Elefantteja matkanvarrelta Kameran kanssa Turkissa Tunnetteko meidät? Pyöräretki Saariston Rengastielle Kaljaasi Verna Toimintaa 2013 Galapagos

Transkriptio

1 T U R U N K A M E R A T r. y. J Ä S E N L E H T I 1 / Elefantteja matkanvarrelta Kameran kanssa Turkissa Tunnetteko meidät? Pyöräretki Saariston Rengastielle Kaljaasi Verna Toimintaa 2013 Galapagos Aina-retki

2

3 T U R U N K A M E R A T r y J Ä S E N L E H T I 1 / Sisältö Elefantteja matkan varrelta 4 Kameran kanssa Turkissa 10 Tunnetteko meidät? 14 Toimintaa Vuosikilpailu Fingerpori 21 Pyöräretki Saariston Rengastielle 22 Verna-laiva 24 Galapagos 25 Aina-retki Mietteitä valokuvausharrastuksesta Auran rannoilla Taas on vierähtänyt vuosi Albumi-lehden ilmestymisestä. Nyt käsissäsi oleva julkaisu on ehkä monipuolisin ja laajin kautta aikojen, siitä kiitokset kirjoittajille, taittajalle ja kaikille toteutukseen osallistuneille. Valokuva on monessa asiayhteydessä tärkeässä osassa yhtä hyvin innoittamassa historiantutkimusta kuin maailmankuvan laajentamista. Valokuvaharrastuksen suosion räjähdysmäinen lisääntyminen oli havaittavissa Helsingissä Suurten purjelaivojen aikaan. Useat paikalla olleet tiirailivat omenan näytöltä kuvakulmia. Hämmästyttävän monella oli myös ojennettujen käsivarsien varassa tarjottimen kokoinen tabletti. Aika huvittavan näköistä touhua, silloinhan on vaara astua harhaan ja pudota laiturilta. Jokainen nuori kantaa mukanaan kameraa. Se on aina käytettävissä ja lopputulos on teknisesti hyvälaatuinen. Kuinka tästä porukasta saataisiin mahdollisimman moni mukaan harrastamaan valokuvausta kameraseurojen pariin ja kehittämään harrastustaan eteenpäin. Tulokset saattaisivat olla kiinnostavampia ja mielenkiintoisempia. Toisilta voi oppia monenlaisia asioita valokuvauksesta ja elämästä. Tässä on suuri haaste tuleville seuramme vetäjille ja jäsenille. Esitän lämpimät kiitokset yhteistyötahoillemme tuesta, mikä on mahdollistanut tämän hankkeen onnistumisen. Toivon rattoisia lukuhetkiä uuden Albumin parissa. Pertti Leino Turun Kamerat ry Yhdistyksen hallitus: Puheenjohtaja: Pertti Leino, pertti.leino@gmail.com Varapuheenjohtaja: Matti J. Niemi, matniemi@gmail.com Sihteeri: Tommi Lehtonen, tommi.lehtonen@posti.fi Hallituksen jäsenet: Visa Jokela, visa.jokela@epoque.fi (jäsenrekisteri ja SKsL:n asiat) Marjatta Laineenkare, marjattalaineenkare@dnainternet.net Janne-Henrik Fjäder, safari88@hotmail.com Juha Toivonen, jtphotography@hotmail.com Varainhoito: Kauko Lehtonen. kauko.lehtonen@kolumbus.fi Albumi-lehti Päätoimittaja: Pertti Leino Toimitus ja taitto: Kari Laiho, laiho313@sci.fi Paino: Lightpress Oy, Kaarina Kansikuva: Tanssija, Päivi Salo 3

4 Pertti Paasio ELEFANTTEJA MATKANVARRELTA Varhaisimmat kokemukseni elefanteista sijoittuvat varhaisnuoruuden aikaan ja mielikuvituksen maailmaan ja ikäkauteen kuuluvaan kirjallisuuteen. Apinain Tarzan saattoi tiukoissa paikoissa luottaa ystävänsä Tantorin apuun. Tantor oli elefantti, norsu, eläintieteen kirjojen mukaan maan kamaralla elävistä nisäkkäistä suurin. Kirjoista opin senkin, että norsuja eli Afrikan lisäksi myös Aasiassa ja että tämä Intian norsu on afrikkalaista lajitoveriaan vähän pienempi ja pienikorvaisempi. Näitä norsuja näki sitten ihan todellisinakin kiertävissä sirkuksissa Samppalinnanmäelllä. Pertti Paasio: Silmä. 4

