TIETÄJÄN A A R T E I S T O

Transkriptio

1

2

3

4

5 TIETÄJÄN A A R T E I S T O

6

7

8 TIETÄJÄN AARTEISTO LAATI NUT MARTTA JALAVA C O P Y R I G H T BY R U U S U - R I S T I N K I R J A L L I S U U S S E U R A ry. Tampereen Paperinjalostustehdas ja Kivipaino Oy Digitalisoitu näköispainos 2006

9

10

11 TIETÄJÄN AARTEISTO ESIPUHE ja selityksiä PEKKA E R V A S T I N vuosina aikakausilehdissään O m a t u n t o, T i e t ä j ä ja R u u s u - R i s t i julkaisemat Toimittaja-artikkelit, lukuisat esitelmät ja kirja-arvostelut sekä kysymys- ja vastausosasto sisältävät ensiarvoisen tärkeitä tietoja totuudenetsijöille. Mutta näitä aikakausikirjoja mainituilta vuosilta on hyvin vaikeata saada edes lukeakseen, sen vähemmin ostaakseen. Lisäksi on vaikeata ja hankalaa löytää etsimäänsä tietoa näin laajasta 30 vuosikertaa sisältävästä kokoelmasta. Siksi oli Pekka Ervast jo eläessään toivonut hakemiston laatimista. Tällainen hakemisto on nyt laadittu. Mutta on se samalla laajennettu lukemistoksi. Tämä hakemisto-lukemisto sisältää aakkostettuna edellämainitut kirjoitukset. Lisäksi on»tien varrelta» ja»mitä muualla tiedetään» osastoista poimittu valikoiden tiedonantoja. Teoksen lopussa on L i i t e, jossa on aakkosellinen luettelo kaikkien muiden kirjoittajien artikkeleista tekijä- ja otsikkonimen mukaan. Tähän teokseen ei ole otettu laajoja artikkelisarjoja, jotka muodostavat kukin oman kokonaisuutensa sellaisinaan, ja jotka niinollen on asiallisempaa julkaista yhtenäisinä teoksina. 1 ) Kuitenkin on otteita niistä. Vieläpä muutamista vuoden 1934 jälkeen kirjoina ilmestyneistä esitelmäsarjoista. Hakemisto-lukemisto on laadittu siten, että hakusanan kohdalla se viittaa k.o. aikakausikirjoihin ilmoittaen niiden vuosiluvun ja sivunumeron ja myös samalla ohjaa viitesanan kautta löytämään artikkelin itse lukemistosta, jolloin vuosiluku sivunumeroineen viittaa asian sijaintiin hakusanan kohdalla, koska kirjoitukset ovat kronologisessa järjestyksessä tekstissä. Näin ollen sisältää teos kaksinkertaisen hakemiston. Haku- ja viitesanoina ja -lauseina on käytetty ainoastaan alkutekstissä esilletulleita muotoja. Viitelauseissa on lyhennyksiä, 2 ) joita 1 ) Lähemmin ks. Ervast, Pekka X momentti. 2 ) esim. koko nimen asemasta lyhennys P. E.. H. P. B., J. R. H. jne. ei aina ole alkutekstissä, mutta otteissa ei ole poikettu tekstistä. Otteet ja viitteet on pyritty valikoimaan niin, että nekin antaisivat perustavaa tietoa haettavasta asiasta. Näin on teos kristosofinen tietokirja, jossa kaikki tiedot ovat Pekka Ervastin opetuksista. Tässä teoksessa on ainoastaan hakusana markeerattu lihavoiden. Kaikki alkutekstin erilaiset rubriikit. kursivoinnit jne. ovat merkityt harventaen tai käyttäen VERSAALIA. Näin on pyritty tekstin yhtenäisyyteen ja selvyyteen. Koska teos ei ole faksimilepainos k.o. kirjoituksista, niin on katsottu mahdolliseksi näin menetellä. Alkuperäistekstiin ci ole tehty t a h a l l i s e s t i mitään muutoksia, lukuunottamatta edellämainittuja lyhennyksiä ja ilmeisiä typografisia virheitä, jotka on oikaistu. Mahdollisimman tarkkaan on seurattu sanojen ja muotojen vaihtelevaa oikeinkirjoitusta. Esim. P. E. ei käyttänyt i-tä verbeissä ennen vuotta 1920: hän käytti vaihdellen muotoja: absoluti, absoluutti, astrali, astraali jne. 1 ) Kun näin on seurattu alkutekstin muotoja, voi lukija ja tutkija tästäkin teoksesta seurata P. E:n personallisen ja sydämellisen kauniin tyylin kehitystä. Tietysti varsinaisessa tutkimustyössä on aina turvauduttava alkuperäisiin teksteihin. Vuosiluvut viittaavat aikakausikirja Omatunto, Tietäjä ja Ruusu-Risti vuosikertoihin. Vuosiluvun jälkeen on merkitty sivu kaksoispisteellä (:). Jos on vain vuosiluku sivunumeroineen tai pelkkä sivunumero ilman ks. (katso) merkkiä ja viitesanaa tai lausetta, niin silloin ci tässä teoksessa ole laajempaa selitystä hakusanan ilmoittamasta asiasta ja niin ollen tiedot on etsittävä lähdekirjoista. Esitelmän nimen ensimäinen sana on hakusana, mikäli ei viitesanaa ole erikoisesti mainittu. Hakusanan käsite on laajennettu 1 ) P. E:n oikeinkirjoitustyylistä lähemmin tutkielmassa Jalava Kumpulainen:»Sananen kirjojen ja erikoisesti Pekka Ervastin kirjojen tekstin muuttelemisesta».

12 6 usein alkutekstin mukaiseksi viitelauseeksi tai otteeksi. Jos viitelause tai ote alkaa pienellä kirjaimella niin on se alettu keskeltä alkutekstin lausetta; jos taas lopussa ei ole pistettä on se kesken jätetty lause. Jos viitelause tai ote on katkaistu kesken alkutekstiä on se merkitty kolmella viivalla ( ). Syystä tai toisesta alkutekstiin lisätty sana tai lause on merkitty hakasilla ja tähdellä [*].»Toimittajalta»-artikkeleista on e.m. sana jätetty toiston tähden pois. Siis ilman otsikkoa olevat kirjoitukset ovat Toimittaja-pätkiä kuten P. E. niitä itse leikillisesti joskus nimitti, mikäli eivät ole otteita joistain artikkeleista. Muutamia toistoja ei tässä teoksessa ole voitu välttää, koska P. E:n yksi ainoa lause voi sisältää lyhyessä muodossa monta ikuisesti kestävää viisautta. Esim. lause:»rakkauden kaunein kukka on inhimillinen luottamus ja anteeksiantamus» (ks. Tietäjä 1914: 467.) Tämän lauseen voi löytää lisäksi kolmesta hakusanasta: rakkaus, luottamus, anteeksianto. Se sisältääkin koko inhimillisen elämän syvimmän ratkaisun. Sekä filosofisesti että käytännöllisesti. Sanoohan P. E. itsekin vastuuntietoisesti omista opetuksistaan m.m. näin:»älkää sanoko, että "saarnaan", sillä sanani eivät ole tyhjää helinää. Nämä ovat ikuisia totuuksia.» (ks. ajatus 1916:386) Kysymys- ja vastausosastosta on taas kysyjäin initsiaalit jätetyt merkitsemättä. Alkuperäistekstissä ja tässä teoksessa on käytetty seuraavia lyhennyksiä: P. E. = Pekka Ervast H. P. B. = Helena Petrovna Blavatsky J. R. H. = Johan Rikhard Hannula H. S. O. = Henry Steel Olcott W. Q. J. = William Quan Judge A. B. = Annie Besant C. W. L. = Charles William Leadbeater A. P. S. = Alfred Percy Sinnett V. H. V. = Väinö Henrik Vaivanne R. S. = Rudolf Steiner R-R. = Ruusu-Risti T. S. = Teosofinen Seura E. S. = Teosofisen Seuran Esoteerinen Osasto S. T. S. = Suomen Teosofinen Seura Vpm. = Vapaamuurarius I. T. J. = Idän Tähden Järjestö Valk. Veljesk. = Valkoinen Veljeskunta Sal. O. tai S. O. = Salainen Oppi teos. = teosofinen art. = artikkeli; arv. = arvostelu; kys. = kysymys; vast. = vastaus. Muut mahdolliset lyhennykset selvinnevät tekstistä. Tämä teos julkaistaan nyt Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry:n suosiollisella luvalla. Helsingissä 13 päivänä syyskuuta Lausun täten sydämelliset kiitokseni P. E:n Kannatusliitolle siitä taloudellisesta tuesta, joka on tehnyt minulle mahdolliseksi tämän kirjan kustantamisen. Turussa 13 päivänä lokakuuta Martta Jalava.

13 A. 7 Aate A A., norjalainen salatieteilijä, art. Salatieteilijän puheilla, kirj. Elia Vera ks. P. E. X. 1906: , 1916:89,»Tunnettehan kristianialaisen salatieteilijämme A:n? Hän on sen sanonut eikä hän koskaan juuri erehdy laskuissaan.» Tämä oli minusta silloin kerrassaan mielenkiintoinen uutinen, ja todellisuus on näyttänyt, ettei herra A. silloinkaan»erehtynyt laskuissaan». Iloni on todeta, että norjalainen profeta ennusti täsmälleen oikein. 1918:22, 1923:224, Vuonna 1899 oli hän tavannut Norjassa erään salatieteilijän, jonka kanssa keskustellessaan hän äkkiä oli tuntenut saavansa pysyvän yhteyden laajemman tajuntansa, korkeamman minänsä ja sen tietovaraston kanssa; hän tunsi uskaltavansa fyysilliseen personallisuuteensa vastaanottaa sen, minkä hän henkisenä olentona tiesi. [*Ote art.: Erään tietäjän elämä, kirj. Sven Krohn.] 1925:409, Julkaisemme tässä numerossa P. E:n kiintoisan kuvauksen»salatieteilijää tapaamassa». Se tuntuu muodoltaan kaunokirjalliselta, mutta kertoo itse asiassa tärkeästä tapahtumasta hänen omassa elämässään. V kävi nim. P. E. todella tapaamassa norjalaista selvänäkijää, joka vaikutti häneen syvästi. Hän kertoi usein tästä tapauksesta esimerkkinä siitä, miten salatieteilijä voi pelkällä läsnäolollaan herättää ja vahvistaa toisen ihmisen henkistä puolta, korkeampaa minää, niin että hän tulee siitä tietoiseksi. P. E. kertoi myös, miten hän juuri norjalaisen luona tunsi saavuttaneensa kiinteän yhteyden tähän laajempaan henkiseen puoleensa ja tunsi voivansa välittää henkisen tietonsa fyysilliselle tasolle. [*Ruusu-Ristin toim. Eino Krohn.] 1934:321, Aabraham 1907:239, ks. raamattu 1911:17, Isä Aabraham, kirj. J. R. H. ks. tätä, P. E:n arv. 1925:254. Aadi-taso ks. monadi 1910:46. Aalaja. Tämä Kristus-prinsiippi on ihmisessä hänen korkein, sisin itsensä, a a t m a a eli a a t m a a-b u d d h i eli a a t- m a a b u d d h i-manas se on samalla»maailman sielu» eli a a l a j a, siis kosmillinen kokonaistajunta. Ja kun ks. Kristus 1917:440. Mutta Kristus ei ollut mikään erikoinen personallinen olento vaan personaton»prinsiippi», a a l a j a eli maailman sielu, eli kuten Ruusu-Ristissä sanomme: kosmillis-mystillinen Kristus, Jumalan Poika, Logos, Sana. Sentähden ks. Kristus 1927:42, maailmanopettaja 1927:328, kosmillinen Kristus on Aalaja, maailman sielu, johon meidän kaikkien tulee yhtyä. ks. H. P. B:n itämaalaisuus, art. 1931:129, H. P. Blavatsky puhui Aalajasta ja Kristusprinsiipistä, Ruusu-Risti puhuu kosmillisesta ja mystillisestä Kristuksesta, ks. R-R. 1931:333. Aalto, Maija 1924:162. Aaltonen, August 1905:148, 1906:86, 1907:78, 83, 225, 1908:64, 124, 375, 380, 1909:71, 1910:178, 1911:284, S. T. S:n kunniajäsen ja teosofisen liikkeen ensimäisiä tukipylväitä Suomessa 1923:357, 397, 1924:77, 222, vanha teosofi, joka oli mukana T. S:aa perustamassa ja viimeiset vuotensa eli Perustaja-Johtajan maatilalla, kuoli 78 vuoden vanhana. 1935:348. Aaltonen, Greta 1931:367, 1932:2, 36, Aaltonen, V. 1932:104. Aaltonen, Väinö, kuvanveistäjä. Kulunut vuosi oli täynnä kaikenlaisia sensatsioneja, jotka enimmäkseen saivat alkunsa ulkokullatusta ahdasmielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta. Ohjelman viimeisinä numeroina olivat Väinö Aaltosen kuvapatsaat eduskuntapalatsissa ja amerikkalainen näytelmä»jumalan vihreät niityt», jota aiotaan Suomessakin esittää. Olin tilaisuudessa Tukholmassa näkemään tämän kappaleen, joka kuvaa kristittyjen neekerein käsitystä vanhasta testamentista, toisin sanoen Jumalasta ja taivaasta, maailman luomisesta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta j.n.e. Alussa epäröin, mutta lopussa olin täydellisesti voitettu. Kappale on lapsellisen herttainen, uskonnollisen vakava ja opettava, ensiluokkaisen saarnan veroinen. Sitä ei voi katsella kyyneltymättä. Käväsin äskettäin eduskuntatalossa. Ihailin ja ihmettelin sen komeutta: kuninkaallisen jalot ajatukset tässä viihtyvät, nöyrät sydämet tässä sykkivät, viisaat ja kokeneet astuvat näillä permannoilla ja nousevat näitä portaita! Iloitsin ja saavuin eduskuntasalin lehterille. Uteliaana katsoin Aaltosen kuvapatsaihin: mikä kauneuden puhdas maailma tuoksahti niistä vastaani! Rohkaisevina, kehoittavina, totuutta puhuvina seisoivat nuo patsaat edustajien silmien edessä voimme sanoa: heidän ominatuntoinaan. 1933:3 4. Aamu varmasti koittaa ks. Lönnrot 1915:318.»Aamulehti» Tampere 1910:178. Aarialainen, arjalainen (»jalo») 1913:463, 1925:190, 1928:79. Aaron ks. veri 1925:50. Aate. teosofisten aatteiden menestys ja leviäminen on yhtä paljon asian puolesta työskentelevien»kuolleiden» kuin elävienkin ansio, ks. P. E. VII 1905:243. Aatte e t l e v i ä v ä t. Teosofisia luentoja pidetään nykyään verrattain ahkeraan Helsingissä. Paitsi tavallisia sunnuntailuentoja Sör-

