Sakari Autio & Michael Lettenmeier EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE. Yrityksen ekoteho-opas

Transkriptio

1 Sakari Autio & Michael Lettenmeier EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Yrityksen ekoteho-opas TEKNILLINEN KORKEAKOULU KOULUTUSKESKUS DIPOLI Dipoli-raportit/Dipoli-reports C

2 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Sisältö Lukijalle EKOTEHOA YRITYSTOIMINTAAN miljoonaa yritystä... 3 Tämän päivän tehokasta tuotantoa... 4 Ekotehokkuus kymmenkertaiseksi... 4 Ekotehokkuus yrityksen kannalta... 5 Tuotteista palveluihin... 6 Megatrendi EKOTEHOKKUUS, FACTOR JA MIPS VÄHEMMÄSTÄ ENEMMÄN Materia virtaa Factor 10, tavoite Mips, mittari Vähemmästä enemmän Factor X Ekotehokkaasti markkinoille -hanke, kokemuksia suomalaisista yrityksistä MIPS YRITYKSESSÄ MI-laskenta S-tarkastelu MI ja S = vähemmästä enemmän = lisää ekotehoa MI = MI:n pienentäminen, tekninen lähestymistapa S = Tuotteen palvelevuuden eli saatavan hyödyn lisääminen MIPSistä Factoriin, ekotehokkuus selville Factor ja MIPS rajoituksia ja sovellusohjeita HENKILÖSTÖ, ASIAKKAAT JA INNOVAATIO 32 Henkilöstön osallistuminen Käytännöt Factor X hankkeen yrityksissä Sosiaalinen innovaatio Markkinointi MUITA EKOTEHOKKUUDEN LÄHESTYMIS- TAPOJA Ekotehokkuuden määritelmiä Menetelmiä ekotehokkuuden mittaamiseen YHTEENVETO: EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE FACTOR X -HANKKEEN YRITYKSET Yritysten case-esittelyt Konsulttipalvelut LIITTEET MI-laskentalomakkeet MI-kerrointen lista Miten MI-kertoimet muodostuvat esimerkkinä raaka-rauta Tarkistuslistat MIPSin pienentämiseksi Tarkistuslista Factor X hankkeen ankkuroimiseksi yritykseen LISÄTIETOJA JA LÄHTEITÄ Tähän oppaaseen viitataan nimellä: Autio, Sakari & Lettenmeier, Michael: Ekotehokkuus Business as Future. Yrityksen ekoteho-opas. Dipoli-raportit/ Dipoli-reports C, ympäristökoulutus. Espoo Julkaisija: TKK Koulutuskeskus Dipoli Yhteistyötahot: Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Riihimäen Messut Oy ja Suomen ympäristökeskus. ISSN Paino: Karisto Oy, Hämeenlinna 2002 Ulkoasu: Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky Piirrokset ja kannen kuva: Seppo Leinonen Teknillinen korkeakoulu Koulutuskeskus Dipoli PL TKK Puh. (09) Sähköposti: dipoli@hut.fi

3 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Lukijalle Kädessäsi oleva yrityksen ekoteho-opas haluaa tuoda uuden megatrendin, ekotehokkuuden, suomalaisten yritysten hyödynnettäväksi. Talouden ja yritystoiminnan ekotehokkuuden lisääminen on kestävän kehityksen strategia, jonka ydin on saada aikaan vähemmistä luonnonvaroista enemmän hyötyä. Kestävän kehityksen merkitys yritystoiminnan lisäarvon luomisessa kasvaa koko ajan. Tämä edellyttää keinoja, joilla yritykset voivat seurata ja kehittää tuotteitansa, palveluitansa ja liiketoimintaansa kestävän kehityksen näkökulmasta. Tämän oppaan esittelemä MIPS-mittari palvelee tätä tarkoitusta. MIPS (Material Input per Service Unit) tarkoittaa materiaalipanosta, joka tarvitaan tietyn hyödyn tuottamiseen. MIPSin avulla ekotehokkuustavoitteet voidaan operationalisoida yristystoiminnan tasolla. Menetelmän kehittäjä palkittiin joulukuussa 2001 Nobeliin verrattavalla Takeda-ympäristöpalkinnolla, joka myönnetään elinkeinoelämän kannalta merkittäville keksinnöille. Ekotehokkaiden tuotteiden ja toimintojen tunnusmerkki on niiden tuotannon ja käytön aikaisen materiaalin ja energian kulutuksen huomattava vähentäminen. MIPS-tarkastelussa katsotaan tuotetta tai toimintaa ensisijaisesti sen asiakkaalle tarjoaman hyödyn ja lisäarvon kannalta. MIPS-tarkastelu voi olla tuotekehityksen lähtökohta, se voi johtaa uusiin ekotehokkuusinnovaatioihin ja liiketoiminnan painopisteen siirtämiseen tuotteista palveluihin. FACTOR X Ekotehokkaasti markkinoille -hankkeessa on koulutettu suomalaisia yrityksiä ja ympäristöalan ammattilaisia Factor- ja MIPS-lähestymistapojen soveltamiseen. Kaksivuotinen EU- hanke käynnistyi lokakuussa Sen tulokset esitellään laajasti EKOTEHO messuilla. Hankkeen toteutus on perustunut osallistuvien yritysten tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen MIPS-menetelmän avulla. Hankeeseen ovat osallistuneet Finn Karelia Virke Oy, Finton Oy, HUS, Isku Oy, Kesko, Mitron Oy, Nokia, Paperipalvelu Oy, Primalco Oy, Sisustusliike Zaza, SLU (jalkapallon, koripallon ja jääkiekon lajiliitot), Sonera Oyj, Suunnistuksen MM-kisat, VR Oy ja YIT Rapido Oy. Lisäksi mukana on ollut konsultteja kymmenestä organisaatiosta. Factor X -hanketta on koordinoinut Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipoli. Suomen luonnonsuojeluliitto on vastannut hankkeen ja EKOTEHO messujen sisällöstä. Messujen toteuttamisesta vastaa Riihimäen Messut. Suomen ympäristökeskus on avustanut hankkeen toteutusta. Asiantuntijoina ovat olleet Wuppertal-instituutti, Factor 10 -instituutti ja Factor 10 Innovation Network. Euroopan sosiaalirahasto on rahoittanut hanketta. Kiitämme kaikkia hankkeen osapuolia ja eri sidosryhmiä hyvästä yhteistyöstä. Työntäyteisen hankkeen tulokset ovat olleet erittäin tyydyttäviä. Tämä opas ei olisi valmistunut ilman seuraavien henkilöiden apua, joten suurkiitos heille: Jyrki Heimonen, Gert Irgang, Eija Koski, Christopher Manstein, Thomas Merten, Seppo Leinonen, Maarit Perkonoja, Holger Rohn, Hanna Salmenperä, Friedrich Schmidt-Bleek, Heikki Valtonen sekä Factor X -yritysten projektivetäjät. Business as Future -ekotehokkuuden kehittämishankkeet sadoissa yrityksissä ympäri Eurooppaa jatkuvat ja uusia käynnistyy koko ajan. Toivottavasti tämä opas auttaa suomalaisia yrityksiä olemaan ekotehokkuuden kehittämisen edelläkävijöitä. Lahdessa ja Asikkalassa helmikuussa 2002 Sakari Autio Michael Lettenmeier

4 2 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE 1. EKOTEHOA YRITYSTOIMINTAAN

5 EKOTEHOA YRITYSTOIMINTAAN 3 60 miljoonaa yritystä Yritysten toimintaympäristö on jatkuvan muutoksen alla. Maailmanlaajuiset näkökulmat ovat nousseet yhä ratkaisevampaan asemaan. EU-Suomessa markkinat ja muut yritystoiminnan reunaehdot globalisoituvat jatkuvasti. Kansainvälistyvä toimintaympäristö tuo yrityksille samanaikaisesti uusia mahdollisuuksia, haasteita ja vastuita. Kestävän kehityksen merkitys yritystoiminnan ja tuotteiden lisäarvon luomisessa kasvaa koko ajan. Niin kuluttaja- kuin rahamarkkinoilla kysyntä kestävän kehityksen huomioon ottaville toiminnoille ja tuotteille lisääntyy. Esimerkiksi Dow Jones Sustainability Indexin suosio osoittaa, kuinka kestävä kehitys leviää myös rahamarkkinoiden päätöksenteon kriteerinä. Yritysten kansainvälinen ympäristöjärjestö BCSD (Business Council for Sustainable Development) nosti ekotehokkuuden kansainväliseen keskusteluun 10 vuotta sitten, YK:n Rio de Janeirossa pitämän ympäristö- ja kehityskokouksen yhteydessä. BCSD:n mukaan ekotehokkuuden avulla yritykset voivat tuottaa tuotteita ja palveluja kilpailukykyisesti, mutta silti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti eli varmistamalla maapallon ekosysteemin toimintakykyä. Maailman markkinoilla toimii tänä päivänä noin 60 miljoonaa yritystä. Nämä tuottavat 6 miljoonaa eri tuotetta ja 60 miljoonaa eri palvelua yli 6 miljardin kuluttajan tarjolle. Jos kestävää kehitystä on tarkoitus saavuttaa eikä jättää sanahelinäksi, saavutetaan se ainoastaan markkinoilla. Jotta kestävää kehitystä saavutetaan markkinoilla, tarvitaan keinoja, joilla yritykset voivat seurata ja mitata toimintansa, tuotteidensa ja palvelujensa etenemistä kohti kestävää kehitystä. Tässä kirjassa esitelty ekotehokkuus, sen Factor-tavoitteet ja MIPS-mittari palvelevat tätä tarkoitusta. JOHANNES HAUGAN/GORILLA/SAMFOTO KARI PULLINEN/GORILLA

6 4 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Ekotehokkuus on yksi kestävän kehityksen strategia. Se tarkoittaa, että tuotetaan enemmän hyötyä vähemmistä luonnonvaroista. Tämä vähentää luontoon kohdistuvaa kuormitusta, mutta luo samalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Huomattavankaan luonnonvarojen säästämisen ei tarvitse merkitä liiketoiminnan vähentämistä, mutta se vaatii uudenlaista osaamista niin yrityksissä kuin hallinnossa. Tämän päivän tehokasta tuotantoa Yli 90 % niistä luonnonvaroista, joita ihminen ottaa käyttöön, muuttuvat jätteiksi jo matkalla valmiiksi ruoaksi, koneeksi, kulkuneuvoksi tai infrastruktuuriksi. Kaikki länsimaiset yhteiskunnat tuottavat runsaasti jätettä. Teollisuusmaiden kansantaloudet kuluttavat keskimäärin lähes 100 tonnia uusiutumattomia luonnonvaroja henkeä kohden vuodessa. Päälle tulee yli 500 tonnia makeaa vettä. Auton katalysaattorin valmistaminen vaatii melkein kolme tonnia uusiutumattomia luonnonvaroja, PC-koneen tuottaminen kahdeksasta neljääntoista tonnia. Maapallosta ei ole saatavissa riittävästi raaka-aineita, vettä eikä pinta-alaa luomaan meidän nykyisentapaista hyvinvointia kaikille ihmisille. Jos kaikki maailman asukkaat eläisivät länsimaisen elintavan mukaisesti, tarvittaisiin yli kolme maapalloa. Ja paljon ennen kuin raaka-aineet loppuvat, ihmiskunta joutuu nykyisten tapojensa vuoksi kärsimään tuhoisia ekologisia seurauksia. Ekotehokkuus kymmenkertaiseksi Luonnonvarojen kestävän kulutustason on arvioitu olevan noin puolet nykyisestä. Tänä päivänä 80% luonnonvaroista kuluu teollisuusmaissa, joissa asuu kuitenkin vain 20% maailman väestöstä. Teollisuusmaiden läpivirtausyhteiskunnasta on lisäksi tullut maailmanlaajuinen menestyksen standardi, jonka mukaista tuotannon ja kulutuksen mallia tavoitellaan ymmärrettävistä syistä myös kehittyvissä maissa. Jotta maailman meno pysyy hallinnassa niin ympäristön kuin talouden ja rauhankin kannalta, nykyistä suuntaa on syytä muuttaa. Teollisuusmaiden on otettava johtava rooli kestävien tuotanto- ja kulutustapojen luomisessa ja saatava nykyistä hyvinvointiansa aikaiseksi huomattavasti vähemmillä luonnonvaroilla. Luon- PUTKET SUORIKSI Kansainvälisen Interface-yhtymän uuden tehtaan suunnittelussa toteutettiin kaksi merkittävää innovaatiota, joiden ansiosta pumppaamiseen tarvittu energia väheni 92 % eli alle kymmenesosaan. Järjestelmässä käytetään paksuja putkia ja pieniä pumppuja, päinvastoin kuin yleensä. Putken kitka vähenee viiden potenssissa suhteessa sen läpimittaan. Tavallisesti putken koko optimoidaan vertaamalla isomman putken lisäkustannuksia pumppaamisessa säästettyihin energiakuluihin. Nyt otettiin huomioon myös pumppukaluston koko ja kustannukset. Tällöin todettiin, että kaksi kertaa paksummat putket mahdollistavat ratkaisevasti pienemmän pumppukaluston. Yksittäisen osan (putki) sijaan optimoitiin koko järjestelmä. Lisäksi laitoksen suunnittelu ja rakentaminen aloitettiin putkista. Perinteisesti laitoksen eri osat (tankit, boilerit, ym.) suunnitellaan ottamatta huomioon putkien kannalta oikeita paikkoja, korkeuksia, järjestystä jne. Putkimiehet tulevat yleensä viimesenä asentamaan putket. Putkiston mutkat nostavat kitkan helposti 3 6-kertaiseksi. Kun putket rakennetaan ensin, ne ovat lyhyitä ja suoria eivätkä pitkiä ja mutkaisia. Pumppaaminen kuluttaa huomattavan osan teollisuuslaitosten käyttämästä sähköstä. (Hawken, Lovins & Lovins 1999). DAVID TROOD/GORILLA

7 EKOTEHOA YRITYSTOIMINTAAN 5 KOPIO Kopiokonevalmistaja Rank Xerox on siirtynyt koneiden myymisestä niiden liisaamiseen. Asiakas maksaa saamastaan hyödystä, kopioista, eikä laitteen omistamisesta. Yritys ottaa liisaamansa kopiokoneet takaisin käytön jälkeen ja kunnostaa niitä omissa käsittelykeskuksissaan. Koneiden kestävät osat käytetään nonvarojen tuottavuutta on teollisuusmaissa saatava nousemaan vähintään kymmenkertaiseksi 50 vuodessa. Tätä kymmenkertaista ekotehokkuutta kutsutaan Factor 10 -tavoitteeksi (tehostamiskerroin 10). Factor 10 mahdollistaa luonnonvarojen kulutuksen puolittamisen maailmanlaajuisesti. Factor 10 ei ole matemaattinen vastaus monitahoiseen ympäristökriisiin eikä myöskään taloustieteellinen malli. Se on perusteltu ja järkevä päämäärä kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Tavoitetta voidaan tarkentaa sitä mukaan kuin tietämys alkaneesta tuotanto- ja kulutustapojen muutoksesta ja niiden vaikutuksista lisääntyy. uudelleen uusiin laitteisiin, kuluvat osat vaihdetaan. Läpivirtatalousmallin muuttaminen varainhallinnaksi on ollut yritykselle varsin kannattavaa. Se on vaikuttanut myös tuotesuunnitteluun, jonka yhdeksi lähtökohdaksi on otettu osien standardisointi siten, että ne sopivat erilaisiin ja eri-ikäisiin malleihin. Ekotehokkuus yrityksen kannalta Ekotehokkaiden tuotteiden olennainen tunnusmerkki on niiden tuotannon, käytön ja jätehuollon aikaisen materiaalin ja energian käytön huomattava väheneminen. Kokemukset niin keskieurooppalaisissa kuin suomalaisissakin yrityksissä ovat osoittaneet, että luonnonvarojen tuottavuutta voidaan yleisesti lisätä 2 5-kertaisesti valitsemalla vähemmän kuluttavia raaka-aineita sekä vähentämällä jätteitä, pakkaamista, energian käyttöä ja kuljetuksia. Vielä pidemmälle päästään lisäämällä tuotteista saatavaa hyötyä, niiden palvelevuutta, pitkäikäisyyttä ja monivaiheista käyttöä. Yrityksille luonnonvarojen tuottavuuden kymmenkertaistaminen (factor 10) on strategisesti tärkeä tavoite. Niiden on kehitettävä tuoteinnovaatioita, mutta myös täysin uudenlaisia ratkaisuja ja liiketoimintatapoja, jotta ne voivat tuottaa kilpailukykyisiä, korkealaatuisia tuotteita ja palveluita kestävämmin ja siten pärjätä tulevaisuuden markkinoilla. Perinteisesti yritysten ympäristötarkastelu on keskittynyt päästöjen vähentämiseen ja jätteiden hyötykäyttöön. Myös tuotteista tehdyissä elinkaariarvioinneissa päästöt ja jätteet ovat olleet keskeisellä sijalla. Piipunpää -tarkasteluun verrattuna ekotehokkuuden kehittäminen antaa yrityksille valtavasti joustoa etsiä parasta mahdollista ratkaisua kulutuskysynnän tyydyttämiseksi kilpailukykyisesti. Huomio siirtyy itse tuotteista niiden mahdollisuuteen luoda kuluttajatyytyväisyyttä edullisesti vähistä luonnonvaroista. Näin yritys voi tavoitella kestävää, pitkän tähtäimen kilpailukykyä muuttuvassa maailmassa. Luonnonvarojen kokonaiskulutuksesta kertova MIPS-menetelmä kattaa tuotteiden koko elinkaaren, muttei edellytä yritykseltä mittavia ja siksi usein kalliita elinkaariarviointeja. Sen avulla ekotehokkuutta ja ympäristöasioita voidaan havainnollistaa esimerkiksi asiakkaille ja muille sidosryhmille. Se voidaan myös liittää osaksi yrityksen ympäristöjärjestelmää. Jätteiden syntyä ehkäisemällä yritys säästää jätehuoltokulujen lisäksi noin kymmenkertaisen rahamäärän hankintakustannuksissa. Omien materiaalivirtojen entistä tarkempi tunteminen ja seuranta voivat siis välittömästi auttaa havaitsemaan säästökohteita. Materiaalivirtojen liittäminen kassavirtoihin auttaa kehittämään koko yritystoimintaa ekotehokkuuden suuntaan.

