Ympäristökasvatuksellisia ja ympäristötaiteellisia metodeja

Transkriptio

1 Ympäristökasvatuksellisia ja ympäristötaiteellisia metodeja Tähän oppaaseen on kirjoitettu muutamia ympäristökasvatuksellisia ja ympäristötaiteellisia metodeja, joiden tavoitteena on auttaa aloitteleva ympäristöluotsi luotsaamisen alkuun. Metodien avulla luotsi voi johdatella ryhmänsä näkemään tutun ympäristön uusin silmin tai kohtaamaan vieraan ympäristön kiinnostavalla, mutta turvallisella tavalla. Metodit toimivat esimerkkeinä, joiden pohjalta kukin ympäristöluotsi voi suunnitella omanlaisia luotsaustapaamisia omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet huomioon ottaen. Saatujen kokemusten jakaminen osallistujien kesken on tärkeää jokaisen luotsauskerran aikana tai lopussa. Kunkin luotsauskerran lopuksi on hyvä käydä keskustellen läpi tapaamisen pääpiirteet ja päätavoitteet. Kukin osallistuja saa halutessaan kertoa itseä eniten kiinnostavan paikan / ilmiön / ajatuksen reitin varrelta. Osallistujilta voi esimerkiksi kysyä: Havaitsitko jotakin sinulle uutta, ennestään tuntematonta? Muuttiko reitin kulkeminen suhdettasi alueeseen?

2 Kaupunkiympäristössä Ympäristön havainnointia. Tökätään nuppineula keskusta-alueen kartalle ja pyritään pääsemään neulan osoittamaan kohtaan katuverkostossa. Seisahdutaan paikkaan ja tehdään ajatustenvaihtokierros: Mitä mielikuvia paikkaan liittyy? Liittyykö kenelläkään omakohtaisia kokemuksia kyseiseen paikkaan? Sen jälkeen kierretään korttelin / rakennuksen ympäri tarkastellen alueella liikkuvia ihmisiä, rakennusten arkkitehtuuria, kasvillisuuden sijoittumista rakennetun ympäristön lomaan. Kasvien bongauskierros. Kävellään ryhmänä ydinkeskustan pääkaduilla ja pysähdytään jokaisen havaitun kasvin äärelle. Millainen kasvi? Kenen istuttama, kenen omistama? Millä tavalla kasvi ottaa tilaa rakennetussa ympäristössä? Muuttaako kasvi kyseisen tilan luonnetta tai olemusta? Puolen tunnin kierroksen jälkeen suunnitellaan yhdessä uusia kasvien sijoituspaikkoja. Mihin kohtiin toivoisit kasvillisuutta? Koriste- vai hyötykasveja? Kuinka paljon kasvitonta pinta-alaa keskusta-alueella arvelet olevan? Arkkitehtuurikierros. Valitaan kartalta reitti, joka ei noudata osallistujien arkisia kulkureittejä. Päätetään neljä pysähdyspaikkaa, joissa seisahdutaan katselemaan ympäröiviä rakennuksia. Tarkastelemiselle ja keskustelemiselle varataan aina ainakin kymmenen minuuttia aikaa. Miltä vuosikymmeniltä rakennuksen ovat? Onko ne suunniteltu ja rakennettu yhdellä kerralla? Muodostaako rakennukset yhtenäisen kokonaisuuden visuaalisesti, entäs toiminnallisesti? Keille rakennukset on aikoinaan rakennettu ja onko rakennusten käyttäjät vaihtuneet aikojen saatossa? Voisitko kuvitella itsesi

