Kuivajärven retkeilyalueen esteettömyyssuunnitelma

Transkriptio

1 Kuivajärven retkeilyalueen esteettömyyssuunnitelma Eero Renell CENTRIA TUTKIMUS- JA KEHITYS ISTO-HANKE

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 4 2. Työn lähtökohdat ja tavoitteet 5 3. Ympäristö 7 4. Esteetön luontoliikkuminen Suomi ja pohjoismaat Saavutettavuuden eri taso Täysin esteetön toimintaympäristö Vaativa pyörätuolireitti Vaikea toimintaympäristö Esteettömyyden tarjoamat edut ja lisäarvo Metsähallitus ja yksityiset reitit Analyysi Yleiset suunnitteluperiaatteet Käymälätilat Laavu Aidat Polut ja polkurakenteet Autopaikoitus Infotaulut ja opasteet Esimerkkikohteita Esim. 1 Siuntion luontoliikuntapuisto Esim 2. laavu- ja puuvarasto Esim 3. laituri Esim 4. lankkupolku 26 2

3 Esim. 5. käymälä Esim. 6. opasteet Suunnitelmaselostus Suunnittelutyön rajaus Suunnittelutyön metodit Yleissuunnitelma Rakennussuunnittelu ja muotoilu Polkurakenteet Metalliholkki- rakenteita yhdistävä tekijä Käymälä Laavu Infotaulu Opastekyltti Penkki Aita Jätehuolto Oppimisprosessi 37 Kirjallisuus 38 liitteet: Kaluste- ja rakennusmallisto Peuran Polun alueelle Suunnitelma-asiakirjat 3

4 1. Johdanto Teen harjoitustyöni palkallisena projektina Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityskeskus Centrian ISTOhankkeen osana ja edelleen Metsähallituksen toimeksiantona. ISTO- hankkeen päätavoitteiden mukaisesti työni keskittyy osaltaan parantamaan esteettömän matkailukonseptin luomista. Esimerkkikohteena työssäni on Peuranpolku- niminen luontopolku, jonka n. 115 kilometrin pituinen verkosto sijaitsee mm. Reisjärven kunnan alueella. Työssäni tulen keskittymään arkkitehtuuriltaan kokonaisvaltaisen esteettömän ja mahdollisimman saavutettavan luontomatkailukohteen luomiseen. Pääpaino työssäni on ollut esteettömän osa-alueen suunnitteleminen Kuivajärvi-nimisen luontokohteen yhteyteen. Suunnitelmien on kuitenkin tarkoitus toimia myös yleisohjeistuksena erityisesti Peuran Polun esteettömien palveluiden kehittämisessä. Tämän vuoksi olen laatinut esteettömän malliston, jonka tarkoituksena on toimia paitsi esteettömän rakentamisen esimerkkinä myös alueen yhtenäisen visuaalisen ilmeen esimerkkinä (ja siten identiteettinä). Suunnittelussa olen ottanut huomioon esteettömyyden mahdollisimman monitahoisesti ja päätynyt pohtimaan esteettömyyteen liittyviä ongelmia niin toiminnallisia kuin esteettisiä. Alueen kehittymisen kannalta kokonaiskonseptin luominen on suunnittelutyössä oleellista. Tämän työn puitteissa en ole voinut ottaa kantaa alueellisella tasolla esteettömien oheispalveluiden tukemiseen ja kehittämiseen, vaikka ne on nähtävä suurena osaalueena esteettömien matkailupalveluiden kehittämisessä. Kaikeksi onneksi osa alueen yksityisistä matkailuyrittäjistä on erittäin aktiivisia esteettömien palveluiden kehittämisessä ja siten 4

5 voidaan toivoa, että esteetön kehitys ei tämän projektin puitteissa rajoitu vain arkkitehdin suunnittelupanokseen, vaan alueen yrittäjät ottavat Kuivajärven alueen aktiiviseen käyttöön myös esteettömien palveluiden tarjoajina. Olenkin työssäni varsinaisen toimeksiantajani Metsähallituksen lisäksi kokenut toimivani alueen yrittäjien hyväksi. Työni lähtökohta on pikemminkin alueen perusparantaminen kuin ainoastaan esteettömyyden kannalta puutteellisten paikkojen parantelu. Tämänkaltaisella tarkastelutavalla olen mielestäni suunnitelmassani tavoittanut sekä käytettävyydeltään että esteettisyydeltään tasapainoisen kokonaisajatuksen. Olen työssäni tuottanut suunnitelmat Kuivajärven alueen esteettömästä luontopolusta sekä siihen liittyvistä rakenteista. Näitä rakenteita voidaan myös käyttää laajemmin Peuran Polun alueella. 2. Työn lähtökohdat ja tavoitteet Esteettömyys ei liity vain pyörätuoleilla liikkuviin vaan koko väestöön saavutettavuuden käsitteenä. Saavutettavuus käsittää sen, että jokaisella on mahdollisuus liikkua ympäristössämme. Liikuntaesteiset ovat kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa esteettömiä palveluita tarvitsevasta väestönosasta. Liikkumis- ja toimintaesteisten lukumäärän arvioidaan olevan noin 10 % väestöstä. Tähän lukuun luetaan pysyvästi liikuntavammaiset, näkövammaiset, kuulovammaiset ja kehitysvammaiset. Näiden lisäksi noin 5 % väestöstä on tilapäisesti samankaltaisessa tilassa. Yhteenlaskettuna 15 % väestöstä on liikkumis- ja toimintaesteisessä tilassa. Esteettömille palveluille on näin ollen tilausta myös matkailusektorilla. Tässä Oulun yliopiston Arkkitehtuurin osaston syventäviin opintoihin kuuluvassa työssä tarkastelen esteettömään 5

6 luontomatkailuun liittyviä kehittämismahdollisuuksia esimerkkikohteen avulla. Työni tarkoituksena on tarkastella Metsähallituksen erään luontokohteen soveltamista esteettömään luontomatkailuun. Peuran Polku-niminen 115 km mittainen retkeilyverkosto sijaitsee Reisjärvi Lestijärvi alueella Keski-Pohjanmaalla. Yhteistyökumppanina Metsähallituksen lisäksi työssäni toimii Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysyksikkö Centrian ISTO-hanke. Valitsimme Metsähallituksen kanssa yhteistyössä polun varrelta joitain kohteita, päädyimme käsittelemään yksityiskohtaisesti Kuivajärvi-nimistä retkeilykohdetta, jonne olen suunnitellut esteettömän toimintaympäristön. Työni tausta-ajatuksena ja suunnittelutyössä aktiivisessa asemassa on ollut tuottamieni erilaisten suunnitelmien variointimahdollisuus. Variointia voidaan toteuttaa sekä toiminnallisesti, sijoituksellisesti että maisemallisesti. Peuran Polku on pituudeltaan useiden päivien patikointiretken mittainen. Pysähdyspaikkojen yhtenäinen esteettinen ilme voisi olla mahdollisuus alueen ja reittiverkoston oman identiteetin luomiseksi. Näin ollen voidaan Kuivajärveä ja suunnitelmiani tarkastella myös mahdollisena esihankkeena alueen yhtenäisen ilmeen luomiseksi. 6

7 (kuva 1) Kuivajärven ympäristöä. Tavoitteeni on myös ollut tutkia esteettömän luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia teoreettisen tarkastelun avulla. Vaikka olen halunnut pohtia esteettömän suunnittelun prosessia ennakkoluulottomasti, tavoitteenani on ollut tehdä myös toteutuskelpoinen suunnitelma. 3. Ympäristö Kuivajärvi sijaitsee Reisjärven kunnassa noin puolen tunnin ajomatkan päässä kirkonkylästä. Alueelle saavutaan järvelle päättyvää sorapintaista metsäautotietä pitkin. Alueella on Metsähallituksen omistuksessa olevia rakennuksia 2 kpl ja hieman kauempana kaksi yksityistä mökkiä. Luontokohteeseen liittyy myös olemassa oleva kota, joka on rakennettu esteettömäksi, mutta jonka toteutus ja sijoitus kosteikkoon ovat epäonnistuneita. Pieni kesämökkityyppinen rantarakennus on ollut kortteerina metsähallituksen henkilökunnalle, mutta jonka käyttöaste on viimevuosina jäänyt vähäiseksi. Rakennuksessa on myös sauna, joka tehtäneen käyttökelvottomaksi jätevesimääräysten täyttymättömyyden vuoksi. Asuinrakennukseen liittyy pienehkö varasto- ja koiratarharakennus. Pihapiirin rajaa kauniisti luonnontilainen metsäpuro, jossa tutkimusten mukaan viihtyvät ainoat keskipohjanmaan luonnontilaiset purotaimenet. Alueen maisemalliset 7

8 arvot ovat monipuolisuudessaan huomattavat. Rakennusten kehittämisessä pyritään ottamaan huomioon alueen matkailu- ja ohjelmapalveluyrittäjien tarpeet. Muutenkin suuren työmäärän vuoksi en kuitenkaan ole tämän työn puitteissa suunnitellut olemassa olevien rakennusten esteettömyyden parannuskeinoja. Alueelle saapuva tie kulkee kahden metsätyypin rajalla. Tien pohjoispuolella sijaitsee alava purolle viettävä kosteikko ja eteläpuolella kuiva erittäin kivikkoinen mäntykangasmetsä. Tämä kangasmetsätyyppi on alueelle ominainen ja osittain suurikin korkeusvaihtelu ja jylhät kivikot muodostavat pohjalaisittain vaikuttavan maiseman. Vesistöllisesti alue liittyy repaleiseen järvi- ja lampiverkostoon. Rannat ovat monin paikoin soistuneita, mutta varsinaisella suunnittelualueella kuivia ja selkeäpiirteisiä. Luonto asettaa esteettömälle suunnittelulle haasteita ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia alueella ovat maisema, olemassa olevat rakennukset, tasaiset soistuneet rannat. Haasteita taasen ovat paikoin jyrkät rinteet ja niiden kiertäminen sekä louhikkoinen maasto, joka on normaalikuntoisellekin luonnossa liikkujalle hankalakulkuinen. 4. Esteetön luontoliikkuminen Esteettömyys voidaan yleisesti jakaa toiminnalliseen esteettömyyteen sekä yleiseen saavutettavuuteen. Käsitteenä esteettömyys on saavutettavuuden alakäsite ja siten tasaarvoisessa yhteiskunnassa on hyvä puhua laajemmin saavutettavuudesta. Liikkumiseen ja aistien vajaatoimintaan liittyvä esteettömyys ovat arkkitehdin kannalta keskeisimpiä teemoja, jolloin myös arkkitehdin ammatin kautta vaikutusmahdollisuudet näihin seikkoihin ovat suuret. Käsitteenä saavutettavuus sisältää kaiken aina mainonnan selkokielisyydestä asiakkaan kotiinpaluun mutkattomuuteen. 8

9 Kun esteettömien palveluiden tarvitsijoiden määrä ikääntymisen myötä lisääntyy radikaalisti, on myös alueellisesti toimivien pienyrittäjien panos tulevaisuudessa huomattavasti tärkeämpi. Tätä käsitystä tukee myös se, että yleinen saavutettavuus on olennaisesti heikentynyt mm. luontotietämyksen ja luonnossa liikkumisen heikkona osaamisena. Tämä kehityssuunta on ollut nähtävissä mm. maakunnallisissa opistoissa perustettujen koulutusohjelmien (mm. eräoppaat) lisääntymisenä. Nykykaupunkilainen on luonnossa usein avuton ja verrattavissa monin tavoin liikuntaesteiseen. Kaikkia näitä käyttäjiä varten ovat luontoyrittäjät kehittäneet uudentyyppisen luontomatkailukonseptin, jossa elämyksellisyys perustuu enemmänkin ohjattuun tekemiseen kuin itsenäiseen luonnon kokemiseen. Tässä toiminnassa esteettömiä palveluita tarvitsevat kuluttajat eivät enää ole rasite yrittäjille vaan ehdoton lisäarvo myös osana normaalikuntoisten ryhmiä. Luontoliikkumisessa ei esteettömyyttä ole otettu kovinkaan vakavasti kuin vasta muutamien vuosien/ vuosikymmenten aikana. Harvat pioneerit Pohjoismaissa ovat pääasiallisesti 80- ja 90-luvuilta. Yleishyödylliset luontokohteet, joihin metsähallituksenkin kohteet on luettava, ovat saavuttaneet esteettömyyden vaihtelevasti. Esteettömyyden haasteet luontomatkailussa liittyvät olennaisesti esteettömyyden tiukkoihin ja ehdottomiin vaatimuksiin: Täydellistä esteettömyyttä voi käytännössä katsoen olla vain yhden tasoista ja yhdessä tasossa Suomi ja pohjoismaat Suomen ja pohjoismaiden tilannetta voitaneen tarkastella ensisijaisesti kansallisten ohjeistusten laadulla ja määrällä. Suomessa on viime vuosina julkaistu yksittäisiä mm. opetushallituksen julkaisemia teoksia, joilla halutaan ohjata päättäjiä, yrittäjiä, suunnittelijoita jne. toteuttamaan, vaatimaan ja suunnittelemaan korkeatasoista esteetöntä luontoympäristöä. Vastaavia, sisällöltään hieman poikkeavia julkaisuja on julkaistu 9

