Rakkaat ystävämme ja esirukoilijamme!

Transkriptio

1 Elinan ja Hannun ystäväkirje Elina ja Hannu Heikkilä PL 189, Lappeenranta Elina ven Elina suom Hannu ven Hannu suom Rakkaat ystävämme ja esirukoilijamme! Saimme viettää pitkän ja hyvän kesäloman kotona mökillämme. Olimme yhdessä lastemme, lastenlastemme, vanhempiemme ja sisaruksiemme kanssa. Tapasimme myös ystäviämme. Paljon ehti tapahtua. Yksi lapsistamme täytti 30 vuotta, lapsenlapsemme Matilda oli ensimmäisen yönsä meillä, Hannu nukkui toisten lastenlasten Oskarin ja Eemelin kanssa kolme yötä teltassa. Hienoa oli, kun kaksi lapistamme sai remonttinsa valmiiksi ja pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Loma meni nopeasti. Toki Hannu sai myös naputella nauloja ulkorakennuksen seiniin ja minä maalata valmiiksi seinäpaneeleita. Ehdimme toki käydä pyöräilemässäkin Ahvenanmaalla, mistä yllä oleva kuva sekä viettämään kummityttäremme häitä Lemillä ja Taipalsaaressa. Takaisin Kelttoon Elokuun alkupuolella lähdimme Vivamoon perhetyön päiville. Tapasimme työtovereitamme ja pohdimme perhetyön tärkeyttä eri puolilla maailmaa. Sen jälkeen tänne Kelton kotiimme oli jälleen kerran hyvä palata. Vastaanotto oli lämmin. Yläkerran lapset jo odottivat ja rutistukset ja halaukset tuntuivat hyviltä molemmin puolin. Joshkar-Olaan, Uralin rovastikuntaan Olemme monesti aiemminkin olleet Joshkar-Olan srk:ssa. Nyt lähdimme juhlimaan. Seurakunta täytti 20 vuotta. Juhlat kestivät kolme päivää. Vieraita oli lähes kaikista rovastikunnan seurakunnista ja myös Suomesta ja Virosta. Paljon musiikkia, hieno

2 konsertti, muisteloita alkuvaiheista, nuorten esityksiä, ym. Kuvassa ylhäällä past. Pershinin perhe musisoi. Seurakunnan toiminta alkoi Anu ja Juha Väliahon työpanoksella. He olivat itsekin mukana juhlassa ja heitä muistettiin hengellisenä äitinä ja isänä lämpimästi ja kiitollisina. Kuvassa Hannu Anun kanssa ojentaa Lähetysseuran lahjaa seurakunnalle. Seurakunnan toiminnassa on mukana myös Artjom. Häntä voisi kutsua vaikka Anun ja Juhan pojaksi. Jo pienenä poikana hän jäi orvoksi. Artjom toimii uskollisesti nuorisotyössä.. Hän on itse remontoinut vanhaa kotitaloaan aina sen mukaan kun jostakin on siunaantunut rahaa tai materiaaleja. Käyn joka kerta Arjtomillä. Tällä kertaa hänellä oli ongelma. Hän oli saanut jostain kangaspuut ja maton loimen, mutta ei osannut laittaa lointa puihin. Onneksi Suomesta oli mukana myös käsityönopettaja ja hänen avustuksellaan saatiin maton loimi puihin. Varmaan seuraavalla kerralla näen sitten Artjomin kutomat matot. Jumalalla on usein varattuna hauskoja yllätyksiä ja monenlaisia taitoja olisi hyvä osata. Vieraita eri puolilta Suomea Iloksemme Instituutissa on vieraillut näin loppukesästä ryhmiä eri puolilta Suomea. Lauantaina olimme suomalaisten kanssa Kupanitsan kirkossa. Siellä vietettiin hengellisiä päiviä ja aiheena oli Missä on kotisi! Nurmeksen srk:n khra sai luovuttaa testamenttivaroista 7000 euron rahalahjan Vienan Kemin kehitysvammatyölle. Armon ajatuksia Jos ajattelen omia tunteitani, niin tällä kertaa oli ehkä haikeampaa lähteä tännepäin. Ehkä siksi kun vunukat, lastenlapset kasvavat ja suhde heihin on niin tärkeä ja läheinen. Muutenkin huomaan ajankulumisen vauhdin ja oman väsymisensä eritavalla kuin aikaisemmin. Tietenkin myös osittainen muutos työtehtävissämme ja uusi esimies hiukan jännittää. Iloinen olen kuitenkin Hannun työtehtävien muutoksesta. Olen yrittänyt opetella ajatusta, että JUMALA ei vaadi meiltä, vaan me itse vaadimme itseltämme. JUMALA haluaisi, että me oppisimme ARMAHTAMAAN itseämme, koska hän haluaa armahtaa meitä joka päivä. Ajattelisin, että on hyvä opetella vastaanottamaan itsensä armahtaminen ja armo, koska se on annettu meille lahjaksi keventämään matkankulkuamme. Voinko minä ja voitko sinä, ottaa sen vastaan hyvällä mielellä? Vanhainkodin Rosa Käiväräinen, ystäväni, halasi minua ja sanoi: Jumala varjelkoon sinua kuin kalleinta aarrettaan. Tätä samaa toivotan teille kaikille ja kiitollisina teistä ja esirukouksiinne jääden. T. Elina

