Norjanmeri Norska havet. Ruotsi Sverige Norja Norge. Pohjanmeri Nordsjön. Tanska Danmark. Alankomaat Nederländerna. Saksa Tyskland LIECHTENSTEIN

Transkriptio

1 arko Ruonala Barentsinmeri Barents hav Islanti Island Norjanmeri Norska havet Suomi Finland Ruotsi Sverige Norja Norge Atlantti Atlanten Viro Estland Pohjanmeri Nordsjön POHJOIS-IRLANTI NORDIRLAND Irlanti Irland Latvia Lettland Itämeri Österjön 1973 Iso-Britannia Storbritannien Liettua Litauen VENÄJÄ RYSSLAND Alankomaat Nederländerna Valko-Venäjä Vitryssland LUXEMBURG Ranska Frankrike Puola Polen Saksa Tyskland LIECHTENSTEIN Sveitsi Schweiz Tšekki Tjeckien Slovakia 2004 Slovakien Itävalta 2004 Österrike Unkari 1995 Ungern 2004 Italia Italien Portugali Portugal ANDORRA 1986 MONACO Espanja Spanien 1952 Slovenia Slovenien 2004 SAN MARINO VATIKAANI VATIKANSTATEN Belgia Belgien Venäjä Ryssland 2004 Tanska Danmark Kroatia Kroatien Ukraina Moldova Moldavien Romania Rumänien 2007 Bosnia-Hertsegovina Bosnien-Hercegovina Serbia Serbien Montenegro Kosovo Makedonia Makedonien Albania (FYROM) Albanien Kreikka Grekland Bulgaria Bulgarien Mustameri Svarta havet 2007 Turkki Turkiet 1981 Marokko Marocko Algeria Algeriet Tunisia Tunisien Malta 2004 Välimeri Medelhavet Kypros Cypern 2004 Libanon Israel

2 &

3

4 Euroopan yhteisö Marko Ruonala EU-perusteos Julkaisija 3

5 Kannen kuva: Pohjois- ja Keski-Eurooppa 1493 Hartman Schedels: "Liber chronicarum", Nürnberg. Piirtäjä Hieronymus Münzer( ) Puupiirros. Kartassa on piirteitä merikartoittaja Pietro Vesconten 1300-luvun alun maailmankartasta: Skandinavian niemimaa esitetään lehdenmuotoisena alueena, jonka varren muodostaa Grönlanti. Muilta osin niemimaan muoto on saanut vaikutteita Nicolaus Germanuksen kartasta, ja perustuu tietysti huomattavasti myös Ptolemaioksen karttaan. Baltian saaret on esitetty yksityiskohtaisesti, mutta katsojaa hämää se, että Scan[d]ia on sijoitettu länteen Silandiasta (Tanskan Själlanti), kun taas Gotlanti on lähellä Riianlahtea. Upsalan yliopisto Marko Ruonala ja ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus Toimitus: Päivi Toivanen Graafinen suunnittelu, sivutaitto ja kuvitus: Mika Launis Kuvatoimitus: Teemu Ojanne Paino Vammalan Kirjapaino, Vammala 2008 ISBN

6 Alkusanoiksi Muuttuva maailma, muuttuva EU Suomi ja Eurooppa ovat mittavien haasteiden edessä lähivuosikymmenten aikana. Kansainvälistyneessä ympäristössä Euroopan unionin vaikutus ihmisten arkielämään on yhä suurempi. EU mahdollistaa muun muassa opiskelijoiden, työvoiman, tavaroiden ja pääoman nopean liikkumisen yli valtiorajojen. Lisäksi yhteinen eurovaluutta helpottaa kaupankäyntiä, matkustamista ja hintojen vertailua. Globalisaatio vaikuttaa kansalaisten elämään jatkossa yhä näkyvämmin. Se tarjoaa paljon uusia mahdollisuuksia: maailmankaupassa, palvelujen tarjonnassa sekä kansainvälistymisenä. Toisaalta se tuo myös taloudellisia, sosiaalisia ja turvallisuushaasteita, joihin Euroopan on varauduttava. EU tuo jäsenmaille velvollisuuksia, mutta samalla se takaa myös laajoja oikeuksia kansalaisille. Suomalaiselle tämä merkitsee muun muassa oikeutta oleskella, työskennellä ja opiskella toisessa EU-maassa. Unionin jäsenyys takaa suomalaiselle ulkomailla hoidon äkillisessä sairastapauksessa sekä sosiaalietuuksia, jos oleskelu toisessa jäsenmaassa jatkuu pitkään. Suomalaiset ovat osa laajempaa kokonaisuutta, osa yhteistä Eurooppaa. Euroopan unioni on muuttunut varsinkin sen jälkeen, kun vuosina 2004 ja 2007 yhteisöön liittyi lisää jäsenmaita. Alkujaan rauhanhankkeeksi perustetun unionin toimintakenttä on laajentunut. Unionista on tullut 27 jäsenmaan vahva vaikuttaja maailmanpolitiikassa. Se edustaa lähes 500 miljoonan kansalaisen etuja. Yksi vaikeimmista haasteista tulevaisuudessa on ilmastonmuutos ja sen torjunta. Ilmakehän lämpenemisen takia jo Suomen vuoden 2006 puheenjohtajakauden aikana syntyi ajatus ilmasto- ja energiapolitiikan yhdistämisestä. Se konkretisoitui, kun EU sopi ilmastopäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Samalla unioni pyrkii turvaamaan energian häiriöttömän saatavuuden ja tukee uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä erityisesti liikenteessä ja lämmön tuotannossa. Päästöjen vähennyksessä EU toimii mallina muulle maailmalle. Tärkeää olisi, että EU:n lisäksi muut keskeiset osapuolet sitoutuvat vastaaviin tavoitteisiin.

7 Moni suomalainen kokee Euroopan unionin etäiseksi eikä välttämättä huomaa jäsenyyden tuomia etuja. EU:n ongelmana on ollut erityisesti viime vuosina kertoa asioista ymmärrettävästi kansalaisille. Monenkin käsitys EU:sta on, että Bryssel komentaa mitä jäsenmaissa saa ja voi tehdä. Viime vuosina unioni on aivan oikein painottanut jäsenmaissa ja paikallistasolla tapahtuvaa, suoraan kansalaisille tarkoitettua tiedotusta. Asioista on kerrottava unionissa avoimesti. Myös kielteisistä asioista on voitava puhua. Unionin kritiikitön tuputtaminen ja yksipuolinen tiedottaminen kääntyvät Brysseliä ja EU:ta vastaan. Kyselytutkimusten mukaan suomalaisten yleistiedot Euroopan unionista ja sen toiminnasta ovat keskimääräistä parempia, kun niitä verrataan muiden jäsenmaiden kansalaisten tietämykseen. Koulujen ja oppilaitosten opetus Eurooppa-asioista on lisääntynyt. Monet kokevat EU:n rakenteen ja tavan päättää asioista kuitenkin monimutkaiseksi. Siksi EU:n selittämiselle on erityinen tarve. Lehdistöneuvos Marko Ruonalan kirjoittama Euroopan unioni -teos kertoo, mikä on Euroopan unioni tänään ja miten se toimii. Kirja kuvaa unionin muutosta ja viime vuosien kehitystä myös kansalaisen näkökulmasta. Unioni ei ole lopulta ylivoimainen ymmärrettävä, kun sitä raapaisee hieman pintaa syvemmältä. Helsingissä kesäkuussa 2008 Matti Vanhanen pääministeri

