Tuija Härkönen, Hannu Ryhänen, Anja Tuohino (toim.) Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja n:o 1

Transkriptio

1 Tuija Härkönen, Hannu Ryhänen, Anja Tuohino (toim.) Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja n:o 1 Publications of the Savonlinna Institute for Regional Development and Research n:o 1

2 Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja n:o 1 Publications of the Savonlinna Institute for Regional Development and Research n:o 1 Tuija Härkönen, Hannu Ryhänen, Anja Tuohino (toim.) SAVONLINNA

3 Julkaisija: Vesistömatkailuprojekti Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus Joensuun yliopisto Yhteystiedot: Kuninkaankartanonkatu 5 PL Savonlinna p. (015) fax (015) Kuvitus: Tuija Härkönen ja Hannu Ryhänen ISSN ISBN ISBN (PDF) Taitto ja paino: Copyright: Joensuun yliopistopaino Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus, Vesistömatkailuprojekti 2

4 Sisällysluettelo ESIPUHE... 5 MATKAOHJELMA KOHDEALUEEN KUVAUS JÄRVIALUEEN KEHITTÄMISKONSEPTI Vänerland-yhdistys Värmlands Turistråd AB Göta Kanal Bolag KESTÄVÄ MATKAILU Ekologinen kestävyys Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys Taloudellinen kestävyys REITISTÖT JA OHJELMAPALVELUT Melonta Veneily ja vierasvenesatamat Pyöräily Kalastus MARKKINOINTI JA JAKELUKANAVAT Göta-kanava elämyksiä koko perheelle VERTAILEVA YHTEENVETO JÄRVI-SUOMEN MATKAILUUN Missä olemme heikoilla? Saavutettavuus Kulttuurimaisema Yhteistyö ja paikallinen juurruttaminen Markkinointi ja jakelukanavat Laatujärjestelmät Kanavien tuotteistaminen Missä olemme vahvoilla? Hallittu villeys Melonta Ohjelmapalvelut Talvi Venäläiset Aukioloajat ja valuutta Yliopistollinen matkailuopetus ja -tutkimus Mitä opiksi? Lopuksi KOHDE-ESITTELYT LIITTEET

5 4

6 ESIPUHE Eurooppalainen järvikoulu on Joensuun yliopiston Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen alaisuudessa toimivan Vesistömatkailuprojektin ideoima, järvimatkailun kehittämisestä kiinnostuneille matkailualan ammattilaisille tarkoitettu tiivis koulutuspaketti, joka järjestetään jossain Euroopan lukuisista järvikohteista. Koulutusmatkan tarkoituksena on saada vertailupohjaa ja ideoita sekä todentaa parhaita käytäntöjä järvimatkailun kehittämiselle Suomessa. Ensimmäinen Eurooppalainen järvikoulu järjestettiin syyskuussa 2001 Mecklenburg-Vorpommernissa Saksassa (loppuraportti Vesistömatkailuprojektin julkaisuja n:o 2). Käsillä oleva julkaisu on Ruotsiin, Vänern-järvelle ja Göta-kanavalle suuntautuneen koulutusmatkan loppuraportti. Syitä siihen, miksi juuri Ruotsi valittiin koulutusmatkan kohteeksi on useita. Ensinnäkin Ruotsi on luonnonolojensa ja kulttuurinsa puolesta hyvin samankaltainen maa kuin Suomi, mihin jääkaudella ja yhteisellä historialla on ollut keskeinen vaikutuksensa. Toisekseen Ruotsin järvet sijaitsevat Keski-Euroopan näkökulmasta Suomen järvialueiden tavoin reuna-alueella, jossa matkakohteen saavutettavuus on yksi matkailun kehittämisen kynnyskysymyksiä. Lisäksi matkakohteen valinnassa kuunneltiin paikallisen matkailukentän ääntä; esimerkiksi muutamat melontayrittäjät tiesivät Ruotsin melontakohteiden olevan huipputasoa. Ruotsi oli näin selkeä valinta koulutusmatkan kohteeksi, sillä se on itse asiassa yksi pahimpia kilpailijoitamme järvimatkailun saralla. Matkan suunnittelussa ja käytännön järjestelyissä olivat suureksi avuksi kontaktit Karlstadin yliopistoon sekä Värmlannin alueelliseen matkailuorganisaatioon, joista saatiin vinkkejä hyvistä käyntikohteista sekä asiantuntevista luennoitsijoista. Kuvaukset käyntikohteista on koottu raportin loppuun. Koulutusmatkalle osallistui 18 matkailualan ammattilaista ympäri Järvi-Suomea majoitus-, ravitsemis- ja ohjelmapalveluja tarjoavista yrittäjistä, tutkijoihin sekä koulutusorganisaatioiden edustajista vesistömatkailun kehittämishankkeiden vetäjiin: Merja Ahonen / Keski-Suomen Maaseutukeskus, Valto Holopainen / Tuusniemen kunta, Jukka Kontkanen / Karjalan Erämatkat Oy, Pekka Lehonkoski / Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto, Ilkka Mankonen / Horonjärvi ky, Heikki ja Leila Mustonen / Kantelesärkän talli ja kalastus, Pirjo Nokelainen / Savonlinnan ammatti-instituutti, Jussi Peisa / Oravin Makasiiniravintola, Tuula ja Aimo Pekkarinen / Ritoniemen lomakylä, Jani Rautiainen / Oravin Kyläkauppa Oy, Arto Räsänen / Erästely, Pekka Sahama / Pohjois-Karjalan luontomatkailuinstituutti, Jorma Suvanto / Seikkailu- ja koulutuskeskus Varapäre Oy. Vesistömatkailuprojektista matkalle osallistuivat koulutussuunnittelija Tuija Härkönen, kehittämistutkija Hannu Ryhänen ja markkinointitutkija Anja Tuohino. Tulkkina matkan aikana toimi Säfflen kunnan matkailupäällikkö Toini Ek. Osallistujat jaettiin neljään työryhmään: 1. järvialueen kehittäminen, 2. kestävä matkailu, 3. reitistöt ja ohjelmapalvelut sekä 4. markkinointi ja jakelukanavat. Työryhmäkohtaisia raportteja on hyödynnetty tässä loppuraportissa, jonka projektin työntekijät ovat yhteisesti kirjoittaneet lopulliseen muotoonsa. Parhaat kiitokset koulutusmatkalle osallistuneille ja kaikille muille sen toteutumiseen myötävaikuttaneille! Savonlinnassa, Tuija Härkönen 5

7 MATKAOHJELMA Sunnuntai Kokoontuminen Helsinki-Vantaan lentokentän ulkomaanterminaalissa T Lento Helsinki Nyköping/Skavsta Ajo Karlstadiin. Matkalla esittelykierros, matkaohjelman läpikäynti sekä ohjeet ryhmätyöskentelyyn. Majoittuminen: hotelli Ibis (Västra Torggatan 20) Maanantai Karlstadin yliopisto (Minerva-sali, rakennus 12) Matkakohteena Vänern Vänerland-yhdistyksen projektipäällikkö Karin Jonsell kertoo Vänernistä matkakohteena sekä järveä ympäröivän 17 kunnan yhteistyöstä paikallisen matkailutarjonnan parantamiseksi Veneily ja vierasvenesatamat Nils-Åke Hammarström, Gästhamnsguiden SXK AB, kertoo veneilyn merkityksestä osana matkailuelinkeinoa sekä vierasvenesatamien palvelutarjonnasta ja sen kehittämisestä vastaamaan nykymatkailijan tarpeita Melontamatkailun kehittämisen ristiriidat Dalsland-Norrmarkenin alueella Jatko-opiskelija Elisabeth Brandin, maantieteen laitos/karlstadin yliopisto Ajo Arvikaan Lounastauko Siirtyminen melontakeskukseen Melontamatkailu Ralf Hedlund (Arvika Kanot&Turiscenter) ja IngMarie Junler (Vildmark i Värmland) esittelevät omaa yritystoimintaansa ja kertovat Värmlands Kanot melontayritysyhteistyöstä Paluu Karlstadiin noin klo 18 Yöpyminen: hotelli Ibis Tiistai Alueorganisaation rooli järvialueen tuotekehitys- ja markkinointityössä Projektipäällikkö Sven Axelsson, Värmlands Turistråd Siirtyminen Forshagaan Forshaga Sportfiskeakademin Kalastusmatkailun opettaja ja Årjängin kunnan entinen matkailupäällikkö Pär Näslund kertoo luontomatkailureitistöjen suunnittelusta Lounastauko Pär Näslund kertoo kalastusmatkailukoulutuksesta ja yritystoiminnasta. Mukana paikallisia kalastusmatkailuyrittäjiä Siirtyminen Vänernin etelärannalle, matkalla pysähdys Kristinehamnissa Majoittuminen Falkängenin retkeilymajaan Illallinen ja väliraportointi 6