3 Hannu jatkaa.. Istun bussissa matkalla Tallinnaan. Mutta tällä kertaa matka on viimeiseni. Matkatoverinani minulla on Pekka Mikkola, Lähetysseuran uusi Venäjän ja Viron aluepäällikkö. Tapaamme Tallinnassa kaikki lähettimme ja minä luovutan viestikapulan Pekalle. Viime kirjeessä kirjoitin, kuinka olimme Elinan kanssa tulleet tienristeykseen. Kerroin myös, kuinka uusi tie oli löytymässä. Lomalle lähdimme vielä ilmana varmuutta paluusta. Kaikki kuitenkin järjestyi. Tuomiokapituli myönsi minulle vielä virkavapautta asti ja niin saatoimme palata. Elinahan oli saanut työvapaat jo aiemmin. Hieman jännittyneenä palasin viisi viikkoa sitten Venäjälle. Olin epävarma, pystynkö irrottautumaan vanhasta työtehtävästäni aluepäällikkönä. Nämä viisi viikkoa ovat yllättäneet. Vaikka olen edelleen tehnyt aika paljon aluepäällikön töitä ja opastanut seuraajaani työn kuvioihin, niin olen kyennyt irrottamaan otteeni. En ole enää kantanut sellaista vastuuta kuin ennen. Nyt on ollut aikaa ajatella työtä ja elämää uudelleen. Olen voinut katsella ympärilleni laajemmin ja osallistua tilanteisiin, jotka jouduin ennen jättämään väliin. Olen iloinen uudesta aluepäälliköstämme. Hänen kanssaan on ollut turvallista työskennellä. Toivon, että voisin mahdollisimman paljon tukea ja opastaa häntä uudessa työssä. Näihin kuluneisiin viiteen viikkoon mahtuu mm. tuo Elinan kuvailema Joshkar-Olan matka. Kävimme samalla myös Kazanissa katsomassa, missä vaiheessa siellä oleva kirkon rakentaminen on. Tuosta projektista on jonkin verran kirjoitettu Suomenkin lehdissä. Yllättävän hyvin rakennustyö on edistynyt. Sen ensimmäinen vaihe on siinä vaiheessa, että lokakuussa seurakunta voi siirtää toimintana uuden rakennuksen siipiosaan. Sitten nykyinen kirkko puretaan ja sen paikalle rakennetaan uuden kirkon kirkkosali. Lähetysseura on mukana hankkeessa pienellä vuosittaisella tuella. Kuva kertoo, kuinka kirkko tulee 33- kerroksisen liike-talon viereen. Elokuussa valmistelin Lähetysseuran Venäjän työn budjetti- ja toimintasuunnitelmaehdotuksen ensi vuodeksi. Eihän tulevaan vuoteen paljon uutta mahdu, koska rahaa ei ole käytettävissä juurikaan tätä vuotta enempää. Viipurissa sijaitsevaa lasten turvakoti Dikonin tukea pyrimme nostamaan, samoin Pihkovassa aloitettua seurakuntatoiminnan. Lähetysseuran työn painopisteet ovat edelleen Teologisessa Instituutissa, Uralin ja Karjalan rovastikunnissa sekä Inkerin kirkon seurakuntia tukevassa toiminnassa.

4 Syyskuussa meillä on ollut juhlia. Oli häät, oli syntymäpäivät ja kaksi ortodoksikirkon juhlaa. Ortodoksikirkkoon tutustuminen on jäänyt minulta vielä vähäiseksi, mutta nyt sain siihen kaksi tilaisuutta. Ensin pääsin Suomen kirkon delegaation mukana metropoliittaa Nikodimin muistoliturgiaan Pietarin tärkeimpään luostariin. Siellä tapasin tutun papin, Gennadi Borisovits Bartovin. Tutustuimme kohdekasan vuotta sitten, kun olin suomalaisessa vapaaehtoisryhmässä remontoimassa hänen seurakuntansa alueella olevaa lastenkotia. Jotkut tämän kirjeen saajista olivat silloin myös mukana Lermontovin kadulla. Gennadi Bartov kutsui Elinan ja minut vielä juhlaan omaan seurakuntaansa. Menimme sinne ja vasta paikan päällä ymmärsimme, että kysymys oli Gennadin omasta henkilökohtaisesta juhlasta. Hän on 35 vuotta, siis neuvostoajoista lähtien, ollut yhden Pietarin tärkeimmän kirkon, Pyhän kominaisuuden kirkon, kirkkoherra. Kuusi vuotta sitten hänen kirkkonsa paloi, joten minä vammalalaisena pappina voin hyvin ymmärtää, kuinka raskas kokemus oman kirkon palaminen on. Nyt kirkko on saatu jo aika hyvin korjattua, mutta freskoikonien maalaus kirkon seiniin ja kattoon jatkuu vielä pitkään. Kivaa on ollut se, että nyt olen päässyt nyt myös oikeisiin papin töihin. Olen ollut neljänä edellisenä pyhänä liturgian Pietarissa Pyhän Marian kirkon jumalanpalveluksissa ja kahdella edellisellä kerralla myös saarnannut. Tätä edeltävän vuoden aikana saarnasin vain kerran. On hienoa jälleen kokea, kuinka saarnaa valmistaessaan saa itse niin paljon hengellistä ravintoa.

5 Vapaapäivinäni liikun mielelläni hautausmailla. Ne ovat täällä erilaisia, minun mielestä paljon kertovampia kuin Suomessa. Yllä kuvia armenialaisten hautausmaalta Pietarista Vasiljin saarelta. Hyvää syksyä kaikille toivottaen ja esirukouksiinne sulkeutuen Hannu