Hyvät ystävät, Ystävänpäivän kynnyksellä!

Transkriptio

1 Pyhtilän perheen ystäväkirje 1/2012 Mwanza Hyvät ystävät, Ystävänpäivän kynnyksellä! Suuret kiitokset jouluposteista! Joulu meni meillä mukavasti ja rauhassa. Olimme ennen joulua töissä ihan viimeiseen asti kuten työtoverimmekin. Karkasimme yhdeksi yöksi rantaan pois kotoa juuri ennen aattoa tehdäksemme pienen eron arkeen ja juhlaan. Jouluun kuului kuten Tansaniassa kuuluukin, joulujumalanpalvelus ja vieraiden seuraa. Lauloimme kauneimpia joululauluja Victoriajärven rantahiekalla Mwanzan suomalaisten kesken. Tämä oli tärkeää etenkin lapsillemme, joille monet suomenkieliset laulut uhkaavat jäädä vieraiksi. Lauloimme myös kansainvälisempiä joululauluja parinsadan Mwanzan kaupungin asukkaan kanssa usein käyttämämme autokorjaamo Fortesin omistajaperheen pihapiirissä. Forteseilla on tapana pitää isot kutsut juuri joulun alla. Koko valtava puutarha oli koristeltu palmuja myöten valoilla ja erilaisilla jouluasetelmilla. Ruokaa ja juomaa oli yllinkyllin kaikille. Siinä tummassa Tansanian yön pimeydessä, sirkkojen ja sammakoiden metelöidessä, väen laulaessa joululauluja sytytetty kynttilä käsissään avautui jouluntunnelma varmasti jokaiselle laulajalle. Ja mitäpä varsinaisissa töissä on tapahtunut sitten viime kirjeemme? Pian kuulumisia: Naistyön terveiset tulevat hiippakunnan naistyön johtokunnasta, se kokoontui pari viikkoa sitten. Olen iloinen näistä vahvoista naisista, joilla on meille paljon todellista kerrottavaa Hiippakunnan eri alueista. Nämä naiset ovat meille äänitorvia molempiin suuntiin, he tukevat ehdotuksiamme tai palauttavat meidät joskus jopa järjestykseen. He kyseenalaistavat toimintaamme ja antavat neuvoja, ohjeita tai uusia ehdotuksia. Myös me tarvitsemme heidän käytännön apuaan usein. Kun matkustamme jonnekin, yleensä otamme paikalliseen naistyön johtajaan yhteyttä ja hän auttaa laatimaan ohjelman, aikataulun tai majoituksen. Tällä kertaa saimme taas paljon hyviä kysymyksiä mutta myös uutta ajateltavaa. Esimerkiksi Ukereven saareen liittyy paljon sellaista, minkä vuoksi tarvittaisiin ehdottomasti enemmän avioliittotyötä ja tietoa naisten oikeuksista. On monenlaisia uskomuksia ja pelkoja sekä terveyttä vaurioittavia tapoja. Onneksi saari on Hiippakunnan erityisaluetta, eli aluetta jonka työhön panostetaan. Meillä on kummilapsia saarella, joten matka sinne on luvassa sinne taas jo maaliskuussa. Naistyön johtokunnan jäseniä Lapsityössä olemme aloittaneet yhteistyön kaupungin kanssa. Se on ollut hyvin mielenkiintoista ja monta uutta asiaa on kuultu puolin ja toisin. Kaupungilla ja valtiolla on omat suunnitelmansa köyhyyden poistamisen suhteen ja köyhimpien lasten tukemisessa on auttamassa suuria järjestöjä kuten Unisef. Olemme Kirkon panoksellamme mukana auttamisessa ja lasten etsinnässä, käytämme