8 Keskiviikko Siirtyminen Hornborgasjölle Mitä on ekomatkailu? Kestävän matkailun konsultti ja Ruotsin ekomatkailuyhdistyksen puheenjohtaja Peo Jonsson kertoo kestävästä matkailusta ja Naturens Bästa laatujärjestelmästä Tutustuminen luontokeskuksen näyttelyyn ja pieni patikointi lintutornille Göran Löwings taideateljee ja -kahvila Hornborgasjön ympäristössä kasvanut taiteilija kertoo taiteestaan, inspiraation lähteistään ja erikoisesta ateljeestaan iltapäiväkahvien lomassa Ajo Lidköpingiin Tutustuminen Vänerin luontoa ja kulttuuriperintöä esittelevään Väner-museoon tai vaihtoehtoisesti tutustuminen Lidköpingin kaupunkiin Ajo Läcköön Tutustuminen Spikens Fiskeläget kalastaja- ja vierasvenesatamaan Paluu Falkängeniin Siirtyminen Forshemin kylään Tutustuminen Forshemin kirkkoon Forshems Gästgivaregård Ruotsin vanhin kestikievari Kestikievarinpitäjä Stefan Johansson kertoo kuinka hän herätti kestikievarin sekä Falkängenin käsityöläiskylän uuteen kukoistukseen ja mitä merkitsee kuuluminen Västsvensk Mersmak ravintolaketjuun, jonka jälkeen nautimme paikallisista raaka-aineista valmistetun illallisen. Paluu Falkängenin retkeilymajaan Torstai Ryhmät raportoivat havainnoistaan, keskustelu matkan tähänastisesta annista Tutustuminen Falkängenin käsityöläiskylän tarjontaan Ajo Mariestadiin Tutustuminen Mariestadin vanhaan kaupunkiin Ajo Göta-kanavan varrelle Lyrestadiin Tutustuminen Lyrestadin rantamakasiinin kotiseutumuseoon Risteily M/S Bellevuella Lyrestadista pitkin Göta-kanavaa Sjötorpiin Tutustuminen Sjötorpin vierasvenesatamaan ja muuhun palvelutarjontaan Ajo Motalaan Göta-kanavan historiikki ja sen tuotteistaminen nykypäivän matkailijalle Johtaja Claes-Göran Österlund, AB Göta kanalbolag Majoittuminen Göta-kanavan varrella Motala Verkstad retkeilymajassa sekä Berggrens Källare -majatalossa Perjantai Bussimatka lentokentälle. Matkalla pysähdys Göta-kanavan varrella ihailemassa Bergin sulutusta Lento Nyköping-Helsinki 7

9 Ruotsin suurten järvien sijainti valtaväyliin ja suurimpiin kaupunkeihin nähden Vänern ympäristökuntineen 8

10 1. KOHDEALUEEN KUVAUS Vänern on Ruotsin suurin ja - Laatokan sekä Äänisen jälkeen - Euroopan kolmanneksi suurin järvi. Sen pinta-ala on 5650 km 2, vesitilavuus 153 km 3, keskisyvyys 25 metriä (syvin kohta 106 metriä) ja ympärysmitta 420 kilometriä. Järven noin saarta, luotoa ja karia muodostavat yhden Euroopan suurimmista sisävesisaaristoista. Keskellä järveä sijaitseva Djurön saaristo on yksi Ruotsin 28 kansallispuistosta. Saaristo mukaan luettuna järven koko rantaviiva on 4800 km pitkä. Järven suurta kokoa kuvaa hyvin se, että jos koko maailman väestö seisoisi järven päällä, kaikilla olisi vielä tilaa heilutella käsiään! Järven valuma-alue ( km 2 ) kattaa 10 prosenttia Ruotsin koko pinta-alasta. Vänernissä on 1/3 koko maan makeasta vedestä ja juomavetensä siitä saa ihmistä. Järveen laskevat joet on pääosin valjastettu energiantuotantoon ja vapaita koskialueita on harvassa. Ruotsin ilmasto vaihtelee huomattavasti maan arktisen pohjoisosan ja lauhkean eteläosan välillä. Vänernillä, jossa tuulet tulevat lähinnä Atlantilta, kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja, mutta luntakin toki on. Vänernin ympäristössä elää suo- ja kosteikkoalueilla viihtyviä lintuja kaikkiaan noin 60 eri lajia. Kalalajeja järvessä on 35, ja kalastuksesta elantonsa tienaa noin sata ammattikalastajaa. Vuosittainen saalis on noin 1300 tonnia ja sen arvo noin 13 miljoonaa kruunua. Järven kalastusistutukset hoitaa kalastussäätiö. Kuten Suomen, myös Vänernin järvimaisemat ovat pääosin viimeisen jääkauden muovaamia. Esimerkiksi viiden kilometrin pituinen ja kapeimmalta kohdaltaan vain 25 metriä leveä siimamainen niemi Hindens Rev Vänernin etelärannalla on jääkauden aikana syntynyt reunamuodostuma. Itse asiassa Vänern oli alun perin merenlahti, mutta maankohoamisen seurauksena siitä muodostui vähitellen sisäjärvi. Maankohoaminen jatkuu edelleen noin 3 mm:n vuosivauhtia, minkä seurauksena järviallas kallistuu hitaasti lounaaseen. Itse järven lisäksi alueen pitkät kulttuurihistorialliset perinteet ja maisemakuvaa hallitseva hyvin hoidettu 1100-luvulla rakennettu kivikirkko Forshemin kylässä 9

11 kulttuurimaisema ovat Vänernin matkailualueen vahvoja vetovoimatekijöitä. Järvialueen kulttuurihistoriasta kertovat omaa tarinaansa mm. lukuisat kalliomaalaukset sekä muinaislinnat ja haudat. Ensimmäiset ihmiset asettuivat asumaan alueelle tiettävästi noin 7000 vuotta sitten. Mielenkiintoinen periodi alueen historiassa oli viikinkiaika jkr., jolloin syntyi myös vesitie Norjaan, Vikingaleden, jota nykyisin hyödynnetään mm. matkailutarkoituksiin. Kristinuskon myötä 1100-luvulla käynnistyi vilkas kivikirkkojen rakentaminen; monet näistä keskiaikaisista kirkoista ovat edelleen pystyssä luvulla syntyi Vänernin ympärille lukuisia kaupunkeja ja tieverkosto kehittyi, minkä myötä kehittyi myös kestikievarilaitos. Vänernin etelärannalla sijaitseva Forshemin kestikievari, Ruotsin vanhin sellainen, on hyvä esimerkki siitä kuinka nämä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset on herätetty henkiin ottamalla ne matkailukäyttöön. Ruukki- ja kanavamiljööt kertovat puolestaan omaa tarinaansa vilkkaasta konepaja- ja metsäteollisuudesta. Hallinnollisesti Vänerniä ympäröi kaksi lääniä, kolme maakuntaa (Länsi-Götanmaa, Taalainmaa ja Värmlanti) sekä 17 kuntaa, joilla kaikilla on vesiyhteys Vänerniin joko suoraan tai kanavien ja jokien kautta. Järven rantavyöhykkeellä sijaitsee useita kaupunkeja, joista suurin on noin asukkaan Karlstad. Kaikkiaan järven ympärille sijoittuu noin kotitaloutta. Vänernin pohjois- ja länsipuolella sijaitsee harvaanasutumpia alueita ja ne muistuttavat (metsä)maisemiltaan hyvin paljon vastaavia alueita lähinnä Itä- ja Keski-Suomen alueilla. Vänerniä ympäröi vahva maatalousalue. Värmlannin läänissä 32 % työvoimasta saa elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Länsi-Götanmaalla vastaava luku on 18 %, joka on lähellä koko maan keskiarvoa. Värmlannin suurimmat yksityiset työnantajat ovat Stora Enso, Valmet, Uddeholm Tooling (terästeollisuus) ja Wasabröd. Vänern hallitsee Ruotsin järviä koollaan, mutta ei pidä unohtaa, että välittömästi Vänernin ympäristössä on monia pienempiä järvialueita. Esimerkiksi Arvikan järvialue Vänernin pohjoisosassa, Dalsland-Nordmarkin järvialue Vänernin koillisosassa tai sen länsipuolen Vättern sekä aluetta keskeisesti halkova Göta-kanava yhdessä muiden pienempien järvien kanssa muodostavat laajan yhtenäisen järvimatkailualueen, jonka sisällä yksittäiset järvimatkailukohteet korostuvat omine erikoispiirteineen. 10