14 Aate 8 Aate naisten Vuorelassa, pyydetään teosofipuhujia raittius- ynnä muissa seuroissakin esiintymään, ja innokkaan esitelmänpitäjän olemme saaneet Matti Kurikassa, joka tunnetulla taidollaan sekä julkisesti että yksityisissä piireissä, varsinkin Elämä-osuuskunnan»Tuvassa» Antinkadun 13:ssa, sovittelee teosofisia periaatteita jokapäiväisen elämän kysymyksiin. 1906:27, teosofiset aatteet leviävät ihmiskunnan ajatuspiirissä ja ks. uskonto 1906:236, AATETOVERIT! Paras joululahja on kirja. Kirja on ystävä, joka ei petä. Uskollisista ystävistä on viisas ystävä paras. Viisas ystävä neuvoo, opettaa ja auttaa. Minkälainen kirja on kuin viisas ystävä? Jos tiedätte semmoisia kirjoja, ostakaa niitä itsellenne ja niille, joille tahdotte hyvää. 1907:278, levitämme teosofisia aatteita ja se on mielestämme ihmiskunnalle palvelus, vaikkei sitä luetakkaan markoissa ja penneissä, ks. käytäntö 1908:128, ks. kirjallisuus 1908:128, Ellei kirjallisuus kasva, eivät aatteet leviä. Mutta aatteiden levittäminen on juuri uskottu meidän huostaamme! ks. kirjallisuus 1909:45, Sillä aatteet ne elävät ja aatteet ne maailmoita luovat, ks. Päämajassa 1911:32, U u d e t a a t t e e t ovat ilmassa Suomessa, se näkyy siitäkin, että uusi lehti, joka puoltaa luontoa ja luonnollisuutta elämässä, alkaa ilmestyä Tampereella L. Leppäsen ja Aaku Mäen toimittamana. Sen nimi on Luonnonp a r a n t a j a. 1912:54, Eräs ystävä ja harras teosofi kirjottaa»kaukaisesta lännestä» seuraavan kirjeen Tietäjälle. Siitä näkyy, minkälaiseen ristiriitaan ihmissielu joutuu, kun siinä on hyvän voima herännyt ja sielu on päässyt puhdistuksen tien alkuun, mutta vielä on personallisten tunteitten heiteltävänä. Sielu aavistaa oman heikkoutensa, mutta ei vielä uskalla tehdä ratkaisevaa päätöstä, koska se ei luota itseensä ei usko, että se lujasti pysyisi päätöksessään. Sitä läksyä sen kuitenkin täytyy oppia.»mietin, mietin itsekseni:»mitä tehdä? Elämä on niin tyhjää tarkotuksetonta täällä; ei mitään, mitään jalompata näe; kaikki on vaan»rahan tekemistä» varten; kaikki elää omaa etuansa tavotellen ja kiihkoisa on heillä kiire. Mitä siis teen minä, joka todellista, sisäistä elämää jo vähän tajuan, onko minunkin tuohon oman edun kamppailuun tyydyttävä? Onko minun, joka en enää saa sisimmälleni rauhaa oman itseni eteen työskentelyssä, sittenkin vaan tyydyttävä tuohon tyhjään elämään? Eikö ole mitään jalompata työtä, joka tyydyttäisi koko sieluani? Miksi en saa tehdä sitä, mikä on sisimpäni kallein toivo: teosofisen valon levittäminen?» Näin mietin itsekseni. Vastausta en löydä muuta kuin sen ikuisen karman lain: Jos olisin minä valmis»lähetettäväksi kaikkeen maailmaan», niin tilaisuus siihen itsestään tarjoutuisi. Täällä Väinön heimolaiset, kulkurin kujilla kulkeissaan, ovat niin paljo menettäneet siitä, mitä oli heillä kotimaassa. Täällä tulee raakuus sävyisyyden sijalle. Harvan harvassa on niitä heimolaisia, jotka voisivat ottaa vastaan teosofista sanomaa. Kuinka sitten minä olisin kykenevä heitä opastamaan! Ei; tyytyös rintani siihen vähäiseen pieneen työhön, mitä voit tehdä. Ällös nurku kohtaloasi vastaan! Ällös nurku! Mutta kuinka tyytyä ma voisin tähän, joka on tyhjää kaikki? Eikö se, joka sisässäni tätä tyhjyyttä tuomitsee, ole h y v ä n ääni, kuinka voisin olla sitä kuulematta? Enhän tyytymättömyyttä muuten tuntisikaan! Niin ja enkö väärin tee jos ajattelen itseäni heikoksi,»syntiseksi», joka en vielä mitään voi tehdä valon ja vapauden puolesta? Sillä»pessimismillänihän» minä kuoletan itsestäni hyvän kaipuun! Siis työhön, työhön on mun ryhdyttävä, työhön jalompaan, kuin oman personani ylläpitämiseen. Tuo rahan 'tienauksen' kiihko, joka ei minua huvita enää, ei saa minua vetää pyörteisiinsä! Minun tulee antautua kokonaan teosofian palvelukseen! Mutta mistä saan rahoja velvollisuuksieni täyttämiseen? Olenhan tämän»kuuman kaipuun» ajamana joutunut raha-velkaan muille ihmisille, kokeiltuani»sointuloitten» perustamista. Enhän saa sitä unhottaa. Rahaa siis mun täytyy saada! Miten? Työtä, ruumiillista työtä tekemällä. Muukalaisen rahamiehen palvelukseen mun täytyy antautua yksinomaan sitä varten, että rahaa saan, jolla velat maksan, että olisin kerran vapaa antautumaan teosofiseen työhön. Näin päätän minä ja teen työtä, että velat»viimeiseen ropohon» voisin maksaa. Mutta taaskin kumma tunne! Kun velat on toivossa saada kohta maksettua, niin jopa ilmenee uusi rahan tarve ja niin en pääse minä teosofista työtä tekemään; en voi lähteä kirjalaukkuni kanssa, kulkemaan, kun Suomeen, vanhaan rakkaaseen kotimaahani alkaa mieli voimakkaana palamaan. Täällä tuntuu niin sanomattoman tyhjältä. Ei täällä ole mitään tarjolla Väinön heimolaiselle siitä mitä kotimaa jo tarjoaa valistuksen vainiolla. Sinne siis mieli tekee! Siellä on niitä, jotka ymmärtävät, siellä voi rauhallisten maalaisten kesken jotain tehdä. Eivät he ole niin perin turmeltuneet kuin me hajallaan olevat Lännen suomalaiset olemme. Siis matkarahoja ja vähän»ylijäämää» on nyt ruvettava»tienaamaan!» Näin kummallinen on ihmismieli! Kun se yhtä saa, niin se toista kaipaa. Taaskin mun täytyy optimismistani luopua: En ole minä valmis! Jos olisi kyllin mulla luottamusta itseeni; jos t.s. olisin valmis matkalle teosofiseen työhön, en minä ikävöisi kotimaata, en ystäviä enkä samoin ajattelevien seuraa, vaan siellä, missä suurin on pimeys, minä valoa tarjoaisin, sillä siellähän sitä tarvitaan! Mutta oppilas olen ja minä kaipaan opettajan huolenpitoa ja hoivaa. Minä kaipaan jalompien sielujen läsnäoloa ja heidän puhettaan minä haluan kuulla. Ja Synnyinmaassani sitä saan.

