Syksystä Jouluun. Elinan ja Hannun ystäväkirje 20 / Elina ja Hannu Heikkilä

Transkriptio

1 Elinan ja Hannun ystäväkirje 20 / Elina ja Hannu Heikkilä PL 189, Lappeenranta hannu.heikkila@felm.org elina.heikkila@felm.org Elina ven Elina suom Hannu ven Hannu suom Tallinnan vanhakaupunki tänään! Syksystä Jouluun Täällä todetaan aika usein Vremya letaet, aika lentää ja se on totta. Syksy on mennyt nopeasti. Johtuneeko siitä, että kesälomamme oli vasta elokuussa ja syyskuussa. Pieniä ryhmiä on käynyt silloin tällöin ja välillä isompiakin, mutta enemmän olisimme toivoneet suomalaisia tännepäin. Mikkelin piispaa ja hänen alueensa työväkeä saimme pitää vierainamme jo syyskuussa. Espoon hiippakunnan väki oli lähtenyt lähetysmatkalle ja myös monia muita pienempiä ryhmiä. Iloa meille toi erityisesti Jämijärven srk:n ryhmä. Me saamme olla heidän lähettäminään täällä. Oli kotoista ja vapaata. Kiitos käynnistänne! Ulkomaalaiset opettajat Suomesta, Amerikasta ja Saksasta ovat myös tulleet meille entistä tärkeämmiksi. Heidän vierailunsa ja iltahetket yhdessä heidän kanssaan tuovat meille aina virkistystä ja vaihtelua. Voimme myös jakaa heidän kanssaan kipeitäkin asioita, joita väkisin tulee matkaamme mukaan täällä asuessamme ja eläessämme.

2 En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, Jumalan sanan valoa ja rauhaa päälle maan. Mikä on elämässä tärkeää? Mitä sinä kaipaat ja toivot? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa kaivata rauhaa ja yksinkertaista elämää. Ajatus vremya letaet, aika lentää, nousee useammin ja useammin mielen maisemaan. Rukous maailman levottomuuden keskellä tulee aina tärkeämmäksi. Jumala, varjele Suomen maatamme, varjele perheitämme ja rakkaitamme, siunaa ja armahda kirkkojamme. Älä ota varjelevaa kättäsi yltämme pois. Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu, Jumalan sanan valoa Tuo kotihin jos pieneenkin nyt joulujuhla suloisin Olen saanut ilon vierailla erään kummilapseni kodissa. Äidin sairaus pahenee koko ajan ja hän ei enää pysty tulemaan tapaamaan minua kulttuuritalolle. Siellä tapaan kummiprojektissa mukana olevia perheitä. Heillä on kaksi poikaa ja pieni nelivuotias tyttö, jonka he ovat adoptoineet. Tämä pienen tytön äiti oli heidän ystävänsä lapsi. Äiti sairastui syöpään ja menehtyi pian lapsen syntymän jälkeen. Heidän kotinsa on pieni keittiö, pieni olohuone ja vaatehuone, jossa pojat nukkuvat. He olivat ostaneet kuukausirahallaan pienen muovikuusen ja verhot ja erilaisia joulukoristeita lasten iloksi. Kaikki oli koristeltu marraskuun lopulla jo joulua varten. Voimakkaat värit ja kaikenlainen kimmeltävä on tärkeää. Vaaleansininen oli päävärinä ja sähkökynttilät välkkyivät ja loistivat. Joimme teetä, söimme voileipää ja suklaata. Minä sain pienen välkkyvän joulupallon lahjaksi! Se oli tärkeää! He ovat kiitollisia ja osoittavat sen minulle rakkautena ja lämpönä, jota voin kokea ainoastaan näiden kummiperheiden kanssa. Olen oppinut ymmärtämään paremmin erilaisen kauneuden tarpeen kuin meillä. Ulkona ja elämässä on usein harmaata, silloin kaikki välkkyvä ja värit luovat kauneutta. Toisaalta taas heidän tyytyväisyytensä, on itselleni aina voimakasta puhetta. Kuka täällä on oikeastaan onnellinen tai mistä oikeastaan sen onnen löytää? Heidän perheessään rakastetaan ja kunnioitetaan toinen toistaan! Perheenjäsenet ovat tärkeitä ja äiti aina kehuu lapsiaan ja miestään.