12 2. JÄRVIALUEEN KEHITTÄMISKONSEPTI Vänernin ympäristö on vireästä Karlstadin yliopistokaupungista huolimatta muuttotappioaluetta. Työn perässä muutetaan lähinnä Göteborgin ja Tukholman seuduille. Matkailusta onkin tullut yksi tärkeä pelastusrengas muuttovirtojen hillitsemisessä; se on valittu yhdeksi aluekehityksen painopistealueeksi tavoitteena nimenomaan työpaikkojen ja sitä kautta alueen hyvinvoinnin turvaaminen. Järvialueen kehittämiskonseptin historia on kuten tilanne Suomessa tällä hetkellä. Alueella on aiemmin ollut useampia pieniä, päällekkäisiä, lyhytkestoisia projekteja, joiden vaikutukset ovat olleet tehottomia. Yritykset väsyivät projekteihin, koska eivät enää tienneet missä hankkeissa niiden olisi kannattanut olla mukana. Projektiviidakosta ollaan pääsemässä eroon muutaman laajan, hallinnollisia rajoja rikkovan projektin avulla. Yleensä ottaen ihailtavaa on se, kuinka julkinen sektori, poliitikot ja kuntien viranhaltijat, on saatu sitoutumaan matkailun kehittämiseen mm. kierrättämällä heitä tutustumassa alueen matkailutarjontaan tai ottamalla heidät tiiviisti mukaan yhteiseen matkailun kehittämistyöhön. Matkailun kehittäminen Vänernin alueella on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen asia. Ruotsin vetovoimaisimmista matkakohteista brandi joka tunnetaan (kts. logo kannessa). Tähän tavoitteeseen pyritään korkealaatuisilla, kilpailukykyisillä ja ympäristöystävällisillä tuotteilla ja palveluilla, joiden myötä yritysten liikevaihto kasvaa ja työpaikat lisääntyvät. Hallinnollisesti yhdistys rakentuu seuraavan kaaviokuvan mukaisesti: VÄNERLAND-YHDISTYKSEN ORGANISAATIOKAAVIO JÄSENKUNNAT ARVIKA, FORSHAGA, GRUMS, GRÄSTORP, GULLSPÅNG, GÖTENE, HAMMARÖ, KARLSTAD, KRISTINEHAMN, LIDKÖPING, MARIESTAD, MELLERUD, SÄFFLE, TROLLHÄTTAN, TÖREBODA, VÄNERSBORG, ÅMÅL HALLITUS 5 JÄSENKUNTIEN EDUSTAJAA KOORDINAATIO PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ MARKKINOINTIASSISTENTTI YHTEISTYÖKUMPPANIT & MUUT RAHOITTAJAT KALASTUS VENEILY GOLF KULTTUURI LUONTO TAPAH- TUMAT Vänerland-yhdistys Vänerniä ympäröivän 17 kunnan välinen yhteistyö alkoi vuonna 1989, jolloin perustettiin Vänerland yhdistys. Vänernland yhdistys siksi, että Vänern oli pienin yhteinen nimittäjä, joka näitä kuntia yhdistää. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää yhteistyötä kuntien, elinkeinoelämän, viranomaisten ja organisaatioiden välillä aluekehityksen turvaamiseksi, sillä yhdistyksen jäsenkunnista ainoastaan kaksi on muuttovoittokuntia. Alussa matkailu ei ollut kehittämisessä keskeisellä sijalla, mutta viime vuosien aikana sen merkitys on kasvanut voimakkaasti. Yhdistyksen tavoitteena on luoda Vänernistä yksi Jokaista kuntaa edustaa yhdistyksessä poliitikko tai virkamies. Yhdistyksen toimintaa, sen suuria linjoja ja rahoituksen hankintaa ohjaa hallitus, jonka kokoonpano muodostuu viiden kunnan edustajasta. Hallituksen toimikausi on 4 vuotta, joten kaikkien 17 kunnan edustajat ovat vuorotellen hallituksessa. Käytännön toiminta toteutetaan kuudessa eri työryhmässä: kalastus, veneily, golf (Vänernin ympärillä on 16 täysimittaista 18-reikäistä golfkenttää!), kulttuuri, luonto ja tapahtumat. Kussakin työryhmässä on 5-15 jäsentä niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta: yrittäjiä, kuntien ja matkailuorganisaatioiden edustajia sekä eri alojen asiantuntijoita; henkilöitä, joilla on laajat 11

