Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 Sisällissodat Pohjois-Italian Vuonna 1361 englantilainen palkkasoturi John Hawkwood saapui joukkoineen Italiaan, missä he pitivät alueen rikkaita kaupunkivaltioita pelon vallassa 33 vuoden ajan. JAN INGAR THON Kesällä 1361 Pohjois-Italian kukkulat muuttuivat taistelutantereeksi, kun alueelle vyöryi joukoittain ryösteleviä palkkasotureita. Varoitushuudot saattelivat englantilaissoturien etenemistä, ja kauhistuneet asukkaat pakenivat kaupunginmuurien suojiin. Kukaan ei uskaltanut kurkistella muurien takaa, sillä englantilaisten jousimiesten huhuttiin osuvan ihmisen silmään jopa 200 metrin etäisyydeltä. Oli kuin antiikin barbaarit olisivat palanneet. Palkkasoturien rynnäkköä johti 1300-luvun Italian pelätyin mies, englantilainen ritari John Hawkwood, joka oli juuri sotinut kaksikymmentä vuotta Ranskassa. Kaikki alkoi satavuotisesta sodasta Hawkwood oli palvellut Englannin kuningasta Ranskaa vastaan käydyssä satavuotisessa sodassa. Vuonna 1360 sodassa tehtiin yllättäen aselepo, ja monet sotilaat jäivät työttömiksi. John Hawk- woodillakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Seuraavan vuoden ajan Hawkwood kiersi ryöstelemässä Etelä-Ranskan kaupunkeja, kunnes hän tammikuussa 1361 teki sopimuksen Avignonin kaupungissa oleskelleen paavin kanssa. Hawkwoodille maksettiin floriinia siitä, että hän hyökkäisi hyvin koulutettuine joukkoineen paavin perivihollisen Milanon kimppuun. Paavilla ei ollut aavistustakaan, mitä hän sai aikaan lähettäessään Hawkwoodin nälkäisen armeijan Euroopan rikkaimmille seuduille, kaupunkivaltioiden hallitsemaan Pohjois-Italiaan. Kesällä 1361 John Hawkwood lähti matkaan armeijoineen, jota kutsuttiin valkoiseksi komppaniaksi joukon valkoisten lippujen ja kiiltävien rintapanssarien vuoksi. Heti Italiaan päästyään sotilaat alkoivat ryöstellä ja hävittää maalaiskyliä ja viljelyksiä. He ottivat Hawkwood sai oppinsa jousimiehiltä John Hawkwood ( ) Hawkwood vietti elämänsä viimeiset 54 vuotta Euroopan taistelukentillä. polfoto/ullstein bild Englantilainen palkkasoturi John Hawkwood oli 1300-luvulla tunnettu ja pelätty sotapäällikkö. Hawkwood syntyi Essexissä Itä-Englannissa maanomistajaperheeseen. Isänsä kuoltua vuonna 1340 Hawkwood ilmoittautui Englannin armeijaan, joka taisteli Ranskassa. Hän liittyi pitkäjousia käyttäviin ampujiin, jotka tunnettiin Englannin etevimpinä sotilaina. Hawkwood osallistui voittoisiin Crecyn ja Poitiersin taisteluihin ja sai samalla arvokasta kokemusta sodankäynnistä. Hänen rohkeutensa taistelukentällä teki vaikutuksen Englannin prinssi Edvardiin, joka löi aatelisnuorukaisen ritariksi. Ritarin arvo loi pohjan Hawkwoodin myöhemmälle uralle Valkoiseksi armeijaksi nimitetyn pelätyn palkkasoturijoukon komentajana.

3 kauhu Hawkwoodin joukot marssivat hänen mailleen. Uskollisuus oli palkkasoturille kuitenkin täysin tuntematon käsite: vain rahalla oli merkitystä. Hawkwood ryösteli häikäilemättömästi kreivin maita ja ajoi tämän pakosalle. Lopulta kreivin oli pakko vetäytyä maittensa rajoille Lanzion alueelle Ranskan rajan tuntumaan. Hawkwood vaati kreiviltä lähettilään välityksellä floriinin lunnaita, joka oli suunnaton summa jopa italialaiselle aatelismiehelle. Vaikka kreivi aluksi kieltäytyikin, nälkä ja kylmyys pakottivat hänet aliskiinni saamiansa asukkaita panttivangeiksi ja vaativat näiden perheiltä 31 floriinin lunnaita summa vastasi talonpojan kahden vuoden palkkaa. Maksukyvyttömien panttivankien kohtaloa ei tarkoin tiedetä, mutta jotain kertoo se, että Hawkwoodin joukkoja alettiin pian kutsua paholaismaisiksi engelsmanneiksi. Ystävien ja vihollisten kimpussa Palkkasoturit eivät hätyyttäneet vain köyhiä talonpoikia. Marraskuussa Hawkwoodin armeija saapui Savoyn kreivin Amadeon alueelle. Kreivi oli yksi Italian rikkaimmista maanomistajista ja paavin ja siten myös Hawkwoodin liittolainen. Siksi hän ei ollut huolissaan, kun Valkoisen komppanian työnantajiin kuuluivat niin Firenze, Milano, Kirkkovaltio, Cesena kuin Perugiakin. bridgeman Italia/1361 Pohjois-Italia oli jakautunut keskenään sotiviin pikkuvaltioihin. Vakinaisen Firenze armeijan sijaan ne käyttivät usein palkka-armeijoita, joille uskollisuus ei merkinnyt mitään vaan jotka myivät palveluksiaan sille, joka tarjosi eniten. Italia Historia

4 Sisällissodat tumaan Hawkwoodin vaatimuksiin. Kun sotajoukko oli saanut lunnassumman, se jatkoi etenemistään itään kohti alkuperäistä kohdettaan Milanoa. 14 vuotta pelkoa ja sekasortoa Valkoinen komppania ei koskaan päässyt perille luvun Italiassa oli useita pikkuvaltioita, jotka vaihtoivat liittolaisia lähes päivittäin. Myös rikkaan Milanon ruhtinas solmi Hawkwoodin pelossa rauhansopimuksen paavin kanssa. Sopimus pelasti kaupungin palkkasotureilta, mutta se koitui ympäröivän maaseudun tuhoksi, sillä yhtäkkiä Pohjois-Italiassa oli työtöntä palkkasotilasta. Seuraavien 14 vuoden ajan Hawkwoodin armeija kävikin lakkaamatta sotaa eri hallitsijoiden laskuun, joiden omat armeijat olivat liian pieniä. Palkkasotureita käytettiin rajariitojen, kauppakiistojen ja vanhojen kaunojen ratkomiseen, ja he siirtyivät silmää räpäyttämättä eniten maksavan puolelle. Jos Hawkwood oli tyytymätön työnantajaansa, hän tarjosi palveluksiaan tämän vastustajalle. Vähitellen hän keksi täydellisen keinon ansaita sievoisesti ja säästää samalla sotilaitaan: hän asettui toisen osapuolen palvelukseen ja kiristi sitten toiselta puolelta rahaa siitä, ettei hyökännyt tämän kimppuun. Näin Hawkwood sai maksun molemmilta osapuolilta, ja vuonna 1375 hänestä oli tullut yksi Pohjois-Italian mahtavimmista miehistä. Vain paavi oli häntä mahtavampi. Kaikki pelkäsivät Machiavelli pelkäsi vieraita joukkoja Italialainen filosofi Nicolo Machiavelli ei juuri perustanut palkkasotureista, jotka pitivät hänen kotimaataan kauhun vallassa vuosisatojen ajan. Palkkasoturit ovat vaarallisia, järjestäytymättömiä ja kurittomia, Machiavelli totesi teoksessaan Ruhtinas. Machiavelli arvosteli sotilaita myös uskollisuuden puutteesta, sillä he kävivät taistelukentälle vain palkkion toivossa, mutta eivät senkään vuoksi ole valmiita kuolemaan herransa puolesta. Lopuksi hän väitti yhteenvetona, että Italian alennustila johtuu yksinomaan siitä, että maa on vuosien ajan turvautunut palkkasotureihin. Machiavellin mukaan palkkasoturit koituivat Italian tuhoksi. Hawkwoodia, mutta paavi herätti kaupunkivaltioissa suurta vihaa. Italialaiset eivät hyväksyneet sitä, että paavinistuin oli siirtynyt Roomasta Ranskaan Avignoniin. Myös paavin laajat maa-alueet eri puolilla Italiaa kiinnostivat monia ja saivat heidät nousemaan paavia vastaan. Valkoinen armeija kukisti kapinan Viha leimahti valloilleen joulukuussa 1375, kun Perugian asukkaat nousivat kapinaan paavin lähettilästä kardinaali du Puytä vastaan ja saartoivat tämän palatsiinsa. Kapina levisi nopeasti muun muassa Firenzeen, joka asettui paavin vastaisen liittoutuman johtoon. Kapinaan liittyi useita muita kaupunkeja, jotka lähettivät Firenzeen oliivinlehviä liittolaisuuden merkiksi. Italialaisjoukot valtasivat paavin alueita, kunnes paavin hallussa oli enää muutama kaupunki. Varmistaakseen Valkoisen armeijan tuen kapinoivat kaupungit lähettivät Hawkwoodille valtavia rahasummia. Tämä päätti kuitenkin asettua paavin palvelukseen, sillä hän laskeskeli, että italialaisvaltiot olivat jo lähettäneet kaikki rahansa hänelle eivätkä pystyisi enää maksamaan hänen vaatimaansa palkkiota. Paavi sen sijaan oli upporikas. akg-images Peitsi teki ritarista voittamattoman Valkoinen armeija koostui lancioista, kolmen miehen ryhmistä, joihin kuului peitsellä aseistautunut ritari, aseenkantaja ja jousimies. Italiassa taistelleet englantilaiset palkkasoturit tulivat pian kuuluisiksi tehokkuudestaan. Lanciaksi kutsuttuun kolmen miehen ryhmään kuului peitsellä aseistautunut ritari, hänen aseenkantajansa ja jousimies, jolla oli jousi tai varsijousi. Vihollisen hyökätessä ritari nousi hevosen selästä ja piteli yhdessä jousimiehen kanssa pitkää, raskasta peistä suojana vihollista vastaan. Aseenkantaja vetäytyi taustalle pitelemään hevosta. Taistelussa lanciat liittyivät yhteen tiiviiksi muodostelmiksi, jotka etenivät peitset tanassa kohti vihollista. Muodostelmassa linjat olivat niin tiiviinä, ettei tuuli päässyt puhaltamaan niiden läpi ja peitsiä oli niin tiheässä, että lanciaa kohti heitetty omena joutui peitsen seivästämäksi. Sotilaat lähestyivät vihollista hitaasti ja päästivät pelottavia taisteluhuutoja. Usein viholliset hajaantuivatkin jo nähdessään ja kuullessaan tuhansien lancioiden marssivan kohti. Jos lancia joutui puolustuskannalle, sen jousimiehet pystyivät ampumaan peitsimuurin suojasta vihollista päin tappavia nuolikuuroja. bridgeman Niin sanottu lancia oli 1300-luvun tehokkain taisteluyksikkö. Siihen kuului ritari peitsineen, aseenkantaja ja jousimies.

5 Hawkwood joutui kuitenkin katumaan päätöstään, sillä paavi osoittautui huonoksi maksajaksi. Hawkwood sai sentään palkakseen suuria maa-alueita, mutta ne eivät auttaneet maksamaan sotilaiden palkkoja. Cesenan verilöyly Kun sotaa oli käyty kaksi vuotta, Hawkwoodin joukot asettuivat 1. tammikuuta 1378 Cesenaan, joka oli yksi harvoista paaville uskollisista kaupungeista. Talvi oli ankara ja elintarvikkeet vähissä, eivätkä sotilaat olleet saaneet palkkaansa. Tunnelma oli siksi hyvin kireä, kun joukko sotilaita marssi erään teurastajan luo hankkiakseen syötävää. Teurastaja tarttui veitseen puolustaakseen liikettään, ja paikalle ilmestyi joukoittain uteliaita kaupunkilaisia. Tilanne kiristyi, ja yhtäkkiä Cesenan porvarit hyökkäsivät palkkasoturien kimppuun ja ajoivat nämä pakosalle. Osa sotilaista pääsi turvaan, mutta osa surmattiin kaupungin kaduille. Kuultuaan hyökkäyksestä Hawkwood raivostui ja vannoi kostoa. Helmikuun 2. päivän vastaisena yönä hän lähetti sotilaansa Cesenan kimppuun. Silminnäkijä kuvaili hyökkäystä: He surmasivat kaikki miehet, naiset ja lapset, kunnes torit olivat täynnä kuolleita. Tuhannet hukkuivat yrittäessään uida vallihaudan yli. Kauneimmat naiset otettiin sotasaaliiksi, eikä jäljelle jäänyt yhtään miestä eikä naista. Firenze juhli sankariaan Verilöylyn jälkeen Italian mahtavimman ruhtinaan, Milanon Bernabo Viscontin, sanansaattaja saapui Cesenaan. Ruhtinas pyysi Hawkwoodia Italian liigaksi nimetyn kapinallisjoukon päälliköksi. Visconti tarjosi Hawkwoodille floriinin kuukausipalkkaa ja tyttärensä puolisoksi. Mahdollisuus saada sekä rahaa että poliittista vaikutusvaltaa oli niin houkutteleva, että Hawkwood vaihtoi puolta hetkeäkään epäröimättä. Hawkwoodin uhkaamana paavin oli pakko allekirjoittaa rauhansopimus, ja joulukuussa Hawkwood ratsasti riemusaatossa Firenzen kaupunkiin. Eräs kaupungin sotaneuvoston jäsen kuvaili tapahtumaa näin: Tänään sir John Hawkwood ratsasti miehineen Firenzeen ja nousi ratsunsa selästä arkkipiispan palatsin luona. Häntä juhlittiin suurena sankarina ja hän sai runsaasti lahjoja, kuten mehiläisvahaa, makeisia, silkkiä ja villavaatteita. Kirjoittaja toi kuitenkin myös esiin epäluottamuksensa palkkasoturia kohtaan: Luoja armahtakoon, jottei hän milloinkaan vahingoittaisi meitä tai omaisuuttamme. John Hawkwood oli nyt valtansa huipulla. Hän oli Italian liigan ylipäällikkö ja omisti laajoja maa-alueita joka puolella Pohjois-Italiaa. Englantilaisnousukas oli avioitunut Milanoa hallitsevaan Viscontin sukuun ja nimitetty kunniatehtävään Englannin Rooman-lähettilääksi. Moni muu olisi jo jäänyt eläkkeelle, mutta 58-vuotias Hawkwood pysyi viimeiseen asti sotilaana. Koti-ikävä Englantiin Hawkwood taisteli kuolemaansa asti Firenzen puolesta. Muun muassa vuonna 1392 hän esti kaupunkia joutumasta perivihollisensa Milanon valtaan. Kaupunkilaisten epäluulo vaihtuikin vähitellen ihailuksi, ja ajan tavoista poiketen Hawkwoodin sallittiin muuttaa asumaan kaupungin muurien sisäpuolelle. Paholaismaisesta englantilaisesta oli tullut Firenzen suojelija ja suosituin asukas. Hawkwood oli nyt viettänyt yli 50 vuotta elämästään sotimalla ulkomailla. Ikävä lapsuuden Englantiin kaiversi häntä yhä voimakkaammin, ja hän alkoi myydä omaisuuttaan kotimatkan rahoittamiseksi. John Hawkwood ei kuitenkaan enää ehtinyt nähdä kotimaataan, sillä hän kuoli vuoteessaan maaliskuun 18. päivän vastaisena yönä Seuraavana päivänä vaimennetut kirkonkellot ilmoittivat Firenzen suuren ottopojan kuolemasta. Kaksi päivää myöhemmin firenzeläiset ritarit kantoivat Hawkwoodin arkun Firenzen tuomiokirkkoon. Hawkwoodin miekka oli laskettu hänen rintansa päälle, ja hän piteli kädessään komentajan sauvaa. Ruumissaattoon osallistuivat Hawkwoodin perhe, koko Firenzen johto, englantilaissotilaita ja 500 pappia vahakynttilät kädessä. Heitä seurasi suuri joukko surijoita mustissa viitoissaan. Firenzeläisille kauppa oli perinteisesti kaikki kaikessa, mutta tuona päivänä kaupungin kaikki liikkeet oli suljettu. Ehkä se kuvasti parhaiten englantilaisen ritarin nauttimaa arvostusta. Lue lisää W. Cafero: John Hawkwood: An English Mercenary in Fourteenth Century Italy, Baltimore, 2006 Frances Saunders: Hawkwood: The Diabolical Englishman, Faber & Faber, Hawkwoodista tuli Firenzen sankari Palkkasoturi John Hawkwoodin ja Firenzen välille muodostui pitkäaikainen ja mutkikas suhde. Englantilainen nousukas oli aluksi kaupungin pahin vihollinen, mutta lopulta hänestä tuli yksi kaupungin arvostetuimmista asukkaista. Hawkwood saapui Italiaan vuonna 1361 ja tajusi varsin pian, että todellinen valta alueella kuului paavin sijaan rikkaalle Firenzen kaupungille. Kaupungin päättäjät eivät kuitenkaan halunneet antaa valtaa palkkasotureille, ja siksi hän päätyi sotimaan kaupungin joukkoja vastaan. Firenze maksoi Hawkwoodille useaan otteeseen suuria summia välttyäkseen hyökkäyksiltä, ja kun Hawkwood nimitettiin vuonna 1377 paavin vastaisen liittoutuman ylipäälliköksi, hänestä tuli myös Firenzen sotajoukkojen ylin komentaja. Firenzeläiset suhtautuivat silti epäluuloisesti englantilaiseen, jonka sallittiin asua vain kaupunginmuurien ulkopuolella sijaitsevassa talossa. Hänet hyväksyttiin vasta, kun hän oli torjunut Milanon hyökkäyksen vuonna John Hawkwood kuoli vuonna 1394, ja hänet haudattiin kaupungin tuomiokirkkoon. Aikalaiskronikoitsija kirjoitti, että ketään kaupunkilaista tai ulkomaalaista ei ollut koskaan juhlittu vastaavalla tavalla. Firenze maalautti Hawkwoodin muistoksi 28 neliömetrin suuruisen freskon, joka komeilee yhä tuomiokirkon seinällä. scanpix/akg-images scanpix/akg-images Historia