DIABLOKIUAS. Underground DISTRACTRESSMYGRAIN THRASHIA LÄPI YÖN-SPESIAALI HEADNAIL AMORALPERFECTCHAOS

Transkriptio

1 TYYKIKYLȧ. Underground magazine for those about to rock! N:o 3 / 2008 THRASHIA LÄPI YÖN-SPESIAALI DIABLOKIUAS HEADNAIL AMORALPERFECTCHAOS DISTRACTRESSMYGRAIN VORSSAVISA - FLAMING SIDEBURNS - MOSES HAZY - PINTARAAPAISU (HIPHOP)-MUSIIKKIBISNEKSEEN

2 Tyykikylä underground 3 / paakirjoitus K esä on kaikille musiikin ystäville varsinaista kulta-aikaa ja monien lomat kuluvatkin festareiden kiertelyyn ja loistavien keikkojen metsästelyyn. Valitettavaa kuitenkin on, että näitä festareita järjestetään pääsääntöisesti Forssan seudun ulkopuolella. Provinssit, Ilosaaret ja Ruisrockit houkuttelevat joka vuosi forssalaisia ihmisiä satojen kilometrien päähän seutu-kunnalta imussaan. Paikallisista tapahtumista perinteiset Holjat, Tyykibluesit, Oktoberfestit yms. ovat kuitenkin porskuttaneet ainoina musiikkia tarjoavina tapahtumina vuodesta toiseen. Nyt tähän asiaan tulee muutos Tammelan Urheilukentällä järjestettävän Thrashia Läpi Yönfestivaalin myötä! Kulttuurikehitystä musiikin saralla näillä nurkilla, isojen tapahtumien merkeissä, ei ole ennen TLY:tä juurikaan tapahtunut viimevuosien saatossa. Mutta sitä kulttuuria kuitenkin on ollut kokoajan! Forssan kortissa tossa tovi sitten arvosteltiin aika rankoin sanankääntein paikallisia meininkejä. Puhetta oli mm. Forssan seudulla vallitsevasta kulttuurityhjiöstä!?! Holjien oluen huuruisiin meinkeihin takerruttiin.. Kulttuurillista ja sivistyksellistä merkitystä kuvailtiin sanoilla olematon ja negatiivinen!?! HALOO!! JA PÄÄT POIS PERSEESTÄ!! Kulttuuriahan täällä on riittämiin, koska muutkin kuin blues, jazz, viininmaistelu ja teatteri lasketaan kultturin piiriin. Jep. Mm. Rock, rap, metalli, Holjat ja olutkin. Kaikista noista mainituista asioista löytyy kuitenkin varjopuolensakin. Liika kalja kun ei ole ihmisille erityisen hyväksi ja jatsikin on vienyt jokusen miehen sitomaan omaa hirttosilmukkaansa. Tuollainen turha ja munaton puukottelu ei kuitenkaan johda parempiin asioihin milläänlailla. Arvostelijoiden joukkoon liittyessä ihminen tekee kuitenkin useasti sen houkuttelevan, eli helpon valinnan. Kritisoiminen ei kuitenkaan vaadi lii- kaa järkeä. Mutta se, että tekee sen rakentavasti, tuo siihen munaa ja vähän järkeäkin. Nyt vielä loppunostatusta Thrashia Läpi Yön -festareista. Metallimusiikin ympärille on rakentunut erittäin vahva oma kulttuurinsa. Metallin identiteetti on vahvistunut metallibändiemme kansainvälisen menestyksen kautta. Tämä kiihtyvästi 90-luvun alusta asti kasvanut ilmiö on imaissut mukaansa valtavan määrän ihmisiä ja uudet sukupolvet ovat kasvaneet sen rinnalla ja osana sitä. Tätä porukkaa on myös Forssan alueella huomattavissa määrin ja kysyntää TLY:n kaltaiselle tapahtumalle on ollut jo vuosien ajan. Festarin järjestävä Thrashia Läpi Yön Ry on jo nyt lyönyt porukassa cojonesinsa peliin niin ennakkoluulottomalla tavalla, ettei voida olla puhumatta kulttuurillisesti merkittävästä teosta ja tapahtumasta! Esimerkiksi pääesiintyjän kruunua kantava Diablo on keikkunut kaikessa äijämäisyydessään Suomen levymyyntilistalla ykkösenä ja uutukaislätty Icaros iskeytyi heti ilmestymisviikolla Top-3:n, pysytellen siellä myös viikkojen ajan. Metallica kelpuutti / pyysi bändiä lyömään lämmöt täydelle Olympiastadionille viime kesänä, ja suurimmat festarit ovat vuodesta toiseen Diablon ohjelmistossa. Muista esiintyjistä myös mm. Kiuas on jämähtänyt tukevasti kansallisen metallin aateliin ja potentiaalia on myös yli rajojen. Metalli siis iskeytyy kertaheitolla ja suoraan huipulta Hakkapeliittapitäjän keskukseen! Ja hyvä niin, sillä uskallan todeta, että tämän tapahtuman myötä festarikelkka kääntyy. Ei pois täältä vaan kerrankin uuden tapahtuman imussa tänne! Moshaillaan Tammelassa siis 23.8.!!! päätoimittaja matti paavilainen kirjoittajat slangi ammu pasi eerola jari järvi teemu BRJ LEhti leo leinonen KImmo länsikylä TUOMAS PIETIÄINEN ithel umeet kuvat ossi ahola jussi aalto pia romu aki roukala jarkko tiitinen bändien www-sivut leffojen www-sivut levy-yhtiöt ilmoitusmyynti matti paavilainen julkaisija blue pool Matti paavilainen kartanonkatu forssa puh: Poolin ROKKISYKSY Poolin räväkät keikat jatkuu kesän hiljaiselon jälkeen taas käyntiin! Live-friikeiltä ja ihan taviksilta saatu palautetta ollaan tutkittu ja tarkasteltu ja muutoksia on luvassa. Meno sen kun kovenee! toon verrattavan bändin riveissä nähdään myös mm. Huuman ja Idolsin juontajana nähty Heikki Paasonen! Varmasti yksi syksyn mielenkiintoisimmista esiintyjistä Tyykikylässä. Trashville Sunnuntaina Acoustic Ugly Boysin raunioille rakennettu Trashville saapuu Poolin jo perinteisille ja epävirallisille Holjanviikon päätösbileisiin. Linja ei juurikaan ole AUB:n ajoista muuttunut. Miehet on edelleen rumia ja akustisesta meiningistä ei ole tietoakaan kun Trashvillen kone käynnistyy ameriikanraudan tavoin hitaasti ja vankkaan menoon! Mikrofoniin huutaa Kimmo Mäki, kitarassa Make Perälä, Isoa viulua ja banjoa paiskii Ugly Boy Palomäki ja rummuissa Popo Oras. Bloodpit w / Nook Lauantaina Euroopan ja jenkkilänkin puolella huomiota herättänyt Bloodpit on koonnut rivinsä loistavan Off the hook-levyn ja Matthau Mikojanin jälkeen. Bändin tiukka ote ei ole heikentynyt pisaraakaan ja on lupa odottaa erittäin tiukkaa rokkia! Lauteille ennen Bloodpittiä astelee Nook, joka julkaisu loistavan Cute Poison- sinkun ja on palaamassa entistä jämäkämmällä meiningillä Poolin lavalle. The Flaming Sideburns w / Moses Hazy Perjantai Huh huh!!! Kaksi superhyper-luokan livebändiä Poolin stagella! Illallismenu joka sisältää vain ja ainoastaan kaksi satsia kunigasluokan pääateriaa! Poolin ehkäpä rrrapein ja rrrouhein kattaus ikinä!!! Night to remember!!! Tuomari Nurmio Perjantaina Poolin lavalla vilkkuu, yön ainoa valopilkku. Legendaarinen suomalainen musiikin laajaalaisesti hallitseva maestro joka on koskettanut ja vaikuttanut, aina tehtaan työjyristä muusikoihin. Jäätävä äijä! graafinen suunnittelu ja taitto pia romu mainostoimisto muu muurankorventie forssa puh Sweatmaster Skeba Statuksen uudessa KARAOKESSA yli 2000 biisiä! Wahreninkatu 4 A, FORSSA Puh. (03) Jarjestyshairio w / Zacharius Carls Group Lauantaina Soma Lauantaina Erityisesti soolotuotannostaan ja muunmuassa Ganes-leffasta tuttu Olavi Uusivirta marssittaa lavalle jo vuosia toiminnassa olleen Soman. Tyylillisesti Uusivirran soolotuotan- Lauantaina Eläimellistä,raakaa ja konstailematonta. Vihdoinkin! Tätä trioa on moni pyytänyt ja toivonut, joten nyt päivämäärä almanakkaan ja maanantaiksi pekkanen! Sweatmaster tunnetaan juuri sen kaltaisista keikoista joista ei välttämättä palaudu työkuntoon muutamassa päivässä. Listoilla menestynyt ja kriitikoidenkin suosima bändi jonka suosiolla ulkomaita myöden ei ole tekemistä sattuman kanssa. Bändin viimeisin Animal-levy kannatta eksyttää soittimeen jos olet jostain syystä onnistunut ohittamaan Sweatmasterin. MAHTAVA BÄNDI!!! Katso päivitetyt ohjelmatiedot netistä: VORSSAVISAN OIKEAT VASTAUKSET: ADCAC ACBBB BDCBA DBBAA

3 La Urheilukenttä, Tammela Festarilippu ennakkoon 25, portilta 30. Portilta lippuja voi ostaa ainoastaan käteisellä. Ennakkolippuja saa Menolipusta ja Lippupalvelusta. Distractress klo 15:50-16:20 Tammelan metallikinkereiden aloittaa täysin omankylän pojista koostuva Distractress. Vuodesta 2005 asti toiminnassa ollut kokoonpano äänitti alkuvuodesta no bitter at all- demon ja on sittemmin duunannut uusien biisien parissa tarkoituksenaan palata studioon tulevana talvena. TLY:ssä tullaan kuulemaan poiken omien puheiden mukaan nopea tempoista, äijämäistä trässähtävää heviä. HeadNail klo 16:40-17:10 TLY:n toisena bändinä soittaa myös paikallinen HeadNail. Oman määrittelyn mukaan metallia sen kummemmin määrittelemättä soittava bändi sai alkunsa n. vuosi sitten, TLY:tä järjestävän porukan nostalgisissä DVD-julkkari bileiden nosteen luomissa tunnelmissa. Bändi esiintyi ensimmäistä kertaa Poolissa järjestetyssä TLY-iltamassa. Bändin soittajat ovat kaikki olleet osana legendaarista 90-luvun alun vorssalaista thrash aaltoa. Näkemystä eri genreistä löytyy myös mielenkiintoisella tavalla. Laulaja Tomi Palanen on nimittäin tehnyt syrjähyppyjä kyseisen ajanjakson jälkeen myös hip-hopin puolelle. Alkuperäinen kitaristi Jari Lehtovirta jättäytyi bändistä työkiireiden takia ja toisessa kitarassa nähdäänkin sinking- ja Jane Doe-yhtyeistä tuttu, TUG:n toimittajanakin toimiva Kimmo Länsikylä. Bändin jäsenet ovat myös järjestäjinä TLY-festareissa. Kun keikkaa ei oiken irronnut, niin pitihän sitä festari järjestää, että päästään johkin keikalle vitsailee HeadNailin kitaristi ja myös yhtenä TLYpromootorina toimiva Manne Salomaa. Perfect Chaos klo 17:30-18:15 Kajaani - Olulu akselilta kasaantunut Perfect Chaos noustee lauteille päivän taittuessa iltaa kohti. Tyyliltään bändiä on kuvailtu Slayerin ja Meshuggahin lapseksi, joten alanmiehille, pojille ja työille on luvassa raskaanpuolinen läjäys laadukasta metallia! Perfect Chaoksen showta saapuu hämmentään myös Bobos Locos - Friikkisirkus. Metalli siis raikuu, veri tirskuu ja suolenpätkät lentelee kuin pohjoosen pojat lataa spektaakkelimaisen shownsa ilmoille! Show jota kannattaa odottaa! MyGrain klo 18:45-19:45 Melodista death metallia TLY:hyn tulee tarjoilemaan Kiukaan kanssa kiertänyt helsinkiläinen mygrain. Listoille Signs of Existecelevyn myötä pongahtanut bändi on nauttii kansainvälistäkin suosiota ja bändiä saapuukin katsomaan norjasta asti kuulopuheiden perusteella! Spinefarmille levyttävä bändi on tallannut tasaisen varmasti kohti valtakunnan kärkeä ja päättää kesän festarikeikkalun tammelaan, joten luvassa on keikka takkityhjäksi-meinigillä! Headnail Amoral klo 20:15-21:15 Huipulle pääseminen on vaikeaa, siellä pysyminen vielä vaikeampaa. Näinhän se kai menee usein kuullun kliseen mukaisesti. Kun puhutaan Diablosta ja siitä asemasta, jonka bändi on vuosien kovalla työllä saavuttanut, voisi olettaa, että se taitaa myös olla totta. Diablon Marko Kuula Utriainen ei kuitenkaan paljon kliseisiin perusta. Diablo on tulossa Tammelan Thrashia Läpi YönFestareille näyttämään miksi se paikkansa huipulla ansainnut. Teksti: Matti Paavilainen Kuva: Ossi Ahola DIABLO D iablon taival kohti maammemetalliaatelia sai alkunsa Kalajoella vuonna Kolmen demon jälkeen bändi napattiin lennosta Poko-rekordsille, jolle se levytti vuonna 2000 Elegance in Black -debyyttilevynsä. Debyytiltä monet saattavat muistaa mm. Abban Dancing Queenin nuijitun version. Siitä jatkettiin vuoteen 2002 ja toiseen Reneissance -lättyseen jatkettiin sitten Eterniumiin ja sen myötä listoille ensi kertaa (jotkut saattaa vielä muistaa Lenita Airiston kehut Levyraadissa?). Eternium -levyä seurasikin lopullinen läpilyönti listoilla orkesterin napatessa kärkisijan Suomen virallisella listalla Mimic47-levyllään vuonna Tämän jälkeen tie vei Sakara Recordsille, jolle bändi levytti nyt toukokuussa ilmestyneen Icaroslevynsä. Lätyn listasijoitus oli avausviikolla toinen. Liekö syy-yhteyttä, mutta levylafkan vaihdon myötä Diablon soundi on kulkeutunut entistä rankempaan suuntaan. Mistä uusi vaihde Diablolle ja Icarokselle löytyi? Kuula Utriainen vastaa. En usko, että Mimicin jälkeinen levy olisi Pokolle levytettynä kuulostanut yhtään erilaiselta. Keikkaa tuli kuitenkin Mimicin jälkeen vedettyä niin paljon, että se matsku alkoi jo hieman maistua puulta omassa suussa. Icarokselle uusiin biiseihin sitten lisättiin kierroksia ihan tietoisesti ja joissakin nostettiin tempoa ihan loppuun asti ettei varmasti jää mitään hampaankoloihin. Eli ei siinä mitään taikatemppuja tehty. Ei vaan jääty toistamaan itseämme. Diablo on ollut Suomen levymyyntilistoilla Top 3:ssa poikeuksetta viimeisimpien levyjensä julkaisusta. Tavoitellaanko sitä ihan tietoisesti studioon mentäessä ja biisejä kirjoittaessa? Ei me olla koskaan otettu paineita levyn listoille päätymisestä. Onhan se tosiaakin mielenkiintoista aina seurata miten ne levyt siellä pärjää, mutta sitä ei tosiaakaan mietitä biisejä tehtäessä. Ehkäpä listoilla pärjäämisen suurin etu on se, että saadaan odotella jalat pöydällä kun puhelimet pirisee ja keikkoja myydään!, Kuula toteaa naurahtaen. Ulkomaat on kuitenkin jääneet vähemmälle Diablon tallustaessa komeisiin merkkipaaluihin tasaisen varmasti Suomenmaalla. Suomen menestys metallisilla maailman kentillä herättääkin väkisin kysymyksen ulkomaista ja Diablon tavoitteista härmälän ulkopuolelle. Miten on? Löytyykö halua ja paukkuja maailman valloitukseen suomi-metallin nosteessa myös Utriaiselta ja Diablolta? Ulkomaat ovat tosiaan jääneet hieman vähemmälle. Tarotin kanssa tehtiin Saksassa kahdeksan keikkaa ja muutamia yksittäisiä ulkomaan vetoja lukuunottamatta ollaan oltu enemmän Suomen puolella. Kun englanniksi vedetään niin tottakai sitä tulee miettineeksi miten tavara menee sillä läpi. Mutta jos ja kun sinne lähdetään, niin haluamme että puitteet ovat kunnossa. Millään pienellä pakettiautolla sinne ei kyllä sitten lähdetä, vaan halutaan että puitteet ovat kunnossa ja keikkapaikoille päästään ilman selkäkipuja. Ei tässä olla kuitenkaan ihan poikasia enää ja kaiken lisäksi ollaan ehkä hieman kranttujakin vielä, Kuula toteaa. Nykyisellään Suomen kiertäminen ei juurikaan tarjoa enää sellaista haastetta, jota ei vielä olisi kohdattu, joten selvää on, että rajojen ulkopuolelle pyrkimys on ja sen eteen Sakaran pojat tekee varmasti kovasti töitä. Icaros on kuitenkin näillä näkymin menossa Saksan markkinoille elokuussa, joten toivottavasti ei itse olla enää niin verkkaisia ulkomaitten suhteen tulevaisuudessa. Se siis Diablon mahdollisesta maailman valloituksesta. Paineita näemmä ei juurikaan oteta. Studiossa oleminen ei siis myöskään ole käynyt ahdistavaksi missään vaiheessa levytyksiä, kuten ollaan voitu todeta. Miten sitten levylle vangittu soundi ja fiilis joilla menestystä ollaan saavutettu, sitten räjäytetään lavoilla pihalle, tavalla joka toimii? Onko meininki tasaisen tappavaa läpi kesän vai onko pelkoa, että Diablon kaltainen jättiläinen vaipuisi keikkaväsymykseen kesän lähetyessä loppuaan Tammelan yössä? Nyt ollaan soitettu sen verran Icaroksen biisejä lavoilla, että niiden vetämiseen on kerinnyt tulemaan sellanen hyvä ja vankka ote. Keikkaväsymyksestä taas ei ole pienintäkään pelkoa.. TLY-mätöissä Diablo on siis pääesiintyjänä. Tuoko asema jonkin asteen ylimääräisen burstin bändin vetoon vai onko sillä mitään merkitystä? Keikoilla kun porukka herää ja diggaa meininkiä.. se on tän homman ehdoton suola ja suurin syy miksi tätä tehdään. Suurin etu taas, puhuttaessa tosta pääesiintyjän viitasta, on vain ja ainoastaan soittoaika. Ilosaaressa esimerkiksi soitimme tokana bändinä ja porukka ei aina välttämättä syty siihen aikaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Nyt päästään soittamaan parhaimpaan mahdolliseen aikaan ja vielä alan tapahtumassa, joten kyllä Tammelassa on luvassa varmasti hyvä show. Siitä voitte olla varmoja! Muutosten kouriin TLY:n jälkeen joutuva Amoral marsii lavalle viimeistä kertaa laulajansa Nikon kera. Keikka on herättänyt paljon kuhinaa fani-piireissä ja Amoral tulee olemaan iso syy monen metallidiggarin saapumiseen tammelaan. Viimeinen mahdollisuus nähdä Amoral nykisessä kokoonpanossaan. ÄLÄ jätä välistä! Yksi kesän must see -metallikeikoista! Kiuas klo 21:45-23:00 Lue bändin kuulumiset sivuilta 6-7. Diablo 23:30-01:00 Lue bändin kuulumiset sivulta 5. Perfect Chaos Katso netistä: Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. TUG 3 / 2008 MyGrain 5