3 Luo köyhän niin kuin rikkahan saa Joulu ihana. Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa Marraskuussa teimme matkan Segesaan ja Vienan Karjalaan. Siellä työskentelevät lähettimme Eeva ja Olavi Raassina. Kaikkien talousasioiden ym. mukana pidimme perheenpäivää molemmissa seurakunnissa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli vielä pyhäkoulu. Vipinää ja puhetta riitti. Kävimme myös kodeissa, joissa vietettiin ehtoollista. Nälkää emme tosiaankaan nähneet. Kuvassa on Lidia-emäntä. Hän oli valmistanut meille lihapullia ja perunoita. Pöydässä oli myös monia oman puutarhan säilykkeitä. Lidia oli jäänyt leskeksi vähän aikaa sitten. Hän kaipasi ja itki, kuitenkin pohjalla virtaili iloisuus ja myös kiitollisuus elämäntoverista. Isoja ja pieniä villasukkia, lapasia ym. lämmintä. Syksyn aikana olemme saaneet lähettää junan kontissa vaatepaketteja ympäri Uralin ja Moskovan rovastikuntia. Paketeissa oli mm. merikarvialaisten ja sastamalalaisten lähettämiä villasukkia. Olen tehnyt n. 1m x 1m kokoisia paketteja ja Andrej Heikkilä on vienyt ne asemalle ja lähettänyt eteenpäin. Palaute seurakunnista on ollut palkitsevaa. Paketit ovat menneet suureen tarpeeseen. Pastorit ovat ne noutaneet ja huolehtineet jakelun. Esim. Rzevin seurakunnassa pastori Antipov jakoi puolet seurakuntalaisille ja toisen puolen hän vei kaupungin johtajalle ja sieltä jaettiin loput. Lopputuloksena seurakunta sai kaupungilta kunniakirjan hyvästä yhteistyöstä. Monet teistä ovat uskollisesti kutoneet lämmintä päällepantavaa lapsille ja aikuisille. Lämpöiset kiitokset kaikilta tältä puolen rajaa. Vaivannäkönne ei ole ollut turha. Anna niiden kutomishetkien ja saajien kiitoksien lämmittää sydäntäsi.

4 Hannu jatkaa vielä vähän Eilen oli sunnuntai (16.12) ja vapaapäivä. Aamulla nukuimme niin kauan kuin nukutti. Sitten joimme aamukahvit ilman mitään kiirettä ja valmistauduimme kirkkoon lähtöön. Jumalanpalvelus oli kaksikielinen ja tällä kertaa saarnan sai kuulla myös suomeksi, kun oli Suomen vieraita käymässä. Kirkkokahveilla tapasimme monia tuttuja. Seurakunnan pappi ja hänen vaimonsa olivat olleet kahdestaan lomalla ilman lapsia. Heillä riitti kerrottavaa ja iloa, joka tarttui meihinkin. Mustapään kylästä kotoisin oleva 86-vuotias pappa nauratti meitä esitellessään vitivalkoisia hiuksiaan. Kummipoikamme Leevi istahti hetkeksi syliini, mutta jatkoi taas pian juoksenteluaan kirkossa. Oli aikonut tehdä talven ensimmäisen hiihtolenkin, mutta Siperiasta puhaltava itä-tuuli oli kylmä. Selviydyimme Elinan kanssa vain vaivoin kirkosta kotiin, joten hiihtolenkki piti jättää. Kotona menimme päiväunille niin kuin aina sunnuntaina. Sitten Elina nousi laittamaan ruokaa ja minä kirjoittamaan kirjeitä piispalle ja SLS:n ulkomaanosaston johtajalle. Puhelin soi ja Maria Skipper, Inkerin kirkon hoitovapaalla oleva talouspäällikkö kysyi, voisiko poiketa. Eikä mennyt kuin puoli tuntia, niin hän ja hänen miehensä olivat pienen poikansa ja ison suklaarasian kanssa ovellamme. Olimme kirkossa puhuneet, kuinka minä lähden seuraavana päivänä Viroon ja sitä kautta jouluviettoon Suomeen ja he halusivat tuoda meille joulutervehdyksen. Se ilahdutti meitä suunnattomasti. Meilläkin oli jotakin annettavaa heille. He lähtivät, me söimme ja aloimme valmistautua uuteen kirkkoon lähtöön. Pietarissa kun oli illalla suomalaisille tarkoitettu Kauneimmat joululaulut tilaisuus. Piti myös käydä rahaa nostamassa, ostamassa lahjat eläkkeelle siirtyneille työtovereille sekä toimittaa kaksi joululahjaa perille. Varasimme matkaan ja asioiden hoitoon 2,5 tuntia. Matkalla poikkesimme ensi piispamme kotiin ja veimme Suomen Lähetysseuran joulutervehdyksen. Piispa makasi puolikipeäni sohvalla ja katseli televisiosta Moskovassa pelattua Suomen ja Venäjän välistä jääkiekko-ottelua. Annoimme lahjamme ja jätin piispalle myös aika pitkän työkirjeen, jonka olin iltapäivällä kirjoittanut. Sitten jatkoimme jalan, bussilla ja metrolla. Viima kävi kasvoihin, mutta bussiin lämpimyydessä nukahdin. Metrossa oli paljon väkeä, sunnuntainakin. Elina pääsi istumaan, minä jäin seisomaan. Aleksanteri Nevskin aukion asemalla vaihdoimme linjaa ja niin olimme Pietarin keskustassa. Kävelimme Alfa-pankkiin ja menimme pankkiautomaatille. En ollut käynyt automaatilla viime talven jälkeen. Silloin se antoi minulle vain 100 euroa päivässä. Nyt rahaa saikin oman kortin limittiin asti, vaikkakin vain 100 euroa kerralla. Iloitsimme, koska saatoimme nostaa rahaa myös muutaman Instituutin ikkunan uusimista varten. Budjetissa kun oli vielä 500 euroa jäljellä. Sitten poikkesimme kirjakauppaan etsimään sopivia lahjoja. Kirjakauppa oli pullollaan väkeä, joka oli poikennut lämmittelemään. Sopivia kirjoja ei löytynyt. Tai kyllä kirjoja olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta kovin vähän englannin kielellä.