5 5 Myöhempinä vuosina erilaiset tehtävät veivät seuduille, joilta käsin oli tilaisuus seurata norsujen ja muidenkin villieläinten elämää läheltä, joskus epämukavankin läheltä. Tuli selväksi, että olimme vieraita norsujen maalla, emmekä aina varauksitta tervetulleita. Tarvittaessa meille annettiin aiheeseen liittyvää tukiopetusta. Pieni joukkomme oli liikkeellä kehitysyhteistyön merkeissä Etelä-Afrikan luoteisosissa. Alueella sijaitsee runsaan 500 neliökilometrin laajuinen luonnonsuojelualue Pilanesberg, jossa kohtasimme viikonvaihteen aikana Afrikan villiä luontoa niin aitona kuin kaltaisemme ohikulkijat sen kohdata voivat. Retkemme alkoi aamuvarhaisella, aluksi luennolla, jossa meille tehtiin selväksi, miten alueella tuli käyttäytyä ja varsinkin, miten ei tullut käyttäytyä. Ajoneuvona oli telttakankaalla katettu pikkubussi, johon lisäksemme ah-tautui muutama jenkkituristi. Käyttäytymisohjeet koskivat pääasiassa tilanteita, joissa saattoi tulla erimielisyyksiä paikallisen norsuheimon kanssa. Ajoneuvoon ahtautumistani vaikeutti merkittävästi iso kameralaukkuni, kaksine kamerarunkoineen ja viisine objektiiveineen. Tuolloin elettiin vielä aikaa ilman digitekniikkaa, joten ahtautta lisäsi vielä hirmuinen määrä filmikasetteja. Matka eteni valkenevassa Afrikan aamussa; näköalaa riitti avoimessa polveilevassa maastossa, jota täplittivät siellä täällä pensaikot ja puut. Mielenkiintoa pitivät yllä anti-looppilaumat ja puiden yli tuijottavat kirahvit. Kameroilla riitti työtä. Vaikka pisin putkeni, 300-millinen, tuntui paikka paikoin liian lyhyeltä, kuvattavaa riitti. Valinnan vaikeus johti silloin tällöin unelmakuvan menettämiseenkin... Kapealta soratieltä avautui näkymä pienelle lammelle, jonka ympärille parikymmenpäinen norsulauma oli kerääntynyt juomaan ja virkistäytymään. Näky oli kaunis ja komea. Varhaisen aamupäivän valo tuli juuri oikeasta suunnasta. Pitkä objektiivi tavoitti lauman kohtalaisen hyvin, kunhan vain sain kameran vapinan hillityksi. Sitten alkoi tapahtua. Meidät oli havaittu. Laumasta erottui suuri uros, joka aivan ilmeisesti piti meitä tunkeilijoina, eikä tietysti väärässä ollutkaan. Vartijan arvion mukaan norsun paino oli kuuden tonnin paikkeilla. Noiden tonnien antama arvovalta korostui vaikuttavalla tavalla, kun uros levitti valtavat korvansa ja töräytti pasuunallaan samalla edeten suoraviivaisesti meitä kohti kiihtyvää hölkkävauhtia. Jättiläinen asettui tielle tukkien kulkumme tehokkaasti. Emme päässeet eteenpäin emmekä taaksepäin. Paluutien tukki toinen pikkubussi, jossa tuntui vallitsevan jonkinlainen kaaos. Pensaita ja ruohomättäitä paiskellen norsu tuli koko ajan lähemmäksi. Katselin näytelmän pääosan esittäjää pitkän kakkulan läpi. Kamera raksutti, kunnes filmi loppui. Vasta silloin huomasin, miten lähellä paksunahkaisen reviirin-vartijan performanssi jo oli edennyt. Vartija komensi täyden hiljaisuuden mukaan lukien kameroiden äänet. Kuvia ei enää saanut ottaa. Mukana olevista amerikkalaisturisteista pari ei piitannut vartijan hiljaisuuskomennosta vaan jatkoi rehvakasta puhettaan pitäen tilannetta ilmeisesti järjestettynä näytöksenä. Vieressäni istuva nuori mies sanoi kovalla äänellä meidän ja ajoneuvomme yhteensä painavan enemmän kuin lähituntumassa töräyttelevä norsu, joten meillä ei ollut hädän päivää. Kuiskasin pojalle kuuluvasti: Okei, mennään ja kaadetaan se! Nuori herra vaikeni ehkä oivaltaen matematiikan opintojensa puutteellisuuden. Seurasi piinallinen, suunnilleen viiden minuutin mittainen hiljaisuus. Norsu oli pysähtynyt aivan ajoneuvomme eteen.

6 Sen toinen syöksyhammas oli runsaan puolen metrin päässä avoimessa ohjaamossa istuvan vartijan. nenästä. Vartija istui yhtä hievahtamatta kuin me muutkin. Viisi minuuttia on pitkä aika. Tilanne alkoi purkautua, mutta emme tienneet mihin suuntaan. Norsu-uros alkoi hitaasti peräytyä, mutta pysähtyi runsaan kymmenen metrin päähän. Korvat heiluivat, ja norsupasuuna soi. Näytti aivan siltä, että se ottaa vauhtia. Eipä ottanut vaan sukelsi pensaikkoon ja liittyi laumaansa. Meillä tilanne laukesi kovan pulinan kera. Tuntui helpottavalta kun rekka-auton kokoinen otus otti etäisyyttä. Tuli turvallinen olo, kun opas paluumatkalla keskittyi tarinoimaan edessä pomppivan jäniksen perhe-elämästä. Pertti Paasio: Get lost. Parin vuoden kuluttua matka osui samoille seuduille ja samalle luonnonsuojelualueelle. Varustus oli entinen, mieli jo kokeneen erämiehen ja ajoneuvona maasturi, jota paikallinen ystävä ajoi. Maasto oli enimmäkseen matalahkon ja harvahkon puuston hallitsema. Eläimistöä näkyi edelliskertaan verrattuna melko vähän, mitä nyt pari seepraa. Muutama sarvikuonokin nähtiin. Ajelurauha rikkoutui, kun maastoautolla liikkeellä oleva vartija kiilasi vierellemme ja kehotti kovalla äänellä meitä lisäämään äkkiä vauhtia, koska kiivasluonteinen norsunuorukainen ahdistaa meitä kiivaasti. Olimme eristäneet sen muusta laumasta ajamalla lauman poikki. Aggressio oli torjuttava. Me emme olleet huomanneet mitään norsulaumaa lähistöllä olevankaan. Matala puusto oli peittänyt sen täysin. Kesti vähän aikaa saada kuski ymmärtämään, että olisi peräti terveellistä painaa kaasua. Hän ei ollut seurannut sananvaihtoani vartijan kanssa. Vauhdin lisäyksen viisaus kävi ilmi tuotapikaa, kun hurjistunut norsu pusikosta rynnistäen otti suunnan suoraan kohti autoamme. Maasturin kiihdytys riitti juuri ja juuri. Kesämökin kokoinen eläin sivuutti meidät suunnilleen parin metrin etäisyydeltä. 6

7 7 Pertti Paasio: Lammella.