10 mm. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa. Olen työssäni käyttänyt lähdemateriaalina mm. näitä selvityksiä Saavutettavuuden eri tasot Erittelen seuraavassa lyhyesti pääkategorioittain erityyppiset esteettömyysasteet yhdistellen eri lähteiden tietoja. Suljen tarkastelussa pois saavutettavuuden käsitteeseen liitettävät seikat, joilla ei ole merkitystä arkkitehtisuunnittelun kannalta Täysin esteetön eli erittäin helppo toimintaympäristö Täysin esteettömäksi toimintaympäristöksi luetaan sellainen paikka tai toiminto, jonka käyttäminen on mahdollista kaikille ihmisille. Tällä ei tarkoiteta pelkästään fyysistä esteettömyyttä vaan saavutettavuutta yleisesti esimerkiksi opastetaulujen selkokielisyyttä jne. Liikuntaesteisille erittäin helppo toimintaympäristö tarkoittaa ensisijaisesti luiskien käyttöä kaltevassa maastossa. Erittäin helpon toimintaympäristön kaltevuustaso on rakennuslainsäädännön normien mukainen 1:20 tai pienempi ja siirtymä on katkaistava kuuden metrin välein tasanteella. Mikäli reittiä ei haluta katkaista välitasaintein tulee kaltevuuden olla enintään 1:40-1:50 Tämän kaltaisilla pyörätuolireiteillä voidaan pyörätuolin käyttäjien olettaa selviävän itsenäisesti Helppo toimintaympäristö eli vaativa pyörätuolireitti Liikuntaesteiselle vaativa pyörätuolireitti tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että normaalikuntoisen pyörätuolin käyttäjän olisi hyvä varata reitilleavustaja pisimpiin nousuihin Normaali ja vaikea toimintaympäristö Normaalit ja vaikeat reitit eivät ole esteettömiä. Vaikka niistä osat olisivatkin kaltevuudeltaan ja pinnoiltaan liikuntaesteisten 10

11 saavutettavissa, niin mikäli reitin kokonaisesteettömyys ei toteudu, ei reitti ole esteetön. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteivätkö jotkut motivoituneet liikuntaesteiset pystyisi saavuttamaan näitä reittejä esimerkiksi kolmipyöräisen maastopyörätuolin avulla. 5. Esteettömyyden tarjoamat edut ja lisäarvo luontokohteessa Suomalainen ja Eurooppalainen lainsäädäntö on viimeisten parin vuosikymmenen aikana alkanut huomioida esteettömiä palveluita tarvitsevien ihmisten tarpeet. Hiljalleen on alettu huomioida myös välttämättömien palveluiden ulkopuolelle jäävien kohteiden kehittämistarpeet virikkeiden ja elämysten tuottamiseksi. Suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän tulee liikuntaesteisten määrä kasvamaan Suomessa radikaalisti. Nyt puhutaankin yhä enemmän siitä, että ihmisille tulee tarjota mahdollisuus luontoelämyksiin fyysisestä kunnosta riippumatta. Metsien yleinen arvo mitataan yhä useammin muilla kuin konkreettisilla arvoilla. Tukkipuun ja esimerkiksi marjastuksen ohessa metsät nähdään suurina hyvinvoinnin ja liikkumisen keskuksina. Esimerkkikohdetta tarkastellessa on seutukunnallisenkin kehityksen ja elinkeinojen kehittymisen kannalta tärkeää osata panostaa myös tämänkaltaisen kasvavan alan tarpeisiin. Metsähallituksella on oivat mahdollisuudet panostaa luontokohteiden kehittämiseen ja siten tukea myös paikallisia yrittäjiä. Metsähallitus voidaan myös kokea auktoriteettina, jonka esimerkkiä paikallisyrittäjät voivat seurata. Reisjärven tapauksessa paikalliset yrittäjät ovat osin hyvinkin motivoituneita esteettömien palvelukonseptien kehittämiseen. Yleisesti suomalaiset yrittäjät ovat innokkaita, mutta halu rahalliseen panostamiseen pientä, varsinkin kun perusinfrastruktuuri on luomatta. Esteettömiä alueita toteuttamalla voi Metsähallitus motivoida myös paikallisia yrittäjiä rahallisiin panostuksiin esteettömän matkailun kehittämiseen. Alueellisesti näillä toimilla voi olla suurtakin merkitystä, sillä on laskettu, että Euroopassa 11

12 olisi noin 40 miljoona jonkinasteisten esteettömien palveluiden tarvitsijaa. Osalle näistä ihmisistä esteetön loma suomalaisessa luonnossa olisi varmasti tavoiteltu. Esteettömän luontomatkailun seminaarissa Ylivieskassa huomasin pienyrittäjien tietämättömyyden esteettömyysasioista. Epäkohtana on se, että yrittäjät kokevat yleisten ohjeiden löytämisen olevan vaikeaa ja sen, että ammattisuunnittelijan palkkaamista vältetään kustannusten pelossa. Ehdotin tässä vaiheessa tilaajalleni varsinaisen suunnittelutyön lisäksi esteettömyysohjeiston kokoamista yrittäjille. Työmäärän kuitenkin paisuessa olen jättänyt tämänkaltaisen ohjeiston luomisen suunnittelutyöni ulkopuolelle. 6. Metsähallitus ja yksityiset reitit Metsähallituksen yleinen kanta esteettömyyteen on hyvin positiivinen. Esteettömien palveluiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt useissa kohteissa hieman vajaaksi. Jo esimerkiksi Metsähallituksen luontoon.fi sivuilta on kohteista saatavissa vain vähän tietoa esteettömyyteen liittyen. Esteettömistä palveluista on mainittu vain parilla sanalla siten, että käsitys esteettömien palveluiden laadusta jää tavoittamatta. Reitit voivat myös olla esteettömyydeltään muuta kuin on mainostettu. Esteettömyyttä mainostaessa tulee ottaa huomioon se, että yhdessäkään asiassa ei voi tinkiä, jollei haluta, että olennainen kokonaisesteettömyys kärsii. Olen keväällä 2008 tutustunut mm. Siuntion luontoliikuntapuistoon (ei Metsähallituksen kohde), jota mainostettiin esteettömänä. Esteettömyys oli olematonta johtuen liian suurista kaltevuuksista ja kunnossapidon puuttumisesta. 12

