Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Hyvää ja maistuvaa kesää

2 Sisältö Pääkirjoitus...3 Sihteerin terveiset...4 Eurovaalit Slangivisa....7 Aluesihteerin palsta: Työläiset maksumiehinä Tervetuloa Porvooseen...11 Salakuljetusta ja mustan pörssin kauppaa...12 Katsoin sisimpääni...14 Sekahelmä Toimitus Vastaava Jukka Mahlamäki, meira.fi Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Kopiopiste, Mikkeli Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy syyskuussa. Aineistot mennessä sihteerille. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs Helsinki puh Internet: Sekahedelmä

3 Pääkirjoitus Hyvää kesää Suomalaisten keskuudessa ay-liikkeen suosio on noussut taloudellisen taantuman myötä. Ammattiliittoon kuulumista pidetään entistä tarpeellisempana. Kolmannes kansalaisista olisi valmis lisäämään ay-liikkeen vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Monilla suurin syy kuulua liittoon on työttömyyskassaan kuuluminen, sekä työehtosopimukset. Ruotsissa paikallinen metalliliitto suostui 20 prosentin palkanalennuksiin lamatalkoiden nimissä, irtisanomisien välttämiseksi. Ruotsin laki ei tunne lomautuksia, mutta työpaikkojen säilyttäminen näin räikeällä hyväksikäytöllä on hyvin lyhytnäköistä. Ja mikä takaa, ettei lopputilejä jaeta kohta kuitenkin, loput pienellä palkalla duuniin, irtisanomisen pelko mielessä. Palkkojen nostaminen tulevaisuudessa takaisin on varmasti todella vaikeaa, uskoisin. Aikaa se ainakin vaatii vuosia, tapahtuuko se tekstiheikennysten kautta, jää nähtäväksi. Meillä liittoon kuuluminen on nimenomaan takuu, ettei näin pääse käymään. Jos itse olisin ollut sopimassa näin älytöntä sopimusta, olisi se luottamustoimien jättämisen paikka. Liittoon kuuluminen tarkoittaa ammattiosastoon kuulumista. Meidän osasto kymppi on liittomme viiden suurimman osaston joukossa. Yli 1600 jäsentä antaa aivan erilaiset toiminta mahdollisuudet, kuin muutama sata. Toinen osastomme voimavara on se, että osastomme koostuu useista työpaikoista. Se lisää liikkumavaraa, sekä tuo johtokunnalle tietoa kentältä, aivan eritavalla kuin esim. yhden työpaikan ammattiosastot. Elintarvikealalla tehdään paljon vuorotyötä. Työnantajat joutuvat kireämmälle keskusliikkeiden vaatimusten kanssa. Muistetaan seuraavalla tes - kierroksella, että viikonloput kuuluvat edelleen prosenttituntien piiriin, eli kunnon korvaukset esim. sunnuntaista, jos töissä silloin on. Suomessa tehdään eniten vuorotyötä Euroopassa, sekä myös paljon yötyötä. Sunnuntaityössä Suomi on kolmantena Britannian ja Ruotsin jälkeen. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan vuoro- ja yötyötä teettävissä työpaikoissa sairastelua ja poissaoloja on huomattavasti tavallista enemmän. Myös työmotivaatio on heikompi. Eikä ihme. Jukka Nyt on taantuma, lama, työntekijöiden pitää joustaa, muuten on pakko lomauttaa tai irtisanoa... Kyllä minäkin joustan, nostan optioni tänä vuonna kolmessa erässä, heh-heh, hih hiih... Miksi me duunarit joudumme kyykkyyn, eikö tämä koske meitä kaikkia, mitä? Sekahedelmä

