ROMANILÄHETYSLEHTI N:O

Transkriptio

1 ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 5/2007 5,50 euroa l CHE-seminaari Ukrainassa l Tullaan tutuksi Jussi Asp l Ajanhaasteita tunnistettiin rakentumispäivillä Lahdessa l Ilpo ja Oska Lindeman: Vieraanvaraisuus opittiin kotona

2 Pääkirjoitus Tässä numerossa sisällys nro CHE-seminaari ukrainassa 4 Menestystekijä 9 JUMALAN HUOLENPITOA taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän Katsokaa taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matt. 6:26) Elämään kuuluu usein huoli tulevaisuudesta, terveydestä, taloudesta ja monista muista asioista. Elämäntyyliksi muodostuu helposti turvatakuiden etsiminen tulevaisuuden varalle, mikä vie aikaa ja voimia. Emme uskalla elää tätä päivää, jos meiltä puuttuu luottamus Jumalan huolenpitoon. Toisaalta edellä mainitut huolet kuuluvat normaaliin arkeen. Emme voi antaa vastuuta elämästämme kenellekään muulle, emme edes Jumalalle. meidän on hoidettava oma osuutemme. Tärkeintä on, että Jumala on luvannut pitää huolen lopusta. Jumala odottaa meiltä uskollisuutta omalla paikallamme, siinä mihin Hän on meidät johdattanut. Huolet tuovat mukanaan sisäisen levottomuuden ja turvattomuuden. Jumala puhuu Raamatussa lapsenkaltaisesta, yksinkertaisesta uskosta ja luottamuksesta Häneen. Jumala huolehtii kedon kukista ja taivaan linnuista, miksei sitten meistä ihmisistä. Hänellä on monenlaisia keinoja ja tapoja huolehtia meistä ja tarpeistamme. usein Jumala käyttää ihmisiä apunaan ja lähettää oikeaan aikaan oikeat ihmiset rinnallemme kulkemaan. Tärkeintä tänä päivänä on kääntää ajatukset itsestä Jeesukseen. Hän odottaa yhteydenottoamme. Taivaallinen isämme on aina kuulolla, pienissäkin asioissa. Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa. Mutta Jeesus sanoi: Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää. Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, he vastasivat. Tuokaa ne tänne minulle, sanoi Jeesus. Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista. Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia. (matt. 14:15-21) Jumalan huolenpitoa ja ihmeitä kokemassa Rainer Lindeman DEEVELESKO NAALAL DIKKIBA deulosko tßirikja; naa doola onravena, naaka Dikken na kakjavena naaka kokavena aro spikarja, ta panna tumengo Deulengo Daad dela # aabe doolenge. Ta tumen aa# hena buut veeravitika sar tßirikja! (Matt. 6:26) aro iviba hin butvares tra iba naaluno tiijata, sastibosta, ekonomiatta ta vaure saakenna. lokkes amengo ivibosko manereske avela siilako rootiba naaluno tiijake, so lela tiija ta oor. ame na romuvaha te iiven dauva diives, ke ame aa# haha uutan passiba Deevelesko naalal dikkiba. vauro saaka hin endo te dala omsorogi unjuvena aro sakko diivesko iviba. ame na vojuvaha te del volla amengo ivibosta vaurenge, na helle Deeveleske. meen hin mostiba te lel volla amengo iego ivibosta. koni fuortuno hin, te Deevel hin lovadas te naalal dikkes sluutibosta. Deevel ventila menna passiba mengo iego stediatta, dotta kai Jou hin meen rigadas. omsorogi aanena ma kar doolen innasto tra iba ta usiilano aa# hiba. Deevel rakkiba aro kurko liin kentavitikosta, iekto varruno passibosta les. Deevel dikkela naalal tßaaresko lulu enna ta deulengo tßirikjenna, soske naa menna komujenna. les hin buut fro laagi veiji ta manteri te dikkes mengo naalal. Butvares Deevel lela komujen lesko jelpiboskiireske ta tßuuvela aro hortto tiija hortta komuja te vandruven pa# hal meen. koni fuortunide aka diives hin te risaven tenkibi menna kokarenna aro Jeesuses. Jou ventila te ame la a prissi les. Deulengo Daad unnela alti meen aro beska saaki niina. kvellako tiija sikjiboskokenti eene lesko neer ta phenle: Dauva thaan hin u iivime thaan ta diives hin aa tas lang to. muk komuja te an nikki, te joon anas aro gaave te tßinnen penge aabe. Bi Jesus phenjas: na leen na hyövyla te an tßeeni. Den tumen lenge aabe. naa meen naa tßii vaure sar pang maare ta dui matße. joon svaarade. aanen daari doola mange, p enjas Jesus. Jou bi adas folki te be# hen apo tßaar. Taala Jou liijas doola pang maare ta dui matße, dikjas apre aro deulos ta paarkadas. Jou dieladas maare ta diijas dola bitti sikjiboskokentenge, ta sikjiboskokenti diine doola komujenge. saare aane phertoneske ta panna aa tas buut bitti, katta joon kokade de# ho dui pherto stikkingiiri. Doori aijas neer pang aadur eene ta panna uuja ta kenti. matt. 14:15-21 Deevelesko naalal dikkiba ta undri aro mo iviba Rainer Lindeman risiba/käännös: Tuula Åkerlund 20 4 Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 43. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen@kponetti.net Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL HUITTINEN info@elamajavalo.fi 27 Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea Postgiro (Ruotsi) (lahjoituspuhelin) Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund /GRAFIMUS OY Toimitus: Tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Kansikuva: Rainer Lindeman Kuvassa ukrainalainen romanipoika ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Taisto Lindeman info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Terveiset Brisbanesta 9 Vieraanvaraisuus osa jumalanpalvelusta 10 Opetuslapseuden askeleita osa 3 13 Jouluevankeliumi 16 Lapsuus muistoja 17 Paavalin elämä -sarjakuva 18 Hedelmällistä keskustelua Lahdessa rom.työntekijöiden päivillä 20 Rakasta vihamiestäsi mahdotontako? 22 Romanipolitiikan kuulumisia 23 Jumala toimii Huittisissa 24 Tullaan tutuksi Jussi Asp 27 Asterija perustaa seurakuntia Makedoniassa 30 Kysymyksiä Raamatusta 33 Ilmoitukset 34 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa ISSN X Painopaikka: PK-Paino Oy, Tampere 2 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007 3

3 CHE-SEMINAARI UKRAINASSA Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaan lentokentältä klo Ilma oli syksyisen sateinen. Lentokentällä tapasimme osan joukkueesta, jotka osallistuivat matkaan. Sieltä löysimme Jukka Harjulan, CHEkoulutuksen opettajan, Markku Virkkilän Vaasasta, Jukka ja Valentyna Mäkelän Alavuudelta ja Kari Kolehmainen Ikaalisista. Joukkue oli koossa ja Ukrainassa meitä odottivat maita pitkin autolla menneet Veikko Hekkala, Leena Svarts, Katariina ja Erkki Mäkelä. Lento sujui hyvin. Austrian lentoyhtiö piti meistä hyvää huolta. Saavuimme Wieniin hiukan myöhässä, joten vaihtolentoon kohti Budapestia tuli hiukan kiire. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ryhmä oli täysilukuisena lentokoneessa kohti Budapestia. Budapestin lentokentällä meitä olivat vastassa Veikko Hekkala ja Josef Latsko. Veikko kertoi, että Josef on ukrainalainen 120 prosenttinen evankelista. Auto täynnä matkustajia ja matkalaukkuja aloitimme matkan kohti Ukrainaa. Unkarin maisemat olivat kauniit ja tiet todella hyvätasoisia. Autokanta yllätti positiivisesti. Siellähän oli melkein uudempi autokanta kuin Suomessa. No, ainakin Budapestissa. Harjulan Jukka löysi repustaan kiikarit ja lintubongaus sai alkaa. Tarkkana hän seuraili auton ikkunoista, jospa bongaisi lintulajinsa. Unkarissa oli kuulemma yksi lintulaji, Trappi, jota hän ei ole vielä bongannut. Välillä pysähdyimme ostamaan Unkarin mehukkaita omenia. Nämä olivat alkupaloja maukkaalle ja täyttävälle päivälliselle. Saatuamme syötyä ruuan, jatkoimme matkaamme. Iltahämärässä saavuimme Ukrainan raja-asemalle. Juuri kun olisi tullut meidän vuoromme passitarkastukseen, suoritettiin vahdinvaihto. Tämä vahdinvaihto kesti kyllä puolisen tuntia. Tästäkin selvisimme hyvillä mielin ja iltamyöhään saavuimme Josefin kotiin Uzgorodiin. Syötyämme ja juotuamme maittavat iltapalat jatkoimme matkaamme kohti Poroshkovoa, jossa meitä odottivat houkuttelevana yösijat. Patjat oli levitetty huoneen lattialle vieri viereen. Naiset nukkuivat toisessa huoneessa ja miehet toisessa. Uni tuli äkkiä ja ainakin miesten huoneesta alkoi nopeasti kuulua kuorsauksen sahaavaa ääntä Isäinpäivä Heräsimme aamulla seitsemän aikaan virkeinä ja innokkaina päivän koitoksiin. Kello kymmeneltä alkoi Pasikan seurakunnassa jumalanpalvelus. Ennen tilaisuutta vierailimme kylän kodeissa. Romanikyliä Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007