3 rakennuksen käyttäjäksi? Rakennuksista ei tarvitse osata mainita tarkkoja rakennusvuosia tai arkkitehtien nimiä. Tarkoituksena on havainnoida ja tulkita näkyviä piirteitä sekä keskustella rakennusten herättämistä mielikuvista. Tarinallinen ja runollinen kaupunkikokemus. Ympäristöluotsi etsii muutamia runoja, lyhyehköjä novelleja tai muita kaunokirjallisia tekstejä, jotka kuvaavat kaupungissa asuvan henkilön tuntemuksia, esittelevät kaupunkiympäristöön liittyviä huomiota tai muuten liittyvät rakennettuun ympäristöön. Luotsin kannattaa valita mahdollisimman erilaisia tunnelmia välittäviä tekstejä ja suunnitella tunnelmien draamankaari kaupunkikävelylle. Myös osallistujia pyydetään tuomaan mukanaan runo tai tekstikatkelma. Kaupunkikävelyn pysähdyspaikat joko päätetään yhdessä tai arvotaan tökkäämällä nuppineulalla kartalle. Kullakin pysähdyspaikalla luetaan yksi teksti. Värien kaupunki. Kartan avulla suunnitellaan summittainen kulkureitti, jonka yhteinen päätepiste sovitaan. Jokaiselle osallistujalle valitaan yksi väri (joko suullisesti tai arpomalla värikorteista), jota he tarkkailevat ja seurailevat reitin ympäristössä. Reitin varrella havaitut oman värin objektit painetaan mieleen, käyttäen mahdollisesti apuna muistivihkoa / kännykkäkameraa / nopeaa luonnostelua piirtämällä. Merkitykselliset paikat. Kävelykierrokset vaihtuvilla teemoilla. Ryhmä tapaa toisensa sovittuna aikana sovitussa paikassa ja ryhtyy keskustelun avulla haarukoimaan osallistujia yhdistävää, kaupunkiin tai valittuun alueeseen liittyvää elämänkokemusta. Onko jokainen osallistuja esimerkiksi: törmännyt sattumalta vanhaan tuttuun / käynyt mieleenpainuvaa ajatusten vaihtoa / ihastunut / tehnyt itselleen tärkeän päätöksen / saanut tärkeän oivalluksen jossakin päin kaupunkia. Teeman tai useamman teeman haarukoimisen aikana osallistujat eivät vielä kerro tarinoitaan, vaan vasta perillä kunkin tarinan tapahtumapaikalla! Kehollinen kaupunkikokemus. Liikunnan tai kehollisen ilmaisun ohjaamiseen perehtynyt luotsi voi viedä ryhmän muutamiin eri paikkoihin tekemään kehollisia harjoitteita. Teemana voi olla esimerkiksi sen hetkisen olotilan ilmentäminen asentojen, liikkeiden ja elekielen avulla. Voitte myös asettautua johonkin puistikkoon ja jokainen vuorollaan ohjaa yhden hyvän venyttelyliikkeen. Ruskanlehdistä taidetta. Etsikää alueen herkullisimman väriset maahan varisseet vaahteranlehdet. Suunnitelkaa yhdessä tai yksitellen joitakin kuvioita, kuvia tai tekstin pätkiä, jotka toteutatte siirtelemällä eri värisiä lehtiä maassa kohdasta toiseen. Hyötykasvien etsintäkierros. Ennen kierrosta luotsin on hyvä ottaa selville muutama julkisten hyötykasvien sijainti. Ryhmän kokoonnuttua käydään keskustellen läpi osallistujien marjankeruutottumuksia, mahdolliset omien puutarhojen sadot tai puutarhapalstahaaveet. Kerätään kartalle tiedossa olevia julkisia / kaupungin mailla olevia marjapensaita, omenapuita tai yrttitarhoja. Käydään paikoissa ja kerätään talteen jonkin verran luonnon antimia. Kunnioitetaan yksityisomistajien oikeutta omaan satoonsa! Keskustellaan kaupunkiviljelystä ja hyötykasvien istuttamisesta kaupunkialueelle.

4 Rutiinien rikkomista Tuttu paikka vieraana vuorokauden aikana. Toteuttakaa pyöräily- tai kävelyretki epätavanomaiseen aikaan tutussa ympäristössä. Valitkaa osallistujien kesken jokin kaikille sopiva epätavanomainen ulkonaliikkumisaika, esimerkiksi viideltä aamulla. Kulkekaa tunnin ajan, koko ajan ympäristöä tarkkaillen ja tunnelmia aistien. Miltä ilma tuoksuu? Keitä muita alueella liikkuu? Minkälainen äänimaailma on? Pysähtykää silloin tällöin aistimaan paikan tuntua, katselemaan näkymiä ja vaihtamaan ajatuksia. Lopuksi voitte halutessanne käydä kahvilla ja nauttia mahdollisesta uutuuden viehätyksen tunteesta, jonka tavallisuudesta poikkeava kaupunkikierros on aiheuttanut. Hidastelun estetiikkaa. Arkinen kulkureitti käveltynä ja edettynä mahdollisimman hitaasti etukäteen sovitun ajan puitteissa. Etenemisen aikana osallistujat ovat aivan hiljaa. Lopuksi kokoonnutaan sovittuun paikkaan vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia: Miltä hitailu tuntui? Millä tavalla ulkopuoliset ihmiset suhtautuivat hitailuun? Huomasitko ohi kulkevissa ihmisissä jotakin sinulle uutta?

5 Epäpaikasta paikka. Kukin osallistuja tuo mukanaan jakkaran (jalat suojattuna esimerkiksi teipillä). Ryhmä valitsee keskustan kartalta muutaman kohteen, jota inhoavat / karttavat / eivät tavallisesti noteeraa ja asettuvat kuhunkin istumaan minuutiksi. Rohkeimmat saavat asettaa jakkaransa muista erilleen, mutta halutessaan saa asettautua lähelle toisia osallistujia, kunhan näköyhteyttä toiseen ei ole. Asettumisen aikana ei keskustella, vaan vain tarkkaillaan näkö-, kuulo- ja hajuaistin avulla ympäristöä. Esimerkkipaikkoja: ostoskeskuksen takapiha, parkkialueen laita, huoltoasemaa reunustama nurmikaistale, skeittipuiston asfaltti, julkisen rakennuksen puistikko. Luotsin tulee huolehtia turvallisuudesta osallistujien haeskellessa istumispaikkojaan.