4 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit MM-lätkät on tsiikattu. Tai toi loppuottelu on tossa vielä kesken. No nyt sekin loppui. "Punakone" hoiti homman niin sanotusti himaan. Sehän arvattiin etukäteen. Kaikki kolme kovaa vierekkäistä lätkämaata sai mitskun, niin, paitsi keskimmäinen Suomi. Kesiksetkin on lähellä. Hätäisimmät on varmaan jo aloittanutkin. Meillä oli aikoinaan ÖP:llä (Öljynpuristamo) yksi laitosmies, joka halusi aina loman toukokuussa, ei muuten tarvinnut koskaan kinata siitä työnantajan kanssa eikä duunikavereitten. Mä en ole muuten kova työnantajan ajatuksen ymmärtäjä, varsinkaan silloin kun se haluaa huonontaa duunarin viihtymistä duunissa, mutta on tosin joitakin asioita mitä meikäkin tsennaa. Tuli tuolla tasa-arvopalaverissa puheeksi noi kesikset ja niiden ajankohdat. Siellä ihmeteltiin miten jotkut saa kesiksen aina halutessaan samaan aikaan puolisonsa kanssa? Sehän on aika helppo järjestää jos pariskunta on samassa talossa duunissa. Jos he ovat kuitenkin eri työnantajien palveluksessa, niin onhan selvää ettei toisen "pomo" voi määrätä molempien duunimestojen kesäloma-aikoja. Meillä oli myös legurin ja kipusiskon kanssa tapaaminen työterveysasioiden puitteissa. Mukana oli firman johto ja myös toimihenkilöt. Esitin siellä kysymyksen siitä, kun työantajilla on monessa firmassa nykyisin sellainen kova halu, että ne sais duunarit myös sairiksella duuniin. Halusin asiasta jonkinlaisen lääkärin mielipiteen. Kun kysyin asiasta, niin siinä kohdassa viimeistään selvisi se, kuka lääkärin liksat maksaa. Sen verran pyöreitä vastauksia tuli. Onhan se toki hyvä, että firmalla on "luottolegurit", ettei työnantajan tarvii epäillä sairauslomien todellista tarpeellisuutta. Kysyin myös kuka on vastuussa, jos sattuu vahinko sen takia, että on tullut sairaana töihin? Arvatkaa.. se duunari tietenkin. No asiasta toiseen, nyt on Eurotakinkääntäjä Soinikin näyttänyt oikean tahtonsa. Niin vaan vetää Bryssien "lihapadat" puoleensa. Ensin oltiin niin EU-vastustajia että. Vaan eihän sitä tollaselta oikeisto populisti poliitikolta ois saannut muuta odottaakkaan. Ei sitten muuta kuin hyvät kesät, Hessu Sekahedelmä

5 Eurovaalit 2009 Eurovaalit 2009 ovat ammattiyhdistysliikkeelle tilaisuus näyttää, että työntekijöiden mielipiteellä on väliä. Elintarviketeollisuuteen kohdistuvat paineet tulevat monelta suunnalta, mutta niitä harvoin käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Ne ovat aina osa jotain muuta politiikkaa, ja niiden epäsuorat ja suorat vaikutukset elintarviketeollisuuden työntekijöihin tulevat ikään kuin sivutuotteina. Vaikutuksensa on esimerkiksi maataloustuilla, joiden yhteydessä pu - hu taan kyllä omavaraisuuden tärkeydestä ja maanviljelijöiden asemasta, mutta harvoin muistetaan mainita että kotimainen tuotanto tarkoittaa myös kotimaista jalostusta, ja sitä kautta kotimaisia työpaikkoja elintarviketeollisuudessa. Samoin vaikutuksensa on valtion veropolitiikalla. Epäjohdonmukainen ja pomppiva alkoholiverotus vaikuttaa elintarviketeollisuudessa työllisyystilanteeseen hyvinkin nopeilla aikaväleillä. Alkoholiverotusta pohditaan kuitenkin julkisesti lähinnä vain sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta sekä muiden EU-maiden verotasojen kannalta. Samaan aikaan ruoan verotuksen alentumista on ajettu lähestulkoon yksinomaan kuluttajan edun takia, eikä sen työllistävää vaikutusta ole juurikaan mainittu. Paineet elintarviketeollisuuteen ovat monesti ristiriitaisiakin. Esimerkiksi kauppojen aukiolojen vapauttamista perustel- laan jälleen kuluttajien näkökulmasta, ei työntekijöiden. Unohdetaan mainita, että sunnuntaiaukiolot korottavat ruoan hintaa kalliimman työn takia ja toimii siis näin ruoan verotuksen alentamisen vastakkaisena toimenpiteenä. Samoin valtion omistajapolitiikka saa aivan liian vähän huomiota kokonaisuutena. Esimerkiksi alkoholiverotuksen pomppiessa valtio harrastaa vaikkapa Altiassa samalla omistajapolitiikkaa, joka mahdollistaa työntekijöiden vähentämisen ja epävarmuuden yleisen lisäämisen. Kestävä ja pitkäjänteinen henkilöstöpolitiikka ei ole näyttänyt toimivan ollenkaan valtio-omistajan ohjenuorana millään teollisuudenalalla. Yksinkertaisesti ottaen työntekijän kannalta olennaisin kehitys on yhteiskunnassamme pitkään vallinnut lyhytjänteisyys, yksilöllisen kuluttajan (välillä hämärästi määriteltävän) edun korostaminen muiden etujen yli, ja jatkuvat kilpailuun liittyvät paineet. Kilpailupaineet pitävät sisällään lukuisan määrän toimenpiteitä henkilöstön vähentämisestä (tehostamisen nimissä) työajan pidentämiseen ja lisien poistoon. Niin kuin niin monella muullakin alalla, ollaan tilanteessa, jossa käytännössä halutaan entistä pienemmän määrän työntekijöitä tekevän entistä tehokkaammin ja entistä enemmän työtä, entistä pienemmillä korvauksilla. Kesäkuussa valittava europarlamentti tulee mitä todennäköisimmin käsittelemään Sekahedelmä

6 Anna pähkinänkuoressa - synt Oulussa - avoliitossa ja kihloissa - asunut Oulussa, Raahessa, Kemissä, Joensuussa, Iso-Britanniassa ja Belgiassa - BA, historia ja valtio-oppi - europarlamentaarikko Esko Seppäsen avustaja - harrastaa lukemista, uimista, työmatkakävelyä, karttakirjojen katselua, väittelemistä ja simpukoiden syömistä - puhuu suomea ja englantia, osaa ruotsia, venäjää ja saksaa, pärjää ranskalla ja tietää latinan kieliopista tarpeeksi uudestaan tänä keväänä kaatuneen esityksen työaikadirektiiviksi. Se johtuu siitä, että jo pitkään EU:n työllisyyspolitiikan ohjenuorana toiminut käsite joustoturva on alusta asti tarkoittanut valtaa käyttävälle elinkeinoelämälle sitä, että työntekijöiden joustamista lisätään. Työaikadirektiiviesitys olisi mahdollistanut yli 60 tuntisen työviikon teettämisen, ja erityisen huono se olisi ollut pätkä- ja kausitöitä tekeville, joiden kohdalla työaikarajoitteita olisi löysätty lähes olemattomiin. Vasemmisto vaatii turvaa monella rintamalla. Turvaa inhimillisten ja valvottujen työaikojen muodossa, turvaa perustoimeentulossa, mutta turvaa työntekijöille myös valtion omistajapolitiikassa. EU:n suuri ongelma ihmisten kannalta on se, että sosiaalisia oikeuksia ei ole kirjattu sen perussopimuksiin. EU on siis rakennettu vain ajamaan kilpailun edellytysten parantamista sisämarkkinoilla, ja tämän tavoitteen tieltä saavat väistyä monet työntekijöiden oikeudet. EU-tasolla ollaan tällä hetkellä perusasioiden ääressä työntekijöiden oikeuksien osalta. Puhutaan niinkin perusasioista kuin työehtosopimusten yleissitovuuden pätevyydestä ja lakko-oikeudesta. Tämä voi yllättää monen suomalaisen työntekijän, jonka olosuhteet ja oikeudet ammattiyhdistysliike on taistellut jo viime vuosisadan puoleenväliin mennessä. Euroopan parlamenttiin tarvitaan vasemmistolaisia ja työntekijöiden tilanteet ja oikeuskysymykset laajana kokonaisuutena hahmottavia edustajia. Eurovaalien äänestysprosentti on perinteisesti Suomessa ollut matala. Ammattiliittojen jäsenet ovat äänestäneet erityisen laiskasti. Matala äänestysprosentti tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että yksittäisillä äänestäjäryhmillä voi olla entistä suurempi merkitys. Esimerkiksi jos Suomen elintarviketyöläiset päättävät näissä vaaleissa äänestää suurin joukoin, se vaikuttaa tulokseen selkeästi. Tämä kannattaa muistaa sunnuntaina 7.6.! Ystävällisin terveisin Anna Mikkola 109 BA, europarlamentaarikko Esko Seppäsen avustaja anna@annamikkola.fi Sekahedelmä

7 Slangivisa 1. Ei sul ois stikkaa huggee, ku pitäs tsöpaa mutsille bulkkii on suomeks jotai siihe tyyliin ku: 1) Olisiko sinulla antaa markka, äidille olisi näet ostettava pullaa. x) Heitäpä minulle veitsi, pitäisi etsiä äidille kukka. 2) Sattusko oleen matkalippuu, kun pitäis äitiä mennä helssaan. 2. Nykysin VEDÄTYS tai joskus jopa PAHA VEDÄTYS, meinaa mitä? (Huomaa: ei VEJÄTYS!) 1) Ryöstö. x) Huijaus. 2) Väkivaltainen teko. 3. DUUNAAhan on jotai ku tekee, mut slangiin se on tullu 1) Uudenmaan ruotsin murteista, dona x) Saksan tun verbistä 2) Englannin do-sanasta. 4. faija litski funtsas ja otti toisen klunkin, skuttas stolee taaksepäin, nousi staijaan ja sano sillä äänellä et juitsu on sluut, jes. Tän gamlalta töölöläiseltä kuulostavan lauseen LITSKI on: 1) Terävästi, keskittyen. x) Vähän. 2) Kauan. (Väinö Lignellin julkaisematon pakinakokoelma, Slangi.net 2002) 5. MENIKS JAKELUUN on niinku: 1) Ulostitko byysiis. x) Olitko yhdynnäs usean kanssa. 2) Ymmärsitkö. 6. Muksuil bäädimpää ku ennen, säädimpää ku ennen. / Tilalle vaa enemmän TV:t ja kaukosäädintä ku ennen., shungataan, mut mitä toi SÄÄDIMPÄÄ? 1) Säädyllisempää. X) Surullisempaa. 2) Vapaampaa. Oikea rivi: 1 x 1 x 2 x Olis kliffaa jos nää kiitoradat olis ollu ala-mäkeen, ois ollu kivampi tehdä näit mäkistartteja. Lähde sinäkin säästö-lomalle, saat liikuntaa. Sekahedelmä

