EUROOPAN PARLAMENTTI HYVÄKSYTYT TEKSTIT. Istunto. torstai 19. kesäkuuta 2008 P6_TA-PROV(2008)06-19 VÄLIAIKAINEN PAINOS PE 408.

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI HYVÄKSYTYT TEKSTIT Istunto torstai 19. kesäkuuta 2008 P6_TA-PROV(2008)06-19 VÄLIAIKAINEN PAINOS PE

2

3 SISÄLTÖ PARLAMENTIN HYVÄKSYMÄT TEKSTIT P6_TA-PROV(2008)0302 Vaarallisten aineiden sisämaankuljetukset ***II (A6-0227/ Esittelijä: Bogusław Liberadzki) Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (6920/3/2008 C6-0160/ /0278(COD))... 1 P6_TA-PROV(2008)0303 Tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtaminen ***I (A6-0050/ Esittelijä: Helmuth Markov) Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta (KOM(2006)0569 C6-0331/ /0182(COD))... 2 P6_TA-PROV(2008)0304 Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittaminen (B6-0303/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta P6_TA-PROV(2008)0305 Tulliliitto 40 vuotta 1. heinäkuuta 2008 (B6-0297/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 tulliliiton 40-vuotispäivästä P6_TA-PROV(2008)0306 Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja (A6-0202/ Esittelijä: Mia De Vits) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 "Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja" (2008/2006(INI)) P6_TA-PROV(2008)0307 Siipikarjan ruhojen tuonti (B6-0309/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 siipikarjan ruhojen tuonnista P6_TA-PROV(2008)0308 Dieselöljyn hinnannousun synnyttämä kalatalousalan kriisi (B6-0305, 0310, 0311 ja 0312/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 polttoaineen hinnannousun aiheuttamasta kalastusalan kriisistä PE \ I

4 P6_TA-PROV(2008)0309 EU:n ja Venäjän huippukokouksen valmistelu (26. ja 27. kesäkuuta 2008) (B6-0235, 0298, 0299, 0300 ja 0301/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Hanti-Mansijskissa 26. ja 27. kesäkuuta 2008 pidettävästä EU:n ja Venäjän huippukokouksesta P6_TA-PROV(2008)0310 Lammas- ja vuohialan tulevaisuus Euroopassa (A6-0196/ Esittelijä: Liam Aylward) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 lammas- ja vuohialan tulevaisuudesta Euroopassa (2007/2192(INI)) P6_TA-PROV(2008)0311 Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta (A6-0169/ Esittelijä: Zita Gurmai) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta (2007/2259(INI)) P6_TA-PROV(2008)0312 Burma: Poliittisten vankien yhä jatkuva vapaudenmenetys (B6-0314, 0315, 0317, 0320, 0321 ja 0324/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Burmasta: poliittisten vankien yhä jatkuva vapaudenmenetys P6_TA-PROV(2008)0313 Somalia: Siviilien murhien arkipäiväistyminen (B6-0316, 0318, 0319, 0323 ja 0325/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 siviilien murhien arkipäiväistymisestä Somaliassa P6_TA-PROV(2008)0314 Iran: Alaikäisten rikoksentekijöiden teloitukset (B6-0326, 0327, 0328, 0329, 0330 ja 0331/2008) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Iranista II /PE

5 P6_TA-PROV(2008)0302 Vaarallisten aineiden sisämaankuljetukset ***II Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (6920/3/2008 C6-0160/ /0278(COD)) (Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (6920/3/2008 C6-0160/2008) 1, ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan 2 komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0852), ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0227/2008), 1. hyväksyy yhteisen kannan; 2. toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti; 3. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti; 4. kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä; 5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. 1 2 EUVL C 117 E, , s. 1. Hyväksytyt tekstit , P6_TA(2007)0370. PE \ 1

6 P6_TA-PROV(2008)0303 Tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtaminen ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta (KOM(2006)0569 C6-0331/ /0182(COD)) (Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0569), ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0331/2006), ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0050/2007), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. 2 /PE

7 P6_TC1-COD(2006)0182 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. kesäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan c alakohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1, ovat kuulleet alueiden komiteaa, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 2, sekä katsovat seuraavaa: (1) Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 1692/96/EY 3 määritellyllä Euroopan laajuisella tieverkolla on keskeinen merkitys tuettaessa Euroopan yhdentymistä ja yhteenkuuluvuutta ja varmistettaessa korkea hyvinvoinnin taso. Erityisesti olisi taattava korkea turvallisuuden taso. (2) Komissio totesi 12 päivänä syyskuuta 2001 julkaisemassaan valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" 4, että on tehtävä tieturvallisuuden vaikutusarviointeja ja auditointeja, jotta voidaan määritellä ne tieosuudet yhteisössä, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia, ja hallita niitä. Lisäksi siinä asetettiin tavoitteeksi tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen yhteisössä vuosien 2001 ja 2010 välillä. (3) Tiedonannossaan "Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu" 5 komissio totesi, että tieinfrastruktuurin on oltava tieturvallisuuspolitiikan kolmas osatekijä ja että sen on edistettävä onnettomuuksien vähentämiseen tähtäävän yhteisön tavoitteen saavuttamista EUVL C 168, , s. 71. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 19. kesäkuuta EYVL L 228, , s. 1, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston päätöksellä 1791/2006 (EUVL L 363, , s. 1). KOM(2001)0370. KOM(2003)0311. PE \ 3

