Transkriptio

1

2 PÄÄKIRJOITUS Suuri kaste Pyhä kaste on usein vaikea asia käsittää. Sanaan usko liitetään hyvin usein kokemus, ajattelumme tietoinen suunnanmuutos ja toiminnallinen uudelleen suuntautuminen. Mutta miten kaste, jonka valtaosa on saanut lapsena, voisi olla kristillisen uskonelämämme perusta? Kaste on mitä henkilökohtaisin Jumalan armollinen kohtaaminen, jossa hän aivan nimeltä meitä kutsuu. Silti siitä tuntuu puuttuvan kaikki omakohtaisuus, koska en muista siitä mitään. Miten voisin ammentaa voimaa ja lohtua siitä suuresta hetkestä, johon minulla ei ole mitään kokemuksen tai tunteen sidettä. Voiko valokuva täyttää tyhjän kolon päässäni ja sydämessäni? Ainut, mitä minulle jää, on kastetodistus, kummien vahvistus ja Raamatun sanan lupaus siitä, että kaikki mitä pelastukseen tarvitsen olen jo siinä saanut. Eikö kaste ole juuri siksi meille niin vaikea, koska on kyse yksin Jumalan lupausten varaan jäämisestä? Siksi myös lapsikasteessa näkyy puhtaimmillaan meille luonnostaan käsittämättömän sanan, armo, merkitys: Mitä hyvää Jumala ehtikään tehdä minulle, ennen kuin minä ehdin tehdä mitään Jumalan hyväksi! Kaste on myös vaikea asia hengellisessä kentässä. Amerikkalainen uskontososiologi Alan Wolfe on kiinnittänyt huomiota siihen, miten jälkimodernissa ajassa uskonto ymmärretään tunteeksi. Siksi kaikki opillisuus nähdään tarpeettomana, mahdottomana ja jakaannusta aiheuttavana. Lopputuloksen hän tiivistää näin: Evankelikaaliset kirkot luopuvat opinkohdista saadakseen uusia jäseniä. Vanhat enemmistökirkot luopuvat opista pitääkseen kiinni eroavista jäsenistään. Eikö kasteen kohdalla tämä opillisuuden ongelma näy erityisen selvästi. Yhtäältä voimakkaasti esiin marssii yhteiskristillisyys vanhan iskulauseen alla: Kenellä on suuri Jeesus, sillä on pieni kaste. Tällöin hankalaksi koetusta kastekysymyksestä vaietaan ja se sysätään uskonelämän keskuksesta reuna-alueille. Mutta millä hinnalla tällaista yhteyttä rakennetaan? Kasteen lahja, Kristus ja hänen ansionsa, kielletään silloin meiltä. Mutta kenellä meistä on oikeus rakkauteen vedoten vaieten kieltää ne Jumalan suuret armoteot, joita hän on ihmisten elämässä tehnyt? Kenellä meistä on lupa yhteyden nimissä laittaa kaappiin piiloon lahja, jonka Kristus on antanut toisten ilolla omistettavaksi? Jos siis haluamme puhua yhteydestä, rakkaudesta ja Jeesuksesta, niin miten voisimme olla puhumatta pyhän kasteen lahjasta! Toisaalta me näemme kansankirkkomme käytännön, jossa kasteen lahjaluonne tulee kyllä esille, mutta ei sen velvoitepuoli. Kaste uudestisyntymisen pesuna on uuden elämän alku. Mutta se on myös velvoite vaeltaa uudessa elämässä (Room. 6.). Yritettäessä pitää kiinni ehdoin tahdoin jäsenistä kirkossa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kastevesi käytännössä merkitsee enemmän lupakirjaa vapaaseen surffailuun elämän aalloilla kuin kutsua hukuttaa vanha ihmisemme kaikkine himoineen joka päivä. Kuka on kuullut kirkossamme kenellekään sanottavan: Koska olet kastettu, et voi elää ja toimia tuolla tavoin. Koska olet Jumalan nimeen kastettu, sinulla ei ole lupa vetää hänen nimeänsä lokaan. Koska olet Jumalan lapseksi kastettu, et voi elää ilman seurakuntayhteyttä jne. On helpompaa ja turvallisempaa kirkollekin pitää kaste iloisena ja idyllisenä perhejuhlana ja jättää kasteen yhteydessä vanhastaan annetut irtisanoutumislupaukset Perkeleestä ja hänen teoistaan kirkkohistorian pölyisille sivuille. Ja näin se marssii iskulauseen tahtiin: Kenellä on suuri kirkko, sillä on pieni kaste. Vaikka me osaamme tehdä kasteesta vaikean asian, niin Raamatun opetus on selvä. Kasteen lahja ei siis ole vesihöyryn peitossa. Kaste ei ole kirkollisen kuiva rekisteröintitapahtuma. Kaste on syvä armonmeri, koska sen perustana on Jeesuksen veri. TEKSTI: JUHANA POHJOLA Suomen Luther-säätiön Dekaani Kuva: Jaakko Ketomäki Osaammeko me ammentaa kaiken sen virvoituksen ja puhdistuksen, jota Pyhä Henki meille siinä tarjoaa? O- saammeko nähdä, ettei kaste kuulu vain sinne menneisyyteen, muistini ulottamattomuuteen? Kaste on tässä ja nyt! Kaste kirjoitetaan aina preesens-aikamuodossa. Olen kastettu! Miten sitten osaamme elää kasteemme nyt-hetkeä? Siten, että näemme päivittäin kastevedessä heijastuvan kahdet kasvot. Ensin siinä peilaantuu oma kuvani, joka paljastaa erehtymättömän tarkasti kaikki syntitahrat. Kristityksi kääntyminen ei ole vain hetkellinen tapahtuma, vaan tila, jossa eletään. Kristitty on aina katuva, semper penitens. Kaste on päivittäin kutsu synnintunnustuksen sanoin u- pottautua pyhään kasteeseen. Toiseksi kasteveden pinnalle muodostuu kuva Kolmiyhteisen Jumalan kasvoista. Kasteen armo ei ole kuivunut minun kohdallani. Jumala on yhä minun Isäni. Jeesus on yhä minun ylleni puettu puhtaudekseni ja pyhyydekseni. Ja Pyhä Henki yhä uudistaa ja tekee minut eläväksi. Pyhä Kolmiyhteys sitoutuu tänäänkin kasteeseeni. Hän ei kaikesta uskottomuudestani ja välinpitämättömyydestäni huolimatta kadu sitä, että kutsui minut ja antoi lahjansa. Kaste on kutsu ja lupaus elää synninpäästön sanasta päivittäin. Siksi kristitty vaeltaa kastemaljan ympäri koko elämänsä ajan. Kun tämän ymmärrämme, kasteen ainoaksi vaikeudeksi jää se, kuinka kyllin osaisin iloita ja kiittää siitä, että uskon luottamuksessa voin joka päivä sanoa: Kenellä on suuri synti, sillä on vielä suurempi kaste! 2 Pyhäkön lamppu 3 / 2006