15 Aate 9 Abhedaananda Kenties onkin se minun tehtäväni. Ehkä kuluisi täällä»villissä lännessä» aikani hukkaan vaikka»rehaasin» täällä ympäri, kun nämä heimolaiseni niin vähän valoa kaipaavat. Ehkä heidän on saatava oppia jotain muuta tietä. Ne, jotka täällä kaipaavat valoa, löytävät sen ilman minun apuani. Suomessa sen sijaan on minun voimilleni helpompi maaperä. Ne ovat siellä vastaanottavaisempia kuin täällä»dollarijahdin» maassa. Näin lohduttelen taasen itseäni ja tyytyväisenä»pusken» rahapohattain työtä. Elämä on alituista tienhaaroissa valitsemista»mitä tietä käyn!» Jospa voisin minäkin taas oikein valita! Jospa sisimpäni Jumalani ääntä osaisin kuulla!» Tahdon tässä huomauttaa, että jokainen aatteellinenkin työ elättää ihmistä, jos hän tekee sitä tunnollisesti, ahkerasti, viisaasti ja koko sydämellään ja jos hän mukautuu olosuhteiden mukaan. Kyllä ihminen voi elää levittämällä teosofista kirjallisuutta esim.! Mutta hänen täytyy koko voimallaan ponnistaa ja ainakin alussa tyytyä hyvin niukkiin elinehtoihin ja hyvin tylyyn kohteluun maailman puolelta. Hänellä on siinä työssä toisenlaisia sielullisia tuskia kärsittävänä kuin muussa työssä. Ei missään ihminen vaella ruusuilla. Niin kauan kuin ihminen etsii personallista tyydytystä, hän pettyy. Hänen täytyy tyytyä omantuntonsa kiitokseen. Mutta se kiitos kasvaa hänen toiseksi luonnokseen ja täyttää hänet onnella ja rauhalla, niin että vanha personallisuus häviää ja uusi tulee sijaan. 1912: , aate mikä maailmassa toteutuu on ensin toteutettu ajatuksessa, ks. esoterismi 1912:311, teosofit aatteellisissa asioissa annamme personallisiin tunteille suuremman vallan kuin suotavaa olisi ks. Steiner 1913:171, Aatteet pysyvät, vaikka nimet muuttuisivat. Ja ne aatteet, jotka ks. vallankumous 1915:148, Paperi on tällä hetkellä liian korkeassa hinnassa ajatukset ja aatteet saavat odottaa, kunnes mammona taas suvaitsee heitä palvella. ks. P. E. XII: Kalevalan Avain 1916:302, Aatteet ovat useimmiten tähän saakka saaneet rahaa palvella. Siitä on ks. teosofia, art. T. S:n työ ja tarkotus 1916:347, teosofisia aatteita on ilmassa, ks. Takala 1917:104, aatevaltojen todellisuus Sillä aatevallat yksin luovat historiaa, ks. Kalevala, kristinusko ja Suomen kansa. art. 1917: , Ja sentähden on hyvä keskellä kurjuutta muistaa, että aatteet hallitsevat maailmaa ja että ihmiset ovat keskenään veljiä, ks. veljeys 1917:343, työ aatteiden levittämiseksi on ks. teosofia, 1919:155, Jalot aatteet tekevät työtään. Niihin yleensä liian vähän uskotaan. 1921:112, Katsokoon jokainen aatteellinen yhdistys, ettei varjon veljien vaikutus tunkeudu himmentämään sen tarkoitusperiä ja hämmentämään sen työtä. ks. art. Valon ja 1922: 105, Oman henkensä ihminen on vapaa uhraamaan jonkun hänen mielestään kalliin aatteen puolesta, mutta se tapahtuu silloin hänen omalla personallisella vastuullaan; ja verrattain harvoin aate vaatii kuolemaa, ks. sota 1922:163, Kun personallisuuksia vastaan hyökättiin, asetettiin juuri seuran veljeys koetukselle; kun aatteellisista kysymyksistä syntyi erimielisyyksiä, olisi veljeyden henki kyennyt käytännössä toteutettuna voittamaan erimielisyydet. 1922: 267, Aatteen levittäminen on aina yhteistyötä, ja minä ks. R-R. 1926:219, aatepolitiikka ks. politiikka 1929:51, Jos siis eksoteerinen työ on aatteiden levittämistä ks. politiikka 1929:95, Realipoliitikkona eroa aatteen ja ihmisten välillä ks. armeija 1930:50, Aateveljille, art, kirj. J. R. H. 1914:311. Aate, nimimerkki ks. Palomaa, Veikko. Aatelisto, aateliskruunut ks. heraldiikka 1914:149, Nyt luodaan uusi aatelisto, hengen aatelisto uusi aatelisto luodaan sisästä päin ja me Aatelisen velvollisuus ks. R-R. 1927: , n y t on luotava Europaan uusi hengen aatelisto, ks. Europa 1929:148. Aatmaa, Atma, ks. myös Itse. Atma merkitsee itse, henki ks. Kaita tie, art. 1907:58, 196, Salomonin sinetti 1907:251, Jumala 1908:29, kehitys 1909:106, tietäjä 1911:4, Sal.O:n»Maailmansynty» 1914:57, pyhiinvaellus 1914: 315, Kristus 1917:440, Ihmisen korkeammat hengenvoimat, aatmaa ja buddhi, odottavat vielä salassa ilmennystään. 1918:61, itämaiden käsitys ihmisessä piilevästä Kristuksesta eli Atmaasta ks. auktoriteetti 1925: 149, Ihmisen henki-itse, aatmaa, on jumalsyntyinen, se on Jumalan Poika hänessä, kuolematon ja häviämätön monaadi. Tämä ei koskaan ole missään tekemisissä pahan kanssa. Kun musta velho ks. magia 1927:126, Atma on sisin, jumalallisin prinsiippi. Se on piilossa ja ks. R-R. 1927:167, vanhuus 1928:274, Aatmaa-buddhi, henkitieto, on ihmisessä, mutta samalla koko maailmassa. Aatmaa on kokonaisuuden sisin elämä ja siis samalla kosmillinen prinsiippi. 1929:84, 1932:141, H. P. B:n mukaan Kristus käsittää aatmaabuddhi-manaksen kolminaisuuden ks. buddhi 1933:172, henki 1934:177. Aatto-looshi, Oulu. 1912:54, 152, 305, 449, 1913: 312, 416. Aave, ks. astrali 1905:54. Aba, Isä, ks. veri 1925:51. Abbas, Effendi, ks. Behai-liike. Abend, Rouva Abend Berlinistä, art. kuuluu sarjaan»muistoja menneiltä ajoilta». 1922:4 13, 52 58, Abhedaananda, Svaami: Miksi itämaalaiset ovat kasvissyöjiä? Tästä erittäin valaisevasta ja innostuttavasta kirjasta olemme ottaneet suuren painoksen ja asettaneet hinnan niin alhaiseksi (30 p), että köyhinkin voi sen hankkia. 1912:54.

