Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaava

Transkriptio

1 SASTAMALAN KAUPUNKI Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaava Kaavaselostus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24042

2

3 Kaavaselostus 1 (72) Seppänen Pekka Sisällysluettelo 1 JOHDANTO Suunnittelun merkitys ja tarkoitus Suunnitteluorganisaatio SUUNNITTELU- JA PÄÄTÖKSENTEKOVAIHEET Kaavaprosessi OSALLISET JA OSALLISTUMINEN Viranomaisyhteistyö SUUNNITTELUN TAVOITTEET LÄHTÖTIEDOT Suunnittelualueen sijainti Aluetta koskevat suunnitelmat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaava Yleiskaavat Asemakaavat Maanomistus Väestö, palvelut ja elinkeinot Liikenne Luonnonolot Kasvillisuus- ja luontotyypit Eläimistö Linnusto Muu eläimistö Pinta- ja pohjavedet Natura- ja suojelualueet Maaperä Maisema- ja kulttuuriympäristö Maiseman yleispiirteet Arvot Kaava-alueen lähimaisema Maisemarakenne Maisemakuva Muinaisjäännökset OSAYLEISKAAVAN SUHDE MUIHIN MAANKÄYTÖN SUUNNITELMIIN JA TAVOITTEISIIN Muut tuulivoimahankkeet TUULIVOIMAPUISTON YLEISSUUNNITTELU JA TUULIVOIMAPUISTON RAKENTEET... 25

4 Kaavaselostus 2 (72) Seppänen Pekka 7.1 Tuulivoimapuiston yleissuunnittelu ja tuulivoimaloiden sijoittuminen Tuulivoimapuiston rakenteet Sähkönsiirto Huoltotiet OSAYLEISKAAVAN KUVAUS Kokonaisrakenne ja kaavan sisältö Aluevaraukset ja osa-alueet Muut merkinnät ja määräykset Ehdotusvaiheessa tehdyt muutokset Hyväksymisvaiheessa tehdyt muutokset OSAYLEISKAAVAN VAIKUTUKSET Tuulivoimarakentamisen tyypilliset vaikutukset Vaikutusalue Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Vaikutukset liikenteeseen Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimapuiston vaikutukset maiseman ja kulttuuriympäristön arvoalueisiin Valokuvasovitteet Näkyvyysanalyysi Vaikutukset muinaismuistoihin Vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon Vaikutukset luontoon Vaikutukset linnustoon, liito-oravaan ja lepakoihin Vaikutukset muuhun eläimistöön Vaikutukset pohja- ja pintavesiin Tuulivoimapuiston varjostusvaikutukset Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Virkistys Turvallisuus Melu Matalien taajuuksien meluvaikutukset Vaikutukset tele- ja linkkiyhteyksiin Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteen Vaikutukset elinkeinoihin ja luonnonvarojen hyödyntämiseen Vaikutukset yhdyskuntatalouteen ja työllisyyteen Vaikutukset energiatalouteen ja ilmastoon... 59

5 Kaavaselostus 3 (72) Seppänen Pekka 9.11 Vaikutukset lentoliikenteeseen ja ilmavalvontatutkiin Lentoestevalojen vaikutus Kaavan suhde olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin Kaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Osayleiskaavan suhde maakuntakaavaan Yleiskaavan sisältövaatimukset OSAYLEISKAAVAN TOTEUTTAMINEN SEURANTA... 66

6 Kaavaselostus 4 (72) Seppänen Pekka Liitteet 1 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) 2 Luontoselvitys (, 2014) 3 Maisemaselvitys (, 2014) A raportti B liitteet 4 Arkeologinen inventointi (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, 2014) 5 Melumallinnus A A1 raportti A2 kartta 6 Melumallinnus B B1 raportti B2 kartta 7 Varjostusmallinnus A raportti B kartta 8 Näkyvyysanalyysi A raportti B kartta 9 Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelun muistio 10 Matalataajuisen meluselvityksen raportti

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 1 (66) Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaava Kaavan nimi: Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaava Kaavan päiväys: Luonnosvaihe Alueen määrittely: Suunnittelualue sijaitsee Sastamalan Suodenniemen Kortekallion alueella. Kaavan laatija: suunnittelupäällikkö Maritta Heinilä Ins. AMK Pekka Seppänen Osoite: Sähköposti: Projektinumero: Pyhäjärvenkatu 1, TAMPERE etunimi.sukunimi@fcg.fi P24042 Vireilletulo: Luonnos julkisesti nähtävillä: Ehdotus julkisesti nähtävillä: Kaupunginvaltuusto hyväksynyt: 1 JOHDANTO 1.1 Suunnittelun merkitys ja tarkoitus Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaava on tullut vireille yksityisen tuulivoimayrittäjän aloitteesta. Sastamalan kaupunki on hakenut ja saanut ympäristöministeriöltä kaavan laatimiseen valtiontukea. Tuen on tarkoitus kattaa 70 % kaavan laatimisen kuluista. Osayleiskaava ei ole aiemmin ollut Sastamalan kaupungin kaavoitusohjelmassa, mutta se on lisätty vuosien kaavoitusohjelmaan. Osayleiskaavan laatimisesta on laadittu kaavoitussopimus Sastamalan kaupungin ja PT-Wind Oy:n välille, joka allekirjoitetaan ja tulee voimaan, mikäli kaupunginhallitus hyväksyy laaditun sopimuksen ja päätös saa lainvoiman. Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavan tavoitteena on laatia maankäyttö- ja rakennuslain mukainen oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka perusteella voidaan suoraan myöntää rakennusluvat tuulivoimaloille. MRL 77 a :n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan MRL 137 :n 1. momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Osayleiskaavassa osoitetaan tuulivoimaloiden sijainnit ja alueet niiden tarvitsemiin rakenteisiin sekä tuulivoimaan liittyvät tiet, sähkölinjat ja siirtojohdot.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 2 (66) Kaavatyön tavoitteena on mahdollistaa enintään 5 tuulivoimalan toteuttaminen. Tuulivoimalaitokset ovat teholtaan noin 2-3,3 MW, jolloin niiden yhteisteho tulisi olemaan 10 16,5 MW. 1.2 Suunnitteluorganisaatio Tuulivoimapuistohankkeesta vastaava PT Wind Oy sopii Sastamalan kaupungin kanssa osayleiskaavan laatimisesta kaavoitussopimuksella. Sastamalan kaupungin puolesta työtä ohjaa kaavoitusarkkitehti Timo Silomaa. Kaupunki vastaa omalta osaltaan valmistelu- ja suunnitteluvaiheiden tiedottamisesta ja nähtäville asettamisesta sekä näiden vaiheiden palautteen keräämisestä ja vastineiden valmistelusta sekä kaavan laatimis- ja tiedottamiskuluista. PT Wind Oy vastaa tuulivoimaloiden ja niiden vaatimien rakenteiden sijaintien suunnittelusta. Kaavoituskonsultiksi on valittu. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:ssä kaavoituksesta vastaa arkkitehti SAFA Maritta Heinilä. FCG:n työryhmä Maritta Heinilä projektipäällikkö, arkkitehti SAFA, YKS-506 etunimi.sukunimi@fcg.fi, puh Pekka Seppänen Minttu Kervinen pääsuunnittelija, Ins. Amk suunnittelija, arkkitehti

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 3 (66) 2 SUUNNITTELU- JA PÄÄTÖKSENTEKOVAIHEET 2.1 Kaavaprosessi Kaavaprosessin keskeiset vaiheet Vireilletulokuulutus Osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) nähtävillä lähtien Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu Kaavaprosessin tulevia vaiheita Kaavaluonnos hyväksytty nähtäville kaupunginhallituksessa marraskuu 2014 Kaavaluonnoksen nähtävilläolo marraskuu joulukuu 2014 Yleisötilaisuus kaavan nähtävilläoloaikana marraskuu joulukuu 2014 Kaavaehdotus hyväksytty nähtäville kaupunginhallituksessa helmikuu 2015 Kaavaehdotuksen nähtävilläolo helmikuu maaliskuu 2015 Ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu maaliskuu 2015 Osayleiskaavan kaupunginvaltuustossa hyväksyminen toukokuu 2015 Osayleiskaava lainvoimainen kesäkuu OSALLISET JA OSALLISTUMINEN Maankäyttö- ja rakennuslain 62 :ssä on mainittu ne tahot, jotka ovat osallisia kaavatyössä, kuten maanomistajat, kuntalaiset viranomaiset ja yhteisöt. Vuorovaikutus kaavaa valmisteltaessa: Kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 4 (66) Osallistumismenettelyllä luodaan edellytykset sille, että kaavan sisällöstä, vaikutuksista ja muista oleellisista asioista keskustellaan riittävän varhaisessa vaiheessa niiden osallisten kanssa, joita asiat koskevat. Osallisia ovat ne, joiden asumiseen, työhön tai muihin oloihin valmisteilla oleva kaava saattaa vaikuttaa: kaavan vaikutusalueen asukkaat yritykset ja elinkeinonharjoittajat virkistysalueiden käyttäjät kaavan vaikutusalueen maanomistajat ja haltijat Yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: asukkaita edustavat yhteisöt, kuten asukasyhdistykset sekä kylätoimikunnat. tiettyä intressiä tai väestöryhmää edustavat yhteisöt kuten luonnonsuojelu- ja rakennusperinneyhdistykset sekä metsästysseurat o tienhoitokunnat o metsästysseurat elinkeinonharjoittajia ja yrityksiä edustavat yhteisöt o Metsäkeskus o MTK Pirkanmaa erityistehtäviä hoitavat yhteisöt kuten kuntien energia- ja vesilaitokset o Elenia Oy o Fingrid Oyj o Digita Oy Viranomaiset, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: Sastamalan kaupungin hallintokunnat Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Pirkanmaan liitto Pirkanmaan pelastuslaitos Liikenteen turvallisuusvirasto Metsähallitus Museovirasto Puolustusvoimat Osallisten listaa voidaan täydentää tarvittaessa. Maankäyttö- ja rakennuslain 64 :n mukaan osallisella on ennen kaavaehdotuksen asettamista julkisesti nähtäville mahdollisuus esittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle neuvottelun käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä. Jos suunnitelma on ilmeisesti puutteellinen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on viivytyksettä järjestettävä kunnan kanssa neuvottelu suunnitelman täydennystarpeiden selvittämiseksi. Neuvotteluun on kutsuttava esityksen tehnyt osallinen ja tarpeen mukaan ne viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaan asia liittyy.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 5 (66) 3.1 Viranomaisyhteistyö Kaavaprosessin aikana järjestetään aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu, ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu (MRL 66 ) sekä tarvittaessa työneuvotteluja. Neuvotteluihin kutsutaan ne viranomaiset, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. Kaavaluonnoksesta ja kaavaehdotuksesta pyydetään osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa esitetyiltä viranomaisilta lausunto. Tiivistelmä lausunnoista, niihin annetut vastineet sekä niiden pohjalta kaava-asiakirjoihin tehdyt muutokset ja täydennykset esitetään kaavaselostuksen liiteasiakirjoissa. Osayleiskaavan vaikutuksia arvioidaan tarvittaessa yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, joiden toimialaa kysymykset koskevat. Valmisteluvaiheessa järjestettiin aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu (MRL 66 ). Neuvottelusta on laadittu muistio, joka on kaavaselostuksen liitteenä 9. 4 SUUNNITTELUN TAVOITTEET Osayleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa suunnitellun tuulivoimapuiston rakentaminen. Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloiden lisäksi niitä yhdistävistä rakennus- ja huoltoteistä sekä maakaapelein toteutettavasta sähkönsiirrosta. Osayleiskaavan suunnittelun tavoitteena on toteuttaa tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen sekä lieventää rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Lisäksi osayleiskaavan tavoitteena on ottaa huomioon muut aluetta koskevat maankäyttötarpeet sekä suunnitteluprosessin kuluessa muodostuvat tavoitteet. Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää tuulivoimaloiden rakennuslupien perusteena MRL:n 77a :n mukaisesti. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ja sen hyväksyy Sastamalan kaupunginvaltuusto. Tuulivoimapuiston tavoitteena on osaltaan edistää ilmastopoliittisia tavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa tuulivoiman asennettu kokonaisteho Suomessa MW:iin vuoteen 2020 mennessä. 5 LÄHTÖTIEDOT 5.1 Suunnittelualueen sijainti Suunnittelualue sijaitsee Sastamalan kaupungin pohjoisosassa Suodenniemen taajaman kaakkoispuolella. Matkaa taajamaa lähimpänä olevan tuulivoimalan sijoituspaikkavaihtoehdon ja taajaman välillä on n. 1,5 km. Kaava-alueen pinta-ala muodostuu tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen ympärille etäisyydelle, jolle melumallinnuksen perusteella ei tule jatkossa sijoittaa uutta asumista (voimaloista aiheutuva 40 db:n raja). Suunnittelualue on pinta-alaltaan noin 437 hehtaaria). Alueen alustava rajaus ja alustavat tuulivoimaloiden sijoituspaikkavaihtoehdot on esitetty alla:

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 6 (66) Kuva 1: Suunnittelualueen rajaus on esitetty punaisella viivalla. 5.2 Aluetta koskevat suunnitelmat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Näitä ovat: Toimiva aluerakenne Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet MRL 24 :n 2 momentin mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteutumista. Suodenniemen Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavaa koskevat erityisesti seuraavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet: Alueidenkäytön suunnittelussa olemassa olevat tai odotettavissa olevat ympäristöhaitat ja poikkeukselliset luonnonolot tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ehkäistään.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 7 (66) Maakuntakaava Alueidenkäytössä luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön käyttöedellytyksiä. Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja alueet sekä maiseman erityispiirteet. Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin kuuluu Museoviraston laatima inventointi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009). Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) piiriin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat alueet rajauksineen löytyvät Internetistä Museoviraston laatimasta RKYinventointi sivustosta Hankkeen lähialueelle ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009). Kortekallion tuulivoimapuiston osayleiskaavaa koskevat myös MRL 39 :n mukaiset yleiskaavan sisältövaatimukset: MRL:n 39 :n mukaisesti yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset ympäristöhaittojen vähentäminen rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Suunnittelualueella on voimassa Pirkanmaan 1. maakuntakaava. Maakuntakaavassa suunnittelualueella ei ole muita merkintöjä kuin ge2-104, jolla merkitään Hautavuoren kalliomaaston erittäin arvokasta kallioaluetta ja ge2-047, jolla merkittään Iso Punapää Pikku Punapään arvokasta kallioaluetta. Lisäksi suunnittelualueen ulkopuolella, mutta sen läheisyydessä on kaksi maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä, Koppelo - Jalkavala sekä Leppälampi Taipale - Kirkkojärven kulttuurimaisema. Uusi maakuntakaava 2040 on vireillä. Maakuntakaavaa varten on tutkittu seudullisesti merkittävien tuulivoima-alueiden sijoitusvaihtoehtoja, joihin suunnittelualue ei lukeudu lähinnä tuulivoimaloiden lukumäärän sekä tässä käytetyn pienemmän noin puolen kilometrin suojaetäisyyden vuoksi. Maakuntakaavaa varten tehdyissä selvityksissä on

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 8 (66) käytetty tuulivoimaloiden ympärillä laajempaa eli noin kilometrin suojaetäisyyttä lähimpiin asuinrakennuksiin. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden rajauksia koskevia päivitysinventointeja toteutettiin Pirkanmaalla vuosina Maakuntakaava 2040:ssä on inventointien perusteella maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden valikoimaa ehdotettu täydennettäväksi mm. Suodenniemen kulttuurimaisemalla, jossa Suodenniemen maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt on yhdistetty ja rajoja on tarkistettu sekä laajennettu Yleiskaavat Asemakaavat Kuva 2: Ote maakuntakaavasta, likimääräinen suunnittelualue rajattu punaisella. Suunnittelualueella ei ole voimassa olevaa yleiskaavaa. Suunnittelualueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Kaavoitettavan alueen länsipuolella on Suodenniemen keskusta-alueen käsittävä asemakaavoitettu alue.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 9 (66) Maanomistus Kuva 3: Ote Suodennimen asemakaavayhdistelmästä. Osayleiskaava-alue on rajattu punaisella viivalla ja asemakaavoitettu alue mustalla. Suunnittelualueen kiinteistöt ovat yksityisomistuksessa. Tavoitteena on, että tuulivoimalat rakentava taho sopii tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen ostosta tai vuokrauksesta maanomistajien kanssa Väestö, palvelut ja elinkeinot Liikenne Suunnittelualueella ei sijaitse rakennuksia. Alueen ympärillä on asutusta, jota on runsaimmin luoteispuolella Suodenniemen keskustataajamassa. Lähin asuinalue alkaa noin 700 metrin etäisyydellä kaava-alueen rajasta. Kaava-alueen ympärillä on sekä haja-asutusta että loma-asutusta. Alueelle ei sijoitu palveluja. Alueen metsä on suurelta osin talousmetsää. Lähialueen elinkeinot painottuvat maa- ja metsätalouteen. Suunnittelualue käsittää päänosin maa- ja metsätalousaluetta, jossa kulkee muutamia yksityisiä metsäteitä. Suunnittelualueen pohjoispuolella kulkee seututie 259 (Mouhijärvi Suodenniemi Lavia), joka jää niukasti kaavoitettavan alueen ulkopuolelle.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 10 (66) Tieyhteyden liikennemäärä suunnittelualueen kohdalla on noin 1300 ajoneuvoa vuorokaudessa. Eteläpuolella kulkee huomattavasti vähemmän liikennöity paikallistie (Kouraniemi Vesunti), joka jää myös kaavoitettavan alueen ulkopuolelle. 5.3 Luonnonolot Kuva 4: Ote liikennemääräkartasta 2013 (Liikennevirasto). Suunnittelualueen likimääräinen sijainti on osoitettu punaisella ympyrällä Kasvillisuus- ja luontotyypit Alueelle on laadittu osayleiskaavatyön ohella luontoselvitys kevään-syksyn 2014 aikana, jonka tavoitteena on tuoda esille suunnitellun tuulivoimapuistoalueen ja sen lähiympäristön luonnonolosuhteiden nykytila. Selvityksessä on esitetty lyhyesti myös hankkeen kuvaus sekä selvitysalueen ympäristön yleispiirteet ja lähimmät suojelualueet. Kortekallion selvitysalue kuuluu Satakunnan eliömaakuntaan ja sijoittuu kasvillisuusvyöhykkeiden alajaossa Eteläboreaalisen vyöhykkeen vuokkovyöhykkeelle eli lounaismaalle (OIVA 2014). Soiden osalta alue kuuluu Satakunnan ja Etelä- Pohjanmaan konsentristen kilpikeitaiden alueeseen (Vasander 1998). Selvitysalueen metsät Selvitysalueen kivennäismaan metsät ovat melko nuoria ja havupuuvaltaisia, pääosin kasvupaikkatyypiltään mustikkatyypin (MT) ja puolukkatyypin (VT) tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Rinteiden välisiin notkelmiin ja peltojen laitamille sijoittuu myös lehtomaisen kankaan alueita (OMT) ja pieniä tuoreen lehdon laikkuja. Metsät ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä ja osittain viljelemällä perustettuja. Kangasmetsät vuorottelevat mosaiikkimaisesti alueella sijaitsevien karujen kallioalueiden kanssa. Kallioiden lakialueilla kasvaa paikoin poronjäkälävaltaista kalliometsää. Monilla kallioalueilla esiintyvä puusto ei kuitenkaan ole luonnontilaista, vaan myös kallioalueita on päätehakattu tai niille on tehty poimintahakkuita, joiden vaikutuksesta vallitseva puusto on melko nuorta ja tasaikäistä ja lahopuun määrä on vähäinen. Kasvillisuudeltaan edustava kallioalue sijoittuu Kortesuonkallioiden länsiosiin,

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 11 (66) jossa kallion lakialueella kasvaa luonnontilaisempaa, varttunutta männikköä, pystykeloja, lahoa maapuuta sekä jonkin verran myös mm. katajaa. Selvitysalueelle sijoittuu useita kalliojyrkänteitä, mutta jyrkänteiden alusmetsät eivät metsätaloustoimien vuoksi ole luonnontilaltaan erityisen edustavia. Kalliojyrkänteiden alusmetsät ovat tyypillisesti lehtipuuvaltaisia ja niillä esiintyy paikoin runsaasti nuorta haapaa. Selvitysalueella on myös useita päätehakkuualoja sekä nuorten taimikoiden alueita. Kuva 5. Selvitysalueelle hyvin tyypillistä mäntykangasmetsää. Alueella ei esiinny erityisen edustavia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia vanhan metsän alueita. Hieman varttuneempia, kuusivaltaista kangasmetsää on selvitysalueen pohjoisosissa Ylinen ja Alinen Laisjärvien länsipuolella. Hankealueen metsäalasta osa on alun perin kuusivaltaista korpea sekä mäntyvaltaista rämettä, jotka ovat ojitusten myötä nykytilassaan korpi- ja rämemuuttumia ja turvekankaita. Selvitysalueen pohjoisosissa Honkasuon alueella on hieskoivuvaltaista ojitettua korpea. Lehtomaista kasvillisuutta esiintyy paikka paikoin mäkien rinteillä ja mäkien välisissä notkelmissa, joilla kasvaa paikoin runsaastikin mm. sinivuokkoa sekä valkolehdokkia. Nämäkin alueet ovat kuitenkin intensiivisesti hoidettuja talousmetsäalueita. Selvitysalueen suot Selvitysalueen pinta-alasta osa on turvemaapohjaisia muuttumia, joilla metsänkasvua on pyritty ojituksin lisäämään. Hankealueen ojitetuista soista laajimpia ovat Lakeissuo, Saarisuo ja Hautaneva. Ojittamattomia suoluontotyyppejä esiintyy vähässä määrin ainoastaan alueen pohjoisosissa, Ylisen ja Alisen Laisjärven sekä Mustajärven nevarannoilla. Hankealueella ei esiinny ojittamatonta ja puustoltaan edustavaa korpea. Alueen vähäiset korpimuuttumat ovat sekapuustoisia, nuoria ja valoisuuden vuoksi heinäisiä ja

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 12 (66) osaltaan jo turvekankaita. Runsaat ojitukset ja puuston käsittely ovat koko hankealueella merkittävästi muuttaneet korpimaisten suotyyppien luonnontilaa. Selvitysalueen vesikasvillisuus Selvitysalueelle sijoittuvat järvet ovat melko karuja, eikä niiden rannoilla esiinny erityistä vesikasvillisuutta. Ylinen Laisjärven kaakkoisrannalla on järviruokokasvustoa. Selvitysalueen kulttuuriympäristöt Hankealueelle ei sijoitu asuttuja kulttuuriympäristöjä, eikä edustavia, entisiä hakamaita tai metsälaitumia havaittu. Hankealueen länsiosiin sijoittuu pieniä viljelykäytössä olevia peltoalueita. Kortesuon alue on poistettu viljelykäytöstä ja alue on kasvamassa umpeen. Alueelle johtavien metsäautoteiden pientareiden kasvilajisto on tavanomaista ja hyvin yleistä pientareiden ja viljelyalueiden lajistoa.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 13 (66) Kuva 6. Selvitysalueen arvokkaat luontokohteet.

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 14 (66) Eläimistö Liito-orava Selvitysalueelta on lähtötietojen perusteella (SYKE 2014) tiedossa yksi kymmenen vuotta vanha havainto liito-oravasta. Lajin papanoita on löydetty yhden puun alta Hautavuoren koillispuolelta vuonna Selvitysalueelta ei löydetty liito-oravaa vuoden 2014 maastokartoituksissa. Alueella on nykyisellään myös melko vähän lajille sopivaa elinympäristöä. Lajille soveltuvat metsäkuviot ovat todennäköisesti liian pienikokoisia ylläpitämään liito-oravakantaa alueella. Lepakot Yleistä Kaikki Suomessa tavatut lepakot ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Selvitysalueella elävät lepakot ja niiden elinympäristöt Lepakkoselvitysten aikana tehtiin yhteensä 20 erillistä havaintoa pohjanlepakoista ja 24 havaintoa viiksisiipoista. Lepakoiden esiintymisaktiivisuus oli suurimmillaan heinäkuun kartoituskäynnillä. Viimeisellä kartoituskäynnillä lepakoiden määrä selvitysalueella oli jo hyvin vähäinen. Viimeisellä kartoituskäynnillä tavattiin vain kaksi pohjanlepakkoa ja yksi viiksisiippa. Havaintojen perusteella selvitysalueella todettiin olevan kolme tärkeää lepakoiden ruokailupaikkaa, joihin sijoittuu myös potentiaalisia päiväpiilopaikkoja eli ns. lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (puunkoloja ja pönttöjä). Alueet ovat varttuneempaa kuusikangasmetsää ja ovat hyvin tyypillisiä viiksisiippojen elinympäristöjä. Pohjanlepakoiden osalta tärkeitä ruokailualueita ei ole rajattu, koska lajin havaittiin saalistavan lajityypillisesti selvitysalueen metsäautoteillä eri puolilla aluetta. Tärkeät ruokailualueet sijoittuvat selvitysalueen pohjoisosiin ja niiden sijainti on esitetty kuvassa 7.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 15 (66) Kuva 7. Selvitysalueen lepakkohavainnot ja niiden ruokailualueet Passiividetektorin kolmena yönä tallentama aineisto täydensi aktiivisella kartoituksella tehtyjä lepakkohavaintoja. Passiividetektorin aineistossa ei kuitenkaan esiintynyt muita lepakkolajeja pohjanlepakoiden ja siippojen lisäksi. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen reuna-alueilla, kuten peltojen, kallioiden ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien ja tiheiden metsien sisäosia. Myös suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko yleensä välttää. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä noin 5 15 metrin korkeudessa ja pääasiassa erilaisten aukkopaikkojen kuten tien, pellon, hakkuun, kallioiden tai vesistön laiteilla ja pihapiireissä. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. vanhoissa rakennuksissa, puiden koloissa sekä muissa erilaisissa onkaloissa. Pohjanlepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja ruokailemaan.

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 16 (66) Linnusto Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ruokailevat yleensä peitteisemmässä ympäristössä, ja matalammalla, tyypillisesti havupuuvaltaisissa metsissä. Laji on riippuvainen varttuneista havupuuvaltaisista metsäalueista. Vesisiippa puolestaan ruokailee erilaisten vesistöjen äärellä kuten lammikoiden, jokien koskipaikkojen ja kanavien yllä. Lepakoita ei havaittu tuulivoimaloiden suunnitelluilla rakennuspaikoilla, jotka sijoittuvat etupäässä lepakoille huonosti soveltuviin elinympäristöihin (nuoret, voimakkaasti harvennetut mäntymetsät ja hakkuu-aukeat ja kallioalueet, joilla kasvaa nuorta, tasaikäistä puustoa). Puustoltaan nuorilla metsäkuvioilla ei useinkaan ole lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja kuten esimerkiksi kolopuita. Voimaloiden rakennuspaikkojen arvioidaan olevan viiksisiippojen ruokailualueiksi liian harvapuustoisia ja suojattomia. Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsee muutamia rakennuksia ja mm. puupinoja, joissa voi päivehtiä lähinnä yksittäisiä pohjanlepakoita. Puupinoista nousevat hyönteiset myös houkuttelevat etenkin pohjanlepakoita niiden läheisyyteen ruokailemaan. Alueen lähiympäristöön sijoittuu useita rakennuksia ja pihapiirejä, joissa voi olla lepakoiden potentiaalisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lähialueita ei selvityksen yhteydessä kartoitettu, koska tuulivoimapuiston suurimmat vaikutukset kohdistuvat voimaloiden ja huoltotiestön rakentamisalueille mahdollisesti sijoittuviin lepakoiden elinympäristöihin. Lepakoiden muutto Lepakoiden tunnetut muuttoreitit keskittyvät yleensä hyvin voimakkaasti rannikoiden läheisyyteen, ja muutto on hyvin vähäistä jo 500 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Suomessa lepakoiden muutto on todennäköisesti voimakkainta eteläisellä ja läntisellä rannikkoalueella. Olemassa olevan tiedon perusteella voidaan pitää melko epätodennäköisenä, että selvitysalueella esiintyisi merkittävää lepakoiden muuttoliikehdintää. Lintudirektiivin liitteen I lajit Selvitysalueella lähtötietojen ja maastohavaintojen perusteella esiintyviä lintudirektiivin liitteen I lajeja ovat metso, teeri, pyy, palokärki, varpuspöllö, huuhkaja ja kurki. Kaikki edellä mainitut lajit esiintyvät Suomessa yleisinä ja runsaslukuisina. Lintudirektiivilajien esiintyminen on esitetty kuvassa 6. Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit Selvitysalueella ei havaittu uhanalaisia lajeja. Silmälläpidettäviksi (NT) luokiteltuja ovat metso ja teeri sekä sirittäjä. Selvitysalueella esiintyy paikoin valkolehdokkia, joka on rauhoitettu kasvilaji. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja harvinaisten lajien esiintyminen on esitetty kuvassa 6. Muuttolinnusto Selvitysalueella ei ole seurattu lintujen kevät- ja syysmuuttoa eikä alueen kautta kulkevan lintumuuton intensiteetistä ole saatavilla tarkempaa tietoa. Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat yleisesti muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja, joita linnut seuraavat muutollaan. Selvitysalueen läheisyydessä ei ole tiedossa tällaisia merkittäviä lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja tai muita merkittäviä lintujen muuttoreittejä.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 17 (66) Pesimälinnusto Valtakunnallisessa lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina Selvitysalue sijoittuu Suodenniemen keskustan (683:327, selvitysaste erinomainen) atlasruutuun, missä havaittiin atlaksen aikana yhteensä 135 lajia. Niistä 78 lajia arvioitiin alueella varmasti ja 41 lajia todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). On huomioitava, että atlasruudun kattama alue on huomattavasti suunnittelualetta suurempi, joten kaikki atlasruudulla havaitut lajit eivät luonnollisesti pesi selvitysalueella. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2 (Valkama ym. 2011). Kesän 2014 pesimälinnustoselvitysten yhteydessä Kortekallion selvitysalueella havaittiin yhteensä 50 lintulajia, joista 44 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Pistelaskentojen perusteella alueen selkeästi yleisimmät lajit olivat metsien yleislajeiksi luokiteltavat peippo ja pajulintu. Muita yleisiä lajeja olivat mm. metsäkirvinen, punarinta, laulurastas, mustarastas, sepelkyyhky, pikkukäpylintu, talitiainen ja käki. Hankealueen ja sen lähiympäristön pesimälajisto on toteutettujen selvitysten perusteella melko tavanomaista ja lajisto käsittää enimmäkseen alueellisesti tavanomaisia havupuuvaltaisten metsätalousalueiden peruslajeja. Huomattava osa alueen pinta-alasta on nuoren ikäluokan metsiä, hakkuualuetta ja ojitettua turvemaata. Alueella ja sen välittömässä läheisyydessä on myös useampia viljelysalueita sekä järviä, joilla pesivistä lajeista tehtiin äänihavaintoja myös selvitysalueelta vaikka lajit eivät varsinaisesti pesi alueella (mm. kuovi ja laulujoutsen). Selvitysalueella sijaitsevilla järvillä ja lammilla (Ylinen ja Alinen Laisjärvi sekä Kuusjärvi) havaittiin satunnaisesti kalalokkeja ravinnonhaussa. Järvillä pesivä vesilinnusto on melko niukkaa. Niillä havaittiin ainoastaan sinisorsia sekä taveja. Rannoilla pesii Suomessa yleinen kahlaajalaji, metsäviklo. Ylisen Laisjärven etelärannalla havaittiin ensimmäisellä kartoituskerralla kurkipari, mutta myöhemmissä kartoituksissa lajia ei enää tavattu selvitysalueelta. Muista kahlaajalajeista alueella pesii myös Suomessa hyvin yleinen lehtokurppa. Rantalinnustosta havaittiin ainoastaan ruokokerttunen Kuusjärven rantaruovikossa. Selvitysalueella on melko vahva kanalintukanta ja alueella tavataan kaikkia kolmea yleisintä kanalintulajiamme; pyytä (lintudirektiivin liite I), teertä (lintudirektiivin liite I, NT) ja metsoa (lintudirektiivin liite I, NT). Etenkin pyy ja teeri esiintyvät runsaslukuisina. Teerien soidinpaikkoja sijoittuu selvitysalueen läheisyydessä sijaitseville peltoalueille. Muutamia soivia teerikukkoja havaittiin alkukeväällä myös alueen järvien ja lampien nevarannoilla. Teeri on soidinpaikkansa suhteen joustava ja voi soida myös esimerkiksi hakkuaukeilla. Metsojen soidinpaikkakartoituksessa ei havaittu merkittäviä metson soidinalueita. Peräsuonkallion itäosassa havaittiin yksi paikallinen metso, jonka lisäksi samalta alueelta löydettiin muutamia irtosulkia. Havainto voi viitata kahden metsokukon soidinkamppailuun alueella. Selvityksen perusteella selvitysalueella ei kuitenkaan sijaitse lajin populaation kannalta merkittäviä, useiden metsokukkojen soitimia. Metso on luokiteltu Eteläboreaalisen lounaismaan alueella alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Harvalukuisista lajeista selvitysalueella tavattiin kevään ensimmäisellä käynnillä pikkusieppo (lintudirektiivin liitteen I laji), joka on tyypillinen vanhojen metsien pesimälaji. Lajia ei kuitenkaan myöhemmissä kartoituksissa tavattu, joten sen pesintä alueella on epävarmaa. Alueella havaittiin myös muutama silmälläpidettävän sirittäjän (NT) reviiri. Tikkalinnuista alueella esiintyvät ainakin käpytikka ja palokärki (lintudirektiivi liite I). Alueella havaitut niittykirviset (NT) ovat olleet todennäköisesti

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 18 (66) Muu eläimistö muuttavia yksilöitä. Suojelullisesti arvokkaiden pesimälajien havaintopaikat on esitetty kuvassa 6. Rengastustoimiston sääksirekisterin ja petolintujen rengastustiedonantojen (Juha Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueen läheisyydessä ei sijaitse suurten tai keskisuurten päiväpetolintujen tai uhanalaisten lintulajien tiedossa olevia pesäpaikkoja. Edellä mainittujen tietolähteiden osalta on huomattava, että erityisesti Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedot petolintujen pesäpaikoista ovat todennäköisesti vajavaisia ja niiden kattavuus riippuu voimakkaasti paikallisten petolinturengastajien aktiivisuudesta. Muista petolinnuista hankealueella ovat pesineet varpuspöllö (viimeinen tiedossa oleva pesintä vuodelta 2009) sekä huuhkaja (viimeinen tiedossa oleva pesintä vuodelta 2009). Selvitysalueella sijaitsevat kaksi varpuspöllön pesäpönttöä havaittiin myös maastokartoitusten yhteydessä ja ne todettiin edelleen lajin pesintään soveliaiksi. Selvitysalueen lähiympäristössä on tiedossa myös useita tuulihaukan pesäpaikkoja (Rengastustoimisto 2014). Selvitysalueella tiedossa olevien petolintujen pesäpaikkojen välittömään läheisyyteen ei sijoitu alustavia tuulivoimaloiden rakennuspaikkoja eikä uutta huoltotiestöä. Hankealueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä metsätalousvaltaisen havumetsävyöhykkeen lajistoa, joka koostuu alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista lajeista. Alueen yleisimpiä nisäkkäitä ovat hirvi, metsäjänis, orava ja kettu sekä useat eri piennisäkäslajit. Hirvieläimistä alueella tavataan myös metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa. Selvitysten yhteydessä havaittiin kanadanmajavia Kuusjärvellä, jossa laji mahdollisesti myös pesii. Majavan kaatamia puita nähtiin myös selvitysalueen länsipuolella Kuuslahden rannalla. Viitasammakko Viitasammakko on luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettu ja se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Selvitysalueen pohjoisosassa, Mustajärven alueella esiintyy viitasammakkoa. Useita lajin yksilöitä havaittiin kutemassa järven rannoilla pesimälinnustokartoituksen yhteydessä Lajia ei tavattu multa selvitysalueelle sijoittuvilta järviltä tai lammilta. Viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikaksi todettu Mustajärven alue on esitetty arvokkaana luontokohteena kuvassa Pinta- ja pohjavedet Suunnittelualue ei sijaitse pohjaveden kannalta tärkeälle alueelle. Lähin pohjavesi alue ( ), etäisyys suunnittelualueesta on noin 350 metriä ja noin 450 metriä suunnittelualueesta koilliseen ( ).

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 19 (66) Kuva 8: Pohjavesialueet. Hankealueen likimääräinen rajaus merkitty punaisella Natura- ja suojelualueet Suunnittelualueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu Natura-alueita tai muita suojelualueita.

26 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 20 (66) Maaperä Kuva 9: Natura-alueet. Hankealueen likimääräinen rajaus merkitty punaisella. Suodenniemen kallioperä on kaksijakoinen. Alueen eteläosassa on luode-kaakkosuuntainen, laaja suonigneissivyöhyke, kun taas keski- ja pohjoisosat ovat enimmäkseen tonaliittia ja porfyyristä graniittia, joiden seassa on gabroa ja lavialiittia. Gneissit ovat alkuperältään hiekka- ja savisedimenttejä sekä kivettyneitä tulivuoren purkaustuotteita. Valtaosa selvitysalueesta sijoittuu kiilleliuskeesta ja kiillegneissistä koostuvalle kallioperälle. Alueen pohjoisosassa kallioperä on dioriittia, gabroa, metaarkoosia sekä kvartsidioriittia. Selvitysalueen keskiosat ovat amfiboliittia, dioriittia ja gabroa. Maaperä selvitysalueella on pääosin moreenia (Mr), joka ympäröi paljastuneita kallioalueita. Kalliomäkien välisiin painanteisiin on muodostunut sara- ja rahkaturvesoita (Ct, St). Vesistöjen laitamilla on pienialaisia savikkoja (Sa). Selvitysalueelle sijoittuu yksi luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokas kallioalue (luokka 2), Hautavuoren kalliomaasto. Arvokkaita kallioalueita koskeva paikkatietoaineisto on laadittu päätöksenteon tueksi maa-aineislain ja rakennuslain mukaisia ratkaisuja tehtäessä. Aineistoa käytetään maankäytön suunnittelussa, mutta sillä ei ole kuitenkaan juridista asemaa.

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 21 (66) Hautavuoren kalliomaasto on Pirkanmaan maakuntakaavassa merkitty geologisesti arvokkaaksi kohteeksi, kuten myös selvitysalueen itäpuolella, osittain Mouhijärven puolella sijaitsevat Iso Punapään ja Pikku Punapään kallioalueet. Kuva 10: Maaperäkartta. 5.4 Maisema- ja kulttuuriympäristö Osayleiskaavatyön yhteydessä on laadittu maisemaselvitys (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014), joka on tämän selostuksen liitteenä Maiseman yleispiirteet Maisemamaakunnallisessa aluejaossa Sastamala kuuluu Lounaismaahan ja tarkemmin määriteltynä osin Ala-Satakunnan viljelyseutuun, osin Pohjois-Satakunnan järviseutuun. Suunnittelualue kuuluu Pohjois-Satakunnan järviseudun puolelle. Maaperä ja maanpinnan muodot ovat aika vaihtelevia. Seudulla on kumpu- ja pohjamoreenisekä kalliomaita. Soita on huomattavasti enemmän kuin muualla Lounaismaalla. Seudun melko metsäistä yleisilmettä elävöittävät useat järvet, joista osa on aika isojakin. Maanviljelyn edellytykset eivät ole yhtä hyvät kuin muualla Lounaismaalla, sillä savikoita on vain niukasti joidenkin pienehköjen jokien varsilla. Pienet kumpuilevat peltokuviot toistuvat kuitenkin maisemassa melko tiuhaan. Monesti peltomaisemia

28 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 22 (66) Arvot elävöittää niiden sijainti vesistöjen rantamilla. Harvahko asutus on sijoittunut pääasiassa pienten jokien laaksojen tuntumaan. (Ympäristöministeriö 1993a) Pirkanmaan valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa 2013 on esitetty Pirkanmaan alueen maakunnalliset maisematyypit. Kyseisen luokittelun mukaan Sastamala kuuluu Lounaiseen viljelyseutuun, jota on kuvailtu seuraavasti: Lounaisella viljelyseudulla on yhtenäisiä piirteitä Eteläisen viljelyseudun kanssa. Alueiden kallioperät ovat samankaltaisia. Lounaisen viljelyseudun läntiset osat ovat samanlaisia kuin Eteläisen viljelyseudun maat. Itään päin maasto nousee ja pinnanmuodot vaihtelevat mäkimaista komeisiin avokallioihin. Maisema on jylhimmillään Karkusta Nokialle päin kuljettaessa. Viljavat ja tasaiset pellot peittävät 1/5 maa-alasta. Parhaimmat ja laajimmat pellot levittäytyvät Kokemäenjoen rantamille. Veden osuus pinta-alasta on noin 10 %. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Karkku - Tyrvää sijoittuu runsaat 15 kilometriä hankealueen kaakkoispuolelle. Seuraavaksi lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat Hämeenkyrön kulttuurimaisema (etäisyys noin 17 kilometriä hankealueesta koilliseen) sekä Kokemäenjokilaakso (etäisyys noin 19 kilometriä hankealueesta lounaaseen) kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuvat: Karkku - Tyrvää Hämeenkyrön kulttuurimaisema Kokemäenjokilaakso Maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Hankealueelle sekä 0-5 kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuu yksi kohde: Suodenniemen kulttuurimaisema leikkaa hankealuetta kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuu yksi kohde: Mouhijärven kirkon seudun ja länsipuolen sekä Tupurlanjärven kulttuurimaisemat sijoittuu lähimmillään vajaan viiden kilometrin päähän hankealueen rajasta. Alueiden ja kohteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät maisemaselvityksestä. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) Hankealueelle tai sen lähiympäristöön ei sijoitu valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Yli viiden kilometrin säteelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuu useita arvokohteita. Kohteiden tekstiotteet Museoviraston internetsivustolta

29 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 23 (66) 5-12 kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuu kaksi kohdetta. Eskolan ja Tervamäen kylät, etäisyys lähimmillään noin 5,5 kilometriä. Lavian kirkonkylän raitti, etäisyys lähimmillään noin 11 kilometriä. Alueiden ja kohteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät maisemaselvityksestä. Merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 1993)/ Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Entisiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY1993), jotka voidaan nykyään pääsääntöisesti rinnastaa maakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, ei sijoitu hankealueelle. 0-5 kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuu kolme RKY 1993 kohdetta. Maakuntakaavassa puolestaan on kaksi aluerajausta. Kaksi jälkimmäistä on yhdistetty yhdeksi alueeksi (Leppälammen-Taipaleen-Kirkkojärven kulttuurimaisema). Koppelo-Jalkavala, etäisyys lähimmillään noin 0,9 kilometriä. Kirkkojärven kulttuurimaisema, etäisyys lähimmillään noin 1,5 kilometriä. Leppälampi-Taipaleen kulttuurimaisema, etäisyys lähimmillään noin 4,7 kilometriä kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista sijoittuu kaksi kohdetta. Mätikkö-Kirkkojärvi kulttuurimaisema sijoittuu lähimmillään noin 5,4 kilometrin päähän tuulivoimaloista. Lavian kirkonkylän miljöö, etäisyys lähimmillään noin 11 kilometriä. Alueiden ja kohteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät maisemaselvityksestä. Kuva 11: Leppälammen-Taipaleen-Kirkkojärven maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaaluetta. Kuva on otettu pohjoiseen, hankealueesta poispäin.

30 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 24 (66) 5.5 Kaava-alueen lähimaisema Maisemarakenne Hankealue sijoittuu metsäiselle selännealueelle, joka on topografialtaan hyvin vaihtelevaa koostuu useista erisuuruisista mäistä. Osa on hyvinkin kookkaita ja niiden nimissä esiintyy sana vuori. Maasto kohoaa paikoin jyrkästikin ylöspäin. Kallio on monin paikoin laajoina alueina aivan pinnassa. Selännealueen alavampiin osiin, kallioalueiden lomaan, on muodostunut lukuisia pieniä soita ja soistumia. Hankealueen korkeimmat kohdat sijaitsevat hankealueen eteläosassa. Hautavuoren laki yltää metriin (mpy). Kattilavuori on jonkin verran matalampi. Sen korkein kohta on noin 117 metriä meren pinnan yläpuolella. Alavimmillaan suunnittelualue on noin metriä meren pinnan yläpuolella. Hankealueen ympärillä on paljon erisuuruisia vesistöjä: useita pieniä lampimaisia järviä, muutamia melko suuriakin järviä sekä vesistöjä yhdistäviä jokia. Järvien lomaan sekä ympärille sijoittuvat pellot ovat melko alavia. Viljelymaata sijoittuu erityisesti hankealueen länsi- ja luoteispuolelle. Pohjoisen ja idän puolella sekä osin etelässä on sulkeutunutta metsämaastoa. Topografiassa ja maisemakuvassa ylipäätänsä on havaittavissa jääkauden synnyttämä luode-kaakko suuntautuneisuus Maisemakuva Hankealue sijoittuu pääosin metsävyöhykkeelle, jossa on laajoja avokallioesiintymiä. Soita ja soistumia sijoittuu kallioselänteiden lomaan. Hankealue itsessään on melko sulkeutunutta. Alueelle sijoittuu joitakin metsäautoteitä. Kun alueen maisemakuvaa tarkastelee hieman laajemmin, noin viiden kilometrin säteellä kaavaillusta tuulivoimapuistosta, alueen maisemakuvalle ovat tunnusomaisia lukuisat erisuuruiset vesistöt melko pienipiirteisine rantaviivoineen sekä järvien lomaan sijoittuvat viehättävästi kumpuilevat viljelyalueet. Viljelyalueiden reunavyöhykkeet ovat varsin pienipiirteisiä ja moniulotteisia. Avoimet vesistönäkymät ovat tärkeitä maisemakuvan kannalta, samoin kumpuilevien peltoaukeiden avoimuus. Yleisesti ottaen pitkähköt näkymät viljelyaukeiden ja järvien yli ovat tarkastelualueen vahvuuksia. Alueelta löytyy runsaasti viehättävää tiestöä, jolta avautuu toinen toistaan hienompia näkymiä ympäristöön. Erityisesti viljelyalueiden korkeimmilta kohdilta tieltä käsin avautuu upeita näkymiä peltoalueiden alavampiin osiin ja vesistöjä kohti. Vanhat tilakeskukset ja rakennusryhmät muodostavat kiinnepisteitä maisemaan. Pinnanmuodoiltaan vaihtelevat metsäselänteet toimivat tärkeinä reunavyöhykkeinä ja rajaavat selkeästi maisematiloja. Maisemakuvallisesti kaikkein edustavimmat alueet sijoittuvat kaavaillun tuulivoimapuiston luoteispuolelle Leppälammi-Taipaleen sekä Kirkkojärven-Koivuniemenjärven ympäristöön. Myös Pajuniemestä, Jalkavalasta ja Kouranimestä löytyy edustavaa viljelymaisemaa. Kaunista viljelymaisemaa löytyy myös hankealueen kaakkoispuolelta Vesunnista Karinkylä - Irriäinen akselilta. Monet hienot näkymät tarkastelualueella avautuvat tuulivoimapuistoalueesta poispäin. Tärkeitä näkymiä avautuu kuitenkin myös paikoitellen hankealueen suuntaan. Niistä mainittakoon näkymät Suodenniementien sillalta, näkymä Kourajärven läntisen lahden pohjukasta, näkymät Kouraniemeen vievän tien varrelta sekä Koivuniemenjärven pohjoispuolisilta alueilta avautuvat näkymät. Myös Jouhijärven kaakkoisrannalta avautuu esteettömiä näkymiä voimaloille. Tarkastelualueen selvimmin havaittavan maamerkin muodostaa Jalkavalassa sijaitseva tuulivoimala. Voimalan kokonaiskorkeus jää alle 70 metrin eikä se näin ollen vaikuta kohtuuttoman suurelta maisemassa joitakin lähimaisemanäkymiä lukuun ottamatta. Tarkastelualueen tärkeimmän maamerkin muodostaa Suodenniemen kirkko. Kasvillisuudesta johtuen kirkko ei

31 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 25 (66) kuitenkaan näy mistään suunnasta katsottuna erityisen kauas. Suodenniemen keskustan tuntumasta löytyy myös telemasto. Se sijoittuu häiritsevästi liian keskeiselle paikalle Muinaisjäännökset Hankealueelle on suoritettu muinaisjäännösinventointi osayleiskaavatyön yhteydessä (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, 2014). Inventoinnin mukaan alueella ei havaittu kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita arkeologisesti kiinnostavia kohteita. Inventointiraportti on kaavaselostuksen liitteenä 4. 6 OSAYLEISKAAVAN SUHDE MUIHIN MAANKÄYTÖN SUUNNITELMIIN JA TAVOITTEISIIN 6.1 Muut tuulivoimahankkeet Suunnittelualueen läheisyydessä tai sen vaikutusalueella ei ole tiedossa muita tuulivoimahankkeita. 7 TUULIVOIMAPUISTON YLEISSUUNNITTELU JA TUULIVOIMAPUISTON RAKENTEET 7.1 Tuulivoimapuiston yleissuunnittelu ja tuulivoimaloiden sijoittuminen PT Wind Oy on vastannut tuulivoimapuiston yleissuunnittelusta. Suunnitellut tuulivoimalat ovat napakorkeudeltaan enintään noin 144 metriä korkeita lieriötornimallisia tuulivoimaloita. Tuulivoimaloiden roottorit tulevat olemaan halkaisijaltaan noin metriä. Tuulivoimalan kokonaiskorkeus on enimmillään metriä. Tuulivoimapuiston suunnittelun yhteydessä on tutkittu eri vaihtoehtoja tuulivoimaloiden sijoitukselle. Tuulivoimaloiden sijoittelu suunnittelualueella perustuu luonnonolosuhteisiin, maastonmuotoihin, maanomistusoloihin sekä alueelta saatuihin tuulimittaustietoihin. Osayleiskaavan laadinnan yhteydessä tuulivoimaloiden sijoittamisessa on otettu huomioon tehtyjen selvitysten tulokset. Tuulivoimaloiden tehokas energiantuotanto edellyttää, että voimaloiden väliset etäisyydet ovat riittävät. Tuulivoimaloiden tarkat sijoittumisalueet osoitetaan osayleiskaavoituksen yhteydessä, jolloin tuulivoimaloiden alueet määritellään alueen arvot huomioon ottaen.

32 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 26 (66) 7.2 Tuulivoimapuiston rakenteet 7.3 Sähkönsiirto Kuva 16: Periaatekuva Kortekallion tuulivoimapuistoon sijoitettavista tuulivoimaloista. Kuvan tuulivoimalan kokonaiskorkeus on noin 220 metriä. Tuulivoimala koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, roottorista lapoineen ja konehuoneesta. Kortekallion tuulivoimalat on suunniteltu toteutettavaksi yhtenäisellä tornirakenteella, joka tulee olemaan teräslieriö-, teräslevy- tai hybriditorni. Tuulivoimaloiden pystytysaloiksi tarvitaan noin 60 m x 200 m maa-alueet, jotka raivataan puustosta. Rakennusalue on noin 1 hehtaarin suuruinen. Tuulivoimaloiden perustamistekniikka riippuu valitusta rakennustekniikasta ja perustamisolosuhteista. Tuulivoimapuiston aluetta ei lähtökohtaisesti aidata. Rakentamisen aikana liikkumista tuulivoimapuistoalueella rajoitetaan turvallisuussyistä. Tuulivoimalat on varustettava lentoestemerkinnöin Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi:n määräysten mukaisesti. Jokaisesta toteutettavasta tuulivoimalasta on ilmailulain mukaan haettava Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta lupa lentoesteen asettamisesta. Trafille toimitettavaan lupahakemukseen on liitettävä ilmaliikennepalvelujen tarjoajan eli Finavian lausunto esteestä. Kortekallion tuulivoimaloille on haetaan Ilmailulain mukaisesti lentoesteluvat. Voimalat merkitään ja lentoestevalot tullaan rakentamaan lupaehtojen mukaisesti. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan 20 kv maakaapeleilla, jotka sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan huoltoteiden yhteyteen. Maakaapelit johdetaan Mouhijärventien varteen, josta siirtoreitti jatkuu Sävin muuntoasemalle olemassa olevan 20 kv voimalinjan reittiä.

33 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 27 (66) 7.4 Huoltotiet Sähkönsiirron reittiä ja sitä mahdollisesti koskevia muutostarpeita tarkennetaan ehdotusvaiheessa. Alueen huoltotiet rakennetaan pohjoisesta Mouhijärventieltä. Osittain hyödynnetään alueen lävitse kulkevaa Irriäistentietä. Huoltotie on noin 6 metriä leveä sorapintainen tie, joka vaatii vahvan perustan kestääkseen erityisesti rakennusvaiheen raskaat kuljetukset. Kuva 18: Huoltotiet on merkitty sinisellä viivalla. Uudet tielinjat on osoitettu katkoviivalla. 8 OSAYLEISKAAVAN KUVAUS 8.1 Kokonaisrakenne ja kaavan sisältö Kaavoitettavan alueen pinta-ala on noin 437 hehtaaria. Suunnittelualue osoitetaan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1), jolla sallitaan maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen sekä tuulivoimaloiden rakentaminen niille erikseen osoitetuilla alueilla sekä niitä varten huoltoteiden ja teknisten verkostojen rakentaminen. Alueelle ei saa rakentaa vakituisia asuntoja tai loma-asuntoja. Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavalla osoitetaan viisi tuulivoimaloiden osa-aluetta (tv), joihin saa osoittaa yhteensä viisi tuulivoimalaa.

34 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 28 (66) 8.2 Aluevaraukset ja osa-alueet Suunnittelualueelle on osoitettu maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita. Alue on pääosin metsä-, pelto- ja suoaluetta. Alueen metsät ovat osin olleet metsätalouskäytössä ja peltoalueita viljellään edelleen. Suunnittelualueelle osoitetut aluevaraukset vastaavat alueen nykyistä käyttömuotoa, johon ei ole osayleiskaavalla tarvetta tehdä muutoksia. M-1 - Maa- ja metsätalousvaltainen alue. Alue on varattu pääasiassa metsätaloutta varten. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetulle alueelle sekä niitä varten huoltoteitä ja teknisiä verkostoja. Maa- ja metsätaloutta palveleva rakentaminen tulee sijoittaa vähintään 210 metrin etäisyydelle tuulivoimaloista tai rakentamattomista tuulivoimaloille osoitetusta alueesta. Alueelle ei saa rakentaa vakituisia asuntoja tai loma-asuntoja (MRL 43 ). Merkintä ei rajoita maa-ainesten ottoa. tv Tuulivoimaloiden alue. Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus saa olla enintään 210 metriä. Tuulivoimaloiden värityksen on oltava yhtenäinen ja vaalea. Numero tuulivoimala-alueen sisällä osoittaa tuulivoimalan numeron. Tuulivoimalan kaikkien osien sekä pystytysalueen tulee mahtua alueelle. Tuulivoimaloista ei saa aiheutua suunnitteluohjearvoja ylittävää melua lähialueen asutukselle. Tarvittaessa rakennusluvan yhteydessä on esitettävä melu- ja varjostusmallinnukset valituilla voimalatyypillä laadittuna.

35 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 29 (66) Kuva 19: Ote kaavakartasta. Tuulivoimaloiden alue (tv) on osoitettu pistekatkoviivalla. Purppura katkoviiva kuvaa ohjeellista huoltotien linjausta ja punainen katkoviiva huoltotien yhteyteen rakennettavaa maakaapelia. Tuulivoimalan ohjeellinen sijainti on merkitty mustalla pisteellä, jonka ympärille merkitty harmaa kehä osoittaa roottorin halkaisijan. tv-kok Tuulivoimaloiden kokoonpanoalue. Merkinnällä on osoitettu alue, jota on mahdollista käyttää tuulivoimalan rakentamiseen / pystyttämiseen. Alueelle ei saa sijoittaa tuulivoimalaa. luo-1 Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnällä on osoitettu luontoselvityksen mukaiset metsälain kohteet. luo-2 Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnällä on osoitettu viitasammakon kannalta tärkeä alue. luo-3 Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnällä on osoitettu lepakoiden kannalta tärkeät alueet.

36 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 30 (66) 8.3 Muut merkinnät ja määräykset Huoltotiet Tuulivoimaloille johtavat huoltotiet merkitään osayleiskaavaan ohjeellisella merkinnällä. Huoltoteistä laaditaan osayleiskaavaa varten tiesuunnitelma, jonka mukaan huoltotiet piirretään kaavaan. Huoltoteiden perustaminen tapahtuu kuitenkin osayleiskaavan ulkopuolisella prosessilla, jonka takia osayleiskaavan merkintä on ohjeellinen. Maakaapelit Tuulivoimaloille johtavat sähkönsiirron hoitavat maakaapelit pyritään sijoittamaan huoltoteiden yhteyteen. Merkintä osayleiskaavassa on huoltoteiden tapaan ohjeellinen, koska luvitusprosessi on osayleiskaavan ulkopuolinen. Muut merkinnät ja määräykset ovat kaavakartan liitteenä. 8.4 Ehdotusvaiheessa tehdyt muutokset Täydennetään ehdotusvaiheessa. 8.5 Hyväksymisvaiheessa tehdyt muutokset Täydennetään hyväksymisvaiheessa. 9 OSAYLEISKAAVAN VAIKUTUKSET Osayleiskaavan vaikutusarvioinnissa arvioidaan kaavan toteuttamisen merkittävät välilliset ja välittömät vaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain 9 mukaisesti, mm. ihmisen elinoloihin ja elinympäristöön, luonnonympäristöön, kuten pohjavesialueisiin, kasvi- ja eläinlajeihin sekä luonnon monimuotoisuuteen, liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä maisemaan, kulttuuriympäristöön ja rakennettuun ympäristöön. 9.1 Tuulivoimarakentamisen tyypilliset vaikutukset Tuulivoimapuiston rakentamisen aikana rakennuspaikkojen luonnonympäristössä tapahtuu muutoksia. Rakentamisen aikana meluhaitat ja ympäristön muutokset ovat merkittävimmät. Rakentamisesta ja työmaakoneista aiheutuu ääntä ja kuljetuksista liikenteellisiä vaikutuksia. Suurin osa vaikutuksista on kuitenkin väliaikaisia. Rakentaminen kestää yhteensä noin vuoden. Tuulivoimapuiston käytön aikana ympäristössä ei tapahdu tuulipuistosta johtuvia muutoksia. Tuulivoimapuiston käytön aikaisia merkittävimpiä ympäristövaikutuksia ovat tyypillisesti maisemaan kohdistuvat visuaaliset vaikutukset ja linnustoon kohdistuvat vaikutukset. Vaikutuksia voivat aiheuttaa myös tuulivoimaloiden käyntiääni sekä tuulivoimalan roottorin pyörimisestä johtuva auringonvalon vilkkuminen ja varjonmuodostuminen. Vähäisiä liikenteellisiä vaikutuksia aiheutuu huolto- ja kunnostustöistä. Tuulivoimapuiston käytöstä poistamisen aikaiset vaikutukset ovat verrattavissa rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin; työvaiheet ja käytettävä kalusto ovat pääosin rakentamista vastaavia. Käytön jälkeen tuulivoimalat, sähköasemat, liittymisjohto ja

37 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 31 (66) 9.2 Vaikutusalue muut rakenteet voidaan purkaa ja poistaa paikalta. Tuulivoimatoiminnasta poistuvat alueet vapautuvat muuhun käyttöön. Kunkin vaikutustyypin vaikutusalue riippuu vaikutuksen luonteesta ja ilmenemismuodosta. Osa vaikutuksista rajoittuu aivan rakennuskohteen läheisyyteen (mm. kasvillisuusvaikutukset ja vaikutukset muinaisjäännöksiin), osa rajoittuu kapealle nauhamaiselle väylälle (mm. huoltoteiden ja maakaapeleiden vaikutukset) ja osa ulottuu laajalle alueelle (mm. maisemavaikutukset ja linnustovaikutukset). Yleisesti ottaen tuulipuiston maisemavaikutus ulottuu n. 20 km:n, vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyisyyteen pääosin 5 km:n, ja melun ja valon vilkkumisen vaikutukset n. 2 km:n etäisyydelle tuulipuistosta. Vaikutusalueen laajuus vaihtelee vaikutustyypistä riippuen: Vaikutustyyppi Tarkasteltavan vaikutusalueen laajuus Maankäyttö Kuntatason yhdyskuntarakenne, tuulivoimapuistoalue lähiympäristöineen (n. 5 km). Kasvillisuus, lajisto, arvokkaat elinympäristöt Ensisijaisesti tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja lähiympäristö (n. 100 m). Linnusto Lähialueen linnustollisesti merkittävät alueet, tuulivoimapuisto. Muinaismuistot Maisema- ja kulttuurihistorialliset kohteet Melu ja vilkkuminen Ihmisten elinolot ja viihtyvyys Liikenne Ajallinen vaikutus Rakennuspaikkakohtaisesti tuulivoimapuiston alueella. Kohteet, joille osoitetaan rakentamistoimenpiteitä, km tuulivoimapuiston mahdollinen näkymäsektori Laskelmien ja mallinnusten mukaan, noin 2 km säteellä tuulivoimapuistosta Vaikutuskohtainen arviointi Tuulivoimapuiston pääliikennereitit. Hankkeen koko elinkaari 9.3 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Tuulivoimaloiden rakentaminen edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista sekä Suomen ilmastopoliittisia tavoitteita. Tuulivoimapuistolla ei ole merkittävää vaikutusta alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, sillä se sijoittuu nykyisin pääasiassa metsätalouskäytössä olevalle alueelle, jolle ei kohdistu maakuntatason tai Sastamalan kaupungin puolesta merkittäviä maankäytön kehittämispaineita.

38 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 32 (66) Tuulivoimapuisto säilyy pääkäyttötarkoitukseltaan edelleen maa- ja metsätalousvaltaisena alueena. Jokainen tuulivoimala tarvitsee noin 60 m x 200 m laajuisen pystytysalueen, jolta kasvillisuus raivataan. Osalle pystytysalueesta voidaan myöhemmin istuttaa uutta metsää. Lisäksi huoltoteiden rakentamisen takia maa- ja metsätalouskäytössä olevaa aluetta poistuu nykykäytöstä, toisaalta alueen metsätalous ja virkistyskäyttö voi jatkossa hyödyntää rakennettuja teitä. Suunniteltu voimajohto ei muodosta uutta rakennuskieltoaluetta sijoittuessaan olemassa olevaan maastokäytävään. Tuulivoimaloiden maakaapelit johdetaan huoltoteiden yhteydessä. Vaikutukset asumiseen (maankäyttömuotona) Tuulivoimapuisto rajoittaa uutta loma-asuinrakentamista alueella, jolla voimaloiden aiheuttama ekvivalenttiäänitaso on yli 35 db:ä yöllä (klo 22-07) ja uuden vakituisen asunnon rakentamista alueella, jolla ekvivalenttiäänitaso on yli 40 db yöllä (klo 22-07). Nämä ovat Ympäristöministeriön mukaiset ohjearvot äänitasolle, jonka ei arvioida aiheuttavan terveyshaittaa asukkaille. Kuntatasolla tuulivoimapuisto voi estää hajaasutuksen leviämisen kyseiselle selänteelle mm. meluvaikutusten vuoksi ja siten se osaltaan ehkäisee yhdyskuntarakenteen hajautumista. Lähin vakituinen asunto (Kuusjärventie 60) sijaitsee noin 580 m etäisyydellä voimalasta nro 5. Alle kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista sijaitsee 4 asuinrakennusta. Etäisyydellä 1 km 1,5 km sijaitsee noin 52 asuinrakennusta ja 1,5 km 2 km etäisyydellä noin 101 asuinrakennusta. Lähin lomarakennus sijaitsee noin 780 m etäisyydellä voimalasta nro 1. Alle kilometrin etäisyydellä sijaitsee 9 loma-asuntoa. Etäisyydellä 1 km 1,5 km sijaitsee 34 lomarakennusta ja 1,5 2 km etäisyydellä 26 loma-asuntoa. Vaikutuksia asumisviihtyvyyteen on arvioitu erikseen jäljempänä, jossa yhteydessä on esitetty myös karttoja melumallinnuksista. Etäisyysvyöhyke Vakituisia asuntoja (kpl) Loma-asuntoja (kpl) m m m m

39 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 33 (66) Kuva 20: Osayleiskaavan mukaiset tuulivoimaloiden ohjeelliset sijoituspaikat ja asutus. Vakituiset asunnot on merkitty punaisella ja vapaa-ajan asunnot vihreällä. Kaava-alue on rajattu mustalla viivalla. Etäisyysalueet 500 m 2000 m on merkitty eri sävyisillä sinisillä Vaikutukset liikenteeseen Merkittävimmät liikenteelliset vaikutukset ajoittuvat tuulivoimapuiston rakentamiseen, jolloin liikennemäärät suunnittelualueen läheisyydessä lisääntyvät betoni-, maarakennus- ja voimalakomponenttikuljetusten vuoksi. Lisäksi liikennettä aiheutuu huoltoteiden ja sähkönsiirron rakentamisesta ja työhenkilöstön liikkumisesta. Tuulivoimapuiston rakentaminen aloitetaan teiden ja asennuskenttien rakentamiselle, joiden valmistuttua tehdään voimaloiden perustukset. Tuulivoimapuiston rakentamisen aikana suurin kuljetustarve syntyy tuulivoimaloiden rakennus- ja huoltoteiden sekä asennuskenttien rakentamisesta sekä perustuksien betonivalusta. Rakennus- ja huoltoteiden sekä asennuskenttien rakentamiseen käytetään kiviaineista n. 0,5 m³/m². Mikäli voimalaa kohden rakennetaan 6500 m uusia ja 880 m kunnostettavia teitä, edellyttää yhden tuulivoimalan rakentaminen karkeasti arvioituna

40 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 34 (66) noin 825 täysperävaunuyhdistelmäkuljetusta. Mikäli kiviaineista on saatavissa teiden ja asennuskenttien alueilta, kuljetustarve vähenee. Vastaavasti tuulivoimalan teräslieriötornin perustusten valaminen edellyttää karkeasti arvioituna noin 100 kuljetusta eli yhteensä noin 500 kuljetusta. Jos tuulivoima perustetaan kallioon ankkuroiden, on betonin tarve vähäisempi ja myös kuljetukset vähenevät. Tuulivoimaloiden osia (torni, konehuone, lapa) kuljetetaan maanteillä erikoiskuljetuksina. Yhden teräslieriörakenteisen tuulivoimalan rakentaminen edellyttää noin 12 erikoiskuljetusta, joka tarkoittaa yhteensä noin 60 kertaa. Erikoiskuljetukset aiheuttavat suurimman vaikutuksen liikenteen toimivuuteen, erityisesti tuulivoimaloiden lapojen kuljettaminen. Lapojen kuljetuksessa voidaan mm. joutua rajoittamaan liikennettä liittymissä. Erikoiskuljetusten aiheuttama häiriö kohdistuu koko kuljetusreitille, mutta häiriöt ovat paikallisia (tietyssä pisteessä lyhytaikaisia) ja lyhytkestoisia. Erikoiskuljetusten aiheuttamat häiriöt ajoittuvat tuulivoimaloiden pystytysajalle. Kokonaisuudessa tuulivoimapuiston liikennevaikutukset kohdistuvat rakennusvaiheittaisiin jaksoihin koko tuulivoimapuiston rakentamisen ajalle (noin vuosi). Liikenteen suuntautuminen tarkentuu hankkeen jatkosuunnittelun aikana. Tuulivoimapuiston rakentaminen lisää tällä ajalla raskasta liikennettä erityisesti tuulivoimapuiston läheisillä tieosuuksilla nykyisiin liikennemääriin verrattuna ja lisää luonnollisesti myös liikenteestä aiheutuvia melu- ja pölyhaittoja teiden välittömillä lähialueilla. Oheiseen taulukkoon on laskettu oletettuja kuljetusmääriä. Määrät on ilmoitettu kokonaismääränä sekä keskimääräisenä vuorokautisena liikennemääränä (KVL). KVL on arkivuorokauden liikennerasituksen keskiarvo, joka huomioi kuljetusten tulo- sekä paluuliikenteen. Laskennassa on myös huomioitu rakennusvaiheen arvioitu kesto arkipäivinä. Kuljetus Määrä yhteensä KVL / arkipäivä (kesto pv) Tiet ja kentät (257) Voimaloiden rakentaminen (150) Erikoiskuljetukset 58 0,6 (193) Yhteensä ,9 / vuosi Taulukko: Arvio tuulivoimapuiston rakentamisen aikaisista raskaan liikenteen kuljetusmääristä ja vuorokausittaisesta liikennerasituksesta. Suunnittelualueelle kuljetaan Mouhijärventieltä (seututie 259), jonka päivittäinen liikennemäärä on liikenneviraston mukaan 1297 ajoneuvoa vuorokaudessa (2013). Rakennusvaiheen kuljetukset lisäävät Mouhijärventien ajoneuvomäärää keskimäärin noin 20 kuljetuksella päivässä vuoden aikana. Kuljetuksien aiheuttama ajoneuvomäärien lisäys Korvenkyläntien osalta on melko vaatimaton, noin 1,5 % lisäys nykyiseen ajoneuvomäärään. Suurin vaikutus kohdistuu rakennus- ja huoltoteihin, joiden nykyinen liikennemäärä on melko vähäistä. Alueelle on mahdollista kulkea Mouhijärventien lisäksi Jalkavalantieltä. Rakennusvaiheen liikenne ohjataan Mouhijärventien kautta, jolloin Irriäistentien varrella olevalle asutukselle sekä Kittilän asuinalueelle ei koidu häiriötä. Rakennus- ja huoltotiet

41 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 35 (66) rakennetaan noin kuuden metrin levyisiksi, jolloin hankkeesta aiheutuva raskas liikenne ei aiheuta haitallisia vaikutuksia, kuten liikenteen hidastumista, muille metsäteiden käyttäjille, esimerkiksi alueen asukkaille. Alueelle johtavan huoltotien varrella ei ole liikenteelle erityisen herkkiä kohteita, kuten kouluja tai päiväkoteja ja lisääntyvästä liikenteestä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia liikenneturvallisuuden kannalta. Raskaan liikenteen lisääntyminen voi sen sijaan aiheuttaa koetun liikennehaitan lisääntymistä paikallisten asukkaiden keskuudessa Mouhijärventien varrella. Koettua haittaa lisää kevyen liikenteen väylien puuttuminen lähitiestöltä. Tuulivoimapuiston toiminnan aikana liikennettä aiheuttavat ainoastaan huoltotyöt, joista syntyy keskimäärin muutamia käyntejä vuodessa yhtä voimalaa kohden. Huoltokäynnit suoritetaan pääsiassa pakettiautolla. Koska huoltoliikenne on vähäistä ja lyhytkestoista, sillä ei ole oleellista vaikutusta liikenteen toimivuuteen tai turvallisuuteen. Toiminnan päättymisen aikaiset ja sen jälkeiset vaikutukset ovat samankaltaisia kuin rakennusvaiheessa: tuulivoimaloiden rakenteet puretaan ja purkujätteet kuljetetaan pois. Perustukset ja kaapelit jätetään kuitenkin maahan, joten kuljetuksia tarvitaan vähemmän. Erikoiskuljetusten aiheuttamia vaikutuksia voidaan lieventää tehokkaalla, oikeaaikaisella ja oikein suunnatulla tiedottamisella muulle kuljetusreittiä käyttävälle liikenteelle. Tällöin muille tienkäyttäjille saadaan tieto erikoiskuljetuksista ja niiden vaikutuksista muuhun liikenteeseen. Muun liikenteen on tällöin mahdollista joko varautua erikoiskuljetuksista johtuviin viivytyksiin ja liikenteen mahdolliseen pysäytykseen tai valita vaihtoehtoinen reitti. Lisäksi erikoiskuljetukset voidaan tehdä ns. hiljaisen liikenteen aikana, jolloin niistä aiheutuvat viivytykset muulle liikenteelle saadaan minimoitua. Erikoiskuljetusten aiheuttamia vaikutuksia vähentäisi myös se, että kuljetukset tuotaisiin meritse mahdollisimman lähelle hankealuetta, lähimpään satamaan. Tällöin maantiekuljetuksen matka olisi lyhyempi ja erikoiskuljetusten aiheuttaman haitan laajuus pienempi. Jos voimalan jalustan valu tehdään jatkuvana valuna, se tuottaa jatkuvan betoniautovirran koko valun ajan. Jos alueelle tuodaan betoniasema ja betoni tehdään alueella, tuotavien betonin raaka-aineiden tuonti voidaan aikatauluttaa siten, että betonointitöiden tuottama liikenne minimoituu. 9.4 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Osayleiskaavatyön yhteydessä on laadittu maisemaselvitys (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy), joka on tämän selostuksen liitteenä. Tuulivoimapuiston rakentaminen alueelle muuttaa olemassa olevaa maisemakuvaa voimakkaasti. Rakentamisen myötä tuulivoimaloita ympäröivät lähimaisemat muuttuvat metsätalousmaisemasta rakennetuksi tuulivoimatuotantomaisemaksi. Rakennettavat tuulivoimalat ja huoltotiet muuttavat rakennuspaikan maisemakuvan tekniseksi ja moderniksi tuulivoimatuotannon maisemaksi. Rakennusalueet ovat jo paikoin avoimia avohakkuista johtuen, mutta tuulivoimapuiston myötä alueen maisematila muuttuu laajemmilta osin avoimeksi tai puoliavoimeksi maisemaksi. Maisemanmuutokset tuulivoimapuiston alueella ovat merkittäviä.

42 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 36 (66) Tuulivoimapuiston alueella muuttuu myös alueen äänimaisema tuulivoimaloiden käyntiäänestä sekä lapojen pyörimisliikkeen aiheuttamasta huminasta johtuen. Äänimaiseman muutokset eivät ulotu asutuille alueille, mutta tuulivoimapuiston alueella liikkuville äänimaiseman muutos on havaittavissa. Tarkasteltaessa tuulivoimaloiden aiheuttamia maisemallisia vaikutuksia etäämpänä rakennusalueilta muutokset heijastuvat laajempaan maisemakuvaan, jolloin vaikutuksen voimakkuuteen vaikuttaa suuresti tarkastelupiste ja etäisyys voimaloista. Maiseman muutokset havaitaan maiseman luonteen muutoksina, eikä enää niinkään ympäristön mekaanisena muutoksena. Tuulivoimaloiden aiheuttamaa maisemallista dominanssivyöhykettä on usein vaikea määritellä. Eri selvityksissä on kuitenkin päädytty usein siihen, että tuulivoimalat hallitsevat maisemaa noin 10 kertaa napakorkeutensa laajuisella alueella. Tämä tarkoittaisi Kortekallion hankkeessa noin 1,5 km etäisyyttä. Maisemaselvityksessä dominanssivyöhykkeen on arvioitu olevan kuitenkin noin 1,6 1,8 km alueen olosuhteiden vuoksi. Ympäristöministeriön oppaassa (4/2012) on todettu seuraavaa tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksista: Maisemakuvan muutosten ja siten maisemavaikutusten taso on sidoksissa tuulivoimaloiden näkyvyyteen sekä maiseman ominaisuuksiin ja sen sietokykyyn. Tuulivoimaloiden näkyvyyteen vaikuttavat ilman selkeyden ja valo-olosuhteiden lisäksi tuulivoimaloiden koko, rakenne, mahdollinen huomioväritys sekä valaistus, lukumäärä, ryhmittely, ryhmän laajuus näkökentässä sekä sijaintipaikan korkeus suhteessa ympäristöönsä. Tuulivoimalat eivät mittakaavansa vuoksi vertaudu juuri mihinkään ympäristön perinteiseen elementtiin, ja suuren kokonsa takia ne näkyvät laajalle alueelle. Selkeällä ja kuivalla säällä noin 100 metriä korkea tuulivoimalan torni ja roottorin lavat voidaan erottaa 5 10 kilometrin etäisyydellä tuulivoimalasta. Tuulivoimaloihin asennettavat lentoestevalot ovat pimeän aikaan havaittavissa etenkin rakentamattomassa maisemassa. Maiseman sietokyvyllä tarkoitetaan maiseman visuaalista herkkyyttä eli sen kykyä vastaanottaa uusia elementtejä ilman, että maiseman luonne merkittävästi muuttuu. Mittakaavaltaan suurista elementeistä rakentuvat alueet, joilla jo ennestään on runsaasti ihmisten tekemiä rakennelmia, sietävät usein parhaiten tuulivoimaloiden sijoittamisen. Tällaisia alueita ovat muun muassa teollisuuslaitosten ja alueiden ympäristöt, mastojen ja voimalinjojen ympäristöt, laskettelukeskukset sekä satama- ja varastoalueet. Mitä koskemattomampi ympäristö on, sitä suurempi ristiriita tuulivoimaloiden ja maiseman välillä voi olla. Eri maisematyyppien sietokykyyn vaikuttavat tekijät eivät ole ristiriidattomia, joten ei ole mahdollista yksiselitteisesti määrittää, minkälaiseen ympäristöön tuulivoimaloita voi maisemallisten tekijöiden puolesta rakentaa tai mitkä tulisi jättää rakentamiselta vapaaksi. Siksi tapauskohtaisen maisemaselvityksen tekeminen ja vaikutusten arviointi on tärkeää Tuulivoimapuiston vaikutukset maiseman ja kulttuuriympäristön arvoalueisiin Eniten maisemakuvaan kohdistuvia vaikutuksia aiheutuu 0-5 kilometrin säteellä kaavailluista tuulivoimaloista. Ne kohdistuvat lähinnä riittävän laajoihin avotiloihin, kuten esimerkiksi vesistöihin ja peltoihin sekä niiden kautta kulkeviin teihin tai tuulivoimapuiston suuntaisiin avonaisiin akseleihin. On kuitenkin muistettava, että puustosta, rakennuksista ja rakenteista syntyvän katvevaikutuksen johdosta voimalat eivät suinkaan näy kyseisellä etäisyysvyöhykkeellä kaikkialle ja näkyessäänkin ne

43 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 37 (66) näkyvät usein vain osittain. Toisaalta pakoin ne näkyvät suurina ja massiivisina vieden huomion kaikelta muulta. Arvoalueista eniten haitallisia maisemavaikutuksia kohdistuu Suodenniemen kulttuurimaisema-alueeseen, jota on ehdotettu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemaalueeksi maakuntakaavan päivitysinventoinnissa 2013 sekä RKY 1993-kohteisiin Koppelo-Jalkavala ja Kirkkojärven kulttuurimaisema, jotka sisältyvät edellä mainittuun aluerajaukseen. Voimassa olevassa maakuntakaavassa on myös kaksi maakunnallisesti arvokasta rakennetun kulttuuriympäristön rajausta, jotka noudattelevat osin mainittuja RKY 1993-kohteiden rajauksia. Suodenniemen kulttuurimaisema-alueella voimakkaimmat vaikutukset kohdistuvat alueen eteläpuoliskoon sekä Kirkkojärven ja Koivuniemenjärven ympäristöön. Edellä mainitut RKY 1993-rajaukset sisältyvät tämän vaikutusalueen piiriin. Voimalat tulevat näkymään hallitsevina Suodenniemen kulttuurimaisema-alueen eteläpuoliskon ja keskiosan avomaisemaosuuksille, kuten järville, osin niiden rannoille, pelloille sekä osin teille. Reunakasvillisuus, saarekkeet ja rakennukset aiheuttavat paikoin katvevaikutusta, jolloin vaikutukset jäävät vähäisemmiksi. Vaikutukset ovat eteläpuoliskolla monin paikoin merkittävät tai lähes merkittävät. Maisemakuvallisesti kaikkein edustavimmat alueet sijoittuvat pohjoispuoliskolle. Siellä vaikutukset jäävät etäisyydestä ja osin katvevaikutuksesta johtuen tätä selvästi vähäisemmiksi. Lisäksi arvoaluerajauksen pohjoisosissa hienoimmat ja vaikuttavimmat näkymät ovat pääsääntöisesti suuntautuneet toisaalle. Koko arvoalueen osalta vaikutukset ovat kohtalaiset. Koppelo-Jalkavalan RKY1993-alueella maisemalliset vaikutukset ovat lyhyestä välimatkasta johtuen merkittävät. Eniten haittaa olisi aiheutunut 8 voimalan vaihtoehdossa eteläisimmistä voimaloista, koska ne tulevat pakoin näkymään alueen halki kulkevalta tieltä käsin niin kookkaina. Kyseiset voimalat jätettiin kaavasta pois. Kirkkojärven kulttuurimaisema-alueeseen kohdistuu kohtalaista maisemakuvallista haittaa. Lieventävänä seikkana voidaan pitää sitä, että useat tärkeät näkymät alueella suuntautuvat toisaalle. Alueen eteläpuoliskolla vaikutukset olisivat olleet paikoin merkittäviä tai lähes merkittäviä, jonka vuoksi eteläisimmät voimalat jätettiin kaavasta pois.

44 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 38 (66) Valokuvasovitteet 075!. Kortekallion tuulivoimahanke ( Tuulivoimala 5 x E101 x HH135,4 ( Tuulivoimala 1 x V29 x HH50!. Kuvauspisteet 082!. 085!. ( ( ( ( ( ( 088!. km 0 0, Kuva 21: Valokuvasovitteiden kuvapisteet ja numerointi. Valokuvasovite nro 75 Tämä valokuvasovite on Kirkkojärven kulttuurimaisema-alueelta, Koivuniemenjärven pohjoispuolelta. Tästä kuvakulmasta voimalat jäävät suurimmaksi osaksi katveeseen maatalousrakennuksen ja puuston taakse. Lehtien ollessa puussa voimaloita ei juuri erota. Ainoastaan yhden roottorin siipi vilkahtaa katon harjan takaa. Vaikutukset ovat hyvin vähäiset. Talvikaudella voimalat erottuvat paremmin paljaan oksiston lomasta. Kaksi niistä jää edelleen suurimmaksi osaksi katveeseen maatalousrakennuksen taakse eikä kolme muutakaan näy koko pituudessaan. Vaikutukset jäävät silloinkin varsin vähäisiksi. Huomautettakoon kuitenkin, että muutamia satoja metrejä etäämpää voimalat tulevat erottumaan selvemmin, koska tällöin ne eivät enää jää rakennus- ja puustosaarekkeiden taakse piiloon. Tällöin etäisyyttä on tosin jonkin verran enemmän. Vaikutukset lähentelevät etäämpää katsottaessa kohtalaista. Kuva 22: Valokuvasovite nro 75.

45 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 39 (66) Valokuvasovite nro 82 Pajuniemestä Putajantieltä kuvan kohdasta katsottaessa etäisyyttä lähimpään voimalaan on kaksi kilometriä. Olemassa olevan pienen voimalan lisäksi ainoastaan yksi voimala näkyy lähes koko pituudessaan. Kaksi voimaloista jää täysin pihapuuston taakse katveeseen, yhdestä näkyy voimalatornin huippu ja roottori, yhdestä ainoastaan lavan kärki. Talvikaudella katveeseen jäävät voimalat näkyvät vähän paremmin oksiston lomasta. Voimaloista ainoastaan yksi hallitsee maisemaa tästä kuvakulmasta katsottaessa. Nyt vaikutukset jäävät suhteellisen vähäisiksi. Etelämpää Putajantieltä tuulivoimapuiston suuntaan katsottaessa voimalat erottunevat paremmin ja vaikutukset ovat voimakkaammat. Kuva 23: Valokuvasovite nro 82. Valokuvasovite nro 85 Tämä valokuvasovite on Kouraniemestä Vesunnintieltä kohti itä-koillista. Etäisyyttä lähimpään voimalaan on 1,3 kilometriä. Olevan tuulivoimalan ohella kaikki viisi suunniteltua voimalaa näkyvät selvästi. Voimalatornien pituudesta näkyy yli puolet. Vaikka voimalat hallitsevatkin maisemakuvassa, se ei ole erityisen häiritsevää eikä maisema jää liiemmin alisteiseksi voimaloille. Maiseman luonne toki muuttuu huomattavasti teknisemmäksi voimaloiden tulon myötä. Toisaalta voimalat tuovat juhlallisuutta maisemaan. Melko pysähtyneen oloinen maisema saa uuden ulottuvuuden. Pyörimisliike voi tuoda jonkinasteista levottomuutta. Maisemaan kohdistuva vaikutus on kohtalainen. Maisemavaikutukset ovat selvästi lievemmät kuin, mitä ne olisivat olleet kahdeksalla voimalalla. Kuva 24: Valokuvasovite nro 85. Valokuvasovite nro 88 Tämä valokuvasovite on Mouhijärven Vesunninlahden eteläpuolelta. Etäisyyttä lähimpään voimalaan on noin 3,8 kilometriä. Kaikki viisi suunniteltua voimalaa näkyvät suurimmaksi osaksi. Utuisuudesta johtuen voimalat eivät erotu kuvassa kovin hyvin.

46 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 40 (66) Oleva voimalatorni jää pääosin katveeseen puuston taakse. Voimalat eivät dominoi maisemakuvassa. Vaikka voimalat näkyisivät vähän selvemminkin, niistä aiheutuva vaikutus jäisi suhteellisen vähäiseksi Näkyvyysanalyysi Kuva 25: Valokuvasovite nro 88. Tuulivoimaloista on kaavatyön yhteydessä laadittu näkyvyysanalyysi, jonka avulla voidaan hahmottaa paremmin kartalla alueet, joista tulivoimaloita voidaan havaita ja kuinka monta. Analyysin alue on 36 km² (60 km x 60 km), josta n. 76 % (27 km²) on aluetta, josta ei havaita yhtäkään voimalaa ja 21,5 % (7,7 km²) aluetta, jota ei tarkastelualueen suuruuden vuoksi ole enää kyetty laskemaan. Yksi voimala, nro 4, näkyy 1,4 % suuruisella alueella eli noin 1400 ha alueella. Muut voimalat näkyvät alle 1 % suuruisilla alueilla, yhteensä noin 2,7 %. Kuva 26: Näkyvyysanalyysin kartta. Värikoodit kuvaavat kuinka monta voimalaa näkyy milläkin alueella.

47 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 41 (66) Näkyvyysanalyysi on selostuksen liitteenä nro Vaikutukset muinaismuistoihin Kaava-alueella tai sen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia muinaismuistoja. 9.6 Vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon Tuulivoimapuiston rakentamisvaiheen ja huoltotöiden aikana syntyy päästöjä ilmaan ajoneuvoista ja työkoneista. Tällöin leviää esimerkiksi pölyä vähäisissä määrin ilmaan kuivina aikoina tuulivoimapuiston ja voimajohdon rakennus- ja huoltoteillä. Hankkeen merkittävämpi vaikutus ilmastoon liittyy energiantuotantotapaan, joka on lähes päästötön. Tuulivoimalla tuotettu energia vähentää niitä päästöjä, kuten hiilidioksidi ja rikkioksidi, joita muuten syntyisi vastaavan energiamäärän tuottamisesta fossiilisella polttoaineella. On toisaalta huomioitava, että tuulivoimatuotanto on riippuvainen tuulesta ja on sen takia epätasaista. Epätasaisen energiatuotannon tasoittamiseksi tarvitaan niin sanottua säätövoimaa, joka on tuotettava muulla energiamuodolla. Säätövoiman tuotantomuoto määräytyy kulloinkin vallitsevan muuttuvan sähkömarkkinatilanteen mukaan. Tuulivoimapuistohankkeen toteuttamisella on myönteisiä vaikutuksia ilmastoon, sillä hanke vähentää niitä hiilidioksidipäästöjä jotka syntyisi vastaavan energiamäärän tuottamisesta perinteisesti fossiilisella polttoaineella. Hiilidioksidin ohella tuulivoimapuistohankkeella vähennetään typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. 9.7 Vaikutukset luontoon Luontoon kohdistuvat vaikutukset ovat suurimmillaan rakennusvaiheessa, jolloin mm. kuljetukset aiheuttavat päästöjä. Kokoonpanoalueiden ja huoltoteiden rakentamiseksi poistuu paljon metsähehtaareja. Näistä osa kokoonpanoalueiden ympäristössä palautuu ajan mittaan. Tuulivoimahankkeen vaikutukset kasvillisuuteen aiheutuvat pääosin tuulivoimapuiston rakennusvaiheen aikana, kun puusto ja pintamaa raivataan huoltotiestön ja voimaloiden perustusten alueilta. Jokaisen tuulivoimalan rakentamisalueelta kasvillisuutta poistetaan noin hehtaarin alueelta. Rakentamisen jälkeen kasvillisuutta ei tarvitse raivata voimalan ympäriltä vaan se saa palautua ennalleen. Huoltotiestön leveys on käytettävästä kalustosta riippuen noin 5-6 metriä. Tiestön ja reunaojitusten vaatiman avoimen alueen leveys on kuitenkin tätä suurempi, ja puustoa joudutaan raivaamaan keskimäärin 12 metrin levyiseltä alueelta. Hankkeen vaatima huoltotiestö tulee osittain tukeutumaan jo olemassa oleviin metsäautoteihin, joten suorat kasvillisuusvaikutukset jäävät tältä osin hieman vähäisemmiksi. Kortekallion tuulivoimapuiston vaatimien rakenteiden alueilta joudutaan poistamaan metsäkasvillisuutta eli pääasiassa tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden sekä vähäisesti myös turvekankaiden kasvillisuutta muutamia hehtaareja. Suorat vaikutukset kohdistuvat alueellisesti tavanomaisiin ja tyypillisiin luontotyyppeihin. Rakennettaville aloille ei sijoitu arvokkaita luontotyyppejä tai arvokasta kasvilajistoa. Rakentamisen yhteydessä tapahtuvan metsämaan menetyksen merkityksen arvioidaan olevan paikallisesti sekä alueellisesti vähäinen. Sekä voimaloiden rakennuspaikat että huoltotiestö luovat pysyvän reunavaikutusvyöhykkeen ympäröiville metsäalueille. Reunavaikutus on ominaisuuksiltaan verrattavissa avohakkuuseen, jossa valon ja kosteusolosuhteiden muuttuessa esimerkiksi varjostusta ja peitteisyyttä vaativa metsälajisto vähenee ja

48 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 42 (66) avoimempien kasvupaikkojen lajit (mm. kastikat ja heinät) lisääntyvät. Reunavaikutusalueen laajuus on kasvillisuuden osalta muutamia metrien tai korkeintaan viidenkymmenen metrin levyinen. Kortekallion metsäalueella tehdyt päätehakkuut sekä puuston harvennukset ovat kuitenkin jo monin paikoin muuttaneet metsäkasvillisuuden valaistus- ja kosteusolosuhteita ja tuulivoimahankkeen arvioidaan lisäävän näitä muutoksia suhteellisesti melko vähän. Tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvat vähäiset pintavesivaikutukset esimerkiksi rakennuspaikkojen maaperän tiivistymisen myötä eivät ulotu luontoselvityksessä havaituille kasvillisuuden arvokohteille, sillä niiden ja rakentamispaikkojen välille jää riittävät metsäiset suojavyöhykkeet. Suurempi vaikutus kohteiden vesitalouteen on olemassa olevalla metsäojituksella. Tuulivoimapuiston pohjoisosaan sijoittuva huoltotie sijoittuu Laisjärveniitun alueella paikallisesti arvokkaalle korpijuotille (Honkasuon korpijuotti). Kyseistä luontotyyppiä menetetään huoltotien rakentamisen myötä hyvin pieneltä alalta. Korpijuotin suuntaisesti kulkeva ojauoma voidaan huoltotien rakennustöissä ohjata ojarumpuun, jolloin rakennettavan tien pintavesivaikutukset jäävät melko vähäisiksi eivätkä luontotyypin ominaispiirteet vaarannu. Vaikutusten merkittävyyttä lieventää se, että luontotyyppi ei ole luonnontilainen, vaan siihen ovat jo vaikuttaneet alueella tehdyt metsätaloustoimet. Vaikutus paikallisen luonnon monimuotoisuuteen on vähäinen. Voimalan 4 huoltotie sijoittuu pienen korpipainanteen (Kortesuonkallion korpijuotti) läheisyyteen. Luontotyypille ei aiheudu suoria vaikutuksia, mutta huoltotien rakentaminen voi aiheuttaa vähäisiä muutoksia lähiympäristön vesitasapainoon. Myös tämän kohteen kautta kulkeva ojauoma voidaan huoltotien rakennustöissä ohjata ojarumpuun, jolloin huoltotien pintavesivaikutukset jäävät melko vähäisiksi eivätkä luontotyypin ominaispiirteet vaarannu. Vaikutukset paikallisen luonnon monimuotoisuuteen arvioidaan melko vähäisiksi. Rauhoitettuun valkolehdokkiin ei kohdistu vaikutuksia, sillä luontoselvityksessä havaitut kasvupaikat sijoittuvat hankkeen vaikutusalueen ulkopuolelle. Hanke vaikuttaa hieman alueen luonnonympäristön eheyteen, johon on vaikuttanut jo nykyisellään melko voimakkaasti metsätalous. Tuulivoimapuiston toteutuminen lisää metsän rakenteellista muutosta vain vähän, sillä osa huoltotiestöstä voidaan sijoittaa nykyiselle metsäautotieverkostolle ja rakennettavien voimaloiden määrä on melko vähäinen. Tämän myötä alueen ekologisten yhteyksien voidaan arvioida säilyvän riittävällä tasolla. Kasvillisuuteen kohdistuvien vaikutusten merkittävyys paikallisen ja alueelliseen luonnon monimuotoisuuteen on kokonaisuudessaan melko vähäinen. Luontoselvitys on selostuksen liitteenä Vaikutukset linnustoon, liito-oravaan ja lepakoihin Pesimälinnusto Kortekallion tuulivoimapuiston rakentamisen aikaisista linnustovaikutuksista merkittävimpiä ovat elinympäristöjen muutokset ja elinympäristöjen laadun heikkeneminen sekä lisääntyvän ihmistoiminnan aiheuttamat häiriöt. Tuulivoimalat aiheuttavat myös törmäysriskin linnuille. Elinympäristön muutosten kohdalla tuulivoimarakentamisen vaikutukset ovat verrattavissa esimerkiksi metsätalouden tai muun rakentamisen aiheuttamiin linnustovaikutuksiin.

49 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 43 (66) Suorat elinympäristövaikutukset kohdistuvat melko pienelle ja rajatulle alueelle rakennuspaikkojen läheisyyteen. Tuulivoimapuisto sijoittuu voimakkaassa metsätalouskäytössä olevalle ja alueellisesti hyvin tavanomaiselle alueelle, missä elävä linnusto koostuu etupäässä yleisistä metsälintulajeista. Alueen yleisten ja runsaslukuisten lajien on mahdollista ainakin jossain määrin siirtyä hankealueen ulkopuolelle, jos niiden elinympäristö muuttuu liikaa tai lajikohtainen häiriönsietokynnys ylittyy. Yksilöiden siirtyminen uudelle alueelle muuttaa jossain määrin tuloalueen kilpailutilannetta, koska alueelle syntyy lisää kilpailua sopivista reviireistä. Tämä voi laskea lajien pesimämenestystä jonkin verran, mutta vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä sellaisten yleisten ja runsaslukuisten lajien kohdalla, joilla on lähialueella vielä runsaasti sopivaa pesimäympäristöä tarjolla. Suoria elinympäristönmuutoksia ei kohdistu sirittäjien (NT) reviirien ydinalueille eikä mahdolliseen pikkusiepon (lintudirektiivi liite I) pesimäympäristöön. Rakentamisalueet sijoittuvat myös riittävän etäälle Ylimmäisen ja Alimmaisen Laisjärvien rannoilta, eikä suoria tai epäsuoria elinympäristövaikutuksia arvioida muodostuvan niillä pesiville sorsalinnuille tai Ylimmäisen Laisjärven alueella havaituille kurjelle. Vähäisiä elinympäristövaikutuksia voi kohdistua hankealueen eri elinympäristötyyppejä monipuolisemmin käyttäviin lajeihin kuten pyyhyn (lintudirektiivi liite I), teereen (NT, lintudirektiivi liite I), metsoon (NT, lintudirektiivi liite I) ja palokärkeen (lintudirektiivi liite I). Vaikutuksia ei kohdistu merkittäviin metsojen soidinalueisiin, koska niitä ei selvitysten perusteella ole Kortekallion alueella. Hankkeen ei arvioida heikentävän myöskään lampien ja järvien rannoille sijoittuvia pienimuotoisia teeren soidinalueita, koska etäisyys lähimpiin tuulivoimaloihin ja huoltotiestöön on riittävä. Metsätalousalueilla elävien kanalintujen arvioidaan jossain määrin tottuneen metsien rakenteellisiin muutoksiin, eikä viidestä tuulivoimalaitoksesta koostuvan tuulivoimapuiston rakentamisen arvioida merkittävästi heikentävän niiden elinympäristöjä hankealueella. Tuulivoimalat sijoittuvat lisäksi kanalintulajien kannalta melko vähäarvoisille elinympäristön osille (nuoret kalliomänniköt). Alueellisiin kanalintukantoihin vaikuttavat suunnitellun tuulivoimapuiston lisäksi monet muut seikat kuten metsästyspaine. Tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuvat visuaaliset häiriöt ja melu, etenkin tuulivoimapuiston rakennusaikana, voivat karkottaa hankealueella ja lähialueilla esiintyviä lintuja. Vaihtelu eri lajien häiriöherkkyydessä on suurta, ja riippuu myös rakentamisalueiden paikallisista olosuhteista. Tutkimusten mukaan ruokailevat, muuttavat ja talvehtivat linnut voivat karttaa tuulivoima-alueita. Yleisesti maa-alueille sijoittuvien tuulivoimaloiden aiheuttamien häiriövaikutusten maksimietäisyydeksi on kirjallisuudessa esitetty noin 500 metriä, jonka ulkopuolella merkittäviä häiriövaikutuksia ei pitäisi esiintyä kuin poikkeustapauksissa. Tavanomaiselle pesimälajistolle etäisyys, missä merkittäviä häiriövaikutuksia esiintyy, voi olla erittäin lyhyt (Helldin 2012, Koistinen 2004). Kirjallisuustietojen perusteella pelkän tuulivoimaloista aiheutuvan melun ei ole yleisesti katsottu aiheuttaneen merkittäviä linnustovaikutuksia, siten että lintuja olisi siirtynyt pesimään kauemmas melun kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Tuulivoimaloiden aiheuttama melu on kovimmillaan tuulisissa olosuhteissa samaan aikaan, kuin myös tuulen aiheuttamat luonnon taustaäänet ovat voimakkaimpia. Tuulivoimaloista aiheutuva melu ja huoltotoimenpiteistä aiheutuva satunnainen häiriö arvioidaan kuitenkin kokonaisuuden kannalta merkittävyydeltään vähäiseksi eikä niillä todennäköisesti ole vaikutusta alueen linnustoon, koska alueelle sijoittuu jo olemassa olevia metsäteitä. Kortekallion tuulivoimapuiston läheisyydessä ei ole tiedossa sellaisia merkittäviä lintujen pesimä- tai levähdysalueita, joihin kohdistuvat melu- ja häiriövaikutukset voisivat edes potentiaalisesti muodostua linnuston kannalta merkittäviksi.

50 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 44 (66) Mahdollisia linnustovaikutuksia ovat myös tuulivoimaloihin tapahtuvat törmäykset sekä tuulivoimaloiden aiheuttamat estevaikutukset lintujen muuttoreiteillä ja esim. ruokailuja yöpymisalueiden välissä. Törmäys tuulivoimalan rakenteisiin johtaa yleensä linnun kuolemaan. Lintujen riskiin törmätä tuulivoimaloihin vaikuttavat mm. hankealueen sijainti, alueella esiintyvä lajisto sekä lintujen lukumäärä. Kirjallisuuden perusteella törmäyksille erityisen herkiksi lintulajeiksi ovat tunnistettu mm. suurikokoiset lajit kuten kurjet, hanhet, joutsenet, isot petolinnut sekä vesi- ja lokkilinnut. Törmäyskuolleisuuden lopulliset vaikutukset eli törmäysten vaikutukset populaatiotasolla riippuvat lajien yleisyydestä, kannan koosta sekä lajin elinkierrosta. Vaikutukset ovat yleensä suurimpia pitkäikäisillä, hitaasti lisääntyvillä ja harvalukuisilla lajeilla kuten esimerkiksi kotkilla sekä uhanalaisilla lajeilla. Kortekallion hankealueella pesivinä havaitut lintulajit liikkuvat ruokaillessaan yleensä matalalla metsien sisäosissa tai metsänrajan yläpuolella, jolloin ne lentävät pääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Hankkeen vaikutusalueella pesivistä lajeista kurki saattaa kuitenkin aika ajoin kohota hakkuiden tai muiden avointen alueiden yllä nousevissa ilmavirtauksissa kaarrellessaan myös törmäyskorkeudelle, jolloin niillä on riski osua tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Metsäisellä hankealueella voi myös joinain vuosina pesiä petolintuja kuten hiiri- ja mehiläishaukka, vaikkei näitä pesimälajeja selvityksissä alueelta löydettykään. Selvityksissä tuulivoimapuiston pesimälinnustotiheys todettiin melko tavanomaiseksi, eikä alueen kautta havaittu kulkevan erityisiä ruokailulentoreittejä. Mahdolliset pesimälajien törmäykset arvioidaan Kortekallion alueella harvinaisiksi ja lähinnä yksittäisiksi tapauksiksi, joilla ei todennäköisesti ole vaikutusta lajien pesimäkantoihin alueellisesti. Kortekallion tuulivoimapuiston rakentamisen vaikutukset alueen pesimälinnustoon arvioidaan kokonaisuutena vähäisiksi, eikä niillä todennäköisesti ole merkitystä lajien säilymiseen laajemman maantieteellisen alueen pesimälajistossa. Tuulivoimapuiston linnustovaikutukset ovat suurimmillaan hankkeen rakentamisvaiheessa, minkä jälkeen alueen pesimälinnusto todennäköisesti ainakin jossain määrin palautuu ja tottuu niiden elinympäristöön rakennettuihin tuulivoimaloihin. Muuttolinnusto Kortekallion alueella ei ole toteutettu muuttolinnuston seurantaa, joten muuttolintuihin kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon muuttolintujen päämuuttoreiteistä ja tuulivoimapuistojen vaikutuksista linnustoon. Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja. Suunnitellun tuulivoimapuiston lähialueella ei sijaitse tiedossa olevia muuttolintujen johtolinjoja eikä hankealueen läheisyydessä sijaitse merkittäviä suurikokoisten lintujen muuttolevähdyspaikkoja. Valtakunnallisesti tarkasteltuna tuulivoimahankkeiden törmäyksille riskialttiista lajeista ainoastaan kurjen itäinen päämuuttoreitti kulkee osittain Sastamalan kautta. Muuttoreitti alkaa syksyisin Oulun kaakkoispuolisilta kerääntymäalueilta, josta kurjet lähtevät muutolle etelälounaaseen. Muuton päävirta kulkee yleensä Suomenselän yli Pirkanmaalle ja sieltä edelleen läntisen Uudenmaan rannikolle, mistä linnut jatkavat suoraviivaisesti Suomenlahden ylle. Muutto hajaantuu sisämaan yllä leveälle rintamalle, jolloin pienehkön tuulivoimapuiston törmäys- ja estevaikutukset kohdistuvat vain hyvin pieneen osaan lajin populaatiota.

51 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 45 (66) Tuulivoimalat ovat hyvin maisemassa näkyviä elementtejä ja siten havaittavissa jo kaukaa myös muuttavien lintujen näkökulmasta. Useiden ulkomaalaisten tutkimusten ja kotimaisten kokemusten mukaan linnut lähtevät kiertämään tuulivoimaloita jo hyvissä ajoin havaittuaan ne, jolloin linnut eivät yleensä edes päädy tuulivoimaloiden läheisyyteen. Yleensä linnut väistävät tuulivoimaloiden muodostamat esteet kiertämällä ne tai nostamalla lentokorkeuttaan ja lentämällä tuulivoimaloiden yli. Kortekallion tuulivoimapuiston aiheuttama este on hyvin pieni, enimmillään noin 1,5 kilometriä. On hyvin todennäköistä, että myös Kortekallion hankealueelle suunnitellun tuulivoimapuiston kohdalla linnut lähtevät kiertämään voimaloita jo hyvissä ajoin. Tuulivoimaloiden kiertäminen luonnollisesti vähentää myös lintujen riskiä törmätä niihin. Tuulivoimaloiden kiertäminen voi joissain tapauksissa aiheuttaa muutoksia lintujen muuttoreitteihin, mutta muuttoreiteissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset johtuvat ennemmin useampien tuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksista kuin yhden pienen tuulivoimapuiston vaikutuksesta. Sääolosuhteet vaikuttavat hyvin paljon muuttolintujen kykyyn väistää tuulivoimaloita. Hyvissä sääolosuhteissa linnut pystyvät näkemään laajan tuulivoimapuistoalueen jo kaukaa ja vaihtamaan lentosuuntansa hyvissä ajoin. Lisäksi hyvällä ja myötätuulisella säällä, jolloin muodostuu nousevia ilmavirtauksia eli ns. termiikkejä useat lajit, kuten esimerkiksi petolinnut ja kurki muuttavat yleensä törmäysriskikorkeuden yläpuolella. Huonoissa sääolosuhteissa (esim. sumu tai sade) lintujen kyky havaita tuulivoimalat on rajoittuneempi, jolloin ne voivat ajautua todennäköisemmin voimaloiden läheisyyteen. Sateella ja vastatuulessa linnut myös laskevat muuttokorkeuttaan, jolloin osa normaalisti korkealla muuttavista lajeista saattaa muuttaa törmäysriskikorkeudella tai sen alapuolella. Tuulivoimapuistoihin törmänneiden lintujen lukumäärä vaihtelee maailmalla hyvin paljon, riippuen mm. alueen paikallisista olosuhteista ja siellä esiintyvien lintujen lukumäärästä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa todettu tuulivoimaloihin törmäävien lintujen lukumäärä on ollut keskimäärin 2,3 lintua / voimala vuodessa (Rydell ym. 2011). Suomessa on arvioitu, että keskimääräisellä suomalaisella alueella tuulivoimalaan voidaan arvioida törmäävän yksi lintu / voimala vuodessa (Koistinen 2004). Edellä mainitulla tavalla arvioituna Kytölän tuulivoimapuistoon voisi törmätä vuosittain noin 5-12 lintua. Viidestä voimalayksiköstä koostuvan tuulivoimapuiston tuulivoimaloihin mahdollisesti törmäävien lintujen yksilömäärä on niin pieni, että se ei todennäköisesti aiheuta merkittäviä populaatiovaikutuksia yhdenkään alueen kautta liikkuvan lajin kohdalla. Muu eläimistö ja suojelullisesti arvokkaat lajit EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista liito-oravaa ei havaittu selvityksissä ja lajin esiintymispotentiaali Kortekallion hankealueella arvioitiin alhaiseksi alueen metsien yleisestä rakenteesta johtuen. Rakentamisalueet ovat lajin elinympäristöiksi soveltumattomia eikä hanke katkaise lajin kulkuyhteyksiä alueella. Tuulivoimahankkeella ei arvioida olevan sellaisia haitallisia vaikutuksia liito-oravalle, jotta lajin mahdollinen esiintyminen tai elinolot hankealueella tai laajemmalla alueella Sastamalassa vaarantuisivat. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista viitasammakkoa esiintyy ainakin Mustajärvellä. Laji voi joinain vuosina esiintyä myös muilla alueen järvillä ja lammilla. Tuulivoimaloiden rakennuspaikoilla ei sijaitse lajin elinympäristöjä, joten niihin ei muodostu suoria vaikutuksia. Voimaloiden ja huoltotiestön rakentamisella ei myöskään epäsuoria vaikutuksia viitasammakon tunnettuihin ja mahdollisiin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin, koska rakentamisalueet sijoittuvat riittävän etäälle sopivista

52 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 46 (66) elinympäristöistä, eikä hankkeen toteuttamisen arvioida merkittävästi vaikuttavan tavanomaisen ojitetun metsätalousalueen vesitasapainoon. Kortekallion tuulivoimapuistohankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia hankealueella ja sen ympäristössä esiintyvien viitasammakoiden elinolosuhteisiin. Suunnitellulla Kortekallion tuulivoimapuistolla arvioidaan olevan vähäisiä vaikutuksia alueella esiintyviin lepakoihin. Hankealueen lepakkotiheys on tehtyjen selvitysten perusteella melko tavanomainen, eikä tuulivoimaloiden rakennuspaikoilla havaittu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvia kohteita, eikä niille sijoitu lepakoiden tärkeitä ruokailualueita. Tuulivoimalan numero 3 huoltotie kulkee viiksisiippojen tärkeän ruokailualueen poikki. Huoltotie pirstoo vähäisessä määrin ruokailualuetta, mutta tien rakentamisen ei arvioida merkittävästi heikentävän alueen arvoa lepakoiden ruokailualueena. Alue on nykyisellään varttuvaa, talouskäytössä olevaa kuusikangasmetsää ja kohteen säilyminen pidemmällä aikavälillä on riippuvainen alueella harjoitettavasta metsätaloudesta. Tuulivoimapuiston rakentamisen vaikutus ruokailualueelle on vähäinen. Tuulivoimapuiston rakentaminen tulee vähäisessä määrin muuttamaan lepakoiden elinalueita hankealueella, mutta suurin osa hankealueesta säilyy nykytilansa kaltaisena. Euroopassa tehtyjen tutkimusten mukaan voimakkaan metsätalouden muovaamilla alueilla tuulivoimapuistoilla on havaittu olevan vain vähäisiä vaikutuksia lepakoihin verrattuna metsätalouden aiheuttamiin vaikutuksiin. Metsäisessä ympäristössä tuulivoimaloiden rakennuspaikoille raivattavat huoltotiet saattavat jopa lisätä pohjanlepakoiden saalistusalueiksi soveltuvien puoliavoimien alueiden ja reunavyöhykkeiden määrää, koska pohjanlepakoiden on havaittu tyypillisesti ruokailevan mm. metsäautoteiden yllä ja hakkuiden reuna-alueilla. Tuulivoimapuistojen huoltotiestöllä voi siten olla myös lepakoita alueelle johdattava ns. käytävävaikutus, koska uudet huoltotiet voivat toimia metsäisillä alueilla ruokailevien pohjanlepakoiden johtolinjoina. Tuulivoimalat aiheuttavat pohjanlepakoille lievän riskin törmätä voimaloiden pyöriviin lapoihin tai menehtyä ns. barotraumaan lentäessään liian lähelle pyöriviä roottorin lapoja. Tutkimusten mukaan eniten törmäyksiä tapahtuu rannikon läheisyyteen sijoittuvilla, maastonmuodoiltaan korkeilla metsäalueilla. Euroopassa ja Pohjois- Amerikassa on havaittu, että lintujen tapaan myös lepakoiden törmäyskuolleisuus vaihtelee suuresti, ollen 0 40 yksilöä / voimala / vuosi. Hankealueella esiintyvien lepakoiden riski törmätä alueelle suunniteltuihin tuulivoimaloihin arvioidaan hyvin pieneksi, koska lepakot saalistavat enimmän aikaa melko matalalla (< 30 metriä). Pohjanlepakoilla on paikoin havaittu, että etenkin syksyisin ne saattavat muuttaa käyttäytymistään ja siirtyä saalistamaan hyönteisiä jopa m korkeudelle. Tällöin lepakoiden riski törmätä tuulivoimaloihin kasvaa, mutta ilmiön yleisyyttä ja esiintymistä Suomen olosuhteissa on erittäin vaikea arvioida puutteellisen tiedon vuoksi. On mahdollista, että lepakoita saattaa aika ajoin törmätä alueelle suunniteltuihin tuulivoimaloihin, mutta törmäykset arvioidaan kuitenkin hyvin harvinaisiksi ja lähinnä yksittäisiksi tapauksiksi, joilla ei todennäköisesti ole vaikutusta alueen lepakkopopulaatioihin. Viiksisiipat saalistavat tyypillisesti puuston suojissa, joten niiden törmäysriski voimaloihin arvioidaan erittäin pieneksi. Kortekallion tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan vähäistä suurempia vaikutuksia lepakoiden elinympäristöihin ja säilyvyyteen hankealueella. Hanke ei vaaranna lepakoiden esiintymistä laajemmallakaan alueella Sastamalassa.

53 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 47 (66) Vaikutukset muuhun eläimistöön Alueen tavanomaisesta eläimistöstä vaikutukset kohdistuvat lähinnä riistaeläimiin. Suurin vaikutus syntyy rakentamisvaiheessa, kun alueella liikutaan runsaasti ja työ aiheuttaa poikkeavaa meteliä. Vaikutukset jäävät kuitenkin lyhyiksi (koko rakennusvaiheen kesto on arviolta noin yksi vuosi) ja eläimistö löytää takaisin alueelle sen jälkeen. Tuulivoimapuiston ollessa toiminnassa, eläimistö tottuu tuulivoimaloihin ja liikkuu alueella. Jotkut reitit saattavat muuttua tuulivoimaloiden sijaintien takia, mutta muutokset ovat varsin pieniä. Eläinten elinympäristönä menetetään tavanomaista metsätalousaluetta suhteellisesti melko vähän ja reunavaikutus huomioiden suurin osa hankealueesta säilyy nykytilansa kaltaisena tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta. Etenkin suurempien ja liikkuvaisempien eläinlajien kuten hirvieläinten ja suurpetojen kohdalla vaikutukset kohdistuvat vain hyvin pieneen osaan eläinten elinympäristöä. Tuulivoimapuiston rakentamisen suorat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi, koska valtaosan tavanomaisesta eläimistöstä tiedetään sopeutuvan ja jopa pystyvän myös hyödyntämään ihmisen aiheuttamia muutoksia elinympäristössään (Helldin ym. 2012). Hankealueen metsät ovat yleensä jo metsätalouden ja tieverkoston takia voimakkaasti pirstomia. Alueella esiintyvien eläinlajien voidaan olettaa jo jossain määrin sopeutuneen metsätalouden aiheuttamiin elinympäristönmuutoksiin. Tuulivoimapuiston metsäalueita pirstovan vaikutuksen arvioidaan lisäävän vain vähän metsätalouden alueella jo aiheuttamia vaikutuksia. Muutokset ovat hyvin paikallisia rajoittuen lähinnä rakennuspaikkojen välittömään läheisyyteen. Euroopassa tehdyt laajat selvitykset viittaavat lisäksi siihen, että tuulivoimalat yhdysteineen eivät merkittävästi vaikuta nisäkkäiden populaatiorakenteeseen ja ekologisiin käytäviin (Rydell ym. 2012) Huoltotiestön pientareille ja muiden raivattavien alueiden reunoille syntyvä lehtipuuvaltainen vesakko tarjoaa ravintoa hirvi- ja jäniseläimille uutta elinympäristöä pikkujyrsijöille kuten myyrille ja hiirille, joiden kannat voivat paikallisesti kasvaa. Pikkujyrsijöiden kannan kasvusta voivat hyötyä ravintotilanteeseen nopeasti reagoivat pienpedot kuten pöllöt, kettu ja kärppä. Rakentamisaikana lisääntyvä ihmisten liikkuminen ja rakentamistoimien aiheuttama melu ja muu häiriö ei luultavasti kasva merkittävän suureksi alueen tavalliselle nisäkäslajistolle kuten metsäjänikselle, ketulle tai hirvelle, jotka ovat metsätalousalueilla jossain määrin tottuneet myös ihmistoiminnan aiheuttamaan häiriöön. Tuulivoimapuiston rakentaminen kestää enimmillään noin kolme vuotta, mutta Kortekallion alueella arvioitu rakentamisaika on yksi vuosi. Rakennusaikana eläimet voivat tarpeen tullen siirtyä hankealueen rauhallisempiin osiin tai hankealueen ulkopuolelle ja palata elinalueilleen rakennusvaiheen jälkeen. Erityisesti aremmat ja luontaisesti ihmistä karttavat lajit, kuten suurpedot (karhu, susi, ilves) todennäköisesti karttavat tuulivoimapuistoaluetta rakentamisaikana. Vaikutukset suurpetoihin arvioidaan kuitenkin vähäisiksi, koska hankealueella liikkuvat suurpedot ovat lähinnä satunnaisia kiertelijöitä, joiden reviiri on hyvin laaja. Uudet huoltotiet voivat aiheuttaa estevaikutuksen pienimmille lajeille, mutta osan eläimistöstä (mm. suurpedot ja hirvet) tiedetään myös hyödyntävän tiestöä liikkuessaan elinalueiden välillä (ns. käytävävaikutus) (Martin ym. 2010). Tuulivoimapuistojen toiminnan aikaiset vaikutukset eläinten populaatiorakenteeseen ja ekologisiin käytäviin ovat ulkomailla tehtyjen tutkimusten perusteella olleet useimmille lajeille suhteellisen vähäisiä. Tutkimusten mukaan ainakaan pienempien nisäkkäiden (mm. jänis ja kettu) esiintymisessä ja käyttäytymisessä tuulivoimapuisto- ja referenssialueilla ei ole havaittu eroa (Menzel & Pohlmeyer 1999). Tuulivoimapuistoja ei

54 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 48 (66) myöskään aidata, jolloin eläinten on jatkossakin mahdollista kulkea tuulivoimapuistoalueen kautta. Herkimmät eläinlajit kuitenkin mahdollisesti välttelevät tuulivoimapuistoaluetta. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset alueen nisäkäslajistoon jäävät kokonaisuudessaan vähäisiksi, sillä voimaloiden toiminnasta syntyvä ääni ei merkittävällä tasolla kantaudu kauas eikä lapojen pyörimisliikkeestä syntyvä välke erotu metsämaastossa liikkuvien eläinten näkökentässä. Lisäksi useimpien eläinlajien (mm. hirvieläimet, ketut, jäniseläimet ja muut pikkunisäkkäät) arvioidaan ennen pitkää tottuvan voimaloiden toiminnasta häiriöön, kuten ne tottuvat mm. liikenteeseen ja metsätyökoneisiin. Helldinin ym. (2010) mukaan tuulivoimapuistoa varten parannetut tai uutena rakennetut tiet voivat teoriassa aiheuttaa selvästi voimaloita enemmän vaikutuksia paikallisille eläimistölle häiriöitä lisääntyneen liikenteen myötä, esimerkiksi tilanteessa, jossa tuulivoimalat houkuttelevat matkailijoita alueelle. Vaikutuksia eläimistöön syntyy tutkimusten mukaan kuitenkin vasta, jos vuorokausiliikenne on useita satoja autoja päivässä (Helldin ym. 2010). Liikenteen määrä tulee tässä hankkeessa rakennusvaiheen jälkeen olemaan kuitenkin vähäinen, sillä voimaloiden huoltoon tarvittavia käyntejä tehdään harvoin. Huoltoliikenteen vaikutukset eläimistöön arvioidaan siten vähäisiksi. Tuulivoimaloiden toiminnasta ja huoltoliikenteestä aiheutuvat häiriöt voivat jossain määrin lisätä tuulivoimapuistoalueella elävien eläinten stressiä, jolla voi olla vähäisiä vaikutuksia alueella elävien eläinten lisääntymismenestykseen (Barja ym. 2007). Vaikutusten ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä alueella esiintyville lajeille, joiden kannat ovat alueellisesti vakaita. Vaikutukset metsästykseen Tuulivoimapuistoaluetta ei aidata eikä jokamiehen oikeudella kulkemista alueella rajoiteta aidattua muuntoasemaa lukuun ottamatta. Tuulivoimapuiston käytönaikainen vaikutus metsästäjille, kuten alueen muillekin virkistyskäyttäjille, aiheutuu teoriassa ainoastaan talviaikaisesta lapoihin kerääntyvän jään muodostamasta turvallisuusriskistä. Turvallisuusriskiä voidaan lieventää tiedottamisella sekä riskistä varoittavilla kylteillä. Tuulivoimaloiden rakenteet eivät estä ampumista alueella, etenkään kun se hirvenmetsästyksessä tapahtuu matalalla ja luodin lentorata on lähinnä vaakatasossa tai alaviistoon. Haulikolla ampumisesta ei aiheudu riskiä voimaloiden rakenteille. Metsästyksen aiheuttamat vauriomahdollisuudet voimaloiden rakenteille on arvioitu niin epätodennäköisiksi, että tuulivoimapuiston alueella ei sen vuoksi rajoiteta metsästämistä. Eri hankkeissa hirvenmetsästäjien haastatteluissa esille tulleet näkökulmat ovat vaihdelleet ja osa metsästäjistä kokee voimaloiden välisen huoltotiestön helpottavan hirvisaaliin kuljetusta maastosta ja uusien huoltoteiden lisäävän potentiaalisten passipaikkojen määrää (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Suurin osa eri hankkeissa haastatelluista metsästäjistä kokee hirvien ennen pitkää tottuvan voimaloiden lapojen liikkeeseen ja edelleen liikkuvan myös tuulivoimapuistojen alueilla, sillä voimaloiden välinen etäisyys on noin puoli kilometriä. Hankkeen toteutuessa hirvien liikkumisreitit hankealueella saattavat kuitenkin jossain määrin muuttua. Eräiden tulkintojen mukaan vaikutus hirvelle saattaa olla rakentamisen

55 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 49 (66) aikaisen häirinnän loputtua jopa edullinen, sillä avoimet alueet eli tienpientareet ja johtoalueet lisäävät hirville soveliasta ravintoa alueella (Helldin ym. 2012) Vaikutukset pohja- ja pintavesiin Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole pohjavesiä eikä vesialueita. Vaikutuksia ei ole. 9.8 Tuulivoimapuiston varjostusvaikutukset Tuulivoimaloiden pyörivät lavat muodostavat liikkuvia varjoja kirkkaalla säällä. Yksittäisessä tarkastelupisteessä tämä koetaan luonnonvalon voimakkuuden nopeana vaihteluna, välkkymisenä. Pilvisellä säällä valo ei tule selkeästi yhdestä pisteestä ja siten lapa ei muodosta selkeitä varjoja. Välkkymisen esiintyminen riippuu auringonpaisteen lisäksi auringon suunnasta ja korkeudesta, tuulen suunnasta ja siten roottorin asennosta sekä tarkastelupisteen etäisyydestä tuulivoimalaan. Suuremmilla etäisyyksillä lapa peittää auringosta niin vähäisen osan, ettei välkettä enää havaita. Tuulivoimaloiden aiheuttamat varjostusvaikutukset on mallinnettu WindPro-ohjelman SHADOW -moduulilla alustavien voimalanpaikkojen sijoitusten mukaisesti. Laskentaohjelmalla voidaan laatia kahdentyyppisiä laskentoja, nk. pahin tapaus (worst case) tai todellinen tilanne (real case). Pahin tapaus -laskelmat antavat teoreettisen tuloksen tuulivoimaloiden aiheuttamista varjostusvaikutuksista, koska laskelma olettaa tuulivoimaloiden käyvän koko ajan, eikä se huomioi tuulensuuntaa tai pilvisyyttä. Laskelmat perustuvat pelkästään auringon korkeusasemaan suhteessa tuulivoimalaan ja olettavat auringon paistavan koko ajan, kun se on horisontin yläpuolella. Todellisuudessa varjostusvaikutukset eivät muodostu yhtä suuriksi kuin pahin tapaus - laskelma osoittaa, koska tuulivoimalat eivät ole koko ajan käytössä ja pilvisellä säällä ei varjostusvaikutuksia synny. Myös mikäli roottorin taso on samansuuntainen kuin auringon ja katselupisteen välinen jana, ei varjostusvaikutuksia synny. Todellinen tilanne -laskelma huomioi puolestaan tuulivoimahankkeen paikallisen säätilanteen (pitkän aikavälin keskiarvot) sekä tuulivoimalan roottorin todellisen liikkumisen. Näin ollen todellinen tilanne -laskelmat antavat paremmin todellisuutta vastaavat tulokset, joissa varjostusvaikutusten laajuus on aina pahin tilanne -laskelmaa suppeammat. Kumpikaan mallinnus ei huomioi alueen peitteisyyttä eli esimerkiksi alueen puuston aiheuttama varjostusvaikutus ei tule ilmi mallinnuskuvissa. Laskennoissa varjot huomioidaan, jos aurinko on yli 3 astetta horisontin yläpuolella ja varjoksi lasketaan, jos siipi peittää vähintään 20 % auringosta. Tässä arvioinnissa tuulivoimahankkeelle on laskettu todellinen tilanne laskelma, jotta saadaan mahdollisimman todelliset varjostusvaikutukset selville. Referenssivoimalana on käytetty tuulivoimalaitosvalmistajan Enercon E MW:n voimalaa. Mallinnuksessa voimalan napakorkeudeksi on määritelty 135,4 m, jolloin kokonaiskorkeus on 186 metriä. Hankealueen kuukausittaisina todennäköisinä auringonpaistetunteina käytettiin Jokioisten sääaseman tietoja sekä keskimääräisinä tuulisuustietoina käytettiin NASA:n pitkän aikavälin ( ) tuulisuustietoja alueelta (MERRA-data). Varjostusmallin laskennassa on huomioitu hankealueen korkeustiedot, tuulivoimaloiden sijainnit hankesuunnitelman mukaan, tuulivoimalan napakorkeudet ja roottorin halkaisija ja hankealueen aikavyöhyke. Mallinnuksessa otettiin huomioon auringon asema horisontissa eri kellon- ja vuodenaikoina, pilvisyys kuukausittain eli kuinka paljon aurinko paistaa ollessaan horisontin yläpuolella sekä tuulivoimalaitosten arvioitu

56 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 50 (66) vuotuinen käyntiaika. Tuulivoimalaitosten vuotuisen käyntiajan oletetaan olevan tuntia/vuosi. Varjostuksen tarkastelukorkeutena käytettiin 1,5 metriä. Laskennassa auringonpaistekulman rajana horisontista oli kolme astetta, jonka alle menevää auringonsäteilyä ei otettu huomioon. Suomessa ei ole viranomaisten antamia yleisiä muodostaman varjostuksen enimmäiskestoista arviointiperusteista. määräyksiä tuulivoimaloiden eikä varjonmuodostuksen Saksassa tuulivoimaloiden aiheuttama todellinen varjostusvaikutus saa olla enintään 8 tuntia/vuosi (todellinen varjostus, real case). Ruotsissa ja Tanskassa ei ole lainsäädäntöä varjostusvaikutuksista, mutta Tanskassa on käytössä todellisella varjonmuodostuksella enimmäismäärä 10 tuntia/vuosi (real case) ja Ruotsissa 8 tuntia/vuosi (real case). Kuva 27: Varjostusmallinnuksen kartta. Värikoodit kertovan kuinkin alueen varjostuksen määrän tunteina / vuosi.

57 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 51 (66) Kohde h/v Kohde h/v Kohde h/v Kohde h/v A 0:00 M 4:12 Y 6:08 AK 0:35 B 0:00 N 4:06 Z 7:43 AL 0:00 C 0:00 O 4:04 AA 8:14 AM 0:00 D 11:36 P 4:41 AB 8:19 AN 0:00 E 4:38 Q 5:25 AC 14:17 AO 0:00 F 7:45 R 3:10 AD 4:50 AP 0:00 G 6:56 S 12:43 AE 0:00 AQ 0:00 H 8:00 T 9:30 AF 3:04 AR 0:00 I 7:53 U 8:06 AG 3:37 AS 0:00 J 5:41 V 3:59 AH 4:38 K 3:51 W 4:41 AI 6:38 L 5:10 X 4:37 AJ 6:20 Taulukko: Varjostusmallinnuksessa tarkasteltujen kohteiden varjostuksen määrä tunteina vuodessa. Vakituiset asunnot on merkitty harmaalla. Varjostusmallinnuksen perusteella varjostuksen määrä lähialueen asutuksella jää pääosin maltilliseksi. Muutamia kohteita on suositellun 8 tunnin varjostusmäärässä vuodessa tuntumassa ja selkeämpiä ohjearvojen ylityksiä on neljällä kohteella. Asuinrakennuksien osalta kolme kohdetta ylittää suositusarvot (D, S ja T) ja lomarakennuksien osalta yksi (kohde AC). Kohteet S, T ja AC sijaitsevat voimaloiden itä- ja luoteispuolella, jolloin niille kohdistuu varjostusta aamuisin. Kohde D sijaitsee edellisiin nähden vastakkaisella puolella tuulivoimaloihin nähden, kaakkoispuolella, joten sinne kohdistuu ilta-aikainen varjostus. Ottaen huomioon tuulen pääsuunnat, jotka tyypillisimmin ovat etelälounaasta ja lounaasta puhaltavat tuulet, niin voidaan todeta, että voimalat ovat suuren osan ajasta akseliinsa nähden poikittain kyseisiin kohteisiin katsottuna. Näin ollen varjostuksen määrä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä laskettua pienempi. Lisäksi kohteissa on huomioitavaa se, että ne sijaitsevat puuston katveessa ja todellinen tilanne on huomattavasti laskentaa lievempi. Kohde AC sijaitsee hieman aukeammalla paikalla ja puuston vaikutus on selvästi lievempi, kuin muissa edellä mainituissa kohteissa. 9.9 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Virkistys Alueelle sijoittuvat tuulivoimalat eivät rajoita alueella liikkumista, eivätkä heikennä suoraan alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Luonnollisesti ne kohteet maastosta, joille tuulivoimaloita tai niiden huoltoteitä rakennetaan, eivät ole enää käytössä marjastus- ja sienestysalueina.

58 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 52 (66) Turvallisuus Melu Alueen maiseman voimakkaat muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa ihmisten kokemuksiin ja virkistyskäyttöön eri tavoin. Tuulivoimaloiden virkistyskäyttöön kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovat pääosin koettuja, mikäli tuulivoimaloiden näkyminen, ääniroottorin liike ja varjostus koetaan virkistyskäyttöä häiritsevänä. Talviaikaan jäätä saattaa muodostua tuulivoimalan kiinteisiin rakennelmiin sekä lapoihin voimalan toimintataukojen aikana. Kiinteisiin rakennelmiin muodostuva jää putoaa irrotessaan suoraan voimalan alapuolelle, mutta pyörivistä lavoista irtoava jää voi teoriassa lentää kauemmas ja aiheuttaa vahinkoa. Tuulivoimalat ovat tarkkoja lapojen tasapainon suhteen ja jo muutamien kilojen aiheuttama epätasapaino (lapoihin kertynyt jää) pysäyttää voimalan. Tämä on voimalan tehokkuuden kannalta haitallista, jonka takia nykyisissä voimaloissa on mm. lämmitettäviä lapoja, jotka estävät jään kertymistä. Mikäli jäätä kuitenkin kertyy voimalaan, se sammuu herkästi. Käynnistyessään uudelleen, jää irtoaa ja putoaa voimalan alle. Koska jään lentämisen riski on kuitenkin mahdollinen, on suositeltavaa, että alueella liikkuvat noudattavat talviaikana riittävää suojaetäisyyttä. Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä tuulivoimalan lavoista irtoavasta jäästä että irtoavista osista aiheutuvat riskit ovat hyvin epätodennäköisiä. Tuulivoimaloista aiheutuneista onnettomuuksista on olemassa vähän tietoja, johtuen vahinkojen hyvin pienestä määrästä suhteessa voimaloiden lukumäärään. Muun muassa Ruotsin ympäristöoikeuden päätöksen (M ) mukaan riskit tuulivoimaloista irtoavista osista tai jäiden irtoamisesta ovat häviävän pienet. Ympäristöoikeus perustelee sitä muun muassa sillä, että myös Suomea koskevan EU:n konedirektiivin 5 artiklan mukaan koneiden valmistajien on täytettävä direktiivin mukaiset turvallisuus- ja terveysvaatimukset. Lisäksi mahdollisista riskeistä on ilmoitettava käyttäjälle, mikäli sellaisia on. Viranomaiset ovat viime vuosina antaneet suosituksia turvaetäisyyksistä tuulivoimahankkeissa. Ympäristöministeriö on mahdollisen jäänheiton ja putoavien osien varalle määrännyt turvaetäisyyden, joka on puolitoista kertaa voimalan maksimikorkeus (Ympäristöministeriö 2012). Liikenneviraston tekemien mallinnusten mukaan jää voi lentää 200 metriä korkeasta voimalasta enintään 300 metrin etäisyydelle. Liikenneviraston laskelmien (2011) mukaan putoavan jääkappaleen osumistodennäköisyys on kuitenkin vuosittain talviaikaan tunnin 10 metrin etäisyydellä käynnissä olevasta voimalasta oleskelevalle ihmiselle on yksi 1,3 miljoonasta vuodesta (Göransson 2012). Eli t.s. laskelman mukaan jään putoamisen aiheuttama turvallisuusriski on lähes olematon. Tuulivoimapuiston alueelle on mahdollista lisätä varoituskylttejä kertomaan jään putoamisvaarasta. Tuulivoimapuisto aiheuttaa muutoksia hankealueen ja sen lähiympäristön äänimaisemaan. Eniten melua syntyy tuulivoimapuiston rakentamisen aikana. Melua syntyy huoltoteiden ja voimaloiden perustusten rakentamisen ja kaapeloinnin sekä voimaloiden pystytyksen aikana. Syntyvä melu on normaaliin rakennusmeluun verrattavissa olevaa työkoneiden ja työmaaliikenteen aiheuttamaa melua. Kuljetuksia ja ehkä suurimpia nostoja lukuun ottamatta melu ei pääasiallisesti leviä tuulipuistoaluetta laajemmalle. Rakentamisen aikainen melu ei ylitä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ohjearvoja. Meluvaikutukset tuulivoimapuiston rakentamisen

59 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 53 (66) aikana on paikallista ja kestoltaan melko lyhyttä, eikä sen arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa. Tuulivoimaloiden äänen leviämisen vaikutuksia on arvioitu melumallinnusten pohjalta. Melumallinnus on laadittu Ympäristöhallinnon ohjeen 2/2014 mukaisesti. Tuulivoimaloiden aiheuttamat äänenpainetasot on mallinnettu WindPRO 2.8 laskentaohjelmalla ISO standardin mukaisesti. Mallinnukseen ei ole lisätty 5 db sanktiota (Ympäristöhallinnon ohje 2/2014 Tuulivoimaloiden melun mallintaminen), koska monella tuulivoimalamallilla, kuten mallinnuksessa käytetyllä voimalalla, ei ole sellaisia erityispiirteitä, joiden perusteella sanktio olisi perusteltua osoittaa. Tällaisia erityispiirteitä ovat mm. melupäästön impulssimaisuus, kapeakaistaisuus/tonaalisuus ja merkityksellinen sykintä (amplitudimodulaatio). Mallinnukset on tehty käyttämällä voimalatyyppiä Enercon x 5 hh 135,4. Kyseisen voimalan lähtömelutaso on 106,0dB(A). Melun leviämismallinnuksen laskentatulokset on havainnollistettu niin sanottujen leviämiskarttojen avulla. Leviämiskartat osoittavat melun leviämisen teoreettisen maksimin, eli mallinnuksessa oletetaan tuulevan yhtä aikaa yhtä kovaa jokaisesta ilmansuunnasta. Todellisuudessa melu ei ole yhtä aikaa maksimitasossa jokaisessa osassa tuulivoimapuistoa. Todellisessa tilanteessa melu on pienempää kaikissa muissa ilmansuunnissa, paitsi siellä mihin tuulee suoraan tuulivoimaloilta päin. Kuvassa on esitetty ero teoreettisen tuulimallinnuksen ja todellisen tilanteen välillä.

60 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 54 (66) Kuva 28: Mallikuva teoreettisesta melumallinnuksesta (ylhäällä vasemmalla) ja todellisen tilanteen mukaisesta tuulivoimaloiden melun leviämisestä (alhaalla). Meluntorjuntaa ohjaavat Suomessa Valtioneuvoston päätöksen VNp 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ohjeessa (4/2012) todetaan, ettei valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista (VNp 993/1992) voida suoraan soveltaa tuulivoimaloiden häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa ympäristöministeriö suosittelee käytettäväksi edellä mainitussa ohjeoppaassa esitettyjä ns. suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina. Kortekallion tuulivoimapuiston osayleiskaavassa on sovellettu ympäristöministeriön suunnitteluohjearvoja. Valtioneuvosto on laatimassa asetusta tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvoista, jota sovelletaan Kortekallion tuulivoimapuistoon sen tullessa voimaan.

61 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 55 (66) Kuva 29: Kortekallion tuulivoimapuiston melumallinnuksen kartta. Eri väriset viivat kuvaavat eri meluvyöhykkeiden rajoja. Kortekallion tuulivoimaosayleiskaavaan on laadittu kaksi erilaista melumallinnusta: A. Melumallinnus voimalan normaalilla lähtömelutasolla 106 db B. Melumallinnus voimalan ohjelmoidulla vaimennuksella, jolloin lähtömelutaso on 103,5 db