3 Sanan ja sivistyksen asialla Raimo Savolainen Suomalaisen sivistyksen esitaistelijan ja modernin yhteiskuntarakenteen kehittäjän Johan Vilhelm Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta Suomen Luther-säätiön hallituksen puheenjohtaja, dosentti Raimo Savolainen toimii juhlavuoden pääsihteerinä. Hän on myös kirjoittanut laajan Snellmanin elämäkerran. Pitkä työsara Snellmanin parissa J.V. Snellmanissa yhdistyy poikkeuksellisella tavalla ajattelija ja käytännön mies. Pro gradu-ajoista lähtien jo 20 vuotta sitten yhden elämäkerran kautta 1800-luvun hengen ja elämän kehityksen seuraaminen on ollut hedelmällinen metodi. Olen toiminut ministeriöiden suorarahoitteisten suurhankkeiden vetäjänä. Olen ollut koottujen teosten alkukielisten ja suomennosversion päätoimittajana ja laatinut niiden rinnalla uuden Snellman-elämäkerran. Niiden lisäksi olen valmistellut juhlavuotta, minkä johdosta nykyään päätoimisena pääministerin kansliassa. Työssä on ollut parasta suuri itsenäisyys ja vastuu. Käytännössä kysymys on dynaamisesta kaaoksenhallinnasta, jolla hanke toteutetaan määrätyssä ajassa ja määrätyllä rahoituksella, Raimo kertoo. Elämäkerran punainen lanka on Snellmanin oma sivistymisprosessi, miten hän omien kokemuksiensa ja mietiskelynsä kautta vapautui lapsuudenpiiristään, itsenäistyi ajattelussaan ja kehittyi osallistujaksi. Kiinnostavaa on ollut jäljittää niitä aineksia, joista hänen maailmankuvansa on rakentunut. Olen pyrkinyt kuvaamaan myytiksi muotoutunut suurmies omassa ajassaan ihmisenä ihmisten joukossa. Tarkoituksena on ollut kuvata hänen elämässään se sivistyksen voima, joka hänet ajoi yhä uudelleen isänmaan palvelemiseen oman mukavuutensakin kustannuksella. Raimo kertoo, että kristittynä eläminen työssä merkitsee jokapäiväistä varmuutta olla oma itsensä, rohkeutta kohdata ihmiset ja asiat vakaumuksensa pohjalta eikä omalla voimalla. Tällä tavalla hän levittää Kristuksen tuoksua työssään. Samat kysymykset kuva: Hypoteekkiyhdistys Snellman sai omistaa lapsuudenuskon erityisesti äitinsä ja tätinsä perintönä. Isänsä perintönä hän sai kriittisen suhtautumisen valistuskirkollisuuden tyhjiin muotoihin ja kykenemättömiin pappeihin, joiden tuloksena lauma jäi ilman lohdutusta. Koko elämänsä Snellman peräänkuulutti pappien vastuuta huolehtia vakaumuksestaan, Raimo valottaa. Raimo toteaa, että Snellmanin aikana kirkkokriittinen ilmapiiri oli alkanut itää kansassa, kun säännöllinen kirkossakäynti ei tarjonnutkaan todellista hengellistä elämää. Kirkosta vieraantumiseen oli selvä syy: tavallisen kansan omaatuntoa loukkasi huonot papit ja huono kirkkokuri, kun papit eivät eläneet opetuksensa mukaan eivätkä osanneet lohduttaa sieluja. Kansaa alkoi puhutella mystikkoliikkeet ja pietismi, joita yhdisti ajatus: Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa. Kansaan vetosi se, että eri uskonnollisten liikkeiden johtajat rohkeasti arvostelivat ulkonaisiin muotoihin puettua kirkkoa, sen kuolleita pappeja ja kuollutta uskoa. Heidän mielestään kristillisyys ei tullut näkyviin kirkollisessa elämässä. Kirkollisessa tilanteessa Snellmanin aikana on samankaltaisia piirteitä kuin nykyään. Herätysliikkeiden rintama vaihtoehtona ei ole kuitenkaan tänä päivänä niin laaja niiden valtavirtaan sopeutumisen takia, Raimo pohtii. Me emme kanna juurta vaan juuri meitä. Inhimillinen sivistys on perintömme ja kirkko elää tässä jatkuvuudessa Jumalan sanassa ja sakramenteissa mitä suurimmassa määrin. Mikään sukupolvi ei voi lisätä tähän mitään omassa inhimillisessä viisaudessaan. Kun ihminen lähtee mestaroimaan enemmistöpäätöksellä Jumalan sanaa, yhteiskunta on astunut kirkon sisälle, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Puheenjohtajan mietteitä Raimon mukaan Luther-säätiöllä on siunauksellinen työnäky nykyisessä kirkollisessa tilanteeessa järjestää luterilaisen tunnustuksen mukaista messutoimintaa, joka kokoaa yhteisiin jumalanpalveluksiin omaatuntoaan herkästi seuraavaa kansaa. Tähän tarkoitukseen on hyvä ohjata vapaaehtoinen kannatus. Ajoissa liikkeelle pääsy on ollut suuri asia. Perustaa on saatu luoda jo kuusi vuotta. Kysyntä ja tarve on koko ajan polttavampi. Olen suuresti iloinnut, että eri puolilla maata on paljon ystäviä, jotka ovat tehneet aloitteen käynnistää messutoiminta kotikaupungissaan. Toiminnan käynnistyessä messuvieraat ovat ottaneet yhteisönsä omakseen ja toiminta on vakiintunut yhdistyspohjalta. Ihmiset eivät tyydy olemaan katselijoita vaan haluavat osallistua seurakunnan rakennustyöhön. Haasteenamme on messupaikkakuntien lisääntyessä lyhyellä tähtäimellä paimenten palkkauksen taloudellisen perustan turvaaminen, pitkällä tähtäimellä uusien pappien rekrytointipohjan varmistaminen. Työnäkymme on tarjota kestävä hengellinen koti Jumalan sanan turvassa ja sen todeksi eläminen julistuksessa, lähimmäisenrakkaudessa ja eri palvelutehtävissä, puheenjohtaja linjaa. Raimo toimii myös Markuksen jumalanpalvelusyhteisön isäntänä Helsingissä. Satu-vaimonsa ja lastensa Iidan, Heidin ja Erkin kanssa he osallistuvat säännöllisesti messuun. Iloitsemme yhdessä siitä ravinnosta, joka meidät viikon varalle varustaa ja erityisesti lasten pyhäkoulusta. Haluamme yhtenä perheenä palvella Jumalan seurakuntaa. TEKSTI: JP Pyhäkön lamppu 3 /

