Kysymyksiä ja vastauksia TSE-taudeista lampaissa ja vuohissa

Transkriptio

1 MEMO/03/157 Bryssel 24. heinäkuuta 2003 Kysymyksiä ja vastauksia TSE-taudeista lampaissa ja vuohissa Mitä tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat (TSE:t) ovat? TSE:t ovat ihmisissä ja eläimissä esiintyviä tauteja, joille on ominaista aivokudoksen rappeutuminen ja muuttuminen sienimäiseksi. Tauteihin kuuluvat esim. ihmisten Creutzfeldt-Jakobin tauti (CJD), nautaeläinten spongiforminen enkefalopatia (BSE) sekä lampaitten ja vuohien kutkatauti eli scrapie. BSE tunnistettiin vasta hiljattain, kun taas scrapie on tunnettu jo vuosisatoja. Käytettävissä olevien tietojen mukaan scrapien ei katsota siirtyvän ihmisiin eikä aiheuttavan vaaraa ihmiselle. EU:n lainsäädäntöä, jolla torjutaan BSE:n leviämistä ja tarttumista, sovelletaan kuitenkin varotoimena myös lampaisiin ja vuohiin (esim. erikseen määritellyn riskiaineksen kuten aivojen ja selkäytimen poistaminen vuodesta 2000 ja kielto ruokkia märehtijöitä nisäkäsperäisellä lihaluujauholla vuodesta 1994). Onko mitään perusteita tai syytä epäillä, että BSE voisi tarttua myös lampaisiin ja vuohiin? BSE:tä ei ole milloinkaan havaittu laiduntavissa lampaissa. On kuitenkin tiedossa, että 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muualla lampaita ruokittiin osaksi rehulla, joka sisälsi samantyyppistä saastunutta lihaluujauhoa kuin mikä aiheutti BSE:n leviämisen nautakarjassa. Se sai tutkijat pohtimaan, olisiko BSE voinut levitä myös pienmärehtijöihin. Lihaluujauhon käyttö märehtijöiden ruokinnassa on EU:ssa ollut kielletty vuodesta 1994, ja täydellinen kielto lihaluujauhon antamisesta tuotantoeläimille tuli voimaan tammikuussa Lihaluujauhon katsotaan olevan BSE:n tartuntareitti, jos se on saatu tartunnan saaneista eläimistä. Jo jonkin aikaa on lisäksi ollut tiedossa, että lampaisiin voidaan kokeellisesti tartuttaa BSE:n kaltainen tauti ruokkimalla niitä BSE-tartunnan saaneiden nautojen aivoista saadulla aineksella. Tätä koeoloissa keinotekoisesti aikaansaatua tautia ei voi erottaa scrapiesta kliinisten oireiden tai aivojen pikatestien perusteella. Varmasti se voidaan erottaa scrapiesta vain hiirillä suoritettavalla biomäärityksellä, jonka tulosten saamiseen saattaa mennä jopa kaksi vuotta. Luonnollisille scrapietapauksille on tehty hiirillä suoritettavia biomäärityksiä vain vähän, eikä niissä tähän mennessä ole tullut esiin BSE:n kaltaista kantaa. Myöskään todisteita BSE:n esiintymisestä lampaissa ja vuohissa luonnollisissa olosuhteissa ei ole. EU:n tiedekomiteat tutkivat jatkuvasti uutta todistusaineistoa. 1

2 A. Yleistä tietoa lampaiden ja vuohien tse-taudeista Miten pitkään lampaat ja vuohet elävät? Lampaat ja vuohet ovat märehtijöitä, joilla on tuotantoeläiminä lyhyt elinkaari. Useimmat lampaat teurastetaan, kun ne ovat 3 kuukaudesta 1 vuoteen ikäisiä, sen mukaan, mille markkinoille ne on tarkoitettu; muutaman viikon ikäisille karitsoille on pienehköt markkinat. Uuhet ja kutut pannaan teuraiksi keskimäärin 6 7 vuoden ikäisinä, jolloin niiden ruhot käytetään yleensä ihmisravinnoksi tarkoitettuihin lihatuotteisiin tai lemmikkieläinten ruokaan. Miten lampaita ja vuohia ruokitaan? Maidontuotantoa varten pidetyille lampaille ja vuohille annetaan tavallisesti tiivistettyjä rehuannoksia, joita yleisesti annetaan myös imettäville uuhille joidenkin viikkojen ajan karitsoinnin jälkeen. Tavallista on myös varhain syntyneiden karitsojen ruokkiminen erittäin maukkaalla rehulla käyttäen ruokintajärjestelmää, jossa vain karitsat eivätkä vanhemmat eläimet saavat rehuannoksen. Lampaiden ja vuohien kasvatuksessa käytetään tiivistettyä rehua kuitenkin vähemmän kuin karjan kasvatuksessa. Mitä scrapiesta tiedetään? Scrapie on lampaisiin ja vuohiin vaikuttava tarttuva spongiforminen enkefalopatia, joka on tunnettu lähes kolmensadan vuoden ajan. Scrapien oletetaan voivan tarttua horisontaalisesti eläimestä toiseen tai ympäristön kautta taikka vertikaalisesti emästä karitsaan. Alle kahdentoista kuukauden ikäiset karitsat voivat saada scrapien, mutta yleisimpiä kliiniset oireet ovat 2 5-vuotiailla eläimillä. Kliinisiä oireita ovat ruumiin jatkuva hankaaminen, muutokset käytöksessä kuten depressiivisyys, hermostuneisuus tai aggressiivisuus, sekä eläimen asennon ja liikehdinnän muutokset kuten vapina ja kompastelu, jotka lopulta johtavat kuolemaan. Ovatko kaikki lampaat ja vuohet yhtä alttiita TSE-taudeille? Eivät. Tutkimukset ovat osoittaneet, että joitakin genotyyppejä edustavat lampaat ovat vastustuskykyisiä ja jotkin toiset genotyypit taas melko alttiita scrapielle. Näiden välissä on joukko genotyyppejä, joiden vastustuskyky taudille vaihtelee. Vastustuskykyisten ja tartunnalle alttiiden genotyyppien suhde vaihtelee eri rotujen välillä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet lampaissa samanlaisen vastustuskyvyn kokeellisesti tuotettua BSE:tä vastaan. Vuohien genotyypeistä ja vastustuskyvystä ei ole juurikaan tutkimustietoa. Missä maissa lampaiden ja vuohien TSE-tauteja esiintyy tällä hetkellä ja kuinka yleisiä ne ovat? Scrapieta on löydetty kahdestatoista jäsenvaltiosta (Alankomaista, Belgiasta, Espanjasta, Irlannista, Italiasta, Itävallasta, Kreikasta, Ranskasta, Ruotsista, Saksasta, Suomesta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta). Yhtään scrapietapausta ei ole ilmoitettu Luxemburgissa, Portugalissa eikä Tanskassa. Tapauksia on ilmoitettu kolmessa ehdokasmaassa: Kyproksessa, Romaniassa ja Slovakiassa. EU:ssa karjankasvattajat ja eläinlääkärit ovat jo vuosia säännöllisesti diagnosoineet taudin kliinisiä tapauksia. 2

3 Jäsenvaltiot aloittivat kuitenkin 1 tammikuuta 2002 mittavan aktiivisten testausten ohjelman selvittääkseen scrapien yleisyyden EU:ssa. Tähänastisten tulosten mukaan scrapieta esiintyy lampaissa ja vuohissa yleisemmin kuin BSE:tä naudoissa. Kattavat tulokset EU:ssa vuonna 2002 tehdyistä testeistä ovat saatavana Internetosoitteesta Scrapietapauksista on ilmoitettu myös Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Kanadassa ja Japanissa, mutta sitä ei tiedetä esiintyneen Australiassa tai Uudessa Seelannissa, jotka kumpikin ovat suuria lampaantuottajamaita. Miten paljon lampaita ja vuohia on EU:ssa ja kussakin jäsenvaltiossa? Eläinten ja niiden jälkeläisten lukumäärä vaihtelee vuodenajan mukaan (niitä on enemmän keväällä karitsoinnin jälkeen), ja sen vuoksi tarkkoja lukuja on vaikea antaa. Eurostatin lukujen mukaan EU:ssa oli vuonna 2001 yhteensä 90 miljoonaa lammasta ja 12 miljoonaa vuohta. Niistä jalostusuuhia oli arviolta 65 miljoonaa ja jalostuskuttuja 9 miljoonaa. Yksittäisiä jäsenvaltioita koskevat luvut jos sellaisia oli saatavilla esitetään seuraavassa taulukossa: Jäsenvaltio Lampaita yhteensä Vuohia yhteensä Belgia Tanska Saksa Kreikka Espanja Ranska Irlanti Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Portugali Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta Yhteensä