8 (4) Viime vuosina autojen suunnittelussa on tapahtunut suurta kehitystä (turvallisuustoimenpiteet sekä uusien teknologioiden kehittäminen ja soveltaminen), mikä on osaltaan vähentänyt tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden tai loukkaantuneiden henkilöiden määrää. Jos vuodeksi 2010 asetettu tavoite halutaan saavuttaa, on toteutettava toimia myös muilla aloilla. Tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtaminen tarjoaa paljon uusia kehittämismahdollisuuksia, jotka on hyödynnettävä. (5) Asianmukaisten menettelyjen käyttöönotto on olennainen keino parantaa tieinfrastruktuurin turvallisuutta Euroopan laajuisessa tieverkossa. Tieturvallisuuden vaikutusarvioinneilla on määrä osoittaa strategisella tasolla infrastruktuurihankkeen eri suunnitteluvaihtoehtojen vaikutukset tieturvallisuuteen, ja niiden pitää olla tärkeässä osassa reittejä valittaessa. Tieturvallisuuden vaikutusarviointien tulokset voidaan kirjata useisiin asiakirjoihin. Turvallisuusauditoinneilla on lisäksi määrä kartoittaa yksityiskohtaisesti tieinfrastruktuurihankkeeseen liittyvät vaaratekijät. Näin ollen on järkevää kehittää tieturvallisuuden vaikutusarviointeihin ja turvallisuusauditointeihin sovellettavat menettelyt, jotta voidaan parantaa tieinfrastruktuurien turvallisuutta Euroopan laajuisessa tieverkossa; tämä ei koske tietunneleita, jotka kuuluvat Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/54/EY 1 soveltamisalaan. (6) Useilla jäsenvaltioilla on jo käytössään toimivia tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevia järjestelmiä. Näiden valtioiden olisi annettava jatkaa nykyisten menetelmiensä käyttämistä siltä osin, kuin ne ovat yhdenmukaisia tässä direktiivissä ilmaistujen näkemysten kanssa. (7) Tutkimus on ratkaisevan tärkeää Euroopan liikenneturvallisuuden parantamisen kannalta. Kehittämisen ja esittelyn toimenpiteet ja menettelyt (telematiikka mukaan luettuna) ja tutkimustulosten levittäminen voivat parantaa tieinfrastruktuurin turvallisuutta merkittävällä tavalla. (8) Jo käytössä olevien teiden turvallisuustasoa olisi parannettava suuntaamalla investointeja niihin tieosuuksiin, joilla onnettomuuksia tapahtuu eniten ja/tai joilla niitä voidaan vähentää eniten. Jotta kuljettajat voisivat muuttaa käyttäytymistään ja noudattaa paremmin liikennesääntöjä, erityisesti nopeusrajoituksia, kuljettajien tulisi saada tieto tieosuuksista, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia. (9) Tieverkon turvallisuusjohtamisella voi olla merkittävä vaikutus jo heti sen käyttöönoton jälkeen. Kun tieosuudet, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia, on selvitetty ja korjaavat toimenpiteet toteutettu, turvatarkastusten merkitys ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä kasvaa. Säännölliset tarkastukset ovat olennainen keino ehkäistä kaikkiin tien käyttäjiin, mukaan luettuina suojattomat tielläliikkujat, kohdistuvia vaaroja, myös tietöiden tapauksessa. (10) Jäsenvaltioiden kelpuuttamien koulutusohjelmien ja pätevyysmenettelyjen avulla toteutettavan koulutuksen ja lupajärjestelmän pitäisi taata, että turvallisuushenkilöstöllä on tarvittava ajantasainen tietämys. 1 EUVL L 167, , s /PE

9 (11) Olisi toteutettava toimia, joilla kannustetaan testattujen käytänteiden yleisempään ja johdonmukaisempaan vaihtamiseen jäsenvaltioiden kesken, jotta parannettaisiin turvallisuutta Euroopan unionin teillä. (12) Tieturvallisuuden korkean tason varmistamiseksi Euroopan unionin teillä jäsenvaltioiden olisi sovellettava infrastruktuurin turvallisuusjohtamisen suuntaviivoja. Suuntaviivojen ilmoittaminen komissiolle ja säännöllinen raportointi niiden täytäntöönpanosta mahdollistaa sen, että infrastruktuurien turvallisuutta voidaan parantaa järjestelmällisesti yhteisön tasolla ja siirtyä ajan mittaan kohti tehokkaampaa järjestelmää. Lisäksi muut jäsenvaltiot voivat suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevan raportoinnin ansiosta yksilöidä tehokkaimmat ratkaisut, ja ennen-jälkeentutkimuksista saatavan tiedon järjestelmällisen kokoamisen pohjalta voidaan valita tehokkaimmat toimenpiteet tulevaa toimintaa varten. (13) Tämän direktiivin tieturvallisuusinvestointeja koskevien säännösten soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tieverkon ylläpitämiseen liittyvien investointien alalla. (14) Koska toimien tavoitteita eli menettelyjä, joilla taataan tieturvallisuuden yhdenmukainen ja korkea taso koko Euroopan laajuisessa tieverkossa, ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden toimin ja ne voidaan siksi toimien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (15) Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 1 mukaisesti, (16) Riittävät alueet tienvarsipysäköintiin ovat erittäin tärkeitä rikosten torjunnan lisäksi myös tieturvallisuuden kannalta. Pysäköintialueiden ansioista kuljettajat voivat pitää taukoja hyvissä ajoin ja jatkaa matkaansa täysin keskittyneinä. Riittävän monien turvallisten pysäköintialueiden tarjoamisen olisi tämän takia oltava keskeisessä osassa tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisessa. (17) Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omat taulukkonsa, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne; OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 EYVL L 184, , s. 23, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, , s. 11). PE \ 5

10 1 artikla Kohde ja soveltamisala 1. Tässä direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat ja panevat täytäntöön tieturvallisuuden vaikutusarviointeihin, turvallisuusauditointeihin, tieverkon turvallisuusjohtamiseen ja turvatarkastuksiin liittyvät menettelyt. 2. Tätä direktiiviä sovelletaan Euroopan laajuisen tieverkon teihin riippumatta siitä, ovatko ne suunnitteluvaiheessa, rakenteilla vai käytössä. 3. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa tämän direktiivin säännöksiä hyvinä käytäntöinä sellaiseen kansalliseen tieliikenneinfrastruktuuriin, joka ei kuulu Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon mutta joka on rakennettu kokonaan tai osittain yhteisön rahoituksella. Sitä ei sovelleta tietunneleihin, jotka kuuluvat direktiivin 2004/54/EY soveltamisalaan. 2 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä: (1) 'Euroopan laajuisella tieverkolla' tarkoitetaan päätöksen N:o 1692/96/EY liitteessä I olevassa 2 jaksossa määriteltyä tieverkkoa; (2) 'toimivaltaisella organisaatiolla' tarkoitetaan kansallista, alueellista tai paikallista julkista tai yksityistä organisaatiota, joka osallistuu tämän direktiivin täytäntöönpanoon toimivaltansa vuoksi, mukaan luettuina jo ennen tämän direktiivin voimaantuloa olemassa olleet toimivaltaisiksi organisaatioiksi nimetyt elimet, jos ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset; (3) 'tieturvallisuuden vaikutusarvioinnilla' tarkoitetaan strategista vertailuanalyysia uuden tien rakentamisen tai jo käytössä olevaan tieverkkoon tehtävien merkittävien muutosten vaikutuksista tieverkon turvallisuustasoon; (4) 'turvallisuusauditoinnilla' tarkoitetaan riippumatonta, yksityiskohtaista, järjestelmällistä ja teknistä turvallisuuden tarkastusta, joka koskee tieinfrastruktuurihankkeen suunnittelunäkökohtia ja kattaa kaikki vaiheet suunnittelusta käytön alkuvaiheeseen; (5) 'niiden tieosuuksien luokittelulla, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia' menetelmää tunnistaa, analysoida ja luokitella ne tieverkon osuudet, jotka ovat olleet käytössä yli kolme vuotta ja joilla on tapahtunut suuri määrä kuolemaan johtaneita onnettomuuksia suhteessa liikenteen määrään; (6) 'verkon luokittelulla turvallisuuden parantamismahdollisuuksien perusteella' tarkoitetaan menetelmää nykyisen tieverkon osien määrittelemiseen, analysoimiseen ja luokitteluun niiden turvallisuuden parantamista ja onnettomuuskustannusten vähentämistä koskevien mahdollisuuksien perusteella; 6 /PE