4 Suuri päivä Seisomme kastemaljan äärellä. Joukon pienimmällä on tänään suuri hetki. Hän tulee saamaan Pyhän Hengen, syntinsä anteeksi ja uskon luottamuksen Kristuksen sovitustyöhön. Voiko olla suurempaa päivää. Tapahtuu autuas vaihtokauppa, synnit vaihtuvat lahjavanhurskauteen ja kadotus taivaaseen. Pappi vie vettä lapsen päätä kohti. Muut lapset kurottautuvat katsomaan, näkyisikö se myös, mitä Jumala on tekevä. On yllättävän hiljaista, vaikka paikalla on suuri joukko lapsia. Kaikesta näkee, että kotona annettu opetus kasteesta on mennyt perille. Kuuluu vain papin sanat: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Itsekin katson, miten lapsi reagoi. Mutta hän ei reagoi, nukkuu vain. Lapsetkaan eivät näe Pyhän Hengen tulemista ja uudestisyntymistä, mutta se ei näytä olevan heille pettymys. Ehkä he eivät sitä odottaneetkaan. Kun katson omia lapsiani, nousee mieleeni, näin juhlankin keskellä, myös tulevaisuuden pelot. Voiko tämä idylli todella säilyä jatkossakin? Mitä jos maailma, synti ja Perkele tulevat viemään lasteni uskosta voiton? Mutta Pyhä Henki koskettaa minuakin, minuakin epäilevää kristittyä, ja mieleeni tulevat Pietarin sanat: Vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena. (1.Piet.3:21). Sana pelastaa on preesensmuodossa, joka ilmaisee nykyhetkeen liittyvää jatkuvaa tapahtumaa. Näin ollen kaste on paitsi pelastetuksi tulemisen väline myös pelastettuna pysymisen väline. Siis minunkin lapseni. Vielä tulevat mieleen psalmin kirjoittajan sanat: Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi (Ps.102:29). Tämähän on pyhä hetki, varsinainen vuorikokemus. Hengellinen köyhyys on kuitenkin opettanut minuakin. Omien syntienkin edessä on oppinut katsomaan itsensä ulkopuolelle, Pyhään Kasteeseen. Ison katekismuksen opetus on tullut rakkaaksi: Kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut on kerran kastettu, minulle on myös luvattu, että pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän. Kastevieraat koostuvat kirjavasta väestä. On ulkoisesti menestyviä ja elämän rujommin kohtelemia ihmisiä. Mutta ulkoisesti menestyneetkin ovat sitä vain ulkoisesti. Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi ja sama asia. Kaikkien on mentävä Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta (Apt.14:22). Yhtä painavat työmurheet, toista vasta koettu avioero, kolmatta kirkkotaistelujen mukanaan tuomat taakat. On tullut julistettua Jumalan sanaa miltei verille asti. On myös sairautta ja vakavia menneisyyden traumoja, jotka pulpahtavat uudestaan ja uudestaan pintaan. On keskinäisiä riitoja, ja jopa oppiriitojakin. Kaikkia kuitenkin yhdistää myös toinenkin tekijä. Lapsena saatu pyhä kaste koskee kaikkia. Kenelläkään ei olekaan varaa tuomita toista, tai ei ainakaan pitäisi olla. Itsekukin on vain kasteessa lahjoitetun Kristuksen sovitustyön varassa. Ja siinä riittää itsekullakin koko elämäksi oppimista. Pyhä Kaste kantaa. Vesa Savolainen Kempele 4 Pyhäkön lamppu 3 / 2006

5 TEKSTI: PER-OLOF SJÖGREN KÄÄNNÖS: SATU SAVOLAINEN Kastepuku pelastuksen vaate Voi ajatella, ettei vaatteilla ole kovin suurta merkitystä. Mutta ainakin kasteen sisällöstä ja merkityksestä voi oppia paljon tarkastelemalla valkoisen kastepuvun pitkää historiaa. Puku ei ole nimittäin syntynyt sattumalta. Se ei myöskään ole pelkkä kaunis vaatekappale pikkulapsen päälle puettavaksi. Se ei ole muodin ohjailema eikä tunneseikkojen pohjalta syntynyt asu. Kastepuku on hyvin vertauskuvallinen. Kastepukua käytettiin jo alkukirkon aikana. Yleensä kasteet toimitettiin ulkona puron varrella tai lähteellä. Mennessään veteen hän riisui vanhat vaatteensa. Kun kastettava oli kastettu kolmesti veteen, hän nousi vedestä toiselle rannalle ja puki ylleen uuden valkoisen puvun. Näin pukeutuneena hän kulki useita viikkoja muistutukseksi itselleen ja toisille siitä, että oli nyt kastettu ja aloittanut uuden elämän. Kun kaste sittemmin siirtyi kirkkotilaan, sitä ei ensin suoritettu meillä perinteiseksi tulleessa kastemaljassa vaan altaassa. Tässäkin kastettava riisui vanhat vaatteensa altaan toisessa päässä ja laskeutui veteen. Kasteen tapahduttua hän nousi vedestä toisessa päässä, jossa oli myös portaat. Täällä kastettu otti vastaan valkoiset vaatteet. Jos kastettava oli lapsi, hänet kannettiin veteen ja sieltä pois. Miksi toimitaan näin? Kuvatussa kastamistavassa kohtaa monta ajatusta. Yksi vanhimmista yhdistää kasteen ja Israelin lasten vaelluksen Punaisen meren poikki. Lähtö Egyptistä ei kuulu tarumaailmaan vaan on todellisuutta (2 Moos. 14:22). Lähtö on toteutumisestaan lähtien tulkittu aivan tietyllä tavalla. Juutalaisuudessa se merkitsee kansan lopullista vapautumista vieraan hallitsijan vankeudesta. Israelin kansa pääsee orjuuden maasta ja astuu Arabian maaperälle palaamatta koskaan enää Egyptiin. Neljänkymmenen vuoden autiomaavaelluksen jälkeen se saavuttaa luvatun maan, Palestiinan. Nykyisinkin juutalaisuudessa juhlitaan tätä lähtöä Jumalan suurimpana hyvänä tekona omaisuuskansaansa kohtaan. Kristinuskon piirissä alettiin jo apostolien aikana tulkita tätä lähtöä laajemmin. Se ei ollut Jumalan hyvä teko vain yhtä kansakuntaa kohtaan vaan myös uskovia kohtaan kansallisuuteen katsomatta. Egyptissä oleminen nähtiin kuvana ihmisen tilasta, kun hän on Pahan sortama ja vangitsema. Kukaan ei voi vapauttaa itseään synnin tyranniasta, siihen tarvitaan Moosesta. Kristus on uusi Mooses, uusi johdattaja ja lain antaja. Hän johdattaa uskovansa halki Punaisen meren. Kastettava siis päättää palveluksen Paholaisen