toimintatapa koettiin uhkaavana. Informointia tehdään edelleen, koska työhön tarvitaan vankilassa toimivien tuki.

17 II vaiheessa vankiloihin kehitettiin erilaisia ryhmätoimintoja henkilökunnalle ja vangeille sekä perustettiin rahastoja, joiden kautta vankien ansaitsemia tuloja voitiin välittää uhreille. Keskeinen yhteistyökumppani oli Suggnome. v jälkeen koordinaattorit poistettiin säästösyistä ja tilalle otettiin sivutoimiset koordinaattorit jokaiseen vankilaan.

18 V Belgiassa tuli 630 pyyntöä vakavien rikosten sovitteluun, 343 sovitteluprosessia käytiin ja niissä tapahtui 84 uhrin ja rikoksentekijän kohtaamista. Sovittelussa oli 124 omaisuusrikosta, 108 murhaa tai tappoa ja 11 seksuaalirikosta (Van Droogenbroeck 2010, 233) Aloite tuli useimmiten rikoksentekijältä.

19 Prosessi alkaa rikoksentekijän tapaamisella. Rikoksentekijän ei tarvitse kertoa tarkasti rikoksesta sovittelijalle riittää kun hän tietää, mistä rikoksesta on kysymys. Sen sijaan on tärkeää tietää tekijän motivaatio, kun informoidaan uhria. Tekijän tapaamisen jälkeen sovittelija lähettää uhrille kirjeen. Jos uhri on kiinnostunut sovittelusta, prosessi voi alkaa.

20 Mikäli prosessi etenee osapuolten tapaamiseen, tapaaminen edellyttää huolellista valmistelua. Sovittelija valmistelee molemmat osapuolet siihen, mitä on tulossa (mm. erilaisten tunteiden kohtaaminen). Lisäksi valmistaudutaan mm. sellaisiin asioihin kuin: miksi tapaamista tarvitaan, millaista tukea osapuolet tarvitsevat, miten istutaan, mitä sanotaan, mitä tehdään, jos tapaaminen ei suju suunnitelmien mukaan jne.

21 1) Aloite (vankilan psykologilta) 2) Tilanteen analysointi - tietoa rikoksesta ja oikeusprosessista - tietoa tekijästä ja hänen vankeusajastaan - tietoa vangin muutoksesta 3) Tekijän tapaaminen (Sovittelijat järjestivät tapaamisen vankilassa.) 4) Ensimmäinen kontakti uhriin

22 5) Uhrin tapaaminen (Uhrin aviomies oli läsnä) 6) Tapaaminen uhrin sukulaisten kanssa 7) Sovittelutapaamisen valmistelu (erilliset istunnot ja yhteinen istunto tarkoituksena identifioida ne asiat, joihin haluttiin vastauksia tekijältä) 8) Sovittelutapaaminen (Sopimus allekirjoitettiin) 9) Seuranta

23 Sovitteluun mahdollisuus yli 20 osavaltiossa Vakavissa väkivaltarikoksissa sovittelua järjestettiin aluksi vain Texasissa uhrien palvelukeskuksessa Texasissa toiminut vuodesta 1993 lähtienvom/dohjelma (victim offender mediation/dialogue), joka on kehitetty väkivaltarikosten uhreille Prosessi alkaa ainoastaan uhrin aloitteesta. Jos rikoksentekijä päättä ä osallistua, hänen pitää myöntää syyllisyytensä ja ottaa teostaan vastuu Sovittelutapaamisen valmistelu kestää yleensä 4-6 kk

24 Toimii restoratiivisten periaatteiden mukaisesti kaikilla tasoilla. Erilaisten rankaisutoimenpiteiden käyttö vankeja kohtaan on minimoitu ja kaikenlaiset ristiriidat pyritään ratkaisemaan sovittelun periaatteiden mukaan. Uuden Seelannin suurimmassa vankilassa yksi osasto toimii kokonaan restoratiivisten periaatteiden mukaan. Vangit siirtyvät sinne vankeuden loppuvaiheessa.

25 Haasteita asettavat vankilaympäristö, vankien ja uhrien tavoittaminen sekä motivointi 1. Informoinnin haasteet: miten antaa riittävästi tietoa vangeille ja vankilan henkilökunnalle restoratiivisen oikeuden ajatuksista ja käytännöistä? 2. Jotta toiminta voisi saavuttaa hyväksyntää, olisi pystyttävä kertomaan ymmärrettävästi uusien käytäntöjen hyödyistä 3.Jokaiseen vankilaan on luotava sinne sopiva sovittelutoiminnan tapa ( esim. avoimet vs. suljetut)

26 4. Vankilassa riskinä että vangin tarina saa liian suuren painoarvon; tulee pyrkiä säilyttämään balanssi rikoksentekijän ja uhrin välillä. 5. Saattaa olla vaikea löytää sopivia yhteistyökumppaneita ulkopuolisesta yhteiskunnasta vankilaan. 6. Vankien motivointi sovittelutoimintaan voi olla haasteellista. (vähättely vs. vastuunotto) Belgiasssa pohdittiin sitä, voisiko infotilaisuuksiin osallistuminen olla pakollista kaikille vangeille, vaikka varsinaiseen sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista.

