Sisällysluettelo. Lähteet Painetut lähteet Elektroniset lähteet

Transkriptio

1 Sisällysluettelo 1. Johdanto Arkisto- ja rekisteritiedot Yleiskartta Tutkimusalue ja luonnonympäristö Uudenkaupungin merellistä historiaa Luotausaineisto Kohteet Tulkinta Lähteet Painetut lähteet Elektroniset lähteet Kannen kuva: Suukarin hylyn viistokaikuluotauskuvat. Aineisto: Merinorpat Ay, Kuva: Pintafilmi Oy.

2 Johdanto Uudenkaupungin Satama-Telakka-Kainpirtin alueella on käynnissä kaavamuutoshanke, jonka yhteydessä Museovirasto on edellyttänyt vedenalaisen kulttuuriperinnön huomioimista kaavavalmistelussa (MV/173/ /2015). Arkeologista inventointia edellytettiin niille alueille, joille kaavamuutos osoittaa kasvavaa tai muuttuvaa käyttöä ja vesirakentamistoimia. Alueen vedenalaisia muinaisjäännöksiä ei tunneta riittävällä tarkkuudella, joten hankealueella suoritettiin muinaismuistolain (295/1963) 13 :ään perustuen arkeologinen vedenalaisinventointi mahdollisten ennestään tuntemattomien muinaisjäännösten turvaamiseksi. Tutkimuksen kustannuksista vastaa Uudenkaupungin kaupunki muinaismuistolain 15 :ään perustuen. Hankealueella tehtiin 13.6 ja Uudenkaupungin sukelluskeskus Oy:n ja Merinorpat Ay:n toteuttamana viistokaikuluotaus. Luotausaineisto todettiin tulkinnan yhteydessä osin arkeologiseen tutkimukseen sopimattomaksi, minkä johdosta yllämainittu työryhmä suoritti luotaustyön uudelleen ja aikana. Kiireisimmälle täyttöalueelle satama pyysi täyttölupaa Museovirastolle toimitetun viistokaikuluotausaineiston perusteella ja Museovirasto konsultoi Pintafilmi Oy:tä aineiston pohjanmuotojen tulkinnassa. Museovirasto antoi täyttöluvan rajatulle alueelle. Lisätietoja: eveliina.salo@pintafilmi.com tai Arkisto- ja rekisteritiedot Tutkimuksen laatu: Arkeologinen vedenalaisinventointi Tutkimuksen syy: Maa- ja vesialueen käyttö Alue: Uusikaupunki, satama Peruskartta: TM35 lehtijako L3244L Tutkittavan alueen laajuus: Noin 20 hehtaaria Tutkimuslaitos: Pintafilmi Oy Tutkimusryhmä: FM meriarkeologi Eveliina Salo ja FM merigeologi Maija Huttunen Tutkimuksen tilaaja: Uudenkaupungin kaupunki Luotausaineisto: Uudenkaupungin Sukelluskeskus Oy ja Merinorpat Ay 13.6 ja ja ja Tulkintaraportti: Pintafilmi Oy Raportin jakelu: Uudenkaupungin kaupunki ja Museoviraston arkisto 3. Yleiskartta Vesilahdella Eveliina Salo FM Meriarkeologi Kartta 1. Tutkimusalueen sijainti Uudenkaupungin edustalla on merkitty karttaan keltaisella. Karttapohja MML peruskartta.