luona ja aloittaa sen sijaan vaelluksen Kristuksen johdolla. Hän jättää Egyptin ja astuu uudelle mantereelle, Arabiaan. Vielä hän ei ole perillä luvatussa maassa, taivaassa. Hänen edessään on pitkä vaellus, jota usein leimaavat kärsimys ja kiusaukset, todellinen erämaavaellus. Mutta Kristus johtaa päämäärään. Matkavaate Entinen maa jää taakse kun astutaan veteen. Tätä on Israelin kansan lähtö sorron maasta ja sen puhdistuminen Punaisen meren vedessä. Tätä on myös kastettavan astuminen Jordanvirtaan, kirkon kastealtaaseen. Vanhat vaatteet riisutaan symboliksi sille, että vanha orjuus synnin alaisena on ohi. Vanhat vaatteet ovat Saatanan työpuku. Orjuutettuna, lyönnein ja iskuin ihmistä on piiskattu arvottomaan elämään. Hän viskaa luotaan alentavan asunsa ja saa vedestä noustuaan uuden vaatetuksen, joka on valkoinen ja puhdas. Valkoinen väri ei symboloi kastetun vaan Kristuksen puhtautta. Erämaavaelluksen aikanahan tapahtui, että israelilaiset kaipasivat takaisin Egyptiin. Näin kävi erityisesti silloin, kun he joutuivat näkemään nälkää. Silloin he halusivat kääntyä ympäri saadakseen ainakin jokapäiväisen ruoan Egyptin lihapadoista, vaikka heidän olisi silloin myös pakko jälleen antautua orjiksi (2 Moos. 16:2-3). Näin nälkä ja hätä voivat ajaa ihmisen myymään vapautensa. Mutta Jumala vastaa lähettämällä taivaasta hienoa, valkoista leipää mannaa eikä ainoastaan kerran vaan läpi vuosien koko jäljellä olevan matkan. Tämä merkitsee: Kastettu ihminen ei saa mennä Paholaisen luo saadakseen ruokaa. Se tulee Jumalan kädestä. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämm on hänen päivittäinen rukouksensa. Valkea ehtoollisleipä on Elämän leipä, Jeesuksen ruumis ja veri, joka on tullut alas taivaasta antaakseen maailmalle elämän (Joh. 6:48-58). Entisen maan jättämisellä ja veteen astumisella on kuvattu myös yhteyttä tärkeiden kristillisen elämän osien välillä. Kirkon historiassa Punainen meri ei nimittäin ole symboloinut pelkkää kastevettä. Meren nimeä ajatellen on viitattu myös Jeesukseen vereen. Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Joh. 1:7). Jeesus on kärsinyt kuoleman kaikkien ihmisten syntien e- destä. Hän on kuollut kaikkien sijasta. Sitä, joka uskoo Häneen, ei enää rankaista synneistään vaan hän saa anteeksi Kristuksen tähden. Kasteen anteeksiantamus Kristuksen sovituksesta tullaan osalliseksi kastettaessa. Silloin saa anteeksiantamuksen kaikista synneistään, myös perisynnin aiheuttamasta syyllisyydestä. Kasteen vesi puhdistaa, koska se on Punaisen meren vettä. On kyse Jeesuksen verestä, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Punaisen meren poikki vaeltaessaan Israelin lapset eivät tulleet pelkästään vapautetuiksi orjanpalveluksesta Egyptissä. Heidät myös pestiin puhtaiksi tämän palveluksen aiheuttamasta liasta ja häpeästä. He saivat riisuutua vanhoista vaatteista ja pukeutua uusiin. Kastettava saa nytkin käydä läpi samat hengelliset vaiheet. Kaste ei ole pelkkä juhlallinen seremonia tai tunnelmallinen pienen lapsen kanssa vietettävä juhla. Se on sakramentti. Kasteessa lapsi tuodaan Kristuksen. Lapsi puhdistetaan ja hänet viedään uudelle maalle. Hän saa puvun, joka on tarkoituksellisesti liian pitkä, jotta olisi kasvunvaraa se tarkoittaa, että kaste ei ole ohi kun se on ohi. Sen seuraukset ulottuvat koko elämään, aina iankaikkisuuteen. Pyhäkön lamppu 2 /

6 lätäkköön niin kastuu ja tulee likaiseksi. Kenkää ei tarvitse heittää pois, mutta se pitää puhdistaa. Tämä merkitsee sitä, että pyydetään omia syntejä anteeksi. Jeesus ei selvästikään lähde siitä, että tämä tapahtuisi vain joitain yksittäisiä kertoja elämän aikana vaan päivittäin. Isä meidän rukoukseen, jossa pyydetään päivittäistä leipää, kuuluu myös rukous: Ja anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Myös se, joka katsoo, mihin astuu, joutuu huomaamaan, että kengät on harjattava päivittäin, jos haluaa olla siisti. Myös se, joka taistelee vakavasti syntiä vastaan tietää, että se on kaikkialla, hän on synnin kietoma. Synti löytyy varsinkin omasta sydämestä. Anteeksipyytämistä tarvitaan siksi päivittäin. Voi tuntua pinnalliselta tarkastella py- -hää kastetta ikään kuin pelkkänä vaatekysymyksenä. Asian ymmärtäminen näin olisi tietysti karkea väärinkäsitys. Sen sijaan tulee muistella kaikkia niitä tilanteita, joissa apostolit puhuvat Kristukseen pukeutumisesta, kuolemattomuuteen, uuteen ihmiseen pukeutumisesta, Jumalan koko sotavarustuksesta, pukeutumisesta rakkauteen tai nöyryyteen (esim. Room. 13:12, 14:1; 1 Kor. 15:33; Gal. 3:27; Ef. 4:24, 6:11; Kol. 3:14; 1 Piet. 5:5). Puku kuvaannollisena ilmauksena on siis Raamatun tapa kuvata sitä mitä kasteessa tapahtuu. Yhdistytään Jeesukseen, totuuteen, kuolemattomuuteen, nöyryyteen saadaan asevarustus, jossa kestetään Pahan palavat nuolet. Tässä kamppailussa ei aina menestytä. Se on traagista mutta ei ratkaisevaa jatkoa ajatellen. Puku suojaa Jumala ei ole jättänyt omiaan yksin tässä taistelussa. Valkea puku on suoja sille, jota kiusataan kaatumaan mutalätäköihin tai piikkipensaikkoon. Tietoisuus omasta kasteesta on suoja - sille, jota muistutetaan kasteestaan ja joka muistuttaa siitä itselleen. Siksi on niin tärkeää, että kaste toimitetaan kirkossa koko seurakunnan läsnä ollessa eikä yksityiskasteena. Myös seurakunta tarvitsee muistutusta kasteen todellisuudesta ja sen elämän suuntaa määrittävistä