Horizonterweiterung. saatesanat

Transkriptio

1 saatesanat Horizonterweiterung Neulich besuchte ich ein Seminar für zwischenkulturelle Kommunikation. Eigentlich kein neues Thema für mich, im Gegenteil. Aber man kann immer dazu lernen. Verblüffend war für mich diesmal die Erkenntnis, in welch hohem Maße meine Vorinformationen und Werte die Wahrnehmung prägen. Im Laufe des Seminars beobachteten wir eine Spielszene, die zwei Einwohner einer fiktiven Insel darstellte. Spätestens, als der Mann sich auf den einzigen freien Stuhl setzte und die Frau sich daneben auf die Erde kniete, wurde es den Zuschauern unangenehm. Unsere Gefühle schlugen aber Purzelbäume, als wir hinterher diese fiktive Kultur erklärt bekamen. Das Volk, zu dem die beiden gehörten, verehre die Mutter Erde als Gottheit und die Frau als die, die gebären kann, sei hochgeachtet und dürfe deshalb auf der Erde näher an der göttlichen Kraftquelle sitzen, während der Mann auf einem Hocker Platz nehmen müsse. Jetzt sahen wir alles buchstäblich mit anderen Augen. Aber man muss nicht auf einer unbekannten Insel bruchlanden. Der Versuch, mit den Augen des anderen zu sehen, kann mir helfen, meinen Nachbarn, meine Freundin, meine Kinder besser zu verstehen. Und doch sieht man nicht alles. Untersuchungen zufolge machen die verborgenen Anteile 90 % der jeweiligen Kultur aus. Mit der Denkweise meiner Mitmenschen scheint es mir manchmal ähnlich zu sein. Da hilft nur offenes, vorurteilsfreies Fragen. Selber denken. 7 Wochen ohne falsche Gewissheiten heißt sehr passend das Motto der Fastenaktion der evangelischen Kirche für dieses Jahr ( Kaija Maria ja Lari Junkkari ohjasivat viime kesän kirkon ulkosuomalaistyön seminaarissa pohtimaan aikuisuutta ja aikuista uskoa. He kertovat aiheesta haastattelussa sivuilla 6-7. Aikuisuuteen kuuluu myös kyky tarkastella asioita monesta eri näkökulmasta. Joskus näkökulman vaihtamiseen tarvitsee apua. Junkkarit antoivat vinkin rohkaista uutta seurakuntaan tulijaa kysymään 20 miksi-kysymystä heti ensimmäisten viikkojen aikana ennen kuin hän ehtii omaksua ja sisäistää seurakunnassa vallitsevat käytännöt. Joskus siihen, että tehdään niin kuin aina on tehty on hyvä syy. Mutta toisinaan avoin ihmettely voi ohjata uuteen suuntaan, jota kukaan ei vielä ole tullut ajatelleeksi. Ihmetellään siis rohkeasti! Ich wünsche Ihnen einen frühlingshaft klaren, weiten Horizont! Ritva PRinz Renkaan toimittaja / Rengas-Redakteurin

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Willkommen in Münster! Die Stadt war seit dem Frühmittelalter Domstadt mit Marktrecht wurde in Münster ein Teil des Westfälischen Friedens zur Beendigung des 30-jährigen Krieges geschlossen erhielt Münster den ersten Zoo Westfalens und 1924 erlebte der WDR seine Geburtsstunde in Münster. Und 2014 findet in Münster die ordentliche Mitgliederversammlung des ZfkA e. V. statt (S. 5). 5 Naapuriapu uudistuu Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on läsnä myös silloin, kun ihminen tarvitsee erityistä tukea. Päämääränä on auttaa kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä löytämään parhaan mahdollisen avun. Näin kirjoittaa diakoniasta vastaava pappimme Matti Nikkanen. Työmme kentän muuttuessa myös naapuriapu on uusien haasteiden edessä ja jokainen voi vaikuttaa sen kehittämiseen. Lue lisää sivuilta Die Geschichte des Löwenbändigers In den Veranstaltungen der finnischen Gemeinde Frankfurt begegnet man oft einem freundlichen Gentleman mit ergrauten Haaren und dem Zahn eines Löwen am Hals. In den 1950er und 60er Jahren war Kalle Caru Nyman als Zirkuskünstler in ganz Europa berühmt. Wie der Zigeunerjunge aus Karelien auf den Bühnen Europas landete und was Tarzan damit zu tun hatte, erfahren Sie ab Seite 17. Kopukkaporukka 30 vuotta Alussa oli tanhun alkeiden oppikirja, jonka Varpu Seper sai kaimaltaan. Hän tutki tanhun saloja kotonaan, harjoitteli ja laati sitten ilmoituksen, jossa pyysi Berliinissä asuvia tanhusta kiinnostuneita suomalaisia ilmoittautumaan. Puhelin alkoi heti soida, ja viime lokakuussa Kopukkaporukka täytti 30 vuotta. Kosti Heiskanen tapasi tanhuryhmän Berliinissä ja kertoo sen vaiheista sivuilla 28 ja 29. Motivaatiota pesäpallosta Vaihtelu virkistää, ja nimensä mukaisesti motivaatioleirit kasvattavat oppilaiden motivaatiota käydä suomikoulua ja opiskella suomea. Leirielämästä kaikkine iloineen ja kommelluksineen jää hienoja muistoja, joita muistellaan vielä vuosienkin jälkeen, kirjoittaa pedagogisen neuvoston jäsen Mari Aalto. Sivuilta 30 ja 31 voit lukea vinkkejä motivaatioleirin järjestämiseen ja Lyypekin perheleirin kuulumiset kuvat/fotos: Ritva Prinz, sokaeiko / pixelio.de, Kosti Heiskanen, Heli Duer

