Keskosen sisaruksille. turvaa, tietoa ja huomiota

Transkriptio

1 Keskosen sisaruksille turvaa, tietoa ja huomiota Keskosvanhempien yhdistys Kevyt MLL Meilahden yhdistys 2012

2 Keskoslapsen äidille tai isälle, pitelet käsissäsi sisartietolehtistä. Kun perheeseen syntyy keskosvauva, se koskettaa koko perhettä, myös vauvan sisaruksia. Tämän tietolehtisen avulla Kevyt-yhdistys toivoo voivansa auttaa joskus vaikeankin asian käsittelemistä keskosvauvan sisarusten kanssa. Keskosen sisaruksille turvaa, tietoa ja huomiota Asiantuntijoina ovat toimineet: Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Leena Launis ja sairaanhoitaja Susanne Friman HUS Lastenpsykiatrian konsultaatioyksiköstä sekä psykologi Saara Salo HUS Pienten lasten psykiatriselta vastaanotolta. Kiitämme kaikkia yhteistyökumppaneita, terveisin Kevyt-hallitus Toimittaja: Teija Riikola Piirrokset: Annina Verkkomäki Valokuvat: Anni Kauppinen, Minna Lintinen Taitto: Porvoon Ammattiopisto/Painoviestintä/Laura Kekäläinen 2 3

3 Keskosvauvan syntymä herättää sisaruksissa monenlaisia tunteita ja kysymyksiä. Sisarus tarvitsee tietoa tapahtuneesta vähitellen ja omilla ehdoillaan. Hän haluaa kuulla, että elämä palaa vielä monella tavalla entiselleen ja hänestä välitetään. Kaikki tapahtuu yllättäen. Äiti kiidätetään usein sairaalaan jo ennen kuin sisarukset edes tietävät vauvan tulosta. Pieni keskonen ei heti pääse kotiin, huolestuneet äiti ja isä ovat pitkiä aikoja sairaalassa, eikä vauvaa voi pitää sylissä. Mitä pienempi keskoslapsi on, sitä epävarmempi on tilanne. On tärkeää, etteivät sisarukset jää yksin kuvitelmiensa kanssa ne ovat usein todellisuuttakin pelottavampia ja lapsi voi kuvitella tilanteen pahemmaksi kuin se on. Mitä siis kertoisi sisaruksille? Kerro tapahtunut totuudenmukaisesti Sisaruksille tulee rauhallisesti ja heidän kehitystasonsa huomioiden kertoa, mitä on tapahtunut, miten vauva ja äiti voivat sekä miten heitä hoidetaan. Ensin sisarus haluaa varmistua, että äiti paranee ja tulee vielä kotiin. Hänen on hyvä kuulla montakin kertaa, että äidillä ei ole hätää, koska äiti on hyvässä hoidossa. Keskoslapsen terveydessä tai kehityksessä saattaa ilmetä poikkeavia asioita. Tällöin erityisesti vanhempien mieltä kuormittavat asiat on hyvä ensin käsitellä aikuisten kesken ja sen jälkeen miettiä, miten asiat lapselle kerrotaan. Kaikkea tapahtunutta ei lasten siis tarvitse tietää tai kuulla, ainakaan kerralla. Aikuisilla kun on usein tarve antaa perusteellinen vastaus lastensa kysymyksiin. Aluksi kannattaisikin edetä lapsen tuntemuksia ja ajatuksia kuulostellen. Asioiden läpikäyminen kiireettömästi, aikuisten kanssa tuo turvaa. Monet keskosen syntymiseen liittyvät sanat ovat lapselle vieraita ja lapsi käsittää ne myös helposti väärin. On siis tärkeä käyttää sellaista kieltä, jota hänen ikäisensä lapsi voi ymmärtää. Sisarus on ehkä kuullut puheluita ja keskusteluja, ja tulkinnut niitä virheellisesti. Siksi lapselta on hyvä kysyä, mitä hän on mahdollisesti kuullut, mitä hän siitä miettii ja onko jokin asia jäänyt vaivaamaan. Rohkene pyytää apua Sairaalahoidon aikana kannattaa tiedustella apua osaston henkilökunnalta, jos tilanteesta selviäminen tuntuu vaikealta. Monissa sairaaloissa vanhemmille on tarjolla mahdollisuus keskusteluun sosiaalityöntekijän, sairaalapapin ja lastentai aikuispsykiatrian työntekijän kanssa. Kotiutuksen jälkeen tukea voi tiedustella neuvolasta. Uusperheissä on tarpeita ja odotuksia moneen eri suuntaan. Jos eronneet vanhemmat eivät pidä yhteyttä keskenään tai muista syistä pysty tukemaan sisarusta ja käsittelemään hänen huoltaan, jää lapsi helposti liian yksin. Vanhempien yhteydet toisessa kodissa asuvaan lapseen vaikka soitoin ja viestein auttavat häntä pysymään ajan tasalla ja rauhoittavat. Yksinhuoltajavanhemmalle tukiverkosto on erityisen tärkeä. Aina ei tukiverkostoa kuitenkaan ole, ja lapsi saattaa tarvita ulkopuolista hoitoapua. Sosiaalityöntekijä voi auttaa tarpeellisen avun järjestämisessä. Äidin voi olla kuitenkin vaikea jaksaa hakea tukea itselleen, mutta tärkeä olisi, ettei kukaan aikuinenkaan jäisi liian yksin huoliensa kanssa. Neuvolasta kannattaa tarvittaessa pyytää esimerkiksi terveydenhoitajaa tai perhetyöntekijää käymään. Lapsi voi avautua yllättävän hyvin myös vieraammalle, turvalliseksi kokemalleen aikuiselle. Paluu arkeen Kun ensijärkytyksestä on toivuttu, sisaruksista alkaa usein tuntua, ettei poikkeuksellinen tilanne mennytkään ohi päivässä tai parissa, vaan keskoslapsi on jatkuvasti keskipisteenä ja rytmittää perheen elämää. Tutut rutiinit tuovat lapselle turvallisuutta. Jokapäiväisen elämän ennakoitavuus ja jatkuvuuden tunne ovat kaikenikäisille lapsille tärkeitä. Tehdään samoja ruokia kuin ennenkin, säilytetään päivärytmi, luetaan iltasatu ja lauletaan iltalaulut. Lapsi voi kaivata hylättyä tuttiaan ja vanhempien viereen nukkumaan. Näiden vauvamaisten tarpeiden suhteen kannattaa olla joustava. Arjen pyörittämisessä tukiverkosto, lähisuku ja ystävät ovat kullan arvoinen apu. He haluavat usein auttaa, mutta eivät tiedä miten. Siksi heille on hyvä esittää selkeitä toiveita: sukulainen tekee ruuan, kummitäti ja hänen lapsensa tulevat sisarusten kanssa leikkimään. Tilaa kaikille tunteille Vaikeiden asioiden ja tunteiden selvittäminen on helpompaa, kun kodin ilmapiiri säilyy sellaisena, että sisarukset 4 5

4 saavat ilmaista kaikenlaisia tunteita, kuten kiukkua, pettymystä, mustasukkaisuutta, surua, pelkoa, hellyyttä tai välittämistä. Jos lapsi lyö nukkeaan, ei hänen vihanilmaisuaan tule kieltää, mutta pysähtyminen ja sen hetkisten tunteiden sanoiksi pukeminen voi olla lapselle helpottavaa. Kysyttäessä lapsen voi olla vaikea löytää sanoja tunteilleen, siksi sanoja on hyvä tarjota: tuntuuko sinusta nyt vihaiselta, raivostuttaako, pelottaako? Onkohan sinulla yksinäinen olo? Osa lapsista hiljenee, lukkiutuu tai sopeutuu liiaksi. Lapsen tunteita ei tulisi väheksyä tai moittia niistä. Lapselta ei saa liioin tivata hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, vaan keskittyä kuulemaan lasta. On tärkeää, että lapsi kokee tunteensa hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Sisarustakin rakastetaan Uuden perheenjäsenen syntymä herättää kilpailua vanhempien huomiosta ja ajasta. Sisaruksen on tärkeä saada kokea ja kuulla, että äiti ja isä rakastavat häntä edelleen yhtä paljon kuin ennenkin. Lapsen kiintymys vanhempiinsa on ehdotonta ja omistavaa, siksi vanhempien huomion jakaminen voi tuntua yllättävän vaikealta. Sisaruksilta tulee helposti vaadittua liian varhaista itsenäistymistä ja omatoimisuutta. Leikki-ikäinen saattaa kiukutella, muuttua uhmakkaaksi tai taantua pikkuvauvaksi. Sisarus voi myös surra mennyttä aikaa, jolloin kaikki oli niin hyvin ja toivoa, ettei vauvaa olisi koskaan tullutkaan. Yhteiset hetket sisaruksen kanssa kahden ja koko perhe yhdessä luo mehenkeä. Se on juttelemista rauhallisessa, kiireettömässä ja leppoisassa tunnelmassa, mahdollisuuksien rajoissa tuttujen kivojen asioiden tekemistä yhdessä. Sisarukset mukaan sairaalaan Ennen sairaalaan menemistä on hyvä kuvailla lapselle tehohoitoympäristöä ja näyttää valokuvaa vauvasta. Lapsi voi kokea teho-osaston pelottavana pitkine käytävine ja laitteineen, joten pieneltä lapselta olisi hyvä kysyä, mitä sairaalassa näit tai mitä siellä tapahtuu? Sisaruksen osallistumisesta keskosvauvan hoitoon jo sairaalahoitovaiheessa keskustellaan osaston henkilökunnan kanssa. Henkilökunta näyttää, miten vauvaan tutustutaan varovaisesti vauvan voinnin sallimissa rajoissa. Jos keskosen sairaalahoitovaihe jatkuu pitkään, vanhempien kannattaa käydä osastolla välillä vuorotellen ja myös yhdessä isompien lasten kanssa. Eri perheissä toimivat erilaiset ratkaisut, joten mitään yhtä oikeaa tapaa toimia tässä kuormittavassa tilanteessa ei ole. Keskonen tulee kotiin Kotiin tuleminen pienen vauvan kanssa on uusi haaste. Kotona voi kuitenkin valmistautua vauvan kotiin tuloon monin tavin myös sisarusten kanssa, esimerkiksi vauvan paikkaa ja tarvikkeita yhdessä suunnitellen. Arjen pyörittäminen hakee uusia muotoja ja pienen vauvan hoitaminen yksin saattaa askarruttaa ja syöttäminen viedä aluksi voimia. Kun arki vauvan kanssa vähitellen vakiintuu ja huoli väistyy, alkaa perheenjäsenten tunteille tulla enemmän tilaa. Erilaisten tunteiden läpikäyminen on tärkeää aikuisille uuteen vanhemmuuteen ja lapsille sisaruuteen kasvamisessa. Joskus lapsen liiallinen kiltteys saattaa kertoa pyrkimyksestä säästää rasittuneita vanhempia. Lapsi saattaa kokea syyllisyyttä vauvan keskosuudesta ja miettiä, aiheuttiko hän vauvan ennenaikaisen syntymän, oliko hän tuhma tai väsyttikö hän äidin. Vanhemmat lapset pohtivat usein isoja kysymyksiä. Elämä ei ole reilua., Miksi juuri meidän perheelle kävi näin?, Tuleeko vauvasta terve? tai Voiko vauva vielä kuolla? Murrosikäinen haluaa ehkä osallistua vauvan hoitoon tai tuntee tarvetta karttaa vauvaa tai hän voi myös hävetä perheen poikkeuksellista tilannetta. Keskoslapsen syntymätarina - perheen selviytymistarina Kun isä palaa työhön, muut asiat vaativat hänen ajatuksiaan ja aikaansa. Äiti puolestaan viettää tiiviisti vauvan kanssa aikaa sairaalassa tai kotona. Sisarukset palaavat ehkä päivähoitoon ja kouluun, joskus jäävät vauvan infektioherkkyyden takia joksikin ajaksi kotiin. Myös perheen yhteinen aika vähenee normaaliin arkeen palatessa. Arki vie kuitenkin elämää eteenpäin ja tulee aika, jolloin tapahtumiin saadaan enemmän etäisyyttä ja taakse jääneitä kokemuksia muistellaan yhdessä. Joskus muistot ja tapahtumat jäävät häiritsemään ja vaivaamaan mieltä. Silloin on asiasta hyvä keskustella vaikkapa neuvolakäynneillä. Toipuminen on kuin matkan tekemistä ja se vie oman aikansa. Jokaisella perheenjäsenellä on oma tarinansa. Läheisten kanssa puhumalla ja muistelemalla mieltä painavista asioista muodostuu vähitellen eheämpi osa omaa elämäntarinaa. Jokainen etenee omalla tavallaan ja itselleen mahdollisella tahdilla. Rankoistakin kokemuksista voi selvitä ja muistelemisen kautta tapahtumista rakentuu vuosien varrella perheen oma selviytymistarina! 6 7

5 Lisätietoa: Keskoslapsen sisarukset: Erilainen, samanlainen sisaruus: Sisaruksena keskosvauvalle: Asiantuntijat: Teksti: