VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISTYÖRYHMÄN LOPPURAPORTISTA ANNETUISTA LAUSUNNOISTA

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita Keskeinen sisältö VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISTYÖRYHMÄN LOPPURAPORTISTA ANNETUISTA LAUSUNNOISTA Helsinki 2015

2 2 TIIVISTELMÄ Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportista antoi kesällä 2015 lausuntonsa yhteensä 141 toimijaa. Lausujista 24 edusti kuntia, 15 kuntayhtymiä (pääosin erityishuoltopiirejä), 23 valtion viranomaisia tai valtionhallinnon toimijoita, 62 järjestöjä ja 17 ryhmää muut vastaajat. Lausunnot pyydettiin sähköisellä kyselylomakkeella, mutta myös muulla tavoin toimitetut lausunnot on otettu huomioon lausuntoyhteenvedon koostamisessa. Valtaosa lausunnonantajista piti vammaislainsäädännön kokonaisuudistusta ja vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamista tärkeänä ja tarpeellisena (mm. Kuntaliitto, useat kunnat sekä pääosa vammaisjärjestöistä). Uudistuksen nähtiin vahvistavan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutumista. Työryhmän tavoitetta lakien yhteensovittamisesta pidettiin pääosassa lausuntoja hyvänä. Suuri osa lausunnonantajista toi esille myös sen, että lainsäädännön uudistamista on tärkeää jatkaa kokonaisuutena, jotta uudistukselle asetetut tavoitteet voivat toteutua. Uudistuksen toteuttamisessa osittaisena, vain joitakin palveluja koskevana, nähtiin riski lainsäädännön tavoitteiden hämärtymisestä. Valtaosassa lausuntoja ehdotuksen arvioitiin vastaavan hyvin vammaisten lasten ja nuorten tarvitseman tuen tarpeeseen ja useissa lausunnoissa todettiin, että lakiesitys vastaisi yhdessä uuden sosiaalihuoltolain kanssa nykyistä paremmin lasten ja nuorten tarpeisiin. Positiivisena pidettiin mm. vammaisten lasten ja nuorten osallistumisen vahvempaa mahdollistumista (mm. opetus- ja kulttuuriministeriö, lapsiasiavaltuutettu, useat järjestöt). Pääosa lausunnonantajista katsoi lakiesityksen asiakasprosessia koskevien säännösten turvaavan vammaisen henkilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet palvelutarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa. Myös monialaisena yhteistyönä toteutettavaa palvelutarpeen arviointia koskevaa säännöstä pidettiin tarkoituksenmukaisena. Monialaista yhteistyötä koskevan säännöksen sisältöön kaivattiin kuitenkin myös täsmennyksiä. Kuntaliitto ja useat kunnat sekä eräät muut lausunnonantajat (mm. valtionvarainministeriö) katsoivat, että vammaispalvelujen tarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelman laatimisesta on riittävät säännökset sosiaalihuoltolaissa. Useat vammaisjärjestöt pitivät tärkeänä subjektiivisten oikeuksien säilymistä ja tarvelähtöisyyden korostumista. Kuntien ja kuntayhtymien lausunnoissa tuotiin esiin huoli kuntien lisääntyvistä velvoitteista ja kasvavista kustannuksista. Toisaalta joissakin edellä mainittujen tahojen lausunnoissa kiinnitettiin huomiota oikea-aikaisen ja riittävän tuen merkitykseen myös kustannuksiltaan raskaampien palvelutarpeiden ennalta ehkäisyssä sekä pidemmällä aikavälillä kustannusten vähentämisessä. Pykäläkohtaisissa kommenteissa kiinnitettiin erityistä huomiota esimerkiksi lain soveltamisalaa sekä sen rajausta koskevaan säännökseen. Noin puolessa (49 %) lausunnoista katsottiin, että lakiehdotuksen perusteella ei ole selvää, missä tilanteissa sovelletaan erityislakia ja missä sosiaalihuoltolakia. Vastaavasti lausunnonantajista 46 prosenttia piti lain soveltamisalaa selvänä. Diagnoosiperusteisuudesta luopumista pidettiin lähtökohtaisesti hyvänä. Pääosin myönteisenä pidettiin myös sitä, että laki ei jaottelisi henkilöitä vamman vaikeusasteen perusteella. Toisaalta osa lausunnonantajista (Kuntaliitto, osa kunnista, valtiovarainministeriö) toi soveltamisalan osalta esiin huolen lain soveltamisalan laajenemisesta sekä siitä, että palvelut eivät jatkossa kohdentuisi tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla palveluja eniten tarvitseville (eräät järjestöt). Lain soveltamista vaikeuttavana asiana mainittiin useissa lausunnoissa tilanne, jossa asiakkaan taloudellisen edun mukaista olisi saada palvelu erityislain mukaan maksuttomana, vaikka palvelun tarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan myös yleislakien pohjalta. Lausunnonantajista 75 prosenttia piti ikääntymiseen liittyvää soveltamisalan rajausta tarkoituksenmukaisena, jopa välttämättömänä, jotta palvelut kohdentuisivat lain tarkoituksen mukaisesti vammaisiin henkilöihin. Joissakin lausunnoissa (THL, eräät järjestöt) rajausta

3 3 pidettiin ongelmallisena perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ja sen arvioitiin olevan syrjivä sekä epäselvästi perusteltu. Samalla ilmaistiin huoli ikääntyvien vammaisten henkilöiden asemasta ja yleisten palvelujen riittävyydestä. Palveluja koskevista ehdotuksista lausunnoissa nousivat esille etenkin valmennusta ja tukea sekä henkilökohtaista apua ja liikkumista tukevia palveluja koskevat säännökset. Useissa lausunnoissa valmennusta ja tukea pidettiin keskeisenä säännöksenä lakien yhdistämisessä ja sen nähtiin vastaavan moniin sellaisiin palvelutarpeisiin, joissa nykyinen lainsäädäntö on riittämätön. Osassa lausunnoista kritisoitiin ehdotusta palvelun säätämisestä subjektiivisena oikeutena (mm. Kuntaliitto, valtiovarainministeriö). Henkilökohtaisen avun voimavaraedellytyksen poistamista kannatettiin yli puolessa lausunnoista. Sen nähtiin lisäävän vammaisryhmien välistä yhdenvertaisuutta ja poistavan rajoituksia palvelun saamisessa. Toisaalta muutoksella nähtiin olevan myös kustannuksia lisääviä ja henkilökohtaista apua epätarkoituksenmukaisesti laajentavia vaikutuksia. Eräät vammaisjärjestöt kiinnittivät huomiota kuntien vastuuseen henkilökohtaisen avun toteutuksessa ja esittivät sen tarkempaa sääntelyä sekä työnantajana toimivan vammaisen henkilön oikeusturvan vahvistamista (mm. Heta - Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry ja Invalidiliitto). Ehdotuksissa tältä osin nähtiin myös ongelmia suhteessa kuntien velvoitteiden lisääntymiseen (mm. Kuntaliitto) sekä holhoustoimilain säännöksiin koskien edunvalvojan yleistä kelpoisuutta edustaa päämiestään (oikeusministeriö). Toisaalta liian yksityiskohtaisessa sääntelyssä nähtiin riski palvelun kehittämiselle jatkossa (mm. valtiovarainministeriö). Keskeisenä useissa lausunnoissa pidettiin sitä, että henkilökohtainen apu säilyy vammaisen henkilön itsensä määrittelemänä. Lakiehdotuksen liikkumista tukevien palvelujen osalta lausunnoissa otettiin kantaa toiminnallisen alueen määrittelyyn ja merkitykseen vammaisen henkilön liikkumisessa. Osassa lausunnoista kiinnitettiin huomiota vammaisten henkilöiden mahdollisuuteen käyttää julkista liikennettä ja sen vaikutukseen liikkumista tukevien palvelujen tarpeeseen. Matkojen määrästä useissa lausunnoissa todettiin, että arvioinnissa tulee toteuttaa nykyistä enemmän yksilöllistä harkintaa. Palveluista perittäviä maksuja koskevaa säännöstä pidettiin tarkoituksenmukaisena 47 prosentissa lausunnoista. Kolmanneksessa (33 %) lausunnoista ilmaistiin vastakkainen näkemys. Erityisesti järjestöjen lausunnoissa pidettiin tärkeänä, että vamman aiheuttaman avun ja tuen tarpeen perusteella järjestetyt palvelut säilyvät maksuttomina. Kunnat sekä valtiovarainministeriö toivat esille tarpeen selkeyttää palveluista perittäviä maksuja koskevaa sääntelyä ja arvioida uudelleen palvelujen maksuttomuuden perusteita. Osa järjestöistä piti tärkeänä varmistaa, että palveluista perittävien maksujen taso ei johda siihen, että vammainen henkilö joutuu tavallisesta arkielämästä selvitäkseen turvautumaan pitkäaikaisesti toimeentulotukeen tai siihen, että jonkin palvelun käyttö estyy maksujen vuoksi. Esityksen jatkovalmistelua ja toimeenpanoa koskevina huomioina lausunnoissa esitettiin paitsi konkreettisia muutoksia esitetyn lain sisältöön, myös toimia, joilla voitaisiin paremmin turvata lain tarkoituksen ja tavoitteiden toteutuminen vammaisen henkilön kannalta. Jatkovalmistelun osalta monissa lausunnoissa ilmaistiin, että huomioon tulee ottaa erityisesti hallitusohjelman kuntien velvoitteita koskevat linjaukset ja, että esityksen taloudellisten vaikutusten arviointi tulee toteuttaa yksityiskohtaisemmin. Useita esityksen kohtia, kuten lain soveltamisalaa ja keskeisiä palveluja sekä palveluista perittäviä maksuja ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä tulee jatkovalmistelussa lausuntojen mukaan täsmentää. Kielellisten oikeuksien turvaaminen tulee eräiden lausuntojen mukaan huomioida ehdotuksessa esitettyä paremmin. Tärkeänä pidettiin myös vammaisia henkilöitä koskevan asiantuntemuksen hyödyntämistä sekä vammaisia henkilöitä edustavien tahojen mukana oloa jatkovalmistelussa. Myös soteuudistus tulisi ottaa huomioon vammaislainsäädännön uudistamisessa sekä sen voimaantuloajassa.

