Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

2 Sisältö Sisältö Pääkirjoitus...3 Sihteerin terveiset...4 Osaston taloudenhoitaja vaihtui...5 Osasto 10:n uudet nettisivut...6 Aluetoimisto tiedottaa...7 Kolme peilikuvaa...8 Sisällissota Loppukauden palkankorotukset sovittu...12 Sekahelmä Toimitus Vastaava Jukka Mahlamäki, meira.fi Heikki Vesanto luukku.com Kansikuva Jukka Mahlamäki Taitto Anitta Kainulainen Paino Hakuprint, Vantaa Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy kesäkuussa. Aineistot 1.5. mennessä sihteerille. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs Helsinki puh Internet: Sekahedelmä

3 Pääkirjoitus Tervehdys Terve Helmikuussa tes-neuvottelijat toivat liittohallitukselle esityksen loppukauden palkankorotuksista. Tosiasiassa korotukset olisivat voineet olla suurempiakin. Kahden vuoden päästä meidän pitää ottaa tiukempi ote, sille mitä me haluamme, ja mitä me myös otamme. Kuulen jatkuvasti jäsenistön valittelua siitä, että rahat eivät riitä kuin välttämättömimpään. Tämä koskee erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvia, erityisesti lapsiperheitä sekä yksinasuvia. Elintarviketeollisuudessa palkat muodostavat niin pienen prosentin firmojen budjetista, että on suoranainen häpeä, mitä meille työstämme maksetaan. Ihmiset ovat ammattitaitoisia ja sitoutuneita omaan työhönsä. Useat tekevät jatkuvasti ylitöitä, jotta edes jotenkin selviäisivät jokapäiväisestä elämästään. Ylityöt ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka; mitä enemmän me niitä teemme, sen vaikeampi on saada peruspalkkoja hinattua ylöspäin. Jonkin aikaa sitten luin Metro-lehdestä, että ala kuin ala kärsii työvoimapulasta. Tuotantoa ei saada kunnolla pyörimään, koska ei ole tekijöitä. Työvoimapula on Elinkeinoelämän keskusliiton ekonomisti Penna Urrilan mukaan kroonista, ja tulee jatkumaan vielä reilut 15 vuotta. Toisaalta ei haluta maksaa kuin minimipalkkaa, mieluummin ei sitäkään. Ei motivoi ihmistä ottamaan vastaan työtä, joka ei elätä, liksapäivänä saa mennä fattan kautta himaan, jotta pärjää seuraavaan tiliin. Mukavaa kevättä ja jaksamisia. Jukka Sekahedelmä

4 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit Tervehdys toverit Meinasin tässä kirjoitellessani jo kehua hyvää talvea. Ei ole paljon lumilapiot kulunut eikä pitkät kalsarit.puhumattakaan lämmitys polttoaineista, kuten puut ja öljyt. Urheilukelit on ollut hyvät, uimahallissa on aina sopivan lämmintä vettä. Eikä kukaan ole keksinyt vielä onneksi mitään sauvauintia. Uinti on hyvä liikuntatapa, kun sitä voi harrastaa sisätiloissa. No äsken kävin ulkona koirien kanssa ja sain sanoa hyvästi hyvä talvi. Siellä oli satanut pari senttiä lunta ja pakkastakin oli ainakin puolitoista astetta. Vaan asiasta toiseen. Luin tuossa yhtenä päivänä duunissa hesaria, kun ei ne johtajat enää raski työväen lehtiä tilatakkaan, niin kuin ennen. No onhan hesarissa enemmän mainoksia ja vähemmän asiaa. Hesarissa oli jotain juttua näistä korkeimmin koulutetuista ihmisistä. Ne vie osan duuneistaan himaan, sit ne esittää esimerkiksi naapureille kuin hyvii vanhempii ne on, kun kerkii olla lastensa kanssa muka enemmän. Mäkin pidin ennen niitä jotenkin fiksumpina, kuin tavallista duunaria. Sit mä oon tossa miettinyt sitä, et onks se jokin älykkyyden merkki kun ei ehdi tehdä duunejaan duunipaikalla vaan vie niitä viel himaankin. Jotkut tekee sitä vielä ilmaiseksikin. Kumpi siinä on sitten fiksumpi?, sekö joka tekee kotonaan ilmaiseksi firman töitä, vai sekö joka tekee duuninsa kahdeksassa tunnissa työpaikalla? Tosin reilusti pienemmällä palkalla. Sitä en ole vielä oppinut ymmärtämään, että kun työnantaja rikkoo sopimuksia ja duunarit yrittää korjata tilannetta, niin heidät haastetaan työtuomioistuimeen vastaamaan työrauhan rikkomisesta. Viittaan edelleen tapaukseen, Raisio oyj: n laiton irtisanominen? Nyt vielä tiedoitusasia olemme avanneet uudelleen osasto kympin netti-sivut. Tärkeimmän ja isoimman homman siinä teki uusi lehden tekijämme Anitta Kainulainen. Hänelle siitä suuret kiitokset. Sivut löytyy osoitteesta Sivut on vielä alkutekijöissään, mutta pääsee sieltä lukemaan ilmestyneitä Sekahedelmä-lehtiä ja johtokunnan yhteystietoja. Lisää tietoa tulee sitä mukaa kun keritään. Hessu Sekahedelmä

5 Ajankohtaista Osaston taloudenhoitaja vaihtui Kevätkokouksen jälkeen osaston taloudenhoitajan tehtävät siirtyvät Pirjo Vainiolle. Osaston tilejä yli seitsemän vuotta hoitanut Marja Myllyniemi jättää tilinhoidon nuorempien huoleksi ja siirtyy vapaasta tahdostaan vihdoinkin eläkepäivien pariin. Marja Myllyniemi - Otin tehtävän vastaan jäädessäni eläkkeelle liiton toimistosta v Tehtävä on ollut tosi mielenkiintoinen ja olen saanut tänä aikana monta hyvää ystävää lisää. Arvaan jo etukäteen, että kaikkia teitä tulee kovasti ikävä. Nyt on kuitenkin syytä antaa jo nuorempien jatkaa ja siirtyä sinne fiikuksen alle sukkaa kutomaan! Toivotan kaikille osaston jäsenille kaunista kevättä, intoa ja Sekahedelmä

6 puhtia hoitaa osaston ja työpaikkojen asioita sillä reippaalla ja rohkealla otteella kuin tähänkin asti. Menestystä Kympille! Viime syyskokouksessa valittiin Pirjo Vainio osastomme uudeksi taloudenhoitajaksi. Pirjo toimii liiton keskustoimistossa jäsenpalvelu- ja tiedotusosaston sihteerinä. - Minulta kysyttiin haluaisinko ottaa tehtävän vastaan ja niin lupauduin hoitamaan osasto kympin tilejä. Katsotaan sitten miten se alkaa mennä. Tällä hetkellä minulla ei olekaan muita järjestötehtäviä, joten ajan puolesta se kyllä sopii. Aikaisempaa kokemusta tilien hoidosta löytynee Sähköalan ammattiliiton osasto 49:n toimistonhoitajan ajalta. Siellä autoin kirjanpitäjää tiliöimisessä yms. Keväällä aion päivittää tietoni ja osallistua kirjanpitokursseille Kiljavan Opistolla. Odotan mielenkiintoista ja antoisaa toimintaa osasto 10:ssä. Pirjo Vainio Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry sihteeri, jäsenpalvelu- ja tiedotusosasto Siltasaarenkatu HELSINKI puh , pirjo.vainio@selry.fi Osasto 10:n uudet nettisivut Sekahedelmä

7 Ajankohtaista Aluetoimisto tiedottaa Vallanhimon sokaisemat Palkansaajan arki on taistelua jokapäiväisestä leivästä. Perinteiset työlästen puolustajat ovat tänä päivänä vähissä. Ammattiyhdistysliike on vaipunut apatiaan ja maan hallitus, jossa porvarit huseeraavat. Hallitus tuntuu miettivän enemmän globaalin yritysmaailman etuja, kuin tavallisen palkansaajan hyvinvointia. Tulevaisuus ei näytä hyvältä ellei poliittiseen päätöksentekoon saada ihmislä-heistä ajattelua. Enää ei riitä se että eduskuntavaaleissa annetaan ääni ja kuvitellaan, että jokin muuttuisi. Sosiaalidemokraattien 12 vuoden hallitusvastuun aikana sosiaaliturvaa leikattiin rajusti ja vaikka koko 2000-luku on ollut ennennäkemätöntä kulta-aikaa kapitalisteille ja suurpääomalle, ei työläisten, eläkeläisten tai työttömien elämää ole kohennettu. Nyt kun kokoomus ja keskusta johtavat maata esitetään, että hallitus puhuu pörssipelureiden suulla, mutta täytyy muistaa että historia on toisenlainen. Elintarviketyöläiset muistavat jokunen vuosi sitten käydyn koskenkorvakampanjan. Saimme estettyä laajalla kansanliikkeellä Altian myynnin, se ei ollut valtaapitävien ansiota. Vain vasemmistoliiton kansanedustajat ja edustaja Lahtela uskalsivat olla ratkaisevassa äänestyksessä eri mieltä valtaapitävien kanssa, tästä kiitos heille. Valitettavasti muiden yhtiöiden myyntivaltuuksia lisättiin ja tästä on osittain seurauksena nykytilanne, jossa kannattavia yrityksiä lopetetaan ja hallitusherrat levittelevät käsiään. Oppositio syyttää hallitusta mutta on syytä muistaa, että sama oppositio antoi myyntivaltuuksia ja luovutti kansallisomaisuutta pörssikeinotteluun. Eläkeuudistuksen uutisoitiin parantavan eläkkeitä, koska koko työhistoria otetaan huomioon eläkettä määriteltäessä. Uudistus suoritettiin hyvässä yhteistyössä työnantajien, hallituksen ja työväenliikkeen kanssa. Ei puhuttu siitä, että meillä nyt työtä tekevillä eläke huononee asteittain vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneiden osalta. Joudumme työskentelemään entistä pitempään saadaksemme samantasoisen eläkkeen kuin ennen uudistusta. Pitäisi pohtia mikä yhteiskunnassa on vialla kun jo työtä tehdessään tietää, että tuleva eläke ei riitä ihmisarvoiseen elämään. Suoraan työstä hautaan tuntuu olevan päättäjien käsitys palkansaajan tulevaisuudesta. Mutta mihin sitten on hukattu kaikki se raha joka keinottelulla ja valtion omaisuuden myynnillä on saatu? Edelleen kiristetään kouluruokailua, päivähoitoa, sairaanhoitoa ja kaikkea jokapäiväiseen elämään liittyvää perusturvaa. Reaalisesti Suomessa ollaan kaikilla mittareilla ja tutkimuksilla mitattuna EU:n keskikastin alapuolella. Tutkimusten mukaan rahat ovat karanneet ul- Sekahedelmä

8 komaille ja suursijoittajien taskuihin. Mitä sitten me tavalliset palkansaajat voimme tehdä parantaaksemme tulevaisuuden näkymiä? Miten me huolehdimme siitä, että valta pysyy kansalaisten käsissä niin poliittisessa päätöksenteossa kuin ammattiyhdistysliikkeessäkin. Tähän ei ole muuta ratkaisua kuin laajentaa keskustelua ja viedä päätöksenteko sinne missä on kansa ja jäsenistö. Kansanedustajat ja yhdistysten valtaapitä vät on saatava ymmärtämään kenen valtuuttamina he toimissaan ovat. Pienten piirien pyörityksessä me hukkaamme loputkin ihmisarvoisen demokratian periaatteet. Vaikka elämä on kiireistä ja monet arkipäivän ongelmat raastavat, on nyt aika pysähtyä miettimään mikä oikeasti on tärkeää ja sen jälkeen pohtia millä eväillä mennään eteenpäin. Asioita ei voida enää pimittää ja salailla. Päätöksentekoon on saatava näkyvyyttä ja vastuunkantoa. Ihmisillä on oikeus tietää tosiasiat etukäteen, eikä vuosia päätöksien jälkeen. Tunnustettu tosiasia on, että pääkaupunkiseudulla ja ruuhkasuomessa elin- ja asumiskustannukset ovat korkeita, näin on todistettu monissa tutkimustuloksissa. Asumiskustannukset ovat nousseet alueellamme niin paljon, että elintarviketyöläisen palkalla ei asuntoja osteta saati sitten vuokrata. Moni on muuttanut jo kauemmaksi, jotta edes jotenkin pärjää. Perheen ja työn yhteensovittaminen on vaikeata pitkien kulkuyhteyksien takia ehtii vain käydä kotona nukkumassa ja sitten taas ahertamaan. Pääkaupunkiseutulisää on syytä nostaa ja sitä varten tarvitsemme yhteisen rintaman palkkavaatimuksillemme. Pääkaupunkiseudulla palkka ei riitä elämiseen. Vieraskynä Kolme peilikuvaa 1. Tavaratalon peilissä Vaimo oli uutta puseroa etsimässä, ja minä olin kyytimiehenä. Tämä oli jo kolmas tavaratalo, ja tässäkin oli kokovalikoima suunniteltu enemmän anorektisille pikkutytöille kuin aikuisille rouvashenkilöille. Vaimo tutki valikoimia, minä kävelin perässä, oli hiki, jalkapohjia särki ja V-käyrä oli korkealla kunnes eräästä nurkasta löytyi pyöreä lakattu ns. aaltojakkara. Helpotuksesta huokaisten istahdin jakkaralle ja olin jo suhteellisen tyytyväinen elämääni kunnes kohotin katseeni. Käytävän toisella puolella oli suuri peili, jossa näkyi jakkaralla kyhjöttävä surkeailmeinen harmaapartainen tummaan tikkitakkiin ja kipparilakkiin puettu ylipainoinen vanhus, jonka harmaiden housujen puntit olivat ryppyiset kuin hanurin palkeet ja niin ryppyjen lyhentämät, että punttien ja tukevien kenkien välistä näkyi niin valkeat froteesukat kuin pätkät harmaata alushousunlahjetta. Tuollainen oli siis todelli- Sekahedelmä

9 suudessa se arvokas harmaantunut herrasmies, joka kärsivällisesti hymyillen oli saattanut ostoksilla olevaa vaimoaan. Nousin kiireesti pystyyn, vetelin housunpuntteja alaspäin ja aloin tähyillä vaimoa. Hän näkyi parit puserot käsivarrellaan suuntaavan kohti koetuskoppia. Huokaisin syvään, tämän päivän koettelemukset olisivat ehkä kohta ohi. 2. Kotipeilissä herättyäni Kun ihminen seurustelee peilikuvansa kanssa joka aamu ovat muutokset niin pieniä, että niihin tottuu. Omasta mielestään näytän samanlaiselta vuodesta toiseen, vaikka sellaisen mielestä jota ei ole tavannut pitkään aikaan, olet muuttunut vaikka kuinka paljon. Seuraavassa yritän kuvata 74-vuotiasta olemustani niin kuin tänä aamuna näkisin sen vierain silmin: Punakka naama, liekö ulkoilmaihminen vai juoppo. Korkea kupera otsa, jolta harvojen hiusten raja, varsinkin ohimoiden kohdalla, on paennut melko korkealle. Harva rotanvärinen tukka pystyssä keskellä päälakea kyljillä nukkumisen muodostamalla eteenpäin kallistuneella harjanteella, vähän niin kuin pula-ajan Leningrad Cowboylla. Pitkät kulmakarvat sojottavat toiset ylös ja toiset alas. Hailakkaan harmaat silmät tuijottavat syvältä ryppyisten ja raskaitten luomien ja silmäpussien välistä. Punaisen nenän alla valkoiset viiksikarvat kilpailevat leukaa ja poskia peittävän parran kanssa ruokkoamattomuuden asteesta. Leuasta alaspäin lyhyt kaula ja kalpean ihran ja harmaan karvoituksen pettämä rintakehä. Olkapäiden ja käsivarsien surkastunut lihaksisto on niinikään valkoisen ihran peittämä. Ennen kiinteitä rintalihaksia peittävä ihra pullistelee siinä määrin, että jos misseillä olisi niin näyttävä rintavarustus joutaisivat silikonitohtorit työttömyyskortistoon. Nyt suljen ne vieraat silmät, pesen naaman, kampaan niin tukan kuin parran, pesen hampaat, puen vaatteet ja muutun vanhaksi tutuksi omaksi itsekseni. 3. Näkin kuva kaivon vedenpinnassa Piti pestä auto, mutta kuivuus oli jo jatkunut pitkään, joten epäilin olisiko kaivossa tarpeeksi vettä. Päätin tarkistaa asiantilan, joten nostin kannen ja kurkistin kaivoon. Kirkkaan veden pinta oli vain renkaan verran maan pinnan alapuolella, joten vettä riittäisi vaikka mihin. Ei kun kansi kiinni, letku mökin vesijohtoon, toinen pää painepesuriin ja töihin, mutta päivä oli helteinen joten ajattelin, että joutaahan mokoman homman tehdä iltaviileälläkin. Aloin tarkkailla vedenpinnasta heijastuvaa sinistä taivasta ja omaa tummaa peilikuvaani. Jospa ottaisin peilikuvasta valokuvan ja sepittäisin lapsenlapsille tarinan kaivossa asuvasta Näkistä, ajattelin. Eikö sinun pitänyt pestä auto, kysyi vaimo kun hain kameran sisältä. Ehtiihän tuon illemmalla, nyt on kaivossa juuri sopiva peilikuva, vastasin. Vaimo jäi pyörittelemään päätään kun kiiruhdin digitaalikamerani kanssa kaivolle. Tähtäsin, laukaisin ja tutkin tulosta kameran monitorista, mutta vaikka kuinka säätelin kameran toimintoja en saanut kelvollisia kuvia. Salamalla tuli pelkkä epämääräisen pyöreä valoilmiö tumman veden pinnalla ja ilman salamaa ei valo riittänyt. Pitkällä valotusajalla tuli pelkkää suttua, ja kun tuin kameraa hyvin aukon reunoihin tuli silhuetistani käsivarsien kanssa jonkinlainen hämähäkki väärin päin, joka keskeltä loisti kameran kiiltävän linssin kuvajainen. Saithan taas paljon aikaa kulumaan, ja nyt on piha jo sen verran varjossa, että voit pestä auton, vinoili vaimo kun iltapäiväkahvilla pohdin epäonnistumisiani. Niinpä niin, ohdakkeinen se on, taiteilijan tie. Limppu Sekahedelmä

10 Vieraskynä Sisällissota 1918 Kun tänä keväänä on tullut kuluneeksi yhdeksänkymmentä vuotta kansalaissodasta, saattaisi tällaisen vanhan vasemmistolaisenkin olla syytä kirjoittaa tapahtumista omasta näkökulmastaan. Sen jälkeen kuin minusta tuli vakaa vasemmistolainen olen aina puhunut luokkasodasta. Tosiasiahan oli, että työväki ja torpparit ajautuivat sotaan kun porvaristo vastusti kaikkea toimintaa parempien elinehtojen puolesta. Suomen itsenäisyys oli jo silloin tunnustettu ja oikein Leninin allekirjoituksella vahvistettu. Vapaussotamyytti taisi itse asiassa syntyä siksi, ettei pohjalaisia olisi muuten taidettu saada mukaan taisteluun suomalaisia työläisiä vastaan. Mitä vapaussankari Mannerheimiin tulee, niin tämän venäläisen kenraalin korkein toive taisi siihen aikaan olla tsaarin istuttaminen takaisin valtaistuimelleen. Hän ei myöskään - myöhempien tutkimusten mukaan - ole syytön sodanjälkeiseen valkoiseen terroriin. Tämä ei merkitse sitä, ettenkö tunnustasi hänen myöhempiä ansioitaan ylipäällikkönä. Ilman hänen venäjänkielen taitoa ja realismit tunnustavalla arvovallalla Suomi tuskin olisi niin vähin vaurioin päässyt irrottautumaan jatkosodasta. Luokkasota, niin kuin itse siihen tutustuin Suomenruotsalaisen äidin ja venäläisen emigrantti-isän Hangossa syntyneenä lapsena, olivat nuoruuden kosketukseni luokkasotaan varsin olemattomat. Tosin minulla on valokuvatodiste siitä miten kolmevuotiaana merimiespukuun puettuna poikasena sain konkreettisen persetuntuman aiheeseen. Kuvassa istun von Der Goltzin retkikunnan maihinnousun kunniaksi pystytetyn muistomerkin graniittisen leijonan selässä. Joskus myöhemmin äitini kertoi miten hän pikkutyttönä, kun isoisä oli Leppävaarassa poliisina, näki vintin ikkunasta miten saman retkikunnan sotilaat konttasivat kuulasateessa rataa pitkin kohti Helsinkiä. Kun isä ja äiti talvisodan alkuun asti seilasivat merellä, olin mummon hoidossa. Hän ei koskaan, niin kuin siihen aikaan oli tapana, puhunut vapaussodasta vaan sisällissodasta. Syytä en tiedä, ja kun joskus 50-luvulla kiinnostuin asioista oli mummoni jo kuollut. Sotien aikana opiskelin ulkomailla. Kävin sotalapsena suurimman osan kansakoulusta Ruotsissa. Kun palasin Suomeen ja pääsin oppikouluun, oli puheet sekä kahdeksantoista tapahtumista että talvija jatkosodasta tabu. Sen sijaan muistan vieläkin kaikki Sekahedelmä

11 kreikkalaisten ja persialaisten väliset taistelut kuin eilispäivän. Hannibaalin norsutkin tulivat tutuiksi, mutta Tiikeri- ja Sotkatankeista ei koulussa sopinut puhua. Isänmaallisuutta nostatettiin laulamalla Ateenalaisten laulua, Sotilaspoikaa ja Porilaisten marssia. Vänrikki Stoolia lähemmäksi Suomen sotahistoriaa ei kuitenkaan päästy. Ennen kuin viidenneltä luokalta lopetin koulun olimme maailmanhistoriassa päässeet Napoleonin sotiin. Niistä puhuttaessa eräs rohkea nuori opettaja tosin vertaili Hitlerin ja Napoleonin sotaretkiä Venäjälle, mutta sen enempää kahdeksantoista tapahtumista kuin Talvija Jatkosodista ei puhuttu halaistuakaan sanaa. Kun menin verstaalle töihin niin siellä kyllä puhuttiin. Sain melkoisen rautaisannoksen niin viimeisistä sodista kuin, niin kuin työkaverit sen nimittivät, luokkasodasta. Jotkut kertoivat mitä olivat punikin pentuina kokeneet ja eräs vanhempi starbu, joka oli itse ollut mukana ja joutunut vankileirille, omista karmeista kokemuksistaan Kun äijät huomasivat, että olin kiinnostunut, sain kuulla paljon tarinoita. Sitten minulle lainattiin kirjoja työväenliikkeen historiasta ja Marxin opeista, ja kun vielä totesin, etteivät työnantajat aina ole kovin reiluja, kasvoi minusta pikkuhiljaa ammattiyhdistysaktiivi ja myöhemmin Suomen Kommunistisen puolueen SKP:n jäsen. Kun puolueen piirikoulussa opiskeltiin Tuure Lehenin Työväenluokan maailmankatsomusta ja minä vähän kokeneempana opiskelijana sain kokeista täydet pisteet, löysin itseni vuonna 1959 puolueen palkkalistoilla Helsingin ja Uudenmaan piirin ruotsalais-sihteerinä. Siihen aikaan oli piirin rullissa, ellen vallan väärin muista lähes 300 paikallisosastoa. Kun aloin kiertää niissä kuulin paljon tarinoita kahdeksantoista tapahtumista. Virallinen historiankirjoitus puhuu paljon punaisesta terrorista. Siinä oli kuitenkin kyseessä melko harvat yksittäistapaukset, jossa sorretut kostivat väärällä tavalla, mutta tarinat valkoisen puolen sodan jälkeisestä järjestelmällisestä ja - voisi oikeutetusti käyttää sanontaa virallisesta - terrorista olivat pöyristyttäviä. Kun Balkanin sotien yhteydessä siunailtiin serbien julmuuksista ja vankileirien kauheuksista totesin, että tällaista tapahtui Suomessakin vuonna Nuoriso ei uskonut, joten kehotin heitä tutustumaan asioihin lukemalla, ja aloittaa vaikka Väinö Linnan Pohjantähtitrilogiasta. Ettei totuus unohtuisi kannattaisi Linnan kirjat määrätä oheislukemiseksi Suomen historiaa opetettaessa. Näin jälkeenpäin minusta tuntuu, että me vasemman laidan kulkijatkin silloin suhtauduimme vanhoihin punakaartilaisiin vähän samalla tavalla kuin sotaveteraanienkin juttuihin. Käännettiin katse sisäänpäin ja huokaistiin hiljaa mielessämme: - Taas tuo jauhaa sitä samaa vaikka tässä olisi tärkeämpääkin puhuttavaa. Juhlapuheissa heitä sitten kyllä kehuttiin. Porvarit sotaveteraaneja ja vasemmisto punakaartilaisia ja vakaumuksensa vuoksi linnoissa ja keskitysleirissä viruneita. Nykyisin, kun nuoret tutkijat ja kirjailijat tarttuvat rohkeasti kipeisiinkin asioihin, ovat vanhat punakaartilaisetkin saaneet ainakin postuumin kunnianpalautuksen ja hyvä niin. Limppu Sekahedelmä

12 Loppukauden palkankorotukset sovittu Kolmivuotisen työehtosopimuksen palkankorotus on 11,5 %. Viime keväänä solmittujen elintarvikealojen työehtosopimusten palkankorotuksissa päätettiin prosenttikorotus ensimmäiselle vuodelle ja kahdelle seuraavalle vuodelle sovittiin sovellettavaksi teollisuuden yleistä linjaa. Soveltamisneuvotteluissa syntyi ratkaisu SEL:n liittohallitus hyväksyi ratkaisun yksimielisesti. Koko tes-kauden vuosikorotusten sekä syksyn 2008 ja 2009 taulukkokorotusten yhteinen palkankorotusvaikutus on 11,5 %. Palkat korottuvat seuraavasti Palkkojen ja ohjepalkkojen korotus 3,8 % Senttimääräiset taulukkopalkkojen korotukset, yleinen kustannusvaikutus 0,6 % Palkkojen ja ohjepalkkojen korotus 3,5 % Senttimääräiset taulukkopalkkojen korotukset, yleinen kustannusvaikutus 0,6 % Palkanlisiä korotetaan seuraavasti Seuraavat lisät korottuvat 3,8 % - Kaikkien alojen työnopastuslisä ja pakkasvarastolisä - Lihanjalostuksen erityisolosuhdelisä - Leipomoalan lauantaityön erityisolosuhdelisä Seuraavat lisät korottuvat 3,5 % - Kaikkien alojen työnopastuslisä ja pakkasvarastolisä - Lihanjalostuksen erityisolosuhdelisä - Leipomoalan lauantaityön erityisolosuhdelisä Pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun korvaukset nousevat 7 %