8 Alkusanoiksi Pääministeri Matti Vanhanen 5 Mennyt ja nykyinen Eurooppa 9 Euroopan unioni tänään muuttuva todellisuus 10 Eurooppalaisuuden juuret 14 Yhteisön puoli vuosisataa askel kerrallaan suurunioniin 19 Eurooppa toipui sodasta 20 Tyhjän tuolin kriisi ja kiista maataloudesta 1960-luku 23 Kohti Euroopan unionia ja 1980-luvut 24 Suurten harppausten aika 1990-luku 25 Euroopan unionin toimielimet 27 Eurooppa-neuvosto piirtää suuret poliittiset linjat 29 Neuvosto on EU:n tärkein lainsäätäjä 32 Komissio antaa lakialoitteet 37 Euroopan parlamentin kasvava valta 41 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin 45 Tilintarkastustuomioistuin valvoo EU:n varojen käyttöä 49 Muut Euroopan unionin elimet ja erillisvirastot 50 EU:n perussopimukset ja päätöksenteko 53 Konventista kansanäänestyksiin 54 EU:n päätöksenteko mutkikasta vai ei? 58 Laajentuminen 65 Eurooppa etsii rajojaan 66 Suhteet muuhun maailmaan 75 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka EU hakee paikkaansa 77 7

9 EU:n sotilaallinen yhteistyö ja uudet uhkat 80 Pohjoinen ulottuvuus ja Itämeri 85 Unioni on vahva toimija kauppapolitiikassa 86 EU on maailman suurin kehitysavun antaja 88 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue 93 Sisä- ja oikeusasiat 94 Schengen poisti tarkastukset sisärajoilla 97 Euroalue ja talous 99 Oma raha yhdistää 100 EU säätelee välillisiä veroja 103 Budjetti ja rahoitus vuoteen EU-kansalaisten oikeudet 133 Euroopan unioni työpaikkana 136 Lobbarit ja muut EU:ta seuraavat tahot 137 EU tiedottaa asioista laajasti 139 Suomen jäsenyys Euroopan unionissa 140 EU-asioiden käsittely Suomessa 141 Ahvenanmaan erityisasema 144 Mihin Eurooppa on matkalla? 145 EU-sanasto 146 Kirjoittaja 148 Lähteet 149 Henkilö- ja aihehakemisto 151 Euroopan sisämarkkinat 107 Delorsin aloitteesta laajeneviin markkinoihin 108 Kilpailukyky, teknologia ja tutkimus 113 Sujuva liikenne sisämarkkinoiden edellytys 115 Televiestintä ja postipalvelut 116 Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka 117 Koulutus, kulttuuri ja nuoriso 119 Alueet, maatalous ja kalastus 121 Alue- ja rakennepolitiikka 122 Yhteinen maatalouspolitiikka koskettaa kaikkia 123 Kalastus ja merten suojelu 126 Huoli ympäristöstä ja energiasta 127 EU eturintamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa 128 Energian saatavuus ja huoltovarmuus 130 Kansalaiset ja Euroopan unioni 131 Monikielinen Eurooppa 132 8

10 Mennyt ja nykyinen Eurooppa

11 Winston Churchill hahmotti tulevaa Eurooppaa puheessaan Zürichin yliopistossa syksyllä Kuvassa Churchill puheensa jälkeen. Lehtikuva/Keystone. Zürichin yliopisto syyskuussa Toisen maailmansodan ajan maineikas brittipääministeri Winston Churchill nostaa puheessaan esille ajatuksen Euroopan Yhdysvalloista. Churchill varoittaa ydinaseisiin viitaten, että jatkuva sota voi hävittää olemassaolevan sivilisaation. Se merkitsisi ei ainoastaan Euroopan vaan todennäköisesti lähes koko maailman tuhoutumista.... Mutta minun on varoitettava teitä. Aika käy vähiin. Juuri nyt voimme hengähtää. Tykit ovat vaienneet. Taistelu on tauonnut, mutta vaara ei ole väistynyt. Jos aiomme muodostaa Euroopan Yhdysvallat, tai minkä tahansa nimen tai muodon se saakaan, meidän on aloitettava nyt. (Winston L.S. Churchill Kirjoittajan käännös) Ajatus Amerikan mallin kaltaisesta Euroopasta tunnettiin entuudestaan. Esimerkiksi ranskalainen rauhanajattelija Charles Lemonnier julkaisi jo vuonna 1867 aikakauslehden nimeltä Euroopan Yhdysvallat (Les États Unis d Europe). Churchillin puheen kiintoisampi elementti oli se, että yhtenäisen Euroopan johtotähdiksi tarvitaan arkkiviholliset Ranska ja Saksa. 10

12 I Churchill ei yrittänytkään ehdottaa yhteistyötä Englannin varaan, mikä heijasti maan epäilevää suhtautumista eurooppalaisuuteen. Toinen tärkeä havainto oli sodan totaalisuus. Vain rauha vakauttaa Euroopan. Churchillin puheen jälkeen kehitys on edennyt Euroopassa harppauksin luvun alussa maanosa on hyvin erilaisten haasteiden edessä. Nopeasti muuttuva kansainvälinen todellisuus ja globalisaatio ovat luoneet uusia mahdollisuuksia, mutta myös uhkia. Terrorismi, kasvava energian kysyntä, ilmastonmuutos sekä maailmankaupan kiristyvä kilpailu vaikuttavat jokaisen arkeen ja raamittavat myös Euroopan unionin toimintaa. Viime aikoina myös suhteellisen korkea inflaatio sekä erityisesti ruoan ja öljyn kallistuminen ovat herättäneet paljon huolta. Hyvinvoinnin jatkuvuus ei ole itsestäänselvää. Vuonna 2025 noin joka kolmas täysikäinen eurooppalainen on yli 65-vuotias. Puute osaavasta työvoimasta, julkisten palvelujen rahoitus ja vanhustenhuolto ovat kysymyksiä, jotka useat eurooppalaiset maat kohtaavat suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Samaan aikaan Eurooppa kilpailee maailmanmarkkinoilla Yhdysvaltojen, Aasian talousmahtien, Latinalaisen Amerikan ja nousevien kehitysmaiden kanssa. Parhaillaan eletään poikkeuksellista aikaa Euroopan historiassa. Verrattain pitkään jatkunut rauha ja valtioiden yhteistyö on ainutlaatuista maanosassa, 11

13 jota sodat ovat repineet vuosisatoja. Vakauden ja rauhan edistäminen onkin yksi EU:n toiminnan peruspilareita. Toisaalta 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla syntyneet sukupolvet eivät enää kanna toisen maailmansodan taakkaa kuten vanhempansa ja isovanhempansa. He odottavat EU:lta muutakin kuin rauhan takaamista. EU koostuu demokraattisista itsenäisistä valtioista ja toimielimistä, jotka tavoittelevat yhteistä eurooppalaista etua. Usein kuulee puhuttavan Euroopan integraatiosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtiot luopuvat osasta kansallista itsemääräämisoikeuttaan yhdistääkseen usean maan voimat, painoarvon ja tavoitteet. Liittyessään unioniin jäsenmaa säilyttää itsenäisyytensä, mutta luovuttaa osan päätöksenteon vallasta unionin toimielimille. Miksi on tärkeää tietää jotakin unionin toiminnasta? EU on kauppakumppanina suurempi kuin Yhdysvallat. Sen tavarakaupan arvo on noin 20 prosenttia ja palvelujen noin 26 prosenttia koko maailmankaupasta ilman unionin omia sisämarkkinoita. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 30 prosenttia koko maailman tuotannosta. EU:ssa on lähes 500 miljoonaa kuluttajaa eli enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä yhteensä. Lisäksi unioni on maailman suurin kehitysmaiden tukija, joka vastaa yli puolesta kaikesta kehitysavusta. Myös lainsäätäjänä EU on tärkeä. Suomen lainsäädännöstä karkeasti puolet tulee suoraan tai epäsuoraan unionin kautta. Alunperin kuudesta jäsenmaasta koostunut yhteisö on kasvanut 27 maan unioniksi. Eurorahaa käyttää yli 300 miljoonaa eurooppalaista. Slovakia ottaa 16:ntena jäsenmaana euron käyttöön vuonna Euro on noussut dollarin rinnalle keskeiseksi maailmankaupan valuutaksi. EU laajenee jäsenen yhteisöksi, jos kaikki entisen Jugoslavian valtiot ja Turkki sekä Islanti, Norja, Liechtenstein ja Sveitsi liittyvät jonakin päivänä yhteisöön. EU:n toimintaympäristö on laajentunut erityisen paljon 1980-luvun lopulta alkaen. Unionin politiikka tukee yhteisiä Alankomaat Belgia Italia Luxemburg Ranska Saksa 1952 Iso-Britannia Irlanti Tanska 1973 Kreikka 1981 Espanja Portugali 1986 Itävalta Ruotsi Suomi 1995 Kypros Latvia Liettua Malta Puola Slovakia Slovenia Tšekki Unkari Viro 2004 Bulgaria Romania 2007 Eurooppalainen perhe kasvoi ensi kerran vuonna 1973 nyt unionissa on 27 jäsenvaltiota. sisämarkkinoita ja toimivaa markkinataloutta. Tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpito ja kasvattaminen. Lisäksi EU on luonut ulko- ja turvallisuuspolitiikan, joka on lisännyt unionin kansainvälistä painoarvoa luvun 12

