MEDIANOMI 99n TYÖELÄMÄKOKEMUKSIA:

Transkriptio

1 MEDIANOMI 99n TYÖELÄMÄKOKEMUKSIA: - Miten Diakonia-ammattikorkeakoulun monimediatoimittajakoulutus vastaa työelämän käytäntöjä? Liisa Nenonen Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK) Monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehto

2 2 TIIVISTELMÄ Nenonen, Liisa. Medianomi 99n työelämäkokemuksia: Miten Diakoniaammattikorkeakoulun monimediatoimittajakoulutus vastaa työelämän käytäntöjä? Turku 2003, 48 sivua, 2 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK), Monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehto Tässä työssä tutkin, miten Diakonia-ammattikorkeakoulun ensimmäisten medianomiopiskelijoiden kokemusten mukaan monimediatoimittajakoulutus on vastannut työelämän käytäntöjä. Toivon tämän tutkielman tuottavan muutos- ja parannusehdotuksia, joita koulutussuunnitelmaa laadittaessa voitaisiin hyödyntää. Tutkielma muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on itseanalyysi tuoteosasta, Taiteiden yö dokumentista. Varsinainen tutkielma koostuu sähköpostikyselystä vuonna 1999 Diakonia-ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmassa monimediatoimittajakoulutuksen aloittaneille opiskelijoille. Kyselyyn vastanneiden moniosaajien mielestä suurin puute koulutuksessa oli journalismin teorian ja yleissivistävien opintojen puute. Koulutus vastaisi paremmin työelämän käytäntöjä moniosaajien mielestä, mikäli teorian ja yleissivistyksen osuutta opetuksessa painotettaisiin enemmän. Lisäksi koulun käsitys moniosaajuuden toimenkuvasta ja siihen liittyvistä käytännön työtehtävistä poikkeaa työpaikkojen käsityksestä. Erilaisten käsitysten takia osa koulun työtehtävistä ei ole vastannut moniosaajien mielestä työelämän tehtäviä. Osa on kokenut työpaikoilla myös arvostuksen puutetta. Moniosaaja käsitetään usein henkilöksi, jolla ei ole tarpeeksi hyvää yleissivistystä ja erikoisosaamista. Kritiikistä huolimatta kaikki kyselyyn vastanneet olivat tyytyväisiä koulutukseen kokonaisuudessa ja kokivat, että Diak on antanut heille hyvän pohjan työskennellä moniosaajina. Moniosaaminen tekee monimediatoimittajista erikoisammattilaisia, ja moniosaamisen taidolla he tulevaisuudessa kilpailevat urallaan - ei ainoastaan yleissivistyksellä tai teknisellä erikoisosaamisella. Diakin koulutus oli kyselyn perusteella onnistunut tässä tarkoituksessa. Avainsanat: moniosaajakoulutus, monimediatoimittajakoulutus Säilytyspaikka: Turun Diakin kirjasto

3 3 ABSTRACT Nenonen, Liisa. Working Experiences of Media Artists ( Media 99 ): How the Education of Multiskilled Journalists in The Diaconia Polytechnic Meets the Demands of Working Environments, Turku 2003, 48 Pages, 2 appendices Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communication and Media Arts, Media Artist The aim of this study is to find out how the education of multiskilled journalists in Diaconia Polytechic has succeeded when compared to the practice, i.e. to the needs and demands of today's working environments. The arguments are based on the opinions of the first multiskilled journalists who have studied in and graduated from Diaconia Polytechnic. The aim is to collect some useful advice for suggesting improvements on the degree programme. The work consists of two parts. The first work is an analysis of a documentary for TV made by the author. The main study is based on qualitative results from data collected in a questionnaire among the students who started their studies in Diaconia Polytechnic in the beginning of Most of the students who answered the questionnaire were of the opinion that the education should include more theoretical studies in journalism as well as in academic knowledge. The education would better correspond to the practice if more emphasis were put on theoretical studies in journalism and academic knowledge. The results also show that the idea of job description of multiskilled journalists as described by the Diaconia Polytechnic differs from that in editorial offices. For this reason some of the students find that a part of their studies does not match with the practice in working life. Some of the students also feel that the employers do not respect them. Compared to the university graduates, multiskilled journalists are considered less educated. Apart from criticism, all of those who returned the questionnaire were satisfied with the education and found that it gave them a solid basis for their professional future as multiskilled journalists. Multiskilled professionalism makes the multiskilled journalists special workers to employers and through providing those skills they compete in building a career rather than by possessing excess academic knowledge or technical skills. The study shows that the education of Diak has succeeded in that respect. Keywords: multiskilled journalists, education of multiskilled journalists Place of storage: The library of Turku Diaconia Polytechnic

4 4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO VIESTINNÄN KOULUTUS DIAKISSA Monimediatoimittajan murros Opetussuunnitelman rakenne Diakissa Diak suhteessa muihin viestinnän koulutusohjelmiin TUOTEOSAN TEKOPROSESSI JA ONGELMAT Ongelmien kautta aiheeseen Vastoinkäymiset Moniosaaja valintojen edessä Prosessin herättämiä kysymyksiä TUTKIELMAN TOTEUTUS Tutkielman lähtökohta Tutkimusmenetelmät ja luotettavuus Tutkielmaan liittyviä ongelmia MONIOSAAJAN OPIT TYÖELÄMÄN VAATIMUSTEN EDESSÄ Työpaikkojen käytännöt ja vaatimukset Diakin tavoitteiden toteutuminen Puutteita Onnistumisia Moniosaajuus identiteettikriisissä Yhteenveto ongelmista...30