3 Ajankohtaista / Aktuelles Kiitos! Danke! Saksan suomalaisten seurakuntien ja yksityishenkilöiden lähetyksen ja kansainvälisen diakonian hyväksi tekemät lahjoitukset ylsivät vuonna ,20 euron summaan. Tämä on 1,48 euroa jäsentä kohti ja ylittää reilusti vuosikokouksen asettaman tavoitteen (1,- jäsentä kohti). Lahjoitukset on välitetty lahjoittajien ilmoittamiin kohteisiin. Kiitos kaikille tukijoille! Die Zuwendungen für Mission und internationale Diakonie betrugen in 2013 insgesamt ,20. Das bedeutet 1,48 pro Mitglied und übersteigt bei weitem das von der Mitgliederversammlung gesetzte Ziel von einem Euro pro Mitglied. Die Spenden wurden gemäß Zweckbestimmung weitegeleitet. Allen Spenderinnen und Spendern herzlichen Dank! Suomalaiset seurakunnat ovat tukeneet vuodesta 2008 alkaen Namibiassa sijaitsevaa Nkurenkurun koulua Suomen Lähetysseuran kautta ja vuodesta 2013 alkaen Naisten Pankkia Kirkon Ulkomaanavun kautta. Myös yksityishenkilöiden maksamat lahjoitukset välitetään SKTK:n kautta em. kohteisiin. Seit 2008 sammeln die finnischen Gemeinden für die Schule in Nkurenkuru / Namibia (über die Finnische Missionsgesellschaft) und seit 2013 für Women s Bank (über Finn Church Aid). Auch Spenden von Privatpersonen werden gern entgegengenommen. Tiliyhteystiedot / Kontoverbindung: S. 64. Lisätietoa/weitere Informationen: Lähetystyöstä vastaava pappi / verantwortliche Pfarrerin: Päivi Lukkari, pappi.lukkari@gmx.de Olemme Facebookissa Facebookista löytyy kaikille avoin ryhmä Suomalaiset seurakunnat Saksassa. Käy tykkäämässä! Sivua voi myös lukea kirjautumatta Facebookiin: Suomalaiset.seurakunnat.Saksassa kuvat/fotos: istock:broeb, Marija Skara Tilaa suomalaisen kirkollisen työn kuulumisia kertova sähköinen uutiskirje! > Mikä on SKTK > tilaa uutiskirje Unseren Newsletter können Sie bestellen unter > ZfkA stellt sich vor > Newsletter Rengas 5-6/2014 ilmestyy KV 18 touko- ja kesäkuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 7-9/2014 ilmestyy KV 26 heinä-, elo- ja syyskuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Yksityisasia vai yhteinen asia? Uskon, mutta se on yksityisasia. Riittää, että itse tiedän omasta uskostani, muiden ei tarvitse tietää. Uskon Jumalaan, mutta en tarvitse kirkkoa tai seurakuntaa. Tällaiset vastaukset ovat yleisiä tutkittaessa nykypäivän kristillisyyttä. Vaarana on, että trendi uskon luonteesta ehdottomana yksityisasiana kasvattaa kynnystä avoimeen hengellisyyteen ja kirkon tarpeellisuuden tunnustamiseen. Käytössääntöjen mukaan uskonto ja politiikka kuuluvat keskusteluaiheissa siihen sarjaan, jota sosiaalisesti taitava keskustelija osaa tyylikkäästi välttää. Ei ole järkevää käydä uuden tuttavuuden kanssa heti arkojen aiheiden kimppuun, mutta miksi uskonnosta puhumista tarvitsisi suoranaisesti vältellä? Kristinuskon ydintä on yhteisöllisyys, joka tarkoittaa paitsi lähimmäisistä huolehtimista, myös yhdessä elämistä uskon kysymyksineen. Yksilökeskeisestä yhteiskunnasta puolestaan seuraa syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Yhtä lailla myös uskonsa kanssa voi kokea yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Äärimmilleen yksityistetyssä ja puhumattomassa uskonnollisuudessamme kokee helposti, että mistään ei löydy ketään, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia uskosta. Kirkkomme on olemassa uskon jakamista ja julkilausumista varten. Juuri sik- sihän meillä on uskontunnustus. Tehtävämme on olla seurakunta, jossa uskosta todella saa puhua, oli se sitten kuinka epätrendikästä tahansa. Tai olla myös puhumatta, silloin kun siltä tuntuu. Yhteisöllisyydelläkin on rajansa, eikä sen kustannuksella tarvitse luopua oikeudesta yksityisyyteen. Jeesuskin vetäytyi välillä opetuslastensa seurasta ollakseen yksin ja rukoillakseen rauhassa. Kristinuskossa keskeistä on myös henkilökohtainen suhde Jumalaan. Omat uskonkokemukset voivat olla niin henkilökohtaisia ja tunnepitoisia, että niiden sanoittaminen ei edes olisi mahdollista. Kaikkea ei tarvitse jakaa - meillä saa olla oma yksityisyytemme Jumalan kanssa. Kuitenkin Raamattu viestittää, että uskomme Kristukseen on tarkoitettu jaettavaksi. Jos Jeesuksen kuoleman jälkeen uskosta puhumista olisi vältelty, olisi kristinuskon historia ollut lopussa jo ennen alkamistaan. Mitä olisi tapahtunut, jos ensimmäisenä tyhjälle haudalle rientäneet naiset olisivat pitäneet kaiken näkemänsä ja kokemansa lopullisesti vain omana tietonaan? Muista evankeliumeista poiketen Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen, jonka mukaan naiset eivät puhuneet haudalla kokemastaan mitään, koska pelkäsivät. Todennäköisesti he kuitenkin hyvin pian kertoivat kokemuksensa opetuslapsille, sillä viesti tyhjästä haudasta levisi vauhdilla. Uskosta puhuminen ja kristinuskon yhteisöllinen luonne oli juuri se seikka, joka edesauttoi evankeliumin nopeaa leviämistä. Vaikka sanoma ylösnousemuksesta on julkilausuttu meidän aikaamme mennessä lukemattomia kertoja, uskon kokemukset puhuttelevat yhä uudelleen, kun jaamme yhdessä hengellisyyden kysymyksiä eri näkökulmista. Paastonaika ja pääsiäinen kutsuvat meitä sekä henkilökohtaiselle että yhteiselle matkalle juhlimaan kuoleman voittanutta Vapahtajaamme. Tule, riemuitaan yhdessä! anna-maari RuOtanEn kuva/foto: Fotostudio Tölle

5 Vuosikokous 2014 Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokousviikonloppu järjestetään Münsterissä. Kokouspaikkana on Johanniter-Akademien koulutuskeskus. Vuosikokouksessa valitaan uudelleen puolet johtokunnan jäsenistä. Erovuorossa ovat varapuheenjohtaja Annaliisa Kühn (Dresden), johtokunnan jäsenet Iina Fischer (Köln) ja Reettakaisa Sofia Salo (Münster) sekä johtokunnan varajäsen Milja von Fragstein (Lyypekki). Varsinaisen vuosikokouksen lisäksi viikonloppu tarjoaa mahdollisuuden ajatusten vaihtoon ja iloiseen yhdessä oloon. Tervetuloa Münsteriin! das Wochenende mit der ordentlichen Mitgliederversammlung des zentrums der finnischen kirchlichen arbeit e. v. findet vom 14. bis in Münster statt. Veranstaltungsort ist das Gästehaus der Johanniter-Akademie Münster. Nach der Satzung unseres Vereins wird jeweils die Hälfte der Vorstandsmitglieder jährlich neu gewählt. Dieses Jahr endet die Wahlperiode von der 2. Vorsitzenden Annaliisa Kühn (Dresden), den Vorstandsmitgliedern Iina Fischer (Köln) und Reettakaisa Sofia Salo (Münster) sowie dem Ersatzmitglied Milja von Fragstein (Lübeck). Eine Neuwahl ist möglich, wie im 7 der Satzung festgelegt. Neben der ordentlichen Mitgliederversammlung bietet das Wochenende Gelegenheit zum Austausch und geselligen Beisammensein. Herzlich willkommen! Lisätietoja / weitere Informationen Tervetuloa tutustumaan Münsteriin. Kaupunki ei ole liian suuri eikä liian pieni; täältä löytyy paljon historiaa ja perinteitä, mutta Münster on myös vireä yliopistoja kulttuurikaupunki. Münster on tunnettu mm. Westfalenin rauhansopimuksesta, vilkkaasta polkupyöräliikenteestä ja hevosista. Suomalaisia Münsterissä on noin 60. Toivottavasti pikainen käynti vuosikokousviikonloppuna antaa teille virikkeen tulla tutustumaan Münsteriin enemmänkin. Paula Dierig Münsterin suomalaisen seurakunnan puheenjohtaja kuva/foto: Ritva Prinz