8 Aluesihteerin palsta Työläiset maksumiehinä Jouni Konttila Globaalin eurooppalaisen markkinatalouden vaikutukset kotimaahamme alkavat näkyä kaikessa karmeudessaan. Yhdysvalloista alkanut keinottelukuplan puhkeaminen on saanut myös kotimaiset työnantajat lomauttamaan ja irtisanomaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Maan hallitus syytää rahaa yrityksille erilaisten tukien ja Kela-maksun poiston muodossa. Odotettavissa on kuuluisaa nollalinjaa palkkaratkaisuissa ja varmasti myös menoleikkauksia. Edellisen laman jälkeisen reilun kymmenen vuoden ennätysmäinen osinkovoitto ja rahavirta ovat kadonneet johonkin, luultavasti ulkomaisten pörssikeinottelijoiden taskuihin. Nyt, kun on lama ja menee huonosti, tarvitaan työntekijöitä luopumaan hyvinvoinnistaan ja elämänlaadustaan. Miettiä voi, miksei rahaa riitä kouluruokailuihin, päiväkoteihin tai sosiaaliturvaan. Omassa lapsuudessani oli kunnon ruokaa, koulutarvikkeita ja palveluita joka kylässä. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Ovatko arvot oikeasti menneet sekaisin? Lapset voivat huonosti mutta samaan aikaan lahjoitetaan yrityksille rahaa kasvattamaan ennestäänkin isoja voittoja. Enää ei ole häpeä olla rikas. Vallankäyttäjät eivät vastaa mistään. Eivät edes epäonnistuneesta tulonjaosta. Suomi ei ole enää mikään hyvinvointivaltio. Kaikilla mittareilla ollaan Euroopan häntäpäässä. Kliseet pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämisestä ovat valhetta, jota syötetään joka tuutista, samalla kun nostetaan eläkeikää ja leikataan etuisuuksia. OECD:n tilastot kertovat totuuden. Muu Eurooppa menee kovaa vauhtia ohi sosiaaliturvan osalta. Suomi on maa, jossa rikkaat edelleen rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Välittämisen ja ihmisarvoisen elämän mahdollistava poliittinen päätöksenteko puuttuu, ja ilman uskottavan vastavoiman rakentamista viedään meiltä kaikki mikä irti lähtee. Ensimmäisenä suuryrityksenä Valio on maksattamassa työntekijöillä laman heilahduksia. Suomessa maidon tilityshinta on lähes kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna, ja kun mennään eteläiseen Eurooppaan, ollaan reilusti Ruotsinkin tilityshintojen alla. Työtekijöille on tuotu leikkauslistoja ja valitettavasti osa tuntuu uskovan, että vapaaehtoisilla eduista luopumisilla pelastettaisiin työpaikkoja tai vältettäisiin tulevat yt-neuvottelut. Selvitäkseen laman ja globalisaation haasteista on ainoa ratkaisu tehdä rakenteellisia muutoksia. Paperin siirtelijää ja pikkunilkkiä on Valion organisaatio täynnä. Tuotannosta ihmisiä ei voida enää supistaa, sitä on harrastettu Valiossa jo vuosikymmenet. Leik kausten tulokset näkyivät pääsiäisenä kaupoissa, Valion hyllyissä oli ammottavia aukkoja. Jos joku oikeasti kuvittelee, että eduista luopuminen on ratkaisu, joka täyttää omistajien taskut kahisevalla, on hän pahasti metsässä. Työläisten ja heidän etujensa puolustajien on aina muistettava, että mitään, mitä tilipussiin tulee, Sekahedelmä

9 ei ole saatu ilmaiseksi. Jokaisen euron ja työehtosopimuksen määräykset paremmista työehdoista ovat jotkut taistelemalla hankkineet, oman itsensä peliin laittaen vaikkapa lakkoasetta käyttäen. Duunarit ovat ahtaalla, monet yritykset ovat myyneet työsuhdeasuntonsa ilman, että kukaan on karvaansa lotkauttanut. Seurauksena asutaan markkinavuokrilla, johon monella ei ole varaa. Ei osata mieltää, että halvat työsuhdeasunnotkin ovat osa tilipussia ja niistä olisi pitänyt pitää kiinni. Yhtä kaikki, seuraus on työläisen talouden kurjistuminen. Monen sadan euron asumismenojen korotuksia ei oteta kiinni palkankorotuksilla, ei ainakaan ilman merkittäviä taisteluita. Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on. Sitä mistä luovutte, ette koskaan saa takaisin. Sekahedelmä