4 4 SISÄLLYS Tiivistelmä johdanto Vammaislainsäädännön uudistaminen Lausuntopyyntö ja lausunnonantajat Arviot yleisistä säännöksistä (1 luku) Soveltamisala (1 ) Lain tarkoitus sekä elinolojen ja palvelujen kehittäminen (2 3 ) Arviot erityispalvelujen toteuttamisesta (2 luku) Vammaisen henkilön osallistuminen (4 ) Palvelutarpeen arviointi (5 ) Lakiehdotuksen 2 luvun kattavuus Asiakassuunnitelma, päätöksenteko ja palvelujen toteuttaminen (6 8 ) Arviot erityispalveluista (3 luku) Avun ja tuen tarpeisiin vastaavat palvelut (9 ) Valmennus ja tuki (10 ) Henkilökohtainen apu, avun toteuttaminen ja työnantajamalli (11 13 ) Asumista tukevat palvelut (14 ) Esteettömän asumisen tuki (15 ) Lyhytaikainen huolenpito (16 ) Päiväaikainen toiminta (17 ) Liikkumista tukevat palvelut ja niiden toteuttaminen (18 19 ) Taloudellinen tuki (20 ) Arviot muutoksenhausta ja erinäisistä säännöksistä (4 5 luvut) Oikaisuvaatimus, valitus ja muutoksenhaku (22 24 ) Palveluista perittävät maksut (25 ) Voimaantulo ja siirtymäsäännökset (28 29 ) Yleisiä näkökulmia, jatkovalmistelu ja taloudelliset vaikutukset Yleisiä näkökulmia hallituksen esitysluonnokseen liittyen Vammaisten lasten ja nuorten tarvitseman tuen tarve Esityksen jatkovalmistelua koskevat huomiot Uudistuksen toimeenpanossa huomioitavaa Taloudellisten vaikutusten arvioinnista... 56

5 5 1 JOHDANTO 1.1 VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN Pääministeri Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmiin sisältyi vammaislainsäädännön uudistamisen jatkaminen osana sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistusta. Tavoitteeksi asetettiin, että vammaisten henkilöiden tarvitsemista erityispalveluista säädetään uudistetussa erityislaissa, joka koskee yhdenvertaisesti kaikkia vammaisryhmiä. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamista selvittänyt työryhmä esitti loppuraportissaan syyskuussa 2012, että vammaisia henkilöitä koskevassa erityislainsäädännössä sovitettaisiin yhteen eri vammaryhmien yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi nykyinen laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987, jäljempänä vammaispalvelulaki) sekä laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977, jäljempänä kehitysvammalaki). Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi eri vammaisryhmien yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi. Tehtävänä oli myös selvittää muut vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet. Työryhmän ehdotus tuli laatia hallituksen esityksen muotoon. Vammaisia henkilöitä koskevan sosiaalihuollon erityislainsäädännön uudistamista selvittänyt työryhmä päätti työnsä huhtikuussa 2015 ja ehdottaa loppuraportissaan lainsäädäntöä uudistettavaksi säätämällä laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista. Laki täydentäisi sosiaalihuollon yleislakina sovellettavaa sosiaalihuoltolakia (1301/2014). Vammaisten henkilöiden tarvitsemaan terveydenhuoltoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen sovellettaisiin terveydenhuoltolakia (1326/2010). Uutta lakia sovellettaisiin henkilöön, joka tarvitsee pitkäaikaisen vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen johdosta välttämättä ja toistuvasti apua tai tukea suoriutuakseen tavanomaisessa elämässä. Kunnan olisi järjestettävä laissa tarkoitettuja erityispalveluja, jos vammainen henkilö ei saisi muun lain nojalla yksilöllisen tarpeen ja edun mukaisia palveluja. Lakia ei kuitenkaan sovellettaisi henkilöön, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden vuoksi. Lain tarkoituksena olisi toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat henkilön yhdenvertaisuuden saavuttamista. Lisäksi lain tavoitteena olisi edistää vammaisten henkilöiden itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta sekä turvata yksilöllisen tarpeen mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut. Laissa ehdotetaan säädettäväksi erityispalvelujen toteuttamisessa noudatettavista menettelytavoista ja keskeisistä vammaisten henkilöiden sosiaalihuollon erityispalveluista. Vammaisuuden perusteella annettavia erityispalveluita koskevan lakiluonnoksen lisäksi vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti sisältää luonnoksen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 :n muuttamisesta. 1.2 LAUSUNTOPYYNTÖ JA LAUSUNNONANTAJAT Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraporttia koskeva suomenkielinen lausuntopyyntö lähetettiin vastaajille ja lausunnot pyydettiin antamaan mennes-

6 6 sä. Vastaavasti ruotsinkielinen loppuraportti ja lausuntopyyntö lähetettiin lausuntokierrokselle ja lausunnot pyydettiin mennessä. Eräiden lausujatahojen pyynnöstä sekä suomenkieliseen että ruotsinkieliseen lausuntopyyntöön vastaamiseen annettiin lyhyt lisäaika. Lausunnot pyydettiin antamaan sähköisen kyselylinkin kautta Webropol ohjelmalla, mutta myös muilla tavoin toimitetut lausunnot on otettu huomioon tämän yhteenvedon koostamisessa. Sähköinen kysely sisälsi loppuraporttia koskevia monivalintakysymyksiä, minkä lisäksi lausunnonantajilla oli mahdollisuus antaa vapaamuotoisia kommenttejaan loppuraporttiin liittyen. Kaikilta lausunnonantajilta on huomioitu tämän lausuntoyhteenvedon koostamisessa vain yksi lausunto ja kaikkia lausuntoja hyödynnetään vammaisuuden perusteella annettavia erityispalveluita koskevan lainsäädännön jatkovalmistelussa. Lausuntopyynnön yhteydessä lausunnonantajille toimitettiin varsinaisen lausuntopyynnön lisäksi suomenkielinen tai ruotsinkielinen uudistamistyöryhmän loppuraportti sekä paperimuotoinen kyselylomake helpottamaan kyselyyn vastaamista. Sosiaali- ja terveysministeriölle annettiin määräaikoihin mennessä yhteensä 141 lausuntoa. Lausuntonsa antoi noin 73 prosenttia eli yhteensä 110 lausuntopyynnöissä mainituista 151 toimijasta. Tämän lisäksi lausuntonsa antoi 31 muuta toimijaa. Suurin osa lausunnonantajista toimitti lausuntonsa pyynnön mukaisesti sähköisen kyselylomakkeen kautta, minkä lisäksi osa lausujista toimitti sosiaali- ja terveysministeriöön erillisen laajemman lausuntonsa sähköisesti tai kirjeitse. Lausuntonsa antoi 24 kuntaa, 15 kuntayhtymää, 23 valtion viranomaista, 62 järjestöä ja 17 muut vastaajat -ryhmään kuulunutta toimijaa. Lausuntojen käsittelyssä on noudatettu pääasiassa vastaajien itsensä ilmoittamaa vastaajaryhmittäistä jaottelua. Osa lausujista on kuitenkin käsittelyn tarkoituksenmukaisuuden vuoksi siirretty toiseen vastaajaryhmään. Kuvio 1. Lausunnon antajien taustatiedot Kunnista lausunnon antoivat Espoo, Heinävesi, Helsinki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Imatra, Jyväskylä, Järvenpää, Kauniainen, Keminmaa, Keuruu, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pori, Porvoo, Rovaniemi, Salo, Tampere, Turku, Tuusula, Vantaa, Ähtäri sekä Janakkala. Kuntayhtymistä, joista valtaosa edusti erityishuoltopiiriä, lausunnon antoivat Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eteva kuntayhtymä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carea, Kårkulla samkommun, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Raahen seudun hyvinvointikuntayh-