13 (kuva 2) Esteettömien palveluiden taso vaihtelee suuresti. 7. Analyysi 7.1. Yleiset suunnitteluperiaatteet Esteettömien luontopalvelujen tarjoajilla on mittavat ja jatkuvasti kasvavat markkinat. Esteettömien palveluiden käyttäjäkuntaa ajateltaessa tulee ensimmäisenä mieleen vaikeasti vammaiset pyörätuolia käyttävät henkilöt. Esteettömyys voidaan kuitenkin jakaa eri tasoille. Esteettömyyden yläkäsite saavutettavuus koskee suurta osaa väestöstä: Vanhukset ja jo suuri osa vasta eläkeiän saavuttavista, raskaana olevat naiset, lastenvaunuja työntävät ja suurena ryhmänä esim. näkö- tai tasapainoaistiltaan vammaiset henkilöt kuuluvat tähän ryhmään. Nämä henkilöt tarvitsevat esteettömiä luontokokemusmahdollisuuksia ja osaavat tulevaisuudessa vaatia niitä. Esteettömyys tulisi kuitenkin käsittää siten, että koskaan ei voida tuottaa kaikkia palveluita täysin esteettömästi vaan, että esteettömyyden taso on valittava suunniteltavan tilanteen ja maaston mukaan. Yleiskäsitteenä voidaan pitää sitä, että jos kohde soveltuu itsenäisesti pyörätuolia 13

14 käyttävälle ja sokealle, on kohde esteetön suurimmalle osalle ihmisistä. Suomi on tunnettu luonnostaan ja suuri osa ulkomailta saapuvista turisteista tulee tutustumaan suomalaiseen luontoon. Näin ollen on ilmeistä, että mikäli suomalaisilla on tarjottavanaan laadukasta esteetöntä luontomatkailupalvelua, tulevat erityisryhmien käyttäjämäärät varmasti kasvamaan tulevaisuudessa. Esteettömyyteen on yleensä suhtauduttu rasitteena varsinkin yksityisyrittäjien keskuudessa. Väärään asenteeseen on johtanut tiedolliset puutteet tarpeista ja toisaalta ymmärtämättömyys taloudellisen panostuksen mahdollisuuksista uuden asiakasryhmän houkuttelemiseksi. Näistä seikoista erityisesti se, että erityisryhmien kuluttajakäyttäytymisestä saatavia etuja ei tunnisteta. Viime aikoina on esteettömyyteen alettu perehtyä ja se on koettu lisäarvoksi rasitteen sijaan. Esteetön palvelukokonaisuus voidaan jakaa kolmeen osaalueeseen: varsinaisen toimintaympäristön fyysinen esteettömyys palveluprosessin esteettömyys (esim. henkilökunnan asenne) viestinnän ja tiedottamisen esteettömyys Näistä tarkastelen arkkitehtinä fyysisen käytettävyyden lisäksi rakenteiden ja rakennusten yleistä esteettistä tasoa ja tässä tapauksessa Metsähallituksen ohjeesta myös luonnonsuojelullisia näkökohtia luontoon rakentamisessa. Tyypillisimmillään laavut, laiturit, nuotiopaikat, lankkupolut ja huussit ovat sekä toiminnaltaan ja esteettiseltä tasoltaan huonosti suunniteltuja (esteettiseltä tasolta varsinkin, jos esteettömyyteen on panostettu). Olennainen osa suunnittelutyötä on myös kokonaisuuden huollettavuuden käsittely osana suunnittelua. Esteettömät palvelut vaativat paljon huoltoa, sillä yksittäinenkin esteetön kohta muuttaa koko reitin esteelliseksi. 14

