Rukajärven suunnan (14.D) veteraani- ja perinnepäivien. N:o 23/1029 Rukajärven 14.D Kajaani

Transkriptio

1 Rukajärven suunnan (14.D) veteraani- ja perinnepäivien KORVEN KAIKU N:o 23/1029 Rukajärven 14.D Kajaani Kajaanin Linna Vuonna 1604 Ruotsi aloitti linnan rakentamisen ja sen ensimmäinen rakentamisvaihe päättyi Pietari Brahe perusti vuonna 1651 linnan yhteyteen Kajaanin kaupungin. Venäläiset räjäyttivät linnan piirityksen päätteeksi vuonna Ensimmäinen puusilta rakennettiin linnan yli 1830-luvulla. Kuva: Juhani Karvonen. Sisällä: Perinteitä on vaalittava ja ne on siirrettävä eteenpäin... 3 Perinneyhdistyksen matka Ruka- ja Ontajärvelle... 4 Rajakenraali Erkki Raappana... 5 Rukajärven suunnan (14.D) veteraani- ja perinnepäivien ohjelma Kainuun Prikaatissa... 6 Perinneviikonloppuun liittyvän kirjoituskilpailun satoa Suomussalmelta... 7 Anni Oikarinen 06b Suomussalmen lukio Kevät/2008 Perinneviikonloppuun liittyvän kirjoituskilpailun satoa Suomussalmelta: Huumorin avulla voittoon Sota on asia, joka koskettaa suurinta osaa meistä aina. Vaikka sotatantereena ei olisikaan oma maa tai edes sama maanosa, voimme tuntea surua ja myötätuntoa kaukanakin olevia sodanuhreja kohtaan. Sota herättää epätoivoa ja joskus kummastustakin. Mikä saa meidät ajautumaan siihen tilanteeseen, etteivät sanat enää riitäkään vaan on siirryttävä keskustelelmaan tykkien ja käsikranaattien kera? Sodan henkisiä ja fyysisiä rasituksia ei voi kuvitellakaan, jos ei itse ole joutunut sodan keskelle sotilaana tai siviilinä. Kaikista sodan koettelemuksista huolimatta etenkin suomalaiset sotilaat kuvataan aina kirjoissa ja elokuvissa hilpeiksi huumoriveikoiksi, jotka jaksavat vinoilla ja laskea leikkiä. Se käy hyvin ilmi myös Antti Tuurin teoksista Rukajärven tie ja Elämä isänmaalle otetuista katkelmista: Minä panin vähän leikiksi ja sanoin, että mahdetaanko täältä pojille muuta kuin selän sija saada lohkaistuksi. Minusta tuntuukin, että juuri huumorin avulla suomalaiset sotilaat ovat jaksaneet taistella voitokkaasti läpi vaikeiden taistelujen. Tietäähän sen itsekin, miten paljon oma suhtautuminen vaikuttaa kaikkien asioiden kulkuun. Ihailen suuresti suomalaisten sotilaiden rohkeutta. Antti Tuurin katkelmistakin huomaa sen, millä asenteella sotaan on oikein lähdetty: Yksi meidän mies Lapinlahdelta oli saanut lääkäriltä tenttupullon. -- meidän jokaisen piti maistaa siitä pullosta rajanylityksen kunniaksi, ulkomaille lähdön kunniaksi. --- Kyllä meillä ainakin oli sellainen henki, että nyt mennään kun on siihen mahdollisuus. Tästä huomaa hyvin sen, miten suomalaiset ovat hyväksyneet tilanteen ja päättäneet rohkeasti kohdata sen, mitä on tulossa. Ehkäpä tässä on juuri kysymys siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta. Erityisen hienoa mielestäni on kuitenkin se, miten sotilaat ovat huolehtineet taistelutovereistaan. Kaikissa suomalaisissa sotakirjoissa tämä nousee aina vahvasti esille, niin myös Antti Tuurin katkelmissa: Jonkun puunrungon takana näin -- luutnantti Silventoisen -- joka makasi puun takana jalkaan haavoittuneena. Leikkasin puukolla saappaan halki, sain verisen jalan saappaasta. -- Annoin ensiapupakkaukseni luutnantille ja lähdin; juuri samalla Silventoinen vielä haavoittui käteen. Se, että asettaa toisen hengen oman henkensä edelle, on todellista rohkeutta. Sota on kauhistuttavaa ja pelottavaa. Siitä jää kaikille sen kokeneille varmasti hirveitä muistoja. Monet menettävät läheisiään, kuten minun mummunikin isänsä. Monilta menee kotikin. Vielä tänäkin päivänä kaikissa dokumenteissa sodan muisteleminen saa veteraanien silmät kyyneliin. Ihailen suunnattomasti suomalaisia sotilaita, jotka ovat urhoollisesti jaksaneet taistella maamme puolesta eivätkä ole antaneet huumorinkukankaan kuolla sodan raakuuksien keskellä. Olen heille kaikille, niin kaatuneille kuin sotaveteraaneillekin, hyvin kiitollinen siitä, että saan asua rauhallisessa, itsenäisessä Suomessa.

2 2 Korven Kaiku 2008 Pääkirjoitus Nuoriso, arvot ja perinteet 14.Divisioonan perinneyhdistyksen teemana on tänä vuonna Nuoriso, arvot ja perinteet. Teeman mukaisesti järjestetään Kainuun eri kuntien kouluissa yhteisiä tilaisuuksia ja kirjoituskilpailuja, joissa kyseistä teemaa pyritään avaamaan yhdessä opettajien ja koululaisten sekä opiskelijoiden kanssa. Haasteellinen tehtävä, sillä ymmärrämmehän kyseiset asiat varmaan kukin hieman eri tavalla. Vai ymmärrämmekö? Nuorison hyvinvointi ja tulevaisuus on yhteinen asia. Sen allekirjoitamme. Kun lapsi tai nuori ei löydä turvallista paikkaansa joukostamme, ei tilanne parane syyllisten etsimisellä. On osallistuttava yhdessä eri asioihin ja keskusteltava. Nuorten kanssa toimittaessa on kysymys ajasta. Yhteiskuntamme yhteisistä arvoista keskustellaan päivä päivältä entistä enemmän. Hyvä näin, koska ahneudesta ei saa tulla yhteiskuntamme tärkeintä arvoa. Valitettavasti seminaarien ja johtoryhmien määritelmät arvoista jäävät usein liian kaukaisiksi kadunmiehille ja -naisille. Kysyttäessä suomalaisilta heidän arvostamiaan asioita, konkreettisimmat vastaukset saa koululaisilta, opiskelijoilta ja varusmiehiltä. He uskaltavat vastata, mikä on tärkeätä. Avoimeen keskusteluun rohkaisu ja siihen osallistuminen onkin yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä arvoista. Näin vähennämme epätietoisuutta oikeasta ja väärästä sekä muokkaamme tulevaisuuden arvoja. Meille suomalaisille 90-vuotias itsenäisyytemme on arvo sinänsä, sen vaikeasta alkutaipaleesta huolimatta. Erityisesti sotiemme veteraanit, lotat ja koko tammenlehväsukupolvi ovat ansainneet pysyvän arvon yhteiskuntamme historiassa. Mitä asioita arvostamme tammenlehväsukupolvessa? Kysyessäni näitä asioita nuorilta ovat arvot olleet kohdallaan: esimerkillisyys, toisista huolehtiminen ja ymmärtäminen. Voisimmeko parempia arvoja vaalia? Hyviä lukuhetkiä ja juhlaviikonloppua! Kuva: Puolustusvoimat Jukka Valkeajärvi Rauhanturvaajana Kosovossa Hyvät Korven Kaiun lukijat! Historia opettaa 14. Divisioonan perinneyhdistys on perustettu vaalimaan arvokkaita perinteitä. Rukajärven suunnalla taistelleet soturit huolehtivat osaltaan siitä, että Suomi säilytti itsenäisyytensä ja vapautensa. Rukajärven suunnan poikkeuksellinen asema näkyi siten, että 14. Divisioona oli suoraan Ylipäällikön ja Päämajan johdossa. Sotaa käytiin vaativissa korpiolosuhteissa. Pitkä rintama kesti loppuun saakka. Tehtiin se mikä luvattiin. Divisioonan sotatie ei ollut haastava ainoastaan sotilaallisesti. Pitkä asemasotavaihe vaati myös moraalista ja sosiaalista selkärankaa sekä johtajilta että miehistöltä. Haasteita ja vaikeuksia riitti, mutta niistäkin selvittiin. Haluamme perinneyhdistyksen toiminnalla huolehtia siitä, että Rukajärven suunnan veteraanien panos ei unohdu. Veteraanien hyvät esimerkit kelpaavat ohjeeksi myös rauhan toimissa. Nuo esimerkit kertovat rohkeudesta, uskollisuudesta, isänmaanrakkaudesta, tulevaisuudenuskosta ja veljeydestä. Yhteisen hyvän asettaminen oman edun edelle on se viesti, jota perinneyhdistys haluaa välittää veteraanisukupolven perintönä nuoremmille