7 7 tymä, Satakunnan sairaanhoitopiiri, Vaalijalan kuntayhtymä sekä Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri. Lisäksi lausuntonsa toimitti Ahvenanmaan erityishuoltopiirinä Ålands omsorgsförbund k.f. Valtion viranomaisista tai muista viranomaisista lausunnon antoivat eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Helsingin hallinto-oikeus, korkein hallintooikeus, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Kansaneläkelaitos, Lapin aluehallintovirasto, lapsiasiavaltuutettu, oikeusministeriö, opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö, Pohjois- Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosaston terveyspalveluryhmä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, valtioneuvoston oikeuskansleri, valtiovarainministeriö, yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä ympäristöministeriö. Järjestötoimijoista lausunnon antoivat Aivoliitto ry, Aivovammaliitto ry, Akava ry, Autismi- ja Aspergerliitto ry, Autismisäätiö, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Epilepsialiitto ry, Finlands Svenska Handikappförbund rf, Finlands Svenska Socialförbund rf, Förbundet De Utvecklingsstördas Väl FDUV, Hengityslaitepotilaat ry, Hengitysliitto ry, Invalidiliitto ry, Heta - Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Kehitysvammaliitto ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö, Kuuloliitto ry, Kuurojen Liitto ry, Kuurojen Palvelusäätiö, Kynnys ry, Leijonaemot ry Lihastautiliitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry MLL, Mielenterveyden keskusliitto ry, Muistiliitto ry, Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry, Psykosociala förbundet rf, SAMS Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Selkäydinvammaiset Akson ry, Sosiaalialan Työnantajat ry, Sosiaaliasiamiehet ry, Sosiaalijohto ry, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry, Suomen CP-liitto ry, Suomen Kansanopistoyhdistys ry, Suomen Kristillisdemokraatit rp, Suomen Kuntaliitto, Suomen kuntoutusohjaajien yhdistys ry, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Suomen muistiasiantuntijat ry, Suomen Sosiaalioikeudellinen Seura ry, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue rp, Suomen Sydänliitto Ry, Svenska Finlands folkting, Svenska folkpartiet i Finland rp, Talentia ry, Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto Ry, Tehy ry, Neuroliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Vaasan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry, Vammaisala Talentia ry, Vammaisfoorumi ry, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlas, Jaatinen vammaisperheiden monitoimikeskus ry, Vasemmistoliitto rp, Vatessäätiö, Vihreä liitto rp sekä Ålands handikappförbund rf. Muuta tahoa kuin kuntaa, kuntayhtymää, valtion viranomaista tai järjestöä ilmoittivat sähköiseen kyselyyn antamassaan vastauksessa edustavansa Espoon kaupungin vammaisasiamies, Espoon vammaisneuvosto, Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Kirkkohallitus, Kuntoutussäätiö, Lapin sairaanhoitopiirin kuntoutusohjaajat ja kuntoutussuunnittelija, Lapin sairaanhoitopiirin sosiaalityöntekijät ammattiryhmänä, Rinnekoti Säätiö, Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto, Suomen ev.-lut. kirkon toimintakeskus Rastin Kannatusyhdistys, Sipoon vammaisneuvosto, Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, Työterveyslaitos, Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet, Valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE, Ålands landskapsregering, sekä Yrkeshögskolan Arcada Ab. Lausunnonantajien sähköiseen kyselyyn antamien monivalintakysymysten vastaukset on tässä yhteenvedossa esitetty kysymysten mukaisina kuvioina, joista selviää kaikkien kyselyyn vastanneiden kantojen jakautumisen lisäksi vastausten jakautuminen vastaajaryhmittäin ja kysymyksiin vastanneiden määrät. Kuvioita tarkastellessa tulee huomioida, että vastaajaryhmät ovat erikokoisia. Esimerkiksi kuntayhtymien lausunnoissa korostuu erityishuoltopiirien näkökulma ja kokonaisuudessaan järjestöjen osuus kaikista lausunnonantajista on varsin suuri. Osassa lausunnoista otettiin laajasti kantaa koko loppuraporttiin ja osassa keskityttiin vain

8 8 joihinkin yksittäisiin kysymyksiin. Lausunnonantajien sähköisessä kyselyssä tai kirjallisessa lausunnossaan ilmaisemat näkökulmat kysyttyihin aiheisiin, esitettyihin säännöksiin tai muihin loppuraportissa ilmaistuihin asioihin on pääsääntöisesti esitetty yksittäisten pykälien yhteydessä. Lausuntoyhteenvedon lopussa esitetään kootusti lausunnoissa esitettyjä jatkovalmisteluun, toimeenpanoon sekä taloudellisten ja muiden vaikutusten arviointiin liittyviä huomioita. 2 ARVIOT YLEISISTÄ SÄÄNNÖKSISTÄ (1 LUKU) 2.1 SOVELTAMISALA (1 ) Vammaisuuden perusteella järjestettäviä erityispalveluita koskevan lakiehdotuksen 1 luku sisältää lain yleiset säännökset, joita ovat lain soveltamisala ja tarkoitus sekä elinolojen ja palvelujen kehittäminen. Lakiehdotuksen 1 koskee lain soveltamisalaa. Lausunnonantajilta kysyttiin onko säännöksen perusteella selvää, missä tilanteissa sovelletaan erityislakia ja missä sosiaalihuoltolakia. Lausunnonantajien kannat jakautuivat kysymyksessä varsin tasaisesti. Kaikista kysymykseen vastanneista 46 prosenttia piti lakiehdotuksen 1 :n perusteella selvänä, missä tilanteissa sovelletaan erityislakia ja missä sosiaalihuoltolakia. Kuitenkin kaikista vastaajista 49 prosenttia oli sitä mieltä, että erityislain ja yleislain soveltamisen välillä valitseminen ei ole lakiehdotuksen 1 :n perusteella selvää. Kysymykseen vastanneista 6 prosenttia ilmoitti, ettei ota asiaan kantaa. Kuvio 2. Soveltamisala. Myönteisimmin säännöksen muotoiluun suhtauduttiin valtion viranomaisten keskuudessa, joista valtaosa (61 %) ilmoitti, että 1 :n perusteella on selvä, missä tilanteissa sovelletaan erityislakia ja missä yleislakia. Kriittisimpiä säännöksen muotoilua kohtaan olivat järjestöt, joista yli puolet (58 %) ilmoitti, että 1 :n perusteella ei ole selvää missä tilanteissa sovelletaan erityislakia ja missä sosiaalihuoltolakia. Kuitenkin myös järjestöistä noin kolmannes (30 %) oli sitä mieltä, että lain soveltaminen on 1 :n säännöksen perusteella selvää. Useiden kuntien mukaan lakiehdotuksen 1 jättää tilaa tulkinnoille ja säännöksen muotoilu on osin ongelmallinen. Lakiehdotuksen 1 :n katsottiin joidenkin kuntien vastauksissa laajentavan palveluihin oikeutettujen määrää ja olevan näin ollen hallitusohjelman linjausten vastainen. Osa kunnista piti lausunnoissaan hyvänä vaikeavammaisen henkilön käsitteen muuttamis-

9 9 ta vammaisen henkilön käsitteeksi. Toisaalta esityksen mukainen vaikeavammaisen henkilön käsitteestä luopuminen sai kuntien lausunnoissa osakseen myös kritiikkiä. Espoon kaupungin mukaan lakiehdotuksen perusteluissa ehdotuksen mukaisen avun ja tuen käsitteen sisällöstä suhteessa terveydenhuollon palveluihin tulisi tuoda esiin, että asiakkaan terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisvastuu on perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa ja että palvelut järjestetään ensisijaisesti terveydenhuollon lainsäädännön perusteella. Ongelmallisena lakiehdotuksen 1 :n osalta kuntien lausunnoissa pidettiin lain soveltamiseen mahdollisesti liittyvää tilannetta, jossa asiakkaan taloudellisen edun kannalta olisi edullisempaa saada palvelu erityislain mukaan maksuttomana vaikka palvelun tarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan myös yleislakien pohjalta. Joidenkin kuntien mukaan lakiehdotuksen perusteella ei ole selvää mihin asti sovelletaan sosiaalihuoltolakia ennen siirtymistä vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Imatran kaupungin lausunnossa soveltamisalan osalta esitettiin, että erityislain ja sosiaalihuoltolain soveltamista tukisi erityisesti lasten ja vanhusten osalta, jos laissa yhtenä vertailuperusteena olisi vertaaminen vammattomaan samankaltaisessa tilanteessa olevaan henkilöön. Valtioneuvoston oikeuskansleri piti lausunnossaan merkityksellisenä kysymystä lain soveltamisesta siinä tapauksessa, että asiakkaan taloudellisen edun mukaista olisi saada palvelu erityislain mukaan maksuttomana, vaikka palvelun tarpeeseen kyettäisiin vastaamaan yleislakien pohjalta. Oikeuskanslerin mukaan kyseistä rajanvetoa on aiemmin käyty vammaispalvelulain ja kehitysvammalain kesken, mikä on ollut omiaan vaikeuttamaan yhdenvertaisuuden toteutumista ja luomaan muutoksenhakupaineita. Oikeuskanslerin mukaan asian sääntelemättömyys saattaa kuormittaa tarpeettomasti muutoksenhakuelimiä. Osa vammaisjärjestöistä korosti pitävänsä tärkeänä, että laki vastaa yhdenvertaisesti vammaisen henkilön fyysisiin, psyykkisiin, kognitiivisiin ja sosiaalisiin avun ja tuen tarpeisiin. Tämän osa järjestöistä katsoi toteutuvan vain, jos palveluiden kokonaisuus säilyy esitetyn mukaisena. Diagnoosipohjaisesta määrittelystä luopumista pidettiin useissa järjestöjen lausunnoissa hyvänä ja moni järjestö ilmaisee lausunnossaan, että vammaisia ihmisiä ei tule erotella heidän vammansa tai sairautensa laadun tai diagnoosin perusteella. Tätä mieltä oli lausunnossaan esimerkiksi Kehitysvammaliitto, Kynnys ry, Lastensuojelun Keskusliitto, SOSTE ry, Autismi- ja Aspergerliitto, Aivoliitto ja Mielenterveyden keskusliitto, joka lisäksi mainitsi lakiehdotuksen vastaavan nykyistä paremmin mielenterveyskuntoutujien avun ja tuen tarpeisiin. Rinnekoti-Säätiö totesi lausunnossaan, että lain tarkoituksen ja idean ymmärtäminen edellyttää paljon selkiyttämistä ja koulutusta. Osa järjestöistä ilmaisi lausunnoissaan, että pitkäaikainen vamma ja sairaus -käsitteitä on tarpeen täsmentää, jotta palvelut kohdentuvat oikein. Muun muassa Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön mukaan on hyvä, että palveluiden saamisen edellytyksenä ei ole vaikeavammaisuus, vaan välttämätön ja toistuva avun tarve. Valtakunnallinen vammaisneuvosto pitää lain soveltamisalan määritelmää tarkoituksenmukaisena, koska se rajaa soveltamisalan henkilöihin, joiden palveluntarpeeseen ei pystytä tarkoituksenmukaisesti vastaamaan yleislainsäädännöllä. Invalidiliitto puolestaan pitää ristiriitaisena sitä, että lain soveltamisalan piiriin kuuluvia henkilöitä kutsutaan vammaisiksi henkilöiksi ja henkilöt tulisi liiton mukaan kuvata laissa vaikeimmin vammaisiksi henkilöiksi. Invalidiliiton mukaan lain soveltamisala suhteessa esitettyyn vammaisen henkilön -käsitteeseen on omiaan aiheuttamaan tulkintaristiriitoja. Kuntoutussäätiön mukaan lakiesityksessä olisi erotettava laajan vammaiskäsitteen rinnalla eniten tukea tarvitsevat. Osa järjestöistä piti lausunnossaan lakiehdotuksen 1 :n 1 momenttia epäselvänä, eikä lain soveltajalle ole järjestöjen mukaan välttämättä selvää milloin sovelletaan sosiaalihuoltolakia ja milloin erityishuoltolakia. Tällaisen käsityksen toi lausunnoissaan ilmi esimerkiksi Kuntaliitto, Leijonaemot ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Omaishoitajat ja läheiset liitto ry, Lihastau-

10 10 tiliitto ry ja Lastensuojelun Keskusliitto. Osa järjestöistä ilmaisi lausunnossaan, että säännöksen muotoilu sisältää riskin, että lain soveltamisalaa joudutaan hakemaan valitusten kautta. Suomen sosiaalioikeudellisen seuran mukaan lakien välisen rajan epäselvyyden vuoksi on pelättävissä, että kunnat tulevat soveltamaan kustannussyistä pelkästään sosiaalihuoltolakia. Vammaisperheiden monitoimikeskus ry Jaatisen mukaan lain soveltamisala, rajaukset ja tarkoitus käyvät sen sijaan esityksestä selkeästi ilmi. Kehitysvammaisten Tukiliitto piti lausunnossaan hyvänä sitä, että lapset ja nuoret on huomioitu laissa asianmukaisesti. Järjestön mukaan lapsen ja nuoren ikämääritelmä on nykymuodossaan kannatettava ja yhdenmukainen sosiaalihuoltolain vastaavan määritelmän kanssa. Myös lapsiasiavaltuutettu totesi lausunnossaan, että vammaiset lapset omana ryhmänään on huomioitu lakiesityksessä hyvin sekä soveltamisalan että lain tarkoituksen perusteluissa. Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan on välttämätöntä, että asiakkaan etua arvioitaessa otetaan huomioon myös taloudellinen etu. Järjestön mukaan vammaiset henkilöt eivät kykene maksamaan palveluistaan, minkä vuoksi vammaispalveluja ei voi korvata sosiaalihuoltolain maksullisilla palveluilla. Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto nosti lausunnossaan, esille, että tavanomaisen elämän määrittely on keskeinen soveltamiseen liittyvä tulkintakysymys. Jotkin järjestöistä nostivat lausunnoissaan esille, että sosiaalialan ammattilaiselle jää esitetyssä laissa suuri harkintavalta arvioida vastaavatko sosiaalihuoltolain vai vammaispalvelulain mukaiset palvelut asiakkaan yksilöllistä tarvetta ja etua, koska toisen lain mukaiset palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia ja toiset maksullisia. Leijonaemot ry katsoo, että ehdotettavassa säännöksessä tulisi selkeämmin käydä ilmi se, että laissa tarkoitetulle vammaiselle palvelut tulee taata ehdotetun erityislain nojalla, jos palvelu olisi vammaispalveluja koskevan erityislain ja asiakasmaksulain mukaisesti järjestettävissä maksuttomana. Sydänliitto kaipasi lausunnossaan yksilöpäätösten tekijöille ohjeistusta lain soveltamisesta ja myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto totesi soveltamisalan selkeyttämisessä keskeisessä roolissa olevan esimerkiksi toimeenpano-ohjeet. Lakiehdotuksen 1 :n 2 momentissa säädetään lain soveltamisalan rajauksesta. Säännöksen mukaan lakia ei sovellettaisi henkilöön, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden johdosta. Lausujilta pyydettiin näkemystä säännöksen tarkoituksenmukaisuudesta. Kaikista lausujista 75 prosenttia piti lakiehdotuksen 1 :n 2 momentin mukaista soveltamisalan rajausta tarkoituksenmukaisena. Vain vajaa viidesosa (18 %) kysymykseen vastanneista ei pitänyt soveltamisalan rajausta tarkoituksenmukaisena. Kaikista vastaajista 7 prosenttia ilmoitti lausunnossaan, ettei ota kysymykseen kantaa. Kuvio 3. Soveltamisalan rajaus. Vastaajaryhmistä myönteisimmin ehdotuksen mukaiseen soveltamisalan rajaukseen suhtauduttiin kuntien keskuudessa. Kunnista 96 prosenttia piti soveltamisalan rajausta tarkoituk-

11 11 senmukaisena. Kuntayhtymistä, valtion viranomaisista ja järjestöistä puolestaan noin kaksi kolmasosaa (64 67 %) on sitä mieltä, että soveltamisalan rajausta koskeva säännös on tarkoituksenmukainen. Kuntayhtymiä edustavista lausujista 36 prosenttia ilmoitti lausunnossaan, että soveltamisalan rajaus ei ole tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi Salon, Keuruun ja Turun lausunnoissa ikääntymiseen perustuva soveltamisalan rajausta pidettiin tarkoituksenmukaisena, mutta säännöksen soveltamista tai tulkintaa ongelmallisena. Helsingin kaupungin mukaan lakiehdotuksen ikääntymisrajaus on yhtä ongelmallinen kuin nykyisessä lainsäädännössä ja ongelmana on määritellä ikääntymiseen liittyvät sairaudet ja toimintarajoitteet. Toisaalta ikääntymiseen perustuvaa rajausta pidettiin kuntien keskuudessa myös perusteltuna ja hyvänä. Myönteisesti kuntien lausunnoissa kommentoitiin myös ikääntyviä koskevan soveltamisalan rajauksen perusteluja. Joidenkin kuntien lausuntojen mukaan 1 :n 2 momentilla on tavoiteltu hyvää asiantilaa, mutta säännöksen muotoilu on käytännön soveltamisen osalta liian väljä. Espoon kaupunki nosti lausunnossaan esiin, että lakiehdotuksen 1 :n 1 ja 2 momenteissa on käytetty erilaista käsitteistöä. Espoon lausunnossa nostettiin esille myös muita lakiteknisiä ja erityisesti säännösten perusteluiden ja pykälätekstin väliseen johdonmukaisuuteen liittyviä huomioita. Kuntayhtymien lausunnoissa lakiehdotuksen 1 :n 2 momenttiin kaivattiin joitakin tarkennuksia ja esitettiin kysymys, sulkeeko säännöksen muotoilu lain kohderyhmältä pois joitakin palveluja. Erityisesti täsmennyksiä vaativina asioina lausunnoissa mainittiin ikääntyvien ja ikääntyessään vammautuvien palvelut sekä vammaisen henkilön määritelmä, jonka katsottiin voivan johtaa vaihteleviin tulkintoihin. Eskoon kuntayhtymän lausunnossa ikään liittyvän toimintakyvyn heikkenemisen ja oman ikäryhmän toimintakyvyn arvioita pidettiin subjektiivisina arvioina ja lakiehdotuksen perusteella olevan epäselvää, millä mittareilla tavanomaista toimintakykyä arvioidaan. Raahenseudun hyvinvointikuntayhtymän mukaan esitetyn lain perusteella on aiempaan vaikeampaa määritellä kuka on oikeutettu vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Hyvänä kuntayhtymien lausunnoissa pidettiin sitä, että ikääntymiseen liittyvää kysymystä on avattu säännöksen perusteluissa. Valtioneuvoston oikeuskansleri ilmaisi lausunnossaan, että vammaisen henkilön ikääntyessä olisi arvioitava, liittyykö lisääntynyt tai uusi toimintarajoite jo olemassa olevaan vammaan tai sairauteen vai onko kyseessä ikääntymiseen liittyvästä ja toimintarajoitteesta seuraava toimintakyvyn heikkeneminen. Oikeuskanslerin mukaan lakiesityksessä ei ole riittävän selkeästi säädetty siitä, mikä taho tekee vammaisia koskevan erityislainsäädännön soveltamista koskevan arvion. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden mukaan lakiehdotuksen 1 :n 2 momentti saattaa aiheuttaa paljon tulkintaongelmia ja valituksia hallinto-oikeuteen. Kuntaliiton mukaan soveltamisalaa koskevan 1 :n 2 momentin ikääntymiseen liittyvää rajausta tarvitaan, jotta erityislain mukaisten palvelujen käyttäjien määrä ei nouse kohtuuttoman suureksi. Määrittely jättää kuitenkin Kuntaliiton mukaan mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin. Nykyisen vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ovat Kuntaliiton mukaan muodostuneet alkuperäisen lain tarkoituksen vastaisesti ikäihmisten palveluksi ja samaa on tapahtumassa henkilökohtaisen avun kohdalla. Palvelun antaminen pelkän toimintarajoitteen perusteella ei anna Kuntaliiton mukaan kunnille riittävästi mahdollisuuksia ohjata ikäihmisiä yleislakien palvelujen käyttäjiksi. Valtiovarainministeriön mukaan ikääntymisestä johtuva avuntarve on perusteltua rajata ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö pitää 1 :n 2 momentin säännöstä lain tarkoitus huomioon ottaen tarpeellisena, koska ikääntyneen väestön osuus väestöstä kasvaa ja heidän palvelutarpeisiinsa on kyettävä vastaamaan muulla lainsäädännöllä. Ympäristöministeriön mukaan tulisi varmistaa, että esitettyä lakia sovelletaan myös mielenterveyskuntoutujiin ja, että termi vammainen henkilö kattaa myös henkilöt, joilla on mielenterveyden häiriöitä. Oikeusministeriön mukaan soveltamisalasäännös kaipaa tarkennuk-

12 12 sia epäselvyyksien ja tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi ja sääntelyn on yleisesti oltava riittävän selkeää sekä palveluja käyttävän että niitä järjestävän tahon näkökulmasta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos huomauttaa lausunnossaan, että ikääntyneitä koskevan rajauksen määrittely johtaisi käytännössä diagnoosipohjaiseen arvioon. THL:n mukaan rajanveto ikääntymiseen liittyvien sairauksien perusteella saattaa olla ongelmallinen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ja soveltamisala tulisi määritellä kokonaan toimintakyvyn kautta. THL:n mukaan palvelut tulisi järjestää kaikenikäisille vammaisille ensisijassa yleisinä palveluina. Niille henkilöille, joiden toimintarajoitteet olisivat selvästi vaikeampia kuin heidän ikäkaudellaan yleensä, järjestettäisiin palveluja vammaislain nojalla. Kehitystasoon viittaamisesta tulisi THL:n mukaan luopua. Itä-Suomen aluehallintoviraston käsityksen mukaan soveltamisalan rajaus tulee edelleen vaatimaan asiantuntevaa arviointia vammaispalvelulain soveltajilta kunnissa, joten huolehdittava, että näissä tehtävissä on osaavia ja kelpoisuuden omaavia henkilöitä. Vammaisfoorumi ja useat sen jäsenjärjestöt pitävät lain soveltamisalan rajausta tarpeellisena. Käsitystä järjestöt perustelivat erityisesti sillä, että lain sisältämien vammaispalvelujen tulee kohdentua nimenomaan vammaisiin ihmisiin, eikä vammaispalveluilla voida paikata puutteellisia vanhuspalveluita. Useiden vammaisjärjestöjen mukaan rajaus on tarpeellinen, mutta on huolehdittava, että ikääntyneet vammaiset ihmiset ja ikääntyneenä vammautuneet ihmiset eivät jää vammaispalvelujen ulkopuolelle. Valtakunnallinen vammaisneuvosto toteaa lausunnossaan, että ikääntyneiden vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ei saa vaarantua soveltamisalan rajauksen myötä. Osassa järjestöistä soveltamisalan rajausta pidettiin myös hyvin ongelmallisena. Esimerkiksi Tapaturma- ja Sairausinvalidien liiton mukaan lakiehdotuksen 1 :n 2 momentin rajaus on ehdottomasti jätettävä pois lainsäädännöstä, koska se kannustaisi vammaisten mielivaltaiseen ja perustuslain vastaiseen ikäsyrjintään. Myös Kuuloliitto ry totesi lausunnossaan, että on yhdenvertaisuuden vastaista asettaa samankaltaisessa tilanteessa olevat ihmiset lainsäädännön tasolla eri asemaan pelkästään iän perusteella. Suomen muistiasiantuntijat ry:n mukaan lakiesitys on sekä perustuslain että yhdenvertaisuuslain vastainen, koska lakiehdotuksen 1 :n 2 momenttiin sisältyy järjestön lausunnon mukaan ohje syrjiä ikääntyneitä. Kuuloliiton ja Kuurojen Liiton mukaan ikärajauksen laajentaminen pääsäännöksi ja irtautuminen YK:n vammaissopimuksen vammaisen henkilön määritelmästä vaatisi selkeitä, painavia ja ymmärrettävästi kirjoitettuja perusteita taakseen. Aivoliitto puolestaan pitää lakiehdotuksen 1 :n 2 momenttia ongelmallisena, koska se johtaa erilaisiin tulkintoihin ja tuomioistuinten erilaisiin ratkaisuihin. Osassa lausunnoista ilmaistiin, että ikääntymisestä johtuvien sairauksien tai toimintakyvyn rajoittumisen määrittäminen saattaa olla hankalaa ja laissa tulee huomioida, että myös ikääntynyt voi vammautua tai sairastua. Haasteeksi joidenkin lausuntojen mukaan nousee se, miten turvataan palvelut myös niille ikääntyneille, jotka siirtyvät vammaislainsäädännön piiristä sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain piiriin. Vammautumisen ja ikääntymisestä johtuvien syiden arvioinnissa tarvitaan järjestöjen mukaan esimerkiksi informaatio-ohjausta. Lakiehdotuksen perustelutekstissä on muutamien vammaisalan järjestöjen mukaan yhdenvertaisuutta vaarantava esimerkki KHO:n aivohalvaukseen liittyvästä päätöksestä. Lausunnoissa tietyn sairauden esiin nostamisen nähtiin esimerkiksi vievän harhaanjohtavasti diagnoosiperusteiseen ajatteluun. 2.2 LAIN TARKOITUS SEKÄ ELINOLOJEN JA PALVELUJEN KEHITTÄMINEN (2 3 ) Vammaisuuden perusteella järjestettäviä erityispalveluita koskevan lakiehdotuksen 2 :ssä säädetään lain tarkoituksesta. Lausujilta kysyttiin kattaako säännös vammaispalveluille asete-

13 13 tut tavoitteet. Kaikista lausujista 85 prosenttia oli sitä mieltä, että säännös kattaa vammaispalveluille asetetut tavoitteet ja joka kymmenes (10 %) sitä mieltä, että säännös ei kata tavoitteita. Kuvio 4. Lain tarkoitus. Kuntien keskuudessa lakiehdotuksen 2 :n muotoilua pidettiin kattavana. Vain 4 prosenttia kunnista on sitä mieltä, että säännös ei kata vammaispalveluille asetettuja tavoitteita. Myös valtion viranomaisten ja järjestöjen mukaan lakiehdotuksen 2 kattaa palveluille asetetut tavoitteet. Kuntayhtymät ovat hieman muita vastaajaryhmiä kriittisempiä lakiehdotuksen 2 :ää kohtaan. Kuitenkin myös kaksi kolmesta (67 %) kuntayhtymästä on lausunnossaan sitä mieltä, että säännös kattaa palveluille asetetut tavoitteet. Hyvinkään kaupungin mukaan laissa tulisi korostaa enemmän välttämättömiä palveluja, koska viittaaminen riittäviin palveluihin voi laajentaa merkittävästi palvelujen asiakaskuntaa ja lisätä siten kustannuksia. Porin kaupungin mukaan säännöksestä tulee hyvin esiin vammaispalvelulain yhdenvertaisuutta, esteiden poistoa, itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimista korostava henki. Toisaalta kuntien lausunnoissa ilmaistiin, että myös rajauksia tarvitaan, jotta palveluja koskevat päätökset ovat maan laajuisesti tasalaatuisia. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan lakiehdotuksen 2 :ssä todetut neljä kohtaa lain tarkoituksesta ovat perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kannatettavia. Oikeusministeriö ilmaisi lausunnossaan, että tavoitesäännöksiin tulee suhtauta pidättyvästi ja tavoitesäännöksen sijoittaminen muuksi kuin lain aloittavaksi säännökseksi on omiaan hämärtämään säännöksen ei-velvoittavaa luonnetta. Useiden järjestöjen mukana lain tarkoitus on kuvattu 2 :ssä hyvin ja säännöksen perustelut tuovat esiin lain lähtökohdat ja tarkentavat sen tarkoitusta. Osassa järjestöistä mainintaa laadultaan hyvistä palveluista pidettiin palvelun käyttäjän kannalta tärkeänä, joskin tulkinnanvaraisena. Ruotsinkieliset järjestöt huomauttivat lausunnoissaan, että lakiehdotuksen 2 :n perusteluista puuttuu maininta kielellisistä oikeuksista ja niiden merkityksestä. Osa järjestöistä mainitsi lausunnoissaan, että lasten ja nuorten tarpeita ja palveluja sekä lapsiperheiden etua on tuotu laissa hyvin esille. Joidenkin lausuntojen mukaan lakiehdotuksen perusteluissa tulisi huomioida, että vammaisen henkilön lapsuus ja nuoruus ovat vammattomaan henkilöön nähden erilaisia. Elinolojen ja palvelujen kehittämistä koskevaan lakiehdotuksen 3 :ään otettiin kantaa vain muutamissa lausunnoissa. Oikeusministeriön mukaan lakiehdotuksen 3 :n mukaisiin informatiivisiin viittauksiin eräisiin muissa laeissa säädettyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin tulee suhtautua pidättyvästi. Opetus- ja kulttuuriministeriö piti lausunnossaan osallistumis- vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista ensisijaisen tärkeänä vammaisten henkilöiden tarpeiden kanavoitumiseksi päätöksenteon tueksi ja vammaisten henkilöiden osallistamista kaikkeen heitä koskevaan päätöksentekoon.

14 14 Erityisesti lapsia edustavien järjestöjen mukaan on tärkeää, että myös vammaiset lapset ja nuoret huomioidaan esimerkiksi nuorisovaltuustojen ja vammaisneuvostojen kokoonpanossa ja toiminnassa. Kuurojen Liitto esittää lausunnossaan, että 3 :ään lisätään uusi viittomakielilain viranomaisen edistämisvelvoitetta koskeva momentti. Valtakunnallinen vammaisneuvosto pitää osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista ja aitoa toteutumista ensisijaisen tärkeänä, jotta vammaisten henkilöiden tarpeet kanavoituvat päätöksenteon tueksi. Vammaisneuvoston mukaan vammaiset henkilöt on otettava mukaan kaikkeen heitä koskevaan päätöksentekoon. 3 ARVIOT ERITYISPALVELUJEN TOTEUTTAMISESTA (2 LUKU) 3.1 VAMMAISEN HENKILÖN OSALLISTUMINEN (4 ) Lakiehdotuksen 2 luku sisältää säännökset vammaisen henkilön osallistumisesta, palvelutarpeen arvioinnista, asiakassuunnitelmasta, palveluita koskevasta päätöksenteosta ja palvelujen toteuttamisesta. Esityksen 4 :ssä säädetään vammaisen henkilön osallistumisesta palveluntarpeen arviointiin ja palvelujen suunnitteluun sekä toteuttamiseen ja toteuttamisen seurantaan. Lausujilta kysyttiin turvaako säännös asianmukaisesti vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet palvelujen järjestämiseen liittyvään valmisteluun ja päätöksentekoon. Kaikista lausunnonantajista 86 prosenttia katsoi, että lakiehdotuksen 4 turvaa asianmukaisesti vammaisen henkilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet palvelujen järjestämiseen liittyvään valmisteluun ja päätöksentekoon. Noin joka kymmenes (9 %) lausunnonantaja oli sitä mieltä, että lakiehdotuksen 4 ei turvaa asianmukaisesti kysyttyjä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kuvio 5. Vammaisen henkilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet palvelujen järjestämiseen liittyvään valmisteluun ja päätöksentekoon. Lakiehdotuksen 4 turvaa asianmukaisesti vammaisen henkilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuden palvelujen järjestämiseen liittyvään valmisteluun ja päätöksentekoon erityisesti kuntien ja järjestöjen mielestä. Kuntien lausunnoista 96 prosentissa 4 :ää pidettiin asianmukaisena ja myös järjestöjen lausunnoista 90 prosentissa säännöstä pidettiin osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisen kannalta asianmukaisena. Espoon kaupungin lausunnon mukaan vammaisia koskevassa erityislaissa ei pitäisi säätää menettelyyn liittyvistä asioista, mikäli menettelyä koskevia säännöksiä on jo toisaalla esimer-

15 15 kiksi hallintolaissa. Sen sijaan ehdotetaan käytettäväksi viittaussäännöksiä. Porvoon kaupungin lausunnon mukaan lakiehdotuksen 4 on vammaisen näkökulmasta hyvä, mutta ammattikelpoisuutta ei kunnan näkökulmasta tule rajata tiukasti. Samoin Vantaan kaupunki esitti lausunnossaan, että asiakkaan palvelutarpeen arvioinnissa tulisi olla mahdollista käyttää myös muuta ammattilaista kuin sosiaalityöntekijää. Tätä mieltä oli lausunnossaan myös Kuntaliitto. Espoon lausunnon mukaan pykälän perusteluissa tulisi tuoda esiin sosiaalihuoltolaissa määritelty asiakkaan tai lapsen etu. Eteva kuntayhtymän mukaan kehitysvammaisten, aistimonivammaisten ja autismin kirjon henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden varmistamisen näkökulmasta on tärkeää, että vammaisen henkilöllä on oikeus käyttää hänelle soveltuvaa viestintä- ja kommunikointikeinoa sekä tarvittavaa tukea. Opetus- ja kulttuuriministeriö piti lausunnossaan tärkeänä ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen velvoitteiden mukaisena, että 4 :ssä käsitellään vammaisen henkilön osallistumista. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää kiitettävänä, että lapsen ja nuoren osallistumiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Samoin asiaan suhtautuu lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu, joka katsoo, että hallituksen esitysluonnoksessa vammaisten lasten ja nuorten osallistumista koskeva kohta on perusteltu kattavasti ja selkeästi. Lapsiasiavaltuutetun mukaan esityksessä on kiitettävästi avattu lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa tarkoitettua lapsen mielipiteen selvittämistä ja sen huomioimista. Etelä-Suomen aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vammaisen henkilön omaisten tiedonsaantioikeutta ja osallistumisoikeutta sekä vammaisen henkilön edustamista koskevia säännöksiä olisi syytä täsmentää. Kansaneläkelaitos mainitsee lausunnossaan, että henkilön osallistuessa lakiehdotuksen 4 :n nojalla itseään koskevaan palvelutarpeen arviointiin, voi olla tilanne, että henkilölle ei ole vielä myönnetty oikeutta vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluun, koska hän ei välttämättä ole vielä tietoinen kyseisestä oikeudestaan. Tällöin ei Kansaneläkelaitoksen mukaan ole myöskään palvelutarpeen arviointi- ja suunnittelutapaamisissa mahdollista käyttää Kansaneläkelaitoksen järjestämää vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ilmaisi lausunnossaan, että säännös vammaisen henkilön osallistumisesta edistäisi vammaisten asemaa palvelujen käyttäjinä. Lisäksi THL:n mukaan erityistä tukea tarvitsevan henkilön oikeus tuettuun päätöksentekoon on erinomainen uudistus ja säännöksessä tulisi näkyä se, että myös kommunikaation tukea tarvitsevan lapsen näkemykset on otettava huomioon. Valtiovarainministeriö puolestaan ilmaisi lausunnossaan, että lakiehdotuksen mukainen erityissääntely ei ole välttämätöntä, sillä vastaavat asiakkaan osallistumista turvaavat säännökset sisältyvät jo sosiaalihuoltolakiin ja sosiaalihuollon asiakaslakiin. Muun muassa Kehitysvammaliiton ja Ålands Handikappförbundin mukaan vammaisen henkilön osallistumista koskeva säännös on kehitys- ja puhevammaisten henkilöiden kannalta tärkeä. Osa järjestöistä katsoo 4 :n turvaavan osallistumisen sosiaalihuoltolakia paremmin. Talentia ry:n näkemyksen mukaan on kuitenkin tärkeää turvata myös osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet kunnan päätöksentekoon liittyvään suunnitteluun esimerkiksi palveluiden järjestämisessä ja kaavoituksessa. Omaishoitajat ja läheiset liiton mukaan lakiehdotuksen 4 asiakkaan osallistuminen palvelutarpeen arviointiin, palvelujen suunnitteluun ja toteutumiseen tulee varmistaa työkäytännöillä. Arviointiin tulee Omaishoitajat ja läheiset liiton mukaan kehittää valtakunnallinen ja yhtenäinen työkalu ja palvelutarpeen arviointiin ja palvelujen suunnitteluun osallistuvien sosiaaliviranomaisten monialainen osaaminen erityiskysymyksissä tulee turvata. Samarbetsförbundet kring funktionshinder (SAMS) ja Finlands Svenska Handikappförbund katsoivat lausunnoissaan, että asiakkaan oikeus käyttää omaa kieltään palvelutarpeen arvioinnissa ja palvelujen suunnittelussa ei käy riittävästi ilmi lain perusteluista. Järjestöt viittasivat lausunnoissaan perustuslakiin, joka edellyttää, että hallinnon on oltava laadullisesti yhtä hyvää sekä käytännössä saatavissa suomenkieliselle ja ruotsinkieliselle väestölle samanlaisin perus-