4 B. Tieteellisiä tietoja lampaiden ja vuohien tse-taudeista Mitä tieteellisiä tietoja komissiolla on lampaissa esiintyvästä BSE:stä? Tieteellinen ohjauskomitea antoi tuoreimmat lausuntonsa BSE:stä pienmärehtijöissä huhtikuussa ja Lausunnoilla saatettiin ajan tasalle edelliset lausunnot, jotka oli annettu lokakuussa helmikuussa ja syyskuussa Lausunnoissaan tieteellinen ohjauskomitea vahvisti näkemyksensä, ettei BSE:n esiintymisestä laiduntavissa pienmärehtijöissä ole näyttöä. Komitea antoi joukon suosituksia, jotka liittyvät erikseen määriteltyyn riskiainekseen, pikatestien käyttöön, eläinten yksilökohtaiseen tunnistamiseen, resistenssiin tähtäävään jalostukseen, karjojen sertifiointiin ja teurastustoimenpiteisiin. Lisäksi kuvailtiin, miten eri toimintamalleja voitaisiin käyttää ihmisten terveyden suojelemiseen, jos laiduntavissa pienmärehtijöissä todetaan BSE. Komissio on jo sisällyttänyt monet näistä suosituksista ja muita ohjauskomitean suosituksia lainsäädäntöön (lainsäädännöstä ks. C-osaa). Mitä TSE- tutkimusta EU:ssa on käynnissä? Piakkoin julkaistaan ajantasainen luettelo jäsenvaltioiden TSE-tutkimuksista Euroopassa (alkuperäinen luettelo julkaistiin huhtikuussa 2001 vastauksena marraskuussa 2000 kokoontuneiden tutkimuksesta vastaavien ministerien pyyntöön). Päivitetyssä luettelossa on yksityiskohtaisia tietoja monenlaisista TSEtauteihin liittyvistä tutkimustoimista, joita on käynnissä useimmissa jäsenvaltioissa. Mukana on kahdeksan yhteisön rahoittamaa tutkimushanketta, joissa käsitellään nimenomaan lampaissa esiintyviä TSE-tauteja. Hankkeista mainittakoon pienmärehtijöiden TSE-seurantaa ja valvontaa koskeva eurooppalainen verkosto (jossa pääpaino on epidemiologialla, patologialla ja diagnostisilla testeillä), hanke, jossa seurataan genetiikkaan perustuvan scrapientorjuntapolitiikan vaikutuksia eri maissa, sekä hanke, jossa tarkastellaan niitä moninaisia kysymyksiä, jotka liittyvät uhkaan, että BSE voisi tarttua pienmärehtijöihin laitumella. Eräässä hankkeessa pyritään kehittämään immunokapillaari-elektroforeesitestiä (ICE) TSE:n havaitsemiseen helposti saatavissa pienmärehtijöiden kudoksissa ja nesteissä. Aiempina vuosina hankkeiden tulokset toimitettiin tilapäiselle TSE-työryhmälle hyödynnettäviksi sen laatiessa tieteellisiä ohjeita komissiolle. Meneillään olevan tutkimuksen tulokset toimitetaan vastikään perustetulle Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jotta tämä tärkeä yhteys säilyy. 4

5 C. Lampaiden ja vuohien tse-tauteja koskeva lainsäädäntö Millä lainsäädäntötoimilla on puututtu lampaissa ja vuohissa esiintyvään BSE:hen? Siitä huolimatta, ettei BSE:n esiintymisestä lampaissa luonnollisissa olosuhteissa ole todisteita, suurta osaa nautojen BSE:tä koskevasta lainsäädännöstä sovelletaan myös lampaisiin. Kyseessä on varotoimenpide, koska BSE:n esiintymisestä lampaissa ei ole varmuutta. Näin ollen esimerkiksi lihaluujauhon käyttökieltoa, erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista, tautitapauksista ilmoittamista, valvontatoimenpiteitä ja kauppasääntöjä koskevalla lainsäädännöllä tarjotaan suoja myös lammaspopulaatiossa mahdollisesti esiintyvää BSE:tä vastaan. Tärkeimmät lainsäädäntötoimet ovat seuraavat: Vuonna 2004 asetettiin kielto ruokkia märehtijöitä, myös lampaita ja vuohia, nisäkkäistä peräisin olevalla lihaluujauholla, ja sitä vahvistettiin tammikuussa 2001 kiellolla ruokkia mitään tuotantoeläimiä lihaluujauholla. Lampaista ja vuohista peräisin oleva jäte on hävitettävä muuhun eläinjätteeseen sovellettavien standardien mukaisesti (lämpökäsittely 133 C / 3 baaria / 20 minuuttia, ellei kyseessä ole esim. matalariskinen luokan 3 jäte, joka on tarkoitettu lemmikkieläinten ruokien valmistukseen) Lokakuussa 2000 säädettiin erikseen määritellyn riskiaineksen poistamisesta. Elintarvikeketjusta on poistettava kaikkien lampaiden ja vuohien pernat sekä sellaisten lampaiden ja vuohien, jotka ovat yli 12 kuukauden ikäisiä tai joiden ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas, kallo (myös aivot ja silmät), tonsillat ja selkäydin, ja ne on hävitettävä erikseen määriteltynä riskiaineksena. Luetteloon lisätään myös 1. lokakuuta 2003 jälkeen teurastettavien eläinten sykkyräsuoli. Lampaiden ja vuohien luista ei saa valmistaa luulihaa. Toimenpiteet, joilla varmistetaan, että tuodut liha ja lihatuotteet ovat EU:n lainsäädännön mukaisia (esim. erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen). Scrapietartunnan saaneet lampaat ja vuohet poistetaan elintarvike- ja rehuketjusta. Millä toimenpiteillä pyritään ehkäisemään scrapien leviämistä? Tarttuvista spongiformisista enkefalopatioista annetussa asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistetaan säännöt EU:n sisäistä lampaiden ja vuohien kauppaa varten. Jalostuslampaiden ja -vuohien on oltava peräisin tilalta, joka kuuluu säännöllisten virallisten eläinlääkärintarkastusten piiriin, jolla ei ole vähintään kolmeen vuoteen todettu scrapietapausta ja jolla tarkastetaan teurastettaviksi tarkoitetut vanhat naaraseläimet. Tuontiin sovelletaan vastaavia sääntöjä. 1. lokakuuta 2003 tulee voimaan muitakin sääntöjä (ks. tästä kohtaa Jos karjassa todetaan scrapietapaus, mitä tapahtuu karjan muille eläimille?). Neuvoston direktiivissä 92/102/ETY edellytetään, että alkuperätilalta lähtevät lampaat ja vuohet merkitään korvamerkein ja tatuoinnein, jotta niiden alkuperä voidaan jäljittää. Sama vaatimus koskee eläimen siirtoa jäsenvaltion sisällä. Direktiivissä vaaditaan myös, että tilalla olevista eläimistä ja niiden siirroista pidetään ajan tasalla olevaa rekisteriä. 5

6 Joissakin jäsenvaltioissa on EU:n lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset, ja niissä (Ranskassa ja Irlannissa) edellytetään, että käytössä on lampaiden yksilökohtainen tunnistusjärjestelmä. Merkki voidaan vaihtaa ainoastaan silloin, kun eläin siirtyy jäsenvaltiosta toiseen, jolloin merkin vaihto vanhasta uuteen on kirjattava rekisteriin. Komissio teki hiljattain neuvostolle ehdotuksen uudeksi asetukseksi lampaiden ja vuohien tunnistamisesta. Ehdotuksen mukaan jokainen eläin yksilöitäisiin merkitsemällä se kahdella korvamerkillä. Jäsenvaltiot saisivat halutessaan sallia myös sähköisen tunnistustavan. Eläimen tunnistekoodi säilyisi sen koko eliniän. Ehdotuksen muita pääelementtejä ovat 1) kullakin tilalla ajan tasalla pidettävät rekisterit eläinten syntymistä, siirroista ja kuolemista, 2) siirrettävän eläinryhmän mukana koko siirron ajan seuraavat siirtoasiakirjat, 3) jäsenvaltion kaikki lampaat ja vuohet käsittävä keskusrekisteri sekä 4) tietokoneistettu keskustietokanta, johon kirjataan kaikki lammas- ja vuohitilat ja toisessa vaiheessa eläinryhmien siirrot (ks. tästä myös lehdistötiedotetta IP/02/1915 joulukuulta 2002). Pitääkö paikkansa, että jotkin lampaat ovat vastustuskykyisiä scrapielle? Entä pyritäänkö scrapieresistenssiä millään tavoin lisäämään EU:n lammaspopulaatiossa? Jo vuosia on ollut tiedossa, että tiettyä geeniperimää edustavat lampaat ovat vastustuskykyisempiä scrapielle kuin muut. Ero on sen geenin rakenteessa, joka vastaa prioniproteiinista (jonka pahansuopa muoto aiheuttaa scrapien). Resistenssiin vaikuttavia tekijöitä on useita, mm. lampaan rotu ja aiheuttajatekijän kanta. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että resistenssi on tavallista vahvempi lampailla, joilla on yksi ARR-alleeli (semiresistentit lampaat). Erittäin vastustuskykyisiä tautia kohtaan taas ovat lampaat, joilla ARR-alleeleja on kaksi (ARR/ARR-tyypin lampaat), joskaan täydestä resistenssistä ei ole varmuutta. Komissio ja jäsenvaltioiden asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että nyt on aika parantaa yhteisön lammaspopulaation resistenssitasoa. Jäsenvaltiot käynnistävät 1. tammikuuta 2004 mennessä jalostusohjelman, jolla pyritään saamaan aikaan scrapieresistenssi yleisimmissä lammasroduissa. Valmistelevana työnä on parhaillaan käynnissä selvitys genotyyppien jakautumisesta kunkin jäsenvaltion puhdasrotuisissa lammaspopulaatioissa. Jalostusohjelman yleisenä tavoitteena on lisätä ARR-alleellin esiintyvyyttä lammaspopulaatiossa ja vähentää tautialttiutta lisäävien alleelien esiintyvyyttä. Turvatoimin suojellaan harvinaisia rotuja ja sellaisia rotuja, joissa ARR-alleelin esiintyvyys on luonnostaan vähäistä. Samoin pyritään estämään ei-toivottujen piirteiden tarkoitukseton valikoituminen. Tietyt kriteerit täyttävät jäsenvaltiot voivat hakea vapautusta ohjelman toteuttamisesta. Ohjelmaan liittyy lisäksi se, että jäsenvaltioiden on niin ikään 1. tammikuuta 2004 mennessä käynnistettävä ohjelma, jolla tietyt karjat tunnustetaan TSE-resistenteiksi. Tason I karjat koostuvat yksinomaan ARR/ARR-genotyypin lampaista. Tason II karjoissa taas jälkeläiset ovat yksinomaan ARR/ARR-genotyyppiä edustavien pässien siittämiä, joten karitsoilla on varmasti ainakin yksi ARR-alleeli. Ohjelmalla rohkaistaan kasvattajia jalostamaan lampaitaan scrapieresistenssin aikaansaamiseksi ja pyritään siihen, että käytettävissä on tunnetusti resistenttejä eläimiä. 6

7 Eikö lammaspopulaatioon voi jalostusohjelman myötä valikoitua myös eitoivottuja piirteitä? Tähän mennessä ei ole ilmaantunut näyttöä siitä, että scrapieresistenssiin tähtäävä jalostus aiheuttaisi vakavia haittavaikutuksia lammaspopulaatioon, mutta tämä komission ja jäsenvaltioiden hyvin tietämä mahdollisuus on aina pidettävä mielessä. Lainsäädännön mukaan ohjelmaa voidaan tarkistaa, jos vakavia kielteisiä vaikutuksia ilmenee. Ohjelmaa mukautetaan tarvittaessa myös tieteellisen tutkimuksen perusteella. Komissio on jo ilmoittanut, että se pyytää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista arvioimaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyn kokeen tuloksia kokeessa saatiin BSE tartutettua ARR/ARR-tyypin lampaaseen ruiskuttamalla sen aivoihin saastunutta ainesta. Viranomainen saa arvioitavakseen myös tuoreen Saksassa ilmenneen ARR/ARR-tyypin lampaan scrapietapauksen. Viranomaista pyydetään antamaan näkemyksensä siitä, pitäisikö jalostus- ja taudinhävittämistoimia arvioida näiden seikkojen perusteella uudelleen. Mitä scrapien saaneille lampaille ja vuohille tapahtuu? EU:n lainsäädännössä edellytetään, etteivät scrapien saaneet lampaat ja vuohet saa päätyä elintarvike- tai rehuketjuun. Niiden eläinten ruhot, joilla on vahvistettu scrapie, on hävitettävä polttamalla tai hautaamalla tarttuvuuden poistavan kuumarenderoinnin jälkeen. Jos karjassa todetaan scrapietapaus, mitä tapahtuu karjan muille eläimille? Tähän asti on ollut jäsenvaltioiden päätettävissä, mitä tartunnan saaneen eläimen karjan muille eläimille tehdään. 