6 Aikuisen aikuinen usko Kaija Maria ja Lari Junkkari ohjasivat viime kesän kirkon ulkosuomalaistyön seminaarissa pohtimaan aikuisuutta ja aikuista uskoa. Koska aihe on omiaan herättämään keskustelua myös meidän seurakunnissamme, pyysimme heiltä muutamaa kommenttia seminaarissa esitettyihin ajatuksiin. Jokainen meistä joutuu elämässään kohtaamaan kriisejä. Seminaarissa totesitte, että ne kutsuvat kyntämään syvältä, uudistamaan ajatusmaailmaa. Mitä kriisin kohdatessa on tärkeintä muistaa? Kriisit tuntuvat usein vaikeilta ja ei-toivotuilta. Kriisi ei kuitenkaan ole välttämättä paha asia, sillä siihen kytkeytyy monesti erilaisia uusia mahdollisuuksia, jopa lahjoja. Kriisi nimittäin pakottaa pysähtymään ja juuri tämä pysähtyminen on edellytys sille, että ihminen kykenee näkemään toisin ja tuoreesti. Normaalin elämänmenon keskellä olemme usein liian kiireisiä ja tyydymme tuttuihin ratkaisuihin. Elämän tarkasteleminen sen rajallisuudesta käsin voimistuu iän lisääntyessä, ja vanhenemisen mukanaan tuomat muutokset, kuten eläkkeelle jääminen, saattavat aiheuttaa ahdistusta. Elämän lahjat eivät lopu vanhetessa, totesitte rohkaisevasti. Mikä auttaa vanhenemaan luottavaisin mielin? Vanheneminen on tosiasia, joka alkaa heti ihmisen syntymisessä. Se on luonnollinen osa elämää. Jos haluaa elää pitkään, on toivotettava tervetulleeksi myös vanhuus. Vanhuuden voi nähdä seikkailuna ja löytöretkenä. Ja jos osaa nauraa itselleen, niin elämästä ei iloa puutu Jos uskaltaa elää ja tehdä päätöksiä, niin virheet saa kaupan päälle. Monet meistä yhtyvät tähän ajatukseen. Miten oppii hyväksymään menneen ja antamaan anteeksi myös itselleen? Ehkä keskeisintä on sen tajuaminen, että elämä on aina tässä ja nyt. Menneisyydestä voi ja pitää oppia, mutta sitä ei pidä raahata mukana kuormana. Tulevaisuuteen meillä ei ole mitään täysin varmaa otetta. Voimme siis sanoa: Ollen se kuka silloin olin, en osannut, jaksanut ja ymmärtänyt paremmin. Nyt olen henkisesti pidemmällä ja annan anteeksi silloiselle minälleni. Toisten ihmisten kohdalla taas olemme toivottavasti jo oppineet sen, että anteeksiantamattomuudella me vahingoitamme eniten itseämme

7 Aikuisuus on omakohtaisesti sisäistetty arvo. Se näkyy esimerkiksi vastuun ottamisena omista tunteista ja käyttäytymisestä, omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä omasta osaamisesta ja sen ylläpitämisestä. kuva/foto: Tero Vehkakoski, Kirkon kuvapankki Oulun seurakunnat / Sanna Krook Seminaarissa käsittelitte myös aikuista uskoa. Mikä tekee uskosta aikuisen? Usein hengellisissä puheissa sanotaan, että me olemme Jumalan lapsia. Lapsi kuitenkin kasvaa. Paavalikin puhuu siitä, että kristityn on siirryttävä maidosta vahvempaan ruokaan. Aikuinen usko näkyy siinä, että ihminen uskaltaa tunnustaa uskoaan, mutta myös kysyä, epäillä. Se on omien vahvuuksien ja heikkouksien näkemistä. Aikuinen usko auttaa siinä, että ihminen pikkuhiljaa lakkaa epätoivoisesta yrityksestä miellyttää Jumalaa. Parhaimmillaan se on laskeutumista lepoon. Miten aikuisuuden tulisi näkyä seurakunnan jäsenten välisissä suhteissa? Aikuisuus on kykyä puhua avoimesti ja rehellisesti toista kuunnellen ja kunnioittaen. Erimielisyyden ei tarvitse tarkoittaa vieraantumista toisesta, vaan se voi synnyttää myös mahdollisuuden molemminpuoliseen henkiseen rikastumiseen. Olemme aina yhtä aikaa sekä oppijoita että opettajia toisillemme. Mitä seurakunnan tulee ottaa huomioon, jotta sen aikuiset jäsenet tuntevat tulleensa otetuiksi todesta? Seurakunta tulisi aina nähdä eläväksi soluksi, tiedostavien ihmisten jatkuvasti muuttuvaksi yhteisöksi. Se voi parhaiten silloin, kun kaikille sen jäsenille annetaan mahdollisuus sekä omakohtaiseen vastuuseen että omakohtaiseen hoidetuksi tulemiseen. Seurakunta ei saa olla kilpakenttä tai vertailujen areena. Kukaan ei yksinään omista totuutta. Aikuisille ihmisille ei myöskään tarvitse puhua lapsellisia, he ovat kypsempiä kuin luulemmekaan ja heitä voi haastaa kasvuun kristittyinä ihmisinä. Haastattelu: Ritva Prinz Lari Junkkari ja hänen vaimonsa Kaija Maria Junkkari ovat molemmat teologeja ja tunnettuja puhujia, luennoitsijoita, kouluttajia ja kirjailijoita. Heillä on monipuolinen koulutus ja vuosien kokemus työnohjauksen, työyhteisövalmennuksen, terapian ja sielunhoidon alalta