15 7.1.1 Käymälätilat Luontokohteissa on yleensä useita käymälätilojen suunnittelua rajoittavia tekijöitä. Rakenteiden tulee olla ilkivallan kestäviä sekä niissä tulee ottaa huomioon sään vaikutus. Useinkaan käymälätiloja ei ole mahdollista yhdistää sähkö-, vesi-, eikä viemäriverkkoon. Esteettömiin ulkokäymälöihin olisi hyvä saada käsienpesumahdollisuus, mikäli se on helpohkosti järjestettävissä. Näin ei ole, jos alueelle ei tule vettä eikä sähköä. Tällöin joudutaan tyytymään yksinkertaistettuihin ratkaisuihin. Esteettömässä käymälässä tulee ottaa huomioon liikuntaesteisten lisäksi mm. näkövammaiset. Ilman sähköä voi tilan valaistusominaisuudet jäädä heikoiksi. Näin ollen tulee tilan valaistus toteuttaa aukotuksin ja sisäpintoja maalaamalla. Viemäriverkon puuttuessa on käymälä varustettava nykyaikaisin ja lainsäädännön mukaisin jätteenkäsittelyjärjestelmin. Tällaisia järjestelmiä ovat mm. kuiva- ja kompostikäymälät. Paras järjestelmä lienee sellainen, jossa kaikki käsittelemätön, niin kiinteä kuin nestemäinenkin jäte keräytyy säiliöön. Nestemäiset jätteet yleensä haihtuvat ajan myötä säiliöstä. Säiliön tilavuuden ja tyhjennysvälin tulee vastata alueen käyttötarkoitusta. Mikäli käymälä on mahdollista kytkeä sähköverkkoon, niin kompostointimahdollisuuksien määrä kasvaa huomattavasti. Tällöin kompostijärjestelmiin on mahdollista saada mm. sprinklerit ilkivallan varalta. Liikuntaesteettömyyden kannalta olennaisia tekijöitä suunnittelussa ovat riittävän väljät tilat. Ulkokäymälässä pyritään noudattamaan samoja ohjeita ja säännöksiä mitä sisäkylpyhuoneista on annettu. Alueiden suunnittelussa tulisi pyrkiä rakennusten yhtenäisyyteen ja esteettisten arvojen huomioimiseen. Esteettiset tekijät ovat erityisen tärkeitä maisemaltaan arvokkaissa luontokohteissa. 15

16 Maisemaan sijoittaminen määrittää myös monia muita tekijöitä jotka vaikuttavat paikan viihtyvyyteen. esimerkiksi nuotiopaikan avaaminen järvelle siten, että istuskelulle syntyy suojaisia paikkoja metsän sylissä. Paikanpäällä rakennettavuus ja paikallisten rakennusaineiden käyttö on sekä ekologinen että ekonominen lisäarvo Laavu Laavut ja nuotiopaikat ovat perinteisesti olleet melko vaikeasti saavutettavia eritasoisia rakennelmia. Perinteinen laavumalli on kaunis ja sopusuhtainen. Uudemmat versiot, myös paikalla rakennetut, ovat usein muotokieleltään kömpelöitä ja maisemaan sopimattomia. Esteettömyyden kannalta suurin ongelma on laavulle saapuminen sekä sen ympäristössä liikkuminen. Esteettömyyden kannalta suurena lisäarvona pidetään sitä, että myös liikuntavammainen pääse aidosti tulen ääreen. Tällöin se useimmissa maastotyypeissä tarkoittaa laudoitetun terassirakenteen tuomista nuotion ympärille. Yksinkertaisimmillaan nuotiopaikka tosin on esimerkiksi nuotion ympärille pyöröpuista koottu kehä, jonka yksi sivu on avoin. Laavun sijoituksessa on otettava huomioon myös ilkivallan yleistyminen. Riittävän pitkä etäisyys pysäköintipaikasta vähentää nuorison viikonloppujuhlintaa ja jättää siten myös enemmän tilaa kohteen varsinaiselle käyttäjäkunnalle. Etäisyys ei toisaalta esteettömässä ympäristössä saa olla liian pitkä ja mikäli kohdetta käytetään matkailuyrittäjien tapahtumissa, tulee esimerkiksi ruoanlaittovälineistön olla tuotavissa vaivatta paikalle. Puuhuoltoa varten on paljon käytetylle nuotiopaikalle hyvä varata puuvarasto, johon on myös esteetön pääsy. Puuvarastoja täydennetään yleensä esimerkiksi Metsähallituksen kohteissa talvisin moottorikelkoin. Tällöin laavulle ei tarvitse välttämättä olla ajotietä. 16