8 Pertti Paasio: Jono. Pertti Paasio: Sarvikuonolampi. 8

9 Tilanne oli ohi muutamassa hetkessä. Nuorukaisen kadottama laumakin löytyi. Sitä seuraamalla pääsimme seuraamaan parikymmenpäisen norsulauman organisoitua kylpyseremoniaa pienellä lammella. Lasten kylpyvuorot hoidettiin rutiinilla, samoin vahdinvaihdot aikuisten kylpyvuorolla. Elettiinhän villissä maassa. Nämä elefanttitarinat täydentyvät kaukaisessa Nepalissa, maailman korkeimpien vuorien maassa, jonka eteläosasta löytyy trooppinen luonto sen mukaisine kasvistoineen ja eläimistöineen niin kuin Intian viidakkokirjoista nuoruudessamme opimme. Toisin kuin afrikkalainen norsu, sen intialainen serkku on laajassa käytössä ihmisten apuna metsätöissä ja monissa muissa hommissa. Sain vähän toistakymmentä vuotta sitten tutustua aasialaisen norsun työskentelyyn maasturina olosuhteissa, jossa mikään ihmisen rakentama vekotin ei pääsisi mihinkään. Norsun selkään oli rakennettu teline, johon mahtui istumaan neljä aikuista. Kuski istui edessäpäin norsun niskassa. Vanha rakas kameralaukkuni mahtui juuri ja juuri syliini antaen kuitenkin hyvän tuen kuvaamiselle. Matkaan lähtiessä kuuntelimme luennon odotettavissa olevista vaaroista, joista mieliin painui erityisesti tiikerin käyttäytymisopas, niitäkin kun viidakkoretkellä saattoi kohdata. Meille kerrottiin, ettei tiikeri käy norsun kimppuun. Sellainen varaus kuitenkin esitettiin, että meidän norsun sivuilla riippuvat jalkamme se kyllä saattoi tavoittaa. Tiikerin ilmestyessä on syytä vetää jalat ylös. Tämä oli vähän piinallista kuultavaa minulle. Sylissäni lepäävä iso kameralaukku taatusti esti jalkojen vetämisen minnekään. Näinkin jälkeenpäin joskus painajaisia, joissa julma tiikeri rouskuttaa lenkkareitani ja minä koetan kuvata makrolinssillä sen viiksiä... Tällaiseen tilanteeseen en joutunut. Norsumme suuntasi viidakkoretkemme pienelle lammelle, jossa muutama sarvikuono kylpi runsaiden lehvien läpi suodattuvassa auringonvalossa. Niiden pari numeroa liian iso nahka sai valosta sinertävän hohteen. Näky oli epätodellinen, vähän kuin esihistoriallinen. Norsu oli ammattilainen paitsi ratsuna, myös matkaoppaana. Pertti Paasio: Maasturinorsu. 9

10 KAMERAN KANSSA TURKISSA Matti J. Niemi, Turun Kamerat ry, SKsLSM, EFIAP Istambul on täynnä historiaa. Tässä Sininen Moskeija Joukko suomalaisia valokuvauksen aktiiviharrastajia oli kutsuttu Turkin Niksarissa pidettävään valokuvaustapahtumaan. Kyseessä oli DASK:in (Nature Research, Sports and Rescue Association) järjestämä 17. luontokuvauskilpailu. Taustatukena toimivat UPI (United Photographers International) ja TFSF (Photographic Arts Federation of Turkey). Tapahtumaan osallistui kuvaajia ympäri maailman 14 eri maasta ja suomalaisten 28-henkinen joukko oli turkkilaisten jälkeen suurin. Itse tapahtuma kesti kolme vuorokautta (72 h) sisältäen rekisteröinnin, kuvauksen, valinnan, arvioinnin ja päätösseremonian. Kilpailuun ladattavat kuvat tuli ottaa kahden vuorokauden aikana RAW+JPG-muodossa ja kuvankäsittelyä ei sallittu laisinkaan. Meille suomalaisille itse matka tapahtumaan, tutustuminen eri kohteisiin ja ihmisiin oli miltei tärkeämpää kuin itse kilpailu. Suomalaisten pääjoukko lensi Suomesta Istanbulin kautta Samsuniin jatkaen sieltä bussilla Niksariin. Itse kuuluin neljän miehen (Eero Kukkonen, Sakari Mäkelä, Ari Laine ja minä) muodostamaan ryhmään, joka taittoi Istanbulin ja Niksarin välin vuokraautolla. Kun varasimme matkoihin riittävästi aikaa, meillä oli mahdollisuus pysähtyä sopivissa paikoissa kuvaamaan Turkin kauniita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä... Lensimme lauantaina Turkish Airlinesin koneella Helsingistä Istanbuliin, jonka lentokentällä meitä odotti autovuokraamon kaveri autoineen. Kun tavarat eivät varattuun autoon mahtuneet, niin auto vaihdettiin ongelmitta tilavampaan Renault Kangoon, johon matkalaukkumme hyvin sopivat. Eero oli kokeneena automatkaajana valittu kuskiksi. Ensimmäinen ajokohteemme oli Aasian puolella Bosborin salmen rannalla sijaitseva pieni perhehotelli, minne olimme bookanneet ensimmäisen yön. Majoittumisen jälkeen kiertelimme hotellin lähiympäristössä kuvaillen näkymiä Bosborin salmen rantamilla. Salmen ylittävä mahtava silta tuli kuvattua sinisen hetken aikaan. Sunnuntaina suuntasimme automme Istanbulista itään ja poikkesimme Ankaraan menevältä moottoritieltä Kocaelissa kohti Mustanmeren rannikkoa. Rannikolla tie alkoi olla mutkaista ja paikoin oli isoja sortumia. Tietyöt ja huterasti kuormatut lastit eivät olleet harvinainen näky tuolla taipaleella. Tuolle päivälle kertyi ajoa 500 km, kun ajoimme Cideen saakka. Matkalla pysähdyimme kuvauksellisissa paikoissa. Löytämämme hotelli sijaitsi meren rannalla ja taisimme olla päivän ainoat asiakkaat. Nautimme illallisen hotellin viereisessä ravintolassa, jossa joukko paikallisia miehiä eläytyen seurasi jalkapallo-ottelua. Seuraavana päivänä matka jatkui Cidestä pitkin rannikkoa kohti kartalla pisaraa muistuttavaa Sinopin kaupunkia. Tie oli mutkainen ja korkeudeltaan vaihteleva. Mahtavan 10