11 (7) 'turvatarkastuksella' tarkoitetaan niiden piirteiden ja puutteiden sääntömääräistä ja säännöllistä tarkistamista, jotka vaativat kunnostustöitä turvallisuussyistä; (8) 'suuntaviivoilla' tarkoitetaan jäsenvaltioiden antamia määräyksiä, joiden myötä vahvistetaan noudatettava menettely ja huomioon otettavat seikat sovellettaessa tässä direktiivissä vahvistettuja turvallisuusmenettelyjä; (9) 'infrastruktuurihankkeella' tarkoitetaan uuden tieinfrastruktuurin rakentamishanketta tai jo käytössä olevan verkon merkittävää muutosta, jolla on vaikutusta liikenteen määrään. 3 artikla Tieturvallisuuden vaikutusarviointi infrastruktuurihankkeita varten 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurihankkeista tehdään tieturvallisuuden vaikutusarviointi. 2. Tieturvallisuuden vaikutusarviointi on tehtävä suunnitteluvaiheessa ennen infrastruktuurihankkeen hyväksymistä. Arviointia tehdessään jäsenvaltioiden on pyrittävä noudattamaan liitteessä I esitettyjä perusteita. 3. Turvallisuuden vaikutusarvioinnissa on selostettava tieturvallisuusnäkökohdat, jotka vaikuttavat ehdotetun vaihtoehdon valintaan. Siinä on myös annettava kaikki tarvittavat tiedot arvioitujen eri vaihtoehtojen kustannus-hyötyanalyysia varten. 4 artikla Turvallisuusauditoinnit infrastruktuurihankkeita varten 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikista infrastruktuurihankkeista tehdään turvallisuusauditoinnit. 2. Turvallisuusauditointeja tehdessään jäsenvaltioiden on pyrittävä noudattamaan liitteessä II esitettyjä perusteita. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nimetään auditoija tekemään auditointi infrastruktuurihankkeen suunnittelunäkökohdista. Auditoija nimetään 9 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisesti, ja hänellä on oltava 9 artiklassa edellytetty tarpeellinen pätevyys ja koulutus. Jos auditoinnin toteuttaa ryhmä, ainakin yhden sen jäsenistä on täytettävä 9 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset. 3. Turvallisuusauditoinnin on oltava erottamaton osa infrastruktuurihankkeen suunnittelua, ja se on toteutettava suunnitelmaluonnoksen ja yksityiskohtaisen suunnittelun vaiheissa, viimeistelyvaiheessa sekä käytön alkuvaiheessa. PE \ 7

12 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että auditoija osoittaa turvallisuuden kannalta ratkaisevat suunnittelutekijät infrastruktuurihankkeen kussakin vaiheessa. Jos turvallisuuspuutteita todetaan auditoinnin aikana, mutta suunnittelua ei muuteta ennen asianomaista liitteessä II mainittua vaihetta, toimivaltaisen organisaation on ilmoitettava syyt tähän kyseisen raportin liitteessä. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklan 4 kohdassa mainittu raportti johtaa turvallisuuden kannalta asianmukaisiin suosituksiin. 5 artikla Käytössä olevan tieverkon turvallisuuden luokitus ja turvallisuusjohtaminen 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tieosuuksien luokittelu, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia, ja tieverkon turvallisuusluokitus toteutetaan vähintään joka kolmas vuosi tarkastettavan tieverkon käytön perusteella. Arviointia tehdessään jäsenvaltioiden on pyrittävä noudattamaan liitteessä III olevia perusteita. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastusryhmät arvioivat paikalla suoritettavien tarkastusten avulla liitteessä III olevassa 3 kohdassa mainittujen seikkojen pohjalta tärkeimpiä tieosuuksia niiden tieosuuksien luokittelun tulosten mukaisesti, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia, ja tieverkon turvallisuusluokituksen mukaisesti. Tarkastusryhmän jäsenistä vähintään yhden on täytettävä 9 artiklan 4 kohdan a alakohdassa asetetut vaatimukset. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että korjaavat toimenpiteet suunnataan 2 kohdassa tarkoitettuihin tieverkon osuuksiin. Tärkeimpiä ovat liitteessä III olevan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joissa otetaan huomioon paras kustannushyötysuhde. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on liikennemerkkejä tienkäyttäjien varoittamiseksi tieinfrastruktuurin niistä osuuksista, joita ollaan kunnostamassa ja jotka voivat näin ollen vaarantaa tienkäyttäjien turvallisuuden. Tällaisilla merkeillä tarkoitetaan myös sekä päivä- että yöaikaan näkyviä merkkejä, jotka on asetettu turvallisen välimatkan päähän, ja niiden on oltava liikennemerkeistä ja -opasteista vuonna 1968 tehdyn Wienin yleissopimuksen määräysten mukaisia. 5. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että teiden käyttäjille ilmoitetaan kaikin asianmukaisin tavoin tieosuudesta, jolla tapahtuu paljon onnettomuuksia. Jos jokin jäsenvaltio päättää käyttää opastetauluja, on noudatettava liikennemerkeistä ja - opasteista vuonna 1968 tehdyn Wienin yleissopimuksen määräyksiä. 8 /PE