8 Suomalainen kriisi Muutettuani Mainziin vuonna 2011 tein ensimmäisten kuukausien aikana runsaasti havaintoja uuden asuinmaani ihmisistä. Julkisissa kulkuvälineissä ja yleisillä paikoilla tuli vastaan monenlaista väkeä aivan niin kuin Suomessakin. Pian kiinnitin kuitenkin huomioni erääseen silmiinpistävään eroon: kohtasin Reinin rantojen leudossa talvessa paljon harvemmin silminnähden alkoholiongelmaisia ihmisiä noita junien ja kadunkulmien juopuneita kuin mihin olin kotimaassa tottunut. Maassa maan tavalla Saksassakaan ei ole vaikeaa löytää kylmien asemien yksinäisiä poliisin kiusaamia miehiä. Ilmiö saa vain toisenlaiset kasvot: Saksalainenkin syrjäytynyt kärsii yleensä jostakin mielenterveyden ongelmasta, jonka seurauksia voivat olla yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys, taloudellinen osattomuus äärimmäisenä muotonaan asunnottomuus sekä päihdeongelmat. Näyttää kuitenkin siltä, että henkilökohtaisen elämän kriisiä ei täällä yhtä herkästi peitetä eksessiivisellä päihteiden käytöllä. Suomalaisen perinteinen itsehoitolääke masennukseen on alkoholi runsaasti annosteltuna, jolloin sairaus ja sosiaaliset vaikeudet peittyvät humalan alle. Ilman humalaa varsinainen oireilu tulee ilmi selkeämpänä. Syrjäytyneisyyden perimmäiset syyt ovat maasta riippumatta samoja: persoonan hauraus, vaikea perhetausta ja sosioekonomisesti haastava elämäntilanne voivat sysätä kenet tahansa syvään henkilökohtaiseen kriisiin, josta voi olla vaikea nousta jaloilleen. Häpeä ja syyllisyys uuvuttavat ja eristävät. On pitkälti kulttuurin määrittämää, hakeutuuko pahimmassa ahdingossa viinapullon vai ison koiran seuraan. Molemmat lämmittävät, mutta koiran kanssa voi oppia uudenlaista inhimillisyyttä. Sellaistakin inhimillisyyttä, jota ei ehkä koskaan aikaisemmin ole saanut kokea. Saksalaistuttuaan suomalainen yleensä oppii pehmeämpiä keinoja käsitellä ristiriitaisia tunteita; sosiaaliset taidot lisääntyvät ja ylipäänsä kyky ilmaista sanallisesti omia tuntojaan kasvaa. Suomalainenkin alkoholisoituu Saksassa vain saksalaisittain. Onneksi. Toisaalta monet arvostetut suomalaispiirteet katoavat hitaasti: parhaimmillaan suomalainen suoruus, teeskentelemättömyys ja rehellisyys ovat arvostettuja piirteitä. Saksalaistunut suomalainen on monella tapaa toimiva kombinaatio kahdesta kulttuurista. Integraatio ei kuitenkaan ole helppoa. Oman kielitaidon kehitys, työpaikan kulttuuri ja oma perhetilanne vaikuttavat paljon siihen, minkälaisia olemme uuteen maahan juurruttuamme. Tulimmeko tänne ehkä omia ongelmiamme pakoon? Vai löysimmekö täältä unelmatyöpaikan ja sen päälle vielä tosi rakkauden? Entäpä jos Keski-Euroopan lempeämpi ilmasto ei parannakaan haavojamme? Entä sitten, kun työt loppuvat ja tosi rakkauskin sammuu? Suomalaisen korostunut individualismi ja työn tekemisen eetos kostautuvat, kun ei enää pärjää yksin eikä töitäkään ole. Muukalaiseen kriisi iskee aina lujemmin, koska monet tukiverkot puuttuvat. Saksalaistuneen suomalaisen peruskysymyksiin kuuluu sen pohtiminen, hakeako apua saksalaiselta vai suomalaiselta taholta. Toivottavasti yhä harvempi pohtii sitä, hakeutuako ylipäänsä avun piiriin. Naapuriavun tulevaisuus Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on läsnä myös silloin, kun ihminen tarvitsee erityistä tukea. Tarkoituksena ei ole korvata paikallista auttamisverkostoa tai edustaa suomalaisia sosiaaliviranomaisia ulkomailla. Päämääränä on auttaa

9 Miten suomalaisten seurakuntien naapuripua ja diakonista työtä voitaisiin kehittää eteenpäin? Mitä ajatuksia sinulle on herännyt? Kokoaisitko ajatuksiasi ja tuntemuksia kirjallisesti ja kertoisit niistä pastori Matti Nikkaselle sähköpostitse Palautetta käsitellään luottamuksellisesti. Kiitos avustasi! kuva/foto: Maria Manelius / Kirkon kuvapankki kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä löytämään parhaan mahdollisen avun. Joskus parasta apua ovat papin antama sielunhoito tai naapuriapuihmisen säännölliset kotikäynnit. Usein seurakunta vain opastaa ihmistä löytämään avun esimerkiksi paikallisen terveydenhuollon piiristä. Seurakuntien tarjoama kriisiapu ei ole tarkoitettu vain suomalaisille ja kristityille. Ilahduttavaa kyllä, yhä useampi saksalainen löytää avun suomalaisen seurakunnan kautta. Vielä on matkaa siihen, että seurakuntamme löytäisivät yhteyden toisiin maahanmuuttajayhteisöihin. Saksansuomalaiset ovat vuosikausia keskittyneet omaan integraatioonsa ja halunneet pitää huolta siitä, ettei suomalaisia vahingossakaan sekoiteta ei-eurooppalaisiin maahanmuuttajiin. Tulemmehan me maasta, jota saksalaisten tulisi katsoa hieman yläviistoon eikä alaspäin, voisi todeta ironisesti. Voisiko tästä asenteesta kasvaa pois? Voisiko saksansuomalainen auttaa kauempaa tullutta maahanmuuttajaa sopeutumaan tähän maahan? Heistä monen tilanne on hankalampi kuin suomalaisilla siirtolaisilla koskaan. Suomalaisten seurakuntien naapuriaputoiminta on mallillaan. On rakentunut järjestelmä, joka tunnetaan kohtuullisen laajasti ja joka ei ole riippuvainen yksittäisestä työntekijästä tai vapaaehtoisesta. Nyt on sopiva aika pohtia rauhassa työmuodon tarkoitusperiä. Mitä ihmisten tarpeita emme ole huomanneet? Minkälaiselta toiminta näyttää ammatillisesta perspektiivistä käsin? Mihin suuntaan toimintaa voisi laajentaa? Onko jossakin ehkä haaskattu resursseja? Mitkä yhteistyösuhteet toimivat ja mitä suhteita on ehkä laiminlyöty? Näihin kysymyksiin olisi tarkoitus löytää vastauksia kuluvan vuoden aikana, jotta vuoden 2015 alussa voitaisiin esitellä uusi suomalaisen kirkollisen työn kriisituen malli. Matti Nikkanen

10 Uskon symboliikkaa Kirkkoon ja jumalanpalvelukseen liittyvää symboliikkaa esittelevän sarjan toinen osa. PIC (Personal Identification Code) Kristityt kantavat kaulassaan, rintapielessään tai joskus korvassaan ristiä kristityn ihmisen tunnusta, sovituksen merkkiä. Se kertoo, että he tunnustavat kristinuskoa ja uskovat ylösnousseeseen Kristukseen. Mutta ristejä tapaa kaikkialla, ei vain kristinuskon vaikutuspiirissä. Se on ollut käytössä jo kauan ennen kristinuskon syntyä eri kulttuureissa. Ristin muodolla kristityt haluavat ilmaista Jumalan ja ihmisen (vertikaalinen linja) ja ihmisen ja hänen lähimmäisensä (horisontaalinen linja) kohtaamista. Ristin kantaminen ei välttämättä ole helppoa, ja sitä kuvaa usein käytetty sanonta Raamatusta: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Elämän taakat koetaan ristinä, jota kannetaan. Risti on uskovalle samalla vapautuksen merkki ja tyhjä risti kertoo uskosta siihen, että Kristus on ylösnoussut Herra. Krusifikseissa Kristus kuvataan vielä ristiinnaulittuna joko kärsivänä pää taipuneena alaspäin tai voittoisana kuninkaana, jolloin hänen päänsä on kruunattu ja pystyyn kohotettu. Ensimmäisten kristittyjen tunnuskuva ei ollut risti vaan kala. Sana tulee kreikan sanasta ikhthys, jossa on samat alkukirjaimet kuin sanoissa Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja (Iesous Khristos Theou Hyios Soter). Tällä merkillä ensimmäiset kristityt ilmaisivat itsensä toisilleen Rooman valtakunnan vainojen aikana ja se on jäänyt myös tämän päivän kristittyjen käyttöön mm. autojen tarramerkkeinä. Kalan merkki tulee Jeesuksen Pietarille antamasta tehtävästä olla ihmisten kalastaja. Kalatunnus on joskus myös kolminaisuussymboli, jolloin kuvassa on kolme kalaa, joilla on yksi pää. kuvat/fotos: Kirkon kuvapankki / Maria Manelius

11 kuva/foto: Marija Skara Kaikkivaltiasta, kaiken näkevää, kolmiyhteistä Jumalaa kuvataan joskus silmällä, joka on kolmion keskellä. Juutalaisilla silmän kuva on hyvin usein kuvattu käden keskelle, jolloin kaksi ruumiinosaa on yhdistetty ja on kyse kaikkinäkevän Jumalan siunaavasta ja suojaavasta kädestä. Joissakin kulttuureissa kuvataan myös monisilmäisiä jumalia tai sitten meillekin tuttu kreikkalainen oikeuden jumalatar Justitia on sokea, jolloin tarkoitetaan sitä, että hän ei tuomitessaan katso ihmiseen vaan hänen tekoihinsa. Näin silmä on sekä näkemisen että sokeuden symboli. Raamatun mukaan ihmisen silmät haluavat aina katsoa Jumalaa, mutta Hän saattaa sokaista ihmisen sielun silmät, niin ettei totuus avaudu tälle. Tai ihmisen silmät avautuvat, mutta hän ei näe Jumalan salaisuuksia vaan oman syntisyytensä. kynttilä on tutuin kirkollinen symboli ja sen valo kertoo Kristuksesta maailman ja elämän valona. Kynttilöitä käytetään kirkoissa jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Aidoimmillaan kynttilät ovat mehiläisen vahasta, jolloin mukaan tulee synnittömyyden vertauskuva. Kynttilä kutsuu hiljaisuuteen ja rukoukseen. Kasteella kynttilä on merkityksellinen kuvatessaan ihmisen siirtymistä pimeydestä valoon eli kristitty on kutsuttu olemaan valona maailmassa niin kuin Kristus itse on valo. Sammunut kynttilä kuvaa kuolemaa, mutta palava on uskon ja kuolemattomuuden vertauskuva. das kreuz das Zeichen der Erlösung wird von vielen als Bekenntnis zum auferstandenen Christus als Schmuck getragen. Im Kreuz begegnen sich die vertikale Linie (Beziehung zwischen Gott und Mensch) und die Horizontale (Begegnung mit dem Mitmenschen). Kreuze gab es schon vor Entstehung des Christentums. Oft werden die Lasten des Lebens auch als Kreuz, das man zu tragen hat, bezeichnet. Für einen Glaubenden ist das Kreuz ein Zeichen der Befreiung durch Christus, den Gekreuzigten und Auferstandenen. Das Erkennungszeichen der ersten Christen war jedoch nicht das Kreuz sondern der Fisch. Hintergrund ist das griechische Wort ikhthys, der aus den Anfangsbuchstaben des Bekenntnisses Jesus Christus Gottes Sohn Retter zusammengesetzt werden kann (Iesous Khristos Theou Hyios Soter). Der Fisch erinnert auch an das Wort Jesu an Petrus, er mache ihn zum Menschenfischer. Wenn das Zeichen drei Fische mit einem Kopf darstellt, symbolisiert es die Dreieinigkeit. Der allmächtige, dreieinige Gott, der alles sieht, wird manchmal auch mit einem auge inmitten eines Dreieckes dargestellt. Die Juden bilden das Auge oft in einer Hand ab, dies symbolisiert die segnende und schützende Hand des alles sehenden Gottes. die kerze ist das geläufigste christliche Symbol und erzählt von Christus, dem Licht der Welt und unseres Lebens. Sie lädt ein zur Stille und zum Gebet. Wenn die Kerzen aus Bienenwachs sind, verbindet sich mit ihnen noch der Gedanke an Reinheit, Freiheit von der Sünde. In der Taufe bezeichnet die Kerze den Übertritt aus der Dunkelheit ins Licht uns lädt den Menschen ein, das Licht des Christus auszubreiten, der selbst das Licht ist. HElEna ECkHOFF

12 Unelmasta todellisuuteen Toisen polven suomalaisten toiveita, pelkoja ja kokemuksia Suomeen muutosta Rengas-lehden numerossa 1-2/2014 käsittelin Saksan toisen ulkosuomalaispolven käsityksiä identiteetistään kahden kulttuurin kasvatteina heidän itsensä tulkitsemina. Ilmeni, että ikävän ja kaipauksen tunteena tunnistettu tarve lähteä Suomeen etsimään omia juuriaan oli erityisen voimakas nuoruusiässä, jolloin oma perhe ja työ eivät vielä sitoneet pysyvästi Saksaan. Suomen kansalaisuuden uskottiin tarjoavan käytännön avaimet suomalaiseen yhteiskuntaan. Lapsuusajan kesälomat järven rannalla, äidiltä opittu sydämen kieli ja emotionaalinen suhde isovanhempiin loivat illuusiota suomalaisuudesta ja siihen kuulumisesta. Moni uskoi, että eläminen juurillani antaisi tyydytyksen tunteen. Kaipuu sukulaisten maahan Noin puolet vastaajista piti muuttoa Suomeen mahdollisena. Yleensä muuttoa suunniteltiin väliaikaiseksi, eräänlaiseksi kokeiluksi asua maassa, jossa olivat suomalaiset mummu ja pappa sekä joukko serkkuja. Heihin oli luotu jo valmiiksi hyvät yhteydet säännöllisillä Suomi-vierailuilla, joita täydensivät Skype, sähköposti ja Facebook. Sukulaisten myös toivottiin muodostavan Suomessa tärkeimmän sosiaalisen verkoston. Tavoitteena oli oppia paremmin suomen kieltä hakeutumalla Suomeen opiskelemaan, töihin tai armeijaan. Joillakin suunnitelmissa oli muutto lähiaikoina, jos Suomesta vain löytyisi omaa koulutusta vastaava työpaikka. Työn suhteen ei aina oltu kronkeleita, sillä joillekin oli ihan sama mitä ja missä, kunhan töitä löytyisi. Opiskelupaikkana priorisoitiin kansainvälistä Helsinkiä. Alun huonolle kielitaidolle toi helpotusta tieto, jonka mukaan Suomessa melkein kaikki osaavat englantia. Toistuvasti nuoret painottivat yhtenä tärkeimpänä valttinaan omaa monikulttuurista taustaansa ja sen hyödyntämistä, mikäli elämä Suomessa alkaisi maistua pitempäänkin. Suomessa asuva poika- tai tyttöystävä oli syy, jonka vuoksi oltiin valmiita jättämään entinen taakse ja muuttamaan Suomeen. Tätä pohtii nuori mies kirjoittaessaan: Meine Freundin kommt aus Finnland, die ich über alles liebe. Manchmal frage ich mich, was Teufel mache ich eigentlich noch hier? Tässä asiassa eivät toisen polven suomalaiset eroa suomalaisesta vanhemmastaan, jolle Saksaan jäännin sinetöi aikoinaan saksalainen puoliso. Toisen potentiaalisen muuttajajoukon muodostavat nuoret perheet. Heille mahdollinen Suomeen muutto oli haaste ja mahdollisuus. He painottivat muuton syinä Suomen huipputason koulutusta, turvallista elinympäristöä, mökkikulttuuria, luonnonläheisyyttä ja elämänlaatua, joita kaikkia haluttiin tarjota ennen kaikkea lapsille. Tosin heitä myös huolestuttivat oma kielitaito, raaka talvi, sosiaalisen verkoston jättäminen Sak- kuva/foto: Anssi Elenius