4 Iltaisin laulut kaikuivat majapaikoissa. nimitetään taaboreiksi. Olosuhteet olivat todella kurjat. Mökit olivat huteria ja pieniä. Astuimme sisälle pieneen mökkiin, joka oli tehty itse kuivatuista savi-olkitiilistä. Lattia oli epätasainen maalattia ja sisällä oli sänky ja jokunen tuoli. Huoneen nurkassa lämmitti hella, jonka päällä oli ruoka-astioita ja kattilassa hiukan keittoa. Väkeä tällaisessa 8-10 neliömetrin asunnossa asusteli 7-10 henkeä. Lämpötila ulkona oli nollan kieppeillä ja vettä oli aiemmin satanut runsaasti. Kaikki kulkuväylät olivat täynnä kuraa. Oikein piti suunnitella reitti mistä pääsi vähimmällä kenkien kuraantumisella. Se kyllä oli toivotonta ja seuraavina päivinä varustauduimme kumisaappain. Tämä oli todellista shokkihoitoa koko meidän ryhmällemme. Kylävierailun jälkeen osallistuimme jumalanpalvelukseen. Toimme terveisiä Suomesta ja kerroimme heille Jumalan rakkaudesta. Seurakunnan laulu oli mahtavaa. Laulut laulettiin stemmoissa ja seurakunta todella lauloi. Tilaisuuden lopussa Veikko kutsui seurakunnan lapset ja nuoret esille, jotka siunasimme. Iltapäivällä matkamme suuntautui kohti Holmokin romanikylää, jossa asukkaat puhuivat pääasiassa pelkästään unkarin kieltä. Kylä oli jotenkin erilainen kuin Pasikan kylä. Ihmiset olivat iloisempia ja heistä paistoi läpi toivon kipinä. Asunnot olivat samanlaisia kuin edellisessä kylässä, mutta ne olivat paljon siistimpiä. Kylälle oli rakenteilla rukoushuone, joka oli vielä kesken. Se odottaa tarvikkeita ja työvoimaa. Innolla Josef esitteli meille rakennusta, johon on tulossa erikseen mm. pyhäkouluhuone. Tämän jälkeen kokoonnuimme yhteen mökkiin, jossa meille kylän lapset ja nuoret esittivät ohjelmaa. He olivat opetelleet suomenkielisen laulun Meillä ompi voitto ja se raikui ilmoille todella innokkaasti. He esittivät lauluja myös unkarinkielellä ja välillä lausuivat meille ulkoa opeteltuja raamatunlauseita. Ilta oli todella lämminhenkinen ja koskettava. Josef Latskon tytär Nadja kävi kylällä opettamassa lapsia ja aikuisia kirjoittamaan ja lukemaan. Ikähaitari oppilaissa oli vuotta. 58-vuotias Elvira kertoi innoissaan kuinka on oppinut kirjoittamaan nimensä. Josef esitteli oppilaiden kirjoitusvihkoja, joissa huomasi kirjoitustaidon etenemisen todella hyvin. Elviira kysyi myös, että olimmeko huomanneet sivuille piirrettyjä kauniita kukkia? Elviira oli todella taiteellinen ja sivuja koristi todella kauniisti piirretyt kukat. Hän tekee työkseen kauniita tekokukkia, joita näimme mm. Pasikan rukoushuoneella. Kyläläiset puhuivat Elviirasta, että hän on pieni mummo, jolla on todella suuri sydän. Leveä hymy naamalla kertoi sydämen lämmöstä ja Elviira-mummo oli todella pienikokoinen. Pituutta oli vain 118 cm Maanantaiaamuna kokoonnuimme Poroskovon rukoushuoneelle, jossa aloitimme CHE-seminaarin. Väkeä kokoontui useasta kylästä noin 40 henkilöä. Alkuesittelyjen jälkeen Harjulan Jukka aloitti opetustuokiot, jotka upposivat kuulijakuntaan. Tämä ei ollut tavallista opetusta, vaan väki oli itse osallisia opetukseen koko ajan. He oikeastaan opettivat meitä. Välillä kävimme nauttimassa maittavan lounaan, jonka jälkeen jatkoimme opiskelua. Kyläläiset olivat innoissaan oppimastaan ja odottivat innoissaan seuraavan päivän opetuksia CHE-koulutus jatkui seuraavana aamuna uusien ahaa-elämysten kokemisella. Esimerkkinä voitaisiin mainita, kun väelle jaettiin pahviset ihmiskuviot, joilla oli jokaisella eri sairaus. Kyläläisten piti jakaa sairaudet kolmeen kasaan, johon ne sopivat. Vaihtoehdot olivat, että sairaudet voidaan ehkäistä, hoitaa kotikonstein tai tarvitaan sairaalan apua. Ihmeekseen huomasimme, että yli 80 prosenttia sairauksista voidaan ehkäistä ennalta. Näitä ahaa-elämyksiä CHE-seminaari oli täynnä. Välillä kävi sääliksi Veikkoa, joka järjesteli ja touhusi tukka putkella. Joka aamu hän lähti keräämään kylien väkeä jo puoli kuuden aikaan, jotta kaikki ehti oppitunneille, jotka alkoivat kello kym- Holmokin kylän keskeneräinen kirkkorakennus. Yhteistyöllä tämäkin sujuu Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007

5 MXNXSTYSTXKIJÄ osa suomalaisten joukkoa. kari kolehmainen (vas.), sari Lindeman, jukka Mäkelä (tulkkimme), Markku Virkkilä ja jukka Harjula. Vaikka kirjoituskonxxni on vanhaa mallia, sx toimii ihan hyvin yhtä näppäintä lukuun ottamatta. Olxn monxsti toivonut, xttä sx toimisi moittxxttomasti. On totta, xttä siinä on 29 muuta näppäintä, jotka toimivat hyvin, mutta kun ainoastaan yksi xi toimi, sillä on paljon mxrkitystä. Joskus minusta tuntuu, xttä sxurakuntammx muistuttaa vanhaa kirjoituskonxttani kaikki sxn jäsxnxt xivät toimi kunnolla. Saatat xhkä sanoa itsxllxsi: No, minä olxn vain yksi joukosta. Minun vuoksxni xi porukkammx mxnxsty xikä kaadu. Sinä xt kuitxnkaan olx yhdxntxkxvä. Ollaksxxn txhokas ruumis tarvitsxx jokaisxn yksittäisxn jäsxnxnsä osallistumisxn, ja sinunkin ponnistxlujasi tarvitaan. Muista vanha kirjoituskonxxni ja oivalla, xttä juuri sinä voit olla sxurakuntasi avainhxnkilö. n Holmokin kylän pieni Elvira-mummo, jolla on suuri ja rakastava sydän. Lumen laskeuduttua maahan, lapset löysivät kelkat varastoista menen. Tuntui, että hänellä riitti energiaa loppumattomiin Kolmantena päivänä Markku aloitti keskustelemalla siitä, miten Jeesus omana aikanaan rikkoi monenlaisia ympyröitä. Hän opetti aivan uudella tavalla käyttäen puheensa lähtökohtana löytämiään siemeniä ja muita paikallisia esineitä, Jeesus seurusteli naisten kanssa, Hän käveli veden päällä, Hän rikkoi perinnäissääntöjä. Nyt voimme miettiä, miten Jeesus tekisi tänä päivänä. Miten Hän opettaisi köyhiä romanikylien ihmisiä Kurssi lopuksi sai jokainen kertoa, mitä juuri hän oli oppinut tai kokenut kurssin aikana. Palaute oli niin liikuttavaa, että meillä suomalaisilla oli kyynelissä pitelemistä. Kurssin maanläheisyys sai hyvää palautetta ja erikoisesti jokileikki oli jälleen kerran jäänyt ihmisten mieliin. Eli vaikka kuinka yrittäisi, niin kannettu vesi ei kaivossa pysy! Eräs nainen kertoi kyyneleet silmissä, että tämän kurssin aikana vallinnut eri kylien ihmisten ja suomalaisten välinen yhteys oli koskettanut häntä kaikkein eniten ja se minustakin tuntui koko ajan niin hyvältä. Viimeisenä toi ajatuksensa esiin muutoin hiljaa ollut unkarilaismies: tällä kurssilla olen oppinut, että pitää olla siisti. Kun menen kotiin, siivoan taloni! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän köyhän lukutaidottoman miehen kommentti oli niin koskettava, että siinä kyllä alkoi leuka vapista meillä kaikilla vierailla. Ajattelin, että jo tämän yhden miehen oivalluksen takia olisi kannattanut tänne tulla niin suuria vallankumouksia ovat tällaiset ahaa-elämykset ihmisten elämässä. Puhumattakaan sitten siitä vallankumouksesta, kun ihminen kääntää elämänsä suunnan ja haluaa hakeutua takaisin Jumalansa yhteyteen Matkapäiväkirjaa raapusteli RAINER LINDEMAN Brisbanen helluntaiseurakunnan Päiväpiirin terveiset Suomeen l Olemme usean vuoden ajan saaneet olla mukana kesäkonferenssin Romanikokouksissa. Kiitos nykyajan tekniikan ja Valdiina Joutselaisen. Hän on näitä videoita ja DVD-levyjä meille välittänyt. Olette tulleet meille tutuiksi ja olemme saaneet suuria siunauksia ja voimaa jatkamaan tällä taivastiellä teidän innoittavan julistuksenne kautta. Toivotamme valtavaa Jumalan siunausta Romanikansalle ja kaikille ympäri Suomea. BRIsBanEn HELLunTaIsEuRa - kunnan PäIVäPIIRI kuvasta puuttuu väkeä jonkun verran. Yleensä päiväpiiriin kokoontuu henkilöä. kuvanoton aikaan he olivat suomessa lomalla. 8 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007 9

