Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta Vientirajoitukset Unionioikeus Yhteinen kauppapolitiikka Yhteinen vientimenettely Päätöksen perusteleminen

Transkriptio

1 Vuosikirjanumero KHO:2009:14 Antopäivä Taltionumero 217 Diaarinumero /2/08 Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta Vientirajoitukset Unionioikeus Yhteinen kauppapolitiikka Yhteinen vientimenettely Päätöksen perusteleminen Yhtiö oli ulkoasiainministeriölle ilmoittanut, että laitteet, joille se haki vientilupaa, eivät olleet kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain liitteen mukaisia, mutta ne olivat muutettavissa sellaisiksi. Kun yhtiön katsottiin näin ollen tienneen ne tosiseikat, joihin vientiluvan epääminen perustui, yhtiön vaatimus ministeriön päätöksen kumoamisesta päätöksen perustelemattomuuden vuoksi hylättiin. Ministeriön päätös, joka koski kyseisten laitteiden varaosia, kumottiin lainvastaisena, kun vientiluvan epäämisen perusteet eivät ilmenneet päätöksestä tai asiassa esitetystä selvityksestä. Euroopan yhteisöjen (EY) perustamissopimuksen 131 ja 133 artikla Yhteisen vientimenettelyn käyttöönotosta annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2603/69 (vientivalvonta-asetus) 1 ja 11 artikla Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1334/2000 (kaksikäyttötuoteasetus) 2, 3, 4 ja 5 artikla Hallintolaki 45 Laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta 1, 2, 3 ja 4 Päätökset, joista valitetaan Ulkoasiainministeriön tekemät kuusi vientivalvonta-asiaa koskevaa päätöstä Asian aikaisempi käsittely X Oyj oli , ja jättänyt ulkoasiainministeriöön kuusi vientilupahakemusta sähkölaitteiden, niiden varaosien sekä lisäosien viemiseksi Lähi-idässä sijaitsevaan maahan. Ulkoasianministeriö on tekemillään kuudella valituksenalaisella päätöksellä päättänyt kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 3 :n 1 momentin 2 ja 5 kohdan nojalla jättää myöntämättä vientiluvat X Oyj:n hakemusten mukaisille vienneille, koska Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden ja Suomen turvallisuusetujen edistämisen sekä kansainvälisen turvallisuuden ylläpitäminen sekä aiottuihin käyttöihin ja niiden kiertämisvaaraan liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät. Päätöksessä nro 6 oli kysymys sähkölaitteiden varaosien ja lisäosien vientiluvan epäämisestä. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X Oyj on valituksessaan vaatinut, että ulkoasiainministeriön päätökset kumotaan ja yhtiölle myönnetään vientiluvat hakemusten mukaisesti tai toissijaisesti asiat palautetaan ulkoasiainministeriölle uutta käsittelyä varten.

2 2 Vientilupapäätökset eivät sisällä perusteluja. Päätösten perusteluina on lainaus kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain (562/1996) 3 :n 1 momentin 2 ja 5 kohdista, joihin vientilupapäätöksissä on myös viitattu. Päätöksissä ei ole mitään perusteluja sille, miksi mainittujen lainkohtien edellyttämät perusteet vientilupahakemusten myöntämättä jättämiselle olisivat täyttyneet. Vientilupapäätöksissä ei myöskään ole perusteltu sitä, miksi kyseiselle sähkölaitteiden viennille ylipäätään tarvittaisiin vientilupa ottaen huomioon, etteivät kyseiset sähkölaitteet siinä muodossa, kuin ne vietäisiin ulkomaille, täytä niitä sanotunlaisille sähkölaitteille asetettuja vaatimuksia, joiden mukaan viennille tarvitaan vientilupa. Ulkoasiainministeriön päätökset eivät täytä hallintolain 45 :n vaatimuksia päätösten perustelemisesta. Vientilupapäätökset ovat tällä perusteella lainvastaisia. Sähkölaitteet eivät siinä muodossa kuin ne vietäisiin maasta täytä niitä vaatimuksia, joiden osalta sovellettavien säännösten mukaan (Neuvoston asetus (EY) N:o 1183/2007, kohdat - - ja - -) tarvitaan vientilupa. X Oyj on selvyyden vuoksi hakenut vientilupaa