4 Kiuas Uuden synkän ajan kynnyksellä Kiuas julkaisi kolmannen studioalbuminsa The New Dark Age maaliskuussa ja on viimeistään nyt ansainnut vankan jalansijan suomalaisessa metalliskenessä. Myös ulkomaan ovet alkavat hiljalleen avautumaan. Vokalisti Ilja Jalkanen ja basisti Teemu Zombie Tuominen valottivat Tyykikylä Undergroundille bändin kesäkuulumisia ja Kiukaan sielunelämää yleisesti. Teksti: Kimmo Länsikylä Kuvat: Jarkko Tiitinen Kaupungin kuumimmat katseet Torikeskus, Forssa Puh. (03) Fax (03) kirkassilma@synsam.fi Avoinna ma-pe la on ollut vallan ihastuttava. Festarikeikkailu sopii ainakin minulle oikein hyvin. Kerran viikossa keikka, joka Kesä sekin on aina melko lyhyt. Viikolla ehtii vielä töihinkin, jotta ehtii varmasti kuulla vittuilua rokkitähteyden käänteisestä suhteesta pankkitilin saldoon, kertoo Ilja. Keikkoja on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin ja monet niistä ovat olleet vielä erittäin hyviä keikkoja kuten Judas Priestin lämppäys jäähallissa, Tuska ja Sauna Open Air vaikka allekirjoittanut rikkoikin polvensa keskellä keikkaa, jatkaa Teemu. Kiukaan kesään on tosiaankin sisältynyt reilusti festariesiintymisiä. Ovatko keikkakiireet sitten vieneet koko kesän vai ovatko miehet ehtineet yhtään lomailla suomen suvessa? Minä en ole lomaillut vuosikausiin. Olen runsaasti jouten, mutta varsinaisella lomalla mä en varmaan edes osaisi olla. Sitä paitsi lomailuun tarvitaan rahaa, jota minulla ei koskaan ole, kertoo Ilja. Oma loma meni ruhtinaallisesti perseelleen, kun rikoin polven Sauna Open Airin lavalla. Hyppäsin rumpuraiserilta lavalle ilmeisesti jotenkin epätasapainossa ja polvi vääntyi taakse ja sisäänpäin epäluonnolliseen asentoon ja myöhemmin kävi ilmi, että polvesta oli mennyt kierukka rikki kahdesta kohtaa ja sisäside revennyt. Nice. Nyt on loma mennyt lääkäreiden vastaanotoilla ja sairaaloissa juoksemiseen, mutta onneksi saan polven leikkautettua ja kuntoutettua ennen syksyn rundeja. Muuten kesäviikonloput on tosiaan mennyt aika hyvin keikoilla, ei ole toisaalta tarvinnut miettiä sen enempää mitäs viikonloppuna on ohjelmassa, kiroilee puolestaan Teemu. Kolmas levy toden sanoo The New Dark Age on melkoista cross-over kaahausta, jossa liikutaan sujuvasti eri metalligenrerajojen ylitse. Tämä saa Kiukaan musiikin kuulostamaan melko uniikilta. Miehet kertovat millä tavalla näin monimuotoinen paketti saadaan pysymään kasassa koko pitkän tuotantoprosessin läpi: Kitaristimme Salovaaran Mikon päästähän se kaikki lähtee. Mikko tuo pelottavia tuotoksiaan näytille, jonka jälkeen me muut kiitämme Tom Waitsin henkeä etuoikeudesta paistatella niiden nerokkuudessa. Sitten Mikko ja minä vähän viilataan sanoja ja melodioita minun suuhuni sopiviksi. Viime kädessä kuitenkin kaikesta on kiittäminen Mikkoa ja hänen ennakkoluulotonta ja laajaa musiikkimakuaan, kertoo Ilja. Teemu puolestaan kertoo: Hyvin pitkälle Mikon hengentuotteilla mennään eteenpäin, vaikka kaikilla bändin jäsenillä onkin mahdollisuus vaikuttaa kappaleisiin. Mikko on hyvin monipuolinen muusikko, joka on tehnyt ja soittanut paljon hyvin erilaista musiikkia läpi elämänsä ja tämä näkyy selvästi Kiukaan tuotannossa monimuotoisina ja mielenkiintoisina kappaleina. Vaikutteita on aina niin idän tuotoksista metallin kaikkiin alalajeihin asti. The New Dark Age pamahti debyyttiviikollaan Suomen Virallisen listan sijalle 10. Onko tämä menestys näkynyt keikoilla? Vaikea sanoa onko se varsinaisesti nyt näkynyt niin paljoa keikkojen yleisömäärissä, mutta tuskin se ainakaan ihmisten kiinnostusta on vähentänyt. Itse uskon, että aktiivinen keikkailu ja puskaradio vaikuttavat ihmisten keikoille tulemiseen huomattavasti enemmän. Minua kiinnostavat aina yhtyeet, joita ystävät tai tuttavat ovat kehuneet livenä hyviksi. Hyvät keikat poikivat aina lisää hyviä keikkoja, sanoo Teemu. Siinä vaiheessa kun listasijoitus pysyy kymppinä muutaman kuukauden, voi sanoa että menestys näkyy keikoilla. Suomessa listalle käymiseen riittää se, että 666 ihmistä ostaa levyn. Kyllä meillä sen verran faneja on. Muttei enempää. Eikä vähempää, Ilja kertoo. The New Dark Age julkaistiin myös Briteissä ja bändi on syyskuussa lähdössä kiertämään saarivaltakuntaa yhdessä kreikkalaisen Firewindin kanssa. Brittirundille lähdöstä miehet kertovat seuraavaa: Briteissä olemme käyneet jo muutaman kerran aiemminkin ja palaute on ollut erinomaista. Foorumeilla fanit odottavat meitä jo hyvin innoissaan sinne. Tämä on kuitenkin ensimmäinen varsinainen rundi meiltä ja kaikki odottavat sitä jännityksellä, meillä tulee varmasti olemaan todella siistiä siellä varsinkin, kun on kuullut, että Firewindin jätkät ovat todella mukavia tyyppejä, Teemu kehuu. Brittien pääty on ollut hyvin innostunutta ja aktiivista. Kiertue polkaistiin pystyyn ennen kuin olin itse oikein tajunnutkaan koko asiaa. Lehtiarvostelut ovat olleet silkkaa suitsutusta. Tuntuu pirun mukavalta. Kiertue taas ainoastaan vituttaa. Sex and drugs and rock n roll on kuitenkin minulle se juttu näissä hommissa ja jos haluaa että rock n roll jatkuu koko kiertueen ajan tasolla, jota ammattiylpeys edellyttää, täytyy jättää tuo dokaaminen ja muu hauskanpito kokonaan pois. Eli jäljelle jää vain se sex. OLETSÄ NÄHNYT NIITÄ BRITTIMIMMEJÄ, JOTKA KÄY HEVIKEIKOILLA, HÄ?, Ilja kysyy. Kiertämällä livekuntoon Kuten jo aiemmin kävi ilmi, oli Kiuas kesäkuun alussa lämmittämässä lauteita legendaariselle Judas Priestille Helsingin jäähallissa. Seuraavassa miesten mietteitä korkean profiilin keikasta legendojen kanssa: Valitettavasti ei päästy heittämään läppää nahkamiekkosille, mutta olivat kuitenkin lähettäneet korillisen kaljaa takahuoneeseen, ilmeisesti kiitokseksi hyvästä keikasta. Meidän keikka meni todella hyvin soitannollisesti ja yllättävää kyllä, meillä oli melko rento meininki lavalla, vaikka olisi voinut luulla että punteissa tutisee, kun on kuitenkin hieman isompi show kyseessä kuin yleensä. Heti kun astui lavalle, niin ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia tai säätämistä oikeastaan minkään asian kanssa, Teemu sanoo. Ennen keikkaa me keskityttiin vetämällä leukoja hampaattomilta jääkiekkoilijoilta tuoksuvassa pukuhuoneessa. Mut härregud, mikä määrä nahkaa ja paljetteja ja nahkaa ja ketjuja ja nahkaa roikkuikaan Priestin pukuhuoneessa kymmenmetrisellä räkillä. Se teki lähtemättömän vaikutuksen, Ilja suitsuttaa. Bändien tavasta viihdyttää itseään tien päällä puuduttavilla keikkamatkoilla kuulee useasti monenlaisia tarinoita. Kiukaallekin on kilometrejä kesän aikana kertynyt melkoisesti. Paskaa puhumalla ja kaljaa juomalla keikkamatkat tuntuu suurimmalla osalla jengistä menevän, mutta meillä on kyllä pari ässää hihassa. Meillä on useimmiten nimittäin maailman parhaat lautaroolipelit mukana eli Talisman ja Warlock, joita sitten väännetään jengillä. Mutta ilman niitäkin pärjää hyvin ja huonoa huulta heittämällä on menty Lappiin ja takaisin suhteellisen rennoissa meiningeissä. Keikkabussia kuljettavalta tyypiltä tosin saattaisi tulla eri vastauksia, kun jengi aina välillä vinkuu joko kuselle tai sitten kaljavarastoja pitää täydentää, nauraa Teemu. Mikko ja Teemu pelaa Talismania tai Warlockia. Mä soitan slide-kitaraa ja haaveilen lottovoitosta. Atte laskee vektoreita ja optimaalisia nousukulmia. Markku ajaa omalla autolla perässä, koska joutuu menemään aamulla aikaisin taas töihin, kertoo Ilja puolestaan. Mitä Kiukaalta on sitten odotettavissa Thrashia Läpi Yön- festareilla? Kiukaan setti alkaa tasaisella turpaanvedolla, jota seuraa puolivälissä muutama vähän hitaampi ralli, että ihmiset ehtii kerätä voimia vielä lopun rypistykselle, Teemu uhoaa. Eli tulossa on jotain Marion Rungin ja Frank Zapan väliltä.., jatkaa Ilja. Teemun terveiset festariyleisölle ovat: Nauttikaa kesästä ja vetäkää naula päähän mutta olkaa ihmisiksi! Tulkaa eturiviin, jos osaatte sanat. Mä unohdan ne kuitenkin ja lunttaan sitten teiltä, lisää Ilja. TUG 2 /

5 Olutta, musaa ja meininkiä Oktoberfesteillä Olen Ithel Ümeét, parikymppinen jo muutamia vuosia Suomessa musiikin tuottamista ja kaikkea siihen liittyvää opiskellut latvialainen mies. Viime talvena sain harjoittelupaikan turkulais-forssalaisesta Tunneli Viihde levy-yhtiöstä ja tässä koruton raporttini viimeisen puolen vuoden tapahtumista Forssssa nyt jo viidennen kerran järjestettävän Oktoberfestin menestyksen kivijalkana on ollut koko sen järjestämisen ajan nuo kolme mainittua elementtiä. Uuden ja hieman rockorientoituneemman iltaman merkeissä tapahtuma starttaa jo perjantaina Blue Poolissa ja jatkuu varsinaisena tapahtumana lauantaina Forssan harjoitusjäähallissa. Teksti. Matti Paavilainen Kuva. Aki Roukala Tänäkin vuonna sitä on luvassa. Perjantaina Blue Poolissa lavalla nähdään Suomen kovimman liverockbändin titteliä edestakaisin vaihtelevat The Flaming Sideburns ja Moses Hazy. Varsinaisen päätapahtuman merkeissä jäähallilla lauantaina Oktoberfestin esiintyjiksi on kiinnitetty brittiläinen, suurta kansainvälistä suosiota jo 70-luvulta asti nauttinut Dr. Feelgood, perinteiseen tapaan nyt 14 henkisen kokoonpanon voimin operoiva Alan Burgess Garage Band ja 50-vuotis juhlavuottaan viettävä DDT Jazz Band. Tarjontaa löytyy siis moneen lähtöön. Undergound-ihmisille tutut Fleimarit ja Hazyt ovat harvinainen näky samalla lavalla ja TUG kävi morjenstelemassa Moses Hazyn Riku Rousua ja Fleimareiden Eduardo Martinezia. Matkailua ja palkintoja Moses Hazyn laulaja/kitaristi/lauluntekijä Riku Rousu on ollut positiivisessa pyörteessä läpi vuoden. Bändillä on uusi levy työn alla ja biisejä on demotettu lähes 30, joten luovuus ei ole ainakaan tuskastuttanut miestä. Livepuolella bändi on lyönyt yleisönsä pähkinöiksi paikasta toiseen Moosesten matkatessa aina Torontoon asti. Seuraavaksi tie näyttäisi vievän Espanjasta Malesiaan ja sitä kautta Kiinaan. Moses Hazy valittiin valtakunnan ykkösmusiikkimedian, Rumban toimesta vuoden parhaaksi livebändiksi viime vuoden päätteksi. Asunnon saaminen sen sijaan on ottanut karvanaamaiselle herrasmiehelle koville. Break it Down or shake it loose- levyn jälkeen ärmälän ympäri ja siinä sivussa Norjan vuonojakin ihastellut Moses Hazy on loppusuoralla uuden levynsä työstämisen kanssa. Joitakin uusia biisejä on jo soitettu keikoilla ja bändi tuntuukin olevan varsin motivoitunut ja hyvässä iskussa. Nyt on kyllä treenattu aika hyvin, muttei liikaa. Keikkoja ollaan kotikulmilla käyty viikottain heittämässä 45 Specialissa coverien ja ihan hauskanpidon merkeissä. Nyt on kerinnyt itsekin käymään katselemassa keikkoja! Dylanin pääsin näkemään ja Sringsteenin mahtivetokaan ei jäänyt välistä! Vielä kun Neil Youngin pääsee kuulemaan, The Flaming Sideburns Rock n Roll elää! Noin puolitoistavuotta sitten julkaistun Keys to the highway-levyn jälkeen bändi jätti ympäri Euroopaa kiertävän liekehtivän vanan. Nyt pulisongit ovat liekehtineet niin kauan täydellä teholla, että on tullut aika nauttia hieman roihun jälkeisestä hiilloksesta. Nyt säästeliäämmin keikkailevat Fleimarit voi nähdä Blue Poolin lavalla Oktoberfestien merkeissä! Teksti: Matti Paavilainen Kuva; Jussi Aalto Saavumme Matty Pee:n yökerhoon, ravintoniin siinä onkin nähty kaikki pitkän linjan suosikit jotka nyt on sattunut Suomeen juuri nyt tänä vuonna. Kotimaan keikkaputken jälkeen Moses Hazyn suunnitelmat kantavat kuitenkin Oulun ulkopuolelle. Viimeisimmät ulkomaan keikat on ollut tossa Venäjän, Ruotsin ja Norjan puolella. Ison veden tuollapuolen käytiin katsastamassa Torontossa sellainen Showcase-tapahtuma, jossa olikin keikkoja neljän päivän aikana 400!! Joten aikasta iso tapahtuma tälleen ku Torniossa on kuitenkin lähtöpiste. Siellä soitettiin muutama veto ja saatiin aika mielenkiintoisia kontakteja, jotka ovatkin nyt viemässä meitä Espanjaan, Malesiaan ja Kiinaan. Forssaan bändi on tulossa Oktoberfestin avausiltaan yhdessä Fleimareiden kanssa. Tuntuu hieman, että Suomen parhaan rocklivebändin valtikka keskusteluissa vaihtaa omistajaa näiden kahden bändin välillä. Onko bändien välillä jonkin näköistä kilpailua? Ei ny tietenkään niin voida sanoa. Me ollaan oltu Flemareiden kanssa muutamalla yhteiskeikalla ja meitä pikemminkin yhdistää musiikkityyli ja se live-energia. Niiden kanssa ollaan tultu alusta asti hyvin juttuun ja oltiin myös soittamassa niiden 10-vuotisbileissä. Innolla kyllä odotetaan, että päästään äijien kanssa samoille lauteille taas! Varmasti tulee mahtava ilta, paitsi yleisölle, niin myös meille! Rousu kertoo innostuneesti. Ja vielä päätökseksi. Mikä on tilanne sen asumistilanteen kanssa tällä hetkellä? The Flaming Sideburnsin laulaja Eduardo Martinez on totutellut kovien keikkavuosien jälkeen hieman seesteisempään elämän rytmiin muutaman lapsen kera, kuten muutama muukin orkesterin jäsen. Kulissien takana bändi on kuitenkin toiminnassa ja työstää mm. vuosien varrella kertynyttä materiaalia lopulliseen muotoonsa. Uutta mahdollista ulkomaan kiertuetta pohditaan myös kaikessa rauhassa. Tarjolla olisi ainakin Argentiinan, Perun, Brazilian, Chilen ja Uruguain kattava kiertue. Espanjassa julkaistaan levy vielä kuluvan vuoden aikana. Fleimarit ottavat siis iisisti omalla tavallaan. No ei me olla oikein bändin kanssa asennoiduttu siihen, että nyt lähdettäisiin tienpäälle. Ei oikein jakseta just nyt. Hieman hitaampi tahti sopii meille nyt hyvin lasten ja muiden kotijuttujen takia. Miten sitten uuden Espanjassa ilmestyvän levyn laita? Mitä se pitää sisällään ja koska levy julkaistaan Suomessa? Se levy julkaistaan ainoastaan vinyylinä ja alkuun ainakin vaan Espanjassa ja nyt ei puhuta varsinaisesti uudesta matskusta. Meidän biisinikkarilla, Suksen Jukalla, on ollut kasiraituri varmaan ennen kuin kukaan on sellasesta kuullutkaan, joten meillä on hirveä määrä hämärissä olosuhteissa äänitettyä tavaraa varastoituna, ettei meillä ole mitään tarvetta vääntää uutta matskua just nyt. Nyt Joo.. Vanha talo lähti alta kun vuokraisäntä pisti sen myyden. Sen jälkeen olen käynyt katsomassa varmaan tusinan verran kämppiä. Kyllähän ne niin aina sanovat ottavansa yhteyttä, mutta kämppää ei meinannu kylläkään irrota vaan millään. Liekö syynä mun luolamieslook?. Pieni stailaus oli paikallaan. Lopuksi ajauduin tilanteeseen että paras kauluspaita eksyi päälle. Siinä olevan suht ison tahran peitin liiveillä ja laitoin takkukasan ponnarille. Ammattia kysyttäessä ilmoitin olevani klassisen kitaran soiton opettaja ja kämppä lopulta irtosi. Rehellinen ihminen ei aina välttämättä ole se joka pärjää tässä maailmassa. hoidellan niitä kuntoon ettei jää kaivelemaan sit. Noin puolitoistavuotta sitten julkaistun Keys to the highway-levyn jälkeen bändi on saavuttanut kunnioitettavan 10 vuoden iän. Pitkästä urasta olisi varmasti koko TUG:in verran kirjoitettavaa, mutta miten meininki on muuttunut bändin aloittelun ajoista? Me oltiin ehkä aika vahvasti mukana siinä sen ajan rock`n`rollin suomalaisessa murroksessa joka murtautui Suomen ulkopuolelle asti. Nyt kun me ollaan ehkä hieman poltettu itsemme tienpäällä, niin onkin ollu hieno huomata että uusia bändejä tulee taas jotka tekee saman kuin me silloin 10 vuotta sitten. Tieksä? Rock N Roll elää! Tällaisien bändien joukkoon kuuluu juuri mm. Oktoberfesteillä Poolissa Fleimareiden kanssa soittava Moses Hazy. Vai? Joo! Siinä vasta on kova bändi! Meidän piti pitää 10-vuotisbileet Tavastialla, mut Merimaa olis halunnu että me soitetaan siellä kanssa. Ite ajateltiin että kun on meidän bileet, niin joku muu voisi kyllä hoitaa sen soittopuolen ja bileet pidettiinkin toisaalla. Moses Hazy tuli muutaman sattuman kautta soittamaan niihin bileisiin ja veti mm. meidän biisejä kanssa. Taju meinas lähtee! Nehän soitti meidän biisit paremmin ku me ite! Se on nimenomaan sellanen rock n rollia eteenpäin vievä bändi. Erittäin vaikuttava orkesteri! On Yks Asia Hoidettavana... Ensikäden Silmäys, Eli Pintaraapaisu, (Hiphop) Musiikkibisnekseen Joulukuussa 2007 saavun minulle ilmoitettuun osoitteeseen, ilmeisesti Tunneli Viihteen toimistolle, uudehkoon toimistorakennukseen Turun länsipuolelle. Rakennuksen kolmannessa kerroksessa olevan toimistotilan ovessa lukee kyllä jonkun rakennusfirman nimi, mutta koska tämä on oikea toimistohuone numero 112 niin päätän astua sisään. Toimistossa minua odottaa kuin odottaakin Tunneli Viihteen omistaja, joka haluaa itseään kutsuttavan BRJ:ksi. Hetken esittelyäni kuunneltuaan BRJ katkaisee puheeni ja pyytää nähdä sukkani. Ehjät sukat kertovat miehestä enemmän kuin tuhat kuvaa, hän tokaisee. Onnekseni jalassa olivat tänään ehjät sukkani: sain harjoittelupaikan. 21. Tammikuuta 2008: Show On Alkanut Olen nyt kaksi viikkoa istunut Tunneli Viihteen toimistolla, pääasiallinen tehtäväni on ollut ruokkia kahta aasialaista taistelukalaa pöydällä olevassa akvaariossa. BRJ on sanonut niiden olevan mittaamattoman arvokkaita. Kysyin kerran myös ovessa olevasta rakennusliikkeen nimestä, johon BRJ:n vastaus kuului: Se on vaan tapana täällä Suomessa, kyl sä tiät kato nimismiehen, ja samalla kertoi levy-yhtiönsä virallisen osoitteen olevan jossain päin Ylioppilaskylää. Toimistossa on pitkä valkoinen nahkasohva jonka yläpuolella kehystetty Scarface-juliste. Pistää miettimään mistä on oikein kyse. Pari päivää myöhemmin BRJ hakee minut mukaansa mustalla Sub-urbanilla, olemme matkalla Turun satamaan. Matkalla BRJ valottaa hieman bisneksiään, kertomalla olevansa silmänlumeeksi aina silloin tällöin jossain p*ska firmassa kirjoilla ja mieluiten sellaisessa jossa ihmiset voivat nähdä mut, koska jos ne luulee et mä siivoon jotain markettia tai piereskelen jossain tehtaassa elääkseni niin ne ei osaa olla kateellisia eikä epäile mitään. Minua alkaa kiinnostaa entistä enemmän ja nyökyttelen mukana stereoista soivaa Geto Boysin G-Code -kappaletta kun saavumme satamaan. Kävelemme satamassa olevalle puhelinkopille, kuulemma yhdelle Turun viimeisistä. BRJ soittaa jollekin Matty Pee:lle, ilmeisesti Forsssaan ja sopii päivämäärän järjestelläkseen Matty Pee:n omistamaan yökerhoon Paha Poika-nimisen hiphopklubin. Takaisin toimistolle ajaessamme on hiljaista ja BRJ sanoo vain, että: O vilperi valmiina, Toukokuun 30. päivä räjähtää. Oletan että se on sovittu Paha Poika klubin päivämääräksi. Toukokuuta Odotellessa: Kannatti Odottaa Olen nyt muutaman kuukauden istunut toimistolla kuluttaen aikaa ja vastaillen puhelimeen. BRJ on käskenyt kieltäytymään kaikista haastatteluista tai muista median lähentelyistä. Viikot alkaa yleensä sillä että lähetän nurkassa seisovista Ponon CD-levy laatikoista yhden tai pari matkaansa milloin minnekin, kaukaisimmat Hokkaidon saarelle Japaniin. Silloin tällöin kuriiri tuo ovelle ruskean kirjekuoren jonka sisällä on maksu edellisviikkona toimitetuista levyistä, kai se niin sitten toimii. Kun toukokuun 30. päivä vihdoin saapuu, BRJ hakee minut toimistolta tällä kertaa taksilla, jolla menemme linjaautoasemalle. Astumme Forssaan matkaavaan bussiin, maksamme, mutta livahdamme juuri ennen lähtöä kuskin huomaamatta takaovesta ulos. Istumme takaisin taksiin ja olen ymmälläni. BRJ opettaa jälleen: Bussimatka kestää kato puoltoista tuntia, nyt meil on kato alibi dösäkuskilta ja viel matkalippukin todisteena. Suhataan nyt vajaassa tunnissa taksilla Forstoniin niin jää vielä vähän aikaa, mul on yks asia hoidettavana. Forssaan päästyämme BRJ tiputtaa minut paikalliseen hotelliin, josta kertoo varanneensa saunatilat. Me sinne kestittään herroja, sano Tapsulle terveisiä et se homma on hoidettu, BRJ huutaa ja lähtee ilmeisesti hoitamaan tuota hommaa. Tunnin päästä homma on kaiketi hoidettu ja lähdemme toiselle hotellille mistä on myös varattu saunatilat, jos edellisessä oli paikalla paikallisia silmäätekeviä on nyt kyse ilmeisimmin lähemmistä tuttavista. Täytyy myöntää että taksimatkalla aloittelemamme Courvoisier-pullo alkaa mennä jo itsellä päähän ja meno on itse asiassa aika hauska. Kyllä tätä kannatti odottaa ja parhain on kaiketi vielä edessä. Paha Poika Klubi: It Makes You Say: Daamn! Raskaisiin rakennelmiin la Blue Pooliin puolen yön maissa. Matty ohjaa meidät suoraapäätä backstagena toimivaan toimisto/varastohuoneeseen, BRJn palkaama DJ nyökkää meille pöytänsä takaa. Bäkkärillä Grey Goosea si lessamme saapuu sinne erinäinen joukko Forssan julkkiksia. BRJ kertoo: Noi veljekset tossa on jotain mukamas iskelmätaivaan tähtiä, toi on entisiä kylän johtomiehiä ja hyvä kusettaan, toi minkä nimi kuulostaa koiranruoalta on joku uransa ehtoopuolella oleva lätkävalmentaja jne. Yht äkkiä kuulen ravintolan puolelta suurenevaa metakkaa ja menemmekin katsomaan mistä on kyse. Syy on DJn soittama The Federationin I Wear My Stunna Glasses At Night kappale mikä saa jo parisataapäisen (virallisesti ravintolaan mahtuu reilu sata) yleisön villiksi, kaikki kaivavat biisin mukana aurinkolasejaan päähän. Kun porukka tamppaa The Packin Vans kappaletta ja nimenomaan Vansmerkkiset kengät jalassaan, en voi sanoa muutakuin Daamn! on kovat bileet!. Vaikka ilta alkaa olla jo lopuillaan mutta käyn vielä bäkkärillä etsimässä Thug Passion-drinkkiäni jossa ihmetystäni herättää pöydälle lojumaan jätetty läpinäkyvä jauhopussi. BRJ kertoo myöhemmin sen olevan Ainoo keino millä noi pitäjän aateliset saa lepposiks. Valomerkki tuli jo kaksi tuntia sitten ja istumme Forssan linja-autoasemalla. BRJ kaivaa minulle sukanvarrestaan (siis kirjaimellisesti) kolme 200 euron seteliä ja heitää hotellin avaimen. Lähe aamulla himaan, työssäoppimisjakso oli nyt tässä. Lähtiessäni en edes ihmettele miksi BRJ jäi istumaan linja-auto aseman portaille, sanomattakin on selvää että hän aikoo astua bussiin, livahtaa ulos ja kiitää taksilla Turkuun, koska on Yks asia hoidettavana. Mikä se asia sitten onkaan, niin toivon että se kuitenkin olisi seuraava Paha Poika klubi, Matty Pee:n Blue Poolissa, Forssassa, Suomessa. Sitä odotellessa. Kirjoittanut: Ithel Ümeét 8 TUG 3 / 2008 Perkiöntie 6, Forssa Puh (03) PERKIÖNTIE 6, FORSSA. Puh

6 tuomaksen tuomio Musiikkikaupan nykytila Moni levykauppa on viimeaikoina kuollut, mutta tapahtuiko kylmäverinen sarjamurha jo vuonna 1976 Alexander Graham Bellin toimesta? äyteikkunan loppuunmyynti-ilmoituksen perusteella saadaan N nyt sitten Forssassakin totutella ajatukseen, ettei täällä kohta enää ole palvelevaa levykauppaa ihmisiä ilahduttamassa ja musiikinnälkää tyydyttämässä. Laadukkaita musiikkiliikkeitähän täällä on perinteisesti ollut aina Bukstaavista Levyfarmiin. Ilmiö ei ole näillämain ollenkaan ainutlaatuinen, vaan luin lehdestä hiljattain kollegani Jarkko Martikaisen kolumnin Riihimäellä olleista levykaupan hautajaisista, eikä loimaalainenkaan musiikkikauppa ymmärtääkseni enää myy äänitteitä. Tekemäni kyselytutkimuksen mukaan trendi on sama muuallakin ja levyliikkeitä kuolee pitkin Suomea kuin sieniä kuivalla. Suurista monikansallisista nettikaupoistahan tuo ilmiö kai pääosin johtuu. Tietokoneen äärestä ei välttämättä tarvitse persettään nostaa, kun kuriiri on jo pimputtelemassa ovikelloa ja tuomassa äänitetilausta. Kaiken muun hyvän lisäksi levyt lähtevät kaupasta hintaan, jonka kanssa yksityisen levykauppayrittäjän on mahdotonta kilpailla, ellei sitten hyväntekeväisyyttään myy reilulla tappiolla. Olen perinteisesti pitänyt pariakymmentä euroa hyvän uutuuslevyn minimihintana, mutta kovan vaivan takana on löytää nettikaupan katalogista levyjä, jotka maksaisivat edes puolia siitä....jaa, mutta hetkinen. Eiväthän ne nykypäivänä ole välttämättä edes fyysisiä lätysköitä ollenkaan, vaan levyjähän voi nykyään tilata mp3- muodossa tai muinakin tiedostotyyppeinä. Kokonaista albumiakaan ei välttämättä tarvitse suotta riesoikseen tilata, vaan valveutuneen asiakkaan on mahdollista klikkailla itselleen biisi sieltä, toinen täältä. Hinta on vieläkin edullisempi, kun ei joudu turhia maksamaan kansitaiteista tai lyriikkavihkosista. Ero laittomaan vertaisverkosta kopiointiin nähden on puhdas omatunto ja se, että jossain vaiheessa maksusta tilitettäneen jokunen prosentti itse artistillekin uusien ja entistä parempien kappaleiden säveltämisessä tarvittaviin alkoholijuomiin. Mp3-tiedostoilla ei myöskään ole edes sitä vähäistäkään keräilyarvoa kuin cd-levyillä. Aika näyttää muuttuvatko cd-levyjen jewel case-kotelot aikojen saatossa nimensä mukaisen arvoisiksi. Perinteisellä vanhan ajan levykaupalla on monia lisäarvoja, joihin nettikauppa ei pysty. Levykaupan miellyttävässä interiöörissä vaeltelu, levyjen näpertely ja kansivihkojen selailu sormenjälkiä paperin lakkaukseen jättäen ovat kokemuksia, joita nettikaupan levylistoja selaillessa tulee ikävä. Nettikaupassa ei myöskään voi asiantuntevasti keskustella musiikin uusista tuulista kauppiaan kanssa, eikä saada tältä konsultaatioapua mikäli rahat polttelevat taskussa, mutta ei osaa itsenäisesti tehdä ostopäätöstä. Monista levyliikkeistä tuttua käytettyjen levyjen ostoa/myyntiäkään ei nettikaupoissa ymmärtääkseni juurikaan tapahdu, eikä sitä tule koskaan tapahtumaan ainakaan käytetyillä mp3-tiedostoilla. Tuomio Forssa - jos mikä - on merkittävä musiikkikaupunki, josta ovat ponnistaneet mm. Malin veljekset, The Cosmic Goblins ja liuta Tervomaita. Forssassa nähdään usein nimekkäitä esiintyjiä, ja täällä ja lähikunnissa pidetään merkittäviä musiikkitapahtumia. Eikö kaupungissa pitäisi sentään olla yksi palveleva levykauppakin? Sellaista ei vain pysty pitämään pystyssä, jos ei kauppa käy. Ei musiikkikauppias pelkillä Brasilian-kiertueilla elä. Nyt kaikki kipin kapin Torikadulle levyjä ostamaan, kun se vielä mahdollista on. Allekirjoittanutkin aikoo toimia niin, vaikka normaalisti tulenkin hankkineeksi vain pari levyä vuodessa. Tästä syystä Toimituksen Levylautasella-palstalle kolmen levyn keksiminen on usein tuottanut suuria vaikeuksia. Missa vitussa on Muurame? Istumme Satakunnan liikenteen bussissa ystäväni Vainikaisen kanssa. Ratsastamme kohti pääkaupunkiseutua, josta muutaman peliliikkeen jälkeen suuntaamme kohti Muuramea suorittamaan korkean profiilin hiphopspektaakkelia. Bussi on tietenkin aivan tukossa, eivätkä tuulettimetkaan toimi. Matkassa on kaikenkarvaista turria ja toppahousua, suurin osa menossa Iron Maidenin stadionkeikalle. Aikamoisia hobitteja, sori. Yritän keventää tunnelmaa tunnetusti paskoilla jutuillani ja Vainikaista hävettää. Hyvää kesää. Matka taittuu, suksi luistaa ja hiki valuu mahlan lailla, eilen kun tuli muutama maljakko louhaistua... Yöllä linja-autossa kaksi väsynyttä matkustajaa... Mutta tosiaan takaisin aiheeseen: Missä vitussa on Muurame? Kompassiin ei luoteta, karttaan vielä vähemmän. Muutenkin kaikki levysoittimista, keikka-autosta ja artistikatraasta lähtien on enemmän tai vähemmän levällään ja ripoteltu eri puolille pääkaupunkiseutua. Kesäaikoina kaikenmaailman lieveilmiöt tuovat vielä muutaman mutkan lisää näihin matkoihin. Legendaarista. Viimeisimmmän tiedon mukaan kuski on löytynyt. Hän on erittäin varma ja luotettava, kaveri kun on Antabus-kuurilla. Nyt täytyisi enää tällätä päätirehtööri Penttinen, jotta saisimme itsemme kisakuntoon keikkaa ajatellen. Muurame Muurame big city of dreams. Ei se kyllä varmaan edes kaupunki ole, Tyykikylä kunniaan. FJK ei tipu perkele. Vainikainen tiputtelee Molookin kidastaan bonuspalloja, jotta pysyisi rauhallisena. Välillemme kehkeytyy konfliktinpoikanen, mutta tämä lupaa pelkästään hyvää keikka-aktia. Rap kun on nuorten miesten vihaista ja impulsiivista musiikkia. Olipa homosti sanottu, huomauttaa Vainikainen vierestä. On se kova. Kaveri nauraa ja lisää perään, että deejiit ovat yksinäisiä nörttejä. Yritän sönkätä jotain vastaukseksi tähän absoluuttiseen totuuteen, mutta vituiksi meni sanoi valtiovalta. Pelimestoilla ehkä pääsen vielä loistamaan. Vainikainen alkaa häpeämään aivan tosissaan. Kaveri vetää Clockers-teepaitansa naamalleen ja alkaa harhailevin katsein toljotella maisemia. Olemme kuitenkin jo moottoritiellä ja kumi palaa kuin festareilla ikään. Aina vanteilla. Onko lentokentälle menijöitä, airport, huutaa pornokäkkäräpäinen rahastaja-akka. Ooh Las Palmas vaan teillekin, toteaa Vainikainen ironisesti. Harmi, ettei Muurameen kulje reittilentoja, voittaisi nimittäin ratsumme, vuoden 1989 Ford Escortin. Noh, ehkäpä takapenkistä nahkaverhoiluineen muotoutuu vielä rakkauden satama. Onkohan Muuramessa giisbeneitä? Darranpoikanen alkaa helpottaa ja saavumme Helsinkiin. Hyvää kesää toivottaa taskurahastaja. Aurinko paistaa, kadut polttavat ja Suomineidolla on rusketusrajat. Neitokaisen alapää on tosin edelleen tulehtunut ja ihmiset voivat huonosti, yltyy Vainikainen politikoimaan. Joka tapauksessa nyt on aika jatkaa huviretkeämme seuraavaan etappiin, joten nörtti joutuu sulkemaan läppärin. Hyvää kesää saatana! Leo Leinonen Kirjoittaja on alunperin vorssalainen tiskijukka. sekopään levyhylly - osa 1 Sekopäisyydestä syytettynä voin vain todeta, että mitä muutakaan Loimijoen rannalla kasvaa kuin hulluja. Hulluus on siis veressä, eikä se lähde pois kulumallakaan. Tämä hieno piirre on auttanut musiikkimakuani jalostumaan ja rönsyilemään moneen eri suuntaan. Olen runoilija ja muusikko, leffafriikki ja musadiggari, ihoaan kuvittava tietokonenörtti, jonka levyhylly on kasvanut sellaiseksi, ettei perinteinen Sotkasta ostettu CD-hyllykkö riitä alkuunkaan. Ja koska noita lättyjä nyt tuntuu kertyvän joka nurkkaan aivan helvetisti, lienee hyvä tarkastelle muutamaa tärkeää ja käänteentekevää äänitettä, jotka ovat selkeästi vaikuttaneet minuuteni olemassaoloon. Panasonicin, nykyään tunnetaan nimellä Pan Sonic, ensimmäinen täyspitkä lätty Vakio oli rokkiin ja perusteknoon tottuneelle jässikälle melkoisen haastava pala. Minimalistinen ilmaisu kun ei uppoa, ellei siihen keskity. Tai ellei volyymi mene yli Spinal Tapin klassisen yhdentoista. Vakio teki ensimmäisellä kuuntelukerralla puheliaasta pojasta sangen sanattoman henkilön. Sen pienimuotoisuus oli niin vangitsevaa, että kun levy loppui, jäi jäljelle hyvin ontto olo, ja oli miltei pakko kuunnella ainakin muutama pätkä uudelleen. Sittemmin levystä on minulle muodostunut koneistetun musiikin kuuntelussa eräänlainen kulmakivi. Ja vain harvoin mikään muu kuin Pan Sonicin omat levytykset tai Aphex Twin ovat saaneet ihokarvat pystyyn. Vakion aloitusraita Alku itsessään omana kehittyvänä äänenään on härnäävä ja häiritsevä, mutta kakkosraita Radiokemia on kappaleena aivan järjettömän hieno, tyylitelty, aavemainen ja samalla täyteläinen vedos, jollaisia ei kovin usein tule eteen. Hetken ja Urania pyrkivät välisoittojen lomasta taikomaan esiin jonkinlaista komppia, ja Tela ennustaa jo tulevaa ollen hyvin lähellä Pan Sonicin A -levyn materiaalia. Reso ja Vaihe vielä piristävät kuuntelukokemusta, mutta levyn lopettava raita Sähkötin on liian lähellä tanssittavaa pop-musiikkia, jotta siitä todella voisi innostua. Silti kokonaisuus ennen tätä on ollut jo niin hämmentävä, että mieli ehkä jopa piristyy saadessaan kiinni jostain lähes tavanomaisesta. Joka tapauksessa Vakio on mitä mainioin minimalistinen levytys. Mr.Bunglen Disco Volante taas oli levy, josta minimalismi on kaukana ja joka vain ei meinannut aueta sitten millään. Faith No Moresta tuttu laulaja Mike Patton loihti myös tässä bändissä vokaaliosuuksia ja itse oletin, että jotain samanmoista tämäkin varmaan sitten on. Voi pojat miten väärässä voi ihminen olla. Mr.Bunglen sointi on vähintäänkin monimutkaista, se rönsyilee vaihtoehtorokista koneis- tetun metallin kautta mättöhardcoreen, folkkiin ja jazziin. Kokonaisuus on varsin hajanainen, joka tekee kuuntelukokemuksesta varsin hektisen. Enkä usko, että kovin monessa muussa levyssä se salainen kappale on keskellä levyä, itseasiassa keskellä biisiä. Disco Volante vaikutti tapaan, jolla kuuntelen musiikkia. Tämän jälkeen en ole koskaan enää kuunnellut levyjä samalla tavalla, en koskaan enää huomioinut samoja asioita kuin ennen. Levystä on muodostunut jonkinlainen moderni klassikko, ja sitä voi aivan hyvin kuunnella Captain Beefheartin tai Dillinger Escape Planin ohessa. Ja mikä tärkeintä: siihen ei koskaan kyllästy. Levy lähtee liikkeelle metallisella ja aikaisempaan tuotantoon viittaavalla Everyone I went to high school with is dead mutta jo kakkosraidalla Chemical marriage kadotetaan reaalimaailma johonkin. Oma suosikkini, Carry stress in the jaw, on totaalisen kategorioimaton spektaakkeli, jossa on vähän kaikkea. Sekaisin. Kakofonisesti. Ja erittäin taidokkaasti toteutettuna. Desert search for techno Allah seikkailee myös genremeressä ja After school special siirtyy jo musikaalin alueelle, mutta The Bends :in sisältämä Rankempi taukopaikka Valtateiden 2 ja 10 risteys, FORSSA - Puh: (03) valikoima ääninäytteitä viimeistään pistää kuuntelija koetukselle. Tunnetilojen peilaus kun ei ehkä kaikkein helpointa kuunneltavaa ole. Mutta levyn lopettava Merry go bye bye viimeistään tekee selväksi sen, ettei Mr.Bunglea voi lokeroida: popahtavana folkrock-biisiniä alkava kappale hajoaa deathmetalia kumartavaksi meluvalliksi, ja sitten taas kadottaa edelleen itsensä johonkin avaruusajan hissutteluun ja yhä jatkaa kulkuaan. Kerrassaan mainiota! Ja jos bändien nimet tuntuvat joskus oudoilta ja jopa kummallisilta, niin...and you will know us by the Trail of Dead lienee sitten yksi erittäin outo tapaus. Kun 90-luvun lopulla ei tahtonut olla enää kunnollisia vaihtoehtorokkia soittavia orkestereita, koska kaikki latasivat vain mättömetallia menemään, oli Trail of Deadin levy Madonna todella tervetullut tapaus. Osin räkäinen, rouhea, tyylikäs ja kompromissiton albumi suorastaan räjäytti tajunnan. Musiikissa yhdistyy rosoinen punk, maalaileva psykedelia, häröinen meteli ja folkrock tavalla, josta ei yksinkertaisesti voinut olla pitämättä. Sittemmin näin Trail of Deadin keikalla Tavastialla ja täytyy todeta, että taitaa olla edelleen paras keikka mitä koskaan olen nähnyt. Levyn intron rullattua pääsee varsinainen ensimmäinen raita Mistakes & regrets valloilleen ja heti on selvää, että tässä mennään, tässä ei kumarreta, tämä on nyt SE juttu. Totally natural jatkaa samaa linjaa ja ottaa turhat luulot pois, eikä ote herkeä hetkeksikään ennen kuin Clair de Lune kosiskelee balladeja lievennetyllä soitannalla. Välisoittojen jälkeen esiin taiottu Mark David Chapman ei anna hienostelulle tilaa vaan runnoo itsensä korvakäytäviin ja A perfect teenhood rientää tuhoamaan rippeet kuulosta, joka joskus auttoi ymmärtämään mumisevia ihmisiä. Sigh your children on sitten täydellisyyttä lähentelevä levyn lopetus, jonka jälkeen lapset pistetään nukkumaan vaikka nukutuspiikeillä. Kiitokset vaan sinne Austiniin poijjaat. Siinä teille vähän sedän tärinöitä. Lisää sekoilua levyhyllystä myöhemmin... Kirjoittaja on sekopää Jari Järvi. 10 TUG 3 / 2008 TUG 3 /