6 Ilpo ja Oska Lindeman: Vieraanvaraisuus osa jumalanpalvelusta Musiikki on Ilpolle (vas.) ja oskalle sielun terapiaa. TEksTI ja VaLokuVaT: RaInER LInDEMan Viitasaaren Ilmolahden kylässä asuvat Lindemanin veljekset, Ilpo ja Oska. Lindemanien kodit ovat tuttuja monille. Siellä monet ovat kokeneet aitoa vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuuden ja vanhempien ihmisten kunnioittamisen opimme kotona omilta vanhemmiltamme, kertovat Oska ja Ilpo Lindeman. Kun asunnon puulattia on kahdeksan vuoden aikana höylätty neljä kertaa, se kertoo, että käyttöä ja kulutusta on riittänyt. Ilpon ja Airin koti onkin monelle tuttu kokouspaikka. Meillä on aina pidetty kodin ovet auki vieraille, kertoo viitasaarelainen Ilpo Lindeman. Ilpon ja Oskan isän kuolema vuonna 1976 oli miehille kova paikka. Tämän jälkeen viina rupesi maistumaan minulle vähän liiankin kanssa, muistelee Ilpo. Murheen murtamana Ilpo muutti Ruotsiin. Ilpo ajatteli, että maiseman vaihto muuttaisi tilannetta. Pienellä viiveellä perässä tuli myös Oska perheineen. Viina maistui samanlaiselta kuin Suomessa. Hengenlähtö oli monta kertaa hiuskarvan varassa. Noin vuoden jälkeen kuitenkin Ilpon elämä muuttui. Tulin uskoon marraskuussa vuonna Sain kokea vapauden kaikista siteistä, iloitsee Ilpo. Uskoontulon jälkeen Ilpo halusi kertoa uskostaan kaikille. Ilpo jakoi traktaatteja kaikkiin postilaatikkoihin, joissa vain oli suomalainen sukunimi. Kävelin pitkiäkin matkoja, koska minulla ei ollut autoa. Jumala antaa työkalun Ilpo rukoili Jumalalta autoa, jotta voisi tehokkaammin tehdä evankeliumin työtä. Muistan, kun eräänä iltapäivänä istuin Suomiseuran saunassa, niin joku kysyi, että kuka tarvii autoa. Kiitin tuota ulkomaalaista miestä, joka ilmeisesti oli myös uskossa. Sain itselleni oman auton, muistelee Ilpo. Auto oli vanha Volkwagen Kleinbus. Ja ei tässä kaikki, mukana oli vielä varamoottorikin. Kyllä Jumala ajattelee meidän tarpeitamme niin yksityiskohtaisesti, naurahtaa Ilpo. Tämän jälkeen työalue laajeni, koska enää ei tarvinnut jalkaisin kulkea. Ilpo teki katutyötä innokkaasti. Vierailin myös siltojen alla. Yritin tavoittaa suomalaisia joka paikasta. Ilpo oli mukana Västeråsin suomalaisen helluntaiseurakunnan teetupatyössä, jolloin elettiin herätyksen aikoja. Tuolloin tuli paljon ihmisiä uskoon. Meidänkin kotona hoidimme vasta uskoon tulleita. Olemme aina tottuneet osoittamaan vieraanvaraisuutta. Jumala ei ole koskaan jäänyt meille velkaa, toteaa Ilpo. Erään kerran Ilpo oli kiireinen ja hänen tielleen osui eräs humalainen, joka pyysi rukoilemaan puolestaan. Siunasin hänet pikaisesti, mutta jälkeenpäin Jumala puhui minulle, että et voi toimia näin. Ilpo joutui palamaan miehen luokse ja keskusteli hänen kanssaan pikkutunneille asti. Loppujen lopuksi mies halusi tulla uskoon. Rukoilin ja julistin hänelle synnit anteeksi. Meidän tulisi aina nähdä kaikki ihmiset Jumalalle rakkaina ja erittäin tärkeinä, muistuttaa Ilpo Lindeman. Onko se niin helppoa? Jumalan rakkaus veti puoleensa myös Oskaa. Häntä kiinnosti hengelliset asiat vuosien ajan. En tiedä mikä minua uskonratkaisussa viivytti. Yritin kai ensin puhdistaa elämääni, parantaa tapojani, naurahtaa Oska. Eräässä kotikokouksessa Konginkankaalla Äänekosken pastori kysyi Oskalta, että haluaako hän tulla uskoon. Pastori selvitti mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten se tapahtuu. Ihmettelin, että onko se niin helppoa? Ei tarvi kuin vain uskoa Jeesukseen ja saa syntinsä anteeksi. Vielä siinä tilaisuudessa Oska ei rohjennut ratkaisua tehdä, mutta ei siihen kauan aikaa mennyt. Vähän aikaa tämän jälkeen Viitasaarella kokouksessa tein ratkaisun Jumalan puoleen. Pyhä Henki täytti Oskan ilolla ja riemulla. Hän iloitsi pelastuksesta puoleen yöhön asti. Hän ylisti Herraa uusin kielin. autossa oli mukana varamoottorikin, Ilpo muistelee. Meillä on aina pidetty kodin ovet auki vieraille 10 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

7 OPETUSLAPSEUDEN ASKELEITA osa 3 olemme kovia kalastamaan ja kerran saimme katiskalla todella paljon lahnoja. sen saaliin jaoimme koko Ilmolahden kyläläisille. kerjuuleipä on yhteistä, vakuuttavat viitasaarelaiset Ilpo ja oska Lindeman. On hienoa huomata, että uskonelämän alkutaipaleelta usko on kasvanut. Jumala kasvattaa ja vahvistaa meitä, iloitsee Oska. Takaisin lapsuuden maisemiin 11 vuoden jälkeen Ilpo ja Oska muuttivat takaisin Suomeen. Ensin muutimme Forssaan, mutta vähän ajan päästä tuli ajatuksiin muutto takaisin Viitasaarelle. Asiaa vietiin rukouksissa Jumalalle yhdessä Forssan helluntaiseurakunnan pastorin, Edi Kolehmaisen kanssa. He saivat vahvistuksen ajatuksille ja muuttoa alettiin järjestellä. Muutimme perheeni kanssa Viitasaarelle vuonna Kaksi vuotta rakensimme taloa ja tunsimme, että Jumala oli alusta lähtien mukana. Ilpo ja Airi halusivat alusta lähtien pyhittää kotinsa Jumalan käyttöön. Jumala huolehti heidän perheestään koko rakentamisen ajan. Muistan eräänkin kerran kuinka koimme Jumalan tarkkaa huolenpitoa. Meiltä puuttui rakennusvaiheessa kaksi kostean tilan lamppua ja yksi eteisen lamppu. Olimme eräässä talossa myyntireissulla, kun tuli esille, että talonväki oli uskovia. Kauppojen päätteeksi rukoilimme heidän kanssaan. Kun olimme lähdössä pois, he tulivat peräämme ja kysyivät arkaillen, että olisiko meillä tarvetta lampuille. Heillä oli kaksi kostean tilan lamppua ja yksi eteiseen. Ne olivat ihan uudet. Näin tarkkaa on Jumalan huolenpito. Tämän lisäksi, aivan kuin päälliskauppaa he antoivat meille vielä uuden imurin. Kauaa ei kestänyt, kun alkoi koti-ikävä vaivata Oska-veljeäkin. Oska tuli kerran kuorma-autolla pihaan perheensä ja viiden hevosensa kanssa ja kysyi, että mihin hän alkaa rakentaa tallia hevosille. Noin kuukauden ajan rakennettiin 11 hevosen tallit. Myöhemmin Oska osti lähistöltä talon. Yökaudet rakennettiin yhdessä koko sakki. Kaikki olivat mukana hommissa. Välillä jopa naapurit valittivat öisistä vasaran naputuksista. Onneksi työt tehtiin ripeästi, niin ei naapurien unet häiriintynyt pitkäksi aikaa, nauravat Oska ja Ilpo. Ilmolahden kylässä koetaan kyläläisten kesken harvinaislaatuista yhteyttä. Olemme kovia kalastamaan ja kerran saimme katiskalla todella paljon lahnoja. Sen saaliin jaoimme koko Ilmolahden kyläläisille. Kerjuuleipä on yhteistä, vakuuttavat viitasaarelaiset Ilpo ja Oska Lindeman. n Viime kirjoituksessani kävimme läpi opetuslapseuden pysyvää tilaa, joka oli kokoaikaisesti muutoskykyisenä pysyminen. Näimme että opetuslapseus haastaa meitä kokoaikaiseen muutokseen niin ajattelumme, arvojemme kuin myös luonteemme osalta. Toisaalta, vaikka opetuslapseus edellyttää meiltä kokoaikaisessa muutosprosessissa elämistä, löytyy opetuslapseudesta myös tekijöitä, jotka eivät koskaan saa muuttua elämässämme, mikäli aiomme olla tunnustuksellisia Jeesuksen seuraajia. Nämä pysyvät elementit ovat kuin kölipaino joka pitää purjeveneen myrskyisissäkin olosuhteissa pystyssä merellä. Ilman näitä pysyvyys-tekijöitä kompastumme elämän pieniinkin vastoinkäymisiin ja olemme vaarassa katkeroitua niin toisille ihmisille kuin myös itse Jumalalle. Jos kuitenkin omaksumme nämä pysyvyys-tekijät elämässämme periaatteiksi, joista emme luovu missään tilanteessa, tulemme huomaamaan kuinka ne kantavat meitä eteenpäin silloinkin, kun olisimme inhimillisinä ihmisinä lyömässä hanskat tiskiin. Mitä nämä pysyvät elementit sitten ovat? Johanneksen evankeliumin 15 luvusta löydämme nämä elementit Jeesuksen itsensä opettamina. Jos siis haluat, voit ottaa opiksesi Jeesuksen viimeisestä puheesta ja huomata, kuinka nämä asiat auttavat sinua muuttumaan Kristuksen kuvan kaltaisuuteen niissäkin tilanteissa jotka sinulle itsellesi olisivat mahdottomia. Joh 15:4-5, 7-8 kertoo meille että, pysyminen Kristuksessa tulee olla pysyvä tilamme. Jeesuksen viimeisessä puheessa, hän ottaa esille näitä elementtejä, jotka ovat edellytys siihen, että voimme olla hedelmää kantavia Jeesuksen seuraajia. Raija Oikarinen Tässä kohdassa Jeesus sanoo meille, että meidän tulee pysyä Hänessä ja sitä kautta voimme tuottaa paljon hedelmää ja se on taas merkki siitä, että olemme Hänen opetuslapsiaan. Mitä tuo pysyminen tarkoittaa? Pysyä, kr. menô tarkoittaa suomeksi; pysyä, viipyä, majailla, asua; odottaa. Me ajattelemme usein Jeesuksessa pysymisen olevan kiinni siitä, olemmeko uskossa vai emme. Toki asia on merkityksellinen ajatellen pysymistä Kristuksessa. Väittäisin kuitenkin, että Jeesus ei tarkoita tässä sitä. Uskossa olemista tai ei. Uskon, että Jeesus tahtoi sanoa viimeisenä iltanaan opetuslapsilleen, siis niille jotka jo olivat uskossa - että heidän täytyi omaksua itselleen asenne, periaate, että tapahtui mitä tahansa, olen ensisijaisesti päättänyt pitää kiinni yhteydestäni Herraan ja näin aivan kuin alistaa itseni lihani ja itsekkään mieleni - tuon periaatteen alaisuuteen. 12 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