1. lokakuuta 2003 tulee kuitenkin voimaan uusia EU:n sääntöjä. Jos tauti ilmenee vuohikarjassa, koko karja on hävitettävä. Lampaitten osalta jäsenvaltiot voivat päättää joko hävittää tilan kaikki lampaat tai määrittää lampaiden genotyyppi ja hävittää sitten vain kaikkein alttiimmat yksilöt. Sääntöjä annetaan myös eläinten tuomisesta uudelleen tiloihin, jotka olivat saastuneet. Näiden uusien hävittämissääntöjen yhteydessä sallitaan ARR/ARR-genotyypin jalostuslampaiden (joita pidetään scrapieresistentteinä) kaupan jatkaminen ilman rajoituksia. EU:n ulkopuolisista maista tuotavien lampaiden ja vuohien on täytettävä entistä tiukemmat vaatimukset. Ellei kyse ole ARR/ARR-tyypin lampaista, eläinten on oltava peräisin karjoista, joissa ei milloinkaan ole ilmoitettu scrapietapauksia. Myös ARR/ARR-tyypin lampaiden on oltava peräisin tiloilta, joilla scrapieta ei ole esiintynyt viimeksi kuluneiden kuuden kuukauden aikana. Osallistuuko EU scrapien hävittämisen rahoittamiseen? Neuvoston asetuksen 90/424/ETY mukaisesti EU voi antaa osarahoitusta jäsenvaltioiden scrapientorjuntaohjelmiin. Ensimmäisiin torjuntaohjelmiin myönnettiin rahoitusta vuonna Vuonna 2002 komissio osallistui 4 miljoonalla eurolla yhteisössä harjoitettavan seurannan, genotyyppimäärityksen ja hävittämistoimien kustannuksiin. 7

8 D. Lampaiden ja vuohien tse-seuranta ja -testaus Seurataanko lampaiden ja vuohien TSE-tauteja järjestelmällisesti? Kyllä. EU on vuodesta 1998 edellyttänyt lammas- ja vuohipopulaatioiden valvontaa ja passiivista seurantaa scrapien esiintymisen varalta. Scrapie on ollut ilmoitusvelvollisuuden alainen eläintauti vuodesta Kasvattajien on ilmoitettava kaikista epäillyistä TSE-tapauksista maansa viranomaisille. Scrapiesta tai muusta TSE:stä epäillyn lampaan tai vuohen kudokset on tutkittava laboratoriossa. TSEasetuksessa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että eläinlääkärit, kasvattajat ja muut asiaan liittyvät henkilöt tunnistavat TSE-tautien kliiniset oireet ja epidemiologian ja että testit tekevä laboratoriohenkilöstö on pätevää tulkitsemaan TSE-tauteihin liittyviä löydöksiä. Eläinlääkärin on tehtävä kaikille lampaille ante mortem -tarkastus ennen teurastusta. Tammikuussa 2002 aloitettiin yli 18 kuukauden ikäisten terveiden teuraseläinten ja riskiryhmään kuuluvien eläinten aktiivinen seuranta TSE-pikatestillä. Siinä käytetään samoja testejä kuin karjan BSE-testaukseen, koska niillä voidaan tunnistaa TSEtaudit (siis myös scrapie). Testausten määrää nostettiin huomattavasti 1. huhtikuuta 2002 lähtien. Vuonna 2002 testattiin yli eläintä. EU:n lampaiden ja vuohien scrapieseurannan tulokset tammikuusta 2002 löytyvät osoitteesta Voidaanko scrapie ja BSE jollain testillä erottaa toisistaan? Käytössä ei ole validoitua pikatestiä, jolla voitaisiin erottaa lampaissa ja vuohissa esiintyvä BSE scrapiesta. Hiirillä suoritettava biologinen määritys on tällä hetkellä ainoa validoitu testi, jolla nämä kaksi voidaan erottaa, mutta sen tekeminen voi kestää jopa kaksi vuotta. Kehitteillä on kuitenkin eräitä biokemiallisia testejä, jotka näyttävät pystyvän erottamaan puheena olevat kaksi tautia. Tieteellisen ohjauskomitean suosituksesta komissio on pyytänyt yhteisön TSE-vertailulaboratoriota perustamaan järjestelmän, jonka avulla jäsenvaltioiden seurantatoimissa rutiinitesteissä esiin tulevat positiiviset näytteet voidaan toimittaa erottelutestaukseen, jossa käytetään mainittuja testejä. Mahdolliset BSE:n kaltaiset tulokset annettaisiin sitten vertailulaboratorion koordinoiman asiantuntijaryhmän arvioitaviksi. 8