14 unionilla on voimavaroja rauhanturvaamiseen lähialueilla ja kyky reakoida kansainvälisiin kriiseihin. EU:n toimintaa on viime vuosina leimannut väsymys laajentumiseen ja perussopimusten muutoksiin. Unioniin on liittynyt 15 uutta maata vuosina Perussopimuksista on neuvoteltu ja niitä on ratifioitu 1980-luvun lopulta lähtien. EU:n ennakoitiin kehittyvän kohti federaatiota eli liittovaltiota, kun unioni valmisteli perustuslakisopimusta, mutta perustajajäsenet Ranska ja Hollanti torjuivat sopimuksen vuonna 2005 kansanäänestyksissä. Uusi perussopimus hyväksyttiin Lissabonissa vuonna 2007, ja se sai nimen Lissabonin sopimus. Perustuslakisopimukseen verrattuna sopimuksesta poistettiin viittaukset EU:n ulkoisiin tunnuksiin kuten tähtilippuun ja Beethovenin Oodi ilolle -eurooppahymniin. EU:n ulkopoliittista edustajaa ei kutsuta ulkoministeriksi vaan hän on nimeltään korkea edustaja. Muutokset osoittavat, että kaikki jäsenvaltiot eivät olleet halukkaita etenemään yhdentymisessä kovin pitkälle. EU ajautui uuteen kriisiin kun irlantilaiset torjuivat Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä 12. kesäkuuta Äänestäneistä irlantilaisista 53,4 prosenttia oli sopimusta vastaan. Irlanti on ainoa jäsenmaa, jossa sopimuksesta järjestettiin kansanäänestys. Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää ratifiointia kaikissa jäsenmaissa. Poliittinen eliitti tai ainakin sen enemmistö katsoo, että EU-jäsenyys tuo vaurautta, vakautta sekä kohentaa yksittäisen valtion kansainvälistä asemaa. Kaikki EU-kansalaiset eivät jaa näkemystä. Joissakin maissa unionin vastustajien määrä on suurempi kuin kannattajien. Unionin oikeutus toimia ja päättää asioista kansalaisten puolesta sen legitimiteetti on kyseenalaistettu. Tätä kutsutaan EU:n legitimiteettivajeeksi, eräänlaiseksi uskottavuuden puutteeksi. Monien mielestä Euroopan unioni hankkii oikeutuksensa jäsenmaita ja ihmisiä hyödyttävien, oikeudenmukaisten ja ymmärrettävien päätösten kautta ja saa siten toiminnalleen hyväksynnän. Suomessa EU:n suosio kääntyi laskuun Suomen oltua jäsen noin vuosikymmenen. Vuonna 2005 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain 38 prosenttia suomalaisista piti EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana. Samaan aikaan Luxemburgissa kannatus oli 82 prosenttia. Vuonna 2008 jäsenyyteen suhtautui myönteisesti 44 prosenttia suomalaisista. Laskeneen kannatuksen syiksi on arveltu muun muassa maatalouspolitiikkaan liittyviä päätöksiä, eläinten metsästykseen liittyviä näkemyseroja ja Suomen kasvanutta nettomaksajan osuutta EU:n rahoituksesta. Vuonna 2006 Suomen maksuosuus oli noin 76 euroa per kansalainen. EU:n hedelmiä moni nauttii huomaamattaan. Euroopassa ei ole Balkanin aluetta lukuun ottamatta ollut laajoja konflikteja toisen maailmansodan jälkeen. Kauppayhteistyö ja sisämarkkinat ovat lisänneet vaurautta ja avanneet uusia investointien mahdollisuuksia. Talous on kohentunut ja eurovaluutan arvo pysynyt verrattain vakaana. Aivan viime vuosina euron ulkoinen arvo on vahvistunut voimakkaasti ja korkotaso kohonnut jonkin verran. Yhteinen ympäristöpolitiikka ohjaa jäsenmaita ratkaisuihin, jotka parantavat muun muassa ilman laatua. EU:n rahoilla ja lainoilla tuetaan ydinturvallisuutta Suomen lähialueilla ja on rakennettu vedenpuhdistuslaitosta Pietariin. EU-kansalainen säästää valuutanvaihtokuluissa matkustaessaan vaikkapa Välimeren maissa. Matkapuhelinten verkkovierailumaksut eri maiden välillä ovat halventuneet EU:n vaatimuksesta. Tilisiirrot pankkien välillä ovat asiakkaille ilmaisia euroalueen maissa. Euroopan unioni on kuitenkin monille vain kirjainlyhenne EU, ja sen toimintaan liittyy epäselviä asioita. Miten EU toimii ja miksi suomalaiset poliitikot matkustavat kokouksiin Brysseliin? Mitä eri EUtermit tarkoittavat? Kuka EU:ssa päättää asioista? Tässä kirjassa haetaan vastauksia muiden muassa näihin kysymyksiin. 13

15 EN SINMERI I! ".OR # # "!! " #$!" ""! " " # Euroopan yhteisö oli laajentumassa sinivihreälle alueelle. Sen varsinaiset jäsenet Ranska, LänsiSaksa (BRD), Italia ja Benelux-maat rajautuvat samalle alueelle kuin Kaarle Suuren valtakunta 800-luvulla (vihreä alue). )! $! "($ " $ "! "# #! $ "! # # %% #! " %!! E uroopan unionin hyötyjä ja haittoja tai oikeutusta on vaikea puntaroida, jos yhteisön olemassaolon ja perustamisen syyt ovat epäselvät. Vastaukset EU:n toimintaan löytyvät ainakin osittain historiasta. Vaikka EU katsoo eteenpäin, se nojaa toiminnassaan usein menneeseen. Euroopan unioni ymmärretään usein Euroopan synonyyminä, varsinkin maanosamme ulkopuolella. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa. Eurooppa on maanosa, joka on sekä henkinen että maantieteellinen kokonaisuus. EU on puolestaan valtioiden liitto, jonka jäsenet eli kansallisvaltiot tekevät yhteistyötä. Euroopan synnylle ei voida asettaa selvää lähtöpistettä. Kreikan kielen sana eurus tarkoittaa laajaa, ja europan on 14

16 Kreikkalainen 2 euron kolikko. Kuvan mallina on toiminut 200-luvun spartalainen mosaiikki. Euroopan komissio. uskottu tarkoittaneen kaunista, leveäkasvoista ja suurisilmäistä naista. Europan ryöstö on antiikin mytologian kuuluisa myytti. Tarun mukaan foinikialaisten kuninkaalla Agenorilla oli kaunis tytär nimeltään Europa, johon Zeus-jumala rakastui. Zeus ryösti Europan valkoisen härän hahmossa ja kuljetti hänet uiden Kreetan saarelle. Ryöstöä kuvataan antiikin taiteissa, ja aihe on ikuistettu Kreikan kahden euron kolikkoon. Ennen ajanlaskumme alkua Eurooppa tunnettiin Antiikin Kreikassa maantieteellisenä käsitteenä, mutta helleenit hahmottivat maailmaa myös uskonnon ja kielen perusteella: Euroopan ulkopuolella asui ei-helleenejä, jotka eivät osanneet kreikkaa. Antiikin aikana maanosan asukkaat eivät määritelleet itseään eurooppalaisiksi. Euroopan käsite oli häilyvä siksikin, että meren ja maan rajat olivat epäselviä. Antiikin osaavimpana kartanpiirtäjänä tunnettu Ptolemaios oli tietoinen myös Skandinavian olemassaolosta, mutta uskoi sen olevan saari. Rooma mainitaan joskus esimerkkinä eurooppalaisesta valtakunnasta, joskin Rooma oli pikemmin valloitusten seurauksena Välimeren ympärille rakentunut valtakunta, johon kuului osia Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Roomaan virtasi kulttuurisia, filosofisia ja uskonnollisia vaikutteita myös Euroopan ulkopuolelta. Keisari Kaarle Suuren johtaman frankkien valtakunnan 800-luvulla muodostamia alueita pidetään nykyisen läntisen Euroopan lähtökohtana. Näkemys, jonka mukaan ajanjakso olisi eurooppalaisen integraation syntyhetki, on kuitenkin liioiteltu. Kuin sattumalta Kaarle Suuren valloitusten rajat noudattivat lähes identtisesti Euroopan yhteisön perustajavaltioiden 1950-luvun maarajoja. Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen Kaarle Suuren katsotaan joka tapauksessa pysäyttäneen Euroopan hajaantumisen ja yhdistäneen alueen, joka kattaa lähes koko nyky-ranskan, Saksan aina Elbejoelle asti, huomattavan osan Italiasta ja Alankomaat. Frankkien alueen ulkopuolelle jäivät toisaalta Iberian niemimaa, Brittein saaret, itäinen Keski-Eurooppa, Skandinavia sekä Balkanin alue. Keskiajalla eurooppalaisuus oli koetuksella erityisesti turkkilaisten valloittaessa Konstantinopolin Paavi Pius II vetosi maanosan yhtenäisyyteen, ja ensimmäistä kertaa eurooppalaisuus-termiin alkoi liittyä tunnelatausta. Euroopan hoveissa kiersi suunnitelma eurooppalaisesta valtioliitosta Turkkia vastaan, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Rauhanajattelijat nostivat luvulla esille käsityksen eurooppalaisista ihannevaltioista, joiden kesken vallitsisi ikuinen rauha ja kaupan vapaus. Esimerkiksi englantilainen kveekari William Penn ( ) pohti Euroopan valtioiden rauhanliittoa, jossa eräänlainen Euroopan parlamentti päättäisi kansainvälisistä asioista. Ajatusta kehitti pitemmälle ranskalainen akateemikko ja kirjailija Abbé de Saint-Pierre ( ). Hän esitti eri kuningaskunnan ja tasavallan yhteistä valtioliittoa. Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau totesi vuonna 1761 valtioliiton perustamisen vaikeaksi, koska Euroopan hallitsijat pelkäsivät valtansa menetystä. Unelma ikuisesta rauhasta särkyi, kun Napoleon aloitti sotaretkensä Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen. Napoleonin ajattelussa ranskalaisuus oli eurooppalaisuuden ihanne; Euroopas- 15

17 Adolf Hitlerille Pariisin valloitus merkitsi hyvitystä Versailles n häpeärauhaan, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Eiffel-tornin edessä vasemmalta Albert Speer, Hitler ja Arno Breker Vierailu jäi Hitlerin ainoaksi käynniksi Ranskassa. Suomen Kuvapalvelu Oy / Gamma. ta oli määrä tulla Ranskan hallitsema liittovaltio. Sattumoisin Napoleon koki viimeisen tappionsa vuonna 1815 EU:n tulevan pääkaupungin Brysselin eteläpuolella Waterloon peltoaukioilla brittejä ja preussilaisia joukkoja vastaan. Vuonna Napoleonin sotien voittajavaltiot kokoontuivat Wienin kongressiin järjestämään Euroopan rajoja uudelleen. Ennen kongressia ranskalainen Claude-Henri de Rouvroy eli Saint-Simonin kreivi enteili teoksessaan Eurooppalaisen yhteiskunnan uudelleenjärjestäminen (De la Réorganisation de la Société Européenne) tulevaa Euroopan unionia. Hän olisi tosin rakentanut yhteisön Ranskan Britannian -akselin varaan. Eurooppalaiselle valtioliitolle kaavailtiin luonnollisesti pääkaupunkia. Ranskalaisille Euroopan keskus oli Pariisi. Myös Wien, Venetsia ja Geneve esitettiin vaihtoehtoina aloitteen tekijän kansallisuudesta riippuen. Monet 1800-luvun ajattelijat, muun muassa italialaiset, pohtivat Euroopan Yhdysvaltojen luomista. Pisimmälle menivät romantiikan ajan kirjailijat kärkihahmonaan Victor Hugo. Hän maalaili näkymiä federalistisesta Euroopasta, jossa ei ollut rajoja eikä ongelmia ei edes tiikereitä metsissä. Siirtomaapolitiikka, imperialismi ja voimistuva kansallisuusaate sävyttivät Euroopan kehitystä vuosisadan lopulla. Ensimmäinen maailmansota luhisti monien maailmankuvan. Euroopan jakolinjat oli luotu pitkälti jo aiemmin, mutta vuosien sota syvensi kuilua. Ranskassa ilmestyi 1930-luvun kynnyksellä kirjoja eurooppalaisuudesta ja maassa järjestettiin jopa kirjoituskilpailu Euroopan valtioliitosta. Yhteistä Eurooppa-ajattelulle ennen toista maailmansotaa oli se, että haaveet rauhasta ja valtioiden liitosta elivät intellektuellien puheissa ja kirjoituksissa. Vallitseva poliitiikka ei luonut yhdentymiselle edellytyksiä, ja käytännön ehdotukset puuttuivat. Monien maiden Saksan, Iso-Britannian ja Italian hallitukset eivät innostuneet paneurooppalaisuudesta. Euroopassa tiedostettiin jo uuden suursodan riski. Kansainvälisen jännityksen kiristyminen 1930-luvun alussa ja kansallissosialismin nousu Saksassa polki paneurooppalaisuuden jalkoihinsa. Lamavuodet ja kasvava työttömyys pahensivat tilannetta. Hitler otti Eurooppa-termin Saksan propagandan välineeksi. Hitler olisi yhtenäistänyt Euroopan muita ylempänä olevan germaanisen rodun avulla. Sodan arvet jäytävät Perinteisesti Euroopan on katsottu edustavan sivilisaatiota, demokraattista järjestelmää ja vapautta. Yhteisiin arvoihin kuuluvat niin ikään käsitykset oikeusvaltiosta, sananvapaus ja tasa-arvo sekä moniarvoisuus, johon sisältyy kulttuurinen, kielellinen ja maantieteellinen 16

18 erilaisuus. Mutta sodan kokemukset ovat yhä taustalla eurooppalaisessa arvokeskustelussa. EU päätti Nizzan huippukokouksessa vuonna 2000, että unioni voi antaa aiheellisia suosituksia jäsenmaalle, jonka katsotaan rikkovan yhteisiä perusperiaatteita. Näitä ovat vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltio. Jos jäsenvaltio ei korjaa tilannetta, EU voi pidättää siltä äänioikeuden neuvostossa. Syynä perussopimukseen kirjattuun muutokseen oli niin sanottu Itävalta-boikotti. Jäsenmaat jäädyttivät kahdenväliset suhteensa Itävallan hallitukseen vuoden 2000 keväällä. Syynä oli äärioikeistolaisena pidetyn Jörg Haiderin johtaman FPÖ-puolueen nousu maan hallitukseen. Haiderin katsottiin osoittavan ymmärrystä sodanaikaiselle natsi-saksalle. Kriisi kesti noin puoli vuotta. EU oli varpaillaan myös vuonna 2002, kun äärioikeistolainen Jean-Marie Le Pen nousi Ranskan presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Vuonna 2003 Italian pääministeri Silvio Berlusconi puolestaan sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa sosialistien saksalaisen ryhmäjohtajan Martin Schulzin sopivan elokuvarooliin keskitysleirin johtajaksi. Ennen kesäkuun 2007 huippukokousta Puolan pääministeri Jarosław Kaczyński taasen totesi, että maassa olisi enemmän ihmisiä ilman toisen maailmansodan tapahtumia. Viittaus liittyi kiistaan EU-maiden vallasta. Puola katsoi runsasväkisen Saksan hyötyvän siitä, että lähitulevaisuudessa neuvostossa päätöksen takana on oltava 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia kansalaisista. Berliinin valtiopäivätalo paloi vielä 1. toukokuuta 1945, jolloin neuvostoliittolaiset sotilaat nostivat punalipun sen salkoon. Suomen Kuvapalvelu Oy / Victor Tomin / Ernst Voller. 17

19 18

20 Yhteisön puoli vuosisataa askel kerrallaan suurunioniin

21 Perinteisesti Euroopan integraatiota kuvataan sotien jälkeisenä nopeana kehityksenä. Euroopan maat muodostivat valtioliiton, jolle perustettiin yhteiset hallintoelimet. Prosessi on esitetty usein liian siloitellusti ja sitä on ylikorostettu, mutta reilun 50 viime vuoden kehitys on joka tapauksessa poikkeuksellinen ajanjakso Euroopan historiassa. Yhtä pitkää vakaata jaksoa läntisen Euroopan nykyhistoria ei tunne lukuun ottamatta 1990-luvun sotia Länsi-Balkanilla. Euroopan yhteisön syntyyn vaikuttaneet tekijät liittyvät vuosikymmeniä jatkuneeseen kuohuntaan ja toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen; maanosa oli kärsinyt sodissa valtavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. Yhä kehittyneempi aseistus ja ennen muuta ydinaseet loivat pelotteen maailmanlaajuisista tuhoista. Sodan päätyttyä epäluulo voittajien ja häviäjien välillä kyti. Maanosa oli jälleenrakennettava, ja Eurooppa yritti sopeutua elämään Yhdysvaltain ja Stalinin Neuvostoliiton paineissa. Supervaltojen välien kiristyttyä äärimmilleen 1940-luvun lopulla alkoi niin sanottu kylmä sota. Eurooppa jakautui läntisiin maihin ja kommunistiseen itäiseen blokkiin. Neuvostoliiton etupiiriin jäi Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Liittoutuneiden valvontaan kuului läntinen Saksan liittotasavalta (BRD). Berliinin muuri nousi kesällä Kahtiajaettu kaupunki symboloi koko rautaesirippua aina muurin kaatumiseen marraskuuhun 1989 asti. Yhdysvaltain tuella Saksa nousi vähitellen raunioista. Jälleenrakennusta helpotti 1947 aloitettu Marshall-apu. Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan nimettyä apua annettiin Euroopan maille Altiero Spinelli ( ) oli Italian fasismin vastaisen vastarintaliikkeen jäsen. Hän joutui fasistivallanpitäjien vangiksi ja kotiarestiin vuosiksi Ollessaan vankina Ventotenen saarella Spinelli luonnosteli näkemyksensä yhdentyneestä ja vapaasta Euroopasta. Spinelli toimi myöhemmin Euroopan komission sekä Euroopan parlamentin jäsenenä. Hän jatkoi europarlamentaarikkona kuolemaansa saakka. Archivio centrale dello Stato, Italia sekä Poste Italiane. 20

22 Ranskalainen Jean Monnet (vas.) ja saksalainen Robert Schuman halusivat hiili- ja teräsyhteisön alullepanijoina vakauttaa Saksan ja Ranskan suhteet sekä lopettaa jatkuvan sodankäynnin. Euroopan yhteisö. noin 13 miljardin dollarin arvosta. Se oli valtava rahasumma, viitisen prosenttia Yhdysvaltain tuon ajan vuotuisesta kansantuotteesta. Marshall-apua tarjottiin periaatteessa kaikille, mutta rautaesiripun itäpuoliset maat eivät voineet ottaa sitä vastaan Moskovan vaatimuksesta. Vallinneissa oloissa myös Suomi joutui pidättäytymään Marshall-avusta. Marshallavun koordinointia varten perustettiin Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestö (OEEC) vuonna 1948 (vuodesta 1961 alkaen OECD). Kireissä oloissa Euroopan yhteisö syntyi pönkittämään maanosan taloutta. Rauhan ymmärrettiin lisäävän vakautta ja vaurautta, ja siitä hyötyisivät ennen muuta jäsenvaltiot itse. Uutta Eurooppaa hahmoteltiin jo sodan aikana, kun Benito Mussolinin kaudella pidätetty italialainen vastarintajohtaja Altiero Spinelli laati 1941 vankilassa kirjoituksen, joka johti Euroopan federalistisen liikkeen perustamiseen. Liike järjesti 1944 Genevessä konferenssin, jossa keskustelun pohjana oli Spinellin suunnitelma ylikansallisesta eurooppalaisesta liitosta. Churchillin Zürichin puheen innoittamana Haagissa järjestettiin toukokuussa 1948 Euroopan kongressi, mikä johti Euroopan neuvoston perustamiseen 1949 Strasbourgissa. Vuonna 1950 Jean Monnet ( ), Ranskan hallituksen neuvonantaja, ehdotti Yhdysvaltain aloitteesta ratkaisua Ranskan ja Saksan suhteisiin. Konjakkitehtailijan poika sai jo 16-vuotiaana kansainvälistä kokemusta, kun hän markkinoi konjakkia muun muassa pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Hänellä oli myös kokemusta liittoutuneiden sotavarustelun koordinoimisesta maailmansotien aikana. Monnet n aloite rakentui keskeisen energialähteen ympärille. Hiili ja teräs olivat Euroopan raskaan metalliteollisuuden ja asetuotannon perusta. Markkinoiden hallinta tarkoitti sekä poliittista että taloudellista valtaa. Monnet esitti Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotannon yhdistämistä. Monnet n suunnitelma nimettiin esittelijänsä, Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin mukaan. Schuman-julistus julkistettiin Pariisissa 9. toukokuuta Tapahtumaa juhlistetaan nykyään Eurooppa-päivänä kaikissa EU-maissa. Julistus johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön EHTYn perustamiseen. Se aloitti toimintansa Seuraavasta vuodesta alkaen teräs ja hiili liikkuivat vapaasti Länsi-Euroopassa. Euroopan kireä ilmapiiri edisti osaltaan sopua. Yksi vaikuttaja oli Unkarin 1956 kansannousun verinen tukahduttaminen. Brysselin Val Duchesse -linnassa käydyt pitkät neuvottelut johtivat Euroopan talousyhteisön (EEC, myöhemmin 21

23 EC eli Euroopan yhteisö) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamiseen. Sopimukset allekirjoitettiin Roomassa 25. maaliskuuta 1957, ja ne tulivat voimaan Euroopan yhteisö oli syntynyt, tosin valtaosa eurooppalaisista ei edes huomannut asiaa. Ranskan ja Saksan lähentyminen johtui poliittisista ja ennen muuta taloudellisista syistä. Ranskaa kiinnosti runsashiilinen Ruhrin alue. Lyöty Saksa puolestaan antoi Ranskalle periksi halutessaan sitoutua läntisen Euroopan kehitykseen. Saksaa kiinnosti talouskasvu ja henkinen irtautuminen sodan painolastista. Myös Yhdysvallat painosti Ranskaa yhteistyöhön Saksan kanssa. Yhdysvallat halusi vakauttaa Euroopan torjuakseen kommunismia, ja merkitsihän vauras läntinen Eurooppa säästöjä miehityskuluissa. Ranskan ja Saksan kahdenvälinen yhteistyö virallistettiin myöhemmin 1963 allekirjoitetulla ystävyyssopimuksella (Elysée-sopimus). Benelux-maat kuuluivat Ranska Saksa Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus Pöydän ääressä vasemmalta oikealle Belgian Paul-Henri Spaak ja Jean-Charles Snoy et d Oppuers, Ranskan Christian Pineau ja Maurice Faure, Saksan liittotasavallan Konrad Adenauer ja Walter Hallstein, Italian Antonio Segni ja Gaetano Martino, Luxemburgin Joseph Bech sekä Alankomaiden Joseph Luns ja Johannes Linthorst Homan. Rooman sopimuksella perustettiin kansalliskokous, joka oli Euroopan parlamentin edeltäjä. Euroopan yhteisö. -akselin taloudelliseen vaikutuspiiriin, ja niitä yhdistivät kulttuuriset ja historialliset siteet. Jo kahdesti Benelux-maat olivat jääneet maailmansodan jalkoihin Saksan, Ranskan ja Britannian puristuksessa. Italia puolestaan etsi sodan jälkeen kansainvälistä tunnustusta ja arvioi eurooppalaisen suuntauksen vakauttavan sisäistä poliittista levottomuutta. Ylikansallisia rakenteita vastustanut Britannia jäi syrjään yhteistyöstä. Moni muu Euroopan valtio ei tullut kyseeseen poliittisen tilanteen tai maantieteellisen etäisyyden takia. Sellai- 22

24 sia olivat esimerkiksi Iberian niemimaan sotilasdiktatuurit, rautaesiripun taakse jääneet Itä- ja Keski-Euroopan maat sekä neutraali Sveitsi. Rooman sopimus sisälsi paljon tulevan EU:n peruselementtejä, kuten sisämarkkinoiden vapauttamista enteilevän tulliunionin. Toimielimistä perustettiin sekä komissio että neuvosto. Lisäksi luotiin Euroopan parlamentin edeltäjä, kansalliskokous, sekä yhteisön tuomioistuin. Toisaalta sopimuksesta puuttuivat yhteisön poliittiset tavoitteet. Ranskan presidentiksi vuonna 1959 nousseen Charles de Gaullen käsitys Euroopasta perustui kansallisvaltioiden yhteistoimintaan. Gaullistit vastustivat hiili- ja teräsyhteisöä, mutta sietivät talousyhteisöä kansallisista syistä. Maataloudesta tuli 1960-luvulla yhä merkittävämpi osa yhteisön politiikkaa. Charles de Gaulle ajoi voimakkaasti yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP, Common Agricultural Policy), koska Ranska tuotti enemmän maataloushyödykkeitä kuin yksikään toinen perustajavaltio. Tuotteiden hintatakuut ja vientituet tulivat CAPin välineiksi. Yhteisön ulkopuolella tuet tulkittiin protektionismiksi, sisämarkkinoiden suojelemiseksi. Yhteisön katsottiin suosivan tuotteitaan vastoin kansainvälisiä kauppasääntöjä. Ensimmäinen kauppasota koettiin jo Se aiheutui vientitulleista, joita vaadittiin Yhdysvalloista tuotaville kanoille. Kesäkuussa 1965 Ranska aloitti niin sanotun tyhjän tuolin politiikan. Ranskan edustaja ei osallistunut puoleen vuoteen ministerikokouksiin. Virallisesti Ranska protestoi komission kasvanutta päätäntävaltaa yhteisön budjetista, mutta todel- Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus Capitolinen palatsissa vuonna 1957 oli juhlallinen. Tilaisuutta todisti valtiojohtajien lisäksi suuri joukko arvovaltaista väkeä. Vasta jälkikäteen on paljastunut, että valtionpäämiehet allekirjoittivat Roomassa asiakirjan, joka sisälsi pääosin tyhjiä papereita. Sopimusteksti neuvoteltiin ja viimeisteltiin kiireessä Val Duchessen linnassa Brysselissä. Ratkaisevat päivät ennen maaliskuun 25. päivän allekirjoittamista olivat kiireisiä ja jännittäviä; puolivalmis materiaali kuormattiin junanvaunuun, ja matka Roomaan alkoi. Allekirjoituksen valmisteluihin osallistui Albert Breuer, silloisen hiili- ja teräsyhteisön sihteeristön virkamies. Hän kertoo junan jumiutuneen Sveitsin rajalla Baselin kaupunkiin. Sieltä matka jatkui Milanoon, jossa odotti yllätys. Vaunu papereineen oli kadonnut! Vaunu löytyi eräältä raiteelta muutaman kilometrin päässä, Breuer sanoo. Samaan aikaan sopimustekstin viimeistely jatkui Brysselissä kuumeisesti kirjoituskoneilla. Muutokset ilmoitettiin puhelimitse Roomaan. Luonnostelun aikana asiakirjoja ja mustia vahakopiopapereita levitettiin Val Duchessen linnan lattioille. Pahaksi onneksi illalla saapuneet siivoojat heittivät paperit roskiin. Konekirjoittajia tarvittiin lisää kiireavuksi. Roomassa yliopiston opiskelijat auttoivat sopimustekstien kokoamisessa pientä korvausta vastaan. Mutta opiskelijat ryhtyivät lakkoon vaatien 200 liiran korotusta tunnilta. Viivästysten takia päämiesten eteen asetettiin Rooman sopimusluonnos, jossa vain ensimmäinen ja viimeinen sivu olivat valmiit. Suurin ongelma oli se, miten saisimme pidettyä toimittajat tarpeeksi etäällä, Breuer nauraa. Sopimuksen sinetöintiin eli viralliseen voimaantuloon mennessä teksti oli asianmukaisesti kirjoissa ja kansissa. ( Lähteet: ena.lu ja europa.eu ) 23

25 Jacques Delors toimi kaksi kautta Euroopan komission puheenjohtajana vuosina Hänen aikanaan alkoi Euroopan unionin kehitys kohti yhteisiä sisämarkkinoita, yhteistä rahaa ja laajentumista. Euroopan yhteisö. lisuudessa juopa johtui ylikansallisen ja kansallisen edun vastakkainasettelusta. Ranskan oli vaikea hyväksyä asioista päättämistä jäsenmaiden määräenemmistöllä, varsinkaan maataloudessa. Ratkaisu löytyi tammikuussa 1966: Luxemburgin kompromissin mukaan neuvosto ei voi käyttää määräenemmistöä, jos yksikin jäsenmaa vetoaa kansalliseen etuunsa. Linjaus enteili sitä, että nykyäänkin jäsenmaiden yksimielisyyttä edellytetään monissa EUpäätöksissä. Charles de Gaulle torjui kahdesti Britannian jäsenyyden yhteisössä 1960-luvulla. Britannia halusi liittyä mukaan 1961 varmistaakseen pääsynsä Euroopan teollisuusmarkkinoille, mutta halusi samalla suojata kansanyhteisön maiden eli entisten siirtomaittensa kauppaetuudet. Britannia tukeutui kansainvälisessä politiikassa Euroopan yhteisöön, sotilasliitto Natoon ja Yhdysvaltoihin. De Gaullen veto-oikeuden käyttö oli näpäytys Atlantin taakse luvun lopulta alkaen Ranska oli ottanut etäisyyttä Yhdysvaltoihin irtautuen vähitellen sotilasyhteistyöstä Naton kanssa. Talouskehitystä jarrutti 1973 alkanut öljykriisi, kun öljyntuottajamaat kiristivät raakaöljyn hintaa Lähi-idän sodan seurauksena. Osin taantuman takia De Gaullen seuraaja George Pompidou oivalsi, että Euroopan talousyhteistyö on väline Ranskan talouden kohentamiseen. Samaan aikaan Saksan liittokansleri Willy Brandt sekä Edward Heath Britannian pääministerinä toivat uutta pontta yhteistyöhön. Britannia, Irlanti ja Tanska liittyivät uusiksi jäseniksi Rahaliiton siemenet kylvettiin 1979, kun sovittiin Euroopan valuuttajärjestelmästä (EMS, European Monetary System). Tavoitteeksi asetettiin jäsenmaiden yhteinen rahaliitto. Saman vuoden kesäkuussa järjestettiin ensimmäiset suorat Euroopan parlamentin vaalit, joissa kansalaiset eri maissa valitsivat edustajansa. Britannian Margaret Thatcher aloitti pääministerinä Yhteisö ratkoi 1980-luvun alussa erityisesti maataloustukien jakoon liittyvää kiistaa. Ratkaisuksi löytyi Britannian niin kutsuttu maksuhyvitys, joka neuvoteltiin Thatcherin vaati- 24

26 muksesta 1984 (ks. maatalousluku) luvulla rakennettiin perusta nykyiselle Euroopan unionille, kun ranskalaisen Jacques Delorsin johtama komissio esitti yhtenäistä sisämarkkinaaluetta. Ehdotus johti vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjan hyväksymiseen. Delorsin paketti toi uusina alueina yhteisön politiikkaan mm. toimielinten yhteiset päätökset (yhteispäätösmenettely), yhteistyön ulkosuhteissa, tutkimuksen ja teknologian sekä ympäristökysymykset. Samalla sitouduttiin antamaan Euroopan vähiten kehittyneille alueille erityistukia. Niistä pääsivät osallisiksi erityisesti uudet jäsenmaat Kreikka (liittyi 1981) sekä Portugali ja Espanja (1986). Euroopan kartan uudelleenpiirto alkoi 1990-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi ja Berliinin muuri mureni. Muutosvauhti yllätti kaikki, myös Suomen ja Ruotsin, jotka pian pyrkivät mukaan Euroopan unioniin. Maastrichtin sopimus oli merkittävin askel Euroopan yhdentymisessä sitten yhteisön perustamisen. Sopimus hyväksyttiin joulukuussa 1992, ja se tuli voimaan seuraavana vuonna. Euroopan unioni perustettiin virallisesti. Maastrichtissa vahvistettiin myös kunnianhimoinen tavoite yhteisvaluutan käyttöönotosta. Eurosta tuli tilivaluutta 1999 niissä maissa, jotka täyttivät vakaan talouden ehdot. Maastricht toi EU:n politiikkaan lisäksi kaksi uutta elementtiä: yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasiat, joihin sisältyvät muun muassa maahanmuutto- ja poliisiasiat. Kaikki ei sujunut piirustusten mukan. Euroopan unionin legitimiteetti eli oikeutus päättää asioista jäsenvaltioiden puolesta kyseenalaistettiin, kun Tanskan Moni ihmettelee, miksi Bryssel on Euroopan unionin pääkaupunki, miksi Euroopan parlamentti kokoontuu Strasbourgissa ja neuvostot tiettyinä kuukausina Luxemburgissa. Selitys löytyy historiasta. Ehdokaskaupungeista neuvoteltiin heinäkuussa 1952 Pariisissa. Ranska ja Saksa aikoivat perustaa hiili- ja teräsyhteisön hallinnon Saarbrückeniin, nykyisen Saksan alueelle. Aloite liittyi sotien kiistan kohteena olleen Saarbrückenin alueen ratkaisuun. Saksa vierasti kuitenkin yhteisön toimielimen tuloa maaperälleen. Kompromissina esille nousi Bryssel, mutta Belgian hallitus halusi yllättäen toisin. Sen mukaan parempi paikka olisi Liege, maan itäinen teollisuuskaupunki. Perusteena oli Liegen sijainti hiili- ja terästuotantoalueiden keskellä liikenteen solmukohdassa. Kahden päivän kokouksen jälkeen väsyneet ministerit päättivät, että toimielimet perustetaan tilapäisesti Luxemburgiin. Lisäksi Strasbourgiin sijoitettiin kansalliskokous, Euroopan parlamentin edeltäjä. Kiista sijoituspaikasta haudattiin pitkäksi aikaa taktisista syistä muun muassa Rooman sopimuksen ratifioinnin takia. Bryssel sai toimielimet vasta 1965, kun hiili- ja teräsyhteisö, talousyhteisö ja Euratom yhdistettiin. Luxemburg vaatii luonnollisesti hyvitystä. Siksi neuvostot kokoontuvat huhti-, kesä- ja lokakuussa Luxemburgissa. Lisäksi EY:n tuomioistuin, parlamentin sihteeristö ja Euroopan investointipankki sijoitettiin Luxemburgiin, samoin myöhemmin perustettu tilintarkastustuomioistuin. Euroopan parlamentti pitää täysistuntojaan Ranskan Strasbourgissa nykyään 12 kertaa vuodessa. 25

27 Saksan ja Ranskan lähentymisessä tärkeää roolia näyttelivät Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ( ) ja Saksan liittokansleri Konrad Adenauer ( ). Molemmat olivat Konrad Adenauer. kotoisin maiden rajaseuduilta ja jakoivat omakohtaiset kokemukset sodan kauhuista. Saksalaiset vangitsivat Schumanin vuonna 1940, mutta hän pakeni kaksi vuotta myöhemmin ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Adenauerin natsit puolestaan pidättivät Kölnin pormestarin virasta. Italian pääministeri Alcide de Gasperi ( ) oli kaksikon hengenheimolainen ja suunnitelman tärkeä tukija. Alcide de Gasperi. Kolmikkoa yhdisti saman poliittisen taustan lisäksi myös kieli: he puhuivat keskenään saksaa. Rooman sopimuksen keskeinen arkkitehti Paul-Henri Spaak korosti myöhemmin, että Stalinin Neuvostoliiton uhka vauhditti Euroopan yhteisön syntyä. Myös Spaak oli tuntenut sodan nahoissaan. Hän oli ollut jo ensimmäisessä maailmansodassa kaksi vuotta saksalaisten vankina. kansalaiset torjuivat Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä Uusi kansanäänestys toi myönteisen tuloksen Tanskan neuvoteltua oikeuden jäädä pois tietyistä EU:n toiminnoista (opt-out). Tanska vaati itselleen oikeuden päättää, haluaako se ottaa käyttöön euron ja miten se soveltaa työvoiman vapaata liikkuvuutta Schengen-yhteistyössä. Eräin osin Tanskan opt-out koskee myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vastauksena kansalaisten huoliin EU loi läheisyysperiaateen (subsidiariteetti), joka tunnetaan myös nimellä toissijaisuusperiaate. Sen mukaan päätös tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että EU päättää vain silloin kun tavoite arvioidaan saavutettavan paremmin jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä. Muussa tapauksessa ratkaisu tehdään jäsenmaassa. Lähellä kansalaisia tehtävien päätösten vahvimmat ajajat olivat 1990-luvulla Saksan maakunnat, Länderit, jotka halusivat osallistua aktiivisemmin EU:n päätöksentekoon. Paul-Henri Spaak. Euroopan yhteisö. 26

28 EU:n toimielimet

29 Euroopan unionin varsinaiset toimielimet ovat EU:n neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja tilintarkastustuomioistuin. Eurooppa-neuvostosta (EU:n huippukokous) tulee virallinen toimielin, mikäli Lissabonin sopimus tulee voimaan. Se tosin ei säädä lakeja. Lissabonin sopimuksessa unionin toimielinten luetteloon sisältyvät myös Euroopan keskuspankki ja tilintarkastustuomioistuin. EU:n toiminnan ymmärtämiseksi oleellista on toimielinten aseman ja tehtävien tunteminen. Kuka antaa lakiesitykset, miten niitä käsitellään, mikä on jäsenvaltion rooli, mitä EU-komissaari tai yksittäinen europarlamentaarikko tekee? Muun muassa näitä kysymyksiä valotetaan seuraavissa luvuissa. Euroopan unionin neuvoston ja Eurooppa-neuvoston kokouksia varten valmistui vuonna 1995 Justus Lipsius -rakennus. Se sai nimensä samannimisen flaamilaisen 1500-luvun lopulla vaikuttaneen humanistin mukaan. Kuva rakennuksen katetulta sisäpihalta. Euroopan yhteisö. Euroopan unionin rakenne VALVOO EY:N TUOMIOISTUIN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN 28