13 kuva/foto: privat saan ja koti-ikävä. Suomalaisia pidettiin yleisesti ystävällisinä, vieraanvaraisina ja huumorintajuisina, mutta myös ulkomaalaisvihamielisinä ja harmittavan jöröinä ja harvapuheisina. Saksalaisesta näkökulmasta kummastutti outo alkoholinkäyttö, jossa päämääränä on juopuminen, ei hauskanpito. Kuitenkin eniten kannettiin huolta saksalaisen aviopuolison työllistymisestä ja sopeutumisesta. Mikäli Suomeen kuitenkin päätettiin lähteä, oli tähtäimessä pitempiaikainen muutto. Unelma kohtaa todellisuuden Pieni osa toisen polven suomalaisista oli asunut jonkin aikaa Suomessa. He kertoivat oman kokemuksensa pohjalta siitä, miten unelmasta tuli totta ja miten odotukset ja myös pelot suomalaisesta yhteiskunnasta toteutuivat. Hyytävä suomalainen talvi, heikko kielitaito, ulkomaalaisvihamielisyys tai kapakoiden humalahakuiset miehet eivät tokikaan olleet viihtymistä estävien kuvausten keskiössä, vaan siinä olivat sosiaaliset suhteet tai paremminkin niitten erilaisuus verrattuna saksalaisiin. Tosin nuorten alkoholinkäyttöä arvosteltiin kovin sanoin. Suomalaiset sukulaiset olivat olleet tärkeä muuttoa tukeva tekijä. He eivät kuitenkaan korvanneet vanhempia, sisaruksia ja Saksaan jäänyttä ystäväpiiriä, sillä juuri saksalaisen sosiaalisen verkoston puuttuminen Suomessa aiheutti eniten ongelmia ja koti-ikävän tunnetta. Tuntui siltä, että suomalaiset olivat niin kiireisiä, ettei ihmissuhteille oikein jäänyt tilaa, niitä ei hoidettu eikä aina edes haluttu. Suomalaiset sukulaisetkaan eivät pitäneet samalla tavalla yhteyttä toisiinsa, kuin mihin Saksassa oli totuttu. Tosin joukossa on myös suomalaisen kommunikaation puolestapuhujia. Erityisesti kiiteltiin suomalaisten ihmisten mutkattomuutta, teitittelyn puuttumista, opettajan ja oppilaitten välistä henkilökohtaista ja kaverillista suhdetta, naisten ja miesten tasavertaisuutta, standesdünkelin puuttumista, kykyä nauraa omille kommelluksille ja tapaa puhua henkilökohtaisia asioita aivan vieraittenkin ihmisten kanssa. Kaikille Suomessa asuneille kokemus oli ainutlaatuinen ja tärkeä. Koti, omat ihmiset ja tärkeät ystävät olivat kuitenkin Saksassa, jonne palattiin tietoisina omista suomalaisista juurista ja ihmisistä, joitten kanssa tunnettiin merkillistä yhteenkuuluvuutta. Aineistosta ei käy ilmi, kuinka monta toisen polven suomalaista asuu ja elää nykyisin Suomessa, sillä kysely tavoitti pääsääntöisesti vain ne, jotka olivat palanneet takaisin. Suomen kansalaisina he eivät myöskään näy ulkomaalaistilastoissa. Suullisten tietojen perusteella heitä kumminkin asuu Suomessa koko joukko. Heidän kokemuksistaan unelman toteutumisesta ja suomalaisen arjen realiteeteista ei tiettävästi ole tehty tutkimusta. Outi TuOMi-Nikula Outi Tuomi-Nikula toimii Turun yliopistossa Suomen ensimmäisenä kulttuuriperinnön professorina. Hänellä on useita julkaisuja koskien Saksassa asuvia suomalaisia, joita hän on tutkinut 1980-luvulta lähtien Artikkeli on pieni kurkistus Takaisin Suomeen? Euroopan ulkosuomalaisten ja heidän lastensa ajatuksia Suomesta maahanmuuton kohteena teoksessa olevaan Outi Tuomi-Nikulan artikkeliin Se suomalainen puoli minussa. Julkaisu on vapaasti luettavissa Internet-osoitteessa

14 toripaikka / marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, booking@finnlandzentrum.de PEPESOUND äänentoistopalvelu/beschallungstechnik Digitalisoin levyt, kasetit sekä nauhat / Myydään tai vuokrataan uudenver. hirsinen ok-talo (87 m²) Etelä- Pohjanm., irtaimistoineen tai ilman. Palvelut, järvi, golf, ladut lähellä. Lisät.+kuvia annina.urban@web.de Myydään 4 ihan uutta lohenp. räsymattoa, käsinv. parisängynpeitto, raanu, ryijy, Marimekko-verhot, Aalto-maljakoita, lasikulhoja ym , Liisa.Wegner@web.de 39-v. tuleva teol. tri etsii kalustettua huonetta/pientä asuntoa Münchenistä ainakin vaihdon ajaksi , mahd. myös vuoden loppuun saakka. Olen luotettava, siisti ja raitis. Yhteydenotot: / Sari. SUOMEN EV.LUT.KIRKKO KIRKON ULKOSUOMALAISTYÖ evl.fi/ulkosuomalaiset Kirkon ulkosuomalaistyö, Paluu Suomeen Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel Fax Mobiltel service@wm-uebersetzungsbuero.de GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Suomalainen kosmetologi & maskeeraaja: HEta S tila Sugaring & Make-Up Studio Sokerointi: Ihoystävällinen ja tehokas karvanpoistomenetelmä naisille ja miehille. Sokerimassa on 100% luonnontuote. Upeat meikit arkeen ja juhlaan. Vondelstr. 9, Köln, Neustadt-Süd Seegrundstück in Kotala (Mittelfinnland) mit 2-stöckigem Ferienholzhaus, ca. 120 m², gedämmt, Solar, Sauna, Grundstück ca. 2,2 ha mit Waldbestand, von privat zu verkaufen. tel.:

15 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, Hebamme.Taina@web.de, Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Suomalainen toimintaterapeutti / Ergotherapeutin Sari Heipp München, puh./tel , sari@heipp.de Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. elinao@aol.com Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Valant. kielenkääntäjä beeidigte Dolmetscherin Ritva Kaarina Schröder FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH Ebelingstr. 4, Hannover Tel , Fax ritvaschroeder@gmx.de Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht Kai Schröder Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch Tel , Fax Katso myös Schauen Sie auch auf Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil satumassaly@online.de suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento-ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet Tel , , eija.kassner@t-online.de Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@tifcon.de Saunaöfen Saunen Infrarotkabinen Gesamtkatalog anfordern: Tel

16

17 Karjalaiskylästä Euroopan estradeille Leijonankesyttäjän kaulassa komeilee leijonan kynsi. Oma leijonani kynsi antaa minulle turvallisen olon, toteaa Kalle Caru Nyman hymyillen. Turvallisuushakuisuus on Carun tarinasta kuitenkin kaukana. Entisen sirkustaiteilijan elämä on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kalle Nyman syntyi 78 vuotta sitten Pietarin pohjoispuolella. Kallen vanhemmat olivat esiintyviä taiteilijoita: isä oli muusikko ja äiti tanssijatar. Perhe hyvin kansainvälinen. Isän juutalaisen suvun juuret johtavat Baijeriin ja Venäjälle, äiti puolestaan oli romani. Kotona puhuttiin Venäjää, mutta jo ennen kouluikää Kalle oppi myös ruotsia ja saksaa. Kallen isä kaatui toisessa maailmansodassa. Monien karjalaisten tavoin joutuivat äiti ja Kalle pakenemaan sodan jaloista ja päätyivät Pielisjärvelle. temppuja, kertoo Kalle, joka välillä jopa nukkui samassa häkissä karhunpentujen kanssa. Hänen taiteilijanimensä Caru saikin alkunsa Mama Romanoffin tavasta nimittää Kallea sanan karhu hellittelevällä versiolla. Käänne Kallen uralla tapahtui, kun Lennart leijonankesyttäjä juovuspäissään kompastui leijonan häkissä. Leijona kävi maassa makaavan miehen kimppuun ja Kalle pelasti hänet. Leijonankesyttäjästä ei loukkaantuneena ollut maneesiin ja jotta yleisö ei kokisi pettymystä, lupasi Kalle astua häkkiin. Eläinten parissa Kalle työskenteli yhdessä sirkuksen omistajan tyttären Zoja Romanoffin (myöhemmin Puska) kanssa. Olimme kuin sisko ja veli, hän kertoo, ja pidämme edelleen yhteyttä koko perheen kesken. Carun lapset kasvoivat yhdessä karhujen kanssa. Sirkus saapuu kaupunkiin kuva/foto: privat Siellä he saivat asuttavakseen rintamamiestalon, mutta äidin kokema ääriuskonnollinen herätys ahdisti Kallea ja tämä vietti enimmän aikaa tuttavaperheessä. Minulla ei silloin ollut oikeaa kotia, hän kuvaa tuota lapsuutensa vaihetta. Sirkus Felixin tulo seudulle oli suuri tapahtuma ja veti ihmisiä paikalle sankoin joukoin. Me kavereiden kanssa autoimme sirkusväkeä, jotta saimme vapaaliput esitykseen, Kalle muistelee. Sirkus kiehtoi poikaa siinä määrin, että kun se lähti eteenpäin seuraavalle paikkakunnalle, Kalle piiloutui karavaanin mukaan. Norjalaisen eläintenkesyttäjän suopeuden ansiosta Kalle sai kuin saikin kesäksi pestin eläinten hoitajana. Talveksi hänen oli palattava kouluun, mutta keväällä jatkettiin taas kiertämistä. Sopeuduin hyvin toimimaan eläinten kanssa ja aloin varsin pian opettaa karhunpennuille pikku

18 Minä vaihdoin kansallisuutta niin kuin toiset paitaa. Olin kreikkalainen leijonankesyttäjä, intialainen akrobaatti tai salaperäinen herra Tarzan - sillä kuka olisi tavallista karjalaista mustalaispoikaa tullut katsomaan? sirkustaiteililja Kalle Caru Nyman Caru kreikkalainen Esitysten näyttävyyteen panostettiin ja eksotiikan lisäämiseksi Kallelle luotiin uusi identiteetti kreikkalaisena Caruna. Hänelle jopa kehitettiin kreikan kieli sekoituksesta romaniaa, venäjää ja sirkuskieltä ja se meni ihmisiin täydestä, kunnes hän alkoi vastata kysymyksiin saksaksi. Caru kiersi Suomea ja Eurooppaa eri sirkusten mukana ja oli välillä kotoisin Kreikasta, välillä intialainen akrobaatti. Matkan varrella hänestä tuli myös salaperäinen vain lantiovaatteeseen pukeutunut herra Tarzan ja hänen syöksytrapetsiesityksensä ovat jääneet lähtemättömästi varsinkin naispuolisen yleisön mieleen luvulla Caru oli jo lunastanut paikkansa sirkusartistien parhaimmiston joukossa Ei siis ihme, että kun Sirkus Sariolalla oli ongelmia norsun kanssa, jota edellinen kouluttaja oli kohdellut huonosti, Caru kutsuttiin hätiin. Lempeällä koulutuksellaan tämä palautti Pepita-norsun luottamuksen ihmiseen ja heistä tuli kuuluisa pari. Pepita oppi jopa laskemaan ja soittamaan flyygeliä. Sirkus ei kuitenkaan ollut yhtä juhlaa. Harjoitteleminen oli ankaraa työtä. Trapetsilla työskenneltiin ilman suojaverkkoa, ja 17-vuotiaana Caru joutui näkemään, kuinka hänelle hyvin rakas intialainen artistikollega Indra syöksyi 17 metrin korkeudesta maahan ja kuoli. Caru itsekin putosi kerran hyvin pahasti ja joutui viettämään puoli vuotta kaulaa myöten kipsissä. Hän astui kuitenkin maneesiin kaikkien onnettomuuksien jälkeen taas niin pian kuin mahdollista. Caru, joka putosi sunnuntaina, esiintyy tästä päivästä lähtien, vaikka onkin toinen käsi poikki, julistaa vanha kellastunut lentolehtinen, jonka sirkustaiteilija kaivaa lompakostaan. kuvat/fotos: privat, Ritva Prinz