27 * Kehittää Suomeen soveltuvia toimintamalleja. Tavoitteet osin erilaiset kuin siviilissä tapahtuvassa sovittelutoiminnassa: kehitettävässä mallissa tarjotaan mahdollisuus vakavien rikosten uhreille, heidän omaisilleen ja rikoksentekijöille rikoksesta aiheutuneiden seurausten käsittelyyn. Sovittelu koskisi myös vankien ja heidän perheidensä välisiä ristiriitoja. * Uusi järjestölähtöinen työmenetelmä, joka vähentää uusintarikollisuuden riskiä ja lisää vangin selviytymismahdollisuuksia siviilissä. (Tarvittaessa rakennetaan myös hoitojatkumot )

28 - Vakavien rikosten sovittelumallin kehittäminen ja kokeilu vankiloissa sovittelun palveluntuottajajärjestöjen, rikosseuraamusalan toimijoiden sekä muiden alan järjestöjen yhteistyönä. - Selvittää kartoituksen, kokeilun ja seurannan avulla vakaviin rikoksiin syyllistyneiden, heidän uhriensa ja/tai uhrien omaisten sovittelun tarpeet, hyödyt, mahdollisuudet ja rajat sekä haittoja ehkäisevät vaiku- tukset.

29 1. Lähtötilanteen kartoitus (vangit, vankilan, sovittelun palveluntuottajajärjestöjen ja Rikosuhripäivystyksen työntekijät) 2. Toimintaympäristön ja toimintaverkoston luominen 3. Hanketoiminnasta tiedottaminen, perehdyttäminen ja kouluttaminen (ks.1.) 4. Vankien ryhmätoiminnan mallintaminen, pilotointi ja ohjaajien käsikirjan tuottaminen

30 5. Vakavien rikosten sovittelun järjestölähtöinen mallintaminen, pilotointi ja käsikirjan tuottaminen (vangit ja uhrit ja tai uhrien omaiset) 6. Vangin ja hänen perheensä välisten ristiriitojen sovittelutarpeen selvittäminen ja kokeilu 7. Sovitteluun liittyvien eri toimintamallien arviointi, viimeistely, käyttöönotto ja vakiinnuttaminen 8. Ehdotus vakavien rikosten sovittelutoiminnan laajentamiseksi ja vakiinnuttamiseksi koko maahan.

31 Kokeiluun hyvä saada 2-3 vankilaa ja yhteistyö myös yhdyskuntaseuraamustoimistojen kanssa (sovittelu eav:ssa olevien kanssa) Paljon tiedottamista ja kouluttamista - vankiloiden henkilökunnalle ja vangeille - keskeisille sidosryhmille: rikosseuraamusalueiden arviointiyksiköt, Rikosuhripäivystys ja muut uhrien järjestöt, yhdyskuntaseuraamustoimistojen henkilökunta sekä muu Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstö

32 Ryhmätoiminnan pilotointi - Tavoitteena yksi pienryhmä kokeiluvankilaa kohti - Keskustelujen sisällöistä: sovittelun mahdollisuudet, ristiriitojen ratkaisukeinot, uhrien kokemukset ja vastuunotto teoista - Tavoitteena myös kehittää restoratiivisen ryhmätoiminnan struktuuria ja laatia ryhmätoiminnan käsikirjaa - Ryhmiin osallistuville tarjottaisiin mahdollisuutta uhrin ja rikoksentekijän väliseen sovitteluun.

33 Uhrin ja rikoksentekijän välinen sovittelu vakavissa rikoksissa: - välittäjän ä toimii sovittelun ammattilainen, joka tapaa ensin vangin ja kartoittaa hänen tilanteensa - ensimmäinen yhteydenotto uhriin tai hänen omaisiinsa voisi tapahtua esim. Rikosuhripäivystyksen kautta (miten, kuka, milloin - vältettävä uudelleentraumatisoitumista) Mikäli uhri on valmis prosessiin, sovittelija ottaa sovitulla tavalla yhteyttä uhriin ja tapaa osapuolia erikseen niin monta kertaa kuin se on tarpeellista > Tapaaminen vankilan tiloissa?

34 Mikäli tapaamiseen päädytään, tilaisuus suunnitellaan tarkasti; uhrilla mahdollisuus ottaa mukaan tukihenkilö Huolehditaan osapuolten jälkihoidosta (sovittelijat ja mahdollisesti vankilan psykologi mukana; uhrin tukipalvelujen tarve kartoitetaan) Sovittelutapaamisissa mukana kaksi työntekijää Tulee olla mahdollisuus myös muun sovittelun tarjoamiseen (esim. vangilla voi olla ristiriitoja perheensä tai siviiliviranomaisten kanssa).

35 Kokeilun aikana tärkeää tehdä tutkimusta 1) strukturoituihin ryhmiin osallistuvien vankien asenteista ennen ryhmää ja ryhmän jälkeen (mm. uhritietoisuudesta, halukkuudesta ottaa vastuuta teoistaan, halukkuudesta osallistua sovitteluun) 2) uhrin ja rikoksentekijän väliseen sovitteluun osallistuneiden kokemuksista (miten sovittelu on vaikuttanut vangin käyttäytymiseen ja onko uhri hyötynyt sovittelusta)

36 Yhteystiedot: Arja Konttila Kriminaalihuollon tukisäätiö, Krits Kinaporinkatu 2 E 39, Helsinki arja.konttila@krits.fi p (toimisto)