kyseisten sähkölaitteiden viennille kyseiseen Lähi-idän maahan. Ulkoasianministeriö on kuitenkin päättänyt olla myöntämättä vientilupaa perustelematta, miksi vientilupaa ylipäätään tarvittaisiin. Sähkölaitteiden loppukäyttäjät ovat paikallisia hissinvalmistajia, jotka tulevat käyttämään kyseisiä laitteita asuintalojen hisseihin liittyen. Loppukäyttäjät ovat ilmoittaneet X Oyj:lle, että ne voivat korvata X Oyj:n valmistamat sähkölaitteet muiden, esimerkiksi englantilaisten tai tanskalaisten valmistajien vastaavilla tuotteilla. Tämäkin osoittaa, että vientilupien epäämiselle ei ole kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 3 :n 1 momentin 2 ja 5 kohdassa säädettyjä perusteita. Toimituksiin sisältyy myös varaosatoimituksia. Varaosista ei mitenkään pystytä kasaamaan toimivia laitteita, joten varaosien toimitusten tulisi olla sallittuja. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ulkoasiainministeriö on antanut valituksen johdosta lausunnon. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa säätelevä kansallinen lainsäädäntö koostuu kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetusta laista (562/1996 muutoksineen) sekä valtioneuvoston asetuksesta kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (924/2000). Euroopan unionin kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskeva neuvoston asetus (EY) nro 1334/2000, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2000, kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta, tuli voimaan Neuvoston asetukseen liittyvät tuotelistat vastaavat eri vientivalvontajärjestelyissä sovittuja luetteloita. Myös asetuksessa säädetyt menettelytavat ovat eri järjestelyissä sovittujen menettelyjen mukaisia Ulkoasiainministeriö kiistää X Oyj:n valituksessaan esittämän väitteen, ettei ulkoasiainministeriö ole perustellut sitä, miksi kysymyksessä olevien sähkölaitteiden viennille tarvittaisiin vientilupaa. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 4 :n 1 momentin mukaan luvanvaraisuuden perustelemiseksi riittää ulkoasiainministeriön antama ilmoitus siitä, että tuote on tai se voi olla kokonaan tai osaksi tarkoitettu käyttöön, joka liittyy kemiallisten, biologisten tai ydinaseiden kehittämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten, asesulkujärjestelyjen alaan kuuluvien aseiden

3 3 maaliin saattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin. Ulkoasiainministeriö on lähettänyt X Oyj:lle ilmoituksen kysymyksessä olevien sähkölaitteiden vientivalvonnan alaiseksi asettamisesta. Lisäksi tässä tapauksessa ulkoasiainministeriön käsityksen mukaan mahdollinen luvanvaraisuus X Oyj:lle on ollut ilmeisen selvää, koska yhtiön omankin ilmoituksen mukaan sen valmistamien laitteiden suorituskykyä voidaan parantaa jälkikäteen valvontalistan asianomaisten kohtien tasolle (neuvoston asetus (EY) 1183/2007, kohdat - - ja - - ), jolloin neuvoston asetus (EY) nro 1334/2000 tulisi sovellettavaksi Ulkoasiainministeriö on perustellut vientilupahakemusten hylkäykset kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 3 :n 1 momentin mukaisesti. Perustelut ovat lainmukaisia, eivätkä X Oyj:n väitteet siitä, etteivät asianomaisten lainkohtien edellyttämät perusteet vientilupien myöntämättä jättämiselle olisi täyttyneet, pidä paikkaansa. Mitä tulee X Oyj:n väitteisiin siitä, että sen valmistamat laitteet voitaisiin korvata muiden eurooppalaisten valmistajien tuotteilla, niin ulkoasiainministeriö on ilmoittanut neuvoston asetuksen (EY) nro 1334/ artiklan 6 kohdan mukaan myöntämättä jättämiset muille Euroopan unionin jäsenvaltioille. Saman asetuksen 9 artiklan 3kohdan mukaan ennen kuin jäsenvaltio myöntää vientiluvan tuotteelle, joka on olennaisesti samanlainen kuin se, jonka osalta yksi tai useampi muu jäsenvaltio on evännyt luvan