17 Laavut rakennetaan usein luontokohteiden kauneimmille maisemapaikoille. Tämä onkin perusteltua etenkin esteettömien laavujen kohdalla, jolloin laavun paikka tarjoaa muuten saavuttamattoman näkymän. Laavun sijainnissa ja rakentamisessa tulee huomioida se, että komeimman näköalan tarjoava paikka on usein myös toisesta suunnasta katsottuna maiseman komeimpia kohtia. Näiden tekijöiden huomioonottamisessa korostuu esteettisyyden merkitys luontorakentamisessa. Metsähallituksen periaatteisiin kuuluu, että luonnossa liikkuessa mukana tuodut roskat ja jätteet viedään pois lähtiessä mukana. Jäteastioita on hyvä varata kuitenkin esimerkiksi paikoitusalueiden yhteyteen Aidat Aitoja luontokohteissa käytetään lähinnä kulun ohjaamiseen ja herkän maaston kulumisen ehkäisyyn. Aidoissa tärkeää on yksinkertainen rakenne ja paikalla koottavuus. Esteettömyyteen aidoilla ei varsinaisesti ole vaikutusta jolleivät ne rajaa esimerkiksi polkua. Tällöin aita voi toimia kaiteena, jolloin sitä koskevat yleiset kaiteisiin kohdistetut määräykset. Ulkonäöltään kaiteen tulisi olla suhteellisen huomaamaton ja maisemaan sopeutuva. Yleensä luontokohteissa on suosittu perinteisiä malleja Polku ja polkurakenteet Usein luontoreitit on merkitty vain viitteellisesti maastoon. Ajan myötä syntyy polkuja helppokulkuisimpiin maastonkohtiin. Esteetön luontopolku on vaativa toteuttaa. Esteettömässä ympäristössä ihminen ei jousta luonnon ehdoilla vaan polkujen ja reittien tulee olla käyttäjän lähtökohtien mukaan suunniteltuja. 17

18 Esteettömyyden vaatimukset ovat ehdottomat, ja siksi myös polkujen tulee kaikin osin täyttää esteettömyyden vaatimukset. Yleisimmät rakennustavat esteettömillä luontopoluilla ovat kivituhkapinnoite ja poikittaislaudoitettu lankkupolku. Näiden käyttö vaihtelee tarpeen ja maastotyypin mukaan. Nämä pinnoitustavat on havaittu käyttökelpoisimmiksi ja siksi en näe niiden muuntelua ja uusien keksimistä ainakaan tämän tyyppisen suunnittelutyön puitteissa tarpeellisena. Täysin esteetön polku rakennetaan rakennuslainsäädännön mukaisin kaltevuuksin. Tällöin kaltevuus voi paikoitellen olla enintään 1:20. Turvallisuussyistä polut varustetaan kaltevien ja tasoeroon rajoittuvien kohtien osalta kaitein, joissa on käsijohteet 900mm ja 700mm korkeudella. Lisäksi sekä lankku että kivituhkapintaisilla poluilla on hyvä käyttää reunaesteitä pyörätuolin poissuistumisen estämiseksi. Polun tai reitin pituus määräytyy paikan mukaan, mutta suositeltavaa on, että reitti olisi rengastyyppinen ja pituudeltaan noin 0,5-1,5 km reitin vaativuudesta riippuen. Tällaisilla reiteillä tulisi levähdyspaikkoja sijaita n m välein Autopaikoitus Paikoituksen tulisi olla kohteen luonteeseen ja maisemaan sopivaa. Kenttätyyppiset paikoitusratkaisut eivät liene tarkoituksenmukaisia vaan paikoitus tulisi järjestää vapaammin. Esteettömyyden kannalta yksinkertaisinta olisi varsinkin pienessä kohteessa järjestää paikoitus siten, että esteettömien paikkojen osoittamiselta erillisin kyltein vältyttäisiin. Tällöin kaikki paikat voisivat toimia esteettömästi esimerkiksi kadunvarsi-tyyppisen paikoituksen mukaisesti. Paikoitusalueilla on myös huomioitava mahdollinen linja-auto- ja huoltoliikenne. 18

19 Info-taulut ja opastekyltit Info-taulujen informatiivisuuden kannalta tärkeintä on niiden sijoitus. Taulut tulisi sijoittaa välittömästi reitin alkupisteen läheisyyteen ja mahdollisesti myös paikoitusalueen läheisyyteen. Esteettömyyden kannalta sijoituksessa tärkeää on se, että esteettömiä palveluita tarvitseva saa heti alueelle saavuttuaan häntä koskevan tärkeän informaation. Yleisesti infotaulut suositellaan sijoitettavan katoksen alle siten, että kuvapuoli ei ole etelään haalistumisvaaran vuoksi. Esteettömyyden kannalta heikkonäköisten etu kuitenkin on, että opasteet ovat mahdollisimman aurinkoisessa paikassa. Taulun lukukorkeuden tulisi olla n 900mm mm välillä ja kirjasinkoon ja kontrastin riittävän suuri. Tunnusteltavia opastetauluja käytetään lähinnä suuremmissa luontokohteissa, joissa kävijämäärät ovat suuria. Tarpeen mukaan myös pienemmissä, mutta monimutkaisissa kohteissa voidaan käyttää näkövammaisille tarkoitettuja opasteita. Opastekylteissä tulee esteettömyyden kannalta kiinnittää erityistä huomiota riittäviin kontrastieroihin. Pieni ja heikkokontrastinen kyltti katoaa taustamaisemaan helposti etenkin vihreänä vuodenaikana. 7.2 Esimerkkikohteita Esittelen ja analysoin seuraavassa joitain esimerkkejä, joiden pohjalta olen pohtinut yleisiä parannuskeinoja esteettömyyteen varsinaisen suunnittelutyöni tukena. Esittelen yhden kokonaisalueen ja muutamia yksittäisiä rakenteita. 19