16 16 tein. SAMS ja Handikappförbund ilmaisivat, ettei ole riittävä, että pelkästään käännetään päätöksiä asiakaan kielelleen vaan viranomaisen on myös oma-aloitteisesti selvitettävä millä kielellä palvelua myönnetään ja toteutettava palvelu asiakkaan kielellä. 3.2 PALVELUTARPEEN ARVIOINTI (5 ) Osassa lausunnoista otettiin kantaa siihen, onko palvelutarpeen arviointia koskeva säännös tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (Etene) ilmaisi lausunnossaan, että sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin toimiessa ei vammaisia koskevaan lainsäädäntöön tarvita erillisiä säännöksiä palvelutarpeen arvioinnista. Etenen mukaan eri lakien mahdollisesti erilaiset säännökset voivat johtaa sekaannukseen ja eriarvoisuuteen. Kuntaliiton mukaan sosiaalipalveluja koskevasta palvelutarpeen arvioinnista tulee säätää vain yhdessä laissa ja liiton mukaan on selkeitä, jos siitä säädetään sosiaalihuoltolaissa. Valtiovarainministeriö tuo lausunnossaan esille, että lakiesityksessä ehdotettu sääntely merkitsisi osittain sellaisia esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnin määräaikaa sekä yhteistyötä koskevia yksityiskohtaisia velvoitteita, joita hallitusohjelman linjausten mukaan tullaan jatkossa tarkastelemaan kriittisesti ja joista pyritään luopumaan. Vammaisuuden perusteella järjestettäviä erityispalveluita koskevan lakiehdotuksen 5 :ssä säädetään palvelutarpeen arvioinnista. Lausunnon antajilta kysyttiin turvaako säännös asianmukaisesti vammaisen henkilön vaikuttamismahdollisuudet palvelutarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa. Lausunnonantajista 83 prosenttia ilmaisi, että lakiehdotuksen 5 turvaa asianmukaisesti vammaisen henkilön vaikuttamismahdollisuudet palvelutarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa. Vain noin joka kymmenes (11 %) lausunnonantaja ilmoitti, että 5 ei turvaa tarkoituksenmukaisella tavalla vammaisen henkilön vaikuttamismahdollisuuksia. Kuvio 6. Vammaisen henkilön vaikuttamismahdollisuudet palvelutarpeen arviointiin ja suunnitteluun. Vammaisuuden perusteella järjestettäviä erityispalveluja koskevan lakiehdotuksen 5 :n 2 momentissa säädetään palvelutarpeen arvioinnin toteuttamisesta tarvittaessa monialaisena yhteistyönä. Lausunnonantajilta kysyttiin onko säännös tarkoituksenmukainen. Lähes yhdeksän kymmenestä (89 %) lausunnonantajasta oli sitä mieltä, että säännös on tarkoituksenmukainen. Vain 6 prosenttia ilmoitti lausunnossaan, että säännös ei ole tarkoituksenmukainen.

17 17 Kuvio 7. Palvelutarpeen arvioinnin toteuttaminen tarvittaessa monialaisena yhteistyönä. Muut vastaajat -ryhmään kuuluvista kaikki olivat sitä mieltä, että 5 :n 2 momentin säännös tarvittaessa monialaisena yhteistyönä toteutettavasta palvelutarpeen arvioinnista on tarkoituksenmukainen. Myös muiden vastaajaryhmien keskuudessa säännöksen kannatus oli varsin suurta. Valtion viranomaisia 72 prosenttia piti säännöstä tarkoituksenmukaisena. Toisaalta 22 prosenttia valtion viranomaisia ei halunnut ottaa kantaan säännöksen sisältöön. Useissa kuntien ja kuntayhtymien lausunnoissa pidettiin hyvänä palvelutarpeen arvioinnin toteuttamista tarvittaessa monialaisena yhteistyönä. Esimerkiksi Tampereen lausunnossa ilmaistaan kuitenkin, että monialainen yhteistyö ei aina ole asiakkaan edun mukaista ja on sen vuoksi hyvä, että monialaista yhteistyötä voidaan toteuttaa vain tarvittaessa. Eskoon kuntayhtymä ilmaisee lausunnossaan, että lasten ja nuorten osalta palvelutarpeen arviointi tulisi säätää toteutettavaksi aina sosiaalihuoltolain mukaisen monialaisena yhteistyönä. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän mukaan 5 :ssä pitäisi ottaa konkreettisemmin kantaa, milloin monialaista yhteistyötä tulee toteuttaa. Myös lukuisissa järjestöissä kannatetaan monialaisen yhteistyön toteuttamista, joskin säännökseen kaivattiin myös täsmennyksiä. Kehitysvammaliiton mukaan on tärkeää, että arviointi toteutetaan monialaisena tarvittaessa, mutta myös aina silloin, kun asiakas niin toivoo. Osa järjestöistä puolestaan nosti lausunnossaan monialaiseen yhteistyöhön liittyen esille viranomaisten lisäksi yhteistyön asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Osa järjestöistä ilmaisi lausunnossaan, että monialaisuuden käsite tulisi esityksen perusteluissa käsitellä tarkemmin ja monialaisessa yhteistyössä tulisi korostaa sosiaalihuollon sisäisen yhteistyön lisäksi monialaisen yhteistyön tekemistä terveydenhuollon kanssa. Vaalijalan kuntayhtymän mukaan lakiin tulisi kirjata, että palvelutarpeen arvioinnin vastuutyöntekijän tulee olla riippumaton, eikä hän saa edustaa palvelujen maksajaa tai palvelujen tulevaa tuottajaa. Vaalijalan mukaan lain tulisi myös estää tilanne, jossa vammaiselle henkilölle tehdään useita erillisiä palvelutarpeen arviointeja. Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastojen mukaan säännös palvelutarpeen arvioinnin toteuttamisesta tarvittaessa monialaisena yhteistyönä on tarkoituksenmukainen ja tarpeellinen ottaen huomioon palvelutarpeen arvioinnissa sovellettavien lakien määrä. Kansaneläkelaitos esitti lausunnossaan kysymyksen siitä tarkoittaako 5 :n 2 momentin kirjaus, että esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen edustajan on kunnan sosiaalityöntekijän pyynnöstä osallistuttava palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen. Kela ilmaisi lausunnossaan, että menettely tulee vaatimaan resursseja, joihin Kansaneläkelaitoksessa ei ole pystytty varautumaan. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että palvelutarpeen arvioinnissa tuodaan esiin elämäntilanteen ja perhesuhteiden merkitys. Myönteisenä lapsiasiavaltuutettu pitää kirjausta siitä, että vammaisen lapsen ja nuoren palveluissa on otettava huomioon, miten ne edistävät lapsen ja nuoren kehityksen kannalta tärkeitä ja turvallisia ihmissuhteita ja turvaavat niiden jatkuvuutta.