viimeisten kolmen vuoden aikana, sen on ensin neuvoteltava kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion kanssa. Jos jäsenvaltio näiden neuvottelujen jälkeen päättää kuitenkin myöntää vientiluvan, sen on ilmoitettava päätöksestään muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä toimitettava kaikki asiaa koskevat tiedot päätöksen perusteista. Ulkoasiainministeriö on informoinut päätöksistä myös ydinalan aineiden, laitteistojen ja laitteiden vientivalvontajärjestelyn NSG:n jäsenmaita noudatettujen sääntöjen ja tapojen mukaisesti. X Oyj:lle annettu ilmoitus kysymyksessä olevien sähkölaitteiden vientiluvanvaraisuudesta sekä vientilupahakemuksia koskevat päätökset myöntämättä jättämisestä ovat kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain mukaan perusteltuja ja lainmukaisia sekä täyttävät myös hallintolain 45 :n edellyttämät vaatimukset päätöksen perustelemisesta. X Oyj on antanut vastaselityksen. Ulkoasiainministeriö ei ole perustellut päätöstään eikä se ole lausunnossaankaan perustellut sitä, miksi vientilupa on evätty myös kyseessä olevien varaosatoimitusten osalta. Varaosista ei pystytä kokoamaan toimivia laitteita, vaan varaosia käytetään vain jo käytössä olevien laitteiden huollossa. Varaosatoimitusten vientilupien epääminen johtaa kohtuuttomalla tavalla siihen, ettei X Oyj pysty huoltamaan jo toimitettuja laitteita, joille vientilupa on jo aikaisemmin myönnetty. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus hylkää X Oyj:n valituksen ulkoasiainministeriön päätöksistä nrot 1 5. Korkein hallinto-oikeus kumoaa ulkoasiainministeriön päätöksen nro 6, joka koskee varaosien ja lisäosien vientiä, ja palauttaa asian tältä osin ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen määräykset

4 4 Euroopan yhteisön yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa on ilmaistu Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 131 ja 133 artiklassa. Mainitun sopimuksen 131 artiklan mukaan jäsenvaltiot pyrkivät keskinäisen tulliliiton perustamisella edistämään yhteisen edun mukaisesti maailmankaupan sopusointuista kehitystä, kansainvälisen kaupan rajoitusten asteittaista poistamista sekä tulliesteiden purkamista. Yhteisessä kauppapolitiikassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden välisten tullien poistamisen mahdollinen suotuisa vaikutus yritysten kilpailukykyyn jäsenvaltioissa. Perustamissopimuksen 133 artiklan 1 kohdan mukaan yhteinen kauppapolitiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin tullien muuttamisessa, tulli- ja kauppasopimusten tekemisessä, vapauttamista koskevien toimenpiteiden yhtenäistämisessä, vientipolitiikassa sekä kauppaa suojaavissa toimenpiteissä, kuten polkumyynti- ja tukipalkkiotapauksissa toteutettavissa toimenpiteissä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asioissa C-83/94 (rikosoikeudenkäynti vastaan Leifer ym.; Oikeustapauskokoelma 1995 sivu I-3231) ja C70/94 (Fritz Werner Industrie-Ausrüstungen GmbH vastaan Saksan liittotasavalta; Oikeustapauskokoelma 1995 sivu I-3189) vahvistanut, että kaksikäyttötuotteiden eli sekä sotilaallisiin että siviilitarkoituksiin käytettäviksi soveltuvien tuotteiden vienti kolmansiin maihin kuuluu perustamissopimuksessa määrätyn yhteisen kauppapolitiikan ja yhteisön yksinomaisen toimivallan piiriin. Unionilainsäädäntö Yhteisen vientimenettelyn käyttöönotosta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2603/69 (jäljempänä vientivalvonta-asetus) 1 artiklan mukaan vienti Euroopan talousyhteisöstä kolmansiin maihin on vapaata, toisin sanoen sitä eivät koske määrälliset rajoitukset, lukuun ottamatta tämän asetuksen säännösten mukaisesti sovellettavia rajoituksia. Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1334/2000 (jäljempänä kaksikäyttötuoteasetus) 2 artiklan a kohdan mukaan asetuksessa tarkoitetaan kaksikäyttötuotteella tuotteita, myös ohjelmistoja ja teknologiaa, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin, mukaan lukien tavarat, joita voidaan käyttää sekä muihin kuin räjähdystarkoituksiin että millä hyvänsä tavoin apuna ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa. Kaksikäyttötuoteasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen liitteessä I lueteltujen kaksikäyttötuotteiden vienti on luvanvaraista. Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan myös tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien kaksikäyttötuotteiden kaikkiin tai tiettyihin määräpaikkoihin tapahtuvaa vientiä varten voidaan vaatia lupa 4 ja 5 artiklan mukaisesti. Kaksikäyttötuoteasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan liitteeseen I kuulumattomien kaksikäyttöartikkeleiden vienti on luvanvaraista, jos viejä on saanut sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaisilta viranomaisilta tiedon siitä, että kyseiset tuotteet ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitetut käyttöön, joka liittyy kemiallisten, biologisten tai ydinaseiden taikka muiden ydinräjähteiden kehittämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten aseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin. Kaksikäyttötuoteasetuksen 4 artiklan 8 kohdan mukaan asetus ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa kansallisia toimenpiteitä asetuksen (ETY) N:o 2603/69 (vientivalvonta-asetus) 11 artiklan nojalla.

5 5 Kaksikäyttötuoteasetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio voi yleiseen turvallisuuteen tai ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä kieltää tai määrätä luvanvaraiseksi liitteeseen I kuulumattoman kaksikäyttötuotteen viennin. Vientivalvonta-asetuksen 11 artiklan mukaan asetus ei estä jäsenvaltioita määräämästä tai soveltamasta viennin määrällisiä rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista. Kansallinen lainsäädäntö Hallintolainkäyttölain (586/1996) 7 :n 1 momentin mukaan ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Hallintolain 45 :n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 1 :n 1 momentin (891/2000) mukaan kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1334/2000, jäljempänä neuvoston asetus, ja neuvoston yhteisessä toiminnassa tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP), jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella säädetyn lisäksi on kaksikäyttötuotteiden vientiä ja yhteisötoimituksia rajoitettaessa (vientivalvonta) voimassa, mitä tässä laissa säädetään ja sen nojalla säädetään tai määrätään. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 2 :n (891/2000) mukaan laissa tarkoitetaan kaksikäyttötuotteella tuotetta, teknologiaa, palvelua ja muuta hyödykettä, jota normaalin siviililuontoisen käyttönsä tai sovellutuksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen tarkoitettujen ohjusjärjestelmien kehittelyyn tai valmistukseen taikka jolla voidaan edistää yleistä sotilaallista toimintakykyä. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 3 :n 1 momentin (891/2000) mukaan neuvoston asetuksen tai tämän lain nojalla valvonnanalaisen kaksikäyttötuotteen vienti ja yhteisötoimitus on sallittu vain Euroopan yhteisön tai ulkoasiainministeriön myöntämän luvan perusteella. Lain 3 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkoasiainministeriön lupa voidaan jättää myöntämättä, jos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden tai Suomen turvallisuusetujen edistäminen sekä kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämisen tukeminen sitä edellyttävät. Saman momentin 5 kohdan mukaan lupa voidaan jättää myöntämättä, jos aiottuun lopulliseen käyttöön ja sen kiertämisvaaraan liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät. Pykälän 3 momentin mukaan viennin luvanvaraisuuden osalta on lisäksi voimassa, mitä siitä 4 :ssä säädetään. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 4 :n 1 momentin (581/2003) mukaan aiottaessa viedä Euroopan yhteisön ulkopuolelle tai toimittaa toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon tuotteita, palveluja tai muita hyödykkeitä, jotka eivät sisälly tämän lain nojalla annettuun tuoteluetteloon, on viennin ja yhteisötoimituksen yhteydessä esitettävä vientilupa, jos viejä on saanut ulkoasiainministeriöltä ilmoituksen siitä, että tuote on tai se voi olla kokonaan tai osaksi tarkoitettu käyttöön, joka liittyy kemiallisten, biologisten tai ydinaseiden kehittämiseen,

6 6 tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten, asesulkujärjestelyjen alaan kuuluvien aseiden maaliinsaattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin. Johtopäätökset ja lopputulos Asiassa on kysymys tuotteista, jotka eivät sellaisina kuin ne on tarkoitettu viedä maasta, sisälly kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun tuoteluetteloon. Kuitenkin X Oyj:n ulkoasiainministeriölle antaman selvityksen mukaan sähkölaitteet, jotka eivät siis ole kaksikäyttötuoteasetuksen I liitteen kohtien - - tai - - mukaisia, voidaan muuttaa sellaisiksi kolmansilta osapuolilta saatavan ohjelmiston ja lisäosien avulla. Ulkoasiainministeriö on päättänyt kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 4 :n nojalla, kuultuaan vientivalvontaneuvottelukuntaa, että vietäessä X Oyj:n valmistamia kysymyksessä olevia sähkölaitteita tai niiden komponentteja tai niihin liittyviä ohjelmistoja tai teknologiaa kyseiseen Lähi-idän maahan viejän on haettava ja esitettävä tullille ulkoasiainministeriön hyväksymä vientilupa. Ulkoasiainministeriö on voinut mainitun lain 4 :n 1 momentin nojalla ja ottaen huomioon kaksikäyttötuoteasetuksen 4 artiklan 1 kohdan, määrätä, että vientiin vaaditaan vientilupa. Hallintolain 45 edellyttää päätösten perustelemista. Myös unionioikeudesta seuraa päätösten perusteluvelvollisuus, mikä ilmenee muun muassa seuraavista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksistä: Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 222/86 (Union nationale des entraîneurs et cadres professionnels du football Unectef vastaan Georges Heylens ym.; Oikeustapauskokoelma 1987 sivu 4097, suomenkielinen erityispainos IX sivu 225) antamassaan tuomiossa katsonut, että kun on kysymys erityisesti yhteisön perustamissopimuksessa myönnetystä perusoikeudesta, toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa tekemänsä kielteisen päätöksen perustelut joko itse päätöksessä tai myöhemmin erikseen tätä pyydettäessä. (Kohdat 15 17). Tuomioistuin on samaten asiassa C-70/95 (Sodemare SA, Anni Azzurri Holding SpA ja Anni Azzurri Rezzato Srl vastaan Regione Lombardia; Oikeustapauskokoelma 1997 sivu I-03395) lausunut, että yhteisön oikeuden mukaan kansalliset päätökset, joilla vaikutetaan perustamissopimuksella yksityiselle annetun perustavanlaatuisen oikeuden käyttöön, on toki myös perusteltava. Tällainen velvollisuus koskee sen tavoite huomioon ottaen kuitenkin ainoastaan kyseiselle yksityiselle henkilölle vastaisia, yksittäistapauksia koskevia päätöksiä, joista näillä yksityisillä on oltava mahdollisuus nostaa kanne tuomioistuimessa, eikä yleisesti sovellettavia kansallisia toimia. (Kohta 19). Ulkoasiainministeriön päätökset ovat puutteellisesti perusteltuja. Tämän seikan oikeudellista merkitystä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaan liittyvät erityiset seikat, kuten päätöksenteossa huomioon otettava salassa pidettävä tieto ulko- ja turvallisuuspoliittisesta harkinnasta suhteessa tiettyihin kolmansiin maihin sekä tiedustelulähteistä saatu informaatio. Kysymyksessä olevien tuotteiden vientivalvonnan piiriin joutumista ja vientiluvan epäämistä perusteleva teknologinen arviointi on toisaalta ilmaistava viejälle. Ulkoasiainministeriön päätökset n:ot 1 5 X Oyj on ollut tietoinen siitä, että vientiluvan kohteena olevat sähkölaitteet voidaan muuttaa sellaisiksi laitteiksi, jotka sisältyvät kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa

7 7 tarkoitettuun tuoteluetteloon ja kaksikäyttötuoteasetuksen I liitteeseen. Yhtiö on näin ollen tiennyt ne tosiseikat, joihin ulkoasianministeriön valituksenalaiset päätökset nrot 1 5 perustuvat. Ulkoasianministeriön päätöksiä nrot 1 5 ei siten ole kumottava sillä perusteella, että päätökset ovat puutteellisesti perusteltuja. Kun kysymyksessä olevat laitteet ovat ominaisuuksiltaan muunnettavissa Euroopan unionin valvontalistoissa tarkoitetulle tasolle ja asianomaiseen kolmanteen maahan liittyvät asevalvonnalliset perusteet ovat ulkoasiainministeriön harkinnan mukaan täyttyneet, ulkoasiainministeriö on päätöksillään nrot 1 5 voinut vientivalvonnasta annetun lain 3 :n 1 momentin 2- ja 5-kohdan nojalla jättää myöntämättä X Oyj:lle sen hakemat vientiluvat. Ulkoasiainministeriön päätökset nrot 1 5 eivät näin ollen ole lainvastaisia. Ulkoasianministeriön päätös nro 6 Päätöksessä nro 6 on kysymys sähkölaitteiden varaosien ja lisäosien vientiluvasta. X Oyj:n mukaan tuotteet on tarkoitettu jo olemassa olevien laitteiden huoltoa varten eikä niistä voida rakentaa kysymyksessä olevia sähkölaitteita. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa C-83/94 Leifer antamassa tuomiossa on tarkasteltu suhteellisuusperiaatteen vaikutusta todistustaakan jakautumiseen kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta-asiassa (kohta 32 36). EY-tuomioistuin on lausunut, että vientivalvonta-asetuksen 11 artiklassa on säädetty poikkeus sen 1 artiklassa säädetystä viennin vapaudesta, joten 11 artiklaa on tulkittava siten, että sen vaikutuksia ei uloteta pidemmälle kuin mitä on tarpeellista sillä tavoitettujen etujen suojaamiseksi (kohta 33). Toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on olosuhteiden mukaan tietty harkintavalta, kun ne ryhtyvät tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin jäsenvaltion yleisen turvallisuuden suojaamiseksi edellä tarkoitetulla tavalla. Kun kaksikäyttötuotteiden vienti on uhka jäsenvaltion yleiselle turvallisuudelle, tällaisena toimena voi olla vientiluvan hakijaan kohdistettu vaatimus osoittaa tuotteita käytettävän siviilitarkoituksiin sekä myös luvan epääminen erityisten olosuhteiden takia, jollainen voi olla määränpäänä olevan maan poliittinen tilanne, jos tuotteet soveltuvat käytettäviksi sotilaallisiin tarkoituksiin (kohta 35). Kun kysymyksessä arvioidaan olevan uhka yleiselle turvallisuudelle, suhteellisuusperiaatteen mukaisia vaatimuksia voivat olla hakijalle asetettu velvollisuus esittää näyttöä siitä, että tuotteita käytetään yksinomaan siviilitarkoituksiin, tai luvan epääminen, jos tuotteet soveltuvat käytettäväksi sotilaallisiin tarkoituksiin (kohta 36). Ulkoasiainministeriön päätöksestä tai asiassa esitetystä selvityksestä muutoinkaan ei ilmene, millä perusteella päätöksessä tarkoitettujen varaosien ja lisäosien kohdalla vientiluvan epäämiselle laissa säädetyt edellytykset täyttyvät tai onko päätös vientiluvan epäämisestä tältä osin suhteellisuusperiaatteen mukainen. Kun ulkoasiainministeriön päätöstä nro 6 ei näin ollen ole perusteltu hallintolain 45 :ssä säädetyllä tavalla ja päätös on tämän vuoksi lainvastainen, korkein hallinto-oikeus ottamatta kantaa luvan epäämisen lainmukaisuuteen, kumoaa ulkoasiainministeriön päätöksen nro 6 ja palauttaa asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Anja Sahla. Asian esitteli Marja-Terttu Savolainen.