20 Esimerkki 1 Siuntion luontoliikuntapuisto (alue) Vierailin alkukeväästä (2008) Siuntion luontoliikuntapuistossa, jota on laajasti mainostettu esteettömyyteen panostaneena kohteena. Kohdetta on myös käytetty esimerkkinä Esteetön Luontoliikuntakirjassa, jota olen työssäni käyttänyt päälähteenä. Alueena puisto on kaunis ja palveluiltaan monipuolinen. Esteettömän suunnittelun kannalta koen alueen kuitenkin epäonnistuneena esimerkkinä. Alue on esteettömien reittien osalta jaettu kahteen: Täysin esteettömään (kaikille sopiva) ja helppoon reittiin (vaativa pyörätuolireitti). Täysin esteetön reitti on rakennettu tasaiseen rantamaastoon vesijättömaalle (kuva 3). Pinta on asfaltoitu ja polku kulkee niittyjen keskellä. Polku on toki esteetön, mutta ympäristöltään ja luonnoltaan melko virikkeetön. Epäkohtana pidän myös sitä, että alueeseen liittyvä hotellin ja reitin alkupisteen välissä sijaitsee huomattava rinne. Reittiin liittyy hienosti toteutettu lintutorni. Lintutorniin on esteetön käynti, mutta tornin toiselle tasolle johtaa jyrkät portaat. Portaita loiventamalla olisi käyttäjäkuntaa ollut varmasti enemmän. 20

21 (kuva 3) Vaativalla pyörätuolireitillä (kuva 4) ei esteettömyys toteudu ollenkaan. Suunnittelussa on tehty virhearvio ja kriteereistä on tingitty. Ei ole ymmärretty sitä, että ollakseen esteetön toimintaympäristö, tulee reitin täyttää tietyt vaatimukset. Reitti on sentään merkitty vaativaksi pyörätuolireitiksi, mutta esteetön se ei missään tapauksessa ole. Reitin arvoa heikentää myös se, että esteettömyyden kannalta ongelmalliset kohdat sijaitsevat melko lailla reitin alussa. Hienot esteettömät näköala- ja taukopaikat ovat taasen reitin loppupäässä esteettömästi saavuttamattomissa. Reitin jyrkkyyttä kuvaa se, että jopa lastenvaunujen kanssa reitin kulkeminen olisi paikoitellen mahdotonta. 21

22 (kuva 4) Syntyy kuva siitä, että luontoliikuntapuiston omistajat ovat halunneet panostaa esteettömyyteen. Suunnittelussa ei kuitenkaan ole huomioitu sitä, että kaikissa kohteissa ympäristön muokkaaminen esteettömäksi ei ole mahdollista. Suunnittelija on lähtenyt suunnittelutyöhön vääristä lähtökohdista. Yksittäiset rakenteet (kuva 5) ovat hyvin toteutettuja, mutta ne ovat saavuttamattomissa. (kuva 5) 22

23 Esimerkki 2 laavu ja puuvarasto Oheiset kuvaesimerkit edustavat yleistä käsitystä esteettömästä rakentamisesta. Esteettömyyden saavuttaminen on tuhonnut esteettisyyden. Esteettömyyttä ajatellen suunnitelma (kuva 6) on jäänyt vaillinaiseksi. Lähtökohdat ovat olleet hyviä, mutta lopputuloksesta on tullut luultavasti suunnittelun puutteesta johtuen epäonnistunut sekä toiminnallisesti että esteettisesti. Polku näyttää laiturimaiselta, joka nostaa liikkumisen metsän tasolta omaan rakennettuun ympäristöön. Maastossa kuljetaan omassa elementissään ja luonto jää omakseen. Loppujen lopuksi pyörätuolilla liikkuja ei edes pääse tarpeeksi lähelle tulta. Suunnitelma olisi lähtökohtaisesti voitu toteuttaa paremminkin. Tässä tapauksessa kun lankkupolku johtaa vain laavulle, olisi laavun sijoitusta voitu miettiä tarkemmin. Vaikuttaa siltä, että laavun paikka on valittu ensin ja sitten on otettu lisävaatimukseksi rakentamiselle esteettömyys. Tällaisessa tapauksessa olisi kyseisessä maastossa pystytty mahdollisesti saavuttamaan tarpeellinen esteettömyystaso kevyin maanmuokkauksin, jolloin kulku laavulle olisi ollut polkumainen ja luonnon tarpeeton rakentaminen olisi ollut tarpeetonta. (kuva 6) Laavun suunnitteluun olisi pitänyt panostaa enemmän. 23