sukupolville. Rukajärven suunnan veteraani- ja perinnepäivät järjestetään tänä vuonna Kajaanissa. Ensi vuoden tapahtuma on tarkoitus järjestää Ilomantsissa. Tapahtumaa kierrätetään edelleen vuorovuosin divisioonan rekrytointialueella. Perinnepäivien teemana on tällä kertaa Nuoriso, arvot ja perinteet. Teeman ympärille rakentuvilla tapahtumilla pyritään välittämään tietoa veteraanisukupolven panoksesta isänmaalle. Kiitän paikallisosastoja ja yhdistyksen aktiivisia jäseniä erinomaisesta toiminnasta yhdistyksen päämäärien hyväksi. Yhdistys on nyt vakiinnuttanut toimintansa Kainuussa, Ylä-Savossa ja Pielisen Karjalassa. Tavoitteena on ulottaa toiminta myös Pohjanmaalle, mistä rekrytoitiin divisioonalle huomattava määrä täydennyshenkilöstöä sodan aikana. Yhdistyksen toiminnan tulos ei synny kokoussaleissa vaan ihmisten keskellä. Perinneyhdistyksen toiminnan kärki on suunnattu koulunuorisoon, jonka varassa tulevaisuutemme Kuva: Puolustusvoimat väistämättä lepää. Veteraanien ikuisesti kestävät arvot sekä kokemukset sodasta ja rauhasta ovat käytettävissä vahvistamaan nuorisomme henkistä pohjaa. Yhdistys pitää parhaansa mukaan myös jatkossa huolen siitä, että veteraanien esimerkki välittyy nuorten sukupolvien voimavaraksi ja elämän evääksi. Toivotan perinnepäiville osallistuville jälleen kerran unohtumatonta yhteistä tilaisuutta sekä kaikille lehden lukijoille hyvää vointia ja terveyttä sekä rauhallista syksyä. 14. Divisioonan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kenraalimajuri Paavo Kiljunen Korven Kaiku Divisioonan perinneyhdistys ry Painosmäärä: kpl Juhlapäivät tuovat väistämättä mukanaan menneen erittelyä ja tulevaisuuden hahmottelua. Tämä perinneviikonloppu tuo tilaisuuden todeta jälleen kerran, kuinka keskeinen asia itsenäiselle kansakunnalle on turvallisuus, kuinka tärkeä on rauha. Jotta Suomi voi kehittyä vieläkin paremmaksi, on meidän kyettävä kriittisesti arvioimaan omaa menneisyyttämme ja kyettävä oppimaan omasta menneisyydestämme. Ahtaissa paikoissa historia on opettanut meitä paljon. Suomi on rakentunut kuten modernit kansallisvaltiot yleensäkin: turvallisuuteen liittyvät uhat ovat kiinteyttäneet kansaa ja auttaneet luomaan sen hyvän laillisen järjestyksen, jonka varassa nykyinen Suomi elää ja hyvinvoi. Peruslähtökohtana meillä on aina ollut suvereenisuus ja siihen liittyen rajojen loukkaamattomuus sekä alueellinen koskemattomuus. Suomalaiselle nuorisolle itsenäisyys on itsestäänselvyys. Suomalaista nuorta vaivaa kuitenkin arvohämmennys. Haussa ovat uudet ja monikerroksiset arvot, yhteiskuntamalli, jossa nuori ihminen voi kiinnittyä ja tuntea olevansa osa jotain uutta kokonaisuutta samanaikaisesti eurooppalainen, suomalainen ja kainuulainen. Nuoret ammattilaiset liikkuvat koulutustaan vastaavan työn tai hyvän arkielämän odotusten perässä yhä nopeammin paikasta toiseen ja yli kansallisten rajojen. Verkostoituminen on merkinnyt globaalia kyynärpäätuntumaa, jossa kaikki tietävät toisistaan. Mutta se ei tarkoita sitä, että paikallisuuden merkitys häviää. Paikallisuus on globaalitaloudessa arvo. Ihmiset luovat paikkoja ja paikat luovat ihmisiä. Vapautta ei ole ilman vastuuta. Vastuuton vapaus on vaarallista. Se lisää turvattomuutta, laskee elämisen laatua ja rapauttaa arvopohjaa. Jokainen ihminen kantaa henkilökohtaisen vastuun sanoistaan ja teoistaan. Siksi hänen on selvitettävä itselleen, mitkä arvot ohjaavat toimintaa. Päätoimittaja: Jukka Valkeajärvi Toimitussihteeri: Heikki Visti Juuri nyt hyvä neuvo meille kaikille on opetella olemaan herroiksi elämisen sijasta ihmisiksi sitä kutsuttakoon opiksi kestävästä kehityksestä isänmaamme parhaaksi. Maalla menee hyvin vain, jos sen ihmisillä menee hyvin. Tervetuloa kaikkien sukupolvien yhteiseen perinneviikonloppuun. Vahva varuskuntakaupunki Kajaani on valmiina kohtaamaan teidät läheltä ja kaukaa, veteraaneista nuorisoon. Erkki Vähämaa kaupunginjohtaja Toimituskunta: Timo Karppinen, Tero Kinnarinen, Markku Mustonen ja Pekka Räihä Sivunvalmistus: Kajaanin Offsetpaino Oy Painopaikka: Suomalainen Lehtipaino, 2008

3 Korven Kaiku Tammenlehvän Perinneliitto ry:n tervehdys Tammenlehvän Perinneliitto ry:n hallituksen puheenjohtajana tervehdin 14. Divisioonan perinneyhdistys ry:n jäseniä ja maanpuolustushenkistä lukijakuntaa. Ajan vääjäämätön riento harventaa sotiemme veteraanien ja kotirintaman vastuunkantajien rivejä kiihtyvällä tahdilla. Kehityksestä tietoisena Suomen kaikki veteraanijärjestöt ja niiden yhteistyövaltuuskunta VEVA käynnistivät 2000-luvun alkuvuosina hankkeen sotiemme perinteen aktiiviseksi vaalimiseksi. Tammenlehvän Perinneliitto ry. perustettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa kolmen perättäisen Tasavallan Presidentin läsnäollessa. Arvokkaassa juhlassa lausuttiin perinteen säilyttämisen keskeiset periaatteet ja tavoitteet. Perinnetyön sisällön ja toimintatapojen valmisteluun asetettiin välittömästi Valmisteleva järjestelytoimikunta, jonka työn perusteella sotiemme perinnetyö siirrettiin virallisesti veteraanijärjestöiltä Tammenlehvän Perinneliitto ry:lle Torniossa pidetyn Kansallisen veteraanipäivän juhlassa Tammenlehvän Perinneliitto ry. muodostaa veteraanijärjestöjen tahdon mukaisesti valtakunnallisen kattojärjestön sotiemme perinnetyön toteuttamisessa. Neljän veteraanijärjestön ohella jäseniksi on hakemuksesta hyväksytty 13 sotiemme perinnetyötä tekevää järjestöä. Jäsenkunta on jatkuvassa kasvussa, mikä merkitsee yhä aukottomampaa sotiemme perinnetyötä koko Suomessa. Veteraanijärjestöjen tahdon mukaisesti työ on käynnistetty lukuisissa työryhmissä, jotka raportoivat tuloksistaan perinneliiton hallitusta ja neuvottelukuntaa. Pisimmälle ehtineet työryhmät ovat museo-, tallenne-, muistomerkki- ja opetus- sekä historiatyöryhmät. Niiden ohella on käynnistetty naisten ja eräitä muita työryhmiä. Tammenlehvän Perinneliitto ry. on teettänyt arvotutkimuksia, toteuttanut teemaseminaareja ja jäsenjärjestöjen välisiä keskusteluja perinnetyön vastuualueista. Perinnetyötä on tiivistänyt muutto yhdessä kaikkien veteraanijärjestöjen kanssa Itä- Pasilan yhteisiin toimitiloihin. Perinneliitto toivoo yhä tiiviimpää yhteistyötä perinneyhdistysten ja kiltojen kanssa. Tammenlehvän Perinneliitto ry:n työ on kytketty valtiohallinnon kokonaisuuteen, jossa mukana ovat myös molemmat kansankirkot, Suomen Kuntaliitto, Suomen Kotiseutuliitto ja sotiimme liittyvät perinnetyön organisaatiot. Tammenlehvän Perinneliitto ry. ei tule perustamaan alueorganisaatioita, vaan toimii koordinoivana yhteistyökumppanina alue- ja paikallistasojen kanssa. Perinnetyön keskeisiä toimijoita ovat Kansallisarkisto, maakunta-arkistot, museot, sotiemme perinteitä selvittävät tutkimuslaitokset ja yliopistot sekä tietenkin sotiemme perinteitä vaalivat järjestöt, killat ja perinneyhdistykset. Jatkossa onkin välttämätöntä, että toiminta tiivistyy perinnetyön kokonaisuudeksi vailla päällekkäisyyksiä ja aukkoja. Toimintaan voi tutustua veteraaniperinteen portaalissa Ajankohtainen hanke on yli kuuden sadan sankarihaudan kunnostaminen yhteistyössä seurakuntien ja perinneyhdistysten kanssa. Kiireellisiin tehtäviin kuuluu kirjallisten ja esineaineistojen saattaminen arkistoihin ja museoihin tavalla, että ne ovat kiinnostuneiden löydettävissä. Toivonkin, että kaikki tahot kodeista järjestöihin vihkiytyvät sotiemme perinnetyön tekemiseen yhdessä Tammenlehvän Perinneliitto ry:n kanssa. Meillä ei ole aikaa hukattavissa, sillä jokainen päivä häivyttää mahdollisuuksia tallentaa aitona ja ikuisesti kestävänä Suomen kansan erään kriittisimmän vaiheen selviytymisen ponnistelut, uhrit ja arvot rakentamaan seuraavien sukupolvien arvomaailmaa. Perinnetyöllä maksamme kunniavelkaa, joka luo mielihyvää ja luottamusta myös vielä elävien sotiemme veteraanien keskuudessa. Eino Siuruainen Maaherra Tammenlehvän Perinneliitto ry:n puheenjohtaja Perinteitä on vaalittava ja ne on siirrettävä eteenpäin Jokaisella kansakunnalla on historiansa. Sen tunteminen on välttämätöntä, jotta voidaan elää tätä päivää ja suunnitella tulevaisuutta. Kirjastot ovat täynnä historiaa käsitteleviä teoksia. Tietoa on saatavissa yllin kyllin. Kuinka tuota tietoa saadaan siirreyksi eteenpäin? Perinteiden vaalimisella ja esiintuomisella halutaan korostaa yksittäisen tapahtuman tai jonkun tapahtumaketjun merkitystä. Usein silloin on kysymyksessä asia, jolla on historiallisesti suuri painoarvo. Veteraanisukupolvelle erityisesti Kainuun, Ylä- Savon ja Lieksan sekä Etelä- Pohjanmaan väestölle sanat Rukajärvi ja 14. Divisioona tuovat mieliin jatkosodan karun, mutta myös kunniakkaan historian. Siellä kenraali Erkki Raappanan johtamat joukot kävivät ankaraa taistelua vihollista vastaan. Sodan päätyttyä joukot seisoivat vielä sillä paikalla, jonne olivat sodan alussa taistellen siirtyneet. Kenraali Erkki Raappana oli rajamies ja todellinen erämaansodan asiantuntija. Pidetyn komentajan opit ja toimintatavat iskostuivat nopeasti myös hänen johtamiinsa joukkoihin.rukajärven suunta ja sen joukot saivat ansaitun paikkansa sotahistoriassa. Näitä perinteitä vaalimaan kokoonnumme nyt Kajaaniin ja Kainuun Prikaatille. Pelkkä perinteiden vaaliminen ei kuitenkaan riitä perinteet on myös siirrettävä seuraaville sukupolville heidän vaalittavakseen ja sukupolvien katkeamattomassa ketjussa eteenpäin vietäväksi. Sen vuoksi tahdomme kohdistaa sanomamme erityisesti nuoriin. Heidän on tulevaisuus. He kantavat vastuun esi-isiemme perinnöstä, heidän viitoittamasta tiestä. Oppilaitosten pihoilla salkoon nostettavat siniristiliput kertovat yhteisestä isänmaasta, jonka menneet sukupolvet ovat aina tahtonneet jättää entistä ehompana tuleville polville. Me kainuulaiset, jotka nyt vuorollamme olemme järjestelyvastuussa perinneviikonlopusta ja kaikesta siihen liittyvästä, toivotamme kaikki vieraat sydämellisesti tervetulleiksi Kajaaniin. Koemme järjestelyvastuun kunniatehtäväksi. Pekka Räihä Kajaanin alaosaston puheenjohtaja Toiminta jatkuu Lieksan alaosastossa Kun 14.D. Perinneyhdistykseltä tuli tieto Lieksan alaosaston perustamisesta ja toivomus osaston järjestäytymisestä Rukajärven suunnan Veteraani- ja perinnepäivien valmisteluja varten, ryhdyttiin toimeen jo huhtikuulla Kokouksessa todettiin osaston saaneen mittavan ja vaativan, mutta myös arvokkaan ja kunnioitettavan perinteiden vaalimistehtävän syksyllä Juhlien valmistelut ja päivien toteuttaminen onnistui niin hyvin eri yhteistyötahojen kanssa, että kiitollisuuden tunne jäi itämään juhlien jälkeenkin. Niinpä kutsuimme vielä syksyllä koolle niitä mukana olleita talkoolaisia, joita emme olleet vielä muistaneet päivien toteuttamisesta. Palkitseminen tapahtui Timitran majalla juhlavissa tunnelmissa. Erkki Raappanan toimiessa luvuilla mm. Joensuun rajavartioston komentajana, hän aloitti tarmokkaasti rajavartiotoiminnan kehittämisen ja antoi perustan rajavartiolaitokselle erämaissa kulkevan rajan valvonnalle. Rajamiesten saamilla taidoilla olikin suurta merkitystä isänmaata puolustettaessa Talvi- ja Jatkosodan korpitaisteluissa. Niinpä korpikenraali Raappanan ja 14. Divisioonan perinteitä vaaliessaan Perinneyhdistys huomioi nykyisinkin rajan vartioinnin palkitsemalla kotiutuvan rajajääkärin ja vuoden rajamiehen. Palkintona jaetaan Raappanan päällikkö- ja jääkäripuukko. Lieksalaisilla on pitkät perinteet yhteistyöstä rajavartiolaitoksen kanssa ja perinteitä jatketaan mm. siten, että yllämainitut palkitsemiset suorittaa Lieksan alaosasto ja pitää yhteyttä rajamiehiin vierailemalla Lieksan alueen rajavartiostoissa. Heinä-elokuun vaihteessa Vaskiviikolla esitellään Raappana -puistoa yleisölle ja syksyllä veteraaniopettajille. Koulujen alettua tulee koulunuoriso mukaan. Alakoululaiset piirtävät aiheesta Kaunis kotimaani ja ylemmät oppilaitokset mittaavat tietouttaan NUORISO- JA PERINNEVUOSI ILOMANTSISSA Divisioonan perinneyhdistys r.y järjestää 2009 nuoriso- ja perinnevuoden Ilomantsissa. isänmaastaan visailun kysymyksillä. Johtokunta palkitsee parhaita piirroksia ja visailun parhaita joukkueita. Lisäksi osasto pitää yhteyttä sotaveteraani- ja reserviläisjärjestöihin, joiden edustajista monet alaosaston johtokunnan ja muut jäsenet koostuvat. Toivotamme Kainuun alaosastoille voimia, hyvää yhteistyöhenkeä eri tahojen kanssa sekä isänmaallista juhlamieltä syksyn Veteraani- ja perinnepäivien valmisteluissa! Tulemme joukolla juhlaanne! Juhlavuosi huipentuu juhlaviikonloppuun Laita aika jo kalenteriisi. Tiedotamme juhlavuodesta vuoden aikana erikseen. Tervetuloa eri tapahtumiin veteraaneista nuorisoon! Juhani Ryynänen Lieksan alaosaston puheenjohtaja

4 4 Korven Kaiku 2008 Matkalaiset Ruka-pirtin pihalla Novaja-Tiiksan kylässä. Perinneyhdistyksen matka Ruka- ja Ontajärvelle Tili täynnä? Kysy tarjousta tuottavista tileistämme, rahastoistamme, säästö- ja sijoitusvakuutuksistamme. Lisätiedot OP puhelinpalvelu tai 14.Divisioonan Perinneyhdistyksen vuosittainen Rukajärven suunnan sotahistorian matka järjestettiin tänä vuonna hieman perinteisestä kaavasta poiketen. Kaukainen Repola jätettiinkin tällä kertaa väliin ja sen sijaan menimmekin Ontajärvelle yöksi. Matkan vetäjänä toimi jo totuttuun tapaan Timo Karppinen, huoltovastuu oli hänen vaimollaan Eijalla ja kuljettamisesta vastasi Matti Heikkinen Sotkamosta. Matka alkoi Kajaanista aamuvarhaisella klo Osa joukkoa oli tullut Kajaaniin jo edellisenä päivänä. Ajoimme Pohjavaaralle, jossa piiskatykkimies Eino Meriläinen tyttärensä Leenan kanssa jo odottelikin. Eino oli ollut osan sotapalveluksestaan Ontajärvellä kenttävartiossa ja odotti palavasti päästä vielä kerran tarkastamaan paikkoja. Sotkamosta lähti kyytiin pari matkalaista ja loput Kuhmosta. Joukon kokonaisvahvuus oli 33, joukossa kuusi veteraania. Raja ylitettiin Vartiuksessa sujuvasti, täydennettiin varastoja rajakaupassa ja ajoimme Kostamukseen lounaalle. Kiimasjärvi oli seuraava kohteemme, jossa Timo kertoi paitsi Osasto Kekkosen taisteluista ja hänen haavoittumisestaan myös Vienan kansannousun tapahtumista ja punaupseeri Toivo Antikaisen Kiimasjärven retkestä. Seuraavaksi vallattiin Rukavaara ja viholliseen tiiviisti kosketusta pitäen seuraava valloituskohde oli tarunhohtoinen Rukajärvi, jonka ankeudelle on vaikeaa löytää sanoja. Muutamia vanhoja sodanaikaisia rakennuksia sieltä vielä voi paikallistaa ja kylän ulkonäön kruunaa 70-luvulla rakennetut kerrostalot. Matkamme kuitenkin jatkuu kohti yöpaikkaamme Ontajärveä. Sinne mennään korpiosuutta 37 kilometriä. Sen aikana divisioonan komentajan Erkki Raappanan kummityttö Ritva kertoo meille tarinoita sedästään ja hänen perheestään. Ontajärvellä meitä on jo odotettukin. Ruoat ja höyryävät saunat odottavat meitä matkaajia. Yöpyminen karjalaisessa perheessä on yksi matkan kohokohtia ja aamulla kuultu palaute vain vahvistaa asian. Aamulla vierailimme heti alkuun kylän museossa. Sinne oli tallennettu lähinnä sotahistoriaan liittyvää aineistoa. Ontajärvellähän käytiin monia kahakoita asemasodan aikana. Yksi kuuluisimpia oli syyskuun alussa 1942 neuvostoliittolaisten suorittama maihinnousu Ontajärvelle. Muistopaaden luona, jonka alle osasto on haudattu, kuultiin tämän taistelun vaiheet sen tapahtumapaikalla. Lopuksi tutustuimme kulttuuritaloon ja sen akustiikkaan. Toisen päivän aiheina olivat lisäksi tavoite Ontajoella, divisioonan esikunta-alue Novaja Tiiksassa sekä Ontrosenvaaran taistelu elokuussa Ontajoella kävimme myös maastossa tutustumassa asemiin ja majoituksiin. Siellä nautimme myös kenttälounaan. Vieraillessamme kenr. Raappanan komentopaikan alueella voimme vain ihailla paikan kauneutta. Tällä paikallahan Marskikin astui ulos autostaan tarkastaessaan korpidivisioonaansa. Ontrosenvaarassa olimme taas lopputaistelujen keskipisteessä. Eino kertoi siinä varmasti kaikkien mieleen jäävät muistonsa osallistuessaan tykkeineen vihollisen tuhoamiseen. Paluumatkalla Kostamukseen ikinuori Ilmari Koppinen muisteli matkaansa majuri Majewskin mukana Maj Gubaan kovana pakkastalvena Yöksi majoituimme Kostamukseen kämppiin. Heikki Bergin kämpässä ilmeisesti termostaatti oli pettänyt, koska mittari näytti lämmintä +45, mutta siitäkin selvittiin. Kolmantena matkapäivänä tutustuimme Kostamuksen teollisuusalueeseen ja kaupunkiin. Siellä kävimme ostamassa tuliaiset ja paluumatka saattoi alkaa. Tullimuodollisuudet sekä Venäjän että Suomen puolella menivät rivakasti ja ehdimme Kajaaniin aivan aikataulussa. Kaukaisimmat matkalaiset ehtivät hyvin junaan ja lentokoneeseen. Matka onnistui hyvin ja jäämme odottamaan jo ensi vuoden retkeä Olavi Jalkalan sanoin: Minä nuorrun ainakin kaksi vuotta näillä matkoilla! Teksti ja kuva: Timo Karppinen

5 Korven Kaiku Rajakenraali Erkki Raappana Rajavartiolaitoksen synty Rajavartiolaitos perustettiin 21.maaliskuuta 1919 valvomaan Suomen rajoja, painopisteenä Venäjän vastainen raja. Henkilöstö muodostui puolustusvoimien palveluksesta siirtyneistä jääkäriupseereista ja aliupseereista sekä varusmiehistä. Vuonna 1931 rajavartiolaitos vakinaistettiin lailla. Pohjois-Karjalan rajavartiosto vastaa rajavalvonnan lisäksi myös rajatarkastuksista Joensuun lentoasemalla ja Niiralan kansainvälisillä rajanylityspaikoilla sekä puutavaraa Lieksan Inarin ja Ilomantsin Leminahon ja Ruhovaaran tilapäisillä rajanylityspaikoilla. Päätehtävä on kuitenkin rajavalvonta rajanylityspaikkojen välisillä alueilla. Sitä toteutetaan maastossa liikkuvilla partioilla sekä teknisillä valvontalaitteilla. Pohjois-Karjalan rajavartiosto muodostuu Kontiolahden Onttolassa sijaitsevasta esikunnasta ja rajajääkärikomppaniasta sekä Ilomantsin, Lieksan ja Tohmajärven rajavartioalueista. Lieksan rajavartioalueella sijaitsevat Kivipuron ja Inarin rajavartioasemat. Niidenkin henkilöstö toimii toistaiseksi koeluontoisesti Rajavartioalueen johtopaikalta Lieksasta käsin kustannussyistä. Erkki Raappana kehitti rajavartiolaitoksen Erkki Raappana, rajakenraali ja mannerheimristin Tällä paikalla suomalaiset pysäyttivät venäläisten etenemisen Taistelupaikkoja on entisöity. ritari, tuli Pohjois-Karjalaan kohta sotilaskoulutuksesta Saksasta 1918 palattuaan tehden elämäntyönsä Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajana sekä sotien jälkeen rajavartiolaitoksen komentajana. Hän oli jo 1920-luvulla mukana kehittämässä talvisodankäyntivälineistöä ja heti sotien jälkeen hän toimi Rajavartiolaitoksen uudistajana sekä ajoi läpi muutokset päätyen vartiostopohjaiseen järjestelmään. Lieksan kohdalla raja on säilynyt samana sodista riippumatta. Rajalinja avattiin vuonna 1839 ja käytiin läpi Suomalaisten puolelta rajankäyntiä johti Raappana. Silloin määriteltiin vielä nykyisinkin paikoillaan olevien rajamerkkien paikat. Talvisota alkoi Lieksan Inarista Talvisodassa rintamalinjat olivat noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Lieksan keskustasta Hatunkylän ja Nurmijärven suunnalla. Sotahistorioitsija Tauno Oksasen mukaan venäläisten hyökkäyksen h- hetki piti olla koko rajan pituudelta aamulla Tältä paikalta tulee pyöreätä puuta Venäjältä mm. Lieksan Vapon sahalle. Kuormien tarkastuksen ja tullauksen suorittavat rajamiehet. Kuvan henkilöt vasemmalta: Ari Komulainen, Hannu Härkönen, Timo Koukkunen, Jouko Karjalainen, Juho Pehkonen, Juhani Ryynänen, Matti Komulainen, Tauno Oksanen ja Aimo Saarelainen. kello 07.00, mutta Lieksan Inarin kohdalla paikallinen venäläisten komentaja oli hätäinen mies ja aloitti sodan jo kello Joko kello oli komentajalla väärässä tai sitten se halusi nimensä aikakirjoihin, Oksanen arvioi. Ensimmäinen kohtaamistaistelu suomalaisten kanssa ja ensimmäinen talvisodan taistelu tapahtui siis Lieksan Inarissa puoli seitsemän aikaan. Hyökkääjiä tuli tien täydeltä kolmirivissä tykistön ja kevyiden panssarivaunujen tukemana, Oksanen kertoi 14.Divisiooan perinneyhdistyksen Lieksan paikallisosaston jäsenille. Tulenavauslupaa ei ehditty kysyä Raappanalta, vaan ammunta päätettiin aloittaa heti. Ensimmäiseen kohtaamistaisteluun oli saatu koottua vain 16 taistelijaa. Taistelussa kaatui talvisodan ensimmäinen suomalainen sotilas. Hänen kaatumispaikalleen on pystytetty muistomerkki, johon veteraani- ja reserviläisjärjestöjen edustajat laskevat vuosittain talvisodan alkamispäivänä seppeleen. Talvi- ja jatkosodassa kaatui nykyisen Lieksan alueelta 560 sankarivainajaa, jotka lepäävät Lieksan kirkkopuiston ja Viekijärven sankarihaudoissa. Suomalaisten täytyi irrottautua kohtaamistaistelusta ja perääntyä kunnes saataisiin vahvistuksia. Niitä saatuaan ja viivytystaistelua käyden peräännyttiin Hattuvaaran Viisikon linjalle, johon vihollinen lopullisesti pysäytettiin. Hyökkääjät saatiin vastahyökkäyksillä työnnetyksi takaisin rajan taakse sekä Lieksan Inarissa että Nurmijärven Änäkäisen suunnalla vuoden vaihteeseen mennessä. Teksti ja kuvat: Raine Turunen 14.Divisioonan perinneyhdistyksen Lieksan alaosaston johtokunta ja Lieksan rajavartioalueen Inarin rajavartioaseman edustajia paikalla, josta vihollinen aloitti talvisodan klo 6.00 aamulla. Muualla koko rajan pituudella hyökkäys alkoi klo Tälle paikalle kaatui talvisodan ensimmäinen suomalainen uhri Kalle Rajala n. klo Sotahistorioitsija Tauno Oksanen (oikealla) ja Lieksan alaosaston pj. Juhani Ryynänen keskustelevat talvisodan vaiheista Inarin suunnalla.

6 6 Korven Kaiku Divisioonan perinneyhdistyksen perinnevuotta vietetään Kainuussa teemalla Nuoriso, arvot ja perinteet. Juhlavuosi huipentuu eri sukupolvien yhteiseen perinneviikonloppuun Kajaanissa Rukajärven suunnan (14.D) veteraani- ja perinnepäivien ohjelma Kainuun Prikaatissa Sampo Pankki Kajaani Ota yhteyttä puh Divisioonan perinneyhdistyksen hallitus 2008 Sampo Pankki Oyj, Puheenjohtaja Paavo Kiljunen Helsinki Varapuheenjohtaja Jukka Valkeajärvi Hamina Sihteeri Timo Karppinen Kajaani Jäsenet Juha Huttunen Iisalmi Matti Komulainen Lieksa Heikki Visti Kajaani Heikki Pitäjämäki Kuhmo Tero Kinnarinen Kajaani Markku Mustonen Kajaani Pekka Räihä Kajaani Rauli Johansson Kajaani Perjantai Lipun nosto Kainuun lukioissa ja ammattioppilaitoksissa Aamun avaus ja kirjoituskilpailujen palkintojen jako koululaisille, Kainuun koulut - kouluissa perinnepäivä, opettajat ja perinneyhdistys Kajaanin varuskunnan kirkkojuhla, Kajaanin kirkko - juhlassa esiintyy muun muassa Pohjois-Suomen Sotilasläänin reserviläiskuoro Lauantai Juhlakanslia ja infopiste avataan yleisölle, Kainuun Prikaati Eversti Einari Kakon perinnevitriinin avaus ja alkuperäisten sodan ajan Korven Kaiku -lehtien luovutus 14.D:n perinneyhdistykselle, Kainuun Jääkäripataljoona Tutustuminen Raappanan ja Rukajärven suunnan valokuvanäyttelyyn sekä Rukajärven suunnan kirjallisuusnäyttelyyn, Sotilaskoti Perinnehuoneisiin tutustuminen, Kainuun Jääkäripataljoona ja Kainuun Tykistörykmentti Lounas, Kainuun Prikaatin muonituskeskus Tutustuminen puolustusvoimat 90- vuotta juhlanäyttelyyn, Raatihuoneen tori - Kainuun Prikaati, Kainuun Rajavartiosto ja Karjalan Lennosto - linja-autokuljetus prikaatilta Perinneyhdistyksen esittely ja elokuvaesitys Raja 1918, Elokuvateatteri Bio Rex - esityksen jälkeen paluu prikaatille Päivällinen, Kainuun Prikaatin muonituskeskus Perinne- ja veteraani-ilta, Varuskuntakerho -tervetulotoivotus, veteraanin vapaa sana, seurustelua ja tanssimusiikkia Sunnuntai Aamupala, Kainuun Prikaatin muonituskeskus Perinneaulat avaavat ovensa Ekumeeninen hartaus, Elokuvasali, Kainuun Prikaati Lounas, Kainuun Prikaatin muonituskeskus Pääjuhla, Sotilaskoti, Kainuun Prikaati PÄÄJUHLAN OHJELMA Rukajärven lippu saapuu Seppelepartioiden lähettäminen Tervetuloa 14.Divisioonan perinneyhdistyksen puheenjohtaja kenraalimajuri Paavo Kiljunen Musiikkiesitys Kainuun Sotilassoittokunta Juhlapuhe Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala Kuorolaulua Disciples kuoro Tervehdykset Kainuun maakunta kuntayhtymä Pohjois-Suomen Sotilaslääni Rajavartiolaitos Palkitsemiset ja seuraavat perinnepäivät Kenraalimajuri Paavo Kiljunen Päätössanat Kainuun Prikaatin komentaja prikaatikenraali Sakari Honkamaa Nälkämaan laulu Kainuun Sotilassoittokunta ja yleisö Päätöskahvit Kuva: Puolustusvoimat Asuna lauantain 6.9. tilaisuuksissa arkipuku/-asu, palveluspuku ja sunnuntain 7.9. tilaisuuksissa tumma/-arkipuku, paraatipuku, isot kunniamerkit Viikonlopun tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia yleisölle. Tervetuloa kaikki mukaan läheltä ja kaukaa veteraaneista nuorisoon!

7 Korven Kaiku P Pysäköintipaikat Perinneviikonloppuun liittyvän kirjoituskilpailun satoa Suomussalmelta: Kalle Heikkisen päiväkirjamerkintä Sodan loppua ei näy. On nälkä, väsymys, käsiä ja jalkoja kolottaa. Miehissä huomaa muutoksia. Silmät ovat painuneet syvemmälle kuoppiinsa, ja yhä tummentuneet silmien alustat saavat nauravatkin miehet näyttämään synkiltä. Miehet ovat keksineet ajankulua ja keinoja ansioiden hankintaan: Toikkanen myy milloin mitäkin. Eräs savolainen tekee sormuksia ja lampunjalkoja. En ymmärrä miten joku jaksaa käydä kaikesta kauppaa. Minä en usko, että siitä on hyötyä, koska tuntuu mahdottomalta ajatella, että vielä joskus voisi elää muualla kuin tämän ainaisen luotisateen runteleman metsän keskellä. En usko, että rauhaa tulee enää. Ei ainakaan sieluuni. Sota on saanut minut unohtamaan onnellisia muistoja. Aina kranaatin vinkuessa tai tykin ampuessa tunnen, kuinka sieluni huutaa ikuista kylmyyttä. Kylmyys sisälläni ottaa minusta yhä enemmän valtaa. Tuntuu etten tunne enää kipua, en kylmää, en iloa. Nämä ajatukset minut liiaksi kylmettää, jotta voisin mitään tuntea. Miehien huolettomasta olemuksesta huomaa kuitenkin, miten jokainen kaipaa rauhaa ja menneisyyden onnellista elämää. Vaikka olenkin luontoäidin ja Suomi-neidon helmoissa, kaipaan takaisin lapsuuteen aikaan, jolloin pienin käsin pidin kiinni äidin kukkamekon helmasta ja odotin kärsimättömänä, milloin saan taas maistaa tuon vastaleivotun pullan kanelimaisen maun. Ikkunan takana pikkulinnut syöttölautasella ja isä ladon vierellä hakkaamassa halkoja. Antaisin vaikka vaatteeni, jos voisin päästä takaisin tuohon aikaan. Silloin elin. Enää olen kuori, joka elää ajatusten ihmemaassa. Tuossa maassa, jonka horisontissa siintää aava sininen meri, ruoho vihertää, kukat hymyilee ja rauhallisuus hengittää kevyin henkäyksin. Sydäntä lämmittää nyt vain rakkaus. Täällä olen ajatellut paljon kuolemaa. Toivon kuolevani nopeasti tuntematta kipua. Kauniisti. En oikein tiedä, pelkäänkö enemmän kuolemaa vai eloonjäämistä, koska en osaa enää kuvitella, että voisin elää näkemättä painajaisia päättömistä tai kasvonsa menettäneistä sotilaista. Kuolleiden kivun vääristämien kasvojen tuijottavat silmät katsovat minua polttaen, kun suljen silmäni. Uneni on katkonaista ja nukahtaminen vaikeaa. Tahtoisin olla Hönttäkankaan kaltainen mies; mielipuolisen rohkea pelkoa uhmaava miehenretjake. Hän on yksi ainoista, joka saa minut nauramaan hullunkurisilla teoillaan ja eleillään. Toivoisin myös, että voisin nähdä maailman, sodan ja kaiken tämän yhtä hauskana kuin Romppala. En ymmärrä, miten hän voi kaiken pelon ja vaaran keskellä säilyttää iloisuutensa. Muiden tuijotellessa vaiteliaina edessä olevaa vaaraa hän nauraa hihittää milloin mitäkin turhemmille asioille. Romppalan iloinen olemus on saanut minutkin hetkittäin kuvittelemaan tulevaisuutta. Muistan, kuinka talvisodassa haaveilin yhteisestä elämästä Helpin kanssa ja siitä, että joskus meillä olisi lapsia. En olisi koskaan uskonut, että saisin polvistua alttarille elämäni rakkaimman ihmisen kanssa ja että saisin niin suloisen lapsen kuin Eila. Voi kuinka kaipaankaan Eilan iloisia kasvoja ja säteileviä silmiä ja Helpin suloisia suudelmia ja rakkautta. En ole kuullut heistä pitkään aikaan. Posti ei kulje. Toivon, että he ovat kunnossa ja turvassa jossakin. Jos täältä vielä elävänä pääsen, vien Eilalle tekemäni vedettävän jäniksen. Pelkään, etten pääse enää kotiin. Tahtoisin saada rakastaa Helpiä rauhan maassa ja viedä hänet ja lapseni ajatukseni ihmemaahan, saada lisää lapsia ja nähdä vielä lapsenlapsienkin leikkivän huolettomina onnellisessa maailmassa. Pelkään vain, etten näe heitä ja tulevaisuutta enää Isänpäivänä 1998: Mies ja pieni tyttö olivat puutalon pirtissä ja katsoivat muumeja. Mies kiusoitteli tyttöä nimittämällä muumeja töttönokiksi. Taas nuita töttönokkia! NE OVAT MUUMEJA! Heillä oli myös tapana leikkiä hippaa niin, että mies istui kiikkustuolissa ja tyttö juoksi sitä ympäri. Mies yritti kaapata tytön syliinsä. Aina kun hän onnistui, peli päättyi. Illalla tyttö hyvästeli miehen ja lähti kotiin. Vielä autosta hän juoksi halaamaan miestä. Tuona päivänä peli päättyi viimeisen kerran Sotamies Kalle Johannes Heikkinen oli yksi noista urheista ja rohkeista sotureista, jotka sydänverellään ostivat ja antoivat meille tämän maan ja tämän vapauden. Hän menetti osittain kuulonsa jatkosodassa kranaatin räjähtäessä hänen lähellään. Hänellä oli tila Hyrynsalmella vaimonsa Helpi Heikkisen (o.s. Haverinen) kanssa. Heillä oli kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. He menettivät kaksi poikaa ja yhden lapsenlapsensa. Helpi kuoli vuonna 1993 pitkään sairastettuaan. Kalle nukkui pois isäinpäivän jälkeisenä yönä vuonna Kivuttomasti ja kauniisti. Kiikkustuoli jäi tyhjään kammariin. Minä olin viimeinen, jonka kanssa hän puhui. Kiitos, kun annoit minulle vapauden! Lepää rauhassa, ukki. Jenni Heikkinen 06a Suomussalmen lukio Kevät/2008 Tervetuloa Rukajärven suunnan veteraani- ja perinnepäiville Ilomantsiin ! SOTILASKOTI PALVELEE Pe, La, Su klo Tervetuloa! MAANPUOLUSTUSKOULUTUS LISÄÄ TURVALLISUUTTA Kurssit Kainuussa Kainuun maanpuolustuspiiri PL 610, Kajaani tai kainuu@mpky.fi

8 8 Korven Kaiku 2008 Veteraani mietiskelee Rukajärven, todellisen korpidivisioonan tammenlehväveteraanien rivit harvenevat niin kuin kaikkien viime sotien veteraanien. Näin perinneyhdistyksen puitteissa askarruttaa mieltä kysymys, olisiko meillä vielä jotain annettavaa jälkipolville puhtaasti taistelutaidollisessa mielessä. Toisaalta on myönnettävä, että paljon on annettu, on julkaistu muistelmia, taistelu- ja partiokertomuksia, on jopa tehty elokuva saatikka sitten järjestetty suurelle yleisölle ja etenkin jälkipolville avoimet perinnepäivät näyttelyineen. Toisaalta on aihetta kysyä, tarvitsevatko tämän päivän ja tulevaisuuden puolustusvoimat enää korpisodan taitoja. Minullekin on heitetty vastakysymys, miksi kouluttaa sotilaitamme metsätaisteluihin, eihän se vihollinen sinne tule. On kuulemma keskityttävä taistelemaan vain alueilla, joiden kautta mahdollinen vastustaja saattaa suurin joukoin tunkeutua maahamme pystyäkseen vaikuttamaan valtakunnan elintärkeisiin toimintoihin. Totuushan ei ole näin yksinkertainen, sen tietää jokainen joka on todella perehtynyt alueellisen puolustusjärjestelmämme periaatteisiin. Valtakunnan koko alueen puolustaminen edellyttää kykyä toimia kaikkialla niin Etelä-Suomen runsastiestöisellä ja osin avoimella alueella kuin pinta-alaltaan hallitsevalla metsä-, suo- ja vesistörikkaalla alueella. Sotakokemukset osoittivat, ettei korpisotaan tottunut joukko pystynyt taistelemaan tehokkaasti esim. Viipurin alueella tai moottoroidut avoimeen maastoon tottuneet joutuivat suuriin vaikeuksiin korpialueilla. Esimerkkejä on niin saksalaisista kuin venäläisistä. Jottei asian toinen puoli unohtuisi, todettakoon, että korpisodan sissitoimintatyyppisestä toiminnasta on hyötyä myös YK- tai EU-joukkojen puitteissa. Ei Suomi ole ainoa korpimaasto, sen ovat monet joutuneet toteamaan käytännössä puhumattakaan sotahistorian opetuksista. Opetuksen ja kokemuksen tärkein sanoma on se, ettei kukaan ulkopuolinen ja olosuhteisiin perehtymätön kykene milloinkaan ottamaan haltuunsa koko Suomen valtakunnan aluetta, jos me vain valmistaudumme sitä puolustamaan. Kokemukset ovat niin konkreettisia, ettei siihen edes helpolla kukaan ryhtyisi. Tämän päivän korpisoturi tarvitsee loppujen lopuksi hyvin vähän varustusta kun vertaa heitä täydessä sotisovassa oleviin eliitti(!)- sotilaisiin. Korpisoturissa on kaikki eliittiä, eikä mitään poisheitettävää, jonka mies kokee tarpeettomaksi. Todella tiukoissa tilanteissa sekin on eräs sotakokemus. Varustuksesta tärkeimmät ovat henkilökohtainen tehokas ase, maastopuku lisukkeineen, ryhmällä panssarintorjunta-ase, joukkueella ilmatorjuntaohjuksia ja mikä tärkeintä, miinoja. Kehitys on antanut mahdollisuuksia viestiyhteyksien tehokkaaseen käyttöön. Oleellista on alueen tuntemus ja ehdoton luottamus niin omiin selviytymismahdollisuuksiin kuin joukon sisäiseen henkeen ja toimintakykyyn. Olen jatkuvasti sitä mieltä, että jokaiselle suomalaiselle varusmiehelle on syytä antaa perusannos korpialueiden taistelukoulutusta. Tiedän, että joidenkin mielestä se on turhaa, ts. se vie aikaa toisilta teknisemmiltä koulutussektoreilta, mutta vilkaisu Suomen karttaan motivoi tätä käsitystäni. Ei ole kysymys yksinomaan sissitoiminnan tyyppisestä koulutuksesta, vaan päämäärään liittyy kyky saavuttaa taito toimia korpitai vastaavilla alueilla jopa eristettynä ja ilman säännöllistä huoltoa luottaen itseensä ja taistelutovereihinsa. Koulutus antaa pohjaa suomalaisen maaston, ilmaston, eläimistön sekä kasviston tuntemukselle. Se voi olla kipinä harrastuksen laajenemiselle tälle sektorille. Voiko parempaa harrastusta enää olla. Itse muistan kiitollisuudella, kuinka tehokkaan lisäkoulutuksen sain päästessäni vuosien jälkeen siirtymään Karjalan kannaksen sinänsä muistorikkaista maisemista Rukajärven suunnalle todellisten korpisoturien ja myös rajamiesten pariin. Helsinkiläisenä koulupoikana ja ylioppilaana minulta puuttui täysin erämaaalueiden tuntemus, eikä niihin liittyviä asioita opetettu RUK:ssa sen enempää kuin Kadettikoulussakaan. Rukajärvi teki minusta niin korpisodan opiskelijan kuin sittemmin Pohjois- Karjalan sekä Itä-Karjalan ikuisen ystävän. Meidän vuoden ikäisten veteraanien on tietenkin turha tyrkyttäytyä neuvomaan tämän päivän sotilaita, mutta toivoisimme, että jotain meidän kokemuksistamme vielä nytkin voitaisiin siirtää nuorille varusmiehille ja reserviläisille sekä ennen kaikkea tämän ja huomisen päivän johtajille ja kouluttajille. Ainakin heidän tulisi tietää mitä merkitsee korpisodassa luottamus ja keskinäinen toverihenki ja että metsä on suomalaisen sotilaan paras ystävä. Ermei Kanninen

9 Korven Kaiku Partiossa Onitmajoella J.R.10 jääkärikomppanian päällikkö, luutnantti Vainio sai tehtävän lähteä tiedustelu-, häirintä- ja vanginottoreissulle Ontimajoelle päätien varteen. Lähtö tapahtui Se oli erittäin kaunis kesäpäivä. Kuljimme enimmäkseen kuiviomaita, mutta emme malttaneet olla välillä poikkeamasta suolle, jotka olivat keltaisenaan lakkoja. Aamuyöstä päädyimme joelle, jossa kaadoimme puita sillaksi joen ylitystä varten. Yksi porukka jäi vartioon pitämään silmällä, että silta pysyy paikoillaan. Tarkoituksena oli odotella joku yksinäinen auto, josta olisimme ottaneet vangin, mutta sitä autoa ei tullut. Mutta kun tuli kolonna, hyppäsi Vainio tielle ja antoi pysähtymismerkin. Auto jarruttikin, mutta kun kuljettaja huomasi, keitä on vastassa, kuski lisäsi kaasua. Meitä kp-miehiä oli sen verran, että ryntäsimme auton ohjaamoon, auto ojaan syrjälleen, miehet kuolivat, joten vankeja ei saatu, mutta autoja tuhottiin 6-7 kappaletta. Sitten lähdettiin kiireen vilkkaa paikalta, kun kuulat alkoivat viuhua ilmassa. Tultuamme joelle, huomasimme, että joki oli tulvinut, kun vieressä ollut voimalaitos oli avannut patonsa yrittäen katkaista meiltä poispääsyn. Vartiomiehet olivat kuitenkin kaataneet lisäpuita, joten pääsimme yli ja viimeiset miehet päästivät sillan virran vietäväksi. Tulimme Kalivokankaalle, jossa oli vihollisen kenttävartio. Meinasimme siitä ottaa vangin, mutta naapuri oli sen jo tyhjentänyt pelätessään, että me tuhoamme sen. Siinä samalla kankaalla pidimme sitten tauon, ruokailimme ja kuivattelimme jalkineita. Olin viimeisenä miehenä ja pidin silmällä onko jäljestä tulijoita. Ja kuinka ollakaan, pian alkoi vilkkua valkea keppi ja ruskea pusero, silloin laskin sarjan kp:stä eikä muuta hälytystä tarvittu, kun partio lähti vetäytymään. Neljä nuorta miestä heitti kengät jalastaan ja lähti avojaloin juoksemaan. Siinä rytäkässä haavoittui pari poikaa, joista toista talutin. Kuulaa tuli ilma sakeanaan, mutta kumpaakaan meistä ei sattunut. Siinä sitten Vainio lähti pienen ryhmän kanssa viemään haavoittuneita lyhintä tietä omalle puolelle ja me muu porukka lähdimme luutnantti Sahlstedtin johdolla eri tietä. Luutnantti sekosi kuitenkin suunnasta ja kersantti Ruokoja otti johdon tuoden meidät onnellisesti perille. Siellä oli vastassa J.R.10:n komentaja Sotisaari, joka katseli meitä ja tuumasi, että tällainenko on minun kaukopartioporukka. En malta olla mainitsematta tässä lopuksi, että 60 vuotta sitten olin huonekaverina saman komppanian miehen kanssa ja hän tunnusti, että oli yksi niistä, joka jätti kengät kankaalle ja tuli avojaloin pois. Kalle Sutinen Rukajärven sissi Kevytosasto koukkaamassa Perinnetapahtuma 14. Divisioonan korpisotureiden kunniaksi TERVETULOA Patteriston mestaruuskilpailut Rukajärven suunnan perinteitä vaalivaan partiosuunnistuskilpailuun Pohjois-Karjalaan Kilpailun järjestää Liperin Reserviupseerit ry yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja Pohjois-Karjalan Rajavartioston kanssa. Kilpailu toteutetaan Liperin ja Onttolan alueella. Partiosuunnistuskilpailu on reserviläisille, varusmiehille ja puolustusvoimien henkilökunnalle tarkoitettu kilpailu. Kilpasarjoja on kaksi; varusmiehet ja yleinen. Kilpailupartioon kuuluu 4-6 henkilöä ja suunnistuksen arvioitu kesto on noin kaksi tuntia. Partiosuunnistuskilpailu alkaa käsikranaatin heitolla, joka määrää lähtöjärjestyksen. Kilpailun aikana partio jakaantuu kahteen osaan. Lopuksi partion jäsenet ampuvat Ekoaseella neljä erilaista ammuntaa ja niiden tulokset vaikuttavat lopputulokseen. Lisäksi tapahtumaan kuuluu perinteikkäät kisat Käsikranaatin lomaheitto, Vienan väkevin mies rykmentin leuan nosto sekä Erätaidot, jotka ovat kaikille avoimia. Näihin kilpailuihin voi ilmoittautua kilpailupaikalla. Kilpailun johtajana toimii Antti Multala, puh ja partiosuunnistuksen ratamestarina Jaakko Hirvonen. Ottakaa haaste vastaan asettamalla perinteikkääseen kilpailuun edustuspartio. Esittäkää haasteenne edelleen valitsemallenne taholle. Perinteitä vaalien huumoria unohtamatta puolustakaa haastetun kunniaa! Lisätietoja tapahtumasta saat Liperin Reserviupseerit ry:n puheenjohtajalta Timo Tolvaselta, puh sekä osoitteesta Jääkärijoukkue 14D. Hiihtomestaruuskilpailut 1942 Ampumahiihtokilpailut 1944 Kuvat: Martti Honkanen vaihde (08) kajaani@kajaani.fi Kajaanin kaupunki yhden Suomen suurimman varuskunnan kotikaupunki. Yleistietoja Perustamisvuosi 1651 Perustaja Pietari Brahe Pinta-ala 2 264, 11 km2 Väestöntiheys (as./km2) 21 Asukkaita Veroprosentti 19,00 EU:n tavoite 1-ohjelma-alue Historia Kajaanin linna Maantie 1825 Seminaari 1900 Rautatie 1904 Kajaanin Puutavara Oy - UPM-Kymmene Oyj 1907 Kajaanin ja maalaiskunnan kuntaliitos 1977 Kajaanin ja Vuolijoen kuntaliitos 2007 Luovuuden, osaamisen ja vaivattoman arjen kaupunki.

10 10 Korven Kaiku 2008 Kainuun Prikaatin Kilta ry Kainuun Prikaatin Kilta ry, PL 610, Kajaani, p Kuvassa esillä kansio, joka sisältää osan sota-ajan Korven Kaiku-lehdistä sekä vierellä vuoden 2007 Korven Kaikulehti, joka sekin painettiin Pohjois-Karjalan Kirjapainossa 16-sivuisena ja jaettiin Karjalaisen välissä liitelehtenä. Vuoden 2007 lehteen voi vielä tutustua osoitteessa: 14dperinneyhdistys.fi Sota-ajan Korven Kaiku -lehdet 14.D:n perinneyhdistys etsii perinnekokoelmaansa sota-ajan jälkeen ilmestyneitä Korven Kaiku-lehtiä. Kyseessä on 14.D:n asevelitapaamisten yhteydessä julkaistut lehdet vuosilta Tiettävästi lehti ilmestyi tapaamisten yhteydessä 20 kertaa. Tarkoitus on julkaista lehdet uudelleen perinneyhdistyksen nettisivuilla. Mikäli omistat ko. lehtiä ja haluat lahjoittaa / lainata niitä, ota yhteyttä perinnetoimikunnan jäsen Matti Komulainen p , sähköpostilla matti.komulainen@ pkky.fi tai Pankajärventie Lieksa 14.Divisioonan Perinneyhdistys ry:n toivomat ja Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:n arkistossa olleet jatkosodan aikaiset (Pielisen- Karjalan ja Kainuun alueen) Korven Kaiku-kenttälehdet luovutettiin hallintaoikeudella perinneyhdistyksen käyttöön Luovutuksen yhteydessä allekirjoitettiin luovutussopimus, jonka ehdoissa todetaan mm.: Sanomalehti Karjalainen Oy luovuttaa 14. Divisioonan Perinneyhdistys ry:lle hallintaoikeuden lehden omistamiin Korven Kaiku-lehtiin (ilmestyneet ajalla sekä ajalla ja ) 14. Divisioonan Perinneyhdistys ry vastaa hallintaansa saamiensa lehtien asianmukaisesta säilyttämisestä ja että...sanomalehti Karjalainen pidättää itsellään omistusoikeuden ja on niin halutessaan oikeutettu saamaan perinneyhdistykselle luovuttamansa lehdet takaisin omaan käyttöönsä. Karjalaisen puolelta lehtiä olivat luovuttamassa toimituspäällikkö Kari Kontkanen (keskellä) ja kuvaarkiston hoitaja Mervi Puustinen. 14. Divisioonan Perinneyhdistyksen puolelta vastaanottajina olivat 14.D:n Perinneyhdistys ry:n Lieksan alaosaston puheenjohtaja Juhani Ryynänen (vasemmalla) ja yhdistyksen jäsen Raine Turunen. Sodan jälkeen ilmestyneet Korven Kaiku- lehdet halutaan talteen 14.D:n asevelitapaamiset Lieksa, Lieksa, Kajaani, Iisalmi, Nurmes, Sotkamo, Lieksa, Kuhmo, Kajaani, Iisalmi, Nurmes, Sotkamo, Kuhmo, Lieksa, Kajaani, Kajaani, Kajaani, Lieksa, Kajaani, Kajaani, Kajaani, Kajaani, 14.D:n veteraani ja perinnepäivät Kiltasauna Kiltaveljet rakensivat talkootyönä, yhteistyökumppaneidensa tukemana kiltakorsun (1994) ja kiltasaunan (1996) prikaatin alueelle nykyisen alaesikunnan kupeelle. Kiltakorsun mallina oli 9/III/52 komppanian päällikön kapteeni Erkki Koiviston korsu Rukajärven suunnalla Tunkuan tien varella Peukaloniemessä vuonna 1943 ja kesä-heinäkuussa Kuvassa kiltakorsu. Kilta perustettiin Kuopiossa ja nimeksi tuli Pohjois-Savon Prikaatin Kilta. Pohjois-Savon prikaati aloitti siirtymisen uuteen sijoituspaikkaansa Kajaaniin helmikuussa Samassa yhteydessä perustettiin killan paikallisosasto Kajaaniin. Killan kotipaikaksi Kajaani tuli vuonna Eri nimenvaihdosten kautta yhdistyksen nimeksi tuli Kainuun Prikaatin Kilta ry vuonna1971. Kilta on ottanut päätehtäväkseen Kainuun Prikaatissa palvelevien varusmiesten ja naisten maanpuolustustahdon ja palvelusmotivaation ylläpitämisen ja vahvistamisen sekä heidän palvelusviihtyvyyden edistämisen. Pidämme killassa tärkeänä sitä, että palveluksensa suorittaneet varusmiehet reserviin siirtyessään ajattelevat myönteisesti maanpuolustuksesta ja kokevat palvelusaikansa tarpeellisena ja kasvattavana elämänvaiheena. Hyvä maku suussa kotiutuvat nuoret reserviläiset takaavat vapaaehtoisen maanpuolustustyön jatkuvuuden sekä tuovat siihen uusia voimia ja ajatuksia. Päätehtävää toteutetaan käytännössä palkitsemalla varusmiehiä stipendein ja esinepalkinnoin hyvin suoritetusta palveluksesta sekä tukemalla prikaatimme varusmiestoimikuntaa taloudellisesti sen järjestäessä erilaisia tapahtumia varusmiehille. Yhteistyö prikaatin ja varusmiestoimikunnan kanssa on ollut erinomaisen hyvää koko killan olemassaolon ajan. Kilta on myös vahvasti mukana 14.Divisioonan perinneyhdistyksen toiminnassa. Yhteistyö on monipuolista ja sopii hyvin killan tehtäväkuvaan. Me kiltaveljet olemme ylpeitä siitä, että saamme olla yhtenä toimijana mukana välittämässä Rukajärven suunnan veteraanien perinnettä tämän päivän taistelijoille. Omalta osaltamme pyrimme kasvattamaan varusmiehiä isänmaatamme puolustamaan ja yhteisiä arvojamme kunnioittamaan. Kainuun Prikaatin Kilta toivottaa Rukajärven suunnan veteraanit saattajineen tervetulleeksi viettämään juhlaviikonloppua Kainuun Prikaatiin. Heikki Visti Kainuun Prikaatin Kilta ry puheenjohtaja Kiltakorsulla ja -saunalla avoimet ovet juhlaviikonlopun ajan. Tervetuloa tutustumaan! Korven Kaiku kiittää ilmoittajia ja tukijoita, sekä toivottaa kaikille hyvää syksyä!

11 Korven Kaiku Haasta Itsesi Syyskuntoon! Osallistu Pop Maratoniin tai Vuokatin Vaellukselle viiden (5) hengen ryhmällä, tarjoamme joka viidennelle ilmaisen osallistumisen! RYHMÄILMOITTAUTUMISET: p tai POP MARATON Vuokatissa yksilölliset tilaisuudet... IItabileissä Katinkullassa Suurlähettiläät! VUOKATISSA VUOKATIN VAELLUS Vuokatissa Vuokatin Ruska kutsuu 13 vaaran ylitykseen! Syyskesän rytmikkäin kuntotapahtuma Vaellustanssit Napiksella! VUOKATISSA MONIEN TAPAHTUMIEN JOUTENLAMPI Kaikenlaiset perhejuhlat, rippi- ja kastetilaisuudet, sukukokoukset... Järjestämme yksilölliset tilaisuudet vankalla kokemuksella ja hyvällä ammattitaidolla. Soita ja kysy lisää. Tervetuloa viihtymään hyvän palvelun ja upean kainuulaisen luonnon keskelle, Joutenlammelle! Joutenlammen Kurssikeskus puh: (08) KATSO LISÄÄ: Kotoinen S-Pankki tarjoaa monenlaisia etuja elämääsi niin kotikulmilla kuin lomapaikkakunnallasi. Osuuskaupan asiakasomistajana saat pankkipalvelut maksuttomasti: Maksuton Visa-ominaisuus S-Etukorttiin vuoden 2009 loppuun Maksuton verkkopankki Maksuton käyttötili, jolle saat 2,5 %:n koron päiväsaldolle (08/2008) Tiedossa isoja ja pieniä elämäniloja, hae ja nauti! S-Pankki palvelee Prismassa kaupan aukioloaikana. Katso lisää S-Pankki Asiakaspalvelu Puh , ma pe klo 8 20 (0,0821 /puhelu + 0,119 /min) S-Pankki ks 260 x 180.indd :01:44

12 12 Korven Kaiku 2008 Hyvien asioiden takuulintu Tintti vaalii veteraaniemme tekemää arvokasta työtä! KPO Myymälä Kajaani Pohjolankatu 20 ma-pe 9-17 Puh