5 5 6. POHDINTOJA Moniosaajan neliapila Teorian ja käytännön ongelma Identiteettikriisistä selkeään minäkuvaan YHTEENVETO...36 LÄHTEET...37 LIITTEET: Liite 1: Kyselylomake Liite 2: Tulosten listaus

6 6 1. JOHDANTO Diakonia-ammattikorkeakoulu on toimittajakoulutuksen neuvottelukunnan selvityksen mukaan tällä hetkellä viestinnän ja media-alan ammattikorkeakouluista ainoa, jolla on selkeästi toimittajapainotteinen moniosaajien koulutusohjelma ( Toimittajakoulutuksen neuvottelukunta 2002, elektroninen dokumentti ). Monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehdon tavoite on kouluttaa sähköisen viestinnän moniosaajia, jotka hallitsevat sekä viestinnän teorian että uusinta tekniikkaa eri viestintävälineissä. Syksyllä 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu eli Diak muuttui väliaikaisesta ammattikorkeakoulusta vakituiseksi ammattikorkeakouluksi, minkä vaatimuksena opintosuunnitelma laadittiin tarkaksi tutkintorakenteeksi noudattaen ammattikorkeakoulujen yleisiä sääntöjä ja periaatteita ( Diakonia-ammattikorkeakoulun toimintakertomus 1999 ). Vuonna 1999 opintonsa aloittaneet medianomiopiskelijat ovat ensimmäiset Diakonia-ammattikorkeakoulusta monimediatoimittajiksi valmistuneet opiskelijat. Käytän lyhennettä Diak tässä työssä myös silloin, kun tarkoitan ainoastaan Diakonia-ammattikorkeakoulun monimediatoimittajakoulutusta. Moniosaajuus on nykyään useissa uutistoimituksissa yhä tavallisemmaksi muuttuva käsite ja ammattikuva. Yleisradiossa moniosaajista käytetään esimerkiksi jo mediatoimittajan ammattinimikettä. Digitalisoitumisen myötä aineistojen käsittely toimituksissa helpottuu, mutta toimittajien työnkuva monipuolistuu entisestään. Yhä useammissa työpaikoissa toimittajilta vaaditaan nykyään journalistisen sisällön ja laadun lisäksi myös teknistä osaamista sekä eri välineiden ja työtehtävien hallintaa. Yhä useammin toimittajan täytyy hallita myös koko työprosessi, mihin sisältyy toimittamisen lisäksi kuvaaminen ja leikkaus ( Helminen, Immonen, Järvenpää, Rahko & Suolanen 2002, 63 ). Tähän tarkoitukseen Diak kouluttaa moniosaavia medianomeja. Moniosaajuuden käsite ja ammattikuva ovat vasta murtautumassa työelämään ja hakemassa paikkaansa työyhteisöissä. Työelämässä moniosaajuutta testataan parhaillaan, eikä pysyvyydestä ole takeita, kun alan muutosvauhti on digitalisoitumisen takia arvaamaton ja nopea. ( Helminen, ym. 2002, 94. ) -

7 7 Diak on vaikean tehtävän edessä laatiessaan opetussuunnitelmaa ja uutta tutkintorakennetta, joka vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän käytäntöjä. Suunnitelmaa vaikeuttavat opiskelijoiden eri tasot teknisessä osaamisessa ja yleissivistyksessä. Suurin kysymys lienee se, miten kouluttaa päteviä, moniosaavia toimittajia neljässä vuodessa niin, että kaikilla olisi tarpeeksi teoreettista ja teknistä pätevyyttä. Tässä työssä tutkin, miten ensimmäisten Diakin medianomiopiskelijoiden kokemusten mukaan koulutus on vastannut työelämän käytäntöjä. Oletan, että suuri osa opiskelijoista on kohdannut ongelmia ja jotain puutteita taidoissaan ja koulutuksessaan jo loppuharjoittelun aikana. Pyrin löytämään vastauksia, joilla on todellista palautteellista arvoa. Toivon tämän tutkielman myös antavan parannusehdotuksia tutkintosuunnitelmaan, mistä voisi olla suunnitelman laatijoille hyötyä. Tutkielman tekeminen on tärkeä ennen kaikkea siksi, että Diakin koulutusohjelma vakituisen ammattikorkeakoulun osana on niin tuore, ettei sen koulutusohjelman laatua ja tavoitteiden onnistumista ole ehditty vielä tutkia tällaisessa mittakaavassa. Työelämän muuttuneet vaatimukset ovat olleet koulutusohjelman suunnittelemisessa lähtökohtana ja nyt voidaan tutkia tavoitteiden onnistumista. Tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on itseanalyysi omasta tuoteosasta, Taiteiden yö dokumentista. Omat ongelmani ja oivallukseni moniosaajuudesta dokumentin toteutuksessa toimivat lähtökohtina ja kysymysten asetteluna varsinaiselle tutkimukselle. Varsinainen tutkielma koostuu sähköpostikyselystä, joka on osoitettu vuonna 1999 Diakonia-ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmassa opintonsa aloittaneille medianomeille ja myös niille, joilla opinnot ovat vielä kesken. Kaikki opiskelijat ovat mukana tutkielmassa, koska myös ei-valmistuneille opiskelijoille on saattanut kertyä tähän mennessä jo paljon työkokemusta ja tutkielman kannalta arvokasta tietoa. En haastatellut tutkimukseen opettajia tai opetussuunnitelman kehittäjiä, koska mielestäni heidän näkemyksensä on nähtävissä opintosuunnitelmissa.