5 Jatkoimme kristilliseen kirjakauppaan Slovaan (Sanan kirjakauppa). Sieltä etsimme kauniilla kuvituksilla varustettua venäjänkielistä raamattua. Itse emme löytäneet, mutta Elina pyysi myyjän apuun ja niin löytyi todella hieno, sadoilla maalauksilla kaunistettu Uusi testamentti. Arvelin sen maksavan ainakin 2000 ruplaa, mutta hinta olikin vain 900 ruplaa (22 euroa). Otin kaksi, enkä salannut iloani myyjältä. Kerroin, keitä olemme ja hän kyllä tiesi Keltossa sijaitsevan luterilaisen Instituutin. Sitten pääsimme vihdoin Pyhän Marin kirkkoon, jossa joululauluja jo laulettiin. Heti oven suussa meitä oli vastassa hyvä ystävä, jolle olimme varanneet joululahjan. Annoimme sen hänelle, vaihdoimme muutaman sanan ja hän lähti kotia kohti, koska oli ollut kirkolla jo melkein koko päivän. Tilaisuus oli lämmin. Tuttu Kristiina-konsuli juonsi illan hienolla tavalla. Lapsilla oli paljon pieniä musiikkiesityksiä. Tapasimme ystäviä, mutta tällä kertaa päätimme juoda kirkkokahvin kahdestaan läheisessä Liternaturnij kafe:ssa, Kirjallisuuskahvilassa Se on ollut samassa paikassa vuodesta Siellä ovat monet Venäjän klassikkokirjailijat Pushkinista alken iltojaan istuneet. Elina tilasi latten ja minä capputshinon. Ja sitten me puhuimme. Olin onnellinen, äärettömän onnellinen. Sanoin Elinalle, että tällaisina hetkinä alan epäillä, että mahdanko enää koskaan sopeutua Suomeen. Täällä me saamme Elinan kanssa olla aamusta iltaan yhdessä, usein ihan kahdestaan. Ja se on hienoa. Tänä syksynä olemme vielä löytäneet kaksi uutta yhteistä harrastusta. Parina aamuna viikossa, heti seitsemän jälkeen, olemme lähteneet yläkerrassa asuvan Christinan kanssa kuntosalille. Ja parina iltana viikossa olemme katselleet CD-levyltä englantilaisia jännityssarjoja. Hienoja ovat myös kaupungin valot ja kaupungin syke. Vain täällä voi kokea oman pienuuteensa, kun metroasema kuhisee ihmisiä kuin muurahaispesä. Jotenkin on vapauttavaa huomata, kuinka pieni ja mitätön olen. Sitten täällä on näitä ystäviä. Vaikka kielitaitomme on heikko, niin ystävyys ei ole siitä kiinni. Väliin täytyy lisätä, että on tänä syksynä ollut päin vastaisiakin aikoja. Väillä työni paineet ovat tuntuneet niin raskailta, että olemme Elinan kyselleet Jumalalta, että joko olemme oman tehtävämme tehneet ja voimme palata Suomeen. Mutta ainakin tähän asti nuo tuntemukset ovat olleet ohimeneviä. Mutta eilen olin siis äärettömän onnellinen, kun saan olla täällä. Mutta samalla huomasin, kuinka kovasti odotin joulun vapaita ja Suomeen pääsyä. Hienolta tuntuu, kun saan hetkeksi irrottautua näistä työn valjaista, asettua mökin hiljaisuuteen, tavata lapsia, heidän puolisoitaan, vanhempia, siskoja, veljeä ja muita ystäviä ja käydä kirkossa. Niin ja heittäytyä lapseksi lastenlasten kanssa. Kotimatkamme meni hyvin. Kävin vielä saunassa ja keräsin kaikki seuraavan päivään matkaan tarvittavat tavarat yhteen. Eliana meni nukkumaan jo Minä hääräilin vielä tunnin sen jälkeen, mutta sitten uni maittoi. Niin paljosta syksyllä tapahtuneesta olisin voinut kirjoittaa, mutta nyt kirjoitin vain eilisestä päivästä, jolloin olin onnellinen. Valtava kiitos teille meitä kantaneista esirukouksistanne. Niitä on tarvittu. Muuten emme olisi jaksaneet! Kiitos myös kaikesta muusta muistamisesta koko vuoden aikana. Jumalan siunausta ja antoisaa joulunaikaa toivottaen Teidän lähettinne Elina ja Hannu