13 6 artikla Turvatarkastukset 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä olevien teiden osalta tehdään turvatarkastukset tieturvallisuuteen liittyvien riskien yksilöimiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi. 2. Turvatarkastuksiin kuuluvat tieverkon määräaikaistarkastukset ja selvitykset mahdollisten tietöiden vaikutuksista liikenteen turvalliseen sujumiseen. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määräaikaistarkastukset tekee toimivaltainen organisaatio. Näitä tarkastuksia on tehtävä riittävän usein, jotta voidaan taata riittävä turvallisuustaso kyseisessä tieinfrastruktuurissa. 4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava suuntaviivat tietöihin sovellettavia tilapäisiä turvallisuustoimenpiteitä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan mukaisesti vahvistettavia suuntaviivoja. Niiden on myös otettava käyttöön sopiva tarkastusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että suuntaviivoja sovelletaan asianmukaisesti. 7 artikla Tiedon hallinta ja käsittely 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen organisaatio laatii täydellisen onnettomuusraportin jokaisesta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tiellä tapahtuneesta kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Jäsenvaltioiden on pyrittävä sisällyttämään raporttiin kaikki liitteessä IV mainitut seikat. 2. Jäsenvaltioiden on laskettava alueellaan tapahtuvan kuolemaan johtavan onnettomuuden keskimääräiset sosiaaliset kustannukset ja vakavaan loukkaantumiseen johtavan onnettomuuden keskimääräiset sosiaaliset kustannukset. Jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää tarkempaa luokittelua näille kustannuksille, jotka on päivitettävä joka viides vuosi. 8 artikla Suuntaviivojen vahvistaminen ja ilmoittaminen 1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että jos suuntaviivoja ei vielä ole, ne vahvistetaan... * toimivaltaisten organisaatioiden avustamiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanossa. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä suuntaviivat komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä tai muuttamisesta. Komissio antaa ne saataville Internetissä. * Kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta. PE \ 9

14 9 artikla Auditoijien nimeäminen ja koulutus 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuusauditoijien koulutusohjelmat vahvistetaan... **, jos niitä ei ole vielä olemassa. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun turvallisuusauditoijat hoitavat tähän direktiiviin perustuvia tehtäviä, he suorittavat peruskoulutuksen, jonka tuloksena heille myönnetään pätevyystodistus, ja osallistuvat säännölliseen täydennyskoulutukseen. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuusauditoijilla on pätevyystodistus. Ennen tämän direktiivin voimaantuloa myönnetyt todistukset on tunnustettava. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että auditoijat nimetään seuraavien vaatimusten mukaisesti: a) heillä on asiaankuuluva kokemus tai koulutus tiesuunnittelusta, tieliikenteen turvallisuustekniikasta sekä onnettomuusanalyysista; b) kahden vuoden kuluttua siitä, kun jäsenvaltiot ovat vahvistaneet 8 artiklan mukaiset suuntaviivat, turvallisuusauditointeja saavat tehdä ainoastaan sellaiset auditoijat tai tarkastusryhmät, joihin auditoijat kuuluvat, jotka täyttävät 2 ja 3 kohdassa asetetut vaatimukset; c) auditoija ei ole auditoinnin aikana osallisena auditoimansa infrastruktuurihankkeen suunnittelussa tai toiminnassa. 10 artikla Parhaiden käytänteiden vaihto Komissio perustaa Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuulumattomien Euroopan unionin teiden turvallisuuden parantamiseksi yhdenmukaisen järjestelmän, jossa vaihdetaan jäsenvaltioiden kesken parhaita käytäntöjä, kuten olemassa olevan tieinfrastruktuurin turvallisuushankkeita ja hyväksi havaittua tieturvallisuustekniikkaa. 11 artikla Turvallisuusjohtamiseen liittyvien käytänteiden jatkuva parantaminen Komissio helpottaa ja jäsentää jäsenvaltioiden välistä osaamisen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa hyödyntämällä asiaankuuluvilta kansainvälisiltä foorumeilta saatuja kokemuksia Euroopan unionin tieinfrastruktuureja koskevan turvallisuusjohtamisen jatkuvaa parantamista varten. ** Kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta. 10 /PE

15 Komissiota avustaa 13 artiklassa tarkoitettu komitea. Jos edellytetään erityistoimenpiteitä, ne hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti. Asiasta vastaavia kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat tieinfrastruktuurien turvallisuuden ja hallinnon alalla, voidaan tarvittaessa kuulla teknisiin turvallisuusnäkökohtiin liittyvissä kysymyksissä. 12 artikla Mukauttaminen tekniikan kehitykseen Tämän direktiivin liitteet mukautetaan tekniikan kehitykseen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 1. Komissiota avustaa komitea. 13 artikla Komiteamenettely 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1 4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. 3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. 14 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään... *. Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säädökset kirjallisina komissiolle. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. * Kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. PE \ 11

16 15 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 16 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 12 /PE

17 LIITE I Tieturvallisuuden vaikutusarviointi infrastruktuurihankkeita varten 1. Tieturvallisuuden vaikutusarvioinnin osatekijät: a) ongelman määrittely; b) nykytilanne ja nollaskenaario; c) tieturvallisuustavoitteet; d) analyysi ehdotettujen vaihtoehtojen vaikutuksista tieturvallisuuteen; e) vaihtoehtojen vertailu, joka sisältää myös kustannus-hyötyanalyysin; f) mahdollisten ratkaisujen esittely. 2. Huomioon otettava tekijät: a) kuolemaan johtaneet ja muut onnettomuudet ; vähentämistavoitteet nollaskenaariota vasten; b) yleiset reittivalinnat ja liikennetilanteet; c) mahdolliset vaikutukset olemassa oleviin verkkoihin (esimerkiksi ulosajotiet, liittymät, tasoristeykset); d) tienkäyttäjät, mukaan luettuina suojattomat tienkäyttäjät (kuten jalankulkijat, pyöräilijät, kaksipyöräiset moottoriajoneuvot); e) liikenne (esimerkiksi liikennemäärät, liikenne luokka tyypeittäin); f) vuodenaikojen vaihtelu ja ilmasto-olosuhteet; g) turvallisten pysäköintialueiden riittävyys; h) seisminen toiminta. PE \ 13

18 LIITE II Turvallisuusauditoinnit infrastruktuurihankkeita varten Suunnitelmaluonnoksen vaiheessa sovellettavat perusteet: a) maantieteellinen sijainti (esimerkiksi alttius maanvieremille, tulville, lumivyöryille jne.), vuodenaikojen vaihtelu ja ilmasto-olosuhteet sekä seisminen toiminta; b) liittymien tyypit ja niiden väliset etäisyydet; c) kaistojen lukumäärä ja tyyppi; d) uudellä tiellä sallittava liikenne; e) tien toimivuus tieverkossa; f) sääolot; g) ajonopeudet; h) poikkileikkaus (ajoväylän leveys, pyörä- ja kävelykaistat jne.); i) tielinjaus ja -profiili; j) näkyvyys; k) liittymien järjestely; l) julkisen liikenteen järjestelyt ja infrastruktuuri; m) tasoristeykset. 2. Yksityiskohtaisen suunnitelman vaiheessa sovellettavat perusteet: a) tiekaava; b) johdonmukaiset liikennemerkit ja -opasteet; c) valaistujen teiden ja risteysten valaistus; d) tienvarsilaitteet; e) tienvarsiympäristö, myös kasvullisuus; f) pysyvät tienvarsiesteet; 14 /PE

19 g) turvalliset pysäköintialueet; h) suojattomat tienkäyttäjät (jalankulkijat, pyöräilijät ja kaksipyöräiset moottoriajoneuvot); i) kaiteiden ja törmäysvaimentimien käyttäjäystävällinen mukauttaminen (keskikaistat ja törmäysesteet suojattomiin tienkäyttäjiin kohdistuvien onnettomuuksien estämiseksi). 3. Viimeistelyvaiheessa sovellettavat perusteet: a) käyttäjän turvallisuus ja näkyvyys eri olosuhteissa, kuten pimeässä ja odotettavissa olevissa ilmastollisissa olosuhteissa; b) liikennemerkkien ja -opasteiden luettavuus; c) ajoradan kunto. 4. Käytön alkuvaiheessa sovellettavat perusteet: Tieturvallisuuden arviointi käyttäjien todellisen käyttäytymisen perusteella. Auditoinnit voivat vaatia edellisten vaiheiden perusteiden harkitsemista uudelleen. PE \ 15

20 LIITE III Niiden tieosuuksien luokittelu, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia, ja tieverkon turvallisuusluokitus 1. Niiden tieosuuksien määrittely, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia Niiden tieosuuksien määrittelyssä, joilla tapahtuu paljon onnettomuuksia, otetaan huomioon vähintään edellisvuosina tapahtuneiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä tiepituuden yksikköä kohti suhteessa liikenteen määrään ja liittymien tapauksessa tällaisten onnettomuuksien määrä liittymää kohti. 2. Niiden tieosuuksien määrittely, jotka analysoidaan osana tieverkon turvallisuusjohtamista Osana tieverkon turvallisuusjohtamista analysoitavien tieosuuksien määrittelyssä otetaan huomioon osuuksien aiheuttamat mahdolliset säästöt onnettomuuskustannuksissa. Tieosuudet luokitellaan eri ryhmiin. Kunkin tieryhmän tieosuudet analysoidaan ja luokitellaan ottamalla huomioon turvallisuuteen liittyvät tekijät kuten onnettomuustiheys, liikenteen määrä ja typologia. Kunkin tieryhmän tieverkon turvallisuusjohtaminen johtaa siihen, että laaditaan prioriteettiluettelo niistä tieosuuksista, joilla infrastruktuuriparannusten odotetaan olevan erityisen tehokkaita. 3. Tarkastusryhmien paikalla suorittamien arviointien osatekijät: a) tieosuuden kuvaus; b) viittaus mahdollisiin aiempiin raportteihin samasta tieosuudesta; c) mahdollisten onnettomuusraporttien analyysi; d) onnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrä kolmen edellisvuoden aikana; e) eri aikajaksojen sisällä toteutettavat mahdolliset korjaavat toimenpiteet, esimerkiksi: pysyvien tienvarsiesteiden poistaminen tai estesuojaus; nopeusrajoitusten alentaminen ja niiden noudattamisen valvonnan tehostaminen paikallisesti; näkyvyyden parantaminen eri sää- ja valo-olosuhteissa; tienvarsilaitteiden (kuten kaiteiden ja törmäysvaimentimien) turvallisuuden parantaminen; 16 /PE

21 liikennemerkkien ja -opasteiden johdonmukaisuuden, näkyvyyden, luettavuuden ja sijainnin (mihin sisältyy myös tärinäraitojen käyttö) parantaminen; suojaaminen putoavilta kiviltä, maanvyörymiltä ja lumivyöryiltä; ajoradan kitkan/karheuden parantaminen; kaiteiden ja törmäysvaimentimien uudelleensuunnittelu; keskivallin suojauksen luominen ja parantaminen; ohitusmahdollisuuksien muuttaminen; liittymien, myös tasoristeysten, turvaparannukset; linjausten muuttaminen; tien leveyden muuttaminen, hätäkaistojen lisääminen; liikenteen hallinta- ja valvontajärjestelmän käyttöönotto; suojattomia tienkäyttäjiä koskevien mahdollisten ristiriitojen vähentäminen; tien perusparannus nykyisiä suunnitteluvaatimuksia vastaavaksi; ajoratojen kunnostus tai uudistus; älykkäiden liikennemerkkien käyttö; yhteentoimivuuteen, hätätilanteisiin ja merkintöihin liittyvien älykkäiden liikennejärjestelmien ja telematiikkapalvelujen parantaminen. PE \ 17

22 LIITE IV Onnettomuusraporttien sisältämät onnettomuustiedot Onnettomuusraporteissa on oltava seuraavat tiedot: 1) onnettomuuden mahdollisimman tarkka tapahtumapaikka; 2) kuvat ja/tai kaaviot onnettomuuspaikasta; 3) onnettomuuden päivämäärä ja ajankohta; 4) tiedot tiestä (esim. alueen tyyppi, tietyyppi, liittymän tyyppi, mukaan luettuina liikennemerkit ja -opasteet, kaistojen lukumäärä, tiemerkinnät, tien pinnoitus, valo- ja sääolosuhteet, nopeusrajoitus ja tienvarsiesteet); 5) onnettomuuden vakavuusaste, mukaan luettuina kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä, jos tämä on mahdollista 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen määriteltävien yhteisten perusteiden mukaisesti; 6) tiedot onnettomuudessa mukana olleista, kuten ikä, sukupuoli, kansalaisuus, alkoholitaso, käyttikö henkilö turvavarusteita vai ei. 7) tiedot onnettomuudessa mukana olleista ajoneuvoista (tyyppi, ikä, rekisteröintimaa, turvavarusteet, soveltuvan lainsäädännön mukaisesti suoritetun viimeisimmän katsastuksen ajankohta); 8) onnettomuustiedot kuten onnettomuustyyppi, törmäystyyppi, ajoneuvon liikkeet, kuljettajan ajoneuvonhallinta; 9) mahdollisuuksien mukaan tiedot onnettomuusajankohdan ja onnettomuuden kirjaamisen tai pelastuspalvelun saapumisen välisen ajanjakson pituudesta. 18 /PE

23 P6_TA-PROV(2008)0304 Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittaminen Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan, ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2008)0130 lopullinen), ottaa huomioon Michel Barnier'n 9. toukokuuta 2006 antaman kertomuksen "For a European civil protection force: europe aid", ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppaneuvoston puheenjohtajan päätelmien 12 kohdan, joka koskee unionin kykyä toimia hätätilanteissa, kriiseissä ja katastrofeissa, ottaa huomioon joulukuussa 2007 annetut neuvoston päätelmät ennakkovaroitusjärjestelmien kehittämisestä ja käyttöönotosta yleensä ja erityisesti tsunameja koskevasta ennakkovaroitusjärjestelmästä Koillis-Atlantilla ja Välimeren alueella, ottaa huomioon sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella tapahtuneista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista antamansa aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa kehotettiin komissiota ja jäsenvaltioita ponnistelemaan, jotta luonnonkatastrofien yhteydessä voidaan tehdä tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelun toimien alalla, jolloin katastrofien tuhoisat vaikutukset voidaan pyrkiä estämään ja minimoimaan erityisesti siten, että annetaan käyttöön täydentäviä pelastuspalveluresursseja, ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta (KOM(2005)0108) ja Euroopan parlamentin siihen 18. toukokuuta 2006 ensimmäisessä käsittelyssä ottaman kannan 1, ottaa huomioon humanitääristä apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jonka neuvosto ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission edustajat yhdessä hyväksyivät 18. joulukuuta , ottaa huomioon 27. marraskuuta 2006 annetut tarkistetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen luonnonkatastrofeissa (Oslon suuntaviivat), 1 2 EUVL C 279 E , s EUVL C 25, , s. 1. PE \ 19

24 ottaa huomioon maaliskuussa 2003 annetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa (MCDA-suuntaviivat), ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan, A. ottaa huomioon, että huomattavaa inhimillistä ja taloudellista sekä ympäristöön ja kulttuuriin kohdistuvaa tuhoa aikaan saavat luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit, kuten tulvat, ovat lisääntymässä, minkä vuoksi EU:n tasolla ei pidä pelkästään tehostaa pelastustoimintavalmiuksia vaan myös ennalta ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä, B. ottaa huomioon, että metsäpaloista ja kuivuudesta tulee entistä ongelmallisempia, koska äärimmäisen kuivista kesistä tulee yhä yleisempiä, ja ottaa huomioon, että viime vuosina ja äskettäin saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen vahvistaa yhteisön pelastuspalvelutoimintaan kuuluvaa ehkäisemistä, valmiutta ja reagointikapasiteettia metsäpalojen ja muiden maastopalojen yhteydessä, C. ottaa huomioon, että tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole olemassa metsäpalojen ehkäisemistä koskevia suuntaviivoja, D. katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa maankäyttöpolitiikan pitämisestä sellaisena, että se ei kannusta kieroutuneesti sytyttämään tahallisesti tulipaloja maaperän aseman muuttamiseksi, E. ottaa huomioon, että komission vihreässä kirjassa sopeutumisesta ilmastonmuutokseen Euroopassa (KOM(2007)0354) korostetaan, että ilmastonmuutos lisää Euroopassa äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka johtavat ihmisille, infrastruktuureille ja ympäristölle aiheutuvien vahinkoriskien kasvamiseen, F. katsoo, että EU:n katastrofivalmiuksien lujittaminen vaatii lähestymistapaa, joka kattaa katastrofien torjuntaan, katastrofeihin varautumiseen ja reagointiin ja katastrofien jälkihoitoon liittyvät toimet kansallisella tasolla, Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla, G. ottaa huomioon, että Etelä-Euroopassa vuonna 2007 esiintyneiden tulipalojen suuri määrä ja niiden laajuus aiheutuvat monista tekijöistä, mukaan luettuna ilmastonmuutoksesta, metsien puutteellisesta määrittelystä ja hoidosta sekä luonnollisten syiden ja inhimillisen huolimattomuuden yhdistelmästä, mutta myös rikollisesta toiminnasta, ja että keväällä ja alkukesällä 2008 sattuneiden metsäpalojen määrän olisi saatava meidät havahtumaan siihen, että vastaavat vaaratilanteet saattavat toistua tulevana kesänä, H. katsoo, että on tarpeen parantaa neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia, joka koskee ennaltaehkäisevien toimien lisäksi katastrofien koko sykliä jälkihoidon loppuvaiheisiin saakka, tiiviissä yhteydessä parlamentin kanssa, I. ottaa huomioon, että nykyiset katastrofit ovat usein luonteeltaan rajat ylittäviä ja vaativat monenkeskisiä ja koordinoituja torjuntatoimia, ja ottaa samalla huomioon 20 /PE

25 luonnonkatastrofien tuhoisat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset alueiden taloudelle, tuottavalle toiminnalle ja matkailulle, J. ottaa huomioon, että kun maailmassa tapahtuu yhä useammin ja yhä vakavampia luonnonkatastrofeja, joiden pahimmat vaikutukset kohdistuvat köyhimpään väestöön, EU:n toimijoiden on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen humanitaarisen avun toimittamisen tehokkaasti katastrofien uhreille ja vähentääkseen haavoittuvuutta, K. katsoo, että yhteisten hälytyssignaalien ja toimintatapojen puute on myös merkittävä huolenaihe, kun otetaan huomioon kansalaisten lisääntyvä liikkuvuus kaikkialla EU:ssa ja kolmansissa maissa, L. katsoo, että EU:n on tiedostettava Välimeren kuivuuden ja tulipalojen muodossa tapahtuvien luonnonkatastrofien erityisluonne ja muutettava ehkäisyä, tutkimusta, riskien arviointia, pelastuspalvelua ja yhteisvastuullisuutta koskevia välineitään sen mukaisesti, 1. pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta sekä EU:n katastrofivalmiuksien entistä suurempaa yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja näkyvyyttä koskevaa yleistä tavoitetta; 2. katsoo, että EU:n ennalta ehkäisyä koskevien valmiuksien ja katastrofivalmiuksien lujittaminen kuuluu ensisijaisiin poliittisiin tavoitteisiin ja että kaikki keinot olisi otettava käyttöön tämän tavoitteen saavuttamiseksi, etenkin kun muistetaan viime vuosina koetut rajut tulvat; 3. korostaa, että komission lähestymistavan luonnon katastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin EU:ssa tai sen ulkopuolella on oltava täysin yhdenmukainen ja noudatettava komission tiedonantoa ilmastonmuutokseen liittyvistä mahdollisuuksista Euroopalle (KOM(2008)0030) ja komission ehdotusta jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä; painottaa, että ilmastonmuutos on keskeinen tekijä luonnonkatastrofien lukumäärän ja vakavuuden lisääntymisessä ja että ympäristöpolitiikan ja ilmastonmuutosta koskevan lainsäädännön on oltava unionin katastrofivalmiuden pilareina niin, että voidaan estää lisävahingot ihmisille, infrastruktuurille ja ympäristölle; 4. katsoo, että eri politiikan alojen sekä paikallisen, alueellisen, valtiollisen ja EU:n tason instituutioiden välisen johdonmukaisuuden ja koordinoinnin avulla EU:n toteuttama katastrofien hallinta tehostuu ja siitä tulee integroidumpaa ja näkyvämpää; 5. katsoo, että ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden kanssa tehtävä yhteistyö, jonka tavoitteena on parantaa niiden valmiuksia ehkäistä ennalta katastrofeja ja selviytyä niistä, sekä alueellisen yhteistyön tukeminen ovat sekä EU:n että kyseisten valtioiden etujen mukaisia ja että siksi niitä olisi kehitettävä ja lujitettava siten, että varmistetaan toimien täydentävyys ja vältetään päällekkäisyydet olemassa olevien kahdenvälisten, alueellisten ja kansainvälisten aloitteiden kanssa; 6. korostaa, että komission suunnittelemaa työtä katastrofiskenaarioita, tarvittavia ja käytettävissä olevia valmiuksia sekä kaikkien havaittujen aukkojen tukkimiseen PE \ 21

26 liittyvien eri vaihtoehtojen vaikutuksia koskevan tietopohjan kehittämiseksi ei saisi toteuttaa siten, että viivytetään merkittäviä ehdotuksia, jotka koskevat ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojelemista katastrofeilta; 7. korostaa, että komission lähestymistavan olisi katettava katastrofien koko sykli ennaltaehkäisystä jälkihoitoon sekä EU:ssa tai kolmansissa maissa tapahtuvat luonnonkatastrofit, äärimmäinen kuivuus mukaan luettuna, tai ihmisen aikaansaamat katastrofit ja että lisätoimia tarvitaan edellä mainitun komission tiedonannon kattamilla aloilla; 8. suhtautuu myönteisesti komission esitykseen toimintasuunnitelmaksi, jonka mukaisesti pannaan täytäntöön humanitääristä apua koskeva eurooppalainen konsensus osana tehokasta, hyvin koordinoitua ja vahvistettua eurooppalaista humanitääristä apua; 9. korostaa globaalien toimintavalmiuksien lujittamisen tärkeyttä ja siksi tunnustaa avainasemassa olevien humanitääristen toimijoiden kuten YK:n, Punaisen Ristin ja kansalaisjärjestöjen roolin kolmansien maiden katastrofialttiilla alueilla; 10. muistuttaa, että humanitäärisistä tilanteista johtuvan sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen kolmansissa maissa tapahtuvan käytön on oltava yhdenmukaista voimassa olevien kansainvälisten suuntaviivojen, kuten Oslon suuntaviivojen ja MCDA-suuntaviivojen kanssa, erityisesti siksi, että turvattaisiin neutraaliutta, humaanisuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevien humanitaaristen periaatteiden noudattaminen; korostaa, että kun siviilipuolustusvoimavaroja käytetään humanitäärisissä kriiseissä, niiden käytön on oltava tarveperusteista ja täydennettävä humanitääristä apua ja oltava sen kanssa yhtenäistä; 11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita äärimmäisiin ilmiöihin varauduttaessa käsittelemään riskiin pohjautuvien lähestymistapojen lisäksi myös tapoja vähentää haavoittuvuutta EU:n politiikan tasolla asianmukaisen suunnittelun ja ajoissa toteutettujen riskien vähentämistä koskevien toimien avulla, ottaen asianmukaisella tavalla tarvittaessa huomioon ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan politiikan ja lainsäädännön; 12. toistaa, että kolmansille maille tarjottavan yhteisön humanitaarisen avun ja pelastuspalvelualan avustustoimien ainoana tavoitteena on estää tai lievittää inhimillistä kärsimystä ja että näiden toimien olisi aina perustuttava yksinomaan uhrien tarpeisiin ja ne olisi toteutettava humanitaarisiin perusperiaatteisiin kuuluvien puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti; 13. kehottaa komissiota esittämään pikaisesti viimeistään vuoden 2008 loppuun mennessä ehdotuksia katastrofien ennaltaehkäisystä EU:ssa ja EU:n strategiasta katastrofiriskin vähentämisestä kehitysmaissa; 14. muistuttaa, että EU tukee humanitäärisissä operaatioissa paikallistasolla johdettuja valmistelutoimia ja liittää katastrofiriskien vähentämisen osaksi kehitysyhteistyöpolitiikkaansa; 22 /PE

27 15. pahoittelee, että komission entisen jäsenen Michel Barnier'n tekemä ehdotus Euroopan pelastuspalvelujoukoista on jäänyt pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi, ja korostaa, että tässä yhteydessä on tarpeen jatkaa jäsenvaltioiden pelastuspalveluyksiköihin perustuvan nopean toiminnan kapasiteetin kehittämistä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamien valtuuksien mukaisesti, ja kehottaa komissiota laatimaan konkreettisen ehdotuksen tätä tarkoitusta varten; 16. pahoittelee, että neuvosto näyttää päättäneen olla hyväksymättä uutta Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevaa asetusta, vaikka parlamentti voimakkaasti tukee nykyisen välineen tarkistamista; muistuttaa neuvostoa siitä, että parlamentti hyväksyi kantansa suurella enemmistöllä ensimmäisessä käsittelyssä toukokuussa 2006 ja että tämän asian käsittely on ollut neuvostossa keskeytyneenä jo yli kaksi vuotta; uskoo, että Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevalla uudella asetuksella, joka yhdessä muiden toimien kanssa alentaa kynnystä turvautua rahastoon, antaa unionille paremmat mahdollisuudet puuttua katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin; kehottaa ponnekkaasti Eurooppa-neuvostoa päättämään, että tätä asetusta ei hylätä, ja pyytämään tämänhetkisen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudistamista viipymättä; 17. kehottaa komissiota turvautumaan tarvittaessa EU:n tämänhetkiseen solidaarisuusrahastoon mahdollisimman joustavasti ja viipymättä; katsoo, että luonnonkatastrofin sattuessa on äärimmäisen tärkeää, että tarvittavat Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varat annetaan käytettäviksi viipymättä kärsimyksen lievittämiseksi ja uhrien sekä heidän lähiomaistensa tarpeiden tyydyttämiseksi; 18. kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta, jolla pyritään parantamaan metsäpalojen ehkäisy- ja torjuntamenetelmiä ja -materiaaleja, sekä tarkistamaan kaavoitusta ja maankäyttöä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisesti parantamaan ja panemaan täytäntöön metsiensuojelulainsäädäntöään ja pidättymään kaupallistamis-, uudelleenluokittelu- ja yksityistämistoimista ja rajoittamaan näin omistusoikeusloukkauksia ja keinottelua; kehottaa käyttämään tätä varten kaikkea Euroopan unionissa saatavilla olevaa taitotietoa, myös satelliittijärjestelmiä; 19. kehottaa komissiota esittämään oikeudellisesti sitovan säädöspaketin (esim. puitedirektiivin), jonka tarkoituksena on täyttää katastrofien ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevat nykyiset aukot EU:n lainsäädännössä, politiikoissa ja ohjelmissa; 20. suosittelee, että tällaisiin laajoihin puitteisiin kuuluisi kolme ennaltaehkäisyä koskevaa pilaria, joilla pyritään vahvistamaan ennaltaehkäisyä nykyisissä EU:n mekanismeissa ja jäsenvaltioiden lähestymistavoissa, kehittämään uudenlainen laaja lähestymistapa katastrofien ennaltaehkäisyyn ja tukemaan ennaltaehkäisyä koskevan tiedon ja tekniikan kehittämistä edelleen EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmilla; 21. suosittelee, että EU:n yleisen toimintavalmiuden vahvistamista koskeviin ehdotuksiin sisällytetään se, että käytettävissä on avainresurssit, joiden saatavuus yhteisön pelastuspalvelutoimia varten taataan kaikkina aikoina; katsoo, että tämän olisi perustuttava ensisijaisesti kansallisiin valmiuksiin ja tarvittaessa siihen olisi sisällyttävä muiden osapuolten kanssa toteutettavat järjestelyt; PE \ 23

28 22. kehottaa komissiota hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla metsäpaloja koskevaa vuoden 2008 kokeiluhanketta ja nopean toiminnan valmiuksien valmistelutoimia kokeillakseen operaatioihin liittyviä järjestelyitä jäsenvaltioiden ja muiden sellaisten osapuolten kanssa, jotka antavat kaikkina aikoina pelastuspalveluvalmiutensa yhteisön pelastuspalveluoperaatioiden käyttöön, ja katsoo, että näin saadaan merkittävää kokemusta tulevia lainsäädäntöehdotuksia varten; 23. tukee toimia, joilla pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden pelastuspalvelualan valmiuksia etenkin asiantuntijavaihdon ja parhaiden käytäntöjen vaihdon, harjoitusten ja valmiushankkeiden avulla; 24. toistaa vetoomuksen, joka on esitetty luonnonkatastrofeista (metsäpalot, kuivuus ja tulvat) 10. toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa 1, jotta komissio esittäisi metsäpalojen ennalta ehkäisyä ja hallintaa koskevan direktiivin, jossa säädettäisiin säännöllisestä tietojen keruusta, karttojen laatimisesta ja riskialueiden tunnistamisesta, metsäpaloriskin hallintasuunnitelman laatimisesta, jäsenvaltioiden vastuulla olevasta kohdennettujen varojen ja käytettävissä olevien välineiden inventoinnista, eri hallinnonalojen koordinoinnista, henkilöstön koulutusta koskevista vähimmäisvaatimuksista ja ympäristön alaa koskevan vastuun määrittämisestä sekä seuraamuksista; 25. kehottaa neuvostoa tekemään viipymättä päätöksen ehdotuksesta asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta tukiperusteiden ja tukikelpoisten toimien määritelmien tarkentamiseksi sisällyttäen niihin myös kuivuuden, jotta voidaan korjata luonnonkatastrofien aiheuttamia vahinkoja mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja nopeasti, kun pidetään mielessä, että parlamentti hyväksyi oman kantansa jo toukokuussa 2006; 26. katsoo, että nykyisiä suuntaviivoja olisi vahvistettava ja uusia laadittava, jotta voidaan varmistaa ennaltaehkäisyn ja katastrofiriskien vähentämisen tarvittava integrointi rakenne- ja koheesiorahastojen ohjelmiin; vaatii erityisesti, että yhteisön rahoitusvälineistä saatavalle tuelle asetetaan ehtoja ja että yhteisön tuki on maksettava takaisin, jos sitä ei ole käytetty asianmukaisesti ja uudelleenmetsityssuunnitelmien ja/tai muiden pakollisten ehtojen noudattaminen on laiminlyöty; edellyttää lisäksi, että ehkäisemisestä valistaminen ja koulutustoimet rahoitetaan yhteisön ohjelmista; 27. toivoo, että Euroopan unionin katastrofivalmiuden lujittamista koskevissa komission ehdotuksissa hyödynnetään syrjäisten alueiden ja merentakaiset maiden ja alueiden maantieteelliseen sijaintiin liittyvää asiantuntemusta; 28. kehottaa erityisesti luonnonkatastrofeista eniten kärsineitä jäsenvaltioita käyttämään mahdollisimman hyvin rakennerahastojen ja muiden yhteisön rahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia nykyisellä ohjelmakaudella ja tarvittaessa sisällyttämään ehkäiseviä toimenpiteitä ja hankkeita ensisijaisina toimina merkityksellisiin operatiivisiin ohjelmiin; 29. uskoo, että solidaarisuusrahaston aktivoimista koskevia menettelyjä on tarkasteltava uudelleen, jotta avun maksamista voidaan nopeuttaa; katsoo erityisesti, että tätä varten 1 EUVL C 297 E, , s /PE