2 hyväksemme kaupungin rekistereitä avuntarvitsijoista. Isosta ryhmästä nousevat lapset muuttuvat nimiksi, perheiksi ja sitä kautta ihmiskohtaloiksi, joiden elämään saamme osallistua. Näitä lapsia ja perheitä tuemme kummiohjelman varoilla, lähetämme lapsia esikouluihin ja muihin kouluihin, teemme vaate-ja ruokaapusuunnitelmia. Yksityiskohtaisempia kuvauksia voi lukea kirjoittamastani kummikirjeestä. Mutta yhtä tarinaa en malta olla liittämättä tähänkin kirjeeseen :...kertomalla nyt Daudi Matiaksesta, kummipojasta. Hän asuu vanhempiensa kanssa ja hänellä on nelivuotias sisko Maria. Isä ja äiti tekevät töitä silloin, kun saavat eli kirjetöitä. Jos jollakin on osoittaa heille päiväksi työtä,he tekevät.tällainen työ on esim. jonkun henkilön polttopuiden kantaminen tai pellon kitkentä. Palkkaa siitä saa paikasta riippuen shillinkiä, eli noin 70 senttiä (vertailuna kerron, että esim. kilo riisiä maksaa 1600 tsh tällä hetkellä). Kouluja käymättäminä he eivät oikeastaan voi saada muunlaista työtä. Daudi on ollut esikoulun ajan kummioppilas ja nyt hän on mennyt ekaluokalle. Isä ja poika tulivat minua tapaamaan koululle. Daudi piteli pöksyjänsä molemmin käsin, kun ne olivat niin rikki. Menimme ensin naistyön ompeluhuoneeseen ompelemaan napin housuihin. Isä ompeli ja saimme samalla tilaisuuden keskustella. Sitten kysyin lupaa valokuvaan. Pyysin, että saisin kirjoittaa heistä tähän kirjeeseen. Isä oli oikein ilahtunut tästä ja ehdotti heti missä voitaisiin ottaa hyvä kuva. Mittasimme isän kanssa pojan jotta voimme sanoa mitat kankaiden ostajalle. Isän kanssa laskimme, mitä tarvitsee ostaa,että poika selviää kouluun. Ennenkuin ehdin aloittaa kyselemään enempää, hän sanoi minulle Kerro heille (kummeille), että heidän ei tarvitsekaan ostaa Daudille kynää (100 tsh), minä olen ostanut sen jo itse. ( kummikirjeestä) Isä Matias ja Daudi Mikon kuulumisia Heti alkuvuodesta vierailin Mwamitumain seurakunnan kylissä työparini Sebastianin kanssa. Maswasta matkaan liittyi opinnoistaan lomalla oleva alueen entinen lääninrovasti, pastori Harold Mkaro. Mwamitumain kirkossa pidetyssä evankelistakokouksessa lasketutin jokaisella evankelistalla oman alueensa kaikkien kirkkojen kristittyjen määrän. Eri kirkkokuntien toimintaa on vaihtelevasti eri kylissä. Karkeasti voisi yleistää, että siellä, minne menee hyvä tie ja on parempi palvelutaso, kirkkoja on enemmän, enimmillään oli jopa 9 eri kirkkokuntaa samalla paikkakunnalla ja minne on huonot tiet ja vaatimattomat olosuhteet, on kirkkoja myös vähemmän, vähimmillään pelkkä luterilainen kirkko. Alueella on myös kyliä, joissa ei ole ensimmäisenkään kirkon toimintaa. Laskenta osoitti, että alueen asukkaista korkeintaan 10 prosenttia on kristittyjä. Alueella ei ole myöskään juuri ollenkaan muslimeja, joten suurin osa ihmisistä ovat joko uskonnottomia tai todennäköisemmin perinteisten uskomusten noudattajia. Tämä haluttiin laskea jotta muistettaisiin, että vaikka alueen kirkot jo monessa paikassa ovat tupaten täynnä sunnuntaisin, on kirkkojen ulkopuolella vieläkin enemmän ihmisiä.