8 6 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Tuotteista palveluihin Perinteinen liiketoimintamalli perustuu tuotteiden valmistamiseen ja myyntiin. Kun tuote on myyntipisteen toisella puolella, valmistaja ei yleensä ole enää tekemisissä tuotteen kanssa. Tämä on johtanut siihen, että yritykset pyrkivät jatkuvasti tuottamaan yhä suurempia kappalemääriä yhä halvemmalla hinnalla. Hintakilpailu on kaatanut ja on edelleen kaatamassa yrityksiä toistensa jälkeen. Ekotehokkuus- ja erityisesti MIPS-tarkastelussa tuotteita katsotaan sen palvelun tai hyödyn kannalta, jota varten ne ovat olemassa. Ekotehokkaassa taloudessa kulutuksen keskiössä eivät ole enää tuotteet itsessään, vaan ne palvelut ja se hyöty, joita tuotteet tarjoavat. Muutosta on kuvattu siirtymisenä luonnonvaroja paljon ja nopeasti kuluttavasta läpivirtausyhteiskunnasta palvelu- ja ylläpitoyhteiskuntaan, jossa lisäarvo syntyy käyttöön otettujen luonnonvarojen mahdollisimman tehokkaasta ja pitkästä hyödyntämisestä. Näkökulman siirtyminen palveluihin merkitsee sitä, että suhde omaan tuotteeseen kestää pidempään tuotteen elinkaaren aikana. Myyntitiskin toisella puolella, tuotteiden käyttövaiheessa, on uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka herkästi jäävät huomiotta, kun keskitytään pelkkään tuotannon tehostamiseen. Uudessa palveluajattelussa yrityksen tulos tehdään kasvavilta osin myymällä tuotteiden käyttöä (esim. vuokraaminen, liisaus) ja/tai tuotteisiin liittyviä palveluja (esim. suunnittelua, kunnostusta, huoltoa, takaisinottoa). Termillä palveluittaminen tarkoitetaankin tuotteisiin perustuvien palveluiden syntymistä tavalla, joka muuttaa aiempaa jakoa tuotteiden valmistukseen ja perinteiseen palvelusektoriin. Lisäarvoa luodaan asiakkaalle tarjotun toiminnon ja sen aikaansaaman hyödyn kautta. Tuottajalle tuote merkitsee yhä enemmän välinettä tämän toiminnon tuottamiseksi, ei enää päämäärää itsessään. Tuotteen vuokraaminen tai liisaaminen myynnin sijaan voi olla kannattavaa yritystoimintaa ja samalla antaa mahdollisuuksia parantaa tuotteiden ekotehokkuutta merkittävästi. Valmistajan/vuokraajan oma etu on, että asiakkaiden käytössä on kestäviä, hyvin toimivia ja helposti huollettavia tuotteita. Pitkäaikainen asiakassuhde voi myös auttaa yritystä suojautumaan markkinoiden jyrkkien vaihteluiden taloudellisilta seurauksilta. Kuluttaja hyötyy juuri hänen tarpeisiinsa sovitettujen palveluiden saatavuudesta ja yrittäjä syntyneestä kestävästä asiakassuhteesta. Palveluittaminen on yritysstrategia, joka tyydyttää markkinoiden nopeuden ja joustavuuden vaatimuksen muuttamalla tuotteilla aikaansaatavan toiminnon toimittamistapaa. Uusi palveluajattelu tarjoaa usein huomattavasti suurempia ja taloudellisemmin toteutettavia ekotehokkuuden lisäämismahdollisuuksia kuin perinteinen teknologian kehittäminen. Kun yritys on vähemmän riippuvainen luonnonvaroista, se voi siirtyä pääomavaltaisuuden aiheuttamasta hitaudesta kohti palvelun tarjoajien ketteryyttä. Uusia markkinoita luotaessa edelläkävijät voivat saavuttaa pitkäaikaisen hyödyn, niin markkinaosuuksina kuin myös lisääntyneenä arvostuksena ja vaikutusmahdollisuuksina. Luonnonvarojen tuottavuuden tarkastelu myös lisää paikallisten ja alueellisten toimintojen ja tuottajien painoarvoa. Tämä voi tuoda riippumattomuutta globalisaatiosta ja luoda uusia mahdollisuuksia myös pienille ja keskisuurille yrityksille. KALERVO OJUTKANGAS/GORILLA

9 EKOTEHOA YRITYSTOIMINTAAN 7 UUSIA PALVELUITA Joka valmistaa kestäviä tuotteita ja myy niitä, saattaa ennen pitkään joutua konkurssiin. Joka valmistaa kestäviä tuotteita ja vuokraa niitä, tulee rikkaaksi. Walter Stahel, sveitsiläinen yrityskonsultti Suomen puhelinyhtiöt ovat viime vuosina myyneet asiakkailleen puhelinvastaajapalvelua vastaajalaitteiden sijaan. Palvelun hoitaa keskustietokone, joka samalla tuottaa muita yrityksen tarjoamia palveluita. Asiakas maksaa palvelun käytöstä eikä enää laitteen omistamisesta ja ylläpidosta. Muutamassa vuodessa satoja tuhansia laitteita on voitu korvata pelkällä palvelulla. (Mäki 1999) Myös kemianteollisuus voi tarjota tuotteiden sijaan palveluja asiakkailleen. Esimerkiksi Dow Chemicals ja Hoechst vuokraavat liuottimia puhdistuslaitteisiin. Dow Chemicalsilla on General Motorsin kanssa sopimus, jonka mukaan kemianyritys vastaa autonvalmistajan kaikkien kemikaalitarpeiden ratkaisuista. Tämä tuottaa molemmille taloudellista voittoa ja johtaa toisaalta saman hyödyn aikaansaamiseen vähemmillä kemikaaleilla. Kemikaalien käytön vähentäminen muuttuukin teollisuudelle kannattavaksi. (Schmidt-Bleek 2000) Electroluxin siivousvälineitä ammattimaiseen käyttöön valmistava yritysosasto kehittää toiminnallista myyntiä. Asiakkaat eivät osta välineitä, vaan vuokraavat ne, minkä lisäksi sopimukseen sisältyy henkilökunnan koulutus, tarvittavat kulutustarvikkeet sekä varusteiden ylläpito ja jätehuolto käyttöiän jälkeen. Asiakas säästää välttämällä hankkimasta siivouslaitteita itselleen, Electrolux saa palvelusta kiinteän maksun. Palveluitetun lattianpuhdistuskoneen elinkaarianalyysin mukaan palveluittamisella on hyvät mahdollisuudet vähentää käyttöön liittyviä ympäristövaikutuksia (paremman huollon ja käytön vuoksi) sekä elinkaarenaikaista materiaali- ja energiapanosta (käyttöiän pitenemisen, osien uudelleenkäytön ja kierrätyksen vaikutuksesta). Electrolux kokeilee toiminnallista myyntiä myös ravintoloille ruoan kylmäsäilytykseen ja ruoanlaittoon liittyvien tuotteiden osalta. (White 1999). Megatrendi Ekotehokkuuden merkitys kilpailuetuna kasvaa. Yritykset pystyvät jo nykymarkkinoiden olosuhteissa kehittämään ratkaisuja, jotka elinkaarensa aikana, kehdosta hautaan, kuluttavat yhä vähemmän energiaa ja materiaalia ja jotka silti tarjoavat asiakkaalle enemmän hyötyä kuin nykyään. Kysynnän rakenne on voimakkaasti siirtymässä palvelujen suuntaan. Valmistuksen osuus elinkeinoelämän kustannuksista on teollisuusmaissa supistunut jo prosenttiin. Suomessa tavarakulutuksen osuus kotitalouksien kulutusmenoista putosi 59,7 prosentista vuonna ,8 prosenttiin vuonna Euroopan Unioni esitti kesällä 1997 YK:ssä Rion seurantakokouksessa ekotehokkuusaloitteen, jonka mukaan luonnonvarojen tuottavuutta on teollisuusmaissa välttämätöntä nostaa tämän vuosisadan puoliväliin mennessä noin kymmenkertaiseksi (Factor 10). Ekotehokkuuden lisääminen nostettiin yhdeksi tulevaisuuden toiminta-alueeksi. Ekotehokkuudesta on keskusteltu paljon myös YK:n Johannesburgin Rio+10 -kokouksen valmisteluissa. Suomi on EU:n Johannesburgin valmisteluissa ottanut vetovastuun kestävän tuotannon ja kulutuksen alueella. Ympäristöministeri Hassi on ilmoittanut toivovansa, että Johannesburgista lähtisi liikkeelle ekotehokkuuden osalta samanlainen, vuosien mittaan sitoviin tavoitteisiin johtava prosessi kuin Riosta lähti kasvihuoneilmiön torjunnassa. Itävalta ja Alankomaat ovat jo nostaneet Factor 10 -tavoitteen ympäristöpolitiikkansa viralliseksi tavoitteeksi. Tämän oppaan pohjana olevaa materiaalivirtatarkastelua on sovellettu paitsi yritysten ja niiden tuotteiden ja palvelujen myös alueita tai kokonaisia kansantalouksia koskeviin laskelmiin. Monista maista on jo tiedossa luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR, total material requirement). Oulun yliopiston Thule-instituutin kokoamien tietojen mukaan Suomen kansantalouden aiheuttamat materiaalivirrat ovat vuosittain noin 100 tonnia asukasta kohti laskettuna. Tämä vas-

10 8 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE taa 300 kauppakassillista viikossa. Muut läntiset teollisuusmaat ovat samalla tai lähes samalla tasolla. EU:n ympäristövirasto EEA on selvittänyt kaikkien EU-maiden materiaalivirtoja. Ympäri Keski-Eurooppaa sadoissa yrityksissä on sovellettu tämän oppaan esittelemää MIPSajattelua. Kehittämishankkeiden kohteina ovat olleet esimerkiksi strateginen johtaminen, materiaalivirtasuuntautunut kustannuslaskenta, MIPS rakentamisessa sekä liiketoiminnan muutosmahdollisuudet kohti palveluyhteiskuntaa (Business Transformation). Itävallassa on käynnistetty ekotehokkuuspörssi, jonka avulla suurkuluttajien kysyntä ja tuottajien tarjonta ekotehokkuuden alalla yritetään saada kohtaamaan toisiaan nykyistä paremmin. Itävallassa materiaalitehokkuutta voi pian myös opiskella omana aineena ammattikorkeakoulussa. Suomessa ekotehokkuuden suuntaviivoja esitti ensimmäisenä kauppa- ja teollisuusministeriön ekotehokkuustyöryhmä raportissaan Ekotehokkuus ja factor-ajattelu (KTM 1998). Raportissa todettiin, että factor-tavoitteet viestivät radikaalista tuotanto- ja kulutustapojen muutostarpeesta. Historiallisen kehityksen mm. työn tuottavuudessa katsotaan osoittavan, että mahdottomilta tuntuvat tavoitteet saattavat olla realistisia ja määrätietoisen toiminnan ulottuvilla. Luonnonvarojen hintoihin on tulevaisuudessa odotettavissa nousua. Tämä voi johtua toisaalta niiden globaalin kysynnän jyrkästä noususta ja toisaalta siitä, että teollisuusmaissa on siirrettävä verotuksen painopistettä työvoiman verotuksesta luonnonvarojen käytön verotukseen. Tänä päivänä EU-maiden veroista 83% kerätään työn tekoa ja teettämistä verottamalla 2. Tämä on osoittautumassa yhä kestämättömämmäksi, sillä se edistää työttömyyttä, joka puolestaan vähentää verotuloja ja lisää yhteiskunnan menoja. Kun luonnonvarojen hinnat nousevat, yritykset voivat välttää kalliita materiaalihankintoja keskittymällä ekotehokkaisiin innovaatioihin tuotantomenetelmiensä, tuotteidensa ja palveluidensa kehittämisessä. Samalla vapaudutaan luonnon- Elinkeinoelämän kansainvälinen kestävän kehityksen neuvosto BCSD toi ekotehokkuuden käsitteen kansainväliseen keskusteluun vuonna 1992, YK:n Rio de Janeirossa järjestämän ympäristö- ja kehityskonferenssin yhteydessä. ADOLFO VERA/GORILLA

11 EKOTEHOA YRITYSTOIMINTAAN 9 JAPANILAISET ASKELEEN VERRAN EDELLÄ? MIPS-menetelmän keksijä, professori Friedrich Schmidt-Bleek palkittiin joulukuussa 2001 japanilaisen Takeda-säätiön maailman ympäristöpalkinnolla. Nobeliin verrattavaa Takeda-ympäristöpalkintoa jaettiin ensimmäistä kertaa ja se on tarkoitettu elinkeinoelämän kannalta merkittäville keksinnöille. Schmidt- Bleek sai palkinnon yhdessä Wuppertal-instituuttia 1990-luvulla johtaneen professori Ernst Ulrich von Weizsäckerin kanssa. Palkinnon perusteena oli nimenomaan MIPSmenetelmän kehittäminen. Molemmat professorit ovat ansioituneesti levittäneet MIPS-ajattelua. Schmidt-Bleek on kehittänyt konseptia ja julkaissut monta kirjaa asian ympäriltä. Uusin, yritysten konkreettisia esimerkkejä esittelevä kirja 3 ilmestyy myöhemmin vuonna Von Weizsäckerin Factor 4 -kirja 4 on käännetty monille kielille. Japani saattaa muutenkin olla ekotehokkuudessa eurooppalaisia edellä. Japanin kansantalouden luonnonvarojen kokonaiskäyttö on vähintään puolet läntisiä teollisuusmaita pienempi, alle 50 tonnia asukasta ja vuotta kohden. Sen lisäksi Japanin hallitus on käynnistänyt kansallisen Factor 4 -strategian valmistelun. Siihen osallistuu myös Factor- ja MIPS-ajattelua kehittänyt Wuppertal-instituutti. Maailman rikkaimpien maiden G8-huippukokous järjestettiin Japanissa kesällä Ennen kokousta kokoontui ryhmä merkittäviä japanilaisia yritysjohtajia yhdessä ympäristö- ja taloustieteiden huippujen kanssa julkaisemaan yhteistä kannanottoa ja sitoumusta alkavalle vuosisadalle 5. Sitoumuksen takana on ajatus, että ilman huomattavia muutoksia teollisuusmaiden tuotanto- ja kulutusrakenteessa vientimarkkinat loppuvat 15 vuoden sisällä. Nykyisten tuotanto- ja kulutustapojen pohjalta ei voi viedä tavaraa esimerkiksi miljardeille kiinalaisille ja intialaisille ilman katastrofaalisia ympäristö- ja sitä kautta taloudellisia vaikutuksia. Kannanotossaan yritysjohtajat sitoutuvat pyrkimykseen kehittää toimintaansa ja teknologioitaan tuottamaan vähintään kymmenen kertaa ekotehokkaammin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman hallitusten tukea. Siksi kannanottoon sitoutuneet painostavat G8- maiden johtajia kehittämään maailmantaloutta ja kansantalouksiaan kestävälle pohjalle mm. muuttamalla verotusta ekotehokkuutta ja työllistämistä suosivaan suuntaan. Maailmantalouden muuttaminen ekologisesti kestävälle pohjalle tarjoaa kannanoton mukaan ihmiskunnan historian suurimman investointimahdollisuuden. Professori Friedrich Schmidt-Bleek sai joulukuussa 2001 japanilaisen Takeda-säätiön myöntämän, Nobeliin verrattavaan maailman ympäristöpalkinnon. Palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa. Se on tarkoitettu elinkeinoelämän kannalta merkittäville keksinnöille. varojen saatavuuden mahdollisista pullonkauloista ja yritysten työllistämismahdollisuudet parantuvat. Ekotehokkuuteen ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien vähentämiseen tarvitaan uudenlaisia toimintoja myös politiikassa, hallinnossa, koulutuksessa ja tutkimuksessa. Tarvitaan uusia ohajuskeinoja kuten matala-mips -hankintapolitiikkaa ja uusia tutkimus- ja kehitysohjelmia. Factor X -kaltaiset hankkeet tai EKOTE- HO messut ovat hyviä, mutta vasta alustavia askeleita haistelemaan nousevaa megatrendiä. Tarvitaan paljon laajempia tiedotuskampanjoita sekä koulutus- ja tutkimusohjelmia. Erityisesti tarvitaan uusia hintoja ja verohelpotuksia tulevaisuuteen suuntauneille valmistajille, kauppiaille, rakentajille, julkisyhteisöille ja kuluttajille. Lisäksi tarvitaan mittava verouudistus. Ekotehokkaiden, luonnonvaroja vähemmän tuhlaavien toimintatapojen yleistyminen on noussut laajalti hyväksytyksi tavoitteeksi, mm. teollisuusmaiden yhteistyöjärjestössä OECD:ssä, elinkeinoelämän kansainvälisessä kestävän kehityksen neuvostossa (Business Council for Sustainable Development, WBCSD), Euroopan Unionissa ja YK:ssa.

12 10 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE 2. EKOTEHOKKUUS, FACTOR JA MIPS VÄHEMMÄSTÄ ENEMMÄN Materia virtaa Teollisen vallankumouksen jälkeen ihmisen liikkeelle panemat ainevirrat ovat kasvaneet eksponentiaalisesti, ja ne ovat nykyisin usein moninkertaisia luonnon omiin ainevirtoihin verrattuna. Erityisesti länsimaiset taloudet käyttävät ja siirtävät jättimäisiä määriä erilaisia aineita, materiaaleja ja energiaa. Jokainen veden, malmien, hiilen ja soran käyttöönotto, jokainen maaperän siirto rakentamisen tai maanviljelyn yhteydessä vaikuttaa ympäristöön ja ekosysteemeihin. Suuret materiaalivirrat muuttavat ekosysteemejä laajasti ympäri maapalloa. Muutokset uhkaavat ihmiselle välttämättömiä ekosfäärin toimintoja, puhtaan ilman ja juomaveden tuotantoa ja ilmasto-olosuhteita. Ihmisen aikaansaamien ainevirtojen tulosta on esimerkiksi kasvihuoneilmiö, jonka ekologiset vaikutukset ovat hälyttävät ja jolla on selviä vaikutuksia ihmisten elinolosuhteisiin ja talouteen. Jokainen tuote, jota käytämme, ja jokainen palvelu, jota hyödynnämme, on koko elinkaarensa aikana sidoksissa energia- ja materiaalipanoksiin. Tuotteiden ja toimintojen materiaalinkulutusta niiden käytön elinkaaren aikana kehdosta hautaan on pienennettävä merkittävästi. Materiaalivirtoja on esitetty ihmisen ympäristölle aiheuttaman kokonaiskuormituksen yleismittariksi, ja niiden pienentäminen eli talouden dematerialisaatio on merkittävä osa ennaltaehkäisevää ympäristöpolitiikkaa. Demateriaalisaatio on kestävän talouden ja ympäristönsuojelun uusi visio ja käytännöllinen strategia, joka sisältää vaatimuksen vähentää tuntuvasti ihmisen aiheuttamia aine- ja energiavirtoja. Keskimäärin 90 prosenttia elintarvikkeiden, koneiden, rakennusten, ajoneuvojen ja infrastruktuurin tuottamiseksi käyttöönotetuista tai luonnossa siirretyistä luonnonvaroista päätyy jätteiksi. Teollisuusmaissa käytetään henkeä kohti vuosit-

13 EKOTEHOKKUUS, FACTOR JA MIPS VÄHEMMÄSTÄ ENEMMÄN 11 KENT KLICH/GORILLA Suomen kansantalouden luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR, Total Material Requirement) on nykyisin vuosittain noin 500 miljoonaa tonnia. Asukasta kohden tämä vastaa noin 300 kauppakassillista viikossa. TMR on kasvanut vain hieman hitaammin kuin Suomen bruttokansantuote. TMR voidaan jakaa talouden käyttöön päättyviin suoriin materiaalipanoksiin ja nk. piilovirtoihin ja nämä molemmat vielä kotimaassa tapahtuviin ja tuontivirtoihin. Tuontipiilovirtojen osuus on viimeisen 30 vuoden aikana jatkuvasti kasvanut entisestään. Tämä tarkoittaa, että Suomen talouskasvu on tapahtunut laajenevassa määrin ulkomaiden ympäristön kustannuksella Lähde: Mäenpää ym tain lähes 100 tonnia uusiutumattomia luonnonvaroja nykyisen elintavan ylläpitämiseksi, ja tämän lisäksi vielä 500 tonnia vettä. Tämä on noin kertaa enemmän kuin kaikkein köyhimmissä maissa. Materiaali- ja energiavirtojen pienentäminen, dematerialisaatio, tulee muuttamaan ympäristöja talouspolitiikan painopisteitä huomattavasti nykyisestä luvusta lähtien teollisuusmaissa on vähennetty luonnon saastuttamista piipunpään ratkaisuilla, kuten suodattimilla ja jätevesien puhdistuksella luvulla jätteiden kierrättäminen takaisin teollisuuden raaka-aineeksi alkoi kehittyä luvulla oivallettiin ongelmien ennaltaehkäisyn merkitys. Niin kutsutussa puhtaassa tuotannossa tuotantoprosessit suunnitellaan sellaisiksi, että haitallisia päästöjä ja jätteitä syntyy vähemmän. Mitä ei synny, sitä ei tarvitse käsitelläkään. Puhdas tuotanto auttaa usein alentamaan myös tuotantokustannuksia, kun päästöjen ja jätteiden käsittelykustannukset sekä raaka-aineiden hankintakustannukset vähenevät. Toisaalta tuotantoprosessin muutoksiin saattaa liittyä huomattavia investointeja. Yksittäisten prosessien puhdistuessa ongelmat ja huomio ovat siirtyneet prosesseista tuotteisiin ja tuotannon kokonaismäärään. Tuotelähtöisessä ympäristönsuojelussa tarkastellaan tuotteiden elinkaaren kaikkia vaiheita. Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien kasvaessa on havaittu, että luonnonvarojen käytön laajuus on yhä useampien ongelmien keskeinen taustatekijä. Ekosysteemien vaurioitumisen lisäksi teollisuusmaissa on koettu sosiaalisia ongelmia, kun massatuotanto tarvitsee yhä vähemmän työvoimaa tai tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin. Dematerialisaatio toiminnan kehittämisen lähtökohtana merkitsee varovaisuusperiaatteen noudattamista. Se on välttämätöntä, koska taloudellisen toiminnan ekologisia seurauksia ei voida tietää ennakkoon riittävän hyvin. Huomattavia muutoksia ei tarvitse saavuttaa tänään tai huomenna, mutta kyllä seuraavien vuoden aikana. Tavoitteena on tuottaa enemmän hyötyä vähemmistä luonnonvaroista. Tämä vähentää luontoon kohdistuvia paineita, mutta luo kuitenkin samalla yrityksille uusia kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Useat edistykselliset yritykset ovat jo aloittaneet siirtymistään dematerisaation suuntaan ja samalla parantaneet tulojansa 6. Factor 10, tavoite Teollisuusmaiden nykyiset tuotanto- ja kulutustavat eivät ole kestävällä pohjalla. Sekä käytettävissä olevat raaka-aineet ja muut voimavarat että ympäristö ovat riittämättömiä tämänkaltaisen kulutuksen sallimiseksi koko maailman väestölle. Mikäli kaikki eläisivät länsimaisen elintavan mukaisesti ja hyödyntäisivät länsimaista tekniikkaa, tarvittaisiin tämän mahdollistamiseen vähintään kolme maapalloa. Jo huomattavasti ennen Piilovirrat, tuonti Piilovirrat, kotimaa Suorat panokset, tuonti Suorat panokset, kotimaa

14 12 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Kolmas maailma Teollisuusmaat A. Tällä hetkellä noin viidennes ihmisistä, teolllisuusmaiden väestö, kuluttaa neljä viidennestä maapallon luonnonvaroista. B. Jos kulutus kehitysmaissa nostettaisiin teollistuneiden maiden tasolle, kuluisi luonnonvaroja nelinkertaisesti nykyiseen verrattuna. C. Yhdessä väestönkasvun kanssa luonnonvarojen kulutus nousisi kahdeksankertaiseksi 50 vuodessa. D. Jo nyt kulutustaso ylittää maapallon kantokyvyn. Luonnonvarojen kestävä kulutustaso on eri arvioiden mukaan noin puolet nykyisestä. Jos kulutus jaettaisiin tasan maapallon asukkaiden kesken, olisi teollisuusmaissa luonnonvarojen käyttö vähennettävä noin kymmenesosaan nykyisestä. Nykyinen hyvinvointi on siis saatava aikaan kymmenesosalla nykyisestä luonnonvarojen kulutuksesta ,25 0,25 A B C D VÄKILUKU, mrd. raaka-ainevarastojen ehtymistä ihmiskunta joutuu kuitenkin kärsimään toimintansa haitallisista ympäristövaikutuksista. Esimerkiksi kasvihuoneilmiön seuraukset alkavat olla jo näkyvissä, vaikka fossiilisten polttoaineiden loppuminen ei ole vielä lähelläkään. Tulevaisuuskelpoisen talouden järkevän suunnittelun kannalta on harkittava, miten paljon ihmisen maailmanlaajuisesti aikaansaamia ainevirtoja on vähennettävä. Jos koko maailman väestö kuluttaisi henkeä kohti luonnonvaroja teollisuusmaiden nykytahtiin, kulutus olisi yli neljä kertaa nykyistä suurempi, muutaman vuosikymmenen päästä jopa kahdeksan kertaa suurempi. Kulutus on kuitenkin tänäkin päivänä selvästi suurempi kuin mitä maapallo ja sen ekosysteemit kestävät. Luonnonvarojen kestävän kulutustason on eri selvitysten (ilmastonmuutostutkimusten, ekokapasiteettitutkimusten, ekologisen jalanjäljen laskennan yms.) perusteella arvioitu olevan noin puolet nykyisestä. Lisäksi nykyisen maailman rikkaiden ja köyhien asukkaiden välissä olevan hyvinvoinnin kuilun ylläpitäminen tai kasvattaminen voi johtaa ennakoimattomiin seurauksiin. Esimerkiksi kehitysmaiden sitoutumista Kioton tapaisiin ympäristösopimuksiin voidaan odottaa turhaan, mikäli hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen jatkuu. Teollisuusmaiden läpivirtausyhteiskunnasta on tullut maailmanlaajuinen menestyksen malli, jonka mukaisia tuotanto- ja kulutustapoja tavoitellaan ymmärrettävistä syistä myös kehittyvissä maissa. Luonnonvarojen kulutuksen puolittaminen olisi edellä mainittujen tutkimusten perusteella saatava aikaan alkaneen vuosisadan puoliväliin mennessä. Samanaikaisesti olisi vähintään kaksinkertaistettava maailmanlaajuinen hyvin- ENERGIAN KÄYTTÖ, mrd. öljyekvivalenttitonnia Sadan vuoden aikana maapallon väestö on kasvanut kolminkertaiseksi, mutta ihmisen energiankulutus yli kymmenkertaiseksi. Myös muut ihmisen toimintaa kuvaavat käyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Ihmisen aiheuttamat materiaalivirrat monesti jo ylittävät luonnon omia, vastaavia materiaalivirtoja

15 EKOTEHOKKUUS, FACTOR JA MIPS VÄHEMMÄSTÄ ENEMMÄN 13 ARI JASKARI/GORILLA SIRKKELI SOIKOON Itävaltalainen yritys Leitz on kehittänyt puukuitulevyjen leikkaamiseen tarkoitetun pyöröterän, jonka kestoikä on jopa satakertainen perinteiseen vastaavaan terään verrattuna. Käyttöikää nostavan synteettisen timanttipinnoitteen lisäksi terän hampaat on suunnattu si- KATSE MATTOON Mattojen valmistaja Interface on muuttanut markkinastrategiansa täydellisesti. Yrityksen mukaan asiakkaat haluavat ensisijaisesti katsoa mattoa ja kävellä sen päällä eivätkä omistaa sitä. Aiemman mattojen myynnin ja asentamisen sijaan Interface on ryhtynyt myymään lattioiden peittämispalvelua kuukausimaksua vastaan. Interface vastaa paloista muodostuvan maton pitämisestä puhtaana ja siistinä. Kuukausittaisissa tarkistuksissa korvataan vain kuluneet maton kohdat uusilla. Näin säästetään mattomateriaalista 80 % ja välte- ten, että melu pienenee. Myös terän ulostulojälki leikattavasta levystä on entistä siistimpi, mikä vähentää hukan määrää. Käyttöiän pidentäminen nostaa terän luonnonvaratuottavuutta kertoimella 64. (Mooss 2000) tään toimistojen tyhjentäminen maton vaihtoa varten. Tuloksena on kuluttajalle halvempi ja parempi palvelu, jonka tuottaminen on myös tuottajalle paljon aiempaa edullisempaa. 5-kertainen säästö mattomäärässä ja 7-kertainen säästö materiaalissa pienentävät materiaalinkäyttöä kaikkiaan kertoimella 35. Lisäksi materiaalin kierrättäminen uudeksi matoksi vähentää neitseellisten raaka-aineiden käytön lähelle yrityksen tavoitetta, nollaa. (Hawken, Lovins & Lovins 1999) vointi, jotta kehitysmaiden elinolot muuttuisivat siedettäviksi. Tämä tarkoittaisi nelinkertaista hyvinvointia suhteessa käytettyyn luonnonvaramäärään eli ekotehokkuuden nelinkertaistamista tai ekotehokkuuden lisäämistä kertoimella neljä ( Factor 4 ) globaalilla tasolla. Jotta luonnonvarojen kulutus puolittuu maailmanlaajuisesti ja saavutetaan nelinkertainen ekotehokkuus, on teollisuusmaissa nostettava ekotehokkuus, tai luonnonvarojen tuottavuus, vähintään kymmenkertaiseksi ( Factor 10 ) samassa ajassa. Teollisuusmaiden hyvinvoinnin perusta on siis dematerialisoitava kymmenesosaan. Factor -tavoitteet eivät ole matemaattinen vastaus monitahoiseen ympäristökriisiin eivätkä ne myöskään ole taloustieteellinen malli. Ne ovat perusteltuja, suuntaa antavia ja järkeviä päämääriä kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Dematerialisaatiotavoitteita voidaan tarkentaa sitä mukaa kuin tietämys alkaneesta elintapojen muutoksesta lisääntyy. Factor-tavoitteet tähtäävät maailmanlaajuisen luonnon kulutuksen vähentämiseen, jotta voidaan siirtyä kohti kestävää kehitystä ja taata myös kolmannen maailman asukkaille mahdollisuus täyttää toiveensa toimeentulosta sekä terveellisestä ja turvallisesta elämästä. Factor-tavoitteet antavat mahdollisuuden kasvulle, joka ei siirrä meitä yhä kauemmas kestävästä maailmasta.

16 14 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE MIPS, mittari Ilman seurantaan sopivia mittareita liiketoimintaa ei pystytä johtamaan tai ohjaamaan. Myös luonnonvarojen tuottavuuden edistymistä ja kuluttajien käyttäytymisen muutoksia on voitava mitata ja verrata esimerkiksi Factor 10:n kaltaisiin tavoitteisiin. Muuten kestävän kehityksen tavoittelu saattaa jäädä epämääräiseksi puuhasteluksi tai, professori Schmidt-Bleekin sanoin, yölennoksi sumussa ilman luotettavia mittareita. Ympäristöasioiden mittaaminen voi johtaa väärään suuntaan, ellei se perustu kehdosta hautaan -periaatteeseen. Yritystoiminta maailmassa on hyvin monimuotoista. Tuotteiden, palvelujen, prosessien, kuluttajien, tuottajien ja kauppiaiden määrä on suuri. Siksi mittareiden on oltava kustannustehokkaita, perusteeltaan ymmärrettäviä ja luotettavia, helposti käytettäviä ja kansainvälisesti hyväksyttyjä. Silloin niistä voi olla apua ohjaamaan miljardeja päivittäisiä päätöksiä kestävän kehityksen suuntaan. Kestävää kehitystä saavutetaan markkinoilla tai sitä ei saavuteta lainkaan. Vuonna 1992 saksalaisen Wuppertal-instituutin tutkijat esittivät MIPS-mittarin tuotteiden ja palvelujen aiheuttaman ekologisen paineen arvioinnin ja vertailun perustyökaluksi. MIPS (Material Input per Service unit, MI/S) tarkoittaa materiaalipanosta, joka tarvitaan tietyn hyödyn tuottamiseen. MI on kaikkien elinkaaren aikaisten materiaalipanosten summa. Se sisältää myös esimerkiksi jo kaivostoiminnassa hylätyt tai energian käyttöön saamiseksi tarvitut materiaalit. S, palvelusuorite tai tavoitettu hyöty, määritellään tapauskohtaisesti. MIPSin avulla kestävän materiaalitalouden tavoittelu voidaan operationalisoida yristystoiminnan tasolla. Tietyn hyödyn (S) aikaansaamiseksi tarvittu MI ilmoitetaan painoyksikössä, esimerkiksi kiloissa tai tonneissa. Monille raaka-aineille on määritetty oma ns. MI-kerroin. Se kertoo, paljonko kokonaisuudessaan materiaaleja on käytetty ja siirretty ko. raaka-aineen painoyksikköä kohden. MI-kertoimet vaihtelevat suuresti (vrt. liite 2). Perusmateriaalien MI-kerrointen avulla voidaan laskea tuotteiden MI-arvoja. MIPS-laskennassa materiaali- ja energiapanokset lasketaan samassa yksikössä (esim. kiloina tai tonneina). Kun käytetään sähköenergiaa, energian tuottamiseksi käytetyt materiaalipanokset lasketaan kiloina kilowattituntia kohti. MIPS, MATERIAL INPUT PER SERVICE-UNIT material input MI materiaalipanos MIPS = = = = service unit S palvelusuorite tuotteen tai palvelun koko elinkaarensa aikana vaatimien, myös käyttövaiheessa näkymättömien materiaalipanosten summa = tuotteen tai palvelun kaikkien käyttökertojen eli palvelusuoritteiden summa (tuotteen tai palvelun vaatimien laitteiden oma paino + ekologinen selkäreppu) = tuotteesta tai palvelusta aikaansaadun hyödyn summa esimerkiksi kulkuvälineen (auton, junan, pyörän tai kengän) tuotannon, käytön ja jätehuollon sekä sen tarvitseman infrastruktuurin (osuus) aiheuttamat materiaalivirrat kulkuvälineellä suoritetut kilometrit

17 EKOTEHOKKUUS, FACTOR JA MIPS VÄHEMMÄSTÄ ENEMMÄN 15 MIPSin S tarkoittaa tuotteen koko käyttöikänsä aikana tarjoamien palvelusuoritteiden kokonaismäärää. Tuotteet nähdään tässä tarkastelussa nimenomaan hyödyn/palvelun tuottamisen välineinä. Esimerkiksi jääkaapin tuottama hyöty/palvelu on elintarvikkeiden säilyttäminen tai kylmä olut, mikä pitää saada aikaiseksi entistä ekotehokkaammin eli luonnonvaroja säästäen. Ennen MIPSin laskemista aikaansaatu palvelusuorite on määriteltävä: se voi olla tuotteen tai palvelun käyttökerta, liikennevälineellä matkustettu henkilökilometri, pesty pyykkikilo, syöty ateria tai muu aikaansaatu hyöty. MIPS-mittarin avulla ilmaistaan, paljonko luonnonvaroja vaatii esimerkiksi yhden pyykkikilon peseminen pesukoneella tai kuljettu henkilökilometri henkilöautolla. Kertakäyttöpakkausten tai ruoan tapauksessa tuotteesta saadaan yksi palvelusuorite (käyttökerta), jolloin MIPS-luku on sama kuin tuotteen vaatima materiaalipanos. MIPS-tarkastelu on pohjimmiltaan selkeää panos-tuotos-laskentaa, jossa selvitetään määritellyn hyödyn/ palvelun aikaansaamiseksi tarvittava kokonaismateriaalipanos. MIPS-LASKENTAA MONIMUTKAISEMMIN MIPS-LASKENTAA YKSINKERTAISEMMIN Wuppertal-instituutin alunperin kehittämän mallin mukaan raaka-aineiden materiaalipanos lasketaan periaatteessa viiden erillisen MI-kertoimen avulla: uusiutuvat (bioottiset) ja uusiutumattomat (abioottiset) materiaalit, vesi, ilma (lähinnä poltettu happi) ja siirretty maaperä (lähinnä maa- ja metsätalo- uden aiheuttama eroosio). Yksikkönä on kg/kg eli kg materiaalipanosta per kg raaka-ainetta. Materiaalipanokseen sisältyy myös elinkaaren aikainen energiapanos, mutta sekin muunnettuna energiantuotannon ja -jakelun vaatimiksi materiaalikiloiksi. Yksinkertaisuuden vuoksi kiinteiden materiaalien MI-kertoimia on esitetty myös yhtenä lukuna. Siihen lasketaan raakaaineen tai tuotteen tuottamiseksi tarvitut bioottiset ja abioottiset materiaalit, mutta ei eroosiota, ilmaa eikä vettä. Esimerkiksi Itävallan keskuskaup- pakamarin kehittämishankkeessa pk-yrityksille laskettiin tuotteiden materiaalipanos vain kiinteiden materiaalien osalta (Schmidt-Bleek 1999). Samoin on menetelty Factor X Ekotehokkaasti markkinoille - hankkeessa ja tämän oppaan esimerkeissä. EKOLOGINEN SELKÄREPPU JA MATERIAALIPANOS Luonnonvarojen kokonaiskulutus eli materiaalipanos (Material Input, MI) sisältää tuotteen tai toiminnan edellyttämien laitteiden oman painon lisäksi ko. tuotteen tai toiminnan ekologisen selkärepun. Ekologinen selkäreppu tarkoittaa luonnon ekosysteemeistä alkuperäiseltä paikaltaan siirrettyjen luonnon- varojen määrää (kiloina), jonka raaka-aine, tuote tai toiminta vaatii koko elinkaarensa aikana, lukuunottamatta tuotteen omaa painoa. Ekologisen selkärepun sijaan voidaan myös puhua piilovirroista. Laskennallisteknisistä syistä on käytännössä mielekkäämpää työskennellä ekologisten selkäreppujen sijaan niin sanotuilla MI-arvoilla. Toisin kuin ekologinen selkäreppu, sisältää esim. tietyn raaka-aineen tai tuotteen MI-arvo myös sen oman painon. Perusmateriaalien MI-kertoimien vaihteluväli on suuri: puutavara 2 10 kg/kg muovi 5 15 kg/kg alumiini 85 kg/kg kupari 500 kg/kg kulta kg/kg Useimpien uusiomateriaalien MI-kertoimet ovat huomattavasti pienemmät kuin neitseellisten materiaalien. Tärkeimpien materiaalien MI-arvot löytyvät MI-kerrointen listasta (s. 66).

18 16 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Vähemmästä enemmän Visio dematerialisaatiosta edellyttää suunniteltavaksi tuotteita, jotka kuluttavat elinkaarensa aikana mahdollisimman vähän luonnonvaroja mutta jotka tuottavat silti ensiluokkaista hyötyä / palvelua. Tuotetta on tarkasteltava aina sen koko elinkaaren ajalta. Myös niitä aine- ja energiavirtoja, jotka eivät aiheudu omassa yrityksessä, vaan tuotteen tuotantoketjuun kuuluvissa muissa yrityksissä, on vähennettävä tuntuvasti. Kun MIPS-arvo pienenee, luonnonvarojen tuottavuus ja ekotehokkuus kasvaa. MIPS-arvoa voidaan pienentää kahden peruslähestymistavan avulla: 1. Pienennetään MI:tä, eli pienennetään tuotteen tai toiminnon tuottamiseen tarvittavaa materiaalipanosta. Tämä edellyttää yleensä tuotekehitystä, uusia teknisiä ratkaisuja, muutoksia materiaalivalinnoissa jne. 2. Kasvatetaan S:ää, eli lisätään tuotteesta saatavaa hyötyä / palvelua. Tämä merkitsee yleensä teknisten ratkaisujen ohella sosiaalisia innovaatioita. Käytännön ratkaisuina voivat olla esimerkiksi kestävien tuotteiden vuokraaminen tai liisaaminen niiden myymisen sijaan tai tuotteiden pidempi käyttöaika tarjoamalla esim. kestävien tuotteiden korjauspalveluita uusien tuotteiden sijaan. Usein myös vaikuttaminen loppukäyttäjien toimintatapoihin on tärkeää. MI ELI MATERIAALIPANOS PIENEMMÄKSI Itävaltalainen suihkukopin seinien valmistaja muutti alumiinikehystetyt polystyreeniseinät lasiseiniksi, joissa on jaloterässaranat. Luonnonvaratuottavuus parani 4,2-kertaiseksi. Samalla saatiin aikaan kustannussäästöjä, suihkuseinien ulkonäkö sekä turvallisuus paranivat ja puhdistaminen helpottui. (Mooss 2000) S ELI HYÖTY/PALVELU SUUREMMAKSI Jos Suomessa ennustettu vapaaajanasuntojen kysynnän kasvu kanavoituisi vuokramökkeihin mökkien omistuksen sijaan, voitaisiin jättää rakentamatta kymmeniä tuhansia mökkejä vuoteen 2005 mennessä. Asuntojen kuluttamien luonnonvarojen säästymisen lisäksi tuhansia rantakilometrejä voitaisiin jättää luonnontilaan ja yleiseen virkistyskäyttöön. Vapaa-ajanasuntojen käytön lisäämisellä on myös taloudellista merkitystä sijaintipaikkakunnille. Se vähentäisi (kerta)rakentamisen tarvetta, mutta lisäisi ylläpitoon ja loma-asukkaiden tarvitsemiin palveluihin liittyvää yritystoimintaa. Lomailijalle vapaa-ajanasunnon vuokraus tuo lisää joustavuutta ja vähentää pääomakuluja. Usein mökin saa vuokrattua pelkillä omistamisen korkomenoilla. (Mäki 1999) Mercedes markkinoi Keski-Euroopassa tavarankuljetuskapasiteettia omistamillaan erikokoisilla kuorma-autoilla nimikkeellä CharterWay. Käyttäjä kertoo Mercedesille aikatauluistaan ja kulloisestakin kapasiteettitarpeestaan. Kuorma-autojen valmistaja-omistaja huolehtii siitä, että sopiva auto on sopivaan aikaan halutussa paikassa. Mercedes vastaa autojen kunnosta, huollosta, katsastuksesta, veroista ja vakuutuksista, se siis hallinnoi kalustoa. Asiakas käyttää autoja kuljetustarpeensa mukaan ja maksaa kilometreistä pitkäaikaisen vuokrasopimuksen perusteella. Asiakkaalle ratkaisu on huomattavasti edullisempi kuin jos hänen tarvitsisi vuokrata tai jopa omistaa kulloinkin sopiva auto. Näin voidaan hyödyntää optimaalisesti ajoneuvoihin investoidut resurssit (raha sekä valmistuksen ja ylläpidon vaatimat luonnonvarat). (Schmidt-Bleek 2000)

19 EKOTEHOKKUUS, FACTOR JA MIPS VÄHEMMÄSTÄ ENEMMÄN 17 Molempien lähestymistapojen yhtäaikainen soveltaminen voi johtaa yllättävään luonnonvaratuottavuuden lisääntymiseen. Tarkastelussa on mahdollista löytää myös uusia tapoja lisätä loppukäyttäjän hyötyä luonnonvaroja säästävällä tavalla. Factor X -hanke: kokemuksia suomalaisista yrityksistä Factor X -hanke on ollut kaksivuotinen EU-projekti, joka käynnistyi lokakuussa Hankkeessa on koulutettu Suomessa ensimmäisen kerran yrityksiä ja ympäristöalan ammattilaisia konkreettisella tavalla ekotehokkuuteen, erityisesti Factor- ja MIPS-lähestymistapojen soveltamiseen. Vuoden 2001 aikana pidetyissä koulutustilaisuuksissa käytiin läpi ekotehokkuuden teoria ja samalla aloitettiin käytännön työ kohdeyrityksissä ja -organisaatioissa. Ympäristökonsultit ja -asiantuntijat toimivat avustavassa roolissa yritysten kehittämishankkeissa. Factor X -hanketta toteuttaa joukko suomalaisia asiantuntijaorganisaatioita. Hanketta on koordinoinut Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipoli. Hankkeen sisällöstä, koulutuksesta ja EKOTEHO messujen sisällöstä on vastannut Suomen luonnonsuojeluliitto. Riihimäen Messujen tehtävänä on ollut toteuttaa mes- Factor X -hankkeen osanottajille järjestettin useita workshopeja. Niissä käytiin läpi MIPS-menetelmän teoria ja käytäntö. Yritykset ideoivat hankkeitaan ja vaihtoivat kokemuksiaan keskenään ja keskieurooppalaisten kouluttajien kanssa. Factor X Ekotehokkaasti markkinoille -hankkeen eteneminen Ekoteho messut ( ) Saavutetut tulokset, Factor X ( ) MIPS-yrityskierros (kesä-lokakuu 2001) S-tarkastelu ( ) MI-laskenta ( ) Kohdetuotteiden valinta ja tutustuminen konseptiin yleensä ( ) Konsulttiryhmän koulutuspäivät ( ) Käynnistys- ja esittelyseminaari OtaEco-konferenssin yhteydessä ( )

20 18 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE sut, joilla esitellään hankkeen tuloksia sekä jaetaan uusinta tietoa ekotehokkuudesta. Suomen ympäristökeskus on tuonut hankkeeseen oman asiantuntijapanoksensa. Hankkeeseen on osallistunut monipuolinen ryhmä yrityksiä ja organisaatioita; kansainvälisistä konserneista yhden hengen konsulttitoimistoihin, tutkimus- ja koulutuslaitoksia sekä muita organisaatioita. Kohdeorganisaatioita on ollut mukana 15 ja lisäksi koulutettavia konsultteja ja kouluttajia kymmenestä eri organisaatiosta. Kohdeyritysten ja konsulttien sitoutuminen hankkeeseen on koettu järjestäjien taholta kiitettäväksi. Monet esimerkkitapaukset ovat olleet innovatiivisia ja vaativia, ja ne ovat herättäneet mielenkiintoa myös ulkomailla. Parasta ekotehokkuusosaamista hankkeelle haettiin Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta. Hankkeen luennoijat ovat olleet Wuppertal-instituutista, Factor 10-instituutista sekä Factor 10 Innovation Networkista. Factor X -hanke on saanut huomiota tiedotusvälineissä, ja hanke on merkittävästi edistänyt ekotehokkuusajattelun leviämistä Suomessa. Hankkeen avausseminaarissa julkaistiin Suomen ensimmäinen Factor- ja MIPS-lähestymistapoja käsittelevä perusteos Luonnon uusi laskuoppi ekotehokkuuden mittari MIPS. Tämä Business as Future -opas on yksi hankkeen tuloksista. Lisäksi hankkeessa on tuotettu Maarit Perkonojan ansiokas pro gradu -työ materiaalivirtatarkastelujen käsitteistöstä, josta voi olla apua esimerkiksi vientiyritysten ympäristöviestinnän suunnittelussa. FACTOR X, KANSAINVÄLINEN ASIANTUNTIJARYHMÄ Prof. Schmidt-Bleek, Factor 10 Instituutti, Ranska Cristopher Manstein, Factor 10 Innovation Network, Itävalta Gert Irgang, Factor 10 Innovation Network, Itävalta Walter Leiler, Technisches Büro Leiler, Itävalta Thomas Merten, Wuppertal-Instituutti, Saksa Holger Rohn, Wuppertal-Instituutti, Saksa FACTOR X -HANKKEEN MIPS- TARKASTELUN KOHTEET Yritykset Finn Karelia Virke Oy Finton Oy HUS Isku Oy Kesko Mitron Oy Nokia Paperipalvelu Oy Primalco Oy Sisustusliike Zaza SLU (jalkapallo) SLU (koripallo) SLU (jääkiekko) Sonera Oyj Suunnistuksen MM VR Oy YIT - Rapido FACTOR X -HANKE, KONSULTTIRYHMÄ Tarkastelukohteet naisten poolopusero parvekejärjestelmä lonkkaleikkaus toimistokalusteet pakkauksineen mehujuoma informaatiotaulu matkapuhelin kansio viinin pakkaaminen pöytä, huonekalut jalkapallo-ottelu Suomi Saksa koripalloharjoitukset junioreiden jääkiekkoharjoitukset etätyö suunnistuksen MMkilpailut Tampereella henkilökilometri rautateitse kiinteistönhoito Arkkitehtitoimisto Hakanen & Yläoutinen Greenseal Oy Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus KPMG Miljöönääri Oy Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy Sirium Oy TKK Dipoli Turun AMK YTV

21 MIPS YRITYKSESSÄ 3. MI-laskenta MIPS YRITYKSESSÄ MIPS-tarkastelu alkaa kohdetuotteen tai -toiminnon valinnalla. MIPS-tarkastelun apuna voidaan käyttää MI-laskentalomakkeita, jotka ovat tämän oppaan liitteenä tyhjänä ja esimerkkitapauksella täytettynä seuraavalla aukeamalla. Työ etenee vaiheittain seuraavasti: 1. Kohdetuotteen kaikki materiaalit luetteloidaan (esim. teräs, alumiini, puu jne.). 2. Jokaisen materiaalin paino ilmoitetaan kiloina (esim. 5 kg terästä, 3 kg alumiinia jne.). 3. Yrityksen omissa tuotantoprosesseissa kustakin materiaalista syntyvien jätteiden (esim. leikkuujätteet) määrä ilmoitetaan kiloina. 4. Tuotteeseen sitoutuneen materiaalin määrä sekä jätteeksi päätyneen materiaalin määrä lasketaan materiaalikohtaisesti yhteen ja ilmoitetaan kiloina. 5. Kohdetuotteen pakkausmateriaalit (esim. PE-muovi, pahvi, alumiini jne.) sekä sisäänostosta syntyvät pakkausjätteet luetteloidaan ja ilmoitetaan kiloina. 6. Tuotannon kuluttama sähkön määrä ilmoitetaan kilowattitunteina. 7. Tiedot muusta energiankulutuksesta eli tuotannossa tarvittujen kiinteiden, nestemäisten ja kaasumaisten energialähteiden (esim. kevyt polttoöljy, kivihiili jne.) määrästä ilmoitetaan kiloina. (Tilavuusyksiköt muunnetaan painoyksiköiksi tiheyskertoimilla.) 8. Viimeiseksi ilmoitetaan kohdetuotteen vaatimat kuljetukset. MI-laskentalomakkeeseen merkitään arvio keskimääräisestä kuljetusmatkasta raaka-aineen- ja tavarantoimittajalta yritykselle sekä yritykseltä asiakkaalle (kilometreinä), minkä jälkeen kuljetusmatka kerrotaan kul- 19 FACTOR X EKOTEHOKKAASTI MARKKINOILLE MI-laskentalomake (a) esimerkki a) Materiaalikoostumus: NAISTEN PUSERO Materiaalit / Komponentit Paino / Tuote [g] Jäte / Tuote [g] Yhteensä paino + jäte [g] MIkerroin [kg/kg] 9. Materiaalipanos (MI) [g] Kommentit lanka polyesteri 115,5 30, ,6 525,6 jäte neulomo 1,6 %, reunahukka 3 %, leikkuuhukka 21,5 % lanka puuvilla 115,5 30, jätteet ks. yllä väriaine + kemik ,5 354 suola 75 %, muut 25 % (raakaöljy) pahvilaput 2,7 0,02 2, ,5 paperin kerroin niskalappu (pes) 0,35 0,35 3,6 1,3 tuotelappu (pa) 0,29 0,29 3,6 1,0 polyesterin kerroin leikkuumuovi 0,9 0,9 5,4 4,9 leikkuupaperi 2,6 2, erälappu 0,44 0, ,6 vesi Yhteensä: 234,34 g 300,94 g 535,28 g 4184,9 g Yhteensä: 0,234 kg 0,301 kg 0,535 kg 4,18 kg b) Pakkausmateriaalit: Materiaalit / Komponentit Paino / Tuote [g] Jäte / Tuote [g] Yhteensä paino + jäte [g] MIkerroin [kg/kg] Materiaalipanos (MI) [g] 50,28 l / vaate, omasta kaivosta Kommentit lankapuola 4,7 4,7 3 14,1 mitattu, ositettu puseroa kohti painon mukaan puulava 15,7 15,7 2,2 34,5 ks. ed. välipahvi 13,7 13,7 3 41,1 ks. ed. muovipussi 3 3 5,4 16,2 ks. ed. henkarit mitattu 14. Yhteensä: 41 g 34,1 g 75,1 g 371,9 g Yhteensä: 0,37 kg Lähde: lomake C. Manstein & F. Schmidt-Bleek, esimerkin tiedot Finn Karelia Virke Oy.

22 20 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE loinkin kuljetetun tavaran määrällä, esim. 50 kg tuotetta x 100 km:n kuljetusetäisyys asiakkaalle = 5 tonnikilometriä (tkm). Eri kuljetusmuodot kirjataan erikseen (esim. kuljetus rautateitse, maanteitse, vesitse). Massatuotannossa tuotantotilojen rakentamisen edellyttämien materiaalipanosten osuus suhteessa valmistettujen tuotteiden materiaalipanokseen on yleensä erittäin pieni. Lisäksi tuotantotilojen materiaalikoostumuksen selvittäminen voi olla työlästä. Näistä syistä tuotantotilojen osuus jätetään useimmiten MI-laskennan ulkopuolelle. Niitä kannattaa kuitenkin arvioida silloin, kun on erityistä syytä epäillä, että niillä on merkitystä. Esimerkiksi joissakin urheilulajeissa (mm. mäkihyppy) tarvitaan paljon kiinteitä rakenteita suhteessa suoritusten määrään. Näissä tapauksissa rakenteet on otettu mukaan MI-tarkasteluihin ja se on osoittautunut tarpeelliseksi. Jos kyseessä on tuotteen sijaan jokin toiminto, esimerkiksi siivouspalvelun tuottaminen, analysoidaan vastaavalla tavalla siivouprosessissa panoksina tarvittavat laitteet ja materiaalit, pakkaukset, syntyvät jätteet, energian kulutus ja tarvittavat kuljetukset. Palvelujen MIPS-tarkastelussa ei välttämättä tunneta kaikkien tarvittavien tuotteiden materiaalikoostumusta, jolloin tarkastelu täytyy perustaa tuotekohtaisiin arviointeihin. Arvioinnin epävarmuuden suuruusluokkaa voidaan hallita, tarvittaessa tyydytään ensivaiheessa osatarkasteluihin. Tuotteen tai palvelun käyttövaiheen MI-laskennassa on huomioitava käytössä suoraan kuluva sähkö ja muu energia sekä käytön aikaiset kuljetukset. Lisäksi on otettava huomioon huollossa kuluva materiaali, sähkö ja muu energia sekä käyttövaiheessa kaatopaikalle päätyvien jätteiden käsittely (jätehuollosta lisää jäljempänä). Käytön ja huollon osalta voidaan tarkastelun apuna vastaavalla tavalla hyödyntää liitteenä olevaa MI-laskentataulukkoa. Taulukkoa täytetään samalla periaatteella kuin tuotantovaihetta koskevaa taulukkoa. Käyttövaiheen materiaalipanos voi olla joissakin tapauksissa huomattavasti tuotantovaihetta suurempi. Siksi molempien selvittäminen on tärkeää. Tuotanto- ja käyttövaiheen materiaalipanosten vertailu auttaa kohdistamaan kehittämistoimenpiteitä tuotteen tai palvelun MIPS-arvon pienentämiseksi. Jätehuollon MI-laskennassa huomioidaan jätteiden kuljetus käsittelypaikalle. Käsittelymuodoista huomioidaan ainoastaan kaatopaikkakäsittely. Muita käsittelytapoja (esim. kierrätys) ei huomioida laskennassa, koska niiden aiheuttama materiaalin kulutus lisätään kierrätettyjen materiaalien MI-lukuihin. Jätehuoltovaiheen taulukkoon ei siis tule muita panoksia kuin kuljetukset ja kaatopaikkakäsittely. Yrityksen omasta tuotannosta sekä tuotteen käyttövaiheessa ja käytön jälkeen kaatopaikalle päätyvän jätteen määrä lasketaan yhteen kaatopaikalla käsiteltäväksi jätemääräksi (kg/tuote). Laskentaan voidaan soveltaa tuotantovaiheen materiaalipanoksen laskentalomaketta. Jätehuollon osuus koko materiaalipanoksesta on yleensä niin pieni, ettei sitä huomioida laskelmissa. MI-kertoimet ja MI-laskenta MI-kertoimet ilmaisevat sen luonnonvarapanoksen, joka tarvitaan yhden materiaalikilon aikaansaamiseksi. Raaka-aineiden MI-kerrointen yksikkönä on kg/kg eli kg kulutettuja luonnonvaroja per 1 kg ko. raaka-ainetta. Yksikkö kg/kg on sama kuin g/g tai tonni/tonni. MI-kertoimet ovat peräisin MI-kerrointen listasta, ks. liitte 2. MIkertoimien vaihteluväli on suuri, esimerkiksi puutavara 2-10 kg/kg, muovi 5-15 kg/kg, alumiini 85 kg/kg, kupari 500 kg/kg, kulta kg/kg. 9. Materiaalipanoksen laskemiseksi kaikki edellä selvitetyt materiaali-, jäte-, pakkaus-, energia- ja kuljetusmäärät kerrotaan kunkin omalla MI-kertoimellaan, esimerkiksi

23 MIPS YRITYKSESSÄ 21 HELENA TUOMAALA/KUVALIITERI g puuvillaa x 22 kg/kg = 3212 g (lue: 146 g puuvillaa x 22 kg kiinteitä luonnonvaroja / kg puuvillaa = 3212 g luonnonvaroja.) Vastaavalla tavalla menetellään niiden tuotantopanosten kanssa, jotka eivät ole mitattavissa kiloissa, esimerkiksi sähkö ja kuljetukset: 11. 0,2 kwh x 0,41 kg/kwh = 0,082 kg (lue: 0,2 kwh sähköä x 0,41 kg luonnonvaroja / kwh sähköä = 0,082 kg luonnonvaroja) 12. 0,33 tkm x 0,006 kg/tkm = 0,00198 kg (lue: 0,33 tonnikilometriä x 0,006 kg luonnonvaroja / tonnikilometri = 0,00198 kg luonnonvaroja) Henkilö(auto)kuljetuksia listataan kuljettujen autokilometrien mukaan, esimerkiksi 30 autokm x 1 kg/autokm = 30 kg, (lue: 30 autokilometriä x 1 kg luonnonvaroja / autokilometri = 30 kg luonnonvaroja) Uusiomateriaalien ja tuotteiden vanhojen osien vastaavat MI-kertoimet muodostuvat vain niiden vaatimasta kuljetuksesta, lajittelusta ja käsittelystä. Tämän vuoksi niihin sitoutuneet luonnonvarapanokset ovat lähes poikkeuksetta hyvin pieniä. 13. Eri tuotantopanosten vaatimat MI:t lasketaan yhteen, jolloin summaksi saadaan tuotannon vaatima MI kokonaisuudessaan eli luonnonvarojen kokonaiskulutus. Vastaavat laskut tehdään käyttövaiheen ja jätehuollon materiaalipanoksista. 14. Laskennassa käytetyt erilaiset oletukset ja muut kommentit kirjataan laskentataulukon kommenttipalstaan. Kun jollekin materiaalille ei ole saatavissa MI-kerrointa, on sopiva kerroin arvioitava (ks. tarkemmin alla). Liitteenä olevan listan MI-kertoimista suurin FACTOR X EKOTEHOKKAASTI MARKKINOILLE c) Sähkönkulutus: NAISTEN PUSERO Sähkö (julkinen verkko) Käyttömäärä [kwh ] 6. MI-laskentalomake (b) esimerkki MIkerroin [kg/kwh ] Materiaalipanos (MI) [kg] Kommentit neulonta 0,2 0, ,082 osittainen arvio värjäys-viimeistys 0,28 0,41 0,115 osittainen arvio, osa suoraan konetehoista leikkaus+ompelu 0,01 0,41 0,004 pelkästään leikkurin tehosta Yhteensä: 0,49 kwh 0,20 kg d) Muu energiankulutus: Energia (öljy, maakaasu jne.) 7. Käyttömäärä [kg] MIkerroin [kg/kg ] Materiaalipanos (MI) [kg] Kommentit maakaasu 0,354 1,3 0,460 arvio 14. Yhteensä: e) Kuljetukset: 0,46 kg 8. Kuljetustavat Kuljetusetäisyys [km ] Kuljetetun materiaalin/ tuotteen paino [ t ] Kuljetusetäisyys x paino [tkm ] MIkerroin [kg/tkm ] Materiaalipanos (MI) [kg] Kommentit tul. kulj. auto , , ,443 lanka + väri tul. kulj. laiva , ,33 0, ,002 läht. kulj. auto , , ,356 pusero läht. kulj. laiva , ,265 0,006 0,002 Yhteensä: 0,80 kg Yhteissumma: a) e) 6,02 kg 13. Lähde: lomake C. Manstein & F. Schmidt-Bleek, esimerkin tiedot Finn Karelia Virke Oy.

24 22 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE osa on laskettu Wuppertal-instituutissa. Kertoimien muodostaminen edellyttää koko tuotantoketjun ja sen sivuhaarojen läpikäyntiä. Suurin osa MI-kertoimista perustuu eri materiaaleista tehtyihin elinkaariselvityksiin. Osa kertoimista puolestaan perustuu kansantalouksien materiaalivirtaselvitysten pohjana oleviin tilastotietoihin. Liitteenä 3 on raakaraudan MI-kertoimen taustaa selventävä esimerkki. Wuppertal-instituutin kotisivujen MI-kerrointen listaa 7 päivitetään tietyin väliajoin. Wuppertal-instituutti on myös julkaissut ohjeet MI-kerrointen laskennasta 8. Tässä käytetty MI-kerrointen lista sisältää pelkkiä kiinteiden luonnonvarojen eli bioottisten ja abioottisten materiaalien MI-kertoimia. Täydellisemmässä tarkastelussa MI-kertoimia lasketaan myös veden ja ilman kulutuksesta sekä eroosiosta. Kun materiaalille ei vielä ole laskettua MI-kerrointa MI-kertoimia on toistaiseksi yli sadasta perusmateriaalista, muttei suinkaan kaikista mahdollisista materiaaleista. Kun MI-lukujen löytäminen osoittautuu ongelmaksi, voidaan 1. käyttää vastaavien, samantapaisten materiaalien MI-kertoimia 2. keskustella yrityksen sisällä puuttuvista kertoimista ja mahdollisista ratkaisuista ongelmaan 3. kysyä tavarantoimittajilta lisätietoja, jotka helpottavat MI-kerrointen määrittelyä 4. ottaa vertailupohjaksi toinen, vastaava tuote, jonka MI-luku on tiedossa. Mikäli materiaalin MI-kerroin ei ole tiedossa, sitä on arvioitava. Vähimmäisarviona käytetään MI=1 kg/kg, jolloin MI on yhtä kuin tuotteen oman paino. Jos materiaali on harvinainen eikä seulonta/arviointi onnistu, siirrytään tarkastelemaan tuotetta ja lasketaan materiaalien osuus tuotteesta. Jos materiaalin osuus tuotteesta on alle 2 %, MI-lukua ei välttämättä tarvita. Kun MI-kertoimia puuttuu liikaa, MI-laskennan mielekkyys kärsii. Esimerkiksi Nokian matkapuhelimen materiaaleista MI-kerroin löytyi vain noin viidennekselle. Sen perusteella ei ryhdytty arvioimaan matkapuhelimen tuottamiseen tarvittua materiaalipanosta. MI-kertoimen suuruus perustuu materiaalin alkuperään, tuotantoprosesseihin, kuljetuksiin ja muihin tekijöihin. Nämä tekijät muuttuvat ajan mittaan, samoin niihin perustuvat MI-kertoimetkin. Siksi MI-kertoimia on säännöllisesti tarkistettava ajan tasalle. Saksan ja Itävallan tiedeministeriöiden rahoittaman selvityksen 9 mukaan tämä edellyttäisi asiasta vastaavia tahoja niin eri maiden kuin myös kansainvälisellä tasolla. Esiselvitys suosittelee, että jokaiseen maahan muodostettaisiin vastuutaho, joka pitää MI-kertoimia ajan ja maan tasalla. Tämä lisäisi MI-kerrointen käyttökelpoisuutta ja MI-laskennan luotettavuutta vielä nykyisestä. Factor X -esimerkkinä VR Oy: MATKUSTAMISEN MATERIAALIPANOS Tarkastelukohteena oli henkilöliikenteessä käytettävä kaksikerroksinen IC2-vaunu. Vaunun osalta materiaalitietoina käytettiin vaunun valmistajan toimittamia arvoja. Vaunun valmistaja oli toimittanut vaunun ympäristöselosteen, josta vaunun valmistusvaiheessa tarvittava materiaalimäärä oli helppo määrittää. Vaunun käyttövaiheen energialaskelmat perustuivat VR:n omiin energiankulutusselvityksiin. Tarkastelu laajennettiin projektin aikana koskemaan vaunun lisäksi myös koko rautatieliikennejärjestelmää eli otettiin huomioon myös rautatieinfrastruktuurin osuus. Merikuljetuksen MI-luku on vain murto-osa muiden kuljetusmuotojen MI-luvuista. Tämä johtuu pääasiassa merikuljetuksen vähäisestä infrastruktuurin rakentamistarpeesta. MI-tuloksista vaunun osuus palvelee erityisesti vaunun valmistajaa, käyttövaiheen osuus vaunua käyttävää liikennöitsijää ja infrastruktuurin osuus radanpitäjää eli ratahallintokeskusta. MIPS-tarkastelun keskeisenä tuloksena oli, että kun koko liikennejärjestelmä otetaan tarkastelussa huomioon, on infrastruktuurin osuus hallitseva. Noin 90 % MIPS-arvosta on peräisin infrastruktuurista. Loppuosasta käyttövaihe on valmistusvaihetta merkittävämpi, koska vaunun käyttöikä on pitkä. Käyttövaiheen MIPS-arvon suuruuteen vaikuttaa ratkaisevasti käytettävän sähköenergian tuotantomuoto. MATTI NIEMI/GORILLA

25 MIPS YRITYKSESSÄ 23 Factor X -esimerkkinä Suomen Liikunta ja Urheilu/ Riihimäen Kiekko-Nikkarit: MI-LASKENNAN EPÄVARMUUDET HALLINTAAN Kiekko-Nikkareiden MI-laskennan tavoitteena oli selvittää jääkiekkojuniorien aktiiviharrastetunnin MI:n eri osien suuruusluokka ja lähtötietojen muutosten vaikutus lopputulokseen. Projektissa koottiin laskentaan tarvittavat perustiedot, suoritettiin laskenta, tehtiin yhteenveto tuloksista, suoritettiin vaihtoehtojen vertailua ja esitettiin parannusehdotuksia. Samalla pyrittiin tekemään MI-laskennasta aputyökalu junioritoiminnan suunnitteluun. Laskennan alussa ei ollut varmuutta saadaanko kaikista materiaaleista MI-arvoja tarkasti. Siksi laskentamalliin luotiin mahdollisuus käyttää kolmea MI-arvoa, ala- keski- ja yläarvoa, jotta laskenta ei pysähtyisi kertoimen määrittelyyn. Materiaalitiedot laskentaan saatiin jäähallin osalta vaivattomasti kysymyslistalla kaupungin teknisestä virastosta. Pelaajavarusteet punnittiin ja eri materiaalien osuus arvioitiin. Pelaajien matkat harjoituspaikkaan taulukoitiin esimerkkijoukkueen tietojen perusteella. Pelimatkojen tiedot taulukoitiin kausiohjelmaan pohjautuen. Yksittäisistä osatekijöistä liikenne havaittiin ehkä odotetusti suurimmaksi tekijäksi. Odottamaton havainto liikenteen osalta oli oman paikkakunnan liikenteen suuri osuus kokonaisuudesta. Jäähallin rakenteet 4 % Jäähallin sähkö, vesi ja nestekaasu Linja-automatkat 27 % Varusteet 6 % Luonnollisesti myös jäähallista aiheutuu huomattava kulutus aktiiviharrastetuntia kohti. Energiankulutusta on viime vuosina optimoitu hyvään suuntaan. Uutta jäähallia rakennettaessa voidaan materiaalivalintojen ekotehokkuutta arvioida MI-laskentamenetelmällä. Jääkiekkojuniorin varusteiden osuus kokonaiskulutuksesta osoittautui pieneksi. Tätäkään aluetta ei kuitenkaan kannata unohtaa, kun kyseessä on juniorin harrastus. Pienikin parannus ekotehokkuudessa tuntuu kokonaisuudessa. Sarjaohjelman suunnittelussa voidaan hyödyntää laskentamallia esim. suosimalla sarjapelien kokoamista useamman sarjapelin turnaukseksi. Tulosta voidaan hyödyntää myös suunnittelemalla varusteiden säilytystilat jäähallille, näin voitaisiin vähentää suuresta varustekassista johtuvia henkilöautokuljetuksia. Suurin osa junioreista asuu alle kolmen kilometrin päässä hallilta eikä matka harjoituksiin vaatisi autokyytiä, ellei olisi raskasta pelikassia. Esimerkkinä olleen joukkueen vanhemmat ovatkin jo ehtineet rakentamaan joukkueelle varustesäilytystilaa jäähallille, minkä ansiosta automatkoja on jo vähennetty. 1 % Henkilöautomatkat 62 % S-tarkastelu MIPS-laskenta edellyttää määritettäväksi palvelusuoritteen (S = service unit), johon palvelun tuottamiseen tarvittavaa luonnonvarapanosta voidaan suhteuttaa. Palvelusuoritteen määrittämisen lähtökohtana on ajatus, että kuluttaja ei sinänsä tarvitse itse tuotetta vaan siitä saatavaa palvelua ja hyötyä. Tuotteet nähdään siis palveluntuotantolaitteina, joiden tarkoitus on tietyn palvelun tai hyödyn saaminen kuluttajalle. Yleensä tuote ei tarjoa vain yhtä palvelua/hyötyä, vaan palvelukokonaisuuden. Siksi eri palvelujen joukosta on valittava tuotteen pääasiallinen palvelu, kun taas muut hyödyt/palvelut voidaan määrittää reunaehdoiksi. Esimerkiksi auton tarjoamaa hyötyä voidaan ilmaista sen kykynä kuljettaa henkilöitä A:sta B:hen, mikä ilmaistaan yksikössä henkilökilometri. Sellaisia eroja kuten istumismukavuus, huippunopeus, sähköinen ikkunan avaus, matkatavaratilan tilavuus jne. voidaan tarkastella reunaehtoina. Asetettavilla reunaehdoilla voi toisinaan olla huomattavia seurauksia aiheutuvan luonnonvarakulutuksen suhteen. Palvelutuotteen määrittelyssä on usein välttämätöntä arvioida tuotteen käyttöikä. Yhtenä vaihtoehtona tähän on samankaltaisten, jo käytöstä poistettujen tuotteiden käyttöikätietojen hyödyntäminen. Muita vaihtoehtoja ovat suunniteltu käyttöikä ja lopulta myös takuuajat. Joka tapauksessa valittavan kriteerin on oltava käytännöllinen ja sen on vastattava todellisia olosuhteita mahdollisimman hyvin. Factor X -esimerkki: HANKKEESSA MÄÄRI- TELTYJÄ PALVELU- SUORITTEITA jääkiekon aktiiviharrastetunti (SLU/jääkiekko) henkilökilometri IC2-junavaunussa (VR) 0,75 viinilitran pakkaaminen ja kuljettaminen (Primalco) liigajoukkueen yksi harjoituskerta (SLU/koripallo) pöydän käyttövuosi (Zaza) Jääkiekkojuniorin aktiiviharrastetunnin MIPS-arvosta yli puolet johtuu henkilöautoliikenteesta. Myös jäähallin ylläpito näkyy selvästi. Jäähallin rakenteiden ja kiekkoilijan varusteiden osuudet jäävät pieniksi samoin linja-autojen matkat.

26 24 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE MI ja S = vähemmästä enemmän = lisää ekotehoa Luonnonvaratuottavuuden parantamista voidaan tavoitella periaatteessa kahdella tavalla: voidaan 1) minimoida MI, elinkaaren aikana käytettyjen materiaalipanosten määrä tai 2) maksimoida S, eli lisätä tuotteesta/toiminnasta saatavaa hyötyä / palvelua. Käytännössä ratkaisut ovat usein näiden toimintatapojen yhdistelmiä. Ratkaisut voivat kuitenkin vaikuttaa toisiinsa myös käänteisesti. Materiaalin käytön vähentäminen saattaa alentaa tuotteen käyttöikää tai sen toiminnan tehokkuutta. Vastaavasti materiaalin käytön lisääminen voi lisätä tuotteen käyttöikää tai käyttömahdollisuuksia. Tällöin pitää arvioida, onko kokonaisvaikutus myönteinen, väheneekö MIPS eli luonnonvarojen käyttö tuotteen tarjoamaa palveluyksikköä kohden. MI = MI:n pienentäminen, tekninen lähestymistapa Edellä tehdyn lähtöanalyysin perusteella kohdetuotteen tuotannon vaatimasta luonnonvarojen käytöstä on nyt melko tarkka arvio. Teollisten tuotteiden materiaalipanokset ovat keskimäärin noin 30 kg tuotekiloa kohti. On olemassa kuitenkin myös todellisia materiaaliahmatteja, kuten katalysaattorit ja tietokoneet (useita satoja kiloja materiaalia yhtä tuotekiloa kohti). Selvittäessään MI-lukuja Wuppertal-instituutin tutkijat ovat käyneet läpi hyvin monien tuotteiden ja raaka-aineiden tuotantoketjut. Näiden selvitysten perusteella valmiiden tuotteiden MIarvot vaikuttavat selvästi enemmän talouden materiaali-intensiteettiin kokonaisuudessaan kuin valmistusprosessit. Luonnonvarojen tuottavuuden lisääminen tuotteen yksittäisessä osassa (esim. auton kaasuttimen ekotehokkuuden nelinkertaistaminen) eivät vaikuta merkittävästi, elleivät ne liity koko palveluntuotantokoneen (esim. auton) dematerialisaatioon. Kuluttaja ei välttämättä tiedä ostavansa tuotetta, joka on muita ekotehokkaampi valmistuksensa pienemmän MI-luvun ansiosta. Esimerkiksi Alkon asiakkaat tuskin huomaavat ostavansa uudelleentäytettävää pulloa, koska Alko maksaa pantin myös palautetuista kertakäyttöpulloista. Uudelleentäytettävän pullon MI-arvo on Primal- Factor X -esimerkkinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä: LONKKALEIKKAUKSEN MIPS-TARKASTELU Factor -hankkeen puitteissa HUS valitsi MIPS-tarkastelunsa kohteeksi lonkkaleikkauksen. Lonkkaleikkaus lienee monitahoisempia toimintoja, joihin tähän asti on yritetty soveltaa MIPS-laskentaa. Selvitystä varten piti saada käsitystä monien laitteiden ja toimintojen takana olevista materiaalivirroista. Hankkeen puitteissa oli esimerkiksi parikymmentä opiskelijaa yhteydessä lukuisiin laitevalmistajiin tai -toimittajiin. Kaikkien laitteiden koostumus ei selvinnyt, mutta tietoa tuli riittävästi kokonaisuuden ja suuruusluokkien hallintaa varten. Osa leikkauksen edellyttämistä materiaalivirroista, esimerkiksi sairaalarakennus, rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Järkevästi rajattuna ja hyvin organisoituna selvitys toikin käyttökelpoista tietoa lonkkaleikkauksen materiaalipanoksesta ja sen jakautumisesta eri osa-alueisiin. Tulosten perusteella voidaan kehittää ja nimetä selkeitä parannusehdotuksia, joilla leikkauksen ekotehokkuutta on mahdollista lisätä. JUKKA ALSTELA

27 MIPS YRITYKSESSÄ 25 Factor X -esimerkkinä Virke Oy: NAISTEN PUSERON MI:N PIENENTÄMINEN Virke Oy:n tarkastelukohteena oli naisten sekoitepusero (50/50 polyesteri/puuvilla, paino 231g). Puseron valmistusketju tutkittiin. Tehtaassa tapahtuvan suoran vedenkulutuksen materiaalipanoksia ei Polyesteriviskoosipusero Polyesteripuuvillapusero Kehityskohteita: MI:n pienentäminen materiaalin vaihdolla: siirtyminen puuvillasta viskoosiin (selluloosasta valmistettu luonnonkuitu) pienentää MI:n 3,54 kiloon (factor 1,7). Tulokset vahvistivat suunnitelmia, että polyesteripuuvillasta siirrytään polyesteriviskoosiin. Muita mahdollisuuksia pienentää materiaalivirtoja: hukan pienentäminen tai uusiokäyttö (tarkasteluissa selvisi, että leikkaamossa 20 % valmiista kangasmateriaalista menee hukkaan) huomioitu, koska Orimattilan tehdas saa vetensä omasta kaivosta. Kemikaalien kohdalla jouduttiin tekemään arvioita, koska MI-kertoimia puuttui. Puseron MI-laskentataulukko on esitetty edellä. Materiaalit Pakkaukset Sähkö Muu energiankulutus Kuljetukset mahdollisia tulevaisuuden materiaaleja: polyesterin sijaan polylaktidi (kompostoituva), viskoosin sijaan lyocell (puu raaka-aineena, mutta tavallista säästävämpi valmistusprosessi) värjäysmenetelmien muutos. Tuloksia on tarkoitus hyödyntää (Ökotex100-standardin ja ISO järjestelmän ohella) tiedotuksessa, joka tekstiilisektorilla on toistaiseksi melko haitta-ainepainoitteista. Puseron valmistuskustannukset eivät juuri muutu materiaalivaihdon takia. Virke Oy:n hankevetäjä Marja Tikka ja konsultti Matti Saarinen esittelevät Virken Factor X - tarkastelukohteena olevaa naisten puseroa. con Factor X -selvityksen mukaan kuitenkin lähes puolet pienempi kuin vastaavan kertokäyttöpullon. Tuotteen materiaalipanoksen alentamiseen on seuraavia keinoja: materiaalien vaihtaminen tuotantojätteiden vähentäminen pakkausten optimointi sähkön ja energian käytön vähentäminen kuljetusten minimointi järjestelmämuutokset. Erilaisten pienentämisvaihtoehtojen järjestelmällinen tarkastelu tässä esitetyssä muodossa johtaa ilman tuotteen tarjoaman palvelun heikkenemistä yleensä lukuisiin parannusmahdollisuuksiin. Luonnonvaratuottavuuden kasvaminen 2 5-kertaisiksi ovat tyypillisiä tuloksia. Tuotteen tarkastelun avuksi on kehitetty tarkistuslistat 1a, b ja c (ks. liite 4). Niissä edellä esitetyt parantamisstrategiat käydään järjestelmällisesti läpi, minkä tuloksena voi syntyä uusia ratkaisuja. Materiaalien vaihtaminen Aluksi selvitetään, olisivatko kohdetuotteen materiaalit, joilla on suuri MI-arvo, korvattavissa materiaaleilla, joilla on pienempi MI-arvo ilman, että tuotteen laatu (suorituskyky, pitkäikäisyys, korjattavuus jne.) heikkenee. Esimerkiksi joissakin tapauksissa alumiini (MI = 85 kg/kg) voidaan korvata teräksellä (MI = 7 kg/kg). Itävaltalainen aurinkokeräinten valmistaja vaihtoi järjestelmän kupariputket (MI = 300 kg/kg) muoviputkiin (MI < 10 kg/kg). Vaihto laski keräimen tehoa jonkun verran, mutta lopputuloksena oli kuitenkin selvästi ekotehokkaampi lämmitysjärjestelmä. Tuotteessa voidaan hyödyntää myös kierrätettyjä materiaaleja (esim. uusioalumiinia neitseellisen alumiinin sijaan) tai käytettyjä, mutta edelleen käyttökelpoisia komponentteja. MIPS-laskelmissa MI:tä pienentävät kierrätyksen hyödyt kohdentuvat kierrätysmateriaalia hyödyntävälle taholle. Perusteluna tähän on, että luonnonvaroja säästyy vasta, kun uusiomateriaali todella käytetään. Kierrätettävää tuotetta valmisteltaessa ei välttämättä vielä tiedetä, missä määrin aikoinaan tuotteesta muodostuville hyötyjätteille on markkinoita tai liiketaloudellisesti järkeviä kierrätysmahdollisuuksia.

28 26 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Tuotantojätteet ja pakkaukset Jätteiden syntymistä eri tuotantoprosesseissa on mielekästä tarkastella, vaikka yritys olisi tätä aikaisemminkin selvittänyt. MI-tarkastelujen yhteydessä on esimerkiksi saatettu huomata, että väistämättömät jätteet on mahdollista hyödyntää muualla yrityksessä, uusi kone vähentää merkittävästi jätteiden määrää tai että jäännösenergia on hyödynnettävissä esimerkiksi lämmitykseen tai jäähdytykseen. MIPS-lähestymistavan mukaan pakkauksia arvioidaan myös niihin käytettyjen materiaalien luonnonvarapanosten eikä ainoastaan käytetyn pakkausmateriaalin määrän perusteella. Pakkausmateriaalien MI-arvon tulisi olla mahdollisimman pieni. Kun yritys käyttää uudelleenkäytettäviä pakkauksia, on tarkasteluun otettava myös näiden vaatimat kuljetukset ja mahdollinen pesu. Sähkön ja energian käytön vähentäminen Tuotannon aiheuttama sähkön ja muun energian kulutus muodostaa monella alalla merkittävän osan tuotantokustannuksista. Sama määrä ja samat yksiköt käytettävää energiaa voidaan tuottaa eri tavalla ja aiheuttaa siten hyvin erisuuruisia materiaalivirtoja, esimerkiksi valitun energialähteen mukaan. MIPS-mittarilla voidaan laskea yksittäisen energiajärjestelmän materiaali-intensiteetti. Yhden sähkökilowattitunnin tuottaminen uudenaikaisessa hiilivoimalassa kuluttaa noin 15 kertaa enemmän luonnonvaroja kuin saman määrän tuottaminen tuulivoimalassa. Tällaiset seikat voidaan ottaa huomioon energialähteitä valittaessa. Nykyisillä sähkömarkkinoilla pystyy valitsemaan käyttämänsä sähkön alkuperän melko vapaasti (vrt. VR:n oheinen esimerkki). Kuljetusten minimointi Factor X -esimerkkinä SLU ja Riihimäen Kiekkonikkarit: MI PIENEMMÄKSI JÄRJESTELMÄ- MUUTOKSILLA Selvityksen tarkoitus oli saada kuvaa eri osatekijöiden suuruusluokista ja lähtötietojen muutosten vaikutuksesta lopputulokseen. Laskennan painopiste oli koko järjestelmän tärkeimpien muuttujien hakemisessa enemmän kuin yksityiskohdissa. Henkilöautomatkat muodostivat suurimman osan harrastetunnin MI:stä, myös jäähallilla on merkitystä MI:n muodostumisessa. MI-lukuja pienentäviä vaihtoehtoja saadaan muuttamalla turnausjärjestelyitä ja kausiohjelmaa harjoitusten määrää matkoja kulkuneuvoja. Kuljetuskustannukset ovat tänäkin päivänä suhteellisen alhaisia. Monet yritykset eivät vielä ole järjestelmällisesti yrittäneet löytää luonnonvarojen käytön kannalta edullisinta ratkaisua tyydyttää kuljetustarvettaan. Mahdollisia parannusvaihtoehtoja ovat esimerkiksi kulloisenkin kuljetustarpeen huomioon ottaminen (ajoneuvon koko) ja kuljetuskapasiteetin käytön tehostaminen (esim. oman ajoneuvon vuokraaminen muille silloin, kun se ei ole omassa käytössä, tai ajoneuvon omistamisen korvaaminen vuokratulla kulkuvälineellä). Monissa tapauksissa on tärkeää tarkastella myös kulloiseenkin tarpeeseen parhaiten soveltuvan kuljetusvälineen valintaa. Lisäksi tuotannossa kannattaa mahdollisuuksien mukaan suosia lähialueilta saatavissa olevia raaka-aineita ja puolivalmisteita. Tavaroiden kuljettamiseen maanteitse voidaan soveltaa nyrkkisääntöä, jonka mukaan jokainen 1000 km:n kuljetusmatka aiheuttaa materiaalipanoksen, joka vastaa painoltaan kuljetettavan kuorman painoa. Toisin sanoen maantiekuljetuksen MI-kerroin on 1 kg tonnikilometriä kohden. Parannusehdotuksiksi esitettiin varusteiden säilyttämistä jäähallilla (kevyempi varustekassi vähentäisi tarvetta ajaa autolla) otteluohjelmaan vaikuttamista, esim. isommat turnaukset erillisten otteluiden sijaan vieraspeleihin matkustamista bussilla. Laskelmien esimerkkinä olevan joukkueen vanhemmat ovat jo ehtineet rakentamaam jäähallille joukkueen välinevarastoa. Sen ansiosta on voitu vähentää automatkoja, mikä on pienentänyt aktiiviharrastetunnin keskimääräistä MIPS-arvoa välittömästio 14 prosentilla.

29 MIPS YRITYKSESSÄ 27 Factor X -esimerkkinä VR Oy: PARANNUSMAHDOLLISUUKSIA MI:SSÄ JA S:SSÄ VR:n tarkastelukohteena Factor X - hankkeessa oli henkilöliikenteessä käytettävä kaksikerroksinen IC2- vaunu, jossa on 113 matkustajapaikkaa. Arvioidun käyttöiän, 40 vuoden kuluessa vaunun oletetaan kulkevan km vuodessa eli elinaikanaan yhteensä 14 miljoonaa kilometriä. Palvelusuoritteena oli henkilökilometri. Rautatieinfrastruktuurin MI-arvon laskennassa radan hyödyntämisen kokonaiskäyttöikänä pidettiin 100 vuotta. Peruskorjaukset tehdään 30 vuoden välein. Vaikka valtaosa henkilökilometrin MI-arvosta aiheutuu infrastruktuurista, voi liikennöitsijä hyödyntää tarkastelua käyttövaiheen osalta ja valmistaja valmistuksen osalta. Liikennöitsijän näkökulmasta pienin mahdollinen MI-luku saavutetaan kiinnittämällä huomiota sähkön tuotantotapaan, kun valitaan sähköntoimittajaa. Muina vaihtoehtoina MI:n pienentämiseksi tarkasteltiin esimerkiksi vaunurungon alu- 70 miinin vaihtamista teräkseksi ja vaunun lämmitysenergian talteenottoa. Vaunun täyttöasteen muutoksilla ei ole vaikutusta MI-arvoon. Täyttöasteella on sen sijaan keskeinen merkitys palvelusuoritteen suuruuteen ja sitä kautta MIPS-arvoon. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos saavutetaan kaikkien osa-alueiden optimoinnilla, mutta ratkaisevaa on vaunun käyttöasteen parantaminen. IC2-vaunu (lähtötilanne) KUVAAJAN NIMI Tämä on karkea keskiarvo kuljetusten vaatimasta materiaalipanoksesta. Se on kuitenkin osoittautunut käyttökelpoiseksi useimmissa tapauksissa. Järjestelmämuutokset MI-arvon pienentäminen voi tapahtua monien edellisten kaltaisten yksittäisten muutosten kautta. On myös mahdollista muuttaa tuotteen tai palvelun tuotannon järjestelmää kokonaisuudessa ja saavuttaa sitä kautta pienempi materiaalipanos. Esimerkiksi Primalcon Factor X -hankkeessa tarkastelema viinin kuljettaminen ja pakkaaminen osoittautui ekotehokkaammaksi pullojen uudelleentäyttöön perustuvassa järjestelmässä. Sen MI oli kokonaisuudessaan pienempi kuin kertakäyttöpulloihin perustuvan järjestelmän. SLU:n ja Riihimäen Kiekkonikkareiden Factor X -hankkeessa tarkasteleman jääkiekkoharrastuksen MIPS-luvut voidaan pienentää mm. muuttamalla järjestelmää. Kuivaamalla ja säilyttämällä muut kuin välittömän pesun tarvitsemat varusteet jäähallissa voidaan vähentää henkilöautomatkoja huomattavasti, koska kotoa ja kotiin kuljetettavien varusteiden paino putoaa. Säilytystilojen edellyttämä lisäpanos on selvästi henkilöautomatkojen MI-lukuja pienempi, jolloin muutos vähentäisi luonnonvarojen kokonaiskäyttöä. S = Tuotteen palvelevuuden eli saatavan hyödyn lisääminen MIPS (g/henkilö-km) Lämmitysenergian talteenotto Sähkön tuotantotavan vaihto Kaikki parannukset Tuotteen palvelevuutta voi lisätä ainakin seuraavin tavoin: pääasiallisen hyödyn lisääminen pidentämällä tuotteen käyttöikää pääasiallisen hyödyn laajentaminen monikäyttöisyydellä lisähyödyn luominen tuotteen ensimmäisen käyttöjakson jälkeisen käytön mahdollistaminen % 40 % 60 % 80 % Täyttöaste 100 % Eri toimenpiteiden vaikutus junamatkustamisen MIPS-arvoon. Lämmön talteenotto vaunussa alentaa MIPS-lukua vähän, sähkölähteen muutos enemmän. Eniten vaikuttaa vaunun täyttöasteen parantaminen. Tarkastelun avuksi on kehitetty tarkistuslistoja (ks. liite 4). Niissä alla esitetyt parantamisstrategiat käydään järjestelmällisesti läpi, minkä tuloksena voi syntyä uusia ja yllättäviä ratkaisuja. Tuotteen käyttöiän pidentäminen Mitä pidempään tuote luotettavasti tarjoaa hyötyä, sitä myöhemmin uuden tuotteen hankkimi-

30 28 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE nen tulee ajankohtaiseksi. Pitkäikäisten tuotteiden tarjonnalla ja kysynnällä voidaan muuttaa suuntausta poispäin tuotteiden yhä lyhyemmiksi käyvistä elinkaarista. Kuluttaja kokee pitkäikäisyyden esimerkiksi seuraavien ominaisuuksien kautta: laadukkuus, kestävyys, pitkä takuu, ajattomuus, huollettavuus, korjattavuus, huoltovapaus, parannettavuus, käyttövarmuus sekä mahdollisuus hankkia varaosia, lisähyötyjä tai tuotteeseen liittyviä palveluja. Pitkäaikaistakuu ja yrityksen tarjoama tuotteen käytön jälkeinen takaisinottopalvelu lisäävät kuluttajien luottamusta tuotteen käyttövarmuuteen ja antavat yritykselle mahdollisuuden tuotteiden tai komponenttien uudelleenkäyttöön ja -myyntiin. Pitkäaikaistakuu on erinomainen etu tuotteita markkinoitaessa. Pitkäikäiset tuotteet soveltuvat erityisen hyvin myös vuokrattaviksi, liisattaviksi tai käytettäväksi muiden, perinteisessä mielessä ymmärrettyjen palvelujen yhteydessä (ihmisen toisilleen tuottamat työsuoritukset). Näiden ja muiden strategioiden avulla voidaan kompensoida niitä rahallisia menetyksiä, jotka syntyvät, kun lyhytikäisten tuotteiden suurien määrien myynnin sijaan myydään pienempi määrä pitkäikäisiä tuotteita. Hyvin harvoin on ekologisesti järkevää, että kuluttaja luopuu vanhasta, vielä täysin käyttökelpoisesta laitteesta vain siksi, että markkinoille on tullut uusi, ympäristöä säästävämmäksi kutsuttu laite. Se, että ylittävätkö uuden tuotteen saavuttamat säästöt (yleensä edut kohdistuvat pelkästään käytössä kuluviin aineisiin kuten sähkön, veden tai bensiinin kulutukseen) tuotteen valmistuksen ja vanhan tuotteen jätehuollon aiheuttamat haitat, voidaan tutkia MIPS-mittarin tapaisella menetelmällä. Pitkäikäisyys ei tarkoita, että moniosaisen käyttöhyödykkeen kaikkien komponenttien olisi oltava käytössä yhtä pitkään. Pitkäikäisten tuotteiden kannalta erityisen tärkeää on mahdollisuus osien ja komponenttien vaihtamiseen. Korjaus- ja huoltopalvelujen tarjonta edesauttaa olennaisesti tuotteiden pitkäikäisyyttä ja varmistaa pitkäikäisyyden hyödyn liiketoiminnan kannalta. Monille perinteisille laitevalmistajille huoltopalvelujen myyminen tuo merkittävän osan liikevaihdosta. Esimerkiksi Kone-yhtymän liikevaihdosta reilusti yli puolet muodostuu nykyisin hisseihin liittyvien palvelujen eikä enää itse hissien myynnistä. Palvelujen ja varaosien myynnin Factor X -esimerkkinä Sisustusliike Zaza: TAKUUAJAKSI 10 VUOTTA Tavolo-pöytämallia valmistetaan Sisustusliike Zazan omassa puusepänverstaassa ja myydään huippulaadukkaana tuotteena. Factor X - hankeen puitteissa yrityksessä mietittiin keinoja, joilla asiakas saisi pitämään pöydän itsellään pitkään. Tuloksena oli seuraavia toteutuksen alla olevia ideoita: - Myönnetään 10 vuoden takuu omien puuseppien tuotteille. (Puusepät itse pitävät 10 vuotta lyhyenä.) - Pöydän MI:tä kasvatettiin hieman (paksumpi viilu), jotta S kasvaisi huomattavasti. Uutta pöytää voidaan uudistaa vuosien mittaan useita kertoja hiomalla. Uuden pöydän MIPS putosi siten puoleen eli uusi pöytä on 2 kertaa vanhaa mallia ekotehokkaampi (Factor 2). - Tuotteiden mukana jaetaan YIT Rapido Kiinteistöpalvelut Oy on YIT Rakennus Oy:n tytäryhtiö. Yritys tuottaa kiinteistönliiketoiminnan palveluita. YIT-yhtymä on Suomessa tunnettu esimerkki kokonaisvaltaisen kiinteistöpalvelun kehittämisestä. Aiemmin rakentajana tunnettu yhtymä on nykyään valmis huolehtimaan myös kaikista kiinteistöjohtamisen ja kiinteistöpalveluiden vaatimista toimenpiteistä: manageerauksesta, isännöinnistä, kiinteistösijoitusjohtamisesta, päivittäisestä kiinteistönhoidosta ja tarvittavista korjauksista. Ympäristön kannalta toimintamalli tuo lupaavia kehittämismahdollisuuksia, koska kiinteistön ns. huoltokirja, joka sisältää ohjeet tuotteen oikeasta hoidosta jne. - Jokainen valmistettu kappale saa oman numeronsa. Samalla merkitään asiakasrekisteriin tietoja materiaaleista, esim. mitä pintakäsittelymateriaalia kunkin asiakkaan pöydässä on käytetty. - MIPS-tarkastelu laajennetaan myös pehmeisiin kalusteisiin (sohvat) ja markkinoidaan niiden uudelleenverhoilun mahdollisuutta. - Tulevaisuudessa odotetaan jälkimarkkinoita omille käytetyille tuotteille. Joskus tuotteita voidaan markkinoida ehkä jopa antiikkina. - Tuotteen leasing on hankala ajatus, koska Zazan (kotitalous-) asiakkaat haluavat nimenomaan omistaa tuotteen. Sen sijaan sisustuspalvelua Zaza on tarjonnut aikaisemminkin. Factor X -esimerkkinä YIT Rapido Oy: LIIKETOIMINNAN PAINOPISTEEN SIIRTÄ- MINEN TUOTTEISTA PALVELUIHIN ajaminen on helpompaa kiinteistön rakentaneelle taholle. Se, joka hallitsee kiinteistön elinkaaren alusta loppuun, hallitsee myös osaset ja niiden vaikutukset kokonaisuuteen. Tämä tukee mm. säästeliästä energian ja veden käyttöä. Vastaavasti tarvittavat korjaukset on helpompi ennakoida, suunnitella ja toteuttaa, koska tehdyt rakenne- ja materiaaliratkaisut ovat tarkasti tiedossa. Myös Factor X -hankkeen tulokset tukevat käsitystä mm. siitä, kuinka tärkeää on suunnitella ja kehittää kiinteistöpalvelut ja -johtaminen kokonaisuutena yhdessä omistajan ja palvelutoimittajan kanssa. YIT Rapidon mukaan uusia mittareita ja toiminnan tehostamisen kannalta merkittäviä työkaluja kannattaisi edelleen selvittää lisää ja ottaa mahdollisesti käyttöön laajemmin niin YIT Rapidon toiminnassa kuin myös YIT Rakennus Oy:ssä, jolloin tarkastelu laajenisi rakennuksen koko elinkaareen.

31 MIPS YRITYKSESSÄ 29 Näyttötaulun palvelevuuden muutosvertailu Vanha näyttötaulu vs uusi näyttötaulu eli loisteputkitaulu vs Led-taulu elinikä 2 a vs 11 a, 5 6-kertainen toimintavarmuus tuoltovapaus energiatarve vähenee 60 % käyttöolosuhteet lähes äärettömät, kestävä (IP 68) huomattavasti ohuempi rakenne muoto on vapaa kaksipuolisen käytön mahdollisuudet valonsäätö fosforenssiominaisuus (hohtaa edelleen, kun valo on sammutettu) Factor X -esimerkkinä Mitron Oy: TUOTEKEHITTELYLLÄ EKOTEHOKKAAMMAT JA TALOUDELLISEMMAT VALONÄYTÖT Näyttötaulujen MIPS-luvun muutosvertailu Näyttötaulu Näyttötaulu Loisteputki LED MI 180 kg 130 kg Käyttöikä 2 v. 11 v. Tuotantovaiheen MIPS = MI/S 180 kg / 2 v. = 90 kg/v. 130 kg / 11 v. = 11,82 kg/v. Energiantarve (kwh/v.) 15 W x 10 t./pv. x 250 pv./v. 6 W x 10 t./pv. x 250 pv./v. = 37,5 kwh/v. = 15 kwh/v. Verkkosähkön MI-kerroin 0,41 kg/kwh 0,41 kg/kwh Käyttövaiheen MIPS = MI/S = MI/v. 0,41 kg/kwh x 37,5 kwh/v. 0,41 kg/kwh x 15 kwh/v. = 15,38 kg/v. = 6,15 kg/v. Yhteensä MIPS (tuotantovaihe + 90 kg/v. + 15,38 kg/v. 11,82 kg/v. + 6,15 kg/v. käyttövaihe) = 105, 38 kg/v. = 17,97 kg/v. Factor-luku = 105, 38 kg/v. / 17,97 kg/v.= 5,9 kautta huollettavan tuotteen pitkästä käyttöiästä ja toimivuudesta muodostuu valmistajalle taloudellista hyötyä. Tuotteen ensimmäisen käyttöjakson jälkeisen käytön suunnittelu voi lisätä tuotteesta saatavaa hyötyä tai ainakin pienentää materiaalivirtoja. Tuote voidaan suunnitella uudelleenkäytettäväksi alkuperäiseen tarkoitukseensa (esim. panttipullo, kangaspyyherulla) tai muuhun tarkoitukseen (esim. pakkaus juomalasiksi tai ämpäriksi). Jälkimmäisessä tapauksessa materiaalivirtojen pienemisen hyöty kohdistuu MIPS-laskennassa uuteen käyttötarkoitukseen, samoin kuin kierrätyskelpoiseksi suunnitellussa tuotteessa. Valmistaja voi myös tarjoutua ottamaan tuotteen takaisin ensimmäisen käyttöjakson jälkeen, joko kierrätyksen järjestämiseksi tai käyttääkseen vanhat komponentit uusiin tuotteisiin ja säästääkseen siten rahaa. Myös tätä on harjoitettu markkinoilla jo usean vuoden ajan. Esimerkiksi kopiokoneen käyttäjä ei voi enää erottaa uutta kopiokonetta sellaisesta, johon on käytetty vanhoja komponentteja. Se ei myöskään ole tarpeen, sillä takuu ja huolto- tai leasingsopimus säilyvät samoina ja varmistavat asiakashyödyn. Tuotteen modulirakenteesta on näissä tapauksissa erityistä hyötyä, sillä näin valmistaja voi ilman suurta vaivaa nopeasti todeta vanhojen osien laadun ja toisaalta edullisesti korjata ja mukauttaa tuotetta uusimman tekniikan mukaiseksi seuraavaa asiakasta varten. Tuotteen käytön tehostaminen Tuotteen käytön tehostaminen tarkoittaa tuotteiden monikäyttöisyyden ja lisähyötyjen kehittämistä sekä siirtymistä tuotteiden myynnistä niiden käyttöoikeuden myyntiin eli tuotteiden vuokraamiseen tai liisaamiseen. Tämä säästää ympäristöä silloin, kun laitteeseen pystytään yhdistämään erilaisia toimintoja tai useita käyttäjiä ja muiden laitteiden valmistus jää siksi tarpeettomaksi. Kun valmistaja vuokraa tai liisaa tuotteen myymisen sijaan, tuotteesta tulee entistä selvemmin palveluntarjontaväline ja valmistajasta suora tai välillinen palveluntarjoaja. Asiakas saa palvelun tai hyödyn tuotteesta, vaikkei osta tai omista tuotetta. Siirtyminen omistamisesta vuokraamiseen tai muuhun yhteiskäyttöön merkitsee asiakkaalle investointien pienenemistä. Se myös lisää joustavuutta käytettävän välineen valinnassa (esim. kirjaston tai yhteisautojärjestelmän käyttäjänä), kun asiakkaan ei tarvitse enää olla yhden ja saman tuotteen varassa. Lisäksi asiakkaalla on selkeä taho, jolta hän saa neuvoja tai muita palveluita. Kun valmistaja vastaa järjestelmien toimivuudesta, asiakkaan ei tarvitse itse tuskailla laiteongelmien tai päivitysten kanssa (esim. liisatessa internet-liittymän koneineen tai ostaessa puhelinvastaajapalvelun vastaajalaitteen sijaan). Ihmiset saattavat käsitellä tuotteita, joita eivät omista, huolimattomammin kuin sellaisia, jotka he omistavat. Tämän vuoksi suunnittelus-

32 30 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE sa tulee kiinnittää erityistä huomiota tuotteen kestävyyteen, käytön helppouteen, korjattavuuteen, parannettavuuteen ja vastaaviin ominaisuuksiin. Tulevaisuudessa tuotteisiin liitettävät tietojärjestelmät suojaavat tuotteen omistajaa vahingolta paremmin kuin tänä päivänä. Tavanomaisesta myymisestä ei voida siirtyä liisaukseen täysin ilman riskejä. Esimerkiksi rahoitusta, vakuutuksia, sopimuksia ja toimituksia kannattaa arvioida huolellisesti. Monikäyttöisyys tarkoittaa laitteen kykyä tuottaa useita erilaisia palveluja. Esimerkiksi tulostimen, telefaksin, kopiokoneen ja skannerin yhdistelmää tarjoava laite säästää materiaalia ja energiaa verrattuna vaihtoehtoon, jossa käytetään erillisiä laitteita jokaiselle toiminnolle. Näin tulevat tarpeettomiksi useat suojakotelot, elektroniikkakomponentit, liitosjohdot, pistokkeet, pistorasiat, pakkausmateriaalit ja kuljetusmatkat. Kun kyseessä on kompleksinen, monikäyttöinen tuote, huomiota on kiinnitettävä siihen, että vialliset komponentit voidaan vaihtaa myös yksitellen, jottei tuotteen jonkun elementin vioittuessa koko tuote muuttuisi käyttökelvottomaksi. Järjestelmätason ratkaisuja asiakkaan näkökulmasta Tuotteen tai sen käytön korvaaminen palvelulla edellyttää usein toimintatapojen muutoksia, esimerkiksi matkustamista junalla auton sijaan. Yleinen trendi 1990-luvulla Suomessa ja muualla on ollut rahan käyttäminen palveluihin tuotteiden sijaan, vaikka kuluttajat eivät tätä välttämättä olekaan tehneet tietoisesti. Esimerkiksi matkapuhelinten myötä on kuluttajille syntynyt huomattavia puhelinlaskuja, jotka ovat vähentäneet tavaroiden ostamista. Ekotehokkaat ratkaisut saattavat edellyttää asiakkaan tai käyttäjän kannalta niin kutsuttuja sosiaalisia innovaatioita. Käyttäjän kannalta voitaisiin myös puhua tapojen ja tottumusten muutoksesta. Tällöin korostuvat nimenomaan muut kuin tekniset ratkaisut ja muutokset voivat edellyttää koulutusta, vaikuttamista asenteihin tai muuta taustavaikuttamista. Esimerkkejä tästä ovat usean käyttäjän lomamökkiosakkeet, urheilujoukkueen kyytijärjestelyjen organisointi kimppakyydeiksi, siirtyminen oman auton käytöstä muihin liikenneratkaisuihin tai työn osittainen muuttuminen etätyöksi. Factor X -esimerkkeinä VIRKE OY:N VALMISTAMA NAISTEN PUSERO JA FINTON OY:N VALMISTAMA PARVEKE Lähtöratkaisun Puuvilla-polyesteri- 6,01 kg / Virke Oy: tuotannon MI puseron tuotannon MI paita Factor X = - = = --- = 1,7 Kehittämisratkaisun Viskoosi-polyesteri- 3,54 kg / tuotannon MI puseron tuotannon MI paita Vertailukohteen Betoniparvekeneliön MIPS tuotannon ja käytön Finton Oy: MI / käyttövuosi Factor X = = = Tarkastelukohteen Teräsparvekeneliön MIPS tuotannon ja käytön MI / käyttövuosi 2966 kg/m 2 /v. 49,4 kg/m 2 /v = = 3 16,5 kg/m 2 /v. 16,5 kg/m 2 /v. MIPSistä Factoriin, ekotehokkuus selville Factor 4 ja Factor 10 ovat yleisiä tavoitteita luonnonvarojen tuottavuuden nostamiseksi. Niiden toteuttamiseksi tarvitaan toimintaa kaikilla tasolla. Yritys voi käyttää MIPS-mittaria toimintansa, tuotteidensa ja palvelujensa ekotehokkuuden mittaamiseen ja kehittämiseen. Eri vaihtoehtojen välinen ero voidaan kuvata Factor-luvulla eli tapauskohtaisella tehostamiskertoimella. Nykyisiä tomintoja ja tuotteita kehitettäessä ei aina päästä Factor 4- tai Factor 10 -luokan eroihin, mutta usein vaihtoehtojen väliset erot ovat kuitenkin niin suuria, että niitä voidaan kuvata Factor-luvulla. Tämä on ollut myös Factor X -hankkeen nimen taustana. X edustaa kussakin tapauksessa saavutettua tehostamiskerrointa. Kun tuotteita tai palveluita kehitetään tai vertaillaan toisiinsa, lasketaan ensin MI- tai MIPSlukuja. Factor-luvun määrittämiseksi jaetaan lähtöratkaisun tai vertailukohteen MI(PS)-arvo kehittämisratkaisun tai tarkastelukohteen MI(PS)- arvolla. Factor X kertoo, että ratkaisu on X kertaa ekotehokkaampi kuin toinen vaihtoehto.

33 MIPS YRITYKSESSÄ 31 Factor X -kokemuksia YRITYKSISSÄ LASKETTUJA FACTOR-LUKUJA Yritys Lähtöratkaisu / Vertailukohde Kehittämisratkaisu / Tarkastelukohde Factor -luku Katetut vaiheet Finton Oy Betoniparvekkeen käyttövuosi Teräsparvekkeen käyttövuosi 3 Tuotanto + käyttö HUS Kertakäyttöliinoitus Kestoliinoitus lonkkaleikkauksessa 25 Tuotanto + käyttö + lonkkaleikkauksessa jätehuolto Primalco Kertakäyttöpulloon pakatun Irtoviinin tuonti ja pakkaaminen viinin tuonti ja pakkaaminen uudelleentäytettävään pulloon 1,9 Kuljetus- ja pakkausjärjestelmä viinitilasta Alkon myymälään SLU / Juniorijoukkueen yhden Yhden vuoden toiminta 1,3 Kaikki harrastuksen Riihimäen vuoden toiminta nykyisin kehittämisehdotusten perusteella edellyttämät toiminnot Kiekkonikkarit Virke Oy Naisten pusero polyester/puuvilla 50/50 Vastaava pusero viskoosi/puuvilla 50/50 1,7 Tuotanto VR-yhtymä Henkilöauton henkilökilometrin IC2-junan henkilökilometrin 11 Juna: tuotanto + käyttö bensankulutuksen MI luonnonvarojen kulutus Auto: tuotanto + käyttö ilman infrastruktuuria Mitron Oy Loisteputkinäyttötaulun käyttövuosi LED-näyttötaulun käyttövuosi 5,9 Tuotanto + käyttö Zaza Tähänastisen Tavolo-pöydän käyttövuosi Kehitetyn Tavolo-pöydän käyttövuosi 2 Tuotanto + käyttö Tehostamiskerrointa varten voidaan verrata tuotannon, käyttövaiheen tai kaikkia elinkaaren vaiheita kattavia joko MI- tai MIPS-lukuja. Ohessa esimerkkejä Factor-lukujen määrittelystä Factor X -hankkeessa. Factor ja MIPS rajoituksia ja sovellusohjeita Factor X -kokemuksia MIPS-SOVELTAMIS- OHJEITA Käytä yhdessä muiden indikaattoreiden kanssa. Tarkastelun rajaukset, oletukset ja epävarmuudet esitettävä selvästi. MIPS:n S-määrittely: mielekäs, perusteltu ja mielellään sidosryhmien hyväksymä. Varovaisuus johtopäätöksissä: vertailuissa erojen oltava selviä MIPS antaa käsityksen suunnasta ja suuruusluokasta varmista johtopäätökset myös muilla tavoin. Factor- ja MIPS-lähestymistavat eivät käsittele haitta-aineita eivätkä vaarallisten aineiden päästöjä suorasti, mutta epäsuorasti kylläkin. Ajatuksena on, että mitä vähemmän luonnonvaroja otetaan talouteen, sitä vähemmän syntyy myös haitallisia päästöjä ja jätteitä. MIPS-menetelmän käyttö ei vapauta yritystä tuntemasta ja tarkastelemasta haitta-aineita. Yrityksen on myös joka tapauksessa tunnettava ja noudatettava vaarallisia aineita koskevia säädöksiä. Myös luonnon monimuotoisuus on alue, johon dematerialisaatio vaikuttaa ainoastaan epäsuorasti. Mutta myös tällä alueella nykyiset ongelmat johtuvat paljolti luonnonvarojen käyttöönoton laajuudesta. Esimerkiksi alkuperäisten elinympäristöjen lisääntyvä häviäminen, maaperän yhä kasvava muokkaaminen, kemikalisoituminen ja maatalouskäyttö sekä kaupungistumisen ja liikenteen kasvava pinta-alan kulutus vaikuttavat suuresti eliölajien häviämiseen. Alkuvaiheessa oman tuotannon, tuotteiden ja palveluiden aiheuttamien materiaalivirtojen laskeminen voi olla työlästä. Erityisesti monimutkaisten tuotteiden kaikkien osien eri materiaalien selvittäminen edellyttää paneutumista. Lisäksi kaikkien materiaalien osalta ei vielä ole olemassa MI-kertoimia. Yksi vaihtoehto on kehittää menettelytapoja hallita epävarmuutta, joilla saadaan selvitettyä kokonaismateriaalipanoksen todennäköistä vaihteluväliä. Tutkimustiedon ja menetelmien kehittyessä tilanne helpottuu.

34 32 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE 4. HENKILÖSTÖ, ASIAKKAAT JA INNOVAATIO Henkilöstön osallistuminen MIPS-tarkastelu tuo uusia näkökulmia yrityksen tuotteiden ja liiketoiminnan kehittämiseen. Tarkastelua voidaan käyttää nykytilanteen analysoinnin, suunnittelun, tuotekehityksen ja johtamisen työkaluna. Tämä auttaa kehittämään ekotehokkaita tuote- ja palvelukokonaisuuksia. Käytännöllinen lähtökohta ja kehittämistehtävä voivat johdattaa henkilöstöä ekotehokkuusajattelussa pitkälle, uusiin liiketoimintainnovaatioihin asti. Kokonaisvaltainen lähestymistapa todennäköisimmin mahdollistaa Factor 10:n kaltaisten dematerialisaatiotavoitteiden saavuttamisen. Yksittäiset tai osa-alueisiin kohdennetut ratkaisut tuovat usein edistystä luonnonvarojen säästön kannalta, mutta todella merkittävät parannukset vaativat tuotanto- ja toimintatapojen laajaa tarkastelua yhdessä henkilöstön kanssa. Esimer- kiksi suunnittelu- ja kehittämisosastot ovat yleensä vastuussa vähintään 80 prosentista tuotteen ympäristövaikutuksista sekä sen käytön ja jätehuollon aiheuttamasta luonnonvarojen kulutuksesta. Tuotanto-osastojen vaikutusmahdollisuudet taas ovat rajalliset, vaikka tuotteen parantaminen usein tapahtuukin juuri yrityksen tässä osastossa. Asiakaspalvelu, myynti ja markkinointi muodostavat tärkeän linkin asiakkaisiin ja tuotteiden käyttäjiin. Käytännöt Factor X -hankkeen yrityksissä Factor X -hankkeessa sovellettiin eri tapauksissa varsin erilaisia käytäntöjä yrityksen johdon, henkilöstön ja sidosryhmien osallistumisen suhteen. Osassa tapauksia hanke oli selkeästi ympäristöpäällikön vastuulla, osa toteutettiin tuotannosta

35 HENKILÖSTÖ, ASIAKKAAT JA INNOVAATIO 33 OSCAR MATTSSON/GORILLA MIPS-TARKASTELUN TASOT MIPS-tarkastelu Hankkeeseen osallistujat ja tarkastelun syvällisyys ja toiminnan Ympäristö- Myös tuotanto- Myös Myös johto kehittäminen vastaavat vastaavat tuotekehitysvastaavat MI-laskenta Suunnittelu Tuotekehitys Liiketoimintaidea, Strategiat ja tulevaisuuden visiot Factor X -hankkeessa havaittiin jossain määrin selvä yhteys sen välillä, ketä yrityksestä osallistui hankkeeseen, miten tarkastelua rajattiin ja millä reunaehdoilla tulosten merkitystä arvioitiin. Kokemuksen mukaan tämän kaltaiseen kehittämishankkeeseen olisi hyvä löytää todelliset osallistujat yrityksen kaikilta tasoilta. Muutoin tarkastelu, sen tulokset ja saavutettu hyöty voivat yrityksen kannalta jäädä merkitykseltään vaatimattomiksi tai epäselviksi. tai tuotekehityksestä vastaavien voimin. Muutama kehittämishanke oli yrityksen johdon aktiivisessa ohjauksessa. Usein viestinnän ja markkinoinnin henkilöstöä liittyi mukaan vasta loppuvaiheessa. Laaja vuorovaikutus henkilöstön kanssa oli ominaista Helsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiirin hankkeessa. Sonera taas toteutti laajaa vuorovaikutusta eri sidosryhmien kanssa. Vaikka henkilöstön laajaa osallistumista kehittämishankkeisiin suositellaan, on tavallaan ymmärrettävää, että uutta lähestymistapaa halutaan ensin testata pienemmällä porukalla. Kehittämishankkeen organisointi riippuu paljon myös yrityksen kulttuurista. Jos yrityksessä päätetään lähinnä testata lähestymistavan soveltuvuutta sen sijaan, että todellisiin tuloksiin ja henkilöstön laajaan osallistumiseen pyrittäisiin heti alkuvaiheessa, pitäisi tulosten merkityksen ja niihin liittyvien mahdollisuuksien analysointiin kiinnittää riittävästi huomiota. Suppealla ryhmällä on suuremmat mahdollisuudet epäonnistua ja tehdä turhan kapea-alaisia rajauksia kehittämismahdollisuuksien ideoinnissa ja tarkastelussa. Tärkeää olisi, että prosessissa on mukana henkilöitä, jotka tosiasiassa voivat vaikuttaa yrityksen toiminnan kehittämiseen myös pitkän ajan kuluessa. Factor X -hankkeessa tuotettiin projektin suunnittelun ja toteutuksen tarkistuslista, jonka tarkoitus oli avustaa yrityksiä hankkeen toteuttamisessa. Tarkistuslista auttoi valmisteltujen kysymysten kautta yrityksen henkilöstöä ja konsulttia käsittelemään, suunnittelemaan ja jäsentämään projektin osa-alueita ja yksityiskohtia, kuten kehittämistyön tarkastelukohdetta, päämäärää, organisointia, viestintää jne. Tarkistuslista on oppaan liitteenä 5. Sosiaalinen innovaatio MIPS-tarkasteluun voi sisältyä sekä luonteeltaan tekninen osuus (MI-laskenta) että sosiaalisia innovaatioita korostava osuus (hyödyn/palvelevuuden parantaminen, S eli service unit). Vastaavasti olisi hyvä, jos yrityksen kehittämisryhmässä olisi eri tavoin orientoituneita henkilöitä, jotka osaamisellaan täydentävät toisiaan. MI-laskennan ja teknisten ratkaisujen kautta, esimerkiksi raaka-aineiden vaihto, voidaan kokemusten mukaan saavuttaa materiaalipanoksissa 2 5-kertainen vähennys (Factor 2 5). Kun paneudutaan tuotteen tai toiminnan hyödyllisyyden/ palvelevuuden asiakaslähtöiseen kehittämiseen, niin onnistuessaan luonnonvarojatuottavuuden parannusmahdollisuudet voivat nousta aivan toiseen suuruusluokkaan. Voidaan onnistua luomaan uudenlaisia palvelukonsepteja, joissa teknisen kehittämisen tueksi löytyy keinoja vaikuttaa ihmisten toimintatapoihin. Asiakaslähtöiset ratkaisumallit vaativat huomattavasti enemmän innovatiivisuutta ja viestintää, ovat vaikeampia toteuttaa ja sisältävät riskejä, mutta onnistuessaan ne voivat tuoda paremman markkina-aseman. Markkinointi Päivittäistavaroiden ympäristömerkkien markkinointiarvo on yleensä melko hyvä. Ongelmana on, että käytössä on monenlaisia merkkejä ja virallisten, Joutsenmerkki ja EU:n vihreä kukka, merkkien lisäksi myös harhaanjohtavia ympäristömerkintöjä. Usein asiakkaan on ilman suurta vaivaa vaikeaa tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä ympäristön puolesta. Yritykset voivat jo nyt hyödyntää markkinoinnissaan tuotteidensa MIPS-arvoa. Factor- ja MIPS-konseptin käyttö markkinointiviestinnässä on kuitenkin vielä haasteellista, koska menetelmä ei vielä ole suuren yleisön taholla tunnettu. Todennäköisesti MIPS toimii toistaiseksi parhaiten esimerkiksi business to business -yhteyksissä, mutta menetelmän tunnettuus ja uudet sovellusalueet ovat lisääntymässä. Kestäviä tuotteita voi olla vaikea markkinoida lyhytikäisyyteen tottuneille kuluttajille. Jottei

36 34 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE kalliimpi hinta myyntihetkellä ole esteenä kestävän tuotteen tai palvelun hankkimiselle, tulisi valmistajan pystyä tuomaan esille tuotteen edullisempi hinta sen tarjoamaa palveluyksikköä kohden. Pitkäaikaiset takuut tukevat pitkäikäisyysväitteitä, ja käytöstä poistettaville tuotteille voidaan tarjota myös takaisinottosopimuksia. Takaisinotto on joka tapauksessa nykyisin jo lainsäädännöllinen käytäntö esimerkiksi autonrenkaiden osalta, lisäksi valmistelussa on esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä huonekalujen takaisinoton järjestäminen. Erityisesti suuret hankkijat voivat liittää tarjouspyyntöihin vaatimuksen korkean luonnonvaratuottavuuden osoittamisesta ja edellyttää hinnan ilmoittamista palveluyksikköä kohden. Kuluttajasäädösten mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää ympäristöväittämiä ilman perusteita. MIPS-tarkastelu tarjoaa suhteellisen yksinkertaisen menetelmän, jonka perusteella tuotteen tai palvelun ominaisuusväitteitä voidaan tarkastella luonnonvarojen kulutuksen näkökulmasta. Factor X -esimerkkinä Pertinax: MITÄ YRITYS TUOTTAA VIIDEN VUODEN KULUTTUA? Salolainen Pertinax Oy valmistaa noin 1,5 miljoonaa kappaletta toimistokansioita vuodessa. Tuotanto on pyörinyt hyvin toistakymmentä vuotta. Pertinax on kehittänyt jo pidempään toimintaansa liittyvien ympäristöasioiden hoitoa ja sillä on ISO sertifikaatti. Factor X - hankkeen kuluessa yrityksessä järjestettiin kaksi lyhyttä workshopia. Niiden puitteissa yrityksessä alettiin miettiä kansioita asiakkaiden näkökulmasta: Mikä on kansion tarkoitus, mihin erilaisiin tarpeisiin sitä käytetään, mitä hyötyä ja palvelua se tarjoaa käyttäjälle? Kuinka hyvin kansiomme vastaavat asiakkaiden tarpeita? Osittain näiden kysymysten innoittamana yritys aloitti sisäisen ke- hittämisprojektin. Sen puitteissa yrityksen markkinointivastaava menee käymään kansioiden käyttäjien luona ja selvittämään, miten kansiot voisivat palvella heitä paremmin erilaisissa arkistointi- ym. tarpeissa. Voisiko Pertinax tarjota kansioiden käyttäjille uudenlaisia palveluja? Hankkeen aikana julkaistu lehtijuttu vauhditti pohdintoja siitä, mitä firma tuottaa viiden vuoden kuluttua. Jutussa kerrottiin, että Suomen Posti Oy:n palkkalaskennan arkistointi on muutettu paperista sähköiseen muotoon. Aikaisemmin kansioineen 50 hyllymetriä vaatineet tiedot tallennetaan nykyisin 12 CD-Rom-levylle. DAVID TROOD/GORILLA

37 HENKILÖSTÖ, ASIAKKAAT JA INNOVAATIO 35 BUSINESS TRANSFORMATION: LIIKETOIMINTA TUOTTEISTA PALVELUUN Itävaltalainen yrityskonsultti, Factor X -hankkeessa yhtenä kouluttajana toiminut Gert Irgang on kehittänyt Business Transformation -nimisen prosessin. Sen avulla yritykset voivat kehittää toimintansa tämän päivän tavaroiden myymisestä tulevaisuuden palvelujen tarjoamiseen asiakkaille. Malli lähtee siitä, että muutos läpivirtayhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan on välttämätöntä. Ne yritykset, jotka lähtevät ensimmäisinä liikkeelle, saavat etumatkan pois tänä päivänä vallitsevasta noidankehästä, jossa yritys toisensa jälkeen kaatuu hintakilpailuun yrittäessään tuottaa yhä suurempia määriä tuotteita yhä halvemmalla hinnalla. Koko yrityksen läpikäymänä prosessi vie puolesta vuodesta kahteen vuoteen ja edellyttää aktiivista toimintaa työryhmissä. Tärkeää on, että yrityksen kaikki osastot ja hierarkiatasot osallistuvat prosessiin asioita avoimesti kehittelevissä työryhmissä. Menetelmää harjoitellaan usein ensin yhden tuotteen osalta, jotta mittakaava pysyy alkuvaiheessa helposti hallittavana. Kokemukset menetelmästä ovat rohkaisevia. Sen avulla on kyetty rakentavasti kyseenalaistamaan yritysten nykyisiä toimintamalleja ja etsimään asiakaslähtöisiä kehittämisideoita, jotka suurimmalta osin perustuvat tuotteen käyttövaiheen analysoimiseen ja sen tarjoaman hyödyn/palvelun kehittämiseen asiakkaan näkökulmasta. Varsinkin yritykset, joiden toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia tai joiden tulevaisuuden näkymät vaikuttavat huolestuttavilta, ovat kokeneet lähestymistavan hyväksi. Business Transformation - prosessissa MIPSiä käytetään tunnuslukuna, jonka avulla varmistetaan, että kehitystyö tapahtuu myös ympäristön kannalta kestävään suuntaan. Lähestymistapa voidaan jakaa neljään vaiheeseen, joiden avulla päästään kehittämään tuotetta tai liiketoimintaa asiakkaan saaman hyödyn lisäämiseksi. 1. Tarkastelukohteen kuvaus palvelusuoritteen näkökulmasta Tarkastelukohdetta kuvataan lyhyesti. Mitä ovat tuotteen tai toiminnan tarjoamat hyödyt/palvelut asiakkaalle? Mitä palvelua MIPSmielessä valmistaja siis yleensä tarjoaa? Millä argumenteilla tuotetta tai toimintaa markkinoidaan tänä päivänä? Millainen asiakassuhde loppukäyttäjään on myyntitilanteen jälkeen? Ketä kaikkia ketjuun kuuluu? 2. Asiakkaiden / käyttäjien ja heidän toimintansa tarkastelu Kuka on asiakas? Ketkä ovat asiakkaita? Ketkä ovat tuotteen varsinaisia loppukäyttäjiä? Kuvataan tavat, miten eri asiakkaat/käyttäjät yleensä käyttävät ja hyödyntävät ko. tuotetta tai toimintaa. Missä yhteyksissä tuotetta/toimintaa käytetään? Mihin käyttäjänsä prosessiin tuote tai toiminta liittyy? Käyttöprosessi kuvataan mahdollisimman hyvin ja kuvaus liitetään tuotantoprosessin kuvauksen jatkoksi. Tutustutaan asiakkaaseen/ loppukäyttäjään (esim. järjestämällä avointen ovien päivä toiseen suuntaan ). Miten hän käyttää tuotetta? Millaisia ovat käyttökokemukset ja niihin liittyvät huolet ja toiveet? Mihin tuotannon tai käytön vaiheisiin ja mihin oman yrityksen prosesseihin edellä kuvatut asiakkaiden/käyttäjien huolet ja toiveet liittyvät? Mitä lisätoimintoja tai -tuotteita asiakas tarvitsee käyttäessään tarkastelukohdetta saadakseen tavoittelemansa hyödyn? 3. Käyttövaiheen MI:n tarkastelu Lasketaan tai arvioidaan käyttövaiheen MI. Verrataan käyttövaiheen MI:tä tuotantovaiheen MI:hin. Mikä on niiden välinen suhde? Mitä johtopäätöksiä materiaalipanoksen pienentämisen kannalta tästä voidaan vetää? 4. Asiakasta paremmin palvelevan ja ekologisesti järkevän ratkaisun kehittäminen ja markkinointi Miten kohdan 2 perusteella on mahdollista parantaa kohteesta asiakkaalle/käyttäjälle syntyvää käyttöarvoa tai hyötyä? Tässä yhteydessä voidaan ideoida uusia ratkaisumalleja siten, että ensisijainen lähtökohta on asiakkaan hyödyn lisääminen eikä yrityksen nykyinen liiketoimintamalli. Jatkossa määritellään tarkemmin uusi, yrityksenkin näkökulmasta toimiva ja ekotehokkaampi palvelukonsepti, jolla voidaan myydä lisää käyttöarvoa, palvelua kasvattamatta tarvittavaa materiaalipanosta (MI). Määritellään uuden ratkaisun myyntiargumentteja asiakkaan/käyttäjän näkökulmasta. Mikä on asiakkaan näkökulmasta lisähyödyn arvo? Määritellään asiakkaan saaman lisähyödyn raha-arvo, jonka pohjalta määritellään käypä markkinahinta. Ideoidaan, miten palvelu tai hyöty saadaan myytyä, ts. määritellään markkinoillemenostrategia (miten toimitaan, mitä mahdollisia esteitä on odotettavissa, mitkä ovat kustannukset, mitkä vastuut on jaettava kenellekin). Mitä eroa on vanhan ja uuden ratkaisun välillä? Työskentelyn lopputuloksena on tarkoitus saada aikaan pitkäjänteinen liiketoiminnan kehittämisprojekti, jossa toiminnan keskiössä ei enää ole yrityksen tuote, vaan palvelukokonaisuus, joka tuottaa asiakkaalle entistä suuremman hyödyn.

38 36 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE 5. MUITA EKOTEHOKKUUDEN LÄHESTYMISTAPOJA Ekotehokkuuden määritelmiä Tämä opas rinnastaa ekotehokkuus-käsitettä luonnonvarojen tuottavuuteen. Tällöin keskitytään ekotehokkuuskeskustelun ytimeen eli siihen, että vähemmistä luonnonvaroista tuotetaan enemmän hyötyä tai palvelua. Ensimmäisen määrittelyn ekotehokkuudelle antoi elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvosto (BCSD) vuonna 1992, YK:n Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin yhetydessä: Ekotehokkuus saavutetaan tarjoamalla kilpailukykyisesti hinnoiteltuja tuotteita ja palveluja siten, että inhimilliset tarpeet tyydytetään ja elämän laatu taataan. Samalla vähennetään tuotannon elinkaaren aikaisia kielteisiä ekologisia vaikutuksia ja tuotteiden materiaali-intensiteettiä vähintään tasolle, joka vastaa maapallon arvioitua kantokykyä. BCSD:n määrittelemiin ekotehokkaan yrityksen keskeisiin tavoitteisiin sisältyy sekä luonnonvarojen käytön vähentäminen ja tuotteiden palvelevuuden lisääminen että päästöihin ja jätteisiin liittyviä näkökohtia: 1. tuotteiden ja palveluiden materiaali-intensiteetin minimointi 2. tuotteiden ja palveluiden energiaintensiteetin minimointi 3. myrkyllisten päästöjen minimointi 4. materiaalien kierrätyksen edistäminen 5. uusiutuvien luonnonvarojen käytön maksimointi 6. tuotteiden eliniän pidentäminen 7. tuotteiden ja palveluiden palveluintensiteetin lisääminen.

39 MUITA EKOTEHOKKUUDEN LÄHESTYMISTAPOJA 37 BCSD:n seuraajaorganisaatio WBSCD (World Business Council for Sustainable Development) on määritellyt ekotehokkuutta perinteisiin ympäristöasioihin viittaavalla tavalla: tuotteen tai palvelun arvo rahassa mitattuna Ekotehokkuus = ympäristövaikutukset Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD on eri yhteyksissä määritellyt ekotehokkuutta ainakin kolmella tavalla: hyödyt Ekotehokkuus = panokset Hyötyinä voivat olla hyvinvoinnin lisääntyminen, elämänlaadun paraneminen, tuotteesta saatava palvelusuorite tai yritysten tuotto. Panoksina voivat olla käytetyt luonnonvarat, kustannukset ja syntyvät ympäristövahingot. Tavoitteena on vähentää luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä tuotantoyksikköä kohti ja tuottaa samalla kustannussäästöjä ja kilpailuetua. Ekotehokkuus voidaan nähdä yritysten, viranomaisten ja kotitalouksien käyttäytymistä ohjaavana lähestymistapana, jolla pyritään muuttamaan tavoitteet ja asenteet ympäristömyötäisiksi. Ekotehokkuus tarkoittaa sitä tehokkuutta, jolla yritykset, viranomaiset ja kotitaloudet käyttävät ympäristön, luonnon tai muita voimavaroja tuottaessaan elämän laatua. Tieteen ja politiikan vaikuttajista koostuva Factor 10 Club on määritellyt, että yhden sukupolven aikana kansakunnat voivat kymmenkertaistaa tehokkuuden, jolla ne käyttävät energiaa, luonnonvaroja ja muita materiaaleja. Myös Suomessa ekotehokkuutta on määritelty eri tavoin eri tahojen julkaisuissa ja kannanotoissa. Määritelmät vaihtelevat vastaavasti luonnonvarojen tuottavuudesta ympäristöasioiden parantamiseen ja samanaikaiseen tuoton lisäämiseen. Menetelmiä ekotehokkuuden mittaamiseen Ekotehokkuuden mittaamiseen ja seuraamiseen ehdotetut ja käytetyt mittarit ja välineet vaihtelevat ja korostavat erilaisia asioita siinä, missä ekotehokkuuden määritelmätkin. ALTIA Tämän oppaan esittelemä MIPS-menetelmä suhteuttaa toimintojen ja tuotteiden luonnonvarojen kulutuksen siitä saatavaan hyötyyn. SIPSmittari kertoo vastaavalla tavalla toimintojen ja tuotteiden vaatimasta pinta-alan kulutuksesta suhteessa aikaansaatuun hyötyyn. SIPS on vielä kehittelyn alla, eikä sitä ole sovellettu läheskään yhtä laajasti kuin MIPS-menetelmää. Tällä hetkellä SIPS-mittaria yleisempi tapa kertoa toimintojen pinta-alan kulutuksesta on ekologinen jalanjälki. Siinä energian kulutus muunnetaan pinta-alan kulutukseksi sen perusteella, paljonko pinta-alaa olisi tarpeen tyydyttämään vastaava energiamäärä uusiutuvilla energianlähteillä tai vastaanottamaan fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Ekologinen jalanjälki ei ota huomioon uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta muun kuin energiahuollon osalta. Ekologista jalanjälkeä on sovellettu eniten alueiden (esim. valtioiden tai kuntien) sekä yksityisten kuluttajien tasolla. Yritysten, tuotteiden ja palvelujen vertailuun ja arviointiin sitä on käytetty melko vähän. Myös toiminnan tai tuotteen elinkaarensa aikana kuluttamaa energiamäärää voidaan käyttää ekotehokkuuden mittarina. Ekologiselta kannalta tarkasteltuna energian kulutuksella itsessään on kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa vain vähän merkitystä. Sen sijaan energian käytön vaatimat ainevirrat vaikuttavat ratkaisevasti luon- Juomapakkausjärjestelmät ovat Suomessa olleet vilkkaan keskustelun kohteena. Elinkaarianalyyseja on käytetty juomapakkauksia koskevan ympäristö- ja veropoliittisen päätöksenteon perusteena. Factor X hankkeen puitteissa Primalco on verrannut viinipullojen pakkausjärjestelmien ekotehokkuutta MIPS-menetelmää käyttäen.

40 38 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE non toimintaan. Esimerkiksi Saksassa ruskohiilen käyttö energiantuotantoon aiheuttaa ympäristöongelmia, koska päästöjen lisäksi yhden ruskohiilitonnin louhiminen edellyttää keskimäärin yli kymmentä tonnia siirrettyä ylijäämämaata ja vettä. Louhinnan seurauksena myöskään maaperän pintakerrokset eivät enää pysty täyttämään alkuperäisiä tehtäviään. Aurinkovoimaloissa ja tuulimyllyissä hyödynnettävä tekniikka taas on suhteellisen dematerialisoitua ja ne tuottavatkin energiaa lähes 50 kertaa ekotehokkaammin kuin ruskohiilivoimalat. Edellinen ei tietenkään tarkoita, ettei olisi järkevää toteuttaa energian säästöä esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön eri toimialojen kanssa solmimien energian säästösopimusten mukaisesti. Energian säästö vähentää tuotteen tai palvelun aikaansaamiseksi tarvittavaa materiaalipanosta. Tuotteiden, toimintojen, alueiden ja toimialojen elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia on selvitetty elinkaariarviointien avulla (LCA, life cycle assessment). Elinkaariarviointien painopisteet ovat usein perinteisissä ympäristöasioissa, päästöissä ja jätteissä sekä niiden ympäristövaikutuksissa. Suomen ympäristökeskus ja VTT ovat molemmat laatineet laajoja elinkaariarviointeja tuotteista, toiminnoista ja toimialoista. Elinkaariarvioinnit antavat paljon arvokasta tietoa tuotteiden ja toimintojen ympäristövaikutuksista. Ne ovat olleet myös ekotehokkuusarviointien pohjana. LCA-lähestymistavan ongelmia ovat muun ohella arviointien kalleus ja niiden tulosten tulkintaan liittyvät ongelmat. Useat suuryritykset, esimerkiksi metsäteollisuudessa, ovat käyttäneet elinkaariarviointeja välineenä toimintansa ympäristöasioiden arviointiin ja kehittämiseen. Lisäksi VTT on laatinut eri toimialoille ekotehokkuussovelluksia, joilla mallinnetaan ko. sektorin toiminnoista aiheutuvaa ympäristökuormitusta. BAT-lähestymistapa (Best Available Technology, paras käyttökelpoinen tekniikka) suhteuttaa eri tuotantomenetelmiä toisiinsa ympäristön kannalta. BAT-arvioinnin pohjalta on syntynyt esimerkiksi Euroopan laajuisia tietokantoja eri tuotantomenetelmien ympäristönäkökohdista. BATarvioinnit koskevat pelkkää tuotantotekniikkaa. Tuotteet, palvelut ja kuluttajien toiminta on toistaiseksi rajattu niiden ulkopuolelle. Lähestymistapa on ollut melko päästöpainotteinen. Sitä ovat hyödyntäneet erityisesti viranomaiset ympäristölupakäsittelyyn liittyvässä lupaehtojen määrittelyssä. Monet suuryritykset ovat kehittäneet omia ekotehokkuusmittareita. Esimerkiksi DOW n ekokompassi sisältää seitsemän ulottuvuutta. Nämä vastaavat pitkälti BSCD:n mallia, mutta kompassissa ei ole mainintaa palveluintensiteetistä. MATTI YLÄTUPA/KUVALIITERI

41 MUITA EKOTEHOKKUUDEN LÄHESTYMISTAPOJA 39 FACTOR X -esimerkkinä Sonera: ETÄTYÖN VAIKUTUS CO2-PÄÄSTÖIHIN SUOMESSA Factor X -hankkeessa Sonera käytti ainoana osanottajana ekotehokkuuden mittarina hiilidioksidipäästöjä eikä kiinteitä materiaalivirtoja. Soneran projektissa tarkasteltiin etätyön kehittämismallia, jossa mahdollisimman monet työntekijät tekevät yhden päivän viikossa etätyötä. CO 2 -päästöjä käytettiin MIPSin sijaan erityisesti siksi, että ne ovat tällä hetkellä selvästi tunnetumpi mittari ja ilmastomuutos on kestävän kehityksen keskustelun tärkeimpiä aiheita. Osana Soneran projektia olikin runsas keskustelu sidosryhmien kanssa. Sonera on sen jälkeen laajentanut keskustelua ja on tuonut omat tuloksensa mukaan Suomen kestävän kehityksen toimikunnan Johannesburgin konferenssin valmisteluun. Soneran Factor X -selvityksen mukaan tiettyjen henkilöstöryhmien siirtyminen etätyöhön yhtenä päivänä viikossa vähentää oletettuja lähtötietoja käytettäessä Suomen kokonaishiilidioksidipäästöjä 0,2 % liikenteen vähenemisen kautta ja noin 1 % toimistotilatarpeen vähenemisen kautta. Lisäksi ruuhkahuiput pienenevät, löytyy uusia potentiaalisia työsuoritteita, työuupumus vähenee, työ tehostuu %, maalle muuttaminen helpottuu, verkottuminen vähentää syrjäytymisen riskiä ja syntyy uusi tapa tehdä töitä. Kun nykyisen mallin mukaisia, koko Suomen CO 2 -päästöjä henkilötyövuotta kohti verrataan uuteen malliin, tehostamiskertoimeksi tulee 1,06. Toisin sanoen hiilidioksidipäästöt työsuoritetta kohden vähenevät 6 %:lla. Päästövähennysten lisäksi etätyö mahdollistaa siis työsuoritteiden lisäämisen. Jos tarkasteltaisiin pelkkiä työmatkojen ja toimistotilojen aiheuttamia CO 2 -päästöjä ja pelkästään kyseeseen tulevia Osittainen siirtyminen etätyöhön vaikuttaa vielä enemmän toimistotilan tarpeen kuin liikenteen vähenemisen kautta. toimialoja, tehostamiskerroin olisi selvästi suurempi. Myös materiaalivirtatarkastelu todennäköisesti kasvattaisi tehostamiskerrointa tässä tapauksessa. Soneran tarkoituksia kuitenkin palveli kyseisessä tilanteessa parhaiten hiilidioksidipäästöjen ja työsuoritteiden tarkastelu koko valtakunnan tasolla.

42 40 EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE 6. YHTEENVETO EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE Yhteiskuntamme ekotehokkuutta on lisättävä huomattavasti, jos tulevaisuudessa halutaan ylläpitää liiketoimintaa ja hyvinvointia nykyisissä määrin. Ekotehokkuuden lisäämiseksi on olennaista saada aikaan vähemmistä luonnonvaroista enemmän hyötyä. Factor 10 -tavoitteen mukaan luonnonvarojen kulutusta on länsimaissa vähennettävä yhteen kymmenesosaan vuosisadan puoliväliin mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi huomattavat tekniset ja sosiaaliset innovaatiot ovat välttämättömiä. Peruslähtökohtana on, että yritystoiminnan tulee tuottaa mahdollisimman paljon palvelua tai hyötyä mahdollisimman vähästä määrästä luonnonvaroja mahdollisimman pitkäksi aikaa. Factor 10 -tavoitteen saavuttaminen ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tekniikkaan tai tiettyjen raaka-aineiden käyttöön. Ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen voidaan käyttää erilaisia tekniikoita ja hyvin erilaisia raaka-aineita. Liiketoiminnassa painopiste on siirrettävä uusien tuotteiden luomisesta ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen dematerialisoiduilla menetelmillä ja ratkaisuilla. Ilman sopivia mittareita liiketoiminnan kehittäminen on vaikeaa. Luonnonvarojen kulutusta vähentävät tekniset parannukset ja kulutuskäyttäytymisen muutokset pitää voida määrittää ja mitata esimerkiksi Factor 10 -kaltaisen tavoitteen suhteen. Vuonna 1992 Wuppertal-instituutti ehdotti materiaalipanosta palvelusuoritetta kohti (material input per unit service, MI/S tai MIPS) perusmittariksi tuotteiden ja palveluiden aiheuttaman ekologisen paineen arviointiin ja vertailuun. MIPSin avulla kestävän materiaalitalouden tavoittelu voidaan operationalisoida yristystoiminnan tasolla. Factor X Ekotehokkaasti markkinoille - hankkeessa on Suomessa ensi kerran kokeiltu MIPS-menetelmää laajassa mittakaavassa. Hanke on osoittanut, että menetelmä soveltuu yritysten ekotehokkuusvertailuihin, tuotekehitykseen ja liiketoiminnan kehittmäiseen. MIPS-tarkastelun avulla voidaan yritystasolla havainnollistaa ekotehokkuuden ydin, tuottaa vähemmästä enemmän, eli luonnonvarapanoksen pienentäminen suhteessa saavutettuun hyötyyn. MIPS tarjoaa uuden ja toimintasuuntautuneen kestävän kehityksen strategian yrityksen toiminnan kehittämiseen.

43 YHTEENVETO: EKOTEHOKKUUS BUSINESS AS FUTURE 41 MIPS-lähestymistapa siirtää yrityksen ympäristöasioiden näkökulman päästöistä säästöihin ja tarjoaa siihen havainnollisen ja toimintasuuntautuneen työkalun. Tämä tuo uusia kehittämismahdollisuuksia perinteisten toimintatapojen rinnalle. Perinteisesti ympäristöasiat ovat olleet kustannustekijä, kun toiminnasta syntyviä päästöjä ja jätteitä on jouduttu käsittelemään ja muuttamaan vähemmän haitalliseen muotoon. Ekotehokkuuden ja MIPSin avulla päästään ympäristöhaittojen ja kustannusten ennaltaehkäisyyn. Tuotekehityksessä on vaikea puuttua yhtä aikaa moniin erilaisiin ympäristöongelmiin. Materiaalivirrat ovat monien ympäristöongelmien taustalla tai ainakin kytköksissä niihin. Tämän vuoksi MIPS-laskenta muodostaa perusteiltaan ymmärrettävän työkalun. Tuotesuunnittelulle ominaista on tarve reagoida nopeasti erilaisissa valintatilanteissa. MIPS-menetelmä on osoittautunut riittävän nopeaksi välineeksi tällaisten valintatilanteiden päätöksenteon avuksi. MIPS-lähestymistapa ei liity ainoastaan tuotantoon ja tuotteisiin. Menetelmän tarjoama Starkastelu (service unit eli hyöty) mahdollistaa asiakkaan hyödyn lisäämisen samanaikaisesti ympäristöhyödyn kanssa. Kun yritys tarjoaa myytäville tai jo myydyille tuotteille lisäpalveluja, liikevaihto voi kasvaa, vaikka materiaalin käyttö pysyisi ennallaan tai jopa laskisi. Palvelun tarjontaa voidaan laajentaa sellaiseksi, että tuotteet jäävät yrityksen omistukseen ja tämä ainoastaan myy asiakkaille tuotteiden käyttöoikeutta (esim. vuokraamalla tuotetta tai myymällä aikaansaatua hyötyä). MIPS-menetelmän avulla voidaan siis suunnitella, mitata ja seurata liiketoiminnan painopisteen siirtymistä tuotteista palveluihin, mikä on kehittymässä yhä yleisemmäksi trendiksi. MIPS-mittari muodostaa havainnollisen työkalun yrityksen ekotehokkuuden parantamiseen. Se tukee liiketoiminnan kehittämistä vuorovaikutuksessa henkilöstön, sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa. Factor X -esimerkkinä Mitron Oy EKOLOGISEN TUOTE- SUUNNITTELUN HYÖDYT Rahan säästö luonnonvarojen säästymisen myötä Markkinointiedut, uusien markkinoiden löytyminen Arvostuksen lisääntyminen kuluttajien mielissä Uskottavuuden lisääntyminen työntekijöiden silmissä Mahdollisuus lisätä työpaikkoja Ympäristönsuojelun päämäärän toteuttaminen ilman lainsäädännöllistä pakkoa ja välttämätöntä kustannusten nousua