Herättäjät, tulenkantajat ja muutoksentekijät

Transkriptio

1 Pekka Borg Herättäjät, tulenkantajat ja muutoksentekijät Luonnonsuojelun voimahahmot Suomessa Pilot-kustannus Oy 2008

2 Herättäjät, tulenkantajat ja muutoksentekijät Pekka Borg Ulkoasu: Jani J. Bodmann Kustantaja: Pilot-kustannus Oy, 2008 Painopaikka: Tampere Palvelukustanne print-on-demand ISBN

3 Luonnonsuojelun historia on kertomus ihmisten osoittamasta vastuusta ja huolenpidosta elävästä luonnosta ja ihmisen elinympäristöstä, kertomus järjestöjen ja valistuneiden ihmisten toiminnasta uhanalaisten kasvien, eläinten ja luonnonalueitten puolesta, luonnon ja maiseman kauneusarvojen vaalimisesta, kotiseututyöstä ja vastuusta isänmaan luonnonperinnön säilymisestä. Elämän kunnioittamisen ajatus on luonnonsuojelun syvä eettinen peruste. Luonnonsuojelu merkitsee aina toimintaa myös ihmisen hyväksi. Tähän kirjaan on koottu joukko suomalaisen luonnonsuojelun merkkihenkilöitä yli sadan vuoden ajalta. Valinta on kohdistunut niihin isänmaan luonnon- ja kulttuuriperinnön säilymisestä huolta kantaneisiin henkilöihin, joilla on ollut keskeinen merkitys luonnonsuojelun kehittymisessä. Alkuaikojen henkilöt toimivat luonnonrakkauden, kansallisen heräämisen ja kansainvälisen kansallispuistoaatteen puolestapuhujina; heitä olivat ennen muita isänmaan luonnon ja kulttuurin kuvaaja ja ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen perustaja, kirjailija Zacharias Topelius, Suomen oloihin sovelletun kansallispuistoajatuksen ensimmäinen esittäjä, tutkimusmatkailija, professori Adolf Erik Nordenskiöld, kansallispuistokeskustelun ylläpitäjä ja luonnonsuojelun sisältöä pohtiva professori Johan Petter Norrlin, luonnonsuojelun isänmaallista kulttuuritehtävää korostava ja konkreettisen luonnonsuojelutyön käynnistäjä, 5

4 professori Johan Axel Palmén, Suomen ensimmäisen kunnallisen luonnonsuojelualueen perustaja ja monipuolisten luonnonsuojelualueiden merkitystä tähdentävä professori Johan Evert Rosberg, saaristonsuojelua konkreettisesti edistänyt kirurgi, professori Richard Faltin ja Lapin luonnon tuntemusta ja suojelua edistänyt metsänhoitaja, biologi Justus Montell. He loivat Suomen luonnonsuojelun varhaisen perustan ja toimivat ensimmäisinä herättäjinä. Heidän ja metsähallinnon toiminnan ansiosta Suomeen perustettiin ensimmäiset suojelualueet Malla, Koli, Pyhä-Häkki, Nothamn ja Meiko. Myöhemmin niistä muodostettiin lakisääteiset luonnonsuojelualueet. Vuonna 1923 säädetyn luonnonsuojelulain nojalla perustettiin lisää luonnonsuojelualueita. Lain antamia mahdollisuuksia alettiin käyttää hyväksi jo varhain, esimerkkeinä Äyräpäänjärvi, Vasikkasaari ja Krunnit. Luonnonsuojelun hallinto virallistettiin, ja ensimmäisinä luonnonsuojelunvalvojina toimivat aikaansa edellä ollut laaja-alainen ja samalla radikaali luonnonsuojelumies, maisteri Rolf Palmgren sekä myöhemmin metsäntutkija, dosentti Viljo Kujala. Suomalaisen luonnonsuojelun perustajaksi kutsuttu ja monipuolisesti alan hallintoa ja käytännön toimintaa edistänyt professori Kaarlo Linkola vaikutti vahvasti uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseksi ja lainsäädännön kehittämiseksi. Tuolloin luonnonsuojelualueiden perustaminen myös politisoitui, ja keskustelua käytiin luonnonsuojelun yhteiskunnallisesta merkityksestä ja käytännön toteutuksen ehdoista. Vuoden 1938 kansallispuistolain nojalla perustettiin ensimmäiset luonnon- ja kansallispuistot: Pallas-Ounastunturin, Pyhätunturin, Heinäsaarten ja Stora Träskön (Porkkalan) kansallispuistot sekä Mallan, Kutsan, Pisavaaran, Pääskyspahdan, Pummangin ja Hiisjärven luonnonpuistot. Metsäammattilaisilla on ollut kunniakas osuus suomalaisen luonnonsuojelun alkuaikojen kehittämisessä. Nordenskiöldin kansallispuistoajatuksen tukija, metsäopiston johtaja Anton 6