seurauksista. Kastettujen tulee vaeltaa valkeudessa kuten usein sanotaan (vrt. Joh. 11:9, 12:35, 8:12; Room. 6:4, 8:4; 2 Kor. 1:12, 12:18; Ef. 5:8, 15). Jos käy niin, että he tästä huolimatta antavat itsensä pahuuden käyttöön, Jumala on kuitenkin antanut heille keinon puhdistua jälleen. Jos teen syntiä erämaassa, minua ei siis siirretä takaisin Egyptiin. Pysyn oikealla puolella Punaista merta, mutta kastepukuni täytyy pestä puhtaaksi. Synti jättää jälkensä, se tahraa ihmisen. Sen kanssa ei voi leikkiä ilman rangaistusta. Jos kastaa sormensa musteeseen, ne tulevat mustiksi. Jos astuu likaiseen Kaste vihkimys Kaste merkitsee vihkimistä kahteen hyvin tärkeään tapahtumaan ihmisen elämässä: kuolemaan ja ylösnousemukseen. Paavali selittää tätä yhteyttä. Jos siis kaste merkitsee pukeutumista Kristukseen, sitä että tullaan yhdeksi Hänen kanssaan ja Hänen kauttaan vanhurskaiksi Jumalan edessä, niin juuri nämä kaksi päävaihetta Jeesuksen elämässä painavat merkkinsä kastettuun. Jeesuksen kanssa yhdistyminen on siis jotain niin voimakasta, että se tuo mukanaan kuoleman nimittäin minussa olevalle pahalle ja ylösnousemuksen nimittäin Jeesuksen, joka näin tulee elämään minussa. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. (Room. 6:3-5). Olla kastettu merkitsee siis, että on vihitty tähän päivittäiseen tehtävään: kuolettamaan paha minussa, antamaan Kristukselle tila itsessäni. Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Kukaan ei voi elää samanaikaisesti kahdessa maassa Arabiassa ja Egyptissä. Siksi kasteen jälkeen ei tule osoittaa minkäänlaista suvaitsevaisuutta vanhaa ihmistä kohtaan. 6 Pyhäkön lamppu 3 / 2006

7 Ainoa mitä voi ottaa mukaansa luvattuun maahan on Kristuksen vanhurskauden vaate. Häntä tulee kohdella niin voimakkaasti ja vailla kompromisseja, että hänet jopa surmataan. Muutoin on kuin kulkisi kaksissa vaatteissa samanaikaisesti sekä vanhoissa että uusissa. Kuten apostoli sanoo, ne ovat epäsuhtainen pari (2 Kor. 6:14). Ne eivät yksinkertaisesti sovi yhteen. Mutta siksi myös kristitty saa valmistautua elämänmittaiseen taisteluun vanhaa ihmistä ja kiusauksia vastaan. Joskus se voi tuntua velvollisuudelta. Erityisesti aikana, jolloin kristitty usein elää yksin ei-kristityssä ympäristössä häntä voidaan kiusata antamaan periksi ja kiusaus tuntuu melkein väistämättömältä asialta: Ei ole enää järkeä kulkea vastavirtaan, en jaksa, annan periksi. Tällaisessa tilanteessa on välttämätöntä käsitellä Paholaista kuten Luther, joka heitti mustepullon suoraan häntä päin. Näin vähän faaraolla on sanomista Jumalan lapsille, kun he vihdoinkin ovat päässeet hänen pimeyden valtakunnastaan. Pyhät On mielenkiintoista panna merkille, mitä puhuttelusanaa apostolit käyttävät kirjeissään. Yleensä he osoittavat kirjeensä pyhille Galatiassa, Kolossassa, Roomassa jne. Ensin tulee ajatelleeksi, että näiden ihmisten on täytynyt saavuttaa korkea taso hengellisyydessään, mutta sitten lievästi sanoen hämmästyy, kun lukee näille pyhille osoitettuja kirjeitä eteenpäin. Nimetään toinen toistaan pahempia syntejä, ja apostolit neuvovat, kuinka erilaisissa tilanteissa tulee menetellä. Ongelman ratkaisu on se, ettei pyhä merkitse pyhimysmäistä vaan erotettua. Pyhiä ovat siis ne, jotka on erotettu palvelemaan Jumalaa Saatanan sijasta. Kun Jumalan omaisuuskansa vaelsi Punaisen meren halki, se pyhitettiin eli erotettiin siellä ainoastaan palvelemaan Jumalaa. Kasteen vedellä ihminen erotetaan elämään Jumalassa ja torjumaan kiusaukset. Perkele on ainoa, jota kohtaan ihmisen on oltava kova. Hänen edustajansa on ihmisen omassa sydämessä, meissä oleva vanha ihminen, joka puhui israelilaisten napinassa Moosesta vastaan. Tätä meissä olevaa vanhaa, pahaa ihmistä tulee käsitellä niin äärimmäisen lujin ottein, että hänet surmataan eikä vain kerran vaan päivittäin. Kyseessä on uuvuttava, elämänmittainen taistelu. Elämä on sellaista, ettei Paha valitettavasti jätä Jumalan lapsia rauhaan meren toisella rannalla. Hän seuraa perässä. Hänellä on myös lähettiläänsä, ne hallitsevat jopa kyvyn verhota itsensä niin, että ne näyttävät lampailta vaikka ovat susia. Paholainen osaa jopa taidon tekeytyä valon enkeliksi (2Kor 11:14). Tässä yhteydessä täytyy korostaa ripin asemaa. Sitä, joka on langennut ei heitetä pois, vaan hän saa pyytää anteeksi ja nousta jälleen. Tätä Jeesus opettaa varsinkin tuhlaajapoikavertauksessa Tämä totuus on syy siihen, että messu alkaa joka kerta synnintunnustuksella. Näin heidät pestään uudelleen puhtaiksi ja he saavat uudelleen ottaa vastaan Elämän leivän ja elämän Sanan Herran huulilta. Valkoiset vaatteet Kaste ei ole viimeinen kerta, kun ihminen saa valkeat vaatteet. Konfirmaatioasu on alunperin kastepuku, samoin morsiuspuku. Oikeastaan siis myös sulhasen pitäisi olla pukeutunut valkoisiin. Papin alba ei ole alkuperältään mikään erityisesti papillinen vaatekappale vaan jokaiselle kastetulle kuuluva kristillinen vaate. Stolalla on papillinen merkityksensä mutta ei valkealla paidalla. Miltä kirkossa näyttäisikään, jos koko seurakunta saapuisi messuun valkeissa vaatteissa! Juuri tästä on kyse vertauksessa miehestä, joka kutsuttiin häihin mutta saapui omissa vaatteissaan ja joutui ulosheitetyksi (Matt. 22:1-14). Kuinka kutsun esittänyt kuningas saattoi heittää ulos vieraan vain siksi, ettei tällä ollut riittävän hienoja vaatteita? Selityksenä on Jeesuksen aikainen itämainen tapa, jonka mukaan suuriin juhliin kuten kuninkaanpojan häihin saatettiin lähettää kutsun mukana juhlaan tarkoitettu puku. Se, joka saapui ilman tätä pukua osoitti näin ilmeistä halveksuntaa lähetettyä pukua kohtaan ja ajatteli olevansa vähintään yhtä hieno ellei hienompi omissaan. Kasteeseen liitettynä tämä ilmaisee, että hän uskoi voivansa tulla omassa vanhurskaudessaan. Hän ei ymmärtänyt, että ainoa puku, jossa voi lähestyä Jumalaa on Kristuksen vanhurskauden puku. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani (Joh. 14:6). Loppujen lopuksi tämä on syy myös siihen, että kuolleet puetaan valkeaan asuun, kun heidät asetetaan arkkuun. Ainoa mitä voi ottaa mukaansa luvattuun maahan on Kristuksen vanhurskauden vaate. Veressä pesty Kun Johannes taivasnäyssään näkee luvuttoman joukon valtaistuimen edessä ja Karitsan, hän kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että he olivat puettuja pitkiin valkeihin vaatteisiin. Hän pitää tätä niin merkityksellisenä, että esitetään erityinen kysymys: Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet? Vastaus kuuluu: Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä (Ilm.7:9-15). Tämän ihmettelevän kysymyksen Raamatun viimeisessä kirjassa voi ymmärtää. Raamattu on kirja Jumalasta mutta myös ihmisistä, kaikkea muuta kuin virheettömistä. Mistä sitten ovat tulleet nämä lukemattomat valkeat hahmot? Siinä ovat kaikki, jotka ovat pukeutuneet Kristuksen vanhurskauteen ja pesseet pukunsa päivittäin Karitsan veressä ts. taistelleet päivittäin vanhaa ihmistään vastaan ja pyytäneet päivittäin anteeksi syntejään. Kristus on puhdistanut heidät. Hänen verensä Punainen meri on puhdistanut heidät kaikista synneistä. Siksi he nyt seisovat Jumalan valtaistuimen edessä. He ovat saavuttaneet päämäärän, luvatun maan. Erämaavaelluksen aika on ohi. Kiusausten aika on ohi. Vanha ihminen on lopullisesti surmattu ja uusi on noussut elämään Jumalan edessä ikuisesti. Pyhäkön lamppu 3 /

8 Lisää hyviä paimenia Saimme vaimoni Marin kanssa olla mukana Ruotsin lähetyshiippakunnan (Missionsprovins) kahden uuden piispan vihkimyksissä. Ensimmäisessä vihkimyksessä Skoonen Kristianstadissa vihittiin piispaksi Lars Artman (synt. 1955). Vihkijänä toimi lähetyshiippakunnan piispa Arne Olsson, ja häntä avustivat norjalainen piispa Ulf Asp, sekä kenialaiset piispat Walter Obare ja Thomas Asiago. Jälkimmäisessä vihkimyksessä Tukholmassa sai piispan kaitsentatehtävän Göran Beijer (synt. 1940). Hän toimii Tukholmassa Stefanus -yhteisön paimenena, ja ryhtyy nyt edistämään uusien yhteisöjen syntymistä ja johtamaan pääkaupunkiseudun hengellistä työtä. Tällainen pyhä matka herättää monenlaisia kysymyksiä myös Suomen suhteen. Ensinnäkin olimme tavattoman iloisia siitä rohkeudesta, jolla ruotsalaiset ovat lähteneet liikkeelle. Piispa Artman oli valmis ottamaan tämän askeleen, vaikka tietääkin sen seurauksena menettävänsä virkansa, palkkansa ja pappeutensa Ruotsin kansankirkossa. Siitä huolimatta hän ja toinen vihitty piispa ovat määrätietoisesti ottaneet ristinsä ja lähteneet seuraamaan Kristusta. Suomessakin muodostuu päivä päivältä polttavammaksi kysymys ylärakenteen luomisesta. Pelkästään Luther-säätiöllä on jo kymmenkunta jumalanpalvelusyhteisöä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat jonkinlaista piispallista kaitsentaa ja ohjausta. Säätiön papeistakin kaksi on Ruotsissa vihittyjä, eikä heillä näin ollen ole Suomessa minkäänlaista piispallista esivaltaa. Toki me Luther-säätiössä toivomme sydämestämme, että kaikki Raamattuun ja tunnustukseen sitoutuneet kristityt maassamme löytäisivät yhteisen tien. Haluaisimme olla yhdessä toisten kanssa luomassa sellaisia kirkollisia rakenteita, jotka palvelisivat mahdollisimman laajasti uskovaa kansaa. Tämä edellyttää kärsivällisiä ja ennakkoluulottomia neuvotteluja ja rukousta eri seurakuntiin, herätysliikkeisiin ja järjestöihin kuluvien tunnustuksellisten kanssa. Ruotsin lähetyshiippakunnan syntyminen oli monivaiheinen prosessi, jossa jouduttiin kokemaan myös pettymyksiä. Yhdessä etsien ja rukoillen löydettiin kuitenkin kulkukelpoinen tie, joka on jo tuonut siunausta Ruotsin kirkolle ja kansalle. Uskon tällaisen tien löytyvät myös Suomessa, mutta siinä tarvitaan Sinunkin esirukoustasi. Maallistuneissa Pohjois-maissa lampaita heitetään yli laidan. Jotkut Suomen piispat ovat sanoneet minulle ja Luther-säätiölle: Kirkossa on ulko-ovi! Eli jos et hyväksy kaik-kia nykykirkon uutuuksia ja harhaoppeja: Lähde pois! Me emme halua elää enää kanssasi. Olet torjuttu, hylätty, poisheitetty. Näinkö Hyvä Paimen toimii? Ei, hän kutsuu kaikki lampaat laumaansa. Hän etsii jokaista karitsaansa. Hyvä Paimen on ykseyden merkki, ja enemmänkin kuin merkki. Hänessä on ykseys tässä pirstoutuneessa maailmassa. Kun me e- lämme Kristuksessa, meillä on yhteys toisiimme (ote puheestani Lars Artmanin juhlapäivällisellä ). TEKSTI: PETRI HILTUNEN 8 Pyhäkön lamppu 3 / 2006

