Renessanssi vs. n Gutenberg (kirjapaino): tiedon leviäminen

Transkriptio

1 ANTIIKIN MAAILMAN AJANKOHTAISUUS Toivo Viljamaa (Latinanopettajien päivät Turussa ) Onko latina ajankohtainen? Paradoksi! antiikki vs. ajankohtainen ANTIIKIN RENESSANSSI? Antiikin maailma --- n. 500 jkr. n. 800 ekr äännekirjoitus Välimerikeskeinen "universum"; kaupungit, monikansallinen kulttuuri Renessanssi vs. n Gutenberg (kirjapaino): tiedon leviäminen n tietoyhteiskunta IT, sähköinen viestintä globaali kulttuuri monikulttuurisuus Miksi ajankohtaisuus-kysymys on tärkeä? Vaikka oppilaat saattavatkin valitan latinan ilman ennakkoasenteita, opettajan on hyvä jatkuvasti motivoida itseään luvulla opetin latinaa lukion kolmella luokalla viisi tuntia viikossa. Latina oli pakollinen ns. kielilinjan oppilaille. Silloin en kokenut, että latinalla olisi ollut suurempaa vastustusta. Elettiin aikaa, jolloin kaikki "sivistys" otettiin innolla vastaan. Ainoa seikka, joka saattoi joidenkin oppilaiden innostusta hillitä, oli, että latinaa ei ollut pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Kolmen vuoden kurssissa ehdittiin lukea Exercitia latina ja Vox Romana sekä tietysti prepata ylioppilaskirjoituksiin vanhoista kirjoitustehtävistä. Perehdyttiin ei ainoastaan latinan kielioppiin vaan myös Rooman kirjallisuuteen (Caesarin Gallian sota, Ciceron Catilina, Vergilius, Horatius, Ovidius ja Catullus ja jopa Petroniusta). Itsestään selvä motivaatio latinan lukemiselle vaikka siitä ei paljonkaan keskusteltu oli, että latina on korvaamaton perusta nykykielten oppimiselle (romaaniset kielet ja myös englanti). Tosin silloin luettiin etupäässä saksaa vieraana kielenä, ja latinan suhde saksaan oli enemmänkin henkinen eli klassisen sivistyksen aiheuttama. Ikuisia ja "ajankohtaisia" teemoja olivat: LATINA MATER LINGUARUM, KLASSILLINEN SIVISTYS JA LATINA. Samalla vuosikymmenellä pidin esitelmän latinanopettajien yhdistyksen kokouksessa aiheesta "miksi lukea latinaa" ja tarkemmin kreikkalais-latinalaisesta terminologiasta. Tärkeimmät teemat olivat: LÄÄKÄRIEN LATINA (ns. maallikon käsitys), HUMANISMI (vs. teknistyvä maailma), LÄNSIMAINEN KULTTUURIPERINTÖ, ROMAANISET KIELET ja SIVISTYSSANAT. Nämä ovat tuttuja teemoja tietenkin, ja silloin 1960-luvulla painotin, että ne ovat latinan harrastusta kuolettavia teemoja, ellei niille osata antaa ajankohtaista sisältöä. Lisäksi painotin, että latinaa tulisi opettaa kulttuurin ilmiönä, ei kielitaidon takia kuten uusia kieliä. Internetissä viime vuosituhannen lopulla käydyssä anglo-amerikkalaisessa keskustelussa "Why Study Classics" nousevat esiin seuraavat latinan opiskelua tukevat aihepiirit: 1

2 1. IHMISYHTEISÖN YMMÄRTÄMINEN: Analogioista (esim. orjuus roomalaisessa perheessä, jossa pater familias komensi taloudellisin ja poliittisin perustein koko perhettään, vaimoaan, lapsiaan ja orjiaan) voi oppia tutkimalla toiminnan aiheuttamia reaktioita. 2. ARVOT: Kristinusko määrittelee pitkälti käyttäytymistämme. Kristinuskon moraali asetetaan nykyään myös kyseenalaiseksi vetoamalla mm. antiikin filosofien ajatuksiin. 3. POLITIIKKA: Demokratian kehto on Ateenassa, mutta antiikki voi opettaa muutakin ja erityisesti sitä, miten ja miksi politiikka on likaista peliä. 4. MYYTIT ovat ikuisesti arvokkaita, koska ne ovat yleisinhimillisiä. Erityisesti lapsen ja nuoren maailmaa voidaan kehittää tutustuttamalla myytteihin. 5. LATINA: lentävät lauseet, romaaniset kielet ja sivistyssanat. 6. LAKIKIELI: roomalainen oikeus. 7. LÄÄKETIEDE: anatomian sanasto. 8. KIRJOITUS: latinan opettelu opettaa täsmällisyyteen, virheettömyyteen. 9. TEKNOLOGIA: informaatioteknologian kielen täytyy olla täsmällistä. 10. KIELEN (KIELIOPIN) YMMÄRTÄMINEN: nykykieltenkin kuvaus perustuu antiikin aikaiseen kielioppiin 11. PUHETAIDON YMMÄRTÄMINEN: Esitystaito ("discourse skills") koetaan julkisessa elämässä yhä tärkeämmäksi miksi siis emme perehtyisi antiikin puhujiin, jotka kehittivät puhetaidon taiteeksi? 12. KULTTUURIPERINTÖ: Kreikkalaiset ja roomalaiset loivat länsimaisen korkeakulttuurin jos haluamme olla eurooppalaisia, voimme olla sitä paremmin, jos tunnemme yhteiset juuremme. Monissa "ikuisissa teeseissä" on se heikkous, että ne perustelevat latinan kielen arvoa laajemman kulttuurituntemuksen kustannuksella. Väitän, että, jos vielä esiintyy ns. latinan vastustusta, se johtuu siitä, että antiikin perintö samaistetaan latinan kieleen. Tästä seuraa käsitys, että latina on hyödytön ja pelkkä arvo. Käsitykseen siitä, että latina on hyödytön ja vain pelkkä "arvo", eli pitkäaikaisen opetusperinteen jäänne siltä ajalta, jolloin Suomessakaan omien kielten, suomen ja ruotsin, ei katsottu vielä olevan riittäviä kulttuurikieliksi, välineiksi, joilla voidaan välittää esimerkiksi tieteen tai kristinuskon sanomaa. Opetusperinne on jättänyt meille käsityksen täsmällisestä ja ytimekkäästä latinasta, joka usein kiteytyy lentäviin lauseisiin. Muutamia ajankohtaisia väittämiä ja totuuksia (internetistä www-sivuilta) Eräs lukiolainen, ei-englanninkielisestä maailmasta, perustelee KIELIVALINTOJAAN (em. "Why study classics?"). "Ennen kuin menin lukioon, olin lukenut Asterixin hauskoja sarjakuvia, joissa kerrotaan kahdesta kansasta pienessä Gallian kylässä Julius Caesarin Gallian retken ajoilta. Eräässä kirjasessa oli lööppi latinaksi, eikä sitä oltu käännetty koska teksti oli pitempi kuin tutut alea iacta est tai morituri te salutant, päätin, että otan kakkoskielekseni latinan englannin sijaan, koska halusin saada selville, mitä lööpissä sanottiin." (käännös). INFORMAATIOTEKNOLOGIAN (datatekniikan ja viestinnän) asiantuntija Jukka Korpela esittää, että luonnontieteiden tieteellisten nimien käytössä ja kirjoittamisessa oikea kirjoitustapa on erittäin tärkeää: Tietokoneen hakupalvelimista löytää tietoa vain, jos hakusana on kirjoitettu oikein. Lisäksi monikielisessä viestintämaailmassa kannattaan käyttää 2

3 latinankielisiä hakusanoja, koska ne ovat kaikkein kansainvälisimpiä: Oikealla hakusanan kirjoittamisella on kaksi hyötyä: a) löytää paremmin tietoa, b) ei paljasta tietämättömyyttään. Mikä on TIETOYHTEISKUNTA? (tutkimuspäällikkö Antti Hautamäki, SITRA): Tieto-käsite on tietoyhteiskuntakäsitteen keskiössä. Tiedolla on monia perittyjä määritelmiä, joista on oltava selvillä siitäkin huolimatta että monet haluavat määritellä kaikki käsitteet uudelleen. Jo antiikin filosofit erottivat tiedon (episteme) luulosta (doxa). Ihmisellä voi olla luuloa, joka ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. Tiedon tulee Platonin ja Aristoteleen mukaan olla todenmukaista. Mutta tämäkään ei riitä; ihminen saattaa sattumalta luulla oikeita asioita. Aitoon tietoon kuuluu aina perustelut. Näin päädyttiin ns. klassiseen tiedon käsitteeseen, jonka mukaan tieto on hyvin perusteltu, todenmukainen uskomus.... Tämä vanha käsite on syytä pitää mielessä myös tietoyhteiskuntaa koskevassa keskustelussa... Tietokoneiden myötä on tuotu esiin uusia tiedon käsitteitä, jotka muodostavat hierarkian: viisaus (kokemukseen ja arvoihin perustuvaa tietoa) tietämys (tulkittua ja ymmärrettyä tietoa) informaatio (yhdistettyjä tietoalkioita ja tietorakenteita) data (yksinkertaisia tietoalkioita). Tämän hierarkian alimmat portaat, data ja informaatio, ovat yleensä olemassa fyysisessä muodossa (tietokoneiden muistissa ja tietovälineillä). Mutta loppujen lopuksi, tietämys ja viisaus taas ovat aina sidoksissa tiedostavaan subjektiin ihmiseen, jolla tuo tietämys ja viisaus on. Teemoja, aiheita ja lähteitä www-hakupalvelimelta (Google): Henkiset teemat: Eurooppalainen ihminen Suvaitsevaisuus Kristillinen kasvatus Romanttinen rakkaus Olympiakisat Konkreettiset teemat: Eurooppa Kartat maailmankuva, kasvatus, politiikka, luonnonoikeus, maailmankansalainen; rasismi, orjuus; antiikin ihmiskuva,vapaa ihminen; Penelope; ystävärakkaus; Marathon, ammattilaisuus, doping 3-osainen maailma tunnettu maailma luonnonfilosofit, Sokrates, Platon, Cicero, Seneca; Aristoteles, roomalaiset; antiikin filosofia, tragedia, komedia, taide; Homeros, roomalaiset Herodotos, Ptolemaios Luonnon teemat: Luonnontieteet, Tähtitiede Moderni fysiikka Ravustus Värit Yrttitarha Tietoteemat: Tietoyhteiskunta Internet Biologian sanasto Kulttuurilatina atomin historiaa eetteripyörteet antiikkinen perusta ravut herkkuina, lääkkeinä valkoinen viattomuus, kansanuskomukset tiedon määrittely kulttuurilatina oikeinkirjoitus eurooppalaisuus Thales, Demokritos; Ptolemaios, Platon Apicius, Pliniuksen Luonnonhistoria mytologia, Pliniuksen Luonnonhistoria Lähteet. Platon, Aristoteles 3

4 Mitä ajankohtaista antiikista? a) Antiikin tuntemus auttaa ymmärtämään nykyistä globaalia monikulttuurista maailmaa. Opettajille on tänään hyvin tuttua, että oppilaina on suomalaisten lisäksi venäläisiä, oppilaita Balkanin maista, afrikkalaisia, aasialaisia jne., on kristittyjen ohella muslimeja ja muita uskontoja tunnustavia. Nykyään myös kysytään antiikin tuntijalta, mitä klassillinen sivistys voi tarjota ajankohtaisiin terrorin, uskonnollisten riitojen hallitsemaan maailmaan. Nykyisessä globaalissa ihmisyhteisössä yksityisen ihmisen maailma on pienentynyt ja antiikki sen mukana vielä enemmän. Tiedot kielistä ja kulttuureista ovat lisääntyneet. Maailma on tullut lähemmäksi sekä fyysisesti että henkisesti, kuten paikallisesti ja ajallisesti. Onko siis antiikki vielä läsnä aatteellisesti tai asiallisesti? Kyllä. Ajankohtaiset tapahtumat hyvin nopeasti herättävät esiin halun etsiä analogioita ja jopa syitä antiikin maailmasta, tuovat keskusteluun esimerkiksi antiikin myytit, filosofiat, antiikin uskonnot ja valtiot, niiden synnyt ja tuhot, ja antiikinaikaisen suhtautumisen erilaisiin kansanryhmiin ja kansoihin ja toisiin sekä toisinajatteleviin. b) Toinen ajankohtainen teema on informaatioteknologia ja nykyinen viestintäkulttuuri. Millaista sisältöä antiikin tuntijat voisivat tuottaa nykyiseen kulttuurituotantoon? VASTAUKSIA a) Antiikin maailmalle on ominaista monimielisyys. Antiikin historiankirjoitus on mieltä kiihottavaa luettavaa. Voi lukea fantastisista seikkailuista ja mielikuvituksen värittämistä paikoista, esim. Amazoneista, Intiasta, tai "fenneistä, joille on ominaista ihmeellinen kesyttömyys ja villeys". Historia on ollut aina myös vaikuttavaa luettavaa, koska se dokumentoi merkittävien henkilöiden ja tapahtumien esimerkeillä opetusta tulevaisuutta varten, se kertoo saavutuksista ja suurista hävityksistä ja se pohtii valtiomuotojen kehitystä ja vallan jakoa. Vaikka emme osaisikaan oppia, voimme ainakin havaita, että esimerkiksi vallan, väkivallan ja terrorinkin ongelmat ovat ikivanhoja. Tähän liittyy kaksi antiikintutkimuksen keskeistä ja ajankohtaista teemaa: absoluuttinen valta ja terrori, nationalismi ja toiseus. Antiikissa historiankirjoituksessa ja filosofiassa, terrori liitetään yksinvaltiaaseen, joka pyrkii saamaan ja pitämään itsellään kaiken vallan, maan, omaisuuden ja alamaisten vapauden. Vallanpidon välineenä on äärimmäinen pelottelu, terrori, joka niin antiikin historiankirjoittajat sanovat johtaa väkivallan ja julmuuden kierteeseen. Toinen teema on barbarismi, jota usein tutkitaan ensi sijassa kielen ilmiönä. Barbaariksi pilkkaaminen on varsinaisesti keskiajan ilmiö. Silloin erilaiset barbaarikansat ottivat yhteen tai valtasivat "sivistyneitten" asuinsijoja, ja silloin näitä "barbaareja" piti käännyttää pois barbariastaan. Mutta barbarismi on olemassa kauttaaltaan antiikissa, lähtien siitä, mitä kreikkalaiset ajattelivat persialaisista tai skyyttalaisista, roomalaiset taas galleista ja germaaneista. Barbarismi kumpuaa viime kädessä paremmuuden ajatuksesta. Toisia halventamalla ja painostamalla tähdennetään oman aatteen ja oman kielen ylemmyyttä. 4

5 b) Kirjoituskulttuuri Miksi Aleksanteri Suuren jälkeensä jättämän hellenistisen maailman leimaa antavin piirre on yhteinen kieli, kreikka (koine)? Tilanne on samanlainen kuin nykymaailmassa, jossa melkein kaikkien käytössä on sama televisiosta, radiosta ja muista viestimistä tavoitettava yleiskieli ("koine"). Kaupan ja hallinnon tulee sujua ja virkakoneiston toimia. Parhaiten kaikki sujuu, jos käytössä on yhteinen viestintäväline, yhteinen väline, jolla sopimuksen, säännöt ja toimintaperiaatteet pannaan myös muistiin. Tapahtumat toistavat itseään ja toistuvat seikat voidaan ymmärtää, lukea, nähdä myös puutteellisella kielitaidolla. Yksi hyvä vastaus laajan yleiskielen käytölle on, että kreikkalaiset keksivät laatuisan kirjaimiston, aakkoset. Sillä oli monia etuja yleensäkin ihmisyhteisön kehitykselle. Sama kirjaimisto otettiin sitten käyttöön myös lännessä, latinaan, ja kirjaimisto on jatkanut voittokulkuaan meidän päiviimme saakka. Roomalaiset hakkasivat kirjaimia kiveen ja metalliin, täyttivät rakennusten seinät ja tienvarret ilmoituksilla, säädöksillä, laeilla, julistuksilla, ja yhtenäistivät maailman kirjoituksella. Kaikki tiet veivät Roomaan, ja kaikkia teitä pitkin levisi Rooman aatemaailma. Kuka tahansa, joka tälläkin hetkellä menee antiikin maailmaan alueille, voi havaita, miten Rooman valtakunta oli kyllästetty kirjoituksella. Mainostamista, kulttuurin välittämistä ja ennen kaikkea propagandaa. Me tiedämme, että varsinainen joukkoviestintä tuli mahdolliseksi vasta myöhemmin, Gutenbergin vallankumouksellisen kirjapainotaidon myötä. Alkoi uusi aika, jolloin tekstejä voitiin monistaa, antiikin auktoreita voitiin todella lukea ja ammentaa niistä tiedon palasia. Alkoi aika, jolle on ollut ominaista yhä kiihtyvä teollinen ja tekninen kehitys, varsinkin, kuten nyt tiedämme, viestinnän alalla. Gutenbergin varsinainen keksintö oli irtokirjake, joka liitettynä paperin käyttöön, mahdollisti nopean monistamisen. Tänä päivänä, ainakin antiikin tukijan, on syytä kysyä, mitä nykyisissä viestimissä on juuri Gutenbergin keksinnöstä jäljellä (irtokirjakkeita ei enää tarvita, ei ehkä kirjojakaan). Keksinnöstä on tosiasiassa jäljellä se, minkä kreikkalaiset keksivät, kirjaimisto, minkä kanssa sitten roomalaiset, kristityt ja keskiaikaiset kopioitsijat uurastivat. Toivottavasti tämä esimerkki lisää myös latinanopettajien uskoa siihen, että latinaa osaavalla saattaa olla annettavaa myös nykyiseen kulttuurituotantoon. VIITTEET