16 Absoluutti 10 Adepti Absoluutti, absoluti, -nen. Allekirjottanut ei kuitenkaan ole fatalisti tai deterministi, jommoisena Aate kirjotuksessaan esiintyy. Uskon yhtä hyvin ihmisen»vapaaseen tahtoon». Absolutinen jumaluus on ehdoton välttämättömyys, mutta välttämättä myös ehdoton vapaus, koska ei ole mitään ulkonaista vapautta rajottamassa ja koska kaikki vastakohdat siihen katoavat. Kaikki ilmiöt ovat sentähden ehdottoman välttämättömiä ja samalla ehdottoman vapaita. Ihminen samoin kuin korkein ilmennyt jumala (Logos) on välttämättömyyden orja ja samalla vapaa, sillä molemmat ovat jumaluudesta kotoisin. Ihminen tuntee itsensä vapaaksi, mutta ajatellessaan hän huomaa vapautensa menneen karmansa, rajottamaksi. Vapaus on nykyhetken nuorukainen, tulevaisuuden isä ja menneisyyden lapsi. Missä määrin ihminen on vapaa? Hän voi joko hidastuttaa tai jouduttaa kehitystään. Elämän ja kehityksen välttämättömyydestä hän ei voi irtautua, mutta hän voi eri tavalla käyttää elämän mahdollisuuksia. Kohtalo ei määrää, kuinka nopeasti tai kuinka hitaasti hänen tulee kehittyä; sen hänen oma tahtonsa määrää. Ilman omaa tahtoa ei olisi siveellistä vastuunalaisuutta. Jos ei ihminen voisi jouduttaa kehitystään, olisi uskontojen työ turha; turha olisi puhua hyvästä ja totuudesta ja kauneudesta! Ja jos ei ihminen voisi hidastuttaa kehitystään, olisi turha varottaa pahasta ja synnistä ja väärästä. Korkeimmalta filosofiselta kannalta vapaus kyllä haihtuu välttämättömyyteen ja välttämättömyys vapauteen, mutta käytännöllisesti katsoen vapaa tahto on yhtä tosiperäinen ilmiö kuin välttämättömyyskin. (Vrt. muuten, mitä on sanottu kirjassa Valoa kohti, siv , 2 p.) 1907:178 muist., Absolutissa piilevä välttämättömyys ks. tahto art. Mitä on :195, absolutisen elämän vertauskuva ks. Salomonin sinetti 1907:251, Karman salaisuus on yhtä absolutisen jumaluuden salaisuuden kanssa ks. karma 1912:111, Autuaaseen lumoukseen vaipuu viisas, nähdessään Absoluuttia, ks. Sai. 0:n»Maailmansynty» 1914:54, Absoluutin kanssa yhtä olevasta ensimäisestä yleisestä Logoksesta ks. aurinko 1917:291, absoluutin eli äärettömän elämän ilmenemismahdollisuus ks. Jeesus, art. Oliko Jeesus Jumala? 1918:233, Absoluuttinen hyvä eli valo on ilmenemätön, ks. paha 1921:62, Absoluuttinen elämä on se»kolmas», joka ks. sallimus 1924:122, Suuressa, pohjattomassa, absoluuttisessa elämässä, jossa ks. Kohtalo, kaitselmus 1924:262,»Absoluutin Mestariksi» ks. veri 1925:50, Yksi on äärettömyys, yksi on ikuisuus, yksi on filosofian absoluutti, ks. materialismi 1927: 326, Jumala on suuri, ehdoton, absoluuttinen elämä. 1929:127, Mikä sitten on Absoluutti? ks. Poika 1929: 410, absoluutin suhde tähän minätajuntaan? ks. kolminaisuus 1930:40, personallisuuden absoluuttinen idea, jota ks. R-R. 1931:333, Absoluutin ikuinen ilmenemismahdollisuus ks. neitsyt 1932:100, Tästä maailman olemattomuus-postulaatista absoluuttisena todellisuutena seuraa tärkeitä johtopäätöksiä. 1932:141. Ackté, Aino 1926:249, 1933:3. Adam. kertomus Adamista on käsitettävä symbolisesti ks. raamattu 1911:18, Mitä tämä Adam siis ilmaisee kabbalistisesti? 1928: , Adam Kadmon, taivaallinen ihminen eli Makroprosopos ks. kolminaisuus 1930:41, Jouluyö, art. 1931:337. Adepti, adeptius, ks. myös mestari. adepteja, jotka osasivat hallita ja käyttää luonnon näkymättömiä henkivoimia, ks. juhlamenot 1905:246, adepti-ihmisen käikkivoittava lempeys ks. Sukupuoliasia 1906:15, korkeammat ihmiset me kutsumme heitä Mestareiksi, Vihityiksi, Adepteiksi, Mahatmoiksi 1906:19, Mestarein eli Adeptien Veljeskunnasta 1906: 39, 251, Meidän ihmiskuntamme muodostaa silloin adeptikunnan ks. eläinkunta 1907:202, Adepti-ihminen paavina. Tibetissä, jos a Duddhanuskolla on ulkonaisesti melkein roomalaiskatolilainen muoto, on, kuten jotkut lukijamme ehkä tietänevät, kaksi paavia, Dalai Lama Lhassa'ssa ja T a s h i Lama Tashi Lumpo'ssa. Näistä on, kuten Madame Blavatsky sanoi, edellinen ainoastaan ulkonainen eli muodollinen pää, jota vastoin muukalaisilta salassa pysynyt Tashi Lama on lamaismin varsinainen pyhä johtaja. Ettei tämä H. P. B:n lausunto ollut perätön, sen on nyt todistanut maailmankuulu ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven H e d i n, jonka harvinaisen suotuisa karma on saattanut Tashi Laman kaupunkiin ja hänen puheilleen. Ja Sven Hedinin kuvauksesta päättäen Tashi Lama ei ole mikään tavallinen ihminen, vaan epäilemättä adepti eli mestarisielu, joka niinkuin lamaistit uskovat ruumistuu uudelleen ja uudelleen johtamaan lamaistista maailmaa. Näin kuuluvat hänen omat sanansa Svenska Dagbladetissa, jotka Nya Pressen on toistanut:»ihmeellinen, unohtumaton Tashi Lama, ei koskaan hän muististani häivy! Hän täytti äsken 25 vuotta; hän lahjotti silloin rikkaita antimia kaikille lamalaisille temppeleille; erityinen suurlama lähetettiin Ladak'in luostariin. Itse hän istuu akkunakomerossaan niin yksinkertaisena ja vaatimattomana ja kuuntelee tuulen huminaa katon liehuvissa lipuissa ja katselee laaksoa allaan. Ei koskaan ihminen ole tehnyt minuun niin syvää ja unohtumatonta vaikutusta. Ei jumalana ihmisen haamussa, vaan jumalallisen puhtaana, viattomana ja täydellisenä ihmisenä. Hänen katsettaan ei voi koskaan unohtaa, enkä koskaan ole nähnyt semmoista hymyilyä, niin hienopiirteistä suuta, niin yleviä ja jaloja kasvoja, joista vain säteilee kokonainen maailma hyvyyttä ja ihmisrakkautta. Ken hän lieneekin, mies hän on erin-

17 Adepti 11 Agni omainen, harvinainen, ainoa laatuaan. Niin pehmeä, niin hieno, niin jalo puheissaan, esim. puhuessaan Europan kuninkaista. Hymy ei hetkeksikään jätä hänen huuliaan, ja se yltyi joka kerta kun katseemme kohtasivat toisiaan, ja hän nyökäytti päätään niin ystävällisesti, niin lempeästi kuin jos hän olisi tahtonut sanoa:»ole varma siitä, että olen paras ystäväsi». Tämä hymy, nämä äärettömän hienot suupielet, tuskin näkyvine viiksineen, niin, tämä ihmeellinen hymy ei koskaan jätä minua niin kauan kuin elän, se on ihmeistä suurin mitä nähnyt olen koko Tibetti ja Brahmaputra ovat merkityksettömiä sen rinnalla.» Kolmekymmentä vuotta sitten olisi tämmöinen kuvaus yltympäri kristikuntaa leimattu julkeaksi jumalanpilkaksi ja valheelliseksi liiotteluksi. Nyt ainakin ne, jotka ovat tutustuneet teosofian suurenmoiseen maailmankatsomukseen, ymmärtävät, että Sven Hedinin ihailu on aivan luonnollinen, kun hän, joka nähtävästi itse on sydämellinen ja vilpitön ihminen, on saanut nähdä adepti-ihmisen kasvoista kasvoihin. Ja iloisella aavistuksella maailman teosofit jäävät odottamaan, mitä seurauksia tälläkin merkillisellä kohtauksella saattaa olla länsimaitten henkiselle elämälle. 1907:204, adeptien suureen veljeskuntaan, joka 1907:239. Adepti voi istua 60 tuntia kirjotuspöytänsä ääressä ks. mestarit 1908:92, adeptiuteen, s.o. mestari-ihmisen siveellishenkiseen täydellisyyteen ks. fakiiri 1908:123, Siinä puhuttiin adeptien veljeskunnasta ks. Jumala 1909:107, sama 1915:9, kertomus jonkun tuntemansa adeptin elämästä, ks. Bullwer 1909:262, He tulevat adepteiksi, mutta ei läheskään mestareiksi, ks. kuuketju 1909:301, adeptien käyttämä kieli. ks. Sai. 0:n»Maailmansynty» 1914:54, kun adepti-ihminen kulkee neljännen ja viidennen vihkimyksen välisellä tiellä ks. heraldiikka 1914:149, 1915:9. Jokainen adepti kykeni jättämään fyysillisen ruumiinsa ja siirtymään majaaviruupassa eli»harharuumiissa» minne hän tahtoi, sen olin lukenut ja uskoin. Ja jos adepti tarpeelliseksi näki, saattoi hän myös tehdä itsensä aistillisesti havaittavaksi kelle hän tahtoi. Tietysti minusta tuntui melkein käsittämättömältä, että korkea adeptiolento olisi minulle ilmestynyt, enkä oikein uskaltanut sitä ajatusta loppuun ajatella, vielä vähemmin kellekään kokemuksestani kertoa. Mutta sen tunsin sisässäni, että totuuden puolesta tahdoin elää ja kuolla. Tuon ihmisen syvä katse oli antanut minulle merkillisen voiman ja varmuuden :100, Adepti, joka elää yhä vielä, joskin toisessa ruumiissa, ks. R-R. 1921:18. Adepteja ja Mestareita on pitkinä aikoina varsinkin täällä länsimailla nimitetty»kultaisen ja ruusuisen ristin» eli»rosenkreutsiläisiksi Veljiksi». 1922:272, H. P. B. esiintyi heille adeptina, joka oli löytänyt ja saavuttanut. 1922:303, yhteydessä adeptimaailman kanssa, ks. Mestarikirjeet 1924:44, Himaalajan tuolla puolen on ydinjoukko adepteja eri kansallisuutta ks. H. P. B. 1924: 243, ks. veri 1925:51, Mestarikirjeet 1925:100, H. P. B. oli korkealle kehittynyt vihitty opetuslapsi, adepti ks. auktoriteetti 1925:150, elävä todistus Adeptien olemassaolosta, ks. Teosofian joulusanoma 1925:373, tuhannet adeptit vuosituhansien vieriessä ks. teosofia 1926:166, Sitä vastoin korkean adeptin eli tietäjän aurassa tshakrat pyörivät oikeaan suuntaan. 1928:42, 1934:237. Adler, tri, psykoanalyytikko ks. Sairas sielu, art. 1926:227. Adonai (Herra) 1928:122. Adonis. Tiedetään myös historiallisesti, että vanhassa Syyriassa vietettiin juhlaa Adoniksen syntymän muistoksi, ks. Joulusymboliikkaa, art. 1911:357. Adressi-anomus Suomen Yleisradiolle, jossa 1928:232. Adsha, adshaa,»syntymätön» (itseolevainen) 1928:235. Adyar,»The Adyar Bulletin» 1908:94, 128, 1922:193, The Adyar theosophist 1930:92, Adyarkirjasto 1905:29, 1912:150, 1915:461, Adyarin pääkortteeri 1908:125, 1917:240, Adyarin vuosikokous 1909:136. Aesculapius-liitto 1908:186. Aetalides, ks. jälleensyntymä 1919:295. Afrikan neekerit, ks. kansa 1906:230. Agarttha ks. Ossendowsky 1925:53. Agni. Kys. Max Mullerin kirjassa»luonnollinen uskonto» annetaan seuraava kuva Veda-uskonnosta:»Maailman synnyttäjänä hän (Agni) on samalla maailman korkein valtias, ihmisten kuningas. Hän ei ole ainoastaan suurempi kuin taivas, vaan myös hänen tietonsa on ääretön. Hän tuntee kaikki maailmat ja hänen lakejaan ei taideta rikkoa.»»niinpä rukoillaan häntä seuraavin sanoin: jos olemme mitä syntiä tehneet sinua vastaan ihmisheikkouden ja ajattelemattomuuden tähden, niin puhdista meitä, oi Agni!»»Ne jotka noudattavat hänen käskyjään eivät ole onnellisia ainoastaan täällä, vaan uskotaan, että hän voi antaa myös heille kuolemattomuuden». Jos Veda-uskonto on sillä lailla kirjaimellisesti ymmärrettävä, niin silloin se ei ole mitään muuta kuin sokeata uskoa personalliseen maailman ulkopuolella olevaan jumalaan? Vai miten ylläolevat sanat ymmärretään? Ehkä Agni ymmärretään jonakin kaikkeuden korkeampana olentona, jonkun planetan tai aurinkokunnan logoksena? Tahi ehkä Agnilla ymmärretään luonnon ja ihmisen välistä suhdetta toisiinsa? Ehkä kansa käsitti kirjaimellisesti ja uskonnon opettajat filosofisesti? V a s t. Jos se mitä kutsutte»sokeaksi uskoksi» on uskoa pahaan henkeen, helvettiin, ikuiseen kadotukseen j.n.e., silloin se ehdottomasti on tuhoa tuottava ja kuolettaa ihmisen sielun; mutta jos se on uskoa jumalan hyvyyteen, ihmishengen kuolemattomuuteen ja alituiseen kehitykseen, eikö»sokealla uskolla» silloin ole suuri kasvattava merkitys? Kansan

18 Agnostisismi 12 Ahti enemmistö on tietysti aina sokean uskon kannalla, mutta jos uskon sisällys on tiedon kanssa yhtä pitävä, niin meillä ei ole syytä sitä tuomita. Ajattelevat ihmiset kohoovat sielussaan valistukseen ja tietoon, ja onnellisin se kansa, jossa on enimmin valistuneita ajattelijoita. Mitä nyt Agniin tulee, niin se todella oli yksi meidän aurinkokuntamme Logoksen nimityksistä, kuten Manun laissa sanotaan hänestä puhuttaessa:»muutamat sanovat, että hän on Agni, toiset että hän on Manu tai Pradshaapati tai Indra tai Elämänhenki tai Ikuinen Brahman» (XII:123). Agni merkitsee»tuli» ja on oikeastaan tulen haltija eli se loistava jumala (deeva), jonka ilmennys eli ruumis tulen elementti on. Mutta samoinkuin esim. Vanhassa Testamentissa aurinkokuntamme jumalaa kutsutaan»kuluttavaiseksi tuleksi» samoin ymmärrämme, että Vedassakin häntä välistä nimitetään Agniksi. Kansan enemmistö käsitti tämän jumalansa ulkonaisesti ja palveli sitä, mutta valistuneet tiesivät samoinkuin valistuneet meidän päivinämme tietävät että jumala asui ihmisessäkin, että ihmisessä oli pyhä Agni, pyhä tuli, joka kerran sytytettynä ei saanut sammua.»hän tuntee kaikki maailmat» (lookat, s.o. aurinkokunnan tasot), ja koska hän asuu ihmisessä, voi ihminen häneen yhtyessään myös oppia tuntemaan kaikki taivaan ja maan salaisuudet. 1908: Agnia sanottiin tulenjumalaksi. ks. kolminaisuus 1912:115. Agnostisismi 1915:463. Agoston, Jul i u s 1909:37, 1910:224. Agrippa 1915: :217, 1931:127. Agrikola 1912:112, ks. ennustus 1913:263. Ahab, kuningas ks. Historia uudistuu. 1910: 79. Aham brahmaasmi = olen Brahma. 1932:141. Ahava, Paavo:»Karjalan kirja». 1921:196. Ahdas on se portti ja ks. Kaita tie, art. 1907: Ainoastaan se ihminen, joka yhtyen korkeampaan minäänsä kulkee ahtaan portin läpi, voi avata silmänsä henkisen maailman kauneuksille, ks. salatiede 1914:199, elämän ahtaasta portista ks. Kaita tie, art. 1916: Ahdasmielisyys ks. Aaltonen, Väinö 1933:3. Ahijeh asher ahijeh ts.»minä olen se mikä minä olen» ks. Mooses 1908:250, Minä olen se mikä minä olen. ks. Cagliostro 1916:14, Olen se mikä olen, ja ne, joilla on korvat kuulla, kuulevat minun ääneni, ks. rauha 1918:99,»Minä olen se mikä Minä olen» ks. Mooses 1928:237. Ahjo-looshi 1911:251, 316, 1913:167. Ahlberg, Alf.: Har Jesus levät och vad kunna vi veta om hono m? (Onko Jeesus elänyt ja mitä voimme hänestä tietää?) ks. Poika 1929:412. Ahlström, Elli 1914:512. Ahner, H. 1913:260, 359. Ahneus. Heidän ahneutensa, ks. Joulun R-R. 1921:582. ahneuden kieliä ks. Varjon veljet 1922:104, kateellinen ahneutesi 1932: 309. Aho, Antti J.: Gautama Buddha ihmisenä ja opettajana. Tekijä, joka New-Yorkin yliopistossa tutki suurta sikäläistä Buddha-kirjastoa, antaa tässä elämäkerrassa viehättävän kuvan suuresta itämaan viisaasta, joka hylkäsi kuninkaallisen arvonsa ja luopui vallan iloista ja nautinnoista löytääkseen sen, mikä elämässä parasta on. Kirjassa on 6 kuvaliitettä ja 194 sivua. 1931:367. K ä r s i m y k s e n a r v o i t u s. Miksi ihminen syntyy elämään, joka on täynnä kärsimystä? Tämän elämänarvoituksen ratkaiseminen oli itämaiden suuren viisaan Gautama Buddhan ajattelun pääpyrkimys. Hänen elämänsä nuorena ruhtinaana, hänen heräämisensä ajattelemaan ja hänen oppinsa, josta nyt sadat miljoonat ihmiset saavat sielullensa ravintoa, on maisteri Antti J. Aho esittänyt teoksessaan»gautama Buddha ihmisenä ja opettajana.» Kirjoittaja, joka on vuosikausia tutkinut Buddhan elämää ja oppia, antaa kirjassaan havainnollisen kuvan tästä miehestä, jonka vaiheet ovat kiintoisat jokaiselle nykyaikaiselle totuudenetsijälle. 1932:36. Aho, Juhani: Kevät ja takatalvi. Tämän laajan, kaksiosaisen romaanin tapahtumat tapahtuvat aikana, joka monessa suhteessa oli merkillinen Suomen kansan historiassa, J. V. Snellmanin, Elias Lönnrotin ja Paavo Ruotsalaisen aikana. Kertomuksella on täten historiallinen tausta, joka lisää sen viehätystä, ja kirjan nimi viittaa siihen, että tekijä on tahtonut kuvata Snellmanin suomalaisuuden aatteen keväistä heräämistä ja sitä seuraavaa takatalvea, kun vaino ja välinpitämättömyys kohtasi sitä sekä ylhäisten että alhaisten puolelta valtiollisena sortona ja heränneitten kylmyytenä kaikkia maallisia puuhia kohtaan. Mutta jos tämä on ollut tekijän silmämääränä, silloin hän ei ole onnistunut. Hänen huomionsa kääntyy toisessa osassa kerrassaan pois suomalaisuuden aatteesta ja kiintyy sitä suuremmalla mielihyvällä herännäisyyden paljoa syvällisempään, uskonnolliseen maailmaan, eikä tämä suinkaan meikäläisen lukijan mielestä vähennä kirjan arvoa. Niinpä»Kevät ja takatalvi» ei olekkaan historiallinen romaani sanan tavallisessa merkityksessä, vaan ennen kaikkea taidokkaasti tehty subjektiivinen kuvaus nuoren miehen sisäisestä hengen kehityksestä. Antero Hagmanin herkkätuntoinen ja totuutta janova sielu joutuu ajan virtausten temmellyspaikaksi, kunnes vihdoin herännäisyys vie aatteista voiton ja sankari löytää rauhan sydämelleen Paavo Ruotsalaisen ja heränneitten syvästi vakavasta, vilpittömästä ja rehellisestä jumalanuskosta. Kirja on erittäin toisessa osassaan opettavaista ja mieltäkiinnittävää lukemista teosofeille ja totuudenetsijöille, jotka tutkivat uskontoa psykologisena ilmiönä, sillä se sisältää kerrassaan mestarillisia kuvauksia heränneen sielun kamppailuista ja voitoista. 1906:281. Ahola, Juho Antero 1913:464. Ahonen Matilda 1924:278, 1929:396. Ahovuori, A. 1915:260. Ahrimanit ks. paha 1921:61, 1928:6. Ahti 1912:117.

19 Aika 13 Aika Aika, ks. myös uusi aika. ajan uudet ihanteet ks. Vuosi 1906 art. 1905:220, 1906:271, aikamme suurin Okkultinen opettaja ks. Kalevala 1909:76, ajan polttavin kysymys ks. opettaja 1909:109, Aika on suotuisampi suurten totuuksien älylliselle vastaanottamiselle ks. Fransiskus 1909: 335, Koska on ajan vaatimus, että teosofian sanoma leviää yhä laajempiin piireihin 1909:368, ajan merkkejä 1910:181, 1911:290, 1912:4, 1916: 336, 1920:144, 1922:200, 1924:47,»Ajan hammas näkyy kaikki syövän on se jo kuluttanut kirkkommekin muotomenot, ja pakottanut meitä ikävöimään teosofiaa. Nyt on teosofia tullut, Jumala siunatkoon julistajia.» [*Näin sanoi vanhus P. E:lle Mikkelissä.] ks. P. E. V. 1910:363, Meidän aikanamme on niin vaikea uskoa mitä ei näe. ks. näkijä 1910:366, Joka aika on toivolle vapaa, mutta ks. vuosi 1911:1, AIKAMME TARVE. Suomi elää henkisesti uuden ajan kynnyksellä. Suomen koko sivistyselämä kaipaa henkistä uudestisyntymistä. Kansa ei usko kirkkoon eikä papistoon samalla lapsellisella tavalla kuin ennen. Kansa ei usko Jumalaan niinkuin ennen. Enemmän kuin kahdeksan sataa vuotta on kansalle koetettu opettaa, että taivaissa asuva Jumala pitää ihmislapsista isällisen huolen, mutta vastoinkäymisissä, kärsimyksissä, tuskissa ja puutteissa on kansa alkanut epäillä Jumalan huolenpitoa, eikä epäilys tahdo poistua, vaikka kansaa saarnoissa moititaan suuresta epäuskosta ja syntisyydestä. Materialismi leviää sentähden laajoihin piireihin. Materialismi ei usko Jumalan isälliseen huolenpitoon eikä itse Jumalaankaan; materialismi nauraa sielun kuolemattomuudelle ja kieltää ihmiselämältä kaiken tarkotuksen ja päämäärän. Materialismin loogillinen konsekvenssi on ihmisen ruumiillisen olemuksen jumaloiminen, itsekkyyden korottaminen elämän päävoimaksi ja ihmisten alituinen keskinäinen sota tai asestettu rauha. Materialismi on sivistyselämän loppu, ja ihmishengen ikuinen kuolema. Mutta Suomen kansa on heräämäisillään. Se on heräämäisillään näkemään, että Jumala ei pidä ihmisestä huolta, ellei ihminen pidä itsestään. Se on heräämäisillään aavistamaan, että silloin kun ihmiset pitävät toisistaan huolta. silloin Jumala ilmenee heidän keskellään, Eikä Suomen kansa heitä uskoaan Jumalaan. Se ottaa suuriäänisen materialismin kohteliaasti vastaan ja katselee sitä, mutta ei anna sen sokaista itseään. Se kaipaa parempaa. Se tietää, että totuus jossain piilee, ja se odottaa, että totuuden ääni kuuluisi. Odota, kansa, odotuksessasi et pety! Sinä elät uuden ajan aamunkoitteessa. Se pimeys, mikä peittää maan, on vain usvaa, joka pian häipyy auringonsäteiden tieltä. Sillä aurinko on jo nousemassa. Etkö näe? Nosta silmäsi pilviin, näet kultaisen hohteen. Uutta päivää ennustaa oma kaipuusi, uuden ajan tuloa valmistaa ja jouduttaa teosofinen työ. Mikä on teosofinen työ? Se on teosofisen maailmankatsomuksen levittäminen. Teosofia on se kolmas maailmankatsomus, joka on astuva sekä vanhan uskon että materialismin sijalle. Teosofia on valon, vapauden ja veljeyden oppi, se on usko Jumalaan uudella tavalla. Mikäli se voittaa alaa kansassamme, siinä määrin tietämättömyyden usvat häipyvät ja Suomen kansa käy kohti uutta tulevaisuutta. Tärkein sivistystehtävä tällä hetkellä on teosofisen maailmankatsomuksen tunnetuksi tekeminen. T i e t ä j ä on tästä vakuutettu ja Tietäjä onkin teosofian palveluksessa. T i e t ä j ä on teosofisen maailmankatsomuksen kannattaja ja edustaja. Ottakoon Suomen kansa T i e t ä - jän ilolla vastaan. 1911: , sama 1912:1 2, 4, Me elämme merkillisessä ajassa, jolloin jumalat panevat arvoa melkein yksinomaan siihen työhön, jonka teemme totuuden puolesta ihmiskunnan hyväksi, ks. kirjallisuus 1912:11, Me elämme nykyään merkillisessä ajassa, ks. maailmanuskonto 1912:29, Meidän aikamme on kuitenkin merkillinen siitä, että totuuden etsimisen henki on maailmassa, ks. Vitus 1912:106, Meidän aikanamme tapahtuu suuri herätys, ääni kuuluu kautta ihmiskunnan: herätkää ymmärtämään, mitä on elämä. Älkää kuluttako sitä pilventakaisiin unelmiin, älkää antautuko tuollaiseen taivas-kaipaukseen, vaan ymmärtäkää, että taivaat ja helvetit ovat teidän sisässänne. Ymmärtäkää, että te itse avaatte portit taivaisiin ja helvetteihin. 1912:162, Kuinka välinpitämättömänä se maapallo, joka kantaa meidät povellaan, kiitää halki avaruuksien ikuisessa tanssissaan auringon ympäri! Mykkänä se katselee meidän kiireitämme; ei se ilojamme ihaile eikä se valituksiimme vastaa. Se kulkee omia ratojaan ja yhdentekevä sille on ihmislasten elämä ja ihmislasten kuolema. Mitä vaihteluja se tuntee omassa elämässään? Niitäkö vain, että se kääntää milloin kasvonsa milloin jalkansa auringon lämpöä kohti ja samalla peittää poispäisen puoliskon ruumiistaan lumivalkoiseen vaippaansa? Me ihmiset pystytämme sen tielle rautaisia ovia. Aina kun se kierroksen on tanssinut, on ovi sen edessä. Ja oven läpi kuljettuaan alkaa sille uusi kierros. Me nimitämme sitä ovea, jonka kautta maapallomme vastikään on pyörinyt, nimellä vuosi j. Kr. Vähän, vähän ehtii maapallolle itselleen tapahtua kahden oven välisellä tanssikierroksella, mutta kuinka paljon se on saanut nähdä uutta tapahtuvan ihmislasten elämässä, jotka sen povella tanssivat. Joka ainoa pikku pyöräys ja niitä on 365 yhdessä ovien välisessä kierroksessa tuo mukanaan uusia iloja ja uusia suruja ihmisten lapsille; joka pyöräyksessä maapallo kuulee nauloja kalkutettavan tuhansiin ruumisarkkuihin ja tuhansien vastatulleiden ensimäisen kerran kirkaisevan. Missä harhassa tosiaan me ihmislapset elämme! Me elämme ajassa ja riipumme kiinni

20 Aika 14 Aika ajasta, ja aika on meistä ainoa todellisuus. Aika kaikki muuttaa. Se tekee itkevästä lapsesta nauravan nuorukaisen ja nauravasta nuorukaisesta vapisevan vanhuksen, jonka kyynel on kuivunut, jonka nauru on kaikuunsa kuollut. Se tempaa vanhuksen hautaan ja antaa lapsen uudestaan syntyä. Kuinka mahtava on Aika, kuinka salaperäisen ihmeellinen! Me olemme polvillamme sen edessä ja me kumarramme ja palvelemme sitä. Oi Kronos Saturnus, sinä jumalista vanhin! Ja kuitenkin Aika on harhoista suurin. Sillä missä on aika, missä sen todellisuus? Emme yhdestäkään sen hetkestä kiinni saa. Luulemme elävämme nykyisyydessä, mutta nykyisyyttä ei ole. Nykyisyys on olematon silta menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Jokainen hetki on mennyttä, jokainen hetki on tulevaa. Mutta mennyt ei enää ole ja tuleva ei vielä ole. Aika on viiva, jonka toinen puoli katoaa menneisyyteen ja toinen tulevaisuuteen ja kumpikaan ei todellisuudessa ole. Aikaa ei ole. Aika on harhaa. Kuka kykenee todistamaan, että Aika on olemassa? Ah meitä ihmislapsia, missä me siis olemme ja elämme? Missä, missä? Kuulkaa te kaikki, jotka kiellätte Jumalan ja hengen ja ikuisen tajunnan ja kuolemattoman elämän: Me ihmiset ja kaikki mitä olemassa on me elämme ajan ylä- ja ulkopuolella, ajan harhasta riippumattomina. Me elämme ikuisuudessa. Me emme ole ajan, vaan ikuisuuden lapsia. Ikuisuus on meidän äitimme. Äärettömyys on meidän isämme. Me elämme ikuisessa läsnäolon nykyhetkessä, sillä menneisyys elää meissä muistona ja tulevaisuus toivona. Menneisyys ei ole harhaa, sillä se yhä elää meissä, tulevaisuus ei ole olematonta, sillä se varmasti meissä syntyy. Aika on todellista, sillä me lähiötämme sille ikuisen elämän. Sentähden älkäämme kiittäkö aikaa, älkäämme sitä panetelko! Me itse olemme jumalina suuremmat kuin se. Ei meidän tarvitse sitä jumaloida. Epäjumalankuvia älkäämme itsellemme luoko. Me olemme ikuisia. 1913:1 2, Tämä on aikakausien historiaa, kansojen kuten yksilöiden ajat ovat kypsyneemmät syvemmälle tiedolle ks. viisaus 1913:468, 470,»aikojen aamulla annetaan luomiskäsky» ks. Sai. O:n»Maailmansynty», art. 1914:56, Kullakin ajalla on omat tehtävänsä. Viime vuosisadan ks. Suomi 1914:98, Tämmöinen aika, jossa nyt elämme, järkyttävine maailmantapauksineen, asettaa kansoja ja yksilöitä monenlaisille koetuksille. Ajattelen meitä teosofeja. Me olemme tottuneet pitämään teosofista maailmankatsomusta varmana ihmisten pelastajana tietämättömyydestä ja saamattomuudesta. Minkätähden? Sentähden, että teosofia opettaa meitä katsomaan elämää sisästäpäin, opettaa meille, että henki on kaiken aineen takana, että tajunta on elämän alkulähde, että ajatus luo ja hallitsee muotojen elämää. Ei kukaan ihminen jää tietämättömäksi, jos hän rupeaa järkeään käyttä- mään. Ei kukaan ihminen jää saamattomaksi, jos hän ajatustaan käyttää. Mutta taito on siinä, että säilyttää mielenmalttinsa ja käyttää ajatustaan kriitillisissäkin olosuhteissa. Teosofia on ollut ja on meille suureksi avuksi kuinka suureksi se voikaan olla meidän jälkeläisillemme, jotka ovat viisaampia kuin me? Suurin palvelus, minkä me kriitillisenä hetkenä voimme maailmalle teosofeina suorittaa, on, että säilytämme teosofisen liikkeen ja teosofisen sanoman eheänä ja puhtaana vaikean ajan yli. Lähin velvollisuus meille teosofeille on katsoa, ettei teosofia jää nääntymään meidän harrastuksemme ja uskomme puutteesta. 1914: , 420, Elämme vaikeuksien ajassa, mutta myös yllätyksien, ks. Tietäjä art. 1914:467, Elämme nyt ajassa, jolloin puolueriitojen pikkumainen ääni kansassamme on miltei lakannut kuulumasta, ks. kulttuuri 1914:499, Aikojen henkiset liikkeet ks. teosofia art. Veljeyden toteuttaminen ja T. S. 1916:388, Ajalla, jolloin aineellinen olemassaolo ks. Tietäjä 1917:246, Älkää liioin unohtako, että ajat ja olot muuttuvat, ks. Paavali 1919:215,»Aika kuluu! olemme väärän käsityksemme nojalla tottuneet sanomaan. Aika pysyy, te kulutte.» Tämä Talmudin, juutalaisten pyhän kaanonin, lause ansaitsee miettimistä näin vuoden vaihteessa. Me olemme todella tottuneet puhumaan»ajan» kulumisesta, mutta pieni katsahdus todellisuuteen vakuuttaa meille, että asia on, niinkuin Talmud väittää, päin vastoin. Me kulumme, me muutumme, koko näkyväinen maailma kehittyy ja muuttuu, mutta aika pysyy samana. Meillä on päivä ja yö, sillä maa kiertää akselinsa ympäri; mutta aurinko valaisee aina yhtä kirkkaasti. Meillä on vuodenaikojen vaiheet, sillä maa kulkee yhä uudistuvaa rataansa auringon ympäri; mutta aurinko paistaa aina yhtä lämpimästi. Aika on muuttumaton. Aika on jumalista vanhin, sanoivat vanhat roomalaiset, aika on Kronos-Saturnus. Vanhana ja arvokkaana hän katselee maailman menoa. Kaikki ilmenneet muodot ovat hänen lapsiaan. Ja kaikki lapsensa hän nielee kitaansa oksentaakseen ne jonkun ajan kuluttua jälleen ulos. Ainoa, joka säästyy hänen hampailtaan, on Jupiter, jumalista ensimäinen ja korkein. Symboliikka on päivän selvä! Oli roomalaisilla toinenkin vanha jumala, joka kuvasi aikaa. Jos Saturnuksesta voidaan sanoa, että hän symbolisoi ajan ikuisuutta, sen muuttumatonta majesteettia, sen alituista nykyisyyttä, oli taas tuo toinen jumala Janus ilmenneen ajan, ihmistajunnassa elävän ajan symbooli. Janus kuvattiin kaksikasvoisena: edestä nuorukaisena, takaa vanhuksena. Nuorukainen oli tulevaisuus, vanhus menneisyys. Janus oli sentähden vuodenvaihteenkin jumala: vanhat kasvot olivat mennyt vuosi ja nuoret tuleva. Ja vuoden ensimäistä kuukautta mainittiin nimellä Januarius ja pyhitettiin Janusjumalalle. (Janus on sukua sanalle janua, ovi; januarius on uuden vuoden oven avaaja.)