5 Blomqvist, luonnonsuojelun vahva taustavaikuttaja ja keskeinen metsäopetuksen ja -tutkimuksen kehittäjä, pääministeri, professori Aimo Kaarlo Cajander, Lapin luonnon suojelija, metsänhoitaja ja biologi Justus Montell, professori Viljo Kujala sekä luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen metsätalouden puolustaja, professori Peitsa Mikola olivat keskeisiä luonnonsuojelun edistäjiä. Heidän lisäkseen monipuolisesti sivistynyt metsäntutkija, Aulangon, Kolin ja Punkaharjun säilyttäjä, professori Olli Heikinheimo, metsäesteetikko, nykymetsätalouden arvostelija, professori Valter Keltikangas ja Metsähallituksen erikoismetsien esittelijä, ylimetsänhoitaja Yngvar Blomgren muistetaan huomattavista ansioistaan valtion metsäluonnon suojelun hyväksi. Suomen kolmannen valtion luonnonsuojelunvalvojan, professori Reino Kalliolan aika kesti yli kolmekymmentä vuotta. Hän vakiinnutti luonnonsuojelun käsittämään säilyttävän toiminnan lisäksi luonnon kauneusarvojen vaalimisen, kotiseututyön ja maisemanhoidon. Niiden rinnalle Kalliola toi sosiaalisen luonnonsuojelun käsitteen ja luonnonvarojen hoidon sekä laajensi vihdoin toiminnan ympäristönsuojeluksi. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa nosti hänet alansa kansalliskirjailijaksi, jonka teoksilla on pysyvä arvo suomalaisen identiteetin luojana. Herättäjinä ja tulenkantajina Kalliolan rinnalla työskentelivät ennen muita luonnonsuojelun evankeliumin julistaja, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja luonnonsuojelun opettaja, professori Niilo Söyrinki, professori Peitsa Mikola, lounaishämäläisen luonnonsuojelutyön kehittäjä ja monipuolisen käytännön luonnonsuojelutyön edistäjä ja epäkohtien tiukka arvostelija, lääkäri, professori Torild Brander, osallistuva tiedemies, näkijä ja syvällisen luonnonsuojeluajattelun uranuurtaja, akateemikko Ilmari Hustich ja Lapin luonnon tuntija, intendentti Martti Linkola. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksellä/ luonnonsuojeluliitolla, Luonto-Liitolla ja sittemmin Maailman Luonnon Säätiön 7

6 WWF:n Suomen Rahastolla ja Greenpeacella on ollut merkittävä rooli ns. virallisen luonnonsuojelun tukena ja aatteellisten kansalaisjärjestöjen kaikkialle ulottuvana voimana edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua. Luonnonsuojelujärjestöjen toiminnan kehittäjinä, virallisen luonnonsuojelun herättäjinä, monipuolistajina ja tulenkantajina ovat toimineet erityisesti professori Kaarlo Linkola, professori Reino Kalliola, professori Niilo Söyrinki, laaja-alaisen luonnonsuojelun kehittäjä, tutkija ja opettaja, luonnonsuojeluliiton pitkäaikaisin puheenjohtaja, professori Rauno Ruuhijärvi, Suomen luonnonsuojelun keihäänkärki, Suomen luonnon ylittämätön maastotuntija ja taitava neuvottelija, maisteri Urpo Häyrinen, professori Torild Brander sekä pohjoisen luonnon ja ihmisen puolustaja, koskisoturiksi kutsuttu kirjailija Reino Rinne. Yksinäisenä ja tiukkana luonnonsuojelun puolustajana ja omatuntona toimii kirjailija, kalastaja Pentti Linkola. Varatuomari Eero-Pekka Paavolaista voidaan pitää Saaristomeren kansallispuiston ensimmäisenä suunnittelijana. Ylilääkäri Jaakko Savola tunnetaan lukuisien uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseen johtaneista toimenpiteistä. Luonnonsuojelujärjestöjen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen/ luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, WWF:n ja Greenpeacen toiminnan kehittymistä tarkastellaan omassa luvussaan. Paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten toimintaa ja osin laajenemista valtakunnalliseksi valotetaan Torild Branderin perustaman Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Reino Rinteen perustaman Koillismaan luonto -järjestön antamien esimerkkien valossa. Suomen luonnonsuojelu on vielä niin nuori ala, että joukossamme toimii monia pitkän elämäntyön luonnonsuojelun kehittämiseksi tehneitä alan ammattilaisia ja harrastajia. Jokainen heistä on omalla tavallaan vienyt eteenpäin ja muokannut luonnonsuojelun sanomaa. Heidän kertomuksensa ovat elävää luonnon- 8

7 suojelun historiaa pitkältä ajalta. Näiden muutoksentekijöiden joukkoon on valittu eri tahoilla pitkään toimineita henkilöitä: luonnonsuojelunvalvoja Antti Haapanen, pääsihteeri Esko Joutsamo, kirjailija Eeva Kilpi, kirjailija Sesse Koivisto, ympäristöjohtaja Veikko Marttila, professori Pekka Nuorteva, ylijohtaja Olli Ojala, erikoissuunnittelija Hannu Ormio, professori Eero Paloheimo, luonnonsuojeluvalvoja Pekka Salminen ja professori Heikki Toivonen. Tämän teoksen kirjoittamiseen on saatu tukea Suomen Tietokirjailijat ry:ltä. Monet ympäristöministeriön luonnonsuojeluvirkamiehet ovat lukeneet käsikirjoituksen ja tehneet siihen arvokkaita huomautuksia. Esitän parhaat kiitokset suuriarvoisesta tuesta. 9

8 1 Luonnonsuojelun varhainen perusta Isänmaan luonnon ja kulttuurin kuvausta Topelius, Zacharias kirjailija, FT Hvad är fädernesland? Det är Vårt stora hem. Kirjailija Johan Ludwig Runeberg vakiinnutti Sisä-Suomen järvet ja metsät isänmaan kauneuden luonteenomaisiksi elementeiksi. Elias Lönnrot kirjoitti kauniisti metsien suojelun suuresta merkityksestä. Uusi maisemakäsitys vahvistui, kun 1800 luvun toisen suuren kirjailijan, Runebergin oppilaan, Kirjailija Zacharias Topelius lapsenlapsensa kanssa. (Museoviraston kuva-arkisto) Zacharias Topeliuksen kirjoittama teos Finland framställd i teckningar ilmestyi Siinä Runebergin luoma idyllinen 13