8 8 2. VIESTINNÄN KOULUTUS DIAKISSA 2.1. Monimediatoimittajan murros Diakin Turun yksikön viestinnän koulutusohjelmassa koulutetaan medianomeja. Opintojen laajuus on 160 opintoviikkoa ja suuntautumisvaihtoehtoja medianomiopinnoissa on kaksi: viestintäkasvattajan suuntautumisvaihtoehto ja monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehto. Monimediatoimittajaksi kouluttaminen on ollut koulutusohjelmassa mukana alusta alkaen eli vuodesta 1997, jolloin ensimmäiset opiskelijat aloittivat viestinnän opintonsa Turun kristillisen opiston tiloissa. Diakilla oli aluksi väliaikaisen ammattikorkeakoulun lupa. Uuden koulutusohjelman koeaika onnistui hyvin ja valtioneuvosto myönsi Diakille vakinaisen toimiluvan alkaen. ( Diakonia-ammattikorkeakoulun toimintakertomus 1999, 1. ) Koulutusohjelman uutuuden ja vakinaiseksi ammattikorkeakouluksi muuttumisen takia opetussuunnitelman ja suuntautumisvaihtoehtojen muokkausprosessi on ollut koko ajan käynnissä. Tapa, millä monimediatoimittajia koulutetaan, on kokenut muutoksia vuosi vuodelta pyrittäessä tehokkaampaan koulutustapaan opetussuunnitelman samalla muuttuessa tiuhaan tahtiin. Lähtökohta monimediatoimittajan koulutuksessa on ollut koko ajan sama. Syyt, miksi monimediatoimittajia koulutetaan, ovat työelämän käytäntöjen muuttuneet vaatimukset toimittajien ja työntekijöiden osaamisesta. Muuttuneiden vaatimusten perusteena on digitaalisuuden tulo toimituksiin, mikä asettaa sisällöntuottajalle uusia haasteita toimia yksipuolistuvaa ja ohenevaa tuotantoa vastaan. ( Opinto-opas , 146. ) Moniosaajuus voidaan mieltää kehityssuuntana, joka on syntynyt yhteiskunnassa vallalla olevasta tehokkuuden ja alhaisten kustannusten vaatimuksesta. Tämä tehokkuuden vaatimus on korostunut media-alalla digitaalisten muutosten takia. ( Ruohonen 2002, 9. )

9 9 Työelämän vaatimuksista ja ammattikuvan yleistymisestä huolimatta monimediatoimittajan käsite on vielä uusi ja sisällöltään epäselvä sekä työelämässä että kouluissa. Monimediatoimittajalla vaikuttaa olevan useita eri kutsumanimiä tilanteesta ja paikasta riippuen. Välillä myös Diakissa puhutaan monimediatoimittajuuden sijaan moniosaajista tai monitaitajista. Moniosaajista puhuminen on ehkä yleisempää Diakin koulutuksessa. Yleisradiossa useampaa eri välinettä hallitsevaa ja eri työtehtäviä suorittavaa työntekijää kutsutaan nimikkeellä mediatoimittaja ( Ruhkala 2002, 9 ). Journalistiliitto taas käyttää ennemmin sanaa monitekeminen. ( Noppari & Valaskivi 2001, elektroninen dokumentti, Ruhkala 2002, 9. ) Mediatoimittaja lienee työelämässä parempi titteli kuin esimerkiksi moniosaaja, koska se on tarkemmin määritelty. Moniosaajalla voi viitata periaatteessa mihin ammattialaan tahansa tai toimituksissa pelkästään tekniseen tuotantopuoleen. Mutta miksi sitten ei yleisesti puhuta monimediatoimittajista kuten Diakin opintosuunnitelmassa? Yhteistä linjaa nimitysasiassa ei ole Suomessa löydetty. Toki kaikkien uusien käsitteiden vakiinnuttaminen kieleen vie oman aikansa. Ennen kuin käsite voidaan yleisesti vakiinnuttaa ihmisten mieliin, on työnkuva vakiinnutettava ja selkiinnytettävä. Diakin opintosuunnitelmassa on monimediatoimittajan käsite vuosi vuodelta muotoutunut selkeämmäksi. Lukuvuosien opetussuunnitelmassa puhutaan sähköisen viestinnän monitaitajuudesta, kun taas lukuvuoden suunnitelmassa se on korvattu monimediatoimittajan opinnoilla. Nykyään monimediaopinnot muodostavat virallisen suuntautumisvaihtoehdon. Uusin opintosuunnitelma ( Opintoopas , 97 ) määrittelee monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehdon näin: Monimediatoimittaja tuottaa journalistisia tuotteita eri välineille: radioja televisio-ohjelmia, sisältöjä verkkoon. Haasteena on toimia yksipuolistuvaa ja ohenevaa tuotantoa vastaan niin ohjelmatyyppien kuin sisällönkin osalta - - Hän hallitsee tuotantovälineet. Hän yhdistää ajattelussaan ja toiminnassaan tekniikan ja sisällön, teorian ja käytännön. Hänellä on analyyttinen ja kriittinen näkökulma mediamaailmaan. Tämä määritelmä tarkoittaa lähinnä sitä, että monimediatoimittaja kykenee työskentelemään niin radiossa kuin televisiossakin sekä laatimaan journalistista sisältöä verkkoon ( internet ). Digitaalisten tiedostomuotojen takia yhdestä materiaalista on

