Norjanmeri. Ruotsi Norja. Atlantti Viro Venäjä. Pohjanmeri. VENÄJÄ Alankomaat. Puola Saksa Belgia 1952 LUXEMBURG LIECHTENSTEIN. Sveitsi.

Transkriptio

1 3. UUSITTU LAITOS Marko Ruonala Heli Pietilä Barentsinmeri 60 Na p ap iiri Islanti Norjanmeri 30 Ruotsi Norja Suomi Atlantti Viro Venäjä 2004 Pohjanmeri POHJOIS-IRLANTI Latvia Tanska Irlanti Itämeri Liettua 2004 Iso-Britannia VENÄJÄ Alankomaat Puola Saksa Belgia LUXEMBURG Tšekki Ranska LIECHTENSTEIN Sveitsi 2004 ANDORRA MONACO SAN MARINO Moldova Unkari 2004 Slovenia Italia Portugali Ukraina Slovakia Itävalta Valko-Venäjä 1952 Romania Kroatia Bosnia-Hertsegovina Serbia Montenegro Kosovo Espanja 1986 VATIKAANI Mustameri Bulgaria 2007 Makedonia Albania (FYROM) Turkki Kreikka Välimeri Marokko Algeria Tunisia Malta 2004 Libanon Kypros 2004 Israel

2

3

4

5 3. uusittu laitos 2014 EU Marko Ruonala Heli Pietilä EU-perusteos

6 Kannen kuva Pohjois- ja Keski-Eurooppa 1493 Hartman Schedels: "Liber chronicarum", Nürnberg. Piirtäjä Hieronymus Münzer( ) Puupiirros. Kartassa on piirteitä merikartoittaja Pietro Vesconten 1300-luvun alun maailmankartasta: Skandinavian niemimaa esitetään lehdenmuotoisena alueena, jonka varren muodostaa Grönlanti. Muilta osin niemimaan muoto on saanut vaikutteita Nicolaus Germanuksen kartasta ja perustuu huomattavasti myös Ptolemaioksen karttaan. Baltian saaret on esitetty yksityiskohtaisesti, mutta katsojaa hämää se, että Scan[d]ia on sijoitettu länteen Silandiasta (Tanskan Själlanti), kun taas Gotlanti on lähellä Riianlahtea. Upsalan yliopisto EU-perusteos, 3. uusittu laitos Marko Ruonala, Heli Pietilä ja ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus Toimitus Graafinen suunnittelu, sivutaitto ja kuvitus Kuvatoimitus Päivi Toivanen Helena Kiiskinen Mika Launis Sanna Silventoinen Kirjapaino Grano Oy, Kuopio 2014 ISBN (print) ISBN (pdf) ISBN (epub)

7 Hyvä lukija, Suomalaisiakin piinannut maailmanlaajuinen talouskriisi on aiheuttanut yhden hyvän asian: politiikka, yhteisten asioiden hoitaminen on alkanut kiinnostaa ihmisiä enemmän. Kiinnostuksesta on saanut osansa myös Euroopan unioni, minkä todistivat kevään 2014 jännittävät europarlamenttivaalit. EU-asiat ovat olennainen ja keskeinen osa myös suomalaista politiikantekoa. Keskimäärin puolet Suomen lainsäädännöstä, laskutavasta ja toimialueesta riippuen, on EU:n yhteistä lainsäädäntöä. Kiinnostus, tiedonhalu tai tarve tarkistaa jokin asia on luultavasti syy siihen, että sinullakin on nyt kädessäsi tämä kirja, EU-perusteos. EU-perusteoksen varhaisin edeltäjä ilmestyi jo ennen Suomen EU-jäsenyyttä Kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä järjestettiin 16. lokakuuta Tammikuussa 2015 Suomi on ollut unionin jäsen 20 vuotta. EU-perusteoksen edellinen laitos ilmestyi Marko Ruonalan kirjoittamana vuonna Jo muutamassa vuodessa maailma on muuttunut moneen otteeseen, asioita on tullut valtavasti lisää ja pysyväksi olotilaksi on muodostunut epävarmuus ja jatkuva muutos. Digitaalinen viestintä on valtavirtaa, mutta yhä on tarvetta asioihin paneutumiselle ja kysyntää myös painetulle kirjalle. Valitse kumpi tahansa lukutapa. Päiväkohtaista tietoa ja EU:n päivänpolitiikkaa voit seurata median uutisvirrasta tai verkkosivujemme ja sosiaalisen median kanavien kautta. Mutta jos haluat ymmärtää uutisoinnin taustoja ja pyrit muodostamaan käsitystä kokonaisuudesta, löydät tästä kirjasta tärkeimmät EU:n toimintaa ja eri politiikan alueita koskevat tiedot ja asiakokonaisuudet. Oman mielipiteen voi muodostaa tiedon pohjalta. EU-politiikan hahmottaminen ei ole mahdotonta, vaikka vaatiikin vaivannäköä. Toivottavasti Marko Ruonalan ja Heli Pietilän EU-perusteoksesta on apua, hyötyä ja ehkä iloakin EUasioita seuratessasi ja omaa näkemystäsi pohtiessasi. Helsingissä elokuussa 2014 Päivi Toivanen Eurooppatiedotuksen toimituspäällikkö

8

9 Sisällys 1. Menneestä nykyiseen 9 Eurooppa uusien haasteiden edessä 10 Eurooppalaisuuden juuret 14 Sodan varjosta Euroopan isäksi Pienin askelin uuteen aikaan Eurooppa löysi tiensä 19 Maanosa toipui hitaasti sodasta 20 Miksi Bryssel, Luxemburg ja Strasbourg ovat EU-kaupunkeja? 23 Roomassa allekirjoitettiin kasa tyhjiä papereita Euroopan rakentajat ovat yhä läsnä Euroopan yhteisön vaiheikas puolivuosisata 25 Tyhjän tuolin kriisi ja kiista maataloudesta 1960-luku 26 Kohti Euroopan unionia luvut 26 Suurten harppausten aika 1990-luku 28 Laajeneva EU ajautui lamaan 2000-luvun alku 28 EU-vastaisuutta ja kylmän sodan kaikuja 2010-luku EU:n toimielimet 31 Eurooppa-neuvosto aiempaa vahvempi 32 Neuvosto säätää lakeja 35 Omalaatuinen euroryhmä 40 Pienikin maa voi vaikuttaa 41 Euroopan parlamentti päättää yhdessä jäsenmaiden kanssa 42 Parlamentin väripaletti aiempaa kirjavampi 45 Komissio tekee lakialoitteet 48 Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsee oikeutta 50 Tilintarkastustuomioistuin valvoo EU:n varojen käyttöä 54 EU:n kirstunvartijalla riittää töitä 55 7

10 Euroopan keskuspankki vastaa rahapolitiikasta 56 Muut Euroopan unionin elimet ja erillisvirastot Perussopimukset ja päätöksenteko 59 Perussopimukset ovat EU:n toiminnan perusta 60 Lainsäädäntöä yhteispäätöksin 63 Hallitustenvälisyys vai yhteisömenetelmä 67 EU Lissabonin sopimuksen mukaan 68 EU-asiat valmistellaan ministeriöissä 69 Ahvenanmaan asema 71 Lobbarit ja edunvalvonta 72 Brysselissä työskentelee tuhat toimittajaa Euroalue ja talous 75 Unioni vahvempi kohtaamaan talouskriisit 76 EU on toivottavasti oppinut laiskanläksynsä 81 EU:n budjetti laihdutuskuurille 84 Irlanti ja Kreikka erilaiset maat, sama kriisi 84 Aluepolitiikka tukee kasvua ja työllisyyttä 87 EU:n veropolitiikka tukena sisämarkkinoille Eurooppalaiset sisämarkkinat 91 Neljän vapauden markkinat 92 Liikenne sujuvaksi sisämarkkinoilla 96 Digitaloudella kasvuun Suhteet muuhun maailmaan 101 Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kelpaa malliksikin 102 Kriisinhallinta EU:n ulkosuhteiden lippulaiva 106 Unionilla vahva rooli maailmankaupassa 111 EU suurin kehitysavun antaja Laajentuminen 117 EU-perhe kasvaa maanosan muuttuvat rajat 118 Euroopan unioni 124 Euroopan unionin ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat Ympäristö, ilmasto ja energia 125 EU:n ympäristöpolitiikka kattaa laajan alueen 126 Yhteisin toimin ilmastonmuutoksen torjumiseksi 128 Riippuvuus tuontienergiasta pienemmäksi Maatalous ja kalastus 133 Vihertyvä maatalouspolitiikka 134 Kestävää kalastusta Itämeri ja Arktinen alue 141 Itämeri-yhteistyö näyttää esimerkkiä 142 Muuttuva Arktis Kansalaisten Eurooppa 147 Ihmiset etsivät parempaa elämää maahanmuuton mahdollisuudet ja haasteet 148 Vapaa liikkuvuus EU-kansalaisen perusoikeus 154 Koulutus ja kulttuuri tuovat talouskasvua 158 Monikielisyys on voimavara 159 Mahdollisuus vedota ja valittaa 160 Lyhyestä virsi kaunis 161 EU-sanasto 163 Henkilö- ja asiahakemisto 167 Kirjoittajat 176 8

11 1 Menneestä nykyiseen Winston Churchill Zürichin yliopistossa syksyllä 1946 puheensa jälkeen. Lehtikuva/Keystone

12 Eurooppa uusien haasteiden edessä Maailmansotien jälkeen Eurooppa saapui risteykseen vailla suuntaviittoja. Tuskin kukaan uskoi rauhaan supervaltojen hallitsemassa kauhun tasapainon maailmassa. Mutta Eurooppa nousi jaloilleen. Suuret ikäluokat syntyivät, Eurooppaa rakennettiin uudestaan ja talous elpyi. Kansallisvaltioiden omat itsekkäät päämäärät loivat pohjaa yhteistyölle. Zürichin yliopistossa syyskuussa 1946 toisen maailmansodan ajan maineikas brittipääministeri Winston Churchill nosti puheessaan esille ajatuksen Euroopan Yhdysvalloista.... Mutta minun on varoitettava teitä. Aika käy vähiin. Juuri nyt voimme hengähtää. Tykit ovat vaienneet. Taistelu on tauonnut, mutta vaara ei ole väistynyt. Jos aiomme muodostaa Euroopan Yhdysvallat, tai minkä tahansa nimen tai muodon se saakaan, meidän on aloitettava heti. (Winston S. Churchill Kirjoittajan käännös) Yhtenäisen Euroopan johtotähdiksi tarvittiin arkkiviholliset Ranska ja Saksa. Churchill ei ollut ajatuksissaan yksin, muiden muassa ranskalainen Jean Monnet pohti sotavuosina Euroopan valtioiden yhteistyötä. Kylmästä sodasta Euroopan uuteen karttaan Churchillin puheen jälkeen muutokset ovat edenneet Euroopassa harppauksin: kylmä sota, liennytyksen aika, Neuvostoliiton hajoaminen. Maanosan rajoja piirrettiin uudelleen. Kun toisen maailmansodan jälkeen suurvaltoja oli vain kaksi, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, nykymaailma on entistä moninapaisempi. Eurooppa on 2000-luvulla monenlaisten haasteiden edessä. Talouskriisi on nakertanut Euroopassa keskinäistä luottamusta ruokkien protektionismia ja populismia. Se on näkynyt esimerkiksi maahanmuuton vastaisuutena. Työttömyys ja sosiaalinen eriarvoistuminen ovat nekin hiipuneen talouden seurauksia. Samaan aikaan ihmisten liikkuminen työn ja vaurauden perässä yli valtiorajojen on luonut mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Hyvinvoinnin jatkuvuus Euroopassa on kyseenalaistettu. Julkisen talouden velka on monissa maissa pysynyt korkeana, ja väestö ikääntyy. Vuonna 2025 noin joka kolmas täysikäinen eurooppalainen on yli 65-vuotias. Työttömyyden vastapainona puute tiettyjen alojen työvoimasta ja vanhustenhuolto ovat kysymyksiä, jotka useat maat ovat kohdanneet suurten ikäluokkien eläköityessä. Usein unohdetaan, että verrattain pitkään jatkunut rauha ja valtioiden yhteistyö on ainutlaatuista maanosassa, jota sodat ovat repineet vuosisatoja. Vakauden ja rauhan edistäminen on EU:n toiminnan perusajatuksia. Euroopan unioni sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna Palkinnon perusteluissa todettiin, että EU ja sen edeltäjät ovat yli kuusi vuosikymmentä edistäneet rauhaa ja sovintoa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia Euroopassa. Silti tietynlainen historiattomuus on leimannut viime vuosien Eurooppaa. Sodan kokenut sukupolvi on väistymässä. Sodan varjot heräävät kuitenkin aika ajoin henkiin. Ukrainan kriisi vuonna 2014 toi tuulahduksen kylmän sodan vuosilta, ajalta jonka Eurooppa uskoi jättäneensä taakseen. EU on Yhdysvaltoja suurempi kauppamahti EU koostuu demokraattisista itsenäisistä valtioista ja toimielimistä, jotka tavoittelevat yhteistä eurooppalaista etua. Euroopan integraatiolla tarkoitetaan sitä, että valtiot luopuvat osasta kansallista itsemääräämisoikeuttaan yhdistääkseen usean maan voimat, painoarvon ja tavoitteet. Liittyessään unioniin jäsenmaa säilyttää 10

13 Barentsinmeri Islanti Napapiiri Norjanmeri Eurooppa vuonna 2014 Norja Ruotsi 1995 Suomi 1995 Euroopan unionin jäsenmaat ja liittymisvuodet Ehdokasmaat Euroopan unionin jäseniksi Atlantti Portugali 1986 Espanja 1986 Irlanti 1973 POHJOIS-IRLANTI Iso-Britannia 1973 ANDORRA Ranska 1952 Pohjanmeri Alankomaat 1952 Belgia 1952 LUXEMBURG 1952 MONACO Sveitsi Tanska 1973 Saksa 1952 LIECHTENSTEIN Italia 1952 SAN MARINO VATIKAANI Itävalta 1995 Slovenia 2004 Tšekki 2004 Itämeri Välimeri Puola 2004 Slovakia 2004 Unkari 2004 Kroatia 2013 VENÄJÄ Viro 2004 Latvia 2004 Liettua 2004 Venäjä Valko-Venäjä Romania 2007 Bosnia-Hertsegovina Serbia Montenegro Kosovo Bulgaria 2007 Makedonia Albania (FYROM) Kreikka 1981 Moldova Ukraina Mahdolliset ehdokasmaat Euroopan unionin itäiset kumppanimaat Euroopan unionin eteläiset kumppanimaat Mustameri Turkki Marokko Algeria Tunisia Malta 2004 Libanon Kypros 2004 Israel itsenäisyytensä mutta luovuttaa osan päätöksenteon vallasta unionin toimielimille. EU on kauppamahtina suurempi kuin Yhdysvallat. Sen tavarakaupan arvo on liki 20 prosenttia ja palvelujen noin 25 prosenttia maailmankaupasta ilman unionin omia sisämarkkinoita. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 30 prosenttia maailman tuotannosta. EU:ssa on yli 500 miljoonaa kuluttajaa eli enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä yhteensä. Lisäksi unioni on maailman suurin kehitysmaiden tukija, sen osuus on yli puolet kaikesta kehitysavusta. Myös lainsäätäjänä EU on tärkeä. Suomen lainsäädännöstä karkeasti puolet tulee suoraan tai epäsuoraan unionin kautta, laskentatavasta riippuen. Islanti veti pois jäsenhakemuksensa Alun perin kuudesta valtiosta koostunut yhteisö on kasvanut lähes 30 maan unioniksi. Euroa käyttää yli 300 miljoonaa kansalaista. Liettua otti 19. maana euron käyttöön vuonna Euro on dollarin rinnalla keskeinen maailmankaupan valuutta. EU laajenee entisestään, jos kaikki jäsenyyttä hakeneet entisen Jugoslavian 11

14 valtiot ja Turkki liittyvät jonakin päivänä yhteisöön. Talouskriisi tosin on nakertanut unionin viehätysvoimaa. Jäsenneuvottelut aloittanut Islanti päätti vetää hakemuksensa pois vuonna 2014, kun maan hallitus vaihtui. EU:n politiikka tukee yhteisiä sisämarkkinoita ja toimivaa markkinataloutta. Tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpito ja kasvattaminen. Lisäksi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka lisää unionin kansainvälistä painoarvoa luvun unionilla on voimavaroja rauhanturvaamiseen lähialueilla ja kyky reagoida kansainvälisiin kriiseihin. EU tunnustetaan talousjättiläiseksi, mutta laajasta keinovalikoimasta huolimatta sitä moititaan poliittiseksi kääpiöksi. Tämä johtuu muun muassa siitä, että EU on toisinaan kykenemätön yhteisrintamaan kansainvälisten kriisien edessä. EU-maissa väsyttiin 2000-luvun alussa jatkuviin perussopimusten muutoksiin ja niistä neuvottelemiseen. Ranska ja Hollanti torjuivat valmistellun perustuslakisopimuksen vuonna Sopimusta muutettiin muun muassa siten, että viittaukset EU:n ulkoisiin tunnuksiin kuten tähtilippuun poistettiin. Uusi perussopimus hyväksyttiin Lissabonissa vuonna 2007 ja saatettiin Irlannin kahden kansanäänestyksen jälkeen lopulta voimaan vuonna Lissabonin sopimus toi uusia toimijoita EU:n johtoon: Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja EU:n presidentiksi kutsuttu ja aiempaa toimivaltaisempi korkea edustaja eli EU:n ulkoministeri. Toimielimien välillä on käyty aina valtataistelua, ja muutos on vaatinut unionilta sopeutumisaikaa toimijoiden hakiessa rooliaan. Uusi toimija oli myös Euroopan ulkosuhdehallinto, eräänlainen EU:n diplomatiaverkosto unionin ulkopuolisessa maailmassa. EU-JÄSENVALTIOT JA LIITTYMISVUODET 1952 Alankomaat Belgia Italia Luxemburg Ranska Saksa 1973 Iso-Britannia Irlanti Tanska 1981 Kreikka 1986 Espanja Portugali 1995 Itävalta Ruotsi Suomi 2004 Kypros Latvia Liettua Malta Puola Slovakia Slovenia Tšekki Unkari Viro 2007 Bulgaria Romania 2013 Kroatia EU:n oikeus päättää asioista kyseenalaistettu Moni eurooppalainen päättäjä on katsonut, että EU-jäsenyys tuo vaurautta, vakautta ja kohentaa yksittäisen valtion kansainvälistä asemaa. Kaikki EU-kansalaiset eivät jaa näkemystä. Eurokriisiksi kutsuttu talouden laskusuhdanne ja unionin kyvyttömyys saada kuriin julkistalouksien vajeita ja velkaantumista kiihdyttivät keskustelua jäsenyyden eduista ja haitoista. Joissakin maissa unionin vastustajien määrä on Eurobarometrin mukaan suurempi kuin kannattajien. Kiinnostus Euroopan parlamenttivaaleihin on vähäistä, vain noin 43 % kansalaisista äänesti vuoden 2014 vaaleissa. Unionin oikeutus päättää asioista kansalaisten puolesta on kyseenalaistettu. Tätä kutsutaan EU:n legitimiteettivajeeksi, eräänlaiseksi uskottavuuden puutteeksi. Suomi on ollut EU:ssa jo kaksi vuosikymmentä. EU oli varsinkin ensimmäiset kymmenen vuotta varsin suosittu. Jugo- 12

15 EU:ssa matkaileva voi nyt entistä edullisemmin käyttää karttoja, katsoa videoita, lukea sähköpostia ja seurata sosiaalista mediaa, sillä unionin toimien ansiosta mobiilidatan verkkovierailuhinnat puolittuvat EU:n lopullisena tavoitteena on verkkovierailumaksujen poistaminen kokonaan. Riitta Supperi, TeamFinland slavian hajoamissotien päättyminen vankisti Euroopan rauhaa, suurten tarinoiden aika oli ohi, euro saatu käyttöön, unioni laajentunut ja kansalaisten tietoisuus Eurooppa-asioista kasvanut. EU:sta tuli arkea kunnes talouskriisi iski vuodesta 2008 alkaen. Kriittinen EU-keskustelu leimahti kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Suomen osallistuminen talousahdinkoon joutuneen Kreikan tukipaketteihin nousi keskeiseksi vaaliteemaksi. Suomalaisten suhtautuminen EU:hun ei ole kuitenkaan erityisen kriittistä. Eurobarometrin mukaan 23 prosentilla suomalaisista oli unionista myönteinen mielikuva vuonna Puolet suhtautui EU:hun neutraalisti, ja joka neljäs kielteisesti. Eurokriisi ei vienyt uskoa yhteisvaluuttaan: 75 prosenttia suomalaisista kannatti talous- ja rahaliittoa sekä eurorahaa. Säästöä koroissa, valuutassa ja matkapuhelinkuluissa EU:n hedelmiä meistä moni nauttii huomaamattaan. Euroopassa on voitu elää verrattain rauhanomaisissa oloissa toisen maailmansodan jälkeen Balkanin aluetta lukuun ottamatta. Kauppayhteistyö ja sisämarkkinat ovat lisänneet vaurautta. Pankkilainojen korot kuluttajille ovat pysyneet verrattain alhaisina pitkään. Yhteisellä ympäristöpolitiikalla parannetaan muun muassa ilman laatua. EU:n rahoilla ja lainoilla on kohennettu ydinturvallisuutta Suomen lähialueilla ja rahoitettu vedenpuhdistuslaitosta Pietariin. Suomalaisturisti säästää valuutanvaihtokuluissa matkustaessaan vaikkapa Välimeren maissa. Matkapuhelinten tekstiviesti- ja verkkovierailumaksut eri maiden välillä ovat halventuneet EU:n vaatimuksesta. Tilisiirrot pankkien välillä ovat asiakkaille ilmaisia euroalueen maissa. Euroopan unioni on kuitenkin monille vain kirjainlyhenne EU. Miten EU toimii ja miksi suomalaiset poliitikot matkustavat kokouksiin Brysseliin? Mitä EU-termit tarkoittavat? Kuka EU:ssa päättää asioista? Tässä kirjassa haetaan vastauksia muiden muassa näihin kysymyksiin. 13

16 Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Eurooppa 1960-luvun lopulla Atlantti Irlanti Iso-Britannia Norja Pohjanmeri Tanska Alankomaat DDR Belgia LUXEMBURG BRD Ruotsi Itämeri Puola Tšekkoslovakia Suomi Neuvostoliitto Euroopan yhteisö oli laajentumassa sinivihreälle alueelle. Sen varsinaiset jäsenet Ranska, Länsi- Saksa (BRD), Italia ja Benelux-maat rajautuvat samalle alueelle kuin Kaarle Suuren valtakunta 800- luvulla (vihreä alue). Ranska Sveitsi Itävalta Unkari Romania Portugali Espanja Italia Jugoslavia Bulgaria Mustameri Albania Kreikka Turkki Marokko Algeria Tunisia Eurooppalaisuuden juuret Malta Välimeri Euroopan unionin hyötyjä ja haittoja tai oikeutusta on vaikea puntaroida, jos yhteisön olemassaolon ja perustamisen syyt ovat epäselvät. Vastaukset EU:n toimintaan ja nykytilaan löytyvät pitkälti historiasta. Vaikka EU katsoo eteenpäin, se nojaa toiminnassaan usein menneeseen. Euroopan unioni ymmärretään usein Euroopan synonyyminä, varsinkin maanosamme ulkopuolella. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa. Eurooppa on maanosa, joka on sekä henkinen että maantieteellinen kokonaisuus. EU on puolestaan valtioiden liitto, jonka jäsenet eli kansallisvaltiot tekevät yhteistyötä. EU:n rakenne eroaa liittovaltiosta. Se Kypros Libanon Israel Syyria 14

17 ei ole myöskään kansainvälinen järjestö kuten esimerkiksi Euroopan neuvosto (ks. luku toimielimistä). Euroopan synnylle ei voida asettaa selvää lähtöpistettä. Kreikan kielen sana eurus tarkoittaa laajaa, ja europan on uskottu tarkoittaneen kaunista, leveäkasvoista ja suurisilmäistä naista. Europan ryöstö on antiikin mytologian kuuluisa myytti. Tarun mukaan foinikialaisten kuninkaalla Agenorilla oli kaunis tytär nimeltään Europa, johon Zeus-jumala rakastui. Zeus ryösti Europan valkoisen härän hahmossa ja kuljetti hänet uiden Kreetan saarelle. Ryöstöä kuvataan antiikin taiteissa, ja aihe on ikuistettu Kreikan kahden euron kolikkoon. Ennen ajanlaskumme alkua Eurooppa tunnettiin Antiikin Kreikassa maantieteellisenä käsitteenä, mutta helleenit hahmottivat maailmaa myös uskonnon ja kielen perusteella: Euroopan ulkopuolella asui ei-helleenejä, jotka eivät osanneet kreikkaa. Antiikin aikana maanosan asukkaat eivät määritelleet itseään eurooppalaisiksi. Euroopan käsite oli häilyvä siksikin, että meren ja maan rajat olivat epäselviä. Antiikin osaavimpana kartanpiirtäjänä tunnettu Ptolemaios oli tietoinen myös Skandinavian olemassaolosta, mutta uskoi sen olevan saari. (Ks. kansikuva) Rooma ja Frankkien valtakunta Rooma mainitaan joskus esimerkkinä eurooppalaisesta valtakunnasta, joskin Rooma oli pikemmin valloitusten seurauksena Välimeren ympärille rakentunut valtakunta, johon kuului osia Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Roomaan virtasi kulttuurisia, filosofisia ja uskonnollisia vaikutteita myös Euroopan ulkopuolelta. Keisari Kaarle Suuren johtaman frankkien valtakunnan 800-luvulla muodostamia alueita pidetään nykyisen läntisen Euroopan lähtökohtana. Näkemys, jonka mukaan ajanjakso olisi eurooppalaisen integraation syntyhetki, on kuitenkin liioiteltu. Kuin sattumalta Kaarle Suuren valloitusten rajat noudattivat lähes Kreikkalainen kahden euron kolikko. Kuvan mallina on ollut 200-luvun spartalainen mosaiikki aiheenaan Europa-myytti. EU identtisesti Euroopan yhteisön perustajavaltioiden 1950-luvun maarajoja. Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen Kaarle Suuren katsotaan joka tapauksessa pysäyttäneen Euroopan hajaantumisen ja yhdistäneen alueen, joka kattaa lähes koko nyky-ranskan, Saksan aina Elbejoelle asti, huomattavan osan Italiasta ja Alankomaat. Frankkien alueen ulkopuolelle jäivät toisaalta Iberian niemimaa, Brittein saaret, itäinen Keski-Eurooppa, Skandinavia sekä Balkanin alue. Eräät pitävät Eurooppaa käsitteenä yhtä muuttuvana kuin aikoinaan mahtavan Burgundin rajoja. Löyhästi hallittu Burgundi ulottui 1400-luvulla nyky-hollannista Ranskan Provencen alueelle, siihen kuului useita kulttuureita, monietnisiä kansoja ja vähemmistöjä. Intomielinen integraation kannattaja, lähes 100-vuotiaaksi elänyt pitkäaikainen Euroopan parlamentin jäsen Otto von Habsburg piti Burgundia Euroopan yhteisön esikuvana. Burgundissa valta oli hajautettu eri alueille eikä yksikään kansa ollut hallitsevassa asemassa. Jo keskiajalla Euroopan ja Turkin suhteita koeteltiin, kun Turkki silloinen Osmanien tai Ottomaanien valtakunta valloitti Itä-Roomaan kuuluneen Konstantinopolin vuonna 1453 ja sen jälkeen laajoja alueita Kaakkois-Euroopasta. Turkkilaiset piirittivät kahdesti myös Wienin kaupunkia, ja 1600-luvulla. 15

18 Vuoden 1940 vierailu vallatussa Pariisissa jäi Adolf Hitlerin ainoaksi käynniksi Ranskassa. Ranskan valloitus oli Hitlerille tärkeä hyvitys häpeällisestä Versailles n rauhansopimuksesta. Deutsches Bundesarchiv Paavi Pius II vetosi maanosan yhtenäisyyteen, ja ensimmäistä kertaa eurooppalaisuus-termiin alkoi liittyä tunnelatausta. Euroopan hoveissa kiersi suunnitelma eurooppalaisesta valtioliitosta Turkkia vastaan, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Yhtenäisempää Eurooppaa pohdittiin jo 1600-luvulla Rauhanajattelijat nostivat luvulla esille käsityksen eurooppalaisista ihannevaltioista, joiden kesken vallitsisi ikuinen rauha ja kaupan vapaus. Esimerkiksi englantilainen kveekari William Penn ( ) pohti Euroopan valtioiden rauhanliittoa, jossa eräänlainen Euroopan parlamentti päättäisi kansainvälisistä asioista. Ajatusta kehitti pitemmälle ranskalainen akateemikko ja kirjailija Abbé de Saint-Pierre ( ). Hän esitti kuningaskuntien ja tasavallan yhteistä valtioliittoa. Unelma ikuisesta rauhasta särkyi, kun Napoleon aloitti sotaretkensä Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen. Napoleonin ajattelussa ranskalaisuus oli eurooppalaisuuden ihanne; Euroopasta oli määrä tulla Ranskan hallitsema liittovaltio. Napoleonin valloituspolitiikka vaikutti välillisesti myös Suomen sodan syttymiseen Pohjolassa ja maamme irtautumiseen Ruotsista. Sattumoisin Napoleon koki viimeisen tappionsa vuonna 1815 EU:n tulevan pääkaupungin Brysselin eteläpuolella Waterloon peltoaukioilla brittejä ja preussilaisia joukkoja vastaan. Vuosina Napoleonin sotien voittajavaltiot kokoontuivat Wienin kongressiin järjestämään Euroopan rajoja uudelleen. Ennen kongressia ranskalainen Claude-Henri de Rouvroy eli Saint-Simonin kreivi enteili tulevaa Euroopan yhteisöä. Hän olisi tosin rakentanut yhteisön Ranskan ja Englannin varaan. Monet 1800-luvun ajattelijat pohtivat Euroopan Yhdysvaltojen luomista. Ranskalainen rauhanajattelija Charles Lemonnier julkaisi vuonna 1872 aikakauslehden nimeltä Euroopan Yhdysvallat (Les États Unis d Europe). Pisimmälle menivät romantiikan ajan kirjailijat kärkihahmonaan Victor Hugo. Hän maalaili näkymiä federalistisesta Euroopasta, jossa ei ollut rajoja eikä ongelmia ei edes tiikereitä metsissä. Versailles n rauhansopimus kylvi uudet vihan siemenet Siirtomaapolitiikka, imperialismi ja voimistuva kansallisuusaate sävyttivät Euroopan kehitystä vuosisadan lopulla. Ensimmäinen maailmansota luhisti monien maailmankuvan. Euroopan jakolinjoja oli rakennettu asein jo aiemmin, mutta vuosien sota syvensi kuilua. Sodan voittajat epäonnistuivat puoli 16

19 vuotta kestäneissä Versailles n neuvotteluissa rauhanehdoista. Saksalle sanellut ankarat ehdot kiihdyttivät maan poliittista epävakautta. Allekirjoitushetkellä tiedettiin sodan tuulien viriävän ennemmin tai myöhemmin. Kansainvälisen jännityksen kiristyminen 1930-luvun alussa, kansallissosialismin nousu Saksassa sekä Mussolinin tulo valtaan Italiassa polkivat eurooppalaisuuden jalkoihinsa. Espanjan verinen sisällissota 1936 alkaen enteili tulevaa. Lamavuodet ja kasvava työttömyys Euroopassa pahensivat tilannetta. Hitler otti Eurooppa-termin Saksan propagandan välineeksi. Hitler olisi yhtenäistänyt Euroopan muita ylempänä olevan germaanisen rodun avulla. Sodan varjosta Euroopan isäksi Robert Schuman ( ) oli taustaltaan luonteva yhdeksi Euroopan yhteisön isähahmoksi. Hän varttui Euroopan sotatantereiden tuntumassa kolmen eri kansallisuuden vaikutuspiirissä. Schumanin isä Jean-Pierre oli alkujaan ranskalainen. Kun Elsass-Lothringen (ransk. Alsace-Lorraine) liitettiin Saksan keisarikuntaan vuonna 1871, isästä tuli Saksan kansalainen. Schumanin äiti Eugénie Duren oli syntynyt Luxemburgissa, mutta avioliiton kautta hänestäkin tuli saksalainen. Robert Schuman syntyi siten virallisesti saksalaisena, vaikkakin Luxemburgissa. Lukion Schuman suoritti Metzin kaupungissa saksalaisen opetusohjelman mukaan. Schuman opiskeli mm. Berliinissä, Münchenissä ja Bonnissa. Schuman palasi vanhempiensa lähelle Metziin. Hän olisi voinut valita saksalaisuuden sijasta Luxemburgin tai Ranskan kansallisuuden. Hän puhui maiden kieliä sujuvasti. Tuohon aikaan kansallisuuden vaihto oli kuitenkin varsin harvinaista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Alsace-Lorraine ja Metz palautuivat Ranskalle, ja Schumanista tuli ranskalainen vuonna Gestapo vangitsi Schumanin vuonna 1940, mutta hän pakeni kaksi vuotta myöhemmin ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Saksalaiset lupasivat hänen päästään D-markan palkkion. Myöhemmin Schuman nousi maansa ulkoministeriksi. Schuman-verkkosivuilla (robert-schuman. com) todetaan hänen lähtökohdistaan: Luxembourgeois de résidence, Français d origine et Allemand de nationalité. (asuinpaikaltaan luxemburgilainen, alkuperältään ranskalainen ja kansallisuudeltaan saksalainen). Robert Schuman EU 17

20

21 2 Pienin askelin uuteen aikaan - Eurooppa löysi tiensä Juha Roininen

22 Maanosa toipui hitaasti sodasta Perinteisesti Euroopan integraatio kuvataan sotien jälkeisenä nopeana kehityksenä. Euroopan maat muodostivat valtioiden liiton, jolle perustettiin yhteiset hallintoelimet. Prosessi on esitetty usein liian silotellusti. Euroopan yhteisö syntyi vuosikymmeniä jatkuneen kuohunnan ja toisen maailmansodan jälkeen. Maanosa oli kärsinyt sodissa valtavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. Sodan päätyttyä epäluulo voittajien ja häviäjien välillä kyti. Supervaltojen eli Yhdysvaltain ja Stalinin Neuvostoliiton välien kiristyttyä äärimmilleen 1940-luvun lopulla alkoi niin sanottu kylmä sota. Eurooppa jakautui läntisiin maihin ja kommunistiseen itäiseen blokkiin. Neuvostoliiton etupiiriin jäi Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Liittoutuneiden valvontaan kuului läntinen Saksan liittotasavalta (BRD). Berliinin muuri nousi kesällä Kahtia jaettu kaupunki symboloi koko rautaesirippua. Berliinin muuri mureni vasta marraskuussa Amerikan apu helpotti jälleenrakentamista Euroopan jälleenrakennusta helpotti 1947 aloitettu Marshall-apu. Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan nimettyä apua annettiin Euroopan maille noin 13 miljardin dollarin arvosta. Se oli valtava rahasumma, viitisen prosenttia Yhdysvaltain tuon ajan vuotuisesta kansantuotteesta. Itä-Euroopan maat eivät voineet ottaa apua vastaan Moskovan vaatimuksesta. Vallinneissa oloissa myös Suomi joutui pidättäytymään Marshall-avusta. Marshallavun koordinointia varten perustettiin Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestö (OEEC) vuonna 1948 (vuodesta 1961 alkaen OECD). Rauhan ymmärrettiin lisäävän va- Altiero Spinelli ( ) oli Italian fasismin vastaisen vastarintaliikkeen jäsen. Hän joutui fasistivallanpitäjien vangiksi ja kotiarestiin vuosiksi Ollessaan vankina Ventotenen saarella Spinelli luonnosteli näkemyksensä yhdentyneestä ja vapaasta Euroopasta. Spinelli toimi myöhemmin Euroopan komission sekä Euroopan parlamentin jäsenenä. Hän jatkoi europarlamentaarikkona kuolemaansa saakka. Archivio centrale dello Stato, Italia sekä Poste Italiane 20

23 Jean Monnet n (vas.) idean Euroopan hiilija teräsyhteistyöstä puki ehdotukseksi Robert Schuman lehdistötilaisuudessa Tästä käynnistyneiden neuvotteluiden tuloksena syntyi lopulta Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) -sopimus vuotta myöhemmin. EU kautta ja vaurautta, ja siitä hyötyisivät ennen muuta jäsenvaltiot itse. Haagissa järjestettiin toukokuussa 1948 Euroopan kongressi. Paikalla oli 750 läntisen Euroopan edustajaa, joukossa myös entisiä ja tulevia valtionpäämiehiä kuten Winston Churchill, Konrad Adenauer, Francois Mitterrand, Alcide de Gasperi, Georges Pompidou ja Paul-Henri Spaak. Kongressi johti Euroopan neuvoston (ks. toimielinluku) perustamiseen 1949 Strasbourgissa. Sopimuksen allekirjoittivat Ranska, Benelux-maat ja Britannia. Ehdotus Ranskan ja Saksan yhteistyöstä yllätti kaikki Vuonna 1950 Jean Monnet ( ), Ranskan hallituksen neuvonantaja, ehdotti Yhdysvaltain aloitteesta ratkaisua Ranskan ja Saksan suhteisiin. Konjakkitehtailijan poika sai jo 16-vuotiaana kansainvälistä kokemusta, kun hän markkinoi konjakkia muun muassa Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Hänellä oli myös kokemusta liittoutuneiden sotavarustelun koordinoimisesta maailmansotien aikana. Monnet n aloitteen ydin oli hiili ja teräs, Euroopan raskaan metalliteollisuuden ja asetuotannon perusta. Markkinoiden hallinta tarkoitti poliittis-taloudellista valtaa. Monnet esitti Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotannon yhdistämistä. Suunnitelma nimettiin esittelijänsä, Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin mukaan. Monnet avustajineen luonnosteli tekstiä kolme viikkoa maaseudulla Pariisin ulkopuolella. Schuman sai paperin todeten, että täytyy olla ovela kuin käärme ja viaton kuin kyyhkynen jos esityksen halutaan onnistuvan. Vain yhdeksän henkilöä tiesi asiasta. Schuman luki julistuksen Pariisissa illalla 9. toukokuuta 1950 ulkoministeriön (Quai d Orsay) kellosalissa. Ehdotus yllätti täysin pikaisesti koolle kutsutun 200-päisen median. Ajatus oli käänteentekevä, entiset veriviholliset aloittaisivat yhteistyön. Saksan liittokansleri Konrad Adenauer oli antanut etukäteen hyväksyntänsä. Hävinnyttä maata kohdeltaisiin tasavertaisesti, vaikka liittoutuneiden joukot pysyivätkin Saksan maaperällä. Tapahtumaa juhlistetaan nykyään Eurooppa-päivänä kaikissa EU-maissa. Jo kesäkuussa samana vuonna Belgia, Hollanti, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa allekirjoittavat julistuksen. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) aloitti toimintansa Seuraavasta vuodesta alkaen teräs ja hiili liikkuivat vapaasti Länsi-Euroopassa. Brysselin Val Duchesse -linnassa 1950-luvulla käydyt pitkät neuvottelut johtivat Euroopan talousyhteisön (EEC, myöhemmin EC eli Euroopan yhteisö) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamiseen. Sopimukset 21

24 allekirjoitettiin Roomassa 25. maaliskuuta 1957, ja ne tulivat voimaan Euroopan yhteisö oli syntynyt, tosin valtaosa eurooppalaisista ei edes huomannut asiaa. Rooman sopimuksella valettiin Euroopan unionin peruskivet Rooman sopimus sisälsi paljon tulevan EU:n peruselementtejä, kuten sisämarkkinoiden vapauttamista enteilevän tulliunionin. Toimielimistä perustettiin sekä komissio että neuvosto. Lisäksi luotiin Euroopan parlamentin edeltäjä, kansalliskokous, sekä yhteisön tuomioistuin. Ranskan ja Saksan lähentyminen johtui poliittisista ja ennen muuta taloudellisista syistä. Ranskaa kiinnosti runsashiilinen Ruhrin alue. Myös Yhdysvallat painosti Ranskaa yhteistyöhön Saksan kanssa. Yhdysvallat halusi vakauttaa Euroopan torjuakseen kommunismia, ja merkitsihän vauras läntinen Eurooppa viriävää kaupankäyntiä ja säästöjä miehityskuluissa. Benelux-maat kuuluivat Ranska Saksa-akselin taloudelliseen vaikutus- Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus Pöydän ääressä vasemmalta oikealle Belgian Paul-Henri Spaak ja Jean-Charles Snoy et d Oppuers, Ranskan Christian Pineau ja Maurice Faure, Saksan liittotasavallan Konrad Adenauer ja Walter Hallstein, Italian Antonio Segni ja Gaetano Martino, Luxemburgin Joseph Bech sekä Alankomaiden Joseph Luns ja Johannes Linthorst Homan. Rooman sopimuksella perustettiin kansalliskokous, joka oli Euroopan parlamentin edeltäjä. EU piiriin, ja niitä yhdistivät kulttuuriset ja historialliset siteet. Italia puolestaan etsi sodan jälkeen kansainvälistä tunnustusta ja arvioi eurooppalaisuuden vakauttavan sisäistä poliittista levottomuutta. Britannia jäi odotetusti syrjään yhteistyöstä. Moni muu Euroopan valtio ei tullut kyseeseen poliittisen tilanteen tai maantieteellisen etäisyyden takia. Sellaisia olivat esimerkiksi Iberian niemimaan sotilasdiktatuurit, rautaesiripun taakse jääneet Itä- ja Keski-Euroopan maat sekä neutraali Sveitsi. 22

25 Moni ihmettelee, miksi Bryssel on Euroopan unionin pääkaupunki, miksi Euroopan parlamentti kokoontuu Strasbourgissa ja neuvostot tiettyinä kuukausina Luxemburgissa. Selitys löytyy historiasta. Ehdokaskaupungeista neuvoteltiin heinäkuussa 1952 Pariisissa. Ranska ja Saksa aikoivat perustaa hiili- ja teräsyhteisön hallinnon Saarbrückeen, nykyisen Saksan alueelle. Aloite liittyi sotien kiistan kohteena olleen Saarbrücken alueen ratkaisuun. Saksa vierasti kuitenkin yhteisön toimielimen tuloa maaperälleen. Kompromissina esille nousi Bryssel, mutta Belgian hallitus halusi yllättäen toisin. Sen mukaan parempi paikka olisi Liege, maan itäinen teollisuuskaupunki. Perusteena oli Liegen sijainti hiili- ja terästuotantoalueiden keskellä liikenteen solmukohdassa. Kahden päivän kokouksen jälkeen väsyneet ministerit päättivät, että toimielimet perustetaan tilapäisesti Luxemburgiin. Lisäksi Strasbourgiin sijoitettiin kansalliskokous, Euroopan parlamentin edeltäjä. Kiista sijoituspaikasta haudattiin pitkäksi aikaa taktisista syistä muun muassa Rooman sopimuksen ratifioinnin takia. Bryssel sai toimielimet vasta 1965, kun hiili- ja teräsyhteisö, talousyhteisö ja Euratom yhdistettiin. Luxemburg vaati luonnollisesti hyvitystä. Siksi neuvostot kokoontuvat huhti-, kesä- ja lokakuussa Luxemburgissa. Lisäksi EY:n tuomioistuin, parlamentin sihteeristö ja Euroopan investointipankki sijoitettiin Luxemburgiin, samoin myöhemmin perustettu tilintarkastustuomioistuin. Euroopan parlamentti pitää täysistuntojaan Ranskan Strasbourgissa nykyään 12 kertaa vuodessa. Rooman sopimuksen allekirjoittaminen Capitolinen palatsissa vuonna 1957 oli juhlallinen. Tilaisuutta todisti valtiojohtajien lisäksi suuri joukko arvovaltaista väkeä. Vasta jälkikäteen on paljastunut, että valtionpäämiehet allekirjoittivat Roomassa asiakirjan sisältäen pääosin tyhjiä papereita. Sopimusteksti neuvoteltiin ja viimeisteltiin kiireessä Val Duchessen linnassa Brysselissä. Ratkaisevat päivät ennen maaliskuun 25. päivän allekirjoittamista olivat jännittäviä; puolivalmis materiaali kuormattiin junanvaunuun, ja matka Roomaan alkoi. Valmisteluihin osallistui Albert Breuer, hiilija teräsyhteisön sihteeristön virkamies. Hän kertoo, että Sveitsin rajalla Baselissa vaunu irrotettiin ja kiinnitettiin vastalauseista huolimatta Milanoon menevän tavarajunan jatkoksi. Ja Milanossa vaunu papereineen oli kadonnut! Lopulta asia selvisi. Vaunu oli kiinnitetty Rooman junaan. En saanut aivan harmaita hiuksia, mutta olin hermostunut, Breuer myöntää. Samaan aikaan tekstin viimeistely jatkui Brysselissä kuumeisesti kirjoituskoneilla. Muutokset ilmoitettiin puhelimitse Roomaan. Luonnostelun aikana asiakirjoja ja mustia vahakopiopapereita levitettiin Val Duchessen linnan lattioille. Pahaksi onneksi illalla saapuneet siivoojat heittivät paperit roskiin. Konekirjoittajia tarvittiin lisää kiireavuksi. Roomassa yliopiston opiskelijat auttoivat sopimustekstien kokoamisessa pientä korvausta vastaan. Mutta opiskelijat ryhtyivät lakkoon vaatien palkankorotusta. Viivästysten takia päämiesten eteen asetettiin Rooman sopimusluonnos, jossa vain ensimmäinen ja viimeinen sivu olivat valmiit. Suurin ongelma oli se, miten saisimme pidettyä toimittajat tarpeeksi etäällä, Breuer nauraa. Sopimuksen sinetöintiin eli viralliseen voimaantuloon mennessä teksti oli asianmukaisesti kirjoissa ja kansissa. (Lähteet: cvce.eu ja europa.eu) 23 23

26 ovat yhä läsnä Saksan ja Ranskan lähentymisessä tärkeää roolia näytteli Robert Schumanin (ks. erillinen juttu) lisäksi Saksan liittokansleri Konrad Adenauer ( ). Schumanin tavoin hän oli kotoisin maiden rajaseuduilta ja jakoi omakohtaiset kokemukset sodasta. Natsit pidättivät Adenauerin Kölnin pormestarin virasta. Italian pääministeri Alcide De Gasperi ( ) oli kaksikon hengenheimolainen ja yhteisen suunnitelman tärkeä tukija. De Gasperi istui poliittisista syistä vankilassa 1920-luvulla Mussolinin Italiassa. Kolmikkoa yhdisti poliittisen taustan lisäksi kieli: he puhuivat keskenään saksaa. Rooman sopimuksen keskeinen arkkitehti belgialainen Paul-Henri Spaak ( ) korosti myöhemmin, että Stalinin Neuvostoliiton uhka vauhditti Euroopan yhteisön syntyä. Myös Spaak oli tuntenut sodan nahoissaan. Hän oli ollut jo ensimmäisessä maailmansodassa kaksi vuotta saksalaisten vankina. Euroopan isät ovat yhä läsnä: Euroopan parlamentin rakennus Brysselissä on nimetty Spaakin mukaan. Luxemburgiin nousi 1960-luvulla De Gasperin nimen saanut parlamentin rakennus. Schumanin mukaan on puolestaan ristitty muun muassa liikenneympyrä sekä juna- ja metroasemat Brysselin EU-kortteleiden sydämessä ja lukuisia katuja eri puolilla Ranskaa. Konrad Adenauer (vas.), Alcide de Gasperi, Robert Schuman sekä ulkoministerit Dirk Stikker (Hollanti) ja Joseph Bech (Luxemburg) vuonna 1951 Pariisin sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. EU 24

27 3 Euroopan yhteisön vaiheikas puolivuosisata Berliinin muurin virallinen muistomerkki Bernauer Strasse -kadulla. Uffe Noejgaard/ EUP-IMAGES

28 Tyhjän tuolin kriisi ja kiista maataloudesta 1960-luku Ranskan johtoon nousi vuonna 1958 presidentti Charles de Gaulle. Hänen käsityksensä Euroopasta perustui kansallisvaltioiden yhteistyöhön. Gaullistit vastustivat hiili- ja teräsyhteisöä, mutta sietivät talousyhteisöä kansallisista syistä. Charles de Gaullen voimakkaasti ajamasta maataloudesta tuli 1960-luvulla yhä merkittävämpi osa yhteisön politiikkaa. Ranska tuotti enemmän maataloushyödykkeitä kuin yksikään toinen perustajavaltio. Tuotteiden hintatakuut ja vientituet tulivat politiikan välineiksi. Yhteisön ulkopuolella tuet tulkittiin protektionismiksi, sisämarkkinoiden suojelemiseksi. Euroopan katsottiin suosivan tuotteitaan vastoin kansainvälisiä kauppasääntöjä. Ensimmäinen kauppasota koettiin jo Se aiheutui vientitulleista, joita vaadittiin Yhdysvalloista tuotaville kanoille. Kesäkuussa 1965 Ranska aloitti niin sanotun tyhjän tuolin politiikan. Ranskan edustaja ei osallistunut puoleen vuoteen ministerikokouksiin. Virallisesti Ranska protestoi komission kasvanutta päätäntävaltaa yhteisön budjetista. Todellisuudessa Ranskan oli vaikea hyväksyä asioista päättämistä jäsenmaiden määräenemmistöllä, varsinkaan maataloudessa. Tammikuussa 1966 sovitun niin kutsutun Luxemburgin kompromissin mukaan neuvosto ei voi käyttää määräenemmistöä, jos yksikin jäsenmaa vetoaa kansalliseen etuunsa. Linjaus enteili sitä, että nykyäänkin jäsenmaiden yksimielisyyttä edellytetään monissa EU-päätöksissä. Britannia halusi liittyä yhteisöön 1961 varmistaakseen pääsynsä Euroopan teollisuusmarkkinoille, mutta samalla suojata kansanyhteisön maiden eli entisten siirtomaidensa kauppaetuudet. Britannia tukeutui kansainvälisessä politiikassa Euroopan yhteisöön, sotilasliitto Natoon ja Yhdysvaltoihin. Charles de Gaulle torjui kahdesti Britannian jäsenyyden yhteisössä 1960-luvulla, mikä oli näpäytys Atlantin taakse luvun lopulta alkaen Ranska oli ottanut etäisyyttä Yhdysvaltoihin irtautuen vähitellen sotilasyhteistyöstä Naton kanssa. Ranska palasi yhteistyöhön vasta 2010-luvulla. Kohti Euroopan unionia luvut Talouskehitystä jarrutti 1973 alkanut öljykriisi. Tuottajamaat kiristivät raakaöljyn hintaa Lähi-idän sodan seurauksena. Osin taantuman takia De 26

29 Eurokriisi on koetellut EU:n yhtenäisyyttä. Säästökuurille joutuneet kreikkalaiset osoittivat mieltään Saksan liittokansleri Angela Merkeliä vastaan 9. lokakuuta Lehtikuva / Reuters / Grigoris Siamidis Gaullen seuraaja George Pompidou oivalsi, että Euroopan talousyhteistyö olisi väline Ranskan talouden kohentamiseen. Samaan aikaan Saksan liittokansleri Willy Brandt sekä Edward Heath Britannian pääministerinä toivat uutta pontta yhteistyöhön. Britannia, Irlanti ja Tanska liittyivät uusiksi jäseniksi Rahaliiton siemenet kylvettiin 1979, kun sovittiin Euroopan valuuttajärjestelmästä (EMS, European Monetary System). Tavoitteeksi asetettiin yhteinen rahaliitto. Saman vuoden kesäkuussa järjestettiin ensimmäiset suorat Euroopan parlamentin vaalit, joissa kansalaiset eri maissa valitsivat edustajansa. Britanniassa Margaret Thatcher aloitti pääministerinä Yhteisö ratkoi 1980-luvun alussa erityisesti maataloustukien jakoon liittyvää kiistaa. Ratkaisuksi löytyi Britannian niin kutsuttu maksuhyvitys, joka neuvoteltiin Thatcherin vaatimuksesta 1984 (ks. talousluku) luvulla rakennettiin perusta nykyiselle Euroopan unionille. Ranskalaisen Jacques Delorsin johtama komissio esitti yhtenäistä sisämarkkina-aluetta. Ehdotus johti 1986 Euroopan yhtenäis- 27

30 asiakirjan hyväksymiseen. Uusina alueina yhteisön politiikkaan tulivat muun muassa toimielinten yhteiset päätökset (yhteispäätösmenettely), jäsenmaiden päätökset määräenemmistöllä, yhteistyö ulkosuhteissa, tutkimus ja teknologia sekä ympäristökysymykset. Samalla luvattiin Euroopan vähiten kehittyneille alueille erityistukia. Niistä pääsivät osallisiksi erityisesti uudet jäsenmaat Kreikka (liittyi 1981) sekä Portugali ja Espanja (1986). Suurten harppausten aika 1990-luku Euroopan kartta muuttui 1990-luvulla. Neuvostoliitto hajosi ja Berliinin muuri mureni. Muutosvauhti yllätti kaikki, myös Suomen ja Ruotsin, jotka pian pyrkivät mukaan Euroopan unioniin. Maastrichtin sopimus oli merkittävin askel Euroopan yhdentymisessä sitten yhteisön perustamisen. Sopimus hyväksyttiin joulukuussa 1992, ja se tuli voimaan seuraavana vuonna. Euroopan unioni perustettiin virallisesti. Maastrichtissa vahvistettiin myös kunnianhimoinen tavoite yhteisvaluutasta. Eurosta tuli tilivaluutta 1999 maissa, jotka täyttivät tietyt talouden ehdot. Maastricht toi EU:lle yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasiat, joihin sisältyvät muun muassa maahanmuutto- ja poliisiasiat. Kaikki ei sujunut piirustusten mukaan. Euroopan unionin legitimiteetti eli oikeutus päättää asioista jäsenvaltioiden puolesta kyseenalaistettiin, kun Tanska torjui Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä Uusi kansanäänestys toi myönteisen tuloksen Tanskan neuvoteltua oikeuden päättää euron käyttöönotosta ja miten se soveltaa työvoiman vapaata liikkuvuutta Schengen-yhteistyössä. Eräin osin Tanskan poikkeus koskee myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vastauksena kansalaisten huoliin EU loi läheisyysperiaatteen (subsidiariteetti), joka tunnetaan myös nimellä toissijaisuusperiaate. Sen mukaan päätös tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Eli EU päättää vain silloin kun tavoite arvioidaan saavutettavan paremmin jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä. Muussa tapauksessa ratkaisu tehdään jäsenmaassa. Lähellä kansalaisia tehtävien päätösten vahvimmat ajajat olivat 1990-luvulla Saksan maakunnat, Länderit. Ne halusivat osallistua aktiivisemmin EU:n päätöksentekoon. Laajeneva EU ajautui lamaan 2000-luvun alku Uuden vuosituhannen alku oli EU:lle suurten tarinoiden, laajentumisen ja lopulta talouskasvun hiipumisen tuoman pettymyksen aikaa. Euron käyttöönotto käteisvaluuttana sekä poliittinen myötätuuli laajentumiselle siivittivät EU:ta. Solidaarisuus rautaesiripun taakse jääneitä maita kohtaan yhdisti Eurooppaa. Unioniin liittyi 12 uutta maata vuosina samalla unionin maantieteellinen keskipiste harppasi kohti itää. Unioni lujitti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa aktivoituen kansainvälisten selkkausten selvittäjänä ja jälleenrakentajana. EU:n toimielimet kasvoivat uusien jäsenmaiden myötä. Syyskuun 11. päivän 2001 terroristiiskut ja Irakin sota 2003 kiristivät maailmantilannetta. Jäsenmaat jakautuivat Yhdysvaltoja tukeviin ja Yhdysvaltojen voimatoimia vastustaviin maihin, mutta pystyivät kuitenkin taas kerran sopimaan eripuransa. Neuvottelut uudesta perussopimuksesta jatkuivat lähes koko vuosikymmenen. Sopimus jäädytettiin vuoden 2005 Ranskan ja Hollannin sekä 2008 Irlannin torjuvien kansanäänestysten seurauksena. Lissabonin sopimus saatiin voimaan joulukuussa Se muun muassa muutti EU:n rakenteita, vahvisti Euroopan parlamentin asemaa, toi uusia toimijoita EU:n johtoon ja mahdollisti ulkosuhdehallin- 28

31 Ranskan populistijohtaja Marine Le Pen ei saanut vuonna 2014 tarpeeksi liittolaisia pystyäkseen luomaan oman poliittisen ryhmänsä EU-parlamenttiin. EU non perustamisen. Talouskasvun hiipuminen ja vuosikymmenen lopulla paljastuneet Kreikan ja Irlannin talousahdingot horjuttivat EU:ta. Ne heiluttivat euron ulkoista arvoa ja euroalueen luottamusta. Myös moni muu jäsenvaltio velkaantui pahoin. EU-vastaisuutta ja kylmän sodan kaikuja 2010-luku Euroopan maiden julkistalouden vajeet ja velka kasvoivat 2010-luvun alussa, työttömyys syveni. Kreikan ja Irlannin lisäksi Portugali, Espanja ja Kypros olivat vakavissa vaikeuksissa. Suomessa eduskuntavaaleissa 2011 talousapu Kreikalle nousi suureksi vaaliteemaksi. Niin kutsuttu eurokriisi pakotti yhteisvaluutan maat uudistamaan yhteistä talouspolitiikkaa, mikä syvensi integraatiota euroalueella. Talouskurimus purkautui poliittisena tyytymättömyytenä ja osin Bryssel-vastaisuutena. EU-kriittiset, populistiset ja äärioikeistolaiset edustajat saivat vuoden 2014 Euroopan parlamenttivaaleissa paikkoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Britanniassa ja Ranskassa antieurooppalaiset puolueet nousivat vaalivoittajiksi. Eurooppa-keskustelu velloi integraation syventämisen ja sen vähentämisen välillä. Monien mielestä enemmän Eurooppaa voisi olla vastaus ongelmiin. Toiset taas ottaisivat taka-askeleita ja palauttaisivat valtaa Brysselin toimielimiltä kansallisvaltioille. Jopa EU:sta eroamisesta käytiin julkista keskustelua esimerkiksi Britanniassa. Kaikesta huolimatta EU:hun liittyi uutena maana Kroatia Latvia otti euron käyttöön 2014 ja Liettua Lähialueilla kuohui, kun Pohjois-Afrikan autoritaariset hallitukset ja hallitsijat horjuivat niin kutsutun arabikevään kansannousuissa Pitkäaikainen Syyrian sisällissota asetti EU:n ja koko kansainvälisen yhteisön vaikeaan tilanteeseen luoden jakolinjoja. Edellisellä vuosituhannella romahtaneen rautaesiripun liepeisiin kompastuttiin, kun väki valtasi Ukrainan pääkaupungin Kiovan keskusaukion Venäjän armeijan liikehdintä johti maailmanlaajuiseen huoleen. Eurooppa etsi taas rajojaan. 29

32

33 4 EU:n toimielimet Komission päärakennuksen Berlaymont n edustalla Brysselissä. Juha Roininen / EUP-images

34 EUROOPPA-NEUVOSTO edustaa jäsenmaita määrittelee yleiset poliittiset suuntaviivat unionin kehitykselle ratkoo erimielisyyksiä, joita ei muuten ole saatu sovituksi määrittää talouspolitiikan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnan Eurooppa-neuvosto aiempaa vahvempi Eurooppa-neuvosto tunnettiin pitkään jäsenmaiden valtion- tai hallitusten päämiesten kokouksena, jolla ei ollut virallista asemaa EU:n rakenteissa. Lissabonin sopimuksella Eurooppa-neuvostosta tuli yksi unionin virallisista toimielimistä. Tuttavallisem- Euroopan unionin päätöksenteko ja toimielimet EUROOPAN KOMISSIO Yksi komissaari kustakin maasta edistää koko unionin etua tekee lakiehdotukset ja valvoo lakien noudattamista EUROOPPA-NEUVOSTO Jäsenmaiden päämiesten ja komission puheenjohtajan muodostama huippukokous. määrittelee unionin yleiset poliittiset linjaukset voi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä Puheenjohtaja eli presidentti johtaa puhetta Eurooppaneuvoston kokouksissa ja huolehtii työskentelyn johdonmukaisuudesta etsii yhteisymmärrystä jäsenvaltioiden välillä Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja eli ulkoministeri huolehtii unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta osallistuu Eurooppa-neuvoston työskentelyyn toimii komission jäsenenä ja sen varapuheenjohtajana johtaa puhetta ulkoasiainneuvostossa Puheenjohtaja jakaa komissaareille tehtäväalueet määrittää komission toiminnan suuntaviivat on Eurooppa-neuvoston jäsen ALOITEOIKEUS LAINSÄÄDÄNTÖ- VALTA NEUVOSTO Jäsenvaltioiden ministerit kokoontuvat eri kokoonpanoissa. säätää lakeja ja päättää budjetista yhdessä Euroopan parlamentin kanssa TOIMEENPANO- VALTA EUROOPAN PARLAMENTTI Jäsenet valitaan välittömillä vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. säätää lakeja ja päättää budjetista yhdessä neuvoston kanssa Puhemies ohjaa parlamentin toimintaa johtaa puhetta täysistunnoissa Puheenjohtaja Kukin jäsenvaltio johtaa puhetta vuorollaan kuuden kuukauden ajan ennalta määrätyn järjestyksen mukaisesti (lukuun ottamatta ulkoasiainneuvostoa). Euroopan unionin tuomioistuin Kansalaiset valitsevat parlamentin edustajat joka viides vuosi. Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan keskuspankki 32

35 Eurooppa-neuvosto valitsi elokuussa 2014 uudeksi puheenjohtajakseen puolalaisen Donald Tuskin (vasemmalla) Hermann Van Rompuyn tilalle. Jäsenmaat esittivät samalla unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi italialaista Federica Mogherinia. EU min puhutaan EU:n huippukokouksesta, joka on ollut vuosikymmeniä tärkeä yhteisön politiikan viitoittaja. Eurooppa-neuvosto on käytännössä EU:n ylin poliittinen päättävä elin, vaikka se ei säädäkään lakeja. Valtion tai hallitusten päämiehet voivat silti tehdä koko unionia sitovia päätöksiä: Eurooppaneuvosto määrittelee unionin toiminnan ja kehittämisen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet. Eurooppa-neuvostolla on pysyvä puheenjohtaja, jota kutsutaan EU:n presidentiksi. Ensimmäisenä 2,5-vuotiseen virkaan valittiin vuonna 2009 Herman Van Rompuy, Belgian entinen pääministeri. Kausi on uusittavissa kerran. Van Rompuy hoiti tehtävää 30. marraskuuta 2014 asti. Puheenjohtajuusjärjestely on tuonut jatkuvuutta Eurooppa-neuvoston työhön. Aiemmin vetovastuu vaihtui päämiesten kesken puolen vuoden välein unionin kiertävän puheenjohtajuuden mukaan. Puheenjohtajan tehtävänä on ennen muuta sovittaa yhteen jäsenmaiden kantoja. Eurooppa-neuvosto on tehnyt vuosikymmenten aikana useita keskeisiä päätöksiä unionin politiikassa. Esimerkiksi talouden vakauttamiseen tai ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävistä toimista on sovittu jäsenvaltioiden johtajien pöydässä. Lisäksi päämiehet määrittelevät unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja talouspolitiikan suuntaviivat. Eurooppaneuvosto päättää myös EU:n monivuotisesta budjetista yhteistyössä parlamentin kanssa. Talouskriisi kiihdytti kokoustahtia Huippukokoukset saivat alkunsa vuonna 1974 ranskalaisen Jean Monnet n aloitteesta. Epämuodollinen keskustelufoorumi kehittyi pian huipputason kokoukseksi. Aluksi maiden johtajat kokoontuivat kahdesti vuodessa. Yleensä on istuttu saman pöydän ääreen neljästi vuodessa, maalis-, kesä-, loka- ja joulukuussa. Euroopan talousongelmat toivat päämiehet Brysseliin aiempaa useammin, ja esimerkiksi vuonna 2013 järjestettiin kuusi huippukokousta. Tyypillistä on, että kokouksille määritellään ennalta pääteema, kuten digitaalinen talous tai puolustusyhteistyö loppu- 33