3 Eräänä aamuna kuulimme suru-uutisen. Yöllä Mwamitumain seurakunnan sihteerin Mr. Mashoshon isä oli menehtynyt. Toimme Mashoshon Maswasta kotiinsa Mwamitumaihin hautajaisjärjestelyihin. Itse kuitenkin jouduimme lähtemään heti aamusta eteenpäin Mbugayaban hyan kylälle. Lupasimme että palaamme palatessa Mwamitumain kautta ja käymme silloin vielä tervehtimässä surutalossa. Päivä kului iltaan ennen kuin saavuimme taas Mwamitumaihin. Menimme surukotiin, jossa oli paikalla sekä kristittyjä että sukumauskonnon edustajia. Pastori Mkaro piti hartauden ja istuimme iltaa surukodin vieraina. Mama Mashosholla oli pieni lapsi sylissään ja muistin, että viimeisimmällä reissullamme Mwamitmaihin oli sihteeri kuin tulisilla hiilillä, kun vaimonsa oli ihan viimeisillään raskaana. Ja kun silloin olimme lähdössä Mwamitumaista, saimme viestin, että oli syntynyt tyttövauva. Kyselin Mama Mashosholta, onko lasta vielä kastettu. Alueella ei ole käynyt pappia melkein vuoteen ja seuraavaa vierailua ei ole tiedossa, joten lapsi oli kastamatta vanhempien mieliharmiksi. Ehdotin varovaisesti pastori Mkarolle, että voisiko lapsen kastaa nyt, kun hän oli pappina paikalla. Mkaro vastasi hymyillen, tuokaa vettä ja virsikirja. Surukodissa alkoi uudet järjestelyt. Siellä oli eräällä vieraista muutaman kuukauden ikäinen lapsi, joka myös haluttiin nyt tuoda kasteelle. Niin siinä sitten vielä illan lyhyessä hämärän hetkessä kastettiin Daudi ja Sara nimiset pienokaiset savisen sukumakodin pihalla kristillisen kirkon jäseniksi. Kastemaljana teräksinen pieni kulho, kastevetenä loraus puhdasta pullovettä. Itse sain kunnian olla Daudin kasteen todistajana ja sen myötä myös sylikummina. Kun lopulta olimme lähdössä kodista, kiitti talon väki siitä, miten heidän Babun (isoisän) muisto säilyy nyt näiden lasten mukana heidän kastepäivässään. Vuoden toinen reissu oli tammikuun viimeisinä päivinä tiivis vierailu Sinema Leon tämän vuoden kohdealueille valmistelemaan tulevat vierailut. Lähdimme koko evankelistatiimin, Sebastianin, Daudin ja Christopherin kanssa ensin Mwanzasta Kahamaan jossa kokousteltiin rovastikunnassa. Sieltä ajoimme illaksi Ushiromboon, jossa pidimme kokouksen seurakunnan evankeliointitiimin kanssa. Kokouksen jälkeen kävin viemässä Ushirombon opettajan, Mama Amanin kotiin Pian lähettämän lahjan. Mama Amanin lapsi Yohana on monille teille tuttu. Hän on se hieman ujonnäköinen pikkupoika erään hiippakuntamme opettajan sylissä viimeisimmän Kauneimmat joululaulut vihkon kannessa. Vein muutamista eri lehdistä leikkaamamme kuvat lapsen kotiin muistoksi ja kiitokseksi. Aamulla nousimme aikaisin ja menimme ensin Ushirombon seurakunnan jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen ajoimme Lulembelan kylälle, jossa osallistuimme myös jumalanpalvelukseen. Lulembela on Ushirombon seurakunnan uusi kappeliseurakunta, Jumalanpalvelus alkamassa Lulembelassa jossa lähetystyö aloitettiin maaliskuussa 2010 Sinema Leon ja Usirombon seurakunnan kanssa. Sinema Leo elokuva-auto vieraili Lulembelassa useampaan otteeseen viime vuoden aikana. Myös eräs Ushirombossa asuva kristitty poliisi on ottanut sydämen asiakseen auttaa uutta alkavaa seurakuntaa ja on ollut sielää monessa mukana. Seurakunnassa on nyt jo noin 30 kristittyä.