3 Tutkimusalue ja luonnonympäristö Tutkimusalue sijoittuu Uudenkaupungin sataman alueelle, Hepokarin ja Suukarin edustojen vesialueelle. Inventoitava alue on kooltaan noin 20 hehtaaria. Tutkimusalue sijoittuu ihmistoiminnan kannalta aktiiviselle alueelle, jossa on ollut satama-, laivanrakennus- ja muuhun merenkulkuun liittyvää toimintaa ainakin satojen vuosien ajan. Nykyään alue on rannoiltaan täysin rakennettua ympäristöä. Suurin osa ranta-alueista on täyttömaata. Alueella on madaltumisen johdosta tehty ajan saatossa useita ruoppaustöitä. Suukarille saakka johtaa 3,0 metrin laivaväylä ja kaupungin satamaan 1,8 metrin väylä. Veden syvyys tutkimusalueella on noin 0-12 metriä. Merialue kaupungin edustalla on saaristoltaan rikkonaista ja karikkoista ja maankohoamisen johdosta se on jatkuvasti madaltunut ja hankaloittanut laivaliikennettä kaupunkiin. Toisaalta jääkauden jälkeensä jättämän saariston suojiin muodostui myös jyrkkärantaisia suojasatamia. 1 Tutkimusalueella ei sijaitse tunnettuja alusten hylkyjä tai muita vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Suukarin ( ) hylky sijaitsee tosin vain hieman tutkimusalueen rajan ulkopuolella ja sen lähettyvillä havaittiin luotausaineistossa pienempi veneen hylky. 5. Uudenkaupungin merellistä historiaa Matalilta rannikkoalueilta ei tunneta juurikaan kivikautisia muinaisjäännöksiä, koska alueet ovat olleet veden peitossa vielä tuhansia vuosia kun sisämaassa asutus on jo vakiintunut. Arkeologisten löytöjen perusteella vakiintuneempi asutus saapui Lounais-Suomen rannikolle pronssikauden aikana kun maankohoaminen nosti merestä asuttavia saaria. 2 Kaupunkilaisten pääelinkeino oli kauppa ja merenkulku. Vuonna 1617 Uusikaupunki sai suuremmat oikeudet ulkomaankauppaan kuin muut pikkukaupungit, vaikka se ei tapulikaupungin oikeuksia saanutkaan kuin vasta vuonna Itämeren ulkopuolelle ei ollut lupa purjehtia. Tukholma ja Kööpenhamina olivat tavallisia purjehduskohteita. Ensimmäinen valtamerimatka tehtiin Uusikaupungista tiettävästi vuonna Esimerkiksi Tukholmaan vietäviä tavaroita olivat mm. elävä karja, karjatuotteet, silakat ja muut kalat, olut ja paloviina ja ennen kaikkea puuastiat. Ruotsista tuotiin kaikenlaista tarvetavaraa: rautaa ja työkaluja, suolaa, tupakkaa, lasia, kankaita ja lisäksi monenlaista pientä rihkamaa luvulla kaupunginlahti alkoi madaltua niin, että alusten oli lopulta mahdoton päästä lahden pohjukkaan. Vuodesta 1760 lähtien lastauspaikkoina alettiin pitämään Suukaria Sorvakonniemen lisäksi ja 1800-luvulla käytettiin myös Hepokaria lastauspaikkana. Näiltä lastauspaikoilta laivoihin lastattiin mm. puutavaraa, joka oli talvella sinne pinottu. Keväällä puutavara kuljetettiin proomuissa ankkuripaikoissaan oleviin aluksiin. Lastaustyön suorittivat tavallisesti naiset. Vuonna 1767 todettiin että Uudenkaupungin ensimmäinen satama on Sorvakonniemen ja Suukarin välissä ja toinen kaupunginlahdessa. 