13 kontaktit ja intohimoa tekemiseen ja jotka eivät tee tätä työtä vain virkansa puolesta. Yhdistys ei maksa työryhmien jäsenille palkkaa vaan he ovat mukana yhdistyksen toiminnassa omasta kiinnostuksestaan ja yhteisen hyvän vuoksi. Toimintatapa Työryhmät kokoontuvat säännöllisesti ja järjestävät mm. erilaisia koulutustilaisuuksia. Esimerkiksi veneilytyöryhmässä on substanssiosaajina mukana veneilyliiton ja purjehdusseurojen edustaja sekä veneilyalan yrittäjiä. Ryhmän päätavoitteena on veneilijöiden viipymän lisääminen järvialueella. Työryhmä on mm. järjestänyt laatu- ja turvallisuuskoulutusta vierasvenesatamien henkilöstölle. Lisäksi sen vastuulla on sekä kilpa- että perhepurjehtijoille tarkoitetun Round Vänern Race -tapahtuman kehittäminen. Tulevaisuuden suunnitelmissa työryhmällä on kierrättää mm. VIP-asiakkaita järvialueita yhdistävillä kanavilla, laajentaa vesiretkeilyaluetta kanaville kehittämällä erilaisia alennuspaketteja ja edistää Vänernin alueen venematkailun toimijoiden verkostoitumista järjestämällä erilaisia seminaaripäiviä. Kalastustyöryhmä järjestää myös erilaisia koulutuspäiviä ja kierrättää matkailutoimistojen väkeä tutustumassa järvialueen kalastusmahdollisuuksiin. Tavoitteena on, että kalastuspakettien myyjät tuntevat myymänsä tuotteet ja osaavat muutenkin kertoa asiakkailleen kalastuksesta Vänernillä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on mm. Internet-sivujen kehittäminen, suoramarkkinointikampanjat potentiaalisille kohderyhmille (nyt on hyvä aika saada sitä ja sitä kalaa postikorttikampanjat), osallistuminen kalastusmessuille ja Vänernin kehittäminen kalastusmatkailukohteena järjestämällä yhteisiä seminaaripäiviä. Kehittämistyötä järvialueen kalastuksessa riittää, sillä siellä on liian vähän kalan jatkojalostajia sekä vene- ja kalastusvälinevuokraajia. Luontoryhmän perusytimen muodostavat kuntien ympäristöosastot. Teemaryhmä kiinnittää erityistä huomiota alueen linnustoon, luonnonympäristön säilymiseen, näköalapaikkoihin ja saaristomiljööseen. Kulttuuriryhmä paketoi matkoja ja järjestää verkostoitumista edistäviä seminaareja. Golfryhmä vastaa Vänern Golf Tourin ja erilaisten tarjouspakettien kehittämisestä (esim. green fee viidelle eri kentälle yhteensä 88 euroa, junioreille 22 euroa). Festivaaliryhmä koordinoi tapahtumia niin, että ne eivät sattuisi samoille päiville sekä kehittää tapahtumailmoittelua. Uusin idea on tapahtumalaiva, jonka mukana tapahtumat kiertävät eri paikkakunnille järven ympärillä. Kalastustyöryhmä, kuten myös muut teemaryhmät, ovat eräänlaisia matkailun etu- tai painostusryhmä, jotka kannanotoillaan voivat vaikuttaa alueen matkailun kehittämiseen. Esimerkiksi ammattikalastusluvat järvelle myöntää lääninhallitus. Eri asianosaisten välillä on meneillään poliittisesti kuuma keskustelu ja painostus siitä, miten kalastuslupien kanssa tulisi menetellä; painottaako ammattikalastajien vai vapakalastajien tarpeita. Ammattikalastaja saa lohikilosta vain noin kaksi euroa, mutta uisteluveneessä oleva vapakalastaja on valmis maksamaan siitä jopa 16 euroa/kilo. Vänerland-yhdistyksen työrukkasena toimii projektipäällikkö Karin Jonsell sekä hänen markkinointiassistenttinsa. Karlstadissa toimiva koordinaatioyksikkö vastaa mm. sisäisestä ja ulkoisesta markkinoinnista, tukee ja kehittää eri sidosryhmien verkostoitumista, järjestää koulutustilaisuuksia, koordinoi karttojen, esitteiden ym. markkinointimateriaalin tuotantoa sekä pitää kaikin puolin silmät ja korvat auki yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi. Jäsenkuntien matkailutoimistojen lisäksi tiivistä yhteistyötä tehdään myös kahden Vänernin ympärillä toimivan alueellisen organisaation (Värmlands Turistråd ja Västsvenska Turistbolaget) kanssa. Vänerland-yhteistyötä ei rahoiteta EU-varoin vaan kuntien maksamilla euron vuosimaksuilla, kunnan asukasluvusta riippuen. Lisäksi toimintaa rahoittavat mm. lääninhallitus, maakäräjät ja mikä erikoisinta; sekä alueelliset säätiöt että pankit. Vänernin matkailualueen kehittämistyö ja markkinointi kulkevat yhdistyksen toiminnassa käsi kädessä. Osaamisen ja tietopääoman lisääminen, verkostoituminen ja infrastruktuurin kehittäminen tuovat potkua markkinointiin. Alueen tunnetuksi tekeminen edellyttää taas sitä, että matkailupalvelut ovat riittävän monipuolisia ja korkeatasoisia. Tärkeää on nimenomaan Vänern-järvi toimintaa yhdistävänä tekijänä. Niinpä eri toimijat työskentelevät yhtenäisen Vänerland mielikuvan luomiseksi eikä yksittäisiä kaupunkeja ja matkakohteita nosteta markkinoinnissa esille. Suomessahan kukaan ei lähde yhteistyöhön mukaan, jos oman kunnan tai yrityksen nimi ei näy joka paikassa. Yhteistyön tuloksena on syntynyt mm. autokartta, yhtenäiset esitesarjat teemoittain, messuyhteistyötä ja muita markkinointi- sekä kehittämistoimenpiteitä, joilla on yhtenäinen Vänern-profiili. Vänernin kehittämisen taustalla on myös jossain määrin tutkimusta. Karlstadin yliopiston opiskelijat ovat tehneet eri aihepiireihin liittyvää tutkimustyötä, Ruotsin suurin matkailun tutkimusyksikkö ETOUR on tehnyt Vänerland-perusselvityksen ja Big Lakes - projektin aikana järvialuetta tarkasteltiin SWOT analyysin avulla. Tutkimustoiminta ei kuitenkaan tunnu olevan aivan keskeisellä sijalla toimintojen kehittämisessä, ja muutenkin strateginen sekä liiketoiminnallinen kehittämisajattelu Vänerland-konseptin ympärillä näyttää olevan jossain määrin vajavaista. 12

14 Värmlands Turistråd Toinen keskeinen kehittämisorganisaatio Vänernillä on maakäräjien (aluevaltuusto) alainen, säätiömuotoisena toimiva Värmlannin matkailuneuvosto, Värmlands Turistråd (VTR), joka on toiminut jo 1960-luvulta lähtien. Matkailupäällikön lisäksi VTRssä on 6 vakituista työntekijää: EU-hankevastaava, IT-vastaava, markkinointivastaava, informaatikko, assistentti ja vahtimestari. Projektityöntekijöitä on 3-9. Värmlantiin saapuvista matkailijoista 30% on ulkomaalaisia (koko Ruotsissa 20 % ulkomailta). Ruotsiin saapuvista hollantilaisista peräti 25% suuntaa matkansa Värmlantiin. Heille kuten myös monille muille ulkomaalaisille Värmlanti on selkeä, tietoisesti valittu matkakohde (destination). Syyt siihen, miksi Värmlanti valitaan matkakohteeksi ovat meillekin tuttuja asioita: luonnon rauha ja hiljaisuus. VTR toimii eräänlaisena koordinaatioyksikkönä, joka sovittaa yhteen Ruotsin matkailuliiton, eri EU-projektien, kuntien matkailutoimistojen (yht. 21) ja muiden organisaatioiden toimintaa tavoitteenaan edistää maakunnan matkailuelinkeinoa ja luoda uusia työpaikkoja. VTRllä on myös keskeinen rooli maakunnan internet-sivuston ( kehittämisessä. Lisäksi se hoitaa EU-hanketoimintaa ja huolehtii siitä, että projektitoiminta on linjassa ministeriön hyväksymän ns. kasvusopimuksen eli alueellisen kehittämissuunnitelman kanssa. Tavoitteena on luoda myös callcenter-tyyppinen matkailupalvelujen keskusvaraamo. Hanketoiminta VTRssä on meneillään laaja, vuoden 2000 alusta alkanut EU-osarahoitteinen hanke (tavoite 1 ja tavoite 2 - ohjelmarahoitus), jossa ovat mukana maakunnan kaikki kunnat ja noin 400 yrittäjää. Hanke on kokoava kattohanke, joka toimii myös suhteellisen kiinteässä yhteistyössä Vänerland-yhdistyksen kanssa. Nämä projektit menevät osittain päällekkäin, mutta rahoittaja odottaa, että ne käyvät keskenään rakentavaa dialogia. Muita EU-rahoitteisia matkailuhankkeita ei alueella juuri ole. Erilaista Suomeen verrattuna on se, että näinkään iso hanke ei tarvitse ohjausryhmää (EU-lainsäädäntö ei sitä Axelssonin mukaan vaadi). Saadakseen elinkeinon näkökulmaa siihen, mitkä ovat keskeisiä toimenpiteitä, joita projektissa tulisi toteuttaa, projektin työntekijät kävivät syksyllä 2000 keskusteluja yli 200 matkailualan toimijan kanssa. Näin projekti pohjautuu nimenomaan yrityksien tarpeisiin keskeisinä kehittämisalueina mm. markkinointiviestintä, kapasiteetin käyttöaste, toimijoiden ikärakenne, elinkeinon kannattavuus sekä matkailupalvelujen laatu. Kentän sitouttamisen lisäksi projektin menestyksen avaimina ovat innostuneisuus, realismi, osaaminen ja pitkäjänteisyys. Hanke päättyy 2003, mutta uusi vaihe on jo suunnitteilla. Hankkeen sisältö on jaettu kehittämis- ja markkinointiosioon. Painopiste on jo olemassa olevien yritysten kehittämisessä. Kehittämisosiossa on tärkeää vahvistaa yritysten liiketoimintaosaamista (esimerkiksi yritysten liiketoimintasuunnitelmien laatiminen ja yhteiset liiketoimintaseminaarit, joihin osallistunut jo 150 yritystä) ja tuotekehityksessä saavuttaa lisäarvoa yhteistyöllä. Samoin halutaan löytää uusia ideoita ja yrittäjiä, nostaa matkailupalvelujen laatua ja kapasiteetin käyttöastetta sekä siten ylipäätään parantaa yritystoiminnan kannattavuutta. Markkinointiosiossa toimenpiteet kohdistuvat sekä lähi- että kaukomarkkinoihin. Kaukomarkkinoilla toimenpiteet kohdistuvat lähinnä Saksan ja Hollannin markkinoille, lähimarkkinoilla Norjaan. Hankkeen perusstrategia on rakennettu kärkiyritysten varaan. Jos alueen 40 kärkiyritystä saavat lisää asiakkaita, saavat myös alueen pienet yritykset niistä osansa. Näin kärkiyritysten vetovoimasta ja lisääntyneestä matkailijavolyymistä hyötyvät myös pienemmät yritykset joko suoraan tai välillisesti rakentamalla yhteistyöverkostoja kärkiyritysten kanssa. Sven Axelsson on itse myös kouluttajana hankkeessa. Hän kertoi hyvän esimerkin siitä, kuinka pienten yrittäjien on vaikea toimia yksin ja miksi yhteistyötä tarvitaan. Liiketoimintaseminaareissa hänellä on tapana aloittaa koulutus kysymällä: kuka on yrityksesi asiakas? Yleinen vastaus on kaikki maksavat asiakkaat. Seuraava Axelssonin esittämä kysymys kuuluu: kuinka paljon yrityksellä on rahaa markkinointiin per vuosi? Jos vastaus on esimerkiksi 5000 kr, on johtopäätöksenä se, että yrityksen on parempi keskittyä lähimarkkinoille kuin yrittää valloittaa koko maailma. Operatiivisesti Värmlannin matkailun kehittämisohjelma on jaettu erillisiin kehittämisen teemaryhmiin, joilla jokaisella on oma vuosibudjettinsa: kulttuuri ( e/vuosi), luonto ( e/vuosi), kalastus ( e/vuosi), talvi ( e/vuosi). Hankkeessa toimii koordinaattorin (Sven Axelsson) lisäksi neljä alueellista hankevetäjää, joilla kullakin on vastuualueenaan paikallisten yhteistyöverkostojen toiminta ja käytössään oma toimintabudjetti. He tekevät tiivistä yhteistyötä paikallisten matkailupäälliköiden kanssa. Jokaisen teemaryhmän vastuulla on Värmlannin profilointi matkailukohteena, johon rahaa on yhteisesti käytettävissä euroa / vuosi. Hankkeen kokonaisbudjetti on kaikkiaan 2,2 milj. euroa / vuosi, joka jakautuu siten, että 1,5 milj. euroa on varattu varsinaiseen operatiiviseen toimintaan ja loput menevät henkilökunnan palkkoihin sekä kiinteisiin kuluihin. Osarahoitus tulee yrityksiltä, mutta pääasiallisesti rahoitus katetaan jul- 13

15 kisesta rahasta. Jossain määrin ongelmia on tuottanut yritysten maksuosuuden kattaminen, koska maksajia ei ole ollut niin paljoa kuin odotettiin. Hanketyö on lähtenyt erinomaisesti käyntiin, sillä kunnat ja yrittäjät ovat sitoutuneet hyvin hankkeeseen. Kaikkiaan työtä matkailun eteen alueella tekee 2000 henkilöä. Tuloksellisuutta osoittaa se, että luvatut 200 uutta kokopäiväistä työpaikkaa matkailussa on jo saavutettu ennen hankkeen päättymistä. Kasvua matkailijamäärissä on ollut vuoteen 2001 verrattuna % ja kaikkiaan tähän mennessä 20 %, vaikka realistinen tavoiteasettelu oli 6 % lisäkasvua/vuosi. Esimerkiksi talvikalastus on ollut selvässä kasvussa hankkeen aikana. Esimerkkeinä mainittiin lisäksi, että yksi suljettuna ollut hotelli on avattu uudelleen ja kanavien kehittämisryhmä on saanut rahoitusta toimintaansa. Erikoista hankkeessa on se, että kaikki Värmlannin kunnat ovat sitoutuneet tekemään joka toinen vuosi matkailun tulo- ja työllisyystutkimuksen, joka on hankkeen keskeisiä mittareita. Käytäntö juontuu yhteisen matkailuhankkeen rahoituksesta, jossa kunnat maksavat oman osuutensa sen mukaan miten paljon liikevaihtoa matkailu kunnassa synnyttää. Koska maksuosuutta ei ole sidottu kunnan asukasmäärään, mikä on esimerkiksi Suomessa yleinen tapa, voi asukasmäärältään pienenkin kunnan maksuosuus nousta huomattavan suureksi, jos matkailu kunnassa on kehittynyttä. Tällaista samaa sitoutuneisuutta matkailutuloon voisi yrittää saada aikaan Suomessakin, ja vuosittainen tulosekä työllisyysvaikutusten mittaaminen maakunta- sekä kuntatasolla olisi todellinen matkailun kehittämisen edistysaskel. AB Göta Kanal Bolag Göta-kanava on Ruotsin valtion omaisuutta. Kanavaa hallinnoi 1833 perustettu kanavayhtiö (AB Göta Kanal Bolag), joka omistaa myös kaiken maan, sulut sekä 300 taloa kanavan varrella. Lisäksi se omistaa 400 hehtaaria metsää, jonka myynnistä saadaan tuloja kanavayhtiön kassaan. Valtio myöntää vuosittain 1,6 milj. euroa kanavan kunnostukseen. Lisäksi tuloja saadaan eri tahoilta kuten työvoimaministeriöstä, kanavamaksuina, vuokratuloista, oheismyynnistä jne. Kanavayhtiön nykyisen, vuonna 1999 toimensa aloittaneen 19. kanavajohtajan myötä kanavalla ovat puhaltaneet uudet tuulet; kanavan varren kulttuurihistoriallisia rakennuksia ja muuta palveluvarustusta on kunnostettu ja kehitetty tehokkaasti tavoitteena luoda kanavasta Ruotsin houkuttelevin matkailukohde. Nykyinen kanavajohtaja aloitti kehittämistyön kiertämällä ensin kaikissa kanavan varren kunnissa ja keskeisissä yrityksissä puhumassa yhteistyön puolesta. Hyvällä yhteistyöllä kanava-alueesta on tarkoitus rakentaa yhtenäinen elämysalue, joka yhdistää sen itäisen ja läntisen puolen yhtenäiseksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Yrityksiä kanavayhtiöllä yhteistyökumppaneina on tällä hetkellä noin 400. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan nykyisestä kehittämistyöstä mainita, että uusi johtaja poistatti kanavan varrelta 3000 kieltotaulua. Göta-kanavan kehittämiseen on saatu myös EU-rahoitusta, jolla kehitetään kanavan Länsi-Götanmaan puoleista osuutta Vänernin ja Vätternin välillä. Kanavayhtiö vetää hanketta, jonka tavoitteena on luoda koko perheen elämysalue, yhdessä kanavan ympäristökuntien ja Karlsborgs Fästning AB:n kanssa. 2,4 milj. euroa, josta EAKR rahoittaa runsaan kolmasosan, käytetään mm. urheilukalastuskeskuksen perustamiseen, Karlsborgin linnoituksen seikkailukierroksen kehittämiseen Idea läpi Ruotsin kulkevasta laivareitistä juontaa juurensa 1500-luvulle. Suunnitelmista tuli totta 1800-luvulla, kun kreivi, laivaston amiraali ja ministeri Baltzar von Platen sai kanavista kirjoittamansa väitöskirjan ansiosta tehtäväkseen laatia suunnitelman kanavan rakentamiseksi. Rakennushanke toteutettiin vuosina työmiehen voimin. 190 kilometriä pitkästä kanavasta kaivettua kanavaa 87 kilometriä. Vuonna 2001 Göta-kanava nimettiin vuosisadan kanavatyömaaksi ja insinöörityön haasteena sitä voidaan verrata esimerkiksi Pariisin Eiffel-torniin. Göta-kanavan varrella sijaitseva on Lyrestadin rantamakasiini on myös kotiseutumuseo. 14