10 Sekahedelmä

11 Tervetuloa Porvooseen Vuoden 2009 kesäpäivät järjestetään idyllisessä Porvoossa Kesäpäivät tarjoavat jotain uutta vanhan lisäksi. Uutuutena järjestetään ammattiosastojen välinen kolmiottelu, johon kuuluu köydenveto, saappaanheitto sekä säkkihyppely. Myös hauskin ja äänekkäin ammattiosaston kannatusjoukkue palkitaan. Yleisurheilussa on ikäluokkia karsittu. Kesäpäivät näkyvät ympäri Porvoota. Majoitus- ja urheilutapahtumat on järjestetty useissa eri paikoissa. Iltaruokailu ja iltaohjelma järjestetään jokirannan tuntumassa. Kokonniemessä on tarjolla grillimakkaraa urheilukilpailujen aikana. Ilmoittautuminen alkaa ja aamiainen on tarjolla Pääskytien koululla lauantaina klo 8.00 alkaen. Urheilukilpailut alkavat klo ja ne pyritään saamaan päätökseen klo15.00 mennessä. Urheilukilpailuihin ilmoittaudutaan oman ammattiosaston kautta Etelä-Suomen aluetoimistoon mennessä. Toivottavaa on käyttää netissä olevia lomakkeita. Lomakkeet löytyvät osoitteesta www. selry.fi/kesapaivat. Kesäpäivien yhteydessä järjestetään ohjelmallinen Ruokatoritapahtuma, jossa Etelä-Suomen alueen yritykset esittäytyvät kesäpäivien osanottajille ja paikallisille. Kesäpäivien osanottajien iltaruokailu järjestetään Ruokatorilla Porvoon jokirannassa noin klo Ruokailu sisältää sikaa vartaasta, kermasipuli-pyttipannua, erilaisia makkaroita sekä salaattia ja patonkia. Myös kasvisruokavaihtoehto on saatavilla. Ruokailu maksaa 14,00. Ruokaliput tilataan ennakkoon 10.6 mennessä netissä olevalla lomakkeella tai Etelä-Suomen aluetoimistolta. Tilauksen yhteydessä on ilmoitettava, ottaako liha- vai kasvisvaihtoehdon. Ruokaliput ja ohjelmistot lähetetään kun lasku on maksettu. Lomake löytyy myös osoitteesta Majoitusvaraukset hoidetaan suoraan paikallisen Porvoo Toursin kautta. Varaukset on hoidettava mennessä. Porvoossa on tarjolla myös oheisohjelmaa, kuten laivaristeily Porvoon upeassa saaristossa sekä kävelyretki Porvoon historiallisessa vanhassa kaupungissa. Porvoo Toursin numero on (019) Olette lämpimästi tervetulleita nauttimaan kesäisestä Porvoosta, sekä tietenkin tapaamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin SELliläisiin. Leena Virtanen Puheenjohtaja Elintarviketyöläisten Etelä-Suomen aluejärjestö ry Sekahedelmä

12 :: Vieraskynä Salakuljetusta ja mustan pörssin kauppaa Kun sodan jälkeen tulin Ruotsista pääsin Liisankadulla sijaitsevan ruotsinkielisen poikalyseon ensimmäiselle luokalle. Koulu, jota Revaksi kutsuttiin, tunnettiin valtion oppikouluna svenskatalande sämre folkin pahantapaisille poikalapsille. Koska merimiesten palkat siihen aikaan olivat tosi huonot ja äiti pikkusiskon ja veljen kanssa kotirouvana, pääsin vielä vapaaoppilaaksi. Kaikesta oli pulaa, korttiannokset olivat pieniä ja mustan pörssin hinnat pilvissä, joten jostain sitä oli lisäansiota revittävä. Tämä on pieni kertomus siitä, miten itse kannoin korteni kekoon. Kello soi päivän viimeisen koulutunnin päätteeksi. Nappasin salkkuni ja lähdin luokasta poistuvien kavereitten joukon jatkoksi. Salkku oli tänään vähän tavallista kevyempi, koska olin jättänyt osan kirjoista pulpettiini. Siihen oli oma syynsä, jota ehdottomasti ei voinut kavereille kertoa. Minulla on asioita kaupungille, sanoin Sepolle ja Börjelle, joiden kanssa yleensä kuljettiin koulumatka yhdessä, ja lähdin ripein askelin kulkemaan Mariankatua Eteläsatamaan suuntaan. Kauppatorin laitaan päästyäni oikaisin Katajanokan sillan yli satamaan. Olin menossa FÅA:n aamulla Tukholmasta saapuneeseen S/S Iirikseen. Hiippailin makasiinien seinustan ja pitkien rautatievaunujonojen välistä, kunnes tulin laivan kohdalle. Kiipesin vaunujen välisten puskureiden yli - isä oli ehdottomasti kieltänyt minut menemään vaunujen alta - ja lähdin nousemaan lankonkia pitkin laivaan. - Mihinkäs poika luulee olevansa menossa, kysyi reelinkiin nojaava tullivartija. - Tulin faijaa katsomaan. Se on tässä kipossa duunissa ja sillä on hytti tuolla perässä, vastasin. Mies viittasi perään päin ja sanoi: - No mene nyt sitten, mutta varo taakkoja. Isä hoiteli peräkannen puksuttavaa höyryvinssiä. Vaijeri vääntyi kitisten kelalle ja ruumasta nousi nostolava, jolla oli suuri puulaatikko, puomin nokan alle. Satamamies veti köydestä puomia avoimen rautatievaunun yläpuolelle ja karjaisi: - Fiiraa! Isä löysäsi vinssin jarrua ja nostolava laskeutui vaunuun. Sitten hän kaivoi taskustaan avainnipun minulle ja sanoi: - Mene hyttiin odottamaan. Minä joudun tänään jäämään ylitöihin, mutta tulen kahvitunnilla sinne käymään. Siellä on pöydällä sinulle limsapullo ja purkkapaketti. Painelin perän miehistösuojaan. Raskas rautaovi aukesi jo rutiinilla enkä enää ihmetellyt korkeaa kynnystäkään, joka isän kertoman mukaan esti aaltoja lyömästä myrs kyllä sisään. Isän hytti oli kolmas käytävän oikealla puolella. Ovi aukesi kiiltävällä messinkiavaimella ja pienellä pöydällä oli tuhkakupin vieressä luvatut limsapullo ja purkkapaketti. Tupakalle haisevassa hytissä oli pöydän lisäksi sohvanpätkä ja kaksi päällekkäin olevaa korkealaitaista meripunkkaa. Alapunkan alla oli kaksi vetolaatikkoa ja vanerilla päällystetyssä seinässä kahdet ka- Sekahedelmä