7 Sorvakon eteläsivulla, vastapäätä Madonmaanniemeä oli sopiva paikka painolastin purkamiseen. Siellä sijaitsi myös nk. laivojen hautausmaa, jonne vanhat ja aikansa palvelleet alukset ajettiin hylyiksi ja purettaviksi. Vuonna 1851 painolastin purkaminen satamaan kiellettiin ankarasti, mutta silti niin tehtiin salaa. Oli painolastihiekasta hyötyäkin: esimerkiksi Rantakatu täytettiin hyvällä Kööpenhaminassa lastatulla painolastihiekalla. Ensimmäisen Uudenkaupungin satamajärjestys vahvistettiin vasta vuonna Vakka-Suomen alueella oli jo 1400-luvulla mm. Velluan veropitäjä eli Peteksen lääni, johon kuului mm. nykyisen Kalannin ja Uudenkaupungin alueen rannikkokylät ja saaristo. Uudenkaupungin, Kalannin, Pyhäranta-Pyhämaan alueella ja saaristossa tiedetään olleen useita satamapaikkoja, mm. Lyökin, Piispanhaminan, Pyhämaan, Lupan, Vindrin, Santtion, Torlahden ja Männäisten satamat. Männäisten kerrotaan olleen huomattava satama- ja kauppapaikka. 3 Vakkasuomalaiset kävivät kauppaa etupäässä Tukholmassa, mutta myös esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa. Heidän kauppatavaranaan olivat pääasiassa puuastiat ja muut puutavarat, joiden kauppaan he vuonna 1550 saivat erikseen luvan. 4 Kaupungin satamana käytettiin Kaupunginlahtea. Kirkon kohdalla olevan kapean salmen poikki kulki tullipuomi. Rannoilla, enimmäkseen kuitenkin kaupungin puolella, oli tullipuomista alkaen veteen rakennettuja ranta-aittoja, joissa porvarit säilyttivät kauppatavaraansa ja joiden edustalla laivat olivat ankkurissa. Talvella oli tapana kuljettaa kaikenlaista roskaa jäälle mereen uppoamaan ja vanhat alusten hylyt jätettiin satamaan mätänemään. Maistraatti kielsi vuonna 1646 porvareita tahraamasta ja täyttämästä kaupungin salmea ja käski keräämään alusten hylyt pois. 5 1 Hella 2001, Ibid Ibid. 17, Kaukovalta 1917, Ibid Kartta 2. Ote Kalmbergin kartastosta vuodelta Uudenkaupungin edustalle on merkitty luotsipaikka (Lotsplats), satama ja ilmeisesti ankkuripaikka sekä meriväylät. Lähde: Kalmbergin kartasto R V : List Kaukovalta 1917, 67-68; Kaukovalta 1930, 20, Kaukovalta 1929, 43; Kaukovalta 1930, 16, Kaukovalta 1929, 44; Kaukovalta 1930, 164; Kaukovalta 1962, 226.

4 7 8 Kaupunginlahtea päätettiin ruopata laivaliikenteen helpottamiseksi ja vuonna 1768 sitä varten rakennettiin kaksi proomua. Tarkoitus oli kaivaa kanava matalaan kohtaan. Vuonna 1771 päätettiin paaluttaa sivuosat, jotta muta ei valuisi takaisin kaivantoon. Kesällä 1781 ruopattiin jälleen kaupunginlahtea syvemmäksi. 9 Vuonna 1758 laivanvarustajat ja perämiehet vannoivat Uudessakaupungissa valan, että he eivät harjoittaisi salakuljetusta. Laivanvarustajien määrästä on päätelty että tuohon aikaan kaupungissa oli noin 30 kappaleen kauppalaivasto, mutta se vahvistui 1780-luvulla noin 50 alukseen luvun alussa lähes kaikki kaupungin alukset olivat lästiä kantavia kaljaaseja, mutta Uudessakaupungissa kerrotaan rakennetun jopa 77 lästinen limisaumainen alus nimeltä Concordia. Uudenkaupungin alukset olivat enimmäkseen pieniä