19 Balladi viimeisestä eläintenkesyttäjästä Myös vaimoonsa Giselaan Caru tutustui sirkuksessa. Sirkus muovasi koko perheen elämää, ja niinpä lapsista tuntui täysin luonnolliselta, että karhunpentukin joi maitoa tuttipullosta. Nyttemmin Carulla on kolme lasta, viisi lastenlasta ja jo lapsenlapsenlapsikin. Monikulttuurisuus on edelleen perheen arkea ja lapset tunnustautuvat juutalaisuuteen. Caru itse asuu Frankfurtissa ja käy niin suomalaisessa seurakunnassa kuin synagogassakin. Hänen tärkein vakaumuksensa onkin suvaitsevaisuus: Sirkuksessa ei kansallisuudella, ihonvärillä tai uskonnolla ollut merkitystä. Yhteishenki oli mahtava. Jos joku sairastui, teimme yhdessä hänen numeronsa tilalle uuden esityksen. Caru Nyman kiersi eri tivolien ja sirkusten mukana Suomea aina 1970-luvulle asti, kunnes villieläinten pito sirkuksissa Suomessa kiellettiin. Arvoisa herra Tarzan: Balladi viimeisestä eläintenkesyttäjästä, otsikoi toimittaja Katariina Lillqvist Carun elämästä tekemänsä trilogian, johon kuuluvat kirja, kuunnelma ja dokumenttielokuva. Mikä sitten on ollut leijonankesyttäjän elämän paras kokemus? Parasta on ollut koko elämä, Caru vastaa ja hänen paljon nähneet silmänsä tuikkivat, joka kokemuksessa on ollut oma värinsä. Kalle Caru Nyman Der verehrte Herr Tarzan Kalle Caru Nyman wurde 1935 in einem kleinen Dorf in Karelien geboren. Der Vater war Musiker und die Mutter trat als Tänzerin auf. Die Familie war sehr international, väterlicherseits reichen Kalles jüdische Wurzeln nach Bayern, die Mutter war Roma. Schon früh lernte Kalle mehrere Fremdsprachen. Nachdem der Vater im Krieg gefallen war, flüchtete Kalle mit seiner Mutter nach Finnland. Seine erste Begegnung mit einem Zirkus imponierte ihm so, dass er sich in der weiterfahrenden Karawane versteckte - und sich so einen Job als Tierpfleger ergatterte. Bald schon übte er Kunststücke mit kleinen Bären ein. Eines Tages stolperte der nicht ganz nüchterne Lennart der Löwenbändiger im Käfig und wurde von einem Löwen angegriffen. Kalle rettete ihm das Leben und durfte an seiner Stelle in die Manege. Um es dem Publikum interessanter zu machen, wurde ihm eine neue Identität als Caru der Grieche gegeben. Ich wechselte Nationalität wie andere Hemden, erzählt er, mal war ich der Grieche, mal ein Akrobat aus Indien und dann der geheimnisvolle Herr Tarzan. Es wollte doch keiner nur einen einfachen Zigeunerjungen sehen. Mit seinen Auftritten auf dem Trapez sowie mit Löwen und dem Elefanten Pepita der sogar Klavier spielen konnte - wurde Caru in ganz Europa berühmt. Zirkus war harte und zu Zeiten ohne Netz auch gefährliche Arbeit. Als Caru im Zirkus seine zukünftige Frau Gisela kennenlernte, wurde der Zirkus auch zum Mittelpunkt der Familie. Seine Kinder wuchsen buchstäblich mit den Bären auf. Bis in die 1970er Jahre trat Caru noch auf. Als ständige Erinnerung an seine Löwen trägt er den Zahn eines Löwen am Hals. Gefragt nach dem besten Erlebnis, resümiert er sein buntes Leben: Das Beste war das ganze Leben. Jede Erfahrung bringt ihre eigene Nuance dazu. Ritva Prinz

20 Leipziger Buchmesse und mehr - finnisches Programm im Rahmen von COOL2014 Auf dem finnischen Comic-Sektor findet sich viel Experimentelles und Eigensinniges einiges wird in Leipzig vorgestellt. Das finnische Programm widmet sich vom 13. bis 16. März auch den Genres Sach- und Kunstbuch. Im April geht COOL2014 am FEZ-Berlin weiter: dialogisches Lesen und Sprachförderung stehen im Mittelpunkt einer pädagogischen Fachtagung und von deutsch-finnischen Kinder-Theaterworkshops, u.a. mit jungen Mimen der Schule Turun Normaalikoulu. Suomalaisen nykysarjakuvan kokeilevia muotoja ja ideoita sekä suomalaisen sarjakuvayhteisön monipuolisuutta esitellään Leipzigissa live-piirtämisen sekä taiteilija- ja kustantajakeskustelujen avulla. Tapahtumat eivät rajoitu ainoastaan kirjamessuille, vaan jatkuvat Leipzigissa vielä Millionaires Club -sarjakuvafestivaaleilla. Mielenkiintoisesta sisällöstä vastaavat esimerkiksi taiteilijat Aino Sutinen ja Roope Eronen sekä vuoden kuumin kokoomateos Comic Atlas Finnland. Painotuoreessa teoksessa esitellään 13 suomalaista ajankohtaista sarjakuvataiteilijaa. Kirjallisen taide-elämyksen tarjoaa Niina Lehtonen Braunin Mother said. Teoksiaan varten Lehtonen Braun kokosi kollaaseiksi suuren määrän äitien antamia absurdeja, runollisia, käytännöllisiä ja kasvattavia lausahduksia sekä neuvoja. Eri tekniikoita ja materiaaleja yhdistelevät kollaasit ovat välillä hauskoja ja välillä provokatiivisia, mutta tarjoavat aina uusia tulkintamahdollisuuksia. Kirjan esittelytilaisuuksia järjestetään Leipzig liest -lukufestivaaleilla nykytaiteenkeskus HALLE 14 :ssä sekä kirjamessuilla. Tietokirjallisuuden laaja kirjo ulottuu tieteellisestä kirjallisuudesta fiktiivisillä kohtauksilla rikastettuihin elämyskertomuksiin. Leipzigin kirjamessujen laajassa suomalaisessa ohjelmassa on mukana myös lasten- ja nuortenkirjallisuus, jota edustavat paikan päällä Timo Parvela sekä vastikään Pohjoismaisen neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon saanut Seita Vuorela. Tilaa on mm. myös keskustelulle kirjojen kuvittamisesta Veronica Lasseniuksen ja Johanna Stenbackin johdolla. Mukana myös kirjallisuuden grand old lady Märta Tikkanen ja moni muu! Lukemisen ilo ja kulttuurin ja koulutuksen saavutettavuus ovat pääteemat Suomen maaliskuussa alkavassa Frankfurtin kirjamessujen COOL2014- satelliittiohjelmassa. Dialoginen lukeminen ja kielten opiskelu ovat huhtikuussa Berliinissä järjestettävien pedagogisen asiantuntijatapaamisen sekä saksalais-suomalaisen lapsille tarkoitetun teatterityöpajan teemoina. Auch Ihre eigene Veranstaltung kann Teil des offenen Satellitenprogramms werden: MaRiOn HOltkaMP Finnland-Institut in Deutschland Übersetzung ins Finnische: Janette Salminen Weitere informationen: und bei Sofie Backman, Finnland-Institut/Koordinatorin COOl2014 Satellitenprogramm Ehrengast Finnland bei der Frankfurter Buchmesse 2014 Tel , sofie.backman@finstitut.de kuva/foto: Reprodukt