10 10 helppo versioida tuote eri medioihin. Digitaalisten tuotantovälineiden takia kehitys on menossa työmarkkinoilla suuntaan, missä yksi ihminen muokkaa samasta materiaalista jutun useaan mediaan. Tähän muokkaustehtävään monimediatoimittajien pätevyys painottuu. Siksi heidät koulutetaan hallitsemaan eri välineiden kerrontatavat sekä niiden tekniset perusedellytykset. ( Opinto-opas , 94. ) Mikäli monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehdon kuvaus pitäisi jotenkin tiivistää muutamaan sanaan, voitaisiin mielestäni kompromissina puhua sähköisen viestinnän moniosaajista. Sähköinen viestintä viittaa mielestäni kaikkiin sähköisiin ja digitaalisiin viestimiin sekä niiden hallintaan. Moniosaaja -sana puolestaan viittaa useamman asian ja alueen osaamiseen ja hallintaan, kuten muodon ja tekniikan hallintaan. Taitaja/taitaminen viittaa mielestäni liikaa taiteisiin tai kädentaitoihin. Termit monimediatoimittaja ja mediatoimittaja ovat mielestäni sopivat vastineet. Sana monimediatoimittaja on pitkä jokapäiväisessä käytössä, joten mediatoimittaja syntyy siitä helposti. Toimittaja on mielestäni kuitenkin se nimityksen peruselementti, joka yleisesti liitetään tiedottamiseen, viestintään ja journalismiin. Sama koskee tutkintonimikettämme medianomi, myös se liitetään mediaan ja viestintään. Tässä työssä käytän termejä monimediatoimittaja ja moniosaaja. Pääasiassa käytän sanaa monimediatoimittaja vain, kun puhun koulutuksesta tai opintosuunnitelmasta. Kun puhun asiasta laajemmin, käytän sanaa moniosaaja, koska se on yleinen Diakin keskuudessa. Nimitän tässä tutkielmassa kyselyyn vastanneita oppilaita moniosaajiksi, koska kaikki vastanneet eivät ole valmistuneita medianomeja ja monimediatoimittajia Opetussuunnitelman rakenne Diakissa Medianomin ammattitutkinto on 160 opintoviikkoa ( ov ). Suuntautumisvaihtoehdosta huolimatta tietyt opinnot ovat opiskelijalle samat: perusopinnot 15 ov, yhteiset ammattiopinnot 120 ov, vapaasti valittavat opinnot 10 ov ja opinnäytetyö 15 ov. Vaihtoehtoisia ammattiopintoja on mahdollista suoritta 45 opintoviikkoon asti. ( Opinto-opas , 97. )

11 11 Yhteisiin ammattiopintoihin kuuluu viestinnän ja journalismin perusopintoja sekä tietyt määrät opintoja radiosta, televisiosta ja multimediasta. Näistä taidoista viestintäkasvattajan suuntautumisvaihtoehdon valinneet opiskelijat laajentavat opintojaan kasvatustieteisiin. Monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehdossa jatketaan sähköisen viestinnän opiskelua yksittäisistä viestimistä laajempaan konseptiin ja syvennetään jo olemassa olevia teoreettisia ja teknisiä taitoja ( Opinto-opas , 97 ). Esimerkkejä monimediatoimittajaopintojen erilaisista kurssivaihtoehdoista: Mediakäsikirjoittaminen 2 ov, dokumenttikäsikirjoittaminen 2 ov, äänisuunnittelu 2 ov, monimediatuotanto 3 ov, monikameratuotanto 3 ov, mediakulttuuri 1, 2 ja 3 2 ov, tutkiva journalismi 2 ov, journalismin tutkimus 2 ov ja journalistinen kirjoittaminen 2 ov. Monimediatuotannon kurssi on ehkä lähinnä monimediatoimittajuutta työelämän käytännöissä. Kurssilla on tuotettu projektityönä noin tunnin mittaisia ohjelmakokonaisuuksia YLEn TEEMA-kanavalle. Tuotantoa on yleensä toteutettu aluksi pienissä ryhmissä aiheittain ja yhdistelty sitten kokonaiseksi ohjelmaksi. Työtehtävät ovat ennalta tarkkaan jaettu, mikä tarkoittaa sitä, että jotkut oppilaista tuottavat sisältöä, jotkut kuvaavat, jotkut leikkaavat ja valitut oppilaat käsikirjoittavat ja koostavat ohjelman. Multimediaa ja sisällöntuotantoa verkkoon opiskelevat oppilaat tuottavat ohjelmasta sisältöä verkkoon web-sivujen muodossa. Eli kaikkiaan opiskelijat tuottavat monimediallista sisältöä televisioon ja verkkoon ja pääsevät harjoittelemaan sekä teknisiä että journalistisia taitojaan. Prosessin kuluessa oppilaat näkevät, mitä monimediallinen sisällöntuotanto käytännössä saattaa parhaimmillaan olla.

12 Diak suhteessa muihin viestinnän koulutusohjelmiin Työmarkkinoiden muuttuva tilanne on ilmeisesti vaikuttanut viestinnän alan koulutukseen laajemminkin. Perinteisesti on katsottu, että toimittajia koulutetaan ainoastaan yliopistossa, mutta käsitys on muutoksen edessä. Nimittäin viime vuosina on perinteisten koulutusohjelmien rinnalle tullut useita uusia viestinnän alan koulutusohjelmia. Yliopistoihin perustettiin 1990-luvun lopulla useita uusia ja erilaisia maisteriohjelmia viestinnän alalle. Mainittakoon näistä esimerkkinä Jyväskylän yliopiston puheviestintä ja Tampereen yliopiston uusmedia. Samalla jotkut ammattikorkeakoulut ovat alkaneet sisällyttää media-alan opintoihinsa myös journalismia ja joukkoviestintää. Tämä hämärtää jaottelua siitä, mistä valmistuu toimittajia ja mistä tuotannon teknisiä osaajia. Diakin viestinnän koulutusohjelma on tällä hetkellä ainoa ammattikorkeakouluohjelma, jossa koulutetaan molempia näistä eli moniosaajia. ( Toimittajakoulutuksen neuvottelukunta 2002, 36, elektroninen dokumentti. ) Toimittajakoulutuksen neuvottelukunta sai alkuvuodesta 2002 valmiiksi selvityksen journalismin ja joukkoviestinnän koulutusväylistä Suomessa. Tässä selvityksessä pisteytettiin kaikki yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen viestintä- ja media-alan koulutukset oppiaineiden mukaan. Mitä suurempi pistemäärä, sitä toimittajapainotteisempi on koulutus. Yliopistoista suurimman pistemäärän ( 6 ) saivat Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos, Jyväskylän yliopiston journalistiikan laitos ja Helsingin yliopiston SSKH ( Svenska social- och kommunalhögskolan ). Ammattikorkeakouluista parhaiten viidellä pisteellä asettuivat Arcada ( Nylands Svenska yrkeshögskola ), Diak ja Helsingin ammattikorkeakoulun STADIA. Ammattikorkeakoulujen opetus on yleensä käytännönläheisempää kuin yliopistoopetus. Joten kun tarkastellaan sitä, millainen koulutus on lähimpänä moniosaajan koulutusta, voisi sanoa, että ammattilaisia tähän tarkoitukseen valmistuu Arcadasta, Diakista ja STADIAsta. ( Toimittajakoulutuksen neuvottelukunta 2002, 14, elektroninen dokumentti. )

13 13 Arcada-ammattikorkeakoulussa on ruotsinkielinen medianomin koulutusohjelma, joka keskittyy sähköisten viestinnän sisällöntuotantoon. Diakin koulutus on vastaava suomen kielellä, mutta antaa myös tekniset perusvalmiudet, mitkä Arcadassa sisältyvät eri koulutukseen. STADIAn viestinnän suuntautumisvaihtoehdoista lähimpänä toimittajan koulutusta on radio- ja televisioilmaisun koulutusohjelma. Se eroaa Diakista taas verkko-opintojen osalta, mitkä STADIAn koulutusohjelmasta on jätetty pois. Verkkoopintoja ja sen teknisiä perustaitoja pidetään monimediatoimittamisessa olennaisena, joten selvityksen perusteella voisi sanoa, että Diak on lähimpänä monimediatoimittajan koulutusta ja tällä hetkellä ainoa opetusohjelma, joka on luokiteltavissa toimittajapainotteiseksi moniosaajakoulutukseksi.

14 14 3. TUOTEOSAN TEKOPROSESSI JA ONGELMAT 3.1. Ongelmien kautta aiheeseen Alun perin tarkoituksenani oli tehdä dokumentinomainen kooste jostakin tapahtumasta paikalliselle Turun Sanomien omistuksessa olevalle Turku TV:lle, missä suoritin loppuharjoittelun. Taiteiden yö osoittautui lopulta sopivaksi tapahtumaksi ajankohdaltaan ja luonteeltaan. Tapahtuman yöaikaan sijoittumisen takia oli kuitenkin miltei mahdotonta saada ammattikuvaajaa käyttöön, joten sovimme ohjelmapäällikön kanssa, että kuvaisin koosteen itse toimittajille tarkoitetulla pikkukameralla. Mini DV on pienikokoinen, kevyt ja digitaalinen TV-laatuun kelpaava kamera. Olin sitä ennen käyttänyt samanlaista kameraa koulussa ja harjoittelussa, joten koin taitojeni riittävän tehtävään. Tehdessäni dokumenttikoostetta Turun Taiteiden yöstä Turku TV:lle en vielä ollut tarkentanut ja rajannut koko lopputyön aihetta. Toteutuksen aikana kohdanneet ongelmat ja heränneet kysymykset moniosaajuudesta selkeyttivät lopulta koko aiheen. Neljän vuoden monimediatoimittajan opintoni olivat nyt jo takana, kuten kolme kuukautta pitkä loppuharjoittelukin. Minun olisi tässä vaiheessa pitänyt olla pätevä moniosaaja ja työni jälki siksi laadukasta. En arvannut työkäytännön kuitenkaan osoittautuvan niin vaikeaksi kuin dokumenttia tehdessäni, ja siksi rupesin pohtimaan enemmän ja enemmän sitä, olenko pätevä moniosaaja. Mielestäni olin kuitenkin omaksunut hyvin tekniikan opetuksen koulussa eivätkä muutkaan opit aivan olleet unohtuneet. Heräsi kysymys, kuinka hyvin opetus sitten vastaa työelämän todellisia työtilanteita. Tuoteosa, Taiteiden yö dokumentti, toimii kokemusperäisenä tutkimusaineistona lopputyön tutkimukselle. Tuoteosan tekoprosessista muodostuikin konkreettinen pätevyystesti koulutetulle monimediatoimittajalle. Testin tuloksena huomasin, että työni laatu kärsii joutuessani keskittymään sekä toimittamiseen että kuvaamiseen samaan aikaan. Sain kuitenkin aikaiseksi kohtalaista laatua monipuolisen koulutukseni ja työkokemukseni ansiosta.

15 Vastoinkäymiset Halusin ottaa haasteen vastaan itse toimitetusta ja kuvatusta dokumentista, koska ajattelin, että voisin käyttää tuotosta tulevaisuudessa hyvänä työnäytteenä osaamisestani. Huomasin kuitenkin jo kalustoa tehtävään valikoidessani, että käytännön toteutus aivan yksin on paljon vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Paineita asetti vielä se, että nyt ei ollut kyseessä enää koulun harjoitustyö vaan työ, jonka oli määrä tulla ulos televisiosta määrättyyn aikaan. Laadulle ratkaiseva valinta oli ilman kamerajalustaa kuvaaminen. Jalustan käyttöä puolsivat seikat haastattelujen helpommasta toteutuksesta ja vakaasta kuvasta. Päätin kuitenkin olla ottamatta jalustaa, koska yksin sitä saattaisi olla raskas kantaa pitkin kaupunkia tapahtumasta toiseen suuren ihmisjoukon keskellä. Toinen syy jalustan pois jättämiselle oli tapahtumien nopea aikataulu ja vauhdikkuus. Tiesin, että jalusta saattaa viedä liikaa aikaa tilanteissa, missä pitää reagoida nopeasti. Iso jalusta herättää ohikulkijoissa huomiota ja saattaa siten karkottaa mahdollisia kuvauskohteita. Jalustan pois jättäminen aiheutti enemmän ongelmia kuvaustilanteissa kuin osasin kuvitella. Jalustan puuttumisen takia sekä jutun kuvallinen laatu että sisältö mielestäni kärsivät huomattavasti. Oli miltei mahdotonta pitää kameraa vakaana paikallaan ja hyvin rajattuna haastateltavaan sekä samalla pitää mikrofonia sivussa, jotta haastateltava ei katsoisi suoraan kameraan. Tiesin siis koulutukseni perusteella millainen on hyvä kuvallinen laatu ja ilmaisu, mutta en kyennyt sitä tavoitteideni mukaisesti toteuttamaan. Mikäli en olisi opiskellut kuvaamista ja audiovisuaalista kulttuuria koulussa, en olisi selvinnyt tehtävästä luultavasti ollenkaan ja kuvausjälki ei ainakaan olisi ollut esityskelpoista. Teknisten vaikeuksien keskellä oli vielä haasteena hyvä keskittyminen sisällön kannalta olennaisiin kysymyksiin ja vastauksiin. Haastattelu oli helpompaa ilman haastattelumikrofonia käyttäen ainoastaan kameran mikrofonia, mutta tällöin ääni oli huonolaatuinen arvaamattoman taustamelun takia. Kaikissa teknisissä valinnoissa oli oma riskinsä. Tarkkaavaisuuteni haastattelujen suhteen heikkeni joka kerta, kun kamera vilkutti tyhjenevää kasettia, loppuvaa nauhaa tai kun käteni alkoivat väsyä kameran ja

16 16 mikrofonin kannatteluun. Tiesin kyllä, että haastattelut eivät olleet riittävän hyviä sisällöltään, mutta en siinä tilanteessa kyennyt parempaan Moniosaaja valintojen edessä Jouduin dokumenttia tehdessäni selkeiden valintojen eteen sisällön ja muodon suhteen. Pyrkimys hyvään kuvaan vei huomiopistettä journalistisesti hyvästä sisällöstä. Konkreettisena vastakkaisesimerkkinä toimii tilanne, jossa haastattelukuva on huonosti rajattu ja miltei käyttökelvoton, koska keskityn liikaa haastateltavan puheeseen ja kysymyksiin. Kun taas haastattelukuvan oli mielestäni hyvä, oli haastateltavan puhe käyttökelvotonta joko aiheen takia tai äänen huonon laadun takia. Tajusin puutteellisen suoritukseni kokonaisuutena vasta materiaalia läpi katsellessani ja sopivia kohtia nauhalta valikoidessani. Olin sitä mieltä, että olisin varmasti kuvannut paremmin, mikäli olisin saanut keskittyä täysin tekniikkaan ja kuvalliseen ilmaisuun miettimättä kysymyksiä. Olin myös pettynyt omaan haastattelutaitooni ja kysymyksiini, mitkä olivat mielestäni laadullisesti keskinkertaisia. Tulin siihen tulokseen, että keskityin liikaa kameran hallintaan tilanteen kokonaishallinnan sijasta enkä kuunnellut haastateltavien vastauksia tarpeeksi hyvin itse tilanteessa. Omasta mielestäni sekä journalistisen sisällön laatu että kuvan laatu heikkenivät, koska yritin tehdä molempia samaan aikaan tiukassa aikataulussa. Suurimmaksi syyksi ongelmaan koin sen, että koulussa olin opiskellut paljon tekniikkaa ja journalismia lähinnä erikseen, mutta en tarpeeksi niiden hallintaa yhdessä. Eli käytännön harjoittelua olisi saanut olla koulutuksessa vieläkin enemmän. Koulutukseni pätevöittää minut nimenomaan hakeutumaan työhön, jossa kuvaan ja haastattelen samaan aikaan, ei niinkään sellaisiin työtehtäviin, joissa olisin pelkästään kuvaaja. Tilanteita ja haastatteluja ei voinut ottaa uusiksi, joten leikkausvaiheessa oli keksittävä keinoja paikata laadullisesti heikompia kohtia. Tein kuvakäsikirjoituksen ja sisällöllisen käsikirjoituksen aluksi erikseen saadakseni molempiin järkevän draaman kaaren. Tässä koin suurta apua kouluni käsikirjoittamisen luennoista. Oivalsin käsikirjoituksen olevan

17 17 miltei välttämätön työkalu työelämässä. Myös Aristoteleen oppi draaman kaaresta televisiodokumentissa oli suureksi hyödyksi. Yhdistäessäni käsikirjoituksia jouduin hieman poikkeamaan käsikirjoituksesta, koska huonoa sisältöä oli paikattava hyvällä kuvalla ja päinvastoin. Kuvista olisin muuten voinut käyttää ainoastaan onnistuneet, mutta haastateltavan kasvot oli joka tapauksessa näytettävä. Lopputulos syntyi kompromisseista. Prosessi oli äärimmäisen opettava kokemus ja hyvä esimerkkitapaus. Mieltäni askarrutti eniten ajatus siitä, että joku katsoja kotonaan odottaa näkevänsä kattavan, laadukkaan ja totuudenmukaisen sekä viihdyttävän koosteen tapahtumasta ja minun olisi pitänyt pystyä täyttämään nämä odotukset. Koulutukseni ja omat taitoni riittivät kuitenkin mielestäni tehtävään, koska kyse oli subjektiivisesta dokumentista, ei erittäin tärkeästä ja objektiivisuutta vaativasta uutisoinnista. Toivoin ainoastaan, että olisin jo opiskelun aiemmassa vaiheessa oivaltanut harjoitella tällaisia tilanteita enemmän tai ymmärtänyt ehdottaa sitä opettajille. Ei siis riitä se, että ainoastaan luetaan tietty määrä journalismia, joukkoviestintää sekä audiovisuaalista kulttuuria yleisesti sekä opetellaan tekniikkaa eri välineissä, vaan täytyy opetella niiden yhteishallintaa sekä käsitetasolla että käytännössä Prosessin herättämiä kysymyksiä Sen lisäksi, että viisastuin tulevaisuuden työtehtäviä ja seuraavaa kertaa varten, sain hyödyllistä käytännön kokemusta. Mielestäni koulutukseni on tarjonnut hyvin paljon käytännön kokemusmahdollisuuksia, mutta aina ongelmatilanteissa niitä toivoisi olleen enemmän. Luennot ovat kuitenkin takana ja on aika kiteyttää oppi ja osaaminen tähän työhön. Tämän jälkeen käytännön kokemus ja taitojen kehitys on oman aktiivisuuden ja oivaltamisen varassa. Kuten edellä on mainittu, näistä tuoteosan tekoprosessin synnyttämistä oivalluksista ja kysymyksistä sain lähtökohta-aineistoa laajemmalle tutkimukselle. Lähtiessäni

18 18 tekemään kyselyä valmistuneille opiskelijoille oletin, että he ovat kokeneet vastaavanlaisia ongelmia koulutuksensa pätevyydestä ainakin aluksi, mutta ovat kehittyneet työssään ja mahdollisesti jatkokouluttaneet itseään. Luulen, että moniosaajan jokapäiväinen työ opettaa sisällön ja tekniikan yhteishallintaa siinä määrin, että työn laatu paranee koko ajan. Työssä pystyy varmasti myös kehittymään, vaikka pohjakoulutus ei olisikaan kaikilta osin riittävä. Uskon myös, että kokeneillakin toimittajilla tulee päivittäin tilanteita, joissa laatu edelleen kärsii. Ennen kaikkea journalisti on laadullisesti vastuussa yleisölle eikä ainoastaan itselleen tai kanavalleen ja siksi moniosaajan täytyy olla valmis myös kouluttautumaan koko ajan lisää siinä tahdissa kun median käsitteet ja käytännöt muuttuvat. Moniosaajuus on niin uusi asia, että se ansaitsee osakseen kritiikkiä kaikkien muiden uusien ilmiöiden lailla. Kattavaa tutkimusta parhaasta koulutustavasta ja sen merkityksestä on varmasti aikaista vielä tehdä, mutta eri opetusten hyviä ja huonoja puolia sekä koulutustarvetta osaa varmasti punnita itse työtä tehnyt henkilö tällä hetkellä parhaiten. Tällä hetkellä sisällön moniosaajia kouluttaa varsinaisesti Diak ja olennaista on tutkia tässä vaiheessa, miten edeltäjäni ja valmistuneet opiskelijat ovat kokeneet vastaavat ongelmatilanteet.

19 19 4. TUTKIELMAN TOTEUTUS 4.1. Tutkielman lähtökohta Jos Diak on toimittajakoulutuksen neuvottelukunnan selvityksen mukaan viestinnän koulutusohjelmista lähimpänä moniosaajan koulutusta, täytyy opintosuunnitelman olla suhteessa kaikkein monipuolisin tai koulutuksen pisin. Koulutus kestää kuitenkin ammattikorkeakouluille yleisen neljä vuotta, missä ajassa tulisi opetella monimediatoimittajan taidot. Tällaisessa vauhdissa ei ehdi opiskella erikoistavia ja syventäviä opintoja ja silloin vaarana on erikoisosaamisen puute. Moniosaaminen ja erikoisosaaminen voidaan kärjistettynä ajatella toistensa vastakohtina. Koulutuksen hyvä puoli on se, että osaa kaikkea, mutta negatiivisesti ajateltuna: osaa kaikkea vähän, mutta ei mitään oikein hyvin. Onko Diakin opiskelijoilla omasta mielestään tarvittavat perustaidot työskennellä moniosaajana? Osaavatko he kaikkea vähän, mutta ei mitään oikein hyvin vai osaavatko he tarpeen mukaan kaikkea tarvittavasti? Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, miten Diakin viestinnän koulutusohjelman monimediatoimittajakoulutus vastaa työelämän käytäntöjä. Tavoite pääpiirteissään on kerätä palautetta opetuksen onnistumisesta ja koota tietoja, joista saattaisi olla hyötyä opintosuunnitelman laatijoille. Tutkielma on toteutettu ainoastaan monimediatoimittajakoulutuksen käyneiden keskuudessa; ts. on pyritty löytämään heidän kannaltaan vastaukset kysymyksiin: Millainen on valmistuneiden ja lähes valmistuneiden medianomien käsitys omasta monimediatoimittajan koulutuksesta verrattuna työelämän asettamiin vaatimuksiin? Mitä ongelmia/puutteita he kokivat opetussuunnitelmassa olevan? Media99:t, eli tammikuussa 1999 opintonsa Diakin viestinnän linjalla aloittaneet opiskelijat, on ensimmäinen vakinaisesta ammattikorkeakoulusta valmistunut/valmistuva vuosikurssi. Kohdistan tutkielman tähän vuosikurssiin, koska he ensimmäisinä ovat aloittaneet uudessa koulutusohjelmassa ja suuntautumisvaihdossa, ennen kuin opetus on ajan myötä hioutunut. Media99:n sijoittuminen työelämään ja työssä osaaminen on jo eräänlaisena todistuksena koulutuksen onnistumisesta.

20 20 Tällaiselle tutkielmalle on tarvetta, koska Diak on lähtenyt kehittelemään koulutusta ja monimediatoimittajan suuntautumisvaihtoehtoa juuri työyhteisöjen tarpeita vastaavaksi kuten edellä on kerrottu. Diak on luonut aivan uuden ja erilaisen koulutusohjelman miltei tyhjälle pohjalle, ja sen takia seurantaa ja tutkimusta koulutuksen onnistumisesta on hyödyllistä tehdä koko ajan. Tutkielma toteutettiin sähköpostikyselynä, mikä lähettiin jokaiselle media99:n opiskelijalle valmistumisesta riippumatta. Myös tutkintoa vaille valmistuneet oppilaat olivat olennaisia tutkielman kannalta, koska oletin heillä olevan jo paljon työkokemusta. Sähköpostin valinta kanavana johtuu siitä, että Diak halusi lain mukaisesti suojata opiskelijoidensa henkilötiedot eli osoitteet ja puhelinnumerot. Oletettavasti tutkimuskohteena olevat henkilöt ovat paremmin tavoitettavissa sähköpostilla muutenkin, kuin perinteisellä postilla, koska he ovat saattaneet muuttaa eri puolille Suomea erilaisissa työ- ja opiskelutehtävissä tai jopa ulkomaille. Suurin osa työskentelee varmasti paljon tietokoneella tai sen läheisyydessä, joten sähköposti on tässäkin suhteessa helpompi tapa vastata verrattuna käsin kirjoittamiseen. Sain koulumme viestinnän yliopettajalta aluksi 13 oppilaan sähköpostiosoitteet. Kahden valmistuneen oppilaan osoitteista ei opettajalla ollut tietoa., ja yksi osoite oli tiedoissa väärin. Lähetin aluksi kyselyn näille 13 oppilaalle saatekirjeineen Neljän päivän kuluttua lähetin kohderyhmälle muistutuksen ja kyselyn uudelleen. Aluksi annoin vastausaikaa vain viikon, mutta koska vastauksia palautui hitaaseen tahtiin, joustin palautuksissa loppuun saakka. Aikataulussa oli joustettava myös siksi, koska kaikki eivät saaneet kyselyä samaan aikaan. Puuttuvat osoitteet sain selville hieman myöhemmin kysymällä muilta oppilailta ja virheellisen osoitteen sain korjattua puhelintiedustelun avulla. Tämän jälkeen lähetin kyselyn näille jäljellä oleville moniosaajille. Lähetin kyselyn kaikkiaan 15 henkilölle, joista 9 palautti kyselyn. Vastauksiin en laske yhtä sähköpostia, missä kohderyhmän henkilö vastasi vain sähköpostiini muutamalla sanalla ja pahoitteli, ettei hänellä ollut kommentoitavaa aiheeseen. Tulosten laskemista vaikeutti osaltaan myös se, etteivät kaikki kyselyn palauttaneet vastanneet kaikkiin kyselyssä olleisiin kysymyksiin.