11 kalastussataman omaavasta Sinopista matka jatkui kohti Samsunia, joka oli viimeinen yöpymispaikka ennen päämääräämme Niksaria. Poikkesimme iltapalalle paikalliseen pikku ravintolaan, jota jälkeenpäin epäilimme Niksarissa puhjenneen vatsatautimme alkulähteeksi. Tiistaina saavuimme Niksariin samoihin aikoihin muun suomalaisryhmän kanssa. Heti majoittumisen ja kebab-lounaan jälkeen lähdimme kamerat kaulalla tutustumaan kaupunkiin. Kaupungin asukkaat olivat ystävällisiä ja suhtautuivat 1. myönteisesti Tiesortuma kuvauksiin. ei pelota maisemaa Kiipesimme kuvaavaa kaupunkia Eeroa var- Kuva Kuva tioivalle 2. linnakkeelle, Mustanmeren josta rantamaisemaa oli mahtava näkymä alas kaupunkiin ja 3. ympäröivään Maaseudun maisemaan. kylämaisemaa Kuva Kuva Seuraavana 4. Suutari päivänä ylväänä järjestettiin liikkeensä Niksariin edessä saapuneille Niksarissa kiertoajelu, 5. joka Miesten aluksi teetuokio suuntautui Niksarissa kauniiden maisemien kautta Kuva Kuva luonnonsuojelualueelle. 6. Maaseudun mummelit Koko yli satapäinen asettuivat joukko mielellään jalkautui linnuistaan tunnetulle alueelle etsimään sopivia kuva- kuvattaviksi Kuva kulmia. 7. Sieltä Ayvaköyn kierros imaami jatkui esitteli Tokatin meille kaupunkiin, kylän kaunista joka oli moskeijaa oikea helmi kuvata ihmisiä. He asettuivat mielellään kuvattaviksi 8. ja Jääräpäinen erityisesti lapset aasi tyrkyttivät ei halunnut itseään kuolaimia kameran suuhunsa eteen. Kuva Kuva Kenttälounaaksi 9. Kylän nautittiin naiset paikallisella lajittelevat linnakkeella viikunan eräänlainen 10. turkkilainen Istambul on lörtsy, täynnä historiaa. joka ei ollut Tässä kaikkien Sininen Moskeija mieleen. lehtiä Kuva Tokatista saatiin hyvää esimakua seuraavana päivänä alkavaan kuvauskilpailuun. Illalla Niksarissa oli aika kirjautua kaupungin keskusaukiolla olevassa kisatoimistossa mukaan Maaseudun mummelit asettuivat mielellään kuvattaviksi valokuvaustapahtumaan. Se olikin sitten melko byrograattista. Kameran päiväykset muutettiin, muistikortti ja kamera rekisteröitiin, lomakkeita täytettiin ja vielä otettiin kisan muistikortille valokuva itse osallistujasta... Tuskallinen ja hiostava jonotus kesti tolkuttoman kauan. Valokuvauskilpailu käynnistyi aamuvarhaisella torstaina Ryhmät lähtivät liikkeelle jo aamulla kello viisi hotellin kehnohkot aamiais- Jääräpäinen aasi ei halunnut kuolaimia suuhunsa Kylän naiset lajittelevat viikunan lehtiä eväät mukanaan... Kiertelimme autollamme kohteita etsien sumuisessa aamussa. Ja silloin se iski mahatauti. Ari oli sairastunut jo edellisenä iltana ja me muut jouduimme taudin kouriin heti aamulla, mikä vei terän meidän ryhmän luovuudelta. Seuraavana päivänä mahavaivat jatkuivat hieman lievempinä, joten uskalsimme jatkaa kuvausretkiämme. Ajoimme Niksarin läheisyydessä olevan joen rantamille luontokuvauksiin. Sieltä jatkoimme maaseudulle, jossa tapaamamme paimenet ja mummelit asettuivat mielellään kuvattaviksi. Iltapäivällä 11