7 Pa miettien si! kolumni Nookin sinkku Pa haastaen kaveriski vorssavisaan. Eksää mittään tiärä hä?! Oikeet vastaukset löyrät kakkossivulta, siältä alareunasta. toimituksen Levylautasella Tällä palstalla TUG:in toimituksen ihmiset kertovat mitä heillä itsellään on viime aikoina pyörinyt levylautasella ja miksi. 1. Minä vuonna Forssan urheilutalo paloi? a) 1992 b) 1993 c) 1994 d) Kuka on jääkiekkomuseon aateloima jääkiekkoleijona numero 81? a) Mika Helkearo b) Kari Aro c) Alpo Suhonen d) Timo Sutinen 3. Kuinka monta istumapaikkaa on Bio Kaaressa? a) 309 b) 198 c) 243 d) Kuinka pitkä matka Forssasta on Jyväskylään autolla? a) 235 km b) 280 km c) 174 km d) 303 km 5. Minä vuonna Holjanteri on syntynyt? a) 1895 b) 1945 c) 1947 d) Mikä hevonen voitti ravikuninkuuden Forssassa kesällä 2006? a) Saran Salama b) B. Helmiina c) B. Turolii d) Pertun Anis 7. Minä vuonna Forssasta tuli kaupunki a) 1960 b) 1962 c) 1964 d) 1966 TEEMU BRJ LEHTI, TOIMITUSJOHTAJA: 1. Bulworth - Original Soundtrack Yks tasokkaimmista hip hop- ääniraidoista, vahinko ettei elokuvasta voi sanoo ihan samaa. 2. Urbaanilegenda & Toinen Kanava - Välimerkki Muutama todella iso tykki muutaman jousipyssyn seassa. 3. The Firm - The Album Super ryhmän ainoaksi jäänyt ja flopiksi tituuleerattu levy, Firm Fiasco ja Phone Tap kappaleiden takia sen kaivaa kuitenkin silloin tällöin esiin. PASI EEROLA, BASISTI: 1. Bloodpit - Off the hook Tarttui kaupasta käteen ulkoisten tahojen 8. Minkä kanssa seuraavista Forssalla on maarajaa? a) Ypäjä b) Urjala c) Kalvola d) Somero 9. Kuka oli/on neljäs hampuusi Jyrki Iivanaisen ja Lepolan veljesten lisäksi? a) Toni Roponen b) Sampo Lyly c) Mika Aarrelinna d) Atte Hipp 10. Kuka oli Holjien vuoden 2004 pääesiintyjä? a) Uriah Heep b) Boney M c) Baccara d) Bonnie Tyler 11. Minä vuonna Kultajyvä sai olutoikeudet? a) 1952 b) 1966 c) 1975 d) Mikä yhteinen toinen etunimi yhdistää Mika Helkearoa, Turkka Malia ja Timo Tervoa? a) Johannes b) Olavi c) Ensio d) Antero 13. Mikä on Forssan kirjaston osoite? a) Rautatienkatu 10 b) Uittotie 7 c) Wahreninkatu 4 d) Kehräämonkatu Mihin jokeen Loimijoki yhtyy Huittisissa? a) Kauvatsanjokeen b) Kokemäenjokeen c) Harjunpääjokeen d) Kolvijokeen painostuksen alaisuudessa, mutta kieltämättä oikein mukavasti rokkaava levy. 2. Nine - It s your funeral Ruotsalaisen hardcorepumpun viimeisin levy rouhii jälleen niin, että paikat tippuu hampaista. Iloinen kesälevy joka toimii mukavasti kesäisen nuotioillan taustamusiikkina. 3. Kakka-hätä-77 - Totaalinen kakkahätä Tästä levystä vaan ei tunnu pääsevän irti. Loistava punklevy, jossa ei turhia kaunistella vaan tykitetään menemään asenteella ja hyvällä meiningillä. Dokailumusiikkia. 15. Mikä on Forssan ystävyyskaupunki Venäjällä? a) Serpuhov b) Samara c) Petroskoi d) Kaluga 16. Mikä oli ensimmäinen bändi / artisti, joka esiintyi Blue Poolissa? a) Sanni Grahn & The Power of Cover b) The Cosmic Goblins c) Jumping J. Joensuu d) Hullu Puutarhuri 17. Minä vuonna Forssan Lehti on perustettu? a) 1901 b) 1917 c) 1939 d) Monenneksiko suurin kunta Forssa on asukasluvulla mitattuna? a) 25. b) 61. c) 87. d) Missä seurassa Antti Laaksonen aloitti NHL-uransa? a) Boston Bruins b) Colorado Avalanche c) Minnesota Wild d) San Jose Sharks 20. Kuinka suuri osa forssalaisista on ruotsinkielisiä (2007)? a) 0,3 % b) 3,3 % c) 5,3 % d) 7,3 % JARI JÄRVI, MUUSIKKO: 1. Deerhoof: The Runners Four Bändin soundi on aivan mieletön, säntäilee kaikkialle ja riehuu pään sisällä vielä biisien loputtuakin. Erinomaista ja tutustumisenarvoista, suosittelen lämpimästi vaihtoehtorokista kiinnostuneille. 2. Anssi 8000: Kyklops vs. Svesse Täydellistä lo-fi-estetiikkaa! Yhdenmiehen orkesteri jyrää täysillä sekoittaen bluesit, countryt, rockit ja punkit omaan soppaansa. Käsittämättömän hienoa. 3. Rabia Sorda: Metodos del Caos Synkeää industriaalielektroa, joka menee ihon alle ja vetää sisuskalut pihalle. Hienoa ja rouheaa soundia höystettynä sähköisellä melankolialla. Tyylikästä moderniin gootismiin taipuvaisille ihmisille. MATTI PAAVILAINEN, RAVINTOLOITSIJA 1. Abduktio: Thermidor Kaiken huutamisen takaa löytyy hirmuisesti järkeä! Muutaman kuuntelukerran Matkailu avartaa Kesä sitten tuli ja ulos kun katsoo niin menikin jo. On se nyt kumma, kun vettä tulee eikä aurinkoa näy vaikka kalenterissa lukee heinäkuu. Se on varmaan se ilmastonmuutos. Tai ainakin nykyään ilmastonmuutosta voi syyttää jos kelit mättää. Siitä on tullut niin hyvä syntipukki, että eiköhän kaadeta kaikki negatiiviset asiat sen niskaan. Kauhee Krapula. Ilmastonmuutos. Ei seiso. Ilmastonmuutos. Myönnettäköön, että eihän tämä maapallomme nyt aivan hyvin voi, mutta ei kai sitä jokaisesta raekuurosta ja pilvenhattarasta tarvitse valittaa. Hyväksytään nyt vihdoin se tosiasia, että asumme aika lähellä napapiiriä ja sää nyt on mitä on. No, se säästä ja asiaan. Tänä kesänä on tullut tavallista enemmän vietettyä aikaa kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja emännän kanssa on kierretty Suomen maata rikkinäisellä Pösöllä. On nähty Savo, Karjala ja ennen kaikkea Häme. Sukujuurista johtuen moni matka on suuntautunut Forssan seudulle ja kivvaa on ollut. Häitä, polttareita ja rippijuhlia on ollut riittämiin ja onhan se ollut taas hauskaa nähdä vanhoja tuttuja. Kiitos vaan kaikille juhlakaluille ja muille järjestäjille. Tosin melko rankkoja nuo reissut välillä ovat ja reissussa tunnetusti rähjääntyy. Ja kun se bensakin maksaa jo ties kuin monta mummonmarkkaa. Se on se ilmastonmuutos. Joten ehkä ensi kesänä pysyn kotona. Monet suomalaiset pikkukaupungit mainostavat itseään sloganilla ihana kesäkaupunki. No, onneksi Forssa ei ole tätä valetta ainakaan vielä lanseerannut. Eikä ole kyllä syytäkään. Sen verran kuollut meininki on ollut ainakin niinä kertoina kun itse olen kaupunkiin eksynyt. Kaupunki on näyttävästi satsannut torin ja kehräämön alueiden kunnostukseen ja kieltämättä ihan edustavan näköistä maisemaa onkin saatu aikaan. Silti tuntuu, että ihmisiä ei oikein ole missään. Kerran vuodessa tullaan Holjille ja sen jälkeen piiloudutaan taas vuodeksi jälkeen avautuu hyvin, eikä sen jälkeen lättyä malta olla kuuntelematta. 2. Moses Hazy - Break It Down or Shake It Loose Toimii levylläkin! 3. Nirvana - Nevermind Klassikko. TUOMAS PIETIÄINEN, MERIROSVO: 1. Iron Maiden - Somewhere Back in Time - The Best of: Sisältää liki samat biisit jotka kuultiin saman nimisellä kiertueellakin. Mm. Fear of the Darkia ei levyn aikajanaan mahdu, mutta Yliherkkä G. vetääkin sen paremmin. 