4 Nyt jumalanpalveluksessa kastettiin 4 lasta ja 3 aikuista. Seurakunnan kehittymisen vauhti on uskomaton. Seurakuntalaiset ovat hankkineet reilut 2 eekkeriä maata ja laittaneet sen kasvamaan puuvillaa. Sää on ollut aika huono, mutta jos puuvilla pääsee kasvamaan normaalisti, saavat he siitä tulevilla tuloilla oman kirkon perustukset ja seinätkin jo hyvälle mallille. Nykyisin jumalanpalvelukset ovat savisessa puuvillavarastossa, joka täyttyy aina satokaudella ja silloin jumalanpalvelukset siirtyvät taas ulos puun alle. Heillä oli meille vieraille yksi pyyntö ylitse muiden. He haluaisivat saada oman evankelistan. Mukanamme ollut Ushirombon pappi Adam Kuliani käytti puheenvuoron ja sanoi: Yleensä emme lähetä minnekään evankelistaa ulkopuolelta vaan ennenminkin toivomme, että te etsitte keskuudestanne sopivan ihmisen, jonka me sitten koulutamme evankelistaksi. Silloin nousi 54 -vuotias Sospeter niminen maanviljelijä, yksi Lulembelan uusista kristityistä ylös penkistä ja sanoi: Minä voin lähteä koulutukseen! Olimme jopa vähän hämmentyneitä, mutta kun katselimme kirkossa olevia Lulembelan kristittyjä, oli nähtävissä, ettei kenelläkään ollut mitään asiaa vastaan. Mies olisi siis ainakin heidän mielestään sopiva evankelistaksi. Myös hänen vaimonsa oli samaa mieltä asiaa häneltä kysyttäessä. Nyt siis alkaa Sospeterin valmentaminen seurakunnassa tulevia evankelistaopintoja varten. Lulembelasta ajoimme suoraan Geitaan, jonne ennätimme vielä illan evankelistakokoukseen suunnittelemaan tulevaa Sinema Leon toimintaa. Kaivosalueen keskiössä olevassa Geitassa ei sinällään rahasta ole puutetta, se on hiippakuntamme yksi rikkaimmista alueista ja seurakunnista. Lähetystyötä halutaan silti tehdä myös Geitassa, evankeliumi kuuluu yhtälailla rikkaille kuin köyhille. Lyhyen yön jälkeen lähdimme jo aamuvarhaisella kohti Shinyangaa ja siellä pidimme myös vastaavan evankelistakokouksen. Shinyangassa ihmettelimme suurta kirkkorakennusta joka on nousemassa edellisen kirkon ympärille. Shinyangasta tulee ensivuoden alusta uuden perustettavan hiippakunnan keskuspaikka tuomiokapituli, ja sen myötä myös Shinyangan uuden kirkon rakennustyömaalla vanha pieni kirkko halutaan muuttaa nyt isommaksi katedraaliksi. Rakennustyötä on tehty vasta 6 kuukautta ja nyt jo on saatu kokoon riittävästi rahaa, että kirkon pitäisi valmistua tämän vuoden aikana. Tämä on poikkeuksellista, kun vastaavan kirkon rakentaminen muualla on kestänyt jopa 10 vuotta. Shinyangassa on aina mukava käydä, siellä on erittäin vahva tekemisen henki ja meininki, ja seurakunnan tilat, toimistot ja piha suorastaan pursuavat elämää. Teimme tämän reissun hyvin lyhyessä ajassa, mahdollisimman nopeasti ja edullisesti siksi, että aikaa ja rahaa jää varsinaiseen toimintaan enemmän. Sinema Leo aloitti varsinaisen toimintansa heti reissua seuraavina päivinä. Koko reissun mottona eri kokouksissa käytimme isäni lausumaa ajatusta lähetystyöstä: Jeesus sanoi, menkää ja tehkää, ei tulkaa ja istukaa. Halusimme muistuttaa siitä, ettei lähetystötä voi tehdä kirkoista ja toimistoista käsin vaan ainoastaan menemällä ihmisten pariin.

5 Lulembelan seurakunnan puuvillapeltoa Lopuksi: Olemme teille hyvin kiitollisia siitä, että haluatte olla meidän matkakumppaneinamme niin ystävärenkaan kautta kuin muutenkin. Arvelemme, että kevätpuoli tulee menemään vauhdilla. Edessä on monta erilaista reissua ja retkeä, niin meillä itsellämme kuin myös lapsillamme koulun ja koulun kerhojen kautta. Tätä toista työkautta on kulunut jo melkein kaksi vuotta ja se tarkoittaa sitä, että ensi kesänä olisimme tulossa taas ns. välilomalle. Olemme laittaneetkin jo asiasta viestiä ja sopineet kesän tapaamisia nimikkoseurakuntiimme. Laitamme tarkempaa tietoa vielä lähempänä. Toivotamme teille jokaiselle siunattua kevättalvea! Paljon iloa ja valoa elämään! Pia ja Mikko Pia ja Mikko Pyhtilä, P.O BOX 976, Mwanza, Tanzania Sähköpostit muodossa: