Tieto ja valhe uskon perusteena

Transkriptio

1 Tieto ja valhe uskon perusteena Ihminen syntyy tyhjänä tauluna Ihmisen perimä eli genomi määrää pitkälti hänen ulkoisen olemuksensa. (DNA ja sen sisältämä geneettinen informaatio) Ihminen ei voi vaikuttaa kovin paljon siihen, minkä näköinen hän on, lukuunottamatta ruumiin painoa, jota voidaan kontrolloida terveellä ruokavaliolla ja liikunnan avulla. Ihmisen sisäinen olemus on kuitenkin sen tulosta, mitä ihminen oppii elämänsä aikana. Käytöstavat eivät ole periytyviä vaan opittuja samoin kuin maailmankatsomus ja uskomusjärjestelmä. Ihminen valitsee siitä informaatiosta pohjan uskomuksilleen, mitä hänelle on tarjolla. Koska ympäristö ja saatavilla oleva informaatio määrittelee hyvin pitkälle sen, mihin ihminen uskoo, ei kaikilla ihmisillä ole täysin samanlaiset mahdollisuudet uskoa samoihin asioihin. Kristinuskon kannalta on tärkeää huomioida se, ettei Jumala tuomitse väärämielisesti kadotukseen niitä, jotka eivät voi uskoa Raamatun ilmoitukseen, koska eivät ole siitä koskaan kuulleet. Nämä ihmiset tuomitaan muilla perusteilla, mistä olen kirjoittanut toisaalla, esimerkiksi artikkelissani Miten Jumala puhuu? Monet uskovat, että tietyt luonteenpiirteet ja ominaisuudet periytyvät vanhemmilta: jääräpäisyys, päämäärätietoisuus, peräänantamattomuus, rohkeus, rehellisyys, vilpillisyys, epärehellisyys, pelkuruus, iloisuus, vakavamielisyys, tyhjänpäiväisyys, turhamaisuus, käytännöllisyys, jne. Nämä ovat kuitenkin opittuja ja valittuja tapoja elää ja ajatella sekä suhtautua asioihin. Perinnöllistä on vain ihmisen ulkomuoto ja osittain myös älykkyys, mikä on riippuvaista ihmisen aivojen toiminnasta. Kehitysvammainen ei voi ymmärtää monimutkaisia asioita samalla tavalla kuin terve lapsi: hänen oppimiskykynsä on paljon huonompi kuin muilla ihmisillä. Jumala ottaa ihmisiä tuomitessaan huomioon tällaiset puutteet oppimisessa eikä vaadi keneltäkään enempää kuin mitä hänellä on syntymässä saatujen ominaisuuksien puolesta mahdollisuus oppia ja toteuttaa. Onko ihmisellä sielua tai henkeä? Materialistisen maailmankatsomuksen mukaan aineen ulkopuolella ei ole tietoista olemista eikä älykkyyttä. Maailmaa ei ole luotu vaan se on syntynyt sattuman tuloksena itsestään vailla ohjausta tai se on ollut aina olemassa. Ihmisellä ei ole henkeä eikä sielua, mikä erkanee ruumiista kuoleman hetkellä ja siirtyy johonkin toiseen ulottuvuuteen tai olotilaan, Hengen maailmaan. Kun ihminen kuolee ja hänen aivotoimintonsa lakkaavat, ei häntä ole enää olemassa. Ainut elämä on tämä maanpäällinen elämä. Kuoleman jälkeen ei ole viimeistä tuomiota eikä Jumalaa, jolle meidän tulee tehdä tili elämästämme. Ainoa rangaistus, mikä ihmistä kohtaa, on ruumiin kuolema, mitä seuraa olemisen lakkaaminen. (Materialistit eivät usko kuoleman olevan rangaistus vaan luonnollinen osa eliöiden maailmaa.) Tämä on Jumalan kieltävien ihmisten toive ja jotkut päättävät päivänsä siinä toivossa, että he eivät joudu tekemisiin Jumalan kanssa kuolemansa jälkeen. Näin toimivat esimerkiksi sarjamurhista ja raiskauksista kiinni jääneet ihmiset; myös Hitler murhasi itsensä mieluummin kuin antautui Neuvostoliiton armeijalle. Näille jumalattomille ihmisille kuolema on vain sekunnin murto-osan kipu ennen lopullista helpotusta ja tyhjiin raukeamista. Onko tämä sinun mielestäsi oikeudenmukainen rangaistus tehdyistä synneistä? Joidenkin mukaan on, toiset eivät taas usko mihinkään rangaistukseen: kuolema on heille luonnollinen päätepiste yhden elämän jälkeen, mihin ei liity mitään salaperäistä tai mystillistä, kaikkein vähiten hengellistä ulottuvuutta kuten tuomiota. Jos ihmisellä ei ole aineesta riippumatonta sielua ja henkeä, missä on tietoisen olemisen keskipiste, niin tämä näkemys on oikea, paitsi että Jumala voi tästä riippumatta tuomita ihmisen rakentamalla hänet aineellisesti uudestaan olevaksi olennoksi, jos niin tahtoo. (Toinen ylösnousemus, Ilm 20:9-15; Joh 5:28-30; Apt 24:15) Kärsimystä ei kuitenkaan tämän näkemyksen mukaan voi olla aineen ulkopuolella, koska tietoinen oleminen on täysin riippuvainen materiasta. Vain Jumala ja mahdollisesti hänen luomansa enkelit voivat olla tietoisesti olemassa aineen ulkopuolella, henkiolentoina. Tämä ei päde ihmiseen, joka on sidottu täysin materiaan voidakseen olla olemassa. (Miksi ei päde ihmiseen?) Näin Jumala voi herättää tuomitut viimeiselle tuomiolle ja lukea heille syyksi heidän syntinsä, mitä seuraa sitten lopullinen hävittäminen ja ruumiin tuhoaminen. Samalla loppuu ihmisen tietoinen oleminen: kärsimys käsittää vain tuomion kuulemisen, mutta ei mitään sen enempää. Miksi Jumala herättäisi ihmiset kuolleista vain sen tähden, että nämä kuulisivat syyn iankaikkisen elämän

2 menettämiseen ja ikuiseen kuolemaan? Elämän menettäminen ja olemisen lakkaaminen on syntien toteen näyttämisen jälkeen pelkästään suuri helpotus niille, jotka ovat syntiä tehneet. Tällaisen sanoman julistaminen uppoaa kuin häkä sellaisiin uskonnollisiin ihmisiin, jotka eivät halua kantaa täyttä vastuuta omasta elämästään Jumalan edessä ja jotka ovat eksyneitä sieluja. Yksikään jumalaton ei vihaa tätä sanomaa, koska sehän jättää heille täysin vapaat kädet olla uskomatta Jeesukseen ja jatkaa synnissä elämistä ilman tunnontuskia. Jumala ei heitä synneistä rankaise eivätkä he muuta tahdo kuullakaan. (Psa 10:3-13) Tätä materialistista uskonnollista käsitystä vastaan on olemassa tukku Raamatun jakeita, missä puhutaan ikuisesta tai määräajan kestävästä kärsimyksestä kuoleman jälkeen. (Dan 12:2; Matt 13:41-43; 22:13; 25:46; Luuk 12:45-48; Joh ; Apt 24:15; Ilm 14:9-11; 20:9-15) Tietoisen olemisen rajoittaminen aineeseen on myös vastoin sitä, mitä Raamatussa opetetaan. Esimerkiksi enkelit mielletään henkiolennoiksi, jotka voivat ilmestyä ruumiillisessa muodossa, mutta ovat pohjimmiltaan palvelukseen lähetettyjä henkiä. (Hebr 1:13,14; Psa 34:8; 1Moos 18:2-19:13; 28:12; 32:22-32; Dan Hoos 12:5; Matt 1:20; 4:11; Luuk 1:26-37; 2:9-15; 24:4; Apt 1:10; 10:3; Ilm 1:1) He eivät ole siis materiaa eli ainetta. Näyttäisi siltä, että enkelit voivat ruumiillistua Jumalan tahdosta ja ilmestyä ihmisille samoin kuin Jumalan Poika, Jeesus Kristus. (Apt 22:8,17,18) Jumala on tehnyt näkymättömästä sen, mikä on näkyväistä, joten näkyväisen muuttuminen takaisin näkymättömäksi ei liene mikään mahdottomuus Jumalalle. (Hebr 11:3) Henki voi siten muuttua materiaksi ja materia takaisin hengeksi. Ihmisen sisällinen olemus voidaan ymmärtää näin ollen itsestään tietoiseksi hengeksi, mikä ei ole riippuvainen materiasta ollakseen olemassa. Raamatussa on paljon jakeita, missä erotetaan ihmisen henki ikään kuin ihmisen ruumiista erilliseksi olemukseksi. (Luuk 1:47; 1Kor 2:11; 5:3,4; 14:32; Hag 1:14; 2Kor 12:2-4; Apt 17:25; Job 32:8; Snl 20:27; Snj 12:7; Jes 57:15; Efe 2:1-3; 5:14; Kol 2:13; Room 7:10; 1Tim 5:6; Jda 1:12) Ihminen voi iloita ja riemuita hengessään, hän voi tutkistella itseään henkensä avulla ja hänen henkensä on hänelle alamainen: tämä puhuu sen puolesta, että ihmisen minä on hengessä ja ohjailee ihmisen henkeä, missä tietoisuuden keskus sijaitsee. Jumala voi herättää ihmisen hengen elämään Jumalan yhteydessä silloin, kun ihminen elää ruumiillisesti. Ihminen on siten kuollut hengessään ennen uudeksi syntymistä. Hengessään synteihin ja rikoksiin kuollut ihminen elää ruumiissa, mutta hänessä ei ole Jumalan lapseuden Henkeä eli Pyhää Henkeä. (Jda 1:19; Room 8:9-16; Efe 2:1-3) Näitä kohtia ei voida selittää pelkästään siten, että Jumala on antanut ihmisille elämän hengen samoin kuin eläimillekin, mikä riistetään heiltä pois ruumiin kuolemassa. Erityisen painava todistus tätä näkemystä vastaan on Paavalin kertomus miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen eli paratiisiin. Paavalin toinen kirje korinttolaisille 12: 2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. 3. Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää - 4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. Paavali antaa ymmärtää, että ihminen on itsensä tiedostava olento myös ruumiin ulkopuolella. Tätä tukee moni muu kohta Raamatun ilmoituksessa. Lainaan niitä tähän sen vakuudeksi, ettei ihminen ole Jumalan sanan ilmoituksen perusteella riippuvainen ruumiista ja materiasta voidakseen olla itsestään tietoinen olento. Osa näistä kohdista voidaan ymmärtää taivaallisessa hengellisessä ruumiissa olemiseksi, mikä on pelastuvan ihmisen lopullinen päämäärä, mutta protestanttisen kristityn silmissä nämä kohdat puhuvat kuoleman jälkeisen välitilan aikaisesta odotuksesta ennen lopullista ruumiin ylösnousemusta, mikä tapahtuu vasta Herran tulemuksessa. Ellei tätä ylösnousemusta tapahtuisi kaikille uskoville yhtä aikaa, ei Kristuksen tulemusta tarvitsisi odottaa. Sehän koskettaisi jokaista vuorollaan ruumiin kuollessa ja Raamattu jättäisi kertomatta tätä maailmaa koskevan tuomion, vaikka se on siellä tarkoin ilmoitettu. Paavalin toinen kirje korinttolaisille 5: 8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. Paavalin kirje filippiläisille 1: 21. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. 22. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä

3 valitsisin. 23. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; 24. mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Heprealaiskirje 12: 22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, Ilmestyskirja 6: 9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. 10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" 11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. Matteuksen evankeliumi 17: 1. Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. 2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. 3. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa. 4. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden." Materialistisen maailmankatsomuksen omaava ihminen ei voi tietenkään uskoa, että ihmisellä on tietoista olemista ruumiin ulkopuolella hengessä, koska hän ei usko aineen ulkopuoliseen älyyn eli Henkeen ja sielujen pelastukseen. (Eli he eivät usko Jumalaan. Joh 4:24; 1Piet 1:1-25) On myös uskonnollisia ihmisiä, jotka eivät usko aineen ulkopuoliseen ihmisen tietoiseen olemiseen, vaikka Raamatussa todistetaan hyvin selkeästi tätä näkemystä vastaan. He uskovat tosin siihen, että pelastuvat ihmiset jatkavat tietoista olemista Hengessä, mutta eivät usko jumalattomien ihmisten joutuvan ikuiseen rangaistukseen ja kärsimykseen, vaikka Raamatussa puhutaan tästä aika selvin sanankääntein itsensä Herran Jeesuksen suulla. (Matt 25:46; Hebr 6:2; Dan 12:2; Luuk 16:19-31; Ilm 14:9-11; 20:9-15) Uudessa Testamentissa on kaksi kohtaa, missä erotetaan toisistaan ihmisen henki, sielu ja ruumis. (1Tess 5:23; Hebr 4:12,13) Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 5: 23. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Kirje heprealaisille 4: 12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; 13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Jos pidämme Raamatun kirjoituksia Jumalan sanana, on meidän uskottava siihen, että ihminen muodostuu kolmesta osasta: henki, sielu ja ruumis. Näistä henki on ihmisen sisin, mikä ohjaa sielun ja ruumiin toimintoja siinä tapauksessa, että ihminen on Kristuksessa ja hänessä on Pyhä Henki. Pyhä Henki ohjaa ihmisen ajatuksia, tahtomista ja tekemistä vaikuttamalla hänen tahtoonsa Jumalan sanan kautta, vetoamalla ihmisen tahtoon. (Fil 2:13; 2Kor 3:1-6; Joh 17:17; 2Tess 2:13-17) Tämä käy ilmi kauttaaltaan Raamatun ilmoituksesta, sillä se on täynnä Jumalan käskyjä, kehotuksia, pyyntöjä ja vetoomuksia, jotta Jumalan ihminen täyttäisi hänen tahtonsa eikä eläisi enää lihan tahdon mukaan

4 petollisia himojaan noudattaen. (1Piet 4:1-9; 2Piet 1:1-11) Jos ihmisessä ei ole Pyhää Henkeä, elää hän sielullisesti eli aistikkaasti ja noudattaa lihansa mielitekoja tehden syntiä. (Efe 2:1-3; 4:17-19; Room 8:4-9; Gal 5:19-21) Hän tiedostaa oman olemassaolonsa, mutta on Jumalan silmissä ikään kuin olematon. (Room 4:17) Kun Jumala puhalsi Aatamin sieraimiin elämän hengen, niin hänestä tuli elävä sielu. (1Moos 2:1Kor 15:45) Tätä kohtaa on käytetty tukemaan sitä näkemystä, että ihminen on tietoinen olento vain silloin, kun hän on ruumiissa ja häneen puhallettu henki on pelkästään elämän henki eikä mitään tietoista olemista ole ruumiin ulkopuolella. Edellä luetellut ja selitetyt Raamatun kohdat kumoavat kuitenkin tämän näkemyksen tai ovat selvässä ristiriidassa sen kanssa. Jos ihmisellä ei ole tietoista olemista aineen ulkopuolisena henkenä, niin Raamatussa on sellaista ainesta, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista opetusta. Toisin sanoen usko siihen, että ihminen on vain aineellisessa ruumiissa ollessaan itsensä tiedostava olento, ei ole Raamatun opetusten mukainen. Lapsen sielun kehitys Kun lapsi syntyy tähän maailmaan, ei hän pysty ajattelemaan selkeästi eikä ilmaisemaan itseään muuten kuin vaistonvaraisin liikkein, elein ja äännähdyksin. Vauvat eivät osaa puhua eikä heillä ole kielellistä ymmärrystä. Lapsi oppii puhumaan yleensä vasta toisen elinvuotensa aikana, jolloin hän pystyy ilmaisemaan alkeellisesti itseään. Kielellinen ymmärrys lisääntyy iän myötä ja sitä kautta myös viisaus, kun ihminen saa lisää tietoa ympäröivästä maailmasta aistihavaintojen kautta. Älykkyys on kuitenkin synnynnäistä eikä sitä voida sanottavasti lisätä: oppimiskyky voi kuitenkin huonontua iän myötä tai onnettomuuden tai sairauden seurauksena. Aivojen rakenne ja toiminta vaikuttavat siten oleellisesti ihmisen oppimiskykyyn ja sielun laatuun. Jokainen voi oppia vain sen verran, mihin rahkeet riittävät. Kehitysvammaisen tai henkisesti jälkeenjääneen oppimiskyky on hyvin rajallinen. Onko ihmisen tietoinen olemus sitten pelkästään aivojen toiminnasta riippuvaa, koska ihmisen tieto ja uskomusjärjestelmä muovautuvat pitkän ajan kuluessa hänen oppimiskykynsä johdosta? Onko ihminen olemassa sieluna tai henkenä jo ennen kuin hänestä tulee itsensä tiedostava ja muiden kanssa kommunikoiva ihminen kehityksen kautta? Onko ihmisellä sielu jo hedelmöityneessä munasolussa tai ennen sitä, niin että sielu kiinnittyy materiaan jossakin vaiheessa sikiön tai vauvan kehitystä? Joudumme pohtimaan tällaisia kysymyksiä materialistista maailmankatsomusta tunnustavassa maailmassa. Myös uskon harjoittamisen kannalta on tärkeää tietää ja ymmärtää tai ainakin uskoa, missä vaiheessa ihmisestä tulee ihminen vai onko ihminen ollut aina olemassa? Kristinuskon kannalta ajateltuna ihminen ei voi olla ollut aina olemassa, koska Jumala on ainoa, jolla ei ole alkua. Muut olevaiset ovat luotuja paitsi Jumala, joka on ollut aina olemassa. Jumala ei tarvitse olemiselleen mitään syytä, vaikka filosofit sitä syytä hänen olemiselleen yrittävät miettiä. Hän on ja ilman häntä ei mitään muuta voisi olla olemassa. Syyn ja seurauksen laki koskee lähinnä luotuja olentoja, ei Luojaa. Jumala ei tarvitse olemiselleen syytä, mutta hänen olemisensa seuraukset ja luomistyö ovat kaikkien nähtävillä. Suuri osa kristityistä pitää ihmisen alkuhetkenä munasolun hedelmöittymistä. Tästä syystä hedelmöityneen munasolun poistamista ehkäisyvalmistein tai abortin kautta naisen sisältä ei hyväksytä niissä piireissä, missä tätä asiaa on syvällisemmin pohdittu. Protestanttien joukossa ei tässä asiassa olla yhtä tarkkoja, sillä liberaaliteologian saatua vallan seurakunnassa ovat e-pillerit ja abortit saaneet laajan hyväksynnän nimeltään kristittyjen joukossa. Olen kirjoittanut abortista ja ehkäisystä erillisen kaksiosaisen artikkelisarjan. 1. Ehkäisy ja abortit 2. Abortti ja ehkäisy Jotkut uskovat siihen, että Jumala on tehnyt ihmisten näkymättömän henkiolemuksen eli sielun jo ennen maailman perustamista. Sielu kiinnitetään ihmisalkioon äidin kohdussa tai hedelmöityksessä. Näin ihmisestä tulee ruumiillinen ihminen joko hedelmöityksessä tai äidin kohdussa, mutta hän on olemassa sitä ennen sielujen varastossa, mikä on Jumalan luona. Raamatussa ei ole suoranaista tukea tälle ajatukselle ihmisen pre-eksitenssistä eli olemisesta Jumalan luona ennen sikiämistä tai

5 syntymää. Raamatussa kerrotaan vain siitä, että Jumala tuntee ja tietää edeltä ne, jotka hänen valittujaan ja pelastuneita ovat. (Jer 1:5; Psa 139:16; Room 8:28-30; Gal 1:15; 2Tim 1:9; 1Piet 1:2; Ilm 13:8) Tämä on eri asia kuin se, että ihminen olisi ollut olemassa sieluna ennen biologista sikiämistä. Materialistinen maailmankatsomus ja psykologia selittävät nykyisin ihmisen tietoisen olemuksen pelkästään kehittyneiden aivojen toiminnasta johtuvaksi. Tästä syystä ihmisen alkiot on lupa hävittää tai tehdä niiden avulla tieteellistä tutkimustyötä. Abortit ovat hyväksytty ja laillinen tapa vähentää syntyvyyttä. Ihmiset puhuvat harhaanjohtavasti jälkiehkäisystä, vaikka kyse on elävän ihmisalkion elämän päättämisestä väkivaltaisin keinoin eli ihmisen tappamisesta. Tulevaisuudessa jopa pieniä vauvoja voidaan tuhota tai käyttää tieteellisiin tutkimuksiin, koska ne eivät tiedosta itseään, kunhan tutkimustyö tehdään vain syvässä narkoosissa tai paikallispuudutuksessa ja lopetetaan vauvan elämä sen jälkeen herättämättä häntä kärsimään leikkauksien ja kokeiden seurauksena. Lapsensa hylkääville portoille ja muille ihmisille voidaan maksaa jatkossa palkkio siitä, että he uhraavat jälkeläisiään tieteelliseen tutkimustyöhön ja varttuneempien rikkaiden ihmisten biologisiksi varaosiksi. Ihmisellä ei katsota olevan eläintä kummempaa arvoa, kunhan hän on vain riittävän kehittymätön ja vähäinen ymmärrykseltään tai hänet pidetään tiedottomassa tilassa, missä hänet voidaan sitten kivutta lopettaa. Nukkuvan tai tiedottoman ihmisen pikainen surmaaminen ei ole silloin moraalisesti tuomittava teko, jos surmattava yksilö katsotaan yhteiskunnalle vaaralliseksi tai kelvottomaksi yksilöksi. Koska kuoleman jälkeen ei ole mitään ihmisen tietoista olemista, ei ihmisen elämällä ole suurta väliä. Monet kokevat kuoleman helpotuksena ja ratkaisuna elämän kärsimyksiin, joten sitä ei tarvitse lainkaan pelätä vaan sitä tulee pikemmin tavoitella, jos elämä ei hymyile ja selviytyminen on vaikeaa. Evoluutioteorian kannattamisen lisääntymisen myötä ihmistä pidetään bakteerin tapaisesta eliöstä kehittyneenä eläimenä, jolla ei ole paljon suurempaa arvoa kuin eläimillä. Jos joku on kehitysvammainen tai vähä-älyinen, voidaan hänet tappaa ja hävittää yhteisöstä, etenkin, jos sellainen ihminen on syyllistynyt väkivaltaisiin tekoihin. (Yhdysvalloissa älykkyysosamäärä vaikuttaa jo nyt kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon joissakin osavaltioissa!) Vähäistä älykkyyttä pidetään silloin syynä epäkelpoisuuteen, mikä antaa oikeuden poistaa nämä vammaiset ja kelvottomat yksilöt yhteisöstä. (populaatiosta) Tässä kohden unohdetaan se, että monet sarjamurhaajat ja muut raakalaiset ovat erittäin älykkäitä ihmisiä. Väkivaltainen tai epäsosiaalinen käyttäytyminen eivät ole siten seurausta vähäisestä älykkyydestä vaan se on aina opittu ja valittu elämäntapa, mikä voidaan hyljätä ja opetella elämään niin kuin elää tulisi: Jumalan tahdon mukaan. Tähän tarvitaan vain hyvää sydäntä ja Pyhän Hengen apua. Ymmärrystä ja elämän viisautta voi olla myös vähemmän älykkäällä ihmisellä kuten kehitysvammaisella. Monet heistä ovat kilttejä onnellisia ihmisiä ja paljon parempia kuin maailman älykkäimmät puoskarit ja murhamiehet. Sosiopaatit ovat sen sijaan joskus hyvinkin älykkäitä, mutta he eivät tahdo alistua auktoriteettien valtaan ja ovat paatumuksensa vuoksi kyvyttömiä rakastamaan tai tuntemaan myötätuntoa kärsiviä lähimmäisiä kohtaan. Sosiopaattien käyttäytyminen ei ole perinnöllistä vaan opittua, mutta nykyisin jotkut tutkijat pitävät epäsosiaalista käyttäytymistä ja rikollisuutta perinnöllisenä ominaisuutena, mikä on siis geenien aiheuttamaa. Tästä syystä jotkut ihmiset voitaisiin lukita vankilaan tai muuhun laitokseen jo lapsena, etteivät he aiheuttaisi vahinkoa muille. Lopulta voidaan mennä niin pitkälle, että nämä epäkelvot yksilöt on lupa tappaa jo pienenä, että ihmisrotu jalostuisi evoluution tuloksena moraalisesti mahdollisimman korkealle tasolle. Mitä mieltä sinä olet tällaisesta moraalisesta ajattelusta? Kristinuskon kannalta kannattaa panna merkille se, että opetus ihmisen synnin perinnöllisyydestä poistaa vastuun Jumalan edestä, sillä kukaan ei voi mitään syntiselle kelvottomalle luonnolleen, mikäli se on perinnöllistä eikä opittua ja valittua. Vapaiden suuntien monet kristityt pitävät vielä tätä kirjoitettaessa perisyntiä virheellisenä Raamatun tulkintana. Tulkinnoissa on jonkin verran eroja keskenään, mutta yleinen ajatus on sellainen, että ihminen perii vanhemmiltaan tai oikeammin Adamilta taipumuksen tehdä syntiä ja valita synti, kun lapsi varttuu ymmärryksen ikään. Tätä taipumusta verrataan piilevään sairauteen, mikä aiheutuu esimerkiksi ihmisen kantamasta viruksesta, mutta puhkeaa taudiksi vasta tiettyjen ehtojen täyttyessä ja ajan kuluessa. Taudinkantaja voi olla terve, mutta hänessä on alttius sairastua kantamansa viruksen aiheuttamaan tautiin. (esim. HI-virus ja Aids) Samalla tavalla voidaan ymmärtää synnin periytyminen isältä lapsiin. Minulla on tämän lisäksi oma näkemykseni Aatamin synnin teon aiheuttamasta perinnöllisestä kirouksesta ihmiskuntaan.

6 Aatamin synnin teon seurauksena ihmisestä tuli kuolevainen ja katoavainen olento: ruumis syntyy ikään kuin kuoleman sairaana ja maatuu eli katoaa kuoleman jälkeen. (Room 5:12-21; 1Kor 15:12-30; Apt 2:26,27,31) Myös pienet lapset ja vauvat voivat kuolla, vaikka eivät olisi tehneet itse syntiä. (vrt. Joh 9:1ss.) Lapset eivät synny maailmaan hengellisesti kuolleina ja jumalattomina eikä Jumala tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että Adam teki syntiä. Toisen synneistä kadotukseen tuomitseminen on väärämielistä tuomitsemista, mihin Jumala ei syyllisty. Vanhempien tekemistä synneistä voi olla seurauksena se, että lapsi kuolee ruumiillisesti, mutta ei joudu kadotukseen sen vuoksi. Alkoholistin tai narkomaanin lapsi syntyy usein vammaisena tai sairaana, mutta ei hän joudu helvettiin sen vuoksi, että hänen vanhempansa tekevät syntiä. Kun Jumala kostaa isien synnit kolmanteen tai neljänteen polveen, niin tämä kosto tarkoittaa vain niitä, jotka vihaavat häntä ja ovat siis jumalattomia. (2Moos 20:5; Room 8:4-9) Jos lapsesta tulee uskovainen, niin hän on vapaa isien tekemistä synneistä ja niiden aiheuttamasta kirouksesta tai rangaistuksesta. (1Piet 1:17-21) Muiden tekemistä synneistä rankaiseminen on myös kuvausta siitä, miten samat synnit tarttuvat vanhemmilta lapsiin ja kaverilta toiseen eli ihmiset matkivat toinen toistaan siinä, mitä kaikkea pahaa voidaan tehdä. Synnin tekeminen opitaan ja valitaan, missä muiden ihmisten esimerkki ja viettely on keskeisellä sijalla. (Matt 18:6-11; 1Moos 3:1-6) Tämä johtaa tietysti Jumalan tuomion alle myös niiden kohdalla, jotka lähtevät syntiä tekemään toisten houkuttelemana, sillä pakko sitä ei ole tehdä. (Snl 1:1-33) Jotkut puolustavat näkemystä, jonka mukaan jumalattomien ihmisten lapset syntyvät kadotettuina ja hengellisesti kuolleina siten, etteivät vauvat ole syntyneet uudeksi ylhäältä. Jeesuksen opetuksen mukaan ihminen ei voi pelastua, ellei hän synny uudeksi ylhäältä. (Joh 3:3-8) Tämä sana kohdistetaan asiayhteydessä kuitenkin vanhalle ihmiselle eli Nikodeemukselle. Jeesus ei puhu mitään vauvojen tai pienten lasten kohtalosta tässä yhteydessä. Sanat jokainen ja kaikki eivät tarkoita aina kirjaimellisesti kaikkia ihmisiä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi siitä, että pedon valtakunnan peto saa kaikki ihmiset panemaan pedon merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, mutta silti on joukko pyhiä ja valituita ihmisiä, jotka eivät sitä merkkiä itseensä ota. (Ilm 13:16,17; 20:4) Ihmisillä on yleinen tapa puhua asioista tällä tavalla liioitellen, kun tarkoitetaan suurta joukkoa ihmisiä tai esimerkiksi kansan enemmistöä, tai kun sanomaa rajoitetaan toisella ehdolla. Raamattu on kirjoitettu ihmisille ihmisten tavalla ja siksi siellä on tällaisia ilmaisuja, mitä ei pidä ottaa aina kirjaimellisesti. Vauvojen ei tarvitse syntyä uudeksi ylhäältä, koska he eivät ole kuolleet hengellisesti synteihin ja rikoksiin eivätkä he ole paatuneita. (Efe 2:1-3; Kol 2:13; Room 11:7; Hebr 3:12-4:13) Vain paatuneet ja sydämensä kovettaneet synnin tekijät tuomitaan kadotukseen: ei viattomia vauvoja, jotka eivät ole tehneet vielä hyvää eivätkä pahaa, kun eivät mitään sellaisesta ymmärrä. (Efe 4:17-19; Jes 7:14-16; 5Moos 1:39) Lapsen tulee kasvaa ymmärtäväiseen ikään asti ja valita pahan tekeminen eli antautua syntiä palvelemaan, ennen kuin hän kuolee hengessä synteihin ja rikoksiin. (Room 6:15-23) Jumalattomaksi ei tulla biologisen syntymän kautta vaan hengellisen kuoleman johdosta, mikä on seurausta sydämen kovettamisesta ja paatumisesta, tahallisesta synnissä elämisestä. (Efe 2:1-3) Vauvat eivät pelastu viattomuudestaan huolimatta oman hyvyytensä tai vanhurskautensa ansiosta vaan Kristuksen vanhurskauden teon ansiosta. (Room 5:12-21; 1Kor 15:12-30; Apt 20:28) Ellei Jeesus olisi noussut ylös kuolleista, ei kukaan voisi pelastua kuoleman vallasta, sillä Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan nousemalla ylös kuolleista. (Hebr 2:14-18; Ilm 1:17,18) Vauvojen vanhurskauttaminen perustuu siten myös Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, samoin kuin aikuisten ihmisten, mutta vauvoilta ei vaadita uskoa, koska he eivät pysty uskomaan vajavaisen ymmärryksensä vuoksi. (Room 4:25) Aikuisilla on sen sijaan ymmärrystä, mitä tarvitaan sanoman uskomiseen, sillä Jumalan sana on täynnä kielellistä merkitystä, minkä vain varttunut ihminen voi ymmärtää ja uskoa. (Room 10:14-21) Ilman ymmärrystä ja järjellistä kieltä ei kukaan voi uskoa evankeliumin sanaan, joten on turha väittää sitä, että vauvat uskovat, niin kuin luterilaisista suuri osa epätoivoisesti väittää. Jos ymmärrystä ei tarvittaisi evankeliumin sanan uskomiseen, niin Raamatun kääntäminen eri kielille olisi ihan turhaa. Eihän sanaa tarvitse ymmärtää, jotta se voidaan uskoa, mikäli Lutherin teologia olisi totta! Jeesus puhui uudeksi syntymisestä myös siinä yhteydessä, kun kertoi ylösnousemuksesta. (Matt 19:28) Hän käyttää tässä täsmälleen samaa sanaa kuin Paavali opetuskirjeessään hengellisestä uudeksi syntymisestä. (Tiit 3:5) Koska pelastuneet vauvat nousevat ylös, niin myös he syntyvät Jeesuksen sanojen mukaan uudeksi ylhäältä. Näin ollen kukaan ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa, ellei hän synny uudeksi ylhäältä. (Joh 3:3) Uudeksi syntymiseen ei tarvita kasteen luonnollista vettä vaan Jumalan armoa ja uskoa niiden kohdalla, jotka hän kutsuu ymmärrettävän sanan saarnan kautta

7 sisälle pelastukseen. Vauvat valitaan ilman uskoa, koska heiltä ei voida uskoa edellyttää, toisin kuin varttuneilta ihmisiltä. Jumala tahtoo, että maailman kristityt luopuvat lopun aikana perisyntiopista ja uskovat tämän hyvän sanoman, niin että pääsemme yhteyteen Jumalan Pojan tuntemisessa ja uskossa. (Efe 4:1-16) Opillisten erimielisyyksien aiheuttama hajaannus voi päättyä vain siihen, että kaikki kristityt uskovat samalla tavalla eli Jumalan tahdon mukaan. Jos minä olen väärässä jossakin asiassa ja se paljastuu minulle, pitää minun muuttaa mieleni ja ojentautua elämässä sekä opissa totuuden sanan mukaan. Jos sinä olet väärässä jossakin asiassa, pitää sinun hyljätä vääryys ja virheellinen Raamatun tulkinta, niin että noudatat jatkossa Jumalan sanan ohjeita ja opetuksia. Tämä on ainoa tie kristittyjen väliseen aitoon yhteyteen, mutta maailman nimikristityt ja julkijumalattomat tarjoavat oikean opillisen ymmärtämisen tilalle järjettömyyttä sekä valheeseen perustuvaa väärää yhteyttä, harhaoppien ja synnin hyväksymistä, niin ettei ketään saa vääryydestä nuhdella, moittia ja tuomita. Sanoudu irti sellaisen hengen opetuksista ja ojentaudu totuuden mukaan rakkaudessa, koska se on ainoa oikea tie, mille Jumala meitä johdattaa. (2Tess 2:13-17; Joh 14:6; 2Joh) Evoluutioteorian mukaan kelpoisuus ratkaisee sen, mitkä yksilöt saavat jatkaa sukua ja kenen perimä yleistyy osapopulaatioissa. Tämä on osittain totta, sillä vammaiset, syntymästä asti sairaat ja vajaaälyiset tai rujot ihmiset eivät saa kovin usein puolisoa tai jälkeläisiä. Jeesuksen sanojen mukaan on ihmisiä, jotka ovat syntymästä asti avioon kelpaamattomia (eunukkeja). (Matt 19:12) Koska asia on tällä tavalla, ei siihen pidä etsiä muutosta esimerkiksi keinohedelmöityksen tai muiden keinojen avulla. Avioliitto ja suvun jatkaminen ei ole tarkoitettu jokaiselle ihmiselle vaan ainoastaan siihen soveltuville. Ihminen pyrkii geeniteknologian ja keinohedelmöitysten avulla päättämään itse siitä, ketkä saavat lapsia ja ketkä eivät, mutta sellainen toiminta on jyrkästi Raamatun ilmoittaman Jumalan tahdon vastaista. Tuloksena syntyy paljon vammaisia lapsia ja tapahtuu keskenmenoja, sillä Herra ei tahdo ihmisten leikkivän Jumalaa ja päättävän ihmisen elämästä sekä kuolemasta vasten hänen tahtoaan. Hedelmöityshoidoissa tuhotaan valtava määrä ihmisalkioita, mikä on syntiä Jumalan silmissä, samoin kuin siemennesteen käyttäminen jonkun muun kuin oman vaimon hedelmöittämiseen. Luopumuksessa elävä seurakunta ei välitä mitään Jumalan tahdosta vaan väittää Jumalan tahtovan samoja asioita kuin he. He muokkaavat Jumalan kuvan mieleisekseen ja kieltäytyvät uskomasta sellaiseen Jumalaan, minkä Raamattu meille ilmoittaa. Kosminen rakkaus ja luojaenergia sopii heidän jumalakseen, sillä se ei ketään tuomitse eikä puutu ihmisten synnin tekemiseen millään tavalla. Tämä uusi uskonto saa valtaa viimeisenä aikana ja monet itseään kristittynä pitävät ihmiset tunnustavat jo nyt opeillaan uskovansa siihen jumalaan. Raamatun ilmoituksen perusteella ihmisen tietoinen olemus ei ole kiinni pelkästään ihmisen aivojen toiminnasta ja materiasta. On kuitenkin selvää, että ihmisen sielu ja hengellisyys ovat kehitystä siitä, miten lapsi jäsentää maailmaa ja mitä hän oppii elämänsä aikana. Aivojen toiminta on tässä prosessissa keskeisellä sijalla. Lapsi syntyy ikään kuin tyhjänä tauluna tähän maailmaan, minkä totesin jo ensimmäisessä asiakappaleessa. Vaikka ihmisen sielu kehittyy ja muokkautuu hänen valintojensa mukaisella tavalla, ei tämä ole todistus sen puolesta, ettei mitään tietoista olemista ole aivotoiminnan lakattua tai sitä ennen, sikiön kehityksen varhaisessa vaiheessa, jolloin aivojen ja kehon aistinsolut eivät vielä toimi. Tätä asiaa ei voida kuitenkaan todistaa havaintojen ja aistien eli tieteellisen tutkimuksen avulla. Se voidaan vain uskoa tai sitten torjua uskomus epätieteellisenä ja uskoa siihen, ettei ihmisellä ole tietoista olemusta aivotoimintojen ulkopuolella. Niin: sekin asia pitää uskoa, koska sitä ei voida tieteellisesti todistaa. Ei ole siten perusteltua väittää, että on epätieteellistä uskoa ihmisellä olevan sielu jo hedelmöittyneessä munasolussa. Sitä asiaa ei voida tieteellisesti todistaa, joten on epätieteellistä väittää sellaista. Päädymme tässä kohden pattitilanteeseen sen suhteen, mikä perustuu tietoon ja mikä uskoon. Huomaamme, että tieteelliseen materialismiin maailmankatsomuksensa perustavat ihmiset joutuvat myös uskomaan sen, mitä eivät voi todistaa. Se, ettei jotakin asiaa voida todistaa tieteellisesti, ei tarkoita sitä, ettei sitä ole olemassa tai ettei se ole totta. Maailmankaikkeus voi olla esimerkiksi äärellinen, vaikka sitä ei yksikään tiedemies voi todistaa. Minä voin rakastaa Jeesusta tai sitten en rakasta häntä, mutta tuskinpa sitäkään voidaan tieteellisesti todistaa? Käyttäytymiseni ja tekoni puhuvat tietysti puolestaan, niin että rakkaus Jumalaan ja häneen Poikaansa voidaan havaita tai sitten sitä ei ole olemassa. Kaikkia asioita ei voida silti aistein havaita: puhumme silloin uskosta, kun joudumme ottamaan kantaa asioihin, mitä ei voida todistaa, mutta mistä on olemassa järjellistä tietoa ja teorioita, mitkä ovat joko loogisia tai epäloogisia. Jos Jumala on olemassa, hänen tulee olla looginen, sillä itsensä kanssa ristiriitainen Jumala ei voi pysyä vallassa ja pitää kaikkeutta voimassa. (vrt. Mar 3:23-26; Kol 1:15-17)

8 Ihmisten valtaosa pitää kristinuskoa ja Raamatun sanomaa ristiriitaisena, jolloin se ei voi olla Jumalan sanaa ja Pyhän Hengen ilmoitusta. Suurin osa ristiriidoista on kuitenkin näennäisiä ja ne voidaan selittää hyvin yksinkertaisella tavalla: ne ovat käännösvirheitä tai virheitä alkutekstien kopiointivaiheessa, johtuvat lukijan Raamatun ajan historian, maantiedon, biologian ja kulttuurin vähäisestä tuntemuksesta sekä virhetulkinnoista, perustuvat väärään teologiseen lähtöoletukseen tai ovat inhimillisiä vähämerkityksisiä erehdyksiä, kun tapahtumia on kirjoitettu vuosikymmenten jälkeen muistinvaraisesti ylös kirjalliseen muotoon. Monet Raamatun kertomukset ovat levinneet ensin suullisena perintönä ja ne on kirjoitettu ylös vasta jäljestäpäin, mikä on saanut aikaan joitakin valitettavia virheitä ja epäloogisuutta kerrontaan. Näitä ei ole kuitenkaan pyritty tietoisesti korjaamaan vaan Raamatun tekstien varhaiset kopioijat ovat kopioineet uskollisesti jopa edellisten kopioijien tekemät virheet. Tämä todistaa Raamattua erityisenä Jumalan ilmoituksena pitävien ihmisten vilpittömyyden puolesta. Jos kristityt ja juutalaiset sitä ennen olisivat korjailleet kaikki aika selvätkin kopiointivirheet tai eroavuudet esimerkiksi evankeliumien teksteissä tapahtumien yksityiskohdissa, niin se puhuisi vilpillisen ja tarkoitushakuisen todistuksen puolesta. Nyt voimme uskoa, että Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat ovat olleet vilpittömiä uskossaan ja ovat säilyttäneet inhimillisestä erehdyksestä johtuvat vähäiset ristiriidat eri evankelistojen kertomuksissa. Tämä puhuu sen puolesta, että itse päätapahtumat pitävät paikkansa, mutta ihmiset muistavat yksityiskohtia hieman eri tavalla ja painottavat kertomuksissaan hieman eri asioita. Näin ovat syntyneet kaikki Raamatun kirjoitukset: niissä on sekaisin Jumalan suoraa ilmoitusta ja inhimillistä kerrontaa, mikä pitää sisällään vähäisiä virheitä. Inhimilliset erehdykset eivät vähennä Raamatun arvovaltaa Jumalan sanana vaan lisäävät sitä. Olen kirjoittanut näistä Raamatun ristiriidoista ja Raamatun arvovallasta monia eri artikkeleita. Suosittelen niihin perehtymistä, jotta osaat suhtautua terveellä tavalla pyhiin kirjoituksiin etkä korota niitä liian korkeaan asemaan ylitse Jumalan, kenestä ne kertovat, etkä myöskään aliarvioi niiden todistusvoimaa ja asemaa Jumalan erityisenä ilmoituksena ihmiskunnalle. Löydät nämä kirjoitukset etusivultani valikon alaotsikon Raamattu kohdalta. Nykyisenä aikana on julkaistu kertomuksia ihmisistä, jotka ovat olleet koomassa tiedottomina vuosien ajan ja heränneet sen jälkeen takaisin tietoiseen elämään. He eivät muista tiedottomuutensa tilasta ja ajasta mitään. Toistakymmentä vuotta koomassa olleen miehen väitetään pitävän itseään nuorukaisena, koska hänen viimeiset muistikuvat ennen onnettomuutta ja koomaan vajoamista ovat nuoren miehen elämästä. Tällaisia tapahtumia on pidetty todisteena sen puolesta, ettei ihmisellä ole tietoista olemusta henkenä tai sieluna vaan tietoisuus omasta itsestä on kiinni täysin aivojen toiminnasta. Näin ilmeisesti hyvin pitkälle on, sillä ihminen ei tiedosta itseään edes nukkuessaan, vaikka hän on silti elävä ihminen. Nukkumisen aikainen tiedottomuus ja siitä herääminen, puhuvat kuitenkin sen puolesta, että ihminen on olemassa, vaikka hänen aivonsa eivät muodostaisi tietoista kuvaa hänen olemassaolostaan. Nämä todisteet eivät tee siten tyhjäksi uskoa ihmisen olemiseen aineesta riippumaton sielu ja henki. Myös hedelmöitynyt munasolu ja sikiö äidin kohdussa ovat valmis ihminen, vaikka aivojen toiminta ei ole vielä kehittynyt sikiössä kovin pitkälle. Tästä syystä ihmisen tappaminen ja tuhoaminen minkä ikäisenä tahansa on aina rikos. Tarvitseeko kuolemaa pelätä? Materialistisen maailmankatsomuksen uskova ihminen ei pidä kuolemaa pelottavana tai mysteerisenä tapahtumana, missä ihmisen sielu tai henki irtaantuu ruumiista ja menee Jumalan eteen tuomittavaksi. Hän ei usko aineen ulkopuoliseen älyyn ja tietoiseen olemiseen. Hän vastustaa sen vuoksi jyrkästi sellaisia uskomuksia, missä julistetaan viimeistä tuomiota ja sitä seuraavaa rangaistusta. Hän kokee sellaisen ahdistavana ja pitää syntinä ihmisten pelottelemisen näillä asioilla. Raamatun ilmoitus ei ole hänelle pyhää Jumalan sanaa, koska hän ei usko Jumalaan, henkeen eikä kuoleman jälkeiseen elämään tai tuomioon. Materialistin mielestä kuolema on vain luonnollinen osa tämän maailman ilmiöitä ja eliöiden olemassa oloa. Sitä ei tarvitse sen kummemmin selittää tai hengellistää. Kun ihmisen aivotoiminta pysähtyy, niin häntä ei ole enää olemassa. Kun verenkierto lakkaa, on ihminen lopullisesti lakannut olemasta eikä häntä enää ole. Jäljelle jää pelkkää materiaa, mätänevä ruumis, mikä sekin katoaa elämän ja kuoleman kiertokulussa. Ihmisestä ei jää lopulta mitään jäljelle. Tästä syystä kuolemaa ei tarvitse pelätä vaan se on helpotus niille ihmisille, jotka kärsivät maan päällä. Elämästä nauttiville ja menestyville ihmisille kuolema on kuitenkin vastenmielinen asia, sillä heidän nautintonsa ja ilonsa

9 loppuu. He yrittävät pitkittää siitä syystä elämäänsä mahdollisimman kauan, että saisivat siitä kaiken ilon irti. Monet ihmiset pelkäävät kuolemaa hyvin paljon, vaikka eivät sitä tunnusta tai tule niin kovin usein ajatelleeksi. On tavallaan ihmeellistä, että monet Jumalan ja tuonpuoleisen kieltävät ihmiset riippuvat sitkeästi kiinni tässä elämässä vielä kuolemansairaana, jos kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoista olemista ja etenkään tuomiota syntien tähden. Luulisi kuoleman olevan houkutteleva vaihtoehto, jos ihmisellä on paljon kipuja ja tuskia tai hänen elämänsä laatu ei ole kovin kummoinen. On toki monia ihmisiä, jotka eivät pelkää ainakaan kovin näkyvästi kuolemaa ja pyytävät jopa päästämään itsensä tämän maailman kivuista armomurhan avulla. Emme voi siten tehdä yksiselitteistä linjausta sen suhteen, miten eri tavalla uskovat ihmiset suhtautuvat kuolemaan ja miten paljon he sitä pelkäävät. Kuoleman pelon tunnustaminen esimerkiksi kristitylle ihmiselle on aika harvinaista, koska jumalaton tietää kristityn uskovan viimeistä tuomiota seuraavaan ikuiseen rangaistukseen. Jumalan kieltävät ihmiset voivat esiintyä rohkeina kristityn sukulaisensa edessä, kun kuolemasta puhutaan, mutta yksityisesti tai puolisonsa kanssa he kertovat pelkäävänsä paljon kuolemaa. Lopulta on kuitenkin niin, että jokaisen tulee alistua kohtaloonsa ja elämä päättyy. Tämän tietää paatuneinkin jumalaton, vaikka ei Jumalaa lainkaan pelkää ja käy kuolemaan rohkein mielin herjoja huutaen. (Luuk 23:39,40) Moraalin ulottaminen kuoleman jälkeisiin asioihin ei ole Jumalan kieltävän ihmisen mielestä oikein. Itse asiassa evoluutioteoriaan uskovan ihmisen mielestä koko moraalijärjestelmä on kyseenalainen, sillä sehän on vain kehityksen tulosta eikä mitään absoluuttista oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, ole olemassakaan. On väärin väittää, ettei evoluutioteoria pyri antamaan moraalisia ohjeita, sillä moraali on selitettävissä evoluution kehityksen tuloksena ja eläinten sekä ihmisten käyttäytymistä voidaan tutkia empiirisesti aistihavainnoin. Evoluutioteoria on kiinteästi kaikkeuden perimmäisiä kysymyksiä käsittelevien tieteenalojen ja uskomusten kanssa kytköksissä, sillä sen tarkoitus on tulkita olemassa olevaa maailmaa ja sen eliöstöä sekä selittää niiden alkuperä ja lajien paljous. Evoluutioteoriaa ei voida tutkia pohtimatta samalla kaikkeuden alkuperää, elämän syntyä elottomasta aineesta ja jopa moraalikysymyksiä, mitkä ovat joko kehityksen seurausta tai luomisen tulosta. Jumalan kieltävät ateistit pyrkivät sivuuttamaan nämä keskeiset kysymykset toisarvoisina ja paneutuvat molekyylitason todisteluihin muiden todisteiden puuttuessa täysin ja perinnöllisyystieteen ollessa monitulkintainen, missä eri tulkintoja ei voida osoittaa suoraan vääräksi tai oikeaksi nykyisin tieteellisin keinoin. Jäljelle jää pelkkä usko siihen, mistä kaikki elämä on saanut alkunsa ja miten lajien paljouteen on päädytty. Moraalijärjestelmiä ei haluta kommentoida, koska eläinkunta näyttää ihmisille mallin, minkä mukaan kannibalismi, lasten surmaaminen, naaraiden ryöstäminen, kilpailevien urosten tappaminen, ravinnon, reviirin ja asuntojen varastaminen sekä valehteleminen ovat kelpoisuutta parantavia ominaisuuksia eikä syntiä, niin kuin Raamatun ilmoittama Jumala kertoo ja yleinen moraalitaju toistaiseksi vielä osoittaa totuudeksi. Sellaista totuutta ei haluta kuulla, mikä romuttaa oman uskomusjärjestelmän ja materialistisen maailmankatsomuksen perustukset sekä viittaa kaikin tavoin älylliseen suunnitteluun ja Luojaan kaiken olevaisen Isänä. Se, mikä tuntuu tänään jonkun mielestä oikeamieliseltä hyvän tekemiseltä, voi tuntua hänen mielestään huomenna väärämieliseltä pahan tekemiseltä ja toinen ihminen pitää väärämielisenä pahana sitä, mikä on toisen mielestä oikeamielistä hyvän tekemistä. Koska ihmisen yläpuolella ei ole materialistin mielestä mitään korkeampaa älyä ja Jumalaa, joka sanelee sen, mikä on oikein ja väärin, mikä hyvää ja pahaa, ei kukaan voi tuomita toisen tekemisiä ja ajatuksia moraalisesti huonompina kuin omiaan. Maailmassa on vallalla kulloinkin se lakijärjestelmä ja arvomaailma, mikä on hallitsevan luokan käsitys asioista. Jos yhteisö pitää ihmissyöntiä, raiskauksia, lapsenmurhia, vaimonryöstöjä, riistämistä, tappamista ja valehtelemista hyvänä asiana, niin silloin näistä ei säädetä rangaistusta vaan niitä taiten harjoittavat ihmiset palkitaan eli he saavat pitää hyvänään vääryydellä hankkimansa hyödyn tai edun yhteisössä. Vaikka nämä Raamatun ilmoituksen mukaan synnilliset asiat tuomittaisiin yhteiskunnan laissa, mutta joku onnistuu rikkomaan niitä vastaan jäämättä kiinni tai joutumatta edesvastuuseen, ovat nämä ominaisuudet ja rikolliset teot yksilön kelpoisuuden kannalta hyödyllisiä asioita. Näin ollen yhteiskunnassa pääsee hallitsevaan luokkaan ja valtaan sellaiset yksilöt, jotka rikkovat Raamatun moraalilakia vastaan, mutta eivät jää siitä kiinni tai välttyvät joutumasta edesvastuuseen teoistaan. Lopputuloksena on Raamatun ilmoittama pedon valtakunta, missä kaikenlaisen synnin saastan harjoittajat johtavat tätä maailmaa ja maailma antaa sille jumalattomalle maailmanhallitukselle täyden tukensa. (Ilm 13,17) Aitoja kristittyjä ja moraalia saarnaavia juutalaisia vainotaan ja tapetaan, koska me julistamme sanomaa, mikä ei miellytä Jumalan kieltäviä vääräuskoisia ihmisiä ja materialisteja, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon tai viimeistä tuomiota seuraavaan rangaistukseen.

10 Jumalan kieltävien materialistien ohella on paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka eivät usko Raamatun Jumalaan sellaisena kuin hän itsensä meille ilmoittaa. Heidän mielestään Jumala ei tuomitse tai rankaise ketään ihmistä kuoleman jälkeen. Jumala on heidän silmissään pelkästään rakkaus, eikä rakkaus ketään syytä tai tuomitse. Tähän samaan jumalaan uskovat monien eri uskontojen edustajat: vapaamuurarit, illuminaatit (salaliittolaiset), hindut (Brahma), jotkut muslimit, jotkut juutalaiset, New Age ja monet itseään kristittynä pitävät henkilöt. Jumala on heille kosminen rakkaus ja luojaenergia, mutta ei kykene vihaan tai kostoon, mistä Raamattu kuitenkin paljon puhuu, kun Jumalaa kuvaa. (Room 12:17-21; Psa 94:1; Jes 66:15-24; Dan 12:2; Ilm 14:9-11; 20:9-15) Vääränlainen käsitys Jumalasta eli virheellinen Jumala-kuva on yleensä merkki siitä, ettei se henkilö ole sydämeltään Jeesuksen seuraaja, joka sellaista uskoo, julistaa ja muille opettaa. Toki uskovainenkin voi erehtyä opillisissa asioissa, mutta opin alkeissa erehtyminen on huolestuttava seikka kenen tahansa kristityn elämässä. Oppi iankaikkisesta tuomiosta on opin alkeita, mikä pitäisi olla jokaiselle kristitylle selvillä Raamatun kirjoitusten perusteella. (Hebr 6:2) Raamatun kirjoitusten mukaan jonkinlainen rangaistus ja kärsimys ovat väistämätön seuraus jumalattomasta elämästä sekä synnin teoista. Näin ollen oikea vaihtoehto kuoleman jälkeiseen olemiseen löytyy linjalta katolisuus adventismi protestanttisuus. Näissä kaikissa uskotaan kuoleman jälkeiseen tuomioon ja rangaistukseen, mutta eri uskomusten välillä on eroja sen suhteen, ketkä kaikki joutuvat tuomittaviksi ja miten kauan kärsimys rangaistuksen alaisuudessa kestää. Esimerkiksi adventistit uskovat ankaraan määräaikaiseen rangaistukseen, mikä päättyy lopulta ihmisen sielun ja ruumiin lopulliseen tuhoon eli ihminen lakkaa olemasta. Katolisten tai joidenkin katolisten mukaan osa ihmisistä tai kaikki ihmiset pelastuvat lopulta kiirastulen kärsimysten jälkeen ja pääsevät Jumalan luokse taivaaseen, sen eri asteissa. (perinteinen katolisuus vs. vapaa katolinen kirkko ja teosofia/ kristosofia) Perinteisten protestanttien joukossa uskotaan yleisimmin kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, jolloin kärsimys tuli- ja tulikivijärvessä on tietoista ikuista kärsimystä eli ihmisen sielu on katoamaton. Kuolemattomuudesta ei voida tässä tapauksessa oikeutetusti puhua, sillä sielu jää ikuisen kuoleman tilaan, mikä on tietoista eroa Jumalasta. Jumalan kieltävä epähurskas ihminen elää jo ruumiissa ollessaan hengessään kuolleessa tilassa ja erossa Jumalasta, mikä jatkuu sitten viimeisen tuomion jälkeen ikuisesti. (Jes 59:1-3; Efe 2:1-3; Kol 2:13; Room 7:10; 1Tim 5:6; Jda 1:12) Tuli- ja tulikivijärven toinen nimi onkin osuvasti toinen kuolema. (Ilm 20:9-15; 21:8) Kuolema ei tarkoita Raamatussa pelkästään ruumiin kuolemaa vaan se voi tarkoittaa myös kuolemaa synteihin ja rikoksiin eli hengen kuollutta olotilaa, jolloin ihminen on silti sielullinen ja itsestään tietoinen olento. Jumala kutsuu näitä olemattomia ikään kuin ne olisivat ja herättää heidän kuolleen henkensä eloon, mikäli he uskovat pelastuksen evankeliumin ja Jumalan Pojan eli Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Room 5:17; Efe 1:13,14; 5:14; Apt 8:5-24,35-40) Raamatun ilmoituksen perusteella kuolemaa kannattaa pelätä, jos ihminen ei ole uskonut Jumalan Poikaan ja Jumalaan voidakseen välttyä tulevalta tuomiolta. Ellet ole syntynyt uudeksi ylhäältä eli saanut syntejäsi anteeksi ja Pyhää Henkeä sydämeesi uskomalla evankeliumin sanomaa, et voi pelastua, kun olet kuitenkin syntiä tehnyt. Syntejä ei saada pois tunnolta muutoin kuin saamalla ne anteeksi eikä niitä voida saada anteeksi, ellei niitä tunnusta, kadu ja pyydä niitä anteeksi Jumalalta. Syntien katuminenkaan ei auta pelastukseen, ellei niistä ole valmis myös luopumaan. Monet käyttävät Jumalan armoa ikään kuin lupalappuna synnin tekemiselle ja pilkkaavat näin julkisesti Herran Jeesuksen nimeä jatkaen entiseen tapaan jumalatonta elämäntapaansa. Kristitty ei voi jatkaa synnissä elämistä joutumatta uudestaan kadotustuomion alaiseksi. (Hebr 6:1-8; 10:25-31) Heprealaiskirjeessä sanotaan, että ihmiset elävät kuoleman pelossa, mutta Jeesus voi vapauttaa meidät siitä. Kirje heprealaisille 2: 14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, 15. ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. 16. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Jos joku on Kristuksessa, ei hänelle ole enää mitään kadotustuomiota eli hän varjeltuu tuli- ja tulikivijärveltä: toinen kuolema ei vahingoita häntä. (Room 8:1; Ilm 21:8) Kadotukselta ja syntiensä orjuuden vallasta pelastuneen ihmisen ei tarvitse pelätä kuolemaa eikä sen jälkeisiä tapahtumia. Jos

11 joku pelkää, on se osoitus vähäisestä uskosta tai synnissä elämisestä, sillä synnistä vapaan ja Jeesusta vapaaehtoisesti seuraavan kristityn ei tarvitse pelätä asioista, mistä hänet on pelastettu ja vapahdettu. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kristitty koskaan lankeaisi tai pelkäisi joskus kuolemaan liittyviä asioita, mutta hän ei elä jatkuvassa pelossa ja kauhussa odottaessaan kuolemaa. Kuolema on meille vapahdus ja pääsemme sen jälkeen Herran tykö, mistä Paavali kirjoitti filippiläisille. (Fil 1:22-24) Lainaan tähän apostoli Johanneksen kirjoitusta siitä, miten kristityt ovat vapaat kuoleman ja kadotustuomion pelosta, mutta muut ovat siihen sidottuja. Johanneksen ensimmäinen kirje 4: 16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. 19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. On aika eriskummallista, että jotkut uskonnolliset tai Jumalaa vihaavat Jumalan kieltäjät väittävät meidän pelkäävän kuolemaa ja tuomiota, koska julistamme sitä. Asia on juuri päinvastoin: ne, jotka ovat tuomion alaisia, eivät kestä opetusta ja julistusta tuomiosta, minkä tähden he vainoavat ja vihaavat meitä, jotka emme samaa asiaa pelkää, sillä onhan Kristus Jeesus meidät kaikelta kadotustuomiolta vapauttanut. Tämä ei tarkoita sitä, ettei myös meitä tuomittaisi vanhurskaasti. (Room 14:10-12; 2Kor 5:10) Ne teot, jotka eivät ole Jumalasta, palavat eli emme saa niistä armopalkkaa, mutta sielu pelastuu vanhurskasten tuomiolla ikään kuin tulen läpi, kun perustus on kohdallaan eli se on Jeesus Kristus. (1Kor 3:11-18) Jos perustus on väärä, joutuu myös sielu vahinkoon eli kadotukseen. Sitä ei kenenkään Jeesukseen turvansa laittavan ja Jumalaan luottavan ihmisen tarvitse pelätä. Jumalalla ainoalla on kuolemattomuus Paavali kirjoitti Timoteukselle näin: Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle 6: 13. Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehotan sinua, 14. että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, 15. jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, 16. jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. Tätä kohtaa on käytetty virheellisesti sen asian perusteluna, ettei sielu ole kuolematon vaan kuolee samalla, kun ihmisen ruumiskin kuolee. Ensimmäinen virhe on sanoa meidän väittävän sielua kuolemattomaksi, sillä sitä sielu ei ole. Sielu voi pysyä ikuisesti kuoleman tilassa, mikä on tietoista eroa Jumalasta, aivan kuten olen edellä todistanut. Teorian mukaan, koska vain Jumalalla on kuolemattomuus, täytyy kaikkien muiden olentojen olla kuolevaisia. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, ettei taivaassa ole enää kuolemaa ja etteivät kirkkauden enkelit ole koskaan kuolleet eivätkä he ilmeisesti koskaan kuole. (Ilm 21:4) Raamatussa on tosin kolme kohtaa, joiden perusteella enkeleiden ikuisuus voidaan kyseenalaistaa, mutta ihmisestä tulee kuitenkin kuolematon uusissa taivaissa ja uudessa maassa, missä vanhurskaus asuu. (Hebr 2:16; Matt 25:41; Psa 82;1-8; Ilm 21:1-22:5) Näyttäisi kuitenkin siltä, että rangaistus ja kärsimys kohtaa vain langenneita enkeleitä eikä kirkkauden enkeleitä koskaan tuhottaisi. Joka tapauksessa: ihmisestä tulee katoamaton ja kuolematon tuonpuoleisessa, kun ruumiit nousevat ylös, mutta tämä koskee täysin varmasti vain pelastuneita ihmisiä. (1Kor 15:45-58) Jumalattomien lopullista kohtaloa koskien on olemassa adventistien näkemys rajallisesta rangaistuksesta ja muiden protestanttien näkemys ikuisesta kärsimyksestä. Kumpaakaan en

12 suosittele, joten kehotan uskomaan evankeliumin sanoman, jotta vältytte rangaistukselta, jotka tätä luette. Adventistien näkemys voi olla ihan yhtä hyvin väärä kuin oikea eikä lievennetyn tai lyhennetyn tietoisen kärsimyksen varaan kannata kenenkään laskea ja jatkaa epäuskoista elämää syntiensä vallassa. Voit lukea opetusta ikuisesta rangaistuksesta kotisivultani sen opillisesta kohdasta etusivun valikosta alkaen artikkelista Helvetin kärsimysten ja kuvausten vastineet todellisuudessa tai ilmestymisjärjestyksessä artikkelista Iankaikkinen rangaistus. (Etusivun valikko ja alaotsikko Oppi.) Jos sinulla on halu tehdä hyvää ja karttaa pahaa, niin sen pitäisi saada sinut pysähtymään ja miettimään sitä, mikä on hyvää ja pahaa Jumalan silmissä? Jumala tietää ihmistä paremmin sen, mitä on lupa tehdä ja mitä ei. Tämä voidaan ymmärtää myös siten, että mietitään sitä, mikä itse kunkin teon seuraus on toiselle ihmiselle ja tekijälle itselleen? Jumalan oikeudenmukaisia rangaistuksia ajateltaessa tulee ymmärtää Jumalan luomistyötä ja alkuperäistä tarkoitusta ihmisen elämää ajatellen. Saarnaajan kirjan mukaan Jumala on tehnyt kaikki ihmiset ikuisiksi olennoiksi ja meidän on tarkoitus elää iäti Jumalan yhteydessä. (Snj 3:11-14) Jos kieltäydymme alistumasta Jumalan vallan alle ja kapinoimme häntä vastaan, joudumme ikuiseen eroon hänestä. Jumala on syytön siihen, jos joku haluaa tehdä mieluummin syntiä kuin vanhurskautta ja kieltäytyy uskomasta häneen, joka kuitenkin ilmoittaa sen, mikä hyvää ja otollista on. Vain tottelemattomat lapset joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta: tottelevaiset pelastuvat. (Efe 2:1-10; 5:1-21; Apt 5:29-32) Kymmenestä käskystä neljä ensimmäistä kertoo ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Jumala ei hyväksy epäjumalien palvomista vaan tuomitsee sen ankarasti. (2Moos 20:1-11.) Jumalan kieltävä ihminen tuomitsee jyrkästi sen, että JHVH käski Israelin kansaa tuhoamaan epäjumalten palvontaa harjoittavia kansoja pois tieltään, kun se palasi Egyptin orjuudesta takaisin luvattuun maahan, missä Jaakob lapsineen alun perin oli asunut ja minkä maan Jumala oli luvannut heille Aabrahamin aikana. (1Moos 15:18-21; 5Moos 7:1-16; 12:29-32.) Nämä kansat harjoittivat kuitenkin sellaista saatanan palvontaa, minkä suurin osa nykyisistä ihmisistä tuomitsee ankarasti. He uhrasivat omia lapsiaan epäjumalille, Baalille ja Molokille. Millainen äiti antaa oman vauvansa alttarille ja surmaa hänet uhrina saatanalle? JHVH ei hyväksynyt sellaista ja käski tappaa rangaistukseksi kaikki israelilaiset, jotka harjoittivat näitä pakanallisia uhrimenoja. (3Moos 18:21; 20:2; Jer 7:31,32; 19:5.) Jumala ei ole siten puolueellinen tai väärämielinen tuomioissaan. Jumala ei tehnyt syntiä siinä, kun käski surmata hirveätä epäjumalanpalvelusta harjoittavat kansat, etteivät heidän iljettävät tapansa leviä laajemmalle. Jeesuksen taivaaseen astumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen alkoi uusi historiallinen aikakausi. Kristittyjen ei ole lupa tappaa toisin ajattelevia ja uskovia ihmisiä, vaikka nämä uhraisivat lapsiaan saatanalle. On tietysti lupa toimia sellaisen tavan poistamiseksi, mutta kansanmurhiin ei pidä ryhtyä, jotta tavasta päästään eroon. Raamatun Jumala sallii pakanoiden palvella epäjumalia, mutta ei tuhoa heitä sen vuoksi. Epäjumalten palvelemisesta on säädetty kuitenkin rangaistus, mikä pannaan täytäntöön kuoleman jälkeen. Ruumiin kuolema ei ole mikään rangaistus, sillä se koskee kaikkia ihmisiä: myös vanhurskaita. Ruumiin kuolema on kirous, mikä on tullut ihmiskunnan osaksi Aatamin lankeemuksen myötä. Tietoinen oleminen ei pääty kuitenkaan kuolemaan vaan jatkuu tuonelassa, mistä Herra on herättävä kuolleet viimeiselle tuomiolle ja rankaiseva heitä syntien tähden, elleivät ole uskoneet Jumalaan ja Jumalan Poikaan sekä eläneet hänen tahtoaan noudattaen. Vaikka kuoleman jälkeen ei olisi mitään tietoista olemista, on Jumalan käskyjen pitäminen siitä huolimatta paras vaihtoehto maanpäälliselle elämälle, sillä niitä noudattaen ei ketään vahingoiteta synneillä. Jos kaikki ihmiset pitäisivät kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyn, ei kukaan kärsisi synnin tekojen seurauksena. (1Moos 20:1-17; Matt 22:34-40) Ainoa jäljelle jäävä kärsimys aiheutuisi sairaudesta, vammaisuudesta, kuolemasta, onnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista, mistä ihminen ei ole itse vastuussa henkilökohtaisesti tekemiensä syntien muodossa. Elämä olisi laadultaan paljon parempaa, jos kaikki tottelisivat Jumalan käskyjä ja noudattaisivat hänen sanansa ohjeita elämässään. Jumala luo ikuisia olentoja, jotka eivät koskaan häviä. (Snj 3:11-14) Tämä sana pätee ainakin ihmisiin, jotka pelastuvat. Muussa tapauksessa kristittyjen toivo olisi järjetön. Taivaassa ei ole enää syntiä eikä kuolemaa ja juuri siitä syystä se onkin taivas. Kuolema on synnin aiheuttama kirous, minkä valtaan koko luomakunta on joutunut. (Room 5:12-21; 8:17-25; Snl 3:33; 5Moos 28) Vedenelävien ja kasvien kohdalla kuolema näyttäisi silti olleen Jumalan luomistyön tulosta alusta lähtien. Näitä eliöitä käytetään maalla elävien eliöiden ravinnoksi ekojärjestelmän mukaisesti, niin että ravintoketjun huipulla on

13 ihminen ja saalistajat. (1Moos 1:29,30) Maalla elävät eläimet annettiin ihmisen ravinnoksi vasta syntiinlankeemuksen ja vedenpaisumuksen jälkeen. (1Moos 9:4) Ehkä kaloja ei ollut annettu ravinnoksi tätä ennen, mutta luomiskertomus ei ole tässä kohden yksiselitteinen. On mahdollista, että myös maaeläimistä osa on luotu ylläpitämään ravintoketjua alusta asti. Etenkin hyönteisten kohdalla tällainen olettamus on hyvin todennäköinen eikä Raamattu hyönteisistä luomisen yhteydessä mitään puhukaan. Mikrobit ovat niin ikään tuntematon käsite Raamatussa. Tuskinpa niitä on tehty ikuisiksi alun alkaenkaan: voi olla, että ikuisuus ilman kuolemaa on tarkoitettu alussa vain ihmiselle, ei muille eliöille. Kuolleet kasvit ja eläimet muodostavat ravintoketjun pohjan muille eliöille. Kuolema ei ole siten elämän päättyminen vaan alku uudelle elämälle. Ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, ei se voi tuottaa uutta satoa. (Joh 12:24) Tämä biologinen fakta on samalla vertauskuva siitä, miten ylen synnillinen vanha ihminen kuolee ja uusi Jumalan ihminen syntyy tilalle, kun joku ottaa vastaan Jumalan sanan ja uskoo evankeliumin. (Room 7:7-8:16; Efe 1:13,14) Hengellinen kasvuprosessi jatkuu uudeksi syntymisen jälkeen, niin että uusi luomus valtaa yhä enemmän sijaa eli ihmisen synnillinen ja lihallinen mieli saa väistyä Kristuksen vanhurskaan mielenlaadun tieltä pois. (Efe 4:17-24; Kol 3:1-11; Gal 5:13-26; 1Kor 26-16; 6:9-11; Luuk 1:17) Jeesuksen sanoilla voi olla jotakin tekemistä myös sen todellisuuden kanssa, millainen ylösnousemusruumis uskoville annetaan. (1Kor 15:34-58) Tämä on kuitenkin vielä osittain hämärän peitossa ja salaisuus, mitä ei voitane tyhjentävästi ymmärtää ennen kuin kaikki ennustukset ovat täyttyneet ja pääsemme Jumalan luokse uuteen maahan ja uusiin taivaisiin. (1Kor 2:6-11; 13:1-13; Ilm 21-22) Miten tulisi ymmärtää Paavalin opetus siitä, että Jumalalla ainoalla on kuolemattomuus? (1Tim 6:16) Raamatun perusteella pelastuvat ihmiset eivät kuole enää koskaan, joten meilläkin on siinä mielessä kuolemattomuus jo nyt, kun olemme saaneet lahjana ja armosta iankaikkisen elämän. (Joh 11:25,26; Ilm 21:4) Vaikka ruumis kuolee, niin meillä on Hengessä iankaikkinen elämä jo nyt: olemme siis kuolemattomia. Ylösnousemuksen jälkeen myös ruumis elää ikuisesti eikä kuole koskaan. (Joh ; Apt 24:15) Kristittyjen toivo on nimenomaan aineellinen oleminen ruumiissa, joka on kuitenkin erilainen kuin tämä maallinen ruumis. (Apt 23:6; 24:15; 26:8) Sitä sanotaan hengelliseksi ruumiiksi, joten on osittain arvoitus, millainen se on. (1Kor 15:34-58; 2:6-16) Se on joka tapauksessa sellainen ruumis, mikä ei koskaan kuole eikä koskaan katoa eli ruumis ei maadu kuoleman jälkeen, koska kuolemaa ei enää ole. Onko taivaallinen oleminen sitten pelkästään aineetonta ja hengellistä olemista niin kuin monet luulevat? En usko siihen, sillä Jeesuksen maallinen ruumis nousi muuttuneena ylös ja samalla tapaa mekin muutumme silmänräpäyksessä, kun meidät temmataan pilviin Herran tykö. (1Tess 4:13-17) Jeesuksen ylösnousemusruumis oli luuta ja lihaa, joten hän ei ollut mikään aineeton haamu, niin kuin joskus kuulee väitettävän. (Luuk 24:36-45; Joh 20:27; 21:1-15) Jeesus jopa ruokaili opetuslasten kanssa ja heidän nähtensä ylösnousemisensa jälkeen, joten häntä ei voida pitää pelkkänä Henkenä vaan hän on myös aineellinen olento, kun näemme hänet pelastuksemme päivänä. (1Joh 3:2) Samalla tapaa myös enkelit voivat ilmestyä ruumiissa ja aterioida ihmisten kanssa kuin mitä Jeesus. (1Moos 18:1-19:14) Muuan enkeli paini Jaakobin kanssa, joten hänkin oli ruumiillinen olento eikä vain palvelukseen lähetetty näkymätön henki. (1Moos 32:24-32; Hoos 12:5; Hebr 1:12,13) Näyttää siltä, että Jumalan luomat enkelit ja ihmiset on tarkoitettu sekä ruumiilliseen elämään että näkymättömään hengen maailman todellisuuteen: meistä tulee nimittäin enkelien kaltaisia, kun pääsemme Herran luokse uusiin taivaisiin ja uuteen maahan ylösnousemuksessa. (Matt 22:29-32) Ihmisen oleminen nykyisen maailman alun paratiisissa oli aineellista olemista ja Jumalan luomakunta on aineellista näkyvää todellisuutta. Pelastuneet sielut odottavat mitä ilmeisimmin uuden ruumiin saamista, mikä on ainetta ja kuolematon sekä katoamaton ruumis. (Ilm 6:9-11; Room 8:17-30) Paavalin sanat Jumalalla ainoalla on kuolemattomuus voidaan ymmärtää kahdella tavalla: 1. Ihmiset ja enkelit voivat kuolla, jos tekevät syntiä. (1Moos 2:15-17; 2Piet 2:4) Kuolema tarkoittaa eroa Jumalasta ja hengen kuollutta tilaa, mutta ei olemisen lakkaamista. (Efe 2:1-3; Kol 2.13; Room 7:10; 1Tim 5:6; Jda 1:12; Jes 59:1-3) Sielu voi kuolla, mutta ei kadota jäljettömiin: hengellisesti kuollut sielu on tietoinen omasta itsestään ja olemisestaan. Jumala ei voi tehdä syntiä, joten hän on ainoa kuolematon. Ihmiset voivat tehdä periaatteessa syntiä taivaassa, koska ovat tahdoltaan vapaita, mutta Jumala tietää edeltä sen, ettei kukaan enää syntiä tee. Ihmiset ovat oppineet läksynsä yhden lankeamisen jälkeen ja uskollisena pysyvät enkelit eivät ole koskaan langenneet eivätkä lankea taivaassakaan.

14 2. Jumala antaa kuolemattomuuden ja katoamattomuuden lahjana luomilleen olennoille. Nämä ovat ikuisia eivätkä katoa koskaan. Tämä koskee erityisesti Jumalan luomia enkeleitä ja ihmisiä. Eläinten kohdalla ei voida puhua samalla tapaa katoamattomuudesta kuin Jumalan kuvaksi luodun ihmisen ja kirkkauden enkelien kohdalla. (Snj 3:11-14; 1Joh 2:15-17; 1Kor 15:34-58) Koska vain Jumala voi antaa luoduille kuolemattomuuden, kirjoitti Paavali, että Jumalalla ainoalla on kuolemattomuus (hallussaan). Raamatun mukaan sielun vihollinen eli paholainen piti kuolemaa hallussaan ennen Kristuksen ylösnousemusta. Kun Jeesus kuoli ja meni Isän tykö sekä nousi ylös kuolleista, sai hän kuoleman ja tuonelan avaimet haltuunsa. Hän voitti perkeleen ja kuoleman vallan, mikä oli tullut ihmiskuntaan syntiinlankeemuksen seurauksena. Jos Jeesus ei olisi noussut ylös kuolleista, ei kukaan muukaan voisi nousta ylös, sillä kuolema oli perkeleen vallassa. Ylösnousemuksen täytyi tulla ihmisen kautta, koska kuolema oli tullut maailmaan ihmisen kautta. Jeesuksen kuolemalla ja ylösnousemisella on siten koko maailman pelastava vaikutus, vaikka kaikki eivät vanhurskauttamista omien tehtyjen syntien vuoksi tarvitsisikaan. (esim. vauvana poisnukkuneet) Tässä ovat ne Raamatun kohdat, mihin tämä opetus perustuu: Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille 15: 12. Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? 13. Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. 14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; 15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. 16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. 17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. 18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut. 19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. 20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. 21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. 22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 24. sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. 25. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." 26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 27. Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. 28. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa. Kirje heprealaisille 2: 9. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. 10. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. 11. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, 12. kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; 13. ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" 14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, 15. ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. 16. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. 17. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi

15 tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. 18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Ilmestyskirja 1: 17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, 18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Usko perustuu tietoon ja yli tiedon menevään ymmärrykseen Ihminen ei voi uskoa, ellei hänellä ole lainkaan informaatiota siitä, mihin tai keneen hän uskoo. Ymmärrystä vailla olevat vauvat ja vaikeasti vammaiset ihmiset eivät pysty siten uskomaan Jumalaan. Heiltä ei uskoa myöskään edellytetä, sillä Jumala ei ole väärämielinen tuomari, niin että vaatisi ihmiseltä jotakin sellaista, mihin tämä ei syntymässä saatujen ominaisuuksien tai itsestään riippumattomien seikkojen vuoksi ole kykeneväinen. Uskon pohjalla vaikuttaa siis aina sanallinen ja älyllinen informaatio, mikä tekee mahdolliseksi uskon. Jokainen ihminen saa elämänsä aikana paljon informaatiota, mistä osa on totta ja osa epätotta. Jumala on rakentanut ihmisen sisällisen ihmisen puolesta sellaiseksi, että jokainen kykenee varttuessaan analysoimaan saamaansa informaatiota ja voi erottaa valheen totuudesta. Tästä syystä jokainen on itse vastuussa siitä, mihin sanomaan uskoo ja mitä ei usko. Jumala katsoo lieventävänä seikkana sen, jos joku ei ole kuullut koskaan Raamatun kirjoituksista ja Jeesuksesta. Sellaista ihmistä ei tuomita epäuskon vuoksi kadotukseen, koska kukaan ei voi uskoa, ellei hänelle julisteta hyvää sanomaa. (Room 10:14-21) Tässä kohden jotkut kristittyinä itseään pitävät ryhmät opettavat tyystin väärin Jumalan sanaa. (mm. lestadiolaiset) Tämä väärä opetus saa jumalattomat ihmiset kääntymään kristinuskoa vastaan väärin perustein, sillä Jumala ei ole sellainen, mitä nämä ihmiset julistavat vaan hän on täysin oikeamielinen ja oikeudenmukainen tuomioissaan. Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin mitä ensin hänelle kykyjä ja lahjoja antaa: ymmärrystä, viisautta, tietoa, älykkyyttä, jne. Tämän vuoksi Jumala voi tuomita jokaisen ihmisen oikeudenmukaisesti eikä hän ole mikään sadisti, niin kuin harhaoppisten julistuksesta voitaisiin oikeutetusti päätellä. Jos monet vapaan tai rajoitetun tahdon kieltävät harhaopit olisivat totta, olisi Jumala hirviömäinen sadisti ja tuomitsisi syyttömiä kadotukseen tai syntisiä väärin perustein. On informaatiota, mikä voidaan todistaa empiirisesti eli aistihavainnoin ja tieteen keinoin todeksi. Sitä ei tarvitse silloin välttämättä uskoa. Jos lyöt itseäsi vasaralla sormeen riittävän lujaa, niin tunnet tuskaa, edellyttäen, että tuntoaistisi ja hermoratasi toimivat niin kuin tulee. Sinun ei tarvitse uskoa sitä, että vasaralla sormeen lyöminen aiheuttaa kipua, sillä se on todistettava asia ja kokeellisesti toistettavissa. Sinä näet taivaalla auringon, kuut ja tähdet, joten voit uskoa näkemääsi, jos et ole sokea. Saman asian vahvistavat kaikkien ihmisten aistihavainnot, joten kyse ei ole todennäköisesti harhakuvasta vaan todellisuudesta. Jos vihaat tai rakastat jotakin toista ihmistä tai itseäsi, niin se on sinulle totta kokemuksesi perusteella, mutta muut eivät voi sitä välttämättä todistaa tai nähdä: he voivat silti uskoa tai olla uskomatta sen, mitä tunnet. Uskossa Jumalaa kohtaan on kyse hieman samanlaisesta asiasta. Se pohjautuu siihen tietoon, mitä voimme Jumalasta tietää, mutta usko menee sen lisäksi tiedon ylitse ja pohjautuu tunteisiin sekä henkilökohtaiseen kokemukseen. Tässä kohden ei pidä kuitenkaan hyljätä järkeä, sillä järki, viisaus, ymmärrys ja logiikka eivät ole Jumalan vaikuttamaa uskoa vastaan vaan johtavat siihen. Kun Jumalan sanat avautuvat, niin ne antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. (Psa 119:130; vrt. Hebr 11:3; 2Tim 2:7) Usko pitää sisällään asioita, mitä ei voida aistihavainnoin todistaa. Yksi tärkeimpiä uskon varassa olevia asioita on usko kuoleman jälkeisestä ihmisen tietoisesta olemisesta, viimeisestä tuomiosta ja sitä seuraavasta rangaistuksesta tai iankaikkisesta elämästä taivaassa. Näitä ei voida koskaan todistaa tieteellisesti tosiksi tai epätosiksi väittämiksi, sillä tiede ei voi aistia näkymätöntä henkeä ja aineetonta todellisuutta, mikä on ihmisen hengessä ja Jumalan valtakunnassa. Tämä valtakunta on silti kokemusperäisesti olemassa niiden ihmisten elämässä, jotka ovat yhteydessä Jumalaan Pyhässä Hengessä hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Pyhä Henki on aineeton Jumalan olemus, mitä ei voida mitata tai tutkia tieteen keinoin. Hänet voidaan kuitenkin tuntea sisäisesti, sillä

16 iankaikkinen elämä on Jumalan ja Jumalan Pojan tuntemista, jotka molemmat asuvat Jeesuksen seuraajien sydämissä Pyhän Hengen kautta. (Joh 14:14-28; 17:3; Efe 3:14-21) Vaikka kuoleman jälkeistä todellisuutta ja näkymätöntä henkien maailmaa ei voida todistaa tieteellisesti, pitää usko niihin sisällään tietoa eli informaatiota. Uskon sisältö voidaan muotoilla kielellisesti eksaktiin muotoon, mistä muodostuu uskon sisältämä oppijärjestelmä. Mitään uskoa ei ole olemassa ilman sen sisältämää oppia. On järjetöntä väittää, ettei usko ole opillinen asia, sillä juuri sitä se on. Koska erilaiset uskomukset ovat ristiriidassa keskenään, pitävät ne sisällään erilaisia opillisia määritelmiä. Kaikki usko ei voi olla tästä syystä Jumalan vaikuttamaa, koska Jumala ei opeta asioista ristiriitaisesti niin, että toinen sana kumoaa toisen sanan. Jumala ei voi sanoa: Minä olen ja heti perään Minä en ole. Jumala on Minä olen ja tätä sanomaa hän ei koskaan muuta. (2Moos 3:14) Vaikka uskon perusteena on tietoa, menee usko monin paikoin yli kaiken tiedon ja ymmärryksenkin. Jumalan rakkaus on Paavalin mukaan kaikkea tietoa ylempi. (Efe 3:19) Rakkaus rakentaa, mutta tieto paisuttaa. (1Kor 8:1) Jumalan rakkaus ei ole silti tietoa, käsittämistä ja ymmärtämistä vastaan vaan se on merkitykseltään näiden yläpuolella ja tietoa suurempaa. Paavali ei pyydä kristittyjä tyhjentämään mieliään ja sammuttamaan ymmärrystään tai kerro kristinuskon olevan järjettömyyttä. Hän korostaa monin paikoin ymmärryksen merkitystä ja pitää evankeliumin sanomaa Jumalan viisautena, mikä on täysin loogista ja ymmärrettävää puhetta ihmisille. (1Kor 1:17-24; 14:20; 2:6-16; Room 12:1-3; Efe 5:1-21; Room ) Muutenhan sitä ei voitaisi edes uskoa, ellei se olisi ymmärrettävää puhetta. (1Kor 14) Jumalan sanat sisältävät valtavan määrän tietoa, viisautta ja ymmärrystä, mitä on vaikeaa käsittää ja ymmärtää Jumalan tiedon ja viisauden syvyyttä. (Room 11:32-36; Snj 8:16,17) Valitettavan monet kristityt ovat uskoneet valheita ja luulevat kristinuskoa järjettömyydeksi tai epäloogiseksi opilliselta sisällöltään. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kenenkään ei pidä uskoa sokeasti jotakin sellaista, mitä hän ei kykene ymmärtämään ja käsittämään. Jumala tahtoo, että meidän tietomme, käsityksemme, viisautemme ja ymmärryksemme lisääntyisi hänen rakkaudessaan. Tästä on vakuutena monta eri Raamatun opetusta, mutta lainaan tähän vain kaksi. Paavalin kirje filippiläisille 1: 9. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, 10. voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, 11. täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Paavalin kirje efesolaisille 1: 8. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, 9. tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Uskossa on kaiken tiedon ylittävän rakkauden lisäksi olemassa myös yli ymmärryksen käyvä Jumalan rauha, mikä on kristittyjen sydämessä sen seurauksena, että olemme saaneet syntimme anteeksi Jumalalta ja meihin on tullut Jumalan Pyhä Henki. (Fil 4:7; Room 5:1-11; Kol 3:5; Joh 14:20-28) Jumalan rauha on varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Jos omatuntomme syyttää meitä, niin voimme rauhoittaa sydämiämme sillä, että Jumala tietää kaiken ja on luvannut auttaa meitä synneistä irti, mikäli lankeamme niihin. Kun turvaamme Jumalan lupauksiin ja hänen sanansa voimaan, voimme varjeltua siltä turmelukselta, mikä maailmassa himojen tähden vallitsee. (2Piet 1:1-11; 1Tess 2:13; 1Piet 2:1-12) Usko ei ole näkemistä Usko ei ole näkemistä vaan se on näkymättömien asioiden totena pitämistä ja Jumalaan luottamista. (Hebr 11:1) Uskon tulevaisuuteen tähtäävä aspekti on toivo. Kristityt on kutsuttu yhteen ja samaan toivoon, mikä on kuolleiden ylösnousemisen toivo. (Efe 4:4; Apt 23:6; 24:15; 26:8) Kuolleiden ylösnousemusta ei voida todistaa epätodeksi tai todeksi tieteellisin keinoin. Jumalan sanan

17 ilmoituksen mukaan vain yksi ihminen on noussut ylös kuolleista eikä ole kuollut enää sen jälkeen: hän on ihminen, Jeesus Kristus. (1Tim 2:3-7; Room 6:1-14) Raamatussa ei ole ennustettu muiden ylösnousemusta ennen kuin vasta Kristuksen takaisintulon yhteydessä. Tätä ennustusta ei voida todistaa vääräksi tai oikeaksi, ennen kuin nähdään, toteutuuko se. Ennustuksen toteutumisen aika viittaa meidän sukupolveemme, sillä kaikki merkit ovat täyttyneet tai täyttymässä parhaillaan, mitkä edeltävät Kristuksen tulemusta. Pedon valtakunnan tuleminen täydessä voimassaan on vielä se, mikä pidättää Kristuksen ilmestymistä, mutta kun laiton ilmestyy, niin silloin saapuu Kristus ja surmaa hänet suunsa henkäyksellä. (2Tess 2:1-12) Usko ei ole näkemistä, mutta se on ikään kuin näkemistä, sillä luotamme Jumalan lupauksiin ja odotamme niiden täyttymistä. Mooses luotti Jumalan sanan lupauksiin ja kesti koetukset lähtemättä synnin tielle jumalattomuuteen. (Hebr 11:24-29) Me odotamme ruumiimme lunastusta ja lapseksi ottamista, mistä Paavali kirjoitti roomalaisille, korinttolaisille, filippiläisille ja tessalonikalaisille. (Room 8:17-30; 1Kor 15:12-58; Fil 3:20,21; 1Tess 4:13-17) Meidän uskomme on luja toivo ja luottamus siihen, että Jumala pitää sen, mitä on luvannut. (Hebr 6:9-20) Toivoa eivät voi sammuttaa tieteellisiksi väitetyt todistelut, mitkä eivät ole ensinkään tieteellisiä eivätkä toisekseen edes todisteita. Kuolleiden ylösnousemusta ei voida todistaa vaan meidän tulee vain odottaa, että se tapahtuu. Pietari ennusti, että meidän päivinämme nousee esiin jumalattomia, jotka pilkkaavat meitä odotuksemme tähden ja he elävät himojensa mukaan. (2Piet 3:1-8) Näemme ja koemme tämän ennustuksen toteutuvan parhaillaan, joten Herran tulemus on tämänkin ennustuksen perusteella lähellä. Evankeliumi on julistettu pian todistukseksi kaikille kansoille, mitä ei ole aiempina sukupolvina tapahtunut, ja sen jälkeen tulee loppu, aivan kuten Herra on ennustanut. (Matt 24:10-14) Saamme nähdä Ihmisen Pojan tulevan suurella kirkkaudella Isänsä voimassa pilvien päällä ja ihmiset parkuvat nähdessään hänen merkkinsä taivaalla. (Matt 24:29-31; 26:63,64) Autuas ja pyhä on se, joka saa olla mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa, sillä häntä ei toinen kuolema vahingoita. (Ilm 20:4; 21:8) Itku ja hammasten kiristys kohtaavat niitä, jotka jäävät jäljelle ja nousevat ylös toisessa tuomion ylösnousemuksessa. (Joh 5:28-30; Ilm 20:9-15) Sen jälkeen ei ole mahdollista saada peruutusta ikuiseen kohtaloonsa, sillä meillä on vain yksi elämä aikaa päättää se, mihin tai keneen me uskomme ja mihin turvamme laitamme. Tieto uskomusten ja erityisesti kristinuskon perusteena Vaikka kristinuskon perustana on tietoa Jumalasta ja hänen pelastussuunnitelmastaan, on pelastuksen kannalta tärkeämpää vaeltaa puhtaasti Jumalan pyhyydessä ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään sekä Jumalaa yli kaiken kuin tietää kaikki maailman salaisuudet. (1Kor 13) Tiedosta ei ole mitään hyötyä väärissä käsissä vaan se aiheuttaa pelkästään lisää tuskaa ja vahinkoa. Raamatun kirjoituksia on käytetty valitettavan paljon kärsimystä lisäävällä tavalla toisten ihmisten riistämiseksi ja orjuuttamiseksi maallisten kuninkaiden sekä kirkkojen vallan alle. Jumalan seurakunnan tulee olla paikka, missä kärsivät sielut voivat parantua syntien aiheuttamista oireista vanhurskaan Jumalan siipien suojissa. Tähän kuuluu osana totuus ihmisen syyllisyydestä omiin synteihin ja alennuksen tilaan. Vain totuus tekee ihmisen vapaaksi syntisiteistä, mutta tämä totuus tekee aina kipeää ihmisen sisimmässä. Elleivät kovettuneet sydämet murru ja toisten ihmisten tai olosuhteiden syyttäminen omista synneistä lopu, niin kärsivät sielut eivät pääse koskaan vapauteen. Syntinen ihminen ei ole vain synnin uhri vaan kärsimyksen aiheuttaja ja syyllinen vahinkoihin, mitä synti saa aikaan. Näin ollen ainoa keino vapautua synnin siteistä on muuttua mieleltään, niin ettei ihminen halua enää tehdä syntiä ja silloin Jumala häntä myös auttaa, kun mielihalu on pois synnistä vanhurskauden tekemistä kohden. Seurakunta voi olla rauhan tyyssija, jos kaikki sen jäsenet tavoittelevat Jumalan pyhyyttä ja puhtautta eikä tahallista syntiä suvaita seurakunnassa. Ihmisen kaikki uskomusjärjestelmät perustuvat tietoon. Uskomukset pitävät sisällään informaatiota, mikä on totta tai epätotta. Kukaan ei voi uskoa, ellei hän pysty ajattelemaan selkeästi uskonsa sisältöä ja selittämään jollakin tavalla sanallisesti sitä, keneen, mitä tai mihin hän uskoo. Usko pitää sisällään tietoa aivan kuten Raamatussa on kirjoitettu: Teillä on voitelu Pyhältä ja kaikilla teillä on tieto. (1Joh 2:20) Voitelu on viittausta Pyhän Hengen osallisuuteen. (2Kor 13:13) Pyhä Henki on totuuden Henki, mitä maailma ei ota vastaan, mutta uskovaiset ottavat hänet vastaan ja niin Jumala asuu meissä Pyhän Hengen kautta. (Joh 14:14-28; 16:7-16; Room 8:9; Efe 1:13,14; 3:14-21; 4:30) Totuuden Hengen

18 erottaa muista hengistä siitä, ettei hän valehtele koskaan. Pyhä Henki ilmoittaa maailmalle kuulla vain sen, mikä on totta. Jumala on täysin pyhä eli syntisistä erotettu, joten hän ei voi puhua valhetta. Uskovien saama oikea ja totuudellinen tieto on peräisin Jumalalta Pyhän Hengen kautta. Vaikka kuulemme evankeliumin hyvän sanoman toisten ihmisten välityksellä, on Jumala sen sanoman takana, sillä hän vaikuttaa Pyhän Hengen kautta sen, että Jeesuksen todistus tulee riittävän selkeästi kuulluksi siellä, missä hänestä julistetaan. (Joh 15:26,27; Luuk 12:11,12) Ihmisten kautta tulevan sanoman ja julistuksen kanssa on silti oltava aina tarkkana, sillä totuudenmukaisen tiedon sekaan kätkeytyy usein ihmisten omia lisäyksiä ja epätosia väittämiä tai virhepäätelmiä ja epäloogisia opin rakennelmia. Kun Jumalan sanoja julistetaan ja hänen puheistaan opetetaan, on oltava erityisen tarkka sen suhteen, ettei vain väitetä Jumalan sanoneen jotakin sellaista, mitä hän ei ole oikeasti sanonut. Jumala on erittäin ankara vääriä profeettoja ja opettajia kohtaan. (5Moos 13:1-6; Jes 23:9-40; Hes 13:1-23) Uskon syvimpään olemukseen sisältyy sanoma, mikä on totta tai epätotta. Kristinuskon historian merkittävin teologi ja sanan opettaja, Paavali, kirjoitti roomalaisille, ettei kukaan voi uskoa hyvää sanomaa, ellei sitä hänelle ensin julisteta. (Room ) Jumalaa on syytetty väärämieliseksi tuomariksi sen vuoksi, että hän tuomitsee epäuskon tähden pakanat kadotukseen, sillä he eivät usko Raamatun kirjoituksia eivätkä Herraan Jeesukseen. Miten he voisivat uskoa, kun eivät ole koskaan Raamatusta tai Jeesuksesta kuulleet? Jumala ei ole väärämielinen tuomari, niin että hän tuomitsee ihmisiä sellaisesta, mihin nämä ovat kyvyttömiä. Jos joku ei ole kuullut Raamatun kertomuksia, ei Jumala edellytä häneltä uskoa niihin. Jumalalla on silloin muut perusteet tuomitessaan ihmisiä viimeisellä tuomiolla. Hän tuomitsee ihmiset sen mukaan, mitä nämä ovat eläessään tehneet: hyvää tai pahaa. (Room 2:12-16; Ilm 22:12) Se ei ole pahan tekemistä, ettei usko jotakin sellaista, mihin ei ole mahdollisuutta uskoa. Jumala tuomitsee jokaisen ihmisen oikeudenmukaisesti sen informaation perusteella, mitä ihmisille on annettu hänestä ja muista asioista. Jos informaatio on enimmäkseen valhetta ja virheellisiä väittämiä, lieventää se niiden ihmisten kohdalla tuomion perusteita, jotka ovat uskoneet valheet voimatta paljon muuta tehdä. On silti olemassa tiettyjä periaatteita, joiden mukaan Jumala voi tuomita sellaisetkin pakanat oikeudenmukaisesti, jotka eivät ole kuulleet koskaan totuudenmukaista Raamatun sanomaa tai saaneet nähdä enkeli-ilmestyksiä tai kuulla Jumalan ilmoitusta suoraan häneltä, esimerkiksi Jumalan Pojan ilmestymisen kautta. Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille monella eri tavalla ja todistaa itsestään heille. Olen kirjoittanut tästä aiheesta erikseen artikkelissa Miten Jumala puhuu? ) Jos ihminen ottaa vastaan sen todistuksen, minkä hän kuulee ja ojentautuu tottelemaan Jumalan tahtoa sen mukaan, miten hyvin hän voi Jumalan ilmoituksen kautta erottaa hyvän ja pahan, niin se on Jumalan näkymättömän armon vaikutusta hänessä, vaikka sanaa ei olisi kuultu ihmisten välittämän evankeliumin julistuksen kautta. Jumala ei ole sidottu ihmisiin, kun todistaa itsestään. Hän voi tehdä sen suoraan ilman ihmisten välikäsiä, mutta toisen ihmisen kautta tullut todistus ei menetä silti arvoaan ja merkitystään Jumalan pelastussuunnitelmassa. Jumala on säätänyt asiat niin, että todistus Jumalasta välitetään ihmisille pääsääntöisesti muiden ihmisten kautta. Mitkä ovat syyt tähän? Niitä on moniakin, mutta jätän sinun tehtäväksesi miettiä niitä syvällisemmin, jos se sinua kiinnostaa. Yksi syy on se, ettei kukaan pääse pöyhkeilemään enkeli-ilmestyksillä ja näyillä vaan on riippuvainen samoista todistuksista kuin muutkin: sisäinen oikeudentaju, omatunto ja ihmisten kautta tullut sanallinen todistus sekä uskovaisten pyhä vaellus, mikä todistaa Jumalasta enemmän kuin sanat. Jumala todistaa itsestään myös Pyhän Hengen kautta, mihin ei tarvita välttämättä edes ihmisiä sanoman viejiksi. Pyhän Hengen puhe ja ilmoitus on kuitenkin sellaista, ettei sitä tahdota uskoa, koska puhujaa ei nähdä ja puhe tulee usein ajatuksina mielelle eikä fyysisenä äänenä. Jumalan puhe on helppo sotkea omiin ajatuksiin tai luulla sitä jonkin muun hengen puheeksi tai päinvastoin: jotkut pitävät riivaajien puhetta Jumalan Hengen äänenä. Jokainen ihminen syntyy maailmaan ikään kuin puhtaana tauluna, johon ei ole kirjoitettu vielä mitään. Perintötekijät määrittelevät pitkälti sen, millainen meistä tulee ulkokuorelta eli mikä on ruumiinrakenteemme ja miltä me näytämme. Geenit vaikuttavat myös sen, että perimme joitakin tauteja, sairauksia tai alttiuksia niille vanhemmiltamme. Geenit eivät vaikuta kuitenkaan luonteenlaatuumme, käytökseemme, päätöksiimme ja valintoihimme. Ne ovat seurausta siitä, miten me valitsemme asioita, kun niitä avautuu eteemme.

19 Jeesuksesta sanottiin ennustuksen kautta, että hänkin oppi erottamaan hyvän pahasta, kun oli varttunut riittävän vanhaksi. (Jes 7:14-16) Sylivauvat eivät osaa vielä erottaa hyvää pahasta, joten he joutuvat opettelemaan ne asiat joskus kantapään kautta. (5Moos 1:39) Kaikkea pahaa ei tarvitse silti tehdä, jotta tietäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Jos käsket lasta lyömään toista lasta, ei hänen tarvitse sitä tehdä, jotta hän tietäisi sen olevan väärin. Moni lapsi vaistoaa tämän asian luonnostaan eikä halua vahingoittaa toista Jumalan luomaa ihmistä. Sitten on niitä, jotka valitsevat jo pienestä asti pahan tekemisen eivätkä ota kuullakseen vanhempien nuhteita. Kurittomien lasten käy huonosti elämässä, sillä he eivät ole sosiaalisesti kelpoja vanhurskauteen pyrkivän yhteiskunnan jäseniksi. Seurauksena epäsosiaalisesta käyttäytymisestä on laitostuminen ja vankilakierre, mikä voi päättyä vain mielen muuttumiseen tai kuolemaan. Koska ihminen voi muuttaa mieltään monissa eri asioissa, on se todistus siitä, etteivät nämä synnit ole perittyjä vaan opittuja ja valittuja elämäntapoja. Ihminen voi mm. raitistua, muuttua homosta heteroksi ja lopettaa rikosten tekemisen, vaikka jumalattomien keskuudessa vallitsee sinnikäs usko, ettei näistä synneistä voi parantua. Kerran alkoholisti on aina alkoholisti on heidän uskomuksensa. Miljoonat entiset juomarit todistavat tätä uskomusta vastaan, mutta heitä ei tahdota kuunnella, koska jumalattomat psykologit julistavat heille mieluisampaa kuunneltavaa: ihminen ei ole vastuussa synneistään vaan on pelkästään olosuhteiden uhri ja perinyt synnilliset tapansa vanhemmiltaan geeneissä. Nämä väitteet ovat tietysti valhetta ja paholaisen keino eksyttää ihmisiä pois totuudesta. Koska synnistä voi päästä eroon ja jokainen on kykenevä erottamaan hyvän pahasta, jos vain tahtoo, voi Jumala tuomita jokaisen ihmisen oikeudenmukaisesti sen mukaan, miten me elämme tämän maanpäällisen elämämme. Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin mihin tämä Jumalan avulla ja synnynnäisten ominaisuuksien perusteella pystyy. Jumala ei myöskään tuomitse ketään sellaisesta, mihin tämä ei pysty, esimerkiksi puutteellisen todistusaineiston ja vääriä tietoja levittävän ympäristön vuoksi. Olemme kuitenkin kyvykkäitä erottamaan hyvän pahasta, jos tahdomme, niin että on yksin meidän vastuulla, mitä, keneen tai mihin me uskomme. Vaikka joku syntyy ja elää koko elämänsä kommunistisessa diktatuurissa kuten Pohjois-Koreassa, missä kielletään uskomasta Raamatun ilmoitukseen ja Jumalaan, on sielläkin mahdollista saada toisenlaista informaatiota ja uskoa Jumalaan kielloista huolimatta. Jos joku uskoo Jumalaan sen todistuksen perusteella, mikä hänellä voi Jumalasta olla ja karttaa pahaa sekä tekee hyvää Jumalan armosta, niin hän pelastuu tulevalta kadotustuomiolta, vaikka ei olisi kuullut koskaan puhuttavan Jeesuksesta. Jos joku paaduttaa sydämensä, niin että antautuu palvelemaan syntiä, joutuu hän kadotukseen riippumatta siitä, onko kuullut evankeliumia vai ei. (Room 6:15-23; 2:12-16; 11:7) Koska uskomme perustuu informaatioon ja totuuden seassa on paljon virheellistä informaatiota, on meidän oltava tarkkana sen suhteen, mitä, keneen tai mihin me uskomme. Jumala auttaa meitä erottamaan totuuden sanan valheista, vaikka kuulemamme sanoma olisi enimmäkseen valhetta. Voimme erottaa totuuden ja valheen toisistaan, niin että joudumme vastaamaan oikeamieliselle ja oikeudenmukaiselle Jumalalle siitä, jos olemme uskoneet valheita. Viimeisenä aikana eli juuri ennen Kristuksen tulemista, on maailma luopunut totuudesta enemmän kuin aiemmin ja seurakuntakin on eksynyt väärien profeettojen toiminnan johdosta. (2Tess 2:7-12; Matt 24:3-14,22-31; 1Tim 4:1-11) Suurin syy siihen, että ihmiset uskovat valheita, on heidän omassa sydämessään. Jumalan kieltäjän ja vääräuskoisen sydän on vilpillinen ja täynnä sulaa pahuutta. (Psa 55:16; Mar 7:20-23; Jer 17:9) Julistettu ilosanoma pitää sisällään informaatiota, mikä on totta tai epätotta. Jos sanoma on totta, on olemassa hyvät perusteet, miksi sanomaan kannattaa uskoa. Jos sanoma ei ole totta, on uskominen turhaa ja usein myös vahingollista. Kristinuskon perussanoma on siinä, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme, jotta saisimme ikuisen elämän. Isä lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että maailma pelastuisi hänen kauttansa. (Joh 3:15-21) Maailma rakastaa kuitenkin syntiä ja pimeyttä enemmän kuin Jeesusta, minkä vuoksi sen pahat ihmiset joutuvat tuomittaviksi tekojensa tähden ikuiseen eroon Jumalasta. Vain ne kutsutut pelastuvat, jotka ottavat sanan vastaan ja antavat pelastaa itsensä Jumalan armosta, uskon kautta, minkä Jumala valituissa vaikuttaa. Uskon kohde on evankeliumin sanoma ja Herra Jeesus Kristus: syntien sovitus Golgatan ristillä ja Jumalan Pojan nouseminen ylös kuolleista. Me emme voi nähdä Jeesusta ylösnousseena, ellei hän ilmesty meille, mutta sadat ihmiset näkivät hänet pian ylösnousemuksen jälkeen. (1Kor 15:1-11) Jos uskomme heidän todistuksensa ja saamme sydämeemme Pyhän Hengen, niin me pelastumme.

20 Kuolleiden ylösnousemusta ei voida todistaa tieteellisesti. Jälkikäteen on mahdotonta todistaa varmasti edes sitä, että Jeesus Nasaretilainen on noussut ylös kuolleista. Historian kirjoitus todistaa hänen eläneen keisari Augustuksen aikana ja sen jälkeen noin vuoteen 32 jkr asti, jolloin hänet naulittiin ristille ja hän kuoli. Hautaa vartioimaan pantiin roomalaisia sotilaita, mutta ruumis katosi haudasta kolmannen päivän aamuun mennessä niin kuin Jeesus oli ennustanut tapahtuvan. Ruumiin katoamisesta sepitettiin juutalaisten levittämä tarina, minkä mukaan opetuslapset olivat lahjoneet vartijat ja vieneet ruumiin pois. (Matt 28:11-15) Jeesuksen ylösnousemus olisi siten valhetta. On kuitenkin ihmeteltävää, miksi opetuslapset olivat valmiit jopa kuolemaan mieluummin kuin tunnustamaan väitteensä valheeksi. He eivät rikastuneet sanomansa ansiosta eivätkä saaneet maallista kunniaa. Sen sijaan he joutuivat hengen vaaraan ja halveksituiksi kaikkien ihmisten keskuudessa: kaikkein eniten oman kansansa luopioiden silmissä. Jos Jeesus ei noussut ylös kuolleista eivätkä opetuslapset nähneet häntä ylösnousseena, niin he olivat valmiit maksamaan äärimmäisen kovan hinnan valheidensa levittämisestä saamatta mitään välitöntä hyötyä siitä. On myös ihmeellistä, että niin monet sadat miljoonat ihmiset ovat uskoneet Jumalan Poikaan heidän todistuksensa seurauksena ja kokeneet ihmeellisiä herätyksiä sekä kääntymisiä Pyhän Hengen toiminnan johdosta, ellei Raamatun ilmoitus ole totta. Usko Jeesuksen ja kuolleiden ylösnousemukseen mainitaan Paavalin opetuksessa ehtona sielun pelastumiselle. (1Kor 15:1-30) Myös Jeesus sanoi, että autuaita ovat ne, jotka uskovat hänen ylösnousemukseensa, vaikka eivät häntä näe, vaan uskovat hänet ylösnousseena nähneiden opetuslasten todistuksen. (Joh 20:29) Tämä vaikuttaa ensi silmäykseltä epäreilulta muita uskovia kohtaan, sillä opetuslasten ei tarvinnut uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen eivätkä he sitä uskoneetkaan ennen kuin näkivät Herran ylösnousemuksen jälkeen. (Mar 16:11-16) Miten Jumala voi edellyttää meiltä uskoa ylösnousemukseen ja laittaa sen pelastumisen ehdoksi, kun opetuslapset eivät sitä uskoneet ja saivat nähdä hänet ylösnousseena? Tämä asia saa äkkinäiset luopumaan kristinuskosta, koska se on niin epäoikeudenmukaista. Kun asiaa ajatellaan Jumalan valtakunnan sisäpuolelta käsin ja mietitään, miksi me uskomme Herran ylösnousemukseen niin vahvasti, löytyy vastaus tähän vaikeaan kysymykseen. Meissä asuu Pyhä Jumala sydämessä Pyhän Hengen kautta, mutta opetuslapsissa ei asunut Jumala ennen kuin vasta helluntaina 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen! (Joh 14:14-28; 15:26,27; Apt 1:1-1; 2:1-11) Pyhä Henki todistaa meidän sydämissämme siitä, että Jeesus on noussut ylös kuolleista, mutta opetuslapsille Pyhä Henki ei voinut sitä todistaa sydämissä, koska hän ei ollut vielä tullut heihin! (1Joh 5:1-14;Joh 7:37-39) Olemme siitä syystä paremmassa asemassa kuin opetuslapset, koska Jumalan Henki asuu meissä heti uskomisen jälkeen ja saamme näin todistuksen Jumalalta itseltään hänen Pojastaan, joka on noussut ylös kuolleista. Apostolit olivat epäuskoisia ja heidän sydämensä olivat paatuneet, koska Pyhä Henki ei ollut tehnyt heitä vielä Hengessä eläviksi uuden liiton Jumalan lapsiksi. Uuden liiton historiallinen aikakausi alkoi vasta helluntaista, jolloin Pyhä Henki tuli ensimmäisen kerran ihmisen sydämeen pysyvästi asumaan. Sen jälkeen Henki on todistanut meidän henkemme kanssa, että olemme Isän lapsia. (Room 8:9-16; Gal 4:1-8) Olemme tavallaan paremmassa asemassa kuin opetuslapset, jotka joutuivat luottamaan Jumalan lupauksiin ennen kuin ne täyttyivät, mutta me pääsemme osallisiksi lupauksen Hengestä välittömästi uskoontulon seurauksena, kun synnymme uudeksi ylhäältä uskomalla evankeliumin sanan. (Efe 1:13,14) On silti ihmisiä, jotka Jumala valitsee aivan erityistä tehtävää varten ja heille hän ilmestyy edelleen ylösnousseena kirkkauden Jumalana. Apostoli Paavali oli yksi tällainen henkilö. (Apt 22:1-22) Mieleeni nousee kaksi syytä siihen, miksi Jeesus ilmestyi Paavalille henkilökohtaisesti ja todisti hänelle eikä se ole epäreilua muita kohtaan, joille Jeesus ei ilmesty fyysisenä näkynä tai ilmestyksenä. Paavali oli mahdollisesti kovaotsaisempi kuin muut ihmiset keskimäärin eikä olisi uskonut vähemmällä. Toiset uskovat helpommin kuin toiset ja Jumala kutsuu jokaista persoonallinen vastaanottokyky huomioiden tasapuolisesti. Jumala ei myöskään vaadi keneltäkään enempää uskoa kuin itse sitä todistuksensa sanan kautta vaikuttaa. Paavalilta vaadittiin paljon uskoa ja kestäväisyyttä, koska hänelle annettiin voimakas todistus Jumalan Pojasta. Meiltä vaaditaan vähemmän uskoa ja kestäväisyyttä, jos emme ole nähneet Jeesusta ylösnousseena. Toinen syy on se, että Paavalilla oli aivan erityinen tehtävä evankeliumin opettajana ja levittäjänä, mikä tehtävä aiheutti hänelle valtavia tuskia ja ahdistuksia. Häntä ruoskittiin, pilkattiin ja hänet vangittiin useampaan otteeseen, mikä johti lopulta teloitetuksi tulemiseen Rooman kaupungissa. Kovin moni kristitty ei kestäisi sellaisia vainoja lankeamatta pois Kristuksesta. Paavali tarvitsi aivan erityisen todistuksen Herralta jaksaakseen olla hänen seuraajansa ja todistajansa loppuun asti. Hän säilytti uskonsa kuolleiden ylösnousemukseen, mikä on Herran lupaus uskovaisia ja pelastuvia kohtaan, eikä lähtenyt synnin teille, vaikka kärsi yhdessä Kristuksen