18 18 Useat järjestöt pitivät lausunnoissaan tärkeänä sitä, että vammaisen henkilön omaan osallistumiseen palveluiden suunnittelemisessa kiinnitetään erityistä huomiota ja että lapset ja nuoret on mainittu esityksessä erikseen. Useiden järjestöjen mukaan vammaisen henkilön omien tavoitteiden ja oman palvelun tarvetta koskevan näkemyksen selvittäminen tukevat vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta oikealla tavalla. Joidenkin järjestöjen mukaan 5 :n perusteluihin tulisi lisätä kuitenkin maininta myös aiemmin terveenä ilmaistun tahdon huomioimisesta esimerkiksi muistisairauksien tapauksessa. Kehitysvammaliitto ehdottaa lausunnossaan säännökseen lisättäväksi velvoite suorittaa palvelutarpeen arviointi sellaisella tavalla ja sellaisessa muodossa, että henkilö kykenee itse ymmärtämään arvioinnin tarkoituksen, toteutuksen ja tulokset. Osa järjestövastaajista nostaa esille, että eri hallinnonalojen palvelujen tulee muodostaa asiakkaan edun mukainen kokonaisuus ja tämän vuoksi on tärkeää varmistaa sosiaalialan ammattilaisten lisäkoulutuksen ja yhteistyön toteuttamiseen liittyvä asiantuntemus esimerkiksi tekemällä yhteistyötä alan järjestöjen kanssa. Osa vammaisjärjestöistä ilmaisi pitävänsä tärkeänä, että sosiaalihuollon viranomaisilla on riittävä asiantuntemus ja osaaminen sekä resurssit palvelutarpeiden arviointiin. Järjestöjen lausunnoissa korostettiin palvelutarpeen arvioinnin osalta myös esimerkiksi arvioinnin toteuttamista valtakunnallisesti yhdenmukaisin periaattein ja siten, että suunnitelmat on dokumentoitu. Osa järjestöistä mainitsi lausunnossaan, että tulkkauksen järjestämisen osalta viittaukset asiakaslakiin ja hallintolakiin ovat ongelmallisia, koska kumpikin laki lähtee siitä, että viranomainen arvioi tarvitaanko tulkkausta vai ei. Kuurojen liiton mukaan tulkitsemisen järjestäminen mahdollisuuksien mukaan käytännössä usein estää asianmukaisen kommunikoimisen ja näin ollen osallistumisen omien palvelun tarpeiden ilmaisemiseen. Kuurojen liiton mukaan asiakas tarvitsee vahvemman turvan tulkin saamiselle. Lakiehdotuksen 5 :n 3 momentissa säädetään palvelutarpeen arvioinnin aloittamisesta. Vastaajilta kysyttiin tarvitaanko lakiin erityissäännöstä, jolla poiketaan sosiaalihuoltolaissa säädetystä palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajoista. Lausunnonantajista 56 prosenttia ilmoitti, että lakiesitykseen tarvitaan erityissäännös, jolla poiketaan sosiaalihuoltolaissa säädetyistä palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajoista. Kolmannes (31 %) lausunnonantajista ei pitänyt erityissäännöstä tarpeellisena. Kuvio 8. Palvelutarpeen arvioinnin määräajat. Kielteisimmin palvelutarpeen arvioinnin aloittamista koskevaan erityissäännökseen suhtauduttiin kuntien keskuudessa. Kunnista 60 prosenttia ilmoitti, että sosiaalihuoltolaissa säädetyistä palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajoista poikkeava erityissäännös ei ole tarpeen. Vastaavasti reilu kolmannes (36 %) lausunnon antaneista kunnista piti erityissäännöstä tarpeellisena. Selvästi myönteisemmin palvelutarpeen aloittamista koskevaan erityissäännökseen suhtautuvat järjestöt, joista kaksi kolmasosaa (66 %) pitää säännöstä tarpeellisena.

19 19 Palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräaikojen tulee Kuntaliiton mukaan olla yhteneväisiä ja palvelutarpeen arviointi tulisikin toteuttaa ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaisesti. Esimerkiksi Lastensuojelun keskusliitto piti lausunnossaan palvelutarpeen arvioinnin määräaikoja välttämättöminä ja olennaisena siltä osin myös viittausta sosiaalihuoltolakiin. Esimerkiksi Valvira pitää palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajasta säätämistä tarpeettomana, koska sosiaalihuoltolaki turvaa riittävällä tavalla myös vammaisten henkilöiden oikeudet. Kaikkein vaikeimmin vammaisten henkilöiden palvelutarpeen arvioinnille on Valviran mukaan sosiaalihuoltolaissa säädetty määräaika erikseen. Valviran mukaan olisi selkeämpää, että muutokset tehtäisiin sosiaalihuoltolakiin. Järjestöistä esimerkiksi Suomen CP-liiton mukaan lakiehdotuksen 5 :n 3 momentin erityissäännös on tarpeen, koska vammaisten ihmisten osalta usein on kyse kiireellisestä palvelutarpeesta. 3.3 LAKIEHDOTUKSEN 2 LUVUN KATTAVUUS Lausunnonantajia pyydettiin ottamaa kantaa siihen, korvaavatko lakiehdotuksen 2 luvun säännökset kattavasti voimassa olevat vammaispalvelulain ja kehitysvammalain säännökset palveluiden suunnittelusta ja päätöksenteosta. Lausunnonantajista 71 prosenttia ilmoitti, että lakiehdotuksen 2 luvun säännökset kattavat voimassa olevien lakien säännökset. Joka kymmenes (10 %) lausunnonantaja kuitenkin katsoi, että lakiehdotuksen 2 luku ei korvaa kattavasti vammaispalvelulain ja kehitysvammalain palveluiden suunnittelua ja päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Kuvio 9. Palveluiden suunnittelua ja päätöksentekoa koskevien säännösten korvaavuus. Kunnat olivat lausunnoissaan useimmin sitä mieltä, että lakiehdotuksen 2 luvun säännökset kattavat voimassa olevien lakien säännökset. Kunnista peräti 92 prosenttia ilmoitti 2 luvun säännösten korvaavan kattavasti voimassa olevan lainsäädännön palveluiden suunnittelua ja päätöksentekoa koskevat säännökset. Suhteellisesti useimmin lakiehdotuksen 2 luvun säännöksien katsottiin olevan palveluiden suunnittelun ja päätöksenteon osalta riittämättömiä kuntayhtymien keskuudessa. Kuntayhtymien lausunnoista 40 prosentissa 2 luvun säännöksiä pidettiin riittämättöminä korvaamaan palveluiden suunnittelua ja päätöksentekoa koskevat säännökset. Useissa lausunnoissa todettiin, että lakiehdotuksen 2 luvun säännökset kattavat nykyisiä lakeja paremmin palveluiden suunnittelun ja päätöksenteon, mutta lakiehdotus vaatii joitakin täsmennyksiä.

20 ASIAKASSUUNNITELMA, PÄÄTÖKSENTEKO JA PALVELUJEN TOTEUTTAMINEN (6 8 ) Joissakin lausunnoissa otettiin kantaa lakiehdotuksen 6 :n mukaista asiakassuunnitelmaa koskevaan sääntelyyn. Opetus- ja kulttuuriministeriö piti lausunnossaan hyvänä, että asiakassuunnitelmaan kirjatusta sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta poikkeaminen pitää perustella päätöksessä ja, että palveluntarpeen arvioinnissa on pykälätasolle nostettu oikeus välittömään avuntarpeen arviointiin. Valtiovarainministeriö ilmaisi lausunnossaan, että ehdotetut asiakassuunnitelmaa ja päätöksentekoa koskevat erityissäännökset eivät ole tarpeen, koska valtaosin riittävä sääntely sisältyy jo sosiaalihuoltolakiin. Valtiovarainministeriön mukaan ehdotettavan lain mukaisen asiakassuunnitelman tekeminen olisi perusteltua vain niissä tapauksissa, joissa vammainen henkilö tarvitsee erityisen paljon palveluja tai asiakassuunnitelman tekemiseen olisi muita erityisiä perusteita. Lakiesitystä laadittaessa tulisi Valtiovarainministeriön mukaan ottaa huomioon myös hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan kuntakokeilulain mukaisen hyvinvoinnin integroidun toimintamallin sisällä toteutettavaa palvelusuunnitelmien yhdistämistä laajennetaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nosti esille raportin kirjauksen, jonka mukaan asiakassuunnitelmaan kirjatusta palvelujen kokonaisuudesta voisi poiketa vain painavin perustein ja poikkeaminen olisi aina perusteltava. Tämä olisi THL:n mukaan aiheellinen uudistus ja asiakassuunnitelman juridisen sitovuuden vahvistaminen edistäisi asiakkaiden oikeusturvaa ja luottamuksensuojan periaatteen toteutumista. Espoo piti lausunnossaan suunnitteluvelvoitteiden vähentämistä ja suunnitelmien yhteensovittamista hyvänä asiana. Espoon mukaan säännöksien tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan olla yleislaeissa ja erityislaeissa säädettäisiin vain välttämättömistä poikkeuksista. Osa järjestöistä ilmaisi lausunnoissaan, että päällekkäisten ja limittäisten asiakassuunnitelmien välttämiseksi lakiehdotuksen 6 :n tulee ohjata vahvemmin suunnittelukäytäntöön, jossa henkilölle muodostuu vain yksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelma, jonka osana ovat erityispalvelut. Osassa järjestöjen lausunnoista mainitaan, että 6 :ssä on tarpeen vahvistaa vammaisen henkilön mahdollisuuksia osallistua asiakassuunnitelmansa laadintaan ja ehdottaa, että säännökseen lisätään velvoite suorittaa asiakassuunnitelman laadinta sellaisella tavalla ja sellaisessa muodossa, että henkilö kykenee itse ymmärtämään suunnitelman laadinnan tarkoituksen ja etenemisen. Lakiehdotuksen 7 sisältää erityissäännöksen päätöksenteosta. Lausunnonantajilta kysyttiin onko erityissäännös tarpeellinen. Lausunnonantajista 68 prosenttia piti erityissäännöstä tarpeellisena ja 18 prosenttia tarpeettomana. 15 prosenttia lausunnonantajista ilmoitti, ettei ota kysymykseen kantaa. Kuvio 10. Päätöksentekoa koskeva erityissäännös.