Essi Thesslund, Pro-tukipiste ry

Transkriptio

1 Na kemyksia ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta Suomessa Raportti kyselysta ihmiskaupan vastaiselle ja rjesto verkostolle Essi Thesslund, Pro-tukipiste ry Raporttiin on koottu seuraavien järjestöjen ja instituuttien näkemyksiä Suomen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta: Amnesty International, Suomen osasto ry; Ensi- ja turvakotien liitto ry; YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI), MonikaNaiset liitto ry; NYTKIS ry; Pakolaisneuvonta ry; Suomen Lähetysseura; Suomen Punainen Risti; Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry; Rikosuhripäivystys, Pro-tukipiste ry.

2 Sisällys Sisällys...2 Johdanto Ihmiskaupan uhreja koskevan lainsäädännön kehittämistä selvittävän työryhmän tehtävänanto Kyselyyn vastanneet tahot ja näkökulmat ihmiskaupan vastaiseen työhön Erillislain säätämisen tarve Auttamisjärjestelmän säätely Kansallisen koordinaattorin tarve, sijoittuminen ja toimenkuva Ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykytilasta Ihmiskaupan vastaisen toiminnan uhrilähtöisyydestä Kokemus ihmiskaupan uhrien tunnistamisen esteistä Oleskelulupa- ja harkinta-aikakäytännöt ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa Näkemykset ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toiminnasta Ihmiskaupan vastaisen toiminnan resurssit Ihmisoikeuslähtökohtaa ja sukupuolinäkökulmaa vahvistettava suomalaisessa ihmiskaupan vastaisessa työssä Liite 1. IKV-verkoston jäsenet Liite 2. Asettamispäätös SM008:00/2012 Liite 3. IKV-kysely

3 Johdanto Tähän raporttiin on koottu Suomen ihmiskaupan vastaisen järjestöverkoston (jatkossa IKV-verkosto) edustajien kokemuksia Suomen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta sekä näkemyksiä toiminnan kehittämistarpeista. IKVverkosto on toiminut Pro-tukipisteen koordinoimana vuodesta 2007 lähtien. Verkostossa on jäseniä 36 suomalaisesta kolmannen sektorin organisaatiosta (liite 1) sekä tutkijoita ja aktivisteja. Osa verkoston jäsenten taustaorganisaatioista toimii palveluntarjoajana ja osa on yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen keskittyviä tahoja. Mukana on myös uskonnollisia organisaatioita ja yhteisöjä. Verkostoon osallistuminen on täysin vapaaehtoista eikä sido jäseniä mihinkään. Raportti on koottu verkostolle lähetetyn kyselyn avulla. Verkostolle tehtiin ihmiskaupan vastaista toimintaa koskeva kysely yhteistyössä Pro-tukipisteellä työharjoittelunsa suorittaneen sosionomiopiskelija Ada Virtasen 1 kanssa. Kyselyllä kerättiin IKV-verkoston toimijoiden näkemyksiä sisäasiainministeriön koordinoiman Ihmiskaupan uhreja koskevan lainsäädännön kehittämistä selvittävän työryhmän tehtävänasetteluun liittyen (asettamispäätös SM008:00/2012; liite 2). Puolistrukturoidussa kyselyssä oli sekä avoimia kysymyksiä että kysymyksiä valmiine vastausvaihtoehtoineen (liite 3). Tässä raportissa kuvataan lyhyesti kyselyyn vastanneiden organisaatioiden näkökulma ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja esitellään kyselyn tulokset SM:n koordinoiman työryhmän tehtävänkuvaan liittyen. Raportin ensimmäinen luku käsittelee vastaajien näkemyksiä tarpeesta ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan erillislain säätämiselle, näkemyksiä auttamisjärjestelmän säätelystä sekä ihmiskaupan vastaisen toiminnan kansallisesta koordinaattorista. Toisessa luvussa kuvataan vastaajille muodostuneita käsityksiä ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykytilanteesta. Raportti ei ole tutkimus, vaan esittelee yhteenvedon kyselyn tuloksista. Tulokset koskevat niiden IKV-verkoston jäsenten näkemyksiä, jotka kyselyyn ovat vastanneet. Lisäksi tulosten auki kirjaamisessa on hyödynnetty Protukipisteelle syntynyttä kokemusta käytännön työstä ihmiskaupan uhrien parissa Ihmiskaupan uhreja koskevan lainsäädännön kehittämistä selvittävän työryhmän tehtävänanto 1.1 Kyselyyn vastanneet tahot ja näkökulmat ihmiskaupan vastaiseen työhön Kyselyyn vastasi 12 IKV-verkoston jäsentä, joista 10 vastasi taustaorganisaationsa nimellä ja kaksi anonyymisti. Pro-tukipiste ei vastannut kyselyyn, mutta myös Pro-tukipisteen näkemykset on sisällytetty tähän raporttiin. ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämistarpeista. Kyselyyn nimellä vastanneet organisaatiot olivat pääosin IKV-verkostossa aktiivisesti toimineita tahoja. Taustaorganisaationsa nimellä vastanneet edustivat seuraavia organisaatioita: 1 Amnesty International, Suomen osasto ry 2 Ensi- ja turvakotien liitto ry 3 YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) 1 Virtanen käytti kyselyä aineistona Laurea-ammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössään; Virtanen Ada (2012): Uhrilähtöisyyden ulottuvuudet Kolmannen sektorin näkökulmia ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja uhrilähtöisyydestä. Laurea-ammattikorkeakoulu, Tikkurila. 2 Pro-tukipisteelle syntynyttä asiantuntemusta on hyödynnetty erityisesti luvussa kaksi, jossa on kuvattu kokemuksia ja näkemyksiä nykyisestä ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta.

4 4 Monika-Naiset liitto ry 5 NYTKIS ry 6 Pakolaisneuvonta ry 7 Suomen Lähetysseura 8 Suomen Punainen Risti 9 Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry 10 Rikosuhripäivystys Kahdestatoista kyselyyn vastanneesta seitsemän mukaan ihmiskaupan vastainen toiminta on osa organisaation virallista toimintastrategiaa. Vastaajien taustaorganisaatiot olivat sekä vaikuttamistyöhön että suoraan asiakastyöhön keskittyneitä toimijoita, lisäksi mukana oli myös yksi tutkimusta tekevä organisaatio. Puolet kyselyyn vastanneiden taustaorganisaatioista oli tehnyt käytännössä työtä ihmiskaupan uhrien kanssa ainakin niin sanotussa uhrien tunnistamisvaiheessa. Vastaajien taustaorganisaatioilla oli kokemuksia asiakastyöstä sekä seksuaalisen hyväksikäytön tarkoitukseen tapahtuvan ihmiskaupan että työperäisen ihmiskaupan uhrien parissa. Asiakastyön kokemukset olivat yleisimmin täysi-ikäisten uhrien kanssa työskentelystä, mutta osa oli kohdannut sekä täysi- että alaikäisiä ihmiskaupan uhreja. Asiakastyön kokemus liittyi sekä ulkomailla että Suomessa uhriutuneisiin. Eniten kokemuksia oli ihmiskaupan uhreiksi tunnistetuista turvapaikanhakijoista sekä kolmansien maiden kansalaisista, joilla on oleskelulupa EU/Schengen-alueelle. Vastaajat olivat kohdanneet myös muilla statuksilla maassa oleskelevia ihmiskaupan uhreja, kuten paperittomia siirtolaisia, Suomen kansalaisia ja turistiviisumilla oleskelevia. 1.2 Erillislain säätämisen tarve Kyselyssä tiedusteltiin, mitä mieltä vastaajat ovat tarpeesta säätää erillislailla ihmiskaupan uhreja koskevasta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta. Kaikki kyselyyn vastanneet kannattavat erillislain säätämistä. Yhden vastaajan mukaan vaihtoehtoisesti myös olemassa olevan lainsäädännön uudistaminen riittäisi, kunhan nykyiset käytännössä ilmenneet ongelmat korjataan. Suuri osa vastanneista viittasi tarpeeseen erottaa ihmiskaupan uhrien auttaminen turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnasta ja lainsäädännöllisesti vastaanottolaista. Erillislain säätämisen tarvetta aiempien lakien uudistamisen sijaan perusteltiin avoimissa vastauksissa (lainaukset vastauksista teemoiteltu yläotsikoiden alle) seuraavasti: Erillislaki vahvistaisi ihmiskaupan uhrien oikeudellista asemaa ja selkeyttäisi eroa turvapaikanhakijoihin o Uhrien auttaminen ja heidän oikeutensa tulisi olla yksiselitteistä ja ehdotonta, uhrien auttamisen tulisi olla selkeästi erillisenä turvapaikanhakijoista. o Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän sisällyttäminen vastaanottolakiin oli valitettava käytännön syistä tehty virhe, joka on nyt korjattava säätämällä ihmiskauppaa koskeva erillislaki. o Erillislain säätämisellä pystytään vahvistamaan uhrin oikeusturvaa ja vakiinnuttamaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan asemaa Suomessa. Erillislain myötä ihmiskaupan uhreja ei voida enää kohdella yhtenä turvapaikanhakijaryhmänä. Ihmiskaupan uhrien ja turvapaikanhakijoiden sekaantumisen väheneminen mahdollistaa ihmiskaupan tarkastelemisen sen koko muodossaan: vain osa ihmiskaupan uhreista on turvapaikanhakijoita. Kaikilla turvapaikanhakijoiden vastaanotosta vastaavilla tahoilla ei ole riittävää ammattitaitoa ihmiskaupan uhrien auttamiseen. o Ihmiskaupan uhrit moninaisempi ryhmä kuin turvapaikanhakijat, esimerkiksi Suomen kansalaisten kohdalla vastaanottolaki ei ole relevantti lähtökohta.

5 o Nykyinen järjestelmä aiheuttaa sekaannusta ihmiskaupan uhrien ja turvapaikanhakijoiden välillä. Ihmiskaupan uhrin näkeminen ensisijaisesti turvapaikanhakijana vaarantaa hänen oikeuksiensa toteutumisen. Nykyinen järjestely, jossa auttamisjärjestelmä on vastaanottokeskuksien yhteydessä ja asiasta säädetään turvapaikanhakijoihin liittyvän lainsäädännön yhteydessä, on omiaan lisäämään tätä sekaannuksen vaaraa. o Ihmiskaupan ei tule olla vain vastaanottolaissa, koska ihmiskaupan uhrit ovat paljon muutakin kuin turvapaikanhakijoita. Jos ihmiskauppa vain sisällytetään vastaanottolakiin, onko vaarana, ettei lakia osata soveltaa tai 'löydetä' silloin, kun uhri ei ole turvapaikanhakija? Ihmiskaupasta on hyvä olla lyhyesti vastaanottolaissakin. Turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmä voisi silti edelleen järjestää palveluita. Erillislaki vahvistaisi ihmiskaupan uhrien suojelun ja tukemisen erityisasiantuntemusta o Vastaanottolain yhteyteen sijoittaminen ei ota huomioon ihmiskaupan monimuotoisuutta. Ihmiskaupalla on tematiikkana enemmän yhteyksiä esim. naisiin kohdistuvan väkivallan ja työsuojelun kanssa kuin turvapaikan haun kanssa. Ulkomaalaisuus ei saa olla määrittävä tekijä ihmiskaupan uhrin auttamista kehitettäessä. Kyseessä on ihmisoikeusrikkomus ja lain tulisi heijastella erilaisten uhrien ja erilaisen ihmiskaupan todellisuutta. o Ihmiskauppa koskettaa montaa eri aluetta, joilla on oma lainsäädäntönsä: esimerkiksi lastensuojelu ja työlainsäädäntö. Näin ollen sen sijoittaminen olemassa olevien lakien alle voi aiheuttaa jonkin osaalueen jäämisen vähemmälle huomiolle. Jos kyseessä on erillislaki, sen toteutumistakin pitäisi seurata omana kokonaisuutenaan. Näin ollen myös ongelman laajuudesta ja sen vaatimista toimenpiteistä saadaan kokonaiskäsitys. o Ihmiskaupan uhrien auttamisessa on omat niin selkeät erityispiirteet, että se olisi erotettava omaksi laikseen. Tämä myös todennäköisesti lisäisi viranomaisten ymmärrystä asialle ja vastuiden jakaminen olisi selkeämpää. Nyt kun vastaanotto on osana turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmää, ei ihmiskaupan uhrien auttaminen pääse niin hyvin kehittymään omana toimintanaan ja vastuu pakkautuu turvapaikanhakijoiden vastaanotosta vastaaville viranomaisille. Erillislaki selkeyttäisi lainsäädäntöä ja vastuumäärittelyä sekä toiminnan ennakoitavuutta o Päästäisiin eroon lainsäädännön hajanaisuudesta ihmiskauppatapauksissa. Selkiyttäisi vastuita ja ennakoitavuutta. o Erillislaki olisi selkeä kokonaisuus. Yhden vastaajan mukaan erillislain säätämisen sijaan myös nykyisten ongelmien korjaaminen riittäisi o Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Erillislain ja vastaanottolain uudistuksen välisen valinnan sijaan olennaisempaa on lakiin sisältyvien ongelmien korjaaminen.

6 1.3 Auttamisjärjestelmän säätely Auttamisjärjestelmän hallinnollinen sijoittuminen Verkostolta kysyttiin mielipiteitä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän hallinnollisesta sijoittumisesta sekä auttamisjärjestelmän koordinaatiosta. Puolet kyselyyn vastanneista katsoi, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tulisi nykyisestä vastaanottokeskusjärjestelmään sijoittumisesta poiketen sijoittua osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa. Osa vastaajista katsoi, että sijoituspaikan tulisi olla jokin muu kuin nykyinen vastaanottokeskusjärjestelmä tai sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala, mutta he eivät olleet nimenneet vaihtoehtoista sijoituspaikkaa. Auttamisjärjestelmän hallinnollista sijoittumista vastaanottokeskusjärjestelmään on kritisoitu muun muassa siksi, että sijoituspaikan on koettu sekoittavan kaksi erityyppistä haavoittuvassa asemassa olevaa ihmisryhmää keskenään ja heikentävän ihmiskaupan uhrien suojeluun ja tukemiseen liittyvän asiantuntemuksen kehittymistä. (Ks. kappale uhrilähtöisyydestä ja sen esteistä s. 8.) Lisäksi on koettu huolta siitä, että turvapaikkaprosessissa olevia ihmiskaupan uhreja ei tueta sillä tasolla ja asiantuntemuksella, jota esimerkiksi vakava traumatisoituminen seksuaalisessa hyväksikäytössä edellyttäisi, vaan palvelut jäävät turvapaikanhakijoiden minimipalveluiden tasolle. Kolmen organisaation mukaan nykyinen sijoittuminen on ongelmallinen myös siksi, että kaikki olennaiset viranomaistoimijat (auttamisjärjestelmä, poliisi, rajavartiosto ja Maahanmuuttovirasto) ovat saman ministeriön alaisuudessa. Toisaalta kaksi vastaajaa katsoi kokemuksen ja osaamisen kertymisen puoltavan nykyisen mallin säilyttämistä Auttamisjärjestelmän koordinointi Kyselyssä tiedusteltiin vastaajien kantaa auttamisjärjestelmän maantieteellisestä sijoittumisesta ja koordinoinnin järjestämisestä. Suurin osa (7/12) vastaajista katsoi, että auttamisjärjestelmälle riittäisi yksi koordinaatiokeskus, jonka tukena toimisi alueellisia yksiköitä. Yhden vastaajan mukaan yksi pääkaupunkiseudulla toimiva koordinointikeskus riittäisi auttamisjärjestelmän koordinointiin kun taas yhden vastaajan mukaan koordinointikeskuksia tulisi sijaita jokaisella seitsemästä hallintoalueesta (aluehallintovirastojen aluejaottelun mukaan). Kaksi vastaajaa ei osannut sanoa mielipidettään ja yksi kannatti jotakin muuta koordinointivaihtoehtoa nimeämättä sitä. 1.4 Kansallisen koordinaattorin tarve, sijoittuminen ja toimenkuva Kaikki kyselyyn vastaajat pitivät kansallisen koordinaattorin nimeämistä tarpeellisena. Vastaajilta kysyttiin myös minkä hallinnonalan ja tahon yhteydessä koordinaattorin tulisi toimia ja pyydettiin kuvaamaan toiveita koordinaattorin toimenkuvasta. Lisäksi pyydettiin arvioimaan koordinaattorin tehtävään liittyviä ominaisuuksia Kansallisen koordinaattorin roolista Useammassa avoimessa vastauksessa koordinaattorin tehtävänkuva määrittyi konkreettisen ihmiskaupan vastaisen työn ja olemassa olevien ihmiskaupan vastaisten toimenpiteiden ja politiikkojen koordinoinniksi ja kehittämiseksi. Koordinaattorin nähtiin voivan edistää ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittymistä aidosti uhrilähtöisempään suuntaan.

7 Tärkeänä koettiin, että koordinaattori vahvistaisi ja edistäisi eri sektorien ja toimijoiden välistä yhteistyötä ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa sekä selkeyttäisi eri toimijoiden vastuujakoa ja rooleja käytännön työssä. Osa vastaajista katsoikin, että koordinaattorin työn tulisi tapahtua moniammatillisen asiantuntijaelimen voimin. Toimivan koordinaation koettiin edellyttävän tiiviitä ja luottamuksellisia suhteita kaikkiin ihmiskaupan vastaisessa työssä toimiviin tahoihin. Suurimmassa osassa vastauksista koordinaattorin tehtävään toivottiin vahvaa ihmisoikeudellista ja uhrien tukemiseen liittyvää asiantuntemusta ja painotusta. Koordinaattorin tehtävänkuvan toivottiin vahvistavan ihmiskaupan uhrin oikeudellista asemaa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Koordinaattorin toivottiin myös vahvistavan sosiaali- ja terveydenhuollonalan mukaan lukien sukupuolittuneen väkivallan tematiikan asiantuntemusta ja asemaa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja erityisesti uhrien auttamisessa. Koordinaattorin toivottiin vakiinnuttavan myös kansalaisjärjestöjen asemaa osana ihmiskaupan vastaista toimintaa. Strukturoidussa kysymyksenasettelussa vastaajat arvioivat merkittävimmiksi tekijöiksi kansallisen koordinaattorin roolissa seuraavia tehtäviä ja ominaisuuksia: kansallisen ihmiskaupan vastaisen työn verkoston kokoaminen ja ylläpito, koordinoinnin riittävät henkilöstö- ja toimintaresurssit, koordinaattorin pääsy viranomaisrekistereihin sekä koordinaattorin riippumaton asema. Lisäksi suuri osa piti tärkeänä, että koordinaattorilla olisi valtuuksia tehdä ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevia linjauksia, tulkintoja ja toimenpidesuosituksia Kansallisen koordinaattorin hallinnollinen sijoittuminen Kansallisen koordinaattorin mielekäs hallinnollinen sijoittuminen riippui vastaajien mukaan tulevasta tehtävänkuvasta. Suuressa osassa vastauksia näkyi toive ihmisoikeudellisesta painotuksesta, sillä useammassa vastauksessa koordinaattorille sopivaksi sijoituspaikaksi mainittiin eduskunnan oikeusasiamiehen alainen ihmisoikeuskeskus. Myös sosiaali- ja terveysministeriö sai useampia mainintoja. Koordinaattorista toivottiin vahvaa yhteistyötahoa kansalliselle ihmiskaupparaportoijalle ja kansallisen ihmiskaupparaportoijan toimisto mainittiin myös yhtenä mahdollisena koordinaattorin sijoittumispaikkana. Koordinaattorin tehtävä käsitettiin kuitenkin erillisenä ihmiskaupparaportoijan toimintaa arvioivasta ja raportoivasta roolista. Yhden vastaajan mukaan koordinaattorin tulisi olla moniammatillinen asiantuntijaelin, jota voitaisiin koordinoida sisäasiainministeriön hallinnonalan kautta. 2. Ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykytilasta 2.1 Ihmiskaupan vastaisen toiminnan uhrilähtöisyydestä Vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa tällä hetkellä toteutuu uhrilähtöisyyden periaate, joka on mainittu useissa asiakirjoissa keskeiseksi ihmiskaupan vastaisen toiminnan yhdeksi lähtökohdaksi. Vastaajat esittivät myös oman käsityksensä uhrilähtöisyyden merkityksestä, mikä vastasi paljolti sosiaalialalta tuttua asiakaslähtöisyyden käsitettä 3. Keskeisenä tekijänä uhrilähtöisyyden määrittelyssä olivat uhrin edun ja oikeuksien toteutumisen ensisijaisuus suhteessa muihin ihmiskaupan vastaisen toiminnan osa-alueisiin, kuten rikosoikeudelliseen prosessiin. Määrittelyssä korostuivat uhrin yksilöllisten tarpeisiin vastaaminen ja uhrin kuuleminen ja päätösvallan 3 Lisää uhrilähtöisyyden määrittelystä em. Virtasen opinnäytetyöstä.

8 tukeminen häntä koskevissa asioissa. Tärkeänä koettiin uhrin/asiakkaan pitäminen ajantasaisesti tiedotettuna sekä oikeuksistaan että hänen prosessi(e)nsa vaiheista, jotta hänellä on mahdollisuus tehdä informoituja päätöksiä asioissaan. Kyselyssä uhrilähtöisyyden toteutumista ihmiskaupan vastaisen toiminnan eri osa-alueilla pyydettiin arvioimaan asteikolla yhdestä viiteen. Parhaiten uhrilähtöisyyden periaatteen koettiin toteutuvan auttamisjärjestelmän toiminnassa ja yleisemmin suomalaisessa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Heikommin uhrilähtöisyyden arvioitiin toteutuvan uhrien tunnistamisessa, paluun järjestämisessä lähtömaahan sekä rikostutkinnassa. Vastaajat nimesivät käsityksensä mukaan uhrilähtöisyyttä heikentäviä tekijöitä. Uhrilähtöistä toimintatapaa heikentäviksi tekijöiksi nimettiin esimerkiksi yleinen tiedon, osaamisen ja resurssien puute sekä toiminnan vakiintumattomuus. Lisäksi tietyt erityisesti ulkomaalaisasemaan ja oleskelulupakäytäntöihin liittyvät tekijät koettiin riskeiksi uhrilähtöisyyden periaatteen kannalta. Kyselyssä pyydettiin kuvaamaan vastaajien organisaatioiden näkökulmasta keskeisimpiä uhrilähtöisyyden toteutumista estäviä tekijöitä. Vastaajien kuvaamat keskeisimmät uhrilähtöisyyttä estävät tekijät ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa voidaan tiivistää seuraavasti: o Ihmiskauppaa ja ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan tiedon ja osaamisen puute (niin uhrien tunnistamisvaiheessa kuin ikv-toiminnassa kokonaisuudessaan) o Alueellisten yhteistyöverkostojen kehittymättömyys o Käytäntöjen/palvelupolkujen kehittymättömyys & vakiintumattomuus o Vähäiset resurssit asiakkuuksien työllistävyyteen nähden o Tietämättömyys ja osaamattomuus ihmiskaupparikoksiin liittyvissä turvallisuuskysymyksissä ja niiden vaikutuksessa esimerkiksi asuttamispalveluihin o Auttamisjärjestelmän sekoittuminen turvapaikkajärjestelmään o Ongelmat tulkkipalveluiden saatavuudessa, resursoinnissa ja laadussa o Kapea tulokulma ihmiskaupan uhrien kanssa toimimiseen o Uudelleenuhriutumisen ehkäisemiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota o Ulkomailla uhriutuneiden asema heikompi, ei aina pääsyä järjestelmään o Mielenterveyspalvelut ja psykososiaalinen tuki uhreille riittämättömiä ja vaihtelevat liikaa alueellisesti 2.2 Kokemus ihmiskaupan uhrien tunnistamisen esteistä Ihmiskaupan vastaisen toiminnan merkittäväksi haasteeksi Suomessa on koettu uhrien tunnistaminen. IKVverkostolta kysyttiin mielipiteitä siitä, mitkä tekijät estävät tällä hetkellä mahdollisten ihmiskaupan uhrien tunnistamista. Vastaajille annettiin eri vaihtoehtoja, joista he nimesivät viisi mielestään merkittävintä tekijää. Tärkeimmiksi uhrien tunnistamista estäviksi tekijöiksi arvioitiin seuraavat tekijät: uhreja kohtaavien tahojen heikot ammatilliset valmiudet tunnistamiseen; ihmiskaupan uhrien sekoittaminen turvapaikanhakijoihin; epäselvyys siitä kenen vastuulla tunnistaminen on; ajatus siitä, ettei ihmiskauppaa ole Suomessa, tai jos on niin erittäin vähän; eri viranomaisten vastuiden ja työnjaon epäselvyys sekä prosessin huono ennustettavuus (uhreja kohtaavien tahojen tiedonjakoa järjestelmästä mahdolliselle uhrille on vaikeuttanut järjestelmään liittyvä liika harkinnanvarainen päätöksenteko).

9 2.3 Oleskelulupa- ja harkinta-aikakäytännöt ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa Ihmiskaupan uhreille tarkoitettu harkinta-aika ja oleskeluluvat ovat kriittisiä ihmiskaupan vastaisen toiminnan elementtejä ulkomaalaistaustaisille uhreille. Ihmiskauppaperustaiset oleskeluluvat ja harkinta-aika turvaavat ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisen, jos uhrilla ei ole muuta perustetta oleskeluluvalle. IKV-verkoston kyselyllä kartoitettiin kokemuksia oleskelulupakäytännöistä uhrilähtöisyyden toteutumisen ja edistämisen näkökulmista Oleskeluluvat ihmiskaupparikosten uhreille Uhrilähtöisyyden näkökulmasta merkittävimmiksi ongelmiksi oleskelulupakäytännöissä nähtiin strukturoidussa kysymyksenasettelussa seuraavat tekijät: o Oleskelulupiin liittyvä harkinta on ollut liikaa sidoksissa rikosprosessiin o Uhrilla ei ole työnteko-oikeutta aikana, jolloin odottaa oleskelulupapäätöstä o Dublin -menettelyn soveltaminen ihmiskauppatapauksissa Pro-tukipisteen kokemuksia oleskelulupakäytännöistä Pro-tukipisteen kokemusten mukaan oleskelulupakäytännöillä voi olla jo uhrien tunnistamisvaiheessa suuri merkitys, kun mahdollinen ihmiskaupan uhri harkitsee hyväksikäytöstä irtautumista. Tilapäisen ihmiskaupan uhrien oleskeluluvan sitominen viranomaisyhteistyövelvoitteeseen ja rikosoikeudelliseen prosessiin voi nostaa merkittävästi uhrien kynnystä avun hakemiseen. Tarjolla tulisi olla turvallinen ja kestävä vaihtoehto, jotta uhrin kynnys viranomaisavun hakemiseen ja rikosoikeudelliseen prosessiin lähtemiseen madaltuisi. Esimerkiksi tilapäinen oleskelulupa ihmiskaupan uhrille näyttäytyy uhrin edun näkökulmasta enemmän rikostutkinnan ja oikeudenkäyntien mahdollistavana toimena eikä tarjoa turvalliselta vaikuttavaa vaihtoehtoa uhrille. Uudelleen uhriutumisen välttämiseksi ja tulevaisuutensa turvaamiseksi monet ihmiskaupan uhrit haluavat jäädä Suomeen ja elättää itsensä työllään. Tilapäinen lupa ihmiskaupan uhreille kestää rikosoikeudellisen prosessin ajan. Muun oleskelulupaperusteen hankkiminen rikosoikeudellisen prosessin aikana voi olla mahdotonta. Esimerkiksi oleskelun mahdollistavan työn löytäminen on jo lähtökohtaisesti ulkomaalaistaustaisille haasteellista. Kun ihminen on kokenut ihmiskaupaksi määriteltävää hyväksikäyttöä ja arkea värittää rikosoikeudellisen prosessin tuottama paine, on ymmärrettävää, että työllistyminen on yhä vaikeampaa. Omana ryhmänään tulee huomioida seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet ihmiskaupan uhrit, joiden työllistyminen voi eri syistä olla erityisen haastavaa 4. Jos työperustetta uudelle oleskeluluvalle ei löydy, voi riskinä olla, että oleskelunsa turvatakseen uhri joutuu harkitsemaan esimerkiksi avioliiton solmimista oleskeluluvan hakemiseksi, mikä altistaa hyväksikäytölle. Ihmiskaupan uhreille tulisikin yleisesti tarjota riittävää ja helposti saavutettavaa tietoa ja tukea turvalliseen työllistymiseen ja uudelleen uhriutumisen ehkäisemiseen. Ensisijaisesti oleskelulupakäytäntöjä tulisi uudistaa 4 Seksuaalinen hyväksikäyttö usein traumatisoi uhria voimakkaasti, mikä voi vaikuttaa uhrin toimintakykyyn. Lisäksi seksuaalisesti hyväksikäytetyillä ihmiskaupan uhreilla voi olla aukkoja työhistoriassa, joita häpeän ja sosiaalisen leimautumisen vuoksi on hankala selvittää työnhakutilanteessa. Uhrien tulisi saada asiantuntevaa neuvontaa siitä, miten hän voi kertoa itsestään esimerkiksi työnhakutilanteessa niin, ettei tilanne aiheuta lisätraumatisoitumista ja toisaalta niin, ettei tieto rikoksessa uhriutumisesta välity uhrin kannalta riskialttiille tahoille (esim. uhrin hyväksikäyttäjille tai heidän kontakteilleen).

10 niin, että uhrilla olisi realistisia ja turvallisia mahdollisuuksia irtautua hyväksikäytöstä ja suunnitella elämäänsä myös mahdollisten rikosoikeudellisten seuraamusten jälkeen. Erityisen haavoittuvassa asemassa oleville ihmiskaupan uhreille myönnettävä oleskelulupa ei sisällä tilapäistä lupaa vastaavaa yhteistyövelvoitetta viranomaisten kanssa eikä se edellytä rikostutkintaa tai rikosoikeudellista prosessia. On uhrilähtöisestä ja ihmisoikeudellisesta näkökulmasta merkittävää, että myös erityisen haavoittuviksi määriteltäville ihmiskaupan uhreille on oma lupamuotonsa. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmiskaupan uhrien kohdalla näyttöä esimerkiksi ulkomailla tapahtuneesta uhriutumisesta voi olla kuitenkin vaikeaa saada. Lisäksi on epäselvää, millainen näyttö riittää osoittamaan ulkomailla tapahtuneen uhriutumisen ja onko maahanmuuttoviranomaisella tässä määrittelyvalta siitä, määritelläänkö ihminen virallisesti ihmiskaupparikoksen uhriksi. Kysymys liittyy myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän käytäntöön ottaa asiakkaita järjestelmään ihmiskaupassa uhriutumisen selvittämiseksi, kun selvittämisvastuuta ei ole osoitettu millekään viranomaiselle, jos tapauksessa ei käynnisty rikostutkintaa. Aiemmin ihmiskauppaperustaisia oleskelulupapäätöksiä on saattanut joutua odottamaan jopa kahden vuoden ajan, minkä vuoksi työnteko-oikeuden puuttuminen oleskelulupaharkinnan aikana on heikentänyt uhrien mahdollisuuksia integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan ja työllistyä. Oleskelulupaharkinta on kuitenkin viimevuosina nopeutunut, joten päätöksen odotteluun ei enää mene niin kauaa aikaa vailla työnteko-oikeutta. Järjestöissä on aiheuttanut huolta myös turvapaikanhakijoita koskevan niin sanotun Dublin -menettelyn soveltaminen ihmiskaupan uhrien kohdalla. Palauttaminen toiseen sopimusvaltioon voi olla todellinen riski uudelleen uhriutumisen tai kostotoimenpiteiden suhteen, sillä osalla ihmiskaupassa uhriutuneista ihmiskauppaan syyllistyneet voivat sijaita maassa, jonne tunnistamatta jäänyt tai muuten Dublin-menettelyn kohteeksi joutuva ihmiskaupan uhri palautetaan. Osa ulkomailla uhriutuneista ihmiskaupan uhreista on paennut toisesta sopimusvaltiosta Suomeen ja hakee turvapaikkaa Suomesta. Oleskelulupaharkinnassa tulisikin huomioida uhrin kokonaistilanne ja arvioida riski uudelleen uhriutumisesta. Oleskelulupa- ja turvapaikkaprosesseissa avustavilla lakimiehillä on merkittävä rooli ihmiskaupassa uhriutuneiden oikeuksien toteutumisessa, minkä vuoksi avustajien kattava kouluttaminen ja tiedottaminen ihmiskaupan uhrien oikeuksista on erittäin tärkeää Harkinta-aika ihmiskaupan uhreille Ihmiskaupan uhreille tarkoitettu harkinta-aika mahdollistaa työnteon, mutta Suomessa harkinta-aikaa on sovellettu järjestöjen kokemusten mukaan vielä vähäisesti. IKV-verkostossa käydyn keskustelun perusteella järjestöille on yhä epäselvää, miten harkinta-aikaa sovelletaan tapauksissa, joissa uhri ei ole tullut viranomaisten tietoon rikostutkinnan yhteydessä vaan on hakenut apua esimerkiksi järjestöltä. Kyselyn vastaajat arvioivat strukturoidulla kysymyksenasettelulla sitä, miten ihmiskaupan uhreille tarkoitettua harkinta-aikakäytäntöä voisi kehittää uhrilähtöisyyden edistämiseksi. Vastaajien mukaan harkinta-aika tulisi voida myöntää pelkän ihmiskauppaepäilyn perusteella. Osa vastaajista katsoi, että harkinta-aika tulisi myöntää (tarvittaessa) automaattisesti auttamisjärjestelmään ottamisen yhteydessä. Lisäksi osa vastaajista katsoi, että harkinta-ajan myöntämisen perusteena ei tulisi olla edellytystä siteiden katkaisemisesta ihmiskaupasta epäiltyihin. Vaatimus siteiden katkaisemisesta voi olla kohtuuton esimerkiksi tilanteessa, jossa tekijät ovat uhrin perhettä tai sukua, tai jos tekijöillä on mahdollisuus kiristää uhria esimerkiksi tämän lähtömaahan jääneiden omaisten kohtalolla. Norjassa tästä vaatimuksesta on käytännön kokemusten vuoksi luovuttu 5. 5 Ks. Brunowskis, Anette, 2012: Balancing protection and prosecution in anti-trafficking policies A comparative analysis of reflection periods and related temporary residence permits for victims of trafficking in the Nordic countries, Belgium and Italy. Fafo; TemaNord 2012:556, 35.

11 2.4 Näkemykset ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toiminnasta IKV-verkostolta kysyttiin myös arviota ihmiskaupan uhreiksi tunnistettujen asiakkaiden tarpeisiin vastaamisesta tukipalveluissa, eli ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän koordinoimissa palveluissa. lisäksi kysyttiin kokemuksia yhteistyöstä auttamisjärjestelmän kanssa. Vain osalla (7/12) vastaajista on ollut käytännön kokemusta asiakastyöstä ihmiskaupan uhrien parissa ja vielä harvemmalla yhteistyössä auttamisjärjestelmän kanssa, joten tulokset ovat vain heikosti suuntaa antavia Arvio tukipalveluiden kyvystä vastata asiakkaiden tarpeisiin Vastaajia pyydettiin arvioimaan uhrin hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavien osa-alueiden huomioimista tukipalveluiden järjestämisessä. Parhaat arvosanat auttamisjärjestelmän järjestämät palvelut saivat uhrien fyysisen hyvinvoinnin huomioimisessa. Heikoimmin koettiin tulevan huomioiduksi traumatisoitumisen vaikutukset asiakkaan kykyihin ja käyttäytymiseen sekä asiakkaan palveluiden jatkuvuus kuntapalveluihin siirryttäessä. Kyselyssä oli myös toinen auttamisjärjestelmän järjestämiä palveluita arvioiva osuus, jossa heikoimmiksi osaalueiksi koettiin asiakkaan saama tuki psyykkiseen toipumiseen sekä asiakkaan saama tuki paluun suunnitteluun lähtömaahan. Muut osa-alueet saivat neutraaleja arvioita tai vastaajat valitsivat vaihtoehdon en osaa sanoa. Hieman neutraalia paremmaksi arvioitiin auttamisjärjestelmän asiakkaiden saama tieto mahdollisuuksista paluuseen lähtömaahan, tiedonsaantioikeuksista ihmiskaupan uhreina ja oikeudesta auttamisjärjestelmän palveluihin, sekä asiakkaan saama tuki oleskelulupaprosessissa Kokemukset yhteistyöstä auttamisjärjestelmän kanssa Kokemuksia yhteistyöstä auttamisjärjestelmän kanssa kysyttiin pyytämällä arviota tukipalveluiden tuottamiseen liittyvistä osa-alueista. Osa-alueita olivat tiedonkulku asiakkaan asioissa, vastuunjaon ja roolien selkeys, tukityön suunnitelma, päätöksenteon nopeus, päätöksenteon selkeys, asiakaslähtöisyys sekä ennakoitavuus. Valtaosa vastauksista oli neutraaleja. Yhteistyössä parhaiten toimiviksi osa-alueeksi koettiin tiedonkulku asiakkaan asioissa sekä päätöksenteon selkeys. Vastauksissa oli jonkin verran hajontaa, sillä kahden vastaajan mielestä järjestelmän ennakoitavuus oli hyvä, kun taas neljä vastaajaa piti ennakoitavuutta huonoa tai erittäin huonona. Samoin asiakaslähtöisyyttä yksi vastaaja piti huonona, mutta kaksi hyvänä. Kaksi vastaajaa piti myös vastuunjaon ja roolien selkeyttä sekä päätöksenteon nopeutta hyvänä, kun muut arvioivat ne neutraaliksi Kokemukset auttamisjärjestelmän kehittämistarpeista Kyselyssä pyydettiin arvioimaan myös auttamisjärjestelmän keskeisimpiä kehittämistarpeita valmiiksi annetuista vaihtoehdoista. Keskeisimmäksi kehittämistarpeeksi koettiin riittävän pitkän seuranta- ja palvelusuunnitelman tekeminen järjestelmästä poistamisvaiheessa. Seuraavaksi tärkeimmiksi kehittämistarpeiksi koettiin jokaisesta asiakkaasta tehtävä alkukartoitus sekä jokaiselle asiakkaalle osoitettava paikallinen sosiaalityöntekijä tai tukityöntekijä. Auttamisjärjestelmän kehittymisen kannalta merkittäväksi koettiin myös uhreille tukipalveluita tuottavien organisaatioiden rahoituksen lisääminen riittävälle tasolle.

12 2.5 Ihmiskaupan vastaisen toiminnan resurssit Kyselyllä selvitettiin myös IKV-verkoston kokemuksia ja näkemystä ihmiskaupan vastaisen toiminnan resursseista. Myös SM:n koordinoiman työryhmän tavoitteena oli selvittää mahdollisesta erillislain säätämisestä koituvat taloudelliset vaikutukset. Vastaajia pyydettiin arvioimaan suomalaisen ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykyresursointia kansallisella tasolla, kolmannen sektorin näkökulmasta sekä vastaajien omien organisaatioiden näkökulmasta. Vastaajat kokivat ihmiskaupan vastaisen työn nykyisen resursoinnin valtaosin riittämättömäksi kaikilla tasoilla. Erityisesti katsottiin että ihmiskaupan vastainen toiminta kokonaisuudessaan sekä kolmannen sektorin rahoittaminen oli riittämätöntä. Valtaosa vastaajista koki myös oman taustaorganisaationsa ihmiskaupan vastaisen toiminnan rahoituksen täysin riittämättömäksi, sillä vain yksi vastaaja arvioi oman organisaation saaneen tarpeeksi resursseja ihmiskaupan vastaiseen toimintaan. Ihmisoikeuslähtökohtaa ja sukupuolinäkökulmaa vahvistettava suomalaisessa ihmiskaupan vastaisessa työssä Kyselyn vastauksista nousi selvästi esiin tarve vahvistaa ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökulmaa Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Tutkittua tietoa jo olemassa olevista ihmiskaupan vastaisen toiminnan käytännöistä ja niiden toimivuudesta on saatavilla. Samoin suosituksia ja ohjeistuksia ihmisoikeuslähtöiseen rikosten uhrien kanssa toimimiseen on tuotettu niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Ihmisoikeudellisen näkökulman tulee olla koko toiminnan läpileikkaava periaate suomalaisessa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Sukupuolinäkökulma on osa ihmisoikeudellista lähestymistapaa, jossa uhrien oikeuksien ja edun toteutumisen katsotaan olevan ihmiskaupan vastaisen toiminnan lähtökohtana. Sukupuolinäkökulma ihmiskaupan vastaiseen työhön tarkoittaa ihmiskaupan ja sille läheisen hyväksikäytön taustalla vaikuttavien rakenteellisten tekijöiden ymmärtämystä sekä sukupuolisensitiivistä toimintatapaa ihmiskaupan vastaisen toiminnan kokonaisuudessa, kuten uhrien tunnistamisessa, uhrien tukipalveluiden tuottamisessa, rikosoikeudellisen prosessin aikana sekä oleskelulupakäytänteissä. Suoraan ihmiskaupan vastaiseen toimintaan suunnattujen politiikkojen ja toimenpiteiden lisäksi tulee tarkastella kriittisesti sukupuoli- ja ihmisoikeusnäkökulmasta myös muita toimia 6, jotka vaikuttavat haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten asemaan. Sukupuolisensitiivisessä lähestymistavassa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa huomioidaan erilaisten politiikkojen ja käytänteiden vaikutukset eri sukupuoliin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Sukupuolisensitiivinen ihmiskaupan vastainen toiminta pyrkii haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten ja ihmiskaupan uhrien voimautumiseen niin, että heillä on mahdollisuus saada tietoa ja apua sekä edistää heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista sukupuolierityiset tarpeet huomioiden. (Ks. esim. UNHCR 2011.) Kansainvälisten suositusten ja ihmisoikeusnäkökulman tuominen suuremmaksi osaksi suomalaista ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää edellyttää sitä ohjaavilta tahoilta ammatillista osaamista ihmisoikeusnäkökulman ja sukupuolisensitiivisyyden valtavirtaistamisesta palvelujärjestelmien kehittämisessä. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittämisessä tulee panostaa uhriutumisen psykologian sekä erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön sekä muun sukupuolittuneen väkivallan erityispiirteiden asiantuntemukseen. 6 Esimerkiksi parituksen kohteena olevien oikeudellisen aseman parantaminen oikeusministeriön mietinnön (3/2013) mukaan; ulkomaalaislain 148 käännytyspykälä ja sen vaikutukset kolmansista maista tulevien mahdollisten ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksiin hakea apua; paperittomien siirtolaisten ja siirtolaistyöntekijöiden asema Suomessa; tarjolla olevat matalan kynnyksen palvelut haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille jne..

13 Suomessa ihmiskaupan vastaista toimintaa kehitettäessä tulee ottaa huomioon jo olemassa oleva tutkimustieto ja Suomen ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin liittyvät suositukset ihmiskaupan uhrien kanssa toimimisesta. Seuraavassa on lueteltu jo olemassa olevia materiaaleja, joiden perusteella suomalaista ihmiskaupan vastaista toimintaa voitaisiin kehittää: a. Direktiivi 2011/38/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta sisältää useita uhrien asemaan liittyviä suosituksia, jotka tulisi panna käytäntöön myös Suomessa: ( b. UNHCR (the UN Refugee Agency) (2011): Joint UN Commentary on the EU Directive A Human Rights-Based Approach : ( rafficking) c. Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan liittyviä ohjeistuksia ja suosituksia löytyy esimerkiksi kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön International Organization for Migration in (IOM) tuottamana: IOM (2007): The IOM Handbook on Direct Assistance for Victims of Trafficking ( IOM ja London School of Hygiene and Tropical Medicine ovat julkaisseet myös terveydenhuoltoon liittyvän oppaan ihmiskaupan uhrien kanssa työskentelystä: IOM & London School of Hygiene and Tropical Medicine (2012): Caring for Trafficked Persons Guidance for Health Providers. Training; Facilitators Guide: ( Guide_English_Jan pdf) d. Norjalaisen Fafo-instituutin tutkijat ovat tutkineet ihmiskaupan uhreille suunnattuja palveluita ja uhrien palvelutarpeita. Ks. esim. Anette Brunovskis & Rebecca Surtees (2012): A fuller picture Addressing trafficking-related assistance needs and socio-economic vulnerabilities. The Fafo/NEXUS Institute project: Improving services to trafficked persons. ( US.pdf). e. London School of Hygiene & Tropical Medicine: n Cathy Zimmerman on tehnyt lukuisia tutkimuksia ja oppaita ihmiskaupassa uhriutumisesta naisille ja lapsille koituvista terveysvaikutuksista ja niiden huomioimisesta ihmiskaupan uhreille tarkoitetuissa palveluissa: (ks. Zimmerman, C., Yun, K., Shvab, I., Watts, C., Trappolin, L., Treppete, M., Bimbi, F., Adams, B., Jiraporn, S., Beci, L., Albrecht, M., Bindel, J., and Regan, L. (2003): The health risks and consequences of trafficking in women and adolescents. Findings from a European study. London: London School of Hygiene & Tropical Medicine (LSHTM) ( consequences_trafficking.pdf) Zimmerman, Hossain, Watts (2011): Human trafficking and health: a conceptual model to inform policy, intervention and research (ks. Hossain, Zimmerman, Abas, Light, Watts (2010): The relationship of trauma to mental disorders among trafficked and sexually exploited girls and women (ks.

14 f. Suomalaiset käypähoitosuositukset antavat hyvän pohjan traumatisoituneiden ja kriisissä olevien ihmisten asianmukaiseen ja ammatilliseen kohtaamiseen. Käypähoitosuositukset perustuvat lääketieteelliseen tutkimustietoon. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettaman työryhmän käypähoitosuositukset traumaperäisiin stressireaktioihin ja -häiriöihin liittyen: ( g. UNHCR: UN High Commissioner for Refugees, Report on Age, Gender and Diversity Mainstreaming, 2 June 2008, EC/59/SC/CRP.14, available at: ( ) h. CEDAW General Recommendation No. 26 on women migrant workers: (

15 LIITE 1. KOLMANNEN SEKTORIN JA TUTKIJOIDEN IHMISKAUPAN VASTAINEN VERKOSTO Kolmannen sektorin ja tutkijoiden ihmiskaupan vastaisessa verkostossa on mukana edustajia 36:sta ihmiskaupan vastaisen toiminnan kannalta keskeisestä järjestöstä ja yhteisöstä sekä asiasta kiinnostuneita tutkijoita. Verkosto on epämuodollinen yhteenliittymä, jonka sähköpostilistalla tiedotetaan ajankohtaisista ihmiskauppaan liittyvistä asioista, kuten koulutuksista, seminaareista ja julkaisuista. Listaa voi käyttää esimerkiksi tapahtumien markkinointiin ja tiedotteiden jakamiseen. Pro-tukipiste ry on koordinoinut kolmannen sektorin ja tutkijoiden ihmiskaupan vastaista verkostoa vuodesta 2007 alkaen. Verkosto kokoontuu ajoittain, noin neljä kertaa vuodessa. Kokoontumiset ovat kolmannen sektorin toimijoille ja tutkijoille hyviä foorumeita ihmiskauppaa ja uhrien auttamisjärjestelmää koskevan tiedon ja kokemusten jakamiseen. Verkoston kokoontumisista tiedotetaan sähköpostilistalla. Verkoston kautta voidaan myös koota kannanottoja ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevista asioista. Verkostossa mukana oleminen ei velvoita/sido mihinkään, vaan esim. kannanotoissa pyydetään halukkaita verkoston jäseniä osallistumaan allekirjoittamiseen. Verkostoa koskevat tiedustelut ja liittyminen sähköpostilistalle: VERKOSTOSSA MUKANA JÄSENIÄ SEURAAVISTA ORGANISAATIOISTA: 1. Amnesty International 2. Ensi- ja turvakotien liitto ry 3. Evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallitus/ diakonia- ja yhteiskuntatyö 4. Exit Pois prostituutiosta ry 5. Filoksenia ry 6. Helsingin Diakonissalaitos 7. Helsingin ortodoksinen seurakunta 8. Ihmisoikeusliitto ry 9. International Christian Center Finland 10. IOM International Organization for Migration, Suomi 11. Lasten perusoikeudet ry 12. Lastensuojelun keskusliitto 13. Mannerheimin Lastensuojeluliitto/ Uudenmaan piiri 14. Martat 15. Monika - Naiset liitto ry 16. Monikulttuuriyhdistys Familia Club ry 17. Naisasialiitto Unioni 18. Naisjärjestöjen Keskusliitto ry 19. NNKY -liitto ry 20. NYTKIS Naisjärjestöt yhteistyössä 21. Naistenlinja 22. Pakolaisneuvonta ry 23. Pelastakaa Lapset ry 24. Pro-tukipiste ry 25. Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry 26. Rikosuhripäivystys 27. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry 28. Suomen Ekumeeninen Neuvosto 29. Suomen Lähetysseura 30. Suomen Mielenterveysseura 31. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry 32. Suomen Punainen Risti 33. Turun Naiskeskus 34. UNICEF Suomi 35. V.A.L.O.- Ei Orjuudelle ry

16 36. Yhteiset lapsemme ry Tutkijat 1. Anniina Jokinen 2. Merja Pentikäinen 3. Kevät Nousiainen 4. Anne-Maria Marttila 5. Natalia Ollus 6. Minna Viuhko 7. Niina Vuolajärvi Lisäksi 8. Venla Roth, toimii Vähemmistövaltuutetun ihmiskaupparaportoijan ylitarkastajana ja seuraa verkoston toimintaa riippumattomana

17 LIITE 2 Sisäasiainministeriö ASETTAMISPÄÄTÖS SM008:00/ IHMISKAUPPALAIN VALMISTELU Asettaminen Sisäasiainministeriö on tänään asettanut hankkeen erityisen ihmiskauppalain valmistelun koordinoimiseksi. Toimikausi (HE annetaan viimeistään syysistuntokaudella 2013) Tehtävä Hankkeen pääasiallisena tavoitteena on laatia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmän tekemän päätöksen mukaisesti ehdotus ihmiskauppaa koskevan erityislain säätämiseksi. Lainsäädäntöhankkeen keskeisimpänä osana tulee laatia ehdotukset ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tarkemmaksi säätelyksi. Hankkeessa tulee laatia tarvittavilta osin ehdotukset myös ihmiskaupan uhrien tunnistamista koskevasta säätelystä ja ihmiskauppatapauksiin liittyvien tietojen välittämisestä viranomaisten kesken sekä viranomaisten ja muiden auttamistyöhön osallistuvien toimijoiden välillä. Hankkeessa tulee selvittää erityisen ihmiskauppalain laatimisen taloudelliset vaikutukset sekä tarve nimetä ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen koordinaattori ja tämän tarvitsemat resurssit. Hankkeessa tulee tarkastella soveltuvin osin muitakin ihmiskaupan vastaisen tarkennetun toimintasuunnitelman toimeenpanoa seuranneen ohjausryhmän jättämässä loppuraportissa esitettyjä suosituksia sekä vähemmistövaltuutetun ihmiskauppaa koskevissa kertomuksissa 2010 ja 2011 esitettyjä suosituksia. Hankkeessa tulee ottaa huomioon eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan asiaa koskeva mietintö 134/2010 vp. Hankkeessa tulee selvittää ihmiskaupan uhrien oleskelulupakäytäntöjä koskevat asiat ja mahdolliset muutostarpeet sekä laatia ehdotus ulkomaalaislain 77 :n muuttamiseksi siten, että oleskelulupia ei enää myönnetä työnantajakohtaisesti. Hankkeessa tulee tarkastella soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston voimaan tulleen direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta aiheutuvia mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita uhrien auttamisen osalta. Erityisesti tältä osin valmistelua on koordinoitava oikeusministeriön suuntaan ja katsottava, minkä hankkeen yhteydessä direktiivin mahdollisesti edellyttämät muutokset on aikataulullisesti ja muista syistä tarkoituksenmukaista implementoida.

18 Organisointi Tämän hankkeen rinnalle oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka on tehtävänä tarkastella oikeusministeriön vastuualueelle kuuluvia kysymyksiä, jotka koskevat ihmiskauppakriminalisoinnin vastaavuutta uuden direktiivin kanssa, ihmiskaupan ja parituksen välistä rajanvetoa, parituksen kohteena olevan henkilön asianomistajuutta, ihmiskaupan uhrin suostumuksen oikeudellista merkitystä, ihmiskaupan ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän rajanvetoa ja tähän liittyen oheisseuraamuksia, pakkotyön käsitettä ja asemaa ihmiskauppakontekstissa sekä ihmiskaupparikosten käsittelyyn osallistuvien henkilöiden suojelua. Oikeusministeriön työryhmä on asetettu ajalle Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osasto, poliisiosasto ja rajavartio-osasto ovat edustettuina työryhmässä. Sisäasiainministeriön oikeusyksikkö koordinoi jo aiemmin sovitun mukaisesti ministeriön osastojen yhteistyötä oikeusministeriön työryhmän kanssa. Samassa yhteydessä huolehditaan koordinaatiosta sisäasiainministeriön hallinnonalan sisällä nyt asetettavan hankkeen yhteydessä. Sisäasiainministeriön asettamaan hanketyöryhmään pyydetään jäsen ja varajäsen seuraavilta tahoilta: Sisäasiainministeriö: oikeusyksikkö, sisäisen turvallisuuden sihteeristö, maahanmuuttoosasto, poliisiosasto ja rajavartio-osasto Ulkoasiainministeriö Oikeusministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Vähemmistövaltuutetun toimisto Maahanmuuttovirasto Poliisihallitus Joutsenon vastaanottokeskus Oulun vastaanottokeskus Suomen Kuntaliitto Helsingin kaupunki Hanketyöryhmän sihteeristössä on edustus kaikista maahanmuutto-osaston yksiköistä sekä poliisin ja rajavartiolaitoksen osalta. Sihteeristön työhön osallistuu myös edustaja muista ministeriöistä siltä osin kuin on kysymys ao. ministeriön vastuulle kuuluvan lainsäädännön valmistelusta. Hankkeen tekniset sihteerit nimetään maahanmuutto-osastolta. Hankkeessa kuullaan keskeisiä kansalais- ja työmarkkinajärjestöjä sekä tarvittaessa muita asiantuntijoita. Kustannukset ja rahoitus Työ tehdään virkatyönä. Kustannukset (työaika) kohdennetaan SM:ssä toiminnolle lakien ja asetusten valmistelu Kansliapäällikkö Osastopäällikön sijainen, maahanmuuttojohtaja Ritva Viljanen Sirkku Päivärinne

19 JAKELU SM: OY, STS, MMO, PO, RO UM OM TEM STM Vähemmistövaltuutetun toimisto Migri POHA Joutsenon vastaanottokeskus Oulun vastaanottokeskus Suomen Kuntaliitto Helsingin kaupunki TIEDOKSI Sisäasiainministeri Räsänen Valtiosihteeri Anttoora Kansliapäällikkö Viljanen Erityisavustaja Loponen Erityisavustaja Andersson

20 20

21 21

22 22

23 23

24 24

25 25

26 26

27 27

28 28

29 29

30 30

31 31

32 32

33 33

34 34

35 35

36 36