limisaumaisia aluksia. Niiden rakentamisesta ei ole säilynyt paljon tietoa. On kuitenkin säilynyt tietoja siitä, että suuri osa kaupungin aluksista olisi paikallista rakennustaitoa luvulta lähtien Uusikaupunki vaurastuu huomattavasti. Erityisesti Tanskan kauppa on tuottavaa. Vuosi 1840 oli ennätysvuosi, jolloin Uudenkaupungin satamasta lähti 195 alusta lasteineen. Vuodesta 1840 lähtien Uusikaupunki oli Ahvenanmaalla ja merenrantapitäjissä suolakaupungin maineessa. Edelleen 1850-luvun alkupuolella puukauppa kukoisti. Vuosi 1855 oli laivureille tuhoisa. Krimin sodan aikana monet varustajista upottivat laivansa tai piilottivat ne syrjäisiin lahtiin, mutta silti suuri osa kaupungin kauppalaivastosta poltettiin. Laivoja poltettiin pääasiassa Pitkäluodon satamassa. 11 Vuonna 1859 merenkulku vapautettiin, minkä jälkeen myös maalaisten aluksia voitiin käyttää kaupankäynnissä luvulta lähtien laivaliikenteen tuotto romahti, koska rautaiset höyryalukset otettiin käyttöön ja rautatieliikenne Tampereen, Helsingin ja Turun välillä näivetti Uudenkaupungin kauppaa. Laivanrakennuskausi päättyy Uudessakaupungissa vuonna 1876 ja 1880-luvulta alkaen puisten alusten laivanvarustus kävi kannattamattomaksi luvulla Hepokarin saari yhdistettiin mantereeseen ja sinne tehtiin laiturit. Vuosien välillä laitureita on pidennetty. Nykyisen telakan kohdalla on sijainnut alun perin Kainpirtin varvi, jonka tilalle vuonna 1891 perustettiin Uudenkaupungin Laivatelakka ja Mekaaninen Konepajayhtiö. Telakka on toiminut nykypäiviin saakka useassa eri omistuksessa ja eri nimillä. 13 Kuva 1. Uudenkaupungin varvilla valmistuneen kuunari Wellamon vesillelasku vuonna Taustalla näkyy pitkä laituri ja purjealus satamassa. Uudenkaupungin museon kuvakokoelma, nro Luotausaineisto Merinorpat Ay suoritti viistokaikuluotauksen 13.6 ja sekä ja Viistokaikuluotausdatasta tuotettiin mosaiikkikartta aineiston peittävyydestä tutkimusalueella (kartta 3). Luotaukset on tehty seuraavilla kaistanleveyksillä: m (1 kpl), m (1 kpl), m (8 kpl), m (8 kpl), m, (5kpl), m (1 kpl), m (1 kpl), yhteensä 25 ajoa. Viistokaikuluotaus on tehty 900 khz taajuudella. Käytetty luotain on Sonarbeam 150-A 400/900. Ensimmäiset luotausajot saatiin tulkittavaksi ja toiset Merinorpat Ay:n Kari Saramo kertoo että luotausten yhteydessä oli ilmennyt GPS ongelmia, minkä vuoksi paikkatieto ei ole välttämättä täysin tarkka. Satama-alueen liikenne oli häirinnyt jonkin verran luotauksia. Luotausaineistossa on jonkin verran katvealueita ja mutkia, mutta se on ymmärrettävää luodatessa satama-altaassa. Viistokaikuluotaus ulottuu myös tutkimusalueen pohjoispuolelle, missä havaittiin joitain pieniä veneitä sekä isompia moniulotteisia kasoja, jotka voivat liittyä muinaisjäännösrekisterin kohteisiin Ostrobotnia (mj.rek.tunnus 1702) ja Häpönniemi (1703). 9 Kaukovalta 1929, 44, 210, Ibid , 119, Kaukovalta 1930, 24, 26-27, ; Kaukovalta 1962, Kaukovalta 1930, 99, 113, 116; Kaukovalta 1962, Hella 2001, 137, 483.