6 Teematapaamisia Kaupungin kauneimmat maisemat. Keskustelkaa tapaamisen aluksi lähialueiden kauneimmista paikoista, ovatpa ne sitten puistikoita, joenvarsia, matkailukohteita tai metsäaukeita. Kulkuvälineestä ja käytettävästä ajasta riippuen sopikaa yksi tai muutama käyntikohde. Valitkaa sellainen kohde, jossa kaikki eivät ole käyneet entuudestaan. Julkiset veistokset. Luotsi on merkinnyt kartalle alueella sijaitsevia julkisia veistoksia ja kenties ottanut niistä perustietoja (veistoksen nimi, tekovuosi, kuvanveistäjän nimi) selville. Tapaamisen alussa sovitaan reitistä. Valitkaa veistoksia, joita kaikki eivät muista nähneensä! Kaupungin nimetyt puistot. Luotsi on koonnut perustiedot lähialueen puistoista ja puistikoista (nimet, nimitykset, erikoispiirteet). Ryhmä sopii yhteisesti minkälaisen puistokierroksen haluavat tehdä. Kaupungin suosituimmat graffitipaikat. Ryhmä käy tarkastelemassa muutamia suosittuja graffitimaalauspaikkoja, kuten junaradan alitustunneleita, teollisuushallin takaseiniä tai betonimuuria. Keskustelkaa näkemästänne: Mitä tekstejä ja esittäviä kuva-aiheita näette? Minkälaisia eri tyylejä tunnistatte? Minkälainen tunnelma paikassa on?

7 Aikaa, välineitä tai useita tapaamiskertoja vaativia Valokuvaamalla paikat tutuiksi. Osallistujilla tulee olla jonkinlainen kamera mukanaan, kännykkäkamera, digipokkari tai järjestelmäkamera. Suunnitelkaa kuvauskohteet tai reitti yhdessä. Katselkaa sovituissa kuvauspaikoissa ympärillenne ensin rauhassa, keskustelkaa paikan tunnelmasta ja ominaispiirteistä. Minkälaisena kuvana haluat ikuistaa paikan? Mitä et halua sisällyttää kuvaan, mikä taas on tärkeää näyttää kuvassa? Kaupunki solarigrafian kautta nähtynä. Valmistellaan solarigrafiassa käytettävät neulanreikäkamerat tapaamispaikassa. Tarvittavat välineet: mustia filmipurkkeja tai mustaksi ja vedenkestäväksi teipattuja / maalattuja jugurttipurkkeja. Terävä neula reiän tekoa varten. Mustavalkoista valokuvapaperia, jonka herkkyys on pieni, vain 3 6 ASA:a. Sakset, kestävää teippiä. Neulanreikäkameran valmistamisen jälkeen suunnitellaan erilaisia kuvauskohteita ja neulanreikäkameran sijoituspaikkoja. Jokainen osallistuja saa valita itselleen tärkeän paikan solarigrafialleen. Käydään yhdessä sijoittamassa kamerat valittuihin asemiin ja merkataan paikat karttaan. Sovitaan uusi tapaaminen 3-8 kuukauden päähän, jolloin käydään keräämässä neulanreikäkamerat talteen ja katsotaan mitä valo onkaan piirtänyt valokuvapapereille. Valottuneet solarigrafiakuvat ovat peilikuvia ja väreiltään vastavärisiä todellisuuteen verrattuna. Jos mahdollista, kuvat skannataan ja editoidaan kuvankäsittelyohjelmalla yhteisesti. Keskustellaan ajan piirtymisestä valokuvapaperille ja ihmisen arkisesta ajan hahmottamisesta. Mitkä asiat pysyvät tarpeeksi samoina näkyäkseen kuvassa? Mitkä tapahtumat toistuvat tarpeeksi usein piirtyäkseen paperille? Vaihdetaan ajatuksia paikkojen olemuksesta ja kuvien tunnelmasta. Tietoa ja ohjeita solarigrafiasta Tarja Tryggin sivuilta: Geokätköjen kaupunki. Geokätköjen etsiminen ryhmässä, joko niin, että ympäristöluotsi käy itse ennen tapaamista piilottamassa ja valmistelemassa kätköt tai niin, että luotsin johdolla ryhmä tutustuu geokätköilyn ideaan ja toimintaperiaatteisiin internet-sivuston avulla. Kätköjen etsiminen vaatii gps-paikantimen tai luotsi voi soveltaa geokätköilyn ideaa vapaasti, esimerkiksi hyödyntämällä älypuhelinten paikannussovelluksia. Valokuvanäyttelyn kokoaminen. Ympäristöluotsi voi organisoida esimerkiksi palvelutalon asukkaiden omista valokuvista luonto- ja ympäristöaiheisen valokuvanäyttelyn palvelutalon yhteisiin tiloihin. Näyttelyn organisoiminen vaatii useita tapaamiskertoja: Idean esitteleminen asiakkaille, kuvamateriaalin yhteinen katselmus ja kuvien valinta. Valokuvien skannaamiseen ja tulostamiseen tai vedostamiseen sekä ripustamiseen kuluu myös useita tunteja. Valmiissa näyttelyssä luotsi keskustelututtaa asiakkaita valokuvien esittelemistä paikoista, tärkeistä maisemista ja luontokokemuksista.