8 Ja kun pysymme Hänessä, tuotamme hedelmää niin kuin esim. puuhun oksastettu oksa, joka on saanut yhteyden puun runkoon ja alkaa saamaan elinvoimansa siitä. Ilman tätä kiinnittymistä, yhteyden löytämistä, oksa kuivuu ja kuolee, eikä voi tuottaa uutta elämää joka tulee esiin hedelmänä. Samoin on meidän kanssamme. Jos meidän elämänyhteytemme katkeaa puun runkoon Kristukseen mekin kuolemme pois. Mikään uskonto, tekeminen ei edes Jumalan valtakunnan työ auta meitä silloin, kun henkilökohtainen suhteemme on katki Jeesukseen. Siksi meidän jokaisen Jeesuksen opetuslapsen tulisi tehdä sopimus itsemme kanssa sopimus, jonka alaisuuteen alistan tahtoni, haluni ja tunteeni. Olen päättänyt että mikään elämässäni ei horjuta sitä tosiasiaa, että oma, henkilökohtainen suhteeni Herraani ja Vapahtajaani Jeesukseen on tärkeämpi elämässäni kuin mikään mitä eteeni tulee. Laitan siis aina ensimmäiselle sijalle suhteeni Herraan. Kuuntelen aina ennen muita sitä, mitä Herrallani on asiasta sanomista. Silloinkin kun tunteeni ja omat haluni jonkun asian suhteen ovat ainut minkä näen ja koen silloinkin muistan lupaukseni Herralleni ja kysyn Häneltä ensin. Olen päättänyt pysyä Kristuksessa. Aina. Se on paljon tärkeämpää mitä Herrani sanoo, kuin mitä tunteeni, perheeni, sukuni, kulttuurini, arvoni tai haluni sanovat. Siksi nöyrryn Hänen edessään ja odotan Hänen vastaustaan jokaisessa asiassani ja tilanteessani. Ja teen niin kuin Hän sanoo. Vain se tuottaa hedelmää elämässäni ja Jumalan valtakunnassa. Paavalia mukaillen; Hylkään roskana kaiken, minun Herrani Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Joh 15:1-3 kertoo että kasvamisen tulee olla pysyvä tilamme. Puutarhurina meidän elämässämme toimii itse Taivaan Jumala Taivaallinen Isämme. Hän tekee työtään meissä, jotta meidän elämämme tuottaisi hedelmää. Ja jos joku oksa hedelmää tuottaa, puutarhuri puhdistaa sen liioista versoista jotta se oksa tuottaisi enemmän ja parempaa hedelmää. Oletko koskaan nähnyt omenapuuta, joka on täydessä kukkaloistossaan? Miten kaunista katseltavaa sen onkaan. Kuitenkin saattaa käydä niin, että kun omenapuun aika tuottaa itse hedelmää omenaa puusta ei niitä löydy kuin muutama omena ja hyvässä lykyssä kitkerä ja madon syömä sellainen. Miten se on mahdollista? Eikä kukkia ollut valtavasti? Eikö se kerro siitä, että hedelmää tulee? Oikea ja viisas puutarhuri hoitaa omenapuita myös karsimalla niiden liikakasvuisia oksia. Joskus kun oksat ovat liian reheviä ja runsaita ne vievät hedelmän tuottamisen voimat puusta. Siksi viisas hoitaja karsii liiat versot pois. Ja näin hedelmä pääsee olemaan runsasta ja hyvän makuista. Usein meidän elämässämme on samoin. Me kasvamme moniin suuntiin, haalimme itsellemme sitä ja tätä tehtävää, haluamme olla suuria, näkyviä ja kuuluvia. Kuitenkin meidän todellinen kasvumme ei tuota hyvää hedelmää. Vierellämme olevat ihmiset maistavat kitkerän ja katkeran isottelevan ja suurentelevan, pilalle men- neen maun meistä. Raamatullinen kasvukaava kuuluu: Minun tulee vähetä, Hänen (Jeesuksen) kasvaa! Johannes Kastaja ilmaisee tämän kaavan Joh 3:30. Tätä kasvuhedelmää puutarhuri etsii meistä ja meidän elämästämme. Jeesuksen itsensä kasvu ihmiseksi oli tämän kaavan mukainen. Filippiläiskirjeen toisessa luvussa Paavali kuvaa Jeesuksen tehtäväänsä mittaan kasvamista: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Näyttää siltä, että Jumalan mielenmukainen kasvukaava on kasvaa alaspäin = oikeuksista luopumista. Se on paradoksaalinen ja meidän ajattelullemme mahdoton. Mutta kun yhteytemme Herraan on kunnossa, se mikä on mahdotonta ihmiselle, Jumalalle se ei ole mahdotonta vaan Hänen mahdollisuutensa meidän elämässämme. Ja siinä Jumalan kunnia ja kirkkaus pääsee loistamaan kauttamme kun olemme valmiit astumaan taakse, syrjään, näkymättömäksi. Meidän näkökentämme on rajallinen ja vääristynyt. Me ajattelemme, että kun kasvamme SUUREKSI, tuotamme kunniaa Jumalalle. Jumalan näkökentästä katsottuna Meidän suuruutemme ja kunniamme on esteenä todelliselle kasvulle ja Hän alkaa karsia liikoja versoja pois, jotta todellinen hedelmä voisi kasvaa ja tuottaa Jumalan kunniaa. Karsiminen - sekin on Jumalan armoa, ettei Hänen tarvitse katkaista oksaa ja heittää sitten menemään kun se ei tuota hedelmää. Kasvaminen tarkoittaakin siis jatkuvaa kasvamista vähemmäksi jotta se jonka tulee kasvaa suureksi voi päästä esiin. Joh 15: 9-13, kertoo meille, että rakastamisen tulisi olla pysyvä tilamme. Me mittaamme hengellisyyttä erilaisilla asioilla. Kenen elämässä toimii kuinka monta armolahjaa. Ketä Jumala johdattaa fanfaarien soidessa tai kuka pääsee julkisuuden valokeilaan. Kuka saa puhujakutsuja ja kuinka moneen seurakuntaan. Kuka on opiskellut sitä ja tätä, jne. Tässä muutamia kriteereitä meidän lihallisista mittareistamme. Kuitenkin Jumalan mittari hengellisyydelle on aivan toisenlaiset kuin meidän. Jeesus kertoo opetuslapsilleen sen, millä mittarille Taivaallinen Isä Hänen itsensä kanssa mittaa hengellisyyttä. He mittaavat sitä rakkauden määrällä. Sillä todellinen hengellisyys tuottaa aina yhtä hedelmää = Rakkautta. Armolahjojen käyttö tuottaa hedelmää vain rakkaudessa. Palveleminen tuottaa hedelmää vain rakkaudessa. Jumalan Sanan julistus tuottaa hedelmää vain rakkaudessa. Mitään muuta käskyä ei Jeesus jättänyt oikeastaan niin painokkaasti kuin viimeisenä iltana aterialla ollessaan: Tämän käskyn minä annan teille: Rakastakaa toisianne. Myöhemmin Paavali jatkaa kirjeissään tämän käskyn osiin purkamista tehokkaasti, osoittaen että jos olemme täyttyneet Pyhällä Hengellä, Jumalan rakkaus on silloin vuodatettu meidän sydämiimme. Ja näin ollen rakastamme. Johannes käsittelee tätä tosiasiaa myös kirjeissään ja toteaakin todella vahvasti (I Joh 4:12) Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. ja (I Joh 4:7-8) Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole vaihtoehto. Rakastaminen on ehdoton käsky jokaiselle, joka tahtoo seurata Jeesusta. Rakkaus ei myöskään ole ensisijaisesti suuria tunteita, vaan se liittyy tahtoon ja johtaa tekoihin. Raamatun mukaan Jumalan rakkaus pakottaa meitä toimimaan kohdatessamme ihmisten tarpeita tai vaikka tilanteita jotka ovat meidän inhimilliselle luonnollemme vastenmielisiä. Jumalan rakkaus tulee konkreettiseksi silloin kun se pukeutuu tekoihin, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut meidän tehtäväksemme nälkäisten ruokkiminen, alastomien vaatettaminen, orpojen auttaminen ja vanhuksista sekä perheestämme huolehtiminen, evankeliumin eläminen ja julistaminen. Rakkaus peittää syntien paljouden. Rakastamisen valitseminen ajaa kaiken vihollisuuden pois. Rakkaus tuottaa aina sovintoa ja sovitusta. Rakkaus yhdessä totuuden kanssa tuottaa kunniaa meidän Jumalamme nimelle. Ja siinä vasta ihminen saa todellisesti hengellisen nimen. Nämä kolme asiaa; pysyminen Kristuksessa, kasvaminen ja rakastaminen ovat niitä elementtejä, joiden tulee olla pysyviä asioita jokaisen Jeesuksen seuraajan elämässä. Näiden etukäteen valitseminen oman elämän periaatteiksi pelastaa meidät monesta tilanteesta, joissa muuten toimisimme luonteemme ja itsekkäiden halujemme mukaisesti. Voit itse vaikuttaa näihin. Jumala ei itse asiassa ota vastuuta näistä asioista meidän elämässämme, sillä nämä ovat Sinun ja Minun oma vastuumme jotka tulevat todeksi valinnoissamme, tai jäävät tulematta. Taivaallinen Isä on tehnyt mahdolliseksi sen, että voimme pysyä näissä. Voimme olla hedelmällisiä Jumalan valtakunnassa ja tuottaa kunniaa ja kiitosta Jumalalle. Oletko valmis menemään mukavuusvyöhykkeesi rajojen ylitse valitsemalla Jumalan tahdon mukaiset pysyvyys tekijät elämäsi ohjeiksi? n 14 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

9 Lapsuusmuistoja Juulako Evankeliumos 1. Dola tiija keisaros Augustus diijas bi iba, te hilo vollakoboliba mote tßuuven aro skattiba. 2. Dauva skattiboskotßuuviba sas vaaguno ta staudas ka Quirinius sas Syyriako themmeskoräi. 3. Saare d eene te rannimen are skattiboskod inniba, sakkaiek pesko iego fooros. 4. Jakkes niina Joosef d eelo Galileata, Nasaretesko foorosta apre are Judea aro Davidesko fooros so kharna Betlehem, ka jou khunjudiilo aro Davidesko hlehta. 5.Jou d eelo doori it lesko angrustime Mariaha, koon ventidas kentos. 6. Ka joon aa te doori, jakkes aulo Mariasko föddibosko tiija, 7. ta joi föddidas tßaaves, lako vaaguno. Joi fahadas kentos ta rigadas les aro stanja aro krumbos dooleske, te leen na aa das stedos aro lotiboskotßeer. 8. Aro doi stedos auri rassako tiija sas valagoosi koon vallade bakren. 9. Jakkes lengo naal sterjudas Räiesko englos ta Räijesko pattiba sas trystal leen, valgoosi tra te. 10. bi englos phenjas lenge: "Ma darren! Me phukavaa tumenge lo ibosko boodos, baro lo iba hilo komujenge: 11. Da diives hin tumenge föddidiilo Phiriboskiiro aro Davidesko fooros, jou hin Kristos, Räi. 12. Dauva hin sar merknos tumenge: tume la ena kentos, koon pa ula fahhimen aro krumbos." 13. It tiija sas trystal englos baro deuloskohuupa, koon baarides paarkade Deeveles ta phenle: 14. "Deeveles hin patti aro utßibi, freediba komujen apo them, koonen jou pirila." 15. Ka engli sas d eene paalal are deulos, valagoosi phenle ma kar peen: "D aha menge are Beetlehem! Doori ame dikkaha douva, so hin staudas, dooles, so Räi menge oppenbaaradas." 16. Joon d eene astibossa ta la te Maria ta Joosef ta kentos, koon pa udas aro krumbos. 17. Ka joon dikne dauva, joon rakkade, so lenge kentosta sas phenlo. 18. Saare, koon unle valagoosenge laave, aa te undrime. 19. Bi Maria garadas saare aro lako d ii, so sas staudas, ta joi tenkadas douva. 20. Valagoosi aune paalal ta paarkade ta baarides paarkade Deeveles dotta, so joon sas khunle ta dikne, Saare sas jakkes, sar sas lenge rakkade. Kään. Henry Hedman Elon polkua muistoissain kuljen, palaan lapsuutein aikoihin. Siellä vanhempain hoivassa kuljin, onnellisna niin puhtaana. V ielä muistan nuo vanheimpain neuvot, kun he vaaroista varoitteli. Älä sorru lapsi maailman teille, se tie vie sut turmioon. S iitä vuosia kulunut paljon, lapsuusmuistot ei unhoon jää. Kaikki vanheimpain neuvot kalliit, säilytän kaikk muistoissain. E lon kankaan on kutonut loppuun. Elon iltaan oon saapunut. Kaiken kauniin muistoissain vielä, elän haaveissain uudelleen. 16 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

10 18 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

11 Romanityöntekijät kokoontuivat rakentumispäiville Lahteen Marraskuussa kokoontui noin 30 romanityöntekijää Lahden Siikaniemen leirikeskukseen. Tällaisia työntekijöiden rakentumispäiviä Elämä ja Valo ry. järjestää kahdesti vuodessa eri puolilla Suomea. Syksyn rakentumispäivien teemana oli: Yhteiskunta kehittyy entä romani? Perjantaina Väinö Lindberg ja Valfrid Åkerlund alustivat aiheesta työntekijän ja seurakuntalaisen näkökulmista. Ryhmissä pohdimme ja yritimme etsiä ratkaisumalleja seuraaviin ongelmakohtiin: 1. Romaninuoret voivat huonosti miksi? - Vanhemmuus hukassa - Lapsuus liian lyhyt Aikuisten vastuut nuorille liian aikaisin - Rajat on rakkaus 2. Terve mustalaisuus mitä se on? - Yhteisöllisuus kadonnut - Mustalaisuus syvemmällä kuin vain vaatteet ja tavat 3. Romanit ja media - Onko viimeaikaiset TVohjelmat muokanneet valtaväestön suhtautumista romaneihin? - Mitä voimme tehdä tulevaisuudessa? 4. Työntekijän vastuu - Valvo omaa tilaasi - Valvo ympärillä olevaa maailmaa - Sanat ja teot tasapainossa 5. Romanikulttuurin pysähtyneisyys - Koulutus onko se vieläkin outo asia? - Sijoittuminen työelämään ja yhteiskuntaan - Sukujen väliset ristiriidat romanikulttuuriako? Väinön ja Valfridin alustusten pohjalta virisi erittäin hedelmällinen keskustelu, jossa päiville osallistuneet syväluotasivat romaniväestön nykytilaa sekä tämän ajan vaatimuksia hengellisessä työssämme. Seuraavassa tiivistettynä keskustelujen aihepiirit, jotka ilmenivät Valfrid Åkerlundin alustuksessa. ELÄMÄÄ, VALOA JA VÄHÄN SUOLAAKIN! Ja hän sanoi heille: Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi? (Mark.4:21) Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha. (Mark.9:50) Seuraavat ajatukset ovat olleet viimeaikoina mielessä ja tuumin hyväksi jakaa ne kanssanne. Aihe on melko vaikea käsitellä, mutta sitäkin tärkeämpi ja ajankohtaisempi. Voin myös sanoa, että yritin sivuuttaa tämän tehtävän, koska tällaisen pohdiskelun esiin nostaminen voi olla monille hyvin kipeä kokemus, enkä haluaisi loukata ketään. En kuitenkaan päässyt ajatuksesta eroon. Koin sydämessäni, että nyt jos koskaan tilanteet ja ilmiöt ympärillämme osoittavat näiden asioiden käsittelyn tarpeellisuuden. Toivon alustukeni saavan aikaan hedelmällistä keskustelua. Kiteytän alustukseni pääajatuksen seuraavalla tavalla: Meidän tulisi huomioida voimakkaammin toiminnassamme kulttuurimme ja Raamatun (myös yhteiskunnan) väliset ristiriidat. Siihen on mielestäni aihetta, sillä niin kuin tiedämme: l l l l Nuoremme voivat todella huonosti (Huumeet, väkivalta) Kulttuurimme vääristyy (Vain vaatteetko kaalon aatteet?) Yleinen mielipide voi kääntyä kaaleita vastaan (Nykyinen mediakohu) Olemme jumittuneet kulttuurissamme pysähtyneeseen tilaan, emmekä kehity yhteiskunnan mukana. (Koulutus, sijoittuminen työelämään ja yhteiskuntaan.) Tarkoitan ristiriitojen huomioimisella mm. sitä, että hengellisen julistuksen lisäksi meidän olisi selkeästi ilmaistava mielipiteemme monissa asioissa, jotka liittyvät kaalotapoihin ja käytäntöihin. Ajatellaanpa esim. nykyistä mediankin käsittelemää kuumaa perunaa: sukujen väliset riidat. Onko mielestänne oikein nykyinen piittaamaton suhtautumisemme näihin asioihin. Aivan kuin vaivihkaa uskovienkin keskuuteen näyttää tulleen hyväksytyksi kanta, jossa ollaan hiljaa, eikä puututa vääriin asenteisiin. Eikö hiljaa oleminen ole juuri alistumista ja hyväksymistä. Nämä riitakysymykset tuntuvat olevan suoraan pimeydestä. Niissä leimataan syyllisiksi koko suku, vaikka jokin murhenäytelmä olisikin tapahtunut vain yksittäisten henkilöiden välillä. Tällaisen sokean vihan ylläpito ei näytä häviävän edes uskovien ollessa kyseessä. Ymmärrettävää tietysti on, ettei todellista syyllistä voi sietää silmissään. Vihakin on tunnetila, eikä tunnetta aina niin vain kytketä pois päältä. Kysymys kuuluukin, haluammeko hyväksyä asenteen, jossa vihan ylläpidon ja lietsonnan oletetaan kuuluvan normaaliin kaalon sosiaaliseen käyttäytymiseen. Onko siis viha ylipäätään oikeutettua meille vain siksi että olemme kaaleita? Jos tämän tyyppiseen muslimimaiseen ajatteluun emme uskovaisina osaa ottaa kantaa ja julistaa pimeyttä pimeydeksi, niin silloin täytyy miettiä missä on meidän valomme, vai onko se kenties sammunut? Sanan valossa oikealle tielle Meidän uskovien on tiedostettava vastuumme siitä kuinka Jumalan antama valo ja totuus kauttamme välittyy. Meidät on kutsuttu julistamaan Kristusta ja olemaan siunaukseksi lähimmäisillemme. Saattaa olla, että joku yrittää mitätöidä parannuksen tarvetta heittämällä kuluneen letkautuksen: No mutta kaaleitahan me ollaan... Kuitenkaan tällainen huumorin sävyttämä hokema ei voi keventää tilanteemme vakavuutta. Jos haluamme pitää mustalaisuutena jotain sellaista mikä on vastoin Raamatun periaatteita, silloin olemme joutuneet todella harhaan. Vain totuus voi tehdä niin ihmisen kuin koko kansankin vapaaksi. Eikö Raamattu olekin ollut kaikkien kansojen sivistyksen ja moraalin lähde. Sanan lähteellä saamme siis kaikki pestä silmämme. Nyt on aika lopettaa hyssyttely tosiasioiden edessä. Kuljemme kohti tuhoa jos emme tunnusta itsellemme ja toinen toisillemme, että arvomaailmamme ja käytäntömme kaipaavat kipeästi korjaamista Jumalan Sanan ja ihmisyyden valossa. Tämä tietenkään ei riistä meidän todellista oikeaa mustalaisuuttamme ja kansallista itsetuntoamme. Sehän päinvastoin vahvistaa niitä ja tekee meidät kykeneviksi elämään yhteiskunnallisessa sopusoinnussa gaajeiden ja kaikkien ihmisten kanssa. Ristiriitojen huomioiminen on siis yksinkertaisesti sitä, että pyrimme osoittamaan vääriksi niitä käytäntöjä ja vinoutumia, jotka ovat vahingoksi yhteisöllemme. Meidän on alettava perään kuuluttaa tervettä maalaisjärkeä kaaleiden elämän piiriin liittyvissä asioissa. Voisimme evankeliumin julistuksen lisäksi osallistua enemmän myös tavallisiin arjen hallintaan liittyviin kysymyksiin, jakaen tervettä näkemystä elämän eri alueilla, kuten esim. lasten ja nuorten kasvatuksessa. On tärkeää, että kannustamme ja opastamme kaaleita terveiden harrastusten, opiskelun ja työelämän pariin. Tosiasiahan on, että nuoremme hyppäävät aivan liian varhain aikuisen rooliin tervehenkisten harrastusten ja virikkeiden puuttuessa. Elämme hengellisen taistelun keskellä jossa varas on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Pimeys on aivankuin orkanisoinut joukkonsa mitätöimään sitä hyvää kehitystä jonka Jumala aloitti Suomen kaaleiden keskuudessa jo vuosia sitten. Muistan kuinka 30 vuotta sitten olimme kansana menossa tosi hyvään suuntaan. Silloin oli tavallista, että uskoon tullut kaalo katsoi rehellisesti itseään Sanan peilistä ja jos huomasi jotain epäpuhdasta, oli myös valmis pesemään kasvonsa. Tuo Sanan peiliin katselu paljasti rehelliselle parannuksen tekijälle tuolloin myös sen, että puhdistumista ja uudistumista tarvittiin myös syvemmässä ja laajemmassa mielessä, ei vain ulkonaisen synnin hylkäämisessä. Uskoon tulleelle nousi nopeasti sydämelle polttava tietoisuus siitä ristiriidasta joka Jumalan sanan ja kaalokulttuurin välillä näkyi. Tuntuu siltä, että tuohon aikaan vielä ihminen aivankuin kykeni erottamaan tarkemmin pimeyden pimeydeksi ja valkeuden valkeudeksi. Oli tavallista, että romanijuhlilla pidettiin myös erityisiä kokouksia, joissa nämä ristiriidat tuotiin päivän valoon ja etsittiin sanan mukaista linjaa mustalaiskulttuurin ja arvomaailmamme uudistumiselle. Kaaleiden keskusteluissa usein joutui suurennuslasin alle mm. kaikki taado-mustalaisuus. Jo tuolloin ymmärrettiin että nämä epäkohdat ovat kuin aikapommi, joka voi tuhota ja sairastuttaa nuorisomme ja ennenpitkää koko yhteisömme. Ikävä kyllä olemme menettäneet tänä päivänä tämän totuudellisuuden elämästämme ja julistuksestamme. Eikö olisi oikein alkaa uudelleen etsimään niitä asioita, jotka tulisi korjata ja pois laittaa. Meillä uskovilla kun on siihen velvollisuuskin. Tässäkin pätee raamatullinen laki; mitä kylvät, sitä myös niität. Jos kylvämme oikeaa asennetta, käytösmalleja ja tervettä arvomaailmaa omiemme keskuuteen, silloin voimme odottaa sen mukaista hedelmääkin. Näin toimiessamme vahvistamme myös hengellistä romanityötä ja herätystä. Jeesuksen meille uskomaa valoa ei ole tarkoitettu vain uskovien siunaukseksi, vaan ylipäätään loistamaan koko maailmalle. Sen tarkoitus on turvata tässä ajassa evankeliumin voittokulku ja estää antikristillisten voimien nousemista hallitsevaan asemaan Jumalan säätämän armotalouden aikana. Elämää, valoa ja suolausta toivottaen Valfrid Åkerlund 20 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

12 Rakasta vihamiestäsi MAHDOTONTAKO? (Matt, 5:44-46) Teille on opetettu: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? On vielä helppoa tajuta, että uskovina emme saa maksaa takaisin samalla mitalla vihollisillemme, mutta että meidän pitäisi rakastaa heitä. Se kuulostaa inhimillisesti ajatellen jo aivan liian vaikealta. (Matt. 22:36-40) Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Rakkauden syntyminen käskemällä tuntuu sitä paitsi aivan luonnottomalta asialta. Voiko ihmistä oikeasti käskeä rakastamaan? Vaikeus on siinä, että meille monelle sana rakastaa on enemmänkin sentimentaalinen asia, sellainen joka liikkuu tunnetasolla. Rakkaus Raamatussa ei kuitenkaan ole niinkään sisäisiä tuntemuksia, vaan enemmänkin käytännöllistä toimintaa. (1. Joh 3:18) Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Eli olemme valmiit auttamaan vihollistamme ja puhumaan hänestä hyvää, vaikka tunteemme sanoisivatkin jotain vallan muuta. (Luuk. 6: 27, 28) Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Siinä on käytännön ohje aivan jokaiselle. Ja jos haluat saada lämpimiä tunteita vihamiestäsi kohtaan, niin rukoile hänen puolestaan. Voit aivan yllättäen kokea sisimmässäsi jopa rakkautta häntä kohtaan. R o m a n i p o l i t i i k a n k u u l u m i s i a Romanien työllistymisen edellytyksiä selvitetään Työministeriö on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on kartoittaa niitä esteitä, joita romanit kohtaavat työmarkkinoille pyrkiessään ja etsiä tapoja, joilla romanien pääsyä työmarkkinoille voitaisiin edistää ja tukea. Selvityksen toteuttaa ulkopuolinen yritys, Helsingin kauppakorkeakoulun alaisuuteen kuuluva HSE Executive Education Oy, jolla on pitkä kokemus muun muassa työllisyyteen liittyvien selvitysten toteutuksesta. Hankkeen ohjausryhmään kuuluu romanien edustajia. Tuloksista ja kehittämisehdotuksista raportoidaan vuoden 2008 keväällä. Tärkeällä sijalla selvityksessä on romanien omien näkemysten kartoittaminen työhallinnon tarjoamista palveluista ja muun muassa työmarkkinoille sijoittumisen esteenä olevista tekijöistä. Näitä näkemyksiä kootaan sekä romanihenkilöiden haastattelujen että kyselyn avulla. Vapaaehtoinen kysely kohdistetaan erityisesti työttömänä työnhakijana oleville romaneille. Kysely toteutetaan lähikuukausina työvoimatoimistojen avustuksella siten, että työttömillä romaneilla on työvoimatoimistoissa käyntien yhteydessä mahdollisuus vastata nimettömänä työvoimaneuvojalta saatavaan kyselylomakkeeseen. Kyselylomake suljetaan kirjekuoreen ja palautetaan suoraan tutkimuksen toteuttajan osoitteeseen. Kyselyn kautta kerättävä aineisto käsitellään luottamuksellisena ja tulokset esitetään kootusti siten, etteivät yksittäisten romanihenkilöiden vastaukset ole millään tavoin tunnistettavissa. Romanien näkemysten esille tuominen on ensiarvoisen tärkeää romanien työmarkkina-aseman parantamiseksi, joten tutkijat toivovat myönteistä suhtautumista kyselyyn ja runsaasti palautettuja vastauksia! 22 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

13 Mirolla on kaksi ponia, joita hän silloin tällöin käy itsekin hoitamassa. Grönstrandin koko perhe palvelee elävää jumalaa. kuvassa istumassa vas. Gunnar, Miro, allan ja jari. Takana seisovat Pia (vas.) ja katja. Jumala toimii Huittisissa TEksTI: jukka MäkInEn VaLokuVaT: MERja MäkInEn, RaInER LInDEMan Satakuntalaisessa Huittisten pikkukaupungissa on saatu kokea viime aikoina Jumalan muuttavaa voimaa, varsinkin romanien keskuudessa. Se on tietysti kiitosaihe muillekin, mutta erityisesti Gunnar Grönstrandille, jonka perhekunta on nyt kokonaisuudessaan uskontiellä. Gunnar muutti perheineen Turusta Huittisiin seitsemän vuotta sitten ja on kotiutunut paikkakunnalle hyvin. Minun ei tarvitse kuin käydä jossain suuremmassa asutuskeskuksessa, niin osaan taas arvostaa maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta. Mietin, missä viettäisin iäisyyteni Vaikka vietinkin lapsuuteni Tukholmassa, niin en kaipaa takaisin siihen hulinaan. Huittisissa hän myös löysi Jeesuksen elämäänsä kolmisen vuotta sitten. Toki hän oli uskonasioiden kanssa ollut tekemisissä aiemminkin, siemen oli kylvetty jo lapsuudessa. Erityisellä lämmöllä hän muistaa tässä yhteydessä jo edesmennyttä Olavi Lindemania. Kävin varsinkin kotikokouksissa kuuntelemassa Jumalan Sanaa, mutta maailma vei mennessään. Ei syntynyt pysyvää hedelmää. Siitä elämästä ei ole sen enempää sanottavaa, se oli sellaista kuin se oli. Kymmenkunta vuotta sitten kiinnostuin uudestaan Raamatusta ja hengellisistä asioista. Kun meillä kävi kotona uskovia ja pääsin heidän kanssaan juttelemaan uskonasioista ja Jeesuksesta, se oli minulle kuin voita leivän päälle. Kädet ristiin, lopultakin Minulle tuli valtava halu lukea Raamattua Jumala puhutteli ja veti puoleensa, ja varsinkin öisin tuli iankaikkisuus mieleen. Teini-ikäisenä oli helppo ajatella, että aikaa on jäljellä vaikka kuinka, mutta kun vuosia kertyi enemmän, elämän rajallisuus nousi väkisinkin mieleen. Mietin, missä viettäisin iäisyyteni, jos lähtö tulisi, ja tulin siihen tulokseen, että minun ei kävisi hyvin. Halu päästä kuoleman jälkeen taivaaseen sai aikaan sen, että eräänä yönä laitoin käteni ristiin ja luovutin elämäni Jeesukselle. Olin siinä tilanteessa niin tosissani kuin vain ihminen voi olla, ja Jumala kuuli minun avunhuutoni. Sain kokea sisäistä rauhaa, ja se rauha on kestänyt, vaikka välillä on ollut vaikeaakin. Nyt Gunnar Grönstrand kuuluu paikalliseen helluntaiseurakuntaan ja on siellä mukana kaikessa mahdollisessa. Hänen mielestään seurakunnan merkitystä ei voi yliarvioida. Siellä kasvetaan uskossa ja siellä pääsee palvelemaan. Alku tosin oli hankalaa, Gunnar tunsi itsensä hiukan ulkopuoliseksi. Se oli epämiellyttävää, mutta näin jälkeenpäin uskon sen olleen minulle vain hyväksi. Ehkä Jumala kasvatti minua niiden kokemuksien kautta. Opin, että apua kannattaa hakea Jumalalta, ei niinkään ihmisiltä. Enää ei miehen tarvitse tuntea itseään sivustakatsojaksi. Gunnar kuuluu seurakunnan hallitukseen, palvelee musiikissa ja on vanhemmistossa timoteusoppilaana, vain muutamia asioita mainitaksemme. Vajavainen, mutta tosissaan Olin tullut uskoon, mutta varsinkin kotona tunsin itseni alamittaiseksi. Olisin halunnut vaeltaa kokonaisemmin Raamatun viitoittamalla tiellä, mutta huomasin epäonnistuvani siinä, minusta ei tullutkaan täydellistä. Monta kertaa jouduin nöyrtymään ja pyytämään anteeksi perheeltäni. Perheen sisällä seurattiin miehessä tapahtunutta muutosta, joka kaikesta vajavaisuudestaan huolimatta oli todellinen. Se vaikutti omalta osaltaan sen, että Pia teki ratkaisun Jeesuksen puoleen loppukesällä Isovanhemmat olivat uskovaisia, voi sanoa, että evankeliumin siemen kylvettiin jo silloin sydämeeni, vaikka usko puhkesikin esiin vasta paljon myöhemmin. Gunnarin uskoontulon jälkeen minulle tuli valtava halu lukea Raamattua ja kävin paljon Jumalan Sanan kuulossa, mutta aina kun olisi pitänyt tehdä julkinen ratkaisu, Vauhtia polkaistaan pyörään ja menoksi 2 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007 2

14 Miron harrastuksiin kuuluu myös Ilonkylväjät, joka on king s kid s toimintaa. Tässä hän poseeraa kaverinsa Robinin kanssa. Tullaan tutuksi Jumala kuuli minun avunhuutoni jäin istumaan penkkiin kuin liimattuna. Kun vieressä istuva ystäväni kerran ehdotti, että menisimme yhdessä rukoiltavaksi, tunsin itseni lähinnä kiusaantuneeksi. Koko perhe uskossa Kesä läheni loppuaan ja kun Huittisissa valmistauduttiin evankelioimissarjaan, tuskin kenenkään usko olisi riittänyt ennakoimaan sitä, mitä sarjan aikana tapahtuisi. Tosin Pian kohdalla ratkaisu tapahtui vasta viimeisen päivän tilaisuudessa. Julistajana toiminut Miko Puustelli pyysi väkeä tulemaan siunattavaksi, mutta minä ajattelin vieläkin lykätä ratkaisun tekemistä. Sitten näin, miten salin etuosaan kävelivät Allan, Jari ja Katja. Se oli minulle liikaa. Pia Aaltonen murtui ja purskahti itkemään. Hädissään hän kääntyi vieressään istuvan uskovaisen ystävänsä puoleen ja pyysi tätä moraaliseksi tuekseen. Tämä oli siihen enemmän kuin valmis ja yhdessä naiset sitten suuntasivat rukoiltavaksi. Jarin ja Allanin uskoontuloon vaikutti tietysti Gunnarin ratkaisu, mutta kummallekin oli myös tullut ajatus, että mitä jos jotain sattuisi. Elämä on kumminkin niin epävarmaa, että huomispäivästä ei kukaan tiedä. Ja kun lähtö tulee, niin sen jälkeen on myöhäistä. Asiat on laitettava kuntoon jo tässä ajassa. Allan on vielä koulussa ja toteaa, ettei hänellä ole ollut mitään ongelmia uskonsa takia. Luokkakaverit tietävät hänen ratkaisustaan ja minkäänlaisia vinoiluja ei ole kuulunut. Päinvastoin Allanin muuttunut elämä on vaikuttanut kiinnostusta hengellisiä asioita kohtaan. Miro, joukon nuorin Miro, 7, on perheen kuopus ja aloitti syksyllä koulunkäynnin. Hänestä koulussa on kivaa, varsinkin välitunnit ovat mukavia. Miro on ollut seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana jo kauan. Mielikertomuksia Raamatussa on viisi leipää ja kaksi kalaa, joka helluntaiseurakunnan perhekirkossa esitettiin näytelmän muodossa ja Miro valittiin vallan pääosaan. Tomerana hän siunasi pienen pojan eväät, ihme tapahtui ja ruokaa riitti kaikille näyttelijöille. Eläimet ovat Mirolle tärkeitä ja niitä löytyy omasta takaa kaksi ponia ja kolme koiraa. Silti pojan tulevaisuudenhaaveet liikkuvat muualla. Isona haluan poliisiksi. Saa ajaa poliisiautoa. Kuka tietää vaikka Miron unelmat toteutuisivatkin, onhan Jumala ilmestynyt tämän perheen kohdalla Huittisissa väkevästi ja täyttänyt monta muutakin toivetta. n Espoolaisella 47-vuotiaalla Jussi Aspilla on huoli tämän päivän nuorista. Liian moni on sortunut huumeiden ja alkoholin maailmaan. Hänen mielestään nuorilla on todella vaikeaa. Ajan henki vetää heitä niin voimakkaasi mukaansa, eikä uskoontulokaan poista kaikkia ongelmia. Tarvitaan hengellistä kasvua, muuten usko alkaa heiketä ja saattaa vallan sammua. Jussi Asp huolissaan tämän päivän nuorista TEksTI: TIMI sjöberg/jukka MäkInEn VaLokuVaT: TaIsTo LInDEMan Siinä mielessä Jussi tuntee asian, koska hän itse kävi lävitse vähän vastaavanlaisen kuvion. Tulin uskoon vuonna 1977 Ruotsissa. Tuolloin hän oli 18 vuoden ikäinen elämää täynnä oleva nuori mies. Mutta koska minulla ei ollut toimivaa seurakuntayhteyttä, huomasin, että askeleeni alkoivat hiljalleen johtamaan poispäin Jumalasta. Minulla ei ollut uskovia ystäviä, eikä tehtävää seurakunnassa. Koin tietyllä tavalla eläväni irtolaisena, koska tuntui siltä, että en kuulu mihinkään. Tämän jälkeen alkoi Jussin elämässä syöksykierre, koska alkoholista ja huumeista tuli suuri osa hänen elämäänsä. Koin, että se oli tapa, jolla pystyin tukahduttamaan kaiken sisäisen pelon, kivun ja tuskan, jota koin ihmisenä. Jussi Asp vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Ruotsissa, Västeråsissa, jossa hän tutustui hengellisiin asioihin mummonsa kautta. Vuonna 1983 Ruotsi jäi taakse ja mies muutti Espooseen. Kielen kanssa ei ollut ongelmia, mutta muuten jatkui samaa rataa kuin Ruotsissakin, alkoholin ja huumeiden merkeissä. Kyllä sopeutuminen oli muutenkin aika vaikeaa. Koin, että rasismia oli enemmän kuin Ruotsissa, ihan valtion virastoissakin. Ja oli Ruotsi totta kai maanakin ihan erilainen. 2 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007 2

15 Kun en ollut osa seurakuntaa koin eläväni irtolaisena Hengellinen työ on jussille tärkeä asia. koska hän on huolissaan nuorista, on luonnollista, että hän tekee nykyisin työtä juuri heidän parissaan.. Tämän päivän nuorten ongelmat vetävät jussin naaman vakavaksi. Hän peräänkuuluttaa seurakuntien vanhemmalta väeltä tukea ja ymmärrystä nuoria kohtaan. Nuoret tarvitsevat runsaasti tukea elämän eri alueilla Uusi elämä Jeesuksen kanssa Jussi Aspin eno kuoli 42 vuotiaana ja sen kautta Jumala pääsi puhumaan miehelle, ja uskonasiat alkoivat kiinnostaa uudelleen. Jouduin voimakkaasti sen kysymyksen eteen, miten minun käy, jos lähtö tästä ajasta tulee vaikka tänä yönä. Ei minulla siinä yhteydessä ollut minkäänlaisia harhakuvitelmia, tajusin hyvin olevani matkalla kadotukseen. Itkin enoni takia, mutta myös itseni. Käsitin, että nyt viimeistään on minun hetkeni ja polvistuin sänkyni viereen. Siinä Jussi sai uudelleen löytää Jumalan armon ja anteeksiannon elämäänsä ja koki samalla, miten valtava taakka otettiin pois hänen harteiltaan. Uskoon tuleminen oli vahva kokemus hänelle, ja siitä hetkestä lähtien Jussi tiesi, että hän on syntinsä anteeksi saanut mies, ja niin alkoi Jussilla uusi elämä Jeesuksen kanssa Nuoret tarvitsevat tukea Hengellinen työ on miehelle tärkeä asia, ja koska hän on huolissaan nuorista, on luonnollista, että hän tekee työtä juuri heidän parissaan. Olarissa toimin Timi Sjöbergin kanssa aikuisten romaninuorten parissa. Pidämme nuorten iltoja, joissa käy nuorta joka lauantai. Osa heistä on tehnyt uskonratkaisun, osa ei. Asp painottaa, että nuoret tarvitsevat näinä aikoina runsaasti tukea, niin hengellisissä kuin maallisissakin asioissa. Murros yhteiskunnassa on voimakas, ja koskee tällä hetkellä nimenomaan romaneja. Parasta on, kun voi näyttää nuorille oikeaa suuntaa ja osoittaa heille, että on olemassa Jumala, joka rakastaa. Toivoisin sydämestäni, että jokainen ihminen, oli sitten nuori tai vanha, ymmärtäisi ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Niin kauan, kun se on mahdollista. Jussin mielestä nuorilla on tänä päivänä todella vaikeaa, koska haasteet ovat nykyisin aivan erilaiset kuin silloin kun oli itse nuori. Liian monet ovat sortuneet huumeiden ja alkoholin maailmaan. Aika, jossa tänään eletään on paha ja pimeä. Raamattuni pohjalta totean, että sielunvihollinen yrittää kaikin tavoin tuhota ja tappaa meidän nuoriamme ja sen seurauksena me nähdään kuinka nuorisomme joutuu hyvinkin monenlaisiin vaikeuksiin. Jussi Asp peräänkuuluttaa seurakunnan vanhemmalta väeltä tukea ja ymmärtämystä nuoria kohtaan. Hänen mielestään toimettomuus ajaa nuoria maailmaan. Helposti käy niin, että nuorille ei anneta tilaa eikä vastuuta seurakunnassa. Sen seurauksena he ajattelevat, että heitä ei oteta tosissaan. Asp myöntää itsekin syyllistyneensä tähän. Tosin tällä hetkellä Espoossa pyritään voimakkaasti jakamaan vastuuta myös nuorille. Kyllä nuorista on muuhunkin kuin olla viihdyttäjän osassa seurakuntiemme keskellä, vaikka toki iloitsen suuresti, siitä lahjakkuudesta jota löytyy musiikillisesti romaniheimomme keskeltä. Totta kai myös nuorten täytyy olla aktiivisia suhteessa seurakuntaan. Vastuuta pitää ottaa ja myös kantaa. Jumalan valtakunta tarvitsee jokaista. Ja ennen kaikkea haluan rohkaista jokaista pitämään elämänsä sillä paikalla, jossa Jeesuksella on mahdollisuus saada ote meidän elämästä, koska se tuo mukanansa suuren palkan n 28 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

16 Teksti ja valokuvat: Eero Ketola Lapset juoksevat innoissaan pyhäkouluun Asterija perustaa seurakuntia Makedoniassa Asteria Jacik on toiminut vuosikymmenet väsymättömästi auttamalla kärsiviä lähimmäisiä. Hän on jakanut työtä viisaasti ja toiminta on laajentunut kaukaisimmillekin vuoristokylille. Auringonsäteet tuskin pystyvät läpäisemään rehevän viiniköynnöskatoksen. Ritilöiden raoista riippuvat kypsymäisillään olevat rypäletertut. Kissanpentu teroittaa kynsiään puunrunkoa vasten. Pieni, vastasyntynyt, pörröinen koiranpentu hoipertelee pihamaalla välillä kukkia haistellen. Istun kirkon takapihalla. Keskusteluseurana on iäkäs lähetyssaarnaaja Asterija Jacik. Hän kertoo mielenkiintoisesta elämästään vaihtaen ranskalaisella aksentin englannin välillä serbiksi ja toisinaan makedoniaksi. Ihmettelin miksi hänellä on koiranpentuja niin paljon pihamaalla. Asterija kertoo kuinka kissanpennut toivat hengellisen herätyksen Makedonian itäpuolella sijaitsevaan Stipin kaupunkiin. Toisen maailmansodan aikana Asterijan lähti Jugoslaviasta vanhempien kanssa evakkoon. Pakomatka pysähtyi Ranskaan. Tuntui kuin koko Ranska olisi ollut täynnä pakolaisia. Meidät majoitettiin aluksi suureen, katoliseen luostariin. Siellä meitä yritettiin opettaa uskonnollisia tapoja ja rukoilemaan neitsyt Mariaa. Meillä oli hyvin suuria vaikeuksia ymmärtää opetusta, sillä emme osanneet lainkaan ranskaa. Poliisi kirjoitti pakolaiskeskusten ilmoitustauluille kylttejä joissa etsittiin tulkkia serbo- kroatiasta ranskaksi. Sellainen henkilö löytyikin. Nyt ymmärsimme mitä meille opetettiin. Kävelimme päivässä useita kilometrejä kodin ja koulun välillä. Reitti kulki erään evankelisen kirkon ohi. Usein seisoin kadun kulmassa, mutta en aluksi rohjennut mennä sisään. Myöhemmin kuitenkin uskaltauduin sisäpuolelle. Jumalanpalvelus oli englanninkielinen. Kirkossa tapasin tulevan mieheni. Hän toimi seurakunnan tulkkina. Näissä kokouksissa ymmärsin sanoman pelastuksesta. Hengellinen etsintäni päättyi polvistuessani rukoukseen ja pyytäes- säni anteeksi syntejäni Jeesukselta. Asterija matkusti Marseilleen tapaamaan protestanttisen seurakunnan saarnaaja ja kysymään häneltä neuvoja. Pitkään rukoiltuani sananjulistaja tuli luokseni. Hän asetti varovasti kätensä päälleni ja profetoi hiljaisella äänellä: Sisko, sinusta tulee Jumalan palvelijatar. Saat aviopuolison ja sinä teet työtäni siinä maassa josta aviopuolisosi on. En ollut kertonut hänelle mitään suunnitelmistani, mutta Jumala tiesi. Tapasin seurakunnassa nuoren jugoslavialaisen miehen Slobodan. Menimme jonkin ajan päästä naimisiin ja niin muutimme Serbiaan. Ennakkoluulot murtuvat Hieman ennen Jugoslavian hajoamista Jaciksit muuttivat Makedonian puolelle. Asetuimme asumaan Stipin kaupunkiin. Aloitimme kokousten pidon ostamassamme talossa. Muutimme yläkerran kokoustilaksi. Viikko toisensa jälkeen puhuimme täysin tyhjille seinille. Sunnuntain tilaisuuksien piti alkaa pyhäkoululla, mutta lapsia ei tullut lainkaan. Vaikea tilanne jatkui kuukausi toisensa jälkeen. Ihmiset levittivät meistä rumia juoruja kaupungissa. Meistä puhuttiin, että olemme hyvin pahoja ihmisiä. Protestanttisten seurakuntien työ oli heille lähes tuntematonta ja kaikkea uutta pidettiin vaarallisena ja kartettavana. Usein kävelin kaupungin romanikorttelin kapeilla kujilla. Katselin taloja sekä pihoilla ja kujilla hyöriviä ihmisiä. Kävelin, pysähdyin ja rukoilin sydämessäni heidän puolestaan. Stipin kaupungin noin asukkaasta noin 25 prosenttia on romaneja. He asuvat pienissä taloissa joissa kuitenkin saattaa olla kymmenenkin asukasta. Erään kerran kävellessäni siellä karjanlannan ja roskien peittämällä kujalla kuulin kissanpennun sydäntä vihlovan kiljaisun. Kiiruhdin katsomaan mitä siellä tapahtui. Neljä lasta roikotti vuorotellen pientä kissanpentua avotulessa niin, että liekit kärvensivät sen jalkoja. Vieressä lojui kaksi nuotiossa elävänä poltettua kissanpoikaa. Ympärillä oli muutamia aikuisia jotka eivät puuttuneet tapahtumiin ollenkaan. Huusin lapsille: Lopettakaa heti. Eläimiä ei saa rääkätä! Osa lapsista lähti juoksemaan pois, osa katsoi minuun hämmästyneenä. Kissa luikahti ontuen pahvilaatikoiden taakse. Ympärillä oli hetken aivan hiljaista. Tuntui, että elämä syrjäisellä kujalla olisi pysähtynyt. Kaikki katsoivat minua. Minäkin katsoin ihmisiä, käännyin ja jatkoin matkaani. Kävellessäni kapeaa, siivotonta katua näin, että vanhan, kallellaan olevan talon rikkinäisestä ikkunasta Makedoniassa sijaitsevan Stipin romanilapset ovat Asterijan sydämessä. Romanityttö seuraa kotinsa portilla kuinka kadulla lauletaan hengellisiä lauluja ja kehotetaan kaikkia tulemaan hengellisiin tilaisuuksiin. tapahtumaa seurasi vanha nainen. Vilkaisin häneen, mutta en jäänyt keskustelemaan vaan jatkoin matkaani kohti kotia. Lapset juoksevat pyhäkouluun Asterija jatkaa kertomustaan. Seuraavana sunnuntaina valmistauduimme Budimirin kanssa pyhäkouluun ja sitä seuraavaan aikuisille tarkoitettuun, hengelli- 30 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

17 Kaikkialla Makedoniassa on puolittain villiintyneitä kissoja. Joulu on rauhan ja rakkauden aikaa. Jouluevankeliumikin viestittää siitä ihanasti. Muistatte kaikki, miten Jouluevankeliumissa enkelit yhdessä taivaallisten sotajoukkojen kanssa ylistivät Jumalaa, sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Ja vanha käännös toteaa saman. Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto! seen tilaisuuteen. Olimme valmistautuneet uskossa, vaikka ajattelimme, että vain muutamia ihmisiä tulee tilaisuuksiin. Astuimme pihamaalle jota kautta pääsimme toisessa kerroksessa olevaan kokoushuoneeseen. Olimme jäädä kymmenien juoksevien lasten jalkoihin! Portti kujalle oli auki sepposen selällään ja pihalle virtasi nuoria äitejä pienien lasten kanssa. Kouluikäiset juoksivat sisälle rakennukseen. Olimme aivan ihmeissämme. Pian saimme kuitenkin selvyyden asiasta. Kaduilla ja kujilla oli levinnyt tieto, että emme olekaan niin pahoja ihmisiä koska olin sanonut: Eläimiä ei saa rääkätä. Niin lapsia alkoi tulla mukaan pyhäkouluun. Muutamia lapsia tuli jo ensimmäisissä pyhäkouluissa uskoon. He kertoivat vanhemmilleen ja sukulaisilleen, että olemme vanha ja mukava pariskunta. Myös aikuisia alkoi tulla kuulemaan Jumalan Sanaa. Nyt seurakunnassamme on yli sata jäsentä. Yli puolet on romaneja. Ongelmiakin on. Lähes joka päivä ihmiset kiikuttavat pihaani kissan- tai koiranpentuja joita he ovat löytäneet kaduilta hylättynä. Talvi on täällä niin leuto, että kissat ja koirat poikiva ulkona ja ne selviytyvät hyvin talven yli. Siksi eläimiä on sadoittain eri puolilla kaupunkia. Ihmiset tuovat löytämiään pentuja ja sairaita eläimiä luokseni. En voi kieltää heitä tuomasta niitä koska silloin syön omat sanani eläinten heitteille jättämisestä. Työtoveri Nigeriasta asti Asterijan aviopuoliso Budimir on siirtynyt jo taivaan kotiin. Minulla on kuitenkin hyviä työtovereita. Eräs heistä on nigerialainen Simon Igajiga. Minua Jumala ei johdattanut lähetystyöhön Nigeriaan, mutta hän lähetti tumman veljen työtoverikseni. Voi, olisipa hän lähettänyt tänne sata Simonia, huokailee Asterija. Uusien seurakuntien perustaminen on hyvin vaikeaa Balkanin kaakkoisosan voimakkaasti islamilaisessa ja ortodoksisessa maailmassa. Romanit ovat uskonnolliselta taustaltaan kansanislamin seuraajia. Balkanin kansanislamiin kuuluu osia sunnilaisuudesta, suufilaisuudesta, pakanuudesta ja ortodoksisuudesta. Asterija on työtovereineen perustanut kymmenessä vuodessa Itä-Makedoniaan yhden uuden seurakunnan joka toinen vuosi. Seurasin Asterijaa hänen kiiruhtaessaan kirkon pihan poikki keskustelemaan kodittoman romaninaisen, Fatusan kanssa. Fatusa on kotoisin Kosovosta, mutta nyt hän asuu tästä muutaman kilometrin päässä. Hänen on tehnyt pahveista itselleen asunnon. Viime yönä rankkasateet rikkoivat sen, ja hän tuli pyytämään apua. Lähetän Jimmyn katsomaan tilannetta, kertoi Asteria minulle. En ihmettele ihmisten kiinnostusta tulla hengellisiin tilaisuuksiin. Asteria rakastaa näitä ihmisiä koko sydämestään. Sanoja tuetaan käytännön työllä. n? Raamatun vaikeita kysymyksiä Näiden rauhantoivotusten taustaa vasten on hiukan vaikea tajuta, mitä Jumala tarkoittaa sanomalla Matteuksen evankeliumin luvussa kymmenen jakeissa Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Tämä ei tarkoita sitä, että tämä tällainen olisi Jeesuksen tahto, joskus vain käy niin. Ihmisten valinnat saavat sen aikaan. Uskon asioista tietämätön tai muuten vain niille välinpitämätön saattaa hermostua pahastikin jonkun läheisen uskoon tulosta. Vaikka sitten myöhemmin itsekin ymmärtäisi tehdä saman ratkaisun. Vanhan testamentin puolella ennustetaan Miikan kirjan luvussa seitsemän ja jakeissa 6-7. Poika halveksii isäänsä, tytär nousee äitiään vastaan, miniä anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua! Tämän näennäisen ristiriidan keskellä meistä jotkut joutuvat elämään. Jumala haluaisi antaa meille ulkoisenkin rauhan, mutta aina se ei ole mahdollista, edes perheiden sisällä. Sisäistä rauhaa uskovalta ei toki voi ottaa pois, jos hän vain pitää siitä kiinni, joskus kynsin hampainkin. Toki useimmissa kodeissa jonkun perheenjäsenen uskoontulo otetaan riemuiten vastaan, eikä siitä seuraa vähäisintäkään ristiriitaa. Aina asiat eivät kuitenkaan etene yhtä sopuisasti. Voi jopa käydä niin, että ennen niin rauhallinen perhe saa kokea todeksi kyseisen raamatunpaikan. Viholliset ovatkin oman perheen väkeä. Jeesuksen elämäänsä löytänyt saattaa saada rajuakin vastusta osakseen. Näin Jeesus etukäteen varoittaa niitä, jotka ovat lähdössä taivastielle. Näinkin saattaa käydä. Mutta yksin ei siinäkään tilanteessa tarvitse olla, aina voi kääntyä Jeesuksen puoleen. Niin kuin Miikan kirjassa sanotaan: Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua! Jukka Mäkinen 32 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/

18 Nyt on mahdollisuus täydentää omaa musiikkikirjastoa näillä mielenkiintoisilla uutuuksilla. Masteroimme uudelleen vanhat suosikkikasetit CD-levyiksi. Hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden kotipaikat ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE 3 Elämä ja Valo 5/2007 Elämä ja Valo 5/2007 3

19