5 9 10 Koordinaatit ETRS-TM35FIN: N, E Koordinaatit WGS84/ETRS89: ' N, ' E Syvyys max: noin 5 metriä Syvyys min: noin 5 metriä Koordinaattiselite: GPS mittaus kohteen keskipisteestä viistokaikuluotausaineistosta TM35 karttalehti: L3244L Kuvaus: Pieni tasaperäisen veneen hylky, joka on kooltaan noin 3,5 m x 1,5 m. Viistokaikuluotausaineistosta ei pystytä päättelemään rakennusmateriaalia, mutta muodostaan päätellen se on moderni vene. Kartta 3. Mosaiikkikuva viistokaikuluotauksen kattavuudesta tutkittavalla alueella. Karttapohja: MML peruskartta. 7. Kohteet Aineistossa havaittiin tutkimusalueella yksi veneen hylky. Kohdekarttaan (kartta 4), merkittiin myös Suukarin hylky ( ), joka sijaitsee aivan tutkimusalueen rajalla, sekä yksi puuveneeltä vaikuttava hylky tutkimusalueen ulkopuolella. Kuva 2. Viistokaikukuva kohteesta 1. Kohde vaikuttaa modernilta veneeltä. Kohde 2. Kartta 4. Kartta havaittujen kohteiden sijainnista. Tutkimusalueen rajat on merkitty karttaan keltaisella. Karttapohja MML peruskartta. Kohde 1. Kohteen ID: Uusi kohde Nimi: Suukarin hylky 3 (ehdotus) Kunta: Uusikaupunki Laji: Muu kohde (ehdotus) Vedenalainen: Kyllä Tyyppi: Hylky Tyypin tarkenne: - Lukumäärä: 1 Ajoitus: Historiallinen Ajoitustarkenne: 1900-luku Kohteen ID: Uusi kohde Nimi: Suukarin hylky 2 (ehdotus) Kunta: Uusikaupunki Laji: Mahdollinen muinaisjäännös (ehdotus) Vedenalainen: Kyllä Tyyppi: Hylky Tyypin tarkenne: Puu Lukumäärä: 1 Ajoitus: Historiallinen Ajoitustarkenne: - Koordinaatit ETRS-TM35FIN: N, E Koordinaatit WGS84/ETRS89: ' N, ' E Syvyys max: 3 metriä Syvyys min: 2,5 metriä Koordinaattiselite: GPS mittaus kohteen keskipisteestä viistokaikuluotausaineistosta TM35 karttalehti: L3244L Kuvaus: Vene on kooltaan noin 4,7 x 1,4 metriä. Se vaikuttaa puusta rakennetulta. Mahdollisesti kyseessä on fiskarityyppinen vene. Vene on muodoltaan palkomainen. Vene ei sijaitse tutkimusalueella.

6 11 12 Lähteet Painetut lähteet Hella 2001 Kaukovalta 1917 Kaukovalta 1929 Kaukovalta 1930 Tenho Hella, Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä. Uusikaupunki Kyösti Kaukovalta, Uudenkaupungin historia I. Tampere Kyösti Kaukovalta, Uudenkaupungin historia II, Uusikaupunki Kyösti Kaukovalta, Uudenkaupungin historia III, Uusikaupunki Kuva 3. Viistokaikukuva mahdollisesti puisen palkomaisen veneen hylystä tutkimusalueen ulkopuolella. 8 Tulkinta Tutkimusalue sijoittuu Uudenkaupungin edustalla alueelle, joka on ollut tärkeä satamapaikka jo satoja vuosia. Maa-alueita on ajan saatossa laajennettu merelle ja merenpohjaa on ruopattu satamaan johtavan väylän avoimena pitämiseksi. Alue on siis ollut runsaan maankäytön alaisena jo pitkään, mikä näkyy ruoppausjälkinä, läjityslouhikkona ja satama-altaisiin päätyneenä romuna luotausaineistossa. Kaukovalta 1962 Elektroniset lähteet K.V.Kaukovalta, Uudenkaupungin historia IV. Toinen painos. Uusikaupunki Museoviraston rekisteriportaali: Sivustolla on vierailtu Sivustolla on vierailtu Aineistossa ei tutkimusalueella havaittu arkeologisesti kiinnostavia kohteita. Rantavyöhykkeiden ja merenpohjaa muokkaavan työn yhteydessä on kuitenkin aina mahdollista, että sedimentin sisältä paljastuu kulttuuriperintöä. Tällöin on otettava yhteyttä Museovirastoon. Jos merenpohjaan kohdistuu tulevaisuudessa muutostöitä tutkimusalueen pohjoispuolella tai kohteen 2 ympäristössä, on todennäköisesti tarpeellista suorittaa tarkempia tutkimuksia luotausaineistossa havaittujen anomalioiden luonteen selvittämiseksi.