9 Onko kasteesi pätevä? Oletko koskaan ajatellut, että sinun pitäisi todella osoittaa olevasi kuuliainen Jumalalle ja sen vuoksi mennä uudestaan kasteelle? Vaikket olisikaan menossa uudestaan kasteelle, olet saattanut ajatella, ettei lapsikaste ehkä olekaan kovin raamatullinen. Jos näin on, niin salli minun esittää muutama peruste sille, että kerran lapsena saatu kasteesi riittää. Et varmaankaan ole ainut, joka on asiaa miettinyt. Olen itsekin kasteasiaa pohtinut ja joskus pitänyt ns. uskovien kastetta oikeana. Mikä kasteen merkitys on? Onko kaste vain ulkonainen tunnustautumistoimi eri muodoissaan, jolla julkisesti tunnustaudutaan Jeesuksen seuraajaksi? Suomessa tällainen näkemys on reformoidun teologian vaikutuksesta hyvin yleinen. Kuitenkin 1. Piet. 3:21 sanoo: Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste. Siis tässä sanotaan ihan suoraan, että kaste pelastaa! En voi sille mitään. Miksi kaste sitten pelastaa? Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne (Gal. 3:27). Tämä on voimakasta puhetta. Kristukseen kastettu on toisin sanoen tullut osalliseksi kaikesta siitä pyhyydestä ja puhtaudesta, mikä Jeesuksella Jumalan poikana on. Jo tästä käy ilmi, että kaste on pelastuksen sakramentti, joka myös välittää armon eikä vain symboloi sitä. Apostolien teoista voimme lukea Pietarin helluntaina pitämän saarnan. Kuultuaan saarnan ihmiset tulivat synnintuntoon ja kysyivät, mitä heidän pitää tehdä pelastumisekseen (Ap.t. 2:37). Pietari vastasi: Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. On huomattava, että alkukielisessä tekstissä ei sanota: ottakaa itse kukin kaste vaan siellä kastaa-verbi ( baptidzoo ) on passiivissa. Kohta olisi siis tarkemmin: tulkoon kukin teistä kastetuksi. Siinä ei siis puhuta mistään kasteen aktiivisesta vastaanottamisesta eikä ratkaisun tekemisestä. Siis Pietari ohjaa hätääntyneet ja pelästyneet ihmiset kasteelle! Kyllä nämä olisivat varmasti olleet valmiita vaikka minkälaisiin parannusrituaaleihin, mutta heidät ohjattiin "vain" kasteelle. Kaste ei siis ole ihmisen teko, jolla hän osoittaa kuuliaisuutensa Jumalalle, vaan Jumalan teko, jolla Jumala pelastaa pelastusta janoavan ihmisen. Tätä on Jumalan armo! Pitääkö lapsetkin kastaa? Asian hahmottamiseksi on tarpeen lähteä liikkeelle perisynnistä. Jos emme ymmärrä tätä asiaa, emme tiedä, miltä ihmisen pitää pelastua. Mistä perisynnissä on kysymys? Aadamin ja Eevan lankeemuksen vuoksi jokainen ihminen on luonnostaan Jumalan vihollinen ja erossa Jumalasta: Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin (Ef. 2:3). Koska ihminen on luonnostaan syntinen, on aivan automaattista, että hän tekee syntiä. Tämän vuoksi ihminen on luonnostaan myös Jumalan vihan a- lainen. Perisynnin tuottamasta syyllisyydestä ovat osallisia myös pienet lapset. Koska perisynti on todellinen synti, niin se myös johtaa syyllisyyteen Jumalan edessä. Luukas kertoo Jeesuksen suhtautumisesta lapsiin. Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Tämän kohdan perusteella saatetaan väittää, että lapsi on luonnostaan Jumalalle kelvollinen. Mutta eihän Jeesus tässä sano, että lapset ovat sisällä Jumalan valtakunnassa luonnostaan vaan että he ottavat sen vastaan! Jeesus asettaa lapsen aikuisille esimerkiksi Jumalan valtakuntaan pääsemisessä. Jos lapsi olisi Jumalalle kelvollinen luonnostaan ja aikuinen tulisi Jumalalle kelvolliseksi tehtyään ymmärtävässä iässä uskonratkaisun, niin lapsi ja ymmärtävä aikuinen pelastuisivat eri tavoin. Kuinka tällöin lapsi voisi olla aikuiselle esikuva Jumalan valtakunnan vastaanottamisessa? En tiedä, kuinka pieni lapsi voi uskoa, mutta en ymmärrä sitäkään, kuinka ymmärtävässä iässä oleva aikuinen voi uskoa. Usko on Jumalan teko, ja siihen meidän pitää tyytyä. Emme me ole tässä(kään) asiassa Jeesusta viisaampia. Lapsetkin siis tarvitsevat pelastuksen ja ovat myös halukkaat ottamaan sen vastaan. Näinhän Jeesus tässä sanoo! Sen vuoksi heidätkin täytyy kastaa, koska kaste pelastaa. A- postolien teot puhuu myös perhekuntakasteista. Ap.t. 16 kertoo miten Lyydian ja vanginvartijan perhekunnat kastettiin. Nämä eivät ole ainoat esimerkit. Luulisi, että siihen aikaan hyvin monessa perheessä oli lapsia, koska ei harjoitettu syntyvyyden säännöstelyä. Yhdessäkään kohdassa ei mainita mitään sellaista rajoitetta, että lapsia ei kastettu. Sinulla on siis täysi oikeus pitää kerran saamaasi kastetta täysin pätevänä. Siinä sinä olet pukenut Kristuksen yllesi! Entä usko? Ehkä olet tätä tekstiä lukiessasi miettinyt, eikö uskoa tarvita. Kyllä usko tarvitaan. Halu pelastua eli tulla Jumalan lapseksi on pelastavaa uskoa. Jumalan lapseksi tullaan kasteen kautta. Kasteen jälkeistä uskoa voidaan sanoa pelastetun uskoksi. Tämä tarkoittaa, että kastettu omistaa uskolla kaiken sen, mitä hänelle on kasteessa lahjoitettu. Kasteen liitosta voi kuitenkin langeta pois. Tällöin kaste ei hyödytä. Kasteen liitosta langennutta voidaan verrata tuhlaajapoikaan. Hän on tullut Jumalan lapseksi mutta on sittemmin hylännyt Jumalan. Mutta jos hän palaa takaisin, Jumala ottaa hänet kyllä vastaan niin kuin isäkin otti tuhlaajapojan vastaan. Palannut tuhlaajapoika tai -tyttö saa omistaa uskoen kaiken sen, mitä hänelle on kasteessa lahjoitettu! K. V. Tamminen kiteyttää asian: Pidä kasteesi kalliina. Se huutaa sinulle, tuhlaajalle: tee parannus. TEKSTI: MARKO MOILANEN HAUKIVUORI Pyhäkön lamppu 3 /

10 Kastettuna ajassa ja iankaikkisuudessa Elämään kuuluu monenlaisia tragedioita. Tämä maailmanaika ei säästä ketään ahdistuksilta. Monet murheet aiheutuvat joko omista tai toisten synneistä. Kaikki me vuorollamme osallistumme surujen suurtuotantoon. Toteaahan Paavali kirjeessään roomalaisille: Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Kaikki tulevat siis kärsimään syntien tähden tässä ajassa myös me kristityt. Kristityn ei kuitenkaan tarvitse luopua toivosta nähdessään itsessään paljon sellaista, mikä ei tule kestämään viimeisellä tuomiolla. Hänen ei tarvitse hukkua syyllisyyteen, sillä kasteessa tehty armoliitto ei kumoudu tässä a- jassa tehtyihin rikkomuksiin. Paavali liittää kasteopetukseensa tämän sanan: Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa. Kastettuna sinä saat huolimatta kaikista synneistäsi, iloita ja luottaa siihen, että sinä olet varmasti liitetty Jeesukseen Kristukseen. Sinut on jo vapautettu synnin ja kuoleman laista, eikä Kristuksessa sinua odota mitään kadotustuomiota. Usko Vapahtajaasi, johon sinä olet erottamattomasti kasteessa liitetty, sillä Hän on verellään maksanut sinusta täyden lunastusmaksun. Usko ja luota siihen, että Hänen sovitustyönsä tähden Jumalalla on sydämessään pelkästään rauhan ajatuksia sinua kohtaan. Silloin tämä aika kaikkine murheineen voi muuttua sinulle suuren ilon ajaksi kastettuna ja Kristukseen uskovana sinä olet jo nyt taivaan ja iankaikkisen elämän perillinen. Taivaan kodissa saat kerran kiittää siitä, että Jumala oli sinua kohtaan niin käsittämättömän armollinen, että puetti päällesi kasteessa Kristuksen lahjavanhurskauden niin kuin puhtaan valkoisen vaatteen. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." PASTORI Kuuntele saarnoja TILAA Pyhäkön lamppu ILMAISEKSI kotiisi! Internetistä TOIMITUS puh TEKSTI: NIKO VANNASMAA Tilaa Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta! Luther-säätiö on yksinoikeudella teettänyt ystäväkunnalleen kuvassa näkyvän pronssisen Koinonia-krusifiksin. Sen koko on 4cm ja hinta 22 EUR. Sitä voi tilaa toimituksesta tai ostaa tilaisuuksistamme. 10 Pyhäkön lamppu 3 / 2006

11 ILMOITUSASIAT KIRJAUUTUUS! Odotettu uskonpuhdistajan merkittävä teos Simo Kivirannan kääntämänä Martti Luther Kristuksen ehtoollisesta - suuri tunnustus Sid. 224s. Hinta 38 EUR Saatavana myös: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 Sid. 431s. Hinta 49 EUR Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8-17 Sid. 444s. Hinta 49 EUR Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys Sid, 450s. Hinta 49 EUR UUTUUS! Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys Sid, 544s. Hinta 49 EUR Neljä osaa tarjouksena 145 EUR! Hinnat sisältävät postimaksun. Tilaukset toimituksesta! p Pyhäkön lamppu - toimitus Päätoimittaja Juhana Pohjola Toimitusavustaja Sakari Korpinen juhana.pohjola@luthersaatio.com sakari.korpinen@luthersaatio.com Lehden Taitto Pp Graphics ISSN Nordea Pyhäkön lamppu 3 /

12 Valkealalaiset Jorma ja Marja Kapanen tullaan näkemään Luther-säätiön kesäpäivillä Hietoinrannassa elokuussa. He ovat vastuussa mm. majoituksen järjestämisestä. Valmistelut ovat jo hyvällä mallilla. Jorma on elämäntyökseen toiminut Puolustusvoimien kouluttajana Vekaranjärvellä. Tästä 27 vuoden työrupeamastaan hän on jäämässä eläkkeelle tänä kesänä. Marja puolestaan on lääkäri, jolla on psykiatrian yksityisvastaanotto Kouvolassa. Hän on koulutukseltaan myös psykoterapeutti. Jorma on harrastanut nuoresta lähtien koiravaljakkohiihtoa, ja kilpaillut kansainväliselläkin tasolla vuoteen 1989 asti. Tuolloin hän siirtyi valmentajaksi ja on toiminut Suomen Valjakkourheiluliiton päävalmentajana. Suomen joukkue saavutti Euroopan mestaruuden vuonna Marjan sydäntä lähellä on puolestaan ollut kuorolaulu, ja heidän yhteiset harrastuksensa liittyvät koiriin ja ulkoiluun. Kuinka usko löysi teidät? 1970-luvun lopulla Kouvolan nuorisoherätyksessä alkoivat uskonasiat kiinnostaa. Kokouksessa kysyttiin, kuka haluaa ottaa Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen, ja siihen vastasin kyllä, Jorma muistelee. Minut on kastettu ja opetettu uskoon, niin kuin lähetyskäsky kuuluu. Olen saanut etuoikeuden syntyä uskovien vanhempien lapseksi ja o- len kasvanut uskoon. Nuorena sain olla mukana Heinolan seudulla vaikuttaneessa herätyksessä ja opiskeluaikoina Helsingin OPKO:ssa. Viime vuosina olen kokenut hengellistä uudistumista. Raamatun lukeminen on alkanut jälleen maistua. Marja kertoo. Tie Paulus-yhteisöön Viitisen vuotta sitten etsimme hengellistä ruokapaikkaa ja pappia, joka olisi valmis pitämään raamattupiiriä Pohjois-Valkealan syrjäkylillä, jossa asumme. Petri Hiltunen olikin empimättä valmis tulemaan. Samaan aikaan jouduimme seuraamaan Petrin kamppailua Valkealassa. Kun hän joutui jättämään seurakunnan, oli meille luontevaa seurata sinne, minne oma paimenemmekin meni. Sisimmässämme olemme tienneet, että olemme valinneet oikean tien, Kapaset kertovat Olemme kuulleet sanaa ja olleet hoidettavana ehtoollispöydässä. Olemme tutustuneet moniin uusiin ja aikaisemmin vain ulkonäöltä tuttuihin ihmisiin. Olemme olleet suntion tehtävissä, ja muutenkin käytännön järjestelyissä, kahvin laitossa, kirkkosalin kaunistamisessa ym. Marja on aloittanut nyt keväällä Paulus-yhteisön hallituksen jäsenenä. Olemme löytäneet kodin. Saamme kuulla hyvää julistusta, koemme rauhoittumista, saamme eväitä seuraavalle viikolle. Kahvitarjoilu ja siihen liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen on ollut myös hyvin antoisaa. Kapasille tärkeäksi on muodostunut Raamatun jae: Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta Minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi (Jes. 54:10). Tämä jae sopii hyvin Salpausselän kainalossa ja Repoveden kansallispuiston jyhkeiden maisemien kupeessa asuvalle pariskunnalle. TEKSTI JA KUVA: PH