2. Manowar - Gods of war Lueskelin edellisestä lehdestä toimituksen levylautasta, ja löysin sieltä tämän loista- poteroon. Olisiko ratkaisu sitten tapahtumien määrän nostaminen tai vaikka järkevämpi aikatauluttaminen? Mene ja tiedä. Joku uskalias yrittäjä voisi laittaa pystyyn vaikka kunnon Forssafestarit. Ovathan Seinäjoki, Pori ja Joensuukin siihen pystyneet. Miksi ei siis Forssa? Jotenkin olen pystynyt selviämään tähänastisen elämäni ilman yksiäkään festareita. Enemmänkin allekirjoittanutta on aina kiinnostanut mökkeily ja laiturilla löhöily. Tosin sellainen väkisin lomailu on vähän rasittavaa. Itse asiassa se varsinainen kesäloma alkoi vasta viime viikolla ja jo nyt tuntuu, että lomastressi on oikeasti mahdollista. Nyt pitäisi mukamas arkisinkin keksiä jotain järkevää tekemistä ja ottaa kaikki mahdollinen irti lomasta. Olenkin siis pelannut Xboxia kaksi kertaa tavallista enemmän ja nauttinut six pacin sijaan mäyräkoiran. Tässä vielä viime hetken lomavihjeet niille, jotka viisaina ovat säästäneet lomansa elokuulle. TEOSTO ulkona Kesän festareiden lähestyessä loppuaan, useimmat musadiggarit ja muusikot suuntaavat katseensa jo syksyyn ja klubeissa alkavaan keikkasesonkiin. Näin tekee myös forssalaisesta Nook yhtyeestä tuttu Toni Roponen. TUG:n toimitus törmäsi karismaattiseen laulaja/kitaristiin kalamarkkinolla ja kysäisi kuulumisia ja muuten vaan tyhmiä. Teksti: Matti Paavilainen Kuva: Jussi Aalto Untitled :07:55 MENE! 1. Meatloaf Helsingin jäähallissa 60-vuotias lihamureke laulaa Love Heavya Priceless! 2. Savonlinnan Oopperajuhlat Go where no man has gone before 3. Laukaan Lyömäsoitinfestivaalit Kuulostaa jo niin mahtavalta, että pakko mennä. Lisäksi festivaalin kellonaika ( ) on vähintääkin kiinnostava. VÄLTÄ! 1. Holjat Näppisen Heikillä on häät samaan aikaan, paremmat bileet ja luultavasti parempi kelikin. 2. Helsinki Tietöitä ja kerjäläisiä 3. Homobaarit Vältä muutenkin SLANGI AMMU Kirjoittaja tulee ensi vuonna Suvi-Iltaan juoksemaan puolimaratonin. van levyn. 3. Deep purple - Purple hits -best of Deep purple- Ainoastaan suomessa julkaistu kokoelma, jossa on kaikki ne Purplen biisit, joita tarvitseekin ajellessaan öisellä maantiellä. PIA ROMU, AD: 1.The National - Boxer Voi apua kun tää on hyvä! Tarvii muutaman kuuntelukerran avautuakseen, mutta kun avautuu vei ainakin minulta jalat alta! 2. Siiri Nordin - Lyö tahtia Tää on kiva ja huoleton, tykkään Siirin laiskasta tavasta laulaa. 3. Serj Tankian - Elect The Dead Ihana mies ja levy kestää kuuntelua. Provinssissa yliveto, harmitti kun oli The Soundsin kans päällekkäin. Näin elokuun kynnyksellä valtaosa festareista on takanapäin. Miten on Roposen laita, festaroimassa vai Nookin kanssa keikkailua? No Ruisrockissa tuli poikettua ja Hanoi Rocksit, 69 Eyesit ja Himit tuli nähtyä ja olikin oikein hyviä keikkoja! Ville Valon vokalisointia oli aika mahtavaa kuunnella.. Nookin kanssa saimme vihdoin singlen valmiiksi ja myyntiin. Keikat odottaa enemmänkin syksyä. Loimaan Köyrirock (6.9.) on ohjelmistossamme ja Bloodpitin lämppäriksi ollaan menossa marraskuussa. Singlestä kun tuli puhetta. Sehän on teidän ensimmäinen varsinainen julkaisu Nookin kanssa. Siitä muutama sananen. Tosiaan Cute Poison/ Morning After -sinkku käytiin tiukkojen treenisessioiden jälkeen purkittamassa Helsingin Popstudiolla. Tuottajaksi saatiin Leevi & Leavings-tribuuttilevystä Vuoroin vieraissa Emma-ehdokkuudenkin saanut Mika Haapasalo. Molemmat sinkulle valkatut biisit meni aika kovan prässin läpi ja tulos oli kyllä parempi mitä uskallettiin odottaa. Sovituksia yms. hinkattiin kyllä vitutukseen asti, mutta palkinto odotti lopussa ja jätkien kanssa ollaan tosi tyytyväisiä. Palautekin on ollut yllättävän hyvää! Sinkkuja meni heti julkaisuviikolla ihan mukavasti liikenteeseen. MySpacessa kuuntelijoita kävi noin 1000 ekan viikon aikana ja Morning After oli mikseri.net-sivuston viikon biisi, joten biisit on sentään kelvannut muillekin kun kihlatulle. Enteileekö sinkku täyspitkää levyä.. vai? Ei nyt viitsi mennä liian pitkälle noitten ajatusten kanssa. Katsellaan nyt rauhassa millaista palutetta sinkusta tulee ja jos joku levy-yhtiö vaikka kiinnostuis ensin. Kyllähän omakustanne on myös vaihtoehto jos siihen pisteeseen päästään, että persnahasta saadaan rahoitus kasaan. Kyllä tässä tarvii treeneta perkeleesti ja saada keikkaa alle ennen kuin palataan studioon! Uusia biisejä ollaan kyllä työstetty ja niitä kuullaankin sitten syksyn ja talven keikoilla. Vielä suosittelemasi levyvalinta TUG:n lukijoille? Alice in Chainsin Dirt-kiekkoo ei vaan voi kuunnella liikaa. Cantrell-Staley -kaksikko elämänsä vedossa ja helvetin kova komppiryhmä takana käskyttämässä. Enjoy!! Mitä tarttui haaviin kalamarkkinoilta? Pari lipeää ja pirullinen flunssa. Nookin sinkkua voi tilata osoitteesta www. nook.fi. PIA ROMU Muurankorventie 52, FORSSA Puh pia.romu@mainostoimistomuu.fi

8 THRASHIA TUKEMASSA: Who the fuck is Ari Koivunen? Televisio, tuo olohuoneemme keskipiste, jonka tarkoitus on ollut toimia koko perheen viihdekeskuksena, on ajan saatossa muuttunut yhä vastenmielisemmäksi objektiksi. Teevee suoltaa silmiimme ja korviimme sellaista roskaa, että heikoimmat ihmispolot jäävät jumiin töllöjensä ääreen välittämättä lainkaan katsottavasta materiaalista ja olettavat sen olevan hyvää ilman minkäänlaista kritiikkiä. Kaikenlaisia tanssiohjelmia, kokkiohjelmia ja muita tympeitä kilpailuja on nähty jo pitkään, ja muutaman vuoden ajan ovat iki-ihanat popstarssit ja idolsit saaneet katsojat vakuuttumaan siitä, että meistä jokaisesta voi tulla tähti. Idolsista on tullut jonkinmoinen globaali trendi ja Suomessakin tämän sangen heikon formaatin vuoksi julkisuuteen nousee mitä typerimpiä ja persoonattomimpia ihmisiä. Eikä riitä, että he pääsevät lehtiin, vaan heidän musiikkiaankin pitää vielä kuunnella. Siis kuka vittu tämä Ari Koivunenkin muka oikein on? On tietenkin hienoa että luodaan ohjelmaformaatteja, joilla saadaan katsojat mukaan myös interaktiiviseen toimintaan. Mutta on minusta nöyryyttävää, että Idolsin kaltaisen roskaohjelman voittaja pistetään tekemään levyjä ja sitten näitä ylituotettuja julkaisuja pyöritetään radioasemilla ja syrjäytetään se OIKEA musiikki. Koivusen musiikista moni sanoo sen olevan ihan ok, mutta hän ei sitä itse ole tehnyt. Hän on tuote. Hän on tavara. Ja ruma sellainen, hiiren näköinen runkkari, niin kuin eräs ystäväni asian kauniisti tiivisti. On todella pöyristyttävää, että tällaist ylimarkkinoitua ja laskelmoitua paskaa pistetään radioaallot täyteen, kun tarjolla olisi ihan oikeidenkin orkesterien tekemää musisointia. Mitä Idols on muuta kuin karaokelaulajien nostamista kuuluisuuteen? Niin, karaokelaulajiahan nuo selvästi ovat, ja niitä nyt on jokaisessa baarissa jokaisena viikonloppuna. Miksi yhden Koivusen pitäisi nousta näiden muiden yläpuolelle? Siksikö että hänelle on valittu sopivat kappaleet esitettäväksi, että hänelle on suunniteltu sopiva esiintymisasu ja että hänen taustallaan on tilanteeseen riittävä orkesteri? Sekö muka tekee hänestä oikean muusikon? Mitä järkeä tässä nyt on? Tällaista musiikkiahan kokoajan on ollut tarjolla, sen nimi on iskelmä. Ei se ole mitenkään hienoa eikä sitä pidä arvostaa yli kaiken. Se on yhtä ainutta tarkoitusta, rahastusta, varten luotu tuote. Herätkää nyt jo ihmiset!! Minä edelleen uskon bändeihin. Uskon ihmisiin, jotka treenikämpillä hiovat musiikkiaan, roudaavat pää hiessä bändikamoja kusisiin räkälöihin soittaakseen keikan kaljapalkalla. Uskon vahvasti siihen, että parhainta musiikkia tekee aina jokin orkesteri, joka itse päättää asioistaan, itse säveltää ja sovittaa kappaleet saaden ehkä välillä apua joltain ulkopuoliselta taholta, mutta periaatteessa DIY-mentaliteetilla toimitaan. Ja uskon myös ettei hyvää musiikkia KOSKAAN tee joku pöydän ääressä säveltävä kragakaulainen punaviiniä lipittävä luuseri, joka luulee ihan oikeasti, että Sting on kova jätkä ja Phil Collins hieno mies. Niin kauan kuin jotain helvetin Idols-ohjelmia näytetään televisioissa tulee meidän oikean musiikin ystävien taistella tällaisia formaattipaskoja vastaan ja pistää kampoihin mahdollisimman paljon. Syksy sen roskan taas mukanaan tuo, olisiko aika boikotin? Noustaanko barrikadeille? Who s with me? kolumni Kirjoittaja on tamperelaistunut alunperin forssalainen muusikko ja vapaa toimittaja. TAMMELAN KUNTA Hakkapeliitantie 2, Tammela Puh. (03) , fax (03) tammelainfo@tammela.fi Rakennus ja saneeraus Loukiala Puh Tilaa kotiin tai nauti paikan päällä! FoKoPo-kausikortit vielä tarjoushinnoin!!! PRT - Kaihdin.fi MILLPRO Puh. (03) Hinnat: kausikortti 100 e (norm. 150) VIP-kortti 200 e (norm.250) FoKoPo-Klubi 500 e (norm 600) Tammelan Huoltopiste Somerontie 140, Forssa Puh Vexi hinnat voimassa saakka Tarjous voimassa heinäkuun loppuun saakka. Kartanonkatu 14, Forssa - Avoinna ma-su Kotiinkuljetus kaupunkialueella varaa omasi! Ari Mikkola, p , a.mikkola@surffi.net 14 TUG 3 / 2008

9