30 Eurooppa-neuvostolla tarkoitetaan jäsenmaiden valtion- tai hallitusten päämiesten kokousta. Tuttavallisemmin kyseessä on EU:n huippukokous, josta on kasvanut tärkeä EU-politiikan viitoittaja. Eurooppa-neuvosto on käytännössä EU:n ylin poliittinen päättävä elin. Esimerkiksi uusien maiden liittyminen unioniin ja yhteisten kriisinhallintajoukkojen perustaminen on sovittu jäsenvaltioiden johtajien pöydässä. Virallisen aseman ja pysyvämmän puheenjohtajan Eurooppa-neuvosto saa, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan. Eurooppa-neuvostoa ei tule sekoittaa Ranskan Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan neuvostoon, joka on vuonna 1949 perustettu hallitustenvälinen järjestö. Se tunnetaan ennen muuta ihmisoikeustuomioistuimestaan. Euroopan neuvosto ei ole EU:n toimielin. Huippukokoukset saivat alkunsa vuonna 1974 Ranskan presidentin Valéry Giscard d Estaingin aloitteesta. Epämuodollinen keskustelufoorumi kehittyi pian huipputason kokoukseksi. Aluksi maiden johtajat kokoontuivat kahdesti vuodessa. Nykyisin istutaan saman pöydän ääreen neljästi vuodessa, yleensä maalis-, kesä-, loka- ja joulukuussa. Keväthuippukokoukset keskittyvät työllisyyden ja talouden edistämiseen, mutta asialistalla voi olla muitakin aiheita. Tarvittaessa järjestetään ylimääräisiä tapaamisia. Näin tapahtui esimerkiksi Kreikan puheenjohtajakaudella 2003, kun Irakin sota syttyi sekä syyskuussa 2008 Georgian ja Venäjän kriisin takia. Huippukokouksen osallistujista suuri osa on jäsenmaiden pääministereitä. Joitakin maita, kuten Ranskaa, edustaa maan presidentti. Osallistujina ovat myös komission puheenjohtaja ja EU:n korkea 29

31 Vuosi EU:N PUHEENJOHTAJAMAAT Maa 1995 Ranska, Espanja 1996 Italia, Irlanti 1997 Alankomaat, Luxemburg 1998 Britannia, Itävalta 1999 Saksa, Suomi 2000 Portugali, Ranska 2001 Ruotsi, Belgia 2002 Espanja, Tanska 2003 Kreikka, Italia 2004 Irlanti, Hollanti 2005 Luxemburg, Britannia 2006 Itävalta, Suomi 2007 Saksa, Portugal 2008 Slovenia, Ranska 2009 Tšekki, Ruotsi 2010 Espanja, Belgia 2011 Unkari, Puola 2012 Tanska, Kypros 2013 Irlanti, Liettua 2014 Kreikka, Italia 2015 Latvia, Luxemburg 2016 Hollanti, Slovakia 2017 Malta, Britannia 2018 Viro, Bulgaria 2019 Itävalta, Romania 2020 Suomi Euroopan unionin puheenjohtajamaista on sovittu vuoteen 2020 asti. Puheenjohtajuus kestää puoli vuotta. edustaja. Eurooppa-neuvoston tehtävät on määritelty Maastrichtin sopimuksessa. Virallisesti huippukokous antaa virikkeitä ja yleiset poliittiset suuntaviivat unionin kehittämiseksi. Se voi esittää myös yksityiskohtaista lainsäädäntöä esimerkiksi siten, että komissiota kehotetaan valmistelemaan lakiesitys autojen päästörajoista. Eurooppa-neuvostoon liittyy oleel- lisesti hallitusten välinen konferenssi (HVK), joka päättää EU:n perussopimusten muutoksista. Viimeksi pidetty HVK päättyi, kun Lissabonin sopimus hyväksyttiin HVK:ta johtavat valtion- ja hallitusten päämiehet ja siellä neuvottelevat ensin ministerit, valtiosihteerit tai korkeat virkamiehet. Esimerkiksi Nizzassa sovittiin joulukuussa vuonna 2000 perussopimuksesta, joka mahdollisti unionin laajenemisen. Tätä edelsi noin 370 tuntia neuvotteluja, kymmenen ministeritapaamista ja kolme keskustelua valtion- tai hallitusten päämiesten kesken. Eurooppa-neuvosto ratkaisee myös erimielisyyksiä, joita ei muuten ole saatu sovituiksi. Tällaisia voivat olla korkean tason henkilönimitys (esimerkiksi komission puheenjohtaja), EU-viraston sijoituspaikka tai uuden jäsenmaan liittymispäivästä sopiminen. Lisäksi päämiehet määrittelevät unionin talouspolitiikan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivat. Eurooppa-neuvosto vahvistaa myös EU:n monivuotisen rahoituksen. Huippukokoukset järjestettiin aiemmin puheenjohtajamaissa, mutta 2000-luvun alussa ne siirtyivät asteittain Brysseliin, neuvoston Justus Lipsius -rakennukseen (nimetty belgialaisen 1500-luvun filosofin mukaan). Kokousten isäntäkaupunkien nimet kuitenkin jäivät EU-kielenkäytöön: Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset, Lissabonin prosessi ja niin edelleen. Eurooppa-neuvoston kokouksesta laaditaan puheenjohtajan loppupäätelmät, jotka ohjaavat unionin toimintaa. Päätelmät ovat julkiset, ne löytyvät neuvoston verkkosivuilta. Päätelmissä huippukokous voi ilmaista huolensa esimerkiksi Lähiidän tai Irakin tilanteeseen. Joskus päätelmiä arvostellaan kunnianhimon puutteesta ja itsestäänselvyyksien toistamisesta. Monesti ne ovat useiden kompromissien lopputulos ja edellyttävät kaikkien maiden hyväksyntää. Puheenjohtajamaat järjestävät toisinaan epävirallisia huippukokouksia. 30

32 Epävirallisesta kokouksesta ei tehdä loppupäätelmiä. Tavoitteena ovat EUjohtajien keskinäiset luottamukselliset ja epämuodolliset keskustelut. Joskus mukaan kutsutaan ulkopuolinen vieras; vuonna 2006 Lahden huippukokouksen illalliselle osallistui Venäjän presidentti Vladimir Putin. Suomen edustus huippukokouksissa Suomen valtuuskuntaa Eurooppa-neuvostossa johtaa pääministeri. Myös tasavallan presidentti on osallistunut usein Lissabonin sopimus allekirjoitettiin Edessä vasemmalta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, Bulgarian pääministeri Sergei Stanišev, Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen, Irlannin pääministeri Bertie Ahern ja Saksan liittokansleri Angela Merkel. Lehtikuva / Afp Photo / Nicolas Asfouri. kokouksiin. Suomen osallistujista päättää valtioneuvosto ennen jokaista kokousta. Myös ulkoministeri, eurooppaministeri ja valtiovarainministeri kuuluvat usein Suomen valtuuskuntaan. Pääministerin paikallaoloon velvoittaa Suomen perustuslaki. Pääministerin on annettava eduskunnalle tietoja huippukokouksessa keskusteltavista asioista sekä ennen että jälkeen Eurooppa-neuvoston. Sama tiedonantovelvollisuus pätee, jos EU:n perussopimuksia muutetaan. Tiedotusvälineet kutsuvat presidentin osallistumista huippukokouksiin kahden lautasen kysymykseksi. Asia nousi ensimmäisen kerran julkisuudessa esille, kun Suomen liittyminen unioniin vahvistettiin Korfun huippukokouksessa kesäkuussa Huippukokoukseen osallistuivat sekä presidentti Martti Ahtisaari että pääministeri Esko Aho. Termi kaksi lautasta viittaa siihen, että valtiojohtajien illallispöydässä on tavallisesti vain yksi paikka jäsenvaltiota kohden. 31