16 sekä kulttuuriympäristön ja majoituksen kohentamiseen. Göta-kanavan matkailullinen kehitys on ollut oikea menestystarina. Kävijämäärät ovat kasvaneet vuoden ,7 miljoonasta vuoden 2002 noin 2,4 miljoonaan kävijään. Kanavalla liikkuu kesäisin 4800 vapaaajan venettä, yli miljoona pyöräilijää ja 13 säännöllisessä reittiliikenteessä kulkevassa laivassa matkustaa kesän aikana matkailijaa. Kanavan varrella on 11 retkeilymajaa. Kävijämäärien kasvu on myös merkinnyt tarvetta kehittää kanava-alueen palveluvarustusta. Uusinvestointeina on rakennettu mm. pari uutta saunarakennusta ja vierasvenesatamia, kunnostettu majoitustiloja, uusittu kanava-alueen saniteettijärjestelmä (ks. ekologinen kestävyys luku), avattu mm. uusi vene- ja leikkiautomuseo, korjattu yksi vahdintupa, avattu Sjötorpin myyntipiste ja panostettu eri tavoin alueen siisteyteen sekä ympäristönhoitoon. Pikanttina yksityiskohtana voidaan mainita, että kanavayhtiöllä on tapana maalauttaa kaikki suuremmat rakennushankkeet öljyväritauluksi ja pyytää niihin jonkun vaikuttajahahmon kuten kulttuuriministerin signeeraus. Lukuisten sulkujen ja siltojen ohitus on kanavaristeilyjen kiinnostava ohjelmanumero. 15

17 3. KESTÄVÄ MATKAILU Ekologinen kestävyys Vielä 1970 luvulla Vänern oli verrattain saastunut, yksi maailman elohopeapitoisimmista järvistä. Ympäristöongelmiin puututtiin kuitenkin voimakkaasti ja nykyisin veden laatu on hyvä. Vänernin vedensuojelusta huolehtii sitä varta vasten perustettu säätiö, Vänerns vattenvårdsförbund. Se valvoo veden laatua ja kalojen raskasmetalli- ja ympäristömyrkkypitoisuuksia. Vänerniä enemmän ollaan nykyisin huolissaan sen yläpuolisten vesistöjen kanoottireiteistä. Erilaisilla toimenpiteillä halutaan ohjata melojien rantautumista ja vähentää näin maaperän kulumista ja muita kielteisiä vaikutuksia luontoon. Myös Göta-kanavan ympäristökysymyksiin on kiinnitetty suurta huomiota viime vuosien aikana. Alueella liikkuville veneilijöille ja kanavapenkereitä pitkin kulkeville pyöräilijöille on rakennettu vierasvenesatamia ja levähdyspaikkoja, joiden avulla ympäristön kuormitus on saatu hallintaan. Kanavan varren kunnat ja yritykset maksavat kanavayhtiölle vuosittain tietyn summan, josta markkinoinnin lisäksi käytetään osa palveluvarustuksen parantamiseen. Göta-kanavan ns. pissapassi on puolestaan hyvä esimerkki siitä, kuinka matkailijat saadaan maksamaan näistä palveluista. 10 euroa (+ 5 euron pantti) maksavalla passilla pyöräilijät saavat käyttää maksutta levähdyspaikkojen suihkuja ja vessoja. Idea on, että passissa on elektroninen tunnistin, jota palvelukohteessa vilauttamalla saa sen oven auki. Palvelun laatua ylläpidetään esimerkiksi pesemällä vessat kolme kertaa päivässä. Lisäksi passilla saa alennusta mm. jäätelökioskeista. Pissapassien myynnistä saaduilla tuloilla puolestaan pidetään yllä palveluvarustusta. Luonnonsuojelu on ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa jo pitkään, joten myös matkailussa luontoa säästävät toimenpiteet ja ohjeet ovat arkipäivää. Toisaalta yllättävän monessa majoitusliikkeessä ja myös muissa matkailukohteissa jätteiden lajittelu ja kierrätys on hoidettu vain perustasolla ; esimerkiksi biojätteiden tai metallin keräilyastiat saattavat puuttua eikä veden tai energian säästöön olla kiinnitetty erityistä huomiota. Hyviä esimerkkejäkin kuitenkin on, kuten Hornborgasjön opastuskeskuksen yhteydessä oleva jätepiste, jossa on selkeillä valokuvilla osoitettu mitkä jätejakeet kuuluvat mihinkin keräilyastiaan. Hornborgasjölläkin on tosin vielä kehittämistä opastuksessa, liikenteenohjauksessa ja muissa palvelurakenteissa, sillä matkailijaa, jotka saapuvat keväisin ja syksyisin ihailemaan tuhansien kurkien (huhtikuussa 2002 yli 8000 yksilöä) tanssia aiheuttavat ongelmia, ellei matkailijamassoja hallita systemaattisesti. Hornborgasjön opastuskeskus Vänernillä vierasvenesatamien ympäristöohjelmiin ja palvelujen laatutasoon on panostettu voimakkaasti viime vuosina. Svenska Kryssarklubben luokittelee vierasvenesatamat pohjoismaisen järjestelmän mukaan viiteen tasoon, joissa huomioidaan myös jätehuolto. Vänernin rannalla on 42, Vätternin ja Göta-kanavan alueella noin 40 vierasvenesatamaa, joiden palvelutarjonta vaihtelee huomattavasti. Jätevesisäiliöiden imutyhjennysmahdollisuus on suuremmissa vierasvenesatamissa. Tihein verkosto on Göta-kanavalla, jossa joka toisessa satamassa on imutyhjennys. 16

18 Blå Flagg laatumerkki myönnetään vierasvenesatamille, jotka täyttävät tiukat laatukriteerit ympäristön, turvallisuuden ja palveluiden suhteen. Myös yksityisille veneilijöille voidaan myöntää oma Blå Flagg tunnus, joka sitouttaa veneilijän huolehtimaan omalta osaltaan puhtaasta ja pilaantumattomasta veneily-ympäristöstä. Tosin Svenska Kryssarklubbenin hyväksymää luokitusjärjestelmää tunnuttiin pidettävän sinilippujärjestelmää tärkeämpänä. Ympäristöön liittyvien asioiden tiedotus koetaan tärkeäksi, sillä esimerkiksi kanoottimatkailijoiden käyttäytymistä on muuten vaikea ohjata ympäristöystävälliseen suuntaan. Esimerkiksi Arvikan kanoottikeskuksessa asiakkaille jaetaan jokamiehen oikeuksista ja paikallisista säännöistä kertova tiedote, jonka jokainen asiakas allekirjoittaa lukeneensa ennen vesille lähtöä. Lisäksi melonta-alueiden palveluvarustus on pyritty, etenkin Dalsland-Nordmarkin alueella, saattamaan siihen kuntoon, että se ohjaa melojat vain tietyille paikoille ja näin muut herkemmät luontokohteet säästyvät. Erilaiset ympäristöjärjestelmät ja laatumerkit kertovat osaltaan ympäristöasioiden huolehtimisesta. Esimerkiksi tukkilauttaretkiä järjestävä Vildmark i Värmland yritys toimii laatu- ja ympäristöjärjestelmien ISO 9002 ja ISO mukaan. Kenties yritys ennakoi jo sitä, että Ruotsissa suunnitellaan tiukennettavan matkailuyritysten ympäristösäädöksiä. Yritykset, jotka tähtäävät vain lyhyen aikavälin voittoihin ympäristöstä piittaamatta, eivät tässä kilpailussa tule pärjäämään. Naturens Bästa ( on uusi, vuonna 2002 lanseerattu ekomatkailun laatumerkki, joka on ensimmäinen lajissaan koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Laatumerkki on laadittu palveluteemoittain ja jokaisille teemalle (mm. metsästys, kalastus, vesiskootterit) on olemassa tarkat säädökset, jotka yrityksen on kyettävä täyttämään. Esimerkiksi vesiskoottereilla täytyy olla käytössään 4-tahtimoottorit, että läpäisee merkin vaatimukset. Naturens Bästa -ekomerkki Naturens Bästa laatumerkki arvostetaan yrityksissä korkealle ja sen uskotaan toimivan eräänlaisena laatumerkkien tiennäyttäjänä ekomatkailussa. Tiukkojen kriteereidensä vuoksi hyväksymisprosessi on verrattain hidas, minkä takia vasta 12 yritystä on saanut tämän laatumerkin. Naturens Bästa on ollut erittäin hyvin esillä tiedotusvälineissä ja se on myös onnistuttu markkinoimaan kansainvälisesti. Kaikki keskeiset matkailuorganisaatiot ovat hyväksyneet merkin. Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristöasioilla ei enää ole sellaista uutuus- tai markkinointiarvoa Ruotsissa kuin ehkä 10 vuotta sitten. Toki ympäristöarvot ja yleensäkin kestävä kehitys ovat vakiotavaraa markkinoinnissa, mutta nämä asiat ovat aika pitkälle luonnollinen osa yritysten toimintaa. Suomessa ympäristöhallinto hoitaa tehokkaasti ympäristön yleisen suojelun, mutta matkailuyritysten ympäristöasioissa on edelleen tekemistä, jos haluamme, että saamme siltä saralta kilpailuetua Ruotsiin nähden. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys Vänernin matkailualueen rikas kulttuuriperintö on hyödynnetty matkailussa esimerkillisesti. Kaupungit ja niitä ympäröivä maaseutu on vaurasta, suorastaan idyllimäistä. Vanhan rakennuskannan osuus on huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi Suomeen. Lisäksi kaupungit näyttävät hyvin valmiilta ; rakennustyömaita on vähän, vanha rakennuskanta on hyvässä maalissa ja turisteille tarkoitetut infopisteet ja muut vastaavat kohteet ovat kunnossa. Ehkä suurin ero Suomen ja Ruotsin välillä on juuri kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys, joka Ruotsissa on selvästi otettu tasavertaiseksi osaksi kestävää matkailua, kun taas Suomessa painotetaan ekologista kestävyyttä selvästi enemmän. Taustalla on tietenkin Ruotsin syvempi ja vanhempi kulttuuriperinne ja huomattavasti hallitumpi yhteiskunnallinen muutos viimeisten 50 vuoden aikana. Esimerkiksi Naturens Bästa laatumerkki painottaa kulttuuriperinnön vaalimista ja samalla kulttuuriympäristön suojelua matkailun kuluttavaa vaikutusta vastaan. Hyvä esimerkki kulttuuriperinnön hyödyntämisestä on alueen kanavaverkosto. Ainoastaan eteläistä Trollhättanin kanavaa käytetään rahtiliikenteeseen, muut kanavat ovat lähinnä matkailijoiden käytössä. Vanhaa kanavaverkostoa on kunnostettu pitkään ja saatu se entiseen loistoonsa. Voidaan sanoa, että kanavamatkailu erityisesti Göta-kanavalla on koko alueen matkailun ydin. Kanavien vaikutuspiirissä olevien kaupunkien vanhoja satamaympäristöjä on kunnostettu matkailukäyttöön. Hyvä esimerkki tästä on Motala, jonka enti- 17

19 sen konepajan alueen rakennuksia kunnostetaan majoitustiloiksi ja myös itse konepajarakennukselle on löydetty uutta käyttöä. Uiton osalta kulttuuriperinnön säilyttäminen on Värmlannissa kokenut vastoinkäymisiä. Klarajokeen oli uiton päätyttyä 1990-luvun alussa ehdotettu jätettäväksi uittoon liittyviä rakennelmia, joita olisi voitu hyödyntää matkailussa, mutta tähän ei oltu suostuttu. Tilanne on vastaava kuin Suomessa, jossa kiinteiden uittolaitteiden museointi on lähes ylivoimainen tehtävä. Toisaalta vanhaa uittoperinnettä on hyödynnetty uusissa matkailutuotteissa. Naturens Bästa laatumerkin saaneen Vildmark i Värmland ohjelmapalveluyrityksen lippulaiva on tukkilautta-tuote, jossa asiakkaat kokoavat itse tukkilautan ja laskevat sillä alas Klarälven-jokea jopa viikon ajan rantautuen välillä tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin, käsityöläismyymälöihin jne. Vildmark i Värmlandin tukkilauttatuote Kulttuurikohteiden tarjonta on alueella kohtalaisen runsasta. Esitteiden perusteella museotarjonta keskittyy paikallismuseoihin ja erikoismuseoihin, joilla on jokin tietty teema. On kanava-, teollisuus-, moottoriym. museoita. Alueen suuret museot, kuten Värmlandsmuseet Karlstadissa ja Vänernmuseet Lidköpingissä ovat kohtalaisen suuria, ammatillisesti hoidettuja museoita, joissa esitellään myös alueen luonnonhistoriaa. Vanhojen kivikirkkoja on uskomattoman paljon, paikoitellen muutaman kilometrin välein, joka kylässä omansa. Vänernin alueella on matkailijoille tarjolla erilaisia teemallisia kulttuurireittejä (esim. ruokakulttuuri), joihin voi tutustua omatoimisesti. Vänernin matkailualueella on runsaasti käsityöliikkeitä, joissa myydään niin taiteilijoiden kuin muidenkin kädentaitajien töitä. Suurin osa tuotteista on laadukkaita, paikallisten taitajien tekemiä; Suomessa tarjonta keskittyy enemmän valtakunnallisiin tuotteisiin. Hyvä esimerkki tästä on Falkängenin käsityöläiskylä, jossa 70 käsityöläistä ovat vuokranneet tilat entisen työläiskylän entisöidyistä taloista. He myös valmistavat ja myyvät itse tuotteittaan paikan päällä. Käsityöläiskylässä järjestetään ympäri vuoden myös erilaisia tapahtumia kuten joulumarkkinat ja juhannusjuhlat. Käsitöiden lisäksi kylässä myydään paikallisia ruokatuotteita. Falkängenin käsityöläiskylä Ruotsin vanhin kestikievari Forshemin kylässä on erinomainen esimerkki vanhan arvokkaan rakennuksen säilyttämisestä myös paikallisten raaka-aineiden hyödyntämisestä. Paikallinen kotiseutuyhdistys pelasti 1900-luvun alussa purku-uhan alla olleen rakennuksen ja maailmalta juurilleen palannut kievarin nykyinen omistaja Stefan Johansson herätti kestikievarin uuteen kukoistukseen. Erikoista ravintolan ruokalistassa on se, että se pohjaa pelkästään alueelta saataviin raaka-aineisiin. Lähes päivittäin muuttuva ruokalista muotoutuu sesongin lisäksi sen mukaan sen mukaan, mitä aineksia paikallisilta kalastajilta ja maatiloilta saadaan. Kestikievari on saanut useita laatupalkintoja ja kuuluu Västsvensk Mersmak ( ravintolaketjuun, johon kuuluu 30 paikallista ruokakulttuuria vaalivaa omaperäistä ravintolaa. Forshemin kestikievari 18

20 Ristiriitoja paikallisen väestön ja matkailijoiden välillä on ilmeisesti melko vähän. Joka puolella painotetaan paikallisväestön huomioimista (lokal förankring) sekä yhteistyön ja yhdessä vaikuttamisen (samarbete och samverkan) merkitystä. Kestävän matkailun yksi peruspilareista on yhteistyö matkailuyrittäjien ja paikallisen väestön kanssa eli paikallinen väestö pyritään saamaan alun alkaen mukaan matkailun kehittämisprosessiin, jolloin uusien paikallisen työpaikkojen luonti on myös helpompaa. Paikallisväestön tuki, osallistuminen ja hyvinvointi on sosiaalisesti kestävän matkailun perusta. Tässä asiassa ollaan Suomessa hieman jäljessä, vaikka Leader-vetoiset yms. paikalliselta pohjalta ponnistavat rahoitusmuodot painottavatkin paikallisen sitoutumisen tärkeyttä kaikessa kehittämistyössä. Taloudellinen kestävyys Matkailulla on alueen työllisyyden kannalta suuri merkitys. Julkinen sektori on tukenut matkailun kehittämistä lähinnä rakentamalla infrastruktuuria ja ylläpitämällä erilaisia matkailua tukevia toimintoja. Selvä suuntaus matkailun kehittämisessä on lisätä maksullisia palveluita eli se maksaa joka käyttää. Samalla pystytään vähentämään matkailun aiheuttamia haittoja ohjaamalla saatua rahoitusta matkailijoiden palvelurakenteiden parantamiseen, esimerkiksi merkittyjen reittien ja taukopaikkaverkoston rakentamiseen ekologisesti herkille alueille. Toisaalta palvelumaksuja voidaan ohjata myös suoraan paikallisen hyvinvoinnin edistämiseen esimerkiksi maksamalla maanomistajille kattava korvaus matkailullisiin tarkoituksiin pyhitetyistä vesiretkeilyn rantautumispaikoista. Kestävässä matkailussa onkin varauduttava lisääntyviin palvelumaksuihin, mutta toisaalta korkeammilla palveluhinnoilla pystytään tarjoamaan parempaa laatua, minkä myötä matkailuyritysten kannattavuudenkin tulisi parantua. Pär Näslundia siteeraten, hinnalla voi kilpailla vain kerran, mutta sen jälkeen on pois markkinoilta eli viimekädessä palvelujen laatu on se, joka ratkaisee menetyksen. Näin on käynyt esimerkiksi Värmlands Kanot verkostossa, jossa oli alun perin mukana 10 yrittäjää mutta nykyisin jäljellä enää kolme. Muut ovat tippuneet pois kannattamattomina, koska niiden laatu ei vastannut yritysverkoston vaatimaa tasoa. Göta-kanavan konsepti pissapasseineen on myös erinomainen esimerkki laadun ja taloudellisen kestävyyden välisen yhteyden huomioimisesta. Matkan aikana emme tutustuneet kovin tarkasti yksittäisten yritysten taloushallintaan. On vaikea arvioida kuinka terveellä pohjalla tutustumissamme yrityksissä taloudenpito oli. Lukuun ottamatta Göta Kanal Bolag Oy:tä kohdeyritysten liikevaihto pyöri siinä noin euron välillä, joka meidän mielestämme oli suhteellisen pieni ottaen huomioon, että valtaosa yrityksistä oli toiminut jo vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Tosin yritykset olivat pieniä ohjelmapalveluyrityksiä ja hyvin sesonkiluonteisesti toimivia. Se mikä on yritysten todellinen kannattavuus, jää arvailujen varaan, mutta alueen matkailuvolyymeilla todennäköisesti huomattavasti parempi kuin pienten suomalaisten ohjelmapalveluyritysten. Suurempien suomalaisten ohjelmapalvelutalojen toimintaan verrattuna toiminta on kuitenkin selkeästi taloudellisesti pienimuotoista, mutta pystyy silti elättämään esimerkiksi Vildmark i Värmland -yrityksen tapauksessa 2 henkilöä ympäri vuoden ja 18 henkilöä sesonkina (4-6 kk). 19

21 4. REITISTÖT JA OHJELMAPALVELUT Vänernin matkailualueella on neljä keskeistä vesiretkeilyaluetta: 1. Vänern-järvi saaristoineen, 2. Dalsland- Nordmark, 3. Arvika ja 4. Göta-kanava. Kahdessa ensin mainitussa emme vierailleet, mutta luennoitsijat viittasivat niihin alustuksissaan. Reitistöjen suunnittelusta kertoi tarkemmin Pär Näslund, joka Årjängin kunnan matkailupäällikkönä toimiessaan pisti vauhtia myös Dalsland-Nordmarkenin (jatkossa D-N) reitistöjen suunnitteluun. D-N:n viiden kunnan alueella on noin 100 leiriytymispaikkaa, joissa yöpyy jopa henkilöä parhaana melonta-aikana (toukokuun alku - syyskuun loppu). Väitettiin, että alueelle kohdistuu kovin matkailijapaine maailmassa suhteessa alueen kokoon (60x100 km) nähden. Alue ei luonnollisestikaan ole säilynyt täysin ilman ongelmia. Matkailijoiden ja viranomaisten välinpitämättömyys alueen luontoa kohtaan oli vuosien mittaan jättänyt jälkensä: maaperän kuluminen, metsäpalot, lintujen pesinnän häirintä, muinaismuistojen tuhoaminen, roskaaminen, puiden luvaton kaato laavuiksi ja polttopuiksi, vahingonteko ja varkaudet, onnettomuudet, paikallisten ihmisten ja kesämökkiläisten rauhan häirintä olivat tavallisimpia ongelmia. Lisäksi Ruotsin laki sallii matkailijaryhmien viemisen luontoon pelkästään jokamiehenoikeuden perusteella. Kaikki tämä johti tietysti paikallisten nyreään suhtautumiseen turisteihin. Ongelmat ratkoakseen Päs Näslund otti ensin oppia Minnesotan tunnetuimman vesiretkeilyalueen, Boundary Waters (keskuspaikka Ely, kehittämisestä. Alue on pääosin USA Forest Servicen hallussa ja sille kohdistuu erittäin suuri kävijäpaine: parhaaseen sesonkiaikaan alueella yöpyy jo pelkästään yli miljoona melojaa. Sata ihmistä huoltaa sesongin aikana aluetta, jossa toimii paljon erilaisia melonta- ym. ohjelmapalveluyrittäjiä. Näslund viipyi alueella muutamia kuukausia ja tutustui perusteellisesti sen vesiretkeilyratkaisuihin. Näslund lähti liikkeelle osallistuvan suunnittelun ajatuksesta; kaikkien merkittävien paikallisten tahojen oli oltava osallisia suunnittelussa ja saatava sanoa oma sanansa alueen kehittämiseen. Tärkeää siis oli, että alueen paikallisväestö sai tuntea olevansa osa prosessia ja sai oman äänensä kuuluville. Ensin järjestettiin yksi suurempi eri intressiryhmien kokous, jossa kuultiin erittäin paljon kritiikkiä vallinnutta tilannetta kohtaan. Kaikki olivat eläneet siihen saakka vain omaa elämäänsä ja maksuista tai säännöistä ei oltu puhuttu mitään. Tärkeää oli tavata myös paikallisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan ongelmien ratkaisemisesta. Yksi alueen kunnista otti hoitaakseen projektin johdon ja koordinoinnin sekä samalla vastuun huollosta ja huoltajiksi valittavista henkilöistä. Alueesta kerättiin päätöksenteon pohjaksi paljon aineistoa, otettiin opiksi Minnesotasta ja luotiin lopulta sen pohjalta uusi malli alueen ongelmien ratkaisemiseksi. Perusajatus oli, että jokainen alueella vierailija on vieras myös luonnossa (Du är gäst i naturen). Luonnon ja paikallisen kulttuurin kaikinpuolinen kunnioittaminen oli siis toimintojen suunnittelun peruslähtökohta. Yhteistyössä läänin luonnonsuojelu- ja kulttuurivirastojen kanssa tehtiin suojelusuunnitelmat, joissa tiettyihin saariin rantautuminen kiellettiin (esimerkiksi vanhat asuinpaikat). Melojien ohjaamiseksi vain tiettyihin pisteisiin tarvittiin käyttöön uusia maa-alueita. Maanomistajilta vuokrattiin maita, joille leiripaikat perustettiin. Vuosittainen korvaus on 330 euroa/maanomistaja ja se kerätään reilun kahden euron yöpymismaksuilla (2,2 e/ paikka/yö). Kanootinvuokraajilta voi lunastaa luontokortin, joka on yöpymismaksultaan hieman halvempi. Leiripaikoissa on kohteen rajaavat selkeät merkit, tuulisuoja, paloviranomaisten hyväksymät tulisijat ja ekovessa. Ekovessat ovat ruotsalaisten patentoima uusi malli, joita ei vuonna 1998 tapahtuneen asennuksen jälkeen ole tarvinnut tyhjentää. Huolellinen suunnittelu ja palveluiden maksullinen käyttö ovat estäneet tehokkaasti luvattomilla paikoilla leiriytymistä, mikä on ollut maanomistajien mieleen. Roskat jokainen vie pois mukanaan ( What you pack, you can pack back ), vain sisääntuloalueilla on suuret 20