13 peat komeronovet. Pyöreä venttiili oli auki ja minua nauratti kun muistin, että sen alla olevaa päärynänmuotoista messinkikuppia, johon ikkunaan tiivistyvä vesi valui, sanottiin pässinmunaksi. Istuin sohvalle, tartuin limsapulloon ja repäisin korkin auki. Ruotsalainen appelsiinilimsa maistui taivaalliselle verrattuna siihen sakariinilitkuun mitä kotikadun maitokaupasta sai. Ulkoa kantautui sataman äänet. Vinssien kitinä, vaihtoveturin vihellykset, rautatievaunujen jarrujen vinkuminen, taakkojen vaunuihin jysähtely ja satamamiesten huudot. Minua rupesi nukuttamaan ja pysyäkseni hereillä kaivoin saksankirjan laukustani ja aloin tankata läksyäni: Es ist herbst Välillä otin huikat limsapullostani, joka pian oli tyhjä. Rakko oli sen sijaan täynnä ja kun sen aikuisissa miehistöhyteissä ei ollut vessaa, oli painuttava käytävän päässä olevaan yhdistettyyn wc- ja pesutilaan. Avain piti muistaa ottaa mukaan. Hytin ovi on aina pidettävä lukossa, koska satamassa on aina kaikenlaisia pummeja kulkemassa, oli isä neuvonut. Pesuhuone, jonka nurkassa vessapönttö pienen seinämän takana seisoi, oli varsin ankea paikka. Seinät sinkkilevyillä päällystetyt, iso sinkkilavuaari, jonka päällä kaksi hanaa, puinen penkki, jolla oli muutama nurinpäin olevaa sinkkiämpäri ja puinen tralli lattialla. En ihmettele, että isä aina kun kävimme korttelin saunassa kehui, että tämä oli kymmenen kertaa parempaa kuin paatissa tehty rundvaski. Kun pääsin takaisin hyttiin revin Toy-merkkisen purkkapaketin auki. Siinä oli neljä piparmintun makuisella sokerikuorrutuksella päällystettyä pientä valkoista tyynyä. Käärin kolme takaisin punaiseen paperiin ja pistin taskuun. Sen neljännen laitoin suuhun ja aloin jauhaa. Tunsin itseni onnenpekaksi vertaillessani tätä siihen kuusenpihkaan ja raunioista kaavittuun pikeen joita olin purkkana jauhanut ennen kuin isä pääsi Tukholman linjalle. Pilli soi kahvitunnin alkamisen merkiksi ja isä kolisteli hyttiin. - Tyhjennähän salkkusi niin tehdään sinulle lasti, hän sanoi ja alkoi kaivaa paketteja yläpunkan patjan alta. Minä pinosin kirjani pöydälle ja aloin latoa isän ojentamia ruskeaan paperiin käärittyjä pötkyjä salkun pohjalle. Niitä oli kuusi ja saatuani ne kirjojen ja penaalin peittoon laitoin päällimmäiseksi sen minulle tärkeimmän, pitkulaisen pikkulaatikon purkkapaketteja. - No niin, alahan painua ja kerro äidille, että jään ylitöihin ja tulen sitten kun ruuma on tyhjä, joskus kahdeksan jälkeen. Ja avaa kiltisti salkkusi jos tullimies pyytää, sanoi isä ja iski silmää. Tullimies pysäytti minut keskilaivalla ja kysyi: - No, onkos sinulla jotakin ylimääräistä salkussasi? - Vähän purkkaa, vastasin pelokkaalla äänellä. - Ala äkkiä mennä ennen kuin takavarikoin sen omille lapsilleni, hän uhkasi ja viittasi nauraen kädellään kohti lankonkia Kun kävelin Kauppatorin poikki raitiovaunupysäkille olin polleeta poikaa. Tunsin itseni yhtä aikaa tärkeitä papereita salkussaan kantavaksi salaiseksi asiamieheksi ja Algot Niskan veroiseksi salakuljettajaksi. Kotona äiti purki tuomani pieniä puisia sakariinipurkkeja sisältämät pötkylät pienempiin paketteihin, jotka juoksujalkaa kuljetin ennalta sovittuihin paikkoihin edelleen myytäviksi, tai tarpeellisiin tavaroihin vaihdettavaksi. Vaikka isä käryäisi loppulastin kansa riittäisi ruokaa ja muuta tarpeellista taas joksikin aikaa. Minullakin olisi leffarahaa kun myisin osan purkasta koulussa parempiosaisten pojille. Elokuvateatteri Tivolissa olisi ensi viikolla Merihaukka-niminen elokuva ja elämä hymyili Limpuksi kutsutulle pikkukundille. Sekahedelmä

14 :: Vieraskynä Katsoin sisimpääni Hieno ja filosofinen otsikko, eikö vaan? Ei sitä joka jätkä noin vaan pääse tutkimaan sisintään, mutta minäpä olen, jopa kaksi kertaa. Molempia kertoja on edeltänyt pitkään jatkunut kärsimys. Jos nyt joku ajattelee, että Limppu jeesustelee, niin hän on kyllä väärässä. Homma oli itse asiassa varsin maanläheinen. Jospa kertoisin teille miten siinä oikein kävi. Tällä toisella kerralla kaikki alkoi mökin saunan katolla. Nuohooja sanoi, että alkaisi olla aikaa vaihtaa vanha syöpynyt savupiippu uuteen. Samassa rautakaupassa josta ostin sen tehdastekoisen korsteenin viime vuosisadan 70-luvulla, myyjä lehteili hetken mappejaan ja totesi, että viikon tilausajalla hän voisi toimittaa täsmälleen samanlaisen. Tilasin sellaisen ja ryhdyin poistamaan vanhaa. Homma ei ollut helppo, sillä kuulun niihin vanhan kansan ihmisiin, jotka rakentavat ikuisuutta varten, joten piippu ei lähtenyt kuin pieninä palasina. Seuraava viikko kului sahaten, poraten, peltisaksilla ja rälläkällä leikaten, vääntäen, meislaten, takoen, rumia puhuen ja sateen sattuessa pressulla työmaatani peittäen. Lopulta minulla kuitenkin oli siisti, sileä ja sopivan kokoinen reikä kattopellin ulkokaton, eristyksen sisäkaton ja kiukaan yläpuolisen asbestilevyn läpi. Uusi piippu oli juuri samankokoinen, mutta painoi mielestäni paljon enemmän kuin se vanha. Vaimo tosin arveli sen johtuvan siitä, että minusta oli tulossa vanhuudenheikko. Enhän minä sellaista voinut tunnustaa, mutta pyysin kuitenkin mökillä pistäytyneen pojan avuksi. Yhdessä keinoteltiin piippu tikkaita pitkin katolle ja rojautettiin se paikoilleen. Se meni kuitenkin vinoon eikä pudonnut aivan perille asti. Eipä tuossa nyt mitään, se vaatii vain pientä nostoa ja kääntämistä ajattelin ja tartuin piippuun kunnon syliotteella. Piippu istui kuitenkin tiukassa, joten koukistin polveni ja ponnistin niin kuin silloin ennen. Piippu ei liikahtanut, mutta vasemmassa polvessa naksahti ja viiltävä kipu toi melkein vedet silmiin. Oli tultava katolta alas niin kuin se mainoksen mies, jolla oli vain kaksi kättä ja Black and Decker, sillä erotuksella, että minulla sen koneen sijalla oli vain yksi jalka. Jotenkin se onnistui ja pompin yhdellä jalalla tupaan, menin sohvalle pitkäkseni ja ilmoitin vaimolle, että se on loppu nyt, se saunaremontti. Seuraavana päivänä oli polvi turvoksissa, mutta kesti kuitenkin kevyttä lenkkaamista. Rakensin kiukaan päälle kakkosnelosista telineen, nostin sen päältä tunkilla piippua ja käänsin sen niin, että se laskettuani tunkin alas loksahti paikoilleen Sitten oli vielä kömmittävä katolle kasaamaan sen peltisen sadekauluksen. Se oli pirullisen kivulias homma, jonka tein etupäässä makuuasennossa, mutta mikä auttoi kun telkan säätäti lupaili ukkossateita ja märät eristeet tietäisivät homevaurioita. Pari päivää myöhemmin istuin Diakonissalaitoksen ortopedin edessä. Hän katseli polvestani otettuja röntgenkuvia ja lausui: - Ulompi kierukka on halki. Voisin laittaa sinut jonoon Yliopistolliseen keskussairaalaan. Se kestäisi hoitotakuista huolimatta Sekahedelmä

15 hieman yli puolen vuoden odotusaikaa. Yksityiseen tähystysleikkaukseen voisin ottaa sinut vaikka ensi viikolla, mutta se maksaa noin tuhatseitsemänsataa. Kolmantena vaihtoehtona voin kirjoittaa sinulle kipulääkitystä. Joskus tuollaiset vaivat hoituvat itsestään, jollei aivan kuntoon niin ainakin siedettäviksi. Valitsin sen kolmannen vaihtoehdon ja nielin kiltisti kolme pilleriä päivässä. Muutaman päivän jälkeen polvi toimi melko kivuttomasti ja vaimo oli sitä mieltä, että kun nyt kerran aloitit niin voisit samalla vaihtaa nuo nokiset paneelit, jotka eivät pesemällä vaalene. Hankin siis joitakin satoja metrejä paneelia ja pistin toimeksi. Parin viikon päästä saunassa oli uudet katto- ja seinäpaneelit ja jopa lauteetkin. Vaimokin kehui minua, luulisin. Hän sanoi nimittäin, ettei olisi uskonut noin vanhuudenheikolta mieheltä. Syksyllä tein vielä kolme reissua vanhalla MS Orbiitillä ja hommat hoituivat kelissä kuin kelissä ilman, että polvi olisi vaivannut. Kun pilleriresepti loppui joulun tienoolla tuli kipu takaisin. Sainhan minä uuden reseptin, mutta kun mietin, etten koko loppuelämän ajan halua pillereitä syödä, soitin ortopedille ja tilasin tähystysleikkauksen. Pari viikkoa myöhemmin makasin leikkauspöydällä ja katselin samasta telkkariruudusta kuin leikkaava kirurgi miten työkalut liikkuivat puudutetun polveni lihanpunaisissa sisuksissa. Minulla on jopa kuvia siitä miltä siellä näytti, että niin maanläheisestä asiasta oli siis kysymys. Se toinen kerta sen sijaan oli hieman taivaallisempi. Laskuvarjokerhon hyppymestari ilmoitti minun saavan tästä lähtien laskeutua vähän pehmeämmin sanoen, että: - Olemme hankkineet sinun kaltaisille sadankilon keijukaisille suuremman Mantamerkkisen varjon, jota pääset ensimmäisenä kokeilemaan. Loikkasin ulos reilussa tuhannessa metrissä, varjo aukesi hyvin, tartuin ohjaksiin ja aloin kurvailla. Iso sininen varjo lensi kuin unelma. Nautin elämästä, hiljaisuudesta ja näköaloista. Olin jotenkin irrallaan kaikesta. Kun viimein vilkaisin mahan päälle kiinnitettyä korkeusmittaria se näytti neljääsataa, oli siis aika katsella laskeutumispaikkaa. Aluksi katsoin tuulensuuntaa tarkistamalla jalkojeni välistä mihin suuntaan ajaudun ja kurvasin vastatuuleen, suuntaan jonka pitäisi viedä laskeutumisalueelle. Kun katsoin vielä jalkojen välistä lentonopeutta säikähdin. Jumalauta, tämä ei liidäkään vastatuuleen yhtä hyvin kuin ne pienemmät varjot. Koulutus kantoi kuitenkin hedelmää, punnitsin nopeasti vaihtoehdot: Myötätuulessa Lahden moottoritie, oikealla teollisuusalue, vasemmalla kentän rakennukset ja pysäköityjen lentokoneiden rivit. Paras vaihtoehto siis suoraan tuuleen ja matalammalla tulisi kuvaan mukaan ns. tuuligradientti, jossa puut hidastaisivat tuulta siinä määrin, että varjon nopeus ehkä riittäisi viemään minut kentälle. Ellei, niin olisi vaan pidettävä asento kasassa ja toivoa, ettei kovin paksuja koivunrunkoja ja oksia sattuisi kohdalle. Yritin ohjaksia löysäämällä saada varjoon lisää nopeutta, mutta se eteni surkastuttavan hitaasti. Lopulta olin tarpeeksi matalalla ja vauhti kiihtyi. Hurraa - selviän kiitoradalle, ajattelin. Tunsin villiä riemua, mutta yhtä en osannut huomioida: Metsän reunassa tuuli muutti suuntaa niin, etten laskeutunutkaan vastatuuleen vaan sivutuulen heittämänä iskeydyin kiitoradan asfalttiin rajussa pendeliliikkeessä. Tärsky oli kova, mutta sain kuitenkin ponkaistua pystyyn ja kerättyä varjon oikeaoppisesti käsivarsille. Vasta kävellessäni kerhon autolle huomasin oikeassa polvessa tuntuvaa kipua, joka myöhemmin johti minut ensimmäisen kerran leikkauspöydälle sisintäni katsomaan. Limppu Sekahedelmä

16