12 otimme suunnaksi Ayvaköy-nimisen kylän, jossa kylän imaami esitteli meille moskeijan salaisuuksia ja antoi mahdollisuuden kiivetä minareettiin. Palasimme illan suussa Niksariin, jossa otimme viimeiset kisakuvat kaupungilla tapaamistamme ihmisistä. Sen jälkeeen oli aika valita kisakuvat ja toimittaa ne kisatoimistoon. Kisassa oli viisi sarjaa: 1.maisema (myös kulttuurimaisema), 2. Macro-luonto, 3. Yleinen luontosarja, 4. Paikallinen elämä ja 5. Historia. Säännöt olivat hyvin yksityiskohtaiset sarjakohtaisesti. Lauantaina kisatuomarit työskentelivät lähes 170 kuvaajan kisakuvia arvostellen näyttelykuvien Ayvaköyn imaami esitteli meille kylän kaunista moskeijaa hastelivat arkiaskareissaan. Kierroksen jälkeen pesetimme automme ja valmistauduimme kisan päätösseremoniaan. Illalla kaupungin keskusaukiolla pidettyyn seremoniaan sisältyi musiikki- ja tanssiesityksiä, puheita, näytettiin näyttelyyn hyväksyttyjä kuvia ja palkittiin parhaat. Tilaisuus kesti monta tuntia, kunnes ukkoskuuro lopetti sen tylysti yleisön paetessa rankkasateelta suojaan. Suomalaisetkin menestyivät mukavasti, mutta meidän tiimissä menestykseen tarvittavan luomisvoiman oli ilmeisesti vienyt vatsatauti. Sunnuntaina alkoi kotimatka. Tiimimme ajoi suorinta tietä päivän valitsemiseksi ja palkittavien kuvien löytämiseksi. Leena- Maija Lindqvist edusti Suomea tuomaristossa. Meidän tiimi lähti kaupungin laita-alueilla etsimään lisää sopivia kuvauskohteita. Vatsavaivatkin alkoivat jo helpottaa, joten kuvaaminen taasen maistui. Liikuimme mahtavissa maisemissa, missä viljelijät työskentelivät pelloillaan ja kylien ihmiset puu- aikana Istanbuliin ja muut suomalaiset lensivät sinne Samsunista. Suomalaiset majoittautuvat Istanbulin vanhaan kaupunkiin ja illalla nautimme yhteisen maittavan illallisen. Maanantaina tiimimme kierteli Istanbulin historiallisessa kaupungissa nähtävyyksiä katsellen ja kuvaten. Kävimme Sinisessä Moskeijassa, basaarissa, katselimme Bosborin sal- Maaseudun kylämaisemaa 12

13 Miesten teetuokio Niksarissa men liikennettä, kuljimme kauniissa puistossa ja seurailimme ihmisvilinää ja kalastajia elämäntäytteisellä Galata-sillalla. Matkan viimeisenä iltana palasimme ensimmäisen matkapäivän hotelliimme Anadolu Hisariin Bosborin salmen Aasian puoleiselle rannalle. Teimme vielä pienen kuvauskierroksen islamilaiselle hautausmaalle, venesatamiin, ja illassa tummenevaan Bosborin salmen näkymään, jossa tapasimme valokuvauksen opiskelijoita kameroineen. Heidän opettajan kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen pakkasimme laukkumme autoon ja suuntasimme kohti Istanbulin lentokenttää, jossa automme palautus sujui ongelmitta. Matkamme oli erittäin onnistunut ja kotiin vietäväksi oli suuri määrä käsittelyä odottavia raw-kuvia. Tietoa Niksarin kuvaustapahtumasta kuvineen ja tuloksineen voi löytyä vielä osoitteessa Mustanmeren rantamaisemaa Suutari ylväänä liikkeensä edessä Niksarissa 13

14 14

15 Turun Kamerat pystytti syksyllä 2012 valokuvanäyttelyn perinteikkääseen Pulssin ikkunagalleriaan. Saimme ripustettua kaikki apurahoin kehystetyt ja historialliset valokuvamme. Näyttelypaikkana se on yksi kaupungin parhaista, koska näyttelyn ohi kulkee päivittäin runsaasti ihmisiä. Saamamme palaute oli suorastaan ylistävää. Valokuvat peilasivat seuran 80-vuotisen taipaleen eri vaiheita ja kertoivat samalla valokuvaharrastuksen kehittymisestä... Naishenkilö soitti muutaman päivän päästä ja kysyi, saisiko hän valokuvan Itkevästä lapsesta. Ilmoitin hänelle, että voisimme palata asiaan näyttelyn päättymisen jälkeen. Valokuva oli nimetty vanhojen merkintöjen mukaisesti Itku ja kuvaaja oli tuntematon sekä kuvausvuosi Näyttelyn loputtua Irmeli Heikkilä soitti uudelleen ja kertoi valokuvassa olevan itkevän lapsen olevan hänen pikkuveljensä. Sovimme. että valokuvakehys puretaan ja Nurmen Seppo tekee vedoksen siitä. Sain arvokasta tietoa, mikä valotti valokuvan alkuvaiheita. Raisiolainen Salli Laine oli Paattisilla asuvan Irmelin äidin ystävä, joka oli soittanut ja kertonut lehtikioskissa olevasta lehdestä. Lehden kannessa oli ollut tämä itkevän lapsen valokuva. He olivat rientäneet välittömästi hakemaan lehteä rautatieaseman luona olevalta lehtikioskilta. Se oli ollut Tutkalehti 1/1954. Vanhemmat olivat olleet heti närkästyneitä tästä kansikuvasta, miksi sellainen valokuva oli valittu kanteen. Kotona olisi ollut parempiakin, joissa poika hymyili. Lehden luettuaan he ymmärsivät, mistä oli kyse. Ensimmäisessä Tutka-lehden numerossa oli järjestetty kilpailu turkulaisille. Lehdessä oli esitelty lasten valokuvia, mitkä edustivat nuorta Turkua. Toimitus ei tiennyt keitä he ovat. Valokuvat oli valinnut valokuva-ateljeet Tähti ja Irmelin parhaista lapsikuvistaan. Niinpä pyydämme niitä lukijoitamme, jotka tuntevat yhdenkään valokuvissa ole vista lapsukaisista, ilmoittamaan hänen nimensä toimitukselle, jolloin osallistutte kilpailuun, jossa kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yksi 2000:- ja kaksi 500:- palkintoa. Arvonta on Tulokset julkaistiin Tutka-lehdessä 4/1954. Salli rouva oli voittanut tämän kisan ja saanut palkinnoksi 2000 markkaa sen aikaista rahaa. Valokuvassa oleva henkilö on siis Auvo O. Heikkilä ja valokuva on otettu valokuvaamo Tähdessä. Valokuvaajan nimi jää vielä tuntemattomaksi ja kuvausvuosi tarkentuu vuodeksi Kiitos Irmeli Heikkilälle yhteydenotosta ja mielenkiintoisista valokuvaan liittyvistä taustatiedoista. KUVAT: PERTTI LEINO ja KARI LAIHO 15

16

17 TOIMINTAA 2013 Tammikuun palkitut kuvat: PRINTIT 1. Matti J. Niemi, Vanha silta 2. Kari Laiho, Sisilisko 3. Klaus Salkola, Kaunissaaren aittakuja 4. Kaj Koskinen, Luoto ja sen pikkuveli 2 3 HEIJASTETTAVAT 1. Matti J. Niemi, Saalistaja 2. Marko Airismeri, Viimeinen svingi 3. Hannu soon, Kevät 4. Marko Airismeri, Nuoripari 1 4 YLEISTÄ SEURAN TOIMINNASTA Yhdistyksen toiminnan rungon muodostavat kuukausikokoukset. Kokouksissa ohjelmana on jäsenten välisiä kuvakilpailuja sekä kuvaesityksiä erilaisista matkoista. Myös vierailevia esiintyjiä pyritään mahdollisuuksien mukaan saamaan kokouksiin. Kokoukset pidetään pääsääntöisesti Taimi II:n tiloissa. Myös Turku Energian, Rajala Cameran ja Lightpressin tiloissa on viime vuosina pidetty kerhoilta. Turkuseuran kanssa on tehty yhteistyötä valokuvanäyttelyiden merkeissä. Lisäksi järjestetään vuosittain retkiä mm. saaristoon ja yhdistys on perustanut matkakerhon kuvaushenkisten matkojen järjestämiseksi. Jäsenet pitävät myös omia näyttelyjä erilaisissa julkisissa tiloissa. Jäsenet lähettävät kuviaan kotimaisiin sekä kansainvälisiin näyttelyihin ja kilpailuihin. Yhdistyksessä toimii arvostelulautakunta, joka pyydettäessä arvostelee kuvakilpailuja. Tiedotustoiminta hoidetaan sähköpostitse, netin kotisivujen ja facebookin välityksellä Helmikuun palkitut kuvat (MAKROKUVA): PRINTIT 1. Matti J. Niemi, Keltainen vaara 2. Pertti Paasio, Kellonsoittaja 3. Pertti Paasio, Karavaanari 4. Jorma Räsänen, Suukappale Kunniamaininnat: Marko Airinmeri, Sininen hetki Jorma Räsänen, Silmä

18 HEIJASTETTAVAT 1. Timo Lähtinen, Suppertime 2. Markku Immonen, Teiden lisko 3. Anssi Huovinen, Sininen hetki 4. Kauko Lehtonen, Angoravillahousut 1 2 Kunniamaininnat: Arto Kangas, Kuusimetsä Timo Lähtinen, Sinisiipi 3 4 Maaliskuun palkitut kuvat: PRINTIT 1. Marjaana Turakka, Ekumeeninen kappeli 2. Matti J. Niemi, Petra 3. Kauko Lehtonen, Kohti tulevaa 4. Jorma Räsänen, Pasunisti HEIJASTETTAVAT 1. Marko Airinmeri, Riisin tupa 2. Matti J. Niemi, Pakkaspäivä 3. Seppo soon, Telkkämäki 4. Sulo Virtanen, Jugent

19 Huhtikuun palkitut kuvat: PRINTIT 1. Pertti Paasio, Slum Girl 2. Pertti Paasio, Cubanito 3. Matti J. Niemi, Sikarimimmi 4. Esko Mikkola, Naisen siluetti HEIJASTETTAVAT 1. Pertti Leino, Oskun muistoristi 2. Seppo Soon, Väiski 3. Markku Immonen, At Sea 4. Sulo Virtanen, Design Toukokuun palkitut kuvat (TURUN YLLÄTTÄVÄT KASVOT): PRINTIT 1. Kari Laiho, Turku maisemassa 2. Kaj Koskinen, The Mirror of Aboa Vetus 3. Kari Laiho, Halisten hajut 4. Marjatta Laineenkare, Sähköinen solmukohta

20 HEIJASTETTAVAT 1. Visa Jokela, Yläföri 2. Markku Immonen, Suur-Turku 3. Esa Soon, Kortteliajot 4. Janne-Henrik Fjäder, Valoa tulevaan Mustavalkopisteet: 1 Niemi Matti 12 2 Turakka Marjaana 7 3 Paasio Pertti 5 4 Lehtonen Raimo 3 5 Mikkola Esko 3 6 Räsänen Jorma 1 7 Lehtonen Kauko 1 Pistetilanteet toukokuun kokouksen jälkeen: Harrastusmestaruuspisteet: 1 Lähtinen Timo Niemi Matti Lehtonen Kauko Airismeri Marko 83 5 Leino Pertti 49 6 Paasio Pertti 39 7 Laiho Kari 31 8 Jokela Visa 26 9 Nurmi Seppo Koskinen Kaj Räsänen Jorma Immonen Markku Laineenkare Marjatta Soon Seppo Salkola Klaus Soon Hannu Kangas Arto Virtanen Sulo Fjäder Janne-Henrik Soon Esa Turakka Marjaana Vuorinen Mauno 8 23 Nilanen Heikki 7 24 Huovinen Anssi 6 25 Lehtonen Raimo 6 26 Salo Päivi 4 27 Anttila Risto 4 28 Tapio Thomas 4 29 Mikkola Esko 3 30 Palin Harri 2 31 Arvola Ritva 2 32 Heikinheimo Reino 2 33 Leskinen Hannu 2 Kuukausimestaruuspisteet: 1 Niemi Matti 49 2 Laiho Kari 31 3 Koskinen Kaj 24 4 Airismeri Marko 23 5 Paasio Pertti 21 6 Lehtonen Kauko 21 7 Immonen Markku 18 8 Soon Seppo 17 9 Salkola Klaus Soon Hannu Jokela Visa Leino Pertti Virtanen Sulo Räsänen Jorma Fjäder Janne-Henrik Soon Esa Lähtinen Timo Turakka Marjaana Vuorinen Mauno 8 20 Kangas Arto 7 21 Huovinen Anssi 6 22 Lehtonen Raimo 6 23 Laineenkare Marjatta 6 24 Nilanen Heikki 5 25 Salo Päivi 4 26 Anttila Risto 4 27 Tapio Thomas 4 28 Mikkola Esko 3 29 Palin Harri 2 30 Arvola Ritva 2 31 Heikinheimo Reino 2 32 Leskinen Hannu 2 20

21 Vuosikilpailu 2012 VEDOKSET 1. Timo Lähtinen, Where is My Hammer 2. Pertti Paasio, Portobello Lady 3. Matti J. Niemi, Cigar Smoke 4. Arto Kangas, Paljon kokenut HEIJASTETTAVAT 1. Timo Lähtinen, Little Artist 2. Marko Airismeri, Unohdettujen metsä 3. Marko Airismeri, Pariisia etsimässä FINGERPORI Lähde: Helsingin Sanomat

22 Pyöräretki Saariston Rengastielle Teksti ja kuvat Pertti Leino Turun saaristoa on pidetty hyvänä matkailukohteena vesillä liikkuville. Tutustumisretken tänne voi tehdä myös polkupyörällä. Siksi rupesimme Nurmen Sepon kanssa suunnittelemaan pyöräretkeä Suurelle Rengastielle. Ensimmäisenä toimena oli talvella hankkia retkeilyyn soveltuvat polkupyörät. Kevyesti kulkeva kulkuneuvo on arvossaan pitkällä reissulla. Levyjarrut ja ketjuvaihteet olivat lopullisen pyöränvalinnan ehtoja. Talviaikaan ajoittunut pyörien hankinta osoittautui hyväksi, koska edellisen vuoden malleja saa silloin edullisesti. Keväällä aikaisin päätimme lähtöpäiväksi heinäkuun kolmannen päivän aamun. Samalla aloitin säännöllisen pyöräilykauden, mitä Seppo oli harjoittanut läpi vuoden. Ruissalon reissujen ansiosta rupesivat pidemmätkin matkat sujumaan entistä paremmin, onhan sinne täältä Itäharjulta edestakaisin matkaa 34 kilometriä. Päätimme tehdä kierroksen Kustavin kautta ja yöpyä Iniössä. Matkaa Turusta sinne on 84 km. Ajatusta helpotti se, että matkan voi suhteuttaa Ruissalon lenkkeihin eli ensimmäisen päivän matka olisi reilusti kaksinkertainen. Tähän kiertosuuntaan päädyimme siksi, että lauttojen aikataulut antoivat enemmän pelivaraa. Päätin ottaa mukaan satulalaukun ja pienen kamerarepun, joita kuljetin tarakalla. Seppo valitsi retkeilyyn tarkoitetun selkärepun. Mukaan otimme välttämättömät pesuvälineet, Reissumiehet visiitillä Heikin mökillä. Kuva: Heikki Parkkinen. vaihto- ja sadevaatteet, joita sitten toisena päivänä tarvittiinkin. Mukana kuljetettavien tavaroiden määrä olisi toinen, mikäli matkassa olisi leiriytymisvarusteet. Ennen matkalle lähtöä huomasimme, että pyörät vierivät parhaiten, jos renkaiden ilmanpaine on yli 4,5 kiloa. Kunnossa olevat varusteet takaavat miellyttävän retkikokemuksen. Matkaan olimme varanneet varmuuden vuoksi pumpun ja varasisärenkaan. Matkaan lähdettiin kello 7:00 hyvässä säässä ja myötätuulessa. Ensimmäiset mietinnät oli Raisiossa, kuinka ajat joustavasti keskustan läpi Kustaviin. Naantaliin oli hyvät viitat. Kustavin tien pää löytyi paikallistuntemuksen avulla. Kustavintien alkutaipaleen piennaralue on tarpeeksi leveä pyöräilyyn Y-tien risteykseen asti. Siitä eteenpäin piennar on liian kapea turvalliseen matkantekoon. Huomasimme isojen kuorma-autojenkin ottavan huomioon pyöräilijöiden turvallisen ohittamisen. Turvaliivien käyttö on tällaisilla matkaosuuksilla välttämätöntä. Pieni sadekuuro viivästytti Pyheen kohdalla matkantekoa, koska pidättelimme sadekuuroa bussikatoksessa.ketarsalmen Kievarissa tankkasimme maukkaan lounaan juuri auenneessa lounaspöydässä. Siihen mennessä matkaan oli kulunut nelisen tuntia. Taivassaloa lähestyttäessä jäin ihmettelemään, kuka polkee vierelläni. Pian pyöräilevä nuoripari oli ohittanut hymyillen 22

23 meidät vauhdikkaasti. Ehkä mekin sitten ensi kesänä poljemme vauhdikkaasti kuten he. Nopeuden nosto kahdesta kympistä kolmeen kymppiin vaatii yllättävän paljon voimia... Kustavin Parattulassa on paljon kohteita matkamuistojen hankintaan. Ostin tyttären pojalle merimiesasun puoleen hintaan. Toivottavasti kaveri tykkää siitä sitten, kun se on sopivan kokoinen. Aina pitää olla kasvunvaraa... Kustavin Heponiemen lauttarantaan ehdimme ajoissa, oikeastaan pari tuntia nopeammin kuin olimme varovaisesti ennakkoon arvioineet. Keskiviikkoisin olisi päässyt yli vielä Kustavin Heponiemi. iltayhdeksältäkin. Matkalle aikovien kannattaa tutustua ennakkoon lautta-aikatauluihin. Lauttayhteydet eivät joka paikassa toimi ympärivuorokautisesti. Eräskin motoristipariskunta kääntyi takaisin Turkuun, kun reitin läpipääsystä ei ollut takeita sinä iltana. Muuten Jukka Torikka esitteli heistä kertovaa lehtijuttua Sepolle. olisi saattanut jäädä hotellihuone käyttämättä kotikaupungissamme... Varaamamme yöpymispaikka sijaitsee Iniön kirkkoa vastapäätä. Bodgårdenin aittamajoitus osoittautui loistavaksi. Pihapiirissä oli paljon nähtävää. Majoitusyrittäjä Jukka Torikalla oli melkoinen museoajoneuvojen kokoelma. Hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan oli mukava kuunnella. Yöpyjinä olivat myös nummelalaiset motoristit, joista 60-luvun kulkupeli ihailtavana. toisella oli kulkupelinä samanlainen kuin Sydämen asialla -sarjasta tutun poliisin siviilimoottoripyörä. Triumph oli kuusikymmentäluvulla yleinen kaunotar. Motoristia harmitti vähän miehekkäät siihen aikaan kuuluneet soundit. Museokulkupelissä oli kaikki alkuperäisessä kunnossa.paikka olisi erinomainen kuvausretken kohde myös kameraseuralaisille, koska lähistöllä ovat kirkko ja kylä muodostavat hienon kuvausmiljöön. Kyläkaupan ympäristö vierasvenesatamineen on korjattu uuteen uskoon ja tarjoaa palveluja matkalaisille. Aamupala nautittiin päärakennuksen isossa päärakennuksessa. Esillä oli melkoinen määrä vanhoja esineitä, astioita, merenkulkutarvikkeita, leluja jne. Omistaja oli saanut osan perintönä ja keräämällä itse. Pyöräretki suuntautui aamutoimien jälkeen saaren toiseen päähän Dalenin lauttarantaan. mistä yhteysalus Antonina kuljettaa meidät viidellätoista eurolla per henkilö Houtskarin Mossalaan. Aurinkoinen merimatka kesti tunnin. Lautalla Skagenin uusi lossi. oleva kahvila oli kiinni jostain syystä, vaikka teimme matkaa sydänkesällä. Tosin lautta ei ollut täynnä matkustajia. Tämä on ainoa maksullinen lauttaväli rengastiellä. Muutaman kilometrin matkan jälkeen Mossalasta avautui Björkön lossirannassa idyllinen saaristolaismaisema venevajoineen. Aamupäivän valaistus ei ollut paras mahdollinen ja siksi jatkoimmekin matkaa kyläkaupasta ostamiemme jäätelöiden jälkeen. Matka Kittuisiin on maastoltaan täynnä lyhyitä nousuja ja laskuja. Tämän tyylinen tieprofiili tuntui kuluttavan voimia eri tavalla kuin edellisen päivän taivallus. Tie kulkee saaren keskiosissa ja meren näkyminen on mahdollista vain lossirannoissa. Jos haluaa nähdä enemmän, täytyisi poiketa päätieltä Hyppeisiin ja Saverkeittiin. Hyppeisten tien varressa on torni, mistä on komeat näkymät Saaristomerelle. Tämä vaatisi vähintään yhden lisäpäivän. Toinen ajopäivä osoittautui haastavaksi ruokailun suhteen. Sopivien ruokailupaikkojen sijaintiin olisi ennakkoon syytä tutustua tai muussa tapauksessa pitäisi varautua energiapitoisella ravinnolla. Vesi ei riitä näissä kekkereissä. Säätilalla on myös oma vaikutuksensa jaksamiseen. Kittuisissa odottelimme uutta maantielauttaa muutaman vesipisaran rapistessa lehtien oksille. Ennen meitä rantaan oli saapunut lappilainen pariskunta sähköpyörillä ja triathlonisti, jonka olimme jo tavanneet Björkössä. Hänen matkansa jatkuisi samana päivänä Saloon asti. Galtbyn lauttarannassa saimme kaipaamamme ravintotäydennyksen nakkisämpylän ja kahvin merkeissä. Matkaa jatkoimme sadekuurojen saattelemana, mutta onneksemme ne loppuivat Pärnaisten jälkeen. Sateenpitävä pusakka oli ollut tarpeen. Uusi autolautta saapuu Kituisiin. 23